tiistai 29. syyskuuta 2020

Käsitysten ohjaus - Käteisvapaa yhteiskunta


Teknokraattien unelma

Teknokraattien märkä uni on jo pitkään ollut täysi valvontayhteiskunta, jossa jokaisen ihmisen joka ikinen toimi kirjataan ylös ja kaiken sen tiedon perusteella kansalaista sitten niin luokitellaan kuin neuvotaan ja käskytetään. Yksi näistä halutuista valvonnan keinoista on tietenkin rahan liikkuminen ihmiseltä toiselle mutta siinä on nykyisessä mallissa yksi perustavanlaatuinen vika: käteinen. Kuka tahansa voi naamatusten mennä antamaan toiselle rahaa ilman että siitä jää mitään merkintää yhteenkään rekisteriin?! Vähintäänkin tulisi tietää kuka antoi rahaa ja kenelle, mutta optimitilanteessa myös miksi se raha vaihtoi omistajaa. Noh, ehkä siihenkin löydetään keinot sen jälkeen kun kukaan ei saa enää omistaa mitään? Onneksi teknokraattien hätä ei ole tämän näköinen vaan jokaiseen ongelmaan on olemassa aina ratkaisu - esimerkiksi lähdetään ohjailemaan ihmisten käsityksiä siitä käteisestä rahasta.

Korttimaksu ja tilisiirto, eihän sen helpompaa tapaa ole olemassakaan! Kuka nyt käteisen kanssa räplää ja nyt tämän kauhian pandemian vuoksi käteinen levittää mustaa surmaa joten siitä olisi päästävä hetijutsiinsa eroon. Suurimmalle osalle ihmisistä jo pelkästään se helppous on riittävä syy hylätä käteinen ja mitä helpommaksi maksaminen tehdään, esimerkiksi kännykällä yhden napin painalluksella, sitä varmemmin suuri enemmistö kansasta tulee hurraamaan asialle. Vielä päälle vähän pakotusta, eli "meillä ei käteinen kelpaa" tai omasta pankista ei saa enää käteistä ulos, niin vain aniharva sitä oikeasti jaksaa vastustaa. Onhan niihin vallanpitäjiin voinut luottaa tähänkin saakka! Ihan omaksi parhaaksi se käteinen poistetaan kierrosta...

Osalle se käteisvapaus on kuitenkin kaikkea muuta kuin vapautta. Voidaan jopa pitää ongelmallisena, että joka ikinen rahansiirto yksilöltä toiselle pitää kiertää valvovien silmien alta ja jos pienikin epäilys nousee, heti ollaan ovella koputtelemassa. Niitä isoja siirtoja ei tietenkään tarvitse valvoa, se jo nähtiin Panaman paperien kanssa, mutta se tavan kansan 100€ siirto on hyvin hyvin epäilyttävää. Onneksi ihmisiä on osattu manipuloida jo pitkän aikaa ja ihan kaikkien ei tarvitse lähteä mukaan - riittää, että se pieni vähemmistö ei saa ääntään kuuluviin. Mutta niitä valtaa vastustavia on aikasta paljon ja rahajärjestelmän kusetuskin on aika päivänselvä jo kohtuullisen monelle. Joten ratkaistaan kaksi ongelmaa yhdellä iskulla - luodaan rinnakkainen järjestelmä joka kannustaa käteisen hylkäämiseen!


Kryptot esiin

Jokainen rahajärjestelmään perehtynyt tietää kuinka raha luodaan ja kuinka pankkien tyhjästä tempaisema raha on ongelman ytimessä. Onneksi ongelman voi korjata tekemällä itse rahaa tuulesta tempaamalla! Kun isot pojat siirtelevät taaloja ja euroja, voivat pienet pelurit siirrellä itse luomiaan bittijonoja ja rahastaa tyhmien epäonnella, koska kilpailu on kuitenkin asian ytimessä! Nyt ei valtio tiedä että onnistuit tienaamaan pimeästi kasan ykkösiä ja nollia peräjälkeen, jonkun toisen kustannuksella, joten kryptot ovat selvästi ratkaisu kaikkiin pankkijärjestelmän tuomiin ongelmiin. Kun me teemme sitä, se on yhtä asiaa ja kun muut tekevät täsmälleen samaa, se on sitä toista (huonoa) asiaa... missäs mä olen kuullut tämän saman logiikan ennenkin?

Monessa maassa laki kieltää vaihtoehtoisten valuuttojen käytön, mutta on ihan täysi sattuma ettei kryptoja olla kielletty vaan niiden verottamista ollaan jo suunnittelemassa. Rinnakkainen järjestelmä, jossa tehdään täsmälleen samaa keinottelua ja kusetusta mutta paljon pienemmässä skaalassa on ihan okei, siinä kun samalla halutaan valvoa joka ikistä tilisiirtoa pankissa. Hieman ristiriitainen tilanne, aivan kuin haluttaisiin ihmisten hurraavan pelkästään digitaalisessa muodossa olevalle "rahalle", koska pankista sen rahan voi vielä pääosin ainakin muuttaa käteiseksi. Useampaan kertaan kun on uutisissa jo ollut, että jokin rikollisten toiminta on onnistuttu jäljittämään kryptojen avulla - koska se bittien seuraaminen on huomattavasti helpompaa kuin sen paperilapun tai kolikon. Mutta eiväthän ne nyt niin tekisi...

