torstai 21. lokakuuta 2021

Demokraattinen despotismi


Ajatustenvapaus

Kun kaikki ajattelevat samoin, kukaan ei oikeastaan ajattele. Tähän suuntaan menevää lainausta on vuosien saatossa soviteltu niin Pattonin suuhun, kuin myös Krehbielin, Neillin ja Faberin sanomaksi, mutta sillä ei taida olla niin suurta merkitystä kuka sen sanoi ensin? Ajatus on kuitenkin täysin paikkansa pitävä ja Tocqueville, jonka kirjaa "Democracy in America" ollaan jälleen märehtimässä, toteaa tämän täsmälleen saman asian. Joku saksalainen koomikko totesikin tämän køronatyrannian aikana, että ajatuksenvapaus, jota tässä ollaan luomassa, on juuri sitä aitoa ajatustenvapautta, nimittäin omista ajatuksistaan. Riittää, että tekee mitä käsketään. Bonuspisteitä saa siitä, kun vaatii muita tekemään samoin...

Yhtenäinen mielipide, yksi yhteinen tarina ihan kaikesta, luo tietenkin vakautta. Moni ihminen haluaa ennemmin vakautta ja sen luomaa turvallisuudentunnetta, kuin vapautta ja sen tuomaa ennalta-arvaamattomuutta. Savannilla asuva leijona on vapaa, mutta hänen eläintarhan häkissä asusteleva veli on turvassa ja elää vakaata elämäänsä - ruoka tulee joka kerta samaan aikaan, samalla tavalla ilman omaa panosta asiaan. Liberaali demokratia ajatuksen tasolla takaisi ihmisille vapauden, samalla kuitenkin tuoden organisoidun yhteiskunnan mukana tuomat vakauttavat asiat. Minimaalinen määrä rajoituksia, koska tiettyjä asioita ei voida sivistyneessä yhteiskunnassa sallia - tappaminen, raiskaaminen, varastaminen ja niin edelleen. Kyse on siis tasapainosta niiden vapauksien ja organisoinnin mukana tuomien rajoitteiden kanssa. Ennen se painopiste oli vapauden puolella vahvasti, ihmisoikeuksien muodossa.

Ehkä tämä vapaus olikin osasyynä siihen, että kaunis tarina ja aate liberaalista demokratiasta menikin niin päin helvettiä? Yksistään vapaus ei siihen kuitenkaan riitä, vaan sen helvetin muodostumiseen tarvittiin myös se täysin päinvastainenkin asia - yhdenvertaisuus, yhdenmukaisuus. Nämä kaksi asiaa kun viedään äärimmilleen ja yhdistetään eri tahoihin samassa yhteiskunnassa, saadaan nimittäin aikaiseksi aivan täydellinen despotismi, eli sortava itsevaltiuus. Ja sen hitaasti muodostuneen tyrannian kaataminen onnistuu edelleen sillä samalla vanhalla tavalla (tottelemattomuus), jos kansa oikeasti ajattelisi. Mutta kun se ei ajattele, muutoin kuin samalla tavalla...


Valta muiden ylitse

Aloitetaan liberaalista ja individualistisesta ajattelumallista. Minä itte, muut sitte. Kilpailu on parasta mitä luonto on koskaan keksinyt! Jos siis unohdetaan se, että kilpailua tapahtuu luonnossa vain jos jostain on puutetta, ei koskaan yltäkylläisyydessä. Kun ihminen ei koe enää olevansa osa yhteisöä, ei perhettä, klaania, luokkaa, millä nimellä niitä "omia" kutsuukaan, hän laittaa oman navan muiden edelle. Jos tälle oma napa ensin ajattelevalle annetaan mahdollisuus valtaan, etenkin valtaan muiden ylitse, mitä luulet tapahtuvan? Hän voi kyllä organisoitua muiden samanhenkisten kanssa, mutta taustalla on aina se sama liberalismin alkukantainen pelko: mitä jos joku muu vie sen, mitä olen saavuttanut vain koska pystyy siihen? Kauhun tasapaino toki hieman rajoittaa näitä ihmisiä, mutta jos koko jengi voi hyötyä kaikkien muiden kustannuksella, valinta on heille hyvin helppo.

