lauantai 29. toukokuuta 2021

Opposition valta edustuksellisessa demokratiassa


Miksi oppositio ei saa mitään aikaiseksi?

Jos ajatellaan Suomea, meillä on tällä hetkellä neljä "suurta" vanhaa puoluetta ja toinen mokoma vanhoja pikkupuolueita. Koska vallan kolmijakoa ei haluta tapahtuvan, muodostetaan maassamme lähes poikkeuksetta enemmistöhallitus näiden puolueiden vaihtelevista yhdistelmistä, joka ryhmäkurin ansiosta saa periaatteessa taottua lähes kaikki päätöksensä läpi vailla mitään vaikutusta mitä oppositio, saatikka kansa asioista ajattelee. Tapauksissa, jossa tarvitaan kuitenkin enemmän kuin 51% enemmistön "jaa"-ääni, oppositiolla on usein mahdollisuus kaataa se hallituksen esitys, oli se sitten mikä tahansa. Kuitenkin olemme nähneet tässä hyvinkin hiljattain tapauksen, missä oppositiosta osa kannatti hallitusta ja 2/3 enemmistö saatiin läpi vaikka asiaa vastustettiinkin (ainakin näennäisesti) hyvinkin voimakkaasti oppositiossa.

Jos siis ajatellaan, että tämä järjestelmä toimii juuri kuten sen kerrotaan toimivan, vaalien jälkeisten keskustelujen jälkeen saadaan soviteltua jokin yhdistelmä puolueita muodostamaan sen enemmistöhallituksen. Nämä puolueet saavat kukin tietyn määrän omia tärkeitä asioitaan siihen soppaan mukaan ja osassa joutuvat tekemään kompromissin niiden muiden kanssa. Esitysten, jotka vaativat enemmän kuin hallituspuolueiden osuus eduskunnasta on, vaatiikin tarkkaa harkintaa, mutta kaikki muut esitykset tullaan saamaan läpi opposition mielipiteistä huolimatta joka ikinen kerta. Oppositiolla ei siis ole mitään valtaa siinä napin painamisen kohdalla - heidän alle 50% määrä ei vaikuta mihinkään äänestykseen, ellei hallituspuolueet ole sattuneet mokaamaan ja ovat osittain lomailemassa kun pitäisi äänestää.

Opposition valta on tämän tarinan mukaan siinä, että he voivat keskusteluissa ennen äänestyksiä tuoda asiansa ja huolensa julki. Nämä keskustelut ovat niin merkityksellisiä, että hallituspuolueet saattavat muuttaa kantaansa asiaan ja tehdä opposition esittämiä muutoksia ehdotuksiinsa. Näin kansanvalta toteutuu, koska kaikkien puolueiden edustajat saavat kertoa oman näkemyksensä asioista ja sitten yhdessä sovittu ehdotus äänestetään läpi. Mutta kuten on osoitettu jo lukemattomia kertoja, ne puheet eivät yleensä vaikuta millään tavalla mihinkään, ellei sitten lasketa edustajien omaa kohottamista kun jakavat "hyviä puheitaan" somessa ja kansa uskoo että sillä oli jotain vaikutusta. Käytännössä oppositio on siis täysin hampaaton rakki, joka saa haukkua vaikka koko päivän mutta se ei ketään kiinnosta. Ensimmäinen hypoteesi opposition vallan olemattomuudesta on siis se, että heillä ei kertakaikkiaan ole valtaa.


Ei ymmärretä tai osata

Entäpä jos muodostetaan toinen hypoteesi sille vallan puutteelle ja se olisi: oppositio ei ymmärrä omaa valtaansa tai ei osaa käyttää sitä, minkä vuoksi heillä ei ole valtaa vaikuttaa asioihin. Ehkäpä ne opposition edustajien puheet eivät olekaan niin hyviä ja suostuttelevia kuin niiden esitetään olevan? He eivät kykene argumentoimaan asiaansa niin, että ne hallituspuolueiden edustajat joutuisivat myöntämään virheensä? Toki kun kyse on poliittisista päätöksistä, kumpikin näkemys voi olla "oikeassa" ja täysin looginen ratkaisu, mutta hallitus haluaa nyt tehdä asiat sillä omalla tavallaan. Mutta silloinkin taitava oppositio pystyisi vaikuttamaan päätökseen niillä puheillaan, jos he kykenevät osoittamaan hallituksen version ongelmakohdat. Näin ei ole juuri koskaan tainnut päästä käymään?

Mitäs muita keinoja oppositiolla olisi sitten käytössään? Valiokunnissa, missä niitä päätöksiä ja esityksiä käydään suljettujen ovien takana läpi on myös mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Jälleen ne vaikutusmahdollisuudet riippuvat edustajien kyvykkyydestä ja taidoista saada muut muuttamaan kantaansa. Näillä edustajilla voi myös olla omia (hyvä veli) verkostoja tukenaan/takanaan, jolloin he voivat ehdottaa "vaihtokauppoja" - mutta kykeneekö edustaja tai jokin tietty ryhmä sitten tekemään sen vaihdon? Joissain tapauksissa näin voi varmasti käydä, jos se opposition edustajan ryhmä kykenee asian esittämään suotuisana myös sille hallitukselle. Rajoittavana tekijänä on tällöin niin edustajan kyky neuvotella asiasta, ymmärrys koska voisi käyttää moista strategiaa mutta myös sen edustettavan verkoston resurssien rajallisuus.

Kuitenkin eniten väärinymmärretty ja huonoiten käytetty valta mikä oppositiolla oikeasti on, on median valta. Kyllä, oppositiolla ei välttämättä ole yhtä suurta kykyä päästä joka lehden kanteen kuten hallituksella on, mutta niin yksittäisillä ehdokkailla kuin puolueilla itsellään on huomattavasti tavan kansalaista enemmän mahdollisuuksia päästä julkisuuteen tuomaan kantansa esille. Kysymys on kuitenkin kansan yleisestä mielipiteestä ja jos hallitus tekee täysin kansan yleistä mielipidettä vastaan päätöksiään, se kaivaa vain maata altaan ja tulee viimeistään seuraavissa vaaleissa katumaan karvaasti päätöstään. Miksi oppositio ei sitten pyri nostamaan mielestään tärkeitä asioita julkiseen keskusteluun? Eivätkö he ymmärrä median valtaa tai osaa sitä käyttää?


Ymmärretään ja osataan, mutta ei haluta

Vai johtuuko se yksinkertaisesti siitä, että ymmärretään ja osattaisiin käyttää, mutta ei haluta. Tämä onkin se kolmas hypoteesi opposition hampaattomuudesta - ei haluta osoittaa omaa voimaa tai käyttää sitä valtaa. Ehkä ne opposition resurssit ovat niin rajalliset, että niitä ei haluta käyttää minkään pienen asian (kuten elvytyspaketti) vuoksi, vaan niitä säästellään tärkeisiin asioihin? Hallituksen huonoja päätöksiä voidaan myös pantata sielä omassa keinovalikoimassa tuleviin vaaleihin valmistauduttaessa. Mikään ei ole parempi lyömäase kuin nostaa huono päätös esiin sopivalla ajalla? Huonoja päätöksiä ei siis oikeasti vastustettu, koska niitä voidaan käyttää myöhemmin omaksi eduksi.

Mitenkään poissuljettu vaihtoehto ei liioin ole se, että oppositio oikeasti kannattaa sitä hallituksen kantaa, mikä se sitten olikaan. Muutama yksittäinen ehdokas voi nostaa omia pisteitään kansan silmien edessä vastustamalla asiaa, mutta puolueen kanta siellä suljettujen ovien takana onkin päinvastainen. Tällöin voidaan puhua valeoppositiosta tai kontrolloidusta oppositiosta, tapauksesta riippuen. Politiikka vetää puoleensa ties mitä pyrkyreitä, jotka kyllä pitävät itsestään huolta sen sijaan että ajaisivat sen kansan asiaa. Opposition esittäminen on helppo tapa kerätä pisteitä kansalta, jolloin tätä kutsutaan populismiksi. Populismi olisi kuitenkin kansan mielipiteen ajamista, joten nimitystä käytetään usein vain leimakirveenä siitä "vastustajasta" - koska kyse on aikuisista, eikä lapsista, joilla argumentiksi riittää "sä oot tyhmä!", "itte oot!", "sä oot enemmän tyhmä!"... huomaatko, ihan eri asia?

