571. Välitilinpäätös

Kuudes ja tavallaan viimeinen tätä sarjaa

Tämä postaus on, kuten nimestä saattaa päätellä, blogin 571. postaus. Toissapäivänä blogin mittari pyörähti tasalukuun 333.333 lukukertaa, eli ei nyt ihan huonosti. Vaikka yleensä kaudet ovat päättyneet tasoihin satoihin, nyt tehdään sen kanssa poikkeus… ja samalla se ei ole ainoa poikkeus mikä tässä samalla tulee.

Koko vuosi 2023 on lähtenyt varsin… vahvasti liikkeelle ja reilut kuutisen viikkoa on tuotanto ollut joka alueella varsin vaatimatonta. Koska ja kuinka se lähtee tästä liikkeelle johtuu ainakin osittain siitä, miten tämä kunto tästä edistyy. En sen tarkemmin asiasta nyt puhu, mutta sanotaan näin että kokonaan lopettaminen oli (ja on edelleen) mahdollinen jo pelkästään terveydentilan vuoksi ja nämä viimeiset viikot olisivat kieltämättä voineet menneet hieman paremmissakin tunnelmissa.

Blogi on kuitenkin se lähimpänä sydäntä oleva alusta, joten jos jotain tuotantoa alkaa taas tulemaan, tämä on se paikka mistä sen löytää. Käydään kuitenkin läpi myös ne muut alustat ja somet, ettei tarvitse selitellä moneen kertaa saatikka ihmetellä asiaa.


Muut alustat

FB meni lähes täyteen radiohiljaisuuteen jo viime syksynä ja sen kautta postailen hyvin satunnaisesti ja se toimii lähinnä messangerina. Mitään uutta postausta ei sieltä kannata siis odotella. Jokunen päivä sitten laitoin myös twatterin toistaiseksi jäihin, eli en postaa uusia julkaisuja mutta saatan käyttää tiliä huoneisiin ja tietenkin messangeriin, mutta päivittäin en sitäkään tarkista. Telegramin infokanava toimii samalla tavalla, eli julkaisuja tulee kun tulee uusi julkaisu… eli kovin on hiljaista.

Podit ja livet ovat myöskin tauolla, eli Youtuben, Kansantuben, Odyseen ja Anchorin/Spotifyn kautta ei uutta matskua ole tulossa ihan heti. Tokentuben kanavan olen poistanut ja kaikki videot ovat kadonneet alustalta. Syy poistoon oli alustan omistajan käytös, mutta ei siitä sen enempää.


Jatkaako vaiko eikö jatkaa?

Jos tästä nyt taas tolpilleen, tai no ainakin takaisin tuoliin päästään, niin jatko on asia jota olen pohtinut pitkään ja hartaasti. Omalla tavallaan tämä aikakausi, jossa yritin penkoa kaiken mahdollisen politiikasta, propagandasta ja niihin liittyvästä psykologiasta alkaa olla ohitse. Toki se kaikki on mielessä ja se karttunut viisaus ei mihinkään siitä katoa, vaan se auttaa toivottavasti myös jatkossa tekemään oikeita valintoja tulevissa asioissa.

Jos löytyy jotain mielenkiintoista uutta noista vanhoista aiheista niin saatan toki niistä raapustaa tai nauhoitellakkin, mutta uudet tuulet puhaltavat. Aloitin avoimessa lukemaan oikeustiedettä ja se ainakin toistaiseksi vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta. Samalla myös niitä keinoja, millä tämän meidän ”länsimaisen demokratiamme” voisi antaa seilata ohi ja elää omaa elämäänsä mahdollisimman vapaasti tuntuu luontevalta suunnalta.

Kiitän siis kaikkia lukijoita ja kuuntelijoita tähän astisesta matkasta. Jos yhteinen taival päättyy tähän, syystä tai toisesta, toivotan kaikkea hyvää tulevaan. Niille joille uusi suuntaus resonoi, toivotan tervetulleeksi mukaan seuraavaan suuren seikkailuun matkalla tuntemattomaan. Ja kaikille niille, jotka tuntevat olevansa oikeutettuja valtaan kenenkään muun ylitse - tunkekaa se valta hanuriinne.

Rauhaa ja vapautta toivoen,
Jukka

Despootin vai despotismin vastustamisesta

Se pieni mutta varsin kriittinen ero hirmuvallan vastustuksessa

Jatketaan siis oravanpyörästä irtautumista aiheella, josta jo viime tekstissä mainitsin, eli siitä kuinka suurin osa tätä nykyistä hulluutta vastustavista ei suoranaisesti vastusta järjestelmää itseään, vaan ainoastaan niitä sen hetkisiä vallanpitäjiä ja heidän marionettejään. Toki jo tämä itsessään osoittaa selvästi itsenäistä ajattelua sekä havahtumista siihen, että nyt ei ole kaikki oikein, mutta sinne ”syvään päätyyn” sukeltaminen ei vielä luonnistu. Tarvitseekokaan? Ei tietenkään, jokaisen on itse löydettävä se oma juttunsa ja jos se sattuu olemaan tällä hetkellä vaikka näiden nykyisten despoottien vastustaminen niin hieno homma. Jokaisen on itse löydettävä ne asiat jotka tuovat iloa ja valoa omaan elämäänsä. Moni, itse mukaan lukien, on vaan ainakin osittain vielä jumissa siinä ”vanhassa” ajattelutavassaan joka estää sen ilon ja valon omasta elämästään… mutta siitä lisää hetken kuluttua, tehdään ensin pieni testi mihin sinä vedät rajan tyrannian ja tyrannin välille.

Puhutaan hieman itsepuolustuksesta. Onko itsepuolustus mielestäsi ”oikein”? Saako ihminen puolustaa itseään eli omaa henkeään ja terveyttään sekä omaisuuttaan ulkoisilta uhilta myös voimaa käyttäen? Jos vastaus on kyllä, otetaan pieni ajatusharjoitus joka paljastaa mihin sinä olet valmis vetämään rajan despootteja vastaan. Kuvitellaan, että joku tyyppi tulee vastaan ja meinaa varastaa omaisuutesi väkivalloin. Puolustatko itseäsi? Kuvitellaan, että kymmenen tyyppiä on palkannut yhden tyypin varastamaan omaisuutesi väkivalloin, voitko edelleen puolustaa itseäsi? Entä jos miljoona ihmistä on yhdessä sopinut, että nyt sinulle kuuluu antaa pataan, meneekö se oikein vai pitäisikö sinun edelleen puolustaa itseäsi? Onko siis olemassa oikeutettua valtaa ylitsesi, joka voi kävellä ihmisoikeuksiesi päältä vaikka sinä itse et ole tehnyt mitään väärää? Voisiko jokin ryhmä antaa oikeuden jollekin ihmiselle tai ihmisryhmälle, että he voivat käyttää väkivaltaa sinua kohden vain siksi, että sen ryhmän jäsenet kirjoittivat sen paperille että sinua saa antaa pataan?

