tiistai 29. kesäkuuta 2021

Digitaalinen kansanvalta


Voisiko se toimia?

Radikaali keskusteleva demokratia on hitaasti nostamassa päätään ja erilaisia keinoja antaa kansan osallistua päätöksiin omista asioistaan etsitään kuumeisesti niissä piireissä, joissa semmoista nykypäivänä kovin harvinaista aatetta kuin "valta kuuluu kansalle" pohditaan. Valtaväestö kun on sitä mieltä, että valta kuuluu edustajille ja tavan kansa saisi ainoastaan päättää siitä, minkä värinen takki päällään se edustaja vie heiltä tuhkatkin pesästä. Halutaan siis mieluummin Rooman "demokratiaa" kuin Ateenan demokratiaa. Toki tämä on ymmärrettävää kahdesta syystä: meille valehdellaan, että nykyinen malli on ainoa ja oikea sekä siksi, että itse päättämällä omista asioistaan on yksilö myös itse vastuussa omista päätöksistään. Jos haluaa olla muiden hallittavana, ei tietenkään halua itse päättää omista asioistaan. Mutta jostain sekin halu antaa valtansa muille, itsensä yli, on iskostunut kansan selkärankaan...

Pohditaan kuitenkin ensin sitä, voitaisiinko Ateenan mallia keskustelevasta demokratiasta oikeasti hyödyntää nykypäivänä. Jokaisella olisi siis mahdollisuus antaa oma näkemyksensä jokaiseen päätettävään asiaan sekä sitten antaa tukensa ehdotukselle, jota kannattaa ja vastustaa niitä joita ei omaan arvomaailmaansa peilaten hyväksy. Viikottainen kokoontuminen paikan päällä olisi siis poissuljettu asia, mutta netin ansiosta olisi mahdollista järjestää asiat niin, että kansalla olisi ikioma alusta, jossa se voisi vapaasti keskustella asioista ja käyttää ihmisoikeuksiaan, eli sanan- ja mielipiteenvapautta. Pienessä mittakaavassa tämmöisiä projekteja jo onkin olemassa, joten tehtävä ei ole mahdoton - haasteellinen, toki. Toisin kuin keltaliivien ehdottama RIC, keskustelevassa demokratiassa sillä parlamentilla ei olisi enää mitään valtaa vaan kansa olisi suoraan päättämässä kaikesta. Toki tämä vaatisi teknologian lisäksi valtavan asennemuutoksen, eli mistään pienestä loikasta ei olisi kyse.

Tarvittaisiin siis alusta, johon jokaisella kansalaisella olisi turvallinen pääsy. Kansan oma "naamakirja", jossa jokainen saisi toteuttaa sananvapauttaan muiden kansalaisten kanssa. Tämän lisäksi tarvittaisiin myös kansalaisfoorumi, jossa ihmiset sitten keskustelevat ja lopulta äänestävät kaikista vastaan tulevista asioista. Kyllä, puhumme siis enemmistödiktatuurista, jossa enemmistöllä on valta. Siksi keskustelevaan demokratiaan tarvitaan teknisten osien lisäksi vahva perustuslaki, joka suojelee yksilöä kollektiivilta. Ateenan mallinen oikeusjärjestelmä olisi myös syytä ottaa käyttöön, ettei valtakeskittymät nykyisten hyvä veli-verkostojen muodossa pääsisi sotkemaan asioita. Ehkä yksi keino motivoida ihmisiä osallistumaan siihen päätöksentekoon olisi kansan "perustulo", joka voitaisiin sitoa suoraan osallistumiseen julkiseen keskusteluun? Ehkäpä kansalainen voisi myös itse niin halutessaan luovuttaa "kansalaisuutensa" pois ja toimia vaan asukkaana, joka saisi nauttia lähes kaikista kansalaisten oikeuksista mutta ei tarvitsisi vaivata päätään päätöksenteolla?


Media on edelleen se suurin haaste

Suurin este tämän kaltaiselle on kuitenkin nykyisten vallanpitäjien tiukassa hallinnassa oleva massamedia. Kansan oma naamakirja ja kansalaisfoorumit ovat vain teknisiä kysymyksiä, joihin vastaus voidaan löytää suhteellisen helposti, mutta mediaa ei tuosta vaan sormia napsauttamalla korjata. Nykypäivän media tässä edustuksellisessa järjestelmässä toimii enemmän vallan vahtikoirana, eli vahtii sitä ettei kansa tiedä muuta kuin mitä vallanpitäjät haluavat sen tietävän. Media voi vaikuttaa suoraan kansan yleiseen mielipiteeseen ja sen ansiosta voidaan ajaa mikä tahansa aate kansan keskuuteen niin, että valtaväestö sen hyväksyy. Tässä onkin samalla myös tämän hetken suurin uhka koko ihmiskunnalle - "uusi normaali" eli vanha kunnon totalitarismi on saamassa hyvää pössistä ja se uhkaa ihmisoikeuksia ennennäkemättömällä tavalla. Mutta media kertoo, että se on yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi, joten sillä on valtaväestön tuki takanaan... täysin sen väestön etuja vastaan.

Sen sijaan että ne edustajat ajaisivat omia agendojaan, kykenisi media ajamaan omistajiensa agendaa entistä tehokkaammin tässä digitaalisessa keskustelevassa demokratiassa. Lain avulla tätä voitaisiin hieman rajoittaa, mutta ainut oikea vaihtoehto ongelman ratkaisemiseen olisi koko koulujärjestelmän täysremontti ja sitä kautta valistunut kansa. Ei siis ihme, että lasten aivopesua harrastetaan entistä enemmän estämään moinen muutos ja tulevaa kulttuurivallankumousta varten on koko koneisto valmistautunut jo vuosia. "No mutta eiväthän ne niin tekisi ja joku olisi jo huomannut sekä tuonut sen julki!" Niin, eiväthän vallanpitäjät niin tekisi taas kerran ja tästä nyt on puhuttu jo vuosia, muualla kuin siellä vallanpitäjien portinvartijoiden alustoilla. Eikö olekin jännä juttu, että vallanpitäjät tekevät kaikkensa säilyttääkseen valtansa ja estääkseen muiden mahdollisuudet? Lapsenomainen usko valtamediaan onkin hämmästyttävä, vaikka vauvoja keskoskaapeista on pesuveden mukana huuhdeltu jo ties kuinka monta kertaa...

Mutta mitäs jos... Emme oikeastaan edes tarvitse mitään julkista valtamediaa? Yksityiset mediat saisivat lain rajoissa tuottaa sirkuksen kansalle, mutta keskustelu, samoin kuin jopa uutisointi asioista, voitaisiin hoitaa samalla kansanvaltaisella tavalla. Joukkoistettu uutistuotanto jota kuka tahansa saa "päivittää" jos tietää asiasta enemmän voisi ratkaista valtamedian portinvartijan monopoliaseman. Kärsisikö edes uutisten laatu, kun kansalaiset itse kertoisivat mitä tapahtuu? No, propagandan laatu kärsisi, kun tavan kansa kertoisi asioista omalla näkökulmallaan sen sijaan että ammattipropagandistit kertovat virallista tarinaa ja lynkkaavat kaikki väärät näkemykset. Ajatella, sananvapaus toteutuisi ehkäpä ensimmäistä kertaa näin suuressa mittakaavassa kuin jonkin maan kansa. Toki ulkomaan tapahtumat ja niistä kertominen olisi pääosin muiden maiden vastuulla, tosin suomalaisia kun on eksynyt lähes joka kolkkaan, löytyisikö sieltäkin niitä kansalaistoimittajia antamaan silminnäkijähavaintoja mitä muualla tapahtuu?


Mitä siis tarvittaisiin?

Ensiksi tarvittaisiin kansallinen alusta, johon kaikilla on pääsy mutta vain omalla nimellä ja naamallaan. Anonyymejä palstoja voitaisiin toki myös tehdä sinne järjestelmän alaisuuteen, mutta kaikki julkinen keskustelu olisi oltava avointa ja kaikkien osallistuttavissa. Tarvitaan siis jokaiselle ihmiselle toimitettava tietoturvallinen laite jolla on pääsy niin nettiin yleensä kuin sille kansalaisfoorumille. Jokaisella kansalaisella täytyy myös olla pääsy kaikkeen heitä koskevaan tietoon, eli kaikki voimassa olevat sopimukset ja säännökset on oltava avoimesti tiedossa. Ilman täyttä avoimmuutta päätöksenteossa ei kansanvalta voida saavuttaa. Jokaisella olisi myös oltava oma virallinen sähköpostiosoite, jolla hänet voidaan tavoittaa. Sitten vaan kaikista asioista keskusteltaisiin ja lopulta äänestettäisiin, jonka jälkeen vielä täytyisi varmistaa, ettei perustuslakia rikottu ja jos uusi päätös oli perustuslain vastainen, miten sitä tulee muuttaa että se olisi oikein.

Loppu hyvin, kaikki hyvin - kansa on vallassa! Jos siis kuvitellaan, että yllä esitetty järjestelmä saatiin valmiiksi, laitteet ja netit joka mummollekkin kotiin asti ja pomminvarma tunnistautuminen yhdistettynä satavarmaan tietoturvaan, oltaisiinko jo "perillä"? Ei ihan, se media pitäisi vielä korjata ja koittaa keksiä keinoja siihen, että valehtelu ei olisi enää hyväksyttävää siellä julkisessa keskustelussa. Tämän utopian tiellä ei olekaan enää kuin KAIKKI paikalliset sekä ylikansalliset vallanpitäjät, vallanhimoiset psykopaatit ja kaiken maailman hörhöt, jotka haluaisivat tuhota ... kaiken. Miten olisi myös mahdollista varmistaa yksityisyydensuoja, jos kaikki olisi tehtävä omalla nimellä ja naamalla? Uskaltaisiko jokainen kansalainen osallistua, kun ottaa huomioon tämän nykyisen cancel-kulttuurin ja muut nykyajan ihanuudet "oikeamielisyydestä".

Ehkä se todellinen haaste ei kuitenkaan ole tekninen tahi teknologinen vaan aatteellinen. Miten saada uskoteltua kansalle, että heidän etunsa olisi ajaa heidän etuaan, eikä antaa valtansa pois tahoille, jotka käyttävät sitä valtaa vain omaksi edukseen? Miten päästä eroon tästä nykyisestä kollektivistisesta ideologiasta, joka "yhteisen hyvän" sijaan tuottaa tuskaa lähes kaikille ja sille pienelle valtaa pitävälle joukolle aivan käsittämättömän määrän varallisuutta ja valtaa muiden yli? Kansan olisi siis mahdollista olla vallassa, mutta kun se ei halua olla vallassa (koska se on siihen indoktrinoitu) niin minkäs teet? Ehkä Plato olikin oikeassa ja filosofikuningas virkamiehineen jotka eivät saa omistaa mitään olisi sittenkin paras vaihtoehto ja meidän tulisi hylätä ajatus "kansanvallasta"? Ehkä ensimmäinen askel olisi kuitenkin se, että myönnettäisiin että tämä nykyinen malli ei ole kansanvaltaa ja niin kauan kuin portinvartijat estävät ihmisoikeudet, ei tämä tästä ainakaan parane vaan etenee lopulta tyranniaan - aivan kuten Plato ennusti.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Demokratian historiaa - Roomasta jenkkilään


Nimeä myöten pieleen

Rooman tasavalta kukoisti useamman vuosisadan ennen kuin vuosia lähdettiin nykytavalla laskemaan ylöspäin. Ateenan demokraattinen järjestelmä oli siinä vaiheessa jo valloitettu ulkoa, joten emme saaneet tietää mihin se olisi saattanut johtaa. Rooman tapahtumista tiedämmekin paljon enemmän, koska kirjoituksia on säilynyt runsaasti enemmän ja heidän yhteiskuntarakenteensa mahdollisti useampien poliittisten kirjoitusten tuotannon. Miksi näin? Voittajat ovat aina kirjoittaneet historian ja voittajaksi tuolloin päätyi ne kaikista rikkaimmat. Kun Ateenan ajoista jäljelle jääneet tekstit sisältävät hyvän määrän kritiikkiä ja katkeruutta, Rooman ajoista puhutaan monessa tekstissä kuinka se olisi ollut kuin taivas maan päällä. Eli Ateenassa varakkaat eivät kukoistaneet, toisin kuin Roomassa. Ja kun varakkaat ovat aina päättäneet mikä osa ja millä tavalla historiasta kerrotaan kansalle, mitä luulet kumpi malli, kansanvaltainen vai oligarkia, toimii sinä hyvänä esimerkkinä ja se ainut oikea tapa?

Roomalaisen hallintajärjestelmän selittäminen vaatisi sivukaupalla tekstiä, joten yksinkertaistetaan hieman silläkin uhalla, että ne hienoudet eivät pääse kunnolla esiin. Nimittäin järjestelmä oli, ainakin löytämieni lähteiden mukaan todella tarkasti ja huolella luotu - nimittäin antamaan valtaosan vallasta rikkaille. Kyllä, kansa sai äänestää mutta monitasoisen järjestelmän ansiosta tavan kansan ääni ei ollut nykyajatuksen mukaisen tasavallan "yksi mies, yksi ääni" vaan se ääni annettiin aina siinä omassa ryhmässään ja sen ryhmän vaikutusvalta taas riippui varakkuudesta. Tapauksia missä kansa kuitenkin onnistui äänestämällä kumoamaan ne rikkaiden aikeet kuitenkin tapahtui, sen ansiosta että heillä oli esitaistelija puolellaan, esimerkiksi Gracchin veljekset, mutta nämä pienet voitot jäivät lyhytaikaiseksi ja kansan puolustajat löysivät itsensä mullan alta.

Ihmiset siis päättivät asioista äänestämällä itselleen edustajia ja se missä vaaleissa kukin sai äänivaltaa, riippui siitä yhteiskunnallisesta asemasta. Tämä varallisuuden ja vallan pakkautuminen johti luonnollisesti korruptioon ja tilanne paheni aina tasavallan loppua kohti - kunnes tilalle tulikin lopulta keisarit ja diktatuuri. Kun poliittinen kilpailu on elämäntapana, ei siinä ehdi enää edes tekemään muuta kuin varmistella omaa tulevaisuutta ja se "edustaminen" unohtuu kokonaan. Roomassa käytettiin myös samaa valamiehistöä, tosin huomattavasti Ateenan mallia pienempää, tuomitsemaan oikeudessa joka johti laajamittaiseen lahjontaa ja rikkaat kävelivät kaikista rikoksista vapaana ja heidän vihamiehensä tuomittiin joka kerta. Hittolainen, meillähän on lähestulkoon Roomalainen oikeuslaitos... sillä erolla, että nyt ei tarvitse lahjoa enää valamiehistöäkään? Rooma ei kuitenkaan omaa malliaan koskaan demokratiaksi kutsunut, koska siitä kansanvallasta ei ollut kyse ja he tiesivät mitä se "kansanvalta" merkitsi Ateenan esimerkin mukaisesti. Mutta jenkit sen keksivät, vetivät ässänä hihasta viime metreillä, että oikeutetaan oligarkia kutsumalla sitä demokratiaksi ja satuillaan se tarinaksi jonka kansa uskoo.