Mikä näistä kolmesta hypoteesista sitten sopisi nykyiseen tilanteeseen? Ei ole valtaa, sitä ei osata käyttää vai sitä ei haluta käyttää? Riippunee siitä, peilataanko asiaa yksittäiseen edustajaan vaiko puolueisiin. Yksittäiselle ehdokkaalle syy voi olla kaikissa kolmessa tai jossain niiden yhdistelmässä - ei pysty, ei kykene eikä halua. Puolueet ja niiden takana toimivat tahot kuitenkin ovat sen verran vanhoja kettuja, että he tietävät miten peliä pelataan. Vai uskooko joku, ettei jokainen siirto ole tarkkaan harkittu politiikassa? Seurauksissa voi aina tulla yllätyksiä koska kaikkea ei voida ottaa aina huomioon, mutta pääosin jokainen siirto on tarkkaan harkittua politiikka. Vai uskotko, että asiat tapahtuvat vain sattumalta, ilman mitään suunnitelmallisuutta tuolla verhojen takana ja korkeilla palleilla?

perjantai 28. toukokuuta 2021

Tyrannian kaataminen vuodattamalla resurssit kuiviin


Resurssien vaikutus valtaan

Tyrannian kaataminen on suhteellisen yksinkertaista: ainut siihen tarvittava asia on se, että kansa ei leiki enää mukana eli kieltäytyy tottelemasta. Mutta mitä siinä käytännössä siis tapahtuu, kun ei enää tanssita tyrannien pillin mukaan? Voidaan puhua resurssien kuihduttamisesta, vuodattamisesta kuiviin, koska ne ihmiset ovat edelleenkin se suuri resurssi, jota tyrannit tarvitsevat pysyäkseen vallassa. Rahaa ja materiaalista varallisuutta tyranneilla on yleensä riittämiin, mutta sekin on yleensä lähtöjään siltä kansalta, eli ne ihmiset ovat edelleenkin se suurin resurssi.

Niin kauan kuin tyrannit nauttivat kansan suosiota, heidän kaataminen ei ole ihan yksinkertaista. Tuki järjestelmälle noin yleensä mitataankin tässä (Suomen) "länsimaisessa demokratiassa" neljän vuoden välein - äänestämällä. Kaikki äänensä koneistolle antavat käyvät raapustamassa numeron oikeaoppisesti siihen lippuun. Propagandan määrä näin vaalien alla kasvaakin aina melkoisesti, kun sekä ammattipropagandistit kuin "hyödylliset idiootit" laittavat lisää pökköä pesään vanhoilla kestosuosikeilla kuten "vain äänestämällä voit vaikuttaa" ja "kansalaisvelvollisuutesi on vaikuttaa äänestämällä". Jos äänestysprosentti tippuisi niin alas, että jopa se äänestäväkin alkaisi epäillä äänestettyjen oikeutusta valtaan muiden yli, koko järjestelmä luhistuisi.

Onkin huvittavaa seurata, kuinka koneisto itsessään ja siihen uskovat tahot tuntuvat järkyttyvän kun joku näitä Étienne de La Boétien vuosisatoja vanhoja oppeja kaivaa esiin. Jos tämä järjestelmä kerran ei ole tyrannia, miksi ihmeessä murehditte kun joku puhuu tyrannian kaatamisesta? Miksi ihmeessä se järkyttäisi toimivaa kansanvaltaa, jos jotkut tahot eivät satu olemaan sen virallisen tarinan kannalla? Sehän kuuluu tärkeänä osana siihen kansanvaltaan, että asioista voidaan keskustella vapaasti? Miksi ihmeessä siis koneisto käyttää runsaasti resursseja näiden heidän mielestään "väärien mielipiteiden" vaimentamiseen? Voisiko se johtua siitä, että se kritiikki osuukin kohteeseensa...


Iske sinne mihin sattuu

Äänten ostaminen vaaleissa on Suomessa kielletty lailla. Äänestäjien lahjontaa ei saisi tehdä, minkä vuoksi äänestäjien manipulointiin joudutaan käyttämään propagandaa suoran lahjonnan sijaan. Sen sijaan että äänestäjä saisi edes pienen korvauksen lahjoittaessaan valtansa muille, se raha valuu propagandistien taskuihin ja pönkittää samalla koko mediakentän luomaa illuusiota jonka ylläpitämiseen joudutaan käyttämään huomattava määrä resursseja. Osoittamalla yhden yksittäisen edustajan paskapuheet ja manipuloinnit, voi tämän edustajan resursseja vuodattaa ja vähentää hänen mahdollisuuksiaan päästä valtaan. Tämä ei kuitenkaan vähennä koko järjestelmän valtaa, koska yhden puhuvan pään sijaan tulee vain toinen puhuva pää ja sama meno jatkuu. Toki yksittäisen edustajan haastaminen saattaa olla passelia ajanvietettä?

Yksittäisen edustajan sijaan puolueen haastaminen ja heidän aikaisempien tempausten esiintuonti saattaa myös laukaista vastareaktion. Puolueet toki nokittelevat keskenään jatkuvasti, mutta koska kaikilla on usein sen verran monta luurankoa kaapissa, kaikki mukana olevat tietävät että sen vastapuolen kampittamiseen ei kannata kovin pitkälle mennä ettei sieltä tule vastapalloon takaisin jonka johdosta molemmat joutuisivat tuhlaamaan resurssejaan näiden mainehaittojen peittelemiseen. Osoittamalla kaikkien puolueiden epärehellisyydeen voidaankin siis vuodattaa kaikkien valtaa pois sieltä huipulta ja mahdollisesti takaisin kansalle...

Kroonisesta paskanpuhumisesta nauttivat poliitikot ja median edustajat ovatkin ehkä kaikkein allergisimpia totuuden nostamiselle esiin. Ketään ei tarvitse loukata, ei solvata, vaan riittää että osoittaa ne aikaisemmat paskapuheet ja suhmuroinnit siinä toiminnassa. Jos jokin tietty ikävä fakta, jota kutsutaan nykyään malinformaatioksi, nousee esiin ja se aiheuttaa voimakkaan vastareaktion, tiedät osuneesi arkaan paikkaan. Suutuspäissään vastareaktio voi toki olla raju, mutta samalla sitten palaa niitä arvokkaita resursseja joita voitaisiin muuallakin tarvita. Samalla se haastetun luonne nousee esiin ja osoittaa mitä he todellisuudessa ovat miehiään tai naisiaan. Suoraselkäinen ihminen kantaisi vastuun omista sanoistaan ja teoistaan, mutta niitä ei tuonne politiikkaan tahi mediaan ole juurikaan eksynyt.


Ihminen on edelleenkin se tärkein resurssi

Rahaa ei voi syödä eikä rahasta ole käskyjä liioin noudattamaan. Jokainen yksittäinen ihminen, niin arvoton kuin hän vallanpitäjille onkaan, on kuitenkin vallankäytössä resurssi. Yhden yksittäisen ihmisen henki ei ole (vallanpitäjille) minkään arvoinen itsessään, mutta jokainen vielä hengittävä ihminen on pala sitä kokonaisuutta, jonka yli vallanpitäjät tahtovat sen vallan omata. Tämän vuoksi siihen ihmisten jatkuvaan manipulointiin joudutaan käyttämään niin valtavia määriä resursseja - kansa ei välttämättä pidä siitä, että jollain on valta heidän ylitseen. Kuitenkin nykypäivänä suurin osa ihmisistä aina ajankohdan tullessa, käy luovuttamassa sen oikeutuksen valtaan heidän itsensä ja siinä samalla kaikkien muidenkin ylitse. Enemmistö siis antaa niin oman kuin muidenkin vallan harvoille, vaikka se ei kummallekkaan kuulu.

Edellisen tekstini esimerkki veneen keikuttamisesta on myös tähän sopiva. Järjestelmä itsessään on epävakaa, mutta kun valtaosa ihmisistä seisoo käsketyllä paikalla, vene (järjestelmä) pysyy pystyssä. Niitä, jotka kertovat veneen olevan epävakaa (järjestelmän olevan tyrannia) pidetäänkin hulluina, koska he uhkaavat järjestelmää itsessään ja veneen kaatuessa pitää kaikkien opetella uimaan. Järjestelmän vakauttaminen olisi kuitenkin mahdollista tehdä, mutta niin kauan kuin kippari on vallanhimoinen psykopaatti, onko se sittenkään kansan etu pitää se paatti kurssissaan? Kansanvaltahan ei siitä järky, jos järjestelmän osia kritisoi, eikös?

"Totuus velvoittaa" oli erään koneistoa vastaan taistelleen sanonta, mutta propagandan ansiosta sananvapauden puolesta puhuvat leimataankin sananvapauden ja samalla yhteiskunnan vihollisiksi. Jos jonkin asian voi tuhota totuudella, sen kuuluukin tulla tuhotuksi totuudella. Kansan yhteen laskettu voima, valta ja resurssit ovat huomattavasti suuremmat kuin niiden, jotka nyt valtaa pitävät. Rahaa ja materiaalista resurssia sillä kansalla ei ehkä ole niinkään, mutta niin kauan kuin vallanpitäjät joutuvat käyttämään ihmisiä tekemään heidän tahtonsa, ihmiset voivat yhdessä sen tyrannian kaataa niin halutessaan. Liian moni taho kuitenkin vielä hyötyy tästä tyranniasta, että se vaakakuppi lähtisi kääntymään kansan edun puolelle. Mutta vuodattamalla ne resurssit sieltä vallanpitäjiltä, vähän kerrallaan, se vaaka tulee kallistumaan...

tiistai 25. toukokuuta 2021

Vapaudesta, sanan ja muutoinkin


Koska ihminen on vapaa?

Muutamaan otteeseen olen vapautta jo aikaisemminkin käsitellyt, esimerkiksi artikkeleissa "Tarinaa vapaudesta" sekä "Vogelfrei". Mitään yhtenäistä tarkkaa käsitystä mitä se "vapaus" sitten onkaan, ei oikeastaan ole. Jokainen sen käsittää ja määrittää omalla tavallaan, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä löytyy ja etenkin vapauden puuttumisesta voidaan yleensä helposti päästä yhteisymmärrykseen. Oliko esimerkiksi se vapauden rajoitus sitten oikeutettu, siitä taas saadaan kunnon väittely aikaiseksi. Laittamalla murhamies linnaan rajoittaa hänen vapauttaan, mutta suurin osa mahtaa olla sitä mieltä että moinen rajoitus oli oikeutettu - moiselle ihmiselle ei kuulu vapaus, koska hän vei vapauden muilta.

Vapauden rajoittaminen voidaan yksinkertaistuksen vuoksi jakaa kahteen eri kategoriaan: rajoitteet, joita muut ihmiset tarkoituksella toisille asettavat ja kaikki muut rajoitteet. Kuvitellaan, että olet lukittuna huoneeseen josta et ainakaan vielä ole keksinyt keinoa päästä ulos - ainoa ulos johtava ovi on lukossa. Et siis ole vapaa, mutta mistä se johtuu? Lukitsitko itse oven tietoisena siitä, että jäät sen taakse lukkoon? Lukitsitko oven vahingossa takanasi? Puhalsiko tuuli oven kiinni ja säppiin? Sulkiko joku muu oven vahingossa, eikä saa sitä liioin enää auki? Vai lukitsiko joku muu sinut huoneeseen, täysin tietoisena että sielläpähän pystyt?!

Ainoastaan viimeinen kohta, joku muu vei sinulta vapauden, voidaan pitää selvänä vapauden riistona, mutta ne muut syyt eivät sinua liioin auta ulos siitä pulasta. Mutta entä jos sinulla on valta avata se ovi? Käyttämällä omia resurssejasi, taitojasi ja kykyjäsi, pystyt avaamaan sen oven, vietiinkö sinulta vapaus vai rajoitetiin sitä? Oli oma päätöksesi jäädä sen oven taakse, eikä uuvuttaa itsesi ja pyrkiä ulos. Entä jos et kykene avaamaan ovea, onko se rajoitus vapauteesi vaiko vain oma rajoitteesi että et kykene sitä avaamaan? Kenties molempia? Vai oliko kyseessä rangaistus jostain, jota olit tehnyt, minkä vuoksi olet nyt lukkojen takana? Olisit siis kyennyt välttämään vapauden riistosi jos et olisi tehnyt mitä sitten menit tekemäänkään...


Sananvapaudesta

"Sananvapautta oikeusvaltiossa" on yksi aikaisempi teksti sananvapaudesta, mutta ei läheskään ainut... ja onhan siitä muutama podikin tullut tehtyä, jos aihe kiinnostaa. En kuitenkaan laita linkkejä toisaalle, koska niiden pysyvyydestä, kuten ei toki tämänkään blogin, voi olla varma - niin epävakaa on sananvapautemme tila. Tätä kirjoitettaessa kuitenkin Funtsittavaa - podcast on kuultavissa ainakin Youtubessa kuin Tokentubessa... Noh, mainostus sikseen ja takaisin vapauteen tai paremminkin sen puutteeseen. Lakihan on hyvin yksiselitteinen - sananvapautta ei saa kenenkään ennakolta estää, ei sanomista mutta ei liioin kuulemista. Mutta koska Suomessa ei kunnioiteta ihmisoikeuksia vaan sananvapaus on vain perusoikeus, sitä voidaan rajoittaa ihan surutta eikä peruslakeja kukaan liioin edes valvo... eli sananvapaus on lähinnä vain kaunis ajatus, jota kuitenkin muutama hullu vielä puolustaa.

Jos jokin alusta estää sinua julkaisemasta jotain ennalta, se rikkoo sananvapautta. Jos alusta poistaa jonkin sanoman alustaltaan ilman tekijän hyväksyntää, se rikkoo sananvapautta. Poliitikot ovat kuitenkin huomanneet tässä loistavan mahdollisuuden ja siksi eivät halua siihen puuttua - jos he itse vaatisivat ikävien sanojien hiljentämistä, se aiheuttaisi mainehaittaa. Mutta kun annetaan jonkun muun sensuroida ne ikävät tekstit ja kerrotaan että se on yksityisen yrityksen oikeus, silloin kaikki on hyvin. Toki, julkaisija saa itse päättää mitä julkaisee, mutta alustalle ei kuulu hevon helvettiä mitä materiaalia ihmiset tuottavat - sillä rajoituksella, tietenkin, että se materiaali on lain mukaan sallittua. Mutta päätös laillisuudesta ei kuulu sille alustalle vaan demokraattisessa oikeusvaltiossa se on tuomioistuimen asia, ei minkään virkaintoisen moderaattorin.

Sananvapautta siis rajoitetaan jatkuvasti lukemattomien tahojen toimesta täysin tarkoituksella. Osa kiertää näitä rajoitteita tekemällä tusinan uutta tiliä, mutta liberaaliin demokratiaan tämmöinen pelleily ei sen virallisen tarinan mukaan kuulu. Käytännössä se toki kuuluu, koska liberaali länsimainen demokratia nojaa täysin siihen yhteen viralliseen tarinaan, jota suojellaan kaikin keinoin huolehtimalla siitä, että ihmiset eivät käytä vapauttaan "väärin" ja mene osoittamaan tyrannian ja totalitarismin nyky-yhteiskunnassamme. Viemällä ne ihmisoikeudet osalta, suojellaan kaikkia muita - koska autuaan tietämätön kansa on onnellinen kansa!


Este vai rajoite

Kun se vapaus estyy, onko se sitten todellinen este vaiko vaan rajoite? Kukaan ei estä sinua nousemasta lentoon käsiäsi räpyttelemällä, mutta on olemassa useita rajoitteita, jotka tekevät sen lähestulkoon mahdottomaksi. Jos huudat keskellä metsää sanomaasi, ei kukaan muu kuule huutoasi - olet kuitenkin vapaa huutamaan, mutta käytännön seikat estävät muita kuulemasta sanomasi vaikka kuinka toivoisit että sanomasi kuultaisiin kautta maailman. Mutta siinä kohtaa kun se tuhma alusta estää jakosi näkyvyyden, sinun vapauttasi estetään tietoisesti. Ja kun se poliitikko, joka asiasta on tietoinen ja kykenisi asialle jotain myös tekemään, on hän myös vastuussa vapautesi riistosta.

Vapaus ja valta kulkevatkin usein käsi kädessä. Mitä enemmän valtaa sinulla on, sitä enemmän muut eivät kykene vapauttasi rajoittamaan. Ihmisoikeudet takaavat ihmisille useita vapauksia, mutta koska ne on muutettu perusoikeuksiksi joita voidaan rajoittaa kun vallanpitäjistä siltä tuntuu, emme elä missään vapaassa yhteiskunnassa vaan mielivaltaisessa järjestelmässä jossa kansa on vallanpitäjien armoilla. Mutta heidän armoillaan vain, jos antavat niiden rajoitteiden muodostua esteeksi. F. - I. W. ... Freedom - I Won't, vapaus kieltäytyä. Ja vasta siinä kohtaa, kun joku muu sitten pakottaa johonkin jota et halunnut, on vapautesi todella viety.

Vapaus ei kuitenkaan ole kovinkaan monelle niin iso juttu. Juu juu, rajoitteita ja käskyjä kun noudattaa niin voi jatkaa normaalia elämää. Niin, "normaalia", eli jotain, jota suurin osa tekee syystä tai toisesta. On täysin normaalia, että ihmisoikeudet voidaan kieltää niiltä, jotka sillä hetkellä ovat "ikäviä ihmisiä" vallanpitäjien mukaan. Vai väitätkö, että jollain ihmisellä on oikeus tai oikeutus viedä toiselta hänen ihmisoikeutensa? Kyllä, nykyään pidetään oikeutettuna sitä, että muiden ihmisoikeuksien loukkaajia rangaistaan - murhamies joutuu teostaan linnaan. Mutta sananvapauden toisilta viennistä normaalisti hurrataan, koska yhteiseksi hyväksi ne väärät mielipiteet tulee kieltää?

maanantai 24. toukokuuta 2021

Enemmän kuin osiensa summa


Ryhmän valta

Onko jokin, tai edes voiko jokin olla, enemmän kuin osiensa summa? Jos ajatellaan ihmisryhmää, joukossa on enemmän valtaa ja voimaa kuin yksilössä, mutta onko sillä ryhmällä enemmän valtaa tai voimaa yhdessä kuin sen yksilöillä erikseen mutta yhteen laskettuna? Väite, että jokin on enemmän kuin osiensa summa onkin hieman hämäävä, koska pohjimmiltaan mikään ei voi oikeastaan olla enemmän kuin osiensa summa. Mutta se osiensa summa voi usein ylittää sen vastustuksen, jota yksittäiset osat eivät kykenisi ylittämään erikseen. Tällöin se siis on enemmän kuin osiensa summa, eikö?