Suurin osa ihmisistä kun ei halua valtaan, joten he tyytyisivät siihen vapauteen, jonka liberaali demokratia heille lupaa. Mutta he jotka haluavat valtaan, heille tämä nykyinen demokratia tarjoaa ennen näkemättömän mahdollisuuden päästä valtaan muiden yli, vieläpä täysin oikeutetusti! Kansa antoi heille vallan, joten pulinat pois! Mistä päästään siis siihen ongelman toiseen puoleen, eli yhdenvertaisuuteen. Kaikki ne muut, alamaiset, ovat tietenkin yhdenvertaisia. Ja kuten tiedetään, suomalainen maksaa vaikka satasen siitä, ettei naapuri saa viittä kymppiä. Kaikkien on siis oltava samalla viivalla, samoissa asemissa. Lainsäädäntökin siihen kannustaa, ainakin osittain (positiivinen erityiskohtelu tästä räikein poikkeama), mikä on tietysti hyvä asia... vai onko? Lain edessä yhdenvertaisuus on ainoa edes teoriassa saavutettavissa oleva asia, mutta siihen ei koskaan voida päästä koska se kleptokratia (varkaiden valta) jonka ne vallanpitäjät ovat luoneet, ei ole tarkoituskaan olla yhdenvertainen.

Yhdenvertaisuudessa se ongelma kun on yksi=yksi, joista jokainen "yksi" on korvattavissa toisella ykkösellä ilman että mikään asia muuttuisi. Haettiin sitten alkuasetelman tai lopputuleman yhdenvertaisuutta, siinä se yksilö halutaan häivyttää pois ja sulauttaa se osaksi "kansaa". Kansa ei ole mikään yhtenäinen yhteisö (ainakaan nykyään), vaan lailla rajattu joukko ihmisiä. Siis niiden kleptokraattien luomilla lakipykälillä. Tätä yksi=yksi ajattelumallia kutsutaan yleensä kollektivismiksi. Kollektivistisiä kokeiluja löytyy historiasta useita ja niitä on kutsuttu nimillä kuten esimerkiksi fasismi ja kommunismi. Ne ovatkin menneet kansan näkökulmasta aina ihan putkeen, eikös? Tämä nykypäivän køronatyrannia on vain jälleen saman asian uusi ilmenemismuoto. Muutama vallanhimoinen kokee olevansa oikeutettu määräämään kaikkia muita miten olla ja elää, kansa reagoi tarraamalla turvallisuudentunteeseen ja vaatimalla kaikkien muidenkin toimivan samoin - koska niin heille kerrottiin.


Voiko demokratia sitten johtaa johonkin muuhun kuin despotismiin?

Yhtenä ratkaisumallina tähän yllä esitettyyn ongelmaan on pidetty konstitutionalismia, eli sitä nykymittapuulla salaliittoteoriana pidettävää aatetta että perustuslaki olisi korkein laki maassa. EU on esimerkiksi ottanut vahvan kannan asiaan, eli kun Unkari ja Puola vetoavat perustuslakiinsa, EU sanoo että paskan marjat, meidän lakimme menevät teidän lakien ylitse. Oikeusvaltioperiaatteella siis pyyhitään persettä, jos maan laki sanoo olevansa korkein auktoriteetti siinä maassa ja sitä ei yksikään sopimus voi ylittää. Paitsi EU:ssa, näköjään. Noh, tämä on näitä despotismin muotoja, joista saamme nauttia koska ongelman esilletuoja ei istu yksi=yksi muottiin mikä aiheuttaa siihen muottiin sopivilta koliikkiaikuisilta välittömän reaktion.

Asia voitaisiin myös kääntää median avulla, minkä vuoksi ne oikeat vallanpitäjät pelkäävät kuollakseen alustoja, jotka sallivat sananvapauden ja muunkin kuin heidän määrittämänsä mielipiteenvapauden. Valtamedian toimittelijat tietävät, että yksi=yksi ja siitä ei poiketa, koska se oma persnahka, elanto ja turvallisuus, riippuvat siitä, että sitä asiaa ei kyseenalaisteta. Siinä voi koittaa teeskennellä mitä tahansa liberaalia, individualistia tai mitä suurta ajattelijaa, mutta niin kauan kun sitä despotismia ei lähde uhmaamaan isoissa asioissa, se journalisti on yksi tyhjäntoimittelija muiden joukossa. Onneksi niitä oikeitakin journalisteja on olemassa, mutta valtamedian palkkalistoilta niitä et löydä yhtäkään. Omertan lakia ei rikota, ei koskaan. Rajalla saa leikkiä, että säilyy edes jonkinmoinen illuusio siitä, että media tuottaisi journalismia.

