perjantai 22. heinäkuuta 2022

Yhteydestä ja yhteenkuuluvuudesta


Yhteys

Nämä kaksi asiaa, yhteys ja yhteenkuuluvuus ovat olleet vahvasti esille tässä viimeaikoina. Herranen aika, eihän kukaan ole tietenkään käyttänyt kyseisiä sanoja, koska ne pureutuisivat ongelman ytimeen vaan enemmänkin niiden puute on aiheuttanut runsaasti yhteentörmäyksiä, joiden syitä sitten ollaan taas valiteltu suurella joukolla. Jos siis tuntuu, että niistä tuntemuksista ei parane puhua lainkaan ja ollaan vaan niinkuin aina ennenkin (toistemme kurkuissa kiinni) niin ehkä se olisi vielä suurempi syy pohtia tätä asiaa tarkemmin? Sosiaalisena eläimenä se yhteys toisiin samankaltaisiin olentoihin on kuitenkin elintärkeä osa ihmisen elämää. Ei tietenkään kaikille, mutta enemmistölle… eikä myöskään puhuta liioin ”normaalista”, koska jokainen ihminen on yksilö, erilainen kuin kaikki muut, joten se yhteys ja yhteenkuuluvuuskin ovat jokaisella omalaatuisia.

Digitaalisena aikakautena yhä enenevissä määrin ne ihmisten väliset yhteydet ja yhteydenpidot käydään jonkin laitteen kautta eikä naamatusten. Oli se sitten kirjoitettuna, pelkästään puhuttuna tai videoyhteydellä, olemme jatkuvasti jonkin asteisessa yhteydessä muiden ihmisten kanssa lähes päivittäin. Tämä laitteen välityksellä toimiva yhteydenpito rajoittaa aika vahvasti sitä yhteyden muodostamista, koska siinä jää, välineestä riippuen, yksi tai useampi kommunikoinnin keino väliin verrattuna naamatusten kohtaamisesta. Tällöin siihen yhteyden muodostumiseen tarvitaan molemmilta osapuolilta enemmän yritystä, että se yhteys muodostuu eikä jää vain pintapuoliseksi sanojenvaihdoksi. Yksi ehdoton ”etu” siinä digitaalisessa yhteydenpidossa toki on - suoran palautteen saaminen vittumaisesta käytöksestä harvemmin johtaa verenvuotoon nenästä.

Tulla kuulluksi ja ymmärretyksi ovat kuitenkin suuria asioita kaikille ja siihen tarvitaan se todellisen yhteyden muodostuminen niiden osapuolten välillä. Kommunikoinnin välineellistyminen on kuitenkin aiheuttanut sen, että ihmiset eivät enää niinkään hae sitä yhteyttä vaan haluavat tulla kuulluksi ja ymmärretyksi ilman sitä suoraa yhteyden muodostamista. Olemme siis tavallaan muuttuneet itse kukin mediaksi, joka tuuttaa sitä omaa sanomaa olettaen, että muut ymmärtäisivät mitä hittoa oikeen edes yritämme sanoa. Sitten kun se sanominen vielä tahallaanväärinymmärretään niin voi pojat kun saadaan laadukasta kanssakäymistä aikaiseksi, eikö? Tässä siis pieni pintaraapaisu yhteyden muodostamiseen, ehkäpä siitä jo heräsi yksi jos toinenkin ajatus asiasta?


Yhteenkuuluvuus

Yhteys on siis yleensä kahden ihmisen välinen asia, siinä kun yhteenkuuluvuus on ryhmien vuorovaikutusta. Jokainen haluaa tuntea kuuluvansa johonkin, oli se sitten paikka tai ryhmä ihmisiä, mutta se ”me”/”meidän” on suhteellisen iso juttu. Ihminen muuttaa väistämättä käyttäytymistään ollessaan muiden kanssa vuorovaikutuksessa, mutta osa menee jopa niin pitkälle, että he muuttuvat siinä omassa ryhmässään aivan toiseksi ihmiseksi. Lauman mukana on tietysti helpompi mennä ja sen antama suoja on varmasti tervetullut osa ihan jokaiselle, mutta kuinka paljon sitä omaa käytöstä ja ajattelua tulisi sitten yhdenmukaistaa sen ryhmän yleisiin aatteisiin että voisi tuntea kuuluvansa joukkoon? Suurin osa ihmisistä omaa niin konformistisia kuin kollektivistisia piirteitä, jolloin se ”itse” laitetaan sivuun ja se ”me”-persoona nousee esiin. Joukossa tyhmyys tiivistyy pitää ikävä kyllä myös paikkansa…

Mikä etenkin nyt viimeaikojen (viimeiset pari vuotta) tapahtumien valossa onkin tullut hyvin selväksi, on se ryhmien välisen dynamiikan aiheuttama jatkuva kitka ja siihen keskittyminen. Kuuluaksesi ryhmään sejase, sinun on ajateltava näistä asioista juuri tällä tavalla tai voit painua helvettiin, sinä paha vääräuskoinen petturi. Kollektivismi siis puskee vahvasti pintaan ja kaikki siitä ”meistä” poikkeava nähdään vihollisena. Koko virallinen tarinahan perustuu juuri tähän ideologiaan, että jokaisen on pysyttävä sen tarinan muodostaman Overtonin ikkunan sisällä ja vain tietystä, ylhäältä määrätyistä aiheista, saa olla vapaasti annettujen vaihtoehtojen rajoissa eri mieltä muiden kanssa. Saat siis kannattaa kilpailussa eri joukkuetta, mutta kilpailusta itsestään ei oikeen saisi olla eri mieltä. Voit kannattaa haluamaasi puoluetta, mutta järjestelmää itseään ei saisi oikeen kritisoida.

Sen oman pienin ryhmän samanmielisiä löytäminen onkin tärkeää ihmisen hyvinvoinnille. Vaikka usein puhutaan kuplautumisesta, sen oman kuplan löytäminen on kuitenkin usein positiivinen asia ihmiselle. Mutta mitäs sitten jos se ”minä” alkaa sulamaan ja sulautumaan siihen ”meihin” ja yksilö alkaa katoamaan? Samoin kuin miten toimia, jos joku tulee sinne kuplan sisälle ja alkaa sotkemaan sitä hyvää pössistä, kuinka siihen pitäisi reagoida? Etenkin isompien ryhmien keskusteluissa törmätään usein siihen ongelmaan, että miten niitä erimielisyyksiä oikeen hoidetaan. Suljetaanko se väärää mieltä oleva ulos vai koetetaan muuttaa sen väärää mieltä olevan mielipide ennen kuin se väärä mielipide ehtii leviämään ja muuttamaan koko ryhmän näkemyksen - kaikki siis yhteiseksi hyväksi? Voinko enää edes kuulua ryhmään, jonka ydinarvot muuttuivat yht'äkkiä? Paljon kysymyksiä, hyvin vähän vastauksia. Ja aina pitää muistaa että se kaikista suurin rikos, minkä ihminen voi tehdä… on väärin vastustaminen.


Toimivia strategioita etsimässä

Jos näihin asioihin olisi toimivia ratkaisuja, ei kauppojen hyllyt notkuisi kirjallisuutta aiheesta kuinka voit auttaa itseäsi siinä tilanteessa. Itsetutkiskelu ja itsensä ymmärtäminen ovat kuitenkin avainasemassa tämän solmun avaamisessa, mutta siinä taas on ihan oma suonsa vastassa. Koska olemme edelleenkin kaikki yksilöitä, täysin erilaisia, voisikin olla hyvä lähteä siitä alkuun ettei kaikesta voi olla samaa mieltä muiden kanssa. Täysin mielenräjäyttävä näkemys, eikö?! Se ei löydykään kuin joka toisesta alan kirjasta ja TED-talkista, joissa joku puhuja yrittää saada yleisön ”heräämään” siihen täysin uuteen … kliseeseen, joita toistellaan kaikkialla. Moni uskoo löytäneensä sen yleisavaimen tähän ihmisten hyvin syvälliseen ongelmaan, mutta mitään semmoista ei ole olemassa, ellei lasketa sitä median käyttämää sorkkarautaa jolla suurin osa mielistä pakotetaan auki.

Yhteenkuuluvuuden pakottaminen onkin ollut massamedian tehtävä heti sen alusta lähtien. Yhtenäinen kansa on vahva kansa, mutta kun se yhtenäisyys on viekkaudella ja vääryydellä luotu, tarinan pettäessä yhtenäisyys katoaa taivaan tuuliin. Elämmekin juuri nyt sitä aikaa, missä median illuusio yhtenäisestä, Suomessa maailman onnellisimmasta, kansasta alkaa häilymään. Syntyy lukemattomia uusia kuppikuntia jotka riitelevät keskenään kaikesta mahdollisesta eikä mitään yhteyttä eri kuplien välillä edes koiteta muodostaa. Kun se ”oma” ryhmä ei ollutkaan se pelastus mitä kuvitteli, kaivetaan puukko esille ja lähdetään pettämään niitä entisiä omia heti kun silmä välttää ja sitten etsitään uusi joukko, toistaen ne samat virheet ennemmin tai myöhemmin - koska ei niitä traumoja missään vaiheessa ratkaistu. Mutta kyllä se seuraava ryhmä on juuri se oikea ja täyttää ne kaikki yksilön tarpeet, aivan kuten ensi kerralla se oikein äänestäminen ratkaisee kaikki ongelmat, eiks jeh?

Ettei nyt ihan ilman ratkaisuja lopetettaisi tätäkään tekstiä, niin pohditaan hieman yhtä mielenkiintoista ja asiaan hyvin vahvasti liittyvää radikaalin demokratian suuntausta, agonistista pluralismia. Suurempaan päätöksentekoon ei siitä taida pelastajaksi olla, mutta ehkäpä pienessä mittakaavassa, ihmisryhmien yhteenkuuluvuuden ongelmiin, sillä voisi olla jotain annettavaa. Idea on hyvin yksinkertainen - sovitaan tavat, joilla asioista voi olla eri mieltä. Jos riita syntyy asiasta X, ennalta jo tiedetään miten asiaan suhtaudutaan. Eli puhalletaan pilliin ja annetaan asian olla, vaiko kenties pidetään erillinen kokoontuminen juuri siitä närää aiheuttavasta asiasta. Yhtenäisyyden kannalta tiettyihin asioihin ei kannata puuttua, jos se muuttaisi koko ryhmän idean samalla kun tietyistä asioista ei vaan kertakaikkiaan kannata puhua muuta kuin erikseen asialle siunatuissa tapahtumissa. Ennalta päätetyt säännöt auttavat ratkaisemaan ongelman ennen kuin ne ovat syntyneetkään, mutta toisaalta taas kaikki säännöt on tehty rikottavaksi ja jos ei sääntöihin pysty vaikuttamaan, miksi olla mukana niinkin kankeassa yhteisössä? Jos ihmisten välille olisi syntynyt aito yhteys, valtaosa ongelmista pystyttäisiin ratkaisemaan. Ilman sitä yhteyttä ei yksikään ryhmä pysy kasassa ja ensimmäinen ulkopuolinen kiila lyötynä sinne väliin sotkee koko pakan. Mutta… Miten on, menikö pakkasi entisestään vaan sekaisin vai löytyikö mitään hyödyllistä omaan tilanteeseesi, mikä se sitten onkaan?

perjantai 15. heinäkuuta 2022

Viides kolonna


Historian havinaa

Termi ”Viides kolonna” on mitä todennäköisimmin lähtenyt Kenraali Emilio Molan kynästä Espanjan sisällissodan aikana 1936. Kolme kuukautta Francon vallankumouksen jälkeen Madrid oli edelleen vastustajan hallussa ja vain tunteja ennen hyökkäyksen alkua Mola julisti, että heillä oli neljä kolonnaa valmiina kaupungin ulkopuolella hyökkäämään, mutta viides kolonna oli jo keskuudessanne! Ilman tunnuksia ja uniformuja, Francon kannattajia piileksi Madridissa valmiina osallistumaan taisteluun ja he valmistelivat jo tulevaa taistelua varten. Lopputulos? Täysin oletetun kaltainen: paniikki ja kaaos sekä vihollisen etsintä omien keskeltä. Mola otti kuitenkin hyökkäyksessä pataan eikä mitään viidettä kolonnaa koskaan osallistunut taisteluun, mutta niin termi kuin pelko soluttautuneesta vihollisesta jäivät elämään niin Espanjan tilanteessa kuin myös myöhemmin kaikkialla maailmassa aina näihin päiviin saakka. Eikä se pelko viidennestä kolonnasta taida olla mihinkään menossa tulevaisuudessakaan? ”Viides kolonna” on siis pääosin psykologista sodankäyntiä, mutta linjojen takana käytävä sota on ihan tyypillistä sodankäyntiä. Suurimmalle osalle ihmisistä termi tarkoittaa vain sitä ”petturia keskuudessamme”, mutta asia on paljon moniulotteisempi tarkemmin tarkasteltuna. Paljastetaan tekstin lopussa vielä eräs suuri salaisuus asiasta…

Viidennessä kolonnassa ja sen sanomassa on syytä erottaa kaksi toisistaan eroavaa tapaa viestiä asiasta. Kenraali Mola kertoi tarinan muodossa: ”Meillä on teidän linjojen takana sotilaita”, siinä kun sanoma nykypäivänä on yleensä syytös väitetylle viholliselle: ”teillä on meidän linjojen takana sotilaita”. Molemmissa kyseessä on hyökkäykseen tarkoitetusta sotapropagandasta, mutta Mola käytti sanomaansa vihollisen puolella olevien keskuuteen levitettävänä sanomana, siinä kun jälkimmäinen, nykyään yleinen sanoma kohdistetaan omalle kansalle. Ero onkin valtava sodankäynnin kannalta, koska siinä sen linjojen takana toimivan sotilaan tehtävä poikkeaa suuresti. Onko tarkoitus saada se siviiliväestö taistelemaan sen hyökkääjän puolella, vaiko saada siviiliväestö antautumaan hyökkääjälle… vaiko tuhota koko siviiliväestö. Kaaoksen ja sekasorron, sekä pelon ja paniikin lietsonta ei ole koskaan hyväksi puolustavalle osapuolelle, ainoastaan hyökkääjälle. Molalla ei viidettä kolonnaa koskaan ollut, mutta Neuvostoliitto solutti jenkkeihin ja muualle maailmaan yhden jos toisenkin agentin toimimaan linjojen takana. Yuri Bezmenovin kertoma tarina on ehkä se kuuluisin asiaan liittyvä kertomus soluttautumisesta, mutta sen paikkansapitävyydestä olen itse hieman eri mieltä.

Parhaiten tutkittu mutta silti suurilta osin salassa pysyvä ja lähes varmasti edelleen toiminnassa oleva viides kolonna löytyy kuitenkin paljon lähempää kotoa: Operaatio Gladio on suurin viides kolonna historian saatossa, kohdistuen kymmeniin maihin ja määrältään puhutaan kymmenistä, ellei sadoista tuhansista ”gladiaattoreista”. Tämä NATO:n viides kolonna tekee mm. terrori-iskuja, joko poistaakseen kohdistettuja henkilöitä pelistä tai aiheuttamalla kaaosta ja paniikkia sattumanvaraisilla tai ainakin siltä vaikuttavilta iskuilla. Jälleen tullaankin siihen, mikä on niiden piilossa olevien sotilaiden tarkoitus. Gladiolla se oli aina tuhota kaikki kansallismielinen liikehdintä mutta tukea maan (näkyvää) johtoa, eli hallinto hyvä, yhtenäinen kansa paha. Gladio oli aina tukemassa fasistisia (”oikeistolaisia”) hallintoja. Tämä paha yhtenäisyys selitettiin kertomalla sen olevan Marxilaisuutta, kommunismia tai sosialismia, mitä se varmasti usein olikin etenkin Gladion alkuvaiheessa. Nykyään? Jokainen päätelköön itse mikä on se kohde tässä ”hybridisodassa”.


Valtava ero propagandassa

Kyttää naapuriasi, pidä silmällä tuttaviasi ja käräytä vanhempasi niin olet hyvä ihminen! Neuvostopropagandaa täydellisesti, mitä myös Suomen lehdistö oli täynnä toisen maailmansodan aikana. Hiljaa piti olla kaikesta ja vain valtion virallista tarinaa piti toistaa. Hetkonen, missäs mä olen tämän kuullut ihan hiljattain… ai niin, Suomen uusi valmiuslaki! Kansaan ei voi luottaa, viestintä (ja sähköt, tuet, ruoka jne…) katkaistaan kriisitilanteessa ”yhteiseksi hyväksi”, koska mikään ei vahvista kansan puolustustahtoa kuin pitää se kylmässä ja nälässä sekä autuaan tietämättömänä mitä oikeasti tapahtuu! Viidennelle kolonnalle se pelkäävä ja hätää kärsivä kansa kun on aivan loistava alusta ajaa omaa asiaansa, mikä se sitten onkaan. Siksi voitaisiinkin kysyä mitä sillä valmiuslailla ollaan oikeasti ajamassa, koska hyökkäyksen alla olevan kansan etua se ei aja. Valtion etua kylläkin, mutta eikö se valtio pitänyt olla kansan vuoksi, ei toisinpäin? Jostain syystä se ei kuitenkaan häiritse kuin pientä vähemmistöä kansasta, että oman maan johtajat tekevät sääntöjä jotka eivät tee mitään muuta kuin ampuvat kansaa omaan nilkkaan.

Ja se syy on juuri se täsmälleen sama, kuin miksi se alkuperäinenkin viidennen kolonnan tarina tehosi niin hyvin: pelko. Tarinan mukaan vihollinen on jo keskuudessamme ja he ovat niitä, jotka eivät tottele käskyjä. Ulkoisia tunnusmerkkejä on hyvä käyttää, koska ne pystyy kuka tahansa havaitsemaan ja tunnistamaan sen avoimesti vihamielisen vihollisen! Naamarätillä kerrottiin olevan signaalivaikutus ja juuri siitä olikin kysymys - sillä tunnistettiin avoimesti ja julkisesti valtaa vastustavat. Mutta ne vielä pahemmat ja salakavalat tahot tekivätkin sitten sitä kauheaa disinformaatiota ja järjestivät mielenosoituksia yms. Hyökkääjä käytti siis samaa retoriikkaa kuin viimeisen sadan vuoden aikana on tutkitusti ja todistetusti käytetty. ”Heillä on meidän linjojen takan pahoja soluttautujia, varokaa!” Kriisiviestinnässä moisen tarinan käyttäminen olisi sulaa hulluutta, koska sanoman pitäisi rauhoitella ihmisiä ja saada heidät toimimaan järkevästi.

Mutta edes auttavasti toimiakseen, se viidennen kolonnan propagandan käyttämiseen tarvitaan keino saada se viesti sille halutulle kohteelle ja mieluusti estää se vastapuolen vastapropaganda. Oikeasti soluttautuneet joukot eivät halua että heihin kiinnitetään mitään huomiota, koska epäily heitä kohtaan ei auta heidän agendaansa kovinkaan usein. Jos siis ajatellaan Suomen tilannetta, ainoastaan valtion siunaamilla tahoilla on mahdollisuus saada viesti levitettyä riittävän laajalle, mikä osoittaa sen propagandan tulevan pääosin sieltä ”lännestä”. Mitään todisteitahan ei ole koskaan esitetty sitä väitettyä viidettä kolonnaa vastaan, mikä todistaa kyseessä olevan sotapropagandan temppu pelotella kansaa. Ja tämä siis samaan aikaan, kun todistettavasti se ”länsi” on käyttänyt vuosikymmeniä omaa viidettä kolonnaansa tukahduttamaan kaikki heidän valtaansa vakavasti vastustavat tahot.


Vihollinen keskuudessamme

Moni varmasti on kuullut seuraavan lainauksen: ”Pahimmat vihollisemme ovat omassa keskuudessamme ne, jotka itsekkäistä syistä ovat valmiit uhraamaan kansakunnan elinedut ja ne, jotka jatkuvasti ja toistuvasti julistavat totuutena sitä, minkä tietävät valheeksi.” - Risto Ryti. Lainaus tietenkin perustuu nationalistiseen poliittiseen ajatteluun, missä oma kansa (ja maa) on etusijalla. Toisin tästä ajattelevat ovat siis tällöin takinkääntäjiä ja pettureita, eli se vihollinen keskuudessamme. Kyse ei siis ole niinkään viidennestä kolonnasta, koska pettureilla ei välttämättä ole sitä toista herraa jota he palvelevat ja jonka käskystä he toimivat. Minkä lisäksi kyseessä ei ole useinkaan mikään salainen kolonna, vaan ihan julkisesti vieraan vallan asiaa ajavia ihmisiä, kuten Sanna/WEF. Tällä näkyvällä taholla voi toki päälle olla vielä salainen armeija taustalla, joka tuhoaa kansan yhtenäisyyttä… vai meinaatko, että ”eiväthän ne nyt niin tekisi”?

Toimiakseen kunnolla se viides kolonna täytyy olla organisoitunut, motivoitunut, koulutettu ja hyvin varustettu. Moiseen ei kykene kuin muutama valta nykypäivänä, joilta nytkin lohkeaa muutama miljardi käden käänteessä lahjoittaa aseisiin ”hyvän aatteen” puolesta. Vielä kun tunnustavat ihan avoimesti pitäneen Gladiota elossa ja aseistettuna vuosikausia ei tunnu saavan kansaa ihmettelemään että mitä kummaa maailmalla oikein tapahtuu. Miksi näin? Propaganda. Maailman tehokkain propagandakoneisto jo yli sadan vuoden ajan on pitänyt huolen siitä, että se virallinen tarina miten maailma toimii ei heilu. Vaikka lukemattomia eri todisteita on tullut julki, kuinka muutamat tahot ovat pakottaneet kansakuntia tiettyyn muottiin, se ei sitä tavan kansaa juurikaan heilauta. Kansa käy kiltisti antamassa valtansa kerta toisensa jälkeen sille seuraavalle hallitsijalle, vaikka mitään todellista muutosta ei tapahdukkaan. Syy miksi muutosta ei todellisuudessa tapahdu on se, että se seuraava porukka peittelee vain edellisten rötökset ettei koko vyyhti vaan lähde purkautumaan.

Ja sitten vielä se suuri paljastus: se, että on jotain asiaa vastaan ei tarkoita, että olisi vastakkaisen asian puolella. Wow, mind. Blown. Eikö? Ettäkö näiden asioiden nostamisen esille voisikin tarkoittaa sitä ettei sallisi kenenkään toimivan niin?! Mutta siihenhän se koko maailman ”paha” perustuukin, kun ”me” olemme oikeutettuja tekemään pahaa muille koska se on yhteiseksi hyväksi, siinä kun vastapuolen tekemänä se asia olisi tuomittavaa. Ja vastakkaisien puolien vastakkaisissa tarinoissa ”me” olemme aina sankareita ja ”muut” ovat hirviöitä. Jos ihmiskunta ei kykene estämään ”pahaa” niin vastapuoleltaan kuin omiltaan, sama meno jatkuu loputtomasti… tai kunnes ihmiskunta tuhoaa itse itsensä. Sananvapaus ja yhteistyö olisivat tässä se ratkaisu, mutta koska luottamus puuttuu, ei yhteistyöhön kyetä. Kysymys kuuluukin, johtuuko se epäluottamus siitä, että uskot jonkun tahon tarinaan viidennestä kolonnasta, vaiko siihen, että olet tekemisissä sen viidennen kolonnan kanssa? Valtamedian kertoma tarina kun luottaa niiden yhdistelmään - sekä propagandaan pettureista, että oikeista salaisista toimijoista. Todisteet vaan tuppaavat nojaamaan yhteen suuntaan, mutta ei anneta faktojen pilata hyvää tarinaa, eihän?

keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

NATO:n salainen armeija - Operaatio Gladio


Salaliittoteoriaa!

Salaliittoja, ehdottomasti, mutta Operaatio Gladio on kaukana teoriasta ja sen salaamiseen käytetty aika ja vaiva sen hienosti osoittaa - lähes kaikkiin tietopyyntöihin tulee se ”emme voi vahvistaa tai kieltää…”, koska ”kansallinen” turvallisuus vaatii salaamaan tiedot. Niin mutta oikeasti, kenen turvallisuus? No niiden palkkasotureiden, tietysti, jotka yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi listivät väärää mieltä olevia ja väärää agendaa ajavia ihmisiä ympäri maailmaa! Operaatio Gladio voitaisiin yksinkertaistaa kommunismin vastaiseksi salaiseksi ja epätyypilliseksi sodaksi, joka alkoi pian Neuvostoliiton vallankaappauksen jälkeen useilla eri projekteilla, joista viimeisin ennen ”virallista” Gladiota oli ’Clandestine Committee of the Western Union’ (CCWU) vuonna 1948 ja jonka NATO otti hoitaakseen vuotta myöhemmin. Epävirallisten tietojen mukaan Gladio sai muotonsa 1951 Italian (SIFAR), brittien (MI6) ja jenkkien (CIA) sopimuksesta. Mistä se pelko sitten lähti aloittaa moinen sota? Kun kommunismit veivät tuotannon välineet porvareilta, maailman vaikutusvaltaisimmat tahot säikähtivät ideaa missä kansa hyötyi teollisuudesta harvojen sijaan. Loppu onkin historiaa…

Gladiosta on raapusteltu useampikin teos, mutta itse käytän tässä lähteenä pääosin Daniele Ganserin kirjaa ”NATO's secret armies - Operation Gladio and Terrorism in Western Europe”, joka löytyy pienellä vaivalla .pdf-muodossa useastakin lähteestä jos ei halua siihen sijoittaa roposiaan. Allan Francovich taas teki 1995 kolme dokumenttielokuvaa Gladion toiminnasta ja sen vastaanotto oli niin hyvä, että hän Huhtikuun 17, 1997 matkatessaan jenkkilän Houstonissa lentokentän tullin läpi hän menehtyi yllättävään sydänkohtaukseen. Ganser luettelee useita tietopyyntöjä eri tahojen, niin poliitikkojen kuin toimittajien, tekemänä kirjassaan ja 1990-1992 aikaisten skandaalien lisäksi asiasta ollaan oltu hiljaa kuin kusi sukassa. Ihan kuin tieto siitä, kuinka hyveellinen ja oikeamielinen länsi on ollut tekemässä terrori-iskuja ja tappamassa poliiseja ja tavan kansalaisia olisi jollain tavalla kiusallista? EU teki Gladiosta jopa oman julistuksensa (European Parliament resolution on Gladio  (1990)), minkä seurauksena muutama maa hieman pökki asiaa ja antoi sen sitten olla, koska tekemättömyydestä ei mitään sanktioita tullut. Melkein kuin asia haluttiin haudata mahdollisimman nopeasti?

Maasta riippuen Gladion organisaatiorakenne vaikuttaa hieman vaihtelevan, mutta jokaisessa NATO-maassa ja ainakin neljässä ei-NATO-maassa Gladiolla on ollut oma salainen kommunismin vastainen armeijansa: Itävalta, Sveitsi (yksikön nimi: P26), Ruotsi ja (yllätyspyllätys) Suomi. Taakanjako menee pääpiirteittäin niin, että Brittien MI6 vastaa Ranskasta, Belgiasta, Hollannista, Puolasta ja Norjasta, siinä kun jenkkien CIA vastaa Suomesta, Ruotsista ja lopusta Eurooppaa. Ja että asiat eivät olisi jo lähtöasetelmiltaankin katastrofaaliset (kansalle), nämä kaksi organisaatiota kaupan päälle kilpailevat vielä keskenään kuka saa päsmäröidä milläkin tavalla. MI6 ja SAS pidetään parempana kouluttajana ”gladiaattoreille”, siinä kun CIA takaa ilmaista aseistusta ja varusteita kumppaneilleen. Maat eivät tietenkään suoraan maksa näistä palveluista, vaan tekevät sitten kalustohankintoja sovituilla summilla kohdemaasta, eli kansa maksaa koko lystin kuten yleensäkin. Koulutus on ehkä hieman harhaanjohtava sanavalinta, koska esimerkiksi eräs sveitsiläinen (väitetysti Gladion jäsen) Alois Hurlimann lipsautti 1984 käyneensä Irlannissa ”harjoittelemassa” ja siinä operaatiossa yksi IRA:n jäsen kuoli.


Mitä ”operaatioita” Gladio sitten tekee?

Ganser käy kirjassaan läpi eri maiden tapahtumia reilun neljän vuosikymmenen ajalta, joten yksityiskohtien kannalta suosittelen lämpimästi kirjan lukemista. Etenkin niille, jotka pitävät NATO:a hyvänä vaihtoehtona turvallisuuden parantamiseen suosittelen kunnolla tutkimaan kuinka hyvässä turvassa oikein olemmekaan kun jenkkien ja brittien kouluttamat ja aseistamat lain ulkopuolella olevat toimijat ovat turvanamme. Suomea kirjassa ei tarkemmin tutkita, koska emme ole virallisesti NATO:n jäsen vaikka salainen armeija maassamme majaileekin. No mutta Gladiohan suojelee vaan pahalta kommunismilta, eihän siinä ole mitään huonoa?! Niin no, sen tehtävä on oikeasti suojella hallitsijoita niiltä, jotka vähentäisivät heidän valtaansa. Kutsuu niitä tahoja sitten kommunisteiksi, sosialisteiksi, terroristeiksi tai miksi tahansa, länsimaisen arvopohjan uhkat hoidetaan tavalla tai toisella ”yhteiseksi hyväksi”.

Siinä kun Italiassa Gladio (CIA) Mafian kanssa hyvässä yhteistyössä tuki etenkin 60-70-luvuilla (mutta aloitti jo 1948) äärioikeistoa taistelussa vasemmistoa vastaan toimittamalla aseita ja räjähteitä (myös värväsi ja koulutti toimijoita sekä kävi itsekin pommittamassa useampiakin kertoja siviilejä ja miliisiä), olettaisin Gladion kuitenkin kehittyneen modernina aikana hieman toisenlaisiin keinoihin. Koska Ganserin kirja päättyy siihen 2000-luvun alkuun, nämä nykypäivän ”hybridivaikuttamiset” jäävät lähes kokonaan käsittelemättä. Ei siinä että he nyt paljastaisivat toimintatapojaan suurelle yleisölle tai myöntäisivät manipuloinnin, mutta lukemalla niitä lukemattomia tunnettuja tapauksia, tiettyjä kaavoja ja toimintatapoja tulee näkyviin. Mikään todistehan se ei tietenkään ole, kun jokin toimija nykypäivänä tekee lähes identtisesti asioita keskuudessamme kuin mitä Gladio teki vuosikymmenten aikana ympäri maailmaa. On varmasti vaan hitonmoinen sattuma, kuinka ne ”oppositiot” pyörivät vuodesta toiseen samojen tahojen ympärillä aina sen mukaan, mikä on se sen hetkisen tarinan ”hyvikset” ja mikä ”pahikset”. Lenin jo tiesi kuinka homma hoidetaan… Renzo Rocca, yksi gladiaattoreiden johtajista halusi 1968 tulla todistamaan tietojensa kanssa niistä Gladion suhmuroinneista. Hän sai lyijymyrkytyksen kotonaan Roomassa päivää ennen todistustaan oikeudessa ja tuomari joka halusi tutkia asiaa sai käskyn ylhäältä tutkia muualta. Hyviksiä, huomaathan?

Kun päälle vielä otetaan tämä hiljattain Suomessa muutettu ”valmiuslaki”, ei voi olla miettimättä että miksi tämä näinkin radikaali salaisten armeijoiden toimien laillistaminen voi mennä noin helposti läpi. Hallintomme tuntuu maalailevan uhkakuvaa, missä kansa nousisi sitä vastaan ja ennakoivasti muuttaa lainsäädäntöä torjumaan ne uhat keinolla millä hyvänsä. Gladio toimi aikoinaan ja lähes varmasti edelleenkin lain ulkopuolella ja kiinni jääneet tahot joko uhrattiin tai suojattiin, eli toimittiin lain yläpuolella. Nyt annetaan laillisia keinoja entistä enemmän niitata ”vaarallisia” yksilöitä, mikä on niin kovin liberaalia silleen täysin totalitaarisella kastikkeella. Mukana olevat tahot tietysti uskovat tekevänsä hyvää rikkoessaan muiden ihmisoikeuksia ja kansa on pääosin autuaan tietämätöntä koko menosta - mikä voisikaan siis mennä pieleen? Yllättyneitä ei tosin kannata etsiä niiden joukosta, jotka puhuvat kilpailun ja vallan muiden yli olevan pahimmat ongelmat.


Helvetti on tyhjä

Mielestäni hyvin kuvaavaa tässä suurvaltojen pelissä ja siinä, kuinka pahoista teoista rangaistaan, on vuonna 1965 CIA:n johtoon noussut Richard Helms. Chilen vallankumous ja Allenden siirtäminen syrjään oli CIA:n tekosia, mutta Helms kiisti yhteyden kongressin kuulemisessa ja jäi siitä kiinni myöhemmin. Hän joutui irtisanoutumaan 1973 ja sai väärästä valasta 2.000$ sakot - vallankumous on jees, ammatikseen valehteleville valehtelu on rangaistavaa. Toisena esimerkkinä Prinssi Valerio Borghese, 'The Black Prince', käveli myös vapaana miehenä sotarikoksistaan 1945 koska hänet oli saatettu oikeuteen CIA:n toimesta ja oli heidän suojeluksessaan. Kun lukee Gladion toiminnasta, ei voi kuin ihmetellä mitä kaikkea ihmiset kykenevät oikeuttamaan itselleen ”isomman edun” nimissä. Jo pelkästään nämä eri maiden salaiset tiedustelupalvelut verkostoineen riittävät tekemään tästä koko maailmasta helvetin maan päällä, joten en ole enää niinkään varma onko siellä taustalla mitään suurempaa kuin ne muutamat rikkaat suvut joiden etuja ne salaiset organisaatiot ajavat taistellessaan ”pahaa kommunismia” vastaan.

Gladio ja muut vastaavat liivijengit ovatkin tavallaan ihmisen tämän hetkisen kehityksen huipentuma - eri ideologiat kilpailevat verisesti keskenään. Enää ei taistella siitä, kenen yliolento on suurin ja mahtavin, vaan nyt kilpaillaan ideologioista ja niiden ylivallasta ihmisten ajatusmaailmassa. Kenen aatesuunta on se ”oikea” ei ratkea sillä, mikä toisi eniten yhteistä hyvää, vaan sillä, kuka onnistuu tuhoamaan ne muut aatesuunnat ennen kuin tulee itse syödyksi. Propagandasta on tullut suurempi ase kuin perinteisistä aseista, ydinaseet mukaan luettuna. Kuka hallitsee mieliä, hallitsee maailmaa. Ei ole mikään sattuma, että NATO:n hybridikeskuksia löytyy useasta paikasta ja kuinka heille on annettu immuniteetti lainsäädännön kannalta - salaiset armeijat jäävät joskus kiinni ja siinä on niin kovasti vaivaa lähteä yksittäisiä sotkuja selvittämään eli on parempi antaa suoraan immuniteetti sille joukolle. Se 1940-luvun lopulta alkanut politiikan ”hybridi”ohjailu on kehittynyt aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pikanttina yksityiskohtana mainitaan vielä, että JFK tuki aikoinaan suosituksista huolimatta sosialisteja Italiassa ja Gladio (P2-loosin tukemana) reagoi siihen mm. hakkaamalla mielenosoittajia poliisiksi naamioituneina ja pian Kennedyn kuoleman jälkeen järjestämällä vallankaappauksen. NATO-maissa ei sosialistit juhli, mikä kertookin paljon Suomesta ja Ruotsista…

Lähestulkoon surkuhupaiseksi tilanteen tekee kuitenkin se, että tämän kaiken yllä mainitun kerrotaan olevan demokraattista toimintaa ja sillä suojellaan demokratiaa. Suuria puheita kuinka demokratia on uhattuna annetaan harva se päivä niiden tahojen toimesta, jotka ovat (tai ainakin pitäisi olla) vähintäänkin osin tietoisia taustalla toimivista voimista ”demokratian suojelemiseksi”. Alemman tason toimijat taas tyytyvät retoriikkaan, missä ”oikein äänestäminen” on se demokratian suoja ja ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Samalla taas informaation aikakautena tietämättömyys on tietoinen valinta, mutta toisaalta oman mielenterveyden kannalta on ehkä hyvä kun ei tiedä kuinka päin helvettiä asiat oikeasti ovat ja elellä siinä omassa illuusiossa, missä sillä äänestämisellä voidaan vaikuttaa kunhan vaan kaikki tekevät sen oikein. Demokraattisinkin valtio on vain yhden ulkoa organisoidun värivallankumouksen päässä ollakseen taas yksi persläpimaa muiden joukossa. Ja siihen nämä tiedustelupalvelut omaavat vuosikymmenten kokemuksen, mutta kyllä se tällä kertaa korjaantuu ”demokraattisesti”, eiks jeh? Tyrannien kaatamiseen ei tosin edelleenkään tarvita kuin yhden asian… sananvapauden lisäksi. Jos ei meillä ole sananvapautta, ei meillä ole enää muitakaan vapauksia.

maanantai 11. heinäkuuta 2022

Propagandaa parhaaseen katseluaikaan


Vain osa vapaata yhteiskuntaa?

Vapaa markkinatalous kuulemma korjaa kaikki yhteiskunnan ongelmat ja media on samassa sadussa yksi niistä asioista joita se korjaa. Toki, jos kaikki lähtevät samalta viivalta ja samoilla resursseilla, niin voisi periaatteessa tapahtua kunnes kilpailu hoitaisi hommat ja kallistaisi pelikentän. Kapitalismissa, kilpailun ansiosta, näin onkin tapahtunut jo kauan sitten ja pakka on pinottu pienelle porukalle. Ja kun sitä median valtaa lähdetään käyttämään, voi olla varma että se omistavan luokan tarina on se joka myydään kansalle yleisenä mielipiteenä. Kun mitään muita varteenotettavia vaihtoehtoja ei ole olemassa, kansa kääntyy siihen ainoaan vaihtoehtoon. Jenkeissä naureskellaan edelleen McCarthyismille (punaisen pelko) ja Suomessa suomettumiselle, vaikka median tapauksessa täysin sama vinouma ja asenteellisuus paistaa hyvinkin räikeästi läpi. Ben Shapiro kirjassaan ”Primetime Propaganda” (2011) tuokin hyvin esiin sen pahasti vääristyneen yhdenvertaisuuden mediasta - viihdeteollisuus on lähes täysin edistyksellisten vallassa. Ehkä muutama konservatiivi vielä koettaa pidellä pientä linnaketta uutistoiminnassa pystyssä, mutta se todellinen ihmisten ohjelmointi tapahtuu usein aivan muualla, nimittäin se kaikki muu ohjelma jonka parissa ihmiset rentoutuvat ja viettävän vapaa-aikansa…

Osa väittää, että viihdeteollisuus vaan peilaa yhteiskuntaa ja sen arvoja. Osin se on totta, mutta se ei peilaa yhteiskuntaa vaan niitä, jotka tuottavat sitä mediaa ja he ovat lähes poikkeuksetta liberaaleja ”vasemmistolaisia” eli hyvin usein edistyksellisiä. Tämä sakki onkin usein todellisuudesta pahasti irti kuvitelmissaan, että esimerkiksi heidän woke-ideologiansa olisi jollain tavalla valtavirtaa muuallakin kuin omissa piireissään. He eivät pysty käsittämään miten joku voisi olla heidän kanssaan eri mieltä tai nähdä maailman toisin. Ja kun siitä ajatusmaailmasta kumpuaa lähes kaikki viihdeteollisuuden tuotanto, sinne mukaan ei konservatiivisempia ajatuksia omaavia ihmisiä edes oteta ainakaan semmoiseen asemaan, jossa olisi mitään vaikutusvaltaa ohjelman sisältöön. Kameran taakse tai laatikkoja kantamaan väärää mieltä olevia vielä kelpuutetaan, kunhan pitää turpansa kiinni näkemyksistään ja nyökyttelee hymyssä suin kaikelle sille agendan ajamiselle.

Liberaalien mielestä TV ei ole liioin riittävän muutosvoimainen. Nyt media on lähes täysin liberaaliksi itseään kutsuvien hallussa, joten voisi kuvitella että se heidän oma ideologiansa iskisi jo täysin läpi. Ongelmana onkin se liberaalien näkemysten kirjo, eli kuinka vapaa ja tasavertainen se maailma tulisi oikein olla. Mukana kun on edelleenkin muutama edes auttavasti liberaaleja arvoja omaava taho, vaikka iso osa alkaakin olla sitä woke-sukupolvea josta liberaalia ei saa kyllä edes yrittämällä. Liberaali kun antaisi yleisön päättää mikä on suosittua, mutta aktivismiin suuntautunut viihdeteollisuus saattaa viis veisata mitä kansa haluaa vaan tuotanto on sitä, mitä kansan halutaan katsovan. Ja kun kaikki nyökyttelevät toisilleen ja ajattelevat suunnilleen samalla tavalla, kukaan ei ajattele eikä ainakaan kyseenalaista koko järjestelmän vinoumaa. Joitain pieniä säröääniä saattaa aina välillä kuulua, mutta muutoin koko kyltyyriala viihdeteollisuuksineen on hyvin homogeeninen joukko, kuten se heidän ”mielenilmaus” tässä pandemian aikana osoittikin.


Propagandaviihdettä ja viihdepropagandaa

Siinä kun uutiset kertovat vain ne halutut ”faktat” kansalle, on viihdeteollisuuden tehtävä muokata kansa halukkaaksi tukemaan sitä seuraavaa isoa juttua mitä vallanpitäjät haluavat. Trendien luonti on tapahtunut jo pitkään juuri television ja elokuvien toimesta, joista esimerkkejä löytyy runsaasti niin turvavyön käytöstä sotatoimien siunaamiseen. Kaikki suuret toimijat haluavat syöttää juuri sen oman juttunsa viihdeteollisuuden kautta kansan tietoisuuteen. Stereotyyppien luonti on toinen kriittinen osa viihdeteollisuudessa. Siksi nyt vaaditaankin jokaiseen ohjelmaan joka ikisen vähemmistön edustajaa positiivisessa valossa esitettäväksi, koska ihmiset tarvitsevat roolimalleja ja mikäs sen parempi paikka kuin elokuvat ja töllösarjat? Vaaditaan esimerkiksi oikeasuhtaista edustusta vähemmistöille, mutta sitten kun niin tehdään, se ei kelpaa koska siinä paljastuu että vähemmistö tarkoittaa vähemmistöä. Yhteiskuntaan voidaan periaatteessa hivuttaa mikä tahansa idea viihdeteollisuuden kautta, kunhan vain se idea sopii omistavan luokan etuihin. Overtonin ikkunan siirto ei ole koskaan ollut yhtä helppoa ja tehokasta… enemmistön ohjaamiseen siis, kaikkiinhan se pakotettu ilosanoma ei tietenkään uppoa.

Nauru ja pilkka on hauskaa niin kauan kun se ei satuta. Se raja vaan nykypäivänä siirtyy koko ajan mikä satuttaa, koska jengi on niin herkkää eikä minkäänlaista leikinlaskua enää suvaita. Nykyään ei myöskään enää naureta herroille, vaan enemmänkin niille jotka kehtaavat uhmata sitä virallista tarinaa, sitä hyvien ihmisten konsensusta. Ja kun kyseessä on sallittu vaino ja pilkka, siinä ei vitsailla vaan lyödään kovaa ja teeskennellään naurua. Vallanpitäjät taas itse eivät salli heistä tehtävän pilkkaa, koska se raja vitsin ja pilkan välillä on niin hienoinen ja naurulla voidaan ohittaa ihmisten puolustusmekanismit. Asiat mistä saa ja ei saa vitsailla kertookin todella paljon yhteiskunnasta. Vanha viisaus että siitä tunnistaa kenellä on valta ylitsesi, ketä et saa arvostella tai vääntää siitä huumoria. Viimeisetkin poliittiset satiirit Suomessa loppuivat jo vuosia sitten ja enää naureskellaan vain yksittäisille epäsuosioon joutuneille tahoille, koska pahoja syntisiä saa aina piiskata.

Draamalla taas opetetaan ihmisille moraalia ja eettisiä sääntöjä. Koska ihmiset kopioivat näkemäänsä, taitavasti tehty ohjelma kykenee valistamaan koko kansaa kerralla kuinka heidän tulee tietyissä tilanteissa asian nähdä. Toisaalta taas ennen lastenohjelmat tarkoitettiin nimenomaan opettamaan ne yhteiset arvot lapsille, koska se pikkuväki suorastaan liimautui ruudun ääreen kun se ”pikkukakkonen” pyörähti käyntiin - kukapa unohtaisikaan, että ”varokaa heikkoa jäätä”! Tavallaanhan niitä tärkeitä yhteisiä arvoja nytkin lapsille ohjelmissa jaetaan, mutta ne arvot ovat muuttuneet melkoisesti vuosien aikana. Yhtä kaikki, siitä se lasten indoktrinointi lähtee - lastenohjelmista. Jokaiselle ikäryhmälle suunnataan siis omat ohjelmat, joihin syötetään kehitysvaiheeseen sopivat sanomat halutuista arvoista. Vaikka asia ihan yleisesti tunnustetaankin, on se edelleen vai hullua salaliittoteoriaa että meille muka syötettäisiin ohjelmointia television kautta!


Valtion mahdollistama median oligopoli

Viranomaisten osuutta tähän median oligopoliin (epätäydellinen kilpailun asetelma missä muutama valittu toimija saa ”kilpailla”) ei voida liioin vähätellä. He päättävät kuka saa lähettää ja kenelle, sekä sen mitä ohjelmaa sallitaan esitettävän. Raha määrää ja lobbarien suulla puhuvat poliitikot ovat aina valmiina tukkimaan turvat vääriltä tahoilta, siinä kun heidän laulujaan laulavat mediat saavat valtion tukea. Rahoitusta myös löytyy kun aihe on oikea, mutta jos ohjelma tallaa väärille varpaille niin ohjelmistoa joudutaan uudistamaan jo seuraavaan lähetykseen - eli väärää näkemystä jakaneet laitetaan kilometritehtaalle. Ilman valtion tukea median/viihdeteollisuuden luoma kulttuurivallankumous ei olisi mahdollinen. Ja koska tätä asiaa ei opeteta eikä selitetä kansalle, se on autuaan tietämätön siitä kuinka mikä tahansa ohjelma niin televisiosta kuin suoratoistopalvelusta voi olla puhdasta propagandaa jonkin aatteen tukemiseksi. Osa nykypäivän woke-ohjelmista on tosin niin räikeää jöötiä, että niissä voisi luulla hitaammankin huomaavan sen manipuloinnin. Tai no… Niin voisi tosiaan luulla…

Koska valtio määrää mitkä kanavat sieltä idioottilaatikosta saa näkyä, heillä on myöskin vastuu siitä kansan ohjelmoinnista. Suoratoistopalveluissa taas jokainen saa päättää itse kenen taskuja lihottaa samalla kun kuuntelee heidän maailmankuvaansa. Illuusio valinnanvapaudesta antaakin kuvan siitä, että jos et tykkää ohjelmasta niin vaihda vaan kanavaa! Mutta kun ne kaikki kanavat ovat käyneet seulan läpi, voidaanko puhua vaihtoehdoista? PosiTV on tästä tietenkin hienoinen poikkeus täällä Suomessa, koska he saivat ainakin toistaiseksi väliaikaisen luvan lähettää omaa propagandaansa valtakunnan verkossa. Joku saattaa tietysti vetää herneen nenään siitä, kun kutsun PosiTVn uutisia propagandaksi, mutta sitähän se on, aivan kuten ne valtaväestön katsomat iltauutisetkin. Erona vaan on se mihin suuntaan ihmisten näkemyksiä pyritään ohjailemaan. Kun me sitä teemme, se on tiedotusta ja kun vastapuoli sitä tekee, se on propagandaa, vai kuinka se menikään? PositTV antaa kuitenkin esimerkillään mallia siitä, että on mahdollista tuottaa myös siitä virallisesta tarinasta poikkeavaa materiaalia ja saada sitä julki myös hieman isommalle yleisölle. Saa nähdä kuinka kauan…

Voitaisiinko asialle tehdä sitten vaikkapa Suomessa jotain? Helposti - Ylen tarkoitus olisi tehdä tasapainoista ohjelmaa kaikille ja tuoda esiin kaikki mahdolliset näkemykset tärkeissä asioissa. Jostain syystä ei vaan ole moista näkynyt. Muutama ohjelma hieman koettaa rikkoa edistyksellisten kuplan rajoja, mutta yhtään kriittisempien aiheiden käsittely millään tavalla johtaa ohjelmiston uudistukseen missä väärän näkemyksen esiin tuoneet laitetaan kilometritehtaalle. Kun koko tuotantokoneisto ja ohjelmien käsikirjoittajat kuuluvat samaan porukkaan, kovin monimuotoisia ohjelmia ei kannata odottaa sieltä televisiosta. Niin kauan kuin sitä edistyksellistä materiaalia katsotaan, sitä kuitenkin myös tuotetaan. Mutta jos olisi olemassa vaihtoehtoja ja ihmiset tukisivat ja katsoisivat niitä vaihtoehtoja, maailma muuttuisi kuten se on tähänkin saakka sen idioottilaatikon kautta muuttunut. Suunta vaan voisi olla toinen… Kysymys kuuluukin, kenelle sitten kuuluu noin suuri määrä valtaa ihmisten mielipiteiden muokkaamiseen? Omasta mielestäni ei kenellekään, vaan se ohjelmisto tulisi olla vähintäänkin demokraattinen eli jokaisella näkemyskannalla yhtäläiset mahdollisuudet. Annetaan kansan sitten päättää mikä on jees ja mikä ei. Mutta kun mukaan otetaan kilpailu ja rahan valta, ei kannata ihmetellä miksi se ohjelmointi ei välttämättä olekaan kansan parhaaksi.

tiistai 5. heinäkuuta 2022

Kulttuurivallankumous


Menneiden virheistä oppimista…

Voisi luulla, että Maon kulttuurivallankumousta pidettäisiin edes jollain tavalla negatiivisena asiana, mutta kun katsoo mihin suuntaan maailma on menossa, vaikuttaa siltä että virheistä ei olla lainkaan opittu ja niitä toistetaan päivästä toiseen. Mark Dice kirjassaan ”Hollywood Propaganda” (2020) nostaa esiin lukemattomien esimerkkien kautta kulttuurin vaikutusta yhteiskunnassa ja yli 900 lähdeviitteen listan perusteella voisi sanoa, että asiaan on todella pureuduttu. Kuinka tärkeää ne yksityiskohdat sitten loppuviimein ovat, se on toinen asia, mutta jos liberaalina itseään pitävien kulttuurivallankumouksen yksityiskohtaiset esimerkit kiinnostavat, Hollywood Propaganda on kelpo teos asiasta. Jos taas Trump on mielestäsi pahin olento maan päällä (heti Putinin jälkeen), kannattaa kirja jättää hyllyyn.

Kansakunnan ohjaamiseen (lue: orjuuttamiseen) tarvitaan neljä tärkeää osaa: ravinto, terveydenhuolto, tieto ja säännöt. Näitä kaikkia kuitenkin yhdistää niiden ohjauksesta vastuussa oleva osa yhteiskunnassa, eli kulttuuri. Käsite itsessään on tietysti kovin laaja ja se voi merkitä lähes mitä tahansa asiaa, mutta asia voidaan nähdä myös niin että kulttuuri on levittäytynyt niin laajalle alueelle että se vaikuttaa lähes kaikkeen. Kun kyltyyriala käy kumartamassa vallanpitäjiä, se lähettää vahvan signaalin koko kansalle sen oman idolin näyttäessä mallia. Ennen pidettiin merkkinä totalitarismista, kun kyltyyriväki täytyi saada valtiolta hyväksyntä toiminnalleen että se taide jota kansalle tuotettiin oli normien mukaista. Nykyään se nähdään positiivisena asiana, kun kaikki ”hyvä taide” on yhteisönormien mukaista eli vallanpitäjien siunaamaa ja paha syntinen taide halutaan kieltää ja sensuroida.

Niin hullulta kuin se ajatus täydellisestä hallinnasta kulttuurin kautta kuulostaakin, voi niitä esimerkkejä katsella ympäriltään ja huomata kuinka arkisia asioita käytetään jatkuvasti ohjailemaan ihmisiä haluttuun suuntaan. On niin ruokaympyrää sekä tutkittua ja turvallista piikkiä, siinä kun muistutetaan päivittäin kuinka vihapuhe (puhe, jota vallanpitäjät vihaavat) johtaa seuraavaan totalitarismiin. Valtamediaa seuraavalle ei ole yhtä ainoaa päivää jolloin niitä valtion haluamia yhteisönormeja ei pönkitettäisi useaan kertaan. Ja kun se pommitus on jatkuvaa, se otetaan vastaan normaalina asiana ilman pienintäkään kyseenalaistusta. Etenkin kun lähes päivittäin muistutetaan, kuinka ne väärää mieltä olevat toisinajattelijat ovat suuri uhka yhteiskunnalle ja moiset pahat syntiset on suljettava ulos kaikkialla. Jännä juttu, kuinka historiantunneilla opetetaan myös siitä, kuinka ne pahat tyrannit tekivät juuri tuolla tavalla orjuuttaessaan kansaansa mutta jostain syystä se ”meidän” orjuutus on vaan niin paljon parempaa koska se on oikeamielistä eikä lainkaan tyranniaa, vaikka juuri hetki sitten kerrottiin kuinka se entisaikojen tyrannikin näki toimintansa oikeutettuna.


Vaiko toimivien strategioiden kopioimista?

Ei siis pidä lainkaan ihmetellä sitä, miksi niin monet nykypäivän maailmaa mullistavat asiat vaikuttavat olevan kuin suoraan historiasta opittuja asioita joita tarinan mukaan meidän olisi tullut välttää ettei historia toistaisi itseään niiltä pahoilta osiltaan. Kun Elokapina kouluttaa alakouluikäisiä lapsia aatteensa hienouksista, Mao hymyilee haudassaan kuinka hän näytti mallia ihmiskunnalle lapsien hyväksikäytöstä poliittisiin tarkoitusperiin. Koko kansan Sanna kielsi lapsensa kuvaamisen, samalla kun lehdistä löytyy lukemattomia kuvia hänen lapsestaan ”oikeassa valossa” esitetyissä kuvissa ja katsomiskulmissa (eli ei kuvattu persettä). Katsot lähes minkä tahansa ”suuren” agendan tai suuren johtajan esiintymistä tänä päivänä, niin voit löytää historiasta esimerkkejä muista vastaavista kampanjoista jotka on jostain syystä esitetty hieman eri valossa sielä vallanpitäjien tarkkaan luomassa kuvassa ihmiskunnan historiasta. Tarkoitus onkin ollut opettaa kansalle että älkää tehkö noin kuten ne entisaikojen tyrannit, koska ne temput toimivat joka ikinen kerta ja se valta on varattu vain meille, ei teille sivistymättömille moukille!

Kysymys kuuluukin, kuinka paljon sitä ihmisten manipulointia on oikeutettua käyttää sen oman oikean agendan ajamiseksi? Historiasta voidaan oppia lukemattomista eri tapahtumista kuinka yhteiskuntia on kyetty muuttamaan esimerkiksi aktivismilla, mutta missä menee se raja niiden keinojen kanssa että voi asian perustella vielä itselleen niin että saa yönsä nukutuksi? Oikeiden vallanpitäjien kohdalla tämä ei tietenkään ole mikään ongelma, koska pääosin psyko- ja sosiopaateista koostuva joukko nukkuu kuin vauva täysin riippumatta siitä, kuinka paljon kärsimystä heidän toimensa ovat aiheuttaneet muille ihmisille. Ehkäpä meidän tulisi kysyä noilta meidän sirkuksen ”päättäjiltä”, eli kansanedustajilta, että mitenkäs se uni maittaa kun on siinä tullut kustua kansan muroihin ja aiheutettu melkoinen määrä ylikuolleisuutta tässä viimeisen vuoden aikana niillä omilla toimilla? Tietysti sen tasoiset valehtelijat kykenevät valehtelemaan myös itselleen niin vakuuttavasti, että itsekin uskovat tekevänsä kaiken ”yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi”?

On myös huomioitava, että nykyisen virallisen tarinan mukaan on hullua salaliittoteoriaa, että jotkut tahot ohjaisivat kokonaisia kansakuntia puhtaasti median kautta syötetyllä omaa agendaa ajavalla kyltyyripommituksella. Ei haittaa vaikka Dice kirjassaan osoittaa ihan käytännössä osaa niistä tahoista, jotka asioita lobbaavat ja sisällyttävät sitä omaa ilosanomaansa kaikkeen mahdolliseen tuotantoon. Ja miksi se ei haittaa? Koska saman tarinan mukaan tämän asian osoittavat ovat niitä pahoja syntisiä joita ei saa hyvän ihmisen kuunnella. Faktoilla ennenkään olla ihmisten mielipiteitä muutettu vaan suoraan tunteisiin vetoamalla niitä kansakuntia ohjaillaan. Sopivasti tunteisiin vetoamalla voidaan kansa pelotella kannattamaan asioita, jotka ovat heille kaikilla mittareilla haitallisia. Nykypäivän tilanne osoittaakin pelottavalla tavalla sen puoliksi vitsinä kerrotun sanonnan kuinka ”suomalainen maksaa satasen siitä että naapuri ei saa viittä kymppiä”. Meidän on maksettava satanen ettei itänaapurimme saa viittä kymppiä meiltä vaan kaksi sataa muualta, koska on tehnyt reilua kauppaa kanssamme tähän saakka. Mutta onneksi media osaa tarinan kieputtaa niin, ettei se kuulosta läheskään noin hullulta kuin se pohjimmiltaan on.


Hyvä vallankumous?

Ettei asia olisi liian yksinkertainen korjata, eli pelkästään kääntää narratiivi ”oikealla” mediatuotannolla ja hylätä ne nykyiset väärää agendaa ajavat mediat, niin mikä se ”oikea” tarina sitten olisi jos nykyinen on väärä? Itse olen edelleen täysin yksilön omaan kehittymiseen ja sitä kautta muodostuvaan holistiseen revoluutioon nojaava, mutta moinen vahvasti kilpailun vastainen ja yksilön omaa vastuuta ajava aate ilman kenenkään valtaa muiden yli ei saane kovin suurta kannatusta nykypäivänä. Suurin osa ihmisistä kun tuppaa olemaan kuitenkin niin kollektivisteja kuin konformisteja, minkä vuoksi he kaipaavat jotain selvää ja ulkoa ohjattua/saneltua ideologiaa tuekseen. Mutta kenellä on se ”oikea” aate ja mikä se semmoinen ”oikea” aate edes olisi, joka ajaisi kaikkien hyvää muutaman edun sijasta? Vallanpitäjät ovat kyllä keksineet lukemattomia eri oikeutuksia vallalleen ja kansat ovat niihin uskoneet, mutta niihin virallisiin historiankirjoihin ei ole tainnut yhtäkään yhteiskuntaa päästä, joka olisi perustanut mallinsa yhteistyöhön kilpailun sijasta. Uskon itse että niitäkin on ollut, mutta ovat jääneet jyrän alle jossain vaiheessa…

Sitä parasta ei siis ole olemassakaan missä kaikki ovat onnellisia (eivätkä omista mitään, kertoo Klasu), mutta miten olisi toiseksi paras, joka kehittyisi ja muuttuisi aina tarvittaessa? Koko demokratian idea kun olisi jatkuvasti kehittyvä ja itseään korjaava hallintomalli, missä muutokset tehdään aina tarpeeseen eikä vaan siksi että huvittaa muutoksen vuoksi sekoittaa pakkaa. Demokratiaa ei kukaan tosin halua, koska siinä se tavan kansa päättäisi itse omista asioistaan, mikä tietenkin pilaisi nykyisen vallan hierarkian ihan täysin. Kulttuurimarksismissa, mitä nämä Dicen kirjan ”liberaalit” ajavat, idea on taas tuhota kaikki vanha ja siitä syntyy automaagisesti uusi ja parempi maailma jahka se uusi hierarkia tehtäisiin oikein! Ongelmien korjaukseen ei siis tarjottaisi suoranaista ratkaisua, vaan ne ongelmat korjautuisivat itsekseen kun vallan hierarkia menisi just nappiin. Mitä muuten luulet että mikä porukka siellä hierarkian huipulla olisi asioista hyötymässä?

Omalla tavallaan idea valtahierarkian uudelleenjärjestelystä onkin pesiytynyt vahvasti lähestulkoon jokaisen millään tavalla politiikkaan pyrkivän mieleen. Kunhan vaan se minun oikea ideologia pääsee valtaan niin kaikki korjaantuu! Valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti, joten mitä toivoa on yhdelläkään hierarkisella mallilla koskaan tuoda kaikille hyvää sen harvan edun sijasta? Kyllä, moni muu hierarkia olisi varmasti parempi vaihtoehto kuin tämä nykyinen woke-maailma, missä ihmisoikeudet kuuluvat kaikille mutta toiset ovat vaan tasa-arvoisempia kuin muut. Itsensä korjaava ja jatkuvasti tilanteeseen mukautuva järjestelmä olisi siis mahdollista rakentaa kelvolliseksi malliksi lähestulkoon kaikille, mutta niin kauan kuin on olemassa ihmisiä joilla on valta muiden yli, on riski siihen vallan väärinkäyttöön jatkuvasti olemassa. Tällä pelottavalla suuntauksella missä kenelläkään ei ole valtaa muiden yli oli joskus kauan sitten oma nimikin - anarkismi - mutta kaiken maailman antifantit ja vastaavat ovat tuhonneet sen termin kielestämme… ja kas kummaa, kieli olikin yksi niistä kulttuurin hallinnan keinoista.

perjantai 1. heinäkuuta 2022

Ovatko asiat niin huonosti sittenkään?


Kaikki hyvin, ei mitään nähtävää, hajaantukaa!

”Uutisten ja todellisuuden välinen yhteys vaikuttaa olemattomalta, tai jopa negatiiviselta.” Näin kirjoittaa Rutger Bregman kirjassaan ”Hyvän historia : ihmiskunta uudessa valossa” ja on varmasti siinä lainauksessa täysin oikeassa. Uutiset kertovat liian negatiivisia asioita, mistä syntyy vinouma negatiivisuuteen eli ”negativity bias”. Koska kaikki valtamedia toitottaa täsmälleen samaa tarinaa, syntyy saatavuusvinouma - joka ikinen media kertoo vain pahoja asioita niin ihmiset luulevat asioiden olevan huonosti. Negatiivisuus myy ja sen ovat kaikki mediaan liittyvät tahot huomanneet jo aikoja sitten. Kirjassa annetaan lukemattomia esimerkkejä siitä, kuinka tiettyjä ongelmia esitetään aivan väärässä valossa suhteessa sen ongelman kokoon samalla kun niitä oikeita ongelmia ei esitetä silleen oikealla tavalla. No mutta eihän media niin tekisi tahallaan, eihän? Jostain syystä kirjassa se median kritiikki jää puolitiehen, ainakin sen perusteella mitä olen sitä opusta ehtinyt tähän saakka lukea - ehkäpä kirja loppua kohden vielä pelastaa itsensä, joten otetaan toinen otos aiheesta jos sille on tarvesta.

Negatiivisuus myy, kyllä. Media puskee ihan täyttä sontaa liioitellen tiettyjä asioita, siinä kun se on suu supussa monien muiden ongelmien kanssa. Ihmiset pelkäävät ja etsivät pelastajaa, samalla kun yrittävät lieventää ahdistustaan ostamalla romua, jota he eivät tule koskaan tarvitsemaan vain koska media kertoi että semmoinen täytyy jokaisella hyvällä ihmisellä olla kaapissaan. Toistoa toiston perään jolloin suurinkin valhe muuttuu totuudeksi, senhän kaikki jo tiesivätkin. Mutta jos kerran tämä kaikki tiedetään ja sen aiheuttamat ongelmat yhteiskunnalle on hyvin dokumentoitu jo vuosisadan ajan, miten ihmeessä asialle ei olla edes yritetty tehdä mitään? Olisi kuulemma salaliittoteoriaa väittää, että median toiminta olisi tarkoituksenmukaista viestintää eli propagandaa, vaikka siitä ei ole pienintäkään epäilystä etteikö media tietäisi tasan tarkkaan mitä se tekee ja mitä sen teot aiheuttavat - jopa oma valtiomme on tutkinut asiaa ja kannustaa kansan manipulointiin median välityksellä omassa tutkimuksessaan käyttäytymistieteestä.

Ainakin kirjan alkuosista saa kuvan, että oikeasti asiat eivät ole läheskään niin hullusti kuin media esittää, vaan elämmekin vain negatiivisuuden illuusiossa ja silleen todellisuudessa asiat ovat ihan jees. On vain mielikuvituksesi tuotetta, että se bensan korkea hinta olisi todellinen ongelma! Tämä positiivinen näkymä saa tosin jo alussa synkän käänteen, joka kuitenkin esitetään positiivisessa valossa. Voisi melkein saada semmoisen kuvan, että kirja pilkkaa tavan kansaa osoittamalla, että sille kansalle voi tehdä ihan mitä tahansa ja se pomppaa takaisin jaloilleen hymyssä suin aina kun sille annetaan pieni kakunpalanen. Vain täysi psykopaatti tai sosiopaatti käyttäisi hyväkseen sitä tietoa mitä sodista ja katastrofeista ollaan opittu - vaikka asiat menisivät kuinka huonosti tahansa, jälleenrakennus suuren tuhon jälkeen niin yhdistää kuin rauhoittaa kansan. Sehän olisi ihan täysi salaliitto, että niitä katastrofeja aiheutettaisiin tahallaan ja mediassa ne kieputettaisiin halutulla tavalla saamaan paras mahdollinen lopputulos vallanpitäjille - kansa on heille vain ne työläismuurahaiset, joita voi omaksi iloksi suurennuslasilla polttaa koska niitä tulee aina lisää.


