keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Suuri Narratiivi


Ei tunnu missää, löylyä lissää!

Liivijengi, joka tarjoili aikaisemmin suurta nollausta, tarjoilee nyt ylpeänä sinulle suurta narratiivia: "The Great Narrative"! Ei, kyllä se on ihan oikea nimi tälle WEF:n ja Klasun seuraavalle kokoontumisajolle, joka pidettiin 10-13 Marraskuuta 2021 ja jonka päätapahtuma 11-12. Marraskuuta oli Dubaissa. Siis juuri sen porukan, jonka sana on pyhä kirja Sanna Marinille ja monille muille suurille tulevaisuuden nuorille johtajille. Jos suuri nollaus kuulosti jo pahalta, ällös huoli - vauhtia ei olla hidastamassa vaan täyttä höyryä halutaan neljäs teollinen vallankumous. Tämä vallankumous on upotettu taas niin syvään termijargoniin, että sen juurten paljastamiseen pitäisi varmaankin omistaa kokonainen kirja, mutta lyhyesti se tarkoittaa sitä, että kansa ei omista enää mitään eikä siltä enää kysytä mistään mielipidettä - se tekee kuulemma onnelliseksi!

"Salaliittoteoriaa" on tietenkin jokaisen hyvän ja älyllisesti umpilaiskan ihmisen ensireaktio kuullessaan, että olisi olemassa jotain rikkaita ihmisiä jotka suunnittelevat yhtään mitään, saatikka vallankumousta (vallankaappausta, jos tarkkoja ollaan). Netistä ei löydy kuin näiden vallankumousta ajavien ihmisten esitelmiä, puheita ja kirjoja kuin muutama sata, joten on selvää että heidän omistamansa mediat (kaikki maailman mediat) olisivat kertoneet asiasta! Kuten toki ovatkin, mutta kertoen vain kuinka auvoinen tulevaisuus ihmiskuntaa odottaa jahka he ovat ensin luopuneet omaisuudestaan, oikeuksistaan ja vapauksistaan! Ja kukapa ei vaihtaisi vapauttaan ikuiseen onneen ja ennen kaikkea turvallisuuteen?!

Jos taas Agenda 2030 ja vastaavat ovat tuttua huttua, ei tämä suuri narratiivi tuo oikeastaan mitään uutta pöytään. He ovat tosin tunnistaneet joitain kipukohtia tässä siirtymässä, joista lisää hieman myöhemmin. Ihmistarhan pitäjät eivät edelleenkään pidä itsenäisesti ajattelevista ihmisistä, minkä vuoksi tämä "pandemia" olikin heille (ihan täyden sattuman lisäksi) kuin lahja taivaasta: ihmiset tahtovat turvallisuutta! Tulevaisuus tuleekin olemaan vahvasti automatisoitu, elleivät nyt sitten satu vahingossa luomaan Skynettia, joka haluaa tuhota koko ihmiskunnan. Ja kyllä, he nimenomaan haluavat luoda juuri semmoisen järjestelmän, mutta vain tehdä se oikein, jolloin ongelmia ei synny. Kuulostaako lupaavalta?


Huomisen maailma tulee olemaan erilainen

Siitä kaikki suuren narratiivin tahot olivat varmoja - maailma tulee muuttumaan... koska he aikovat sen muuttaa, halusi maailma sitä tai ei. Teknologia tulee olemaan tässä se eteenpäin ajava tekijä: kvanttitietokoneet ja tekoäly suurimpina tekijöinä. AR, Augmented Reality eli savoksi "lisätty todellisuus" ja varmaankin myöhemmin lähes täydellinen VR, virtuaalinen todellisuus, tulee lyömään itsensä pian läpi. Ihmisten ja koneiden integraatio kasvaa ja kansa suorastaan tulee vaatimaan päivityksiä itseensä... siis ne, jotka uskovat ja ostavat tämän idean, että ihminen ei riitä vaan tarvitsee päivityksiä itseensä. Kukin tavallaan, tietenkin, mutta kun kaikki on yhdistettynä toisiinsa ja nettiin, yksityisyydestä ei kannata enää puhua.