Yksi=yksi sakista löytyy myös armeijoittain ihmisiä, jotka ovat valmiita sitä ykseyttä puolustamaan. Kaikki suuret instituutiot on täytetty jo aikoja sitten ihmisillä, jotka tietävät yhtälön tuloksen. He tietävät, että heidän elantonsa riippuu heidän ymmärtämättömyydestään tai viimeistään hiljaisuudestaan. He itse ovat valmiita lynkkaamaan ne, jotka poikkeavat siitä tarinasta, minkä vuoksi he tietävät tasan tarkkaan oman kohtalonsa niin tehdessään. Ja kun kaikki ajattelevat samalla tavalla, kukaan ei ajattele. Moni jopa kuvittelee olevansa oikeutettu valtaan muiden ylitse vain siksi, että voitti suosiokilpailun. Jos se olisi demokraattinen päätös, edes enemmistöpäätös, suurin osa ihmisistä ei halunnut yhtäkään niistä nykyisistä ihmisistä valtaan itsensä ylitse. Mutta kun meille kerrotaan että tämä on paras järjestelmä, miksi sitä kyseenalaistaa kun kyseenalaistamisesta ei tule muuta kuin paskaa niskaan? On niin paljon helpompaa olla ajattelematta ja loukkaantua siitä, kun joku muu ajattelee - ettehän ole enää yhdenvertaisia, koska se joku muu käyttää päätään ja sinä et. Tai vielä kauheampaa, jos se joku muu käyttää vielä suutaan...

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Onko demokratia paras vaihtoehtomme?


Politiikan filosofiaa

Vaikka asiaa olenkin jo useaan otteeseen pohtinut, aloitetaan niin sanotusti tuoreelta pohjalta ja uuden kirjan merkeissä. Alexis Charles Henri Clérel, comte de Tocqueville, lyhyesti Tocqueville, raapusti siinä 1835 ja 1840 hujakoilla osin yhdessä kuin erikseen Gustave de Beaumontin kanssa useammankin teoksen, joille nimeksi tuli "Democracy in America". Tästä lukemisen alla on itselläni "Historical-Critical Edition", joka on pitkän kaavan mukaan ja kommentoituna kevyt 1600+ sivuinen järkäle. Hyvin mahdollisesti tämä teksti saa siis jatkoa samassa aihepiirissä tässä tulevina viikkoina ja ehkäpä kuukausina. Vaikka kirjoittajan mukaan kirja ei ole niinkään filosofinen vaan enemmän käytäntöön pureutuva, on hyvinkin lyhyellä tutustumisella kyseessä kuitenkin etenkin näin nykypäivään peilattuna varsin filosofinen näkemys tähän demokratiaan. Heti demokratian alkuajoista lähtien, eli Kreikan peruja, on usea "suuri ajattelija" kritisoinut demokratiaa ja ihan syystäkin. Kun katsoo mitä kansa näin pandemian aikana oikein tekee, ehkä on ihan hyvä että se ei ole lainkaan vallassa?

Vastatakseen kysymykseen "Onko demokratiasta mihinkään?" pitää kuitenkin tarkentaa, mitä asiaa ollaan oikeasti edes arvostelemassa. Onko kohteena demokratia, kansanvalta, ideana ja hallintajärjestelmänä sekä oikeutuksena valtaan noin yleensä, vaiko kenties jokin käytännön malli joka on ihan konkreettinen järjestelmä jota jokainen voi mennä lähes käsin koskettamaan. Tämä "länsimainen demokratia" kun on semmoinen häpeäpilkku ihmiskunnan historiassa ja sen "edustuksellinen demokratia" nimitys on yhtä lähellä demokratiaa kuin merihevonen on hevosta - vain nimeksi. Aina kaksoisvaltiosta lähtien kun koko edustuksellinen järjestelmä on ihan alusta alkaen suunniteltu luomaan illuusio kansanvallasta ilman, että kansalla olisi mitään muuta kuin maksajan rooli herrojen leikeissä. Kansa kantaa vastuun kaikista päätöksistä, mutta ei saa itse niihin juurikaan vaikuttaa. Ainut sallittu "vaikuttaminen" kun on äänestäminen ja kaikkihan sen tietää, että "vain äänestämällä voi vaikuttaa!", kuten kiltti papukaija sen mantran toistaa.