Kopioidaan ne parhaat palat?

Toisin kuin yleisesti luullaan, ei näiden Yhdysvaltojen perustajaisien välillä ollut mikään yksimielisyys siitä tulevasta järjestelmästä. Federalistit ja antifederalistit väittelivät tulisesti siitä, minkä verran päätäntävaltaa millekin portaalle kuului ja kuinka paljon ne liittovaltiot saavat päättää omista asioistaan vai sanellaanko kaikki ylhäältä. Varmaa oli, että kansaa ei saa päästää valtaan, koska enemmistödiktatuuri ei ole hyväksi omistavalle luokalle. Monitahoinen hallintajärjestelmä siis kehiteltiin suojelemaan valtaa kansalta ja varmistamaan, ettei kovinkaan kansan hurmostilassa valtaan nostettu taho tulisi omaamaan valtaa muiden rikkaiden yli siinä määrin, että kansa siitä rohkaistuisi. Mistä he moisia sitten saivat päähänsä? Kas kun ne historiankirjat oli sävelletty sopivaksi Brittien älymystön satuilemana, parhaimminkin koulutetut jenkkien iskät elivät siinä uskossa, että Rooman järjestelmä oikeasti toimi. Ja toki, toimihan se, vallan ja varallisuuden keskittämiseen.

Kopiointi siitä Rooman mallista oli niin vahvaa, että jopa nimiä ja symboliikkaa, esimerkiksi "senaatti" ja kotka, myöden järjestelmä lopulta ilmaantui jenkkeihin. Järjestelmän nimi kuitenkin kopsattiin toisaalta, eli sitä kutsuttiin "demokratiaksi", kansanvallaksi. Ja olihan se sitä, tavallaan, koska kansalainen, jolla oli äänioikeus, myöskin rajattiin. Aivan kuten Roomassa, se "yksi mies, yksi ääni", ei tarkoittanut samaa kuin miten se nykyään ymmärretään. Tämä kaikilla on yksi yhtäläinen ääni onkin demokratian evoluutiota ja se mahdollistui vasta sen jälkeen, kun joukkotiedotus saatiin siihen kuntoon että ne oikeat mielipiteet kyettiin kertomaan sille vaalikarjalle yhtäläisesti. Ainut tapa nimittäin saada edustuksellinen järjestelmä toimimaan on se, että ne edustajien valitsijat uskovat sen edustajan ajavan juuri heidän etuaan siellä ylemmässä asemassaan. Ja kas kummaa, aivan kuten Roomassa, tämä illuusio alkaa säröilemään juuri samasta syystä kuin silloinkin.

Korruptio kun kuuluu vahvasti kilpailuun ja poliittinen kilpailu on nykypäivänä kovaa - tosin ei ihan yhtä veristä ja raadollista kuin Roomassa. Olemmekin niin paljon sivistyneempiä, ettemme lähde lynkkaamaan väärää näkemystä omaavia, vaan annamme median tehdä sen puolestamme! Kuoliaaksivaikeneminen ja median mustamamaalaus ajaa aivan saman asian kuin puukko selkään, kun halutaan poistaa ne ikävät mielipiteet poliittisesta keskustelusta. Tietty määrä "oppositiona" esiintymistä kuitenkin tarvitaan, ettei kansa oikeasti lähde soihtujen ja talikoiden kanssa vaatimaan valtaa itselleen, joten mediassa kyllä pääsevät ne "sopivat" vastustajat esiin. Siis ne, jotka eivät vastusta niinkään järjestelmää itseään vaan ainoastaan niitä järjestelmän aiheuttamia ongelmia. Koneisto on kuitenkin luotu suojelemaan itseään ja nyt ollaankin pääsemässä historialliseen aikaan myös Suomessa: Rooman tuhoa edeltävinä vuosina lakeja säädettiin estämään korruptiota sekä suojelemaan niitä virkamiehiä myös kansan vihalta. Kuulostaako tutulta? Estivätkö ne silloiset urkintalait, maalittamislait ja korruptionvastainen työ korruptoitunutta kilpailua? Ei, vaan nostivat valtaan diktatuurin...


Järjestelmä vaatii siis nollauksen, suuren sellaisen!

Kyllä, arvasit (toivottavasti) oikein - Klasu kavereineen on myös lukenut ne historiankirjat ja siksi heillä onkin esittää oikeasti toimiva vaihtoehto! Rakennetaan maailma uudestaan, mutta paremmin! Lisää sääntöjä, enemmän rajoituksia ja vähemmän vapauksia sekä oikeuksia - niitä meille ollaan tarjoamassa, mutta kun saamme kerran hippusellisen näennäistä turvallisuutta niin kansa on heti tarttumassa diiliin "osta 1, maksa 4". Historiasta ollaan siis opittu ja nyt halutaan estää levottomuudet kun valta siirretään entistä harvempien käsiin ja kauemmaksi kansasta. Ajatella kuinka paljon meistä siis välitetään! Kaikki tehdään siis yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!

Kun siis lähemmäksi tuhatvuotinen kehitys (Rooma+jenkit ja nyttemmin esimerkiksi EU) miten "edustuksellinen" järjestelmä saadaan ajamaan harvojen etuja on takana, edelleenkin yllättävän moni uskoo, että voimme äänestää tiemme ulos tästä. Ai niinkuin joka ikinen kerta tähänkin mennessä? Toki sen koneiston voi korvata sisältä käsin, kunhan vaan saa vähintään 2/3 (ja Suomessa perustuslain muuttamiseksi vieläkin suuremman) enemmistön ja korvaa koko kaksoisvaltion koneiston omillaan sekä kansanvaltaistaa koko mediakentän! Siis että äänestämällä korjataan koko tämä järjestelmä, joka nyt kulkee naamarätti päällään peläten kanssaihmisiä ja uskoen kaiken, mitä auktoriteetti heille kertoo? Ihanko oikeasti?

Voisiko sitten kansanvaltainen, oikeasti semmoinen, järjestelmä toimia ja pelastaa maamme tai isommassa mittakaavassa koko ihmiskunnan? ...Ehkä? Mitään takeita ei nimittäin sille ole, että enemmistödiktatuuri toisi valoisan tulevaisuuden ihmisille. Kyllä, enemmistölle siitä saattaisi olla etua, jos kansa tietäisi mikä on heidän omaksi parhaakseen. Siihenhän tietysti koko edustuksellisuus perustuu - kansa ei tiedä mikä heille on hyväksi, joten kansaa edustamaan valitaan ne parhaimmat tahot jotka kykenevät moisista asioista päättämään. Paitsi että valtaan moisissa edustuksellisissa järjestelmissä nousee lähes poikkeuksetta ne, joilla se kilpailuvietti on kovimmillaan ja se nyt on nähty jo toivottavasti riittävän monta kertaa mihin se johtaa: Rooman nousuun ja tuhoon. Eriarvoisuus oli silloin myös huipussaan ja oma järjestelmämme on samaan suuntaan menossa, vaikka tilastoilla valehtelevat asiantuntijat toista osaavatkin kertoa.

perjantai 25. kesäkuuta 2021

Kansalaisjärjestöt ja ajatushautomot


Yhteiseksi hyväksi!

Punainen risti ja WWF, siinä ehkä kaksi kuuluisinta kansalaisjärjestöä (NGO, non-governmental organization) joita aniharva pitäisi yhteiskunnan kannalta haitallisena puljuina. Ei nyt kuitenkaan keskitytä siihen, mitä nämä kaksi puljua oikeasti ovat ja tekevät, vaan pohditaan näitä organisaatioita yleisemmällä tasolla. Kuten kaikessa vaikuttamiessa, rahalla saa ja mopolla pääsee, joten saadakseen vaikutusvaltaa, näiden hyvää hyvyyttään toimivien ryhmien on saatava runsaasti rahoitusta tehdäkseen sitä, mihin ne on tarkoitettu - muuttamaan maailmaa omaksi kuvakseen. Siitä on demokratia kaukana, kun jokin organisaatio kaataa muutaman miljardin ajaakseen omaa agendaansa, mutta politiikassa ilmiö on ihan normaali ja hyväksyttävä: mistä muualta se kylmä kalja lämpöisen leivän kanssa tulisi, ellei sitä joku taho lahjoittaisi hyvää hyvyyttään.

Päästäkseen esimerkiksi lobbaamaan YK:n alaisiin toimijoihin, on kansalaisjärjestön täytettävä seuraavat kriteerit: omattava pysyvä päämaja, on oltava demokraattisesti päätetty perussäännöstö, omata auktoriteetti puhua jäseniensä puolesta, sillä on oltava edustuksellinen rakenne, on oltava sopivat rakenteet vastuullisesta ja läpinäkyvästä demokraattisesta päätäntäprosesseista ja saada valtaosa rahoituksesta kansallisilta tai kansainvälisiltä yksityisiltä tahoilta. Missään kohtaa ei siis organisaation tarvitse olla "yhteiseksi hyväksi" tai edustaa mitään yleisesti hyväksyttyä näkökantaa, vaan rahaa saa kaataa manipulointiin niin kauan, kunhan pulju täyttää ne kriteerit. Ja kun sitä massia löytyy, ei noiden kohtien täyttäminen ole ongelma eikä mikään.

Kansalaisjärjestöt eivät tietenkään rajoita vaikuttamistaan vain poliitikkojen ja muiden organisaatioiden lobbaamiseen, vaan esimerkiksi astroturffaus ja vaikuttajien käyttö, sekä muut vastaavat konstit ovat kaikki hyväksyttyjä tapoja manipuloida niin yleistä mielipidettä kuin yksittäisiä päätöksentekijöitä. Suuryritykset kaatavatkin runsaasti resurssejaan suoran markkinoinnin ja mainostamisen lisäksi näihin lobbausjärjestöihin muuttaakseen maailmaa omaksi kuvakseen ja omalle toiminnalle suotuisammaksi. Esimerkiksi lääketeollisuus tuntuu tarvitsevan runsaasti positiivista julkisuuskuvansa kiillottamista siihen, ettei tavan kansa lähde ihmettelemään miksi lukemattomista rikoksista tuomitut yritykset saavat tehdä mitä lystäävät päättäjien siunauksella.


Ajatushautomoiden luoma Overtonin ikkuna

Suoran lobbauksen päälle eri järjestöt muovaavat maailmaa omaksi kuvakseen toki muillakin keinoilla. Ajatushautomot on tästä hyvä esimerkki ja sieltä muutaman mainitakseni, CFR, WEF ja MPS ovat kaataneet omia mausteitaan kansalaisten soppaan jo hyvän aikaa. Suoran vaikuttamisen lisäksi ajatushautomot tuottavat runsaasti materiaalia päättäjille, joista päättäjät sitten voivat omissa ryhmissään napata ne sen hetken kuumimmat keskustelunaiheet ja esittää niistä valitsemansa Overtonin ikkunan soveliaan näkymän mukaiset mielipiteensä. Kun kuuntelee esimerkiksi CFR:n esityksiä ja pian niiden jälkeen julki tulevia maamme päättäjien ulostuloja, yhtäläisyydet ovat joskus hyvinkin silmiinpistäviä.

Ulkomainen vaikuttaminen ei liioin ole ongelma, kuulemma, kun maamme päättäjät ramppaavat esimerkiksi Bilderberg-kokouksissa ja muissa vastaavissa salaseuroissa. Pahaa ulkomaista vaikuttamista on se, että joku yksittäinen ihminen jakaa somessa RussiaTodayn artikkelin, mutta ministerien kuuluminen ylikansallisen WEF:n (The Forum of Young Global Leaders) "nuorten globaalien johtajien foorumi"-ohjelmaan tai vastaavaan ei ole millään tavalla ulkopuolista vaikuttamista, ettäs tiedät! Tai että poliitikot ja muut valtion virkamiehet kulkevat YK:n kestävän kehityksen pinssi rinnallaan, kun muistetaan kuinka yhteistä hyvää ajavia ne YK:ta lobbaavat tahot taas olivatkaan.

Mutta jokainen julkisuuden henkilö tietää, mitä ryhmittymiä myötäilemällä se oma ura edistyy ja millä tavalla mitäkin asiaa tulee esittää, että se pysyy siististi sen Overtonin ikkunan sisällä jonka nämä ajatushautomot ja vastaavat ovat määrittäneet. Media myös tietää tasan tarkkaan ne rajat ja toimii siinä vallan vahtikoirana, ettei ne liikaa voimiensa tunnossa olevat päättäjät pääse eksymään sen sallitun näkemyksen ulkopuolelle. Mitä siitä nyt tulisikaan, jos ihmisillä olisi omia mielipiteitä ja ne kehtaisivat tuoda ne vieläpä julki?! Menisi tarkasti luotu virallinen tarina pian ihan sekaisin ja semmoinen ei käy lainkaan päinsä - sen tarinan luomiseen on käytetty meinaan niin paljon kansalta varastettua rahaa ettei sitä mikään yksittäinen taho saa mennä pilaamaan!


Kansanvaltaa?

Jos unohdetaan kaikki muut demokratian ongelmat, nämä kansalliset ja vielä tärkeämmin ylikansalliset organisaatiot jo yksistään riittävät särkemään illuusion mistään "kansan vallasta". Isolla rahalla lobataan ja manipuloidaan niin kansaa kuin päättäjiä sekä virkamiehiä aivan suoraan ja surutta. Tai no, niiden toiminnan ymmärtäminen pitäisi riittää sen illuusion murtamaan sen kuvan orgaanisesti muodostuvasta yleisestä mielipiteestä, jota demokraattinen järjestelmä sitten tulkitsee yhteisiksi pelisäännöiksi. Rautalangasta vääntäen: isolla rahalla kansaa manipuloidaan mennen, tullen ja palatessa. Se kenellä on eniten rahaa, on oikeimmassa siinä näkemyksessään miten kaikkien tulisi toimia.

Ja kyllähän tämä ilmiö ja ongelmat toki myönnetään, jonka jälkeen kansa juoksee kipin kapin taas äänestämään niitä ajatushautomoiden papukaijoja ja lääke- sekä sotateollisuuden etuja ajavia nukkeja. Miksi? Koska valtamedia kertoi, että niin tulee tehdä ja jos olet eri mieltä, olet paha syntinen jolla ei saisi olla enää edes ihmisoikeuksia. Kun kuuntelee vanhoja George Carlinin stand-up esityksiä, missä hän kertoo kuinka vallanpitäjät omistavat kansan, ei voi kuin ihmetellä että noinkin suoran selityksen jälkeen ihmiset nauravat ja menevät heti sen jälkeen antamaan siunauksensa koneistolla, joka kusee suoraan heidän muroihinsa.

Enemmistödiktatuuri, eli demokratia, sopisikin näille organisaatioille aivan hyvin, koska he kykenevät manipuloimaan sitä yleistä mielipidettä. Ei siihen edes tarvittaisi tätä kansanvallan irvikuvaa, edustuksellista demokratiaa, että kansa juoksisi kallionkielekkeeltä alas kun niin neuvottaisiin. Toisaalta, onko se edes mikään ihme että nykyinen meno jatkuu, kun koulujärjestelmä on luotu tuottamaan tottelevaisia rattaita koneistolle ja itsenäisestä ajattelusta rangaistaan? Jatkakaamme siis kapuloiden heittelemistä koneiston rattaisiin - jospa sitten joku kaunis päivä ihmiskunta sattuisi vapautumaan omistajistaan. Näillä eväillä #Funtsittavaa toivottelee hyvää Juhannusta ihan kaikille!

torstai 24. kesäkuuta 2021

Demokratia globalismissa


Unohtuiko kansat?

Ainoa kansainvälinen asia globaalissa maailmassa on se, että kansa kantaa vastuun kun jokin menee pieleen, siinä kun kaikki voitot ja hyödyt jäävät aina harvojen taskuun. Kuten jo muutamassa aikaisemmassa tekstissä olen pyrkinyt osoittamaan, tämä demokratia, jonka kerrotaan olevan kansanvaltaa, ei sitä valtaa juurikaan kansalle ole jättänyt vaan se on valta on aivan toisaalla. Ihmiset ovat aina osanneet muodostaa niin yhteisöjä kuin käydä sitten niin kauppaa, kuin myös sotaa, näiden yhteisöjen kesken, mutta nykypäivän maailma on kovin pieni esimerkiksi Ateenan kansanvallan aikoihin. Syy miksi käytän tuota vuosituhansien takana olevaa ajankohtaa (n. 600 eKr.) verrokkina on se, että silloin nähtiin lähestulkoon ainoa ajanjakso, jossa kansa oli vallassa. Mitä hittoa siis koetan nyt selittää?

Kansat eivät siis enää ole kanssakäymisissä pelkästään naapureidensa kanssa, vaan koko maailma on se naapuri, jonka kanssa käydään kauppaa... ja esimerkiksi jenkkien tapauksessa myös se, kenen kanssa käydään sotaa. Mutta joka tapauksessa, maailma on teknologian kehityksen johdosta muuttunut niin, että se pallon toisella puolella oleva maa voi olla tärkeä kauppakumppani kuin naapuri ikään. Hyvien välien pitäminen rajanaapurien kanssa on jo turvallisuudenkin kannalta tärkeää, mutta kaupankäynti rajanaapurien kanssa voi vaihdella täysin avoimen ja täysin suljetun rajan säännöillä. Pienelle ihmisille, eli sille tavan kansalle, se rajanaapuri on kuitenkin ainut realistinen vaihtoehto kaupankäyntiin muiden kansojen kanssa. Kyllä, yksittäisiä tilauksia voi tehdä vaikka mistä ja tavaraa voi lähetellä mihin tahansa, mutta suurelle osalle ihmisistä sinne paikan päälle pääsy on tärkeä asia ja autolla paikalle hurauttaminen on parempi vaihtoehto kun lentäen.

Mutta nyt puhutaan vielä nappikaupoista, ei globaalista taloudesta ja kansainvälisistä sopimuksista. Se globaali kaupankäynti ja sopiminen ei yleensä ota huomioon niitä kansoja eikä niitä sopimuksia tehdessä kansaa yleensä edes vaivauduta informoimaan, saatikka kysymään mielipidettä että haluaako se olla tekemisissä vaikkapa asekaupoissa kun tietoisesti myydään bensaa liekkeihin johonkin päin maailmaa. Poliitikot taas ovat täysin valmiita tekemään kauppaa omaksi edukseen muiden kansojen kustannuksella - eiväthän he välitä edes omasta kansastaan, joten miksi helvetissä he välittäisivät tavallisista ihmisistä jossain muuallakaan? Onneksi länsimaisessa demokratiassa kansalta ei kysytä lainkaan, vaan se heidän edustajistonsa hoitaa tämmöiset globaalit päätökset, niiden kotimaisten perseilyjensä ohessa.


Globaali valta

Suomi näinkin pienenä kansakuntana ei omaa kovinkaan suurta painoarvoa globaalissa taloudessa. Tämä ei tietenkään estä vallanpitäjiä käyttämästä hyväksi Suomen tarjoamia resursseja omaksi edukseen - pitää vaan muistaa, että rajallisia resursseja ei voida jakaa kovin monelle, eli vain hyvin pieni joukko voi kerralla hyötyä maan myynnistä. Nykyinen hallituksemme on jo esimerkiksi osoittanut, kuinka muutaman ihmisen maineen pönkittämiseksi voidaan myydä tulevien sukupolvien selkänahat EU:lle. Ei siinä, ei tämä nyt tainnut olla ensimmäinen kerta, eikä niin kauan kun leikimme tätä "demokratiaa", tainnut liioin olla se viimeinen kerta kun tehdään kansaa haittaavia päätöksiä että muutama hyötyy. Mutta jos (oikeasti ei jos, vaan kun) sama kusetus tapahtuu kaikkialla maailmassa, eikö siihen olisi jo joku puuttunut ja puhaltanut pilliin?!

Isot, ylikansalliset puljut kuten YK ja sen alla olevat elimet IMF, Maailman Pankki ja muut vastaavat tietenkin perustettiin tuomaan maailmaan vakautta - niin sotien estämisellä kuin talouden kannalta. Keskuspankkien tehtävänä oli pitää huolta, että suuria katastrofeja ei pääse enää syntymään ja Keynesialainen ajatus velkojen sekä velkojien suhteesta ja rahan kierrossa pitämisestä jäi kuitenkin (varmaankin ihan täysin sattumalta) hieman puolitiehen ja sen sijaan että globaali talous piti rahan liikkeessä ja rattaat hyvin rasvattuna, varallisuus alkoikin pakkaantua entistä enemmän entistä harvempien käsiin. Valtaan kun sattui pääsemään eräs toinen ajattelutapa taloudesta: neoliberalismi. Neoliberalismi taas on niin monimutkainen ja -tahoinen aate, että yksinkertaistetaan se tässä muotoon: kilpailu on parhautta, voittaja vie kaiken.

Tämä länsimainen demokratia taas sopii kuin nyrkki silmään neoliberaaliin talousajatteluun: kansaa kohdellaan kuin herkkusieniä (pidetään pimennossa ja syötetään paskaa), siinä kun isot pojat kahmivat voitot itselleen ja valta pakkaantuu entistä harvempien käsiin. Koko poliittinen järjestelmämme kun pakkaa sitä valtaa ja sen käyttöön tarvittavia resursseja harvojen käsiin ja pois siltä tavan kansalta. Esimerkiksi tämä SOTE-uudistus, joka meni hiljattain läpi, pakkaa päätäntävallan pienemmälle joukolle ja kauemmaksi kansasta, joka oli siis oman valtansa kuntapäättäjille jo antanut, mutta nyt ne kuntapoliitikot taitavat joutua antamaan osan siitä vallasta entistä harvempien käsiin. Kansa maksaa, harvat päättävät ja vielä harvempi hyötyy - länsimainen demokratia pähkinänkuoressa.


Eroon kansoista

Demokratia ja nykyinen kapitalismi ovat kuitenkin, ainakin WEF:n Klaussin mukaan, aikansa eläneitä asioita. Ihmisten hallinta samalla kun väitetään heillä olevan "ihmisoikeuksia" onkin haasteellinen tehtävä, mutta tämä keinotekoisesti luotu kriisi (pandemia) osoitti sen, että kansa on heti valmiina antamaan kaikki oikeutensa, jos heille luvataan edes hitunen turvallisuutta. Suuri nollaus olisi siis luonnollinen jatkumo tälle valedemokratialle ja kilpailussa on se tylsä osa, että vaikka kuinka tekee kaikkensa kallistaakseen vaa'an omalle taholleen, joku muu saattaa kuitenkin voittaa. Kilpailu on syntiä, meinasi Rockefellerkin.

Eri keinoja hävittää ne "kansat" on toki useita, mutta tämä WEF:n projekti on niistä varmaankin toistaiseksi kunnianhimoisin. Soros kavereineen on pyrkinyt häivyttämään kaikki individualismia kannattavat kulttuurit, mutta on siinä toistaiseksi jäänyt aika heikolle, ellei Ruotsin (ja jenkkien) moniväristämistä lasketa. Yhtenäisessä kansassa kun on se vika, että se saattaa yhdistyä hallitsijoitaan vastaan ja yrittää ottaa sitä valtaa itselleen. Onneksi valtaosa läntisten maiden asukkaista uskoo mediaansa kuin se olisi Jumalan sana, joten mitään suurempaa vallan vastustamista ei ole juurikaan näkynyt. Ehkä yhtenä kovimmista "oppositioista" näissä "länsimaisissa arvopohjissa" elelevistä maista on Saksan AfD, vaikka senkin vastustus ei ole itse koneistoa vaan toisia poliittisia pelureita vastaan.

Onko siis mahdollista naittaa kansanvalta ja globalismi keskenään? Kansojen välinen yhteistyö, toki, kansojen välinen kaupanteko, tietysti, mutta ajatus yhdestä yhteisestä, globaalista, maailmasta joka olisi kansanvaltainen? Ei tule onnistumaan. Niin kauan kuin kansat eroavat mentaliteetiltaan ja arvopohjaltaan toisistaan, he kyllä voivat tehdä yhteistyötä keskenään mutta he eivät tule hyväksymään perusarvojen jakamista. Ja siksi globalismin esteenä on se kansanvalta, eikä se demokratiakaan oikeen suju koska se tekeytyy kansanvallaksi - jos nimittäin se kansanvallan illuusio särkyy, ei vallanpitäjillä ole enää niin kivaa.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Vaikuttaminen länsimaisessa demokratiassa


Mahdollisuudet ovat ... rajallisia

Siinä kun Ateenan demokratian aikoihin jokainen kansalainen omasi oikeuden tulla kuulluksi ja ajaa omia asioitaan kansankokouksissa, nykypäivän kansalaisella on hyvin rajalliset mahdolliset vaikuttaa yhtään mihinkään poliittiseen päätökseen. Ateenassa osallistuminen nähtiin jokaisen velvollisuutena ja kansalainen joka ei osallistunut yhteiseen päätökseen millään tavalla, oli halveksunnan kohde. Nykyään se vaikuttaminen, eli äänestäminen, on oikeus, vaikka monet yrittävät myydä sitä kansalaisvelvollisuutena - velvollisuus tukea koneistoa antamalla oma valtansa pois muille. Edustuksellisuus ymmärretään niin, että "kansanedustajat" edustavat kansaa, vaikka todellisuudessa koko järjestelmä perustuu vain ja ainoastaan valintaan siitä, kenelle ihminen haluaisi antaa valtansa pois. Monia se ei tunnu kuitenkaan haittaavan elää alamaisena ilman valtaa.

Länsimainen demokratia antaa kuitenkin kansalle muutaman keinon "vaikuttaa" niiden vaalien ulkopuolella. Käytän "vaikuttamisessa" lainausmerkkejä, koska kansan todelliset vaikutusmahdollisuudet vaalien välillä ovat häviävän pieniä, tosin siltikin merkityksellisempiä kuin itse vaaleissa vaikuttamisessa - hyvin menee mutta menköön? Ensimmäinen tapa vaikuttaa on ottaa suoraan yhteyttä edustajaan, vaikka kirjeellä, sähököpostilla tai somen kautta. Ruusuja saa kyllä jakaa, mutta valtaansa ihastuneet edustajat eivät liiemmin niistä risuista tykkää. Negatiivinen palaute koetaan uhkailuna, painostuksena, vihapostina ja se vähentää sitä iloa ajaa omia asioitaan kun kansa sanoo ikävästi kun edustaja kävi ensin kusemassa kansan muroihin. Jos postia tulee enemmän, se on masinoitua uhkailua ja mahdollisesti vieraan vallan vaikuttamista, koska lammaslauma jota edustajat pieksevät eivät koskaan nousisi vastustamaan - ei saa purra ruokkivaa kättä, joka hyvää hyvyyttään vie tuhkatkin pesästä.

Jos siis useampi kansalainen antaa negatiivista palautetta edustajalle, sitä kutsutaan maalittamiseksi, joka halutaan lisätä rikoslakiin suojelemaan edustajia ikäviltä kansalaispalautteilta. Maalittamisen sijaan edustajat toivovat kansalaisten yhdistävän voimansa tekemällä vetoomuksen tai adressin. Toinen tapa vaikuttaa onkin näiden nimilistojen kiikuttaminen kauniiden sanojen tai vaatimusten kanssa sinne edustajille, jotka vetoomuksesta riippuen ottavat joko nöyränä tai hammasta purren vastaan kyseisen esityksen. Kun paraatipuheet on pidetty asiasta ja jonkinlainen vastaus annettu, toimii se paperilla toimitettu vetoomus takan sytykkeenä ja sähköisenä laitettuna se katoaa bittitaivaaseen vaikuttamatta yhtään mihinkään. Jos edustaja oikein haluaa todistaa olevansa kansan puolella, hän saattaa tehdä siitä oikein aloitteen eduskuntaan, joka sen sitten hyväksyy tai hylkää täysin riippumatta siitä, annettiinko sitä vetoomusta missään vaiheessa edustajalle tai vaikka koko eduskunnalle.


Eikä siinä vielä kaikki!

Kolmas tapa vaikuttaa on tehdä Suomen mallissa kansalaisaloite, keräämällä 50.000 nimeä listaan virallisesti. Kun allekirjoitukset on kasassa, toimitetaan aloite eduskunnalle, joka päättää mitä sille tehdään: unohdetaan, haudataan, hylätään tai annetaan kansalle kuva, että se heidän esityksensä meni läpi vaikka samaa oltiin jo suunniteltu hyvän aikaa. Kourallinen aloitteita on mennyt koskaan läpi ja nekin jotka menivät, olivat agendan mukaisia, joten niiden vaikutus oli lähinnä siinä, koska se esitys meni läpi. Suurin osa aloitteista ei kuitenkaan johda yhtään mihinkään ja kaikki se työ jota aloitteeseen laitettiin, menee hukkaan. Mutta ainakin päästiin vaikuttamaan! Ai niinkun ne 200 puhuvaa päätä eivät olisi olleet tietoisia esiin nostetusta ongelmasta ennen kuin aloite sai kasaan ne tarvittavat allekirjoitukset?

Neljäs ja viimeinen tässä esitetty tapa vaikuttaa on mielenosoitus. Mielen osoittaminen nähdään tapauksesta riippuen joko sankarillisena yrityksenä pelastaa kansa, tai säälittävänä pelleilynä joka ei ketään kiinnosta. Media toimii tässä tuomarina, koska se päättää kuinka suuri joukko saa näkyvyyttä ja jos näkyvyyttä annetaan, missä valossa se mielenilmaisua järjestävä porukka esitetään. Kyllä, ne edustajat edelleenkin tiesivät asiasta jota vastaan tai jonka puolesta miekkaroit, mutta he eivät kokeneet asiaa niin tärkeänä, että siihen tulisi puuttua. Mielenilmaukset ovatkin loistava paikka edustajille osoittaa kuinka paljon he kyseisestä mielipiteestä välittävät ja hyvän pelisilmän omaava edustaja poseeraa selfieissä mielenosoittajien kanssa ja antaa lausuntoja heidän keskuudessaan. Jos edustaja menee poseeraamaan miekkariin, se ei suoraan tarkoita että hän tukisi asiaa - asian julkinen tukeminen tai vastustaminen on vain hyväksi omalle imagolle. Puolue on kuitenkin se, mistä edustaja ne käskyt ottaa vastaan, ei mikään rupusakki kadulla.