Tahallista, ei sattumaa?

Katastrofien jälkeen kansa puhaltaa yhteen hiileen, minkä lisäksi se trauma laantuu jos vaan media muistaa kääntää tarinan ”tilanne ohi, kaikki hyvin ja iloitkaa selviytymisestä!” Kun Saksa pommitti Lontoota toisen maailmansodan aikana, tutkijat huomasivat ettei se lannistanutkaan kansaa vaan sai sen yhdistymään. Selviytyjät saivat enemmän uskoa asiaansa ja jälleenrakennus on aina hyvä bisnes, kuten idea siitä miten rikotut ikkunat tuovat kysyntää lasintekijöille. Näistä asioista täysin tietoisena britit (tuli)pommittivat Saksaa tappaen kymmenkertaisen määrän siviilejä, koska se kuulemma murtaisi vastarinnan. Paitsi että tapahtui juuri kuten odotettiinkin tapahtuvan, mukaan lukien se valtava määrä siviiliuhreja. Jenkit tietysti laittoivat vielä askelta paremmaksi ydinpommeillaan, edelleenkin tietoisena että kansaa ei sillä murreta. Ainoa asia mikä sillä joukkoteurastuksella voidaan saada aikaiseksi on se, että maan johto antautuu kun se ei halua uhrata enempää siviilejään. Onneksi useat johtajat ovat valmiita taistelemaan viimeiseen kansalaiseensa asti pahaa valloittajaa kohtaan, tosin vielä useampi on valmis niin tekemään jossain muualla ja muiden maiden kansalaisilla. Se vasta osoittaakin aitoa johtajuutta uhrata muut ilman mitään riskiä itselle!

Kun New Orleanssissa oli ne pahat tulvat ja sen seurauksena suuria alueita evakuoitiin ja hylättiin, saapui paikalle tietenkin joukko ihmisiä ryöstämään niitä taakse jääneitä asuntoja ja yrityksiä. Tämä voitaisiin nähdä negatiivisena asiana, mutta sopivasti katsomalla tämä myös oli positiivinen asia: ihmiset osoittivat spontaania yhteistyötä! Vaikka asiat olivat kunnolla päin helvettiä, löytyi uusia mahdollisuuksia parantaa sitä omaa tilannetta ryöstämällä muilta ja yhteistyön voimin saatiin suuretkin määrät saalista siirrettyä turvaan tulva-alueelta! Viranomaisiakin siinä sivussa autettiin kun rosvojoukot tiesivät alueen tilanteen ja osasivat neuvoa pelastajia jos jossain sattui vielä uhreja olemaan heidän jäljiltään elossa. Näetkös, asioista voidaan aina löytää se positiivinen näkökulma! Aivan kuten se kallis polttoaine on oikeasti helvetin hyvää bisnestä esimerkiksi jenkkien kaasuteollisuudelle joka saastuttaa moninkertaisesti enemmän kuin aikaisempi kaasuntuonti Venäjältä. Mikään ei näytä viholliselle uhkaavammalta kuin ampua omaan jalkaan uudestaan ja uudestaan, esitellen sitten uhkauksia jotka itse asiassa vaarantavat lähinnä ne omat kansalaiset. Mutta uhittelulla saadaan muutama tyyppi näyttämään todella suurilta johtajilta! Positiivista, huomaatko?

Olisi siis täyden mielipuolen tekosia, kaiken tämän (ja paljon enemmän siihen päälle) tietäen, tahallaan aiheuttaa ongelmia tavallisille ihmisille vain koska sillä saadaan nollattua kaikki sitä ennen jo pitkään heikosti menneet asiat. Ihmiset jälleenrakentavat ilolla ja traumatkin jäävät vain jälkipolvien murheeksi varmistamaan, että ne seuraavatkin sukupolvet ovat valmiita uhraamaan itsensä yhteiseksi hyväksi. Kriisiviestintä osataan hoitaa aina sen mukaan, kenen etua sillä haetaan, minkä vuoksi voisi jopa hetkeksi pysähtyä miettimään kenen etua tässä viimeisten vuosien aikana ollaan oikein ajettu? Asiaa on jo tutkittu se reilu sata vuotta, sotien tuomien suurten harppausten siivittämänä, joten on täysin varmaa sen viestinnän olevan tarkoituksenmukaista ja tietoista - propagandaa. Mutta kun myös sen kansan reagointi siihen viestintään kuin myös tapahtumiin on taattua laatua… jos maailmaa johtaisi joukko psyko/sosiopaatteja, kerrohan, mitä he tekisivät toisin jos ajaisivat yhtä maailmanherruutta itselleen?


Vihollinen keskuudessamme

Myös se on tunnettu ja tiedetty jo pitkään, että ne pahimmat viholliset ovat aina niitä, jotka ovat sen ”oman” porukan keskuudessa taistelemassa kollektiivia vastaan. Tässä kannattaakin pohtia kahteen otteeseen kuka on oikeasti kenenkin puolella, kun media leimaa ne rauhaa ja vapautta vaativat ihmiset ”pahoiksi” ja vaativat sensuuria kaikelle mikä ei sieltä valtamediasta tule. Historiasta oltaisiin voitu oppia, että ne sensuuria vaatineet ja keskustelun sekä erimieliset ihmiset vaientaneet tahot eivät ole koskaan ihmiskunnan historiassa olleet niitä hyviä tyyppejä. Jos se oma kanta ei kestä avointa keskustelua, ei se koko aate ole minkään arvoinen yhteiskunnalle. Muutamalle taholle se saattaa olla hyvinkin arvokas aate, mutta valheen suojelu on aina haasteellista jos sillä tavan kansalla on vielä edes joitain mahdollisuuksia saada viesti kulkemaan vapaasti. Koska ne oikeat vallanpitäjät ovat oppineet siitä historiasta, toisin kuin kansa, tässä on oikeasti suuri vaara sille tavan kansalle että ihmiset ovat pää pölkyllä suuremman hyvän vuoksi ja suurempi hyvä ei ole sen kansan eduksi millään tavalla.

Nimittäin tämä nykyinen virallinen tarina on niin kieroutunut että sen osoittaminen virheelliseksi ei edes vaadi mitään kummempia kikkoja. Ja kun se virallinen tarina kaatuu, kansa nousee sen tarinan kertonutta vastaan… paitsi jos sitä ennen tapahtuu jotain suurta ja traumaattista. Riittävän suuri shokki, paljon tuhoa ja kärsimystä, kaaosta ja valtavia mullistuksia… ihmiskunta nousee yhdessä suuren johtajansa taakse ja alkaa rakentamaan sitä mitä kerrotaan olevan pelastukseksi uudella innolla. Mikään henkilökohtainen uhraus ei ole liian suuri yhteiseksi hyväksi, koska se kansan pelastuminen vaatii täydellistä yhteistyötä eli tottelevaisuutta. Kaikki tämä on toistunut jokaisessa kokeillussa mittakaavassa, joten ei ole mitään syytä olettaa etteikö se toimisi myös kerralla maailmanlaajuisesti. Mutta ”eiväthän ne niin tekisi” ja ”joku olisi kertonut”, vai kuinka se meni? Eivät tietenkään, koska eihän kukaan kuvittele olevansa kuin Jumala jolla on valta ja oikeus kaikkien kansojen yli… eihän?

Itse näkisin asian niin, että kaikesta kilpailusta huolimatta, asiat eivät ole ihan niin päin helvettiä kuin voisi luulla. Ihmiset tekevät yhteistyötä ja valtaosa ihmisistä on ihan oikeasti hyviä tyyppejä jotka haluavat myös muille hyvää. Ihmiset palautuvat pahoistakin katastrofeista ja kykenevät niin sopeutumaan kuin uudelleenrakentamaan vanhan maailman tuhkien päälle. Yksilötasolla tilanne voi tosin olla toisin eli kaikki mennä kunnolla perseelleen, mutta yhteiskuntatasolla, niin kauan kuin niitä hyviä ihmisiä on jäljellä, ihmiskunnalla on toivoa. Ohjeeksi voinkin sanoa, että: Elä hyvä elämä äläkä elä pelossa. Valtaa pitävillä psykopaateilla on rajallisesti (todella paljon, mutta silti rajallisesti) valtaa, mutta (toistaiseksi) lähes rajaton propagandakoneisto jonka uskominen on kuitenkin jokaisesta itsestä kiinni. Zombievirus ei ollut niin paha kuin väitettiin, ilmastonmuutos ei liioin, mutta kerta toisensa jälkeen asiat kieputetaan halutulla tavalla eivätkä ne vastaa todellisuutta, ihan todistetusti. Vaikka asia tiedetään, silti siihen paskaan uskotaan ja toimitaan pelon ohjaamana. Mutta se on jokaisen oma valinta. Myös se, että mahdollistaa tyrannian kun pelkää eikä tee asialle mitään - tyrannit kun kaatuvat joka kerta samalla tavalla.