sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Propagandaa propagandasta


Koska propaganda on propagandaa?

Jos Suomessa asiaa kysytään virallisilta tahoilta, propagandaa on kaikki mitä Venäjä ja Kiina tuottavat mediaan. EU, YK, USA ja NATO taas tuottavat informaatiota, ei propagandaa, jonka tarkoitus on valistaa ihmisiä tekemään oikeita päätöksiä. Erona näille kahdelle propagandalle onkin vain sanoja, ei niinkään itse viesti. Kun "oma" puoli sanoo jotain, se ei ole propagandaa vaan hyväksyttävää viestintää, mutta kun "vasta"puoli avaa sanaisen arkkunsa, se on propagandaa. Kaikki media on propagandaa, suurvaltojen tapauksessa viesti voidaan laskea yleensä sotapropagandaksi. Suomihan ei ole suurvalta, mutta "lännen" renkinä mediamme suoltaa 1:1 jenkeistä kopioitua propagandaa mikä on useimmiten kohdistettu omaa kansaa vastaan.

Jo reilut sata vuotta sitten ymmärrettiin, että propaganda on oleellinen osa "demokratiaa", eli länsimaista polyarkiaa. Kansalta tietenkään kysymättä oletus on, että valitsimme tämän järjestelmän missä valtaapitävät hyvää hyvyyttään valehtelevat ummet ja lammet kansalle asioista ja tämä pitää yhteiskuntamme kasassa. Kyse ei siis ole suoranaisesta propagandasta, vaan se on se liima joka pitää yhteiskunnan kasassa. Onhan se tavallaan - kun kaikki ovat niskaansa myöten paskassa upotettuna, ei sieltä kovin kauaksi ponnisteta ja vallan vahtikoirat ovat aina valmiina kopauttamaan liian äänekkäät takaisin ruotuun. Ei siis propagandaa vaan pakolla yhtenäistämistä, että yhteiskuntarauha säilyy?

Sananvapaus, mitä Suomessa ei juurikaan ole, onkin ärsyttävä piikki vallanpitäjien lihassa. Väärä viesti leimataankin välittömästi vastapuolen propagandaksi, joten viestin sanomaa ei tarvitse edes varmistaa millään tavalla. Oman puolen viestin perkaaminen ja valheiden paljastaminen ovat myöskin selvästi vieraan vallan propagandaa, joten jälleen siitä selviää olan kohautuksella - medialukutaito opetetaan tähän tapaan. Oman puolen sanoma on siis totta, oikein ja arvostelun yläpuolella, kaikki muu on propagandaa. Jos sitä epäilet, olet vieraan vallan trolli ja mitä kaikkea... hienosti luotu järjestelmä suojelemaan propagandaa. Ja tämä sama toimii joka suunnassa, ei vain lännen tekemänä.


Propagandan markkinointi kansalle

Onkin mielenkiintoista lukea uudemmista lähteistä, miten propagandaa kuvataan ja selitetään ihmisille. Suuressa osassa netistä ja kirjoista löytyvästä tiedosta propagandaan liittyen onkin näkyvissä ilmiön leimaaminen "pahan vastapuolen valehteluksi", "markkinointimiesten kikkailuksi" tai "natsien tekosiksi". Ikään kuin propagandaa ei enää käytettäisi muuhun kuin pahojen tekojen peittelyyn ja myynnin lisäämiseen. Tämä vähättely propagandasta on toki ihan tahallista historian uudelleenkirjoittamista, jota on harrastettu jo hyvissä ajoin ennen ensimmäistä maailmansotaa. Mutta WW1 oli ehkä se taitekohta propagandassa, minkä jälkeen syntyneet ovatkin kasvaneet täysin median illuusiossa joka uudelleenkirjoittaa historiaa lakkaamatta.

Yleinen harhaoppi tuntuu myös olevan se, että kun olet päässyt jyvälle että media manipuloi ihmisiä eri tavoin, olet immuuni propagandalle. Tämä ajatus toimiikin täsmälleen samalla tavalla kuin rokotteet suojatessaan taudeilta. Yksi piikki ja olet immuuni propagandalle jolloin voit tämän suojan saatuasi seurata mediaa ilman turhia huolia - olethan nyt immuuni propagandalle... terveisin, samat tahot jotka lähes kaiken muunkin tiedon on mediaamme tuottaneet. Huomaatko viestin kavaluuden? Hyvää tarkoittava sanoma propagandan vaarasta voi kääntyä päälaelleen.

Olisiko siis syytä pelotella ihmisiä propagandan vaaroista? Alitajuntaan iskeytyvää viestintää, muutut zombiksi jos seuraat uutisia? En usko että pelottelukaan toimii, koska saman mustamaalauksen tulisi koskea kaikkea mediaa. Eli kaikki mitä televisiosta, radiosta ja netistä löytyy... kirjat mukaan lukien. Kaikki tieto, tämä mukaan lukien, muovaa ihmistä ja ajattelua. Opimme jatkuvasti uutta ja liitämme oppimamme osaksi omaa todellisuuttamme. Kenen tietoa upotammekaan osaksi maailmankuvaamme on hyvä pitää mielessä... mutta vielä tärkeämpää on huomioida mitä se itse tieto onkaan. Onko se uusi, juuri saamasi, tiedonmurunen sittenkin osa laajempaa propagandaa, jolla joku muu haluaa ohjata sinun tekemisiä?


Oikeaa tietoa jahtaamassa

No mistä ihmeestä sitä oikeaa tietoa voi saada oman todellisuuden rakentamiseksi? Siinäpä se miljoonan taalan kysymys, johon ei ole oikeaa vastausta juurikaan tarjolla. Vallanpitäjät kertovat omaa virallista totuuttaan, jonka tarkoitus on muokata kansa heille sopivaksi - tottelevaisia työläisiä. Jos kaikki seuraisivat orjallisesti virallista totuutta, eläisimme täydellisessä utopiassa missä kaikilla on hyvä olla? Vai olisiko virallisen totuuden seurausta nykyinen kakotopia?

Jo pelkästään itse propagandan tutkiminen on työlästä ja saatavilla olevasta tiedosta ei voi olla varma pitääkö sekään paikkansa. Vuosikausienkin jälkeen vastaan tulee jatkuvasti uutta (tosin pääosin hyvin vanhaa) kirjallisuutta, joka raottaa aina jotain tiettyä kulmaa propagandasta, sen käytöstä ja miten/miksi se edes toimii. Ja kun samalla pitää muistaa, että sekin voi olla täyttä propagandapuppua hämätäkseen lukijaansa on tämä oma tutkimusmatkani propagandan syövereihin varmasti loppumaton projekti. Omasta mielestäni helvetin mielenkiintoinen projekti, mistä syytä näitä lyhyitä kirjoituksia naputtelenkin muidenkin iloksi, tai suruksi...

Kysymys, mihin jokainen joutuukin itse omalle kohdalle vastaamaan onkin - kuinka pitkälle uskallan kävellä tätä huojuvaa siltaa kohti tietoa mitä vallanpitäjät koettavat tieten tahtoen meiltä piilotella? Virallisen totuuden propaganda kertoo luotettavan kuuloisen ja yhtenevän tarinan, joka pintaa raaputtamalla murenee pahasti käsiin ja paljastaa kerros toisensa jälkeen uusia valheita valheiden päälle. Myös sen, mitä propaganda on ja mihin sillä pyritään. Moni kakku päältä kaunis?

tiistai 23. lokakuuta 2018

THE Puolue


Työttömien, Hullujen ja Eläkeläisten Puolue

Työttömien, Hullujen ja Eläkeläisten Puolue, eli tuttavallisemmin THE Puolue, on (ainakin toistaiseksi) kuvitteellinen puolue, jonka tehtävänä on palauttaa valta kansalle. Puolueohjelma on yksinkertainen ja kaikki jäsenet vannovat kautta kiven ja kannon, mörököllin syömisuhalla, ajavansa näitä asioita ohjelmassa kerrotulla tavalla, mutta jäsenet ovat samalla vapaita tekemään täysin itsenäisiä päätöksiä kaikista niistä asioista, joihin ohjelma ei ota kantaa.

1. Kansanvalta. Puolueiden ohjelmat ovat oltava sitovia ja niiden rikkomisesta on puolueita ja niiden jäseniä rangaistava. Sitovat kansanäänestykset isommista asioista otetaan välittömästi käyttöön ja kansalaisaloitteiden edistämiseksi aloitteiden luontiin tarjotaan lainopillista apua niin, ettei yksikään aito aloite kaadu lainopillisiin ongelmiin vaan päätyy aina eduskunnan äänestykseen, missä ilman puoluekuria äänestetään aloitteesta sen kuukauden aikana, kun aloite on annettu käsittelyyn. Ensimmäinen sitova kansanäänestys järjestetään Suomen kuulumisesta EU:iin. Perustuslakituomioistuin otetaan käyttöön ja puolet sen tuomareista valitaan kansanäänestyksellä tavallisten kansalaisten joukosta.

2. Sananvapaus. Sananvapaus on kansanvallan tärkein osa. Ainoastaan suorat uhkaukset, tahallinen valheiden levittäminen ja rikokseen yllyttäminen ovat rangaistavia tekoja, muussa tapauksessa asioista on voitava puhua vapaasti. Lehdistönvapaus oikeuttaa lehdistön osallistuvan kaikkiin hallituksen ja eduskunnan keskusteluihin ja kertovan niistä kansalle. Valtamedian on kerrottava kaikki rahoittajansa ja omistajansa julkisesti, että yleisö saa tietää kenen sanomaa heille ollaan kertomassa. Yleisradion toiminta jaetaan kahtia niin, että uutiset kuuluvat enää valtion rahoittamaan osaan, kaikki muu yhtiöitetään ja rahoitus hoidetaan kuten kaikissa muissakin medioissa itsenäisesti. Uutistoiminta valtion omistamassa osassa saa julkaista ainoastaan uutisia niin alueittain kuin kansallisella tasolla. Propagandan käyttö kielletään ja kaikki uutiset tulee kertoa usealta eri kannalta katsottuna, että kansalaiset saavat tehdä omat päätelmänsä asioista.


Vanhan vallan uudelleenjakoa

3. Vallanjako. Poliisi ja oikeuslaitos eivät saa olla millään tavalla eduskunnan tai hallituksen määräysvallan alla, muuten kuin niiden ainoan tehtävänä kautta - lakien valvominen ja noudattaminen. Eduskunnan, jonka tehtävänä on vahvistaa hallituksen tekemät lakiehdotukset, tulee noudattaa omien puolueidensa ohjelmia sovitulla tavalla ja puolueilla, joiden ohjelmassa ei käsiteltävää lakia ole listattuna, on jokaisen edustajan äänestettävä äänestäjilleen lupaamalla tavalla. Poliisin ja oikeuslaitoksen tekemistä virheistä tehdään oikaisupyyntö ensin kyseiselle taholle, jonka jälkeen tyytymätön taho voi viedä asian perustuslakituomioistuimeen, jolla on valtuudet puuttua poliisin ja oikeuslaitoksen toimiin, kuin myös rangaista väärästä ilmiannosta tyytymätöntä tahoa. Korruptiota tutkimaan perustetaan uusi poliisin yksikkö ja korruption vastaiset lait valmistellaan välittömästi.

4. Koulutus. Kouluista poistetaan välittömästi kaikki minkään uskonnollisen yhteisön, aatteen tai järjestön tuottama opetusmateriaali. Koulun tehtävä on opettaa lapsille tarvittavia taitoja elämässä pärjäämiseen, kuin myös oleelliset tiedot yhteiskunnasta ja sen toiminnasta. Suomen kielen asemaa vahvistetaan jokaisella oppiasteella ja siirtymäkauden jälkeen suomen kielestä tulee ainut virallinen kieli. Alkuperäiskieliä ja niiden opetusta tuetaan niiden omilla alueilla. Historian oppikirjat uusitaan kokonaan ja niiden sisältö varmistetaan riippumattomista tietolähteistä. Lapsille annetaan mahdollisuus olla lapsia, eli koulun alkua siirretään kahdella vuodella eteenpäin ja ensimmäisien vuosien aikana yritetään löytää jokaisen lapsen omat kiinnostuksen kohteet, joiden kehittymistä tuetaan.

5. Ravinto ja Terveydenhuolto. Kaikki teollisuudelta rahoitusta saaneet tahot poistetaan virallisista tehtävistä niin ravinto- kuin lääkeasioista päättävissä elimissä ja tilalle otetaan tieteen ammattilaisia eri aloilta, että saadaan paras mahdollinen tulos kansanterveyden edistämiseksi. Lääketeollisuudelta vaaditaan jokaisesta lääkkeestä ja rokotteesta sitoutumattoman tutkimuslaitoksen riittävän laaja tutkimus, että tuote on turvallinen. Vastuu lääkkeiden ja rokotteiden haitoista siirtyy korvattavaksi 100% tuotteen valmistajalle. Terveydenhuolto muutetaan maksuttomaksi kaikille kansalaisille ja vanhustenhoitoon panostetaan niin, että kaikilla olisi arvokas vanhuus. Ravintoasioissa siirrytään malliin, missä ihmisten annetaan itse valita kaikista vaihtoehdoista ja koulujen ja muiden instituutioiden päätäntävalta siirretään instituutioille itselleen niin, että niissä päätökset asioista tehdään demokraattisesti.


Loppusilaukset

6. Verotus ja talous. Rahanluontioikeus siirtyy takaisin valtiolle ja verotus yhtenäistetään niin, että ensimmäiset 25.000€/vuosi (nykyrahassa, koska rahanluontioikeuden muutoksessa siirrymme takaisin markkaan) on täysin verottomia ja siitä ylöspäin vero nousee progressiivisesti max. 40% aina 500.000€ asti. Siitä yli menevä osa on lahjoitettava yleishyödyllisiin projekteihin asuinkunnassa. Kaikille 18 vuotta täyttäneille kansalaisille maksetaan 1000€/kk vastaava perustulo, alaikäisille summa on 300€. Tämä lasketaan tuloksi. Yritysten verotusta selvittämään muodostetaan työryhmä eri alojen ammattilaisista, joiden tehtävänä on luoda mahdollisimman tehokas ja yksinkertainen järjestelmä, kannustaen kaikkia tekemään haluamaansa työtä.

