perjantai 8. huhtikuuta 2022

Vastarinnankiiski


Opitaan vanhoista, kehitetään uutta

Aikaisemmin kävinkin jo hieman läpi teosta: ”From Dictatorship to Democracy : A Conceptual Framework for Liberation / Gene Sharp”, joka tuli vastaan kirjasta: ”This is an uprising : how nonviolent revolt is shaping the twenty-first century / Mark Engler & Paul Engler”, jossa mainittiin myös hieman vanhempi raapustus: ”Rules for radicals : a practical primer for realistic radicals / Saul D. Alinsky”. Ja kyllä, kaikkia niitä voidaan pitää hyvin ”vasemmistolaisena” kirjallisuutena, kuten jo aikaisemmin huomautinkin. Syy siihen on tosin hyvin yksinkertainen: oikeiston ideologia pohjaa usein vahvoihin hierarkioihin sekä lain ja oikeuden pilkuntarkkaan noudattamiseen. Vallankumous on kovin laiton tempaus, mutta samalla sitä pidetään lähes kaikkialla velvollisuutena, jos omaan maan hallinto käy sietämättömäksi. Jos siis haluaa vaihtaa sen mielestään väärän vallan, kannattaa perehtyä vallankumoukselliseen kirjallisuuteen, eikö? Kyllä, tuossa on vasta pintaraapaisu aiheeseen koska itse kannattamani ”Holistinen (r)evoluutio” ei pyri niinkään vallankumoukseen… vaan enemmänkin hylkää aatteen kenenkään vallasta muiden yli. Mutta koska asiat ovat menossa niin vauhdilla sekä totaalisesti päin persiitä tässä viimeisen parin vuoden aikana, laajennetaan hieman myös omaa näkemystäni ja samalla pohditaan kuinka hieman radikaaleimmin keinoin maailmaa on koetettu muuttaa.

Ensiksi tarvitaan kuitenkin ongelma joka pitää olla riittävän merkittävä ja kouriintuntuva ihan jokaiselle, koska ainoastaan ne joita ongelma koskee, voivat siihen tarttua ja vaatia siihen muutosta sillä vakaumuksella joka oikeasti tarvitaan asioiden muuttamiseen ilman miljardibudjettia. Tässä törmätäänkin jo siihen ehkäpä suurimpaan ongelmaan: resurssit. Tavan kansalla on kyllä joukossa massaa ja sitä kautta voimaa, potentiaalista valtaa, mutta tavanomaisin keinoin sen massan saamiseen liikkeelle tarvitaan merkittävä määrä resursseja ja sen mukana tuomaa vaikutusvaltaa. Raha on se helpoin konsti ajaa agendaa, mutta se onnistuu yleensä ainoastaan sen vielä isomman vallan siunaamana, koska kukaan muutosta kaikille parempaan haluava ei ole koskaan päätynyt niin korkealle valtapyramidissa, että voisi koko järjestelmän muuttaa kaikkien etua ajamaan sen pyramidin huipun sijasta. Voidaan pitää lähes surkuhupaisena, että valtaosa ihmisistä jotka uskoo oikeistolaiseen näkemykseen, kapitalismiin, joka muodostaa aina vahvan hierarkian, että maailmassa olisi tahoja sielä hierarkian huipulla joilla voisi olla valta muiden ylitse on pelkkä ”salaliittoteoria”. Toki siihen on kulutettu valtava määrä resursseja että se tolkun ihminen asian niin näkee, eli sinänsä ei ihme…

Selvästi se ensimmäinen vaatimus on täytetty, koska aina valtion johtoa myöden rummutetaan ”vastakkainasettelun ja vihanpidon” vähentämistä - polarisaatio on uhka. Ja miksi se on uhka? Koska vasta kun ongelma on polarisoitunut riittävän pitkälle, ihmiset näkevät sen ongelman todelliset kasvot. Samalla se vahva polarisaatio paljastaa ihmisten kuin ryhmittymien todelliset värit, mitä on yleensä pyritty välttämään mahdollisimman pitkään. Kansan yhtenäisyyden kannalta polarisaatio on huono asia, kansan itsensä kannalta isommassa kuvassa katsottuna taas hyvä asia jos se senhetkinen valta on alistava tyrannia (niinkuin se on). Vallanpitäjät saarnaavat vastakkainasettelua vastaan, samalla kun koettavat lietsoa sitä kaikin keinoin leimaamalla ne ongelmaan havahtuneet ”pahoiksi syntisiksi” propagandallaan. Ja voi pojat kun me suomalaiset ollaan hyviä tappelemaan keskenään, etenkin kun väärin vastustaminen on se kaikista suurin rikos mitä toisinajattelija voi koskaan tehdä. Se suurin rikos luulisi olevan sen alistavan vallan kannatus, mutta ei, se väärin vastustaminen katkoo välit paljon tehokkaammin. Toki se on ymmärrettävää, koska välit eivät voi katketa semmoisen tahon kanssa jossa niitä ei alunperin edes ollut - polarisaatio nosti ne oikeat värit pintaan. Kilpailijan ja vihollisen erottaminen toisistaan on aika helvetin tärkeä asia.


Muutama käytännön esimerkki

Ensiksi pitää tehdä täysin selväksi se seikka, että tällä hetkellä (koska tulevaisuudesta ei koskaan voi tietää satavarmasti) minulla ei ole mitään sitoumuksia yhteenkään näihin ryhmiin, eli samalla myös täytyy ottaa huomioon ettei minulla ole liioin asiasta sisäpiirin tietoa sen enempää kuin mitä kuka tahansa muukaan ulkopuolinen voisi ryhmittymästä saada. Samalla on huomattava, että ”alan” kirjallisuus on omalta kohdaltani vasta alkuvaiheissa, eli kykenen peilaamaan vasta vain murto-osaan kaikesta mahdollisesta tiedosta. Aloitetaan kuitenkin ryhmästä, jonka jäseniä tunnen useammankin ja joiden kanssa olen tehnyt ja tulen (ainakin toivottavasti) myös tekemään yhteistyötä tulevaisuudessakin: Me Kansa. Sattumaa vaiko puhdasta suunnitelmallisuutta, Me Kansan toiminta on monelta osin hyvinkin samankaltaista kuin Otpor-liikkeen (serbiaa, ”vastarinta”) toimet Milosevicin vastustuksessa. Hierarkia mutta samalla hajautettu järjestelmä, jossa jokainen ”solu” osaa ja voi toimia itsenäisesti yhteisen päämäärän eteen. Muutama näkyvämpi ”johtohahmo” jotka laittavat itsensä täysillä likoon toki eroaa Otporin näkemyksestä, samoin kuin käytetyt keinot: huumorin sijaan ihmisiin pyritään vaikuttamaan loogisen ajattelun ja tiedon yhdistelmällä. Tästä voidaankin samalla antaa kritiikkiä, koska suurin osa ihmisistä ei käytä loogista ajattelua tai muuta mieltään tiedon vaan tunteen perusteella. Mutta kukin tavallaan, en lähde neuvomaan miten asiaa tulee tehdä koska hitostako minä tiedän miten asiat tulee ”oikein” tehdä. Paholaisen asianajajana tosin osaan olla…

Seuraavaksi vilkaistaan itseasiassa kirjojen ”lähdettä”, eli mistä kuulin edes moisista teoksista: Elokapina. Seurasin hyvinkin tarkkaan mutta etäältä näitä viimevuotisia sirkusesityksiä ja ei voi kuin ihailla sitä organisaation osaamista joka siellä suunnassa on. Sama hajautettu malli omine soluineen, ilman näkyviä johtajia koska heidän kimppuun voitaisiin hyökätä ja päälle vielä huomattavat resurssit, jonka lähdettä ei pystytä määrittämään. Mutta koska elokapina on ”oikealla puolella”, ei rahoitusta tarvitse kyseenalaistaa tai tutkia! Elokapina tähtää viestintänsä lähes täysin tunteisiin, mikä onkin heidän ainoa mahdollisuutensa kyetä laajentumaan. Miksi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että heidän agendansa ei perustu faktoihin vaan rahalla luotuun illuusioon katastrofista, jonka varmuuden kerrotaan olevan 99.98% luokkaa vaikka joka ikinen sen perusteella tehty ennustus onkin tähän asti mennyt pieleen pahemman kerran. Liike siis vuotaa jatkuvasti intellektuellit ja asiaa tarkemmin tutkivat ei fanaattisesti aiheeseen uskovat pois, jättäen jäljelle ainoastaan sen kulttimaisen organisaation joka odottaa maailmanloppua perustuen malleihin joiden tarkkuus on ruletin kanssa samalla tasolla. Mutta hyvin ne vetää - lapsiarmeijaa ei ollakkaan käytetty koskaan mihinkään pahaan asiaan historian saatossa vaan ne eturintamaan lapset laittaneet ovat aina olleet ne ”hyvät tyypit”, eikös?

