sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Mutta kun niin meille on kerrottu


Tieto lisää tuskaa (ja kuitu paskaa)

Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia? Ihminen ei voi tietää enempää kuin hänelle on kerrottu tai hän on itse ottanut asiasta selvää. Meille kerrotaan jatkuvasti tarinoita, uskotellaan niiden tarinoiden olevan tietoa ja sitten päälle vielä joku ulkopuolinen taho vielä tulkitsee ne tarinat meille valmiiksi. Seuraava kommentti on kopioitu naamakirjassa käydystä keskustelusta: "Ei kai sitä eroa kerrotun tarinan ja todellisuuden välillä voi kukaan tietää, jos kerrotaan vaan yhdenlaisia tarinoita eikä todellisuudesta ole hajuakaan." Ja kyllä, näinhän se on - et voi tietää jotain mitä et tiedä. Toisaalta, mitä tapahtuu jos se saatu tieto ei pidäkään paikkansa? Onko siitä virheellisestä tiedosta sitten enemmän hyötyä vai haittaa verrattuna siihen, ettei tiedä kyseistä asiasta hölkkäsen pöläystä?

Ensiksi voidaan pohtia hieman totuuden ja todellisuuden eroa. Jokin asia voi olla ihmiselle todellista, vaikkei se totta olisikaan. Esimerkiksi nämä ns. "faktantarkistajat" vääristävät tätä eroa, kertoen "tuo asia ei ole totta, koska siinä tuo yksi sanamuoto ei ole faktaa". Mutta kun se tuttu ja turvallinen taho kertoo jonkin tarinan, se otetaan automaattisesti niin totena kuin todellisena asiana. On ihan sama mihin tahoon sitä uskoo ja luottaa, se yksinkertainen valheen ja toden ero toimii usein suodattimena: jos on samaa mieltä, se on totta ja eri mieltä niin saletisti valhetta.

Toisaalta, yhteiskunta tarvitsee ns. yhteisen todellisuuden toimiakseen. Vai tarvitseeko? Kun kaikki tietävät samat asiat ja ovat niistä samaa mieltä, yhteiskunta toki rullaa sulavasti eteenpäin. Mutta missä kaikki ovat samaa mieltä, sielä ei sitä ajattelua liioin juurikaan tapahdu. Vallanpitäjien näkökulmasta tämä ajattelemattomuus on toki aivan loistava asia, koska silloin ei kukaan saa päähänsä lähteä kyseenalaistamaan, saatikka uhkaamaan vallitsevaa järjestystä. Ihmiset ovat kyllä kekseliäitä ja kykenevät kehittämään uutta, mutta kieltämällä tietyt ajatukset, heitä voidaan hallita hyvinkin pienellä vaivalla. Nykyään yksi moinen järkkymätön uskomus on tämä "demokratia", jota ei saa kyseenalaistaa sitten millään. Jo pelkkä ajatus siitä, että demokratia ei toimisi loukkaa valtaosaa ihmisiä niin syvältä, etteivät he edes suostu leikkimään ajatuksella "mitäs jos". Paitsi tietysti jos oikea taho kertoo asian niin olevan.


Kuka sen on kertonut?

Papisto, oli se sitten jonkin uskonnon tai aatteen, on kautta aikojen ollut ehkä se tärkein tarinoiden tulkitsija ja "oikean" tiedon kertoja. Kun se oma ylipappi, oli se sitten pappi, imaami, tiedemies tai tube-vaikuttaja, kertoo miten joku asia on, on kerrottu usein automaattisesti niin totta kuin todellista. Koska eiväthän ne nyt valehtelisi omalle seurakunnalleen? Monella tapaa olemmekin palanneet aikaan, jossa ne pyhät tekstit eivät olleet kirjoitettu "kansan kielellä" vaan ainoastaan se papisto kykeni tulkitsemaan tekstejä. Tarvitaan siis aina oikea auktoriteetti tulkitsemaan se annettu tieto, koska tavan kansa ei tietenkään osaa tulkita oikein niitä annettuja pyhiä tekstejä. Monien uskontojen, kuten ilmastonmuutoskultti, tarvitsee kuitenkin valtamedian apua tarinansa levittämisessä, mutta sitähän varten se valtakunnan tiedonlevitys on luotukin...

Media, etenkin valtamedia, on silti monelle ainoa oikean tiedon lähde. Neljäs valtiomahti joka kertoo kansalle mitä sen tarvitsee tietää. Paitsi että näin ei asia ole koskaan ollut, vaan se valtamedia on ollut alusta pitäen vallanpitäjien keino kertoa ne halutut asiat, halutussa muodossa, koko kansan kuultavaksi. Ei mitä tarvitsee tietää, mitä halutaan tietävän. Toista tuo äskeinen lause vielä yhtä monta kertaa kun olet kuullut päinvastaisen väitteen niin hoksaat kuinka kyseinen luotettavan tiedon pönkitys toimii. Ihan kaikessa rauhassa - joku taho haluaa sinun tietävän ne valtamediassa kerrotut asiat juuri sillä heidän kertomallaan tavalla.

Koulu taas on yleensä ihmisten silmissä täysin syytön yhteiskunnan ongelmiin. No okei, on tutkittu kuinka koulu vaikuttaa suoraan esimerkiksi ihmisten poliittiseen kantaan, mutta sehän kuuluu osana demokratiaa! Mutta hetkonen, kukas määrää mitä sielä koulussa opetetaan ja mitä niihin oppikirjoihin painetaan? Voisiko mitenkään olla mahdollista, että näistä päätöksistä edes pienenepieni osa saattaisi olla sen päättäjän eduksi, eikä juuri sen koululaisen eduksi? Yhtenäinen yhteiskunta tarvitsi yhtenäiset tiedot, ei "oikeaa" tietoa. Ja mikä olisikaan tehokkaampi tapa yhtenäistää arvomaailma kaikkien ihmisten kesken, kuin vaatia laissa jokaiselle opetettavan samat asiat, samalla tavalla? Ja sehän oli sitä demokratiaa, eli kansan oikeutuksella jokainen lapsi on painettava samasta muotista läpi. Opettajan auktoriteettiä ei saa uhmata! Hän kertoo mikä on totta ja mikä todellista.


Särö peilissä

Mutta kaikki nämä tahot, jotka yllä on mainittu, sekä tietenkin mikä tahansa muukin sitä "oikeaa tietoa" jakava taho mokaa siinä väärää tietoa kertoessaan. Tarinoihin muodostuu väistämättä ristiriitaisuuksia, ja juuri niihin pitäisi herätä. Ei tarvitse siis saada ensihätään sitä oikeaa tietoa, vaan huomata kuinka ristiriitaisia sanotut asiat ovat. Otetaan muutama esimerkki: Yle kertoi ohjelmassaan, että "voittajat kirjoittavat historian" ja samaan hengenvetoon että "mutta eivät meidän valloittajat". Entäs korona? Kuolleisuus kaikkeen muuhun tippuu nollaan ja koronakuolemia tulee saman verran tilalle. Puhdasta sattumaa, ei mitään tekemistä minkään kanssa ja tilastoilla kikkailu tai niiden vääristely on hullua salaliittoteoriaa. Päälle vielä kaikista hulluin salaliitto? Ettäkö rikkaat ajaisivat omaa etuaan muiden kustannuksella?! Nyt kyllä huijaat, kaikkihan sen tietää...

Riittää siis se, että seuraa tarkasti kuinka se virallinen tarina aiheesta kuin aiheesta etenee ja kerta toisensa jälkeen siinä tarinassa tulee vastaan ristiriitaisuuksia, joita ei kyetä selittämään. Usein selittämiselle ei ole edes tarvetta, koska ne tarinan tulkitsijat osaavat kieputtaa sen tarinan uudelleen ja taas mennään. Onneksi nykyään on (vielä) mahdollista löytää niitä valtavirrasta eriäviä näkemyksiä aiheesta kuin aiheesta. Vaikka salaliittoteoreetikkovainot ovatkin jo hyvässä vauhdissa, se sananvapaus olisi oikeasti se ainut keino ratkaista tämä virheellisten tarinoiden ongelma.

Mutta sitä ei tietenkään haluta, niiden taholta jotka ne tarinat ovat luoneet ja suurella vaivalla kansalle selkärankaan asti vasaroineet. Meille nimenomaan kerrotaan paljon asioita, jotka pitäisi purematta niellä, sen sijaan että annettaisiin tietoa jonka jokainen voisi ainakin yrittää tulkita itse. Kyllä, se vaatii paljon enemmän aikaa ja korvien välissä olevien aivosolujen käyttöä, mutta suuri osa nykypäivän ongelmista ei ole läheskään niin monimutkaisia, etteikö niitä kykenisi kaikki saapasta älykkäämmät ihmiset ymmärtämään. Sitä itsenäistä älyämistä ei vaan kukaan vallanpitäjä haluaa, koska jos ihmiset havahtuisivat edes yhteen ongelmaan, he saattaisivat havahtua niin muihinkin. Ongelmaksi vallanpitäjille muodostuukin ne omien alojensa ammattilaiset, jotka kykenevät siitä papiston höttöpuheesta onkimaan ne faktat ja ristiriitaisuudet esille - ja vieläpä aina joskus kehtaavat tuoda julki ne virallisen tarinan ongelmat. Kuinka ne kehtaa?!

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Vaarallinen pseudohistoriamme


Päivän propagandapläjäys

Ylenannon "Yle Puhe" keskusteluohjelma tässä hiljattain kirjoitti historiaa jälleen halutulla tavalla. Juuso Pekkinen esitti valistuneena pseudoälykkönä oman versionsa tavan kansan syvistä tunnoista, kertoessaan kuinka vain ne oikeat auktoriteetit omaavat oikeuden kertoa oikeaa historiaa. Ohjelma perustui meneillään olemaan tutkimukseen pseudohistoriastamme, jossa siis netissä ihmiset kertovat ja jakavat vääriä versiota historiastamme. Tutkimukseen oli kerätty valtava määrä aineistoa, jota ei juurikaan lukemalla käsitelty vaan se oli tietokoneavusteisesti koluttu läpi. Eli vissiin samalla tavalla kuin se väkivaltatutkimus missä natsiksi ja fasistiksi haukkuminen ei ole mitään, mutta suvakki ja vassari oli lähes kansanmurhaa? Tämä jäi ohjelmassa hieman epäselväksi, mutta se on kuitenkin sitä oikeaa tiedettä, tiätsä?

Pseudohistorialla tarkoitetaan sitä hullua salaliittoa, että ennen kuin kirkko tuli ja toi sivilisaation, sekä Suomessa että Venäjälläkin saattoi myös olla älyllistä elämää. Toki mikä tahansa muukin väärä historian tulkinta on pseudohistoriaa, eli Egyptin pyramidit ja muut ovat juuri kuten sanotaan vaikka ne käytännössä olisivatkin mahdottomia sillä virallisella tavalla esitettynä. Ei anneta faktojen pilata hyvää tarinaa? Pseudohistoriaa levitetään siis netin keskustelupalstoilla sekä sosiaalisessa mediassa ja sen levinneisyyttä sekä vaikutusta tutkitaan esimerkiksi verkostoja jäljittämällä. Eli halutaan tietää ne lähteet ja tahot jotka levittävät sitä "väärää" tietoa, koska näiden solmukohtien kautta voidaan vaikuttaa koko verkostoon tehokkaasti. Siis hyvää hyvyyttään kaivellaan esille vaikuttajia, joiden hallinnalla voidaan sitten tarinaa ohjata.

Suomen osalta kyseessä on tietenkin pelkkää salaliittoteoriaa, että valloittajamme olisi kertonut valheita alamaisilleen. Rokotteet ja ilmastonmuutos ovat myös sitä samaa vaarallista salaliittoteoriaa, koska niihin salaliittoihin uskominen johtaa vääriin mielipiteisiin. Ja mitä nämä salaliitot ja pseudotiede sitten oikeasti ovat? Konsensuksen vastaisia tulkintoja. Entäs mitä asiantuntijat kertoivat sen pseudohistorian palvelevan? Täysin järjetöntä ajatusta, missä sille omalle kansalle annettaisiin historia joka ei ole valloittajien sanelema. Kuinka ne kehtaa? Kaikkihan sen nimittäin tietää, että...


Konsensusta ei saa kyseenalaistaa!

Yksilölle pseudohistoria ei ole niin vaarallista kuin mainitut muut salaliitot, mutta yhteiskunnalle se vaara on suuri ja todellinen. Orwellin nykyisyyden, menneen ja tulevan hallinta selittää sen syyn. Mutta millä argumenteilla tämä pseudohistoria sitten todistettiinkaan vääräksi? Kaikki lähteet on sontaa, jotka todistavat muuta kuin konsensus. Kaikki tutkijat ovat hörhöjä jotka kertovat muuta kuin mitä konsensus kertoo. Kaikki tehdään väärin ja kaikki todisteet väärennöksiä jotka poikkeavat konsensuksen omista. Niin se nyt vaan on. Radiossa ei tietenkään voi mukana tuoda niitä todisteita, mutta siksi siinä tieteessä muistaakseni oli tapana mennä väittelemään sen vastapuolen kanssa ja molemmat tuovat omat todisteensa... eikä niin, että yksi puoli saa tunnin mainostilan haukkua vastapuolensa. Mutta mistäs minä tiedän. Noh, nyt sentään tiedän mikä se ongelma on?

Ongelma on nimittäin mahdollinen kansallismielisyys ja oman kansan kunnioittaminen. Ruotsalaisia ei saa missään tapauksessa vastustaa saatikka syyllistää, koska valloittajat tekivät sen suomalaisten omaksi eduksi! Voittaja kirjoittaa toki historian, osattiin sanoa, mutta samalla ajatus että voittaja olisi kirjoittanut historian omaksi edukseen oli hullua salaliittoteoriaa. On siis täysin mahdoton ajatus, että vuosisatojen tarkasti valikoitu historiankirjoitus ja koulutus voisi millään tavalla, koskaan, missään, vaikuttaa saatuihin tuloksiin. Konsensuspapukaijat pitivät siis mahdottomana ajatusta, että heille kerrottua tarinaa oltaisiin voitu jossain kohtaa manipuloida tahallisesti - ainoastaan niiden pseudohistorioitsijoiden materiaalia oltiin manipuloitu, tietysti.