7. Maa takaisin kansalle. Kaikki Suomen maaperästä irti otettava on mentävä suomalaisten käyttöön. Ulkomaista omistusta kannustetaan palauttamaan sijoituksensa takaisin suomalaiseen omistukseen verotuksen avulla. Pohjavedet ovat kansallisomaisuutta, samoin kuin kaikki maasta kaivettavat mineraalit. Suomen maaperälle ulkomaalaisten tahojen siirtyminen vaatii aina kansanäänestyksen ja tarkan selvityksen toiminnasta. Luonnon vaurioittamisesta korvausvastuu on täysin vahingon tekijällä ja suuremmissa projekteissa syntyneistä vahingoista tekijä on vastuussa seuraavan 20 vuoden ajan tapahtumasta. Korvauksia ei makseta valtiolle vaan ne käytetään korjaamaan tehdyt vauriot.

... jos siis olisin niin hullu, että lähtisin joskus politiikkaan, tässä olisi luonnos puolueesta jonka riveissä voisin jopa seisoa. Jos joku kopioi ja hienosäätää ohjelman ja siitä lähtee kehittämään, saattaisin ehkä jopa käydä äänestämässä moista puoluetta. Kovin epätodennäköisiä tapahtumia kumpainenkin, joten jäänee siis ajatusleikiksi. Mutta mikäpä olisi se sinun oman puolueesi ohjelma? Yksikään nykyisistä puolueista ei lupaa kuin samaa vanhaa eri värinen takki päällään...

lauantai 20. lokakuuta 2018

Demokratian ja Kapitalismin naimakauppa


... siis sen mahdottomuus

Ei se noin ole! Meillä on demokratia ja elämme kapitalismissa! ... noh, melkein puoliksi oikein, mutta tämä uskonto on Suomessa vallassa. Kakotopia on kohtuullinen termi kuvaamaan demokratiaamme, mutta eipä se (vapaa) markkinatalouskaan ole hyvä termi kuvaamaan järjestelmäämme. Molempia leikitään pidettävän ihanteena ja pohjana nykyjärjestelmälle, mutta tässä sitten törmätään niihin kahteen ongelmaan: 1) Meillä ei ole kumpaakaan, vapaita markkinoita eikä demokratiaa ja 2) Vaikka olisikin, demokratia ja kapitalismi eivät toimi yhdessä, niiden ollessa joiltain osiltaan perustavaa laatua vastakkaisia ajatelmia.

Demokratia, siis kansanvalta, perustuu ideaan että valta on kansalla (shokkiyllätys?) niin, että kaikilla on sitä yhtä paljon. Tämä ajatus "kaikilla yhtä paljon" vaatii jo mahdollisesti hieman pureskelua ja miettimistä, mutta se on kuitenkin koko aatteen pohjana. Tarkoittaako se samalla sitä, ettei yksikään demokratiaksi itseään kutsunut ole ollut demokratia alkujaankaan? Kyllä, juuri siitä on kysymys. Valta on aina jakautunut pienelle joukolle, joka on sitten keksinyt mitä upeampia selityksiä oikeuttamaan omaa valtaansa - Luojan valitsema, itse on yliolento, valittiin tehtävään, vahvin ottaa vallan tahi äänestettiin valtaan. Hallitsijamme eivät olleet tyhmiä vaihtaessaan myyntipuheita oikeutukselleen, koska tarinalla "jonkin yliolennon valitsema valtias" tuskin kukaan hyväksyisi Sipilän valtaa? Mutta kun sanotaan että se on sitä demokratiaa niin heti uskotaan... indoktrinaatio toimii loistavasti.

No entäs se kapitalismi sitten? Minä itte, muut sitte - kilpailua kaikin keinoin. Hyve on omistaa enemmän, ottaa muilta ja tehdä kaikkensa vaurauden kartuttamiseksi itselle. Vauraus on valtaa ja vallan määrä on suhteessa vaurauteen - köyhällä ei ole valtaa muihin kuin itseensä, jos siihenkään. Jos tämä kuulostaa jossain kohtaa olevan yhteensopiva ajatus demokratian kanssa, vaatii asia jälleen hieman pidempää pohtimista. Yhdessä valta on kaikilla tasan toisessa valta on voittajilla. Kilpailu vastaan yhteistyö, näin yksinkertaistettuna. Mutta minkä kanssa kapitalismi sitten toimisi, kun se ei demokratian kanssa ole yhteensopiva?


Polyarkia

Monarkiassa on yksi hallitsija, kuningas tai mikälieneekään, mutta polyarkiassa näitä hallitsijoita on useita (3 tai enemmän). Ja miten se valta pakkautuu sinne harvoille? Kapitalismin säännöillä - kenellä on eniten varakkuutta. Nämä keskenäänkin kilpailevat tahot saavat vedeltyä muiden naruista parhaansa mukaan käyttämällä omia resurssejaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Siinä kun monarkki saattoi ajaa oman etunsa lisäksi myös kansansa asiaa, eivät nämä polyarkit (kuten esimerkiksi "oiligarkit") välitä viittä vesilusikkaa "kansasta" mitä he hallitsevat. Mitä korkeammalle hierarkiassa edetään, sitä etäämpänä ollaan mistään "kansasta" ja vielä paljon kauempana edes siitä yksilöstä, jolla olisi kansanvallassa saman verran valtaa kuin sillä yksittäisellä polyarkilla.

Suomen mittakaavassa näkyvimpinä valtaa pitävinä tahoina ovat hallitus ja eduskunta, mutta heti perässään eri liitot työasioihin liittyen. Kun yksi taho päättää ruveta kiukuttelemaan, on hyvin harvoin siinä kärsivänä osapuolena se ketä vastaan kiukutellaan vaan yleensä se paska valuu tavallisen kansalaisen niskaan. Oikeutuksena on aina "demokratia", eli se oma ryhmä joka (muka) äänesti kyseisen instanssin valtaan saakin tehdä oman älämölönsä kustakseen muiden muroihin. Jollekin taholle on siis kehittynyt ajatus siitä, että heillä on oikeutus tehdä juuri kuten haluavat muiden kustannuksella, koska kyseisen instanssin "äänestys" antoi heille sen vallan. Eihän siinä ole mitään järkeä, jos väitetään kyseessä olevan demokratia...

Mutta kapitalistisen mallin mukaan homma menee kuten pitääkin - kaikki on vain valtataistelua harvojen kesken, tavalliset ihmiset ovat vain vapaasti uhrattavia pelinappuloita. Marxis-Leninistisen ideologian mukaan valta annetaan muutamalle oikeutetulle johtajalle, koska se on aitoa kansanvaltaa - sanoo nykyvasemmistolainen. Kapitalisti taas antaa vallan muutamalle, koska he ovat sen ansainneet kilpailussa. Ja lopulta kansa saa maksaa selkänahastaan kun nämä polyarkit kukin omine oikeutuksineen keskenään kilpaillessaan roiskivat paskaa tavallisten ihmisten niskaan. Ja tämä kaikki myydään mediassa "demokratiana"... minkä kansa vieläkin uskoo.


Millä saataisiin valta takaisin kansalle?

Äänestämällä oikeat henkilöt valtaan - vaalit on tulossa ihan just ja vain äänestämällä voit vaikuttaa! Eikö? Uskallan väittää, ettei tulevakaan hallitus tule asioita korjaamaan ja palauttamaan valtaa kansalle, kirjoitti siihen äänestyslipukkeeseen minkä kirkkoveneen tahansa. Eipä siinä, ei minullakaan ole antaa valmista ratkaisua tähän ongelmaan, mutta siitä olen varma, ettei jatkuva bensan liekkeihin kaataminen (eli äänestäminen) sammuta sitä nuotiota missä kansaamme hitaasti grillataan.

Suora demokratia tai radikaali demokratia, löytyisikö kummastakaan ratkaisua? Suora demokratia vaatisi täyden sananvapauden, puolueettoman lehdistön ja muutoksia lakeihin joita polyarkit suojelevat kynsin hampain. Radikaali demokratia taas vaatisi täyden muutoksen lukemattomiin eri osiin yhteiskuntaa, mutta loput ratkeaisikin sitten itsestään ... helppo homma, siis? Jostain sitä on kuitenkin vaan aloitettava, mistä kirjoitin aikaisemmin tekstissä "Politikos" (eli kansalaisia koskevaa).

Eli eikun ... äänestämään ... vai tekemään jotain ihan muuta? Vapaasta sanasta se lähtee, minkä vuoksi vallanpitäjämme eivät sitä vapaata sanaa meille sallisi. Media paasaa hybridisodasta ja informaatiovaikuttamisesta, samalla kun oikeuslaitos paukuttaa linnatuomioita sanan käytöstä ja toisaalla taas väkivallasta toisia kohtaan sanotaan lähinnä "tsot tsot, miksi sinä nyt noin menit tekemään?" Millä siis saataisiin riittävästi ihmisiä nousemaan ylös ja sanomaan että se ei käy? Portinvartijat on jo nyt istutettu kaikkien(?) ryhmien johtoon, ettei niistä yksikään nousisi vallanpitäjiä vastaan. Mutta valta on silti pohjimmiltaan kansalla, jos ihmiset rohkaistuisivat sitä käyttämään.

torstai 18. lokakuuta 2018

Uuskieltä


Määritellään ensin mistä puhutaan

Sanan voima ja merkitysten ymmärtäminen sieltä rivien takaa soveltuu pohjustukseksi tälle tekstille, kuin myös tälle päivälle kun vääristä sanoista tarjottiin melkein 2 vuotta häkkiä oikeuslaitoksessamme. Selkäänpuukotuksesta annettiin samaan aikaan lyhyempi tuomio, joten oikeuslaitoksen mukaan sana on puukkoa mahtavampi väline erimielisyyksien ratkaisussa ja sanojen väärinkäytöstä on rangaista voimakkaammin. Toki puukotus kestää vain hetken, sanottu ja etenkin kirjoitettu loukkaus kestää lähes iäisyyden... Mutta takaisin itse aiheeseen - uuskieli, mikä se on ja mitä sillä voidaan tarkoittaa?

Olen nähnyt kaksi eri selitystä termille uuskieli. Ensimmäinen on yksinkertaisesti kieleemme hiljattain lisätty osa, joka ei vielä ole liimautunut osaksi yhteiskuntaamme vaan on vielä hieman vaiheessa. Osa näistä uusista sanoista ja termeistä (onneksi?) katoaa kokonaan tai jää vain marginaalisen joukon käyttämäksi erikoissanastoksi. Mutta jotkut sanat jäävät sanastoomme elämään ja saattavat muokata yhteiskuntaamme - suvakki, rajakki, Venäjän trollit ja hybridivaikuttaminen... näitä termejä ei vielä 10 vuotta sitten taidettu juurikaan vielä käyttää, mutta nykyään ne ovat levinneet osaksi yhteiskuntaa. Nuorison käyttämiä uusia sanoja ja termejä taas on lukemattomia, joilla yhteisenä tekijänä tuntuu olevan niiden lähes poikkeuksetta liittyneen kieleemme lainasanoina muista kielistä kuten englanti tai arabia. Ja että me vanhat jäärät emme niistä tajua mitään ilman guuglailua... opettelisitte kakarat puhumaan kunnolla suomea!

Useasti uuskieli kuitenkin viittaa Orwellin "1984" kirjassa esitettyyn ajatukseen kielestä, jota väännellään, käännellään ja muokataan jatkuvasti niin, ettei kansa pystyisi enää kritisoimaan hallitsijoitaan tai muutenkaan keskustelemaan yhtään mistään vakavasta aiheesta. Vaikka kirja onkin fiktiivinen (oppikirja), on samaa kielen vääntelyä käytetty jo vuosikymmeniä, ellei satoja, rajoittamaan ja hallinnoimaan miten ja mistä kansa puhuu. Uusien sanojen sijasta uuskieli muokkaa (yleensä) vanhojen sanojen merkitystä. Moinen sanojen evoluutio on toki ymmärrettävää esimerkiksi teknologiasta puhuttaessa - tietokone nykyään eroaa melkoisesti niistä ensimmäisistä kontin kokoisista laitteista, tosin laitteen merkitys periaatteeltaan ole niinkään paljoa muuttunut. Uuskielen erona onkin se, että mitä jokin sana symboloi on muuttunut merkittävästi ja tämä merkitys on tahallaan muokattu omiin tarkoitusperiin sopivaksi.


Missä uuskieli näkyy?

Muutamasta uuskielen kukkasesta olen jo aikaisemmin kirjoittanut: "Suvaitsevaisuus" ja "Oikeisto ja Vasemmisto". Yleisimmin valtamedia on se taho, jota saamme kiittää näistä sanojen uudelleenvääntelyistä. Osa sanoista taas voi olla lähtöisin esimerkiksi poliitikkojen puheista, mutta he useammin käyttävät jo olemassaoleva harvinaisempia sanoja ja antavat oman imagonsa näille sanoille, esimerkiksi Sipilä/"suhmurointi" jolloin kyse ei ole varsinaisesta uuskielestä. Mutta valtamedia ei ole se syvemmällä oleva taho joka sanastoamme muovaa.

"Oiligarkit", eli ne taustalla vaikuttavat kaiken omistavat tahot huomasivat jo kauan sitten, että sanoilla ja kielellä on järkyttävän paljon voimaa. Koulujärjestelmän kaapattuaan 1900-luvun vaihteen hujakoilla on maailmanlaajuinen konsensus opetettavien sanojen merkityksestä ollut harvojen hallussa. Esimerkkinä tästä voidaan pitää "salaliittoteoria"-termin markkinointi Kennedyn salamurhan aikoihin. Mutta sitä ennen onnistuttiin kuitenkin jo sotkemaan politiikan sanasto niin perinpohjin, ettei lähes kukaan mediaa seuraava ole tarttunut mukaan tähän suhmurointiin.

Kapitalistille fasismi on pienempi paha kuin sosialismi. Otetaan vielä mukaan soppaan kommunismi, eli ajatus että sosialismi ja kommunismi on oikeastaan sama asia niin johan on kumma aate fasismin ja sosialismin suhteesta, eikö totta? Miten moinen sekaannus voisi edes muka tapahtua? Omistamalla tahot, jotka määrittelevät sanat uudelleen sanakirjaan - kommunismi määriteltiin täsmäämään Marxis-Leninismin aatteen kanssa, eli valtio omistaa kaiken ja kaikki ovat tasa-arvoisia - toiset ovat vaan tasa-arvoisempia kuin muut. Siksi jokainen nykypäivän hyvä ihminen tuntee olevansa kapitalisti ja vain hullut ovat sosialisteja. Harmittavasti myös suuri osa sosialistiksi itseään kutsuvista kannattaa Marxismia, eli tuttavallisemmin... fasismia. Ja kun lopuksi tätä koko totalitaarista helvettiä kutsutaan demokratiaksi, niin johan on mennyt senat sakaisin useaan otteeseen.


Kielen tärkeys ajatteluun

Entä sitten kielen vaikutus yleensä kommunikointiin ja ajatteluun? Asioista ei voida keskustella, jos niille ei ole ensin annettu nimeä ja jotain määritelmää (esim "neoliberalismi") mistä päästään alkuun. Juuri tähän Orwellin esittämä uuskieli perustuukin - ei yksinkertaisesti ole enää sanoja millä kuvata jotain asiaa. Kun media kertoo hallituksen sopeuttavan, elvyttävän tai uudistavan, sillä usein tarkoitetaan "kansalta varastetaan enemmän ja annetaan vähemmän". Annettu mielikuva mikä sanalla alunperin oli ei enää täsmää alkuunkaan siihen mitä sillä nyt kuvataan - vähemmästäkin menee aivot solmuun.

Suomen kieli, sen kaikkine ihanuuksineen ja vihastuttavuuksineen on kuitenkin oikein passeli kieli kommunikointiin ja ajattelemiseen. Asioita ja niiden suhteita muihin voidaan kuvailla hyvinkin tarkasti, verrattuna esimerkiksi englantiin mitä kovasti tuputetaan Suomeenkin valtakieleksi. Halveksunta kieltämme kohtaan onkin yleistä ja itsekin myönnän oppineeni vasta tämän blogin aloitettuani, kuinka vivahteikas ja rikas tämä kielemme oikeen onkaan. Nykypäivänä tarkkuutta kielen käytössä pidetään jopa negatiivisena asiana, koska kaikkihan sen tietää mitä jollain sanalla tarkoitetaan. Tapauksesta riippuen tarkkuuden vaatiminen onkin joko turhaa, nillitystä, autistista, pilkunnussintaa tai ehkä jopa kriittinen osa keskustelua, jos halutaan oikeasti keskustella jostain asiasta.

"Kerro minulle mitä kansa tietää kielestään, niin minä kerron kuinka paljon kansa välittää omasta identiteetistään" - John Ciardi (vapaa käännös). Jos annamme valtaapitäjien raiskata kielemme, voimme heittää hyvästit identiteetillemme ja kulttuurillemme. Kielemme muokkaa miten ajattelemme, media kertoo mistä meidän tulisi puhua ja ajatella ja jos uuskieli pääsee leviämään kaikkiin kansalaisia koskeviin asioihin, voimmekin heittää hyvästit Suomelle ja suomalaisille. Olemme sitten vain osa kansainvälistä harmaata koneistoa, siirtomaa josta pumpataan rikkaudet ulos ja lämmikkeeksi saamme enää polttaa toteutuneita vaalilupauksia, koska niiden vaikutus ilmaston lämpenemiseen (joka on myöskin yksi uuskielen kusetusilmiö) on kuten niiden määräkin - tasan nolla. Tarkkuus kunniaan sanon minä, mikä on oma kantasi?

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Ei se ole uutinen


Se on jotain ihan muuta

Median tyyli keskustelujen ohjaamisessa on nykypäivänä vähintäänkin kyseenalainen. Jatkuvan kansanärsyttämisen lisäksi "uutiset" ovat lähinnä tarinoita paskantärkeiden ihmisten täysin turhanpäiväisistä sanomisista ja tekemisistä. Leipää ja sirkushuveja, mutta sirkuskin on niin kuolettavan tylsä ettei sitä voi enää edes sirkuksena pitää. Mutta media toki painaa kanteensa juuri sitä mikä myy - hömppä ja katastrofit. Valistunut uutisten seuraaja tietääkin toki mikä on seitsemänneksi missikisoissa jääneen naapurin siskon kuppikoko jo hyvissä ajoin ennen kuin sitä tietoa mihinkään tarvitaan, mutta silti esimerkiksi VR:n kauppa tulee täytenä yllätyksenä. Mistäs moinen johtuu?

Ihmisen aistit ovat suunniteltu reagoimaan pääosin muutokseen. Hitaasti lämpöä nostamalla voisikin ihmisen keittää ilman että hän huomaisi olevansa liemessä, mutta sitten kun kipukynnys ylittyy niin kyllähän siinä havahtuu yksi jos toinenkin. Siksi vallanpitäjät laittavatkin kannen kiinni hyvissä ajoin ettei sitä huutoa tarvitse muiden kuunnella. Kansa siis totutetaan hömppään ja katastrofeihin ja annetaan muhia kaikessa rauhassa kunnes se aivomössö on niin kypsää että sekaan voidaan kaataa vapaasti propagandaa aiheesta kuin aiheesta eikä valtaosa siihen reagoi enää millään tavalla. Kehitetään vielä kunnon Gestapo-urkintalaki päälle niin ei kannen alta huudella...

Pöyristymisiä, someraivoa, triggeröitymistä ja kaikkia muitakin yksittäisten ihmisten reagointeja nostetaan myös "uutisiin" lähes päivittäin. Joku teki/sanoi jotain "väärin" ja toinen veti siitä herneen nenään - katsokaa koko kansa kuinka hyvä ihminen reagoi vääryyteen! Propagandisti valitsee tarkoin oikeat pöyristymiset julkistettavaksi, tosin hänen työtään helpottaa kummasti kun oikeastaan kaikesta vetää aina vähintään yksi ammattiloukkaantuja herneen nenäänsä. Sosiaalinen media suorastaan rakastaa loukkaantumista, koska siitä voi itse kanssaloukkaantua tai tehdä pilkkaa loukkaantuneelle turhasta loukkaantumisesta... mistä voidaan tehdä uusi uutinen, josta voidaan loukkaantua ihan uudella tavalla.


Oikeita uutisia

Mitä sitten olisivat ne oikeat uutiset? Jokainen joutuukin sen itse päättelemään omalle kohdalleen oman elämäntilanteen mukaan. On kuitenkin runsaasti asioita, jotka ovat jokaiselle yhteisesti ainakin jollain tavalla vaikuttavia asioita, eli kaikkia kansalaisia koskettavia asioita. Toki se oma asema vaikuttaa runsaasti siihen mikä juuri sitä omaa tilannetta eniten keikuttaa - miljonääriä ei taida juurikaan napata työttömyyskorvausten leikkaukset, kun taas irtisanomislain muutos voi avata uusia mahdollisuuksia kusta työläistä silmään. Eri alojen erikoisjulkaisut ovatkin tästä hyvä esimerkki kuinka valikoida uutisia sille omalle ryhmälle sopivaksi. Mutta ne kaikille yhteiset uutiset jäävät nykyään pääosin kaiken sen turhan propagandan alle.

Ongelma kaikkia kansalaisia koskevissa uutisissa on kuitenkin se, että moiset asiat ovat yleensä melkoisen tylsiä formuloihin ja tisseihin verrattuna. Siinä kun yksittäisiä paikallisia tapahtumia voidaan paikallisissa medioissa kertoa ja ne koskettavat lukijoitaan, tarvitaan aivan eri mittakaavan tapahtuma joka sitten kaikkia koskisi. Suuri osa niistä taitaisi olla politiikkaan liittyviä asioita - mitä suunnitellaan, mitä päätetään ja mitä muutoksia on tiedossa. Tällä voitaisiin vahvistaa demokratiaa kun kansaa informoitaisiin heidän valitsemien päättäjien tekemistä asioista. Nykyuutiset ovatkin tämän vastakohta, missä nostetaan ankara haloo päättäjien turhanpäiväisistä toikkaroinneista ja sanomisista samalla kun päätöksiä pimitetään kunnes ne on vasaroitu loppuun asti.

Miten mediaa sitten tulisi kehittää? Tilanteeseen, missä sanonta "kaikki media on propagandaa" jäisi menneisyyteen, emme taida ihan heti päästä. Olisiko askel parempaan jo selvästi kertoa kenen leipää syö ja lauluja laulaa mikäkin taho? Median kuluttaja tietäisi jo valmiiksi että näkemykset ovat kallellaan mainituille tahoille ja voisivat itse valikoida mitä lähdettä sitten uskoo. Sama tapahtuma kahdesta vastakkaisesta näkemyksestä voisi avata uusia ajatuksia kuluttajalle? Totuuden kertominen olisi myös iso asia, mutta ihan niin utopistiseen tilanteeseen emme taida tässä maailmantilanteessa vielä päästä... mutta ehkä sitten joskus?


No kaikkihan sen jo tiesi

Kyllä, kaikki tuntuvat tietävän että media kertoo asioista omaksi edukseen ja propagoi omia aatteitaan. Kaikki tietävät ettei kansalle kerrota totuutta mihin suuntaan maata ajetaan. Kaikki tietävät että iltapäivälehtien skandaaleja ei kukaan lue, mutta silti kaikki ne tietävät ja ovat niistä jostain lukeneet. Kaikki tietävät kuinka pääministeri taas sählää ja tekee huonoja päätöksiä koko kansalle. Kaikki tietävät ettei asialle mitään saa ennen kuin on taas seuraavat vaalit, joten siihen asti joudutaan vaan seuraamaan mediasta mitä maassa tapahtuu.

Mutta kun uutiset eivät kerro oleellisia asioita, kukaan ei tunnu tietävän miksi tämä kaikki yllä mainittu oikein tapahtuu. Kansalle tulee yllätyksenä kun maat ja mannut on joko myrkytetty tai myyty, herrojen siunauksella. Yllätyksenä tulee kun lakimuutoksia kansan kurjuuttamiseksi paukkuu ja oppositio on pöyristynyt asiasta, vaikka on ollut itse mukana niiden lakimuutosten valmistelussa alusta pitäen. Kaikesta kerrotaan aina kun paskat on jo housuissa, mikä pääsee aina yllättämään lähes kaikki. Eniten tässä tosin yllättääkin se, ettei kansa ole havahtunut ettei mikään tapahdu sattumalta - moiset asiat on suunniteltu suljettujen ovien takana, piilossa kaikkien nähtävillä...

... koska huomio on kiinnitetty sirkukseen. Kuka sitä jaksaisikaan seurata tärkeitä asioita uutisista, kun voi hurrata potkupallon tai kuviokellunnan kaltaisia huvituksia? Ja kun ei kukaan halua tietää mitä on meneillään ennen kuin se paska on osunut tuulettimeen, ei media turhaa niistä kerro koska se moinen ei myy. Vai haluaisiko sittenkin? Entä jos maassa olisikin oikea media joka nostaisi herrojensa metkut pöydälle siinä vaiheessa kun niille voidaan vielä jotain tehdä? Valeoppositiomme ei tässä yksipuoluejärjestelmässämme sitä liioin tule tekemään, eikä yksikään rahan perässä juokseva media. Valtion itsensä rahoittamasta propagandatuutista puhumattakaan... mutta löytyisikö maastamme kansalaisjournalisteja moiseen haastavaan työhön?

maanantai 8. lokakuuta 2018

M.Y.O.B.


"Demokratia"

Demokratian evoluutiosta, väärinäänestämisestä ja yleisesti Suomen "demokratiasta" olen kirjoittanut useasti ennenkin, mutta nähdäkseni näin tärkeästä asiasta ei voi liikaa kirjoittaa koska olisi ensiarvoisen tärkeää meidän kaikkien kannalta että järjestelmämme korjattaisiin välittömästi. Sen sijaan että keskityttäisiin oikeisiin ongelmiin kuten demokratian, eli kansanvallan, puutteeseen, keskittyvät lähes poikkeuksetta kaikki yhteiskunnalliset keskustelut ongelmiin joita ei edes olisi jos valta olisi ollut kansalla alusta lähtien. Sattumaa tämä ei tietenkään ole, koska jos kansa huomaisi kuinka pahasti heitä kustaan silmään, siinä saattaisi yksi jos toinenkin suuttua pahemman kerran. Toki tätä suuttumista vallanpitäjämme odottavatkin, koska he osaavat helposti ja tehokkaasti vaimentaa suuttumuksessa riehuvan kansalaisen - rautoihin ja putkaan.

Suomen "demokratia", eli parlamentaarinen ja edustuksellinen demokratia ei voisi oikeastaan paljoa kauemmaksi ajautua kansanvallasta, että sitä voitaisiin vielä kutsua demokratiaksi. Kansalla ei ole mitään päätäntävaltaa asioihin, mutta he voivat äänestämällä vaikuttaa siihen minkä väriseen takkiin se seuraava roisto, joka rahat kansaltaan varastaa, oikeen pukeutuukaan. Eduskuntavaaleissa ääni menee ensisijaisesti puolueelle, toiseksi vasta edustajalle, mutta kumpikaan ei ole millään tavalla edes etäisesti tilivelvollinen äänestäjälleen. Tai no, jos tarkkoja ollaan, menee se ääni ensisijaisesti tälle järjestelmälle, koska äänestämällä sanot "kyllä" tälle käytössä olevalle tavalle jakaa se valta eduskunnassa. Demokratiaa se ei tosin enää ole...

Mutta jos saataisiin juuri oikeat ihmiset sinne eduskuntaan ja he sitten tekisivät oikeita päätöksiä? Toki, se hieman korjaisi ongelmaa, mutta kun se sama täytyisi toistaa kerta toisensa jälkeen ja onnistua pitämään ihan jokainen "väärä" ihminen ulkopuolella. Olisiko tämä sitten todennäköinen tapahtuma? Jos ajatellaan että reilut 100 vuotta tätä nykyistä järjestelmää on hienosäädetty niin, että kansa kuvittelee suurilta osin olevansa vallassa ja kaikki on hyvin, päästäisikö tämä järjestelmä muutamaa hajanaista "hyvää" ihmistä lukuunottamatta koskaan sinne vallan kahvaan kiinni? Media kuitenkin määrää mitä ihmiset tietävät ja mistä he puhuvat, joten kuinka mahdollisena pidät tapahtumaa että esimerkiksi Yle kertoisi rehellisesti kuka milläkin agendalla eduskuntaan pyrkii? Saatikka että kuinka moni edustaja rehellisesti kertoisi kantansa... tai pysyisi kiinni lupauksissaan?


Radikaali demokratia

Radikaalilla demokratialla tarkoitetaan Wikipedian mukaan tämmöistä: "Radikaali demokratia perustuu idealle, että yhteiskunnassa on olemassa hierarkkisia ja painostavia valtasuhteita. Demokratian tehtävä on näiden suhteiden saattaminen näkyville ja niiden haastaminen sallimalla erilaisuus, mielipide-erot ja vastakohtaisuus päätöksentekoprosessissa." Kuvaus on aika hyvä, mutta siitä saa helposti kuvan että se on jotain neovasemmiston hömpötystä tasa-arvojen ja yhdenvertaisuuden pelleilyssä. Radikaalilla demokratialla kuitenkin tarkoitetaan paluuta demokratian juurille, eli kansanvaltaan. Laclau ja Mouffe taisivat kirjoittaa asiasta tällä nimellä ensimmäisen kerran 1985 kirjassaan "Hegemony and Socialist Strategy". Itse en ole vielä ehtinyt tätä alkuteosta lukemaan, mutta sen pohjalta kehitetyt mallit kuulostavat lupaavilta.

Äkkiseltään katsoen jokaisen oikeistolaisena itseään pitävän olisi moista vastustettava henkeen ja vereen, samalla kun vasemmistolaisten pitäisi olla asiaa tuputtamassa ovista ja ikkunoista kansalle. Vähemmän yllättävästi Suomen "demokraattiset" päättäjät ovat kaikki yhdessä tuumin vastustamassa mitä tahansa muutosta joka veisi heiltä vallan - kuka sitä maatamme oikeen johtaakaan, kansa vai poliitikot? Ajatus siitä että kansalaiset saisivat itse päättää asioistaan ja olisivat myös itse vastuussa päätöksistään kuulostaakin monen korvaan oudolta. Paljon turvallisempaa kun antaa vastuun muille niin ei ole vastuussa omista töppäilyistään, eikös?

Toimiakseen edes auttavasti, tarvitsee radikaali demokratia radikaaleja muutoksia yhteiskunnassa. Koulutuksesta lähtien lähes kaikki osa-alueet olisi mietittävä uusiksi, koska enää ei olisi holhousvaltiota päättämässä kaikesta kansansa puolesta vaan jokainen olisi vastuussa itsestään. Ja kun jokainen olisi vastuussa itsestään, olisi ihmisten kanssakäyminen kovin erilaista. Yhteisenä pidettävät asiat olisivatkin päätettävissä niiden kesken joita ne koskevat, ei niin että ylhäällä sanellaan säännöt. Suomesta voisi tulla melkoisen monikulttuurinen maa jos kaikki yhteisöt saisivat päättää itse omista asioistaan - siihen moninaisuuteen ei tarvittaisi yhtäkään ulkopuolista sekaantumaan asioihin. Lait ja säännökset tulisi siinä samalla pistää kaikki uusiksi.


Huolehdi omista asioistasi

"Tarinaa vapaudesta" tekstin lukeneet saattoivatkin jo arvata mistä otsikko tekstille tuli - Mind Your Own Business, huolehdi omista asioistasi. Tämä periaate onkin suuressa osassa radikaalia demokratiaa. Jokainen tehköön mitä lystää, kunhan ei sekaannu toisten asioihin tahi elämiseen. Tästä tullaankin moisen idean haasteeseen - haluaako yhteiskunta vapautta? Vapautettu orja ei halua vapautta vaan päästä itse orjuuttajan paikalle - näin ainakin jotkut väittävät. Yhdessä sukupolvessa ei kovin suurta muutosta voi saada aikaiseksi moiseen suuntaan. Huonommaksi asiat voidaan tehdä silmänräpäyksessä, siitä voi käytännön esimerkkejä katsoa pelkästään lukemalla mitä kaikkea nykyhallitus on saanutkaan aikaan mm. urkintalakinsa sähellyksessä.

Montako sukupolvea siis tarvittaisiin korjaamaan nykyinen järjestelmä siihen kuntoon, että se voitaisiin nakata romukoppaan ja vaihtaa oikeasti demokraattiseen järjestelmään? Hitaasti hivuttamalla, sanoisin kymmenkunta sukupolvea, jos jokainen polvi olisi edeltäjäänsä hieman valaistuneempi ja kriittisempi nykyisenkaltaista kusetusta kohtaan. Mutta kulttuurievoluutio voi tehdä rajujakin loikkia, jolloin täysin uusi (uljas) maailma voitaisiin saada aikaiseksi jo muutamassa sukupolvessa. Ei tarvitsisi kun saada vallanpitäjät korvattua sillä sukupolvella, joka oppi ja ymmärsi kusetuksen vanhemmiltaan, jotka hekin jo ongelmaan havahtuivat mutteivät vielä ehtineet kaikkea korjata.

Utopistinen ajatus siis... mutta kuten kirjallisuudessa, kaikki mikä ei ole utopiaa on dystopiaa. Toki tällaista tekstiä voisi jokin taho pitää vallankumouksellisena ja uusien lakien varjolla usuttaa virkavallan perääni, joten lisätään tähän vielä että toimiakseen tuo radikaali demokratia toki vaatii myös enkelten ja yksisarvisten apua, koska eiväthän ihmiset voisi millään elää sovussa keskenään kun ovat eri mieltä joistain merkityksettömistä yksityiskohdista? Narri kiittää lukijoita, kumartaa ja poistuu taas takavasemmalle pohtimaan uusia asioita... ja haastaa jokaisen kanssafuntsijan etsimään ratkaisuja ongelmiimme voivottelun sijaan.

torstai 4. lokakuuta 2018

Heräämisiä


Kipinä leviää

Siinä kun tekstissä "Silta yli synkkien vesien" pohdittiin niitä, jotka eivät vielä ole punaista pilleriä nielleet, tutkaillaan nyt hieman niitä jotka ovat päässeet totuuden nurkasta kiinni. Tämä yksi aikamme suurista ilmiöistä, eli ihmisten herääminen jatkuvaan kusetukseen ja median illuusioon, ei sinällään ole mikään uusi asia. Suurella osalla ihmisistä on luontainen halu olla vapaa ja tehdä päätöksiä omista asioistaan. Ei kaikilla, tietenkään, mutta silti riittävän monella että vallanpitäjillä on ollut täysi työ pitää kansansa kurissa. Piiska toimi hyvin aina näihin päiviin asti, mutta kun alettiin puhumaan abstrakteista asioista kuten ihmisoikeuksista, se voiman käyttö orjien kaitsimisessa huomattiin olevan liian näkyvä tapa nykyihmiselle.

Siinä kun Ranskan vallankumous synnytti aatteen mitä kutsuttiin "vasemmistoksi", huomasivat silloin "oikeistoksi" itseään kutsuvat että muutos on tulossa ja järjestelmää pitää muuttaa. Vuosikymmeniä siitä eteenpäin sitä valtaa silti käytettiin piiskan kanssa, mutta muutos oli vääjäämätön - orjia ei voitu enää ohjata pelkällä piiskalla. Piti siis keksiä jotain muuta ja siihen käyttöön valjastettiinkin ihmisen suurin voima - sanat. Ainahan ihmisiä on valheella ja viekkaudella ohjailtu, mutta se järjestelmällisyys millä ihmisiä on ohjailtu viimeisen parin vuosisadan verran puhtaalla propagandalla on aika hämmästyttävä.

Sananvapaus, yksi näitä ärsyttäviä "ihmisoikeuksia" muodostuikin uudeksi kompastuskiveksi vallanpitäjille. Ihmiset, saadessaan keskustella vapaasti, huomasivat nopeasti kuinka heidän asiansa voisivat olla paljon paremmin jo pienilläkin muutoksilla. Ja nämä heräämiset mahdollisesta paremmasta tulevaisuudesta ovatkin se, mikä mahdollistaa ihmiskunnan kehityksen positiiviseen suuntaan... ja samalla pelottaa vallanpitäjiä enemmän kuin mikään muu. Punainen pilleri yhdestä asiasta kun usein johtaa toiseen, kolmanteen ja ties kuinka monenteen havahtumiseen. Mutta eivät vallanpitäjät ole levänneet hetkeäkään tämän ongelman ilmaannuttua. Lukemattomista eri keinoista estää heräämisen leviäminen voitaisiin siis ottaa muutama esimerkki...


Takaisin unten maille

Väärä tieto. Maailma on tietoa täynnä, mutta siitä merkittävä osa ei pidä paikkaansa. Historiaakin kirjoitetaan uusiksi silmiemme edessä emmekä sitä läheskään aina huomaa, joten onko ihme että usea hieman pienempikin valhe livahtaa tietoisuuteemme totena? Kaikki media on propagandaa, eli mielipidevaikuttamista, josta suuri osa on valtaapitävien puolesta luotua ja pääasiallisena tarkoituksenaan saada ihmiset ajattelemaan tietyllä tavalla ja uskomaan tiettyjä asioita. Ei siis riitä että on havahtunut että meitä kusetetaan, on löydettävä se oikea tieto kaiken sen illuusion keskeltä - tämä on taasen kaukana helposta tehtävästä.

Väärät messiaat eli portinvartijat ja pillipiiparit. Näitä vääriä profeettoja on helppo luoda nykymediassa - karismaattinen puhuva pää joka vaikuttaa puhuvan itselle tärkeistä asioista on helppo samaistumisen kohde. Sekoitetaan mukaan sopiva määrä tarkkaan valikoitua oikeaa tietoa, joka menee tarkistuksista läpi, ja sitten kun asema on vakautettu aletaan mukaan sotkemaan haluttua agendaa. Politiikassa hyvinkin yleinen keino sammuttaa ne kipinät ja palauttaa ihmiset takaisin unten maille - nyt kun minä kannatan tuota hyvää tyyppiä joka hoitaa kaikki asiat, ei minun tarvitse enää itse murehtia asioista.

Yhteistyön esto eli hybridisota omaa kansaa vastaan. Ehkä se suurin uhka vallanpitäjille on kuitenkin joukkomieli kansan riveistä herrojansa vastaan. Hallitsijat ovat kautta aikain koettaneet jakaa kansan haluamallaan tavalla, ettei vaan pääsisi käymään niin että kansa yhdessä nousisi heitä vastaan. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä voidaan pitää juuri tehtyä perustuslain muutosta - nyt voidaan ketä tahansa urkkia mistä syystä tahansa, kun uhkana on vaikkapa ihmisten yhteistyö vallanpitäjiä vastaan. Ja kun riittävän kauan etsii ja kaivaa, jokaiselta löytyy jotain mitä ei haluaisi kaikkien tietoon joten suut menevät suppuun ja yhteistyö lakkaa kuin seinään kun kaikki millään tavalla yhteyksissä olevat laitetaan piinapenkkiin syytöksellä yhteistyö valtaa vastaan.


Mutta ei hätää?

Kauanko sitten sama meno voi jatkua, missä kaikki heränneet vaimennetaan? Riippuen mistä aiheesta se kipinä tarttui, saattaa olla että saa hyvinkin pitkään ja rauhassa kaivaa totuutta ja verkostoitua. Ruokateollisuutta vastaan saa ainakin toistaiseksi vielä kohtuu rauhassa kapinoida, koska riski ihmisten joukkoheräämiselle on sitä kautta vielä toistaiseksi aika pieni. Okei, viralliset suositukset sairastuttavat kansan ja aiheuttavat massiivisia ongelmia ihmisille, mutta tehtävien muutosten rahallinen arvo on silti suhteessa hyvin pieni. Mutta jos menee vaikkapa lääketeollisuuden varpaille astumaan, on tilanne aivan toinen...

Yleisin punainen pilleri onkin Suomessa maahanmuuton ongelmiin herääminen. Sillä saralla on kuitenkin niin vahvat suojamekanismit koneistolla käytössään ettei vaaraa muutokselle juurikaan ole. EU jakelee käskyt, poliitikot seuraavat niitä sanatarkasti. Oppositio näyttelee mukana mutta äänestyksissä tekevät täysin mitä käsketään. "Kansallismieliset" itkevät somebännejä samalla kun hurraavat kun sääntöjä kiristetään kaikilta - he kai kuvittelevat valtaan päästyään käyttävänsä niitä lakipykäliä hyväkseen? Yksi silmä auki, toinen tiukasti kiinni koska portinvartija sanoo miten ajatella.

Mutta määrä heränneitä senkus kasvaa päivä päivältä. Totuus paljastuu pikkuhiljaa ja vastustus hirmuvaltoja kohtaan lisääntyy. Valtaväestö on toki silti molemmat silmät ummessa vaikka tuntevatkin selkänahassaan kaiken sen vääryyden. Yhteistyö on se avainasemaan nouseva asia, jolla ihmiskunta voi tämän läpimädän järjestelmän kaataa. Siksi sitä vastaan on koko koneiston arsenaali suunnattuna, mutta riittääkö se? Toivoisin, että kriittinen massa saavutetaan ja ihmiskunta vapautuu orjuudestaan. Mutta siitä pisteestä, että se kipinä tarttuisi koko kansaan ollaan vielä aikasta kaukana... vai ollaanko sittenkään? F. - I.W.