Eri versioita tästä "demokratiasta" on tietenkin eri maissa ja esimerkiksi Sveitsin mallia on yleisesti pidetty "parhaana" sen kansanvaltaisuuden vuoksi, eli suoran demokratian osuuden ansiosta. Sveitsi on toki siinä suhteessa mallimaa, että siellä kansalla on ainakin auttavasti mahdollisuuksia päättää omista asioistaan suoralla äänestyksellä ja täten kansan tahtoo muuntuu aina lakipykäläksi saakka. Tai no, kansan ja kansan, median suodattimen kautta läpikäytynä. Media, niin perinteinen kuin etenkin sosiaalinen media kun pelaa niin käsittämättömän suurta roolia ihmisten elämässä, että olisi hyvin lapsellista väittää jonkin asian olevan "kansan tahto", koska se "kansa" on omaksunut kuitenkin kaikki näkemyksensä yhdestä jos toisesta mediasta. Äänestikö kansa medioita ja niiden toimintaa vai kuluttaa vaan sitä, mitä heille tuotetaan?


Kansanvalta aatteena

Enemmistön päätös kuulostaa toki hyvältä, mutta kun tiedetään kuinka viksu keskiverto ihminen on ja puolet on siitä tyhmempiä, onko se enemmistöltä saatu vastaus sitten kuinka hyvä ratkaisu kokonaisuuden kannalta? Ihmiskunta on osoittanut jo lukemattomia kertoja, kuinka se vihainen väkijoukko kykenee tekemään hyviä ja oikeutettuja päätöksiä niin omista kuin etenkin muiden asioista. Joukkomieli on yksi näistä ilmiöistä, joka osoittaisi siihen suuntaan että enemmistöltä kysyminen on oikeastaan aivan helvetin typerä idea. Suuren osan ajasta ihmiset ovatkin olleet aina jonkun tahon palveluksessa, jolloin se hierarkia on ollut selvä eikä kukaan tavan tallaaja ole edes pyrkinyt käskyttämään koko muuta kansaa. Demokratiaan uskovat taas ovat sitä mieltä, että enemmistöllä on oikeus määrätä ihan kaikkia ihmisiä, eli palvelemaan sitä joukkomieltä riippumatta siitä, miten se vaikuttaa siihen yksilöön. Asiaa yritettiin ratkaista luomalla "ihmisoikeudet", mutta kuten tämä pandemia on osoittanut, niillä oikeuksilla pyyhitään lähinnä persettä siinä kohtaa kun peloteltu joukko vaatii kaikkia ihmisiä uhrattavaksi lääketeollisuuden voittojen alttarilla.

Tocqueville puhuikin jenkkien demokratian onnistumisesta ja antoi suuren kunnian, ainakin käsittääkseni, uskonnoille (etenkin katolinen kirkko). Ihmiset olivat jälleen palvelemassa jotain suurta tahoa, joka sitten osattiin hyödyntää oikeuttamaan se valta vähemmistölle joka oikeasti johti maata, samalla kun kansalle kerrottiin kuinka he olivat vallassa. Sama on toki vahvasti nähtävissä Suomessa ja ei ole ihme, että meillä on valtion kirkko - se on yhteinen moraalinen selkäranka, joka pitää niin yksittäisen ihmisen kuin siinä samalla myös koko kansakunnan suorana pystyssä. Siksi niin monet puhuvatkin moraalisesta rappiosta ja kuinka niin monet eri aatteet ovat myrkyttäneet kansan yhteiset rivit tuomalla mukaan ties mitä uskonnoksi rinnastettavia näkemyksiä. Suurelta osin tämä nimittäin pitää paikkansa - yhtenäinen kansa voidaan luoda vain yhtenäisillä moraalisilla säännöillä. Se demokratia on vaan siihen päälle lätkäisty tapa organisoida se kansan hallinta, suunta annetaan jostain aivan muualta kuin politiikasta.

Niin sanottu "yleinen mielipide" onkin se asia, joka niin ohjaa kuin oikeuttaa sen demokratian. Ennen se oli tarkasti kirkon hallussa, mutta nyt ties mitkä woke-ideologiat ovat ottaneet sen saman aseman kertoen ihmisille mikä on "oikein" ja mikä "väärin". Ja kuka sen suunnan voi sitten nykypäivänä määrittää? Aivan niin, media. Moraalinen selkäranka on niin helposti muokattavissa suurimmalla osalla ihmisistä ja kun kerran elämme "demokratiassa", enemmistö on niin oikeassa kuin siinä asemassa, että se saa määrätä miten kaikkien tulisi olla. Joitain rajoitteita onneksi on saatu tälle oklokratialle eli rahvaanvallalle, mutta kun nekin rajat on oikeutettu sillä samalla enemmistön valllalla, ei siinä ole juurikaan esteitä poistaa ne turhat rajoitteet jotka suojelevat yksilöä väkijoukon mielivallalta. Tämä køronatyrannia onkin siitä hieno esimerkki - ihmisoikeuksista viis, kun kansa hurraa päättäjien toimille jotka rikkovat niitä ihmisoikeuksia. Kuka helvetti päästi sen rahvaan valtaan?!


Mutta se on silti paras mitä meillä on!

Tai niin ainakin väitetään. Kyllä, hirmuvaltiaiden alla ihmiset ovat kärsineet paljon enemmän kuin valtaosassa "demokratioista", mutta toisaalta taas hyväntahtoinen yksinvaltias voisi oikeasti ajaa kansansa etua ja luoda paratiisin maan päälle. Paitsi että kaikki valtaan pyrkivät ja sinne tahtovat ovat ihan muuta sakkia kuin hyväntahtoisia ja moraalisen selkärangan omaavia ihmisiä. Niin sosiopaatteja kuin psykopaatteja on suhteessa valtaväestöön nähden sielä "johtajien" asemassa melkoinen yliedustus, mutta koska yleistäminen on rumaa niin täytyy sanoa että ei ne kaikki poliitikot ole sosio- tai psykopaatteja. Ateenan demokraattiseen malliin, eli ihan kaikki saavat äänestää ihan kaikesta, tuskin ollaan ihan heti päätymässä ja suuri osa ihmisistä pitää ideasta missä he valitsevat "hyvän edustajan" ajamaan heidän asiaansa - emme siis ole ihan heti pääsemässä eroon tästä "edustuksellisesta demokratiasta".

Voisiko edustuksellinen demokratia sitten oikeasti toimia kansan parhaaksi? Mikäettei, mutta siihen tarvitaan kaksi asiaa joista kumpaisestakin olemme tällä hetkellä muutaman... vuosisadan(?) päässä, ehkä enemmänkin. Että ihmiset voisivat tehdä valistuneita päätöksiä omista asioistaan ja edes auttavasti käyttää sitä oikeutuksena enemmistön päätökseen johon kaikkien tulisi alistua, tulisi jokaisen yksilön omata riittävä tieto ja ymmärrys asioista, sekä omattava riittävä moraalinen selkäranka seisoa omien päätösten takana ja myöntää sekä korjata kaikki virheet. Tämän lisäksi kaikesta uudesta ja tapahtuvasta on oltava mahdollisimman tarkka ja puolueeton tieto saatavissa mahdollisimman nopeasti. Jos nämä vaatimukset täyttyisivät, kyseiset ihmiset olisivat varmasti riittävän valveutuneita valitsemaan joukostaan sopivimmat edustajat hoitamaan käytännön asioita yhteiskunnassa?

Ja kun palataan todellisuuteen, missä alle euron ämpärillä saa ihmisen matkustamaan pitkiäkin matkoja ja tekemään itselleen haitallisia asioita, sanoisin että emme ole ihan vielä siinä ajassa ja paikassa kun kansanvalta olisi hyvä ratkaisu. Nykyistä sirkusta voitaisiin toki yrittää korjata, mutta kun se ei ole edelleenkään rikki vaan toimii juuri kuten se on luotu toimimaan niin onhan tässä aika huonoja vaihtoehtoja tulevalle. Ehkäpä se korjaantuisi sillä samalla strategialla, kuin mikä tahansa tyrannia ja totalitarismi on kaatunut? Luomalla rinnakkaisia järjestelmiä niiden ihmisten toimesta, jotka eivät halua valtaa vaan elää yhdessä rauhassa? Tyranniat kaatuvat kun kukaan ei leiki mukana, mutta tilalle nousee usein vaan seuraava vallanhimoinen mulkku... ellei niitä rinnakkaisia järjestelmiä saada pysyviksi ja leviämään koko yhteiskuntaan. Mutta mistäs minä tietäisin, en ole mikään suuri ajattelija vaan mukavuudenhaluinen laiskimus, jolla on ihan liikaa aikaa lukea ja funtsia syntyjä syviä?

lauantai 2. lokakuuta 2021

Køronatyrannia


Nimeämisen vaikeus

Sopivaa nimitystä, joka omaisi riittävän painon tilanteen vakavuudelle, tälle pandemian varjolla luodulla totalitaariselle järjestelmälle ei ole ihan helppo kehittää. Køronatsismi olisi helppo nimi, omaisi sopivan lyömäaseen painon, mutta samalla olisi huonosti aatteeltaan osuva - totalitaarinen, toki, mutta ei kansallis eikä sosialismi. Itse en ole vielä päässyt mihinkään kunnon tulokseen tässä asiassa, joten kysytään lukijoilta apua. Mikä olisi sinun mielestäsi sopiva nimitys tälle totalitarismille? Ehkäpä nimeämistä auttaisi, jos purkaa aatteen osiin ja tutkii miten siihen tilaan ensinnäkään päädyttiin? Lyhyt historiikki voisi mennä tähän tapaan: Kiinassa puhkeaa uusi (tarinan mukaan) tappava tauti, joka kaataa ihmisiä kaduille. Lähtöpiste eristetään kun tieto leviää - toiminta siis tapahtuu huomattavasti itse tautiin nähden jälkijunassa. WHO julistaa pandemian, kuten sillä on tapana kun lääkeyhtiöt niin käskevät. Helvetti repeää ja pari vuotta eteenpäin niin kansa vaatii terveitä ihmisiä hirteen. Se, pitääkö tämä virusteoria paikkansa vai onko se ympäristöteoria oikeasti selittävä tekijä, on tässä kohden merkityksetön - nyt puhutaan tarinasta jonka mukaan asiat etenivät.

Kun hyvin pian taudin alun jälkeen huomattiin, Diamond Princess aluksen osoittamana ja lukemattomia kertoja sen jälkeen, tarina joka Kiinasta lähti ei pitänyt paikkaansa. Mutta kuten kaikki hyvät tarinat, ei sitä sovi faktoilla pilata. Mallinnukset osoittautuvat monikertaisesti liioitelluksi, mutta niitä ei koskaan korjattu. Paniikki haluttiin siis levittää ja maat reagoivat täysin järjenvastaisesti tunnetusta pisteestä leviävään tautiin. Sekä itse tauti, että sen mukana rummutettu pelko annettiin ylittää kaikkien maiden rajat ilman pienintäkään aikomusta pysäyttää sitä rajalla. Jos tämä kertoisi osaamattomuudesta tahallisuuden sijaan, miksi ihmeessä saman porukan tulevia ohjeita yksikään noudattaisi? Tässä vaiheessa ei kuitenkaan itse ideologia ollut vielä kansan keskuuteen iskostunut, mutta media oli aloittanut sen aivopesun heti alkuunsa. Voidaan toki väittää, että tarina olisi edennyt sattumanvaraisesti tai orgaanisesti, mutta kun täsmälleen sama narratiivi ajetaan lähes samassa järjestyksessä läpi kaikkialla maailmassa, se voisi osoittaa järjestelmällisyyttä?