Kun yhteen kusetukseen havahtuu (vaikkapa pankkijärjestelmä), se ei vielä tarkoita sitä että hoksaisi isommassa kuvassa ajettavat "megatrendit" jotka jättävät varjoonsa monet nykyiset ongelmat. Ne oikeat vallanpitäjät eivät vahingossa päässeet valtaan, vaan ovat rakentaneet tornejaan sukupolvesta toiseen ja oppineet niin omista kuin muiden virheistä. Machiavelli kirjoitti omat ohjeensa julki, mutta ne ajatushautomoiden aivotukset pysynevät visusti tarkkojen ja valittujen tahojen käsissä, neuvoen kuinka kannattaa lähteä hivuttamaan yhteiskuntaan asioita, jotka ovat ihan jokaiselle tavan kansalaiselle haitallisia.


Hullua salaliittoteoriaa

Kryptojen puolustajat tuskin tulevat koskaan hyväksymään näkemystäni asiasta. Vuosien varrella olen useamman kanssa asiasta vääntänyt ja lopputulos on ollut aina sama: kryptot ovat pelastus pankkijärjestelmästä. Mutta kun se pankkijärjestelmä ei ole itsessään se suuri ongelma, vaikka sielä ongelman ytimessä onkin. Vallanpitäjät kyllä keksivät ja kehittävät uusia ja parempia keinoja hallita ihmisiä, joten yhden vanhan järjestelmän jopa väkivaltainen romahduttaminen ei tarkoita sitä, että itse järjestelmä olisi vapisemassa. Päinvastoin, jos tavan kansa saa itse kärsiä siinä samalla ja ihan vahingossa aiheutetaan varallisuuden siirtoa rikkaimpien taskuun, voit olla aivan varma että "romahdus" oli tarkkaan suunniteltu.

Kyllä, kryptot ovat varmasti kätevä tapa maksaa ja etenkin jos haluaa ostaa silleen piilossa jotain, kryptoja ei se pankkineiti seuraa ja polliisikin vasta siinä vaiheessa kun asiaa lähdetään tutkimaan. Edelleenkin se itsessään arvoton bittijono omaa arvoa vain siksi, että ihmiset uskovat sillä olevan arvoa ja sen arvoa verrataan jatkuvasti muihin valuuttoihin, joilla on arvoa vain koska niihin uskotaan. Ei voida kuitenkaan suoraan puhua FIAT-rahasta, koska siinä on hallinnon sana takana, siinä kun kryptoissa on se naapurin Pertin sana takana että kryptoilla on arvoa ja sillä voi tienata. Näetkös, paljon luotettavampi vaihdannan väline!

Mutta takaisin käsitysten ohjaukseen näin lopuksi. Kun valtaosa ihmisistä pitää käteisvapaata yhteiskuntaa oikeen näpsäkkänä ja sitä vastustavista tahoista valtaosa uskoo kryptoihin, merkitsee se onnistunutta projektia johdattaa ihmiskunta kohti teknokraattien utopiaa. Mutta tämä on tietenkin sitä hullua salaliittoteoriaa, vaikka ne teknokraatit itse kertovat mitä tahtovat. Vai onko se aivan eri asia kun itse kaivaa niitä kryptoja? Siis että laittaa tietokoneensa etsimään neulaa heinäsuovasta, polttaen käsittämättömän määrän sähköä siihen että löytää kuvitteellisen bittijonon jolla on arvoa koska muutkin uskovat sillä olevan arvoa? Kukin tavallaan, tietysti... Ei tosin kannata yllättyä jos se käteisvapaa yhteiskunta ei ollutkaan se autuas ihanuus, missä kuka tahansa voi luoda rahaa tyhjästä.

lauantai 19. syyskuuta 2020

Auktoriteettien vastustamista


Puolesta vai vastaan?

Vallanpitäjät ovat kautta aikojen tehneet päätöksiä viis veisaten siitä, mitä kansa asiasta ajattelee. Kauniit puheet demokratiasta, eli kansanvallasta, maalaavat kuvan vallasta joka tekee mitä kansa haluaa. Ja kun ne päättäjät kertovat uusista tulevista muutoksista, kansa on äimän käkenä ihmettelemässä että enhän minä noin halunnut tapahtuvan! Ja ratkaisuksi tarjotaan sitä samaa vanhaa mikä johti tähän ongelmaan: vain äänestämällä voi vaikuttaa. Kansa on mahtanut olla melkoisen uppiniskainen ja tyhmä kun on reilut sata vuotta äänestänyt väärin ja saanut kerta toisensa jälkeen vain paskaa niskaansa? Siksi monet ovatkin nousseet äänekkäästi tai vähemmän äänekkäästi sitä valtaa vastaan, kukin omalla tavallaan. Väärin vastustaminen on kuitenkin suurempi synti kuin olla täysin eri mieltä, joten vastustajat keskittävät suuren osan voimastaan vastustaakseen muita vastustajia... samalla kun ne vallanpitäjät hihittelevät onnistuneelle kusetukselleen jälleen kerran.