Mistähän se suomalaisuuden halveksunta sitten oikein tulee? Ei se ainakaan voi valloittajien konsensustieteestä johtua, koska se on hullua salaliittoteoriaa! Nykyisen konsensus-historian muuttaminen on natsia! Lännen peikkosatu on vaarallisin historian väärinymmärtäminen ja siksi jokainen pienikin poikkeama konsensuksesta saattaa johtaa natsien paluuseen! Oikeistopopulistit käyttävät historiaa ja sen tulkintaa omaksi edukseen, mutta edistykselliset eivät tietenkään moiseen sorru eivätkä ainakaan halua poistaa osia historiasta esimerkiksi kaatamalla patsai... ai niin. Konsensus hyvä, pseudohistoria paha. Sanoja "konsensus" ja "auktoriteetti" ei tietenkään turhaan hehkutettu, koska haastatellut tohtorit olivat tietenkin asiantuntijoita alallaan ja hyväksyttyjä jäseniä "hyvien ihmisten kerhossa".


Historia toistaa itseään

Koko ohjelma olikin lähinnä kuin inkvisaattorit vääräuskoisten kimpussa - se olikin sen toisen tutkijatohtorin alaa. Toinen tutkija taas on kovin edistyksellinen maskuliinisuuden ongelmien esiintuoja, joten sieltä historiasta löytyikin varmasti runsaasti intersektionaalisia risteyksiä feminismille? Mutta molemmat tutkijat varmasti uskovat itseensä ja oman kantansa oikeellisuuteen ja erehtymättömyyteen, se on selvää. Pienintäkään mahdollisuutta kun ei ole, että valloittajat, joita ei siksi saa kutsua koska se on loukkaavaa, olisivat millään tavalla voineet vaikuttaa historiaan. Koskaan, missään, tietenkään, vaikka voittajat ovatkin sen kirjoittaneet.

Selityskin tälle mahdottomuudelle löytyi: Huuhaata! Ihan kaikissa maissa kautta historian vain oikeat tahot ovat saaneet tutkia asioita ja saada sanansa julki, joten on täysi mahdottomuus että historiaa oltaisiin vääristetty. Voidaan sanoa, että historia on ollut kautta aikojen "rikkaiden historiaa", koska sillä tavan kansalla ei ole ollut mitään mahdollisuutta saada omaa tarinaansa tallennetuksi tuleville sukupolville. Mutta on siis täysin hullua salaliittoteoriaa, ettäkö sillä valikoidulla tiedolla oltaisiin konsensustarinaa luotaessa päädytty virheellisiin lopputuloksiin. Ainoastaan pseudohistorioitsijat tulkitsevat tallennettua tietoa ja jäljelle jääneitä todisteita väärin.

Mutta kuten jo sanoon, vastapuolen haukkuminen ja leimaaminen pseudotieteelliseksi on toki ajan hengen mukaista tiedettä. Ja kun tunnin verran asiantuntijat haukkuu väärää mieltä olevia valtamediassa niin täytyyhän se niin olla. Mutta miksi se pseudohistoria on juuri nyt niin vaarallinen? Vääriä tulkintojahan on tehty jo vuosisatojen ajan? Oma näkemykseni on: Koska BLM - muilla kansoilla ei ole historiaa. Muilla ei saa olla mitään syytä olla ylpeitä historiastaan. Suomalaiset ovat se takapajuinen alkuper... eikun siis maahanmuuttajakansa ilman mitään omaa historiaa ajalta ennen pelastajamme Ruotsi tuli mukaan kuvaan. Venäläisillä oli myös se sama ongelma - sielä kehitellään samanlaisia hulluja salaliittoja, ajasta ennen heidän todellista kulta-aikaansa, eli vissiinkin Marxin tuomaa utopiaa? Siis... kulttuurimarxismia, jonka yhtenä päämääränä on tuhota vanha ja niistä raunioista nousee automaagisesti uusi uljas maailma. Mutta tämä on toki sitä hullua salaliittoteoriaa, ettäkö jotkin ideologiat olisivat ottaneet historian haltuunsa.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Voiko tarina parantaa?


Filosofiaa, tai jotain

Vuosi sitten raapustettu teksti, "Hyvän ja pahan tuolla puolen", johti uudelleenjulkaisunsa somessa jälkeen pitkällisen keskusteluun tarinoista, niiden tulkinnoista ja salaliittoteorioista. Tämä keskustelusta juontuva teksti tosin menee yhdistelmäksi filosofiaa, psykologiaa, esoteerisia asioita ja ties mitä - eli hatusta kiinni, ny o hurjaa!

Jokainen tarina, oli se sitten totta tai tarua, on mahdollisuus oppia ja opettaa kuulijaansa, kuin myös kertojaansa. Tarina voidaan tulkita lukemattomilla eri tavoilla ja tulkintaa voi muuttaa jos ensimmäinen tulkinta ei natsannut. Ihmismielellä on vaikeuksia erottaa toden ja tarinan ero, jolloin täysi satu voi muuttaa ihmisen omaa todellisuutta. Tätä mielen ominaisuutta voidaan pitää heikkoutena, mutta samalla se voidaan nähdä myös vahvuutena - traumaattinen kokemus, sen tarina, voidaan uudelleen tulkittuna tai kerrottuna saada muuttamaan ihmisen todellisuutta ja näin parantamaan sen trauman. Sama toki toimii myös toisinpäin, eli traumoja voidaan luoda kertomalla niitä traumaattisia tarinoita...

Monessa "new age" uskomusjärjestelmässä onkin mukana ajatus, että niitä negativiisia asioita (paha, pimeys) tulisi välttää ja keskittyä vain positiiviseen (hyvä, valo). Jos altistaa itsensä niille negatiivisille tarinoille, mitä valtaosa "salaliittoteorioista" on, tämä pimeys jollain tavalla tarttuu ja vahvistuu saadessaan huomiota (energia virtaa mihin huomio keskittyy). Siksi olisi vältettävä negatiivisia asioita ja keskityttävä vain positiiviseen, näin ohjaten energiaa niihin positiivisiin asioihin. Mutta menetetäänkö tässä samalla mahdollisuus tutkia niitä tarinoita ja mahdollisesti korjata niitä? Toki se pimeyden sormella osoittaminen ja siitä voivottelu ei liioin ole hyödyllistä, mutta palataan siihen mitä sille voidaan tehdä tuolla tekstin loppuvaiheilla.


Kun totuus sattuu

Totuutta pidetään usein vapauttavana voimana, mutta joskus se totuus sattuu enemmän kuin mukava valhe ja ihminen on mukavuudenhaluisena olentona useasti mieluummin tietämätön ja hyvällä tuulella, kuin tietoinen ja totuudesta traumatisoitunut. Monella on tapana kertoa ns. valkeita valheita, esimerkiksi kertoa mielestään kohteliaisuuttaan että ruoka oli hyvää ja ompas nätti mekko, vaikka ajattelee asiasta mielessään kovin muuta. Moista valehtelua pidetään yhteiskunnalle tarpeellisena tapana pitää ihmisten väliset suhteet kunnossa, mutta kuka siitä sitten hyötyy? Sanojalle jää "pysyvä" kuva siitä, että valehtelin päin pläsiä ja olipas ihan hirveä se juttu, samalla kun sanottu kuvittelee edelleen tehneensä oikein ja muiden pitäneen asiasta.

Vallanpitäjillä taas on välillä tapana, pitääkseen kansan säyseänä kriisiaikoina, kertoa kauniita tarinoita ja näin antaa perusteetonta toivoa, toivopornoa, "hope porn" (kts. pelkoporno), omille kannattajilleen. Pian se tapahtuu, ihan justiinsa, usko ja luota meihin niin asiat järjestyvät! Kun asiat ovat jo pitkään olleet päin helvettiä, ne kauniit tarinat jotka tuovat toivoa ovat kovin houkuttelevia. Toki aina on mahdollista että se kaikki hyvä tapahtuu ja asiat muuttuvat paremmaksi, mutta historian perusteella ei näitä ulkoa tulleita ja ohjattuja "parannuksia" voi kyllä aina hyväksi kutsua. Mutta kukin tavallaan.

Onko se totuus siis aina positiivinen asia? Valhe voi rauhoittaa mielen ja aina siitä totuuden tietämisestä ei ole mitään hyötyä itselle. Siksi totuuden, tai sen oman todellisuuden, mukaisen tarinan kertominen kaikille ei välttämättä ole haluttava asia. Vai onko? Jos asialle et voi kertakaikkiaan yhtään mitään, mutta se jää varmasti vaivaamaan ja sotkee asiat, oliko se totuus sittenkään positiivinen asia? Oppimaanhan tänne on toki tultu ja oppia se sekin on, kuinka elää moisen henkisen taakan kanssa. Ihmiset eivät kuitenkaan ole edes valmiita kuulemaan totuutta, eivätkä halua sitä uskoa jos se on ristiriidassa muiden uskomusten kanssa. Ja mistäs sitä edes tietää onko kyseessä totuus vaiko vaan oma todellisuus, jolle on löytänyt riittävästi todisteita että pitää sitä totuutena?


Myötätunto avuksi

Joidenkin mielestä totuus on lyötävä aina suoraan toisen naamalle, maksoi mitä maksoi, mutta... onko näin? Oman kannan voi toki aina kysyttäessä kertoa (mitäs kysyit, nii!) ja avoimeen keskusteluun oman totuutensa jakaa, mutta pakolla se totuus ei tule maaliaan löytämään, ei sitten millään. Ihmisellä on kuitenkin syntyessään jo mekanismit valmiina tähän ongelmaan - myötätunto, empatia. Psykopaatteja ja sosiopaatteja lukuunottamatta kaikilla ihmisillä on kyky "lukea tilannetta". Mutta kuten kaikkien kykyjen kanssa, sitä pitää harjoittaa, se voi johtaa aivan metsään ja purra itseä vielä persaukseen - olemmehan kuitenkin ihmisiä, kaukana täydellisestä. Mutta niin kauan kuin keskusteluyhteys säilyy, voivat ihmiset löytää keskenään yhteisymmärryksen - eivät välttämättä siis olla samaa mieltä, mutta sopia olla eri mieltä. Ovet paukkuen kun lähdetään niin menee hyvä oppi aivan hukkaan. Tosin joskus on paras vaihtoehto lähteä ovet paukkuen ja vielä päälle laittaa se ovi säppiin.

Palataan sitten alun tarinoiden korjaukseen, mitä sillä oikein tarkoitin. Minkä tahansa tarinan, oli se kuinka hirveä tahansa, voi aina kääntää positiiviseksi. Ihmiset ovat luontaisia tarinankertojia, joten he kykenevät yhdessä luomaan tarinalle uuden lopun tai muuttamaan sitä niin, että se kaikki tuska ja kärsimys kääntyykin iloksi ja voitoksi. Kyllä, siinä omalla tavallaan valehdellaan kun tarina muutetaan "pahasta hyväksi", mutta siinä samalla voidaan oppia että miten tilanteesta voidaan selvitä ja kääntää se vielä positiiviseksi asiaksi. Kun seuraavalla kerralla näet siis tarinan josta et pidä lainkaan, koeta muuttaa sitä joko lisäämällä tai poistamalla siitä osia - kuitenkin muistaen, että tarina on muutettu tietoisesti palvelemaan uutta tarkoitustaan, eli tuomaan esimerkiksi sen valon varjoihin.

Jokainen on kuitenkin itse vastuussa omasta ajatushygieeniastaan, eli mitä tarinoita päästää sisään. Kannattaako jokaista linkkiä avata, videota katsoa ja tekstiä lukea, sen täytyy jokainen itse päättää. Toki jokainen tarina, oli se kuinka kauhea tai mahtava tahansa, voi opettaa jotain uutta ja ihmeellistä, juuri siihen omaan elämäntilanteeseen sopivaa. Mistä sen sitten tietää että nyt osui kohdalle just se mitä tarvitsi? Kun se jokin "kolahtaa". Toki samaa voi sanoa niistä asioista, jotka triggeröivät ja saavat sappesi kiehumaan - siinäpä aihe, joka pitäisi jossain vaiheessa käsitellä. Mutta koska sitten olisi se oikea aika käsitellä se kiukutuksen nostanut aihe, se onkin taas asia erikseen. Jos tämä teksti siis kolahti tai triggeröi, sinun kuului se juuri tällä hetkellä lukea. Jos taas ei, ei asia joko juuri sinua koske tai aika ei ollut juuri oikea. Jos mitään ei tekstistä tuntunut jäävän käteen niin muista edes se, että tarinoilla ja kuka ne tulkitsee on ratkaiseva merkitys elämässäsi.

Hullu salaliittoteoria valtaeliitistä


Mikä ihmeen teoria?

Piilossa kaikkien nähtävillä, korkeissa torneissaan joissa on suuri valvova silmä katolla, piilossa kellareissa ja bunkkereissa suunnitellen maailmanvalloitustaan - kysytpä keneltä tahansa, määritelmä siitä mikä tämä taianomainen "eliitti" onkaan sekä millä tavalla ja mihin kaikkeen he vaikuttavatkaan vaihtelee suuresti. Suuri osa ihmisistä kuitenkin määrittelee tämän "valtaeliitin" salaliittoteoriaksi, mikä taas automaattisesti tarkoittaa sitä että se täytyy olla höpöhöpöä. Koska kaikkihan sen tietää ettei salaliitot ole todellisia eikä maailmaa hallitse mikään eliitti. Meillä on demokratia ja silleen, eli kansa on vallassa, tietty! Siitäkin huolimatta, että jos asiaa vaivautuu yhtään tutkimaan, ihan virallisista valtavirran lähteistä, ei se valtaapitävien pieni joukko olekaan mitään hullua salaliittoteoriaa...

Tutkimusta voi aloittaa suorittamaan vaikkapa Aatos Erkon elämänkerrasta, missä hän ihan omin sanoin osoittaa ne oikeat vallanpitäjät. Vielä vuosikymmen sitten valtamedia julkaisi dokumenttielokuvia ja vastaavia kertoen ainakin osasta siitä oikeasta vallasta, mutta kun kansalaisjournalistit pääsivät kunnolla vauhtiin ja kopioimaan&leikkelemään näitä videoita ja osoittamaan mitä tapahtuu, tuli asiaan muutos - nykyään valtamedia on hiljaa kuin kusi sukassa kaikesta oikean vallan toiminnasta... samalla kun toki syyllistävät kansalaisjournalisteja väärän tiedon levittämisestä, vaikka kyseessä onkin vain ikävien totuuksien levittämistä eli mediaslangilla malinformaatiota. Itse kutsun tätä vallanpitäjien joukkoa juurikin vallanpitäjiksi, koska eliittiä he eivät ole - tämä osoittaisi jollain tavalla paremmuutta, parhaista parhainta, eliittiä. Vallassa he ovat, kyllä, mutta paremmuudesta en menisi sanomaan kuin ahneutta mitattaessa.

