Turvallisuutesi vuoksi

Für Ihre Sicherheit

Niin tutkijoita kuin tavan kansaa on pitkään mietityttänyt, kuinka ihmeessä (tarinan mukaan) ne sakemannit eivät silloin aikoinaan kapinoineet niitä pahoja natseja vastaan vaan tekivät vain mitä käskettiin. Noh, nythän asia on helppo selvittää - miksi kansa(t) seuraa vallanpitäjiensä käskyjä tässä kauhiassa zombievirus-taudissa? Pianhan asian selvittäminen tulee vaikeutumaan Suomessa, koska EU:n nootti päättäjillemme oli se, että ainoastaan ne pahat tahot silloin 30-40-luvuilla tekivät pahoja asioita ja minkä tahansa asian vertaaminen siihen on vankilarangaistuksen ja kaikkein valtion tukien arvoinen rangaistava ajatusrikos. Onneksi lait eivät oikeusvaltiossa voi purra taannehtivasti, eli ehdin juuri sopivasti julkaista tämän väärinajattelun ennen kuin ne tämän päivän fasistit sen kieltävät. Aivan kuten Räsäsen... ai niin...

Tarinan mukaan juuri tämä "turvallisuutesi vuoksi" oli käytössä noihin aikoihin, vaikka sille ei juuri mitään todisteita löydykään. Ihmiset olivat valmiita tekemään mitä tahansa, kunhan vain heille luvattiin edes pieni pala turvallisuutta. Eroaako tämä sitten jollain tavalla tästä nykypäivän viestinnästä, jossa demonisoidaan väärää näkemystä omaavat ja luvataan turvallisuutta kaikille niille, jotka tekevät juuri kuten käsketään vaikka mitään todisteita niiden käskyjen oikeasta toimivuudesta ei ole? Mutta kuten propagandassa yleensäkin, ei sillä todellisuudella ole niinkään väliä vaan tarina on se joka ratkaisee. Luottakaa tieteeseen, vaikka olemmekin itse ostaneet parhaat lausunnot mitä rahalla saa!

Pelko ja sitä kautta turvallisuuden kaipuu ei kuitenkaan voi selittää tätä käskyjen noudattamista kokonaan. Milgramin tottelevaisuuskoe selittänee myös osan, mutta liekö sekään muuta kuin osatotuus? Tyrannien kanssa häslätessä ongelmaksi onkin aina muodostunut se, että sitä tyranniaa ei suostuta havaitsemaan kun on itse oltu sitä mahdollistamassa. Se meidän ikioma parempi fasismi kun ei ole lainkaan niin paha asia kuin se väärin tehty pahojen ihmisten fasismi, tietystikkin! Voitaisiinkin tässä kohden pohtia, että jos juuri nyt maassamme olisi vallassa se "oppositio", joka vaati vieläkin tiukempia toimia, niin olisiko se liberaali paremmisto nyt kirkumassa fasismia siinä kun itse kannattamiensa tahojen tekemänä se fasismi kirpaisee vaan pikkuisen vähemmän?


Ihanan liberaalia

Klassinen liberalismi on onneksi kuopattu jo kauan sitten ja sen tilalle on tullut niin neoliberalismi kuin edistyksellisyys eli progressivismi. Liberalismin tuhon epäillään johtuneen siitä, että sillä ei koskaan ollut mitään päämäärää, vaan ihmiset saivat olla vapaita ja rauhassa. Neoliberalismi tarjosikin tähän hyvän lisän - kilpailun, kaikesta mahdollisesta. Toki kilpailu toimi niin pelotteena kuin motivaattorina jo klassisen liberalismin aikoihin, mutta neoliberalismi ajoi tämän ideologian Machiavellin "vahvimman oikeudella" todelliseen voittokulkuunsa tarjoten kaikille selvän kuvan tulevasta: voita kilpailu niin olet oikeutettu kaikkeen siihen mitä saavutat, täysin muista välittämättä. Tämähän on yleinen käsitys päättäjillä, eli kun voitti äänestyksen, kansa antoi avoimen valtakirjan tehdä juuri kuten lystää.

Edistyksellisyys taas valitsi tulevaisuudekseen ihmisoikeudet ja kaikille tasavertaisen maailman. Aivan loistava idea, eikös? Järjestämällä kaikki ne hierarkiat oikein, tulee maailmasta parempi paikka koska ihmiset eivät koskaan ole olleet tasa-arvoisia joten heidät täytyy pakottaa kilpailussa oikeaan asemaan niin silloin kaikki menee hyvin. Ja koska tasa-arvo voi toteutua vain niin, että heikointa tuetaan eniten, pitää kaikki toisin asian näkevät vaientaa, etteivät he tule pilaamaan tätä utopiaa. Syy miksei tämä ole vielä(kään) onnistunut, on tietenkin siihen käytettyjen resurssien rajallisuus, joten vaatimalla kaikkien ihmisten resursseja tähän jaloon tehtävään, voimme ratkaista tämän ongelman aina siihen asti, kunnes se tasapaino jälleen muuttuu. Eli seuraavana päivänä kun ne pelimerkit on jaettu taas uusiksi.

Jos kumpainenkin tai edes toinen liberalismin muoto kuulostaa korvaasi lähestulkoon mielipuoliselta, se saattaa johtua siitä että niin ne ovatkin mielipuolisia. Pelimerkkien jakaminen uusiksi niin pakottamalla kuin vapaalla kilpailulla johtaa aina kaikkeen muuhun kuin niiden ihmisoikeuksien antamiin vapauksiin. Rockefeller taas kertoi kilpailun olevan syntiä ja kirkon kanta vain yhdestä oikeasta yliolennosta taas ovat konservatiivisia näkökantoja, mutta samalla eivät eroa niistä nykypäivän liberaalien näkemyksistä oikeastaan millään tavalla. Mutta miksi nämä toisistaan niin etäiset näkemykset ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan tietyissä asioissa? Molemmathan lupaavat tekevänsä kaikkensa turvallisuutesi vuoksi...


Kollektiivisesti kaikki on hyvin

Niin ne tarinan pahat natsit kuin nämä nykypäivän "hyveelliset johtajat" kertoivat tekevänsä kaikkensa, että juuri sillä hyvällä kansalaisella kaikki olisi hyvin. Yhteinen hyvä ajaa yksilön hyvän ohi, vaikka se sotiikin niitä liberaalin demokratian peruspilareita ja ihmisoikeuksia vastaan. Mutta kun koko akateeminen paremmisto joka päästetään asiasta ääneen on asiasta yhtä mieltä, ollaan saavutettu konsensus jonka mukaan fasistinen järjestelmämme ei ole fasistinen ja ihmisoikeuksiin kuuluu väärien mielipiteiden hiljentäminen vaikka väkisin. Koska yhtenäinen kansa on onnellinen kansa. Ja ainut tapa luoda yhtenäinen kansa on pitää huolta siitä, että kaikille kerrotaan ne samat asiat, samalla tavalla. Vääriä tulkintoja tahi vääriä tietoja ei kansan korviin parane päästää.