Järjestelmään uskoville ongelma on hyvin yksinkertainen - ongelmat johtuvat väärin äänestäneistä. Väärin äänestämistä on niin väärän puolueen äänestäminen kuin äänestämättä jättäminen. Heidän mukaansa jos ei äänestä, ei omaa oikeutta valittaa asiasta koska ei kerran luovuttanut valtaansa muille. Mutta ne äänestämättä jättäneet eivät tietenkään muuta sitä suhdetta äänestystuloksessa, koska silloin niiden äänestäneiden oma ääni merkitsee enemmän, eli se syy on äänestäneissä, nimittäin väärin äänestäneissä! Ja siis tietenkin niissä poliitikoissa, jotka äänestettiin valtaan ja jotka tekevät myös niitä omia äänestäjiään vastaan päätöksiä... eli siis vika olisikin niissä poliitikoissa! Niissä väärissä poliitikoissa, koska ne oikeat poliitikot olisivat tehneet hyviä ja oikeita päätöksiä! Mutta hittolainen, kun joka kerta on mennyt pieleen ja saatu kansan halujen vastaisia päätöksiä äänesti ketä hyvänsä niin voisiko se vika olla jossain muualla?

Äänesti siis kuinka tahansa, annettiin se valta kouralliselle ihmisiä jotka ajavat omaa etuaan viis veisaten kansasta. Kansalaiset antoivat kerran oikeutuksen tehdä niin, joten mikäettei? Järjestelmään uskova siis sai juuri mitä tilasi - saappaan polkemaan kansaa alas, mutta jos se oma porukka pääsi valtaan niin saattoi siinä vähän hyötyä itsekin, muiden kustannuksella tosin mutta sitähän se kilpailu on parhaimmillaan. Moista järjestelmää vastaan olevat voidaan laskea anarkisteiksi, joiden mukaan kenelläkään ei oikeutta olla vallassa ja käskeä mitä muut tekevät. Siis sen vanhan ideologian mukaan, nykyään anarkismiksi kun lasketaan myös antifastit, jotka tukevat järjestelmää vastustamalla niitä, jotka eivät pidä heidän liittolaistensa johtajuudesta (ns. "Vihervasemmisto").


Vastaan vai vastustamaan?

Suuri osa kansasta näyttää nyökyttelevän mukana ja tekevän mitä käsketään. Osa kuitenkin saattaa purnata asiasta ja julistaa vastustavansa tehtyjä vääriä päätöksiä - kuitenkin niiden päätösten osuessa omalle kohdalle tehden juuri miten käskettiin. Syitä siihen vastaan olemiseen on myös useita. Ehkä se sotii omia arvoja vastaan, oman puolueen ideoita vastaan tai sitten voidaan olla vastaan koska ollaan joka tapauksessa eri mieltä oli se päätös mikä tahansa. Yhtenäistä on kuitenkin se, että ollaan vastaan siihen saakka kunnes se osuu omalle kohdalle jonka jälkeen tehdään juuri kuten käskettiin. Ensi kerralla sitten äänestämällä oikein voidaan asia korjata! ... tai ne lukemattomat muut syyt kelpaavat selitykseksi miksi tehtiin omia arvojaan vastaan. Toki jos tekemättömyys olisi johtanut vakaviin seuraamuksiin, joutuu sitä omaa vastustuksen tasoa harkitsemaan tapauskohtaisesti.

Osa kuitenkin kieltäytyy tekemästä omia arvojaan vastaan olevia asioita. Vallan vastustaminen joko tekemällä tai tekemättä jättämällä on yleensä asia, josta ne vallanpitäjät eivät pahemmin perusta, mutta kunhan valtaosa toimii halutulla tavalla, ongelma on perin mitätön. Koko järjestelmä kuitenkin menisi ihan pilalle, jos enemmistö sen vastaan olemisen sijaan kieltäytyisi tekemästä mitä ne vallanpitäjät käskivät. Tämä on myös samalla se (ainut) keino, jolla sen "väärän vallan" saa kaadettua - tottelemattomuus. Sen väärän vallan saisi siis kansa kaadettua, niin halutessaan, mutta sitten törmätään siihen autoritääristen ihmisten alunperinkin luomaan ongelmaan: he haluavat sen väärän vallan tilalle uuden vallan... jonka oikeellisuudesta ei ole mitään takeita.

Jos järjestelmää ei korjata pohjiaan myöten, mikään ei estä ongelmien toistavan itseään jopa välittömästi sen väärän vallan kumoamisen jälkeen. Politiikkaan kun hakeutuu tietyn tyyppisiä ihmisiä, jotka ovat esittäneet osaamistaan vuosien saatossa kusemalla kansan niskaan oikeen kunnolla. Ja ehdotukseksi korjata tilanne, halutaan uudet naamat kusemaan niskaan. Koska se oikeilla arvoilla ja puoluekirjalla niskaan kuseva taho on niin paljon parempi vaihtoehto, eikös? "Kansan" edustaja ja "minun aatemaailmani edustaja" ovat kaksi eri asiaa. Jos näiden eroa ei ymmärrä, voisi olla parempi ettei mene äänestämään...


Onko auktoriteetilla väliä?

