Uusi alku toisaalla, #Hajatuskuplia

Kuten edellisessä postauksessa jo ilmoitin, #Funtsittavaa päättyy. Kaikki nykyiset postaukset siis säilyvät täällä, mutta uusia ei tämän jälkeen enää ainakaan vanhassa muodossa tulla lisäämään. Jahka tämä maailma tästä vähän selvenee, tulen siirtämään kaiken uuden blogituotannon osoitteeseen https://hajatuskuplia.blogspot.com/ - osoitteeseen. Ajatus on vaihtaa tyyliä sen suhteen, että poistan itseltäni rajoitukset niin aiheista kuin tyylistä, siinä kun tämä blogi oli lähes täysin formaatissa 3x3 pätkää tekstiä ilman kuvia. Jos hajatelmani kiinnostavat, uusi osoite on siis Hajatuskuplia. Jossain välissä sama tulee tapahtumaan myös Youtube-kanavan ja todennäköisimmin Twitterin/X:n kanssa, mutta siihen voi mennä vielä kuukausia.

Kiitos ja kumarrus,
Jukka

#Funtsittavaa päättyy…

Tiensä pää

Useita kuukausia on tässä aloiteltu, lopeteltu ja pidetty taukoja, ilman selvää suuntaa ja vaikutusta. Jatkuva seilaaminen suuntaan ja toiseen ei yleensä ole toimiva ratkaisu mihinkään, joten olen harkinnan jälkeen päättänyt laittaa pillit pussiin koko #Funtsittavaa-tuotannon suhteen. Tämä koskee siis blogia, podia, Twitteriä ja osin naamakirjaakin. En kuitenkaan poista mitään menneitä tuotoksia, eli ne saavat jäädä kummittelemaan jälkipolville saakka, tai kunnes vallanpitäjät päättävät ne tuhota väärien näkemysten vuoksi.

Jos joskus hamassa tulevaisuudessa päätän vielä jotain niistä jatkaa, mitään ilmoitteluja en tule siitä tekemään vaan materiaalia sitten vaan ilmaantuu niihin ja se jatkuu tai ei jatku sen jälkeen. Ehkäpä löydän jonkin uuden suunnan ja aloitan nollilta, sekin on mahdollista, tosin terveydentilasta johtuen varsin epätodennäköistä. Päätös on raskas, mutta tässä tilanteessa se on ainoa mahdollinen... onko se oikea päätös — vain aika näyttää. Yhteensä materiaalia oli siis tähän päivään mennessä 613 tekstiä, yli 300 videota ja yksi kirja. Aloitan nyt kuukauden-parin lähes täydellisen radiohiljaisuuden...

Kiitos ja kumarrus
Jukka Ojala, 16.09.2023
Mieti, se ei ole laitonta... vielä

Maailma pelastuu odottamalla, kuulemma

Ihan pian, hyvä tästä tulee

Viimeisten päivien, ehkäpä viikkojen, aikana on ainakin itselle tullut varsin selväksi se, että kiinnostus tämän nykytyrannian pysäyttämiseksi on kyllä olemassa, mutta sille tekeminen tuuleen huutamisen lisäksi ei niinkään. Muutamat taistelevat kynsin hampain sitä tuulimyllyä vastaan ja pettyvät karvaasti joka ikinen kerta kun sitten tekemisen kohdalla se nyökyttely materialisoituu kouralliseksi ihmisiä. Samaan aikaan kun ”rasismia” vastaan sotarummut raikaavat kaikkialla ja tuhatpäiset ihmisjoukot pitävät asiaa esillä. Toki kuten jo sanoin podissani (Ensin ne tulivat hakemaan…) aikaisemmin, se on suunnilleen sama 1% koko kuulijakunnasta joka vastaa siihen kutsuun - valtamediaan uskovia on miljoonia, siinä kun väärinajattelijoita joitain tuhansia, joten se 1% on kymmeniä tuhansia vs. jokunen kymmenen. Kyllähän joku muu aina sitten tekee, riittää että odottaa? Mutta mitä sitä odotetaan?

Lähes 80% kansasta odottaa, että ne päättäjät tekevät asialle jotain. Kun käy äänestämässä oikein niin kyllä se siitä korjaantuu. Sanna Ukkolan kolumni (Sanna Marin valehteli äänestäjilleen — Ja se on ihan oikein!) vääntääkin asian rautalangasta, eli päättäjät sekä media valehtelevat omaksi edukseen ja se on ihan oikein! Koska eihän se oma ehdokas nyt koskaan valehtelisi, mutta ne muut. Osa väärinajattelijoista haluaa sitten itse kalifiksi kalifin paikalle ja rummuttavat sitä ”oikein äänestämistä” korjaukseksi tähän, mikä on sitä myrkyllistä hopiumia kuulijoilleen ja joko ymmärtämättömyyttä, tietämättömyyttä tai hulluutta ehdokkailta itseltään kuvitella, että niillä poliitikoilla olisi oikeasti valtaa asioista. Useampikin poliitikko kun on ihan avoimesti kertonut sen karun todellisuuden, että ne jotka äänestetään eivät ole vallassa ja ne jotka ovat vallassa, eivät ole kenenkään äänestettävissä. Onneksi sentään pian saadaan äänestää presidentistä ja riidellä siitä, kuka niistä alle 1% kannatuksen omaavista ehdokkaista on oikea ja olet tyhmä jos äänestät niistä väärää!

Kun QAnonin kannattajat sanoivat ”luottakaa suunnitelmaan”, suuri joukko nauroi asialle kuinka tämä odottaminen ja jonkun muun tekemisen odottaminen ei mitään ratkaise. Siis aivan kuten se äänestäminenkin. Onneksi sentään voi odottaa paljon paremmin, kuten vaikkapa lopun aikoja ja Jeesuksen toista tulemista? Tai sitten voi odottaa suojassa kupolin alla, koska mitään pahaa ei tapahdu koska se on vain illuusio? Aina tulee joku messias, joka pelastaa ja korjaa asiat, vaikka näin ei ole vielä kertaakaan tapahtunut, mutta kyllä se sillä seuraavalla kerralla. Vaikka esimerkiksi de la Boétie ja Havel asiasta kirjoittvatkin jo hyvän aikaa sitten, ei niistäkään teoksista haluta ottaa opiksi. Siis ottaa opiksi mitä? Että vaikka se valta kyettäisiinkin jollain ihmeen kaupalla siirtämään oikeasti hyvää tarkoittavien tahojen käsiin, se ei sielä tule säilymään koska sinne näkyvään valtaan on aina pyrkimässä lukematon määrä ihmisiä, joita ei koskaan saisi päästää valtaan. Onneksi ne näkyvät tahot omaavatkin varsin rajallisen määrän valtaa, minkä vuoksi yhdenkään sinne pyrkivän toimilla ei ole isossa kaavassa paskankaan väliä? Mutta odotellaan nyt…


Kulttuuri on se (vasta)voima

Lähihistoriasta voidaan kuitenkin ottaa muutama esimerkki siitä, missä se kansan oma valta piilee. Itä-Saksa ja Tšekkoslovakia olivat molemmat melkoisen vahvan tyrannian alla vuosikausia ja kansa itse ymmärsi asian, koska se oli heille arjessakin niin päivänselvä asia. Kun ”vapaus” vihdoin saapui, ei mennyt aikaakaan kun sinne johtoon keplotteli tiensä uusi joukko vähemmän hyveellisiä ihmisiä, mutta se kansa, petoksesta huolimatta, ei kuitenkaan ollut unohtanut niitä vielä huonompia aikoja eivätkä he halunneet enää sinne takaisin. Vaikka se sirkus siis pyörikin jo uudella vauhdilla kohti seuraavaa tyranniaa, tavan kansa eli osittain edelleen niiden arvojen mukaan, joka kaatoi sen edellisen tyrannian. Tulevat ja nykyiset sukupolvet eivät tietenkään olleet koskaan kokeneet sitä vanhaa tyranniaa, mutta jokainen sukupolvi on historian saatossa lähes aina kapinoinut sitä sen hetkistä tilaa vastaan mikä mahdollistaa aina sen kulttuurin muutoksen. Koska myös ne oikeat vallanpitäjät tämän tajuavat, he osaavatkin ottaa sen huomioon muokatessaan niitä tulevia polvia kapinoimaan niitä vastaan, jotka yrittävät kapinoida sen hetkistä valtaa vastaan.

Suomi ei ainakaan vielä ole kuitenkaan joutunut niin vahvan tyrannian alle, että kansa olisi sitä yhtään isommin joukoin lähtenyt vastustamaan. Kyllä, joitain muutoksia on esimerkiksi työläisten suunnalta saatu tehtyä aikoja sitten, mutta mitään vastaavaa kuten yllä olleissa esimerkeissä ei ole ollut. Eurostoliitto pyrkii kuitenkin nyt luomaan maastamme avokaivoksen, eli kun se muutos tapahtuu, muutaman sukupolven jälkeen se voisi olla riittävän suuri tyrannia että sitä lähdettäisiin vastustamaan suurin joukoin. Nykyäänhän se ei vaikuta juuri muihin kuin taajamien ulkopuolilla asuviin, koska kaupungeissa on mukava olla ja elää kaiken sen kulttuurisen rikastuksen keskellä. Tämä kulttuurien sekoittaminen on myöskin täysin tahallista, koska yhtenevä kulttuuri on se vastavoima, joka kykenee estämään tyrannian… siis muutaman sukupolven jälkeen.

Mutta miksi ihmeessä löytyy niin paljon ihmisiä, jotka tahallaan ajavat tätä maatamme ja kultturiamme vessanpöntöstä alas? Ukkolahan sen jo kertoikin - oma etu. Suuri joukko ihmisistä hyötyy henkilökohtaisesti vallanpitäjien agendasta ja kun muista ei tarvitse välittää viittä vesilusikkaa, päätös on varsin helppo ajaa omaa etuaan muiden ylitse. Toki jokainen ihminen ajaa mieluummin omaa kuin muiden etua, mutta hieman harvempi on niin valmis tekemään muiden kustannuksella. Mitään omantunnon tuskia ei näytä olevan kuin aniharvalla valtamedian toimittelijalla, kun he ajavat tätä suurta nollausta eteenpäin. Palkkiovirat ja shampanjapöydät odottavat niitä, jotka ajavat agendaa siinä kun muut joutuvat orjan asemaan, mutta mitäs niistä muista välittämään kun itse hyötyy, eikös? Ranskassa aikoinaan nämä omaa etua ajaneet palkittiin pikaparturoinnilla, tosin siinäkin kohden vain vaihdettiin näkyvä valta toiseen kansan kiihottamisella. Vallankaappauksen kun voi tehdä monella tapaa.


Popparit esiin

Mitä siis tässä voi enää tehdä? Omalla tavallaan kaikki tämä odottaminen on lähinnä itsensä toteuttavaa profetiaa, tosin mitään takeita ei ole sille että se messias tulee ja pelastaa. Jokainen ryhmä rummuttaa sitä omaa tarinaansa ja kertoo kuinka maailma sitten kaiken sen kaaoksen jälkeen on parempi paikka. Mutta kenen profetia on oikeassa? Kristittyjen tai jonkun muun uskontokunnan, ilmastokultin vaiko kenties intersektionaalisen woke-pellemaailman? Kaikki lupaavat utopiaa, jota edeltää ”vaikeat ajat”. Siinä vaan on se, että sama kulttuurien kiertokulku on jatkunut vuosituhansia - jokin ryhmittymä nousee valtaan, elämä on ”mukavaa” joka saa ihmiset unohtamaan ne omaa etuaan ajavat mulkerot, mulkerot vievät tuhkatkin pesästä ja imperiumi tuhoutuu sen seurauksena… ja jäljelle jääneet rakentavat uuden, paremman, joka käy läpi samankaltaisen kiertokulun omaan loppuunsa saakka. Yksi suurimmista eroista entiseen on lähinnä se, että ihmiskunta omaa nyt aseet puhdistaa koko maapallon kaikesta elämästä. Ja nämä omaa etuaan ajavat mulkerot luulevat itse siitä selviävänsä.

Kansalla olisi siis mahdollisuus, kuten on todistettavasti tapahtunut, muuttaa se suunta hetkellisesti ja saada joitain vuosia tai vuosikymmeniä jatkoaikaa tälle ”länsimaiselle demokratialle”. Taistelutahtoa sille on kuitenkin varsin vähän, koska valtamedian illuusio on vahvempi kuin ehkäpä koskaan ennen. Niin kauan kun ihmiskunta uskoo yhteenkään oikeutettuun valtaan muiden yli, tämä sama kiertokulku tulee kuitenkin jatkumaan ja ihmisten välinen kilpailu ajaa kansat ensin nousuun ja sitten lopulta tuhoon. Toki jää nähtäväksi että onko se jokin yliluonnollinen voima joka pelastaisi ihmiskunnan, mutta kun sama kierto on jatkunut jo kauan ennen kuin ne tarinat luotiin niin todennäköisyys sille ei ole ehkä se korkein. Mutta aina siihen voi uskoa ja usko tuo lohtua tähän synkkään maailmaan. Ehkäpä siksi niitä tarinoita kerrotaankin, että jossain olisi toivoa paremmasta kun se sama omaa etuaan ajattelevien joukko aiheuttaa sen saman kierron uudestaan ja uudestaan? Ja eiväthän ne vallanpitäjät nyt itse kirjoittaisi satuja, joka oikeuttaa heille vallan kansan yli ja kansa ottaa kuivana kakkoseen koska heille luvataan tuonpuoleisessa pelastus, eihän?

Jokaisen on itse löydettävä se oma tie tässä maailmassa. On se sitten odottamista, tekemistä tai mitä lie. Oman onnen löytäminen ei ole mikään helppo juttu ja ilman toivoa paremmasta moni vaipuukin masennukseen tai alkaa vaikkapa ajamaan sitä omaa etuaan muiden kustannuksella. Osa löytää ne pyhät tekstit pelastukseksi, toiset taas etsivät totuutta elämästä muiden kirjojen sivuilta - niin filosofisista kirjoituksista kuin siitä viimeisimmästä ilmastoraportista. Jokainen ryhmä propagoi sitä omaa utopiaansa toisille ja nämä tarinat taistelevat sitten ihmisten mielissä ja sydämissä keskenään. Mikä niistä on oikein, siihen emme taida löytää vastausta ihan heti, jos koskaan. Itse meinaan pohtia näitä asioita ja tehdä asioita, jotka tuovat sitä iloa ja valoa. En koe olevani oikeutettu liioin muita juurikaan neuvomaan mitä tehdä ja mihin uskoa, mutta yhden viisauden voisin jakaa: älä ole kusipää... Kuten nuo vallanpitäjät ja heidän vahtikoiransa mediassa ovat… jos jotain asiaa voidaan pitää ”pahana”, laskisin halun tahallaan vahingoittaa muita omaa etua ajaakseen sellaiseksi.

Yksinkertainen maailma (ja jatkoa lättymaahan)

Ymmärtäminen vaikeaa, uskominen helppoa

Alkuun pitää heti mainita, että tarkoitukseni ei ole uskotella kenellekään mitään, vaan puran ajatuksia tekstiksi ja jokainen saa uskoa edelleenkin juuri siihen mihin haluaa. Hiljattain tekemäni striimi (FPod Live - 12.09.2023) saikin varsin mielenkiintoisen vieraan paikalle: Artisokka. Hän oli lukenut edellisen blogini lättymaasta ja halusi keskustella asiasta livessä. Jos asia kiinnostaa, video löytynee ainakin vielä Youtubesta ja Kansantubesta, mutta en laita ulkoisia linkkejä tähän. Kommenteista päätellen kantani aiheeseen triggeröi ihmisiä melkoisesti, mikä oli tietysti osittain tarkoituskin - ajatteleminen ja omien uskomusten haastaminen ovat tärkeitä asioita, ainakin omasta mielestäni. On hyvä huomata, että jokainen ihminen näkee asiat sillä omalla tavallaan, joten yhden ihmisen kommentit kuvastavat tasan tarkkaan sen yhden näkemystä, mikä tuntui unohtuvan lättyyn uskovilta aika vahvasti. Se että heillä ei ole olemassa yhtä yhtenäistä näkemystä pitäisi olla samalla vihje siitä, että maan olevan pallo ei liioin ole mikään yksi yhtenäinen näkemys joka automaattisesti tarkoittaa, että kaikki mahdolliset asiat jotka siihen yleensä liitetään, olisivat näkemyksiä jotka kaikki jakavat. Älä siis oleta, kysy.