Niin liberaalit kuin konservatiivit, kuin ne kaikki muutkin ideologiat joiden mukaan tämmöinen "demokratia" on ihan parhautta, ovatkin yhdestä kriittisestä asiasta täsmälleen samaa mieltä: on olemassa taho, jolla on oikeutus valtaan muiden yli. Totalitaarinen tai fasistinen järjestelmä merkitsee sitä, että ihan kaikki on sen yhden tahon alla ja alisteista sen määräysvallalle. Mutta tämä on ongelma ainoastaan silloin, kun se yksi taho on väärä, eikä se meidän oma oikeamielinen tyranni. Huomaatko, että on paljon parempi olla sen kauniisti hymyilevän hirmuvaltiaan alla kuin sen pahan natsilta näyttävän ikeen alla, vaikka lopputulos omalla kohdalla on täsmälleen sama?

Eric Frank Russell kirjoitti aikoinaan lyömättömästä aseesta, jota ei kukaan kyennyt koskaan viemään pois eikä tekemään sille mitään: F. - I. W. ... Freedom - I won't, eli vapaus - kieltäydyn. Tämä on se ainut asia, vapaus, joka ihmisellä oikeasti on. Kyllä, sen käytöllä on seuraamuksensa ja moni valitsee mieluummin nöyrtymisen sen sijaan että pitää kiinni siitä omasta vapaudesta. Ihmisoikeuksiksikin näitä voitaisiin kutsua, mutta ihmisoikeudet ovat lähinnä vain etuoikeuksia, jotka voidaan ihmiseltä kuulemma oikeutetusti ottaa pois kun niin halutaan. Sitä kieltäytymistä ei tosin voida ottaa pois, mutta kun on kuulemma oikeutettua tehdä muille pahaa kun joku on käskenyt niin vapaudesta kiinni pitäminen voi olla kohtalokasta. Turvallisuutesi vuoksi sinun tuleekin luopua vapaudestasi, kertoo jokainen kollektivisti.

Fasismidenialismi

Denialisti?

Denialistiksi nykyään haukutaan ihmisiä, jotka eivät noudata virallisen tarinan mukaisia "tieteen konsensuksen" tuloksia. Tieteen vapauteen kuuluu jatkuva tiedon etsiminen, uudelleenarviointi, teorioiden kehittäminen ja väitteleminen, paitsi niissä asioissa, joissa virallinen tarina on ainoa sallittu. Zombie-viruksen-, ilmastonmuutoksen-, piikitysten- ja tietenkin holokaustinkieltäjät ovat "pahoja ihmisiä", joiden mielipiteillä, todisteilla ja argumenteilla ei ole pienintäkään merkitystä ja heitä saa lyödä kuin vierasta sikaa. Näin siis sananvapauden luvatussa demokraattisessa oikeusvaltiossa, Suomessa, sekä tietysti lähes kaikkialla "lännessä", missä ihmisoikeudet ovat tärkeitä. Montako ristiriitaa löydät jo tähän mennessä?

Mark Hoofnagle, jonka kerrotaan olevan denialismi-asiantuntija, antaa denialismiin viisi tuntomerkkiä. #1 - Salaliitot: Vihjataan, että vastustaja ei pelaa avoimilla korteilla tai he ovat osa salaliittoa. #2 - Väärä valikointi: Valitaan omaa kantaa tukevia todisteita ja tutkimuksia, samalla kun väitetään että vastapuolen todisteet ovat vanhentuneita/väärin. #3 - Väärät asiantuntijat: Maksetaan asiantuntijoille lausunnoista, jotka lisäävät uskottavuutta omalle kannalle. #4 - Liikkuvat maalitolpat: Kiistetään vastapuolen todistusaineisto ja vaaditaan jatkuvasti jotain muita todisteita/näyttöä. #5 - Loogisia virhepäätelmiä: Käytetään esimerkiksi virheellistä analogiaa (ns. apples and oranges), seurauksiin vetoamista, olkiukkoa tai savuverhoa (asiaankuulumaton argumentti huomion ohjaamiseksi muualle).

Denialismileiman ja skeptisyyden ero on ainoastaan kyseessä olevassa aiheessa ja siinä oikeassa/väärässä kannassa. Tieteen konsensus, joka on taas virheargumentti jo itsessään (niin auktoriteettiin kuin enemmistöön vetoaminen), kun on siitä jännä juttu, että tiede ei ole demokratiaa missä enemmistö on oikeassa. Mutta kollektivisteille tämä ei käy lainkaan päinsä, vaan kaikki tieto on demokratisoitava - enemmistö on oikeassa, riippumatta todisteista. Tämä kaksoisstandardi ei tunnu häiritsevän valtaosaa kansasta, mutta se johtuu puhtaasti median tavasta esittää nämä asiat - jos maassamme olisi edes auttavasti riippumaton ja puolueeton media, sieltä idioottilaatikosta tulisi muutakin kuin näiden kollektivistien saarnoja 24/7. Ja kun niin yksityiset jätit, valtiot ja media pelaavat samalla puolella, sitä kutsutaan fasismiksi, piti siitä sitten tai ei.


Tämähän on demokratiaa!

Peilataampa tätä nykyistä yhteiskuntaamme tuohon Hoofnaglen denialismiin. Suurin osa kansasta kertoo, että elämme demokraattisessa oikeusvaltiossa, pystymättä kuitenkaan antamaan sille todisteeksi muuta kuin yllä mainittuja vääriä valikointeja ja asiantuntijoita. "No joo, onhan tässä ongelmia, mutta tämä on kuitenkin paras olemassa oleva järjestelmä!" - kuin suoraan denialistin suusta sanoisi mediamme, jos ei olisi itse mukana tässä fasismissa. Näitä samoja argumentteja kun on riittävän monta vuotta kuunnellut niin ei jaksa enää edes yllättää nämä kollektivistien epätoivoiset yritykset kieltää se karu tosiasia, että kansanvalta on vain kaukainen ajatus, elämme fasistisessa hirmuvallassa. Totalitarismi, kommunismi, feodalismi, tyrannia... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ison rahan/lääketieteen johdolla toimiva fasismi.

Salaliitto! Venäjä, Putin, mystiset ja salaiset tahot rahoittavat väärää mieltä olevia! Naamarätittömät haluavat tappaa kaikki ja ihmiskokeesta kieltäytyvät ovat itsekkäitä, koska ihmisoikeudet kuuluvat vain oikeamielisille! Vastamediat julkaisevat väärin tulkittuja faktoja tarkoituksenaan tuhota yhteiskunta! Olisiko siinä #1 Hoofnaglen listalta? Saksassa hiljan tuli julki, kuinka he olivat maksaneet tutkijoille tuottaa tuloksia, jotka oikeuttavat kaikki rajoitukset. Suomessa on seilattu ja veivattu tutkimusten ja numeroiden kanssa pian vuoden, eikä siltikään saada numeroita näyttämään niin pahalta että se oikeuttaisi näihin toimiin, mutta poliittinen päätös ajaa tieteen ohitse jos tiede ei suostu antamaan oikeaa tulosta. Siitä 2# ja osin #4.

Televisioon kiikutetaan asiantuntijoita toisensa perään, jotka papukaijana toistavat samoja asioita, vaikka meiltäkin löytyisi niitä eri mieltä olevia. Mutta se on kuulemma journalismia, että kuunnellaan yhtä puolta ja haukutaan toista hulluksi... #3? Käytetään tietokonemalleja joille ei ole mitään perustaa, pohjaten lukuihin joilla ei tee mitään koska ne on tahallaan vääristelty, mutta tämä kelpaa argumentiksi jopa ulkonaliikkumiskieltoon. Jos emme nyt toimi, tapahtuu sitä ja tätä! Mutta ne niitä parempia virheargumentteja, eli kaikki on hyvin vaikka saatiinkin koko sarja, #5 mukaan lukien Hoofnaglen listalta kasaan heittämällä.