Energia tulee myös pelaamaan merkittävää roolia, jossa fuusio ja vety olivat päivän trendit. Tekoälyn ohjaama älyverkko taas tietää kuka sitä energiaa milloinkin tarvitsee ja ongelmilta vältytään kun koneet tietää paremmin. "Fossiiliset" energialähteet pitää tietenkin lakkauttaa, koska irti verkosta eläminen pitää tehdä mahdollisimman vaikeaksi. Biologian puolella DNA:n muokkaus ja personoidut lääkkeet ovat iso juttu, koska Dr. Moreaun saari jäi kaikilta lukematta tai katsomatta. Ainut mikä olikin varmaa oli se, että tulevaisuudessa meillä on parempi maailma, kunhan teknologiaa käytetään vaan oikein! Koksa kukahan sitä nyt voisikaan väärin käyttää, kun samat tyypit avoimesti puhuvat liikakansoituksesta ja tukevat eugeniikkaa?

Talouden taas pitää jatkaa loputonta kasvuaan, mieluusti noin 3-4% vuositahtia. Tasa-arvo, ilmastonmuutos, resurssipula ja muut vastaavat termit taas voidaan korjata sillä, että paikalliset päättäjät saadaan ajattelemaan pidemmälle kuin vain oman kautensa verran. Velan ja koron säätäminen ei liioin enää riitä, vaan tarvitaan tehokkaampia keinoja muokata kansantaloutta. Jatkuva kasvu rajallisella planeetalla ei kuitenkaan ole ongelma, kun maailman rikkaimmat haluavat kasvattaa varallisuuttaan. Mutta kaikesta kuitenkin huomaa sen, että nämä korkeasti koulutetut ja korkeassa asemassa olevat ihmiset eivät suinkaan ole tyhmiä - päinvastoin, heillä oli selvästi loistava suunnitelma! Mielipuolisia, hulluja ja ihmiskuntaa vihaavia, näitä termejä taas voisi heistä käyttää... mutta ei tyhmiä. No miten he maailman aikovat korjata? Itseasiassa hyvinkin helposti, siis jos ei huomioida tuota rajallisen maailman ongelmaa.


Suuresta nollauksesta suureen narratiiviin!

Yhteistyö on kaiken tulevan ajattelun perusta! Ihmisille täytyy osoittaa, että se helpoin reitti elämässä on se reitti, jonka vallanpitäjät haluavat heidän kulkevan, ei se että tehdään miltä itsestä tuntuu. Inhimillinen pääoma, human capital, on se mihin nyt tulee keskittyä ja ohjata tämä paljolti käyttämätön resurssi tuottamaan sitä kasvua, joka automaattisesti luo yhteistä hyvää. Luodakseen oikeasti regeneratiivisen eli uudistuvan maailman, täytyy ihmiset saada muodostamaan jälleen yhteisöjä, jonka hyväksi he ovat valmiita tekemään kaikkensa. Mutta tässä on tällä hetkellä se ongelma, mihin WEF tarjoaakin hyvin elegantin ratkaisun... Miten saada ihmiset luomaan yhteisöjä, mutta silti pitämään ne yhteisöt ruodussa?

Yksinkertaisesti, pönkittämällä luottamusta paikallisiin "johtajiin". Ihmiset eivät enää luota valtakunnallisiin poliitikkoihin (miksiköhän?), mutta luottamus paikallisiin poliitikkoihin on kasvussa. Enää ei tarvitse siis saada suostuteltua koko kansa toimimaan "oikein", vaan riittää hallita niitä yhteisöjen johtajia. Luottamus onkin tässä avainasemassa: kansan pitää luottaa siihen, että se "oikea" johtaja on heidän puolellaan. WEF oli tutkimuksissaan nimittäin huomannut, että "eliitti" ympäri maailmaa kykenee entistä paremmin yhteistyöhön keskenään ja luottaa toisiinsa, mutta kansa ei enää luota siihen eliittiin. Ja nyt asiat, jotka ovat eliitin ansiosta niin päin helvettiä, pitää kansan korjata omilla resursseillaan.