Jos mielestäsi kenelläkään ei ole oikeutta rikkoa ihmisoikeuksiasi, itsemääräämisoikeuttasi niin mieleesi kuin kehoosi, voidaan sanoa että olemme samoilla linjoilla. Se pieni, mutta varsin merkittävä ero tulee kuitenkin siinä, jos näet että jokin ryhmä on kuitenkin oikeutettu, paperiin niin kirjoittamalla varastamaan omaisuutesi, viemään vapautesi ja jopa henkesi, oikeutetusti. Ai eikö? Pelkkä paperiin niin kirjoittaminen ei riitä siihen? Mitä siihen sitten vaadittaisiin että se olisi oikeutettua? Edelleenkin puhutaan siis tilanteesta, jossa sinä et ole rikkonut ketään vastaan mutta joku vaan päätti, että nyt sinä et enää saa sanoa sanaakaan julki ja puolet omaisuudesta takavarikoidaan yhteiseksi hyväksi. Absurdi tilanne, eikö? Niin absurdi, että se on arkipäivää kaikkialla maailmassa. Huomasit varmaankin, että kuvailin juuri valtion toiminnan sekä heidän väkivaltamonopolinsa eli poliisin ja armeijan? Miten siis on, onko vika niissä tyranneissa, vaiko siinä oikeutetussa tyranniassa?


Kun teoria törmää tosielämään

Helppohan sitä on asioista teorian tasolla puhua ja vastustaa valtaa ylitseen kun puhuu periaatteista. Tässä kohden sitä ihmisellä onkin hankala paikka sen suhteen, että kuinka sovittaa se oma arvomaailma kylmään todellisuuteen, missä niillä omilla arvoilla ei saa kuin paskaa niskaan vaikka tietää satavarmasti niiden olevan oikein. Varmin tapa nimittäin saada joka suunnalta vihat päälleen on vastustaa itse järjestelmää, eikä vaan olla oppositiossa nykyistä despoottia vastaan. Jos ja kun se despootti vaihdetaan taas jossain välissä, länsimaisissa ”demokratioissa” aina jokusen vuoden välein kysymällä kansalta kenen saappaan se haluaa seuraavaksi naamalleen, mikäänhän ei todellisuudessa juurikaan muutu. Saatiin uusi johto, jepujee, nyt ne asiat korjaantuvat kuten joka ikinen kerta aina ennenkin? Kyllä, eri despootit painottavat eri asioita ja heidän omat sidosryhmänsä saattavat poiketa siitä edellisestä valtiaasta, mutta ne perusasiat eivät ole vuosien saatossa juurikaan muuttuneet. Vallanpitäjät koettavat pönkittää asemaansa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Aina löytyy myös messiaita, jotka kertovat korjaavansa tilanteen ja muuttavansa koko homman sisältäpäin, koska se on se tapa millä ISIS voidaan myös lopettaa. Yleensä näitä pelastajia kutsutaan populisteiksi, joka sanan määrittelyn mukaan on täysin päin honkia tahi juuri se mitä he ovatkin. Nämä suureksi johtajaksi haluavat kun kertovat ajavansa kansan tahtoa ja täten pelastavansa maailman, mutta jos se kansan tahto on ajanut meidät tähän tilanteeseen (äänestys kun kertoo kansan tahdon) niin miten se kansa nyt yht'äkkiä on mielensä niin muuttanut ja vielä tietämättään? Ja jos se kansan tahto on tämä nykyinen pellemaailma, milläs oikeudella sinä olet sitä vastaan kulkemaan? Jos kerran oli oikeutettua, että enemmistön niin halutessa omat oikeutesi eivät ole mitään universaaleja ihmisoikeuksia, vaan väliaikaisia etuoikeuksia, jotka voidaan ottaa pois vallanpitäjien tahdosta. Kyllä, tämä on vaikea paikka etenkin kun se todellinen maailma ei välitä pätkääkään niistä sinun oikeuksistasi, etenkään jos et itse niistä liioin välitä. Jos nimittäin koet, että on olemassa oikeutus jollain taholla kävellä oikeuksiesi ylitse, ei kannata yllättyä jos joku tekee niin sinun ylitsesi. Siinä on se ero despotismin ja despootin vastustajassa. Vielä päälle mainitaan se, että yksi ongelma näillä messiailla on myös siinä, että he luulevat voivansa saada koneistosta irtautuneita liittymään takaisin osaksi massaa, jota voidaan yleisellä mielipiteellä ohjata…

Niinjuu se karu todellisuus jossa elämme, miten niitä valtavirrasta poikkeavia arvoja voisi muka sitten kunnioittaa kun kaikki mahdolliset mekanismit on luotu sitä varten, että kansa olisi mahdollisimman yhdenmukainen vallanpitäjien määrittämissä asioissa? Kansaa ei siis tavallaan enää ole, vaan on jäljellä massat joita voidaan ohjata hyvinkin helposti. Asiasta on kirjoitettu lukemattomia teoksia, Le Bonin joukkomieli ehkä kuuluisampana, sekä miten sitä yleistä mielipidettä voidaan käyttää aseena kansaa vastaan, mistä William Albig modernissa yleisessä mielipiteessään puhuu. Vallanpitäjämme ovat siis luoneet varsin kestävän hallintarakenteen, joka oikeutetaan kansan tahdolla (vaalit) ja täten se on oikeutettu kaikkeen mitä se tekee. Tasavallan, eli tämä malli joka lähes kaikkialla etenkin lännessä käytössä, idea alunperin kun oli valkata ne parhaat ihmiset pitämään huolta kansasta. Se oli kansalle ymmärrettävä ja uskottava selitys miksi valta tuli antaa toisille itsensä ylitse. Ja nyt pitäisi sitten teeskennellä yllättynyttä, että ne paikat kansan ylitse eivät olekaan enää oikeasti hyvien ihmisten käsissä vaan vallanhimoisten pyrkyreiden?!


Esimerkin voima

Tyrannit kaatuvat edelleenkin sillä samalla tavalla kuin aina ennenkin: tottelemattomuudella. Mutta milläs hitolla sitä saisi ne massat toimimaan sillä tavalla, että se ei tottelisi sitä vallanpitäjien suoltamaa propagandaa? Teoriassa, on useita eri keinoja jolla massoihin on mahdollista vaikuttaa ja saada se yleinen mielipide kääntymään edes tiettyjä suurempia negatiivisia asioita vastaan. Jokaiset saappaat kadulla ja somessa on se resurssi, jota käyttämällä tarkasti toimivilla strategioilla olisi mahdollista kaataa koko paska. Paitsi että aivan kuin oli puhetta siinä despotismin ja despootin vastustamisen erossa puhua todellisesta tilanteesta teorian sijaan, käytännössä se massojen kääntäminen on mahdottomuus. Kyllä, ihmeitä voi tapahtua ja jokin ihmisiä suurempi voima voi aina puuttua asiaan, mutta pysytään nyt kuitenkin niissä käytännön asioissa, koska niihin ihmeisiin emme taida juuri itse pystyä vaikuttamaan?

Vallanpitäjille se kaikista ärsyttävin ihminen on edelleenkin se, joka on tyytyväinen ja onnellinen. Massoille toki koetetaan myydä kuvaa miten he ovat onnellisia sitten kun eivät omista mitään, mutta jossain sielä syvällä yksilössä elää edelleen se kipinä nimenomaan yksilöstä, ei vain rattaasta koneiston sisällä joka voidaan vaihtaa toiseen koska tahansa. Mutta mistä sen oman ilon ja valon voisi sitten löytää? Mistä löytyisi omalle elämälle merkitys, jotain muutakin kuin vain harmaata massaa joka pelokkaana odottaa seuraavaa katastrofia ja pelastajaa joka nousee aina sen jälkeen? Ensiksi varmaan pitäisi havahtua siihen, että tämä oravanpyörä ei ehkä palvele sitä omaa onnellisuutta vaan pelaa ainoastaan vallanpitäjien pussiin. Toki se jonkin asteinen tyytyväisyys omaan elämään on löydettävissä myös sieltä pyörästä, mutta sitä vapauden janoa ei sitä kautta voi koskaan tyrehdyttää. On siis astuttava pois pyörästä, tuntemattomaan ja tutkimattomaan maailmaan.

Elämä on aina valintoja, jotka jokainen joutuu tehdä itse ja päälle kantaa niiden valintojen seuraukset. Suurin osa ihmisistä ei halua päättää itse omista asioistaan ottamalla ensin selvää mikä voisi olla itselle edullista, vaan he mieluummin antavat päätäntävallan jollekin toiselle auktoriteetille, joka ei myöskään kanna mitään vastuuta huonoista valinnoista. Itse olen lähtenyt asioita pohtimaan siltä kantilta, että miten säilyttää ja käyttää mahdollisimman paljon vapauksia siitäkin huolimatta, että vallanpitäjät keksivät senjasen typerän säännön rajoittamaan vapauksia. Meillä kuitenkin on vielä paljon vapauksia jäljellä ja niitä hyödyntämällä voi koneisto pitää tunkkinsa ja jatkaa omaa elämäänsä varsin vapaasti. Massoihin emme voi vaikuttaa, mutta hyvinkin pieni kipinä voi sytyttää yksilössä sen liekin taas palamaan joka voi johtaa siihen, että jälleen yksi irtoaa siitä Matrixista. Ihmekkös vallanpitäjät ja valtaan halajavat vihaavat sananvapautta: joku voisi paljastaa heidän paskapuheensa ja alkaa elää omaa elämäänsä, sen sijaan että kumartelee tahoille jotka kertovat olevansa oikeutettuja valtaan muiden ylitse. Miten on, vastustatko sinä despootteja vaiko despotismia itseään? Toki despoottien kampittaminen auttaa myös siinä despotismin kaatamisessa, mutta isommassa kuvassa se yksittäisten tahojen hakkaaminen on aika merkityksetöntä, omasta mielestäni. Koska maailma pyörii rahan ympärillä niin vahvasti ja helpoin keino kaataa itseään paljon isompi vihollinen on näännyttää sen resurssit… päättele itse mitä se merkitsee.

Poliittisen sirkuksen oravanpyörässä

Vain äänestämällä voi vaikuttaa

Ja jos äänestämällä voisi vaikuttaa, meidän ei annettaisi niin tehdä. Kaksi tyypillistä lausahdusta, joihin osa uskoo ja osa ei niinkään. Valtaosa kansastamme lompsii käskystä annetuin väliajoin kiltisti jonossa raapustamaan numeron lappuun ja samalla allekirjoittaa yksipuolisen sopimuksen kaikkien muidenkin puolesta että ”tämä systeemi on just hyvä, mutta saisinko tällä kertaa tämän näköisen puhuvan pään tallomaan muidenkin oikeuksia?”. Ja voi pojat sitä vituttaa kuin pientä oravaa kun on käpy jäässä kun ei sattunutkaan saamaan juuri mitä tilasi, mutta onneksi syyllinen tiedetään kaikkiin ongelmiin: väärin äänestäneet. Tosin väärin äänestäneitä vielä halveksuttavampi joukko ovat äänestämättömät, koska se johtuu ainoastaan laiskuudesta, tyhmyydestä ja vastuuttomuudesta että ei kannata koneistoa. Niin paitsi että sitä koneistoa voi vastustaa parhaiten sisältäpäin, koska koneisto on paljon helpompi muuttaa sieltä ytimestä samoin kuin se oma pieni kerho jossa meni sukset ristiin ja taas vaihdettiin uuteen porukkaan joka tekee asiat oikein.

Jos uskoo ja luottaa tähän meidän tasavaltaiseen hallintomalliimme niin mikäpä siinä - se toimii juuri kuten kaikki muutkin vastaavat sääntöpohjaiset järjestelmät jotka ovat aikojen saatossa täyttyneet ”dark triad” persoonista ja toimivat täten juuri kuten voi olettaakin. Massamanipuloinnista on varoiteltu jo melkoisen pitkään ja ihan ne jenkkien perustajaisät jo aikoinaan asiasta murehtivat että kusessa ollaan jos manipulointi päästetään valloilleen. No pääsikö? Totta helvetissä, kukaan ei yllättynyt että rahalla saa ja mopolla pääsee. Ainoastaan massat eivät hoksanneet, että ne jalot aatteet tasavallasta kuopattiin jo vuosia sitten jolloin äänestämisestä tuli heti tuuleen huutamisen jälkeen toiseksi tehottomin vaikuttamiskeino. Mutta kyllä se tällä kertaa, kansa valitsee oikein ja asiat korjaantuvat. Aivan kuten viime- ja sitäedelliselläkin kerralla.