Anarkisti ei siis halua mitään auktoriteettia johtoon, mutta onko se auktoriteetti sitten aina huono asia? Sokea usko auktoriteettiin - kyllä se on aina huono asia. Valta muiden ihmisten ylitse ei ole vielä tähän päivään mennessä johtanut kertaakaan positiiviseen lopputulokseen kaikille. Toisaalta taas on syytä huomioida, ettei kaikki ihmiset voi millään kaikesta tietää, joten niitä auktoriteettejakin tarvitaan neuvomaan joissain tapauksissa. Mutta aina kun kun päätös on jollain muulla kuin ihmisellä itsellään, tuppaa sinne korkeampaan asemaan hakeutumaan ihmisiä, joita ei saisi koskaan päästää päättämään muiden asioista. Ja nyt ollaankin hyvin lähellä sitä (näkyvän) ongelman ydintä. Kuka saa päättää ihmisten asioista?

Jos haluan matkustaa lentokoneessa, vaatisin taitavaa lentäjää lentäjäksi. Leikkaukseen olisi varmaan hyvä olla taitava kirurgi eikä sitä autoakaan voi kuka tahansa mennä korjaamaan. Mutta maan ja kaikkien kansalaisten asioista voidaan laittaa joukko omaa etuaan ajavia eikä millään tavalla päteviä ihmisiä auktoriteetiksi? Sitten sitä kutsutaan kansanvallaksi kun saa laittaa numeron lappuun kuka puhuva pää saa palkan siitä, että heille käsketään painamaan tiettyä nappia tiettyyn aikaan? Ja vieläpä kuvitellaan, että se väärä valta korjaantuu sillä, että vaihdetaan puhuvat päät toisiin, niihin jotka hivelevät sitä omaa egoa kertomillaan saduilla... Juu, sillä ne kaikki korjaantuvat, kuten kävi joka ikinen kerta tähänkin saakka.

Kyllä, ne puhuvat päät ovat vain se järjestelmän näkyvä osa eikä lainkaan vielä niissä juurisyissä. Mutta kun jo paljain silmin nähtävät ongelmat menevät ohi valtaosalta ihmisistä, ei niihin syvempiin ongelmiin kannata juurikaan pureutua. Joidenkin mielestä miksi ja miten vastustetaan ja ollaan vastaan ei ole niin tärkeää, kunhan vaan nyt tehdään jotain. Ne oikeat vallanpitäjät kyllä tietävät miten helppoa ihmisten vihaa on ohjata, joten tämä "väärän vallan vastustus" joka ohjataan tyhjänpäiväiseen sopii heille varsin hyvin. Mitä meinaat, voitaisiinko tätä vyyhtiä purkaa antamalla ensin se valta kansalle pois niiltä puhuvilta päiltä? Tähän pyrkii esimerkiksi keltaliivien RIC. Itse en ole niinkään optimistinen antamaan valtaa kansalle, joka ei tätä päivänselvää kusetusta edes huomannut... ehkä pari vuosikymmentä valistusta niin sitten?

perjantai 18. syyskuuta 2020

Totuutta ei uskomukset kiinnosta


Koko totuus

Pohditaanpas jälleen kerran totuutta, todellisuutta ja faktoja - mikä niistä on oikeastaan totta ja mikä vaan uskomuksia ja mielipiteitä. Todellisuus on vain sosiaalinen konstruktio ja faktoja voidaan luoda tyhjästä, eikä kummallakaan tarvitse olla mitään yhteistä totuuden kanssa. Totuuden sijaan moiset asiat ovat vain uskomuksia ja mielipiteitä asioista, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia ihmisen elämässä. Tosin puhtaasti illuusiossa eläminen sujuu valtaosalta ihmisistä aivan hyvin, eikä ne pienet säröt peilissä tunnu häiritsevän millään tavalla.

Sanotaan että totuus ei pala tulessakaan, mikä pitää hyvin paikkansa - totuutta ei kiinnosta moiset pikkuseikat, se kun vaan on. On aivan sama uskooko ihminen johonkin totuuteen vai ei tai mitä mieltä ihminen siitä totuudesta on. Mark Passio puhuu "natural law" (kiitokset linkistä/kommentista edellisessä tekstissä) eli luonnonoikeuksista(?) jotka ovat näitä totuuksia joita ei kiinnosta uskotko niihin tai et - ne vaikuttavat elämääsi joka tapauksessa. Nämä perusoletukset jotka hän esittää luennoissaan ovat siis muuttumattomia ei-ihmisen luomia periaatteita. Eli siis totuus asioista?

Et pysty todistamaan! Kyllä, todisteiden vaatiminen ja esittäminen kuuluvat oleellisesti sen totuuden selvittämiseen. Joitain asioita voidaan todistaa, esittää faktoja niiden tueksi, mutta niiden perusolettamusten tueksi ei ole esittää todisteita puolesta. No eiväthän ne silloin ole totta?! Ehkä, mutta mitä niistä voidaan sanoa on se, ettei niitä vastaan ole todisteita. Jonkin asian todistaminen todeksi voi olla hyvinkin hankalaa, mutta jos asian todistaminen virheelliseksi on mahdotonta, ollaanko silloin kiinni totuudessa? Mahdollisesti... Luoja tietää, jos sekään? Totuuksia voidaan kuitenkin tarkastella sekä niiden todennäköisyyksien kuin tarkkuuden kautta.


Vähän siihen suuntaan-totuus

Kuvitellaan siis tilanne, missä on kehitetty perusolettama jonkin asian selitykseksi. Sitä ei ole kyetty osoittamaan virheelliseksi 99.99% yrityksistä, mutta sitten yksi onnistuu siinä. Tarkoittaako se sitä, että koko olettama, eli totuus, on heitettävä romukoppaan ja kehitettävä uusi? Yleensä ei, se vain tarkoittaa sitä, että emme tiedä koko totuutta asiasta. Voiko ihminen tietää koko totuutta mistään asiasta, siinäpä myös pohdittavaa luppoajalle? On siis mahdollista, että emme tiedä jotain hyvin pientä muuttujaa siitä totuudesta, tai sitten koko oletus on ihan päin prinkkalaa ja kävi vaan niin hyvä säkä että se olettama toimii sen 99.99% ajasta ennustamaan tuleva lopputulos. Ollaan siis mahdollisesti hyvin lähellä totuutta, mutta jotain vielä puuttuu kun kykenemme osoittamaan virheen perusolettamassa.

Entäs sitten tarkkuus? Pii (π) on siitä hyvä esimerkki: 3.14159... Pääsemme monessa tapauksessa riittävän lähelle totuutta kun käytämme 3.14, mutta aina ei moinen tarkkuus riitä. Kuinka tarkasti halutaan siis jotain totuutta päästä on myös valinta jonka joudumme tekemään tapauskohtaisesti. Joudumme siis usein yksinkertaistamaan asioita, vaikkapa pyöristämällä lukuja, että niitä voidaan käsitellä halutussa koossaan. Liian tarkasti on pilkun viilaamista ja liian epätarkasti taas väärin yleistämistä, joten siinä saakin olla kieli keskellä suuta kun joudutaan ottamaan totuudesta halutulla tarkkuudella mittaa.

Ja kun nämä kaksi yhdistetään, voidaankin ihmetellä kuinka varmasti ja tarkasti sen totuuden asiasta tiedämme. Mikä siis on "riittävän totta" että sitä voi todeksi kutsua? Jos esimerkiksi asiantuntija sanoo että "tämä on hyvä ja turvallinen lääke", mitä hän sillä edes tarkoittaa? Lääkkeistä tunnetaan yleensä NNT-luku (number needed to treat) joka kertoo monellekko lääkettä on annettava että YKSI saa siitä apua, sekä usein tiedetään todennäköisyydet sen sivuvaikutuksiin. Puhuiko asiantuntija siis totta riippuu siitä tarkkuudesta millä halutaan asiaa tutkia.


Mutta mitä sitte?

Niin, mitä sillä nyt sitten on väliä? Totuus on totuus ja sillä selvä? Päätöksiä tehtäessä ja toki lukemattomissa muissakin tapauksissa, kuten esimerkiksi keskusteluissa ihmisten välillä, törmätään usein edellä mainittuihin asioihin. Jos ne perusolettamukset poikkeavat toisistaan, voivat molemmat keskustelijat olla niin oikeassa kuin täysin päinvastaista mieltä. Onkin paradoksaalista, että molemmat voivat jopa puhua totta ja siltikin olla päinvastaista mieltä asiasta. Jos molempien perusolettamat ovat oikein ja niiden päälle kasatut asiat ovat myös paikkaansa pitäviä, on mahdollista että molemmat siis ovat oikeassa vaikka väittävätkin päinvastaista asiaa.

Yleensä ei tietenkään kyseessä ole paradoksi, vaan yksi (tai molemmat) osapuolet ovat rakentaneet ne omat uskomuksensa olettamien päälle, jotka eivät pidä paikkaansa. Väite "äänestämällä voi vaikuttaa" on siis tosi, jos sen alle kuuluva "tämä on demokratiaa" on totta. Kyllä, voidaan sanoa tämän nykyisen häsmäkän olevan demokratiaa samalla tarkkuudella kuin neljällä kertominen piin sijaan antaa riittävän tarkan vastauksen. Mutta kun se virhe kertaantuu mitä useamman uskomuksen päälle sitä pinoa on kasattu sen pohjaolettaman ollessa päin persiitä.

Ja kun todellisuutta rakennetaan oletuksien päälle jotka eivät ole totta (ja ne voidaan todistaa vääräksi), saadaan aikaiseksi kaikenmoisia pieniä ja vähemmän pieniä ongelmia kuten jokainen voi ihan itse huomata seuraamalla nykymenoa. Mutta se niiden perusolettamien päälle kasatut perususkomukset eivät ole tuosta vaan muutettavissa. Ei, vaikka kuinka todistaa ne olettamat virheelliseksi. Miksi? Koska nyt puhutaan uskomuksista, ei enää totuudesta itsestään. Ja kaikkihan sen tietää, ettei uskovan kanssa kannata väitellä, eikös? Karu todellisuus on siis se, ettei totuudella ole väliä, mutta samalla ei sitä totuuttakaan kiinnosta uskotaanko siihen vai ei... vai onko?

maanantai 14. syyskuuta 2020

Liberalismista


Onko koko aate ymmärretty aivan väärin?