Eihän tuo ole fasismia!

Kollektivistit ovatkin menneet tässä fasismintavoittelussaan niin pitkälle, että itse sana "fasismi" on pitänyt määrittää uudelleen (palingeneettinen ultranationalismi) ettei vaan ihmiset lähtisi pohtimaan että kuinka pahasti kusessa oikeen ollaankaan. Fasismi kun on kollektivistien märkä uni. Jos mainitsee vaikkapa "suuren nollauksen", se kielletään välittömästi vaikka se on ihan vapaasti kenen tahansa luettavissa, eikä sitä olla millään tavalla kumottu - päinvastoin, sitä tukevia artikkeleita on media pullollaan. Denialistit menevät helposti todistettavien todisteiden ohitse, koska on täysin mahdoton asia että heitä oltaisiin huijattu tai että he olisivat väärässä.

Ihmiset on ajettu niin syvälle paniikkiin ja pelkoon, etteivät he kykene enää edes näkemään niitä päivänselviä merkkejä nenänsä edessä. Kaikki väärää mieltä olevat halutaan vaientaa, koska se kognitiivinen dissonanssi on niin hemmetin epämukavaa. Mitäs siitä jos annetaan omat oikeudet ja vapaudet pois, koska saamme vaihdossa turvallisuudentunnetta - turvallisuuttahan ei ole missään vaiheessa luvattu, ainoastaan semmoisen lämpöisen tunteen että "olen tehnyt kaiken mitä käskettiin, joten olen ansainnut pyhän voitelun joka minua suojelee".

Lännen peikkosadun mukaiset natsit olivatkin amatöörejä näihin tämän päivän kollektivisteihin. Digitaalinen hihamerkki on aplodien raikumana tulossa keskuuteemme, mutta se ei millään tavalla kuulemma ole ihmisoikeuksia polkeva asia. "Salaliittoteoreetikoksi" leimattujen ennustukset ovat tässä vuoden aikana tulleet yksi toisensa jälkeen toteen pelottavalla tarkkuudella, mutta se on vain yhteiseksi hyväksi ja heikompien turvaksi, että sinä luovut vapauksistasi ja oikeuksistasi. Kollektivistit ovat aina olleet valmiita luovuttamaan muiden vapaudet ja oikeudet vallanpitäjille, mutta yleensä siinä kohtaa se hieman harmittaa kun ne omatkin vapauksien menetykset lopulta kirpaisevat omalla kohdalla. Siihen asti kuitenkin kaikki on hyvin, ei tällä ole mitään tekemistä fasismin kanssa vaikka se täsmääkin sen määritykseen 1:1. Ja kaikki on hyvin, vaikka kaikki mediasta/propagandasta kertova tutkimustieto ja kirjallisuus kertoo kuinka tämä on mahdollista. Noh, onneksi meillä on sentään itsensä mukaan maailman vapain ja luotettavin media! Eikä yhtään denialismia mailla halmeilla!

Miten politiikassa aina löytyy konsensus?

Ideologioiden sillisalaatti

Kun katsoo mitä agendoja eri poliittiset puolueet Suomessa sanovat ajavansa, voisi luulla, ettei ole mitään mahdollisuutta löytää mitään keskitietä, joka sopisi edes hallituspuolueille. Mutta silti, kuin ihmeen kaupalla, onnistutaan joka ikinen kerta muodostamaan hallitus jopa täysin päinvastaisten ideologioiden yhdistelmistä. Näin äkkiä ajatellen tehtävä onkin mahdoton... vai onko? Esitän seuraavaksi oman näkemykseni asiaan ja sitä varmasti moni pitää ns. "vääränä mielipiteenä", koska eihän se nyt noin mene ja vain äänestämällä voi vaikuttaa! Jep, reilu sata vuotta tätä demokratiaa on nyt kokeiltu ja joka kerta on menty huonompaan suuntaan vähintäänkin osalle kansasta. Joskus taas on menty huonompaan suuntaan lähes kaikille, mutta silti ongelmaa yritetään korjata sillä millä se on tullutkin - tukemalla koneistoa.

Aloitetaan vasemmalta, millä suunnalla sekaannus eri ideologioista vaikuttaa olevan suurin. Päällimmäinen aate vasemmistolla on sosiaalidemokratia, joka on kapitalistisen järjestelmän päälle liimattu "pohjoismainen malli", missä kansa tyhmennetään (koulu ja media) ja pidetään sairaana (ruoka ja lääkkeet) kansalta varastetuilla rahoilla. Jenkeissä puhutaan demokraattisesta sosialismista, joka olisi valtio-omisteista "demokratiaa", mutta Suomen sosiaalidemokratia ei sitä ole. Ja mitä ennen kaikkea Suomen järjestelmä, mitä vasemmisto ajaa, ei ole, on sosialismi tai kommunismi. Siis niiden aatteiden mukaan, tosin kommunistinen järjestelmä jota markkinapuheissa on käytetty on ongelman ytimessä, mutta siitä pian lisää.

Mitä ideologiaa vasemmisto sitten Suomessa ajaa? Edistyksellisyyttä, eli kaikkea metoosta intersektionaaliseen feminismiin ja tasa-arvona käsitystä, jonka mukaan mies on aina sortaja joten naisoletettujen uhriasemaa on nostettava aina oikeusasteita myöden. Taloudenhoidossa vasemmisto kertoo ajavansa köyhien ja sorrettujen asiaa, jakamalla rahaa omille kavereilleen sekä valikoiduille lemmikkiryhmilleen, unohtaen ne oman maan köyhät ja sorretut tyystin, koska siitä ei saa hyvesignaalointipisteitä kun auttaa työnsä menettäneitä ja alkoholiin sortuneita kantasuomalaisia. Koska vasemmistolla on taustallaan koko kyltyyrieliitti, maamme paremmisto, heitä nuolemalla saadaan pidettyä koko maa mahdollisimman edistyksellisenä, myös koko koulujärjestelmä mukaan luettuna.


Oikeisto eli "vääristö"

Suuri helpottava asia oikeistolla onkin se, että heidän ajamansa kapitalistinen järjestelmä ei kohtaa pienintäkään vastustusta vasemmistolta, joka on unohtanut omat vanhat ideologiansa tyystin. Vain ne muutamat vanhan mallin vasemmistolaiset vastustavat tätä kehitystä, mutta heidät on vaiennettu niin hyvin, että hallitukset jo vuosikymmenten ajan ovat noudattaneet hyvinkin oikeistolaista eli kapitalistista taloutta. Ja jos tarkkoja ollaan, ei pelkästään kapitalistista, vaan neoliberaalia järjestelmää, missä kilpailu ratkaisee kaikki ongelmat. Tästä oikeistolla tuntuukin olevan yksimielisyys vasemmiston kanssa, mutta valtaosa oikeistolaisista toki kannattaa sosiaalidemokratiaa sen yleishyödyllisten työväenluokan hallintakeinojen vuoksi. Oikeat oikeistolaiset kun käyttävät yksityisiä palveluita, siinä kun se työväenluokka ajetaan heidän itsensä maksaman myllyn läpi.