Tämä viimeinen osa tässä teollisessa vallankumouksessa kusahtaakin pahasti: kansan pitää nyt korjata se, mitä eliitti on vuosisatoja tuhonnut. Eliitti saa siis pitää resurssinsa, mutta kansan tulee jakaa omaisuus keskenään kaikkien ihmisten kesken. Eli se sakki, joka omistaa sen 90+% kaikesta ei tarvitse jakaa mitään, vaan se muutama prosentti vauraudesta tulee jakaa miljardien ihmisten kesken tasan. Tämä on se tulevaisuus joka ihmiskuntaa odottaa, jossa nämä nuoret johtajat saavat päättää. Kaikille kun pitää tarjota samat mahdollisuudet kuluttamiseen ja digitalisaatioon, se meinaa sitä että keskiluokka kustantaa koko sirkuksen. Kukaan ei omista mitään, paitsi ne, jotka ovat tasa-arvoisempia kuin muut. Ainiin, se on vain sitä hullua salaliittoteoriaa, että nykyinen pääministerimme ajaa juuri näitä asioita hymyssä suin ja Klaus Schwabin käskystä. Kaikki on vapaasti tarkistettavissa, vaikka kuvittelisikin etteivät ne nyt niin tekisi, vaikka sanovatkin tekevänsä. Ja millä tämä kaikki toteutetaan? Helposti. Medialla.

lauantai 20. marraskuuta 2021

Vapauden aalto


Yhteiskunta on jatkuvassa aaltoliikkeessä

Olet varmaan kuullut sanottavan, tai ainakin nähnyt meemin joka menee tähän tapaan: kovat/rankat ajat luovat vahvoja ihmisiä, vahvat ihmiset luovat hyvät ajat, hyvät ajat luovat heikkoja ihmisiä ja heikot ihmiset luovat kovia aikoja. Lännessä on eletty hyviä aikoja pitkään, mikä onkin luonut ihmisistä niin heikkoja, että he saattavat murtua jo siitä, jos joku on eri mieltä. Pienintäkään erimielisyyttä ei suvaita vaan sen vastapuolen kimppuun hyökätään välittömästi, kun tunnetaan oma näkemys jostain asiasta millään tavalla loukatuksi. Kaikki nämä cancel-kulttuurin woke-hommat juontavat juuri siitä, että ihmiset eivät kestä tilannetta, missä maailma ei menekään kuten itse näkee… tai kuinka auktoriteetti on käskenyt.

Tämä aaltoliike voidaankin nähdäkseni yhdistää ihmisten vapauteen. Kovat ajat ovat niitä, joissa vapautta on rajoitettu liikaa ja ihmiset lähtevät taistelemaan saavuttaakseen niitä vapauksia. Kun vapaus on saavutettu, ihmisillä on hyvä olla ainakin hetken, kunnes taas se auktoriteetin kaipuu alkaa kutsua osaa ihmisistä. Joillekin ihmisistä ajatus siitä, että muilla tulisi olla pienintäkään valtaa muiden ylitse on kauhistus, mutta valtaosa ihmisistä tuntuu suorastaan janoavan sitä, että joku tulee ja käskee mitä tehdä ja miten ajatella. Toki nämä auktoriteettia kaipaavat tunnistavat tilanteen, missä heitäkin rajoitetaan liikaa, jolloin hekin ryhtyvät vaatimaan niitä vapauksia. Ja kukapa sitä nyt jaksaisi puolustaa vapautta, kun vapaus on itsestäänselvyys jonka kaikki jo tietää? Onhan meillä sentään maailman vapain lehdistö, joka kertoo kaiken olevan hyvin.