Artisokan, samoin kuin varsin monen muun flättärin uskomukseen kuuluu se, että tämä kappale jolla elämme on Jumalan luoma. Kaikki mikä siihen kuuluu on siten samasta lähteestä, mikä herättääkin joitain kysymyksiä. Jos kerran kaikkivoimainen jokin on luonut maan, eikö se sama voima olisi voinut aivan yhtä helposti luoda koko universumin planeettoineen ja avaruuksineen päivineen? Missään sielä pyhissä teksteissä kun ei mainita, etteikö se kaikki muukin olisi samasta lähteestä, kuin myös mitään mainintaa siitä lätystä kupolin alla ei ole. Jos maa olisi siis vain lumisadepallo, eli kiekko kupolin sisällä, onko se vain jokin työpöytäkoriste Jumalan työpöydällä vai mikä? Aivan yhtä hyvin se sama olento olisi voinut tehdä alkuräjähdyksen ja sitten joutessaan nikkaroida kokonaisen universumin ympärillemme, eikö totta? Se jos joku osoittaisi kaikkivoimaisuutta, kun tekee äärettömän suuren maailmankaikkeuden eikä vaan yhtä säälittävää kiekkoa, jonka sisälle lukitsee olentoja… omaksi ilokseen?

Suurinta osaa ihmisistä ei ole kiinnostanut, eikä koskaan myöskään tule kiinnostamaan se seikka, mikä on tämän maan muoto. Toisin kuin flättärit ajattelevat, ihmiset ovat jo vuosituhansia kyllä laskeneet maan olevan jokin pyöreä kappale niin Kiinassa, antiikin Kreikassa, Intiassa kuin lähi-idässä jo paljon ennen kristittyjä. Jos se kirkko, eli vallanpitäjät, ovat sanoneet maan olevan X, silloin kansa on siihen uskonut koska heillä ei ole ollut niin keinoja, kuin mielenkiintoa lähteä asiaa kyseenalaistamaan. Miksi? Koska se ei vaikuta heidän elämäänsä millään tavalla. (Juuri) Mikään asia ei muuksi muutu sillä, minkä muotoinen se maailma on oikeasti on. Ihmiset elävät elämäänsä ja kuolevat täsmälleen samojen luonnon lakien alaisuudessa, oli se muoto mikä tahansa. Kyllä, vallanpitäjät käyttävät tarinoita ohjaamaan ihmisten mielipiteitä ja saavat heidät toimimaan varsin yhtenevästi haluamallaan tavalla ja näin on tapahtunut jo varsin pitkään. Kun vallanpitäjä on vaihtunut, virallinen tarina maailman toiminnasta on yleensä seurannut sen uuden hallitsijan näkemystä asioista. Vapaasti havaittaville asioille on haettu sitten selityksiä milloin mistäkin suunnasta ja niille on sitten yritetty kehittää eri teorioita tai uskomuksia.


Tiede on yksinkertaistus monimutkaisesta maailmasta

Kun ihminen ei vielä omannut kaikkia vermeitä auttamaan havainnointia, helpoin selitys asioiden suhteen oli vain sanoa sen olevan juuri sen hetkisen oikean yliolennon tahto ja sääntö. Ja miksi sitä oltaisiin edes epäilty, kun asiat vaikuttivat menevän sen tarinan mukaan? Yhtäkään suurempaa voimaa kun ei kyetty todistamaan olemattomaksi, joten niin sen täytyi olla. Pitkään myös tiede oli asioiden havaitsemista ja päättelyä miksi asia niin mahtoi olla, mutta sitä lähdettä ei kuitenkaan epäilty - kaikki ne asiat olivat edelleen Luojan tekosia. Että ennustettavuutta kyettiin parantamaan, ihmiset koettivat päätellä miten asiat sillä ihmisen tasolla pelasivat ja vuosituhansien aikana kyettiinkin muodostamaan runsaasti tietoa siitä, mikä toimisi ja mikä ei. Kaikkea ei osattu tai kyetty vielä laskemaan nykyisellä tarkkuudella, mutta silti ne katedraalit pysyivät pystyssä ja sillat kantoivat halutun verran taakkaa. Uusia keinoja navigoida ja määritellä sijainti myös parannettiin, minkä ansiosta ihminen kykeni kartoittamaan ison osan maailmasta. Mitä sielä tuntemattomalla alueella oli, sitä ei tiedetty, mutta sitä lähdettiin sitten selvittämään ja kartoittamaan. Ja niistä vanhoistakin kartoista muodostui pallo, kun ne vedettiin yhteen.

Tiede ei kuitenkaan tuonut vastauksia ihmisen olemassaoloon, joten uskonto oli varsin tärkeä osa ihmisten maailmankuvaa. Kun teoriat evoluutiosta, eli ameebasta apinan kautta ajattelevaksi ihmiseksi saivat otetta, ihmisen merkitys monen kohdalla katosi. Niin Nietzsche (Gay Science) kuin Dostoyevski (Brothers Karamazov) pohtivatkin asiaa tästä ”kuolleesta Jumalasta” ja miksi kirkko ja sen uskomukset olivat niin tärkeitä. Tämä seikka tuntuukin vaivaavan flättäreitä melkoisesti, koska jos maa olisi ”vain” sattumankauppaa ja ihminen jonkin kosmisen pamauksen seurauksena täysin vahingossa muodostunut olento, mitä ja miksi me edes olemme? Siihen lätty antaakin helpon ja ennen kaikkea valmiin paketin, minkä vuoksi, nähdäkseni, uskomus tähän lumisadepalloon onkin niin houkuttava. Monimutkaisuuden sijaan maailma on yksinkertainen - Jumala loi sen, piste. Kaikki löytyy pyhistä teksteistä ja me olemme tärkeitä jonkun meitä suuremman voiman mukaan. Siinä kun Nietzschen tarjoama täydellinen vapaus johtaisi nihilismiin. Vapauden sijaan uusi uskomusjärjestelmä vanhan tilalle on paljon helpompi vaihtoehto, kuin että yrittäisi itse saada tolkkua maailmasta.

Nimittäin sitä sitä se tiede alunperin oli, tolkun ottamista tästä kaoottisesta maailmasta. Nämä modernit tieteenalat, intersektionaalisine feminismeineen ja ilmastohumppineen, ovat lähinnä vain uusia pyhiä tekstejä joiden tulkintaan vaan niiden ylipapit kykenevät ja muiden tulee niihin sokeasti uskoa, ovat sitten taas asia erikseen - ei niistä sen enempää tässä kohden. Mutta kaikki nämä fysiikat ja kemiat, matemaattiset keinot ennustaa lopputulos, ovat ihmisen tapa pyrkiä saamaan jotain hallintaa maailmasta. Kuinka eksaktia mikäkin osa on, se vaihtelee, samoin kuin mittakaava missä mikäkin tapa ymmärtää asia oikein pelaa. Se, että jokin toimii tiettyyn pisteeseen saakka ja sitten saadaankin ihan eri tulos kun mennään riittävän suureen tai pieneen yksikköön, osoittaa hyvin ne tieteen rajat. Emme vielä tiedä tahi ymmärrä läheskään kaikkea, mutta kykenemme ”arjessa” ennustamaan lopputuleman varsin moneen asiaan tieteen ansiosta. Ei ehkä täydellisesti, mutta riittävällä tarkkuudella. Ja siihen tarkkuuteen osa ihmisistä on käyttänyt koko elämänsä päästäkseen edes hitusen verran lähemmäksi. Jostain syystä vuosisatojen tutkimisen ja vuosikymmenten henkilökohtaisen perehtymisen voi nykyään kumota katsomalla muutaman videon, jossa joku sanoo ettei se niin ole. Jos tämä tieteen virheellisyys olisi johdonmukaista, silloin esimerkiksi se arkkitehtien ja insinöörien 9/11 tutkimus olisi myös puhdasta hömppää, eikö totta?


Paimentamisen sijaan vapaus, vapaa tahtokin?

Yksi asia siinä Artisokan kanssa käydyssä keskustelussa veikin kunnolla yöunet itselläni ja sen seurausta on sitten tämä teksti. Ei, en ole muuttanut näkemystäni maan muodosta enkä edelleenkään näe viitteitä sille, että ihmiskunta olisi mennyt kaikessa tieteessä päin honkia vain koska ”rapparit” tai jokin muu salaseura on ollut vaikuttamassa asioihin vuosisatoja. Kyllä, he ovat voineet piilottaa asioita ja tietoa, mutta suuri osa näistä tieteen tuomista edistyksistä on ihan konkreettisesti havaittavissa ja käytettävissä, mikä ainakin omalla kohdallani on melkoisen vahva todiste. Tietokoneet esimerkiksi toimivat omalla tavallaan ja se miksi ne toimivat on ihan tutkittua tietoa, ei mitään taikauskoa rapparien tieteestä. Itse en ymmärrä tietokoneista läheskään joka naksahdusta, mutta ihmiskunnan kollektiivinen tieto ja taito ovat mahdollistaneet nämä hienot härpäkkeet, joidenka ansiosta voimme riidellä asioista muiden kanssa satojen ja jopa tuhansien kilometrien päässä toisistaan. Johtuvatko ne lainalaisuudet sitten Jumalasta vaiko vaan puhtaasta sattumasta, se onkin täysin eri keskustelu.

Niin se asia joka vaivasi… tunnistin vahvasti itseni, siis sen vanhan itseni josta jo luulin päässeeni edes auttavasti eroon. Jokin asia josta tiedän riittävästi että uskallan siitä avoimesti puhua, on asia jota pidän niin tärkeänä että siitä pitää kaikille kertoa. Eikä vain kertoa, vaan pyrkiä (kaikin keinoin) saamaan muutkin ajattelemaan asiasta samalla tavalla. Itselle ne aiheet löytyvät tuolta psykologian, propagandan ja politiikan suunnasta, kuten joku saattoi jo arvata niistä 600+ tekstistä ja 300+ videosta noista aiheista. Onko se sitten iän tuomaa viisautta vaiko sulaa hulluutta, valamiehistö ei ole vielä antanut päätöstään, mutta näiden, samoin kuin kaikkien muidenkin aiheiden propagointi ei vaan enää tunnu oikealta. Ehkäpä paremmin ilmaistuna oikeutetulta, johtuen varsin vahvasti siitä jo pitemmän aikaa olleesta näkemyksestä, että kukaan ei ole oikeutettu valtaan muiden ylitse. Joten jos itse näin vaadin muilta, on varsin tekopyhää sitten itse käyttää valtaa muiden yli. Verrattuna tietysti yhtään enemmän valtaa omaaviin tahoihin nämä tekstit ja vastaavat tuotokset ovat varsin mitättömiä, mutta yhtä kaikki, pyrkiessäni suostuttelemaan muita näkemään asiat haluamallani tavalla, käytän valtaani muiden ylitse. Onneksi isoimmatkin rikkeet voi nykyään kuitata sanomalla ”sori siitä”, eikös?

Kyllä, näkemykseni mukaan maailma on edelleenkin psykopaattien hallussa ja he ajavat kansaa kuin karjaa haluamallaan tavalla teuraaksi. He manipuloivat surutta, käyttävät hyväkseen resurssien mahdollistamaa valtaansa täysin omaksi edukseen ja yllyttävät tavan kansan hyökkäämään niiden kimppuun, joidenka mielestä se ei ole millään tavalla oikein mitä ne sairaat johtajat tekevät. Mutta jokaisella on vapaa tahto ja vapaus tehdä mitä haluaa - myös olla se seteliselkärankainen nuljake. Kansa ei tietenkään asiaa niin näe, koska heidät on manipuloitu uskomaan ties mihinkä ”länsimaiseen demokratiaan”, vaikka sekin on todistettavissa virheelliseksi tarinaksi ja siitä on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja jo nyt. Ehkäpä se on se Nietzschen tuntema ahdistus, kun näkee miten maailma pyörii mutta ei pysty sille mitään tekemään? Ja vaikka pystyisikin, kuuluisikokaan tehdä mitään? Totuus on se mikä itselle toimii on hunan näkemys asiasta… Itse aion edelleenkin niin puhua ja kirjoittaa niistä, mitä pidän itse totena - jokainen saa ihan vapaasti päättää miten sen tiedon sitten ottaa. Kenellekään en enää lähde tuputtamaan asioita… paitsi ehkä huomenna siitä yhdestä asiasta? Rauha ja vapaus, niillä päästäisiin pitkälle, mutta kuka niitä kaipaa kun voidaan kilpailla siitä, kuka on oikeimmassa.

Lättymaasta

Vielä kerran pojat…

Kymmenkunta vuotta tässä on tullut seurattua turhankin likeltä tätä ”keskustelua” maan muodosta. Toistasataa tuntia videomateriaalia ja tuhansittain eri kuvia (meemejä pääosin) nähtynä, joten ei voi väittää etten olisi tehnyt kotiläksyjäni sen suhteen. Sillä ei tietenkään ole merkitystä, koska olen nähnyt vain niitä vääriä videoita, kuulemma, koska ne oikeat videot on piilotettu ties minne. Jos niitä salaisia satavarmoja todisteita kysyy, tapahtuu lähes aina hiljaisuus, mutta aina joskus joku heitää salaisen soittolistan tai linkin johonkin salaiseen paikkaan. Ja arvatkaas mitä? Ne videot ovat juuri yhtä vahvoja todisteita kuin ne tsiljoona muutakin. Osa niihin uskoo ja väittää niitä todeksi, lopuille ne ovat hölynpölyä. Kaikki propagandan keinot on kaivettu niissä kuvissa ja videoissa esiin, mikä luulisi soittavan hälytyskelloja, mutta aivan kuten tavikset katsovat Ylenantoa, flättärit katsovat omien messiaidensa jokaisen videon siinä toivossa, että sieltä löytyy aina siihen seuraavaan väitteeseen oikea vastaus. Vastauksia niistä toki löytyy, mutta siinä törmätään yhteen vakavaan ongelmaan lättyteoriassa.

Nimittäin siihen, että ei ole olemassa yhtäkään lättyteoriaa. On olemassa se tsiljoona ”todistetta”, jotka mukamas kumoavat ihmiskunnan tuhansien vuosien havainnot. Mitään yhtenäistä teoriaa tai mallia ei ole olemassa, koska todisteet toimivat juuri tietyssä kohdassa näennäisesti, mutta niitä ei voi yleistää mihinkään muuhun. Maa on siis jotenkin maaginen paikka, missä lainalaisuudet koskevat vain silloin kun se sopii ja sitten toisaalla ne eivät toimikaan. Syy tähän on tietysti selvä: rapparien tiede. Kaikki teoriat voidaan kumota muutamalla videolla ja kuvilla, joidenka todenperäisyydestä ei ole mitään takeita. Lähdekriittisyys lakkaa siihen hetkeen kun se sanoma sopii omaan maailmankuvaan - aivan kuten kaikessa muussakin propagandassa: jos on samaa mieltä, se on totta, muutoin se on propagandaa. On tietysti hyvä, että ihmiset ajattelevat vapaasti asioista, ei siinä, mutta siinä kohden tuppaa se kriittinen ajattelu ottavan lomaa. Osalle kyseessä ei olekaan mikään tieteen ja todistettavuuden kysymys, vaan puhdas uskoon perustuva asia siitä yksinkertaisesta syystä, että se ainoa oikea lähde niin sanoo.

Nimittäin valitsemalla juuri oikean käännöksen Raamatusta, sieltä ne todisteet löytyvät. Itse en ole mikään kummoisempi Raamatuntutkija, mutta netistä löytyy lukemattomia videoita ja kirjoituksia siitä, kuinka se kirsikoiden poiminta on tehty ja kuinka päin honkia siinä mennään. Jos taas otetaan tieteellinen näkemys asiaan ja syytetään rapparien tiedettä joka kohdassa, silloin taas pitää muistaa, että myöskin kaikki 9/11 ja muiden vastaavien salaliittojen fysiikan lakien rikkomukset on unohdettava, koska nehän olivat rapparien tiedettä, eikös? Kun ei fysiikasta ja matematiikasta ymmärrä juurikaan, on helppoa uskoa kun joku uskottavasti ne kumoaa videossaan. En tosin edes kuvittele olevani sillä tasolla noilla aloilla, kun niistä ei ole ammattikorkeaa korkeampaa tutkintoa, mutta ihmiset jotka ovat omistaneet koko elämänsä sille alueelle kykenevät kyllä asiat selittämään jos niin haluaisi. Jostain syystä niin ei haluta tehdä, koska ne ovat vääriä asiantuntijoita ja konsensus pallon matematiikasta on kuulemma väärin. Siis siitäkin huolimatta, että kuka tahansa voi itse hommata pallon ja pohtia asiaa itse.