Mielenosoitus on kuitenkin ainut tapa saada se edustajien huomio ja pakottaa media kertomaan asiasta. Siinä on vaan semmoinen pieni ongelma, että tämän saavuttaakseen niitä ihmisiä pitää sinne kadulle saapua niin paljon, että koko alue joudutaan sulkemaan marssin tieltä. Maailmalla on toki nähty miljoonapäisiä mielenosoituksia, jotka eivät ole johtaneet liioin yhtään mihinkään, mutta koneistolle ne ovat kuitenkin suuri uhka - jos kansa päättää ottaa valtansa takaisin edustajilta, siinä välissä ei seiso kuin se väkivaltakoneisto (poliisi) ja sekin saattaa kaltoin kohdeltuna liittyä kansan riveihin. Vallanpitäjillä on kuitenkin riittävä arsenaali hajottaa kansan yritykset ottaa valta takaisin itselleen, joten parhaimmillaankin mielenosoitusten tuomat muutokset ovat hyvin lyhytaikaisia. Loppuviimein valtaosa kansasta kuitenkin uskoo, että ainut oikea tapa vaikuttaa, on käydä luovuttamassa oma valtansa muille ja toivoa, että he käyttävät sen halutulla tavalla. Kuis se on mennyt, noin niinku omasta mielestä?


Voisiko kansa sitten oikeasti vaikuttaa omiin asioihinsa?

Lyhyesti, kyllä, jos se ymmärtäisi oman valtansa joka kumpuaa yksinkertaisesti lukumäärästä. Media kuitenkin tekee kaikkensa, että kansa ei missään vaiheessa yhdistyisi riittäväksi joukoksi vastustamaan tätä nykyistä harvainvaltaa. Aina löytyy uusi "hei, kato mikä tuolla on!" ja apinaa koijataan jälleen kerran. Pelko toimii myös loistavana passivoijana, joten sen käyttö on nykyään se helpoin keino varmistaa, ettei kansa vastusta valtaa heidän yliseen. Toimihan se pelko ennenkin, mutta kun nykyään ihmisillä on keinot jakaa tietoa keskenään niin helposti, hetken hengähdystauot saattavat koitua kohtalokkaaksi vallanpitäjille ja siksi menemmekin kriisistä toiseen ilman niitä taukoja. No mutta "eiväthän ne niin tekisi"™, taas...

Ehkä se ajamasi muutos ei kuitenkaan vielä ole saanut niin suurta kannatusta, että kykenisit marssittamaan satatuhatpäisen lauman Helsingin kaduille ja katkaisemaan liikenteen suurelta alueelta. Miten siihen voisi sitten päästä? Mediavirus on ehkä se vallanpitäjille pelottavin keino ja tarkkaan seuraamalla sosiaalisen median alustoja, voi havaita kuinka pieniin mediaviruksiin ollaan jo nykyään puuttumassa - sukkanuket ja vaikuttajat on valjastettu kitkemään kaikki väärät näkemykset pois yleisestä keskustelusta. Valtamedia on usein liian hidas reagoimaan asioihin joita somessa tapahtuu, mutta kun vastaisku kykenee hidastamaan viruksen leviämistä alkuvaiheessa, ehtii se dinosauruskin paikalle levittämään koko kansan yleiseksi mielipiteeksi se haluttu "oikea" kanta.

Pitää nimittäin muistaa, että koko länsimainen demokratia ja sen luoma illuusio "kansan vallasta" perustuu tasan tarkkaan siihen viralliseen tarinaan, yhteisen näkemykseen miten asiat ovat ja mikä se yleinen mielipide pitäisi olla. Kaikki siitä virallisesta tarinasta poikkeava on haitallista ja pilaa koheesiota, joka vaaditaan näinkin läpinäkyvän illuusion säilyttämiseksi. Kollektivismi, joka on ainut hyväksytty aate nykypäivänä, ei salli mitään sooloilua ja yksilö voidaan aina uhrata yhteisen edun vuoksi. Tai vaikka useampikin tuhat yksilöä, jos sillä tienaa tarpeeksi. Vanhat opit pitävät toki edelleen paikkansa ja ne tyranniat kaatuvat aina samalla tavalla, mutta miksi ihmeessä kävisimme koneistoa vastaan kun meillä on jo niin monia tapoja vaikuttaa?! Muistathan, vain äänestämällä voit vaikuttaa! Vallanpitäjät tekevät kaiken yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi! Jos et siihen usko, olet paha ja syntinen salaliittoteoreetikko, hyi sinua...

maanantai 21. kesäkuuta 2021

Edustuksellisuus demokratiassa


Mitä se edustuksellisuus edes merkitsee?

Jokin asia voi edustaa toista, suurempaa ja/tai monimutkaisempaa asiaa ja ottaa sen paikan eri syistä. Voit esimerkiksi ottaa valokuvan puusta, joka ei siis ole se puu itse mutta se edustaa juuri sitä kyseistä puuta hyvinkin tarkasti. Voit myös piirtää kuvan puusta, hyvinkin yksinkertaisen sellaisen, ja silti lähes kaikki tunnistavat kyseisen kuvan edustavan puuta - ei kuitenkaan juuri tiettyä puuta, paitsi jos olet todella hyvä piirtämään tai kyseessä oleva puu on hyvinkin omalaatuinen. Tai voit piirtää pystyviivan, joka symboloi puuta kun kerrot yleisöllesi, että tuo viiva edustaa nyt puuta.

Edustuksellisessa demokratiassa se eduskunta siis edustaa kansaa (shokkiyllätys!?). Edustus on kuitenkin parhaimmillaankin symbolinen, eli sitä pystyviivan luokkaa, kun miljoonat typistetään muutamaan kymmeneen tai sataan. Kansanosanedustaja olisi parempi kuvaus edustajalle, mutta siinäkin joudutaan venyttää sitä todellisuutta melkoisesti, koska ei ne edustajat varsinaisesti edusta siellä ketään muuta kuin itseään ja omaa näkemystään. Suomen tapauksessa ei tosin sitäkään, koska edustajat edustavat ainoastaan puolueensa johtajien näkemystä, eli enää ei olla edes pystyviivan tasolla symboliikassa.

Keskitytään tässä tekstissä kuitenkin tarkemmin juuri Suomen tilanteeseen edustuksellisuudessa, koska eri edustukselliset järjestelmät poikkeavat toisistaan melkoisesti, vaikka niitä kutsutaankin samalla "edustuksellinen demokratia"-nimityksellä. Sitä kansaa siis edustaa, eli sen tilalla on, puolueet, eikä yksittäiset kansalaiset ja heidän henkilökohtaiset näkemyksensä. Kansa kyllä luulee äänestävänsä ehdokasta hänen puheidensa mukaan, mutta käytännössä se ääni menee ensisijaisesti järjestelmälle itselleen ja toisena puolueelle. Yksittäinen edustaja saa toki sen julkisuutensa avulla hippusen valtaa, mutta kuinka edustavaa se sitten kansan näkökulmasta on?


Äänestyksessä kadotetaan loputkin...

Aloitetaan äänestyksestä ja vielä tarkemmin siitä tavasta laskea ne äänet, eli D'Hondtin metodista. Vaaleista riippuen saadaan vielä pieniä eroavaisuuksia siihen edustuksellisuuteen, koska kuntavaaleissa jo muutamalla äänellä voi olla vaikutus, siinä kun eduskuntavaaleissa ja presidentin- tai EU:n meppivaaleissa se yhden äänen paino on melkoisen pieni. Mitä useamman ihmisen ääni jaetaan siihen yhteen edustuspaikkaan, sitä vähemmän kyseinen edustaja edustaa yksittäisen ihmisen mielipidettä.

Sen lisäksi että se yksittäisen ihmisen näkemys ei siihen ehdokkaan edustukseen millään tavalla vaikuta, jos se oma ehdokas ei edes satu pääsemään läpi, ei sen yksittäisen ihmisen edustus tapahdu enää lainkaan. Mikä taas vääristää kokonaisuutta vielä entisestään on se, että jokainen "yli menevä" ääni ei liioin anna edustajalle yhtään enempää valtaa, koska sillä edustajalla on edelleen vain se yksi ääni (kunta ja eduskunta) siellä päättävässä elimessä, riippumatta siitä oliko taustalla täysi äänivyöry vai pääsikö edustaja rimaa hipoen sisään.

D'Hondtin laskutapa taas varmistaa sen, että suuret puolueet saavat suhteessa enemmän valtaa ja pienille puolueille ei niistä jämistä jää muuta kuin luu käteen - vaikka he prosenteissa katsottuna selvästikin olisivat oikeutettuja edustamaan sitä kansaa. Valta siis keskittyy ja tulos vääristyy käyttämällä kyseistä laskentatapaa, mutta ei sinänsä niin muista laskutavoista poikkeavalla tavalla - millään laskutavalla kun ei päästä symbolista edustusta lähemmäksi edes optimitilanteessa. Suomen yhdistelmä puolueoligarkiasta ja D'Hondtista on toki jo lähes vitsin tasolla oleva symbolinen edustus...


Mitä siinä sitten todellisuudessa edustetaan?

Verrattuna Ateenan "edustukselliseen demokratiaan", tämä tyypillinen moderni edustuksellinen demokratia jota monessa paikkaa harrastetaan ei anna kovinkaan tarkkaa kuvaa kansasta, jota nämä edustajat mukamas edustavat. Jos kuvitellaan tilanne, että joka ikinen edustaja tekisi juuri kuten lupaa ja puolueet eivät sotkisi soppaa entisestään, ei kansa siltikään olisi edustettuna sillä tavalla kuin kansan keskuudessa eri näkemykset jakautuvat. Vaalien ääntenlaskutapa, oli se kuinka täydellinen tahansa, ei koskaan kykene jakamaan sitä edustusta täysin kuten eri näkemykset jakautuvat kansan keskuudessa - kysymys onkin enemmän se, että kykeneekö se siihen edes symbolisella tasolla? Jos kuvittelet ehdokasta, jolle valtasi vaaleissa luovutit, äänestikö hän joka ikisessä eduskunnan äänestyksessä kuten sinä olisit äänestänyt? Jos vastaus on "ei", voidaanko edelleen sanoa että kansa päättää asioista tai että oma näkemyksesi on edustettuna?

Ehkä olisikin reilumpi kutsua edustajia väliaikaisiksi oligarkeiksi? Harvainvallan edustajiksi, jotka kansa suosiokilpailulla valitsee aina tulevaksi kaudeksi johtamaan, luovuttamalla sen oman valtansa heille. Jos karistettaisiin se illuusio symbolisesta kansan edustuksesta ja puhuttaisiin asioista niiden omilla nimillään: kansa luovuttaa valtansa koneistolle ja koneisto ratkaisee sen tulevat puhuvat päät omalla laskutavallaan (D'Hondt Suomessa) varmistaen sen, ettei sinne ihan helposti pääse mukaan koneistoa vastaan toimivia tahoja. Ja jos sattuu pääsemään, ei heillä ole riittävästi valtaa muuttaa asioita kansan etua ajavaksi.

Suosiokilpailun järjestäminen kansaa edustamaan toki sitten karistaa ne loputkin mahdollisuudet siihen, että se eduskunta olisi edes auttavasti heijastus kansastaan. Rahalla saa ja mopolla pääsee, joten resursseilla on melkoisen merkittävä rooli siinä, kuka pääsee edustamaan ja kuka jää rannalle. Edustuksellinen demokratia onkin täydellinen järjestelmä säilyttää valta varakkaiden keskuudessa. Resursseilla on kuitenkin vain rajallinen valta ja se todellinen valta piileekin siellä neljännessä valtiomahdissa, eli mediassa (ja kuka ne mediat omistaa). Media päättää suurelta osin sen, kuka suosiokilpailussa tulee pärjäämään ja varsinkin sen, missä valossa ne puolueet esitetään. Jos media nimittäin esittelisi mitä ne puolueet oikeasti ajavat ja tekivät edellisillä kausillaan, siinä saattaisi koko edustuksellisen demokratian illuusio hajota pahemman kerran - eiväthän nuo puolueet, saatikka edustajat, edustaneetkaan kansaansa, vaan omien eturyhmiensä etuja?! Mutta kyllä kaikki tällä kerralla, tai viimeistään seuraavalla kerralla, korjaantuu, kunhan vaan kansa äänestäisi oikein, eiks jeh?

sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Demokratian historiaa - Ateena


Edustuksellisesta suoraan

Kreikkaa pidetään demokratian syntypaikkana, mutta eri kaupunkien välillä oli kuitenkin suuria eroja ja ajankohdasta riippuen ne vaihtelivat monarkian, oligarkian ja demokratian välillä. Jos ateenalaiselta demokratian aikalaiselta kysyttäisiin, millä tavalla he näkevät esimerkiksi tämän Suomessa harjoitettavan "edustuksellisen demokratian", hän osaisi heti kutsua sitä oligarkiaksi, harvainvallaksi. Mutta kun meille opetetaan pienestä pitäen, että tämä meidän mallimme on demokratiaa, niin kyllähän kansa siihen uskoo - eiväthän ne nyt valehtelisi tuommoisesta päin pläsiä?! Pohditaan sitä edustuksellisuutta jossain tulevassa tekstissä, mutta tsiikataan nyt ensin mitä se demokratia Ateenassa demokratian "kultakautena" oikein merkitsi. Tämä seuraava teksti perustuu Roslyn Fullerin kirjaan "Beasts and Gods - How democracy changed its meaning and lost its purpose".

Ateenan demokratian ytimessä oli kansankokoontumiset, tai millä nimellä niitä nyt sitten kutsuttiinkaan. Nämä kokoontumiset, joita järjestettiin neljä kertaa kuukaudessa olivat se hallitseva elin, hallitus ja eduskunta yhdessä. Kaikki miespuoliset kansalaiset (ei asukkaat vaan kansalaiset) saivat osallistua halutessaan näihin kokouksiin. Reilu 5.000 oli yleinen määrä noin 40.000:sta "äänioikeutetusta", eli yhdellä kertaa paikalla oli 10-20% kansalaisista. Eli Suomessa jos maan asioista päätettäisiin samalla tavalla, puolisen miljoonaa suomalaista kokoontuisi yhteen kerran viikossa keskustelemaan ja sitten äänestämään sen hetkisistä ehdotuksista - netin kautta mahdollinen, mutta ehkä hieman hankala systeemi? Joka tapauksessa, kokouksissa ehdotettiin asioita, niistä keskusteltiin ja sitten äänestettiin menikö ehdotus läpi. Sattumanvarainen edustus sen hetkisistä kansalaisista päätti siis asioista.

Mutta kansanvalta ei jäänyt siihen, vaan Ateenassa myös oikeus oli kansanvaltainen. Tapauksen merkityksellisyydestä riippuen 201:stä aina tuhansiin valamiehiin ratkaisi tuomarin sijaan oliko lakeja rikottu vai ei. Valamieheksi pääsi halukkaat kansalaiset ja syytetyt edustivat itseään - juristin ammattia ei ollut, koska lakineuvonta maksua vastaan oli laitonta. Tuomaritkin olivat arvalla vedettyjä kokouksen johtajia, joten oikeudenmukaisuus riippui valistuneesta kansasta. Virkamiehet, kuten tuomarit, olivat kansalla töissä omasta halustaan, mutta kukaan ei voinut hakea tiettyyn virkaan. Jos olit halukas tekemään tehtävää hallinnossa, laitoit oman lipukkeesi mukaan arvontaan kun avoimia paikkoja oli saatavissa ja jos arpa osui kohdalle, voitit virkamiehen paikan ainakin joksikin aikaa - siis tekemään tehtävää, josta kokoontuminen oli päättänyt. Ei ollut kaksoisvaltio murheena noihin aikoihin.


Tai no, enemmän edustukselliseen

Ennen tätä demokratiaa Ateenassa oli kuitenkin nykymittapuulla "demokraattinen" järjestelmä, eli 400 valittua edustajaa muodosti päättävän toimielimen. Mutta toisin kuin nykyään, tätä ei koettu kansanvaltana ja järjestelmä muutettiin jossain vaiheessa tuon yllä olevan kuvauksen mukaiseksi järjestelmäksi. Demokratiaa pidettiin kuitenkin monasti hitaana ja tehottomana järjestelmänä verrattuna oligarkiaan ja etenkin monarkiaan, missä harva tai vaan yksi päätti asioista ja muut tottelivat. Kyllä, sillä kokoontumisellakin oli valta muiden ylitse, mutta jokainen kansalainen oli oikeutettu mennä esittämään oman näkemyksensä asioista ja sitten äänestämään haluamallaan tavalla. Riitti, että kykeni suostuttelemaan muutama tuhat kansalaista niin se oma asia meni eteenpäin!

Jos kokoontuminen olisi ollut sattumanvarainen, eli arvalla vedetty kuka saapuu paikalle niin kokoontumiseen kuin oikeuteen, olisi järjestelmä ollut ehkä vielä kansanvaltaisempi, mutta tuollaisenaankin se oli huomattavasti tarkempi edustus siitä kansasta kuin mitä vaaleilla kyetään koskaan valitsemaan. Aktiivinen "poliitikko" tai "valamies" kun halutessaan sai osallistua lähes joka ikiseen kokoontumiseen ja oikeusistuntoon, mutta koska omasi vain yhden ääneen vähintään 201:stä, yhden miehen valta rajoittui 0.5% paikkeille koko päätäntävallasta. Toki taitava ja karismaattinen puhuja oli selvässä etulyöntiasemassa ja lakeja tarkasti tunteva saattoi omaa juttuaan ajaessaan suostutella valamiehistön puolelleen. Mutta sillä tavan tallaajalla oli yhtä monta ääntä, yksi, jonka hän sai antaa jokaisessa kokoontumisessa juuri haluamallaan tavalla.

Yksittäisen kansalaisen lahjominen ei siis ollut tehokas tapa saada oma asiansa läpi, mikä olikin se suuri ero tähän meidän nykyiseen malliimme nähden. Yhdelläkään kansalaisella ei ollut enempää kuin se yksi ääni, joten omaa asiaa ajaakseen piti kyetä vaikuttamaan siihen yleiseen mielipiteeseen, aivan kuten nytkin. Ehkä se suurin ero oli kuitenkin tässä edustuksellisuudessa siinä, että kansalaiset olivat oman henkensä uhalla tekemässä niitä päätöksiä - typerät päätökset omaa kansaa vastaan saattoivat koitua koko kansan kohtaloksi. Edellinen huono päätös voitiin tietenkin korjata aina tulevassa kokoontumisessa, joten pienemmät katastrofit kyettiin oikaisemaan kohtuullisen nopeasti. Oma etu oli harvemmin niin suuressa ristiriidassa kansan edun kanssa, että yksittäisen edustajan kannatti ajaa vaikka koko kaupunki nurin vain että sai itse enemmän - toisin kuin nykyään, kun tulevan huippuviran puolesta voidaan uhrata vaikka tulevatkin sukupolvet.


Voitaisiinko Ateenasta oppia jotain, tai jopa kopioida omaan sirkukseemme?

Aivan varmasti nykyinen "demokratiamme" voisi saada yhden jos toisenkin päivityksen lainaamalla noita Ateenan oppeja. Esimerkiksi Elokapina ehdotti, että he saisivat järjestää omia kansalaisfoorumeita/kookoontumisia, joilla olisi valta parlamentin ylitse. Tämä ei tietenkään olisi muuta kuin oligarkiaa ja pitkälle vietynä fasismia, mutta idea on sinänsä ihan hyvä - kansankokoontuminen olisi päätäntävallassa, eikä mikään edustuksellinen puhuvien päiden joukko. Nyt kun meillä on kaikilla mahdollisuus päästä nettiin (tai valtio voisi sen varmistaa että niin olisi), koko kansan kokoontuminen ja jokaisen osallistuminen kaikkiin äänestyksiin olisi teknisesti täysin mahdollista. Ne oikeat vallanpitäjät eivät moista toki missään vaiheessa halua että kansa saisi päättää, koska siinä olisi vaarana että kansa siinä vallassa ollessaan korjaisi myös vallanpitäjien aivopesukoneiston, eli median ja koulujärjestelmän.

Arvalla virkamiesten valinta tosiaan putsaisi myös kaksoisvaltion, ainakin osittain. Samalla pitäisi tietenkin kieltää kaikki salaseurat, kuten vapaamuurarit ja vastaavat, koska he kykenisivät siltikin hoitamaan asioita omaksi edukseen vaikka virkanimitykset olisivatkin arvalla vedetty halukkaiden johdosta. Mutta tämäkin olisi mahdollista hoitaa, JOS kansa olisi vallassa. Oikeuslaitoksen puhdistus ja muuttaminen valamiehistöön korjaisi myös useita ongelmia ja juristien ammattikunnan kieltäminen ei välttämättä olisi se huonoin mahdollinen idea. Ehkä nykyään jouduttaisiin ainakin osaan viroista laittaa arpaonnen ja halun lisäksi myös joitain vaatimuksia tietyistä tarvittavista taidoista, koska nykyinen yhteiskunta on karvan verran monimutkaisempi kuin silloin kauan ennen. Koulutuksella tämä voitaisiin kuitenkin hoitaa kuntoon muutamassa vuodessa, sanoisin.

Mutta kaiken tämän kansanvaltaisuuden tiellä tosiaan seisoo se tiedon portinvartija - media. Vain äänestämällä voit vaikuttaa, tämä on demokratiaa ja vaikka siinä onkin ongelmia, se on siltikin paras järjestelmä mitä on koskaan keksitty! Näitä valheita toistamalla kansa uskoo, että heidän omaa etuaan ei voida mitenkään muuten ajaa, koska olisimmehan jo keksineet paremman tavan! Kyllä, keksimme, mutta sitten oligarkit tahtoivat päästä eroon kansanvallasta ja he kehittelivät useita eri malleja uskotella kansalle mitä "demokratia" on. Ja nyt minkään moisen uudistuksen ajajia pidetään vähintäänkin hulluina, esimerkiksi keltaliivejä, joiden RIC-malli olisi suoraa demokratiaa ja virkamiehistöstä saataisiin ne pilaantuneet omenat pois kansan itsensä päätöksellä. Kansanvalta siis oli mahdollinen, kun kansa niin halusi - Ateena on siitä todisteena. Siksi on niin tärkeää vallanpitäjille, että kansa ei saa tietoonsa että se voisi olla vallassa myös tänä päivänä.

tiistai 15. kesäkuuta 2021

Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena


Suoraan hevosen suusta

Jo useamman vuoden olen yrittänyt kertoa ihmisille kuinka heitä manipuloidaan vallanpitäjien taholta. Suurin osa ihmisistä on toki edelleenkin autuaan tietämättömiä asiasta, koska näitä asioita ei nyt ihan kirkossa kuuluteta eikä media jostain kumman syystä nosta esille. Mutta nyt kun valtioneuvoston kanslia itse kertoo mitä tehdään ja avataan myös hieman miten sitä manipulointia tehdään, niin ehkäpä se nyt sitten lähtee liikkeelle ja osaksi julkista keskustelua. Mistä on siis kyse? Hiljattain julkaistusta kirjasesta: Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2021:4 "Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena, Käyttäytymistieteellinen neuvonanto-hankkeen loppuraportti" VNK127:00/2020 VN/20454/2020

Lyhyesti: psykologia, tässä tapauksessa käyttäytymistiede, on valjastettu mukaan helpottamaan psykologista sodankäyntiä kansaa vastaan. Voimankäyttö pakottamalla ihmiset toimimaan tietyllä tavalla on kallis ja usein tehoton tapa saada kansa käyttäytymään halutulla tavalla - vastustus kasvaa jos sääntöjä vaan lyödään naamalle ja laitetaan väkivaltakoneisto niitä vahtimaan. Propagandaa on osattu tehdä jo vuosisadan ajan hyvinkin tieteellisesti, mutta kun mukaan otetaan viimeisintä tutkittua käyttäytymistiedettä, pystytään se sanoma lyömään perille saakka vielä paljon entistä tehokkaammin. Eikö kuulostakkin hyvältä? Raportin mukaan massamanipulointia käyttämällä vallanpitäjillä on mahdollisuus, jopa velvollisuus, tehokkaasti johdatella kansaa haluttuun suuntaan - seuraamalla EU:n esimerkkiä.

Hanke kehuu onnistuneensa tehtävässään tukea ja vahvistaa ihmislähtöistä ja ymmärrettävää viestintää hallituksen toimenpiteistä. Jotta tätä käyttäytymistieteellistä massamanipulointia voidaan käyttää tarkoituksenmukaisesti, on tärkeää, että se otetaan huomioon politiikassa heti alusta saakka. On siis jo alkuvaiheessa päätettävä se strategia millä tavalla asia tullaan myymään kansalle, koska kansan etua ajavat päätökset tarvitsevat runsaasti manipulointia saada kansa se hyväksymään? Noh, onneksi kaikki tehdään aina yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi, joten asiasta ei tarvitse välittää - vallanpitäjät välittävät meistä niin paljon, että he ottavat käyttöön viimeistä huutoa olevat temput manipuloida kansakuntaa ottamaan hymysuin kuivana kakkoseen.


Tavallisesti ihminen on arvaamaton olento

Yksittäinen ihminen on arvaamaton käytökseltään, mikä saattaa aiheutua suureksi ongelmaksi massoja manipuloitaessa. Joukon liikkeitä on vaikea ennalta arvioida, jos sielä mukana on näitä arvaamattomasti käyttäytyviä toimijoita. Kriisitilanteessa tämmöinen käytös saattaa koitua koko joukon kohtaloksi, koska se suunta johon lauma ohjaantuu saattaa olla suoraan alas kallion kielekkeeltä. Tämä johtuu siitä, että vauhkoontunut ja hätääntynyt ihmislauma seuraa sokeasti havaitsemaansa johtajaa ja jos se johtaja ei aja lauman vaan itsensä etua, seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Hyväntahtoiset vallanpitäjämme eivät kuitenkaan salli moista, vaan he haluavat ottaa ohjat käsiinsä ja pelastaa kansansa!

Paitsi että... nämä hyväntahtoiset vallanpitäjämme ajoivat sen lauman paniikkiin ja pelottelulla aiheutti sen hätääntymisen. Siinä kohtaa on välittäminen melkoisen kaukana kun luodaan tahallaan ongelma ja sitten esiinnytään pelastavana messiaana? Politiikassa kyseinen strategia on taas arkipäiväinen, eli luodaan niin hirviö kuin tarjotaan sankari pelastamaan. Ja kun asiaa on jo vuosikaudet tutkittu, tämä pandemia soveltuikin loistavasti kenraaliharjoitukselle siihen, miten kansa saadaan tanssimaan tasan tarkkaan yhden pillin mukaisesti ja huolehtimaan siitä, että ne väärää mieltä olevat lynkataan ajoissa niin kansan kuin median ja väkivaltakoneiston toimesta.

Hanke kutsuu tätä "ihmislähtöiseksi vaikuttamiseksi", jonka tehtävänä on helpottaa ihmisiä tekemään ne oikeat valinnat annetuista vaihtoehdoista. Vaikuttamisen keinot perustuvat syvempään ymmärrykseen ihmisten käyttäytymisestä ja päätöksenteosta. Käyttäytymistieteen soveltaminen yhteiskuntamanipuloinnissa perustuu ajatukseen, että ihmiset voivat saada vaikutteita vääriltä tahoilta tai ajatella itsenäisesti, jolloin he eivät tee halutulla tavalla. Tätä on kuitenkin tutkittu ja treenattu niin pitkään, että manipulointi onnistutaan tekemään täysin yksittäisen ihmisten etua vastaan yksilön silti ajatellessa että tämä on hyvä asia. Yhteiskunnan kerrotaan olevan se tärkeämpi asia kuin yksilö, joten yksilö voidaan aina uhrata yhteisen edun vuoksi. Kollektivistinen ajattelumalli joka mahdollistaa hirmuvallan, mutta tämä ei tunnu ketään haittaavan...


Hetkonen, milläs oikeudella näin tehdään?!

Ajattelin puida tämän loppuraportin vielä tarkemmin läpi tulevassa podijaksossa (oletettavasti jakso 129 tai siihen suuntaan), mutta pohtia asian yhteiskunnallisia vaikutuksia tässä tekstissä edes hitusen. Itseäni tässä koko hommassa eniten ihmetyttää se, että millä helvetin oikeudella tai oikeutuksella kansaa vastaan käytetään tämän tasoista psykologista manipulointia ja sodankäyntiä? Jos kyseessä olisi aito pandemia, kriisitilanne joka vaarantaisi koko kansakunnan hengen ja terveyden, ei tämänlaiselle manipuloinnille olisi mitään tarvetta. Totuus tilanteen vakavuudesta ja selvät, tarkkarajaiset ohjeet jotka olisi tarkasti pohdittu ehkäisemään massahysteria ja paniikki olisi ollut se tapa viestiä asiasta - näin tehtiin esimerkiksi sota-aikana, kun kansa ohjeistettiin evakuoimaan tietyt alueet.

Tämän nykyisen laajuinen ihmiskoe ei tietenkään olisi ollut millään tavalla mahdollinen ilman tehtyjä toimia - siis sitä psykologista sodankäyntiä. Nyt reilu vuosi myöhemmin alkaa vuotamaan julkisuuteen tietoa, kuinka pandemiaan olisi ollut hoitoja ja kuinka käytetyt hoidot pahensivat asiaa (ja niitä jatkettiin siitäkin huolimatta). Ainut syy massahysteriaan oli saada aikaiseksi maailmanlaajuinen geeniterapiakoe, koska ilman näin laajaa psykologista operaatiota valtaväestö ei olisi suostunut labrarotaksi lääkeyhtiöille. Valtamedian tehtäväksi jäi tässä levittää se paniikki ja varmistaa, ettei mitään ristiriitaista tietoa päässyt alkuvaiheessa massojen keskuuteen - siksi kaikki väärinajattelijat leimattiin pahoiksi syntisiksi heti alusta alkaen.