Otetaan yksinkertainen esimerkki: Sata ihmistä on veneessä joka kykenee helposti kantamaan ne ihmiset. Vene alkaa kuitenkin jostain syystä kallistua, mutta joku keksii että jos kaikki menevät yhdelle laidalle vastapainoksi, vene oikenee. Jokainen yksilö siis lisää massansa yhtälöön ja jokainen yksilö oikealla paikalla auttaa asiaa, siinä kun jokainen yksilö seisomalla vastakkaisella laidalla haittaa asiaa, kumoten siihen päälle itsensä verran sitä vastavoimaa joka pyrkii kaatumisen estämään. Yksilöillä ei tietenkään ole yhtään sen enempää massaa yhdessä kuin se osiensa summa, mutta yhteistyöllä he kykenevät pelastamaan kaikkien päivän.

Tässä ensimmäisessä esimerkissä jokin tietty ominaisuus siis antoi ryhmälle sen vallan, tällä kertaa yksinkertaisesti heidän massansa. Samaan sarjaan, vallan ja voiman käytöstä käy myös tilanne, missä auto on ajautunut ojaan se pitäisi lykätä sieltä pois. Yksikään ryhmässä olevista ei siihen yksistään kykene, mutta jos he onnistuvat koordinoimaan voimansa yhteen, he kykenevät auton työntämään pois sieltä ojasta. Suurempi ryhmä kykenisi siihen vielä helpommin, koska silloin jokaisen yksilön panos voisi olla pienempi, mutta johtuen rajallisesta määrästä tilaa mistä autoa voi lykätä, tiettyä suurempi joukko ei omaa yhtään enempää voimaa kuin optimi määrä riittävän riskejä työntäjiä. Koordinointi onkin monesti ratkaisevassa asemassa kuinka hyvin ryhmä kykenee sitä yhteistä ominaisuuttaan käyttämään.


Yhteistyössä on voimaa

Raaka voima tuo ihmisille valtaa monessa tilanteessa. Pelkästään arvioimalla sitä "vastustajaa", moni teko jää tekemättä kun todetaan ettei kannata edes yrittää. Esimerkiksi yksittäinen nainen illalla pimeässä kävelemässä on mahdollinen "helppo kohde" pahoja aikovalle, mutta ryhmä naisia on yleensä turvassa vaikka he eivät yhdessäkään muodostaisi kovin suurta määrää voimaa. Hyökkääjä ei halua tuhlata resurssejaan, koska parempi paikka voi avautua koska tahansa. Ryhmä on siis enemmän kuin yksilöt erikseen, vaikka eivät tosipaikan tullen kykenisi summaamaan voimiaan yhteen kuin osittain.

Joskus taas ryhmän valta ei riipu siitä yhdistävästä ominaisuudesta, vaan siitä, löytyykö niiden yksilöiden keskuudesta se tilanteeseen tarvittava osa. Joissain tapauksissa voidaan se puuttuva osa tietenkin korvata raa'alla joukkovoimalla, mutta mitä vähemmän jokin asia tarvitsee voimaa ja mitä enemmän taitoa, sitä enemmän vastuksen kumoamiseen tarvitaan tilanteeseen oikeaa yksilöä. Kun se ojaan ajautunut auto saadaan lopulta lykättyä takaisin tielle, mutta nyt se ei lähde käyntiin, siinä ei paljoa auta suurikaan joukko ihmisiä jos kukaan ei ymmärrä tekniikan päälle mitään. Mutta yhdessä he toki voivat käyttää raakaa voimaa ja työntää sen auton seuraavalle autokorjaamolle, eli samaan ongelmaan on yleensä olemassa useita ratkaisuja.

Ihmisryhmän koordinoinnissa onkin usein haasteena se, pystytäänkö ne eri yksilöiden erikoistaidot ottaa käyttöön, vai joudutaanko tyytymään vain siihen joukon tuomaan raakaan voimaan. Satapäinen ryhmä eri alojen asiantuntijoita ei tietenkään yhdessä tiedä yhdestäkään asiasta enempää kuin se kyseinen asiaa tunteva yksilö, mutta yhteistyössä he kykenevät ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia yhdistämällä eri alojen asiantuntemuksen. Tällöin tämän ryhmän valta on todellakin suurempi, kuin yksilöidensä summa yksittäisen ongelman ratkaisussa.


Organisoitu vähemmistö omaa enemmän valtaa...

... kuin organisoimaton enemmistö. Valta on kansalla, mutta kun sitä valtaa ei kyetä millään tavalla organisoimaan, se pieni vähemmistö pystyy viemään kansaa kuin pässiä narusta. Kansalta löytyisi niin se raaka voima, massa, kaataa se pieni vähemmistö joka sitä sortaa, kuin se tarvittava tietotaito ja osaaminen, joka kykenisi ratkaisemaan (lähes) minkä tahansa eteen nousevan ongelman. Mutta ilman yhteistyötä ja organisointia kumpainenkin valta on valjastamaton ja se pieni joukko kykenee pyörittämään asioita kansan tahtoa vastaan. Organisoidulla vähemmistöllä on siis huomattavasti enemmän valtaa kuin osiensa summa, siinä kun kansalla on lähes olematon määrä valtaa suuresta määrästään huolimatta.

Mikä kansalta usein puuttuu on se "yhteinen etu", koska kaikki eivät suinkaan hyödy samoista asioista. Miksi ihmeessä siis tukea muita jossain asiassa, jos nykyinen tilanne on itselle edullisempi kuin se toisten ajama asia? Hyvänä esimerkkinä tästä on tämä kyltyyriväen kapina nykyisiä rajoitteita vastaan - he eivät lainkaan ole huolissaan rajoitteista muille, vaan ainoastaan niistä jotka haittaavat heidän elämäänsä. Samaan aikaan pitäisi nuolla vallanpitäjien persettä että pysyy itse mukana "hyvien ihmisten" joukossa ja median hyvällä puolella, kun ajaa sitä omaa etuaan kun ne samat tahot rajoittavat sitä omaa juttua. Kaiken maailman hörhöt kun vaativat kadulla vapauksia kaikille, eikä vain itselleen, eihän niitä nyt voi mennä tukemaan!

Kenelle se valta sitten kuuluu? Moni ajattelee omaavansa oikeuden valtaan toisten yli, jos sattuu saamaan jossain "vaaleissa" riittävästi ääniä. Siinä toki poliitikko saa enemmän valtaa kuin osiensa summa, kun ääntenlaskun jälkeen muutama ääni antaa paikan johonkin valtuustoon siinä kun valtaosa ihmisistä oli sitä mieltä että tämä kyseinen tyyppi EI kuulunut sinne korkeaan asemaan. Niin kauan kun kansa tämmöisen hyväksyy ja oikeuttaa, meno kuitenkin saa jatkua. Pieni joukko pyörittää median propagandan kautta kokonaisia kansakuntia, saaden kansan uskomaan että se pienen vähemmistön etu on heidän etunsa ja kaikki sitä haastavat ovat uhka myös kansalle. Joukkomieltä on helppo ohjata, kun omaa siihen tarvittavat keinot - median.

tiistai 18. toukokuuta 2021

Aseman vai yksilön valta?


Vai onko sillä väliä kummasta on kyse?

Jos ajatellaan tavan tallaajaa, hänellä on valta omista asioistaan. Kyllä, on olemassa runsaasti tahoja, jotka pyrkivät käyttämään omaa valtaansa tämän tavan tallaajan ylitse, mutta suurimmassa osassa tapauksista, tallaaja voi kuitenkin kieltäytyä noudattamasta sitä valtaa hänen ylitseen. Tätä kutsutaankin yksilön vapaudeksi - voit kieltäytyä mistä tahansa, mutta samalla joudut kantamaan ne seuraukset päätöksestäsi. Näihin seuraamuksiin tavan tallaajalla onkin sitten yleensä huomattavasti vähemmän valtaa ja jokainen joutuukin pohtimaan kohdallaan, missä kohtaa päättää kumartaa ja koska taas pyllistää. Tyranniathan kaadettiin sillä, että ei kumarrettu... mutta tyrannit haluavat tehdä siitä mahdollisimman epämieluisaa sille yksilölle.

Jokainen tavan tallaaja onkin lähestulkoon samalla tasolla siinä vallassa kyseisessä yhteiskunnassa. Tällöin voidaan siis puhua aseman tuomasta vallasta - jos et ole osa kyseistä yhteiskuntaa, kansalainen tai vaan asukas, sinulla ei ole kyseisen aseman tuomia etuja, mutta ei liioin sen varjopuolia. Oikeusvaltion idea on se, että kaikki ovat lain edes yhdenvertaisia, mutta käytännössä tämä tapahtuu hyvin harvoin. Joskus ne erot johtuvat yksilön omien ominaisuuksien ja taitojen sekä kyvykkyyden mukaan, mutta useammin hänen asemansa vuoksi - ne tavan tallaajat eivät kuitenkaan ole kaikki ihan tavallisia tallaajia, yhteiskuntaluokkien alinta kastia.

Joissain tapauksissa sitä omaa asemaa voi parantaa omilla teoillaan, mutta kaikille ei tätä vaihtoehtoa suoda - tämä on se perusolettamus tasa-arvosta paasaavilla. Ihmiset eroavat toisistaan hyvinkin merkittävästi jo syntymästään lähtien ja he ovat tämän perimänsä uhreja tai sitten muiden alistajia, jos sattuu syntymään valkoiseksi heteromieheksi. Jos tietyssä asemassa on koko kansaan verrattuna enemmistö tiettyjä ominaisuuksia omaavia kun taas toisiin ryhmiin kuuluvat ovat aliedustettuja, tätä halutaan usein selittää yhteiskunnan "rakenteellisella syrjinnällä, rasismilla". Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa jokaisella on kuitenkin sama mahdollisuus päästä tiettyyn asemaan ja ne erot edustuksista johtuukin sitten huomattavan monimutkaisista yhteiskuntarakenteista. Jos jotain ryhmää selvästi suositaan, muita silloin syrjitään. Mutta jos eroavaisuudet johtuu ihmisten omista valinnoista, se ei ole syrjintää... vai kuinka paljon ihminen voi oikeasti valita ja paljonko muut valitsevat heidän puolestaan? No, pohditaan sitä ehkä joskus toisella kertaa, nyt puhutaan vallasta.


Niin kumpi sen vallan nyt omaa, yksilö vai hänen asemansa?

Ajatellaan esimerkkinä vaikkapa poliitikkoa. Hänellä on rajallinen valta muiden yli ja samalla on tahoja, joilla on valtaa hänen ylitseen, koska hierarkinen järjestelmä toimii tällä tavalla. Kuuluuko hänelle se valta alkujaankaan, sitä voidaan myös kyseenalaistaa, mutta oletetaan että kansa on oikeasti halunnut elää edustuksellisessa demokratiassa ja hyväksyy tämän vallanjaon mikä länsimaisessa demokratiassa tällä hetkellä on. Onko se valta siis sillä poliitikolla, vaiko vaan sillä hänen sen hetkisellä asemalla? Suurinta osaa niistä nappia painavista puhuvista päistä ei juuri kukaan kansasta kaipaisi tahi edes huomaisi jos kyseinen edustaja vaihdettaisiin toiseen. Ja jos edustuksellinen demokratia olisi mitä se väittää olevansa, näin asian kuuluisikin olla. Mutta ne, jotka eivät tyydy siihen kansalta saamaansa valtaan, tuppaavat käyttämään asemaansa nostaakseen itsensä muiden vertaistensa yli.

Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi maamme johto on niin innokas tekemään kansan näkökulmasta täysin idioottimaisia päätöksiä - joku haluaa osaansa enemmän valtaa tulevaisuudessa. Suuri osa poliitikoista toimii selvien päämäärien vuoksi, elk pysyä vallassa nyt ja tulevaisuudessa sekä mahdollisesti kasvattaa sitä omaa valtaansa. Asema takaa heille immuniteetin kansaansa vastaan, mutta seuraavissa vaaleissa kansa voi toki rangaista liian räikeästä suhmuroinnista. Tosin vaalikansan muisti on lyhyt ja hyvin valikoiva, joten suurinta osaa omaa etua ajavista teoista katsotaan sormien läpi, koska aina on mahdollista että siitä vallasta pieni osa sattuu ajamaan sitä omaakin etua tulevaisuudessa!

Pelkkä aseman tuoma valta ei monelle kuitenkaan riitä ja sitä pyritään niin kasvattamaan kuin laajentamaan vaikutusalueeltaan. Moni poliitikko omaakin jäädessään pois sieltä sirkuksesta huomattavan määrän valtaa, vaikka menettävätkin asemansa siellä eduskunnassa. Osa puhuu pyöröovi-ilmiöstä, missä valtaan halajavat vaihtelevat asemaansa kavereidensa kesken ja kaikki ajavat samoja asioita ja hyötyvät tästä muodostamastaan hyvä veli-verkostostaan. Vai onko siinäkin kyse aseman tuomasta vallasta? Kun kuulut sisäpiiriin, sinulla on enemmän valtaa. Pelkkä varallisuus taas ei yksistään tuo valtaa, mutta se avaa mahdollisuudet käyttää valtaa muiden yli tilanteen niin vaatiessa.


Alamaiset tapelkoot keskenään!

Helppo tapa säilyttää oma valta on tietenkin varmistaa, ettei sitä uhkaavat tahot koskaan lähde nykyistä tilannetta haastamaan. Siksi "sosiaalitieteet" usein pyrkivät todistamaan kuinka yhteiskunnan ongelmat johtuvat esimerkiksi ihonväristä ja etnisyydestä, eikä suinkaan siitä vallan määrästä jota hierarkiassa millekin tasolle kuuluu. Ja kun "tiede" todistamassa asiaa, kansa uskoo tähän auktoriteettiin ja hyväksyy sen tilanteen. Tietysti osa haluaa taistella tätä epätasa-arvoa vastaan juuri niillä vallanpitäjien haluamilla kriteereillä, täten jakaen sitä kansaa entistä pienempiin ja toistensa kanssa kilpaileviin ryhmiin. Ja ne tahot siellä korkeammalla naureskelevat kun kansa riitelee keskenään.

Kun koko järjestelmä perustuu illuusion "kansan vallasta", nähdään kaikki sitä illuusiota heiluttavat tahot yhteiskunnan vihollisena. Sananvapaus onkin se ikävä piikki vallanpitäjien lihassa, ihmisoikeudeksi kun ovat menneet sen nimeämään?! Vanhoina hyvinä aikoina kansa tiesi, että vallanpitäjät omistavat heidät eikä heillä ollut mitään sanaa siihen. Nyt pitäisi sitten kyetä ajamaan omaa etuaan enemmän piilossa, koska jos kansa tietäisi ja ymmärtäisi kuinka heitä kusetetaan, he saattaisivat noista kapinaan. Asema kun ei suojaa vihaiselta väkijoukolta, ellei sitten ne alemmassa asemassa olevat väkivaltakoneiston jäsenet edelleen luota ja usko vallanpitäjien oikeuteen alistaa kansaansa - annetaan vähän pamppua ja sähköä että kansa tietää asemansa!

Niin, kummassa se valta nyt sitten asustaa, yksilössä vai asemassa? Molemmissa, tapauksesta riippuen. Yksilön kykyä käyttää valtaansa rajoittaa hänen asemansa, mutta vain niiltä osin kuin hän ei kykene näitä rajoitteita ohittamaan. Usein yksilön valtaa eniten rajoittaa joko kyvyttömyys tai haluttomuus tehdä/saada haluamansa asia - piikkikorkkarilla taas voisi läpäistä minkä tahansa, koska kyse on siitä paljonko voimaa käytetään ja kuinka pienelle alalle se kohdistetaan. Kannattaako niitä omia, rajallisia, resursseja sitten laittaa yhteen piikkiin, se on taas toinen asia. Mutta mitä tapahtuisi, jos kansa ei enää jaksaisi elää siellä vallanpitäjien saappaiden alla? Suojaisiko se asema niitä auktoriteetteja? Väärän vallan vastustaminen on jokaisen tehtävä... oli se valta sitten asemalla tai yksilöllä.

keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Demokratia digitaalisena aikakautena


Sananvapaus pilaamassa demokratiaa

NATO piti hiljattain esityksen "RigaStratComDialogue | The Future of Democracy-New Understanding of Free Speech and Responsibility?", jossa pohdittiin sananvapautta ja sananvastuuta tässä demokratiassamme. Ongelma oli hyvinkin yksinkertainen - kansan mahdollisuus vaikuttaa on kasvanut, mutta samaan aikaan polarisaatio ja hyökkäykset demokratiaa vastaan ovat myös kasvussa. Paitsi että, mikä se ongelma sitten on? Riippuu siitä, miten ymmärtää tämän länsimaisen demokratiamme, että missä se ongelma nyt sitten piilee ja mitä sille tulisi tehdä. Kansan mahdollisuus ottaa esimerkiksi suoraan yhteyttä poliitikkoihin ja virkamiehiin on ennennäkemättömällä tasolla ja vaikka se nähdäänkin positiivisen asiana josta on pidettävä kiinni, se on samalla myös ongelma: kansa pystyy osallistumaan vaikuttamiseen aivan liian helposti!