Vastaus kysymykseen "mitä liberalismi on?" riippuu suuresti keneltä kysytään. Vapautta, juu, jonkinmoista, mutta mistä? Olisiko se liberalismi vapautta jahdata ... onnea? Kenenkään estämättä etsiä sitä omaa onnea ja vaurautta ja mitälieneekään. Siis vapautta ajaa omaa etuaan. Mutta mitäs jos se oma etu ei olekaan jonkun toisen edun mukainen? Omaatuntoa tai moraalia ei voida säännöksi tehdä, koska ne ovat kovin yksilöllisiä asioita, joten siihen oikeaan ja väärään tarvitaan jokin mitattava suure. Jos kerran se vapaus on ajaa omaa etuaan, selvästikin se enemmän vapautensa ajamiseksi omia resurssejaan käyttävä tahtoo sitä vapautta enemmän ja hänen on siis oltava oikeassa? Tälle pohjalle lähdetäänkin sitten kasaamaan sitä demokraattista oikeusvaltiota.

Voidaan sanoa, että liberalismi perustuukin pelkoon - siihen, että joku muu tulee ja vie sinulta mitä olet saavuttanut. Jokainen kun on vapaa ajamaan omaa etuaan, on aina suuri vaara että joku muu hamuilee samaa asiaa ja se vapaus muuttuukin kertaheitolla kilpailuksi. Kilpailuksi kuten luonto kuulemma maailman loi - vahvimman oikeudella. Luontohan ei kilpaile kaikesta vaan pyrkii tasapainoon ja kilpailua syntyy ainoastaan silloin, kun jostain resurssista on pulaa. Ja kun luodaan keinotekoisesti pulaa, saadaan kaikki kilpailemaan keskenään. Ainoastaan leiriytymällä ja valitsemalla oma puolensa voi kilpailussa pärjätä, eikös? Hitto, tuohan on jo sitten demokratiaa, missä kansa jaetaan ryhmiin ja he kilpailevat keskenään rajallisista resursseista ja kertovat kuinka ne muut ryhmät ovat tulossa ottamaan sinun onnesi, ellet käy äänestämässä! Pääsimme siis samalla kertaa demokratuuriin saakka - tämä liberalismihan menee oikeen loistavasti!

Liberalismi on tietenkin myös suvaitsevaisuutta, esimerkiksi mielipiteiden suhteen. Suvaitaan eriäviä mielipiteitä ja annetaan kaikille sananvapaus! Niin paitsi että eihän se toimi että väärille mielipiteille annetaan sijaa, koska se tallaa muiden oikeuksien ja vapauksien päälle, joten vaaditaankin sen sijaan yhdenmukaisuutta. Ajaakseen yksilön etua onkin yhteisön oltava kollektiivinen mielipiteissään, koska silloinhan yhteisön etu ja yksilön etu on sama asia! Ja suurin yhteisö voittaa kilpailun, joten kaikki on hyvin. No mutta meillähän on jatkuvasti suuria mielipidekiistoja ja ihmisten edut menevät ristiin koko ajan, missä kohtaa tämä liberalismi nyt sitten piti ajaa sitä yksilön etua?


Oikeutus valtaan

Demokratiassa oikeutus valtaan tulee kansan enemmistöstä. Enemmistö haluaa jotain joka on sen omaksi eduksi joten taas ollaan liberaaleja ja jahdataan sitä omaa onnea, eikös? Ei vaan järjestäytynyt vähemmistö uskottelee järjestäytymättömälle enemmistölle että jokin asia on heidän etunsa mukaista. Politiikalla tämä vähemmistön valta kyetään naamioimaan "demokratiaksi" eli kansanvallaksi, mutta käytännössä ne tavan kansalaiset ovat alisteisia sen valtiovallan omille mielihaluille, kykenemättä vaikuttamaan siihen millään tavalla. Mutta kyllä sielä aina joku hyötyy ja ajaa omaa etuaan - ne, joilla on valtaa muiden yli.

Ei siis ole ihme, että moni kilpailuun lähtevä haluaa olla "voittajan puolella". Ja kuka se voittaja on? Se, jolla on eniten valtaa - väkivaltamonopoli on aika kova panos tässä kilpailussa. Eli valtion puolella on turvallista olla, koska se on yleensä se voittaja - oma onni on turvattuna kun luottaa valtioon. Jos ei usko että valtion puolella on turvallista olla, voi lähteä itse kokeilemaan kisaa valtiota vastaan vaikkapa oikeusteitse. Siinä tulee nopeasti ne vapauden rajat vastaan, mutta toki liian selvissä vallan väärinkäytöksissä valtio suojelee itseään ja törkkää sen mokan tehneen valtion edustajan junan alle että monoliitti ei olisi uhattuna. Näin se liberaali yhteiskunta toimii - kenellä on eniten panoksia pelissä, voittaa. Tavan kansalaisella ei ole mitään asiaa lähteä siihen kilpajuoksuun tasavertaisena...

Mutta joku Suomen kokoinen pieni valtio on vain rääpäle tämmöisessä kilpailussa. EU käskee hypätä ja Suomi kysyy kuinka korkealle. Nämä vapautta ja liberaaleja arvoja hehkuttavat poliitikot kilpailevatkin siitä, kuinka suuren suojelijan voivat saada nuolemalla niitä isompien tahojen perseitä. Kansalla ole mitään väliä, koska heiltä vain kysytään minkä värinen takki sillä herrojansa nuolevalla poliitikolla tulisi olla päällään. Liberalismia? Jasitten, omaa onneahan ne poliitikot ovat sielä vaan etsimässä. Kilpailu ei koskaan ole ollut reilu, mutta on aina häviäjän oma syy jos ottaa turpiinsa.