Ainut eroavaisuus maamme vasemmiston ja oikeiston välillä onkin siinä, että osa oikeistolaisista ainakin esittää olevansa konservatiiveja - persut. Tämä siis merkitsee sitä, että ihan kaikkea intersektionaalisuutta ei haluta juhlien ottaa vastaan, mikä tekeekin yhden ylimääräisen tason tähän sirkukseen. Nimittäin vasemmiston paremmisto on määrittänyt, että nämä konservatiivit, kansallismielisenä itseään pitävät, ovat uuskielen mukaan "pahoja fasisteja". Tähän määritykseen tarvitaan kahdesta-kolmeen tunnusmerkkiä, jotka ovat: "palingeneettinen ultranationalismi", kansallismielisyys ja liberaalien arvojen vastustaminen. Ja sama suomeksi - olet fasisti, jos kuulut kansallismieliseen ryhmään jolla on näkyvä johtaja tai pidät itseäsi muuten vaan kansallismielisenä, minkä lisäksi et myöskään hurraa intersektionaaliselle feminismille. Tämä edistyksellisyyden vastustus tosin riittää joissain tapauksissa fasismileimaan, mutta kansallismielisyys lyö ryhmän lukkoon. Mitä tällä uudella määrityksellä on sitten tekemistä oikean fasismin kanssa? Ei niin mitään...

Oikeiston ja vasemmiston kinaaminen keskenään rajoittuukin vain muutamaan varsin triviaaliin seikkaan, samalla kun esimerkiksi talousasioissa koko poliittinen kenttä on yksimielinen - rikkaille annetaan, köyhiltä otetaan. Koska koko kenttä kuitenkin ymmärtää sen, ettei kansalta saisi ihan kaikkea viedä, ovat he kaikki valmiita uhraamaan pieniä osia kokonaispotista johonkin hyvältä kuulostavaan, mutta usein päinvastaiseen tulokseen päätyvään "auttamiseen". Annetaan vaikkapa asumistukia, jotka menevät suoraan harvojen taskuun käymättä edes niiden heikompiosaisten kukkarossa. Mutta talous on tietenkin vain osa siitä koko poliittisesta kentästä, joten millä ihmeellä sitten ne kaikki muut asiat saadaan setvittyä konsensukseen saakka?


Yksi ja sama ideologia

Mikä sitten on se yhteinen ideologia, jota (lähes) kaikki poliitikot ja sinne pyrkivät kannattavat? (Länsimainen) "Demokratia", eli ajatus siitä, että kun kansa käy äänestämässä, he antavat valtansa poliitikoille ja sen ansiosta poliitikot ovat oikeutettuja käyttämään valtaa kaikkien kansalaisten yli - myös niiden, jotka eivät tähän suostuneet. Erottamattomana osana tätä samaa "demokratiaa" on myös neljäs valtiomahti, media, sekä kaksoisvaltio, jotka yhdessä varmistavat sen, ettei kansalla ole pienintäkään hiventä oikeaa valtaa jäljellä. Kaikki valta kuuluu niille, jotka kykenevät ohjailemaan ja manipuloimaan "päättäjiä" tekemään laillisesti kaikki ne asiat, jotka muutoin olisivat hyvinkin kansan tahtoa vastaan.

Mutta pelkkä "demokratia" ei riitä, vaan siellä samassa ongelman juuressa on myös se toinen ideologia, joka varmistaa ettei se "demokratia" petä - kollektivismi. Usko siihen, että yhteinen etu ajaa yksilön edun edelle ja että on olemassa tahoja, joilla on oikeutus valtaan muiden yli, eikä vain sen oman kollektiivin vaan kaikkien sillä alueella elävien yli. Kollektiivi antaa tämän oikeuden harvoille, jotka sitten oikeutetusti hallitsevat kaikkia muita. Enemmistön diktatuuri, eli demokratia, on tämä kaunis aate, joka yhdistää kaikkia kollektivisteja. Kansanvallalla ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa, vaikka kansanvalta olisi vain suomeksi kääntäen "demokratia". Ja demokratiassa vain äänestämällä voit vaikuttaa! Annetuista vaihtoehdoista, tietenkin, koska eihän kollektivisteilla ole vapaata valintaa mistään - ainoastaan ennalta määrättyjä "oikeita" vaihtoehtoja.

Kun koko polittinen kenttä siis tietää kannattavansa samaa asiaa, kollektivismia, on päätöksiä helppo tehdä - ainoastaan ne pienet muotoseikat sekä kenen kavereita sillä kaudella tuetaan eniten vaihtelee, muutoin homma jatkuu samalla tahdilla vuodesta toiseen. Nyt esimerkiksi pieni osa kansasta on vaatimassa Marinin hallitusta luopumaan vallasta, mutta kun se tullaan korvaamaan vain uudella kollektivistien jengillä niin muutoksen odottaminen on isommassa mittakaavassa täysin turhaa. Onneksi mediamme on 100% menossa mukana, koska heillä olisi keinot korjata asia ja antaa se valta ensimmäistä kertaa kansalle. Mutta kukapa sitä nyt haluaisi omata valtaa kaikkien muiden yli? Sehän on vaan hullua salaliittoteoriaa, että maailmassa olisi tahoja jotka siihen pyrkivät... eiks jeh? Ainiin, mikäs se kollektivistien unelma onkaan? Fasismi - kaikki valta yksissä käsissä.

Ja taas meitä maalitetaan!

Valmiina, tähdätkää, tulta!

Kun 2019 lokakuussa raapustelin "Hei, me maalitetaan!", oli päivänselvää ettei tämä sirkus jäisi tähän. Sisäministeriömme asettaman työryhmän tuloksen voi jokainen käydä itse tsiikaamassa: "Maalittamisen vastaisten toimien tehostaminen : Työryhmäraportti", mutta ajattelin käydä tuosta 37-sivuisesta läpyskästä joitain kohtia läpi. Vähemmän yllättävästi johtopäätös oli sama kuin aina ennenkin: tarvitaan enemmän byrokratiaa ja rajoituksia, koska se on sananvapautta! Ainiin ja perustetaan runsaasti lisää työryhmiä tutkimaan asiaa kansalta varastetuilla verorahoilla, koska mikäettei? Säästääkseni kansan rahaa, tarjoankin tämän analyysin ihan ilmatteeksi myös sinne hallintohimmelien keskellä majaileville tyhjäntutkijoille. Ai hitto, olikahan tuo jo maalitusta...? noh, aloitetaan.

Alkuun tietenkin ruusut: kyllä, uhrien asemaa on syytä parantaa, minkä tahansa rikosten uhrien. Poliisin olisi myös syytä noudattaa lakia samalla tavalla kaikkialla Suomessa, myöskin ihan jokaisen ihmisen kohdalla - oikeusvaltioperiaate ja silleen. Kampaviinereitä näiden asioiden huomaamiseen mahtoikin kulua yhden tavisveronmaksajan koko elämän maksukyvyn verran, eli ei ihan hukkaan sekään raha mennyt? Ruusuja annan myös raportin pituudelle, koska 37 sivuisen lärpäkkeen selaamiseen ja sen sadannen kerran veden olevan märkää toteamiseen ei onneksi tuhlattu digitaalisessa muodossa sen enempää tavuja, eikä paperillekkaan tulostettuna tarvitse kaataa koko sademetsää että saadaan sanottua samat asian jälleen kerran. Siihen ne ruusut sitten loppuukin...

Koko maalituksen ongelma, niin syy kuin seuraus, voitaisiin kiteyttää siihen, että kun kansalle on syötetty paskaa vuosikymmeniä niin joskus se röyhtäys saattaa haista paskalta myös siellä virkamiesten norsunluutornissa saakka. Jos ihmiset eivät mistään opi hyviä tapoja keskustella ja antaa palautetta, se palaute saattaa töksähtää silleen ikävästi ja tulla annetuksi vitutuksen mielentilassa, mahdollisesti muutaman nestemäisen rohkaisun saattelemana. Koulussa opetetaan olemaan hiljaa, tekemään mitä käsketään ja puhumaan vain silloin kun sille annetaan lupa ja silloinkin saa puhua vaan vastatakseen auktoriteetin esittämään kysymykseen. Ja sitten KUN se päivä tulee vastaan, jolloin se auktoriteetti kusikin niihin muroihin, niin olettaako joku aikuisten oikeasti, että se palaute tulee joka kerta sivistyneesti ja sääntöjä noudattaen?


Kun tämä ei oikeasti ole mitään rakettitiedettä

Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Kun se virkamies, poliitikko, juurnalisti tai kuka tahansa töppää toimissaan, ei se palaute siltä uhrilta ole välttämättä se kaikista positiivisin tapahtuma. Tekemällä jatkuvasti typeriä päätöksiä ja tahallaan sössien muiden asioita, on lähes ihme jos se virkamies tahi poliitikko ei saisi kansalta palautetta. Onkin kansalaisvelvollisuus antaa palautetta huonosta kohtelusta, koska ihan jokainen virkamies ja poliitikko kun on töissä juuri sille tavan tallaajalle. Tai no, sillä sadulla tätä "demokratiaa" meille myydään. Käytännössähän niin ne äänestetyt kuin tehtäviinsä valitut ihmiset, sekä monet muutkin toimijat ovat vain se kansalaisen kohtaama koneiston puhuva pää. Maalittamisessa ollaankin nyt ottamassa enemmän huomiota siihen ketä maalitetaan, mutta ei sillä tavalla kuin voisi ajatella. Kerron asiasta oman näkemykseni...

Maalittamisen kohteet voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: valtion/kunnan väki, yksityisten yritysten työntekijät ja juurnalistit. Yksityisten yritysten työntekijöiden maalitus on tietenkin ikävä asia, koska usein se paska sataa niskaan niille, joilla ei ole valtaa tehdä asialle mitään. Jos työntekijä on töpännyt niin "anteeksipyyntö, korjaus ja matka jatkuu" luulisi riittävän? Mutta jos se vika on sielä yrityksessä itsessään, menee viha organisaatiota vastaan henkilöön, joka ei ollut (välttämättä) syyllinen. Kyllä, jokainen työntekijä on vastuussa siitä, mitä itse tekee ja jos on tietoinen siitä, että organisaationsa kusee asiakasta silmään niin täydellisessä maailmassa se asiakkaalle paskan kaatava henkilö ei suostuisikkaan sitä tekemään. Mutta nykypäivänä tehdään mitä käsketään, joten Nürnbergin puolustuksella mennään.

Valtion ja kuntien toimijat ovat "meillä" töissä ja vastuussa siis kansalle. Avoimmuus ja hallinnon läpinäkyvyys ovat kriittisiä asioita toimivassa demokratiassa. Käytännössähän kansa on se välttämätön paha jota vastaan kaksoisvaltio suojelee itseään. Kaikki kritiikki olisi osoitettava organisaatioon, joka ei ole vastuussa mistään ja yksilöt ovat vain nimettömiä ja kasvottomia toimijoita kansaa kohtaan. Ja sen ansiosta kansaa kohdellaankin kuin numeroita liukuhihnalla ja tilastojen täytteenä. Mutta virkamiehiä ja muita poliittisia toimijoita ei saa kansan julki kritisoida, vaan siitä on aina tehtävä vain valitus virallisia reittejä ja kumarrettava syvään toivoen että vääryys korjaantuu. Paitsi...


Juurnalismia

Jos kyseessä taas on oikea toimittelija, silloin virkamiesten ja poliittisten toimijoiden arvostelu on ok, kunhan vaan ensin saa siihen luvan päätoimittajalta. Toimivassa demokratiassa journalisti ei ole millään tavalla suojeltu toiminimi siitä syystä, että kun valtio lähtee määrittelemään kuka saa olla toimittelija, se tuppaa johtamaan tarkasti rajaantuvaan runkkurinkiin samanmielisiä ja samaa etua ajavia. Aivan kuten lääkäreillä ja lakimiehillä on jo päässyt käymään. Mutta näin siinä raportissa taas pääsi käymään - toimittajat kuuluvat joko "oikeisiin" ja "vääriin", samoin kuin heidän mediansa. Oikeat tahot saavat arvostella ja heitä ei saa arvostella, siinä kun väärät tahot eivät saa arvostella muita, samalla kun heitä saa lyödä kuin vierasta sikaa. Oikeusvaltio, tiedäthän?

Kun yksittäinen ihminen lähtee somessa "maalittamaan", eli hakemaan oikeutta kohtaamaansa vääryyteen nostamalla esille sen "pahantekijän", tämä on ongelma... joskus. Joskus taas tämä on kannatettavaa ja hurrattavaa, mutta kuka sen saakaan määrittää koska täsmälleen sama toiminta on sallittua ja koska ei? Selvästikkin vallanpitäjämme kykenevät sen määrittämään oikein ja tasavertaisesti, koska haluavat lakipykäliin saakka muutoksia. Nykkisääntönä voidaan kansalle antaa kuitenkin tämä yksinkertainen ohje: fasisteja saa maalittaa vapaasti, fasistin maalittaessa muita teko on rikos. Ja mikäs se fasistin määritelmä on? Fasisti on kansallismielinen ja/tai edistyksellisyyttä vastustava taho. Jos et usko, kysy vaikka *beep beeeep*lta, maamme johtavalta fasismintutkijalta. Huomiolle pantavaa on se, että fasismilla ei ole mitään tekemistä fasismin alkuperäisen määritelmän kanssa.

Kaiken tämän olisi tietysti kuulunut esittää salonkikelpoisesti, esimerkiksi "Pidän sisäministeriön perustaman työryhmän raporttia osin ongelmallisena, koska siinä yleistetään tiettyjä negatiivisia ilmiöitä eikä paneuduta lainkaan ongelmien juurisyihin." Mutta Funtsittavaa ei ole salonkikelpoinen, joten voin sanoa ihan vapaasti että "ei helvetti mitä soopaa on taas tuotettu kansan rahoilla". Raportissa jopa oltiin huolestuneita siitä, kuinka jotkut tahot kehtaavat "maalittaa" ihmisiä netissä ja saattavat jopa tekemällä niistä videoita tienata Youtubesta mahdollisesti jopa merkittäviä summia rahaa. Rikoshyöty on välittömästi luovutettava valtiolle! Ja kun valtamedia seuraavan kerran lynkkaa jonkun tahon virheellisesti, määrätäänkö koko puljun sen kuukauden tulos menetettäväksi valtiolle? Samat säännöt kaikille - oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti, eiks jeh?

Kun pelkoporno päättyy, kuka kantaa vastuun?