Ja sitten kolmantena esimerkkinä annetaan jo lähes surullisenkuuluisaksi ilmiöksi noussut VKK, Valta Kuuluu Kansalle. Puolueen suljettujen ovien takana tapahtuvasta väännöstä vuotaa rajatusti tietoa ulos, mutta se pienehkö jakautuminen aiheutti runsaasti avautumisia sosiaalisessa mediassa ja mahdollisesti paljasti yhden jos toisenkin asian puolueen toiminnasta. Jälleen siis ainoastaan julki tulleisiin lukemattomiin haastatteluihin ja lausuntoihin perustuen, oman analyysini perusteella sanoisin VKK:n takana/sisällä olevan raudanlujia strategikkoja ja taktikkoja, tai tyypeillä kävi aivan uskomaton flaksi. Kristillisten arvojen ”naamioiminen” ennen vaaleja taisi tapahtua enemmän jäsenten kuin johdon suunnasta, joten siitä ei voida liioin puoluetta ainakaan täysin syyttää. Onko tämä ”vanhaan kansaan” vetoava taktiikka sitten avain voittoon, sitä en oikeen usko, mutta se on se linja joka on päätetty vissiin ottaa. VKK on myös ollut syytettynä pelisilmän puuttumisesta vaalien jälkeen, mutta jälleen peilaten lukemaani, kääntyisin enemmän niiden syyttäjien suuntaan siinä pelisilmän puuttumisessa. Keskusjohtoinen järjestelmä, joka taitaa kuitenkin olla vahvasti hajautettu ja se ydin, Turtiainen & Tiainen, ovat sielä keulassa ottamassa iskut vastaan täten jättäen ne solut riitelyn ulkopuolelle mahdollisimman pitkälle. Jos näkemykseni osuu kohdalleen, rohkea veto joka osoittaa niin aitoa johtajuutta kuin myös organisaattorin tapaa ottaa itse osumat vain auttaakseen muita nousemaan entistä korkeammalle. Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan asiaa ja kehitystä…


Organisoituminen on ainut mahdollisuus ja samalla suuri uhka

Valtaa vastaan, sen muuttamiseksi, tarvitaan aina vastavoima joka mieluusti on vähintään yhtä voimakas kuin se kaadettava valta. Käytännössä se valtaa vastustava taho on yleensä huomattavasti heikompi, mutta suurinkin jättiläinen kaatuu kun tietää kuinka sen voi kampittaa. Zombie-virus nosti lukemattomia eri tahoja takajaloilleen ja niistä muodostui niin yksi suuri, kuin lukemattomia pieniä ryhmiä jotka lähes yhdessä tuumin kävivät valtaa vastaan. Ongelmaksi heille tuli vain se, että valtaosalle kansasta havaittua ongelmaa ei ollut joka olisi kaivannut ulkopuolista korjausta. Se suuri pandemiahan oli jo vallanpitäjien hoidossa ja kaikki sitä uhmaava nähtiinkin suurempana ongelmana kuin yleensä virallista tarinaa vastustavien näkemykset. Jouduttiin siis aseistamaan media kaikin mahdollisin leimakirvein, että jokainen tolkun ihminen tiesi kuinka hulluja pahoja syntisiä Putinin natseja ne køronadenialistit olivat. Salaliittoteorian ja totuuden väli alkoikin kaventumaan melkoista vauhtia ja nyt se mahtaa olla 3-6kk se näiden kahden ero. Mutta se akuutti hätä ja kauhea ongelma jolle piti jotain tehdä oli ja meni jo. Kansa ei ehtinyt mukaan ja koska vapaudet ovat pääosin palautuneet, vain harva enää jaksaa vastustaa valtaa joka on vain jatkuva kuristusote kunnon iskun sijaan. Vallanpitäjät onnistuivat siis pitämään sen vastustuksen kurissa riittävän pitkään että ne suuret tunteet ehtivät laskeutumaan. Jäljelle jäi toki paljon vihaa ja halveksuntaa, puolin ja toisin, mutta olemme ”päässeet” uuteen normaaliin viruksen suhteen. Tai siis, ainakin siihen saakka kunnes se halutaan taas kaivaa naftaliinista ajamaan se seuraava pakkokeinolaki läpi kansan hurraamana.