Mutta nyt kun tilanne on rauhoittunut, voidaan tutkia onnistunutta operaatiota ja taputella itseä selkään siellä hallinnossa - me onnistuimme myymään paniikin ja siihen korjauksena myydyn käärmeöljyn juuri kuten meitä käskettiin. Valtaväestö hurraa ja hyväksyy kaikki toimet, seuraten kuin lampaat heidän etuaan ajavaa paimenta. Itseä ainakin hieman häiritsee tämä vallanpitäjien esiintyminen Jeesuksena, joka pelasti laumansa, kun ottaa huomioon kaikki ne valheet ja sen käsittämättömän psykologisen sodankäynnin, joka kansoja vastaan käytiin. Aniharvaa se taitaa tosin edes kiinnostaa, että tämä loppuraportti todistaa sen manipuloinnin, väittäen että se kaikki tehtiin vain yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutemme vuoksi. Ja se on varmaa, ettei yksikään valtamedia asiaa uskalla nostaa esiin, koska olivat itse siinä pääsyyllisenä levittämässä sen paniikin ja mahdollistamassa kaikki ne ihmisoikeusrikokset, joita tällä pandemiakortilla tehtiin. Tein vaan mitä käskettiin - Nürnbergin puolustus. Sen päivän kun näkisi, että nämä syylliset tahot joutuvat vastuuseen rikoksistaan ihmiskuntaa vastaan. En kuitenkaan pidätä hengitystäni sitä odotellessa...

sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Moderni ja postmoderni poliittinen valta


Moderni valta

Heti alkuun on mainittava, että nämä aikakaudet eivät liity taiteessa käytettyihin aikakausiin vaan kuvaa niin politiikan kuin vallan kehityksen ja käsityksen aikakausia. Moderni aikakausi alkoi siellä Ranskan vallankumouksen aikaan, jolloin monarkiat olivat kaatumassa ja tilalle vaadittiin jotain edistyksellisempää, jopa valaistunutta tai valistunutta näkemystä siitä, miten valta tulisi jakaa. Valtahan kuului kansalle, eikä millekään kuninkaalle, tsaarille tahi keisarille. Kaunis ajatus, ei siinä, mutta Machiavelli oli siinä täysin oikeassa, että vallan yleensä omaa se, jolla on isoin tykki. Ja yksikään hallitsija ei vielä tähän päivään mennessä ole antanut tykkejä kansalle.

Jos kaupungissa oli yksi tehdas, joka työllisti suoraan tai välillisesti kolmanneksen kaikista asukkaista, jokainen poliitikko tiesi, että vaikka heillä oli paperilla se poliittinen valta, ei sille tehtaan omistajalle lähdetty vittuilemaan koska hänen armoillaan lepäsi koko kaupungin talous. Resurssit määrittävät sen, kuinka paljon sitä valtaa kykenee käyttämään ja teollisuuden ansiosta ne resurssit pakkautuivat modernina aikana entistä harvempien käsiin, kansan näkökulmasta katsottuna. Ennenhän kansa ei omistanut mitään, vaan ne aateliset tai muut vastaavat suvut, joiden esi-isät olivat tiedolla, taidolla, voimalla tai viekkaudella nousseet korkeaan asemaansa. Osa näistä suvuista osasi laajentaa valtaansa nappaamalla kunnon siivun teollisesta tuotannosta, mistä syntyikin aikojen saatossa ensimmäiset tahot, jotka omistivat enemmän resursseja kuin kuninkaat konsanaan - oiligarkit.

Raha ja varallisuus eivät tietenkään tuo automaattisesti valtaa, mutta ne mahdollistavat paljon asioita, joita ei olisi mahdollista saavuttaa ilman kyseisiä resursseja. Jokainen vaaleissa näkyville pyrkivä tietää, että näkyvyyttä pystyy hommaamaan rahalla, tai tekemällä jotain joka nousee otsikoihin. Mutta niihin otsikoihin ei positiivisessa valossa pääse muut kuin ne, jotka media sinne haluaa nostaa. Media siis käyttää runsaasti valtaa politiikassa etenkin vaalien aikana, mutta se todellinen päätäntävalta kuka sinne parrasvaloihin nousee on hyvin harvojen käsissä. Modernia kautta kuvaakin vallan fyysinen ilmentyminen - varallisuus, suurin tykki, tehdas joka työllistää kaupungin ja media joka tuuttaa omistajansa tarinaa.


Postmoderni valta

Mainitsemani fyysisen ilmentymisen viimeinen kohta, media, onkin se silta modernin ja postmodernin aikakauden välillä. Siinä kun modernina aikana faktat olivat pohjana päätöksenteolle ja nopeasti kehittyvä (oikea) tiede mahdollisti ihmiskunnan kehittymisen, postmodernia aikakautta kuvaa tunteet ja tarinat. Faktoilla ei ole enää mitään merkitystä, jos kykenee luomaan halutun tunteen siinä yleisössään. Tämä kauhia pandemia onkin postmodernin vallankäytön huipentuma - faktat eivät oikeuttaisi mitään näistä nykyisistä toimista, mutta paniikki ja pelko ajavat kansan tottelevaiseksi kun he odottavat pelastajaansa jostain ylhäältä.

Koska tämä muutos sitten todellisuudessa tapahtui, sitä on hankala naulata yhteen tiettyyn hetkeen, mutta historioitsijoiden sota Saksassa (Historikerstreit) 1980 tienoilla on varmasti ollut yksi niistä käänteentekevistä tapahtumista. Mitä silloin tapahtui, eihän tuosta olla koulussa puhuttu mitään?! Yksinkertaisesti, Saksassa päätettiin, että toisen maailmansodan tapahtumat tullaan tästä eteenpäin kuvaamaan aina tietyssä valossa ja kaikki sitä vastaan todistavat asiat unohdetaan tyystin. Natsit olivat se äärimmäinen paha ja sitä täytyy saksalaisten hävetä aina ja ikuisesti. Asiaa ei saa tutkia millään tavalla ja kaikki väärää näkemystä omaavat tulee lukita linnaan. Ja nyt tätä ihanuutta halutaan jakaa koko EU:n lainsäädäntöön - vain yksi virallinen tarina sallitaan.

Media on aina osannut propagandalla ohjata kansakuntia, mutta tämä nykyinen kehystämisen ja kieputtamisen määrä alkaa olla jo lähes taidetta. Kylmät faktat voidaan ohittaa olan kohautuksella ja päälle vielä kertoa, ettei ne faktat olleetkaan faktoja vaan ainoastaan ne tarkasti valitut asiantuntijat voivat kertoa faktoja. Ihmiset uskovat, että joku toimittelija kykenee määrittämään mikä fakta on totta ja yksinkertaistamaan monimutkaiset asiat lyhyeksi, tunteita herättäväksi, lausunnoksi joka on se "koko totuus" kulloisestakin asiasta. Oikeille vallanpitäjille tämä muutos postmoderniin aikaan oli itse asiassa erittäin hyödyllinen - nyt ei tarvitse välittää enää paskaakaan siitä, jos jää kiinni laittomuuksista - asiat voidaan aina kääntää päälaelleen ja kirkkain silmin väittää taivaan olevan vihreä (koska jos et niin usko, olet paha natsi).


Mikä tulee postmodernin jälkeen?

Rajusti yksinkertaistamalla moderni näkemys olisi se, että faktat ovat totta ja postmodernissa faktat ja totuus voivat olla ristiriidassa. Näin äkkiä ajatellen kuulostaa oudolta, että faktat ja totuus voisivat olla ristiriidassa, mutta jokaisen ihmisen omassa todellisuudessa näin voi hyvinkin olla. Voidaan sanoa, että kukaan ei nimittäin elä ns. "oikeassa maailmassa", vaan omassa kopiossaan (simulacrum) todellisuudesta. Jos jokin asia tuntuu sille itselle todelta ja se toimii vielä kaiken lisäksi, se on itselle totta vaikka joku muu tuleekin esittämään faktoilla, että ei se niin ole. Ihmismieli kun on siitä jännä juttu, että se tekee uskomuksista totta. Placebo-lääkkeet ovat tästä yksi hyvinkin faktuaalinen esimerkki.

Samalla kun se "oma totuus" voi olla hyvinkin vapauttava ja voimaannuttava asia, se antaa myös aivan käsittämättömän määrän valtaa ihmisten yli niille, jotka kykenevät manipuloimaan sitä yhteistä totuutta, virallista tarinaa. Tämä "äänestäminen", jota tänään (13.6.2021) taas harrastetaan on aivan loistava esimerkki postmodernista vallan ilmentymästä. Faktat osoittavat, että sillä äänestämisellä ei ole paskaakaan vaikutusta vaan ne taustalla olevat hyvä veli-verkostot ja lukemattomat muut toimijat omaavat kaiken vallan. Ja silti joka (helvetin) ehdokas ja heidän kannattaja kirkuu "vain äänestämällä voit vaikuttaa!" Voiko? Ei, edelleenkään, vaikka siihen niin moni uskookin. Todellisuus ei kuitenkaan taivu siihen uskomukseen, vaan luo ainoastaan sen illuusion ihmisille, että se oma ääni oli aito vallan antaminen pois... mikä se toki olikin, mutta vaan ei sillä tavalla kun moni uskoo.

Jos riittävän moni ihminen johonkin uskoo, tuleeko siitä totta? Osa puhuu "manifestoinnista", eli asioiden tuomisesta todeksi pelkällä ajatuksen voimalla. Kansa on yli sata vuotta Suomessa uskonut, että oikein äänestämällä asiat parantuvat. Ei ole tainnut manifestoitua moinen asia, vai onko se "vastapuoli" vaan manifestoinut enemmän? Miten on, mikä on sinun totuutesi? Elätkö modernissa vai postmodernissa maailmassa, missä faktat voivat tai saattavat olla totta, tai sitten ei? Entä kuka saa kertoa sinulle, mikä on totta ja mikä tarua? Joku sattumanvarainen toimittelija jossain mediassa? Siinäpä hieman funtsittavaa näin suuren vaalisirkuksen päivänä. Ja ei, emme saisi edelleenkään äänestää jos sillä voisi vallanpitäjien toimiin vaikuttaa...

torstai 10. kesäkuuta 2021

Hittoako me politiikalla?


Ihan turha sirkus

Edellisessä tekstissä "Yhteisöistä ja yhteiskunnista" aloitin pohtimaan tarvitaanko yhteiskuntaa mihinkään kun ihmiset pärjäisivät ihan hyvin omissa yhteisöissään. Ajatus ei tietenkään ole mikään ainutlaatuinen, vaan sitä on vuosisatojen aikana pohdittu monelta kantilta, löytämättä kuitenkaan ratkaisuja, jotka reaalimaailmassa voisivat toimia aiheuttamatta vielä enemmän tuhoa kuin tämä nykyinen poliittinen järjestelmä. Elokuvissa näitä malleja on yleensä kuvattu anarkialla, tarkoittaen kuitenkin jotain aivan muuta kuin anarkiaa (kukaan ei hallitse) - diktatuureja, tyrannioita, itsevaltiaita ja muita hirmuhallitsijoita nousee aina, kun demokratia katoaa. Mutta kävisikö näin oikeasti, vai onko kyseessä pelottelua pitämään kansa kiltisti alistettuna poliittiselle koneistolle?

Yhteiskunta, pysyäkseen kasassa, tarvitsee poliittisia päätöksiä niistä kaikkia koskevista asioista. Päätökset kun pitää jollain tavalla oikeuttaa sille yhteiskunnalle, että he eivät kapinoisi niitä vallanpitäjiään vastaan. Oikeutuksia valtaan löytyy jos jonkinmoisia, mutta yleisin niistä tällä hetkellä on "kansan tahto", eli demokratia, vaikka se onkin niin usein nähty että kansan tahdosta viis veisataan politiikassa. Siksi järjestelmä tarvitseekin vahvan propagandakoneiston, että se yksi yhteinen tarina pysyy kasassa. Jos ei valtaosa yhteiskunnasta usko, että ne puhuvat päät eduskunnassa ovat oikeutettuja valtaan kansan ylitse, on järjestelmä pahasti kusessa.

Politiikassa on siis kyse vallasta ja sen jakautumisesta. Niin kauan, kun ihmiset uskovat järjestelmän oikeamielisyyteen, he antavat vapaaehtoisesti tukensa heitä sortavalle järjestelmälle (käyvät äänestämässä). Miksi? Koska ne vaihtoehdot ovat kuulemma vielä huonompia, muutoin pahan voimat (Suomessa tarinan mukaan se on Venäjä) tulevat ja vievät kaiken hyvän. Siksi meidän tulee liittoutua vielä pahemm... eikun siis hyväntahtoisemman vallan kanssa, että pysymme turvassa (eli Jenkit)!! Koska kyse on vallasta, ihmiset ovat turvassa ainoastaan silloin, kun seisovat vahvimman takana, riippumatta siitä mitä se vahvin tekee kaikille niille, jotka eivät suostu kumartamaan juuri halutulla tavalla.


Tavan kansan ainut suoja?

Onneksi sinne vallan hoveihin on päässyt myös ainakin muutamia älykkäitä ja muitakin ihmisiä ajattelevia, hyväntahtoisia ihmisiä... tai no, ainakin hieman vähemmän vallanhimosia psykopaatteja kuin yleensä ne vallanpitäjät. Näiden ansiosta on julistettu esimerkiksi ihmisoikeuksia ja vallanjakoa, pyrkien estämään ne kaikista pahimmat tyranniat muodostumasta. Kuinka onnistuneita tässä tyrannien hidastamisessa ollaan oltu, siitä voidaankin sitten olla montaa mieltä. Yksi hieno esimerkki tästä vallan jaosta on esimerkiksi Suomessa kuntien itsemääräämisoikeus useista eri asioista. Tätä ollaan kuitenkin karsimassa monin eri keinoin, "pakko"liitoksien ja SOTEn muodossa - vallanhimoiset poliitikot kun haluavat keskittää vallan, ei hajauttaa sitä.

Yleinen tapa jakaa kansa onkin "eliitti" ja "tavan kansa", missä valta jakaantuu käytännön asioista 100-0 sen eliitin hyväksi ainakin politiikassa. Koska vallankäyttö vaatii resursseja, yleensä se jolla niitä resursseja on eniten hallussaan, omaa eniten käytännön valtaa. Resurssien käyttö järkevästi vaatiikin sitten paljon enemmän, mikä ainakin osittain suojelee sitä tavan kansaa eliitiltä - eliitti ei halua tuhlata resurssejaan ihan mihin tahansa ja joutuukin jättämään kansan aina silloin tällöin rauhaan. Kaikista härskeintä vallankäyttöä nähdäänkin siitä syystä yleensä vain alemman tason vallanhimoisilta puhuvilta päiltä - voimiensa tunnossa tai ihan vaan käskystä ne poliitikot saattavat ajaa oman kansan aivan päin helvettiä.

Koko poliittisen järjestelmän tarkoitus kapitalistisessa järjestelmässä onkin yksinkertainen - pitää se kansan lypsäminen kuiviin hallittuna. Jos yhteisöjen annettaisiin itse päättää omista asioistaan, se olisi sitä pahaa sosialismia! Semmoinen ei tietenkään käy päinsä, koska kapitalismissa kaikkien on kilpailtava keskenään ja vain ne voittajat ovat oikeutettuja pitämään valtansa. Tavan kansan ja niiden hullujen vallanpitäjien välillä onkin lähinnä vaan heikkoja kyhäelmiä kuten perustuslait, perusoikeudet. Tämä "pandemia" osoittikin loistavasti, kuinka ne perusoikeudet eivät niitä perus oikeuksia kuitenkaan ole. Kansa kuitenkin piti niiden oikeuksien menetystä oikeutettuna, koska se kaikki tehtiin heidän turvallisuutensa vuoksi.