No eihän se nyt noin mene!

Tiedetään, että raha ja valta kulkevat käsi kädessä mutta on hullu salaliittoteoria että niillä olisi jotain vaikutusta maailman tapahtumien kulkuun. Ettäkö ihmiset ajaisivat omaa etuaan?! Ei, liberaalissa yhteiskunnassamme kaikki saavat vapaasti jahdata omaa onneaan! On vain puhdas sattuma, että kilpailu siitä onnesta ei ole ihan tasaväkinen. Selvästi osa vaan on tahtonut sitä onnea itselleen enemmän kuin muut, joten hän on oikeutettu siihen hieman suurempaan onneen. Olkoonkin vaikka se tarkoittaisi sitä, että kourallinen ihmisiä omistaa enemmän kuin kaikki loput ihmiset koko maailmassa. Sitä se kilpailu on ja liberalismin ydin siinä samassa - oman onnen jahtaaminen kaikin keinoin.

Nomutta jos tuo on liberalismia, miten se sitten eroaa neoliberalismista? Liberalismi on se länsimainen utopia jota ei parane kyseenalaistaa ja neoliberalismi on sen utopian ilmentymä missä kansaa kustaan silmään ja kerrotaan että sataa. Tämä eroaakin suuresti markkinaliberalismista, missä yksityiset tahot kilpailevat ja jahtaavat omaa onnea.... Kommari! Väität että kapitalismi johtaisi diktatuuriin, mutta kommunismi ja sosialismi ovat ne oikeat pahat aatteet! Niissä ne johtajat ajavat vain omaa etuaan kansasta viis... veisaten...

Niin, ajatella, ihmisiä on johdettu harhaan useiden eri aatteiden verhon alta ja niille järjestelmille on keksitty aina jokin uusi nimi kun vanha on päässyt tahriintumaan. Historiasta on opittu ne nimet, mutta ei miksi niin pääsi edes käymään. Liberalismi alkaa olla aikansa jo elänyt, joten tilalle tuputetaan edistyksellisiä arvoja. Eli että kaikki ovat yhdenvertaisia, mutta osa on vaan yhdenvertaisempia kuin muut. Tietyt ryhmät ovat alistettuja ja heille tulee antaa kilpailussa etulyöntiasema alistavaksi merkittyjä ryhmiä vastaan. Jos tämä kuulostaa tutulta niin se johtuu siitä, että kyseessä on täsmälleen sama kusetus uudella nimellä ja uusilla myyntipuheilla (propagandalla). Ja kyllä, edelleenkin tiedämme miten siitäkin päästäisiin eroon, mutta koska kilpailemme keskenämme niistä almuista, joita oikeat vallanpitäjät ovat suvainneet jättää, tämä sama sirkus jatkuu päivästä toiseen. Osallistuminen tähän kilpailuun kun on jokaisen oma valinta - tietoinen tai ei, se riippuu jokaisesta itsestään.

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Luottamuksesta


Yhteiskunnan perusta

Vuosia sitten pohdin vastuun ottamisesta ja pakoilusta. Ihmiset ovat usein valmiita sysäämään vastuun jostain asiasta toisaalle, kuten esimerkiksi auktoriteetille. Mutta miksi? Osasyynä voisi olla luottamuksen puute - nimittäin omaan itseensä. Miksi ihmeessä luottaisin itseeni jossain asiassa kun tuo toinen taho, joka ei kuitenkaan ota mitään vastuusta sinun asioistasi, on auktoriteetti tai asiantuntija? Siinäpä vasta hankala kysymys...

Toimiakseen edes auttavasti, on yhteiskunnassa oltava tietty määrä luottamusta ihmisten välillä. Ei sitä nyt kannata mennä tuntemattomalle antamaan tonnin seteliä ja pyytää odottamaan vartti kun itse käyt siinä välillä vessassa, mutta asiat ovat pahasti metsässä jos et voi edes luottaa siihen että se ohi kävelevä tyyppi ei lähde perääsi ja anna puukosta. Oma yhteiskuntamme on kuitenkin kaltevalla pinnalla matkalla kohti jälkimmäistä "uutta normaalia", missä jokaisen on vahdittava omaa selkäänsä jokaiselta vastaantulijalta. Mutta... miksi?

Osaa tästä yhteiskunnan luottamuksen murenemisesta on kiittäminen virkavaltaamme ja heitä komentelevaa rosvojoukkoa, joita poliitikoiksi joskus kutsutaan. Jatkuvaa suhmurointia, valehtelua, kieroilua ja korruptiota jota ei edes yritetä korjata vaan sen annetaan rehottaa aivan vapaasti. Rikolliset saavat juosta vapaasti maassamme, mutta jos joku vahingossa sanoo väärän mielipiteen jostain asiasta niin johan riittää resursseja ratkaisemaan mokoma ajatusrikos. Tämä on toki ymmärrettävää, koska ryöstö kirpaisee vaan kerran ja yhtä tahoa, mutta väärä mielipide voi levitä yhteiskunnassa. Kun vallanpitäjät eivät huolehdi tehtävästään - kansan etujen ajamisesta - ja omaavat ainoan laillisen väkivaltakoneiston joka ainoastaan suojaa niitä vallanpitäjiä, elämme totalitarismissa eikä missään demokratiassa.


