tiistai 1. toukokuuta 2018

Voivottelua

Uutisia joka tuutista

Jos uutisia vielä sattuu seuraamaan, taitaa monella reaktio olla useampaankin uutiseen "voi kamalaa, voi hirveää". Tämä voivottelu (engl. "Oh dearism") ei kuitenkaan ole mitään sattumaa, mutta se ei liioin ole seurausta tilanteen yllättävästä pahenemisesta. Kyllä, monet asiat ovat päin persiitä ympäri maailmaa ja samalla monessa länsimaassa eletään rauhallisinta aikaa vuosisatoihin. Tilastojen valossa Suomessa turvallisuustilanne on heikentynyt tietyillä alueilla huomattavasti, mutta suuressa osassa maata ei juuri mikään ole muuttunut. Nämä kaksi asiaa sekoitetaan kuitenkin loistavasti median ansiosta keskenään, jolloin saavutetaankin juuri haluttu mielentila ihmisissä...

Se mielentila on sekaannus. Siinä kun pelolla hallitaan ja vihalla ohjataan ihmisten käyttäytymistä, tahallisella sekasorron kuvan antamisella ihminen saadaan tekemään kaksi propagandalle tärkeää asiaa: loppumaton tiedonjano uutiskynnyksen ylittävistä tapahtumista ja pelastuksen etsiminen. Media antaa sen kuvan, että ainoastaan seuraamalla heidän elintärkeää uutisointia, voi pieni ihminen pelastua kaikelta maailman pahalta. Niin paitsi ettei sitä pelastusta ole liioin tarjolla.

Että voivottelu saisi jatkua kaikessa rauhassa, on muistettava toistaa sanoma: tämä asia nyt vaan tapahtuu eikä sille mitään voi. Voi voi kun kamalaa, mitäs tässä nyt sitten voikaan tehdä? Auttaisiko jos menisi asian jakamaan muidenkin voivoteltavaksi? Eikö auttanut ja vastaan tuli vielä kymmenen uutta kauheaa tapahtumaan, joille ei liioin ole tarjolla ratkaisuja? Asioille luvataan aina joskus tehdä "jotain" ja osalla on kovaa tekemisen meininkiä ainakin omissa puheissa, mutta käytännössä mitään ei tehdä koska mitään ei haluta tehdä. Voivottelu siis saa jatkua kun asioita ei korjata, mutta kaiken sen pahan keskeltä nousee kansan näkyville sankareita! Sankareita, jotka ei liioin tee mitään, kunhan puhuvat, mutta se taas on toinen asia...


Sankareiden esiinmarssi

Sankareiden luomisessa tarvitaan taas median apua. Oli se sitten perinteisen median tai sosiaalisen median esiintuoma sankari, on esitys oikeastaan aina samaa sarjaa. Ongelma pitää ensin purkaa auki katsojalle/kuuntelijalle, koska tekstimuotoisena menetetään se shokkivaikutus ja ihmiset ehtivät ajattelemaan välillä. Tämä kamala asia on just nyt sinua koskettava (vaikkei ehkä olekaan) ja nämä tahot ovat siihen syyllisiä (vaikka eivät pohjimmillaan olekaan), mutta ei hätää, MINÄ olen laskeutunut keskuuteenne! Lisätään dramaattista musiikkia ja tarkkaan valittua kuvaa, esimerkiksi antamaan sankarista oikein edustava kuva.

Jokaiselle ongelmalle löytyy sankarin puheista ratkaisu, mutta se on kovin vaikeaa ja vaatii runsaasti sinun uhrauksia ja rankkoja toimia (samalla kun minä täällä neuvon miten kaverini tienaavat uhrauksellasi ja asia ei oikeastaan edes korjaannu). Samaa tekniikkaa käytetään niin vallassa olevien kesken, kuin myös kontrolloidun opposition suunnasta. Oikea oppositio keräisi kansan kasaan ja tekisi ongelmalle jotain, kontrolloitu vain pelaa tunteilla omaksi edukseen ja esittää tekevänsä jotain. Sankarinviitta on lähes jokaisen portinvartijan niskassa...

Ja kun asialle on riittävän kauan lässytetty jotain tehtävän, on uhrauksia tehneet riittävän apaattisia innostumaan enää yhtään mistään ja he palaavat takaisin voivotteluun. Ja kappas, mitä media sitten tuokaan silmiemme eteen: uusi kamala tapahtuma, johon löytyy uusi sankari taas tekemään ei niin yhtään mitään. Huomannet jo kaavan? Sankaria ei tarvitse nostaa kuin aniharvoin, valtaosa tapahtumista ajetaan voivottelulla läpi ihmisten kotisohvalle asti. Entä muuttuuko asiat? Toki, hitaasti huonompaan, mutta ei sitä kokonaiskuvaa jaksa kukaan katsoa kun riittää nähdä vain se uusin kamala asia, jolle ei liioin saa mitään tehtyä... voi voi.


Tarttisko tehdä jotain?

Helpoin ratkaisu itselle tähän ongelmaan on pistää se televisio kiinni ja lopettaa uutisten seuraaminen audiovisuaalisessa muodossa. Tekstinä niitä uutisia voi halutessaan lukaista, mutta kun nekin ovat täyttä propagandaa, onkin hyvin kyseenalaista onko se maailman tai edes Suomen tapahtumien jatkuva seuraaminen millään tavalla järkevää? Oikeasti kansan puolella oleva kansanliike voisi toki joukkovoiman avulla saada Suomen suuntaa kääntymään, mutta jää nähtäväksi mistä semmoinen voima kumpuaisi. Vihjeenä kansanliikkeeseen mukaan lähtevälle - jos sitä liikettä johtaa "sankari" joka on entinen tai nykyinen poliitikko, on lähes varmaa että kyseessä on jälleen uuden kontrolloidun opposition luonti.

Mutta ettei voivottelusta varoittaminen menisi voivotteluksi, mietitään asioita mitä jokainen VOI tehdä, ilman voivottelua. Valtamedian uutisista se lähtee ja siinä samassa on vahvasti kaikki muukin media, viihde mukaan lukien, mukana. Montako tuntia päivässä vapautuisi omasta aikataulustasi, jos jättäisit television pois ja puolittaisit some/nettiajan? Mihin sen ajan voisi sitten käyttää? Oman tilanteen parantaminen ei varmaan olisi huono idea? Leikata kaalin naatti paloiksi ja laittaa se uudestaan kasvamaan kukkapurkkiin tai istua minuutti hiljentyen ja rauhoittuen? Huhujen mukaan ulkona luonnossa liikkuminenkin voisi olla hyödyksi... Tai vaikka auttaa naapurin mummoa pihatöissä?

Jokaisen on löydettävä itse ne asiat millä korvaa sen ainaisen voivottelun. Itse koetan lukea jos jonkinmoista, kirjoittaa blogia ja funtsia ratkaisuja erinäisiin ongelmiin joita yhteiskuntamme on onnistunut kartuttamaan vuosien saatossa. Ei noilla konsteilla vielä maailmaa tietenkään pelasteta, mutta josko saa edes yhden lopettamaan voivottelun ja tekemään jotain itsensä hyväksi, on se jo oikeasti positiivinen muutos maailmassa, missä niin moni tekee kaikkensa pahentaakseen asioita. Miten on, löytyisikö sinulta keinoja tehdä maailmasta edes piirun verran parempi paikka olla ja elää ihan kaikille?

8 kommenttia:

  1. Kirjoitin tästä jokin aika sitten pidemmän avautumisen EES-blogin kommentteihin, mutta tässä siis oma reseptini: Liikuntaa. Suosittelen erityisesti sekä lenkkipolkuja että kuntosalien vapaita painoja. Kun purkaa negatiiviset tunteensa raudan nosteluun, niin ei jaksa enää miettiä maailman pahuutta. On todella vaikea selittää tätä jollekin joka ei tätä itse ole kokenut, mutta kun fyysinen kunto alkaa kohentua niin siinä samalla alkaa myös pääkin toimimaan paremmin. Ja jos jollakin nyt herää ajatus että menehän pois häiritsemästä voivotteluani ja selittämästä urheilun riemua, makaan mieluummin olosuhteiden uhrina sohvalla säälimässä itseäni, painu takaisin sinne salille niin kiitos, menen sinne mielelläni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti hyvä vaihtoehto vaikkei ehkä sieltä helpoimmasta päästä lähteä toteuttamaan, ainakaan aluksi :)

      Poista
    2. Alku aina hankalaa:)

      Tärkeintä olisi saada jostakin sitä motivaatiota, että tulisi harrastettua säännöllisesti liikuntaa ja mielellään kasvattaen sitä vastusta pikkuhiljaa. Aloittaa voi vaikka siten, että käy hakemassa kävelemällä tupakkaa lähikioskilta ja sitten joka kerta pidentää pikkuhiljaa lenkkiään. Moni uudenvuoden lupaus terveellisemmistä elämäntavoista kaatuu usein juuri siihen, että ahnehditaan liikaa kerralla ja sitten into sammuukin nopeasti.

      Jos joskus keksin yleispätevän poppakonstin motivoida ihmisiä, niin lupaan tulla kertomaan :) Mutta jokainen voi vaikka kysyä itseltään tämän: Aiotko olla edelleen olosuhteiden uhri, vai haluatko pystyä puolustautumaan?

      Ja lopuksi, mikään helppo ratkaisuhan liikunta ei ole, mutta kyllä se alkaa muuttua sitä helpommaksi mitä enemmän sitä harrastaa :D

      Poista
  2. Opettele tuntemaan itsesi ja rakastamaan itseäsi, sitä kautta on helppoa rakastaa läheisiään,kansaansa ja rotuaan. Tämän jälkeen on paljon helpompaa suhtautua erilaisuuteen vailla häpeää vihaa tai pelkoa.
    Liiku mahdollisimman paljon luonnossa, ihan lähimetsä riittää.
    Maailmalta ei kannata sulkea silmiä, mutta opettele erottelemaan uutistulvasta asiat joihin pystyt itse vaikuttamaan esim. lompakollasi.
    Syö terveellisesti(vältä prosessoitua)käytä päihteitä kohtuudella jos käytät.
    Lue.
    Sulje TV.
    Vältä kaikkia ärsykkeitä ja anna ajatustesi lentää.
    Näillä eväillä itse osapuilleen järjissään.
    Heikkona hetkenä saattaa sortua voivotteluun, mutta ainutkertaista elämääni en aio siihen tuhlata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, noilla eväillä ja ohjeilla pärjää pitkälle :)

      Poista
  3. Luonto ja elämä on se juttu millä vain on välii. Luonto kun kolahtaa niin vaikea välttyä voivottelemasta sit tilaa mihin olemme luonnon ahneudessame saattaneet. Minä pääsin voi ottelusta kun luin Gary Shnaiderin Erämaan ja tajusin että luonnolla ei ole hätää, sillä on aikoo korjata asiat vaik paketoitas koko maa asfalttiin. Tarpeeks aikoo ni entistä ehompana tuas elämä palaa.
    Luonto luo kysymyksiä joita on kiva pohtia eikä voivottelulle jää sijaa. Kuolevaisuuskin on helpompi hyväksyä kun sen ympärille tulee niin monta kysymystä. Onneksi luonto, elämä ja me lajina ollaan sellainen kysymysten meri että pohdittava ei vaan lopu ja se lopullinen kysymys joutaa odottaa, siihen asti khyyl riittää hämmästelyy ja kummasteluu ja jopa pientä voivotteluu luonnon ihmeiden parissa

    VastaaPoista