Uusi uljas maailma

Onko siis ihme, että tämän "pandemian" kortilla ajetaan uutta uljasta maailmaa, järjestelmää jota ei rajoita mitkään perusoikeudet ja vallan jako? Tämä "suuri nollaus" on loistava esimerkki ihmisen vallanhimosta - kaikki haluavat kalifiksi kalifin paikalle, tai ainakin suoraan kalifin alaiseksi lähelle oikeaa valtaa. Illuusio kansanvallasta onkin murentumassa melkoista tahtia, kun päättäjät ympäri maailmaa julistavat ilosanomaa siitä, kuinka valta halutaan viedä paikallisilta toimijoilta pois - kunnan valta valtiolle, valtion valta EU:lle ja EU:n valta Schwabille. Se "eliitti" haluaa hallita koko maailmaa ja kansa hurraa koska heille luvataan turvallisuutta kunhan vaan luopuvat vapauksistaan. Noiden kahden asian yhteydestä onkin taidettu tokaista yksi jos toinenkin viisaus...

Eli kun se ainut tämän hetken suoja kansalle "eliitin" yli, eli politiikka omassa yhteiskunnassamme, halutaan ajaa alas, mihin se sitten jättää sen yhteiskunnan? Ulkoa ohjattuna ja entistä etäämmällä oikeasta yhteisöstä, kuinka siinä ihmisten oikein käy? No, jos elokuviin on uskominen, tämmöiset utopiat romahtavat kapinaan kun kansa saa tarpeekseen ja heidän keskuudestaan nousee johtohahmoja. Vallanpitäjillä on toki tätä varten voimakas väkivaltakoneisto, mutta vapaus ja totuus tuntuvat olevan ihmisillä sen verran syvään rakennettuna, että eipä niitä pystytä pysäyttämään väkivallalla. Ehkäpä sitten pystytään, kun saadaan soma-tuotanto rullaamaan...

Onko politiikka siis välttämätön paha yhteiskunnassa? On ja ei. Pieniä, muusta maailmasta täysin eristyksissä olevia yhteisöjä löytyy vissiin edelleenkin, eikä heillä näytä olevan mitään poliitikkoja sotkemassa yhteisön asioita. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen, ilman että osa kuvittelee oikeutetuksi omistaa enemmän kuin kaikki muut yhteensä. Nyky-yhteiskunnissa tämä ei tietenkään voisi toimia, koska kaikkihan sen tietää ettei se voisi toimia kun se kerran televisiossa niin sanottiin! Koko maailma pyörii paskapuheella ja se jonka paskapuhe saa eniten huomiota, määrää yhteiskunnan suunnan. Olisiko se paskapuheen ja "eliitin" pysäyttäminen siis niin helppoa? Laittaisi vaan sen television kiinni ja keskittyisi omaan yhteisöönsä...

keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Yhteisöistä ja yhteiskunnista


Melkein sama asia, eikös?

Sosiologiassa ja politiikassa, muutaman mainitakseni, yhteiskunta on se tärkeä yksikkö jota niin tutkitaan, kuin myös hallitaan. Yhteiskunta voidaan yksinkertaistaa jollain alueella olevaan joukkoon ihmisiä, jotka pelaavat pääpiirteittäin samoilla pelisäännöillä. Heillä on siis yhteiset lait, yhteiset säännöt sekä usein jollain tavalla yhtenäinen moraalinen käsitys miten kyseisessä yhteiskunnassa kuuluisi olla. Kuinka yhtenäinen yhteiskunta sitten on, sitä voidaan tutkailla usealla eri tavalla esimerkiksi juuri moraalisten kysymysten kohdalla. Mitä lähempänä yhteiskunnan näkemykset jäseniensä kesken ovat tärkeinä pidetyissä asioissa, sen suurempi koheesio eli yhteenkuuluvuus heillä on. Mutta tarvitaanko yhteiskunnassa yhteenkuuluvuutta?

Koheesion tärkeydestä on useita eri näkemyksiä, aina kriittisestä avainkysymyksestä sinne "ihan kiva, mutta mitä sitten"-tasolle. Jos pohditaan asiaa enemmän sieltä politiikan kannalta, jonkin ihmisjoukon hallitsemiseksi sen ei tarvitse olla kovinkaan yhtenevä - riittää, että kaikki tottelevat käskyjä suunnilleen samalla tavalla. Länsimaiset yhteiskunnat on usein muodostettu muutaman perusidean päälle: oikeusvaltio, hyvinvointivaltio, kapitalismi ja individualismi eli yksilökeskeisyys. Tämmöinen ideologia johtaa juuri tällä hetkellä SDP:n mainoskampanjan kaltaiseen ajatelmaan: "pidetään huolta kunnasta, kunta pitää huolta meistä." Kun kansalaiset pitävät huolta kunnastaan, kunta pitää huolen heistä... niin, pitääköhän?

Mitä enemmän se ihmisjoukko, jota halutaan johtaa, on hajaantunut ja organisoimaton, sitä helpompaa sitä on johtaa kunhan kaikki vaan noudattavat niitä annettuja lakeja ja määräyksiä. Pieni organisoitu joukko kykenee pyörittämään asioita ja kertomalla satujaan se yhteiskunta sitten uskoo että heitä johdetaan yhteiseksi hyväksi, koska yhteiseen tarinaan kuulu se oikeutus valtaan yhteiskunnan yhteisellä päätöksellä - äänestämällä. Mutta rauha on tietenkin pääosin maassa, koska valtaosa uskoo siihen yhteiskuntaan, jolla on ne yhteiset pelisäännöt. Olkoot ne pelisäännöt kuinka epäreiluja tahansa, ainakin ne ovat yhteisiä ihan kaikille - oikeusvaltion idea, eli samat säännöt kaikille. Yhteiskuntarauha ei kuitenkaan pitkään säily niillä yhteisillä säännöillä, jos kaikki eivät niitä noudata.


Yhteiskunta yhteiskunnan sisällä

Niin kauan kun yhteiskunnan koheesio on riittävällä tasolla, se kuitenkin kykenee toimimaan kunnolla ja ihmiset ovat pääosin tyytyväisiä tuntiessaan kuuluvansa johonkin yhteisöön. Tässä onkin nähdäkseni se yhteiskunnan pahin kompastuskivi - kun mennään liian kauaksi esimerkiksi orgaanisesti muodostuneista yhteisöistä ja pakotetaan ihmiset osaksi yhteiskuntaa jota he eivät vielä/enää tunne omakseen. Ihmiset ovat laumaeläiminä hyvin kykeneviä yhteistyöhön ja muodostamaan yhteisiä etuja ajavia yhteisöjä, mutta kun ihmiset pakotetaan yhteiskunnaksi ilman koheesiota, joudutaan ongelmiin. Yksi vakavammista merkeistä tästä ovat yhteiskunnat yhteiskunnan sisällä, joilla on ihan omat säännöt.

Koska ihmisille on tärkeää kuulua johonkin ryhmään, se yleensä hakeutuu omankaltaisten ihmisten joukkoon. Tämä omankaltaisuuden tunnistaminen toimii ihan automaattisesti, mutta kasvuympäristöstä johtuen saattaa vaihdella melkoisesti. Oli se keino tunnistaa ne "omat" niistä "muista", on tietenkin sinänsä yhdentekevää, mutta kun "me" saamme tehdä jotain mitä "muut" eivät saa, on koko yhteiskunta leikkimässä tulella. Ajatellaanpa esimerkkinä että olisi vaikkapa ryhmä, yksi tämmöinen toisen yhteiskunnan sisään rakentunut yhteiskunta, jolla olisi semmoinen sääntö, että jollain paikkakunnalla saisi asua vain tiettyyn perheeseen kuuluvia jäseniä. Hieno homma, kyllähän tämmöinen sääntö saa olla, ei siinä, mutta mitä jos se suurempi yhteiskunta pitää ihmisoikeutena vapaata liikkumista ja että jokainen saa itse päättää missä asuu?

Onneksi länsimaisissa yhteiskunnissa ei koskaan pääsisi käymään niin, että sen sisällä osa pelaisi aivan omilla säännöillään ja jopa rikkoisi niitä pohjimmaisia arvoja, eikös? Tämä sisempi ryhmä noudattaa omia sääntöjään jotka ovat laajemman yhteiskunnan vastaisia, mutta he itse pitävät omia sääntöjään ylempänä kuin niitä toisia. Miten yhteiskunnan tulisi toimia tällaisessa tilanteessa? Sallitaanko ne eri säännöt muille, koska se romuttaa idean oikeusvaltiosta kuin myös yhtenäisestä yhteiskunnasta? Entä jos tämä sisälle muodostunut ryhmä muodostuukin toisista yhteiskunnista saapuneista ihmisistä, tulisiko heille antaa mahdollisuus yhdistyä ja muodostaa uusi yhteisö omine sääntöineen sinne muiden yhteisöjen keskuuteen? Poliitikkojen mukaan ongelmaa ei ole, kunhan vaan kaikki maksavat veronsa ja äänestävät juuri heitä tulevissa vaaleissa. Ne väärin äänestävät ovat kuitenkin suurempi uhka kuin se koheesion romahduttaminen?


Onko yhteiskunta siis tuhoon tuomittu ajatus?

Ihmiset muodostavat yleensä ihan omasta tahdostaan yhteisöjä, mutta yhteiskuntien muodostamiseen tarvitaan lähes poikkeuksetta joku antamaan käskyjä muiden ylitse. Siitä seuraakin kysymys, onko idea yhtenäisestä yhteiskunnasta heti valmiiksi tuhoon tuomittu yritys, koska ne muiden yli valtaan tahtovat eivät yleensä tuppaa niinkään välittämään muista vaan ainoastaan itsestään? Ei sinänsä, yhteisö voi myös muodostua myrkylliseksi jäsenilleen, jolloin yleensä puhutaan kultista yhteisön sijaan. Mutta yhteiskunnat, etenkin keskusjohtoiset semmoiset, ovat onnistuneet tappamaan ja tapattamaan enemmän ihmisiä kuin kaikki taudit ja vastaavat yhteensä.

Mitä siis tapahtuisi, jos ihmisten annettaisiin muodostaa yhteisöt kaikessa rauhassa? Muodostuisiko näiden yhteisöjen välille riitoja, vai kykenisivätkö he muodostamaan vielä suurempia yhteisöjä tai löytämään ratkaisuja rauhalliseen yhteiseloon? Millä edes estettäisiin se yhteiskuntien ja yhteisöjen suuri ongelma, eli johtoon haluavat psykopaatit ja sosiopaatit? Entä se koheesio, riittääkö se yksistään pitämään yhteisön kasassa? Itse en ainakaan tiedä näihin vastausta ja kun olen yrittänyt niihin jotain näkemystä löytää, ei niistä kovin yksimielistä näkemystä ole ainakaan vielä tullut vastaan. Ehkäpä yksi järjestelmä toimii yksille ja toinen toisille? Mutta milläs sen sitten selvittää?

Politiikassa ongelma yllättävän usein ratkaistaan käyttämällä voimaa kansan pitämiseen ruodussa. Yhteiskuntarauha säilytetään vaikka siinä samalla rikotaankin niitä arvoja, joita kerrotaan pidettävän korkeimmalla. Asiaa toki auttaa se, että lait on yleensä tehty kansan hallintaan eikä niiden ihmisoikeuksien suojelemiseksi. Yhteiskuntarauhan vuoksi yhteisöjen muodostuminen on pidettävä tarkasti vallanpitäjien hallussa, koska hekin ovat vain yksi yhteisö, joka nyt sattuu tällä hetkellä käyttämään muodostamaansa valtaa kaikkien muiden yli. Mitä tapahtuisikaan, jos kansa, koko yhteiskunta, muodostaisi yhteisön joka ajaisikin vaihteeksi heidän omaa etuaan eikä vain lihottaisi niitä muutamaa pyramidin huipulla? Noh, sitä vaaraa tuskin on kun kansa pian taas juoksee valitsemaan kenelle haluavat antaa valtansa, siinä samassa mahdollistaen sen vallankäytön koko yhteiskunnan ylitse.

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Mitä media kertoo yhteiskunnasta


Neljäs tai ensimmäinen valtiomahti

Autoritäärisissä yhteiskunnissa vallanpitäjät päättävät miten asiat menevät ja media tekee ne todeksi. Oli se media sitten neljäs tai ihan ensimmäinen valtiomahti, sillä ei ole väliä, mutta media on joka tapauksessa sen oikean vallan ohjauksessa suoraan tai välillisesti. Esimerkkinä tämmöisistä järjestelmistä pidetään usein diktatuureja, joissa itsevaltias määrää mitä media saa sanoa. Tämä hoidetaan joko suoraan valtion omistamilla medioilla, tai luomalla olosuhteet joissa media ei saa omia ideoitaan jos se haluaa pysyä hyvää pataan sen hirmuvaltiaan kanssa. Yleistä sekä yhteistä näissä järjestelmissä on se vallan keskittäminen ja media on siinä tärkeässä osassa - kollektivismia tai riittävän pitkälle vietynä kollektivismin korkeinta muotoa, eli fasismia.

Sillä kumpi sitten ohjaa päivän politiikkaa ei olekaan väliä, eli noudattavatko poliitikot mitä media sanoo vai media mitä poliitikot sanovat. Joka tapauksessa näiden kahden yhteistyö varmistaa sen, että saavutetaan yhtenäinen kansa joka tietää tasan tarkkaan ne halutut asiat ja mieluusti ei sitten juurikaan muuta, ettei pääse syntymään väärinajattelua. Vaikka moista toimintaa saatetaankin pitää halveksuttavana, esimerkiksi Suomi ja Saksa ovat mallimaita siitä, kuinka valtio ja media ovat saumattomassa yhteistyössä keskenään. Suomessa yksi näitä median ja vallan keskittymiä on mediapooli, jonka toiminta on lähes täysin salaista kuten demokratiaan kuuluukin...

Vihapuhe on myös yksi näistä tämmöisen järjestelmän ilmentymistä. Vihapuhetta pidetään usein virheellisesti loukkaavana tai halventavana puheena, mutta käytännössä se tarkoittaa ainoastaan puhetta, jota vallanpitäjät vihaavat. Väärää mieltä olevia kun saa loukata ja halventaa kuinka lystää, siinä kun tiettyjä asioita ei saa kritisoida ei vähääkään. Maalitus, eli virkaa tekevän ihmisen virheiden esilletuonnin kriminalisointi on myös tätä samaa soppaa. Sananvapaus onkin vain kaunis termi, joka kuuluu ainoastaan oikeaa mieltä oleville - koska ne pahat syntiset eivät niitä ansaitse! Niin kauan kun media ja vallanpitäjät toimivat tällä tavalla, on kansanvallasta ihan turha puhua.