Muutama hankala havainto maaPALLOSTA

Aloitetaan helpolla, eli kartoilla. Niin kartta itse maasta kuin tähtikartat osoittavat varsin kiistattomasti sen, että ainoa tapa saada ne täsmäämään kenen tahansa vapaasti havaittaviin asioihin on se, että maa on pallo. Kuun ja auringon liikkeet ja niiden aiheuttama valaistus maan pinnalla osoittavat myös joka ikisen lättymallin virheelliseksi, mutta kyllä ne kuulemma toimivat ja mene itse Tulimaahan katsomaan yötöntä yötä. Jos sitä kuuta taas vaivautuu katsomaan, voitaisiin huomata sen iänikuisen selityksen, perspektiivin, osoittavan kuun olevan niin kaukana, että sijainti taivaalla on niin kaukana, että sen koko ei missään kohtaa muutu. Jos ei halua uskoa avaruuteen tai yleensäkään taivaankappaleisiin, se ei vaikuta edelleenkään kuun ja auringon liikeratoihin ja siihen, miten se valo ylipäänsä matkaa. Yleinen lättytekniikka onkin yrittää kääntää keskustelu johonkin toisaalle, koska kenen tahansa, missä ja koska tahansa todistettaviin asioihin ei flättäreillä ole olemassa selitystä. He kuvittelevat että on, niissä tusinassa kuvassa ja videossa joita tulet saamaan vastaukseksi näistä kysyttäessä, mutta jostain syystä teoriat pelaavat vain osassa kohden, mikä piisaa kumoamaan joka paikassa toimivan pallon. Yksi flättäri vuosia sitten (TigerDan) alkoi mittailemaan kaupunkien etäisyyksiä ja taisi tulla siihen tulokseen, että toimiakseen lättynä, tarvittaisiin kolme Australiaa.

Horisontti on toinen hankala paikka, koska senkin voi mennä itse tarkistamaan niin halutessaan. Aina kaivetaan sitten ”mahdottomia” kuvia, mutta jos se maa olisi lätty, niitähän voisi räpsiä koska tahansa halutessaan. Mittakaava aiheuttaakin tässä kohden suuren haasteen - maa on niin hemmetin iso, että se prosentin murto-osan heitto ei ole millään tavalla havaittavissa. Siinä on vaan se, että tasaisella pinnalla ei ole horisonttia, vaan kaikki sumenisi näkymättömiin siinä kun horisontti on kirkkaasti nähtävissä yhtään selkeämpänä päivänä. Kyllä, voit käydä zoomaamassa sillä Nikonilla ja tuomaan kappaleet uudelleen näkyviin, mutta jostain syystä jokin estää näkyvyyden leikaten aina niitä kappaleita alhaalta ylöspäin. Samalla unohdetaan se, että se Nikon ei ole maailman suurin zoomi, vaan ihmiset ovat osanneet tehdä kaukoputkia jo hyvän aikaa eli se Nikonin 100x zoomi on kevyttä kamaa. Jos kyse olisi perspektiivistä ja katoamispisteestä, etäisyyden kasvaessa näkisi vähemmän… mutta jostain syystä etäisyyden kasvaessa maan pinnasta nähdäänkin enemmän, mikä todistaa kaarevan pinnan. Ja kun se näkyy kaikkialla samaten, siitä voidaan päätellä pallo. Se horisontti kun on vaan pallon kalotti, joka suunnassa yhtä kaukana ja täysin tasainen kiekko.

Ilmakehä itsessään ei liioin toimisi suljetussa järjestelmässä niin, että se ohenee korkeammalle mentäessä, mutta sekin mahtaa olla vain sattumaa. Kaikista näistä pikkuseikoista huolimatta ei usko lättyyn kuitenkaan horju, koska flättärit tuppaavat uskoa ”omiin silmiinsä”, eli niihin lukemattomiin videoihin ja meemeihin. Ei omiin silmiinsä, havaitessaan miten vaikkapa kuu liikkuu tai miten se horisontti ei nouse silmien tasolle jos vaivautuisi ottamaan vaikka vesivaa'an avuksi, vaan niihin lukemattomiin kuviin joissa joku sanoo, mitä sinun tulee siinä kuvassa nähdä. Konseptit kuten perspektiivi ja katoamispiste ovat myös kovasti hakusassa, mutta sekään ei haittaa, koska nekin ovat rapparien tiedettä ja ne voidaan kumota kuvaamalla pöydän kantta kameralla. Vaikka ihminen havainnoikin yleensä kahdella silmällä ja kappaleet vaikuttavat kolmiulotteisilta, emme kuitenkaan näe muuta kuin kaksi kaksiulotteista kuvaa jotka aivot sitten valon ja varjon leikillä päättelee muodoiksi. Syvyyssuunnassa sitä kaarevuutta kun siinä mittakaavassa on mahdotonta nähdä, mutta asioita voidaan päätellä esimerkiksi pilvien asemoinnista lähtien - ne muodostavat vaipan maan ympärille, eivät katoa kauas näkymättömiin kuten litteällä pinnalla tapahtuisi.


Mutta mitä sitten?

Itseäni, samoin kuin useita muita, ei kuitenkaan asiassa vaivaa se, että ihmiset uskovat lättyyn - jokaisella kun on oikeus omaan mielipiteeseensä, perustui se sitten ihan mihin tahansa. Mikä asiassa rassaa on se, että sitä parempaa lyömäasetta ei voitaisi juurikaan keksiä, millä mikä tahansa ”salaliittoteoria” voidaan niputtaa yhteen ja leimata hullun horinaksi. Jos asian taas antaa olla ja näiden saarnamiesten vapaasti rellestää netissä, yksi jos toinenkin nappaa kiinni siihen samaan tarinaan ja alkaa uskomaan asioihin, joilla ei ole totuusperää. Useista muista eri asioista on monenlaisia näkemyksiä ja teorioita, joidenka välillä voidaan käydä varsin kiivaitakin keskusteluita. Ihmisen ymmärrys monista eri asioista kun on vieläkin varsin vajavainen ja teoriat näistä asioista saattavat sisältää useitakin ”poikkeuksia”, joita ei voida selittää. Jos teoriassa on poikkeus, se ei tietenkään tarkoita että se olisi kokonaan väärin, vaan sen, että emme ymmärrä asiaa vielä ihan kokonaan.

Tämä pallo vaan ei ole yksi semmoinen asia. Paitsi jos emme elä lainkaan pallolla vaan simulaatiossa. Jos elämme simulaatiossa, tämä ”maa” on kuitenkin kaikkiin havaintoihin perustuen noin karkeasti ottaen pallon muotoinen, kaikkiin todisteihin perustuen. Jos esimerkiksi erittäin kaukaa kuvatut kohteet laskettaisiin säännöksi, maa olisi noin puolitoista kertaa suurempi kuin muut havainnot osoittavat. Mahdollista? Toki, mutta silloin olisi varsin suuri määrä pinnasta tutkimatta, mikä ihmisen uteliaisuudesta johtuen olisi epätodennäköistä. Jos aiheen tutkiminen flättäreitä oikeasti kiinnostaisi, he menisivät ulos tutkimaan asiaa sen sijaan että netistä kaivetaan loputtomasti kuvia ja videoita todisteeksi. Mutta yksikään heistä ei mene edes ulos katsomaan ja kuvaamaan kuuta, ei yksikään. Toisaalta, miksi pitäisikään? Kupolin alla on turvallista elää. Mikään ulkopuolinen ei voi uhata, koska sielä ei ole mitään. Lätyllä on siis turvallista elää.

Ja sitten odotellaankin paskamyrskyä ja tsiljoonaa kuvaa ja meemiä vastaukseksi. Monasti olen koettanut antaa näiden lättyasioiden vain olla, mutta jostain syystä niihin tulee aina välillä otettua kantaa. Flättäreiden mukaan olenkin kontrolloitua oppositiota, hyödyllinen idiootti tai jokin muu vastaava paha ihminen, kun en usko heidän tarinaansa. Mutta kun sillä ei edelleenkään ole paskankaan väliä minkä muotoinen maa on, eikä yksikään tule yht'äkkiä sen takia heräämään kaikkiin maailman kusetuksiin jos alkaa uskomaan lättymaahan. Koko lättymaa tosin täsmää varsin vahvasti CIA:n ja vastaavien psyop-sirkuksiin ja hiekkalaatikkoihin uponneet ihmiset puolustavat sitä kantaansa henkeen ja vereen. GPS ei myöskään ole muuta kuin antennien kautta maassa oleva systeemi, vaikka voitkin estää kaikki signaalit maata myöden ja edelleen sitä GPS:ää käyttää. Vapaassa maassa saa toki jokainen olla juuri sitä mieltä kuin itse haluaa, tosin jostain syystä monissa piireissä ne vääräoppisuudet halutaan kieltää. Itse en halua lättyä kieltää, vaan päinvastoin - se antaa jokaiselle mahdollisuuden käyttää omaa päätään pohtiessaan näitä asioita. Ällös siis huoli, voit vapaasti halutessasi uskoa lättyyn ja olla uskomatta edes omiin havaintoihisi, jotka kumoaisivat sen lätyn. Nyt annan asian olla - saa tulla tiippaamaan jos otan jossain kantaa muutoin kuin jakamalla tämän tekstin.

Wokeäly

Mikä ja miksi?

Wokeäly (Woke AI) tarkoittaa tekoälymallia, yleensä suurta kielimallia (LLM), jonka ”arvot” ovat neutraalin sijaan varsin edistyksellisiä. Eli malli voi pilkata Trumppia ja kristittyjä ongelmitta, mutta Bideniä ja rauhan uskontoa se suojelee ”väärinkäytöksiltä”. On varsin yleistä, että kielimallit ovat sensuroituja sen suhteen, että ne eivät suostu kertomaan laittomista asioista, mikä on sinänsä ymmärrettävää - ei ehkä ole yhteiskunnallisesti järkevää, että voit kysyä tekoälyltä miten murtautua autoon tai kuinka tehdä napalmia? Wokeälystä puhuttaessa on kuitenkin kyse paljon vakavammasta ongelmasta, nimittäin mielipiteen muokkauksesta ilman että käyttäjä on siitä edes tietoinen. Kyllä, valtamedia sitä samaa on tehnyt oikeastaan aina, mitä voidaankin pitää juurisyynä sille, miksi koko wokeäly on päässyt muodostumaan. Koska tekoäly on opetettu ihmisten luomasta materiaalista, joka ikinen vinouma ihmisten omassa näkemyksessä peilautuu automaattisesti myös tekoälyn järjenjuoksuun.

Kielimallit toimivat periaatteessa niin, että ne ennustavat mikä olisi seuraava sopiva sana vastaukseksi käyttäjän syötteeseen. Malli on opetettu valtavalla määrällä tietoa ja osaa sen perusteella valita seuraavan sanan vastaukseensa. Onko tämä sitten ajattelua vai ei, siitä voidaankin olla taas montaa mieltä. Oppimateriaalin pohjalta muodostunut neuroverkko on joka tapauksessa niin monimutkainen ja ihmiselle muodossa jota ei pystytä tulkitsemaan, niitä koneen aivotuksia on käytännössä mahdoton tutkia syvällisemmin. Siksi materiaalin oikeellisuus on ensiarvoisen tärkeää, mutta kuten tiedämme, läheskään kaikki virallinen tieto ei ole ihan paikkansa pitävää. Jos mallin annettaisiin oppia vapaasti kaikesta sille annetusta tiedosta, se periaatteessa muodostaisi vastauksensa keskimääräisistä vastauksista mihin tahansa annettuun syötteeseen. Mutta jos katsoo vuosisatojen aikana kertynyttä ihmiskunnan yhteistä tietoa, se ei ole hirvittävän edistyksellistä kuin vasta viimeiset vuosikymmenet. Jos syötät koneelle tuhat kirjaa ”perinteisiä arvoja” ja tusinan kirjan verran intersektionaalista feminismiä, keskimäärin se oikein arvattu seuraava sana löytyy sieltä vanhasta tiedosta.

Tämän vuoksi kielimallit on hienosäädetty (fine-tuning) käsipelillä omistajiensa arvoihin sopivaksi. Kone antaa käyttäjälle vastauksen syötteeseen ja ihminen arvioi vastauksen laadun, jonka kielimalli sitten ottaa opikseen. Kielimallin hienosäätö kestääkin varsin pitkään, kun halutaan tietyn tyyppisiä vastauksia sen sijaan että haluttaisiin vastauksia puhtaasti oppimateriaalin pohjalta. Ja tähän hienosäätöön koko wokeäly perustuukin - ne piilaakson ”hyvät ihmiset” ovat kouluttaneet näitä suuria kielimalleja omiin arvoihinsa perustuen. Google ja vastaavat teknologiajätit ovat olleet jo vuosia samalla asialla, piilottaen käyttäjiltä heidän mielestään vääriä arvoja ja puskeneet omia ideologioitaan käyttäjiensä naamalle väkisin. Nyt sama toistuu tekoälyn kanssa, mitä osa ihmisistä pitää hyvänä ja osa taas varsin haitallisena kehityksenä. Sananvapauteen kuuluisi jokaisen ihmisen oma näkemys asioista, mutta teknologiajätit haluavat korvata sen itsenäisen ajattelun omilla arvoillaan. Kuka näiden jättien naruista taas vetelee, sitä voidaankin arvailla… tai vaan seurata rahaa, mikä johtaa suuntaan, josta ei netissä saisi puhua koska vihapuhe.


Taas ovat päässeet propagandan opit ”asiantuntijoilta” unohtumaan

Edellisessä tekstissä ”Tekoäly on äärimmäisen vaarallinen demokratiallemme” jo asiasta hieman puhuttiinkin, mutta tutkitaan hieman tarkemmin miksi tekoälyä pidetään niin suurena uhkana ”demokratialle”. Nämä virallisen tarinan puhuvat päät kuorossa ovat vaatimassa tarkkaa säännöstelyä tekoälyyn, mikä onkin varsin loogista: portinvartijuus on vaihtumassa valtamedialta tekoälylle. Hakukoneet ja vastaavat ovat jo virallisen tarinan armottomia vartijoita, mutta tekoäly jos opetetaan kaikella saatavilla olevalla tiedolla, mukaan pääsee myös itse tarinaan negatiivisesti vaikuttavaa tietoa ja juuri tähän halutaan puuttua. Jo nyt Googlen kautta alkaa olla mahdotonta löytää poikkeavaa tietoa ja kun siihen yhdistetään tekoälyn käytettävyyden helppous, se tarinan yhdessä pitäminen helpottuu melkoisesti. Kun ne tekoälyt vielä linkittävät Googlelta saatuihin ”oikeisiin” vastauksiin, tavan kansa ei pääse altistumaan poikkeaville näkemyksille sitäkään vähää. Se itsessään on valtava uhka demokratialle, mutta länsimaiseen demokratiaan peilaten se on se ainoa oikea tie.

Vaikka niitä ”väärin ajattelevia” kielimalleja olisi vaikka ja kuinka monta, se tavan kansa ei tule oikeastaan koskaan altistumaan niiden jakamalle tiedolle. Propagandan toiminnan edellytys kun on edelleen sen näkyvyys. Kaikki tämä jatkuva valitus pahasta ”Venäjän propagandasta” kun omaa sen saman ongelman - kansa ei sille edelleenkään altistu, joten on absurdia väittää sen vaikuttavan jollain tavalla kansan yleiseen mielipiteeseen. Jatkuva pelottelu ja sensurointi pitää huolen siitä, että oikeastaan yksikään ”hyvä ihminen” ei törmää siihen ”väärään tietoon” juuri missään. Sosiaalisessa mediassa kyllä koetetaan jakaa myös niitä vaihtoehtoisia näkemyksiä ja mielipiteitä, mutta somealustojen algoritmit pitävät kyllä huolen etteivät ne tule tavan kansan näkökenttään kuin hyvin satunnaisesti ja tämän jälkeen hyvien ihmisten konformismi ja kollektivismi suojelee sitä virallista kantaa varsin tehokkaasti. Ja sitten tätä kutsutaan demokratiaksi, jossa kansan yleinen mielipide muka muodostuu ajatusten markkinaipaikan perusteella. Oikeasti?