Itse se aate onkin nerokas yhdistelmä vanhoja kestosuosikkeja: ”rasismi” johon on napattu tiettyjä osia maineikkaasta ”kommunismista”. Niin mitä osia? Luokkataistelu ja ihmisten erottelu ”rotuihin”, joka määrittää hänen asemansa yhteiskunnassa. On olemassa ”denialisteja”, ”salaliittoteoreetikoita”, ”kulkutautimyönteisiä” ja muita vastaavia nimityksiä niille, joita ollaan kansan hurraamana marssittamassa Stantonin portaita vauhdilla ylöspäin (nyt ollaan 7/8 noin pääpiirteittäin). Tämä halveksuttava alaluokka ei kuuluisi omata ihmisoikeuksia eikä mitään vapauksia, ne kuuluvat vain ylemmille luokille. Oman rotunsa tulee esittää kulkemalla kaikkialla naamarätti päällä, mutta tämä yksinkertainen kapistus on kenen tahansa hankittavissa, joten alempaan kastiin kuuluvat saattavat viekkaasti naamioitua ylempiluokkaiseksi! Siksi erotteluun tarvitaankin jotain, jota ei voi väärentää: piikkipassi. Tämä ainoastaan viranomaisilta saatava todistus tottelevaisuudesta ja sen mukana tullut keskustelu peittoaakin Apartheidin varjoonsa. Onneksi olkoon, tukemalla tätä uutta totalitarismia kannatat niin rasismia kuin kommunismia!


Miten helvetissä näin pääsi käymään?!

Jos kuuntelee vaikkapa Mattias Desmetin esityksiä, tai Sakari Peltola käännöksiä Desmetin tutkimuksista, voidaan asia yksinkertaistaa niin, että se on yhdistelmä kuulumattomuutta, yleistä ahdistusta, irrallaan olemista muista ja merkityksen saamista siitä totalitarismista. Useamman tunnin esityksiä en tuota tiiviimpään muotoon enää saa, mutta suosittelen kaikkia lontoota osaavia etsimään Desmetin puheita asiasta ja savoksi lyhennettynä katsomaan jos Sakarin videoita ei olla vielä poistettu Youtubesta. Desmet antaa myös lähteen tälle teorialleen ja juuri kirjan läpi kolunneena voin sanoa, että kyllähän se sieltä löytyi hieman eri tavalla sanailtuna, eli tämä selitys on suurelta osin modernisoitu versio Hannah Arendtin kirjasta ”The Origins of Totalitarianism”. Arendtin toinen kirja ”EICHMANN in Jerusalem - A Report on the Banality of Evil” taas sopii kuvaamaan sitä käytöstä, jota näemme esimerkiksi THL:n toimesta - välinpitämättömyyttä ja ylimielisyyttä, ”pahantekoa” ilman katumusta.

Noin rankasti yksinkertaistettu selitys miten tähän päädyttiin ei tietenkään ole ”koko totuus”, eikä Desmetin tai Arendtin kertoma liioin kykene kaikkea selittämään. Ihmiset kun ovat yksilöitä, eli jokaisella on ne omat syyt joko seurata tai olla seuraamatta tätä virallista tarinaa pandemiasta. Nähdäkseni yksi yhteinen tekijä on kuitenkin mukana lähes jokaisella ihmisellä tässä ajassa - pelko. Pelkää sitten tautia, piikkiä, tyranniaa, viranomaisia, taloudellista tilannettaan tai mitä tahansa, pelko ajaa ihmiset lähestulkoon hulluksi. Pelko estää rationaalisen ajattelun ja siitä ei pääse irti loogisella ajattelulla, koska ne osat aivoista ovat kytkeytyneet pois päältä. Ja mistä se pelko oikeen tulee? Mistäpä muualtakaan kuin mediasta

Jos nimittäin kyseessä olisi oikea ihmisten henkeä ja terveyttä uhkaava tilanne, vain psykopaatti/sosiopaatti tai täysi idiootti lähtisi aiheuttamaan viestinnässä kansalle pelkoa ja kaaosta, mitä hallintomme ja valtamediamme on tehnyt päivästä 1 lähtien… siis sen jälkeen kun se yksi yhteinen tarina saatiin maailmanlaajuisesti valmiiksi. Nimittäin ennen kuin se tarina valmistui, ei media lietsonut pelkoa ja asiantuntijat kertoivat kuinka mitään syytä paniikkiin ei ole. Kuin kytkintä kääntämällä kaikki tutkitut ja tunnetut asiat kriisiviestinnästä kytkettiin pois päältä ja media sai täyden hepulikohtauksen. Siirryttiin siis kriisiviestinnästä sotapropagandaan kertaheitolla… sillä erotuksella, että siirryttiin nimenomaan hyökkäyssotapropagandaan, missä se propaganda kohdistetaan nimenomaan viholliseen. Ja se vihollinen sattui nyt vaan tällä kertaa olemaan oma kansa, mutta se täytyy olla sitä ”sattumaa” koska ”eiväthän ne nyt niin tekisi”?