Mutta ei vain suorat yhteydenotot johtamista teeskenteleviin tahoihin, vaan tavan kansalla on mahdollisuus saada oma äänensä kuuluviin myös kansan keskuudessa?! Ennenvanhaan ne väärät ja ikävät mielipiteet olivat lähinnä piilossa, koska kansalla ei ollut mitään alustaa saada ääntään kuuluviin muille kuin lähipiirilleen, jos se mielipide ei siis vallanpitäjille kelvannut. Mutta netti on mahdollistanut sen, että näitä vääriä ja ikäviä näkemyksiä voidaan jakaa sosiaalisessa mediassa, blogeissa ja podeissa, lähes kenenkään ennalta estämättä - aivan kuten sananvapauteen kuuluukin! Ja se ei käy sitten lainkaan päinsä, että ilman lupaa kuka tahansa saa sanoa mitä tahansa ja ennen kaikkea, se viesti voi jopa saada yleisöä! Jos viesti taas olisi "oikea", sitä saa kyllä levittää kaikin mahdollisin keinoin kenenkään estämättä.

Tämä pandemia paljastikin sen, kuinka nopeasti ihmiset saattavat altistua väärille mielipiteille ja ikäville faktoille, jotka pilaavat ihan surutta virallisen tarinan. Ihmiset kykenivät vapaasti hakemaan tietoa ja saamaan myös toisia näkemyksiä asioihin, joista heillä piti olla tasan tarkkaan vain yksi, sallittu, mielipide. Sosiaaliset mediat tekevät jo kaikkensa estääkseen näiden vallanpitäjien mielestä väärien mielipiteiden jakamisen, mutta kyllähän demokratian suojelemiseksi on tehtävä globaalilla mittakaavalla paljon enemmän! Länsimainen demokratia kun nojaa yhteen yhteiseen tarinaan, siinä kun sen kerrotaan perustuvan yksilönvapauteen ja muihin ihmisoikeuslässytyksiin. Mahotonta meininkiä...


Miten estää ihmisoikeudet ja kertoa niin tekemällä puolustavansa niitä?

Tämä onkin liberaalin länsimaisen demokratian suurin haaste - miten uskotella kansalle, että se olisi vallassa ja vapaa kun samaan aikaan tekee kaikkensa, ettei kansalla olisi vapauksia saatikka valtaa. Halutaan ajaa totalitaarisen järjestelmän mallia mutta saada se näyttämään liberaalilta. Kiinan malli, missä ei edes teeskennellä, onkin tavallaan paljon rehellisempi ja kukapa päättäjäksi halajava ei haluaisi moista absoluuttista valtaa kansastaan? Kansainvälisiä sääntöjä tulisikin kehittää niin, että ne ikävät näkemykset ja tarinan pilaamiset voitaisiin jollain tavalla oikeuttaa ja saada tehtyä kansan hurraamana. Tehdä valittujen ihmisten lynkkaamisesta niin kansanhuvi että varoittava esimerkki samaan aikaan.

Ne väärät tahot ja heidän mielipiteitään ajavat ihmiset kun ovat oppineet kuinka tätä mediapeliä pelataan. Propagandistit kautta kentän ovat tehokkaampia kuin koskaan ennen ja audiovisuaalisella tuotannollaan kykenee murtamaan ihmisten puolustuksen. Miten siis tehdä sääntöjä ja lakeja, joilla estettäisiin vain osa siitä kansan manipuloinnista haittaamatta sitä loppua propagandakoneistoa tarpeettomasti, kas siinä pulma. Väärää sanomaa kertovat halutaankin vastuuseen ja maksamaan teoistaan - kukaan ei pilaa virallista tarinaa joutumatta näiden fasistien hampaisiin! Eikun siis että turvallisuutesi vuoksi, haluamme estää ihmisiä törmäämästä väärään ja valheelliseen tietoon! Se valheiden levittäminen ja niihin kansan indoktrinointi on meidän tehtävämme, kertoo media... teoillaan, ei tietenkään suoraan.

Kuinka tähän tiedon monopoliasemaan voidaan sitten taas palata, kas siinä pulma. Tällä hetkellä alustat käyttävät omia keinojaan manipuloida ihmisiä ja ne saattavat pilata valtiollisen propagandan lipsautellessaan ikäviä faktoja kansan keskuuteen. Siksi olisikin tärkeää, että kaikki ihmisten välinen kommunikaatio olisi tarkkaan valvottua, moderoitua ja valikoitua. Journalisteja olisi myös koulutettava paremmin vastaamaan nykypäivän haasteisiin, kun ihmiset vielä saattavat ajatella itsenäisesti joistain asioista! Pitkät propagandakampanjat joilla hivutetaan kansalle jotain asiaa menevät ihan mönkään jos kaikki eivät leiki mukana!


Kalifiksi kalifin paikalle

Ehkä kuvaavin esimerkki tästä absurdista tilanteesta oli se, kuinka esimerkkinä valtion vastuullisesta kansan manipuloinnista annettiin tupakointi ja sen rajoittaminen. Valtioilla meni neljä vuosikymmentä saada kansa vähentämään tupakointia, koska ne valtiot olivat ensin sallineet tupakkateollisuuden "tieteen" ja mainoskoneiston jyllätä edelliset vuosikymmenet. Tämähän ei voisi missään tapauksessa toistua, koska esimerkiksi lääketeollisuus ei ainakaan lobbaa miljardeilla niin mediaa kuin päättäjiä? Media kertoo pandemiasta hyötyvän ne väärinajattelijat ja "demokratiavastaiset" tahot, samalla kun ne lääkeyhtiöt ja päättäjät kantavat rekkalasteittain kansan rahoja omille tileilleen. Mutta kun oma palkka riippuu ymmärtämättömyydestä, valtamediamme ja poliitikkomme toistavat papukaijan tavoin heille kerrottua tarinaa.

Kun kansa ei enää usko vallanpitäjien paskapuheisiin, demokratia on vaarassa. Samalla tosin kansanvalta on oikeasti kasvussa ja ne vanhat vallanpitäjät eivät ole kovin innoissaan jakamaan sitä saavuttamaansa valtaa. Kansalaisvaikuttamiseen kaadetaankin suuria määriä rahaa ja eri kantojen sukkanukkearmeijat täyttävät keskustelupalstat sosiaalisessa mediassa. Suomen mediapooli esimerkiksi kouluttaa vaikuttajia ja opastaa heitä oikeisiin mielipiteisiin, joilla vaikuttajat sitten kykenevät säilyttämään tulonlähteensä. Kukas se nyt taas hyötyikään tästä asiasta? Puhutaan läpinäkyvyydestä ja vastuunkannosta, samalla kun tehdään asioita kansalta salassa eikä kukaan ole siitä vastuussa tai tule koskaan joutumaan vastuuseen, kunhan vaan se yksi yhteinen tarina säilyy.

Mutta entä jos tämä edistyksellisten kollektivistien märkä uni, täydellinen fasistinen järjestelmä, meneekin pilalle? Väärät näkemykset ja niiden lukeminen tai kuuleminen aiheuttaa joissain ihmisissä itsenäistä ajattelua, joka taas saattaa aiheuttaa vapauden vaatimista orjuuden sijaan. Kansanvalta onkin pelottavan lähellä, kun ihmiset saavat keskustella, välittää ja vastaanottaa tietoa vapaasti. Sananvapaus kun oikeasti mahdollistaa sen kansanvallan, kun taas tyrannit vaativat sen rajoittamista turvallisuutesi vuoksi ja yhteiseksi hyväksi. Pandemia on loistava mahdollisuus tyranneille ajaa se oma agenda "maaliin saakka", mutta samalla siinä aukeaa paikka myös kansalle havahtua ja heivata ne tyrannit helvettiin, vaikkakin valtaosa kansasta haluaa uskoa niitä tyranneja ja heidän satujaan... Hyödylliset idiootit suojelevat vallanpitäjiä kansaltaan, kuten aina ennenkin.

maanantai 10. toukokuuta 2021

Kenellä on valta elvytyspaketista?


Kansalla, tietty!

Suomessahan valta oli kansalla, joten päätös siitä haluaako kansa lahjoittaa rahansa etelään siinä toivossa että "mainehaitta" on se suurempi paha, on kansalla? Tavallaan kyllä, mutta koska käytössä on edustuksellinen demokratia, kansa on vaaleissa sanonut että ei halua käyttää itse sitä valtaansa vaan oikeuttaa tämän pienen valitun ryhmän käyttämään valtaa heidän itsensä ylitse. Samalla kansalla kuitenkin säilyy oikeus marssia sinne eduskunnan eteen ja vaatia edustajia tekemään päätös tavalla, jota kansa haluaa. Olikin hyvä veto estää mielenosoitukset, ettei kansa saa päähänsä vaikuttaa suurista asioista? No mutta eiväthän ne niin tekisi, että jatkaisivat zombie-virus rajoituksia vain siksi, että kansa ei sekaantuisi päätöksentekoon maan tulevaisuudesta... eihän?

No, valta on siis eduskunnalla tehdä se päätös? Johtuen pääosin selkärangattomista/seteliselkärankaisista edustajista, päätös ei suoranaisesti ole eduskunnalla vaan puolueilla. Muutama puoluekurin rikkoja sallitaan, koska sillä kyetään säilyttämään illuusio "oppositiosta", mutta ainakin tätä kirjoitettaessa tulos on jo lähestulkoon selvä - paketti menee heittämällä läpi. Puolueiden johdot ovat siis päättäneet, että tämä liittovaltioon suuntaaminen on paras vaihtoehto heille itselleen. Kansa on vaan se välttämätön paha jolta pitää hakea vaaleissa oikeutus valtaan heidän ylitseen ja tällä kertaa vuoro oli vihervasemmistolla. Oikeisto odotteleekin jo vesi kielellä että KUN se tie isoihin pöytiin on valmiiksi pedattu ja kansa ei pakettia hyväksy, kansa tulee äänestämään heidät valtaan ja shamppanjalasit ovat jo odottamassa valmiiksi katetussa pöydässä.

Olisiko sillä "oppositiolla" sitten oikeasti valtaa kaataa tämä paketti, jos se niin haluaisi? Kyllä, mutta se halu puuttuu. Jälleen yksittäiset edustajat voivat asiaa vastustaa ja julistavatkin sitä omalle kannattajakunnalleen rinta rottingilla, mutta tämä on vain osa sitä sirkusta, illuusiota kansanvallasta, että juuri heidän edustajansa kyllä välittää! Mistä sen sitten tietää, että edes oppositio ei oikeasti halua keinuttaa venettä vaan ainoastaan esittää vastustavansa asiaa? Siitä, että yksikään puolue ei ole nostanut asiaa esille ja osoittanut kannattajilleen asian olevan oikeasti niin tärkeä, että jotain pitäisi tehdä. Muutama yksittäinen taho (Malinen, näin yhden maalittaakseni) on yrittänyt tuoda asiaa esiin ja argumentoinut sitä uskottavasti, mutta jostain syystä se "oppositio" ei ole tarttunut yhteenkään vaihtoehtoon nostaa niitä argumentteja kunnolla esille. Outoa, eikö?


Media

Omertan lakia uskollisesti noudattava valtamediamme taas on puolensa valinnut jo kauan sitten - vallanpitäjät ja heidän sen hetkiset sätkynuket. Vihervasemmiston syyttäminen tästä "median mädätyksestä" on tosin sinänsä väärän puun haukkumista, koska media seuraa vain käskyjään, taipuen aina haluttuun suuntaan vaikka yksittäisten toimittelijoiden omat aatteet olisivat mitä tahansa. Nyt on päätetty että liittovaltio tästä tehdään, joten asia kieputetaan kuulostamaan siltä, että tämä on hyvä juttu. Kansasta valtaosa kuitenkin uskoo siihen, mitä media asioista kertoo joten valta kansan yleisestä mielipiteestä on visusti median hallussa... vai onko?

Nimittäin jos ne puolueet haluaisivat, he voisivat nostaa asian niin näkyvästi omien kannattajiensa avulla esille, että jopa valtamedia joutuisi ottamaan esiin ne vasta-argumentit. Tätä kannattajien käyttöönottoa halutaan kuitenkin vältellä, koska se avaa Pandorran lippaan, jota yksikään poliittiseen järjestelmään uskova ei halua avata - kansanvalta. Sanotaan, että jos 5% kansasta on asiasta jotain mieltä ja osoittaa sen riittävän näkyvästi, siitä on mahdollista muodostua uusi yleinen mielipide. "Oppositio" tietää tämän, mutta koska "oikeiston" oma kannattajakunta ei ole sitä mieltään kadulla osoittavaa tyyppiä, jos kerran menevät "vasemmiston" pelin sotkemaan ottamalla kansan mukaan päätöksentekoon, he tulevat karvaasti katumaan sitä itse valtaan päästyään.

Eli keinot olisi, mutta halu puuttuu - joko selkärangan puutteesta tai hyvän pelisilmän johdosta. Vallanpitäjiä ei ole koskaan se oma kansa kiinnostanut ja se on edelleenkin vain pelkkä välttämätön paha, jollaoma valta oikeutetaan. Ja lähes jokainen poliitikko (ei saa yleistää) haluaa siksi kalifiksi kalifin paikalle, joten miksi mennä sotkemaan pakkaa kun hyvillä siirroilla se oma kultainen tie odottelee tulevaisuudessa? Puheet siitä, että kansa tulee "palkitsemaan" tulevissa vaaleissa tulevan tukipakettiäänestyksen mukaan on täyttä paskapuhetta - media kykenee tarinoillaan vakuuttamaan sen koko koneistoon uskovan osan kansasta kuten haluaa ja se pieni (heidän mukaansa) väärinajattelijoiden joukko ei paina vaakakupissa yhtään mitään... paitsi jos...


Ei siihen mitään edustajia tarvita,...

Jos kansa siis jostain ihmeen syystä lähteekin sinne kadulle ja täysin puoluekannasta riippumatta yhdistää voimansa yhteistä "pahaa" vastaan, tämä näytelmä on vielä kaadettavissa. Auktoriteettiuskoinen ja idolejaan palvova kansa ei tosin ole ihan ensimmäisten joukossa ehdokkaana sille, että mikä kansa nousi ensimmäisenä vallanpitäjiään vastaan. Kiinan suunnassa loppui mielenosoitukset kuin seinään koska "pandemia" tuntui tartuttaneen ja tappaneen sen vastustuksen. Turvallisuutesi vuoksi ihmisten oli syytä kumartaa herroilleen, ettei käy huonosti. Kun kansa saatiin ruotuun, pandemiakin katosi saman tien... onko siis ihme, että lännessä pandemia ei ole vielä ohitse?

Kansalla olisi siis keinot ja mahdollisuus vaikuttaa, mutta halu sekä osaaminen puuttuu. Edelleenkin oletetaan, että ne edustajat hoitavat asian koska niinhän tämä demokratia toimii - vain äänestämällä voit vaikuttaa. Ja kun se oma ehdokas kuitenkin äänesti juuri kuten sinunkin tulisi olla mieltä niin kaikki on hyvin! Paraatipuheita ja pöyristyneitä ulostuloja saamme toki taas kuulla tästä aiheesta, mutta niitä tekoja en odota koska kovinkaan usea kansanedustaja ei ole halukas vetämään omaa uraansa vessanpöntöstä alas ja lähtemään kadulle "johtamaan joukkoja vastarintaan". Muistathan, ne idolit ovat niitä, jotka saisivat kansan syttymään. Ja media on se, joka omaa vallan sammuttaa ne idolit. Miksi siis vaarantaa se oma asema tulevasta maailmanjärjestyksestä?

Kusessa siis ollaan, koko saatanan sakki. Toki aina on mahdollista, että ihme tapahtuu ja ne koulutetun apinan kanssa kyvykkyydessään kisaavat "kansan"edustajat painavatkin sitä nappia "väärällä" tavalla ja koko elvytyspaketti kaatuu, vieden pahimmassa, tai parhaassa, tapauksessa mukanaan koko Euroopan Unionin. Kansa on vaan jaettu jo niin moneen kertaan kahtia lukemattomien eri asioiden suhteen, että ehkä olisi rauhan kannalta parempi tehdä se suuri nollaus ja pakottaa kansat palvelemaan yhtä yliherraa? Ehkä se sitten menisi jakeluun? Vai menisikö sittenkään ja lopputulema olisi vain uudelleenkoulutusleirit väärinajattelijoille? Gulagilla tavataan! Koska eiväthän ne nyt niin tekisi... Mutta mitä tapahtuisikaan, jos kansa tietäisi mihin se oikeasti kykenisi?

lauantai 1. toukokuuta 2021

Vallan jakaminen kolmeen kategoriaan


Käytännön valta

Seuraava jako perustuu Peter Morrissin kirjaan "Power - a philosophical analysis" ja vielä tarkemmin sanottuna omana tulkintaani kirjan näkemyksestä. Valtaa joudutaan arkikielessä käytettäessä yksinkertaistamaan runsaasti ja moni ei turhaan päätään vaivaa niillä pienillä mutta samalla hyvinkin merkittävillä vivahde-eroilla, joilla sanaa käytetään. Kirjan käyttämä termi "power" voidaankin jo yksistään kääntää useaksi eri sanaksi, niin vallaksi kuin voimaksi, silti ollen oikea käännös ja termi vaikka kyseessä on täysin eri konsepti monessa kohtaa. Harvassa moottorissa olisi hevosvaltaa liikuttaa autoa eteenpäin, samalla kun harvalla poliitikolla on voimaa liikuttaa sitä samaa autoa työntämällä. Keskitytään nyt kuitenkin siihen valtaan, joka ainakin edistyksellisten mielestä on niin yksinkertainen konsepti, että sen määrä on suoraan verrannollinen ihonväriin... joka muuten on harmaa, ihan kaikilla ihmisillä.

Käytännön valta on ensimmäinen kategoria jota usein käytetään kuvaamaan ihmisen kykyä ja mahdollisuutta tehdä jokin asia. Käytännön valtaa on niin miehen kyky painaa kaukosäätimen nappia ja vaihtaa kanavaa, kuin myös naisen valta miehen yli kertomalla mitä nappia tulisi painaa. Yhtenä merkkinä omasta käytännön vallasta voidaan pitää esimerkiksi sitä, että ne joilla on valtaa ylitsesi, pyrkivät varmistamaan että tiedät asemasi - lahjonta, kiristys ja uhkailu ovat toimivia keinoja siihen. Ei siis ihme, että totuutta pitääkin niin kovasti piilottaa ja sensuroida? Potentiaali valtaan ja vallan käyttäminen on myös syytä erottaa - rikkihapolla on valta/voima syövyttää kätesi, mutta vain jos menet kätesi siihen tunkemaan.

Ihmisen onkin syytä tunnistaa oman valtansa (rajat), mutta ehkä sitäkin tärkeämpää on ymmärtää muiden valta - mitä siis itse kykenet tekemään, mitä et kykene tekemään, samalla kun mitä muut voivat tai eivät voi tehdä sinulle. Sama tietysti pätee sen oman voimansa kanssa, jaksaako sen hillopurkin kannen ruuvata auki vai ei... vai voidaanko suomeksikin niin valta kuin voima käsittää samaksi asiaksi? Noh, joka tapauksessa käytännön vallan rajoja on vaikea arvioida tarkasti, joten joskus niitä pitää koetella. Tusina ihmistä kadulla ei ketään hetkauta, kymmenen tusinaa näyttää pelottavan vallanpitäjiä ja tuhat tusinaa ihmistä omaa riittävästi valtaa että poliisi on se joka siirtyy, ei se joukko... kunnes se raja tulee vastaan ja väkivaltakoneisto saa käskyn osoittaa valtansa. Oikeat vallanpitäjät eivät ole yleensä kovin halukkaita luopumaan tahi jakamaan valtaansa.


Moraalinen valta

Moraalista puhuttaessa vallan suhteen tarkoitetaan enemmänkin vastuuta ja velvollisuutta. Lain suhteen vastuu on helppo osoittaa vallan suhteen - alibi merkitsee, että todistat olevasi ilman valtaa tehdä mitä sinun syytetään tehneen. Jos pystyt todistamaan olleesi satojen kilometrien päässä tapahtumapaikasta, sinulla ei voinut olla mitään valtaa tapahtuneen rikoksen suhteen. Moraalinen vastuunpakoilu taas on poliitikkojen lempilaji, koska kukaan ei tietenkään ole missään vastuussa huonoista päätöksistä, siinä kun hyvien päätösten kanssa halutaan esittäytyä ainoana kunnian ansaitsevana tahona. Tällöin kyse on siis yleensä jostain asiasta, joka on tapahtunut ja jälkipyykkiä käydessä todistellaan kuka ja millä vallalla asiat menivät kuinka menivät.

Velvollisuus on myös valtaa ja monasti sen käyttämättä jättämistä. Voidaan puhua esimerkiksi virkavelvollisuudesta tehdä jokin asia ja taas jos ei tehty niin lähdetään etsimään kenellä olikaan se vastuu. Tekemättä jättäminen voidaan jakaa kahteen kategoriaan: kykenemätön tai haluton. Eduskuntaamme voidaan pitää tälle hetkellä loistavana esimerkkinä tästä vallan ominaisuudesta velvollisuutena - meillä on 199 halutonta edustajaa tekemään asioita kansan parhaaksi ja yksi kyvytön (Ano), jonka kyvyttömyys johtuu yksinkertaisesti järjestelmän tavasta määrittää se valta. Yksi mies kun ei äänestyksissä ja esityksissään omaa kuin sen 0,5% koko eduskunnan omaamasta vallasta. Haluttomuus taas voi johtua lukemattomista eri syistä...

Kansa on ensin oikeuttanut vallan näille 200:lle edustajalle ja nyt he ovat velvollisia ajamaan kansan asiaa. He eivät kuitenkaan näin tee ja valta onkin siinä suhteessa negaatio - he kieltäytyvät käyttämästä sitä valtaa johon heillä on velvollisuus. Toki poliitikot tekevät paljon, käyttäen sitä valtaansa kansan yli, joista heillä sitten on vastuu. Harmittavasti poliitikot harvemmin joutuvat vastuuseen yhdestäkään huonosta päätöksestään vaan aina löytyy joku selitys tai vaihtoehtoisesti syntipukki miksi asiat ovat niin päin helvettiä. Velvollisuus heillä olisi, mutta täysi haluttomuus estää heitä käyttämästä valtaansa kansan parhaaksi. Mutta onko se sitten loppuviimein kansan vastuulla laittaa ne poliitikot vastuuseen? Kansahan on kuitenkin vallassa... vai onko vaan niin, että se median valta on kansan yli, mutta sekään ei kanna vastuutaan saatikka noudata velvollisuuttaan pitää kansa ajan tasalla.


Arvioitavan vallan konsepti

Morrissin kolmas kategoria vallalle on arvioitava valta, eli kun arvioimme, arvostelemme ja ennen kaikkea tuomitsemme sosiaalista järjestelmää. Voimme arvioida esimerkiksi yksilön valtaa yhteiskunnassa sen mukaan kuinka paljon oikeuksia ja vapauksia hänellä on. Kuinka paljon valtiovalta käyttää valtaansa eli sekaantuu yksilön elämään ja kuinka paljon valtaa valtio käyttää yksilön yli, hänen itsemääräämisoikeutta vastaan. Voidaanko yhteiskuntaa siis kutsua vapaaksi tai demokraattiseksi, jos kansalla ei ole vapauksia eikä se voi vaikuttaa omiin saatikka yhteiskunnan asioihin? Sanonta "jos äänestämällä voisi vaikuttaa, meidän ei annettaisi niin tehdä" onkin kuvaava tässä tilanteessa - kenellä se valta on ja keiden yli?

Ajatellaan sitten vaikkapa mielenilmaisuja, nyt kun on sopivasti 1.5.2021 ja kadut ovat (toivottavasti, kirjoitan tätä ennen kuin miekkarit alkavat) täyttymässä ihmisistä osoittamassa mieltään ties mistäkin asiasta. Yksilöllä on hyvin vähän valtaa ja ääntä, mutta muodostaessaan ryhmän, sen vallan voidaan arvioida kasvavan. Ainakin siihen reagoidaan niin kuin se olisi merkittäväkin valta, jonka ei parane vapaasti kadulla viilettää. Samalla kun sen ryhmän valta siis kasvaa, kasvaa sen yksilön valta, mutta samalla se yksilö menettää osan vallastaan - yksilönvapauden, jossa hänen oma äänensä vaikuttaa. Ryhmä siis niin kasvattaa kuin vähentää yksilön valtaa, mutta pitääkö väite paikkansa, että ryhmällä on enemmän valtaa kuin yksilöidensä summa, onkin jälleen vaikeammin arvioitava asia.

Mutta tämä on toki vain filosofista pohdintaa, että kykenisimme hahmottamaan jonkin asian - vallan. Yksinkertaistukset siitä, kuinka sosiaalinen asema, ihonväri tai seksuaalinen suuntaus vaikuttaisivat yksilön valtaan ovat tyypillisiä nykypäivän keskustelussa, mutta niillä ei usein ole juurikaan kosketuspintaa todellisuuden kanssa. Emme edelleenkään ole nimettömiä ryhmän jäseniä vaan yksilöitä, joiden yksittäiset merkittävät asiat ovat huomattavasti suurempia vaihteluiltaan kuin ne ryhmien määrittämät uhriasemat. Helppo tapa selvittää kenellä on valtaa ylitsesi on katsoa, ketä et saa kritisoida. Sensurointi ja vaientaminen ovat vallanpitäjien keinoja varmistaa, ettei kansalle muodostu vääriä mielipiteitä siitä, kuka on vallassa ja kenellä on vastuu tai velvollisuus sen vallan suhteen. Kenellä on oikeus tai velvollisuus määrittää mitä ihmiset saavat sanoa tai ajatella? Siinä voidaan arvioida millaisessa yhteiskunnassa oikein elämme...