Ei siinä, se kognitiivinen dissonanssi ei ole mikään helppo paikka. Vaikka tietää ettei se edelleenkään toimi, pitää sitä kuitenkin yrittää. Sama ongelma on toki äänestämättömyydessä - ei sekään mihinkään vaikuta, jos sitä ei haluta hyödyntää laajempana strategiana. Mutta näissä kahdessa erona on se, että toinen niistä tukee järjestelmää (äänestäminen) ja toinen ei, samalla kun yksilön oma mieli joutuu asian sovittamaan päätöksen itselleen. Järjestelmää itseään ei kiinnosta paskaakaan miten ihmiset valitsevat, kunhan saadaan riittävä kannatus järjestelmälle että sillä voidaan oikeuttaa valta muiden yli. Toisaalta jos ei edes kuvittele vaikuttavansa asioihin vaan jeesaa kaverin hillotolpalle niin äänestäminen on yksi helpoimmista tavoista saada kaverille hyvä palkka täysin turhanpäiväisestä duunista. Mutta valinta on jokaisen itse tehtävä, minä en siihen ota sen enempää kantaa. Voit keksiä mitä tahansa selityksiä itsellesi miksi juuri nyt sillä äänestyksellä on merkitystä ja asiat muuttuvat… kirjaa ne tosin ylös että voit vuoden päästä tarkistaa menikö kuten meinasit.


Muut vaikuttamisen keinot

Osa taas ajattelee sen äänestämisen olevan vain yksi pieni osa laajempaa vaikuttamista, jolloin se on täysin loogista käydä laittamassa nimi lappuun koska se on niin pieni vaiva. Uskoi siihen symboliseen tekoon tai ei, jollain tavalla se mieli joutuu sumplimaan sen oman päätöksen omaan maailmankuvaan sopivaksi. Vaikuttaahan voi niin monella tavalla muutenkin, jolloin on vain loogista käyttää kaikki keinot siihen oman asian ajamiseen, eikös? Mutta jos siihen asiaan johon haluaa vaikuttaa ajattelee käyttävänsä kaikkia keinoja, miksi se yleensä jää siihen numeron lappuun rustaamiseen ja ehkäpä mainosten jakamiseen joko somessa tai kadulla? Olisihan niitä vaikuttamisen keinoja vaikka ja kuinka, vai riittikö se hyvä olo kun teki edes jotain asian suhteen vaikka se ei sitten edennytkään loppuviimein siihen haluttuun suuntaan?

No mutta jos ei äänestämällä tahi sen vastakohdalla eli vaaliboikotilla saatu asiaa muutettua, mitä sitten muka pitäisi tehdä? Miekkarit ei johda mihinkään ja eihän sinne kukaan tule kuitenkaan koska … niin, miksi? Ihmisillä on muitakin murheita? Eikä ne miekkarit mihinkään vaikuta jos ei saada paljon väkeä paikalle mutta paljon väkeä ei tule paikalle koska mielenosoitukset eivät kasva kun kaikki odottavat että ne muutkin sitten tulisivat paikalle. Minkä asian vuoksi sitä nyt edes pitäisi miekkaroida, koska väärin vastustaminen on suurin synti ja mitä ne muutkin ajattelee jos näyttäytyy väärässä porukassa? Ehkä somessa voitaisiin vaikuttaa sen sijaan? Masinoidaan kampanja johon iso joukko osallistuu niin se saa ainakin näkyvyyttä, eikös? Ai perhana, ei taaskaan päästy otsikoihin tai jos päästiin, se oli ”äärioikeiston järjestämä ja Putinin rahoittama tempaus”. Ettäkö media ratkaiseekin kuka ja mistä saa näkyvyyttä?

No mutta meillähän olisi vaihtoehtomediat valmiina iskussa ja vaikuttajia pilvin pimein… jotka tosin tappelevat enemmän keskenään kuin sitä ”yhteistä vihollista” vastaan. Niin siis mikä se yhteinen vihollinen edes on jota vastustetaan? Kaikkihan sen tietää missä se ongelman ydin löytyy! Kysy keneltä tahansa niin saat vastauksen. Kysy kymmeneltä niin saatat saada 7-8 eri vastausta, jolloin selväksi tulee se, että jos ei sitä yhteistä vihollista osata tunnistaa, ei sitä voida liioin vastustaa. Ratkaisuhan on siis päivänselvä! Isketään joka rintamalla, niin politiikassa, kadulla kuin somessa samaan aikaan samaan paikkaan! Isketään niin kovaa että ne massat, palttiarallaa 70% konformistisista ja kollektivistisista ihmisistä tarttuu siihen mukaan! Siihen ei tarvita kuin vastaavat resurssit kuin sillä suurella vihollisella, mikä se nyt sitten olikaan. Resurssit löytyvät jo toki, jos niitä osattaisiin käyttää, mutta mikä aate olisi se joka kaataisi sen suuren vihollisen?


Yksi aate yli muiden

Ainoa aate, jolla olisi teoreettiset mahdollisuudet kaataa nykyinen järjestelmä toki löytyy, mutta suurin osa ei haluaisi kuulla mikä se on. Se on se sama aate, joka jo nyt pitää otteessaan kaikkia kansoja - kollektivismi, sen korkeimpana muotonaan fasismi. Suurin osa ihmisistä ei halua vapautta eikä itsemääräämisoikeutta, koska niiden mukana tuleva henkilökohtainen vastuu on vielä paljon pelottavampi asia. Suuren kaikenkattavan aatteen sijaan yksittäisiä asioita voitaisiin kyllä töniä haluttuun suuntaan yllä olevilla keinoilla, mutta silloin herää se kysymys: ”kenen haluamaan suuntaan?” Näitä suuria pieniä johtajia on puoluekenttä täynnä, jotka kaikki tietävät mikä on oikea tapa johtaa maata, yleensä käyttäen tätä nykyistä koneistoa siihen hyväksi. Mutta jostain syystä yksikään ei ole saanut edes auttavasti kerättyä taakseen niin vahvaa kannatusta, että he olisivat valmiita tekemään sen mitä siihen muutokseen tarvittaisiin. Outoa, eikö?

Edelleenkin vaan koko järjestelmä on alusta alkaen luotu hallitsemaan ihmisiä hyvin harvojen tahdosta. Siihen hallintaan ei kuulu asiat kuten vapaus tahi edes kansanvalta, koska ne ovat suoraan ristiriidassa sen tarvittavan hallintakoneiston kanssa, joka tätä sirkusta pyörittää. Ja tähän sirkukseen osallistuminen on loputon oravanpyörä, johon ne vallanpitäjät haluavat joka ikisen ihmisen osallistuvan, vaikka edes sen kerran neljässä vuodessa allekirjoittamalla valtansa jollekin sattumanvaraiselle puhuvalle päälle, jolla ei liioin sitä valtaa ole. Kun kansalle saatiin vihdoin ja viimein massamedia aikaiseksi, ihmisjoukon muuttaminen massaksi, joukkomieleksi, muuttui helpommaksi kuin koskaan ennen. Siksi ihmiset haluavat muutaman vuoden välein sen hetkisen tyrannin pään vadille, mutta eivät edes harkitse tyrannian lopettamista kokonaan. Keinotkin sille lopettamiselle jo tiedettäisiin, mutta tottelemattomuuteen pitää tietää mikä on vastassa.

Jos tulkitsit tämän kaiken niin, että ”se vaan taas passivoi ja käskee olla tekemättä mitään”, voit onnitella itseäsi - olet täysin yhteensopiva koneiston oravanpyörään ja voit jatkaa juoksua kunnes jalat eivät enää kanna. Yhtä asiaa vallanpitäjät kuitenkin vihaavat yli kaiken: onnellista yksilöä. Miten kukin sen oman onnensa ja ilonsa löytää on kuitenkin tasan tarkkaan yhdestä ihmisestä kiinni - itsestä. Olenko itse jo löytänyt sen ilon ja onnen, kun kerran siitä puhun? No en helvetti ole, miksi ihmeessä luulet että käyttäisin aikaani tuntikaupalla tämänkin tekstin kirjoittamiseen keskellä yötä?! Mutta se vuosikymmen tutkia miten tämä koneisto toimii on antanut täysin kiistattomat todisteet itselleni siitä, että sitä auvolaa ei sieltä oravanpyörästä löydy. Ikinä. Mutta älä minua usko, vaan sinun on löydettävä se reitti itse. Ajattelin kirjata sitä polkua tänne blogiin sitä mukaan kuin matka etenee… siis sitä omaa matkaani. Jos oma reittisi kulkee raapustamalla se numero lappuun vuosi toisensa jälkeen niin mikä minä olen sitä tuomitsemaan.

Vaikuttamisesta

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Etenkin näin vaalien lähestyessä alkavat eri vaikuttavat tahot kolistella miekkoja keskenään toivoen saavansa siinä sivussa otteen siitä poloisesta äänestäjästä joka haluaa ihan selvästi antaa valtansa pois jollekin toiselle tyypille. Miksi niin moni haluaa antaa sen valtansa pois, sitä on vaikea sanoa ja moni sen vallan vastaan ottava taas teeskentelee, ettei se valta silleen oikeasti hänelle tule koska kansanvalta ja silleen. Toki se ”kansan”edustajan valta on hyvin lähellä nollaa, mutta se ei tarkoita etteikö yksittäinen ihminen voisi joihinkin asioihin vaikuttaa. Yleensä vaikuttajista puhuttaessa viitataan kuitenkin eri somealustoilla toimiviin henkilöihin, joilla on oma kanava tai useampi jolle he tuottavat materiaalia kuten blogeja, videoita tai podcasteja. Näiden vaikuttajien vaikutus on varsin rajallinen, mutta kuitenkin sen verran merkittävä että vaikuttajiin pyritään vaikuttamaan moninaisin keinoin. Jopa oma valtiomme, tietenkin meidän omaksi parhaaksemme, maksaa joillekin vaikuttajille siitä, että he astroturffaavat jotain valtion haluamaa asiaa. Täyteen mediakontrolliin tarvitaan toki keinot saavuttaa lähes jokainen ja nuoremmat sukupolvet on menetetty television suhteen - somen kautta heihin voidaan vaikuttaa varsin helposti…

Jokainen ihmisten kanssakäyminen, kuin myös kaikki se media (tämä teksti mukaan lukien) kuitenkin vaikuttaa kaikkiin osallisiin. Toki minuun ei vaikuta se mitä sinä, hyvä lukijani, ajattelet juuri tällä hetkellä, paitsi jos päätät jakaa omat ajatuksesi vaikkapa kommentin muodossa. Juuri tästä syystä monelle valtaan halajavalle ottaakin vahvasti henkeen ne kaikki muut vaikuttajat ja etenkin ne, jotka pyörivät saman yleisön parissa. Ei siis ihme että niin monella on käynyt niin että bannit paukkuu etteivät minun vaaralliset näkemykset vahingossakaaan pääsisi leviämään vaalikansan keskuuteen. Vapaa maa, ei siinä, mutta kertoo paljon jauhojen puhtaudesta jos ei kykene omaa kantaansa argumentoimaan. Valtamedia tekee tietysti täsmälleen samaa, vain paljon suuremmassa mittakaavassa, kun se valikoi tarkkaan kuka pääsee ääneen ja milläkin sanomalla. Tähänkin voitaisiin tosin vaikuttaa, mutta siitä lisää hieman myöhempänä. Ei vaan paljoa ole varaa puhua sananvapaudesta jos ensimmäinen reaktio ”väärään” mielipiteeseen on blokki…

En muista kuka asiasta selitti hiljattain, eikä sillä nyt ole sinänsä mitään merkitystä etenkään isossa kuvassa, että politiikasta puhuttaessa ihmiset keskittyvät liikaa pieniin yksityiskohtiin eli ei nähdä sitä kuuluisaa metsää puilta. Toki näinkin, mutta väitän itse päinvastoin että siinä samalla kun nähdään metsä puilta, unohdetaan ne kaikki laaksot, järvet ja toiset metsät ihan tyystin. Elämme nimittäin globaalissa maailmassa, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jos oikeasti haluat muuttaa jonkin ”isomman asian” Suomen mittakaavassa, joutuisit muuttamaan siihen johtavat asiat ensin maailmanlaajuisesti. Ja siinä kohden kun se ehdokas kertoo muuttavansa niitä Suomen isoja asioita kunhan vaan kaikki äänestävät oikein, jää se isompi kuva pahasti vajavaiseksi mutta toki se metsä puilta-puhe uppoaa niihin, jotka eivät isompaa kuvaa ole koskaan pohtineet vaan kaikki asiat on ratkaistu tähänkin saakka kirjoittamalla oikea numero lyijykynällä paperilappuun ja toivomalla parasta. Jostain syystä maailma ei ole vieläkään korjaantunut sillä oikein äänestämisellä, mutta kuten eräs ehdokas sanoikin: ”aina ei saa mitä haluaa”. Paitsi että kyllä se nyt tällä kerralla! Juu juu…


Mihin voi vaikuttaa?