Mutta niihin valtaa vastustaviin organisaatiohin palatakseni, niissä kuitenkin piilee vielä paljon niin mahdollisuuksia kuin kaikki katastrofin ainekset. Reaktiivinen toiminta, eli vastataan aina vastapuolen toimiin, joka on hyvin yleinen tapa vastustaa valtaa kun on aina vähintään sen yhden askeleen jäljessä, jolloin se ei koskaan kykene pääsemään sen jättiläisen eteen kampittamaan sitä. Elokapinan toimista, oli siitä itse aatteesta mitä mieltä tahansa, tulisikin ottaa oppia myös kansan puolella aktivismia harrastavien joukossa. Organsioitua hajautetusti, kouluttaa ne solut että ne voivat kouluttaa soluja ja ennen kaikkea muistaa, että kukaan ei jaksa hampaat irvessä vääntää ”aktivismia” vaan sen on oltava samalla myös miellyttävää tehdä, ehkä jopa viihdyttävää tai hauskaa! Siksi esimerkiksi yksi selvästi jo nimensäkin mukaan aivan kauhea äärioikeistolaisporukka, ”Vapauden Puolesta”, on ottanut hyvän aloitteen pitää bileitä ja verkostoitua ja laajentaa sitä hyvää pössistä sen kautta. Bileet ei ehkä kaikille sovi, mutta ehkäpä äijämäisempi grillaustapahtuma voisi sopia paremmin toisille, en tiedä. Toki niissä kaikissa seinä tulee vastaan resursseissa, jolloin kannattaakin miettiä että mihin ne vähät panokset kannattaa sijoittaa ja mistä niitä panoksia voisi saada lisää.

Niin, entäs se uhka niissä organisaatioissa? Kollektivismi, eli on vain yksi oikea tapa tehdä asiat ja muut hiljaa, ei rajoitu vain siihen virallisen tarinan sakkiin. Samaa kollektiivista ajattelua ja ”mä en leiki sun kanssa koska oot tymä” on ihan yllin kyllin myös vaihtoehtoisen näkemyksen omaavassa sakissa - sen sekalaisempaa seurakuntaa kun saa hakea. Heistä suurin osa saattaa nähdä sen yhden asian, vapauden menetyksen, suurimpana ongelmana mutta niin siihen johtaneet syyt kuin mahdolliset korjaukset jakavat sen leirin jo lukemattomiin eri kuppikuntiin jotka eivät sitten ainaskaan leiki just tietyllä tavalla väärin vastustavien kanssa, niih! Henkilökulttien muodostuminen ja keskinäiset riidat hajottavat kaikki ryhmät, joilla olisi edes teoriassa mahdollisuus vastustaa sitä valtaa. Se ei tosin ole sattuma, koska vallanpitäjät kyllä tietävät mihin liekkeihin bensaa kaatamalla saadaan paras kokko aikaiseksi. Sattumaa ei myöskään ole se, että tämä globaalin kommunismin kannatus on niin suurta useissa eri ryhmissä, etenkin jos se taho tuntee olevansa oikeutettu valtaan muiden yli. Ratkaisu? Sananvapaus. Nostetaan se kissa pöydälle, puhutaan gorillasta nurkassa ja annetaan elefantille huoneessa tilaa näyttäytyä kokonaan. Ilman sitä asian polarisoitumista ei nähdä kuvaa kirkkaasti, joka tarvitaan myös sen kuvan eri sävyjen näkemiseen. Valtamedia syöttää sen kuvan epämääräisenä mössönä, josta pitää olla juuri tiettyä mieltä tai on paha äärioikeistoputininnatsikommarimutanttipetturi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti