Demokratian historiaa - oikeutus valtaan

Kenellä on oikeus hallita?

Tarkastellessa demokratian historiaa on syytä kiinnittää huomiota vallan oikeutuksen kehitykseen. Demokratiassa valta on kansalla, koska... syyt? Miksi se valta on "kansalla", eikä jollain muulla taholla - toki jokin oikeamielinen ja ylevämpi kuuluisi hallita, eikä vaan tavan kansa? Kyllähän kansa tietää mikä heille itselleen on hyväksi. Näkeehän sen nyt Suomessakin kuinka kansa on aina tiennyt mikä sille on hyväksi ja äänestänyt valtaan sopivimmat ihmiset jotka ovat tehneet kuten kansa halusi. Ai eikö? Eikö parlamentaarinen demokratia olekaan kansanvaltaa? Miten tähän oikeen päädyttiinkään, sitä onkin syytä tutkia hieman tarkemmin.

Platon mainitsemat hyveet: viisaus, maltti, rohkeus ja oikeudenmukaisuus olivat perustana demokratiaa sorvattaessa Kreikassa. Oikeutukseen vallanpitäjäksi ihmisen oli oltava hyveellinen - ei täydellinen vaan hyveellinen. Ihmisen oli oltava tasapainossa eri puoliensa kanssa ja viisas, maltillinen, rohkea ja oikeudenmukainen johtaja teki aina parhaansa johtaessaan muita. Hän oli niin oikeutettu, mutta myös vastuussa ollessaan johdossa. Kuinka hyvin tämä käytännössä sitten toteutui, sitä voidaan vain veikata, mutta jos verrataan näitä nykyisiä "johtajia" niin montako hyvettä kykenet osoittamaan näiltä nykypäivän puhuvilta päiltä? Noh, "onneksi" demokratia ei ole enää sama kuin ennen ja hyveellisyys oikeutuksena valtaan on jäänyt unholaan. Pähkinä vielä purtavaksi ennen kuin jatketaan: olisiko hyveellinen johtaja oikeutettu vallanpitäjäksi radikaalissa demokratiassa?

Itsensä vallanpitäjäksi julistaminen tuntui myös olevan toimiva oikeutus valtaan. Jos takanasi seisoo suuri armeija, eipä sitä tietysti kukaan mene kiistämään etteikö se tyyppi komeimman hatun alla olisi siis suuri johtaja. Yleensä se valta sitten siirtyi tämän johtajan jälkipolville ja kun sitä riittävän kauan jatkettiin, ei sitä kukaan edes kyseenalaistanut. Kristinusko kun otettiin tähän mukaan, saatiin oikeutus taas paljon ylemmältä taholta. Vahva vallanpitäjä kykeni suostuttelemaan kirkon julistamaan hänet oikeutetuksi ja Jumalan valitsemaksi johtajaksi, siinä kun vahva kirkko kykeni julistamaan haluamansa tahon oikeutetuksi johtajaksi. Tätä ees-taas seilaamista vallan kanssa harrastettiinkin sitten vuosituhat ja risat kunnes uskonpuhdistuksen aikana pakkaa taas sekoitettiin uusiksi. Toki osalle kristityistä se korkein valta on edelleenkin kirkolla ja vain heidän siunaamat suuret johtajat ovat oikeutettuja valtaan.


Valta Herran haltuun vai ei?

Luther ja Calvin olivat suuria ajattelijoita tässä kirkon vallan uudelleenorganisoinnissa. Lutherin kannalta ei kirkkoa ja poliittista valtaa kuulunut sotkea lainkaan keskenään, tosin hän joutui tässä antamaan periksi ainakin osittain. Calvin taas ratkaisi ongelman hyvin Platonin kaltaisesti - oikea maallinen johtajuus ei kuulunut kirkonmiehille vaan kirkonmiesten valitsemille hyveellisille tahoille. Hyveelliset ja oikeudenmukaiset oppineet valitsevat parhaat maallikot johtamaan kansaa - ei ollenkaan hullu idea, eikö totta? Kun otetaan huomioon että kirkon palvelukseen tuppasi hakeutumaan yksi jos toinenkin ihminen vain siksi, että he eivät tulisi perimään vanhempiensa valtavaa omaisuutta ja jatkamaan suvun mainetta ja kunniaa, mikä sen parempi paikka päästä valtaan kuin ryhtyä papiksi joka päättää kuka saa hallita koko kansaa? Menikö se valta siis kirkon hyveiden mukaan aivan nappiin, jokainen päätelköön itse.

Machiavelli ja Hobbes taas halusivat eroon kaikesta pyhän oikeutuksesta vallanpitoon. Tällä samalla näiden kahden (ja toki monen muun heidän jälkeensä) viitoittamalla tiellä on tämä nykyinen "demokratia" ja sen oikeutus valtaan. Mistä se valta sitten kuului tulla, ellei jostain ylhäältä tai hyveellisten ihmisten taholta? Machiavellin mukaan valta tuli ottamalla, väkisin voimalla ja pakottamalla muita kumartamaan. Kenellä oli suurin tykki tai vahvin armeija oli selvästi oikeutettu valtaan koska heikommat eivät voineet asialle mitään. Tätä samaa onkin sitten pönkitetty kertomalla että se on "luonnon laki" ja "vahvimman selviytymistä", eli ihan oikeutettua polkea muita koska vain vahvin selviää luonnossa. Ja kun vahvin kertoo että vahvimman selviytyminen on luonnon laki, ei sitä kukaan kyseenalaista vielä tänäkään päivänä. Miksi? Koska vahvimmalla on edelleen suurin tykki.

Hobbes taas teki paluuta Platon suuntaan ja hänen mukaansa valta oli oikeutettava hyveillä: tieto, totuus ja rauha. Ihminen ei luonut luontoa tai sen lakeja, ainoastaan kielen jolla niitä kuvattiin. Kun siis tiedettiin miten maailma toimii, voitiin tätä tutkittua totuutta käyttää luomaan rauha ihmisten kesken ja täten saada oikeutettu hallinto. Tavan kansan oli sitten vain enää annettava valtansa näille hyville johtajille. Hyvä johtaja ja hyvä päätös taas määriteltiin sen mukaan että kuinka hyödyllinen se asia oli koko yhteisölle. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta? Ei, mutta siinä vaan unohtuu ihminen ja hänen tapansa käyttää kieltä - hän voi kertoa joko totuuden tai käyttää kieltä valehtelemaan omaksi edukseen. Ja näinhän siinä kävikin... propagandistit kaappasivat vallan.


Demokratia tänään (Suomessa)

Rippeitä entisaikojen oikeutuksista on toki nähtävissä nykypäivän demokratiassa. Johtajien kerrotaan olevan hyveellisiä, rehellisiä ja tietäviä. Vallanpitäjillä on myös oma väkivaltakoneisto pitämään alaiset kurissa ja uskontoja voidaan käyttää hyväksi kansan tahtoa ohjatessa. Vallanpitäjät myös kertovat sen totuuden ja pitävät rauhaa yllä... Paitsi että ainoastaan se väkivaltakoneisto on enää totta. Kaikki muu on puhdasta illuusiota ja propagandaa. Valheita valheiden päälle ja korruptiota joka portaalla - se on nykyisen "demokratian" tila. Kansalta kysytään vaaleissa minkä näköiset puhuvat päät he haluavat valehtelemaan heille päin naamaa.

Oikeutus valtaan on siis "kansan tahto", joka manipuloidaan tietoisesti median ja koulujärjestelmän avulla. Mitään hyveitä ei tarvita, mutta toki kilpeään kiillottava ja rehdin oloinen edustaja voi saada kansan innostumaan ja äänestämään hänet eduskuntaan, missä hänellä ei sitten ole kuitenkaan tippaakaan valtaa. Edustajista siis maalataan se kuva, että he ovat hyveellisiä ja kansan luottamuksen arvoisia. Valtaahan heillä ei ole, koska heidän pitää painaa sitä nappia mitä käsketään. Kaikki keskustelu ja siis se tieto asiasta pidetään tiukasti kehystettynä niin ettei illuusio kansanvallasta murtuisi. Se oikea valta on visusti piilossa kaikkien nähtävillä - ainoastaan se "oikeutettu" valta eli kansanedustajat pidetään kansan nähtävillä. Heidäthän kansa äänesti valtaan.

Ovatko nämä omat tulkintani aikalaisten kirjoituksista kuinka oikein tai väärin, siitä voidaankin sitten keskustella tässä sananvapauden luvatussa maassa. Samalla voidaan miettiä kuinka paljon kenenkin näkemystä on eri maiden "demokratiaan" otettu mukaan. Jenkit ja britit ovat ainakin luottaneet Machiavellin tykin voimaan kun taas GoT Bran the Broken olisi Hobbesilainen. Enemmistön diktatuuri eli demokratia on silti monen mielestä se vähiten huono hallintajärjestelmä ja huutava väkijoukko on riittävä oikeutus tälle vallalle. Onko kuitenkaan näin ja onko tämä "luonnonlaki" vaiko vaan säälittävä selitys oikeuttamaan nykypäivän valtasuhteet - eli kansa saa valita kenen saapas on naamalla, muttei voi koskaan valita vapautta saappaan alta.