Tällä hetkellä seisommekin siinä rajalla, missä vapautemme on jo vedetty pöntöstä alas, mutta ne vahvat ihmiset eivät ole vielä saaneet rivejä kuntoon. Elämmekin aikaa, joka ratkaisee sen joudummeko selittämään tuleville sukupolville mitä vapaus oli, vai mitä sensuuri oli. Kumpaan suuntaan yhteiskunta kääntyy, riippuukin ihan meistä kaikista. Jos nykyiset vallanpitäjät saavat päättää, tulossa oleva suuri narratiivi (koska suuri nollaus on jo aikansa elänyt suunnitelma, WEF keksi jo uuden) ratkaisee kaikki nämä ihmiskunnan ongelmat, jotka juuri nämä samat vallanpitäjät olivat myös luoneet. Haluavatko heikot ihmiset siis lisää ”hyviä aikoja”, jotka löytyvät vaan siitä narratiivista, vai onnistuvatko vahvat ihmiset tuomaan vapauden takaisin, josta se hyvä jakaantuu kaikille, ei vaan niille jotka omistavat kaiken ja silti tahtovat lisää?


Kenraalit, taiteilijat ja filosofit

Kun kansa on vapaa, jokainen voi toteuttaa itseään juuri haluamallaan tavalla. Toki jokainen aikakausi omaa juuri ne omat erityispiirteensä, suurelta osin esimerkiksi teknologian määrittämän kehityksen mukaan, mutta tietyt piirteet tuntuvat seuraavan sitä vapauden aaltoa yhteiskunnassa. Vapaassa yhteiskunnassa, rauhan aikana, ne kenraalit, soturit, tai miksi heitä haluaakaan kutsua, ovat (onneksi) hyvin pitkälle tarpeettomia. Nämä sodassa joukkoja johtavat yksilöt nousevat vasta tarvittaessa esiin, mutta historia on osoittanut erään kriittisen heikkouden tässä ihmistyypissä: kenraalit ovat täysin yhtä helposti manipuloitavissa tekemään mitä auktoriteetti käskee. Ne kaikista vahvimmat soturit voivatkin johdattaa joukkonsa voittoon täysin sitä yhteistä etua ja vapautta vastaan. Vai merkitseekö se vaan sitä, että kyseessä ei ollutkaan oikea soturi, vaan pelkkä vallanpitäjien nukkekenraali?

Taiteilijat ovat taas olleet aina vastuussa kulttuurista. Vapaus tuoda itsensä julki ja esittää kaikelle maailmalle se oma taiteen ilmentymänsä on mahdollista vain vapaassa yhteiskunnassa. Kun auktoriteetti on ottanut vallan, vain ne ylhäältä hyväksytyt taiteilijat voivat kukoistaa ja kaikki muut vaiennetaan. Mutta nämä vaiennetut taiteilijat ovat usein ne, jotka ihmiset sitten vuosia myöhemmin löytävät kaikista merkityksellisimmiksi. Vallanpitäjien esiin nostamat ”taiteilijat” saattavat unohtua, kun vapaus pääsee jälleen jaloilleen. Siihen saakka kansa tosin pitää idoleinaan niitä, jotka heidän eteensä on nostettu auktoriteettien voimasta. Kun pääministeri kestitsee muutamaa taiteilijaa ja lupaa heille kaiken, toki he tarjoukseen tarttuvat. Kuinkahan kansa tulee sen palkitsemaan, jos vapaus kuitenkin voittaa, mitä luulet?