Opitaan historiasta eikä murehdita menneitä

Tämä historiasta oppiminen koskee sekä yksilöä että koko yhteiskuntaa. Jos ajatellaan pienessä mittakaavassa, eli yksilötasolla, luottamusta itseensä voisi auttaa se, että ottaisi opiksi omasta historiastaan. Olemme kuitenkin aivan mestareita jäämään kiinni niihin menneisiin tapahtumiin, joita emme kuitenkaan kykene enää muuttamaan. Voimme tietenkin koettaa korjata menneiden tapahtumien virheistä johtuvat ongelmat, mutta itse sitä mennyttä tapahtumaa ei ilman aikakonetta korjata, jos silläkään. Mitä voimme kuitenkin tehdä, on oppia niistä omista töppäyksistä ja jos oikeen hurjalla päällä satutaan olemaan, opitaan myös muidenkin töppäyksistä. Epäonnistuminen jossain voidaan ottaa myös oppina siitä tavasta joka ei toiminut. Saman virheen toistaminen ja uuden tuloksen odottaminen on... noh.

Entäs yhteiskunnan tasolla? Historiasta olemme oppineet yhden jos toisenkin asian, mutta sitten kun sitä oppia lähdetään sovittamaan nykyisyyteen, voisi luulla ettei mitään opittu ja ainoastaan murheet jäi. Olemme löytäneet vuosien saatossa lukemattomia eri tapoja hoitaa yhteiskunnan asioita, jotka johtavat alati heikkenevään tulokseen. Ja mitä teemme tämän opin kanssa? Kaadetaan lisää rahaa sen ongelman päälle ja toistetaan vanha strategia, olettaen kuitenkin eri lopputulosta. Ehkä se ongelma olikin siinä ettei rahaa kaadettu vielä riittävästi kankkulan kaivoon?

Menneitä myös murehditaan niin, että valitaan historiasta ne tarinan mukaiset "pahimmat ajat" ja sitten oikeutetaan kaikki mahdolliset toimet sillä kortilla, ettei haluta toistaa sitä tapahtumaa. Koska kyseessä on lähes poikkeuksetta vain tarina jonka tiedämme, ei se mitä oikeasti tapahtui, oikean ongelman ratkaiseminen kuvitteelliseen tarinaan perustuen toimii yleensä hieman heikommanlaisesti. Mutta kaadetaan lisää rahaa ja palkataan työryhmiä selvittämään asiaa niin johan se siitä ratkeaa. Ei, ei korjausliikettä joka saattaisi mennä väärin (ja siitä ottaa oppia) vaan jatketaan samalla mallilla, jos se seuraavalla kerralla sitten toimisi! Monastikkos sitä yhteiskuntaa on nyt "korjattu" peräjälkeen äänestämällä täällä Suomessa? Toimiko se?


Luottamus takaisin?

Muutaman kymmenen vuoden taakse jos katsoo niin voidaan sanoa, että luottamusta siihen yhteiskuntaan löytyi vielä huomattavasti enemmän. Ovea ei tarvinnut turvalukita ja asettaa hälytintä päälle, riitti että laittoi harjan oven eteen osoittamaan ettei olla kotosalla. Tai no, näin ainakin täällä maalla tehtiin, kaupungeissa tämä luottamisen mureneminen taisi tapahtua jo huomattavasti aikaisemmin? Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana, sanotaan, mutta mihin se luottamus sitten katosi... vai oliko sitä alunperinkään?

Luottamus taitaakin olla suoraan verrannollinen yhteiskunnan yleiseen hyvinvointiin. Sotien jälkeen ei ehkä ollut sitä kaikista parhainta aikaa, mutta kasvukauden aikana tämä sosiaalidemokraattinen järjestelmä eli ns. "Pohjoismainen malli" toimii ihan kohtuullisesti. Mutta kun eriarvoisuus pääsee riittävän korkealle tasolle, se naapurikateus lähtee laukalle eikä luottamusta voida olettaa kilpailijoiden kesken - jokainen pelaa vain omaan pussiin. Röyhkeimmät ja ahneimmat pääsevät pisimmälle ja käyttävät näitä ominaisuuksiaan kerryttämään entistä enemmän valtaa itselleen. Siksi vallanpitäjille onkin niin tärkeää ylläpitää ajatusta kilpailusta, sekä siitä ettet voi missään tapauksessa luottaa naapuriin, saatikka itseesi.

Mutta kun muualla on vielä huonommin! Kyllä, Suomessa ei vielä tarvitse kulkea rengaspaita takin alla ja kaasusumutin taskussa... ainakaan kaikkialla? Muutos kuitenkin lähtee yksilöstä, jokaisesta itsestään. Kokemus auttaa tekemään hyviä päätöksiä. Kuinka kokemusta saadaan? Tekemällä huonoja päätöksiä. Virheistä kun ottaa opiksi eikä jää niihin vellomaan, voi se huominen olla edes hitusen kirkkaampi. Tai no, niin ainakin väittävät että tapahtuu - itse ajattelin vielä löytää useita tapoja murehtia menneitä ja toistaa vanhoja mokia. Mutta ehkä sitä jotain on vanha koirakin oppinut vuosien saatossa...