Salaliittoteoriaa! Mitenkäs salaliitto määritelläänkään? Useamman kuin yhden henkilön muilta salassa tekemä juoni, jonka tarkoituksena on tehdä laiton tai haitallinen teko. Jotain tuohon suuntaan, mitään yhtä lähdettä lainaamatta olisi salaliiton määritys. Siis enemmän kuin yksi, ryhmä, tekee muilta salassa jotain laitonta tai haitallista... Eli kun ministerit tekevät kansalta salassa päätöksiä, jotka eivät ole kansan eduksi, on kyseessä salaliitto. No hittolainen, siinähän on vallassa olevia ihmisiä, eliittiä, tekemässä salaliittoja ihan kansan nenän alle, mutta sehän piti olla vaan hullu teoria? Toki eiväthän nuo puhuvat päät oikeasti vallassa ole, vaan teeskentelevät ja esittävät kansalle "johtajia" - ne oikeat vallanpitäjät kun eivät ole rajoittuneena asioihin kuten moraali tai laillisuus.


Vallan verkostot

Corbett puhui aikoinaan Oiligarkeista, eli öljyn kautta valtaan päässeistä tahoista. Ihan sama millä tuotteella tai palvelulla sinne miljardöörien listalle on päässyt, varakkuus ja siinä matkalla kertynyt verkosto on sitä oikeaa valtaa. Kun Bill Gates laittaa suljettujen ovien takana miljardin palamaan oman edun vuoksi, mutta muiden kustannuksella, se on salaliitto. Tokihan sitä pidetään itsestäänselvyytenä, että suuryritykset ajavat omaa etuaan, verkostoituvat ja kusevat kuluttajaa silmään aina kun voivat, mutta tämä on sitä "valtaeliitin" valtaa ja salaliittoja, uskoi siihen sitten tai ei. Eikä se muutu muuksi, jos sen nimeää uudelleen eikä kutsu salaliitoksi - muilta salassa, enemmän kuin yksi, haitallinen tai joissain tapauksissa laiton. Kyllä, yritykset toki kilpailevat myös keskenään, mikä vissiin joidenkin mukaan todistaa ettei kyseessä ole eliitin salaliitto vaan... mikä sitten?

Mutta miljardöörit ja suuryritykset eivät usein omaa niin suurta valtaa, että he kykenisivät jopa maailmanlaajuisesti vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin poliittisista asioista. Sitä varten on olemassa ihan omat verkostonsa, kuten esimerkiksi ajatushautomot kuten MPS ja vastaavat. Ja näihin verkostoihin kuuluu niin median, suuryritysten kuin poliittisten ryhmittymien johtohahmot. He sekä saavat kuin antavat siihen omaan viiteryhmään soveltuvia ehdotuksia, joita kaikki muut samaan viiteryhmään kuuluvat sitten vapaaehtoisesti noudattavat, koska tietävät niiden olevan oman edun mukaista. Siis suuri joukko vaikutusvaltaisia ihmisiä kokoontuu salassa neuvottelemaan asioista, jotka usein ovat haitallisia tai jopa laittomia. Arvannet miksi tätä voidaan jälleen kutsua? Erkon kirja avasi jo hieman tätä ovea, mutta jätti toki kertomatta mitä sielä suljettujen ovien takana keskustellaan... siis vallanpitäjät salassa tekemässä haitallisia suunnitelmia - salaliittoja.

Tiedustelupalvelut, salaseurat ja vastaavat organisaatiot ovat myös osa sitä "eliittiä", jonka omat verkostot omaavat huomattavan määrän valtaa kertoen samalla kansalle että "demokratia, tasavalta". Mediat, eli suuret mediatalot ja konsernit osaavat myös verkostoitua omaksi edukseen ja toki kilpailla toisia verkostoja vastaan, mutta kaikki tietävät ne pelisäännöt ja ne asiat joista ei parane puhua ettei astuta suurempien voimien varpaille. Saahan sitä toki uskotella, että esimerkiksi mediapoolin kaltaisten tahojen aikomukset ovat "hyvää hyvyyttään", mutta jälleen on kyse ryhmän tekemistä salaisista suunnitelmista, jotka eivät ole lainkaan kaikkien hyödyksi - siis salaliitto.


Missä kohtaa se hulluus pitikään näkyä?

Kun kerran tiedetään, että on olemassa suuria organisaatioita joilla on paljon valtaa, sekä tiedetään että nämä tahot tekevät asioita salassa muilta, miksi ihmeessä se on hullua salaliittoteoriaa sanoa, että näillä ihmisillä ei ole aina se kaikkien yhteinen hyvä mielessä? Valtaa pitävä eliitti omaa enemmän valtaa kuin tavan kansa, käyttää sitä omaksi edukseen ja kansan haitaksi, mutta silti tämän sanominen aiheuttaa silmien pyörittelyä ja hulluksi salaliittoteoreetikoksi leimaamisen. Saa toki osoittaa, kuinka se sinun oma äänestyksessä ulos antamasi valta vastaa siis tasavallassa miljardöörin valtaa saada oma mielipiteensä kaikkien kuultavaksi. En pidätä hengitystäni vastausta odotellessa...

Salaliittoteoreetikkovainot ovatkin lähteneet kunnolla käyntiin, kun vanha media tuskailee portinvartijan roolissaan mitä kansan saa tietää. Eihän se nyt käy lainkaan päinsä, että joku tavallinen tallaaja onnistuu kaivamaan tietoja esiin, jotka todistavat ne salaliittojen lopputulokset ja saavat ne vallan verkostot näyttäytymään kaikelle kansalle siinä valossa kuin ne oikeasti ovat: juonittelevia vallanpitäjiä jotka viis veisaavat muista. Toistaiseksi kuitenkin median ote on säilynyt ja valtavirtaan asti ei joudu kuin ne vallanpitäjien itsensä junan alle törkkäämät syntipukit ja pienet pelurit joiden hyödyllisyys on katkolla.

Ajatus siitä, että ne oikeat vallanpitäjät eivät olekaan ehkä niin "hyviä" on kuitenkin monelle aivan liian pelottava ja täten myös mahdoton ajatelma. Meillehän kerrottiin että äänestämällä vain voi vaikuttaa, sananvapaus ja tasavalta - ei sielä taustalla kertakaikkiaan voi olla mitään piilossa hallitsevaa "eliittiä"! Vai onko kyseessä myös se, että jos myöntäisi moisen olevan totta, olisi silloin myös itse vastuussa kun ei tehnyt asialle mitään? No mutta tehdä, mitä? Ainut mitä voi tehdä on tietenkin äänestää oikein! Koska se on toiminut tähänkin asti ja murentanut ne vallan verkostot? Kansalla kuitenkin olisi valta ja keinot korjata asia, mutta se vaatisi tehdä jotain, mitä ei koulussa ja mediassa opeteta... nimittäin lopettaa se mukana leikkiminen.

perjantai 17. heinäkuuta 2020

Opetushallituksen aivopesulassa


Kevään 2020 kirja-antia opetushallitukselta

Onhan näitä päräyttäviä vallanpitäjien opuksia tullut ennenkin vastaan, mutta kiitos lukijan vinkkauksen, nyt löytyi taas todellinen helmi: "Resilienssiä rakentamassa - demokratiakasvatuksen tueksi" Esittelyssä todetaan näin: "Resilienssiä rakentamassa -julkaisu sisältää asiantuntija-artikkeleita sekä yhteispohjoismaisessa demokratiataitoja kehittävässä DEMBRA-hankkeessa mukana olleiden koulujen kokemuksia ja ajatuksia siitä miten koulu voi rakentaa resilienssiä ja vahvistaa demokratiaosaamista." ... ja lyhyellä vilkaisulla tämä "DEMBRA" on vain laajemmin sitä samaa neoliberaalia globalismin ihanuutta, missä nämä pohjoismaisten kulttuurien rippeet halutaan hävittää ja korvata monikulttuurisella utopialla missä vain joillain elämillä on väliä. Mutta ei keskitytä tuohon hankkeeseen vaan itse 68-sivuiseen kirjaseen demokratian ihanuudesta.

Kirjan sanoma voitaisiin lyhentää näin: "Me tehtiin silleen tyhmästi 2015, mutta opettamalla entistä nuoremmat uuteen normaaliin niin kyllä tää tästä". Monikultturistien vuosikymmenien ajan kestäneet projektit ovat alkaneet tuottaa tulosta ja tämä kirja perustuukin osin jo 1997 alkaneeseen "Education for Democratic Citizenship and Human Rights Education (EDC/HRE)"-projektiin ja sen jatko-osiin. Kirjan kuvauksesta voidaan sitten napata hieman juonesta kiinni: "Media pommittaa lapsia ja nuoria päivittäin kiistanalaisia aiheita koskevalla tiedolla. Sosiaalisessa mediassa aiheet esitetään usein kärjistetysti, puolueellisesti tai jopa harhaanjohtavasti. Vahva medialukutaito on osa resilienssiä, kimmoisuutta, selviytymis- ja sopeutumiskykyä ennakoimattomissa tilanteissa. " Hybridisotaa, pommitusta - nyt on äidin pienet kullannuput vaarassa! Jaa niin missä vaarassa?

Suurin ongelma on näköjään se, että vanhemmat, joilla on vääriä mielipiteitä, indoktrinoivat ja propagoivat vääriä mielipiteitään omille lapsilleen. Siksi varhaiskasvatusta olisi parannettava ja ne piltit otettava pois vanhempiensa arvomaailmasta osaksi globaalia utopiaa mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Itsenäisen ajattelun kitkemiseksi ja väärien arvojen ehkäisemiseksi ehdotetaan "ennaltaehkäiseviä toimia" - radikalisoitumiseen on puututtava ajoissa! Tämä radikalisoituminen ja yhteiskunnasta syrjäytyminen ovatkin akateemisia syntipukkeja kautta kirjan, koska sitä kansan kyrsiintymisen syytä ei parane nostaa esille missään vaiheessa. Mutta... kirjanhan piti olla demokratiaosaamisesta, eikä mistään maahanmuutosta?!


Hyvän ihmisen muotti demokratiaan

Identiteettipolitiikkaa, polarisaatiota, radikalisaatiota ja syrjäytymistä, joo joo mutta missä se demokratiaosaaminen? 39 ensimmäistä sivua menee ihan hukkaan demokratiasta puhuttaessa, mutta sitten alkaa tapahtua. Ensiksi voivotellaan, ettei ole keksitty rokotetta väärille mielipiteille (vink vink Gates, olisko ideaa?), mistä jatketaan koulun/opettajien osuuteen siinä aivopesuss... siis oikeiden demokraattisten ajatusten luonnissa. "Me uskomme, että demokratiakompetenssien kehittäminen ja vahvistaminen ovat yksi osa resilienssiä ja siksi tärkeässä roolissa koulussa. ... Uskomme, että resilienssin ja demokratiakompetenssien vahvistaminen kuluu kouluissa kaikille opettajille kaikkiin oppiaineisiin." - sivu 41. No milläs sitä demokratiakompetenssia sitten treenataan?

"Vuorovaikutustaidot ja demokratiakompetenssit rakentuvat alkuopetuksesta alkaen. Jo päiväkodissa harjoitellaan muiden kuuntelemista, äänestetään siitä, mennäänkö retkelle puistoon vai metsään, ja harjoitellaan erilaisuuden hyväksymistä." ... ja ... "Jos vielä yläkoulussakin oppilaiden vaikutusmahdollisuudet kutistuvat siihen, että äänestetään luokan verhojen väristä, on sorruttu näennäisdemokratiaan." -s.43. Eli äänestetään "tärkeistä" asioista ennalta määrätyllä tavalla ja mahdollisesti ennakolta annettuihin vaihtoehtoihin, tosin joskus myös siinä oikeassakin demokratiassa saa itse valita ne äänestettävät asiat mikä on sitä oikeaa demokratiaa! Noh, oppi ei jää toki pelkkään äänestämiseen, vaan opetellaan vuorovaikutustaitoja seuraavaksi.

"Oppilaiden keskustelunavaukset kiistanalaisista ja ristiriitaisista asioista ovat usein provosoivia. “Mä oon rasisti, mun vanhemmat on rasisteja ja mun koko suku on rasisteja. Miks ****** mun pitää olla tämmösessä suvakkikoulussa?”" Kaikkea tämmöistä hyödyllistä osallistuvaa keskustelua pitääkin treenata ryhmissä ja yhdessä opetella kuinka väärät mielipiteet kumotaan. Onkohan opettajien omaan materiaaliin jo lisätty ohjeistus, kuinka otetaan viranomaiseen yhteyttä kun "demokratiakompetentit lapset" käräyttävät vanhempiensa vääriä arvoja? No ei kait, eiväthän ne nyt niin Suomessa tekisi, heh heh. Samaa radikalisaation ehkäisyä jatkuukin aivan loppuun saakka, mistä löytyy vielä tämmöinen pätkä: "RAN-asiakirjan tarkoituksena on suositella demokratian vahvistamiseen tähtääviä toimintatapoja, joilla koulut voivat kestävästi ennaltaehkäistä väkivaltaista ekstremismiä. Ohjeilla täydennetään vuonna 2015 julkaistua Manifesto for Education -julistusta." ... eli kuinka kouluista tehdään "demokratialabroja". Siis miten kouluja voidaan käyttää ihmiskokeissa manipulointiin ja aivopesuun?


Eikös se demokratia ollutkaan sitä, että kaikki saavat olla oma itsensä?

68 sivun jälkeen jää tuosta materiaalista epätodellinen tunne - tuo on mitä lapsille opetetaan demokratiasta? Ettäkö oikeen äänestetään annetuista vaihtoehdoista eikä saa olla rasisteja? Toisaalta, jos sitä vertaa aikaisempaan opetukseen ja kansan keskimääräiseen ymmärrykseen demokratiasta niin ainut ero on tuo rasismin ja radikalisaation liittäminen osaksi sitä "demokratiaa". Eipä siinä, ei minulle ainakaan tulisi yhtään ikävä tätä nykyistä demokratiaksi kutsuttua häsmäkkää jos se joku kaunis päivä pyyhkäistäisiin pois maailmankartalta.

Resilienssiä siinä kyllä ollaan rakentamassa, nimittäin kaikkea valtavirrasta poikkeavaa vastaan. Tottelevaisuus on hyve ja kyseenalaistusta on suoritettava silloin, kun joku poikkeaa siitä yhdestä sallitusta tarinasta. Tätä "kaikki samaa mieltä" kutsutaan sitten "demokratiaksi", missä jokainen saa äänestää annetuista vaihtoehdoista kun sille annetaan lupa. Asioitahan ei tietenkään koskaan hoideta itse, vaan aina tarvitaan joku muu edustamaan sitä omaa intressiä ja tämä edustaja valitaan tietenkin äänestämällä.

Jos tuo teos edustaa nykyistä normaalia, mahtaisi olla melkoinen kulttuurishokki monelle lukaista joitain tämän blogin mietteitä demokratiasta. "No mutta eihän tuo nyt ole ainut mitä asiasta opetetaan!", tai joku vastaava kommentti onkin odotettavissa sen syyttelyn ohessa kuinka olen yksinkertaistanut ja muutoinkin tahallaan väärin tulkinnut tuota hienoa edistyksellistä kirjasta. Ja jokaisella on täysi oikeus moiseen mielipiteeseen ja tulkita kirja vaikkapa aivan loistavana ja inspiroivana teoksena radikalisaation ehkäisyyn kieltämällä ja ennalta ehkäisemällä väärien ajatusten minkäänlainen olemassaolo. Se on sitä aitoa demokratiaa! Niin siis se, ja että saa äänestää!

Neljäs, vaiko ensimmäinen valtiomahti?


Suoraan hevosen suusta

Lehdistön vapautta ja enemmistön harhaa on pohdittu täällä jo aikaisemminkin, mutta jatketaan samalla aiheella kirjojen maailmassa teoksella: "Aatos Erkko : yksityinen valtiomies" - Karén, Lauri. Kyseinen kirja on ainut Erkon itsensä hyväksymä elämänkerta, mutta aiheesta on raapusteltu vuosien saatossa useampiakin teoksia, joihin saatetaan palata myöhemmässä vaiheessa. Kirja on siis lyhyesti sanottuna kertomus siitä, miten Erkko koki itsensä ja oman asemansa. Kirjan julkaisu kiellettiin siihen asti, kunnes koko perhe on mullan alla, joten 2018 julkaistu teos on oikeasti jo lähes kymmenvuotias. Mutta se ei kirjan arvoa ja merkitystä vähennä - vaatimaton Aatos oli ehkä Suomen mahtavin mies aikoinaan. Tai ainakin omasi eniten oikeaa valtaa...

Kun media on tiukasti yhden tahon hallussa, usein jonkin suvun omistuksessa kuten ympäri maailmaa on tapana, sitä voidaan käyttää tehokkaasti haluttujen agendojen ajamiseen. Jos media joutuu kumartaa markkinoita, joudutaan tietyistä ideologioiden ajamisesta tinkimään yleisön pitämiseksi kiinni siinä omassa propagandassa. Jokainen saa itse päätellä kuinka paljon Suomen ja suomalaisten puolella Erkon media hänen aikanaan oli, mutta kirjan mukaan hänellä oli selvä visio miten asioita tuli hoitaa. Hän ei kuitenkaan juurikaan puuttunut mediansa toimintaan, muuten kuin valitsemalla tarkasti työntekijät jotka olivat vastuussa asioista. Eli siis ei sekaantunut lainkaan, koska ei ollut tarvetta sekaantua kun luottomiehet oli vallassa. Entä mihin väitteeni oikeasta vallasta perustuu?

Bilderperkeleet, CFR ja Trilateral - kaikki mainitaan kirjassa ja Erkko oli niissä mukana, koska sielä se oikea valta oli - kappale 35 tuossa kirjan versiossa minkä kahlasin. Muutamassa kohdassa mainitaan "hyvät veljet", kun pyydetään avustaa ulkomaan kirjeenvaihtajia uudessa paikassaan. Ja apuahan saatiin, enemmän kuin voitaisiin olettaa. Mihin kaikkiin ryhmittymiin Aatos Erkko sitten kuuluikaan, sitä on mahdotonta sanoa, mutta kirja osoittaa hienosti esimerkillään, missä se oikea valta piilee - ei näkyvillä lehtien etusivuilla, vaan niissä lukemattomissa verkostoissa jotka omistavat mediat ja sitä kautta määräävät kansoja huomattavasti enemmän kuin yleisesti ajatellaan. Kansanvaltaa, juu, tottakai...


Ensimmäinen valtiomahti

"Neljäs valtiomahti" - nimitys perustuu Montesquieun vallan kolmijakoon, eli media olisi se neljäs vallan jaettu osa. Mutten kuten tiedetään, koko kolmijako on Suomessa lähinnä huono vitsi, joten ei se media olisi neljäs vaikka olisikin se muiden jälkeen tuleva osa. Media on kuitenkin osoittanut olevansa jo hyvin pitkään se ensimmäinen ja mahdollisesti ainut oikea valtiomahti, minkä vuoksi tämä nykyinen "demokratia" joutaisikin jo romukoppaan. Mutta yhden maan sisällä kansa voisi kaapata median haltuunsa ja pakottaa sen toimimaan kansan eduksi, eikä niiden harvojen eduksi?

Periaatteessa, kyllä, jos jonkin maan sisällä saataisiin jokaisen median globaalisti verkottunut johto pois vallasta, olisi mahdollista asiaa korjata siinä yhdessä maassa. Mutta käytännössä - ei. Erkon kirjassa kerrotaan hienosti, kuinka maailman eri ajatushautomot toimivat yhteistyössä verkostoituen keskenään kertomaan kaikille maailman "johtajille" kuinka heidän olisi syytä toimia pysyäkseen näiden verkostojen suosiossa. Oikeat vallanpitäjät siis antavat eri maiden päättäjille tiekartan tulevaisuuteen, jota jokainen vallanhimoinen ja omaa etuaan ajatteleva poliitikko osaa noudattaa. Eli siis, kaikki poliitikot jotka haluavat jatkaa työssään...

Salaliittoteoriaa! Hyvä ihminen ei kuitenkaan halua uskoa moiseen piilossa olevaan valtaan, vaikka se ei olisikaan piilossa ja kertoisi ihan omin sanoin kuinka homma oikeasti toimii. Erkon kirja on kaukana ainutlaatuisesta siltä osin - sama tarina on toistettu lukemattomissa kirjoissa, niin muistelmissa kuin tietokirjoissa jotka ovat asiaan perehtyneet. Mutta ajatus siitä, että jotkut piilossa pysyttelevät tahot ajaisivat omaa etuaan muiden kustannuksella on silti mahdoton, koska ne niiden tahojen omistamat mediat kertovat ettei heitä ohjata ulkoa vaan ovat täysin riippumattomia ja objektiivisia medioita. Jotka vaan ihan sattumalta noudattavat täysin niitä suurten ajatushautomoiden ohjeita ja joiden päätoimittajat on tarkasti valittu tehtäviinsä. Ja joiden omistajat vaan ihan sattumalta kahvittelevat vuosittain muiden suurten johtajien kanssa, vakuuttaen siinä samalla että demokratiassa kaikilla on yhtä paljon valtaa. Se hullu salaliittoteoria, tiedäthän?


Aatteiden valtaa

Sananvapaudesta puhuttaessa ihmisillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää sekä pysyä niiden rajojen sisällä, mitä lait ja ne "ihmisoikeudet" asiasta sanelevat Suomessa. Laki on tarkoitettu suojelemaan yksilöitä, eli siksi kunnianloukkaus ja uhkailu on kiellettyä, mutta aatteiden, ideologioiden, instituutioiden ja vastaavien kritisointi ja ongelmien esilletuonti on täysin hyväksyttyä. Paitsi että ne ajatushautomoiden ihan sattumanvaraiset jäsenet kertovat sen väärän arvostelun olevan "maalittamista" ja "vihapuhetta", mikä taas sitten oikeuttaa niiden väärinajattelijoiden vainot. Ja mihin ryhmiin nämä oikeat vallanpitäjät sitten kuuluvat? Se selviää helposti - mitä ryhmiä ei saa kritisoida...

Nämä verkostot, ajatushautomot ja lukemattomat järjestöt eivät ole vain vallanhimoisten yksilöiden omia mielihaluja ajavia tahoja, vaan ne ajavat aatteita ja ideologioita. Esimerkiksi MPS:n neoliberaali utopia, globalismi, on yksi näistä suurista aatteista jotka on tarkoitus syöttää kaikelle kansalle tahtoivat he sitä tai eivät. Mikä tahansa tätä ihanaa globalismia sitten vastustaakaan, saa tuta sen median kautta käytettävän oikean mahdin. Toki tämmöinen pieni sintti, vastavirtaan polskutteleva blogi, saa olla rauhassa koska moisten ajatusten valtavirtaistuminen on sula mahdottomuus - koska jokainen hyvä ihminen uskoo mitä se media kertoo ja osaa oma-aloitteisesti lynkata väärien mielipiteiden kannattajat. Kummaksikohan tätä tekstiä tulisi muuten kutsua, salaliittohörhöilyksi vai äärioikeistolaisuudeksi?

Lukeminen kuitenkin kannattaa aina ja nämä oikeat vallanpitäjät eivät yleensä edes vaivaudu peittelemään agendojaan. Kyllä, he pitävät ne verkostonsa visusti piilossa, koska sitä kautta olisi mahdollisuus huomata kuinka syvälle ja laajalle korruptio onkaan yhteiskunnassa levinnyt. Samalla nämä vallanpitäjät pitävät tarkasti silmällä mahdollisesti heitä vastaan toimivia verkostoja, koska eivät he noin pitkälle olisi päässeet ilman jatkuvaa vainoharhaisuutta että pian joku tulee ja pistää puukkoa selkään. Nämä oikeat vallan verkostot kun ovat edelleen täynnä niitä kaikista ahneimpia ihmisiä, jotka eivät vapaaehtoisesti luovu omastaan ja ovat aina valmiita nappaamaan myös kaverilta kaiken, jos siihen aukeaa mahdollisuus. Ei siis vain yksi iso, vaan paljon hieman pienempiä, keskenään kilpailevia mutta useita yhteisiä intressejä omaavia valkokauluspsykopaatteja... Mutta tämä on toki vain salaliittoteoriaa, koska niin meille kerrotaan?

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Tottelevaisuus - kun kansa valitsee orjuuden


500 vuotta sitten

Jatketaan sarjaa "nämä kirjat tulisi jokaisen lukea", missä viime kerralla pohdittiin Machiavellin Ruhtinasta. 1500-luvulta peräisin oleva teos: "THE POLITICS OF OBEDIENCE: THE DISCOURSE OF VOLUNTARY SERVITUDE" - Étienne de La Boétie, kuuluisi olla pakollinen luettava ala-asteesta lähtien vapaassa yhteiskunnassa. Tosin... arvannet miksi näin ei ole? Kirja, joka kertoo kuinka tyranneja voi vastustaa ja syöstä vallasta ei kuulu oppimateriaaliin, jonka tyranni kansalleen antaisi. Mutta saavuttaakseen hyvän, rohkea ei pelkää vaaraa eikä älykäs kieltäydy haasteista ja kärsimyksestä - sukellataan siis vanhoihin viisauksiin, jotka eivät ole aikojen saatossa muuttuneet juurikaan. Vain 80 sivuinen (esipuhe 40+itse kirja 40) opus kannattaa napata netistä .pdf-muodossa talteen ja lukaista läpi, jos kielitaito sen sallii.

Tyranneja on ollut kansan johdossa ehkä enemmän/useammin kuin "hyviä johtajia", joten voisi luulla että ihmiskunta olisi keksinyt ratkaisun tähän ongelmaan. Ja näinhän toki onkin - hyvin yksinkertainen ja tehokas konsti siihen onkin, joten pitääkin ihmetellä miksi ihmeessä sitten tyranneja katsellaan eikä poisteta vallasta? Tyrannit itsessään pääsevät valtaan kolmella tavalla: armeijallaan, perimällä tai kansan äänestämänä. Mutta onneksi silläkään ei ole väliä millä tavalla se tyranni on valtaan päässyt - sama konsti toimii kaikissa tapauksissa, tosin saattaa olla yksilölle hyvinkin vaarallista etenkin aseilla valtaa pitävän kaatamiseksi. Ai niin, se helppo konsti jäi sanomatta... yksinkertaisesti: ei leikitä mukana. Kieltäydytään auttamasta ja palvelemasta sitä tyrannia. Olipas typerä ratkaisu? Jos tuo muka toimisi ja kun se nyt on tiedettykin jo vähintään 500 vuotta niin miksi se ei ole toiminut!?

Tyranneja on monenlaisia ja osaa ei edes tyranneiksi kutsuta vaan kansa jopa palvoo tahoja, jotka heitä orjuuttavat. Tämä "länsimainen demokratia" on ehkä paras esimerkki kansan palvomasta tyranniasta, joka kusee sitä kansaa itseään silmään ihan surutta. Olet saattanut nähdä netissä videon, missä vastaanottohuoneessa odottaville ihmisille tehdään sosiaalinen koe: summeri soi ja kaikki nousevat seisomaan. Aluksi mukana on vain yksi "tavis" ja kaikki muut ovat näyttelijöitä. Muutaman toiston jälkeen se tavis alkaa seuraamaan sitä sosiaalista normia ja nousee aina summerin soidessa seisomaan. Paikalle tuodaan uusia taviksia ja näyttelijät yksi toisensa jälkeen poistuvat paikalla. Voisi luulla, että samalla tuo typerä "summeri soi, noustaan seisomaan" tapa katoaisi siinä mukana, mutta kaikki kokeeseen osallistuvat tavikset kuitenkin nousevat summerin soidessa pystyyn, kopioiden sen sosiaalisen normin vaikka eivät tiedä mistä se edes johtuu. Ja tämä täsmälleen sama ilmiö mahdollistaa sen tyrannian hitaan kasvun ja pysymisen vallassa...


Koska niin se aina tehty

Uusi normaali onkin hieno tapa kertoa, että tyranni haluaa muutoksen joka pysyy. Ne ihmiset, jotka itse todistivat mistä kaikki alkoi saattavat vielä vastustaa tyrannin uusia normeja, mutta kaikki heidän jälkeensä tulevat noudattavat niitä sosiaalisia normeja jotka ovat edeltäjiltään oppineet. Tyrannin vallan alla syntyneet eivät yleensä edes harkitse vastustaa niitä normeja, koska eivät ole tietoisia että asiat voivat olla paremmin. Siksi niitä "väärinajattelijoita" vainotaan tyranniassa. Jos kadulla on vahdissa aseistautuneet sotilaat jotka valvovat jokaista liikettäsi, on se tyrannia helppo tunnistaa. Mutta vallanpitäjät ovat kaukana tyhmästä, joten heidän keinovalikoimansa kansan pitämiseen mukana leikissään on lähes loputon.

"Leipää ja sirkushuveja" eli propagandaa viihteen mudossa on osattu syöttää kansalle iät ja ajat. Sirkus on toki vaihtunut ja sen näytökset, mutta kansa on pidetty säyseänä erilaisilla spektaakkeleilla jo hyvin pitkään. Vallanpitäjille on tyranniassa tärkeää, että alamaiset palvovat ja ihannoivat suurta johtajaansa, mitä pönkitetään kaikin mahdollisin keinoin - esimerkiksi kuvaamalla suurta johtajaa sädekehä pään päällä. Koska eihän se palvonnan kohde voisi kertakaikkiaan olla kykenevä mihinkään vääryyteen omia alamaisiaan vastaan, kaikkihan sen tietää! Hyvä kansalainen tekee mitä käsketään, seuraa sosiaalisia normeja ja vastustaa kaikkia niitä, jotka keinuttavat venettä millään tavalla. Hiljainen hyväksyntä mahdollistaa tyrannin toiminnan.

Ja juuri näistä syistä, ei koulussa opeteta mitään hyödyllistä, mitään vaarallista, mitään millä kansa voisi vapautua tyrannin otteesta. Kaikki kulttuuriin liittyvät asiat, millä sitä kansaa oikeasti ohjataan, on oltava tiukasti vallanpitäjien hallussa. Miksi siis vain tietyt ihmiset pääsevät kansan eteen kertomaan saavutuksistaan siinä kun ne arjen sankarit unohdetaan ja tallataan piiloon? Olisiko se hyvä merkki tyranniasta, kun joku taho määrää sen kaiken, minkä kansa tietää, mistä kansa puhuu ja miten kansa näistä kerrotuista asioista ajattelee? Ja ettei vahingossakaan kansa pystyisi nousemaan vallanpitäjiään vastaan, muistetaan jakaa se kansa mahdollisimman moneen, keskenään kilpailevaan ryhmään. Vaikka kertomalla kansalle, että nämä puhuvat päät, poliitikot, ovat oikeasti vallassa ja jokaisen on valittava se oma puolue ja vapaaehtoisesti annettava valtansa heille...


Mikä sitten vaihtoehdoksi?

Irti siitä koneistosta - täytyy luoda omat järjestelmät jotka eivät ole yhteydessä siihen valtakoneiston orjuuteen vaan on irrallinen siitä. Helppoa se ei ole, jo siitä syystä että vapaus on pelottava asia verrattuna tuttuun ja turvalliseen... orjuuteen. Monet yhteiskunnan palvelut ja rakenteet ovat hankalasti ohitettavissa ja korvattavissa, mutta hajauttamalla ja kehittämällä rinnakkaisia järjestelmiä voidaan sitä riippuvuutta vähentää, aina siihen pisteeseen että huomataan niiden tyrannien käyttämät osat turhanpäiväisiksi. Muiden saaminen siihen mukaan onkin kovin haastavaa, koska vapaus ei tunnu niin palkitsevalta kun luulee jo olevansa vapaa. Eikä vapaus ole välttämättä aina se tärkein motivaattori, vaan pelkkä selviytyminen on monelle tärkeää...

Jokainen meistä varmaankin tuntee yhden jos toisenkin palkkasoturin, eli jonkun joka työskentelee valtiolle, kunnalle tai muulle julkiselle puljulle. Jokaisella näillä ihmisellä on perustavaa laatua oleva syy olla ymmärtämättä ongelmaa - heidän elinkeinonsa riippuu siitä, ettei asiaa haluta ymmärtää. Nämä ihmiset eivät ole pahoja tahi tyhmiä, saatikka pelkureita, vaan osa sitä sulavasti rullaavaa tyranniaa joka toimiakseen tarvitsee ihmisiä jotka uskovat tekevänsä hyvää ja tärkeää työtä yhteiskunnan eduksi, vaikka todellisuus olisikin aivan toinen. Vasta kun se paska osuu omalle kohdalle tuulettimeen, siihen saattaa havahtua... siksi ns. "keskiluokka" on syytä pitää autuaan tietämättömänä ja tyytyväisenä, etteivät he ehtisi pohtimaan asioita sen sijaan että keskittyvät vaan selviytymiseen.

Vallanpitäjät ovat aina osanneet vastata väkivaltaan väkivallalla, mutta tekemättömyydelle heidän keinonsa ovat varsin rajalliset. Se "hyvä rivipoliisi" voi vielä seurata käskyä ja antaa pamppua rauhassa vastustavalle, mutta jossain vaiheessa se oma tekeminen kyseenalaistetaan. Vapaus on oikeutta kieltäytyä, oikeus olla tekemättä mitä käsketään. Vapaus ei tarkoita, että voit tehdä ihan mitä haluat tai vaatia muita tekemään jotain puolestasi. Entäs sitten orjuus ja tyrannia? Onko se sitten elämää? On, miljoonille, koska he eivät voi edes kuvitella mitä elämä olisi ilman kahleita. Vika ei koskaan ole tietenkään siinä tyrannissa, koska silloin se menisi omaan piikkiin kun on autettu ja mahdollistettu kyseinen tyrannia... siksi esimerkiksi näitä antifantteja odottaa joku kaunis päivä herätys karuun todellisuuteen - taistelette vallanpitäjien puolesta niitä vastaan, jotka tahtovat vapautta.

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Jokohan tämä demokratia olis pian taputeltu?


Testattu ja vahvistettu toimimattomaksi

Alkuperäisten demokratioiden ja nykyisen demokratuurin/länsimaisen demokratian yhdistävä tekijä on käytännössä enää nimessä, mutta hienoissa paraatipuheissa ne toki tarkoittavat "kansan valtaa", vaikkei se sitä ole koskaan ollutkaan. Lukemattomia kirjoja aiheesta on raapusteltu, asiaa tutkittu perinpohjin ja luotu erilaisia mittareita kuinka kansanvaltainen jokin järjestelmä on. Lopputulos on tosin ollut hyvin samankaltainen kaikissa niissä tutkimuksissa, jotka ei ole tehty todistamaan kuinka loistava tämä nykyinen järjestelmä oikein on - ei, tämä ei ole kansanvaltaa ellei valtana pidä sitä että saa kirjoittaa paperilappuun numeron.

Itsekin vielä vuosia takaperin uskoin demokratian olevan silleen "oikein" tehtynä toimiva ratkaisu, mutta mitä syvemmälle asiaan on tullut perehdyttyä, sitä varmempi on kuva siitä että ei se vaan perhana toimi, ei sitten millään. Voidaan sanoa, että useampi demokratian ongelma jo yksistään riittäisi torppaamaan koko järjestelmän toimimattomana, mutta kun se ongelma ei ole vaan yhdessä tai kahdessa asiassa vaan koko systeemi on etenkin nykyisessä muodossaan täysin järjetön. Jo yksistään korruptio, jota Suomessa ei tietenkään ole, pitäisi saada kansan barrikaadeille vaatimaan muutosta, mutta ämpärien jonottaminen on niin paljon tärkeämpää? Mutta se annettakoon kansalle anteeksi, koska mediamme kertoo ja kaikkihan sen jo muutoinkin tietää: "Vain äänestämällä voit vaikuttaa!"

No mikä siinä mättää? Mediasta olen jo kirjoittanut kymmeniä tekstejä, joten jos se jätetään nyt vähemmälle huomiolle, vaikkakin on merkittävä syy sekä seuraus tätä koko ongelmaa. Koko vallanjako on myös niin päin prinkkalaa, että sekin voidaan jättää nyt vain sivuhuomautukseksi. Ongelma voidaankin jakaa kahteen isompaan kategoriaan, eli asiat jotka ovat päin persiitä, pääosin ihan tarkoituksella, sekä asiat jotka ovat täysin järjen vastaisia lähtöjäänsäkin. Toki jos ei pidä sitä lainkaan ongelmana, että miljoonien ihmisten asioista päättää ihmiset jotka valehtelevat ammatikseen pysyäkseen sielä vallassa, niin kannattaa varmaan lopettaa lukeminen tähän kohtaan.


Pidot senkun paranee

Valtaanpääsyyn ei demokratiassa tarvita minkään asian osaamista tai edes auttavasti järkeä, vaan riittää että osaa esiintyä ja toistaa valittuja vaalilupauksia kansalle. Mitä taitavampi siinä esiintymisessä ja tyhjien lupailussa on, sitä paremmin pärjää. Koska kansa on jo valmiiksi sitoutettu "hyvinvointivaltion" almujen anomiseen ja luvan pyytämiseen ihan kaikkeen, eniten lupaava on hyvissä asetelmissa. Itsenäinen ajattelu ja moraali ovat menneen talven lumia, koska hyvä ihminen seuraa sääntöjä, lakeja, määräyksiä ja suoria käskyjä auktoriteeteiltaan, koska on kerran itse ne auktoriteetit sinne valtaan oikeuttanut. Toimivassa yhteiskunnassa lait ja määräykset on tarkoitettu yksilön suojaksi "pahaa maailmaa vastaan", mutta käytännössä tilanne on juuri päinvastoin - suojataan koneistoa kansalta.

Demokratia onkin ainut järjestelmä, missä pätevyydellä siihen kerrottuun työhön ei ole mitään tekemistä sen kanssa valitaanko siihen työhön vai ei. Tämä siis jos oletettaisiin että ne edustajat olisivat oikeasti vallassa ja tekisivät niitä päätöksiä itsenäisesti. "Valitaan huutoäänestyksellä lentokoneeseen uusi pilotti!" Asiaa toki yritetään korjata sillä, että niiden päättäjien käskyjä noudattaa sitten joukko virkamiehiä jotka ovat oikeasti päteviä niihin tehtäviin, eikä suinkaan valittu asemiinsa puoluekirjan tai positiivisen erityiskohtelun vuoksi. Jos kerran pätevyyttä johonkin tehtävään tarvitaan, miten ihmeessä niitä pätevien ihmisten käskyjä voivat antaa täysin ummikot? Ainiin, lobbarit ja muut "neuvonantajat" ja konsultit... kaikki hyvin, paitsi että eihän kansa heitä valinnut päättämään.

Kun siihen järjettömyyteen sitten laitetaan päälle kunnon kauhallinen ahneiden ihmisten vallanhimoa joka tasolla, saadaankin aikaiseksi järjestelmä, joka on juuriaan myöden niin pilalla kuin olla ja voi. Jos kansa voisi suoraan äänestämällä vaikuttaa asioihin, kuten Sveitsissä, voitaisiin osaa niistä ongelmista hieman lieventää, mutta ei siltikään poistaa niitä valuvikoja. Kansalle kyllä kuuluu päätösvalta - omista asioistaan, mutta aina kun joku kuvittelee olevansa toisen yläpuolella ja käskyvallassa, törmätään ongelmiin. Toiset ovatkin siis tasa-arvoisempia kuin muut? Vapautettu orja ei kuitenkaan halua irti järjestelmästä, vaan mieluummin uudeksi orjapiiskuriksi. Noh, kaikki nämä pikkuseikat kuitenkin voidaan ohittaa olankohautuksella ja kääntämällä kritiikki "demokratiaa" vastaan kysymykseksi...


Mitä tilalle?

Jos ei ole antaa parempaa vaihtoehtoa, pitää vaan olla hiljaa ja käydä äänestämässä oikein. Koska syyllinen on aina ne kaikki väärin äänestäneet, ei lainkaan itse järjestelmä joka on kyllä huono mutta silti paras. Eli siis, mitä voidaan tarjota realistisesti tilalle? Jos jätetään uudet, ennenkuulumattomat ja mahdollisesti toimivat ratkaisut pois, mitä mahdollisia vaihtoehtoja meillä on tämän "demokratian" sijaan? Ratkaisut, jotka ihan tavan kansa tulisi hyväksymään tai itkemään ja hyväksymään... itse näen kolme mahdollista järjestelmää, joiden haluttavuuden saa jokainen punnita itse. Kuinka nopeasti moinen muutos sitten on mahdollinen, se on taas toinen juttu.

Ensimmäinen vaihtoehto olisi teknokraattinen utopia, missä koko maailma olisi yhden vallan alla joka jakaisi kaikki resurssit "tasan". Ilmastohömpän avulla tämä olisi mahdollista pakottaa käyttöön suhteellisen kivuttomasti siirtymäkauden avulla, missä valtaan pääsisi aina toinen toistaan edistyksellisempiä ihmisiä. Toisena näen mahdollisen kuningaskunnan, tai millä keisarin tittelillä sitä sitten kutsuttaisiinkaan. Yksi vahva hahmo, joka mahdollisesti kristittyjen messiaana olisi oikeutettu valtaan. Historiasta löytyy paljon hyviä esimerkkejä ja vielä paljon enemmän katastrofaalisesti pieleen menneitä esimerkkejä monarkioista. Ja sitten kolmantena arvioisin jonkin sortin kalifaatin muodostuvan itsenäisen tasavallan paikalle. Islam kun leviää riittävästi, se ottaa vallan ja siihen loppuu kansanvalta ja tilalle tulee papiston valta. Rauha maassa ja kaikilla hyvä olla, aivan kuten kuninkaan vallan alla?

Eli veikkaukseni on, että tämä länsimainen demokratia tulee korvautumaan jonkin uskontokunnan yksinvaltana, missä papisto sanelee miten asiat tehdään. Ilmastouskonto teknokraatteineen tarjoaisi globaalin järjestelmän, siinä kun muiden uskontojen johtajat saattaisivat ainakin alkuun pyrkiä vahvistamaan lähinnä sitä omaa lääniään, mahdollisesti naapureiden kustannuksella. Olisiko joku näistä sitten "parempi" vaihtoehto kuin tämä nykyinen demokratiaksi kutsuttu härdelli? Yhtä kansanvaltainen ainakin, jos ei muuta - eli ei lainkaan. Voin toki olla aivan väärässä ja ihmiskunta keksii jotain uutta ja mahtavaa joka pelastaa koko planeettamme, mutta kun katsoo tätä aivan käsittämätöntä jakautumista entistä tiukempiin ryhmiin, en näe kovin positiivisessa valossa tulevia vuosia yhdessäkään vaihtoehdossa, "demokratia" mukaan lukien. Tai sitten ihmiskunta ei keksi uutta... vaan palaa vanhaan? Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen.

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Korruptio demokratuurissa


Näkyvä osa

Jatketaan demokratuurin perkaamista keskittymällä korruptioon - jota siis Suomessa ei ole lainkaan koska sitä ei ole lakiin määritelty, aivan samoin kuin vihapuhe... Demokratuurissa, eli länsimaisessa demokratiassa korruptio on hyvin yleistä ja Suomessa ns. "maan tapa". Maasta riippuen eri korruption ilmentymät vaihtelevat yleisyydeltään ja laajuudeltaan, mutta demokratia on pohjimmiltaan hyvin altis korruptiolle. No eihän ole! Kuinka ihmeessä järjestelmä, jossa se "vaaleissa valittu" ihminen on lähes koskematon ja vastuuton tekosistaan voisikaan korruptoitua? Syyhän on kansassa joka antoi valtansa ja otti vastuun samalla itselleen, vai mitä? Eihän sitä nyt virkamiehiä voi syyttää, hehän vain tottelevat kansan tahtoa ja silleen...

Näkyvä osa ulkoisesta korruptiosta löytyy Anders Blomin väitöstutkimuksesta, missä kerrotaan lobbareiden vallasta Suomessa. Iso raha tarjoaa kylmää olutta ja lämmintä leipää edustajille ja puolueille, jotka sitten kiitollisuuttaan painavat oikeaa nappia tai tekevät ehdotuksia sen lahjan antaneen ehdotuksesta. Nämä tapaukset halutaan tietysti pitää mahdollisimman hyvin piilossa, koska demokraattiseen päätöksentekoon ei kuulu edustajaan vaikuttaminen - mutta länsimaiseen demokratiaan se kuuluu olennaisesti. Median painostuskampanjoita voidaan myös pitää ulkoisena vaikuttamisena edustajaan, mutta tämä myös on täysin hyväksyttävää kun se tehdään oikein. Tiedäthän oikein, sen sijaan että väärin?

"Oma kansa ensin - ajattelu on vahingollista" voisi olla taas ilmentymä sisäisestä korruptiosta joka tulee näkyviin. Aatteet, ideologiat, ismit ja muut vakaumukset, jotka ohjaavat edustajaa muuhun kuin siihen edustuksellisen demokratian ideaan sen edustajan työstä (kansan edustus, mistä se tittelikin nimellään viittaa), voidaan laskea myös korruptioksi. Kyllä, osa näistä vaikutteista tulee ulkoa, mutta jokin sisäinen hyväksyntä tai oikeutus on edustajan täytynyt antaa sille oman (kansanedustajan) valansa rikkomiselle. Sukulaisten suosiminen on myös sisäistä korruptiota joka tulee helposti näkyviin, mutta eihän se serkkujen suosiminen mikään rikos Suomessa ole vaan ainoastaan "maan tapa". Veljenvaimonisäntuttavankalakaverille voi täysin huoletta kaataa kansan rahoja?


Ei niin näkyvä osa

Kun ollaan oikeasti vallassa, kahta kysymystä ei tarvitse päätöksiä tehtäessä kysyä: onko se laillista, onko se moraalista? Mutta suorittavalla portaalla, eli niillä poliitikoilla, on ainakin tuo laillisuus ainakin joissain asioissa vielä ongelmana. Mitä lähempänä sitä laillisuuden rajaa liikutaan, sitä enemmän halutaan asioita tehdä salassa. Laittomuuksista ei tietenkään hiiskuta, mutta niitähän ei Suomessa tapahdu muutoinkaan, kertoo luotettava mediamme. Ja jos jokin asia on laitonta, aina voidaan korjata laki mahdollistamaan se kavereiden ja herrojensa rötöstely.

Ulkoista vaikuttamista ei niin näkyvästi pyritään tekemään isommissa kaupoissa, missä rahaa liikkuu jo miljardikaupalla. Enää ei lobbaaminen riitä, vaan voidaan puhua lahjonnasta. Näistä asioista on paras olla hyssykkää ja ostaa se uusi bemari vasta jonkun ajan kuluttua. Kiristys ja uhkailu otetaan käyttöön jos ei lahjonta riitä, mutta seteliselkärankaiset poliitikot tietävät yleensä mikä on heille itselleen parhaaksi jo ennen kuin niin pitkälle edetään. Kun rahaa on riittävästi, eivät esteet ole esteitä vaan hidasteita. Asiat on vaan hoidettava riittävän salassa, ettei kansa saa vainua että koko lääni muutu vuoden päästä avolouhokseksi... silloin on jo hankala lähteä lahjomaan ja voidaan joutua laittaa koneisto pakkolunastamaan maat ettei bisnekset häiriinny. Suomen alusmaan asema kun takaa sen, että isot pelurit saavat tahtonsa läpi joko suoraan oman maan päättäjien kautta tai viimeistään EU:n käskystä.

"Ei tutkita, ei saa valittaa, aineisto julistettu salaisiksi" on taas sitä näkymätöntä sisäistä korruptiota, kun kansalaista on ensin potkittu poliisin toimesta eduskuntatalon portailla. Mediassa ei tietenkään moisia asioita nosteta esiin, koska mitään virhettä ei koskaan tapahtunutkaan koska niin sovittiin kavereiden kesken. Hyvät veljet salaseuroineen ovat ottaneet oikeusjärjestelmän (muista järjestelmistä puhumattakaan) haltuunsa, mutta siitä ei vaan parane puhua nimien kanssa, koska verkosto on juurtunut niin syvään. Sisäinen korruptio saa aikaan sen, että rehellisinkin edustaja osaa pitää turpansa tukossa ettei vahingossakaan astu väärien varpaiden päälle. Mitä joustavammalla moraalilla se "kansan edustaja" onkaan matkassa, sitä valoisampi tulevaisuus odottaa sielä hillotolpan juurella.


Ei, se ei edelleenkään ole rikki vaan toimii kuten kuuluukin

Kun "demokratia" saa kehittyä omaa tahtiaan, siitä tulee parhaassa tapauksessa plutokratia (eli varakkaiden valta) ja median esittämä sirkusesitys suosiokilpailusta jota kutsutaan edustukselliseksi demokratiaksi. Lisäämällä mukaan kansanäänestykset Sveitsin mallin mukaan, voidaan sitä illuusiota vahvistaa mutta plutokratian kehitys on edelleen vääjäämätön. Kyllä, kansa saa äänestää ja tehdä ehdotuksia, mutta kansa on edelleen alisteinen median ja koulujärjestelmän tiedoille, jolloin se rahan valta omaa joka tapauksessa takaoven sinne kansan yleiseen mielipiteeseen. Siksi keltaliivien ajama RIC ei vielä yksistään riittäisi, mutta yhdistettynä vapaaseen mediaan se saisi demokratian ainakin jollain tavalla toimimaan... ehkä.

No mutta äänestämällä ne oikeat ehdokkaat ja oikea puolue valtaan tuo kaikki voitaisiin korjata! Sama onkin toiminut Suomessa jo päälle sata vuotta ja joka kerta on äänestetty oikein, saaden silti sama lopputulos - valtaan pääsee ihmiset, jotka eivät ota vastuuta teoistaan ja tekevät mikä on heille edullisinta. Päätöksiä kun edelleenkin parhaassa tapauksessa on tekemässä asioista tietämättömät tavalliset ihmiset, joten heidän neuvonantajansa ja lobbarinsa voivat silti taitavalla kielenkäytöllä manipuloida rehellisimmänkin edustajan tekemään täysin kansan edun vastaisia asioita. Valta ei välttämättä korruptoi, mutta vetää puoleensa ne kaikista eniten omaa etuaan ajavat tahot ja näin plutokratia vahvistuu, vuosi vuodelta...

Auttaisiko sitten se, että poliitikot laitettaisiin vastuuseen sanomisistaan ja teoistaan? Moinen estäisi osan siitä korruptiosta, karsien ne tyhmimmät omaneduntavoittelijat pois kierrosta, mutta siltikään tämä ei korjaisi niitä demokratian valuvikoja. Jokin täysin uusi järjestelmä taas kuulostaa liian utopistiselta, joten valtaosa ihmisistä turvautuu vanhaan ja toimimattomaan demokratiaan. Voidaan myös ihmetellä, että miksei yksikään kansanedustaja ole tuonut esiin näitä järjestelmän valuvikoja ja vaatinut asioita kuten sananvapaus, vallanjako, riippumaton media ...? Ai niin, niistä ei saa puhua koska demokratia on paras järjestelmä organisoituneelle vähemmistölle, joka on oikeasti vallassa. Kansan tehtävä on ainoastaan siunata se valta ja maksaa siitä selkänahastaan.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Salaliittoteoreetikkovainot


"No mutta eiväthän ne nyt noin tekisi"

Kaikkihan sen tietää, että salaliitot ovat mahdottomia koska "liian moni tietäisi". Kun JFK:n salamurhan raportti 1963 valmistui, se ei ollut salaliittoteoriaa vaikkakin sisälsi lähinnä villejä mutta virallisia teorioita siitä mitä oikeasti mukamas tapahtui. Warrenin komission raporttia tosin seurasi paljon mielenkiintoisempi dokumentti, jonka otsikossa seisoo: "COUNTERING CRITICISM OF THE WARREN REPORT" ja itse dokumentti on tunnisteeltaan "1035-960". Google tosin kertoo pikaisella haulla, että tuosta CIA:n dokumentista vedettävät johtopäätökset ovat höpöhöpöä, salaliittoteoriaa.

Kyllä, kyseessä on juuri "se" dokumentti, jossa maalaillaan tämä käsitysten ohjaus-kampanja niitä vastaan, jotka esittivät kritiikkiä Warrenin satukirj... eikun siis viralliselle raportille, joka kertoo totuuden JFK:n salamurhasta. Tätä kritiikkiä vastaan on siis taisteltava ja osoitettava että kaikki sitä vastaan on vain teoriaa ja salaliittoja. Termit "salaliittoteoria" ja "salaliittoteoreetikko" kyllä mainitaan dokumentissa, mutta niiden täysi käyttöönotto on sitten sen seuraavan, suorittavan osan tekosia. CIA:n dokumentti on siis vain ohjeistus millä keinoilla näitä vaarallisia väärinajattelijoita on torjuttava, itse termi sai vasta myöhemmin sen täyden voimansa, eli voidaan väittää ettei CIA välttämättä keksinyt sitä leimakirvestä - ainoastaan ohjeisti että tehkää jotain joka halventaa ja saa naurunalaiseksi kaikki kriitikot ja kritiikin.

Miten sitten koko kusetus toimi, siitä olen jo kirjoittanut aikaisemminkin, mutta lyhyesti voidaan sanoa sen olevan yhdistelmä tiedon hallintaa sekä psykologisia temppuja. Tietyt ryhmät leimataan "pahoiksi" ja kaikki sitä ryhmää vastaan taistelevat ovat tietenkin "hyviä" ja jokainen hyvä ihminen haluaa tietenkin olla hyviksien puolella, eikös? Samaa "salaliittoteoreetikko" leimakirvestä onkin käytetty vuosien saatossa kumoamaan kaikki mahdolliset virallista tarinaa kyseenalaistavat tahot ja se on toiminut viime vuosiin asti melkoisen hyvin. Mutta nyt on ilmassa uutta "käsitysten ohjausta"-tuoksua, mitä ei tulisi jättää huomiotta.


Hybridisotaa väärää mielipidettä vastaan

Jenkeissä ollaan tietenkin jo hieman pidemmällä tässä esityksessä, johtuen tietysti siitä, että koko sirkus otti tuulta purjeisiin siinä suunnassa. FBI ja media kertovat turvallisuusuhasta, jota ei parane jättää huomiotta: QAnon-liike. Kaikki salaliittoteoriat ja salaliittoteoreetikot niputetaan uuden leiman alle ja saadaan "vaarallinen äärioikeistoliike, joka jakaa höpöhöpöä". Lähes jokainen liikkeeseen positiivisesti suhtautuva osaa välittömästi kieltää kaikki väitteet siitä, että kyseessä olisi kulttimainen liike, vaikkakin se täyttääkin ne samat kriteerit joilla muita ryhmiä on kultiksi kutsuttu. Kultti tai ei, mikä tekee siitä sitten niin vaarallisen, että tiedustelupalvelut ja media on lähtenyt asiaa rummuttamaan?

Totuus, tietenkin, tyhmä! Tämä on se todellisuus, missä moni Q-liikkeeseen uskova/kuuluva toki elää, mutta onko syy tähän vainoon todellakin totuus? Väitän että ei ole, vaan se virallisen tarinan kyseenalaistaminen ja kritisointi, mistä jo 60-luvulla CIA varoitteli. Se millä tavalla sitä virallista tarinaa murennetaan ei ole väliä, vaan sillä että sitä murennetaan. Jokainen saa itse valita mihin ja miten uskoo, kunhan se uskomus pitäytyy sen hyväksytyn Overtonin ikkunan sisällä. Esimerkiksi infosota-simulacrum uskomus istuu kiltisti sielä hyväksytyn sisällä, vaikka sisältää lähes yhtä hurjia "salaliittoteorioita" kuin QAnon-liikkeen vastaavat. Totuus on taas asia erikseen...

Jenkeissä ollaan siis jo hälyttävän lähellä tilaa, missä "salaliittoteoreetikko" olisi rinnastettavissa "terroristiin", koska kyseessä on informaatiosota virallisen tarinan puolustamiseksi. Suomessa tämä tarinan hivuttaminen on jo aloitettu ainakin hyysärin (HS) ja Seuran puolesta - molemmat ovat valistaneet kansaa kuinka vaarallinen QAnon-uskomus onkaan. Vielä voit kuitenkin pelastaa rakkaasi tältä vaaralliselta kultilta, kerrotaan kansalle, eli pitäkää silmät auki ja käräyttäkää väärinajattelevat kaverinne jo tänään! Ja olisi hullua kuvitella, että moista tapahtuisi Suomessa että väärinajattelijoita lähdettäisiin vainoamaan - meillähän on sananvapaus & oikeusvaltio ja silleen! Ei, tietenkään, siksi älä vaan etsi Finlexistä 581/2019, 5 a luku - Siviilitiedustelu, 3 § kohdat 1 ja 5. (Laiskoille kopioituna: "Siviilitiedustelun kohteena ovat: 1) terrorismi; ja 5) kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä vakavasti uhkaava toiminta;")


"Totuudenpuhuja tarvitsee nopean hevosen"

Vallanpitäjät eivät ole koskaan pitäneet siitä, että joku horjuttaa heidän yksinvaltaansa tiedon jakamisessa. Vanhoja kirjoja, missä niitä ikäviä totuuksia kerrotaan, ei kuitenkaan olla haluttu poistaa kansan keskuudesta, koska moinen saattaisi lisätä kiinnostusta niihin ja herättää epäilyksiä. Ja onhan se hyvä säilyttää vanhat hyvät opit - kansahan itseasiassa hyväksyy kaiken sen alistuksen, koska ei vastusta asiaa vaikka heille sallitaan tieto siitä miten koko kusetus toimii? Vallanpitäjät ovat jo useampaan kertaan osoittaneet olevansa täysin kykeneviä ja halukkaita vainoamaan väärällä tavalla ajattelijoita, joten miksi kuvitellaan että se olisi täysin mahdoton ajatus nykypäivänä?

No tietenkin siksi, että elämme nykypäivää, demokratuur.. siis demokratian kulta-aikaa missä kaikki ovat tasa-arvoisia ja yhdenvertaisuus on ihmisoikeus! On siis täysin hullua kuvitella, että väärästä mielipiteestä joku voisi joutua vaikeuksiin, paitsi tietysti kun kyseessä on vihapuhetta, maalittamista, kiihottamista ja muuta vastaavaa tarkasti määriteltyä ja helposti ymmärrettävää kiellettyä puhetta, tiedäthän? Suomessa jokainen mielipide saa kukkia, paitsi ne väärät äärioikeiston ja muiden pahojen ryhmien sanomiset, niitä ei tule suvaita lainkaan vaan ne tulee sulkea pois yhteiskunnasta kokonaan!

Gulagilla tavataan! - tämä onkin humoristinen heitto väärinajattelijoiden kesken, mutta historia on osoittanut että se vitsi ei välttämättä naurata siinä vaiheessa kun vallanpitäjät päättävät että sitä väärää mielipidettä ei enää sallita lainkaan. Nyt siitä saa vain banaania ja tilit katoavat kuin tuhka tuuleen, mutta sama kehitys voi johtaa radikaaleihinkin toimiin. Mutta tämä tietenkin on virheellinen argumentaatio, kaltevan pinnan väite, että vallanpitäjät muka lisäisivät vastatoimiaan vääriä mielipiteitään vastaan. Onkin siis salaliittoteoriaa, että media olisi aloittanut kampanjoinnin globaalisesti hyökäten väärinajattelijoita vastaan esimerkiksi poistamalla kaiken heidän mielestään virheellisen tiedon esimerkiksi koronasta. Ai, eikö? Ettäkö shakkikanavakin saattaa saada rikkeen kun siinä voi käydä niin, että "valkoinen lyö mustan kuningattaren"... sehän olisi hullua salaliittoa, että kielenkäyttöämme noin mielivaltaisesti rajattaisiin. Ja jokainen hyvä ihminen toki osaa tämän kaiken kuitata salaliittoteoriana, koska "eiväthän ne nyt noin tekisi", eiks jeh?

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Demokratuuri


Toimii juuri kuten tarkoitettu

Onko järjestelmä rikki? - näin pohdittiin jokunen aika sitten mutta viimeistään tavattuani opuksen "The End of Democracy" - Christophe Buffin de Chosal, voin väittää melkoisella varmuudella että järjestelmä ei ole rikki: se toimii juuri kuten sen pitääkin ja ajan saatossa vaan parantanut juoksuaan. Jos järjestelmää tarkastellaan pelkästään pintapuolisesti, voidaan todeta että nykyinen demokratiamme on parhaimmillaan pelkkä suosiokilpailu, missä puolueet ja yksittäiset poliitikot kisaavat kansan suosiosta median säestyksellä. Ja kuten mikä tahansa hyvä peliohjelma, voi kansa voittaa typeriä palkintoja pelaamalla typerää peliä. Ai mitä peliä? Noh, kansalaisella on demokratiassa valtaa ja itsehallintaa sen verran, että voi laittaa äänestyslipukkeeseen numeron ja pudottaa sen sinne laatikkoon - luopuen näin siitä pienestä määrästä valtaa jonka alunperin omasikin. Eli pelin henki on "luovuta valtasi" ja voitat ihan joka kerta: et enää omaa lainkaan valtaa!

Venäläinen filosofi Vasily Rozanov (d. 1919): “Democracy is the system by which an organized minority governs an unorganized majority.” kuvasi demokratiaa järjestelmäksi, missä järjestäytynyt vähemmistö hallitsee järjestäytymätöntä enemmistöä. Ja juuri näinhän tämä peli toimii. Oikeat vallanpitäjät jakavat kansan sopiviin lohkoihin ja näille lohkoille (jotka usein muuttuvat lahkoiksi) sitten järjestetään ne suosiokilpailut (vaalit) sopivin väliajoin. Mitään muuta valtaa ei kansalla ole tässä "demokratiassa" koskaan ollutkaan, mutta alkuaikojen manipulointivälineet olivat sen verran heikossa kunnossa että äänestyksessäkin piti rajata kuka saa sen valtansa toiselle antaa. Nykypäivän puolueet yhdistettynä mediaan luovatkin hienon sirkusesityksen jonka kansa saa sitten omasta selkänahastaan maksaa verojen muodossa.

Otsikon "demokratuuri" on taas yhdistelmä demokratiasta ja diktatuurista, mikä on toki kuvaavampi termi kuin pelkkä demokratia eli kansanvalta. Yhden johtajan tai pienen eliitin valtaan perustuva valtiomuoto on wikipedian selityksen mukaan diktatuuri. Demokratuuri, tai kuten itse olen sitä kutsunut "länsimainen demokratia" on siis varakkaiden vallanpitäjien parannettu malli monarkiasta ja vastaavista järjestelmistä, missä se yksi johtaja saattoi vielä oikeasti olla oman kansansa etua ajamassa. Näillä oikeilla vallanpitäjillä ei moisia ajatelmia ole - he ajattelevat vain omaa etuaan aivan kaikessa, mikä taas on heidän mukaansa ihan luonnollista ja täten oikeutettua koska emmehän me nyt luonnonlakeja voi muuttaa?


Harhaluulo ja harhautus

Demokratuurin/länsimaisen demokratian perustana onkin kaksi vahvasti toisiinsa liittyvää asiaa: harhaluulot ja harhautukset. Ihmisille on syötetty harhaluuloja suuresta yhteisestä hyvästä, oikeutuksesta valtaan koska kansa niin tahtoo. Vaikka kaikki havainnot kertovat muuta, uskoo se kansa silti siihen järjestelmään joka on luotu vain ja ainoastaan heidän hallitsemiseen, ei heidän etuaan ajamaan. Kun varakas ja koulutettu älymystö lähti valaistuneena rakentamaan järjestelmää, he tiesivät ettei kansalta voida koskaan kysyä mielipidettä - hehän voisivat ajaa omaa etuaan ymmärtämättä että heidän etunsa oli tietenkin sen omistavan luokan harvojen etu. Ai miksikö? Koska eihän tyhmä ja sivistymätön kansa tiedä mikä on sen omaksi parhaaksi - heitä täytyy hallita ja kertoa mikä on heidän omaksi parhaaksi.

Ja kun se varakas älymystö sai päättää mitä kansalle kerrotaan, he kertoivat että kansalla on valta ja siksi se valta täytyykin ottaa pois niiltä vääriltä hallitsijoilta ja antaa se oikeille hallitsijoille, jotka älymystö tietenkin päätti. Missään vaiheessa sillä kansalla ei ollut valtaa, mutta ne uudet vallanpitäjät tarvitsivat oikeutuksen uudelle järjestelmälleen ja mikä hiveleekään ihmisen egoa enemmän kuin kertoa, että "sinä olet vallassa". Kansa on tietenkin silloin myös vastuussa, kun joku heidän valitsemansa edustaja töppäilee - siksi kansa joutuu maksamaan ne edustajien töppäilyt, ei edustaja itse. Vallan kanssahan tuli kerran se vastuu? Sinä maksat kun poliitikot töppäilee, koska olet kerran valtasi heille antanut. Vai oletko joskus nähnyt poliitikon kantavan vastuunsa ja korvaavan aiheuttamansa vahingon?

Harhautuksesta taas pitää huolen ne tahot, jotka hallitsevan sen tarinan kulun. Koulut, akateeminen/kulttuurinen älymystö ja media pitävät huolen siitä että kansa tietää pääosin vain ne halutut asiat ja että kaikki kansalle kerrotut tarinat tulkitaan oikein. Eli että tämä on oikeaa demokratiaa, vain äänestämällä vaikutetaan ja että syy ongelmiin on niissä, jotka eivät anna valtaansa vähemmistölle joko panttaamalla valtaansa (äänestämättä jättäminen) tai antamalla sen valtansa väärälle vähemmistölle. Pikantti yksityiskohta, mikä tätä demokratuuria kaivellessa tuli vastaan, oli kuinka monet aiheesta puhuvat kyllä tunnistivat ongelmallisia kohtia ja nostivat niitä esiin, mutta ehdottivat ratkaisuksi että "mutta MEITÄ äänestämällä asia korjaantuu!" Onko vika tuossa kohtaa sitten tiedossa, ymmärryksessä vai jossain muussa?


Tiedetään ja ymmärretään, mutta...

Järjestelmä on toki myös epäreilu sitä tavallista poliitikkoa kohtaan. Täysin asiasta tietämättä ja ymmärtämättä tehdään päätöksiä jotka vaikuttavat miljoonien ihmisten elämään. Lentäisitkö sinä koneella, joka on tehty demokraattisesti eli kysyttiin ihmisten mielipidettä että miten se tulee rakentaa? Kukaan ei voi tietää kaikesta kaikkea ja päästäkseen edustajaksi siitä on jopa hyötyä ettei tiedä saatikka ymmärrä mikä tässä demokratiassa mättää - ei tarvitse valehdella ihan yhtä paljon kun ei oikeasti ole tietoinen. Mutta yhtään pitempään menossa mukavat olevat kyllä tietävät ja ymmärtävät mitä on meneillään. Silloin herääkin kysymys, onko ihminen hullu, tyhmä, pahansuopa vai mikä, kun jatkaa pelkästään omaa etuaan ajatellen järjestelmässä joka on alusta pitäen pohjautunut valheeseen? Samaa voidaan toki kysyä kansalta, joka vastaa...

"No mutta mikä sitten tilalle, demokratia voi olla nykyisessä mallissaan huono, mutta se on paras tähän astisista!" Eli kun hakkaat päätäsi kiviseinään etkä itse etsi sitä oviaukkoa, se on kuitenkin se paras tapa päästä sen seinän toiselle puolelle? Kyllä, media kertoo sinulle että se on se ainut tapa ja niin kaikki normaalit ihmiset tekevät! Näethän kuitenkin sielä seinän paremmalla puolella joukon menestyviä ihmisiä, joten sinne täytyy jotenkin päästä ja jos silleen oikeen kovasti äänestää oikein, asiat korjaantuvat! Vaikka ne eivät olleet rikki alunpitäenkään... Kysymys siitä, että mitä tilalle onkin merkityksetön - joukko koulutettuja apinoita saattaisi edes joskus osua oikeaan päätöksessään, joukko tahallaan asioita omaksi eduksi ajavia ei edes vahingossa tule kansan etua ajamaan.

No missä se syyllinen sitten on? Koska aina on tiedettävä syyllinen ja sen kimppuun käymällä asia korjaantuu! Auttaisiko jos kaadettaisiin kaikki sortajien patsaat? Vanha valta kaadettiin ja vanhat johtajat vedettiin narun jatkoksi, jonka ansiosta saatiin tämä "demokratia" aikaiseksi. Vallankumousta ajamassa ei ollut kansa, vaan se vielä entistäkin vallanhimoisempi joukko, joka keksi että kertomalla kansalle että kansa itse on vallassa, tämä joukko voi tehdä mitä lystää ja syyllistää kansaa tekosistaan. Järjestelmää ei voi liioin sisältä korjata, koska se ei ole rikki. Mikä sitten olisi uusi ja toimiva, siinäpä vasta kysymys jota ei haluta kysyä kuin retorisesti - tämä nykyinen järjestelmähän on kuitenkin paras tähän mennessä! On, varmasti, niille jotka pääsivät sen seinän paremmalle puolelle: heille tämä järjestelmä on aivan loistava. Mitä veikkaat miksi näitä "onnistuneita" nostetaan esiin?

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Mitä tästä opimme?


Ei niin mitään... harmittavan usein

Ihminen oppii kaikesta kokemastaan, halusi tai ei - oppia ikä kaikki, kuten sanontakin menee. Joskus sitä oppia voi aktiivisesti hakea, esimerkiksi lukemalla vanhoja kirjoja ja sovittamalla niitä nykypäivään. Toisina päivinä se oppi tulee ihan pyytämättä, esimerkiksi että se pöydänjalka on edelleen omalla paikallaan sekä että se puinen jalka on vielä tänäkin päivänä kovempaa tekoa kuin se oma varvas. Kokemus on kuitenkin yksi vahvimmista opettajista ihmisen elämässä.

Hyvät päätökset juontavat usein kokemuksesta. Ja mistä se kokemus sitten kertyy? Huonoista päätöksistä... Sanotaan että älykäs ihminen oppii omista virheistään, viisas muidenkin virheistä. Saman virheen toistamista ja uuden tuloksen odottamista taas pidetään hulluuden merkkinä, mutta todellisuudessa ei läheskään jokainen asia ole täsmälleen samalla tavalla uudella yrityksellä, vaikka ulkoa katsoen siltä näyttäisikin. Ja onhan se aina välillä hyvä kokeilla ettei joku asia vieläkään toimi tahi onnistu, jos vaikka sattuu käymään säkä? Voidaanko sitten olettaa, että kaikki kokemus on hyvästä? On... ja samalla ei.

Traumaattiset kokemukset opettavat kyllä yhden jos toisenkin asian elämästä, mutta niistä saatu oppi menee helposti "hukkaan" jos se samalla estää siitä kokemuksesta saadun opin. Väitetään että pelko ja traumat ovat ainakin osittain pysyviä ja ainoastaan niiden oireet laantuvat - itse trauma kuitenkin säilyy ja voi palata uudella tapahtumalla takaisin. Keho muistaa kaiken, tallentaen sen yleensä jännitykseksi. Voiko siis traumoista ja peloista päästä eroon karistamalla ne jännitykset kehosta? Toistamalla samaa asiaa se asia vahvistuu, joten kertaamalla sitä traumaa joko mielikuvan tai kehon jännityksen muodossa taitaa käydä niin että se sama pelko vain uusiutuu? Mene ja tiedä, ihmisen mieli ja keho ovat nykypäivänäkin heikosti ymmärrettyjä asioita, sekä tieteelle, että myös usein ihmiselle itselleen...