Pelkoa joka tuutista

Vuoden päivät on media pian tunkenut pelkopornoa joka tuutista tähän pandemiaan liittyen. Kuinka aito itse pandemia on, sen saa jokainen päätellä itse, mutta tämä pelkopandemia jota media on ollut luomassa vallanpitäjien käskystä on täysin todellinen ja sen seuraamuksia saatamme joutua ihmiskuntana parantelemaan seuraavat vuosikymmenet. Alkuvaiheessa tätä pandemiahäslinkiä ilmaantui jo useampikin dokumentti niin Briteistä kuin Saksasta, joissa kerrottiin hallinnon viestintäsuunnitelmista. Sanoma oli selvä: pelolla lähdetään tätä ongelmaa ratkaisemaan, koska se on tutkitusti paras konsti! Mutta paras, kenelle?

Ihmisten hallintaa on tehty pelolla jo kauan ennen vuotta miekka ja kilpi, mutta kun psykologiaa lähdettiin kunnolla tutkimaan vasta reilut sata vuotta sitten, löydettiin ne tarkat keinot kuinka sillä pelottelulla saadaan maksimaalinen tulos irti. Nykyään puhutaan "fear appeal" termistä, joka kääntyy noin suunnilleen pelkoon vetoamiseksi, tosin virallista termiä suomeksi en pienen kaivamisen jäljiltä hoksannut. Psykologiassa, sosiologiassa ja markkinoinnissa käytetään strategioita, joilla ihmisiä pyritään saamaan tekemään tai olemaan tekemättä jotain asiaa. Tupakkiaskien syöpäpelotteet on tästä hyvä esimerkki, jota on myös tutkittu runsaasti. Niinkin runsaasti, ettei ole ihan varmaa onko niistä mitään hyötyä, koska ne jotka polttavat, tekevät sen siitä huolimatta mikä siinä askin kyljessä on...

Pelolla ihmisiä manipuloitaessa onkin tärkeää lisätä muutama pieni kikka mukaan soppaan. Ihmisille on annettava jokin helppo asia tehtäväksi, jota seuraamalla se oma henkikulta saattaa pelastua, sekä mieluusti annettava terveysasioista puhuttaessa keinoja miten asiaa voi itse diagnosoida ja sen mukaan tehdä päätös tarvitaanko mahdollisesti apua. Ja jos nämä ei riitä, voidaan sitä pelotetta toistaa 24/7/365 niin johan menee jakeluun! Paitsi että ei mene niille, joille sanoma ylitti sen kyllästymispisteen jonka jälkeen koko pelottelu ohitetaan olankohautuksella. Netissä kiertää väite, jonka mukaan KGB olisi 60-luvulla tutkinut pelkoa ja todennut, että pommittamalla kahden kuukauden ajan jotain pelotetta, ihminen ei sen jälkeen enää kykene siitä murtautumaan irti vaikka hänelle lyötäisiin faktat tiskiin pelotteen olleen vain tekaistu. Mene ja tiedä pitääkö se paikkansa, nuo tiedustelupalveluiden ihmiskokeet eivät yleensä päädy valtaväestön ihmeteltäväksi...


Pysyvä vaikutus?

Tätä "fear appeal" sanoman toista puolta taas ollaan tutkittu hyvin rajallisesti. Niin mitä toista puolta? Sitä, kuinka se vaikuttaa ihmisiin kun heitä pelotellaan. Erään tutkimuksen sivuhuomautuksena oli, että jenkkien potkupallojuhlien väliaikashown mainos, jossa sanoma oli ollut "osta vakuutus tai lapsesi kuolee" oli saattanut aiheuttaa surua ja masennusta ihmisissä. No mutta tärkeintähän on se, että sanoma menee perille eikä se mitä sivuvaikutuksia sillä on, tietysti! Paitsi että kun se pelkoon vetoaminen ei ole niin hyvä konsti ja sen mahdolliset haittavaikutukset ovat vain arvailuja niin mikä voisikaan mennä pieleen? Ehkäpä se, että koskaan ennen ei olla pelkoon vetoamista tehty näin pitkiä aikoja jatkuvalla syötöllä. Monen maan itsemurhatilastot näyttävät jo nyt trendin ja psykologisia palveluita tarvitsevien ihmisten määrä on räjähtänyt käsiin. Mutta ainakaan eivät saaneet nuhaa, joten kaikki hyvin?

Kroonista pelkoa, paniikkia, traumoja ja ahdistusta on taas tutkittu runsaasti ja niiden vaikutuslista on vähintäänkin hätkähdyttävä. Lievemmästä päästä löytyy unettomuutta ja syömishäiriötä aina kroonisiin tulehduksiin, autoimmuunisairauksiin ja muihin elämän ennemmin tai vielä ennemmin tuhoaviin asioihin. Ja miksi näin? Kun mieli ei enää kykene selviämään päivästä, kroppa seuraa perässä. Itsemurha on ikävä kyllä monelle se valittu tie ulos siitä kaikesta ahdistuksesta, joten voisi ainakin luulla ettei kannattaisi ihmisiä suurin joukoin ajaa krooniseen pelkotilaan. Mutta nyt ollaan tietenkin pelastamassa koko maailmaa, joten tärkeämpää on pelastaa ihmiset juuri nyt ja antaa sitten huomenna heidän kuihtua pois?

Kun kerran tiedetään tutkitusti miten pelko voidaan aiheuttaa sekä miten jatkuva pelkotila aiheuttaa suuria ongelmia, voidaankin ihmetellä että ihanko oikeasti tässä jäätiin millään mittarilla "voiton puolelle"? Toki on olemassa kaksi ihmisryhmää, joita moinen asia ei vaivaa: psykopaatit ja sosiopaatit. Vuosia sitten Totuuden torvi kirjoitti "Puolet kansanedustajista on hulluja" ja korjausvaatimuksen jälkeen se jäi muotoon "Puolet kansanedustajista ei ole hulluja"... eli olisiko turvallisempaa sanoa että "Osa kansanedustajistamme ei ole psykopaatteja tai sosiopaatteja" vaiko "Osa kansanedustajistamme saattaa olla mieleltään terveitä"? Oli sielä korvien välissä sitten vikaa tai ei niin päättäjien kuin median osalta, kysymys edelleenkin kuuluu: kuka kantaa tästä vastuun?


Ei kukaan, tietenkään!

Ainiin, näitä nyt vaan sattuu ja tapahtuu. Ei kukaan ole vastuussa vaikka tiedettiinkin mitä siitä seuraa kun ajetaan kansa paniikkiin pitkäksi ajaksi. Sehän oli kuitenkin heidän parhaakseen, suojeltiin niitä heikkoja ja vanhuksia, vaikka siinä nyt sitten epäonnistuttiinkin. Moni toki syyttää liian vähäisiä keinoja, liian löysiä rajoitteita ja aivan liian heppoista propagandaa siitä, että kansa ei suostunutkaan olemaan kuolematta yhteen asiaan vaikka kuolikin moneen muuhun ja tullee näiden toimien seurauksena kuolemaan kaikkeen siihen mikä sopivasti ohitettiin kun peloteltiin tasan yhdestä asiasta. Noh, jos ei mitään muuta saatu aikaiseksi niin ainakin se rikkain väestönosa on nyt rikkaampi kuin koskaan ennen ja köyhimmät ovat saman verran omasta selkänahastaan repineet sitä varallisuutta irti siirrettäväksi sinne huipulle.

Milläs asiaa sitten voidaan lähteä korjaamaan? Pelokkaan ihmisen herättäminen faktoilla on sula mahdottomuus. Yhtä helppoa on uskotella araknofoobikolle, että ei se hämähäkki ole niin vaarallinen tai pelottava kuin todistaa faktoilla että tässä pandemiassa vedettiin pahasti överiksi ne toimet. Kumpikin kun on täysin vakuuttunut siitä, että se oma pelko on oikea ja oikeutettu. Psykiatreille tuleekin olemaan tilausta seuraavat vuosikymmenet kun ne nyt ihmisiä pelkäämään opetetut muksut lähtevät ulos pahaan maailmaan jossa on muita ihmisiä. Rikos ihmisyyttä vastaan ei taida liioin vanhentua koskaan, joten toivotaan että joku kaunis päivä ihmiskunta katsoo näitä aikoja ja vannoo "ettei koskaan enää"... ja sitten perkele toimii sen mukaan!

Kollektivistit kuitenkin hurraavat tälle kaikelle, koska nyt saatiin valtaosa ihmisistä tekemään kuten haluttiin ja jos vielä saadaan rangaistua niitä jotka eivät tehneet niin se olisi vielä parempi juttu. Naamakirja taisi tänään tai eilen ilmoittaa, että juuri nyt esillä oleva piikityspaniikinlietsonta on sen sortin propagandakampanja, että kaikki siitä vääriä faktoja levittävät tullaan potkimaan ulos. Koska niinhän se tiede toimii: kielletään väärät näkemykset. Onneksi pelosta ja sen vaikutuksesta on tehty paljon tutkimuksia, joten voidaan osoittaa ettei tietämättömyydestä ollut kysymys. Nürnbergin puolustus eli "tein vaan mitä käskettiin" tulee varmasti olemaan kovassa huudossa, kun niin media kuin päättäjät kertovat syitä miksi miljardien ihmisten ihmisoikeuksia on loukattu näin räikeästi. Tai sitten kollektivistit voittavat ja gulakilla tavataan, koska vääräuskoisia ei fasismissa katsella.

Kolme tapaa kumota propaganda

Paljastus

Kaikki media on propagandaa, mutta kuinka sen propagandan voisi paljastaa ja kumota? Kun kerran koko maailma pyörii paskapuheella, voisi kuvitella, että myöskin keinoja propagandan torjumiseen ja kumoamiseen oltaisiin keksitty jo pilvin pimein? Näin toki onkin, mutta tavan kansan suunnalta ongelmana on se, että vallanpitäjien valehtelu ja propaganda on hyväksyttyä ja laillista, siinä kun heidän propagandansa kumoaminen alkaa olla enenemissä määrin kiellettyä tai jopa laitonta. Eri keinoja propagandan kumoamiseen on toki lukemattomia, mutta ne voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri strategiaan joista jokainen toimii tietyissä tilanteissa ja toisissa taas ei niinkään.

Yksinkertaisin tapa lähteä taistoon propagandaa vastaan on yksinkertaisesti julistaa jonkin asian olevan propagandaa tai valhetta. Valtamedia ja etenkin faktantarkastajat käyttävät tätä strategiaa usein ja auktoriteettiuskoinen kansa nyökyttelee heidän perässään - kun niin kerrottiin, niinhän sen täytyy olla. Sanomaa voi vahvistaa nimittelyllä ja siirrännällä, eli yhdistämällä sanoman tuoja johonkin pahaan asiaan tai tahoon. Mitään sen kummempaa selitystä ei edes tarvita jos osoitetaan, että kyseinen viesti tulee pahoilta fasisteilta, kunhan vaan esimerkiksi muistaa jättää kertomatta mitä se fasismi oikeasti merkitsee... Syytöksen todistaminen on työlästä hommaa, joten olkiukkojen luominen ja niiden hakkaaminen kumoaa propagandan suuren yleisön silmissä helposti ja nopeasti, vaikka ei oikeasti todista väitettä suuntaan tahi toiseen.

Huumorin käyttäminen ja propagandan naurunalaiseksi tekeminen on myös helppo ja tehokas tapa ohittaa ihmisten luonnolliset puolustusmekanismit. Jos ihminen uskoo henkeen ja vereen jonkin propagandan olevan totta, voi asian kyseenalaistaa tekemällä pilkkaa kyseisestä propagandasta. On syytä kuitenkin muistaa, että ihmiset eivät ole kovin hyviä nauramaan itselleen, joten propagoiduista ihmisistä satiirin tai parodian tekeminen saattaa aiheuttaa vastakkaisen reaktion kuin haluttu. Nauru pidentää kuitenkin ikää ja George Carlin oli oman aikansa ehkä se paras esimerkki vallanpitäjien pilkasta, tosin valtaosa kuulijoista taisi vain nauraa vitseille ja ohittaa niiden viiltävän syvällisemmän merkityksen.


Kumous todistamalla

"Faktantarkistajien" idea on pohjimmiltaan juuri tämä propagandan kumoamisen tapa - osoitetaan, miten asia oikeasti on eikä kuinka propagandassa asian väitetään olevan. Vallanpitäjien faktantarkistajat taas kieputtavat ja vääristävät totuutta entisestään, mutta toki usein osoittavat "faktoja" jonka ero totuuteen on syytä pitää mielessä. Tieteen käyttö todistuksissa on arkipäivää, mutta siinä usein unohdetaan se karu seikka, että tiede ei ole usein faktaa vaan ainoastaan sen hetkisten (tai vain jonkin tietyn tutkimuksen) saatujen tulosten kertoma arvaus jostain asiasta.

Uusien todisteiden pöytään tuominen ei välttämättä liioin riitä todistamaan jotain asiaa, eikä niitä uusia tiedonmurusia välttämättä edes hyväksytä todisteiksi. Jonkin asian todeksi todistaminen on usein hankalaa, ellei jopa mahdotonta, mutta jonkin asian todistaminen valheeksi tai virheelliseksi on yleensä helpompaa. Koska ihmiset luovat tapahtumista tarinoita, niiden tarinoiden todenperäisyyttä voidaan kyseenalaistaa niistä löytyvistä virheistä. Todistaako sitten virhe koko tarinan virheelliseksi? Se riippuu tarinasta - jos kyseessä on tarina, joka kuvaa tapahtumaketjua, yksikin selvä virhe osoittaa tarinan olevan virheellinen. Vaikka kaikki muut osat olisivatkin mahdollisia, yksi mahdoton linkki (kuten vaikkapa fysiikan lakien rikkominen) todistaa koko tarinan virheelliseksi. Linkin voi tietenkin koettaa korjata, jos se virhe oli vain vahinko, mutta tahallaan tarinaan kuuluva valheellinen osa ja sen osoittaminen luulisi riittävän todisteeksi ja näin kumoaisi koko tarinan.

Käytännössä se ensimmäinen versio tarinasta, oli se mikä tahansa, on se joka jää ihmisten keskuuteen pyörimään. Siksi propagandan kannalta on kriittistä, että se "oma" tarina ehtii ensimmäisenä kansan tietoisuuteen koska uskottavuus on kaikista suurin sillä ensimmäisellä laajasti levinneellä versiolla. Kaikkihan sen tietää, että asia on niin! Siksi vallanpitäjät suosivat tietotoimistoja uutisten levityksessä, koska näin saadaan yhdestä lähteestä valmiiksi kehystetty ja jopa kieputettu tarina joka ikiseen uutislähteeseen täsmälleen samalla tavalla. Ja mikä olisi uskottavampaa kuin konsensus jostain asiasta?


Ohitus

Olkoon reaktioaika kuinka pieni tahansa, ärsykkeeseen reagointi on AINA jäljessä siihen nähden, että tekee itse aloitteen. Reaktiivinen propagandan kumoaminen, jota kaksi ensimmäistä esitettyä tapaa ovat, tulee aina olemaan askeleen jäljessä tarinankerronnassa. Kenttä on siis asetettu, tarina usein jo kehystetty ja enää jäljelle jää vain muiden tahojen luoma hiekkalaatikko, jonka kukkulan kuninkuudesta voidaan vääntää vaikka maailman tappiin saakka tulematta hullua hurskaammaksi. Kyllä, on tärkeää osoittaa ja kumota se propaganda, toki, mutta silloin pelataan "vastapuolen" kentällä ja osin vastapuolen säännöillä. Kuvittelitko, että niin voisi oikeasti voittaa?

Jos oikeasti ja tosissaan haluaa lähteä sitä valtamedian propagandaa murtamaan ja kumoamaan, on oltava itse askeleen edellä ja määritettävä pelikenttä omilla ehdoilla. Ensiksi olisi siis saatava se tavan kansa pois sieltä vallanpitäjien rakentamalta hiekkalaatikolta, jonka rajoja se "eliitti" kykenee itse täysin hallitsemaan. Eli yksinkertaisesti: laita se televisio kiinni. Ihmiset kaipaavat uutisia, koska heille on opetettu että jokaisen tulee olla kärryillä maailman tapahtumista. Ai pitääkö, on ensimmäinen kysymykseni? Millä lailla esimerkiksi juuri sinun elämääsi vaikuttaa suoraan se, että jossain toisessa maassa joku todistetusti paskaa puhuva taho saa tukimielenosoituksia ja istuu syytettynä jostain rikoksesta, joka ei koske juurikaan muita kuin asianomaisia itseään? Itse en keksi miksi moinen asia/henkilö oikeasti ylittää minkään asteisen uutiskynnyksen, saatikka että se olisi maailmanlaajuinen ykkösaihe.

Entisaikojen ihmisiä ja samalla tavalla nykyään eläviä pidetään tänä päivänä tietämättöminä moukkina, kun he eivät tiedä paljoa tai mitään ulkopuolisesta maailmasta, mutta tuntevat oman lähiympäristönsä läpikotaisin. Moni osaa nimetä ripakopallisen julkkiksia ja kertoa kuinka heillä menee, mutta ei tiedä tippaakaan mitä on meneillään ihmisten elämässä, joiden kanssa he ovat kuitenkin kanssakäymisissä jopa päivittäin. Yhteisöllisyys on unohtunut ja sen on korvannut globaali ajattelu vallanpitäjien tarkasti valikoimien narratiivien mukaisesti. Mitähän tapahtuisi, jos kansaa informoitaisiin oikeasti heitä koskevista asioista ja unohdettaisiin ne turhat asiat? Miten veikkaisit oman elämäsi muuttuvan, jos ohittaisit kaikki valtamedian sinua koskemattomien "uutisten" seuraamiset ja keskittyisit enemmän omaan itseesi, hyvinvointiisi ja läheisiin ihmisiisi?

400.

Neljäs kausi täynnä

Eli Funtsittavaa osat 301-400 on paketissa. Tahti on vaihdellut runsaasti, mutta niin on elämäkin, joten se kuvannee hyvin niitä aaltoja joilla itse kukin seilaa. Jos viime kausi oli lähellä olla se viimeinen, niin nyt ollaan jälleen kerran samoissa tunnelmissa... siitä loppuun hieman enemmän.

Tämä kauhia pandemia on ajanut koko maailman sekaisin sitten viime kauden. Aiheita on seilattu laidasta laitaan, mutta monessa kohtaa paino on tainnut olla siellä fasismin suunnassa - koska sitähän tämä tämän hetkinen meno on, katsoo sitä minkä väristen lasien läpi tahansa.

Lukukerrat ovat pysyneet suunnilleen samalla tasolla jo pitemmän aikaa, eli 100-200 päivittäistä on normaali ja joskus paukkuu yli 300. Tämä ei kuitenkaan näytä korreloivan niinkään mitä itse teen, vaan joku/jotkut ovat mahtaneet jakaa tekstejä jossain päin nettiä - nöyrä kiitos kaikille näin tehneille.


Viime kauden valinnat

"Propagandan lyhyt oppimäärä" kuuluu ehdottomasti vuoden valinnaksi, koska sen sijaan että se olisi yksi blogiteksti, tuolla nimellä kulkee ensimmäinen kirjoittamani kirja, propagandasta tietenkin. Lähes kaikki kirjassa käydyt asiat löytyvät blogista, mutta kirjassa ne on kerätty mahdollisimman hyvin nippuun.

Ilman kunnollista linkkiä, koska ulkoisia linkkejä en blogiin laita, kuuluu myös toinen nosto - vuoden 2021 alusta lähtien Funtsittavaa horinoita löytyy myös podcastina. Tätä kirjoitettaessa podi löytyy niin Youtubesta kuin Tokentubesta, mutta tämä voi tietenkin muuttua koska tahansa etenkin youtuben suhteen... Joka tapauksessa, reilu parikymmentä lyhyehköä lähetystä löytyy hakemalla noilta kahdelta alustalta.

Ja kolmantena nostona teksti "Tottelevaisuus - kun kansa valitsee orjuuden", sopien ajankuvaan kuin nenä päähän. Millä se tyrannia voitaisiin lopettaa? Sillä, että ei leikitä mukana. Helppoa, eikö totta?


Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Tätä kirjoitettaessa voi sanoa, että mieli ei paljoa enempää voi maassa olla... rakas koiramme, Leila, joka kirjassakin sai jo kiitokset, nukkui pois 28.1. aamulla lääkärin vastaanotolla hieman alle 13-vuotiaana. Pitkään kestänyt kipuilu oletettavasti useammasta kasvaimesta kohdun ja selkärangan ympärillä vei lopulta voiton pienestä pinseri-taistelijastamme. Lepää rauhassa ja rauha muistollesi - opetit elämästä enemmän kuin yksikään kirja voisi koskaan opettaa.

Miten siis tästä eteenpäin? Oikeasti, en tiedä. Kirjoittaminen tuskin kokonaan loppuu, mutta missä muodossa niin se jää nähtäväksi. Podcasteja ajattelin vielä ainakin eilen jatkaa lähes päivittäin, mutta siitäkään ei ole mitään varmuutta. Pitänee funtsia asiaa oikeen kunnolla tulevien päivien/viikkojen aikana. Tämä teksti tulee ajastettuna 1.2. julki, joten onhan tässä tietysti jo muutama päivä ollut aikaa miettiä?

Toivoisin, että elämä voittaa ja nämä viimeisten päivien koettelemukset olivat vain uusi alku seuraavalle jaksolle elämästä. Tulevat kuukaudet tulevat osoittamaan myös miten koko ihmiskunnalle tulee käymään - saammeko suuren nollauksen mukana tuoman dystooppisen diktatuurin, vaiko jotain ihan muuta kuten vaikkapa rauhaa ja vapautta? Joka tapauksessa, kiitokset kaikille lukijoille ja jakaneille, sekä myöskin kuuntelijoille. Rauhaa ja vapautta toivottaen, Jukka.