Ainoa ihminen johon kukin voi vaikuttaa suoraan ja välittömästi on se oma itse. Kaikki muut vaativatkin sitten eri keinoja ja usein myös resursseja, mutta kuten on nähty, on kokonainen kansa mahdollista saada kääntämään kelkkaansa kunhan vaan viestintään panostetaan riittävästi ja oikealla tavalla. Siinä samalla tulee se skaala esiin mitä kokonaisen kansan mielipiteen ohjaamiseen tarvitaan ja kuinka sitä yleistä mielipidettä manipuloimalla voidaan asioihin oikeasti vaikuttaa. Lähes kaikkeen on kuitenkin keinonsa ja resurssien älykkäällä käytöllä voi hyvinkin pieni joukko ihmisiä vaikuttaa suurempaan joukkoon ja saada aikaiseksi haluamansa muutoksen. Paino on kuitenkin sanalla ”älykäs”, koska se Einsteinin hulluuden määritelmä eli toimimattoman toistaminen ja eri tuloksen odottaminen on myös kovin yleistä. Jokainen epäonnistunut yritys kun tulisi analysoida, ettei toistaisi samaa virhettä ainakaan kovin montaa kertaa. Toki vapaassa maassa saa vapaasti hakata päätään seinään, eli järjenkäyttö on vapaaehtoista, ei pakollista.

Jokaiseen ongelmaan on tietenkin olemassa useita eri ratkaisuja mutta kerran toiminut taktiikka ei välttämättä samankaltaisessa tilanteessa toimi vaikka sen luulisi toimivan. Useita yrityksiä samaan asiaan ei voidakaan pitää suoranaisena epäonnistumisena vaan ne tulisi ottaa löydettyinä tapoina miten jokin asia ei toimi. Historian tutkiminen yleensä kannattaakin ja sieltä löytyy runsaasti esimerkkejä miten ihmiset ovat onnistuneet ohjaamaan yhteiskunnan koneistoa haluamallaan tavalla. Täytyy kuitenkin pitää realiteetit mielessä, eli tietyillä resursseilla ei tiettyä enempää voi saada aikaiseksi ja jossain asiassa Pyrrhoksen voiton saavuttaminen saattaa kaataa koko homman vaikka sillä saavutettaisiin jossain kohdassa pieni voitto taistelussa. Osavoiton hakeminen jossain pienemmässä asiassa voikin olla hyödyllisempi asia, koska yhden puun pelastaminen vaikka ei koko metsää pelastakaan, voi se toimia ponnahduslautana seuraavaan erään.

Kun puhutaan yhteiskunnan yhtään isommista asioista, ei pikavoittoihin ole yleensä mahdollisuutta ellei taustalla ole mojovat resurssit ajamaan se asia kerrasta sisään. Mutta kannattaako sitä pitkää taistelua lähteä tekemään, koska maailma voi ehtiä muuttumaan jo monta kertaa siinä välissä ennen kuin se oma juttu pääsee kasvamaan niin isoksi että sillä olisi jotain vaikutusta? Tähän ei tietenkään ole liioin yhtä oikeaa vastausta koska asian yleistäminen on lähestulkoon mahdottomuus. Kannattaa kuitenkin pohtia mihin taistoon lähtee ja mikä on se oikea aika laittaa hanskat naulaan. Monet yhdistykset, jotka on luotu jonkin asian korjaamiseen eivät itse asiassa edes halua ongelman poistuvan, koska se merkitsisi koko yhdistyksen olemassaolon joutuvan kyseenalaistetuksi. Onkin paljon helpompaa silleen pikkusen vastustaa jotain asiaa ja nostaa vakituista palkkaa kuin muuttaa se asia ja tehdä itsensä työttömäksi. Onko se ”miten” asiaan voisi vaikuttaa se tärkein kysymys? Ehkä se pitäisi olla…


Mutta tulisiko siihen vaikuttaa?

Tarvitseeko siihen asiaan sekaantua? Mikä oikeus sinulla on vaikuttaa siihen asiaan, etenkin jos muut eivät haluaa asiaa muutettavan? Vaikka itse ajattelee olevansa kuinka oikeassa tahansa, on jokaisella oltava myös vapaus tehdä se asia ”väärin”, eikö totta? Entä ovatko ne kaikki uhraukset sen arvoisia, että se muutos olisi myös muille kuin itselle sen arvoisia? Omalle kohdalle näihin kysymyksiin voi löytää vastauksen, mutta kun puhutaan yhtään suuremmasta ihmisjoukosta, kenellä on oikeasti oikeus päättää asioista muiden puolesta? Politiikkaan haluavilla vastaus on hyvin yksinkertainen: minulla itsellä on oikeus valtaan muiden yli. Minä olen oikeutettu sekaantumaan muiden asioihin ja jopa käyttämään valtion omaa väkivaltakoneistoa vastustavaa kansalaista vastaan, pakottaen yhdenmukaisuuteen. Siinä vallassa muiden yli on vapaus varsin kaukana, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin…

Jokaisen olisikin ehkä syytä pohtia asiaa ihan itse, kuinka paljon sinulla on oikeus vaikuttaa muihin ja muiden asioihin? Mitä pidempään itse olen asiaa pohtinut, sitä vähemmän mielenkiintoa itsellä on vaikuttaa muiden asioihin. Kyllä, olen tehnyt vuosien saatossa kohtuullisen paljon materiaalia, jota voidaan käyttää ihmisten hienovaraiseen kuin myös vähemmän hienovaraiseen vaikuttamiseen. Ja kyllä, joka ikinen teksti saattaa vaikuttaa yksilöön tavalla tai toisella, mutta siinä oma tarkoitukseni on varsin yksinkertainen: haluaisin saada ihmiset ajattelemaan itsenäisesti näistä kaikista asioista ja sen jälkeen keskustelemaan avoimesti kaikesta mahdollisesta. Tuulimyllyjen kanssa taistelu on kuitenkin omalla kohdallani ohi, mutta se ei tarkoita että hyväksyisin koneiston toimintaa - päinvastoin, pyrin etsimään keinoja ohittamaan se tyylimylly. Huitokoon keskenään ja pitäköön tunkkinsa.

Omasta pakasta se muutos on kuitenkin lähdettävä. Ja varsin hieno asia onkin se, että se oma itse onkin se ainoa asia johon voi vaikuttaa kunnolla. Helppo ja kivuton tie se itsensä löytäminen ei välttämättä ole, mutta jos ei ole itse järin onnellinen omaan olotilaansa, ei se yhteisen edun löytäminen ainakaan helpompi juttu ole. Maailma kun muuttuisi kerrasta paremmaksi, jos kaikki keskittyisivät itsensä parantamiseen sen muihin vaikuttamisen sijaan. Hyvä nyrkkisääntö asioihin vaikuttamisesta on kuitenkin erään laulun nimi ”If your gonna be dumb, you gotta be tough” eli jos meinaat olla tyhmä, sinun pitää olla kestävä. Hätäilemällä ei tule kuin kusipäitä mukuloita, joten sen jälkeen kun olet satavarma että juuri sinä olet nyt se oikea ihminen vaikuttamaan muidenkin asioihin, muista käyttää sitä päätäsi ja tutki miten siihen asiaan voi vaikuttaa vai tulisiko jokin toinen asia muuttaa ensin. Neuvo joka usein tietysti annetaan on ”älä kuuntele kieltäjiä, he eivät kuitenkaan saisi asiaa muutettua joten tee juuri kuten itse meinaat”… toki näinkin, mutta joskus kannattaisi ehkä kysyi myös muilta sitä näkemystä, vaikkakin asiasta tietämättömän mielipide ei ole minkään arvoinen (minkä vuoksi koko poliittinen järjestelmämme on yksi huono vitsi). Muutos lähtee kuitenkin itsestä ja sitä lähden itsekin tekemään. Miten se vaikuttaa mm. tulevaan tuotantoon niin täällä blogin puolella kuin podien kannalta, se jääkin nähtäväksi eli vain aika kertoo. Täysin poissuljettu ajatus kun ei ole liioin se, että tähän päättyy koko tuotanto. Jos näin käy, ja toki näin muutenkin… kiitokset kaikille lukijoille ja kuulijoille… Paljon on opittu, toivottavasti myös sielä suunnassa.

Pelastaako itsesuojeluvaisto ihmisen itseltään?

Nyt ei ole kaikki oikein…

Totalitaarisen järjestelmän voi kyllä ylläpitää puhtaalla voimallakin, mutta paljon kustannustehokkaampi tapa on piilottaa ne kalterit ja uskotella ihmisille että he ovat vapaita. Näkymättömien kaltereiden luomiseen tarvitaan (ainakin) neljän eri alueen lähes täydellinen hallinta: säännöt, tieto, ravinto ja lääkintä. Tässä meidän länsimaisessa demokratiassamme tasavalta hoitaa oikeutetusti sääntöjen luonnin ja media määrittää sen tiedon josta kansan yleinen mielipide muodostuu. Lautasmalli kertoo mitä tulee syödä ja ”Käypä Hoito”-suunnitelma varmistaa ettei lääkärit lähde sooloilemaan vaan standardin mukaisesti korjaavat jokaisen ihmisen terveysongelmat juuri samalla tavalla vaikkakin lähes täysin riippumatta siitä toimiiko se standardin mukainen hoito juuri kyseiseen ongelmaan. Koko koneisto alusta loppuun pyrkii tuottamaan ”hyviä kansalaisia”, jotka ovat suunnilleen yhtä yksilöllisiä kuin muurahaiset…

Siinä kohden kun se oma terveys alkaa krakaamaan ja se virallinen hoito ei tunnu purevan, ihminen saattaa havahtua siihen että kaikki ei mene nyt ihan oikein. Koska tietämättömyys on nykypäivänä oma valinta, osa lähtee paikkaamaan sitä oma-aloitteisesti ja vaikka portinvartijamme tiedon valtatiellä (big-tech) pyrkiikin rajoittamaan mitä voimme löytää, se valtava määrä kirjallisuutta pistää kuitenkin näkyviin ja monen lähipiiristä löytyy se ”terveyshörhö” jota siihen asti pidettiin hulluna kunnes se oma terveys pyyhkäisi itseä turpiin. Ravinto ja lääkintä ovat hyvin pitkälti yksi ja sama asia joten ne voitaisiin myös jakaa terveyden ylläpitämiseen eli ennaltaehkäisevään hoitoon tai sairauksien hoitoon, kun paska on siis osunut jo tuulettimeen. Kokonaisvaltainen terveydenhuolto vaatii ne molemmat ja koska siihen terveyteen kuuluu myös mielenterveys, sekoittuu samaan pakkaan ne kaksi muutakin näkymätöntä kalterinluojaa (säännöt ja tieto).

Pelkkä tieto ei vielä riitä sen oman terveysongelman korjaamiseen vaan siihen tarvitaan käytännön toimia. Ei nimittäin auta tietää että se veteen sekoitettu ruokasooda+sitruuna auttaa tiettyihin asioihin vaan se on perhana mentävä itse sekoittamaan ja juomaan. Asiaa hieman helpottaa se, että mekanismia ei tarvitse ymmärtää miksi se jokin toimii vaan riittää että tietää sen toimivan. Jos taas valtamediaa uskoo, kyse ei kuitenkaan ole tiedosta vaan puhtaasta uskomuksesta koska jos moinen ”lääke” mihinkään auttaisi, oltaisiinhan meille kerrottu! Vaikka ihmisten ongelmat ovat aina yksilöllisiä, jotkin asiat auttavat useassa tapauksessa (minkä vuoksi Käypä Hoito joskus toimii hyvin) mutta ei aina (mitä Käypä Hoito ei halua myöntää). Media kyllä yrittää parhaansa mukaan pitää herrojensa käskystä tietyt asiat piilossa, mutta jokainen onnistuminen josta ihmiset puhuvat tekevät siitä salailusta vaikeampaa. Ja kun päälle siinä terveydessä ei ole semmoista asiaa, että jokin olisi oikeistolaista ja toinen vasemmistolaista hoitoa, politiikan puuttumisen vuoksi kuka tahansa voi omaksua itselleen hyödyllisiä keinoja pitää itsestään huolta.


Politisoitunut hyvinvointi

Raha on ollut se suurin vaikuttava tekijä mitä meille syötetään ja mitä hoitoja annetaan jo hyvin pitkän aikaan. Vasta kuitenkin viimeiset pari vuotta tämä on näyttänyt itsensä isolle yleisölle niin että hieman hitaampikin on saattanut huomata että ehkä päätöksenteossa se hyvinvointi ei ole se ensimmäinen prioriteetti. Suurin osa kansasta toki edelleenkin uskoo jatkuvasti muuttuvaan ja varsin ristiriitaiseen tarinaan nykymenosta, mutta alati kasvava joukko törmää omakohtaisten ongelmien kautta siihen todellisuuteen, kuinka paljon meistä todellisuudessa niin päättäjät kuin lääke/ruokateollisuus oikeasti välittää - ei paskaakaan. Kaikki on tutkittua ja turvallista, kunnes se ei olekaan ja siinä kohtaa tapahtuu se totalitarismin kannalta vaarallisin havahtuminen: mitä jos tämä yksi asia joka osui omaan leukaan ei olekaan ainoa asia mistä meitä kusetetaan?

Vaikka EU ja muut vastaavat tahot kuinka koettavat selittää päätösten teon perustuvan ”tieteeseen”, päätösten sekä säännösten ristiriitaisuus ja päivänselvä ison rahan suosiminen ei vaadi järin suurta omistautumista asiaan että niitä ongelmia alkaa tulla vastaan. Ja kun ne päätökset ja säännökset vaikuttavat aivan suoraan siihen omaan selviytymiseen, ehkäpä se itsesuojeluvaisto alkaa nostamaan päätään ja soittelemaan niitä hälytyskelloja? Massojen herääminen ei kuitenkaan ole sen ansiosta tapahtumassa, koska media kykenee myymään ne uskomushoidot huuhaana ja sitten kun se joku päivä todistetaan tieteen keinoin toimivaksi, asia julistetaankin hyvänä asiana ja normaalina osana yhteiskuntaa eikä lainkaan enää juuri edellisenä päivänä maalatulla pahana asiana. Kyllä, niinhän se tiede toki kehittyy ja asioista opitaan jatkuvasti uutta, mutta miten nykypäivänä tiede ihan tutkitustikin toimii on jotain ihan muuta etenkin mitä tulee siihen, mitä meille kerrotaan olevan hyväksi, tutkitusti ja turvallisesti.

Vuosia sitten kun kirjoitin kohotetusta sängystä, en ollut kuullut yhdenkään virallisen terveydenhuollon ihmisen asiasta puhuvan. Kuitenkin yksi jos toinen ihminen on sittemmin asiasta maininnut, että kyllähän se minunkin lääkäri asiasta puhui. En tietenkään edes kuvittele, että kyseisen salatun hoidon leviäminen olisi millään tavalla omaa ansiotani, vaan otan sen esimerkkinä siitä kuinka toimivat asiat kyllä leviävät hitaasti myös sinne virallisen tarinan hoitoon - mutta niistä ei vaan puhuta, ettei vaan jouduta vastuuseen virallisten suositusten ohittamisesta. Mitä siitäkin tulisi, jos yksinkertaisilla ja usein varsin edullisilla pienillä keinoilla voidaan korvata tuhansien taalojen lääkkeet vieläpä ilman sivuvaikutuksia! Ja mitä sitten tapahtuisi, jos ihmiset alkaisivat syömään oikeasti terveellisesti, jolloin koko lääketeollisuuden ote murenisi kuin silmissä?


Ei se noin herää

Monet ovat etsineet vuosikausia sitä ihmelääkettä, jolla kansat saataisiin heräämään tähän nykymenoon. Itsekin kirjoitin holistisesta (r)evoluutiosta, joka hitaasti valistuneiden ihmisten lukumäärän kasvaessa löisi itsensä valtavirtaiseksi näkemykseksi. Kyllä, on mahdollista saada merkittävä osa ihmisiä pitämään huolta itsestään ja myös läheistensä terveydestä, mutta todennäköisyys mihinkään suureen heräämiseen niin monen muun kusetuksen osalta on… noh, niin lähellä nollaa ettei siitä kannata juurikaan puhua tässä vaiheessa. Toki aina on mahdollista, että jokin suuri mullistus kaataisi nykyiset imperiumit ja tilalle tulisi jotain paljon parempaa, mutta pidän paljon todennäköisempänä tulevaisuutena enemmistön osalta Klasu-sedän suurta nollausta, tai jotain vastaavaa dystopiaa.

Onnellisuus ja hyvän elämän etsiminen ovat kuitenkin ihmisillä verissä. Kukin löytää sen onnellisuuden eri tavalla, jolloin se että et omista mitään ja olet onnellinen on yksi täysin mahdollinen skenaario ja samalla herää kysymys: milläs oikeudella minä olen sitä utopiaa toisilta kieltämään? Kyllä, se utopia on pelkkä illuusio mutta se on illuusio siinä missä tämä nykyinenkin ”demokraattinen oikeusvaltio” myös on. Jos asiaa kaivaa yhtään pintaa syvemmältä, ne kaikki alistavat rakenteet ja puhdas tyrannia paistaa läpi varsin selvästi. Hörppy somaa niin maailma on jälleen putipuhdas oli Uuden Uljaan Maailman ratkaisu ja kun kuuntelee millä tavalla ihmisiä neuvotaan myös ”vaihtoehtoisissa” piireissä elämään, niitä soma-kauppiaita on joka nurkan takana. Osa tarjoaa sen pelastuksen uskonnon kautta siinä kun toiset manifestoivat sen valolla ja rakkaudella, näin muutaman tyypillisen ihmelääkkeen mainitakseni. Kukapa sitä jaksaisi itse ottaa asioista selvää, miettiä asioita niin että ne ymmärtää ja lopulta yhdistää se tieto ja ymmärrys viisaudeksi saakka, kun aina voi vaan kuunnella/katsoa miten se oma ”puoli” asian hoitaa ja tilata itselleen valmiiksi paketoitu pelastus?

Ehkäpä ihmisen evoluutio ei ole vielä saanut juostua kiinni sitä valtavaa eroa saatavissa olevan tiedon määrässä joka kirjapainon keksimisen jälkeen on tapahtunut? Niin pitkään ihmisillä oli yhteisökohtainen oma virallinen tarina ja konsensus siitä, miten maailma pyörii vai pyöriikö lainkaan. Mitä laajempi se yhteiskunnan vaikutus on, sitä monimutkaisemmaksi asiat käyvät. Elämme nyt globaalissa järjestelmässä, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen jolloin kukaan, ei kukaan, kykene sen monimutkaisuutta ottamaan huomioon päätöksiä tehdessään edes omalle kohdalleen. Perstuntumalla, tai kuten jotkut sitä intuitioksi tai ylemmän tahon johdatukseksi kutsuvat, sitä joudutaan kuitenkin pääosin menemään ja vaikka sinulla olisikin semmoinen perse, ei kukaan voi väittää tietävänsä totuutta asioista. Tai no voi, jos se oma uskomusjärjestelmä niin kertoo. Sananvapaus olisi kuitenkin se keino, jolla nämäkin asiat voitaisiin tavalla tai toisella ratkaista, mutta koska elämme totalitaarisessa järjestelmässä, sananvapaus on vain harvojen etuoikeus. Niitä ”virallisia totuuksia” saa tietenkin vapaasti toistaa, aivan kuten mikä tahansa koulutettu papukaija… omassa häkissään, odottaen sitä signaalia koska ja mikä lause pitää sanoa että Polli saa keksin. Olemmeko siis kusessa? Yhteiskuntana, kyllä… yksilönä, se on itsestä kiinni.