Korporaatiomedia

Rahalla saa ja mopolla pääsee - kenellä on paksuin lompakko on oikeimmassa. Jenkkien mediakenttä on tästä hieno esimerkki, kuinka median valta on vain muutaman ihmisen käsissä. Nämä suuret toimijat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään ameriikanmaille, vaan pyrkivät laajentamaan vaikutusvaltaansa yli koko maailman. Suomeenkin on näitä lonkeroita yltänyt yksi jos toinenkin, esimerkiksi CNN:n ja MTV:n yhteistyön muodossa. Niin kauan kun se korporaatiomedia pysyy hallinnon määrittämissä rajoissa, vain resurssit ovat rajoittavana tekijänä mitä tietoa kansalle voidaan syöttää. Ja mikään ei estä yhdistämästä näitä kahta ensimmäistä mallia oikeen kunnon fasismiksi!

Yksityisessä omistuksessa oleva media on harvoin myöskään demokraattinen. Kukaan ei äänestänyt niitä toimittajia, eikä varsinkaan päätoimittaja. Median omistaja on se joka määrittää kuka on päätoimittaja ja mikä on kyseisen median linja. Kansa saa toki lompakollaan äänestää se, että mikä media on kansan suosiossa, mutta kansalla ei ole suoraa vaikutusta siihen mikä se median linja oikeasti on. Medialla kun on kuitenkin valta määrittää kansan yleinen mielipide, joten kanssa saadaan kyllä hurraamaan lähes mille tahansa median agendalle jos niin halutaan. Ja kun media saa vaikutettua kansan yleiseen mielipiteeseen, mitä se kertookaan kansan vallasta politiikassa?

Jos nimittäin se korporaatiomedia määrittää yleisen mielipiteen, ne poliitikot joutuvat myös sitä kumartamaan. Mediahan ei itse pysty lakeja säätämään, mutta se pystyy vaikuttamaan yleisen mielipiteen kautta siihen, minkälaisia lakeja ne poliitikot oikeasti säätävät. Esimerkiksi nostamalla tiettyjen ryhmien mielenosoitukset jokaisen uutisen etusivulle, se antaa kuvan poliitikoille että kyseessä on erittäin tärkeä asia vaikka oikeasti ongelma ei olisikaan niin tärkeä. Keskenään kilpailevat korporaatiomediat taas mahdollistavat edes auttavan demokratian, eli eri näkökulmien esilletuonnin. Mitä useampi peluri kentällä, sen laajempi sananvapaus lehdistöllä yleensä on. Korporaatiomediaa se sananvapaus ei yleensä juurikaan kiinnosta, paitsi silloin kun sen omaa vapautta ollaan rajoittamassa.


Vallan vahtikoira

Kolmas ja lähes kokonaan tuntematon "valtamedioiden" piireissä taasen on oikeasti demokraattinen media - ei neljäs valtiomahti vaan oikea vallan vahtikoira, joka kertoo kaikesta vallanpitäjien suhmuroinneista. Pieniä julkaisuja, hyvin rajallisella budjetilla, löytyy ympäri maailmaa ja ne ovat tehneet oikeasti sitä vallan vahtimista ja kurissa pitämistä. Sattuneesta syystä ne oikeat vallanpitäjät eivät pidä kovin suuressa arvossa tällaista vapaata mediaa, joka menee paljastamaan minkä tahansa tapahtuman juuri siinä muodossa kuin se tapahtuu. Niin korporaatiomedia kuin muutkin vallanpitäjien hallussa olevat mediat kun osaavat kieputtaa kaikki tapahtumat halutulla tavalla ajamaan sitä omaa agendaa, oli se tapahtuma melkein mikä tahansa.

Oikeasti kansanvaltaisessa maassa media siis pitäisi vallanpitäjät rehellisenä ja kansan informoituna. Mutta kun näin ei todellisuudessa ole missään päässyt tapahtumaan, kuka oikeasti ohjaisi sitten sitä kansakuntaa tai sen mediaa? Kaikenmaailman aatteet ja ideologiat kun määrittävät sen millä tavalla median edustajat esittävät eri asioita kansalle. Objektiivinen media on lähinnä harhaluulo, koska yksikään ihminen ei kykene olemaan objektiivinen vaan hahmottaa maailman aina juuri sillä omalla tavallaan. Moinen ongelma on kuitenkin ratkaistavissa, jos eläisimme oikeasti vapaassa ja kansanvaltaisesti yhteiskunnassa. Se ratkaisu nimittäin löytyy ihmisoikeuksista...

Sananvapaus. Jos kaikista asioista voitaisiin oikeasti keskustella avoimesti ja vapaasti, uskoisin, että ihmiskunta kykenisi ratkaisemaan tällaiset ongelmat. Mutta moinen ajattelu on utopiaa. Elämme tällä hetkellä jossain tyrannian ja fasismin välimuodossa, missä iso raha, eli ne oikeat vallanpitäjät määrittävät sen, mitä media kansalle kertoo ja mitä kansa yleisesti tietää. Onneksi pieni osa ihmisistä on kuitenkin tähän ongelmaan havahtunut ja lähtenyt taistelemaan tätä hirmuvaltaa vastaan. Omalla tavallaan eri valtamediat ovatkin tässä hätää kärsimässä, koska he joutuvat tuhlaamaan suuria määriä resursseja pitääkseen yllä rakentamiaan valheita. Totuus kun ei tarvitse puolustamista, ne valtamedian resurssit voidaan vuodattaa kuiviin yksi mediavirus kerrallaan.

perjantai 4. kesäkuuta 2021

Kyltyyrialan värivallankumarrus


Teatraalinen esitys

Kommunistisen Kiinan ja Pohjois-Korean tapaan maan johtoa varten tulee esittää voimannäyttöjä, kuten ohimarsseja, kulkueita ja muodostelmissa seisoskeluita. Tällä kertaa oli kulttuurialan vuoro ja hehän laittoivat pystyyn oikein kunnon esityksen - noin 300 tyyppiä mustat vaatteet ja mustat naamarätit päällään he seisoskelivat eduskuntatalon pihalla muodostelmassa, pitäen turvavälit toisiinsa. Media virheellisesti kertoi, että paikalla olisi ollut yli tuhat ihmistä, mutta kuten kuka tahansa asioista perillä oleva tietää, mielenosoituksissa ei koskaan ole yli 300 ihmistä, ellei se sitten ole vallanpitäjien hyväksymä tapahtuma jolla on koko valtamedian tuki ja siunaus ... ai niin. Siis mitä vastaan nyt oltiinkaan osoittamassa mieltä?

Ei se ainakaan rajoituksia tai muita hallituksen toimia vastaan voinut olla, koska niitä noudatettiin prikulleen. Ei vaadittu ihmisoikeuksia eikä vapauksia, koska ainakin joissain mainoksissa joita tuli vastaan kiellettiin väärää mieltä olevia tukemasta tapahtumaa - siis ne "denialistit" jotka vaativat tieteen, ei politiikan, olevan se päätöksiä ajava voima, he eivät olleet tervetulleita. Miksi? Koska tapahtuma ei ollut näitä tyranneja, eikä mielipuolisia rajoituksia vastaan, vaan yksinkertainen vallan osoitus ja samaan hengenvetoon "antakaa meille rahaa", eli almujen anomista. Joku väitti, että kyseessä olisi ollut ironinen kuvaelma näistä rajoituksista, mutta siinä kohtaa kun noudatetaan käskyjä ja ollaan pyytämässä muilta varastettua rahaa itselleen, ainut ironia on siinä että joku kuvittelee tämän olevan ironiaa.

Koska sitä muilta varastettua (verotettua tai lainaa, jonka tulevat polvet joutuvat maksamaan) nyt oltiin hakemassa. Tukekaa meitä niin me jatkamme teatteria! Siinä kohtaa kun "vastakulttuurin" esittäjät olivat mukana vaatimassa vallanpitäjiltä hilloa niin jo on maailmankirjat sekaisin - tai nämä tyypit eivät käsitä mitä se vastakulttuuri edes merkitsee. Viimeisen sadan vuoden ajalta eri autoritääriset johtajat ovat esittäneet aina suurta kiinnostusta kulttuuria kohtaan ja palkinneet aina ne sitä "oikein" tekevät tahot. Kansalle tarvitaan ne sirkushuvit, joten sirkushuvien on oltava vallanpitäjien hyväksymää ettei kukaan vaan saa omia ajatuksia taiteesta. No, tämän esityksen jäljiltä jääkin nähtäväksi myönnetäänkö valtion siunaus tottelevaisuuskoulutuksen käyneelle kyltyyriporukalle.


Vallankäyttöä, ei muuta

Kyllä, nämä rajoitukset ovat vuodattaneet resursseja kulttuurin tekijöiltä ja täten vähentäneet heidän mahdollisuuksiaan käyttää sitä valtaa, joka heille on muodostunut. Raha, jota nyt siis ollaan vaatimassa tai anomassa, ei itsessään ole valtaa vaan resurssi jota tarvitaan sen vallan käyttämiseen tehokkaasti. Yhteiskuntien ohjakset ovat suurelta osin kulttuurin varassa - identiteetti, kieli ja yleinen tieto kulkevat kaikki tiettyjen alojen läpi, ennen kuin ne leviävät sinne kansan keskuuteen. Jos nämä tietyt toimijat päättäisivät lähteä taistelemaan niitä vallanpitäjiä vastaan, ei kovinkaan propagandakoneisto onnistuisi sitä kelkkaa enää kääntämään - nämä kaksi toimijaa, tiedon levitys ja kulttuurin tuottaminen kun kulkevat käsi kädessä.

Kulttuurialalla onkin siis täydet mahdollisuudet päästä hilloamaan tämän esityksen jälkeen kansan rahoista. Vaikka kansa ei haluaisi antaa lanttiakaan tälle porukalle, poliitikoilla on valta päättää kuinka suuren lahjuksen he haluavat antaa varmistamaan tämä tähänkin asti jatkunut lähes täysi tottelevaisuus. Koska sitähän tässä on nähty muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta - täydellinen tottelevaisuus ja kannatus vallanpitäjiä kohtaan. Media paasaa kuinka tärkeää on kaikkien olla nyt samaa mieltä eikä omata ainuttakaan vastakkaista (siis omaa) ajatusta, sillä yhdessä selviäminen voi tapahtua vain silloin, kun yksilö uhrataan yhteisen hyvän vuoksi! Missäs mä olenkaan kuullut tämän saman... ai niin, kaikissa kollektivistisissa järjestelmissä, eli kansankielisesti kaikissa kommunistissa valtioissa.

Kyse on siis vallasta, kenellä sitä on ja kuka sitä saa käyttää. Kyltyyrialan paremmisto tietää, että heillä on valta ohjata kansan yleistä mielipidettä, mutta koska vallanpitäjillä on sama suunta niin leikitään mukana antaen täysi tuki tyrannialle. Osa kulttuurialan väestä on toki kärsinyt taloudellisesti melkoisen paljon näiden rajoitteiden ansiosta, mutta mitä sitten? Niin on moni muukin, mutta ei heidän tuskansa ketään tunnu kiinnostavan. Itsemurhia on jo nähty kun vuosien tai vuosikymmenten raskas uurastus vedettiin kerralla vessanpöntöstä alas näiden mielipuolisten rajoitteiden vuoksi. Ja ainut jengi, joka uskalsi asiaa kritisoida lyötiin ja leimattiin pahoiksi syntisiksi niin median, kuin sen kyltyyriväen toimesta - hullut salaliittoteoreetikot, denialistit, kulkutautimyönteiset... Edelleenkin, ei tarvitse ihmetellä, miten ne aikaisemmat tyranniat ovat voineet päästä valtaan eikä kansa ole asiaan reagoinut, sillä nyt tapahtuu sitä täsmälleen samaa asia ja valtaväestö hurraa asialle. Hail Sanna!


Kumarruksesta kumoukseen

Jos kansa oikeasti haluaisi lopettaa tämän teatterin, sen ei tarvitsisi muuta kuin nousta yhdessä rintamassa hallintoa vastan. Mutta pelko on tehnyt tehtävänsä, aivan kuten joka ikinen kerta tähänkin saakka - kansa odottaa pelastusta, pelastajaansa, jonka media sitten nostaa esiin kun sen aika on. Nyt vielä pitää kuitenkin pelätä, pitää tarkasti naapuria silmällä että hänkin noudattaa käskyjä ja kuunnella tarkasti näköradiosta, kuinka monta ihmistä on kuollut tai saanut positiivisen testituloksen testistä, joka ei edelleenkään kerro tartunnasta. Jos tämä kaikki esitettäisiin elokuvassa kuten nyt on tapahtunut, jengi pyörittelisi päätään ja nauraisi sille, ettei noin suuri joukko ihmisiä voi olla noin tyhmiä ja jättää huomiotta ne valtavat määrät todisteita. Todellisuus on kuitenkin taruakin ihmeellisempää...

Kun nyt kyltyyriväki kumartaa vallanpitäjille, se samalla pyllistää kansalle. Tuleeko kansa sitten kiittämään tästä äänestämällä lompakollaan? Tuskin missään suuremmissa määrin, koska valtaosa kansasta kumartaa siinä mukana samaan suuntaan. Ainut ero onkin siinä, että kansa ei tule saamaan itseltään ja jälkipolviltaan varastettua rahaa että jaksavat tätä teatteria, mutta kyltyyrille tullaan antamaan sopiva siivu lahjusta, ettei se kumarrus muutu kumoukseksi, siis vallankumoukseksi. Valtaahan ei tarvitsisi edes kumota, riittäisi että ihmiset eivät vaan enää tottelisi niitä tyranniensa käskyjä. Mutta emme taida olla vielä siinä pisteessä, että kansa lähtisi puremaan sitä kättä, joka heitä ruokkii... heiltä itseltään otetuilla resursseilla ja antaa vielä päälle piiskaa, jos ei suostu siihen.

Tämä koko teatteri naurattaisi, jos ei se samalla tekisi niin surulliseksi katsoa, kuinka hyviä ihmisiä kustaan silmään ja heiltä viedään tuhkatkin pesästä vain siksi, että jotkut Schwaabit ovat päättäneet että näin tehdään. Neljäs teollinen vallankumous on se termi joka eduskunnan papereistakin löytyy monesta kohtaa, mutta sen nostaminen esiin sen "oikealla nimellä", eli suuri nollaus, on edelleenkin vain hullu salaliittoteoria, jonka voi kuka tahansa ihan vapaasti mennä lukemaan näiden tahojen sivuilta. Koska eiväthän ne nyt niin tekisi? Ei, ei tietenkään, kaikki tehdään turvallisuutesi vuoksi ja yhteiseksi hyväksi. Ja kuten aitoon demokratiaan kuuluu, sananvapaus on kiellettävä niiltä, jotka sitä käyttävät väärin! Jokos muuten pian saadaan se maalittaminen rikoslakiin, että voidaan takautuvasti lähteä rankaisemaan väärinajattelijoita? Esitutkintamateriaaliin vaadinkin kaikki aikaisemmat tekstini, että kaikki blogitekstit saa näppärästi sitten lähes kirjan muodossa tilaamalla ne esitutkintamatskut polliisilta jahka näistä näkemyksistä syytteleminen alkaa!