Filosofeja kuunnellaan yleensä vasta silloin, kun aika on heistä jättänyt ja joku kompastuu vanhoihin teksteihin löytäen niistä juuri siihen hetkeen sopivan kipinän. Tyrannit ovat taas hirttäneet ne väärinajattelijat, ettei heidän sanomansa pääsisi leviämään. Platonin mukaan ideaaliyhteiskunta taas olisi filosofikuninkaan johtama, eli yhdistelmä soturia ja filosofia jonka ainut tehtävä olisi se yhteisen hyvän luominen. Nykypäivänä filosofeja toki kuunnellaan, mutta vain tarkkaan valikoidut, auktoriteettien siunaamat suuret ajattelijat päästetään kansan eteen kuuluviin. Ja he kertovat, että kaikki on hyvin ja juuri kuten pitääkin, mistä he kuittaavat mehevät palkkiot ja saavat jatkaa elämäänsä hyvissä olosuhteissa… vaikka saattavatkin tietää, että juuri myivät sen tavan kansan (ja sielunsa) tyranneille. Koska lähes kuka tahansa voi olla filosofi, vapauden kannalta sananvapaus on ainoa tapa varmistaa että se vapaus myös säilyy - jokainen saa tuoda näkemyksensä julki ja jokainen saa päättää sekä tuntea itse, mikä sanoma resonoi juuri itselle. Kun mielipiteiden monimuotoisuutta rajoitetaan auktoriteettien toimesta, kuten nyt hyvinkin vahvasti tehdään, ei kansalle jää ”hyviä” vaihtoehtoja mistä valita lainkaan.


Joko aallonpohja on saavutettu?

Voisi luulla, että kun ihmiset ovat valmiina uhraamaan omat (ja muiden) lapsensa saadakseen hieman luvattua turvallisuutta (ei todellista), ihmiskunta olisi löytänyt sen pohjan? Mutta näyttää siltä, että jälkikasvun uhraamisen lisäksi ihmisoikeudet pitää myös kuopata, mikä on tietysti ymmärrettävää jos edes oma jälkikasvu ei ollut taistelemisen arvoinen. Ja jos vallanpitäjät saavat kirjoittaa historian, tämä ihmisoikeuksien ja jälkipolvien uhraaminen oli jaloin teko, laik evö, jota juhlitaan ja ylistetään patsain ja monumentein! Ihmiskunta vapautui vihdoinkin vapaudesta ja sai tilalle täydellisen kontrollin, jossa joku muu tietää paremmin ihan kaikesta! Ei tarvitse kuin polttaa iso siivu historiankirjoista ja tulevat sukupolvet eivät enää edes haaveile vapaudesta, koska eivät tiedä mitä se oli.

No mutta sehän on vain hullua salaliittoteoriaa, vaikka nämä vallanpitäjät sanovatkin ihan suoraan haluavansa juuri tuommoisin täydellisen kontrolliyhteiskunnan, jossa yksikään ihminen ei ole vapaa vaan on elossa vain palvellakseen sitä suurta ”yhteistä hyvää”, joka todellisuudessa hyödyttää vain ja ainoastaan sitä pientä ryhmää aivan sen valtapyramidin huipulla. Toki tavan kansallakin olisi hyvä olla, koska ovat täysin vapaita omista mielipiteistään ja yksilönvapauksistaan! Monelle tämä täysi vastuuvapaus itsestään ja omista päätöksistä toki kuulostaa aivan loistavalta tilanteelta, mutta niille jotka haluavat itse päättää omista asioistaan tämä vallanpitäjien hehkuttama uusi uljas maailma olisi helvetti maan päällä.

Täytyykö ihmiskunnan siis vielä upota paljon alemmaksi ennen kuin se pohja löytyy mistä voi ponnistaa takaisin ylös? Kun vapautta rajoitetaan, se nostaa vastustusta ja vastarintaa sitä auktoriteettia kohtaan. Sopiva tasapaino näiden välillä voisi olla mahdollinen, ehkä, mutta jostain syystä ihmiskunta on aina valinnut seilata suuremmissa aalloissa aina välillä päästen kansanmurhaan saakka. Nyt suunta on vahvasti alaspäin, kohti autoritääristä tyranniaa, mutta jää nähtäväksi koska se vastareaktio sitten kunnolla lähtee liikkeelle - vai lähteekö? Yksinkertaisimmillaan ihmisten ei tarvitse nähdä ja ymmärtää muuta kuin se, että ihmisoikeuksiamme ollaan loukkaamassa ja sensuuri on tuhonnut sananvapautemme. Jos tämä ei mene jakeluun, suuri narratiivi WEF:n tarjoilemana voikin olla juuri sinulle sopiva vaihtoehto - siinä kun ei tarvitse huolehtia vapauksista ja oikeuksista kun niitä ei enää ole. Miten on, vapaus vai tyrannia? Vastaus tähän pitäisi olla kaikille ihmisille päivänselvä, ilman mitään jakautumista leireihin. Kun kaikki ovat vapaita, voimme sen jälkeen lähteä vääntämään pienistä yksityiskohdista ja siitä, kuka oli mistäkin asiasta oikeassa.

torstai 11. marraskuuta 2021

Demokratian hyveet


Pois vanhat

Oliko se demokratia sittenkään muutos parempaan, vai olisimmeko kenties paremmassa tilanteessa nyt, jos olisimme säilyttäneet vanhat arvomme ja hyveemme? Tietenkin tämä nykyinen demokratiamme sinällään on melkoinen sillisalaatti eri aatteita, joiden yhteisestä konsensuksesta olemme saaneet tämän... länsimaisen demokratian. Tai siis, niin meille kerrotaan, että tämä on kansan tahto, mistä itse olen hieman eri mieltä. Pohditaan kuitenkin nyt vain niitä hyveitä ja arvoja, joita ennen hyveinä pidettiin ja verrataan sitä niihin, joita demokratian kerrotaan nostavan esiin ja mitä se todellisuus on sitten tuonut tullessaaan. Lähtöasetelmana ja inspiraationa pohdinnolle jälleen Tocquevillen "Democracy in America".

Monarkia, aristokratia, rakkaus ja kunnioitus kuningasta kohtaan. Tämä oli vaatimuksena toimivalle monarkialle ja kunnioitus sitä ylempää kastia kohtaan oli itsestäänselvyys. Yksittäinen korkeampi taho suojeli kansaansa niin ulkoisilta kuin sisäisiltä uhilta ja kansa maksoi siitä palvellessaan sitä kuningasta. Jos kuningas alisti kansaansa, mahdollisuus päästä vihaisen joukon tai hovin selkäänpuukotuksen kohteeksi kasvoivat melkoisesti. Uskomus ja vakaumus järjestelmälle, sen jokaiselle osalle, olivat merkittävä osa järjestelmän toimivuutta. Velvollisuudentunne ajoi joka porrasta parhaaseen mahdolliseen suoritukseensa. Ehkäpä myös tieto siitä, että asemasi on hyvin pitkälle ennalta määrätty antoi ihmisille lohtua ja mielenrauhaa, koska he tiesivät paikkansa eikä kilpailu ajanut heitä toisiaan vastaan vaan yhteinen hyvä lisäsi myös omaa mahdollisuutta saada hyvä elämä.

Monarkia oli toki kankea järjestelmä eikä taannut varmasti toimivaa jatkuvuutta yhteiskunnassa. Jos johtoon kuitenkin sattui osumaan oikeasti hyvä johtaja, kansa saattoi huokaista helpotuksesta ja vuodet, ehkä jopa vuosikymmenet, suurimmalla osalla ihmisistä oli ihan hyvä olla. Laajentaminen ja oman mahtavuutensa esittely eivät kuitenkaan olleet mitään harvinaisia tapahtumia, joten kansakunnan tila saattoi nähdä suuriakin muutoksia hyvinkin nopeasti. Mahdollisuus hyvään siis oli aina läsnä ja kansa halusi siihen uskoa. Käytäntö saattoi olla joskus hyvinkin kaukana siitä kansan todellisuudesta. Mutta kaikki valta yksissä käsissä ei automaattisesti ole huono asia. Vasta silloin, kun se valta laskeutuu vääriin käsiin, ei kenelläkään ole kivaa. Äänestämällä ei kuninkaita kuitenkaan yleensä kruunattu.


Uudet hyveet

Valaistuneet ja valistuneet ihmiset Euroopassa päättelivät kuitenkin asian niin, että valta yksissä käsissä ei ole se paras mahdollinen asia, vaan paluu esimerkiksi Ateenasta kopioituun demokratiaan mahdollistaisi yhdenvertaisemman maailman. Aatteet, kuten konstitutionalismi saivat kannatusta, muodostaen demokraattiseksi hyveeksi oikeudenmukaisuuden, jota ylläpidettiin lakien ja sovittujen oikeuksien avulla. Ihmiset olivat yhdenvertaisia edes sen lain edessä, vaikka muutoin kovin erilaisia olivatkin. Yhteistyö, yhdistyminen ja organisointi loivat mahdollisuuksia ihmisten puhaltaa samaan hiileen ja lakien suojaamana riskit minimoitiin.

Vapaudet ja oikeudet kuuluvat vahvasti demokratiaan ja niiden tehtävä on suojella yksilöä niin muilta yksilöiltä, kuin itse valtiovallalta. Ihmisiä kannustetaan kehittämään itseään, tulemaan parhaimmaksi versioksi itsestään ja näin luomaan uutta ja vieläkin parempaa maailmaa ihan kaikille. Demokratian ei ole tarkoitus jämähtää paikalleen, vaan sen tulee kehittyä jatkuvasti sen omilla mekanismeilla, joista sanan- ja mielipiteenvapaus ovat ne tärkeimmät. Vaikka jokainen ajaakin sitä omaa etuaan ja asiaansa, myös se yhteinen etu on tärkeä ja yhteistyön avulla koko yhteiskunta kehittyy jatkuvasti.

Näillä arvoilla demokratia, kansanvalta, onkin täysin mahdollinen ja sillä olisi hyvät saumat luoda lähes rajattomasti yhteistä hyvää ihan kaikille. Kun asioista keskustellaan täysin vapaasti, ongelmat havaitaan nopeasti ja niihin kyetään reagoimaan. Jos reaktio taas menee pieleen, sekin huomataan ennen kuin on liian myöhäistä ja korjaus kyetään tekemään yhteistyön ansiosta. Kun kaikki kunnioittavat muiden vapauksia ja oikeuksia, riitatilanteet ovat hyvin harvinaisia ja niihin saadaan oikeudenmukainen ratkaisu. Mutta sitten todellisuus vetää vastapalloon ja kaikki kerrotut hyveet unohtuu, kun ihminen lähtee kilpailemaan keskenään rajallisista resursseista. Saadaan demokratian sijaan länsimainen demokratia eli liberaali demokratia, joka ei tosin ole niin liberaalia eikä demokratiaa nähnytkään. Yksi vanha aristokraattinen hyve siinä kuitenkin säilyi...


Usko nykyiseen järjestelmään

Harmittavasti ideat tähän "liberaaliin demokratiaan" kuitenkin kopioitiin Roomasta, eikä Ateenasta. Herran pelko ja auktoriteettiusko myös saatiin monarkian perintönä, minkä ansiosta kirkko omaa edelleen runsaasti maallista valtaa vaikka tekeytyykin vain hengelliseksi oppaaksi kansalle. Siinä kun aristokraatit antoivat almuja köyhille, nyt kansalta pakotetaan osa köyhien auttamiseksi, vaikka ite järjestelmä onkin suurena osallisena juuri siihen alimman kastin syntyyn. Tästä saadaankin inho ja viha alempia luokkia kohtaan, koska nämä loiseliöt syövät osan juuri sinun kovalla työllä ansaitusta palkasta! Yhdenvertaisuus on myös aatteena hämärretty niin pahasti, että siitä ei kannata juuri edes enää puhua...