Miten voin perua tilauksen tästä tyranniasta?

Kuten kaikki tietävät, uskovaisten kanssa on turha väitellä. Pandemiaan uskovat tietävät, että väärää mieltä olevat kuuluvat kaikki siihen pahaan kulttiin, jonka jäsenet haluavat kaikkien mummojen kuolevan! Ihmisoikeuksia puolustetaan kannattamalla syrjintää ja yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikkien tulee tehdä täsmälleen samalla tavalla. Tätä kutsutaan kollektivismiksi, jonka korkein muoto on niin fasismi (kaikki omistus samoissa käsissä) kuin totalitarismi (kaikkien on tehtävä joka asia samalla tavalla). Kumpaan suuntaan nyt siis ollaan menossa, fasismiin vai totalitarismiin? Voidaan sanoa että molempiin, koska kaikkien olisi tehtävä täsmälleen samoin JA omaisuus halutaan pakata yksiin käsiin. Ehkä tälle tulisikin kehittää jokin oma termi, joku, jolla ei ole historian painolastia kuten kommunismilla, jonka tiettyjä osia tähän on lainattu? Toki kommunismin lainatut osat ovat juuri kollektivismia ja totalitarismia, mutta se luokkataistelu sentään on sieltä kotoisin.

Mutta takaisin asiaan, eli miten sitä ”unsubscribe” nappia voidaan painaa tässä kohtaa? Tiedon levittäminen ja virallista tarinaa kampittavien faktojen jakaminen ei auta kun ne aivot on narikassa pelon vuoksi. Desmet ehdotti yhdessä haastattelussaan pelon ohjaamista muualle, eli pandemiapelon sijaan jos ihmiset pelkäisisivät tätä tyranniaa, he heräävät siitä pandemiatarinasta. Njuu, mikäettei, mutta sille yksilölle ei pelossa eläminen ole hyväksi, pelkäsi sitten mitä tahansa. Tietysti se tyrannia on suurempi uhka koko ihmiskunnalle, jonka ihan tilastotkin osoittavat - tautia vastaan tehdyt toimet ovat niittäneet enemmän henkiä kuin itse tauti. Ja edelleen, positiivinen testitulos PCR-testillä ei kerro tartunnasta, jos se on mennyt joltakin ohitse. Tämäkin ikävä fakta kyllä myönnetään, mutta media kieputtaa ja kehystää sen tarinan niin hyvin, ettei valtaosa pääse jyvälle mistä on oikein kysymys. Sitä tosin voitaneen pitää koulujärjestelmämme ansiona…

Mutta edelleen, jumalauta, miten tästä pääsee irti?! Aivan samalla tavalla kuin mistä tahansa muusta pelosta ja iskostuneesta uskomusjärjestelmä - ei oikeen millään, mikä voitaisiin yleistää. Osalle auttaa ne faktat, osa tukeutuu tilastotieteeseen, osa havahtuu osuvaan mediavirukseen, osa vaatii auktoriteetin kertomaan että kaikki on hyvin kun jotkut menevät vaan ulos kävelylle ja hengittävät ulos sen kaiken negatiivisen tunnelatauksen jonka pelko on tuonut. Se kuormitus mitä mielenterveyspalveluissa on jo nyt on vain kärpäsenpaska siihen nähden, kuinka moni tulee tämän pandemian ohimentyä tarvitsemaan apua arjessa pärjäämisessä. Nappikauppa tulee satavarmasti kukoistamaan, siis muukin kuin verenhyytymistä estävien lääkkeiden… Varmaa kuitenkin on vain se, että mitään kunnon strategiaa ei tähän ongelmaan voi luoda jos jokin asia pelolla hämärtää sitä mieltä. Pelko johtaa vihaan ja viha kärsimykseen, vai kuinka se meni?