sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Moderni ja postmoderni poliittinen valta


Moderni valta

Heti alkuun on mainittava, että nämä aikakaudet eivät liity taiteessa käytettyihin aikakausiin vaan kuvaa niin politiikan kuin vallan kehityksen ja käsityksen aikakausia. Moderni aikakausi alkoi siellä Ranskan vallankumouksen aikaan, jolloin monarkiat olivat kaatumassa ja tilalle vaadittiin jotain edistyksellisempää, jopa valaistunutta tai valistunutta näkemystä siitä, miten valta tulisi jakaa. Valtahan kuului kansalle, eikä millekään kuninkaalle, tsaarille tahi keisarille. Kaunis ajatus, ei siinä, mutta Machiavelli oli siinä täysin oikeassa, että vallan yleensä omaa se, jolla on isoin tykki. Ja yksikään hallitsija ei vielä tähän päivään mennessä ole antanut tykkejä kansalle.

Jos kaupungissa oli yksi tehdas, joka työllisti suoraan tai välillisesti kolmanneksen kaikista asukkaista, jokainen poliitikko tiesi, että vaikka heillä oli paperilla se poliittinen valta, ei sille tehtaan omistajalle lähdetty vittuilemaan koska hänen armoillaan lepäsi koko kaupungin talous. Resurssit määrittävät sen, kuinka paljon sitä valtaa kykenee käyttämään ja teollisuuden ansiosta ne resurssit pakkautuivat modernina aikana entistä harvempien käsiin, kansan näkökulmasta katsottuna. Ennenhän kansa ei omistanut mitään, vaan ne aateliset tai muut vastaavat suvut, joiden esi-isät olivat tiedolla, taidolla, voimalla tai viekkaudella nousseet korkeaan asemaansa. Osa näistä suvuista osasi laajentaa valtaansa nappaamalla kunnon siivun teollisesta tuotannosta, mistä syntyikin aikojen saatossa ensimmäiset tahot, jotka omistivat enemmän resursseja kuin kuninkaat konsanaan - oiligarkit.

Raha ja varallisuus eivät tietenkään tuo automaattisesti valtaa, mutta ne mahdollistavat paljon asioita, joita ei olisi mahdollista saavuttaa ilman kyseisiä resursseja. Jokainen vaaleissa näkyville pyrkivä tietää, että näkyvyyttä pystyy hommaamaan rahalla, tai tekemällä jotain joka nousee otsikoihin. Mutta niihin otsikoihin ei positiivisessa valossa pääse muut kuin ne, jotka media sinne haluaa nostaa. Media siis käyttää runsaasti valtaa politiikassa etenkin vaalien aikana, mutta se todellinen päätäntävalta kuka sinne parrasvaloihin nousee on hyvin harvojen käsissä. Modernia kautta kuvaakin vallan fyysinen ilmentyminen - varallisuus, suurin tykki, tehdas joka työllistää kaupungin ja media joka tuuttaa omistajansa tarinaa.


Postmoderni valta

Mainitsemani fyysisen ilmentymisen viimeinen kohta, media, onkin se silta modernin ja postmodernin aikakauden välillä. Siinä kun modernina aikana faktat olivat pohjana päätöksenteolle ja nopeasti kehittyvä (oikea) tiede mahdollisti ihmiskunnan kehittymisen, postmodernia aikakautta kuvaa tunteet ja tarinat. Faktoilla ei ole enää mitään merkitystä, jos kykenee luomaan halutun tunteen siinä yleisössään. Tämä kauhia pandemia onkin postmodernin vallankäytön huipentuma - faktat eivät oikeuttaisi mitään näistä nykyisistä toimista, mutta paniikki ja pelko ajavat kansan tottelevaiseksi kun he odottavat pelastajaansa jostain ylhäältä.

Koska tämä muutos sitten todellisuudessa tapahtui, sitä on hankala naulata yhteen tiettyyn hetkeen, mutta historioitsijoiden sota Saksassa (Historikerstreit) 1980 tienoilla on varmasti ollut yksi niistä käänteentekevistä tapahtumista. Mitä silloin tapahtui, eihän tuosta olla koulussa puhuttu mitään?! Yksinkertaisesti, Saksassa päätettiin, että toisen maailmansodan tapahtumat tullaan tästä eteenpäin kuvaamaan aina tietyssä valossa ja kaikki sitä vastaan todistavat asiat unohdetaan tyystin. Natsit olivat se äärimmäinen paha ja sitä täytyy saksalaisten hävetä aina ja ikuisesti. Asiaa ei saa tutkia millään tavalla ja kaikki väärää näkemystä omaavat tulee lukita linnaan. Ja nyt tätä ihanuutta halutaan jakaa koko EU:n lainsäädäntöön - vain yksi virallinen tarina sallitaan.

Media on aina osannut propagandalla ohjata kansakuntia, mutta tämä nykyinen kehystämisen ja kieputtamisen määrä alkaa olla jo lähes taidetta. Kylmät faktat voidaan ohittaa olan kohautuksella ja päälle vielä kertoa, ettei ne faktat olleetkaan faktoja vaan ainoastaan ne tarkasti valitut asiantuntijat voivat kertoa faktoja. Ihmiset uskovat, että joku toimittelija kykenee määrittämään mikä fakta on totta ja yksinkertaistamaan monimutkaiset asiat lyhyeksi, tunteita herättäväksi, lausunnoksi joka on se "koko totuus" kulloisestakin asiasta. Oikeille vallanpitäjille tämä muutos postmoderniin aikaan oli itse asiassa erittäin hyödyllinen - nyt ei tarvitse välittää enää paskaakaan siitä, jos jää kiinni laittomuuksista - asiat voidaan aina kääntää päälaelleen ja kirkkain silmin väittää taivaan olevan vihreä (koska jos et niin usko, olet paha natsi).


Mikä tulee postmodernin jälkeen?

Rajusti yksinkertaistamalla moderni näkemys olisi se, että faktat ovat totta ja postmodernissa faktat ja totuus voivat olla ristiriidassa. Näin äkkiä ajatellen kuulostaa oudolta, että faktat ja totuus voisivat olla ristiriidassa, mutta jokaisen ihmisen omassa todellisuudessa näin voi hyvinkin olla. Voidaan sanoa, että kukaan ei nimittäin elä ns. "oikeassa maailmassa", vaan omassa kopiossaan (simulacrum) todellisuudesta. Jos jokin asia tuntuu sille itselle todelta ja se toimii vielä kaiken lisäksi, se on itselle totta vaikka joku muu tuleekin esittämään faktoilla, että ei se niin ole. Ihmismieli kun on siitä jännä juttu, että se tekee uskomuksista totta. Placebo-lääkkeet ovat tästä yksi hyvinkin faktuaalinen esimerkki.

Samalla kun se "oma totuus" voi olla hyvinkin vapauttava ja voimaannuttava asia, se antaa myös aivan käsittämättömän määrän valtaa ihmisten yli niille, jotka kykenevät manipuloimaan sitä yhteistä totuutta, virallista tarinaa. Tämä "äänestäminen", jota tänään (13.6.2021) taas harrastetaan on aivan loistava esimerkki postmodernista vallan ilmentymästä. Faktat osoittavat, että sillä äänestämisellä ei ole paskaakaan vaikutusta vaan ne taustalla olevat hyvä veli-verkostot ja lukemattomat muut toimijat omaavat kaiken vallan. Ja silti joka (helvetin) ehdokas ja heidän kannattaja kirkuu "vain äänestämällä voit vaikuttaa!" Voiko? Ei, edelleenkään, vaikka siihen niin moni uskookin. Todellisuus ei kuitenkaan taivu siihen uskomukseen, vaan luo ainoastaan sen illuusion ihmisille, että se oma ääni oli aito vallan antaminen pois... mikä se toki olikin, mutta vaan ei sillä tavalla kun moni uskoo.

Jos riittävän moni ihminen johonkin uskoo, tuleeko siitä totta? Osa puhuu "manifestoinnista", eli asioiden tuomisesta todeksi pelkällä ajatuksen voimalla. Kansa on yli sata vuotta Suomessa uskonut, että oikein äänestämällä asiat parantuvat. Ei ole tainnut manifestoitua moinen asia, vai onko se "vastapuoli" vaan manifestoinut enemmän? Miten on, mikä on sinun totuutesi? Elätkö modernissa vai postmodernissa maailmassa, missä faktat voivat tai saattavat olla totta, tai sitten ei? Entä kuka saa kertoa sinulle, mikä on totta ja mikä tarua? Joku sattumanvarainen toimittelija jossain mediassa? Siinäpä hieman funtsittavaa näin suuren vaalisirkuksen päivänä. Ja ei, emme saisi edelleenkään äänestää jos sillä voisi vallanpitäjien toimiin vaikuttaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti