Vallan jakaminen kolmeen kategoriaan

Käytännön valta

Seuraava jako perustuu Peter Morrissin kirjaan "Power - a philosophical analysis" ja vielä tarkemmin sanottuna omana tulkintaani kirjan näkemyksestä. Valtaa joudutaan arkikielessä käytettäessä yksinkertaistamaan runsaasti ja moni ei turhaan päätään vaivaa niillä pienillä mutta samalla hyvinkin merkittävillä vivahde-eroilla, joilla sanaa käytetään. Kirjan käyttämä termi "power" voidaankin jo yksistään kääntää useaksi eri sanaksi, niin vallaksi kuin voimaksi, silti ollen oikea käännös ja termi vaikka kyseessä on täysin eri konsepti monessa kohtaa. Harvassa moottorissa olisi hevosvaltaa liikuttaa autoa eteenpäin, samalla kun harvalla poliitikolla on voimaa liikuttaa sitä samaa autoa työntämällä. Keskitytään nyt kuitenkin siihen valtaan, joka ainakin edistyksellisten mielestä on niin yksinkertainen konsepti, että sen määrä on suoraan verrannollinen ihonväriin... joka muuten on harmaa, ihan kaikilla ihmisillä.

Käytännön valta on ensimmäinen kategoria jota usein käytetään kuvaamaan ihmisen kykyä ja mahdollisuutta tehdä jokin asia. Käytännön valtaa on niin miehen kyky painaa kaukosäätimen nappia ja vaihtaa kanavaa, kuin myös naisen valta miehen yli kertomalla mitä nappia tulisi painaa. Yhtenä merkkinä omasta käytännön vallasta voidaan pitää esimerkiksi sitä, että ne joilla on valtaa ylitsesi, pyrkivät varmistamaan että tiedät asemasi - lahjonta, kiristys ja uhkailu ovat toimivia keinoja siihen. Ei siis ihme, että totuutta pitääkin niin kovasti piilottaa ja sensuroida? Potentiaali valtaan ja vallan käyttäminen on myös syytä erottaa - rikkihapolla on valta/voima syövyttää kätesi, mutta vain jos menet kätesi siihen tunkemaan.

Ihmisen onkin syytä tunnistaa oman valtansa (rajat), mutta ehkä sitäkin tärkeämpää on ymmärtää muiden valta - mitä siis itse kykenet tekemään, mitä et kykene tekemään, samalla kun mitä muut voivat tai eivät voi tehdä sinulle. Sama tietysti pätee sen oman voimansa kanssa, jaksaako sen hillopurkin kannen ruuvata auki vai ei... vai voidaanko suomeksikin niin valta kuin voima käsittää samaksi asiaksi? Noh, joka tapauksessa käytännön vallan rajoja on vaikea arvioida tarkasti, joten joskus niitä pitää koetella. Tusina ihmistä kadulla ei ketään hetkauta, kymmenen tusinaa näyttää pelottavan vallanpitäjiä ja tuhat tusinaa ihmistä omaa riittävästi valtaa että poliisi on se joka siirtyy, ei se joukko... kunnes se raja tulee vastaan ja väkivaltakoneisto saa käskyn osoittaa valtansa. Oikeat vallanpitäjät eivät ole yleensä kovin halukkaita luopumaan tahi jakamaan valtaansa.


Moraalinen valta

Moraalista puhuttaessa vallan suhteen tarkoitetaan enemmänkin vastuuta ja velvollisuutta. Lain suhteen vastuu on helppo osoittaa vallan suhteen - alibi merkitsee, että todistat olevasi ilman valtaa tehdä mitä sinun syytetään tehneen. Jos pystyt todistamaan olleesi satojen kilometrien päässä tapahtumapaikasta, sinulla ei voinut olla mitään valtaa tapahtuneen rikoksen suhteen. Moraalinen vastuunpakoilu taas on poliitikkojen lempilaji, koska kukaan ei tietenkään ole missään vastuussa huonoista päätöksistä, siinä kun hyvien päätösten kanssa halutaan esittäytyä ainoana kunnian ansaitsevana tahona. Tällöin kyse on siis yleensä jostain asiasta, joka on tapahtunut ja jälkipyykkiä käydessä todistellaan kuka ja millä vallalla asiat menivät kuinka menivät.

Velvollisuus on myös valtaa ja monasti sen käyttämättä jättämistä. Voidaan puhua esimerkiksi virkavelvollisuudesta tehdä jokin asia ja taas jos ei tehty niin lähdetään etsimään kenellä olikaan se vastuu. Tekemättä jättäminen voidaan jakaa kahteen kategoriaan: kykenemätön tai haluton. Eduskuntaamme voidaan pitää tälle hetkellä loistavana esimerkkinä tästä vallan ominaisuudesta velvollisuutena - meillä on 199 halutonta edustajaa tekemään asioita kansan parhaaksi ja yksi kyvytön (Ano), jonka kyvyttömyys johtuu yksinkertaisesti järjestelmän tavasta määrittää se valta. Yksi mies kun ei äänestyksissä ja esityksissään omaa kuin sen 0,5% koko eduskunnan omaamasta vallasta. Haluttomuus taas voi johtua lukemattomista eri syistä...

Kansa on ensin oikeuttanut vallan näille 200:lle edustajalle ja nyt he ovat velvollisia ajamaan kansan asiaa. He eivät kuitenkaan näin tee ja valta onkin siinä suhteessa negaatio - he kieltäytyvät käyttämästä sitä valtaa johon heillä on velvollisuus. Toki poliitikot tekevät paljon, käyttäen sitä valtaansa kansan yli, joista heillä sitten on vastuu. Harmittavasti poliitikot harvemmin joutuvat vastuuseen yhdestäkään huonosta päätöksestään vaan aina löytyy joku selitys tai vaihtoehtoisesti syntipukki miksi asiat ovat niin päin helvettiä. Velvollisuus heillä olisi, mutta täysi haluttomuus estää heitä käyttämästä valtaansa kansan parhaaksi. Mutta onko se sitten loppuviimein kansan vastuulla laittaa ne poliitikot vastuuseen? Kansahan on kuitenkin vallassa... vai onko vaan niin, että se median valta on kansan yli, mutta sekään ei kanna vastuutaan saatikka noudata velvollisuuttaan pitää kansa ajan tasalla.


Arvioitavan vallan konsepti

Morrissin kolmas kategoria vallalle on arvioitava valta, eli kun arvioimme, arvostelemme ja ennen kaikkea tuomitsemme sosiaalista järjestelmää. Voimme arvioida esimerkiksi yksilön valtaa yhteiskunnassa sen mukaan kuinka paljon oikeuksia ja vapauksia hänellä on. Kuinka paljon valtiovalta käyttää valtaansa eli sekaantuu yksilön elämään ja kuinka paljon valtaa valtio käyttää yksilön yli, hänen itsemääräämisoikeutta vastaan. Voidaanko yhteiskuntaa siis kutsua vapaaksi tai demokraattiseksi, jos kansalla ei ole vapauksia eikä se voi vaikuttaa omiin saatikka yhteiskunnan asioihin? Sanonta "jos äänestämällä voisi vaikuttaa, meidän ei annettaisi niin tehdä" onkin kuvaava tässä tilanteessa - kenellä se valta on ja keiden yli?

Ajatellaan sitten vaikkapa mielenilmaisuja, nyt kun on sopivasti 1.5.2021 ja kadut ovat (toivottavasti, kirjoitan tätä ennen kuin miekkarit alkavat) täyttymässä ihmisistä osoittamassa mieltään ties mistäkin asiasta. Yksilöllä on hyvin vähän valtaa ja ääntä, mutta muodostaessaan ryhmän, sen vallan voidaan arvioida kasvavan. Ainakin siihen reagoidaan niin kuin se olisi merkittäväkin valta, jonka ei parane vapaasti kadulla viilettää. Samalla kun sen ryhmän valta siis kasvaa, kasvaa sen yksilön valta, mutta samalla se yksilö menettää osan vallastaan - yksilönvapauden, jossa hänen oma äänensä vaikuttaa. Ryhmä siis niin kasvattaa kuin vähentää yksilön valtaa, mutta pitääkö väite paikkansa, että ryhmällä on enemmän valtaa kuin yksilöidensä summa, onkin jälleen vaikeammin arvioitava asia.

Mutta tämä on toki vain filosofista pohdintaa, että kykenisimme hahmottamaan jonkin asian - vallan. Yksinkertaistukset siitä, kuinka sosiaalinen asema, ihonväri tai seksuaalinen suuntaus vaikuttaisivat yksilön valtaan ovat tyypillisiä nykypäivän keskustelussa, mutta niillä ei usein ole juurikaan kosketuspintaa todellisuuden kanssa. Emme edelleenkään ole nimettömiä ryhmän jäseniä vaan yksilöitä, joiden yksittäiset merkittävät asiat ovat huomattavasti suurempia vaihteluiltaan kuin ne ryhmien määrittämät uhriasemat. Helppo tapa selvittää kenellä on valtaa ylitsesi on katsoa, ketä et saa kritisoida. Sensurointi ja vaientaminen ovat vallanpitäjien keinoja varmistaa, ettei kansalle muodostu vääriä mielipiteitä siitä, kuka on vallassa ja kenellä on vastuu tai velvollisuus sen vallan suhteen. Kenellä on oikeus tai velvollisuus määrittää mitä ihmiset saavat sanoa tai ajatella? Siinä voidaan arvioida millaisessa yhteiskunnassa oikein elämme...