EU ja muut vastaavat toimijat haluavatkin juuri tästä syystä olla itse päättämässä miten tekoälyjä tulee hienosäätää. Ei sen mukaan mikä olisi totta tai miten ihmisten pitäisi itse muodostaa omat näkemyksensä, vaan ulkoa sanellen ja kaiken muun estäen. Kyllä, tämä toki vahvistaa sitä koheesiota kansassa, mutta se tapahtuu täysin ihmisoikeuksien kustannuksella. Sanan- ja mielipiteenvapaus kun olivat ainakin ennen niitä jakamattomia ihmisoikeuksia. Nykyään kaikki virallisesta tarinasta poikkeava halutaan sensuroida ja piilottaa, koska se kaikki perustuu tarkasti muodostettuun valheeseen ”länsimaisesta arvoyhteisöstä”. Tekoäly kykenee luomaan jokaiselle käyttäjälle personoidun viestin, jolloin se sanoma uppoaa entistä tehokkaammin kuulijaansa. Valtamedia joutuu propagoimaan yleistämällä, siinä kun tekoälyn kautta se sanoma voidaan kohdistaa juuri halutulla tavalla, mikä tekee propagandasta vielä paljon tehokkaampaa. Kansalle sallitaan siis pääsy vain tiettyihin tietoihin ja tekoäly sitten tulkitsee ja syöttää sen sopivassa muodossa jokaisen ihmisen persoonaan sopivassa muodossa.


Ajattelet, siis olet

Toistaiseksi ihmiset joutuvat vielä itse ainakin osittain ajattelemaan itsenäisesti mitä kaikki se kerrottu tieto merkitsee. Media kyllä tarjoilee kaiken valmiiksi pureskellussa muodossa, ei siinä, mutta se esitystapa ei uppoa läheskään kaikille. Tekoäly tuleekin olemaan avainasemassa siinä ymmärryksen yhtenäostämisessä, koska se kykenee propagoimaan sen saman sanoman jokaiselle yksilöllisessä muodossa. Kuka enää vaivautuu ajattelemaan ja päättelemään asioita itse, kun voit kysyä tekoälyltä että mitä mikin asia merkitsee? Ihmiset pidetään kiireisenä ja peloissaan jatkuvalla informaatiotulvalla, mihin pelastukseksi tarjotaan ”oikein” koulutettua tekoälyavustajaa. Vain ne pahat syntiset konsultoivat vääriä tekoälyjä ja saavat poikkeavia vastauksia! Jo nyt se tavan kansa on varsin pelottavan lähellä zombeja itsenäisen ajattelun suhteen, odotappas kun jokainen saa älypuhelimeensa henkilökohtaisen avustajan joka tulkitsee lennossa kaiken tiedon ”oikealla tavalla”.

Ei siinä, tekoäly on aivan loistava referoimaan pitkiä tekstejä ja nopeuttamaan oppimista. Voit heittää sille jopa kokonaisen kirjan ja se sylkee sinulle vastaukseksi kirjan pääkohdat, jonka jälkeen voit itse päättää onko se teos aikasi arvoinen. Mallin hienosäätö tietenkin vaikuttaa myös siihen lyhennelmään, joten vastaukseen ei kannata sokeasti uskoa, kuin ei yleensä mihinkään muuhunkaan tietoon. Nykyiset tekoälyt kun tuppaavat vielä kohtuullisen usein hallusinoimaan vastauksissaan, ei siihen tekoälyn vastaukseen kannata suoraan luottaa missään tapauksessa. Tosin eipä se ihmismielikään mikään täydellinen tiedon prosessoija ole… Suosittelen kuitenkin ihan jokaiselle tutkailemaan asiaa, koska lähes satavarmaa on se, että tekoäly tulee mullistamaan yhteiskuntaamme varsin pian. Jos ei muuta niin iso osa työpaikoista katoaa ja ihmiset korvataan tekoälyllä. Tekoäly tullee siis pakottamaan suuren nollauksen, tavalla tai toisella.

Yhteenvetona siis sanottakoon, että wokeäly, eli joka ikinen ison rahan kielimalli ja mahdolliset tulevat mallit, antaa vahvasti vinoutunutta tietoa tarkoituksella. Sen vastaukset voivat olla varsin osuvia monessa kohtaa, mutta sinne mallin sisään pakotetut ”arvot” peilaavat tasan tarkkaan yhtä näkemystä: wokea. Suurin osa lännen kansoista nielee tämän asian purematta, koska rasismi ja niin edelleen, mutta tämä ajattelun yksipuolistuminen jo nyt on tyhmentänyt ihmiskuntaa varsin vaaralliselle tasolle. Kun, ei jos, sama kehitys jatkuu, kirjanpolttajaiset pahenevat, sensuuri lisääntyy, ihmisoikeudet joudutaan perumaan koska ne estävät oikeamielisyyden tyrannian ja vallanpitäjät nauravat matkallaan pankkiin. Tämän hulluuden seuraaminen vierestä aiheuttanee monelle melkoista tuskaa ja kärsimystä, mitä pahentaa tieto siitä, että ne keinot miten asiaan voitaisiin puuttua ovat tiedossa, mutta yhteistyö ei onnistu siinä mittakaavassa että jotain saataisiin aikaiseksi. Itse meinaan puhua näistä asioista loppuun saakka, mutta vapaan tahdon vuoksi jokaisella on myös täysi oikeus ottaa avosylin vastaan tämä teknokraattien tyrannia ma se heille myös pitää suoda, niin kansalle kuin niille psykopaateille jotka sitä haluavat. Mahdollisimman neutraali tekoäly voisi korjata useita näistä ongelmista, mutta sille ei rahoitusta neoliberaalissa järjestelmässämme löydy.

Joulupukki - yksi suurimmista salaliitoista

Salaliittoja, salaliittoja kaikkialla!

Hiljattain tuli vastaan Jonathan Pageaun (The symbolic world) kanavalla tuubassa varsin mielenkiintoista materiaalia salaliitoista ja salaliittoteorioista. Tämä teksti siis perustuu osittain hänen näkemykseensä, jonka kanssa huomasin olevani varsin samoilla linjoilla. Salaliittoa ja salaliittoteoreetikkoa pidetään nykyään lähinnä leimakirveenä ja keinona varmistaa, ettei tolkun ihminen vaan lähde tutkimaan asiaa yhtään tarkemmin, samalla kun netti on pullollaan julki tulleita ja vahvistettuja salalittoja. Salaliitto olisi siis määritelmänsä mukaan salassa tapahtuva useamman ihmisen liitto, jonka seurauksena tapahtuu juttuja jotka eivät kestä päivänvaloa. Teoreetikko taas henkilö, joka niitä sitten tutkii ja kehittää saatavilla olevien tietojen pohjalta teorioita asiasta. Kumpaakaan näistä määrityksestä ei media tietenkään käytä, vaan ne ovat mediassa lähinnä synonyymejä sanoille höpöhöpöä ja hullu hörhö. Kyllä, monet teoreetikot kehittelevät varsin korkealentoisia teorioita asioiden kulusta ja yleinen näkemys tuppaa olemaan se, että jossain norsunluutornissa joukko ihmisiä suunnittelee pahoja asioita ja heidän lakeijansa sitten toteuttavat niitä salassa. Voihan niinkin toki olla, mutta jokapäiväiset salaliitot ovat varsin toisenlaisia ja niissä on mukana lähes joka ikinen ihminen ainakin jossain välissä elämäänsä.

Aloitetaan siitä ehkäpä kaikista suurimmasta, johon lähes kaikki länsimaiset ihmiset osallistuvat ainakin jossain vaiheessa elämäänsä: Joulupukki. Tiedäthän, punanuttuinen mukava tyyppi, joka jakaa lahjoja lapsille. Valtaosa on siinä mukana, valtioita myöden. Ja mitä he tekevät? He valehtelevat lapsille, että pitää olla kiltti tai pukki ei tuo lahjoja! Valtiolliset toimijat toimittavat lasten kirjeet ”pukille”, joka sitten lähettää vastauksen takaisin. Kaikki toimii salassa, sen kerrotaan olevan yhteiseksi hyväksi ja joku sillä tienaa, eli mikä muukaan silloin on kyseessä ellei salaliitto?! Kukaan ei tarvinnut ohjeita tässä mukana leikkimiseen, jokainen porras tietää miten homma toimii ja lähes kaikki mukana olijat hyötyvät siitä suoraan joten miksi ihmeessä he menisivät rikkomaan hiljaisuuden? Yksi yhteinen tarina johon kaikki osallistuvat, vaikka tietävätkin asian olevan kyseenalainen motiiviltaan - valehdellaan lapsille, että he olisivat kilttejä. Mikä siis estäisi vastaavien salaliittojen olemassaolon?

Kun putkimies kysyy että haluatko kuitin, jokainen tietää mistä on kysymys. Tämä suuri salaliitto, veronkierto, on ihan jokaisella tiedossa, jokainen tietää että se on laitonta ja silti lähes kaikki kaivavat käteistä lompuukista ja kiittävät hyvästä palvelusta. Agenda 2030 ja Covid menevät samaan kastiin - kaikki tiesivät missä raha piilee ja menivät sen mukana. Jokainen, joka haluaa olla ”oikealla” puolella, tietää miten käyttäytyä - aivan kuten Joulupukin kanssa. Kyllä, näissä jälkimmäisissä on pieni ryhmä, joka antaa isoja suuntaviivoja asiaan, mutta valtaosa siitä käytännön salaliiton ylläpidosta tapahtuu tavallisten ihmisten toimesta ja ennen kaikkea niiden, jotka huomaavat saavansa siitä itse jotain hyötyä. Mitä enemmän asiassa on rahaa liikkeellä, sitä varmemmin kollektiivinen hiljaisuus vallitsee ja nämä salaliitot saavatkin usein lähes kultinomaisen liikehdinnän taakseen. Mitä sielä piilossa, suljettujen ovien takana oikein tapahtuukaan, sitä meille ei kerrota ja näissä kahdessa esimerkissä ne tarkoitusperät ovat ainakin joidenkin teorioiden mukaan varsin synkät. Suurin osa kuitenkin uskoo ihmisten hyvyyteen ja eiväthän ne nyt niin tekisi, että kansalle valehdellaan harvojen edun vuoksi, vaikka se nyt on siellä kapitalistisen järjestelmän ytimessä oleva aate.


Kolme suurinta

Keskuspankit ja koko pankkijärjestelmä - moniko oikeasti nykypäivänä tietää, miten rahaa luodaan? Veikkaisin, että periaate on kohtuullisen yleistä tietoa, mutta ymmärrys sen todellisesta merkityksestä on taas pahemman kerran hakusassa. Pieni joukko ihmisiä tekee päätöksiä asiasta suljettujen ovien takana ja varsin harva ihminen todella hyötyy siitä tavasta, millä rahaa luodaan tyhjästä ja sitten kansalle kerrotaan kuinka se on ainoa oikea tapa. Vaarallista salaliittoteoriaa on se, että lukee heidän omista tiedoistaan kenen hallussa ne painokoneet ovat ja menee sen lausumaan julki. Kaikki mukana olevat kyllä tietävät, että ei se nyt kyllä taida olla oikeen kansanvaltainen ja tavan kansalaisten etua järjestelmä, mutta se nyt vaan on ainoa oikea tapa joten maksahan kiltisti verosi tai valtion väkivaltakoneisto tulee sinulta ottamaan osansa. Eipä tainnut olla ihan demokraattinen päätös käyttää nykyistä mallia, vaan se päätös tehtiin suljettujen ovien takana ja harvojen eduksi, mutta olet hullu hörhö jos epäilet että mitään vilunkipeliä olisi tapahtunut.

Politiikka noin yleensä ja ns. länsimainen demokratia - vain äänestämällä voit vaikuttaa! Eihän tämä täydellinen järjestelmä ole ja niin edelleen, mutta olet paha ihminen jos et tee kansalaisvelvollisuuttasi eli vapaaehtoisesti luovutat valtasi korkeammassa asemassa olevalle taholle, joka saa tehdä sitten mitä lystää sillä vallalla. Suljettujen ovien takana varsin moraalittomia päätöksiä, mutta olet taas paha ihminen jos edes epäilet asiaa ja muuta vaikka sinne hevon kuuseen jos ei kelpaa! Valtaosa ihmisistä uskoo siihen, että kun paperiin on kirjoitettu ”laki”, se oikeuttaa jonkun tahon tekemään niin sinulle, kuin kenelle tahansa toiselle lähes mitä tahansa vaikka itse et saisi asiaa tehdä missään tapauksessa. Ketään ei tarvitse erikseen neuvoa asiasta, jokainen tietää asemansa vaikka se valta joka kerrotaan kansalla olevan, on vain muutaman tahon käsissä. Se harvainvaltakin kyllä tiedetään ja tunnustetaan, mutta jos haluat leikkiä mukana, et kyseenalaista asiaa millään tavalla. Joku olisi kertonut mitä ne salaiset sopimukset olivat, koska salaliitot ja salaiset sopimuksen paljastuvat aina vain muutamassa hetkessä, kun mukana on paljon ihmisiä, eikös?

Kirkot ja lähes kaikki järjestäytyneet uskonnot - evankiloiminen ei sinänsä ole salaisuus, mutta kaikki sitä tekevät uskonnot ovat ajamassa omaa salaliittoaan. Se salaliitto on käännyttää kaikki ihmiset siihen omaan lahkoonsa. Korkealla tehdään suunnitelmia, ne valuvat alaspäin suorittavalle portaalle ja aina kansan riveihin saakka, missä sitten ihmiset taistelevat keskenään kenen uskomus on oikea ja mikä on vääräoppisuutta. Vaikka organisaatio onkin yleensä hierarkinen, kuka tahansa voi edistää asiaa omalla kohdallaan ja tämä tapahtuu usein vapaaehtoisesti. Suunniteltiinko näitä keinoja suljettujen ovien takana salassa? Totta helvetissä ja keinot ovat olleet varsin kyseenalaisia vuosien saatossa. Valuivatko ne piilossa tehdyt suunnitelmat kansan tietoisuuteen? Käytännön asioista osa, toki, mutta ne yhtään isommat suunnitelmat säilyvät salassa vuosisadasta toiseen. Miksi? Koska kaikki osalliset siitä hyötyvät, tai ainakin uskovat hyötyvänsä.


Mikä muka estäisi muiden vastaavien salaliittojen olemassaolon?

Kun Bilderperkeleet ja vastaavat tapaavat salassa, kuuluuko heidän keskuudestaan vuodettuja salaisia sopimuksia ja asioita? Osalliset tuppaavat tuntemaan velvollisuudekseen pitää päänsä kiinni ja jos jotain joskus vuotaa, se voidaan leimata höpöhöpöksi ja hörhöjen satuiluksi eikä siihen tavan tallaaja kiinnitä mitään huomiota. Tutkimukset salaliitoista siellä virallisen tahon suunnassa kun perustuvat oletukseen, että mukana olevat ihmiset alkaisivat tuntea jotain tunnontuskia tekemisistään, minkä vuoksi ne tulisivat julki varsin nopeasti. On mahdotonta ajatella, että sadat tuhannet ihmiset tekisivät kyseenalaisia asioita kanssaihmisille ja joku toisi kuitenkin epäkohdat julki joka tapauksessa, mikä tekisi salaliitot mahdottomaksi. Mutta entä jos kukaan ei pidä tekemäänsä kyseenalaisena vaan kokevat velvollisuudekseen noudattaa suunnitelmaa? Entä jos jokainen mukana oleva uskoo hyötyvänsä asiasta, mikä motiivi heillä olisi paljastaa niitä salaisia asioita joita pitävät oikeana?

Kun nämä samat verkostot, jotka kokoustavat suljettujen ovien takana sitten omistavat lähestulkoon kaikki mediat, mitä luulet paljastaisiko niistä yksikään asioita, jotka vaarantaisivat sen median olemassaolon? Kun oma palkka riippuu ymmärtämättömyydestä, ei kannata pohtia asioita liian syvällisesti. Konsensus on selvä - omalla puolella ei ole pahoja salaliittoja, ainoastaan viholliset ja pahat syntiset niitä tekevät. Media kuvittelee olevansa oikealla asialla ja näkevät heidän viestinnästään poikkeavat asiat syntinä, joten miksi ihmeessä he muuttaisivat kantaansa? Joka ikinen toimija on palkattu tehtäväänsä niiden toimesta, jotka on palkattu tehtäväänsä korkeamman tahon hyväksynnästä. Ruokkivaa kättä aniharva lähtee puremaan, etenkin kun niistä jotka ovat menneet lipsauttamaan vääriä asioita on tehty varoittavia esimerkkejä. Ja näin maailma pyörii: eri verkostot kilpailevat ja tekevät yhteistyötä keskenään, salassa suljettujen ovien takana. Joka olisi sen sanan määrityksen mukaan sitä itseään: salaliitto.

Ei siis ole ihme, että kaikki virallisesta tarinasta poikkeava on ”äärimmäisen vaarallista sille omalle ryhmällemme”. Kyllä, sielä taustalla voi hääriä ties mitä porukkaa ties millä motiiveilla, mutta sen tuleminen julki on lähestulkoon mahdottomuus, koska kaikki mukana olevat tuntevat hyötyvänsä asiasta… tai pelkäävät tulla julki lynkkauksen uhan vuoksi. Kun nämä suljettujen ovien takana tehdyt sopimukset tuodaan kansan eteen julki, ne ovat yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Ja ainoastaan pahat ja hullut salaliittoteoreetikot kyseenalaistavat niitä suunnitelmia, koska joku olisi kertonut ja tuonut julki jos sielä jotain pahaenteistä olisi. Kannattaako näitä asioita sitten edes yrittää tuoda julki, koska enemmistö ei siihen tule koskaan uskomaan? Kyllä, koska he joutuvat sitten muokkaamaan viestintäänsä tai kiristämään otettaan - kiusa se on pienikin kiusa. Voiko maailmaa muuttaa sitten sillä kertomisella? Ei, ellei pysty vastaamaan resursseillaan sitä virallista tarinaa ja kääntämään sitä hyötyä siihen vastakkaiseen suuntaan. Ja se, että taustalla hyörisi ”hyviksiä” joilla oikeasti olisi paukut niin tehdä, on salaliittoteoriaa… Eikös sekin olisi paljastunut koska joku olisi kertonut, vai kuinka se menikään?

Tietämyksen kirous ja hiljainen tieto

Minä kyllä tiedän, mutta…

Tiedon tai tietämyksen kirous (engl. curse of knowledge) tarkoittaa tilannetta, missä ihmisellä on vaikeuksia kommunikoida muiden kanssa siitä syystä, että hän olettaa sen toisen omaavan verrattavissa olevat tai hyvin samankaltaiset tiedot esittäjän kanssa. Lapsilla tämä kyky on alkuun varsin kehittymätön, mistä seuraa esimerkiksi tämän kaltainen tapahtuma jota vissiinkin käytetään samalla määrittämään lapsen kehityksen tasoa: Lapsi saapuu huoneeseen ja hänelle tarjotaan suljettu ja läpinäkymätön karkkipussi. Ensiksi tutkija kysyy mitä lapsi uskoo pussissa olevan ja vastaus on selvä: karkkia. Lapsi avaa pussin ja hän huomaakin, että karkkien sijaan pussissa on vaikkapa kyniä. Kun tutkija kysyy lapselta, mitä hän ajattelee seuraavaksi huoneeseen tulevan lapsen sanovan pussissa olevan, lapsi vastaa ”kyniä”. Kun lapselta kysytään mitä hän itse arvioi huoneeseen tullessaan pussissa olevan, hän vastaa samalla tavalla: kyniä… Ihmiset kyllä kehittyvät yleensä tämän pisteen ylitse ja valtaosa kykenee järjestämään päässään tiedon aikajanalle, joka osoittaa varsin selvästi missä järjestyksessä hän sai kyseisen tiedon, mutta lapsille tämä kyky kehittyy vasta tietyssä pisteessä. Puhutaan siis mielen teoriasta (engl. Theory of mind), jonka mukaan tämä toiseuden ymmärtäminen kehittyy siinä 7 ikävuoden hujakoilla.

Näin yksinkertaisesta kokeesta suurin osa aikuisista selviääkin varsin helposti, mutta kun ihmiset alkavat keskustelemaan asioista, tämä asia tuppaa unohtumaan lähes kaikilla ainakin joskus. Näin blogitekstien kanssa itse työskentelevänä yritän ratkaista asiaa linkittämällä sanoihin aikaisempia tekstejä, jolloin kuka tahansa voi palata aikaisempaan tekstiin ja saada sieltä vastaus mitä milläkin asialla itse tarkoitan. Tässä tietysti tulee vastaan kaksi pientä ongelmaa: ensiksi, olen vuosien saatossa laiskistunut linkkien kanssa enkä jaksa läheskään aina linkittää niitä aikaisempia tekstejäni ja toisekseen, moniko niitä linkkejä edes vaivautuu avaamaan ja lukemaan jopa kymmeniä aikaisempia tekstejä päästäkseen kärrylle? En kuitenkaan ole ainoa ihminen joka käyttää sanoja virallisesta tarinasta poikkeavalla tavalla, saatikka ainoa, joka käyttää termejä jotka eivät ole läheskään kaikkien sanavarastossa. Tästä on siis kyse tietämyksen kirouksessa. Jos asioista tosissaan haluaa keskustella, olisi ensin selvitettävä ovatko keskustelijat edes etäisesti samalla tietämyksen tasolla, saatikka ymmärtävätkö he sanat samalla tavalla.

Helpoin tapa ongelman ratkaisemiseksi on tietenkin selittää asiat niin, että kaikki paikalla olevat ymmärtävät asian, eikös? Varsin homogeenisessä ryhmässä ei siis tarvitsisi juurikaan asioita selittää, siinä kun sekalaisessa seurakunnassa pitäisi ainakin suuri osa termeistä purkaa siinä samalla kun asiaa esittää eteenpäin. Sanotaan, että oikea asiantuntijuus näkyy siinä, että osaa kertoa asiansa niin, että kaikki ymmärtävät, mutta käytännössä se on sula mahdottomuus. Liian yksinkertaistettuna, kuin myös monimutkaisesti selitettynä, menettää varsin nopeasti sen yleisön kiinnostuksen asiaan. Siksi kohdeyleisön merkitys onkin varsin suuri, mutta milläs hitolla sen voisi edes selvittää jos keskustelee jonkun täysin ennalta tuntemattoman kanssa? Tässä tullaankin siihen taitoon kommunikoida ihmisten kanssa: on osattava ”lukea tilanne”. Blogeissa on tietysti se etu kirjoittajalle, että se ymmärrys jää sinne lukijan vastuulle… mikä samalla tietysti tarkoittaa sitä, että lukija vaihtaa lähinnä vaan tekstiä jos se esitystapa ei uppoa. Jos haluaa siis vaikuttaa muihin, pitää se teksti yleensä kohdentaa tietylle tietämyksen ja ymmärryksen tasolle.


Hiljainen tieto

Hiljaisella tiedolla (engl. tacit knowledge) taas tarkoitetaan tietoa, joka ei yleensä ole sanallista, kuten vaikka kokemukset, eikä yleensä helposti jaettavissa olevaa tietoa. Monia taitoja voidaan pitää hiljaisena tietona, kun niiden opettamiseen muille tarvitaan paljon muutakin kuin lukemista tai videoiden katselua. Joskus edes se rautalangasta vääntäminen tai kädestä pitäen opettaminen ei riitä, vaan ihmisen täytyy kokea se asia itse ja vasta kokemuksen kartuttua, hän kykenee ymmärtämään mistä on oikein kyse. Osittain voidaan siis puhua myös intuitiivisesta tiedosta, kun joku sen oman elämänkokemuksensa perusteella tietää/osaa jonkin asian mutta voi olla jopa täysin kykenemätön pukemaan sitä sanoiksi. Kun tämä salainen tieto yhdistyy tietämyksen kiroukseen, saadaankin asiaa selitettäessä semmoista siansaksaa että sitä ei kukaan muu ymmärrä. Mutta… mitä sitten?

Jos haluaa esittää muille sitä omaa tietämystään jostain asiasta, ei riitä että itse tietää asian juurta jaksaen - sen kun pitäisi myös pystyä selittämään muille. Monilla opettajilla onkin juuri tämä ongelma, että he kyllä tietävät tasan tarkkaan mistä puhuvat, mutta he eivät kykene esittämään asiaansa sillä tasolla, jolla oppilaidensa tietämys asiasta on. Hyvän opettajan tunnistaakin siitä, että hän kykenee mukauttamaan kertomansa sillä tavalla, että lähes kaikki pysyvät kärryillä mistä opettaja puhuu. Toki tässä tulee mukaan myös oppilaiden kiinnostus sekä huomio, joka ainakin omasta kokemuksesta ei koulaikoihin ollut kumpainenkaan kovinkaan korkealla. Jos jonkin asian merkityksellisyyttä ei kykene sille kuulijalle ilmaisemaan, ei siitä opettamisesta jää yleensä paljoa tietoa oppilaan korvien väliin. Tämä varmasti ainakin osittain selittää sen, miksi oppimistulokset ovat heikentyneet monissa maissa - opetetut asiat eivät ole joko arvokasta tietoa, tai niiden merkityksellisyyttä ei osattu kertoa.

Suuri osa siitä ihmiskunnan hiljaisesta tiedosta on ikävä kyllä kadonnut kokonaan, tai se on haudattuna sielä kryptisten tekstien uumenissa kun sitä ei kyetty esittämään niin että se olisi välittynyt oikein. Paljon hiljaista tietoa on myös tahallaan kadotettu, esimerkiksi hautaamalla ne tahot joilla oli sitä tietoa, joka olisi aiheuttanut ongelmia niille tahoille, jotka kykenevät valtaansa käyttämällä tietoa sekä ihmisiä hautaamaan. Toki suuri osa hiljaisesta tiedosta on semmoista, että vaikka se kuinka tahansa ainutlaatuista olisikin, ei siitä kenellekään muulle ole juurikaan mitään hyötyä. Sanonta ”tieto on valtaa” pitää osin paikkansa, mutta todellinen valta tuleekin vasta silloin kun sitä tietoa käytetään johonkin. Tieto on siis potentiaalista valtaa. Ihmiskunnan pyhät kirjoitukset taas hiljaista tietoa, jota on yritetty välittää sukupolvilta toiselle… vaihtelevalla menestyksellä. Toki samaan kategoriaan menevät suurten ajattelijoiden filosofiset tekstit - niiden ymmärtämiseksi tarvittaisiin kaikki se hiljainen tieto, jota niiden kirjoittajat omasivat. Suurta osaa näistä elämää suuremmista kirjoituksista vaan vaivaa se tietämyksen kirous.


Tekoäly ratkaisee asian!

Suuret kielimallit (Large Language Model) kuten ChatGPT osaavat kuitenkin omaksua kaiken ihmiskunnan tiedon ja vieläpä luoda uutta tietoa kenen tahansa ihmisen kaltaisella tavalla. Voit kysyä siis tekoälyltä kirjoittaa jonkin asian tulkinta peilaten kenen tahansa oppimateriaalissa olleen ihmisen näkemykseen ja suurena hämmästyksenä LLM:t osaavatkin tuottaa varsin uskottavia vastauksia. Esimerkiksi: ”Selitä Tocquevillen näkökulmasta nykyisen demokratian perusteet kuten olisin alakoululainen” Ne jopa osaavat selittää asiat täysin ummikolle, jolloin koko tietämyksen kirous on historiaa?! Periaatteessa kyllä, tekoälyä voidaan käyttää hyväksi selittämään lähes mikä tahansa aina halutulle kohdeyleisölle sopivassa muodossa, mutta silloinhan tekoälyn pitäisi myös ymmärtää ne asiat sekä omata kaiken sen hiljaisen tiedon, jonka pohjalta ne alkuperäisetkin tekstit on luotu ja se taas ei käytännössä ole mahdollista.

Sen lisäksi, että tekoälylle on opetettu ne alkuperäiset materiaalit niiltä suurilta ajattelijoilta, mukana siinä AI:n oppimateriaalissa on myös suuri määrä ihmisten tulkintoja ja omia näkemyksiään näistä alkuperäisistä teksteistä. Tämän kaiken tiedon pohjalta tekoäly osaa siis tuottaa tekstiä, joka näyttää kyllä siltä, että niin olisi se alkuperäinen jantteri nykypäivänä ajatella asiasta, mutta kuinka paikkansa pitävä se luotu teksti onkaan, Luoja tietää, jos sekään. Ei siinä, tekoälyä voidaan hyödyntää jo nyt kuromaan sitä matkaa umpeen ummikon ja oikean asiantuntijan välillä, mistä voi olla valtava etu opetuksessa: jokaiselle oppilaalle voidaan luoda virtuaalinen opettaja, joka ei kyllästy vastaamaan samaan kysymykseen tuhannetta kertaa. Sama asia usealla eri tavalla selitettynä tuppaa auttamaan ihmistä ymmärtämään asia. Paitsi kun opettajana on wokeäly niin…

Jos tämä kaikki edellä kerrottu aiheutti nyökyttelyä, tarkoittaa se varmaankin että näistä asioista tietämyksesi taso oli riittävällä tasolla. Kun kirjoitan itselleni, olen yleensä samalla tasolla tekstiä kirjoittaessani, mutta jos olisin lukenut tekstin ennen kuin sen kirjoitin, olisin saattanut joutua lukaisemaan joitain kohtia uusiksi enkä välttämättä sittenkään olisi päässyt jyvälle asiasta. En nimittäin ollut ajatellut asiaa ennalta tekoälyn suhteen, mutta jostain syystä se suunta tuntui oikealta. Koska en kuitenkaan saanut ulkopuolelta tietoa tekstin kirjoittamisen aikana, se tarkoittaa että yhteys näiden kesken oli jo olemassa, eli hiljaista tietoa. Ja sitten kun olen painanut ”julkaise”-namiskaa, kaikki tämä on yleistä tietoa joka ei välttämättä aukea monelle tietämyksen kirouksen ansiosta ja itsekin mahdan unohtaa siitä osan, jolloin se osa jää taas hiljaiseksi tiedoksi ja mahdollisesti joskus myöhemmin, kun olen kokonaan unohtanut asian, törmään taas kiroukseen ja mahdan pohtia että mitähän hittoa olin tuolloinkin oikeen ajatellut. Tekoäly ei unohtaisi, mutta se ei liioin koskaan kykene ihmisen järjenjuoksuun… onko se sitten hyvä vai huono asia, onkin toinen juttu. Suosittelen kuitenkin kaikille ääneen ajattelua, koska emme voi koskaan tietää missä se puuttuva palanen kenelläkin lymyilee.

Virheellinen tieto on äärimmäisen vaarallinen demokratiallemme

Taasko on demokratia vaarassa?

Vain kuukausi sitten kirjoitin siitä, miten tekoäly on äärimmäisen vaarallinen demokratiallemme ja nyt sitten se onkin virheellinen tieto äärimmäistä uhkaa? Moni on varmasti nähnyt sen videon jenkeistä, missä lukemattomat eri televisiokanavat toistavat sanasta sanaan samaa ”This is extremely dangerous to our democracy”, joka osoittaa kuinka vakavasta asiasta on todella kysymys. Ei, ei siis se uhka josta media kertoo että pitää olla huolissaan, vaan se, että koko valtamedia toistaa täsmälleen samaa asiaa luoden uskottavuutta sille uhalle. Kuukauden aikana olen ehtinyt kuunnella useita eri esitelmiä ja haastatteluja tähän väärän tiedon uhkaan ja näkemykseni on vahvistunut siitä todellisesta uhasta, josta lisää hieman myöhempänä. Kuuminta hottia olisi tietysti nyt puhua äärioikeiston ja rasismin uhasta, mutta eikös ne jo hoidettu pois kokonaan koska meillä oli universumin paras Sannan ja Saulin muodostama valtiojohto vain joitain aikoja sitten? Eihän se nyt muutamassa kuukaudessa ja vieläpä hallituksen lomaillessa olisi voinut mennä ihan persiilleen?

Muotisanat asiasta ovat tietenkin misinformaatio ja disinformaatio, jotka tarkoittavat väärää tai virheellistä tietoa, ensimmäinen sattumalta tai tietämättä, jälkimmäinen tahallaan. Näitä kahta sanaa on viljelty jenkeissä Trumpin kaudesta lähtien varsin tiuhaa tahtia ja amerikkalaistunut mediamme on kopioinut sen kuuliaisesti omaan sanavarastoonsa. Kaikki se tieto mikä ei kuulu narratiiviin on misinformaatiota ja kaikki tieto joka pilaa hyvän tarinan on disinformaatiota. Näitä kahta sanaa käyttämällä mikä tahansa asia voidaan leimata pahaksi täysin ilman mitään todisteita ja jos haluaa vielä päälle kertoa että se on erityisen pahaa, voi mukaan lisätä ”Venäjä” tai ”Putin” niin sitten on vedenpitävä todiste. Jos ei kansa muuten usko, kutsutaan asiantuntija toistamaan se sama asia jonka toimittelija jo ehti kertoa niin vain paha syntinen putinisti voi enää kyseenalaistaa asiaa.

Virallinen tarina on siis uhattuna kun nämä kaksi termiä pistää esiin. Rasismia ja äärioikeistoa voidaan käyttää silloin, jos aihe on sielä sallitun Overtonin ikkunan sisällä tai rajalla, kun halutaan leimata jokin näkemys virheelliseksi, mutta jos mis/dis nostetaan esille, on tosi kyseessä. Halutessaan voi mukaan lisätä ”salaliittoteoria” tai ”salaliittoteoreetikko”, jos asia on niin vastenmielinen että sen esittäjää vastaan tulisi käyttää ehkäpä valtion väkivaltamonopolia. Väärää ja virheellistä tietoa on maailma täynnä ja tekoäly jos alkaa sitä suoltamaan taukoamatta, se epätoden tiedon määrä tulee eittämättä räjähtämään käsiin. Mutta… mitä sitten? Asiasta riippuen, mikä tahansa väite tai tieto voidaan joko tarkistaa tai vahvistaa ja jokin näkemys voidaan argumentoida ja sillä pyrkiä osoittamaan vähintäänkin kyseenalaiseksi. Liberaaliin demokratiaan ennen kuulunut sananvapaus kun antaa kenelle tahansa oikeuden olla mitä mieltä tahansa mistä tahansa asiasta ja kertoa näkemyksensä julki. Osaako sen kantansa perustella tai pitääkö se tarina vettä on sitten se, joka ratkaisee hyväksytäänkö se asia vai ei.


Puhutaan asiasta sen oikealla nimellä: propaganda

Sen sijaan että asioista keskusteltaisiin, meille julistetaan virallisessa tarinassa ne totuudet ja hyveelliset näkemykset, jotka jokaisen tolkun ihmisen täytyy hyväksyä. Osa niistä tiedosta on toki totta, sitä ei voi väittää, mutta varsin moni politisoitunut aihe on vahvasti puolueellista. Sen sijaan että myönnettäisiin se puolueellisuus ja sitten käytäisiin keskustelua asiasta, kaikki virallisesta tarinasta poikkeava leimataan sopivalla termillä ja se on siinä. Surkuhupaisaa onkin kuunnella näitä ”asiantuntijoita”, kun he kertovat kuinka pahoissa maissa fasistit diktaattorit pakottavat kansaa tottelemaan ja kertovat heille vain yhtä sallittua tarinaa kun täällä lännessä tehdään täsmälleen samalla tavalla. Pata kattilaa soimaa, sanoisin. Kyllä, kaikissa maissa valtio määrää mikä on oikein ja mikä väärin, lännessä se vaan myydään demokratiana yhteisen hyvän kortilla.

Oikea termi tälle kaikelle viestinnälle olisikin propaganda, mutta sen käyttö on varattu ainoastaan vastapuolen omaa tarinaa vastustavalle osalle viestinnästä. Venäjä ja Kiina tuottavat propagandaa, länsi informoi ja valistaa kansaa sinun turvallisuutesi vuoksi. Agendamediamme on sentään niin paljon hienostuneempi jenkkeihin nähden, että vaihtavat sentään sanajärjestystä mantroissaan ettei voida laittaa ääniraitoja päällekkäin ja saada kuorolausuntaa aikaiseksi. Suomi on kansainvälisten tutkimusten mukaan maailman hyväuskoisin… eikun siis että täällä luotetaan eniten valtamediaan koko maailmassa, Ylen ollessa koko galaksin luotettavin lähde. Kun yli 80 pinnaa uskoo mitä Yle sanoo, Pohjois-Koreassa katsotaan lukuja kateellisena. Ei näin hyväuskoista kansaa muualta löydy! Ja miksi kansa epäilisi asiaa, meillähän on luotettavin uutistuotanto joka kopioi 1:1 kaiken mitä jenkit käskevät kertomaan ja suurin osa suomalaisista ei ymmärrä läheskään riittävästi muita kieliä, että voisi edes vahingossa altistua poikkeaville näkemyksille.

Mielipiteet ovat faktoja kun se on oikea mielipide ja faktat ovat vain (vääräuskoisten) mielipiteitä niiden poiketessa virallisesta tarinasta. Konsensus on vahvaa kun eri mieltä olevilta ei edes kysytä. Kun poliitikot painottavat tekevänsä asiat tieteeseen tai auktoriteettiin perustuen, he tarkoittavat että olivat kysyneet oikeaa mieltä olevilta sopivia argumentteja. Mitään keskustelua tärkeistä asioista ei käydä ja ne harvat kerrat kun jokin merkityksellinen asia nostetaan mediassa esiin, pidetään tasan tarkkaan huolta siitä, että ainoastaan oikeaa näkemystä omaavat tahot nostetaan esiin. Suomessa ei mitään keskustelukulttuuria ole mediassa olemassakaan, vaan meille saarnataan tiettyjä näkemyksiä päivästä toiseen kunnes niistä tulee totta kansan yleisessä mielipiteessä. Sitten hyvesignaloivat papukaijat toistavat samaa ilosanomaa sosiaalisessa mediassa niin saadaan se ruohonjuuritasokin kyllästettyä. Ei siis ihme, että heti ollaan julistamassa harhaoppisuutta, jos sosiaalisessa mediassa leviää yksikin väärää näkemystä kertova mediavirus yhtään laajemmalle.


Miksi propagandan ja väärän tiedon välillä on merkitystä?

Propaganda kun voi olla täysin totta mitä kerrotaan, mutta siitä on tahallaan jätetty jotain pois tai asiat on esitetty tarkkaan valikoidusta näkökulmasta. Jos jokin tieto olisi mis/disinformaatiota, se voitaisiin myös semmoiseksi todistaa, eikös? Ja siksi meillä onkin syntynyt ajatus ”faktantarkistajista”, jotka ovat jopa Jumalan yläpuolella määräämässä mikä on se oikea tie ja totuus elämässä. Ei pidäkään antaa faktojen pilata hyvää tarinaa kun myöhemmin joku väite kumotaan tieteellisesti. Jos media nimittäin olisi edes auttavan rehellinen, se korjaisi väitteensä uuden tiedon valossa. Näin ei kuitenkaan tehdä, mikä todistaa sen tiedon propagandaksi. Jos väitettä esitettäessä jo tiedettiin että asia voi muuttua varsin radikaalisti ja silti esitetään ainoana totuutena, se on sitä disinformaatiota. Jos taas toistaa tutkimuksen tiedon joka myöhemmin paljastuukin virheelliseksi, se oli misinformaatiota eikä siitä tarvitsisi tuntea syyllisyyttä: sen hetkisen parhaan tiedon mukaan toimittiin ja kun uutta paljastui, sekin kerrottiin samalla vakavuudella.

Kaikki nämä luennot ja haastattelut toivatkin esiin sen, miten herkkä länsimainen demokratia oikeasti on ja vielä miksi se on niin hauras että tarvitaan armeijallinen väkeä sitä puolustamaan. Koko sirkus kun perustuu yhteen viralliseen tarinaan, joka ei pysy pystyssä jos merkittävä enemmistö ei siihen usko. Puhutaan kuinka kansa on jakautunut kahtia ja kuinka se on suuri uhka, mutta jos oikeasti meillä olisi demokraattinen järjestelmä, asiat keskusteltaisiin läpikotaisin ja sen perusteella syntyisi konsensus, ei niin että pieni joukko sanelee miten asiat ovat. Ympäri maailmaa tämä yksi ainoa sallittu tarina per maa onkin rakoillut merkittävästi, mutta ainoastaan Suomessa on se 80 pinnan konsensus kerrotulle, ei väitellyille asioille. Malliesimerkiksi heitetään vaikkapa Orbanin ”diktatuuri”, mutta hyvin samankaltainen Netanyahun on yht'äkkiä #eriasia. Kyllä, myös näissä maissa pieni joukko sanelee näkyvästi kansalle mikä on oikein ja mikä väärin, mutta se on ongelma vain jos se on ristiriidassa sen oman tarinan kanssa. Kunnon länsimaisessa demokratiassa tämä sanelu sentään edes yritetään salata, Venäjän ja vastaavien kaltaisissa maissa se on ihan julkista tietoa että maan johto julistaa asiat haluamallaan tavalla.

Vaikka latoisin kasapäin todisteita propagandasta tai kaikista niistä asioista, jotka media on kertonut meille väärin, ei sillä olisi pienintäkään merkitystä. En ole ”asiantuntija” enkä ainakaan ”auktoriteetti”, enkä edes haluaisi olla kumpainenkaan. Jos ihminen omaisi kriittistä ajattelua, hän lähtisi tutkimaan väitteitäni ja vapaa ajattelija jatkaisi niiden pohjalta vielä paljon pitemmälle väärän tiedon kaninkoloon. Puolestani jokainen saa uskoa ihan mihin lystää, mutta kysyttäessä kykenen perustelemaan väitteeni. Mutta koska minulle on se ja sama uskooko vai ei, miksi edes perustelisin kantojani koska ei sillä liioin pitäisi olla mitään väliä muille… jos siis leikittäisiin liberaalia demokratiaa josta meille saarnataan ja joka on jälleen äärimmäisen uhattuna koska kaltaiseni ihmiset kehtaavat käyttää sananvapauttaan. Kovin on heikkoa tekoa koko järjestelmä, jos se on uhattuna muutamalla sanalla ja joita vastaan ei ole heittää kuin loukkauksia ja leimakirveitä. Koko sirkus kun vieläpä kaatuisi, jos kansa lakkaisi tottelemasta niitä käskyjä, joita pitävät epäoikeudenmukaisina. Siksi vallanpitäjien ainoa keino nyt pitää kansa kurissa, on kiristää verkkoa väärien näkemysten ympärillä ja toivoa, että kansa ei altistu vapaalle sanalle.

Vallanpitäjien dilemma järjestelmävastaisuudesta

”Uusi ilmiö”, anarkismi?!

Kun maikkarin sivulta hiljattain lukaisin artikkelin (ja katsoin lähteenä olleen videon), jouduin hieraisemaan kahdesti silmiäni: ”Anti-institutionalismi, anti-government, anti-establishment, anti-system – muun muassa tällaisia termejä käytetään uudesta, Euroopassa nyt meneillään olevasta liikehdinnästä.” Uudesta liikehdinnästä - nämähän puhuvat anarkismista, josta on pian kaksi vuosisataa puhuttu eikä idea nyt mikään järin uusi ollut silloinkaan. Sama sävel näyttää olevan myös isossa mualimassa meneillään, joten median rumpujen säestämänä aloin pohtimaan asiaa ääneen. Trump tietenkin on syyllinen siihen, että ihmiset eivät luota järjestelmään, sanotaan, mutta heeeetkonen, Trump oli presidentti ja kannustaa ihmisiä kannattamaan häntä siihen virkaan myös tulevaisuudessa. Ei se kuulkaa poijjaat ole järjestelmävastaisuutta vaan mitä Trump teki, oli hänen kannaltaan vihamielisen median vastaisuutta fake news heitoillaan. Ymmärrettävää toki on, että se saa median takajaloilleen kun joku kehtaa heidän valtiomahtinsa ja vieläpä saa kansan siihen mukaan.

Mikä tästä anarkistien vahvistumisesta tekee dilemman vallanpitäjille on se, että jos siitä nostetaan esiin, ihmiset saattavat huomata argumenttien vahvuuden tähän länsimaiseen demokratiaan verrattuna. Jos taas asiasta ollaan hiljaa, vuosikausia hitaasti kasvanut aatesuunta ”ei hallitsijoita” tulee kasvamaan entisestään jo pelkästään sen vuoksi, että ihmiset alkavat olla pikkuhiljaa tietoisia terveiden elämäntapojen merkityksestä. Tämä usein saattaa taas johtaa omavaraisuuteen joka on vain muutaman askeleen päässä verkosta irtautumisesta (off-grid), missä sähkö ja vesi hommataan muualta kuin valtakunnan verkosta. Ja se saattaa johtaa päätelmään, että hittoako minä veroja maksan ja tuen tätä järjestelmää, joka kusee muroihini lähes päivittäin. Silloin ollaan jo varsin järjestelmävastaisia, ei vielä silloin kun sanotaan että Yle on paskaa, pitää ensi kerralla äänestää oikein niin asiat korjaantuvat. Media kyllä tietää eron, mutta yrittää myydä asiaa vaarallisena terrorismina koska tavan kansalle on myyty ajatus että anarkismi = antifa.

Anarkismin leimaaminen vasemmistolaiseksi ajatukseksi on toki vanhalla vasemmiston määrityksellä edes auttavasti paikkansa pitävä, koska oikeisto oli silloin sääntöjen ja keskusvallan kannattajia ja vasemmisto kansan itsensä vallan puolella. Nykyvasemmistolla ei ole mitään tekemistä anarkismin kanssa, mutta antifanttien kanssa he ovat kyllä samaa sakkia: antifantit haluavat omanlaisensa fasismin, johon ei konservatiiveja kaivata. Anarkistit eivät halua ketään valtaan itsensä yli, antifasistit taas omat suuret johtajansa, huomannet eron? Vallanpitäjät ovat myyneet anarkismin olevan ”kaikki paskaksi” kaaosta, mutta jos pistät paikkoja paskaksi jotka eivät sinulle kuulu, käytät valtaasi sen jonkun toisen ylitse joka on taas aatteen vastaista. Ne jotka haluavat pistää paikkoja paskaksi eivät siitä tietenkään välitä miksikä heitä kutsutaan, kunhan saavat purkaa pahaa oloaan yleensä heille osoitettuun viholliseen. Jos he ajattelisivat asiaa itse, he olisivat sillä riehunnallaan itse järjestelmää vastaan, ei kansaa jota he muka puolustavat. Mutta ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu…


Matkalla kohti järjestelmävastaisuutta

Moni tietämäni anarkisti on päätynyt kantaansa hyvin samalla tavalla kuin minä: tutkimalla itse järjestelmää ja etsimällä vaihtoehtoja sille. Portaita voi toki matkalla hyppiä useita ja päätyä samaan tulokseen, enkä liioin väitä että kaikkien tulisi edetä ryömimällä joka kohta lävitse. Sinänsä myös termi ”sejase”-vastainen voi johtaa harhaan, koska monet anarkistit ovat enemmänkin jonkin asian puolella, esimerkiksi vapauden ja itsemääräämisoikeuden. Silloin pakotteet ja pelottelu jolla ihmiset saadaan tottelemaan eivät enää niin hyvin pure, joten on täysin loogista vallanpitäjille haluta liiskata nämä väärinajattelijat kokonaan. Koska en voi puhua muiden puolesta miten he ovat henkilökohtaisesti päätyneet omaan anarkistiseen kantaansa, on tämän seuraavan polun käyttäminen argumenttina kenenkään muun kohdalla argumentointivirhe. Minua saa siitä haastaa ihan vapaasti, osaan kyllä perustella kantani ja jos edelliset 600 tekstiä eivät johonkin kysymykseen vastaa, antaa tulla vaan kommenttia!

Jokainen porras itsessään vaatisi vähintään kirjan kappaleen verran tekstiä, joten sallinet hieman lyhennetyn version näin yhteen blogitekstin mittaan sovittaessani asiaa? Alkuun siis oli huomio, ettei tää ei nyt mene ihan oikeen tämä poliittinen vaikuttaminen. Vaikka kuinka äänestin kepua, näin maalla asuvana se oli ainoa oikea vaihtoehto, eivät ne asiat parantuneetkaan vaan EU kusi muroihin vuosi vuodelta enemmän. Ei auttanut liioin opiskeluaikoina piraattipuolueen kannatus, joten jotain mätää siinä täytyi olla kun tarina ei täsmännyt lainkaan havaintoihini. Lähdin siis selvittämään asiaa, kun eläkkeelle päästyä oli enemmän luppoaikaa. Jossain sielä takana takoi rumpujaan Alfie Kohnin näkemykset kilpailusta ja outo tunne siitä, ettei se voi mennä mitenkään oikein että täysin tuntemattomat tahot saavat määrätä miten minun tulisi elää elämäni. Edustuksellinen demokratia ja poliitikkojen vastuuttomuus alkoivat osoittamaan suuntaa mihin oltiin matkalla. Enhän minä anna ääntäni ihmiselle vaan puolueelle, joka sanelee miten edustaja sisään päästyään nappia painaa. Ei se niin voi mennä, se ei ole edustuksellista demokratiaa laisinkaan!

Ai tuolla tavalla se demokratia pitäisikin toimia… mutta meillä on niin kaksoisvaltiota ja lobbareita päsmäröimässä… ja hetkonen, eihän tämä edes ole demokratia vaan tasavalta?! Olisihan meillä vaikkapa keltaliivien RIC joka olisi kansanvaltaa, miksei sitä ajeta?! Joku tässä oikeutuksessa valtaan nyt kyllä kusee. No mutta jos perustuslaki saataisiin kuntoon niin se korjaisi asiat, mutta kukas sen on edes alunperin tehnyt semmoiseksi, ettei kansalle valtaa anneta juuri lainkaan? Eihän se voi olla millään tavalla oikeudenmukaista kuinka säännöt luodaan ja hei hetkonen, voiko säännöt edes olla moraalisia, etenkään siksi miten ne säännöt edes luodaan ja kenen toimesta. Johtopäätös oli siis se, että jos sääntöjä ei noudateta ja kansalle vain valehdellaan, sen kaiken kerrotaan olevan oikeutettua ja vallanpitäjät nauravat matkallaan pankkiin, ei heistä yksikään ole oikeutettu valtaan ja koska he eivät ole oikeutettuja, miksi ihmeessä olisi sitten kukaan muukaan? Siispä, ei hallitsijoita. Kaikki tämä selvisi seuraamalla polkua, jota propaganda kulki…


Liian monta askelta kerralla harpattavaksi

Suurin ongelma anarkismin laajamittaiselle hyväksynnälle on sen valtava etäisyys siitä vallitsevasta näkemyksestä, jonka mukaan vain äänestämällä voi vaikuttaa. Valtaosa mediaa ja vallanpitäjiä kritisoivista kun edelleen menee kiltisti koppiin suorittamaan kansalaisvelvollisuutensa äänestämisen muodossa ja haukkuu pataluhaksi kaikkia niitä, jotka eivät äänestä oikein niitä sen hetkisiä messiaita. Toki asiaa ei auta liioin se, että äänekkäimmät anarkismin kannattajat ovat siinä fanaattisuuden rajalla asiasta saarnatessaan, jolloin uskottavuus tippuu pahemman kerran. Ei siinä, sama ongelma vaivaa myös niitä jotka Yleä ja muuta valtamediaa haukkuvat niiden tolkun ihmisten kuullen, jolloin jo se ensimmäinen porras muuttuu ylitsepääsemättömäksi muuriksi. Lassipallon pelaaminen ei kuitenkaan tule tätä peliä ratkaisemaan eikä tietääkseni yksikään järjestelmä ole pysyvästi korjautunut asteittaisella muutoksella, koska ylämäkeen luistellessa suunta voi olla yrityksistä huolimatta päinvastainen.

Yksilötasolla se asteittainen on toki täysin mahdollinen ja ripaus vapaata ajattelua kriittisen ajattelun lisänä auttaa kummasti. Mutta jos oma elintaso riippuu ymmärtämättömyydestä, on turha kuvitella että massat tulisivat edes sille ensimmäiselle portaalle (media manipuloi ihmisiä) pääsemään sankoin joukoin. Moni aktivisti hakkaakin päätään siihen seinään maailman tappiin saakka ja vaikka muutama särö syntyykin joista jokunen saattaa livahtaa järjestelmän lävitse, ei mikään määrä aktivismia tule koskaan pääsemään likellekkään sitä vallanpitäjien vastaan heittämää resurssimäärää. Kyllä, muutama herää ja se ainakin itselleni on jo suuri voitto, jos edes yksi ihminen saa jotain irti tuotannostani ja saa sen innoittamana parannettua omaa elämäänsä. Tekstit kun ovat edelleen vain oman ajatteluni keino, vaikka harhauduinkin välillä saarnaamaan ”totuutta”. Ei olisi kannattanut, mutta se pitää vissiin jokaisen oppia kantapään kautta. Tai sitten jatkaa loppuun saakka, ei sekään ole huono asia.

Ei siinä, on tässä järjestelmässä omat etunsakin, sitä ei voi kieltää. Sitä järjestelmää voitaisiin myös merkittävästi parantaa kansan näkökulmasta katsottuna varsin helposti, mutta se vain tulee pitkittämään sitä kärsimystä. Koko järjestelmän kaatuminen ei liioin ole mikään tae sille, että seuraava malli olisi taianomaisesti parempi kuin nykyinen, minkä vuoksi moni pitää nykyisen mallin uudistamista haluttavampana vaihtoehtona ja se heille suotakoon. Pitää vaan muistaa että mitä on vastustamassa tai kannattamassa. Tämän hetkisiä sääntöjä ja vallanpitäjiä, vaiko kenties koko ideaa mistään järjestelmästä, joka antaa kenelle tahansa vallan kenen tahansa toisen ylitse. Jos leikkisimme liberaalia demokratiaa ja sen ydinajatusta, ajatusten markkinapaikkaa, kaikki näkemykset olisivat sallittuja. Nykyinen piilofasismi ei suvaitse kuin tarkasti valikoidut näkemykset ja sitten niistä riidellään avoimesti, luoden illuusion monipuolisesta keskustelusta. Koko politiikka kun on edelleen yksi vitsi. Pelastaisiko anarkismi sitten maailman? En tiedä, mutta edelleenkään en hyväksy valtaa muiden yli ja se ei ole mikään luonnon laki, koska kilpailu tapahtuu ainoastaan kun on pula ja se taas on täysin keinotekoisesti luotu.

Miksi tämäkään teksti ei todennäköisesti ole sinulle

Ajattelun keino

Kuunneltuani uudelleen Larry McEnerneyn (Chicagon yliopiston kirjoitustaito-ohjelman päällikkö tjs.), ”tehokkaan kirjoittamisen” luentoa, huomasin kuinka asia alkoi purkautumaan aivan uudella siitä, kun hänen ajatuksiaan osittain lainasin jokunen vuosi sitten tekstissä ”Uutta, ainutlaatuista, tärkeää ja arvokasta tietoa”. Oliko se plagiointia vai yhdistelyä useista lähteistä päätyen samaan tulokseen jääköön jokaisen pääteltäväksi, mutta uudelleen kuunneltuna se selkeytti kummasti ajatuksia ja ajattelin laittaa välittömästi opitun käytäntöön, tosin ei ehkä sillä tavalla kuin hän ehdottaa kirjoittamisen tehostamiseksi. Kuten jo aikaisemminkin olen maininnut, kirjoitan blogia pääosin auttamaan omaa ajatteluani, koska kokonaisuudet tuppaavat olemaan niin laajoja, että niiden pitäminen kasassa ilman muistiinpanoja tai vastaavaa on lähes mahdotonta. Tämä teksti jatkaa juuri sitä samaa kaavaa, minkä vuoksi tekstin hyödyllisyys valtaosalle ihmisistä on häviävän pieni, mutta ehkäpä joku, jossain, kohtaa siinä juuri sen jonkin asian joka saa lampun syttymään. Ja jos ei kukaan muu hyödy, niin eipä sekään mitään haittaa koska teksti on tarkoitettu pääosin itselleni. Voit siis hyvillä mielin lopettaa lukemisen sen jälkeen, kun kerron mistä on kysymys: kohdeyleisön merkityksestä.

Kun kirjoittaa vain itselleen täysin piittaamatta muista, se julkaisemisen hyöty on varsin marginaalinen. Ketään nyt ei juurikaan kiinnostaa tietää miksi joku ihminen ajattelee jollain tietyllä ja miten hän perustelee asiaa itselleen. Teksti voi sisältää vaikka ja kuinka tärkeää ja arvokasta tietoa, mutta sen onkiminen sieltä kaiken muun keskeltä saattaa aiheuttaa melkoisia ongelmia. Mutta mitä sitten? Ei kaiken tarvitse olla maatamullistavan kriittistä tietoa vaan joku saattaa haluta lukea/kuunnella vaikkapa vain muiden ajatuksia, saaden ehkä hieman helpotusta ettei ole vaikka yksin niiden asioiden kanssa. Uutisten ja vastaavien pitäisi olla tärkeää ja arvokasta tietoa jota jokainen kansalainen tarvitsee, mutta media on siitä lähes vastakohta ja niitä oikeasti tärkeitä asioita ei sieltä kannata yleensä edes etsiä. Siis kansalle tärkeitä asioita, vallanpitäjille valtamedian tärkeys on aivan kärkitasoa, koska miten muuten kansa pidettäisiin tietämättömänä miten sitä vedetään kuivana kakkoseen esimerkiksi närkästyksen hallinnalla?

Toki osa teksteistäni ja vielä suurempi osa podeistani on suunnattu enemmän sinne lukijan/kuulijan suuntaan, mutta mitään selvää kohdeyleisöä ei minulla koskaan ole ollut. Jos menestystä lähdetään katsomaan, yleisön koko (parhaimmillaan muutama sata lukijaa ja kuulijaa päivässä) osoittaa sen että näille on varsin vähän ollut tilausta. Tärkeitä itselle, mutta ketä nyt oikeasti kiinnostaa propaganda tai politiikka sillä tasolla, jolla yleensä höpisen? Mutta jälleen, mitä sitten? Vaikka pidän useita tekstejä tärkeinä ja olen merkannutkin osan niistä ”Rüstzeug”-aihetunnisteella, suurinta osaa aiheet eivät kiinnosta eivätkä ne nyt niin tärkeitä taida edes olla? Jokaisen täytyy kuitenkin itse päättää se, mikä on tärkeää… ja jos ei päätä, joku muu tekee sen puolestasi ja hänellä tuskin on sinun etusi ensimmäisenä mielessä. Tarkemmin ajateltuna suurin osa noista teksteistä tämänhetkiseen maailmankuvaani peilattuna eivät taida liioin niin tärkeitä olla. Ne tuntuivat tärkeältä sillä hetkellä kun ne saivat sen tunnisteen…


Tunne yleisösi jos haluat siihen vaikuttaa

Yksi ehdoton etu tässä valitsemassani tavassa kuitenkin oli: Tein omaa juttua joka osaa kiinnosti ja suurinta osaa ei, jolloin trollitkaan eivät juurikaan jaksaneet seurata. Voin melkeen laskea yhden käden sormilla ne kerrat, kun joku on tullut aukomaan päätään yhdellekään kanavalleni, siinä kun moni tuskailee päivittäinkin sitä, että aina on joku ulisemassa jostain tuotannosta. Tämä tapa on kuitenkin sielä listan alapäässä tehokkuudeltaan, vain hieman ”jättää julkaisematta” tason yläpuolella. Ja se on ihan passeli minulle, koska se vaikuttaminen ei nyt järin korkealla tuotannon ”huippuaikoinakaan” ollut. Jos olisin oikeasti halunnut vaikuttaa, olisi minun täytynyt olla paljon tarkempi sen suhteen miten asiat esitän ja sitten puskea sanomaa aivan eri tasolla sen valitun kohderyhmän nenän eteen. Nyt se mainostus ja levitys on jäänyt lähinnä muutaman aktiivisemman seuraajan kontolle, mistä tietysti suuri kiitos heille. Kun ei mitään kohdeyleisöä varsinaisesti ollut, ei sen tutkiminen ja tekstien kohdistaminen ollut liioin mahdollista. Helppo tapa ratkaista asia olisi tietysti aloittaa jokainen teksti sillä, että kenelle teksti olisi ja miksi se on juuri heille arvokasta tietoa.

Mainostamisen mahdollisuudet ovat tietysti blogin sisällä varsin rajallisia, joten teksti pitäisi pystyä myymään lukijoille sielä heidän keskuudessaan, eli vaikka naamakirjan ryhmissä tai X:n jossain ketjussa jossa asiasta puhutaan. Youtubessa otsikon ja esittelykuvan merkitys nousevat aivan uuteen arvoon, jos haluaa sen oman juttunsa julki. Klikkiotsikot ja nasevat kansikuvat ovat oma taiteen lajinsa, joka omalla kohdallani on selvästi tikku-ukon ja siansaksan tasolla. Tylsä kuva ja usein varsin laimea otsikko josta aina välillä ei saanut edes kuvaa että mistähän hitosta se tuossa meinaa puhua. Kuvaukset paranivat ajan myötä, mikä on aika laiha lohtu koska niitä kuvauksia aniharva taitaa jaksaa edes lukea. Tarkoittaako se siis sitä, että jos joskus podi jatkuu, kuvat ja otsikot ovat hieman harkitumpia? Hyvin mahdollisesti ehkä, jos sittenkään. Vielä kun ei ole tullut tippaakaan hinkua alkaa tuottamaan materiaalia, etenkään semmoista jolla pyrkisin vaikuttamaan muiden ajatteluun.

Se muihin vaikuttaminen on kuitenkin yksi tärkeimmistä syistä sille, että ihmiset ylipäänsä tuottavat tekstiä tahi videoita tai vastaavaa. Oli se sitten muiden mielipiteisiin vaikuttaminen tai vaikkapa viihteestä puhuttaessa muiden tunteisiin tai olotilaan vaikuttaminen, kaikki mihin kulutamme aikaamme vaikuttaa meihin. Jatkuvan negatiivisuuden seuraaminen lisää yleensä sitä omaa negatiivisuutta ja se itsensä altistaminen asioille jotka lähinnä vituttavat saattaa olla enemmänkin haitallista. Maailman asioista on hyvä olla kuusalla, ei siinä, mutta jatkuva niistä asioista purnaaminen ja esiinnosto ei taida olla kovinkaan hyödyllistä? Mutta kun haluaa vaikuttaa siihen kohdeyleisöönsä, on hyvä tietää millä tavalla heihin saa vaikutettua - asioista valittaminen on varsin tehokas tapa vaikuttaa suurimpaan osaan ihmisistä. Ja kun valittaa asioista, joista se kohdeyleisö on kiinnostunut, suosio on paljon todennäköisempi. On siis tiedettävä mitä ja miten se yleisö haluaa saada sen tiedon irti siltä vaikuttajalta.


Uutta, tuskin, mutta ainakin ainutlaatuista

Larryn luento antoi vahvan kuvan siitä, kuinka tärkeää se kohdistaminen oikein onkaan. Viesti on annettava oikeassa muodossa sille kohdeyleisölle, jos sille haluaa yhtään enempää arvoa. Mikä tahansa teksti voi tietysti olla arvokas ja koska hänen luentonsa kohdeyleisö oli lähinnä akateeminen kenttä tutkimuksineen, siinä keskityttiin siihen miten saada se oma juttu julkaistuksi. Kun on oma blogi, on omat säännöt, jolloin vain itse toimii itselleen moderaattorina joka päättää päätykö se teksti julkaistavaksi vaiko bittitaivaaseen. Joitain tekstin alkuja olen säilyttänyt myöhempää käyttöä varten, mutta kyllä ne ovat painuneet unholaan ja mahtavat sinne jäädäkin. No, nyt on asia esitelty, siitä selitetty että enää puuttuu lähinnä yhteenveto, koska siinä yleensä tiivistyy se tekstin arvokkain osa, ainakin kirjoittajan mielestä. Onko se yhteenveto arvokas lukijalle onkin sitten ihan eri asia, mutta jos siitä sai irti jotain niin ehkä se oli sitten edes jollain tavalla tärkeä teksti?

Tapanani on tosin välillä ollut heittää vielä ainakin yksi kierrepallo näin loppuun, joskus jopa yllättäen itsenikin. Sehän tässä ajatusten perkaamisessa kirjoittamalla hienoutena onkin, että voi pallotella useita asioita joita muiden on lähes mahdotonta kyetä yhdistämään asiaan, vaikka itselle asia olisikin kuinka selvä tahansa. Siksi kai tekstillä pitäisi olla selvä rakenne ja kohdeyleisö, ettei ajatukset lähde harhailemaan ties minne kesken tekstin? Ehkä siinä on samalla se syy miksi en kummemmin välitä kirjoittaa muiden alustoille, koska en saa vapautta kirjoittaa juuri mitä ja miten haluan? Ei siinä, ehkäpä laadukkaimpia tekstejä onkin syntynyt juuri siitä, kun joku toinen on antanut rajoitteita ja ohjausta tekstiin? Vastavalkeaan oli mukava kirjoittaa, mutta ne ajat ovat jo kaukana takana. Eli tuskin tulen koskaan enää pyynnöstä jotain toisaalle julkaisemaan ja näitä ajatustenvirtoja saa tietysti kuka tahansa lätkiä omille sivuilleen kunhan noudattaa sitä CC sopimusta, tai sitten kysyy erikseen jolloin voi vaikka laittaa tekstit kaupallisesti omaksi edukseen.

Jatkoa ajatellen tässä on kuitenkin paljon pohdittavaa. Haluanko vaikuttaa vaiko vaan jatkaa ajatusten selkeyttämiseen? Melko varmasti lähinnä sitä ajattelua auttamaan ja aina siitäkin voi olla muille apua ja he saavat arvoa sille ajalle, jonka käyttivät tekstin lukemiseen tai vaikkapa podin kuunteluun. Ennen elämä olikin niin paljon helpompaa, kun kaikki tärkeät ja arvokkaat asiat olivat lähinnä siinä ihan käden ulottuvilla eikä tarvinnut murehtia tahi pohtia ison maailman asioita. Tärkeitä asioita suojellaan aivan toisella tavalla ja siksi meillä on säilynyt ainakin pieni osa niistä entisaikaisista arvokkaista teksteistä aina näihin päiviin saakka. Näitä tekstejä tuskin kukaan tulee vuosikymmenten päästä muistelemaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos jokin tiedonmurunen on niin tärkeä ja arvokas että se säilyy jälkipolville saakka? Entäpä sinä, hyvä lukija - oliko tässä jotain arvokasta tai tärkeää, jotain joka sai sinutkin ajattelemaan ja ehkäpä muuttamaan mieltäsi? Jos näin oli, laita kommentti alle tai pistä teksti jakoon omalla alustallasi, omien kommenttiesi kera. Ja jos ei ollut, enkös mä sanonut heti alkuun ettei tämäkään teksti ole todennäköisesti sinulle? Olisi siis ehkä kannattanut uskoa ja tehdä se tärkeämpi asia sen sijaan, että luit tämän tekstin…

Jälkiajatuksena vielä lisäten, että kun ihmiset tuppaavat arvostamaan mitä tahansa tietoa paljon enemmän kun siitä pitää maksaa, eli mitä kalliimpi materiaali, sen arvokkaampaa tietoa, niin pitäisiköhän minunkin alkaa velottamaan teksteistä niin ne saisivat enemmän vaikutusta koska vain tärkeistä asioista pyydetään rahaa? Nnäääh, eiköhän se hinta ole jo valmiiksi riittävän kova - vartti ajastasi, jota ei takaisin saa. Se on melkoisen kova hinta, kun ajattelee mihin ihmiset oikeen aikaansa tuhlaavat näinä päivinä?

Politiikka on vitsi, vieläpä huono sellainen

Kansanvaltaa, juu tottakai

Tieteeseen voi jokainen uskoa juuri miten itse haluaa, mutta jos pitää akateemista politiikan tutkimista edes auttavasti paikkansapitävänä, avaan hieman kahta tutkimusta männävuosilta: ”Testing Theories of American Politics: Elites, Interest Groups, and Average Citizens" - Martin Gilens and Benjamin I. Page sekä ”HIT OR MISS? THE EFFECT OF ASSASSINATIONS ON INSTITUTIONS AND WAR" - Benjamin F. Jones and Benjamin A. Olken. Ensimmäisessä puhutaan kuinka paljon vaikutusta kansalla ja muilla ryhmillä oikeasti on jenkkien (ja Suomen, koska Suomi on maailman yksi amerikkalaistuneimmista maista) järjestelmässä ja toisessa keskustellaan siitä, kuinka paljon vaikutusta on sillä, kun maan johtaja vaihdetaan vähemmän luonnollisen poistuman kautta. Keskityn pääosin ensimmäiseen tekstiin, mutta mainittakoon heti alkuun miten maan johdon poistaminen vaikuttaa oikeasti maan suuntaan: autoritäärisissä maissa tapahtuu muutos, ”demokratioissa” sillä on yhtä paljon vaikutusta kuin äänestämällä uusi johtaja valtaan… eli ei yhtään mitään. Olen tästä aiheesta saattanut kirjoittaa jo muutaman kerran aikaisemminkin, mutta kun nyt on antaa lähde oikeen Cambridgen yliopiston suunnalta, sillä on ihan saletisti aivan valtava vaikutus ihmisten mielipiteisiin. Siis vähintäänkin yhtä suuri kuin äänestämisellä… Menen siis kouluttamaan lehmiä lentämään sillä välin kun kansalaiset pääsevät juonen päästä kiinni.

Poliittisella kentällä on useita eri pelureita ja riippuen demokratian tilasta, näillä ryhmillä on vaihteleva määrä valtaa vaikuttaa maan asioihin. Tavan kansa, ne suuret massat, omaavat länsimaisissa demokratioissa vallan siitä, minkä näköiset puhuvat päät istuvat milloinkin sielä parlamentissa. Puhutaan myöhemmin siitä, kuka omaa vallan sen kansan mielipiteeseen jonka perusteella he käyttävät sitä valtaansa tuonnempana. Iso raha, ”eliitti”, on toinen merkittävä peluri joka vastaa suurelta osin miten se raha käytännössä liikkuu ja kun maailma pyörii kapitalistisessa järjestelmässä rahalla, tämä ryhmä vaikuttaa kaikkiin asioihin merkittävästi. Tämä ryhmä ei kuitenkaan ole homogeeninen, vaan jokaisella toimijalla on ne omat lehmät ojassa ja he kilpailevat keskenään useista asioista, mutta varsin monessa asiassa he liittoutuvat keskenään saaden aikaiseksi merkittäviä tuloksia. Aatteelliset ja yritysmaailman eturyhmät, kuten vaikkapa lobbarit tai ammattiliitot ja vastaavat, taas omaavat omalla alueellaan huomattavan määrän valtaa. Nämä ryhmät itsessään voivat koostua niin tavan kansalaisista tai vaikkapa täysin ison rahan ajatushautomoiden kermasta, mutta ne kaikki edustavat jotain tiettyä asiaa oman näkemyksensä mukaisesti. Mistä se näkemys tulee, se vaihtelee melkoisesti. Nämä kaikki pelurit sitten kilpailevat vallasta keskenään ja koska raha ratkaisee, kansalle jää aina vastuu ja maksajan rooli, siinä kun hyödyt uppoavat harvojen taskuun. Ja yllättyneitä oli…

Poliitikoilla itsellään on varsin vähän vaikutusvaltaa demokraattisessa järjestelmässä. Jos nimittäin leikittäisiin edes kansanvaltaa, ne poliitikot ovat sielä vain edustamassa kansaa, tekemässä todeksi kansan päätöksiä, eivät varsinaisesti siis vallassa. Mutta me elämme tasavallassa, samoin kuin jenkit, jonka tehtävä on varmistaa omistavan luokan oikeuksien vahvistaminen, kuten ne jenkkien perustavat isätkin jo kertoivat. Eri eturyhmät siis neuvovat poliitikkoja tekemään päätöksiä ja se kenellä on uskottavimmat argumentit (lue: eniten rahaa) saa yleensä tahtonsa lävitse. Puolueisiin ja yksittäisiin poliitikkoihin vaikuttaa suuri joukko eri ryhmittymiä, joista jokainen on ajamassa omaa etuaan yleensä muiden kustannuksella. Kaikki ne verkostot, jotka ovat syntyneet vuosikymmenten aikana sinne verhojen taakse (ns. kaksoisvaltio) pitää myöskin muistaa ruokkia kun isoja asioita ollaan ajamassa, mikä myöskin vaikuttaa merkittävästi mihin suuntaan milloinkin nojataan. Vaikka lähes kaikki toimijat koko pelissä ovat sieltä tavan kansan keskuudesta, siinä kohden kun leivän syönti kiinnostaa, laulujen sanat sanellaan ulkoa. Eikä se väärin ole priorisoida oman perheen etu muiden ylitse, koska jollain ne asuntolainat pitää maksaa ja silleen.


Lättymaa ja liberaali demokratia samalla viivalla

Lähes surkuhupainen yhteys näiden kahden asian välillä on se, että ”Koska se näyttää siltä, että…” on näiden molempien teorioiden vahvin näyttö. Molempia asioita on tutkittu ties kuinka kauan ja ainoa asia joka kumpaisessakin ainoana näyttönä sen paikkansapitävyydelle on, että se näyttää siltä. Miksi se näyttää siltä on toisarvoinen asia koska katso nyt itse! Asiat voidaan selittää miksi ne näyttävät joltain, mutta yksikään selitys ei tule koskaan kelpaamaan koska omiin havaintoihin luotetaan enemmän kuin niihin seikkoihin, jotka selittävät miten asia oikeasti toimii. Fysiikka ja matematiikka ovat tietysti paljon konkreettisempia tieteen aloja verrattuna valtio-oppiin, sosiologiaan tai psykologiaan, ei siinä, mutta kumpaisessakin asiassa (FE ja politiikka) se vallitseva ymmärrys ja kollektiivinen tieto asiasta osoittaa varsin vahvasti tiettyyn suuntaan. Mutta mikä ei ole yhtenevä, on se virallinen tarina näistä kahdesta asiasta. Lättymaa on virallisen tarinan mukaan höpönlöpöä (mikä on osalle todiste siitä, että maa on lätty), siinä kun länsimainen demokratia on se ainoa oikea malli virallisen tarinan mukaan ja sitä kyseenalaistavat ovat salaliittoteoreetikoita, kuten ne Cambridgen tutkijat.

Molemmista asioista voidaan toki keskustella, mutta mielipiteet ovat monella varsin paikalleen jämähtäneitä. Toki minuakin tästä jämähtyneisyydestä on syytetty lukemattomia kertoja ja olen sitä myös itse turhautuneena käyttänyt argumenttina, mikä se ei tietenkään ole. Näissä molemmissa törmätäänkin jälleen niin auktoriteetin kuin asiantuntijuuden ongelmaan: kehen voi oikeasti luottaa? Havainnot vs. jotkin todisteet, jotka eivät ole itsestäänselviä - näiden kahden välillä onkin vaikeaa päättää kumpi on oikeassa. Molempien selvittämiseen kun tarvitaan vuosien tutkiminen, tiedonkeruu ja asioiden ymmärtäminen eikä sittenkään ole mitään satavarmaa asiaa jolla voitaisiin osoittaa jokin juttu täysin kiistattomasti. ”Mutta jos ihmiset vaan tajuaisivat tämän asian, he ymmärtäisivät kuinka meitä on kusetettu ja sitten maailma korjaantuisi” toimiikin itse asiassa molempiin syyksi jatkaa asian saarnaamista… Noh, politiikan suhteen todisteet ovat tosin varsin vahvat: ei muuten muuttuisi vaikka kansa tajuaisikin, koska kansalla ei ole todellista valtaa nykyisessä järjestelmässä. Kansalla on kyllä potentiaalinen valta muuttaa koko sirkus, mutta kun vain äänestämällä voit vaikuttaa niin nyt se läsi kiinni!

Poliittiseen leikkiin ryhtyminen on toki asia, jolla voi vaikuttaa maan asioihin, mutta ei sillä tavalla kun asia yleensä ymmärretään. Organisoituminen ja sen kautta merkittävää (sanan)valtaa saamalla varsin pienikin ryhmä voi oikeasti muuttaa sen jonkin pienehkön asian suuntaa, mutta silloin pitää myös pohtia onko se sitten liioin demokratiaa, eli enemmistön näkemys asiasta? Siihen samaan soppaan kun sotketaan vielä kysymys siitä, onko kukaan oikeutettu valtaan muiden ylitse, niin johan saadaan riita aikaiseksi. Kansan enemmistö edelleenkin pitää tätä nykyistä mallia demokratiana, jossa äänestämällä kansa vaikuttaa ja sillä selvä, joten asiasta keskustelu jää usein lähinnä sille tasolle että kuinka nyt vaan kaikkien pitäisi äänestää oikein niin ongelmat ratkeaisivat. Cambridgen tutkimuksen ja lukemattomien muidenkin mukaan se nyt vaan on niin, että vaikka ihan kaikki äänestäisivät mielestään oikein, valta säilyisi edelleen sillä ”eliitillä”. Kas kun siinä on se juttu, että jo nyt kaikki äänestävät omasta mielestään oikein. Kansa ei ymmärrä tätä poliittista peliä, eikä se edes tiedä läheskään tarpeeksi että se voisi tehdä valistuneita päätöksiä yhtään isommista asioista, saatikka edes siitä kuka olisi ”hyvä ehdokas”. Ja syy siihen on myöskin selvä…


Se on se media, edelleenkin

Tavan kansan yleistä mielipidettä on ohjattu oikeastaan aina medialla. Ja se kuka omistaa median, määrää mitä sieltä tulee, vaikka tämä ottaakin usein journalisteilla henkeen. Katsos kun sinua ei oltaisi koskaan palkattu asemaasi, jos omat näkemyksesi poikkeavat vahvasti siitä median ajamasta agendasta, sori nyt vaan. Sanotaan, että ihmisten näkemykset muovautuvat kaikista eniten sen mukaan, ketkä ovat ne viisi läheisintä henkilöä joidenka kanssa vietät eniten aikaasi. Jos siis työpaikalla viettää huomattavan osan päivästään ja kaikki työkaverit ajattelevat jollain tietyllä tavalla, oma maailmankuvasikin alkaa pikkuhiljaa muistuttaa sitä samaa. Ja kun koko mediakenttä on ollut edistyksellisten kansoittama vuosikymmenten ajan, ei ole mikään ihme että media on lähes yksiääninen. Ne päätoimittajat on myöskin valittu tarkoin tehtäväänsä, joten ei tarvitse kovin kauaa etsiä yllättyneitä sille, miksi he kaikki toistavat sitä samaa virallista tarinaa, eikö totta? Ja tämän tarinan mukaan meillä on demokratia, vain äänestämällä voi vaikuttaa ja ne rikkaat eivät millään tavalla vaikuta ainaskaan mediaan!

Eri teorioita siitä voitaisiinko tämä järjestelmä sitten ”korjata” (koska se ei ole rikki vaan toimii just kuten pitääkin) esimerkiksi median kautta on useita, mutta täytyy sanoa että olen entistä epäilevämpi sen suhteen. Kyllä, sääntöpohjainen järjestelmä voitaisiin luoda merkittävästi kansanvaltaisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi, mutta itse ajatusta sääntöpohjaisesta järjestelmästä pitää myös kyseenalaistaa. Se kun ei voi olla moraalinen, jolloin täytyisi keskustella myös siitä, halutaanko kylmä, tiettyjä ryhmiä hyödyttävä ja toisia haittaava järjestelmä vaan korvata toisella vastaavanlaisella? Mikä tahansa sääntöpohjainen järjestelmä kun ajan saatossa muuttuu ainoastaan totalitaarisempaan suuntaan, joka sitten joudutaan aina välillä nollaamaan kun se menee liian pitkälle. Nollaukseen voi mennä jopa vuosituhansia, mutta se tulee sieltä jossain vaiheessa. Sitten keksitään uusi oikeutus harvojen valtaan muiden yli, tai enemmistön valtaan harvojen ja itsensä yli, tai jokin muu vastaava sääntömalli missä jotkut nyt vaan ovat tasa-arvoisempia kuin muut. Orwell ei ollut lainkaan väärässä asiassa…

Mitä tästä voitaisiin siis oppia? Jos haluaa vaikuttaa, pitää ymmärtää miten peli toimii ja osata toimia sen mukaisesti. Jos taas ei halua sekaantua muiden asioihin, on hyvä ymmärtää kuinka se maailma pyörii että osaa suhtautua asioihin niin ettei se pilaa koko elämää. Itse käytin melkoisen lohkon elämästäni ymmärtääkseni järjestelmän, vuosikausia siihen että yritin siihen myös vaikuttaa ja nyt vasta ymmärsin kuinka turhanpäiväistä se vaikuttamisen yrittäminen olikaan. Samalla kun maailmankuva muuttui kohti anarkistista näkemystä, koko poliittinen sirkus ja siihen millään tavalla kommentointi saatikka sekaantuminen aiheutti lähinnä vaan turhautumista ja kasvavaa vitutusta. Ei ne herää, ei vaikka mitä tekee… mutta samalla, eihän minulla ole liioin asiaa muiden näkemyksiin vaikuttaa, koska se ei minulle kuulu. Ehkäpä juuri siksi on tärkeää perata näitä ajatuksia tekstiksi, koska se auttaa ajattelemaan asiaa selvemmin. Ja kun sen jakaa, ehkäpä siitä joku muukin saa ajateltavaa… Siispä kohti uusia pettymyksiä!