Yhteistyö ja kollektiivisuus ovat myös saaneet uuden muodon liberaalissa demokratiassa. Kaikki ne hyödyt yhteisöille on menetetty ja tilalle on saatu tilanne, missä kaikkien on pakko toimia ylhäältä annettujen käskyjen mukaan ja yhteistyö keskenään on lähestulkoon kielletty. Vain pahat syntiset eivät tottele herrojensa käskyä, kertoo niin kirkko kuin hallitus! Kaikkeen pitää saada lupa ja vain tarkkaan valikoiduilla auktoriteeteilla kuuluu olla sanan- ja mielipiteenvapaus, koska heillä on oikeus niihin. Tiede tottelee samaa nokkimisjärjestystä ja rikkaimman oikeutuksella se, jolla on eniten rahaa on oikeimmassa ihan kaikesta. Muutosta ei kukaan enää liioin halua, koska se vaatisi muutosta myös omiin vanhoihin ja opittuihin asenteisiin. Kuka nyt itse haluaisi muuttua?

Ja tässä tilanteessa olemme. Meille kerrotaan demokratian hyveistä mutta käytännössä olemme taantuneet kauas edes monarkian ajoista, jossa ihmiset sentään tiesivät asemansa. Nyt jos joku menestyy, tapahtuukin muutama mielenkiintoinen ja samalla erittäin hyytävä asia. Ensiksi, moni tulee kateelliseksi siitä, jos joku muu onnistuu. Valtio haluaa siitä tietenkin oman osansa, koska se heidän itsensä säätämien lakien vuoksi heille kuuluu, eli menestys menettää osan kerrotun mukaan oikeutetusti. Toisaalta taas vain harva menestyy omasta ansiostaan (toki niitäkin on), vaan sen vuoksi että kykenee hyväksikäyttämään muita ihmisiä paremmin kuin muut. Tämän lisäksi ne oikeat vallanpitäjät omaavat kaikki ne työkalut siihen, ettei yksikään heidän mielestä väärä ihminen tai aate tule menestymään missään. Tästä pitää media huolen. Koita siinä nyt sitten elää rauhassa hyvää elämää, kun hyveet ovat vain heikkouksia lähes kaikkien muiden näkökulmasta.

perjantai 5. marraskuuta 2021

5th of November, Propagandan lyhyt oppimäärä - yksivuotisjuhla


Hieman tavallisesta poikkeava ja erittäin lyhyt blogiteksti...

Koska on kulunut tasan vuosi siitä, kun kirjani alunperin tuli myös sähköisenä ulos, tämän kunniaksi julkaisen kirjan ilmaiseksi kaikkien luettavaksi. Kirja on myös edelleen myynnissä kirjakaupoissa, joten arvostan suuresti kaikkia niitä, jotka haluavat tukea toimintaani ostamalla kirjan. E-kirjan hinta nyt 2022 tippuu kaupasta riippuen noin 2.99€, eli pienellä sijoituksella saat vipattua reilun euron tähän suuntaan ja saat komian e-kirjan kannella varustettuna.

Jos joku näistä linkeistä ei toimi, koitan korjata asian mahdollisimman pian: Dropbox, Mekansa.fi ja ric.fi

Edit: Näköjään kirjaa konvertoitaessa .pdf-muotoon eri ohjelmalla sivujen asemoinnit yms ovat vaihtuneet. En hoksannut tuota heti, eikä sillä nyt sinänsä ole väliä: alkuperäinen/sama tiedosto oli molemmissa lähteenä, ohjelma ja sen mukana fontti on näköjään muuttunut. Sama kirja uudelleenasemoituna ja uudella fontilla. En muistanutkaan kuinka vattumaisia nämä tekstinkäsittelyohjelmat oikein olivatkaan...