Tunne itsesi

Jokaisella ihmisellä on pitkä lista niin heikkouksia kuin myös vahvuuksia. Osa niistä ominaisuuksista on fyysisiä ja osa taas korvien välissä. Joillekin saattaa tulla jopa yllätyksenä, ettei kahta samanlaista ihmistä ole olemassa vaan olemme kaikki erilaisia, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Siksi ainut yhdenvertaisuus mitä voidaan koskaan saavuttaa on vain ja ainoastaan lain edessä, mikä myös tuntuu yllättävän yhden jos toisenkin. Mutta takaisin itsensä tuntemiseen - oletko koskaan itse miettinyt omia vahvuuksiasi sekä heikkouksiasi, jotka ovat matkasi varrella kerryttäneet kokemusta hieman eri tavalla kuin olisit ehkä toivonut?

Se oma itse on usein loputon sarka tutkittavaksi, mutta siitä saavuttaa sitä kokemusta tulevan varalle... Otetaan esimerkki, ihan allekirjoittaneen kohdalta. Vasta reilu vuosikymmen sen jälkeen kun viimeisessä opiskelupaikassani "nautin" siitä kaikesta turhautumisesta ja muista vastaavista, pääsin jyvälle mitkä asiat vahvistivat sitä kokemusta. Kaksi ja puoli heikkoutta ja puolikas vahvuutta, josta ei ollut apua. Ensinnäkin, olen osittain kasvosokea. Jotkut kasvot jäävät talteen vasta tusinan kerran jälkeen, osa ei sittenkään. Kaikki luokkatoverit siis olivat uusia päivästä toiseen, minulle. Toisekseen, surkea suuntavaisto ja kolmiulotteisten pitempien etäisyyksien hahmottaminen (jolla on jokin hieno tieteellinen termikin jota en muista) aiheutti sen, että ne koulun käytävät ja luokat olivat hukassa aina siihen asti että olin oppinut "maamerkit" ulkoa. Saatoin siis kiertää puoli koulua päästäkseni pisteestä A pisteeseen B, koska en kyennyt hahmottamaan että se ovi niiden pisteiden välissä oli oikotie. Ja kolmanneksi se, että jos jokin asia ei kiinnosta, en kykene keskittymään siihen vaikka kuinka yritän. Jos asia taas kiinnostaa, saattaa olla keskityn siihen ... ehkä liikaakin - mikä yli 160 tekstiä propagandasta?

Mitä siitä itsestä sitten pitäisi oppia? Suuri osa ajasta menee ihmisillä, ikävä kyllä, niiden heikkouksien peittelyyn ja kompensointiin, sen sijaan että käytettäisiin niitä vahvuuksia. Kyllä, voidaan väittää että joidenkin heikkouksien kompensointi on tärkeämpää, koska silloin kykenee elämään normaalia elämää, mutta samalla voitaneen myös väittää että kaikki ne vahvuudet ovat menneet hukkaan? Oikeaa ja väärää mallia joutuu jokainen kuitenkin sovittelemaan omalle kohdalleen ihan itse, koska mikä tahansa ulkoa tuleva neuvo kuinka sitä omaa kokemusta tulisi soveltaa on vain ulkoa tulevaa neuvoa - jokainen on vastuussa vain siitä itsestään. Ja se vastuu omasta itsestään vasta pelottavaa onkin...


Hukattua oppia

Nykypäivänä onkin paljon (media)seksikkäämpää velloa omissa (tai kuvitelluissa muiden omissa) traumoissaan ja pahassa olossa, koska niiden kääntäminen kokemukseksi ja omaksi eduksi vaatisi ymmärtää sekä tietää itsestään enemmän kuin muut. Keinotekoinen empatia ja sympatia mitä voi lypsää sillä omalla uhritarinalla hivelee toki sitä omaa egoa, siinä kun se tavan tallaaja joka puree huulta ja marssii duuniin vaikka kuinka elämä on potkinut päähän ei ketään oikeastaan kiinnosta. Hiljainen sankari joka voitti ne omat demoninsa kaikessa hiljaisuudessa - moista hahmoa ei voi käyttää herättämään kiinnostusta, kun sitä vertaa aivan uskomattomaan uhritarinaan?

No mutta eikö se riitä, että katsoo netistä tsiljoona inspiraationaalista videota ja hommaa (sekä lukee) pari kirjaa joissa puhutaan itsensä kehittämisestä? Varmasti se joillekin piisaa ja sillä saavat itsestään selkoa, mutta jos ne oikeasti toimisivat kuten luvataan, luulisi niiden määrän jollain tavalla korreloivan onnellisten ihmisten määrään? Tai sitten itsessäni on jotain vikaa kun ne videot ja meemit joissa puhutaan niin kovin ylväitä ei aiheuta mitään valaistumista tahi havahtumisia? Tästäkin tekstistä saisi varmasti väännettyä meemin, tyyliin "opi siitä paskasta jota niskaasi on kaatunut äläkä uhriudu siitä egosi iloksi"... onko vähän vai onko vähän insipiroivaa, häh?

Joka päivä ei opi jotain hyödyllistä... vai oppiiko? Se riippunee siitä, mitä pitää hyödyllisenä. Opimme kaikesta mitä vastaan tulee, mutta se mitä siitä opimme ja kuinka hyödyllinen se oppi oli taas vaihtelee suuresti. Jos toistaisin tuon vielä pariin otteeseen, luuletko että sitten se oppi menisi perille vai ärsyttäisikö se jatkuva toistaminen ja kehittäisit siitä vastareaktion? Onko yksinkertainen kaunista ja parasta elämässä taasen “Murskata viholliset, ajaa niitä edellämme ja kuulla heidän naistensa vaikeroivan.” - Conan. Siitäpä taas kysymys poikineen funtsittavaksi, itse kullekkin.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Faktantarkistusta


Paljon misinformaatiota faktoiksi naamioituna

Faktantarkistus on tämän ajan kuuma trenditermi. Corbett Report on tehnyt asiasta kaksi hienoa dokumenttia, jotka suosittelen katsomaan: "Episode 381 – Who Will Fact Check the Fact Checkers?" ja sen jatko "Fact Check: Polio Vaccines, Tetanus Vaccines, and the Gates Foundation". Sopivasti valikoimalla ja olkiukkoja maalaamalla voidaan lähes mikä tahansa informaatio faktisesti todistaa vääräksi tai harhaanjohtavaksi, mutta tätä tekevät tahot ovat itse vielä paljon pahempia faktojen vääristelijöitä. Totuuden (filosofinen näkökulma totuudesta: linkki) kanssa ei faktantarkistuksella ole yleensä mitään tekemistä vaan samat ison rahan pelurit leikkivät sanakikkailullaan ja ohjaavat ihmisiä harhaan, eli tuottavat disinformaatiota. Aloitetaan aiheen terminologialla...

Misinformaatio ja disinformaatio tarkoittavat molemmat hyvin pitkälle samaa asiaa: väärää, virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa. Näissä kahdessa on kuitenkin hienoinen ero: misinformaatio on "vahingossa" virheellistä tietoa, disinformaatio on tahallaan/tietoisesti virheellistä tietoa. Kaikki disinformaatio on siis misinformaatiota, eli virheellistä tietoa, mutta vasta tahallisuus tekee siitä tiedosta disinformaatiota. Misinformaatiota ei siis voida itsessään pitää propagandana, kun taas disinformaatio on propagandaa poikkeuksetta. Mitä tahansa niin oikeaa kuin väärää tietoa voidaan sen tarkoituksen vuoksi pitää propagandana, eli dis/mis-informaatiota ei kannata sekoittaa propagandaan.

Malinformaatio (malicious information, tarkoituksella vahingoittavaksi tarkoitettu tieto) on taas ns. "ikävä totuus", eli totuudenmukaista tietoa jonka tarkoitus on vahingoittaa toista. Eli esimerkiksi juuri se "vastapuolen" vähemmän mairittelevan historian jatkuva esilletuonti on malinformaatiota. Tätä termiä toki käytetään myös silloin, kun halutaan joku vastuuseen tekosistaan mutta syytetty on median suojeluksessa - kaikki hyökkäykset esimerkiksi korruptoituneita poliitikkoja ja virkamiehiä vastaan on malinformaatiota, josta sitten itketään että "meitä maalitetaan!" julkisesti. Suomi onkin kaksoisstandardien luvattu maa, missä tiettyihin ryhmiin kuuluminen kääntää asiat aina päälaelleen ja syytetystä tuleekin uhri.


Kutsutaan #Agentit paikalle!

Ei, nyt ei puhuta Agentti Smithin kutsumisesta apuun, vaan Maanpuolustuskorkeakoulun lohkosta Suomen Akatemian "Media ja yhteiskunta (MediaSoc) 2019-2022"-projektista. Tämä 8 miljuunan kansan selkänahasta revityn euron tarkoitus on kertoa akateemisesti kuinka saadaan tyhmä kansa ja etenkin nuoret uskomaan faktantarkistukseen ikävien totuuksien sijaan. #Agentit, joka on siis vain osa tätä kokonaisprojektia johon ne miljoonat on kaadettu, keskittyy nuorten (13-19 vuotiaiden) elämään sosiaalisen median (hybridi)uhkien ja mahdollisuuksien keskellä. Eli siis kuinka saadaan nuoriso uskomaan yhtä yhteistä tarinaa ja hylkäämään kaikki malinformaatio joka ei ole ylhäältä hyväksytty. Koska valtamedia on edelleen maamme ykköstykki lynkkaamisessa, eli malinformaation käytössä yksilön maineen tuhoamiseen.

Agenttien ensijulkaisu on lyhyeltä nimeltään "Social Media as the Pulse of National Security Threats: A Framework for Studying How Social Media Influences Young People’s Safety and Security Situation Picture", eli kuinka jonnet sekoilee somessa (vapaa käännös), onkin taattua akateemista ihmettelyä siitä, miksi ihmeessä ihmisten luottamus vallanpitäjiin murenee. Samaa akateemista ihmettelyä samasta aiheesta linkitetäänkin sivukaupalla tekstin lähteeksi ja näistä osaa läpi käyneenä ei voi kuin ihmetellä että kuinka paljon rahaa on jälleen kerran poltettu toteamaan veden olevan märkää? Ainiin, syyllinen on tietenkin sama kuin Infosota-fantasiamaailmassa eli Venäjä, Putin ja tietenkin Fake-Newssien kuningas: Trump.

MediaSoc-projektiin kuuluu myös muita hyödyllisiä osia, joissa esimerkiksi tutkitaan kuinka populismia ja polarisaatiota aiheuttavat äärioikeistolaiset (vasemmisto ei harrasta populismia tai polarisointia, ettäs tiedät!)... Luottamus koneistoon on siis vaikeuksissa, syylliset on jo päätetty eli enää vaan tarvitsee löytää se ajatusmalli, millä voidaan tutkitusti ja täten oikeutetusti syyttää tiedettyjä syyllisiä eli näitä tahoja jotka käyttävät disinformaatiota ja malinformaatiota väärällä tavalla. Onneksi asialle siis otetaan "agentteja", eli teinejä joille tämä tarina saadaan myytyä ilman sen suurempaa vastustusta - useampia projekteja "kouluttaa" vaikuttajia kun on ilmaantunut viimeaikoina. Kelataan siis pari vuosikymmentä eteenpäin niin päättävissä portaissa onkin vielä entistä edistyksellisempi porukka, joka tietää että tuhoamalla kaiken vanhan, uusi on aina parempaa vaikkei sitä yksikään osaisi edes enää rakentaa.


Faktojen, oikeiden semmoisten, tarkistus olisi kaikkien etu

Sinänsä ajatus "oikeiden faktojen" esilletuonnista olisi kannatettava. Kukaan vaan ei ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt keinoa, millä saataisiin oikeasti neutraali ja pelkästään faktoja tutkiva toimielin aikaiseksi. Näitä valtamedian käyttämiä faktantarkistajia kun vaivaa krooninen "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" tila, mikä vahvistuu entisestään "oma palkka riippuu omasta ymmärtämättömyydestä" syndroomasta. Tutkitustihan (Hiltunen, Suuronen 2019) Suomessa ei journalisteja juurikaan uhkailla ja sitä kautta työhön vaikuteta, johtuen (oma veikkaukseni) lähinnä siitä että ne oikeat uhat löytyvät sieltä maksajien suunnasta - eli toimittelijat ovat suojassa kunhan tarina pysyy ruodussa.

Tosin ei se "vaihtoehtoinen" uutisvirta ole useinkaan liiemmin tarkistetuilla faktoilla pilattu. Aivan liian helposti lähtee sopivalta kuulostava tarina, yleensä meemin muodossa, laukalle, vaikka sen totuusarvo on hyvinkin kyseenalainen. Vahvistusvinouma toimii ihan kaikilla samalla tavalla, joten omaa näkemystä tukevat sanomat kelpaavat turhankin hyvin ja vastakkaiset sanomat ohitetaan olan kohautuksella. Suurin osa asioista on kaukana "varmasta", jolloin betonoitu asenne jonkin asian puolesta tahi vastaan saattaa aiheuttaa jossain kohtaa ankaraa kognitiivista dissonanssia. Joitain asioita ei voida osoittaa todeksi, mutta vääräksi todistaminen on monasti mahdollista. Loppu meneekin sitten uskon puolelle, mikä on tietysti jokaisen oikeus ja oma valinta.

Toimiva yhteiskunta perustuukin yhteisiin faktoihin. Mutta vain silloin sitä voidaan kutsua "toimivaksi" tai edes "faktaksi" jos ne faktat perustuvat totuuteen. Sananvapaus on yksi merkittävä asia näiden faktojen esilletuontiin ja kaikki rajoitukset siihen ovat selviä merkkejä kierosta pelistä. Jos jotain asiaa ei saa kritisoida koska se voisi tuhoutua totuudella, se ansaitsee tulla tuhotuksi sillä vapaalla sanalla ja totuudella. Nykyiset vallanpitäjät kuvittelevat kykenevänsä hallitsemaan tietoa niin hyvin, että ne "ikävät totuudet" jäävät piiloon ja vain virallinen tarinaa jää eloon. Käykö näin onkin sitten meistä jokaisesta kiinni - sananvapaus on se tärkein ihmisoikeus, jota ilman niitä muita oikeuksia ei voida edes koskaan saavuttaa.