Virheellinen tieto on äärimmäisen vaarallinen demokratiallemme

Taasko on demokratia vaarassa?

Vain kuukausi sitten kirjoitin siitä, miten tekoäly on äärimmäisen vaarallinen demokratiallemme ja nyt sitten se onkin virheellinen tieto äärimmäistä uhkaa? Moni on varmasti nähnyt sen videon jenkeistä, missä lukemattomat eri televisiokanavat toistavat sanasta sanaan samaa ”This is extremely dangerous to our democracy”, joka osoittaa kuinka vakavasta asiasta on todella kysymys. Ei, ei siis se uhka josta media kertoo että pitää olla huolissaan, vaan se, että koko valtamedia toistaa täsmälleen samaa asiaa luoden uskottavuutta sille uhalle. Kuukauden aikana olen ehtinyt kuunnella useita eri esitelmiä ja haastatteluja tähän väärän tiedon uhkaan ja näkemykseni on vahvistunut siitä todellisesta uhasta, josta lisää hieman myöhempänä. Kuuminta hottia olisi tietysti nyt puhua äärioikeiston ja rasismin uhasta, mutta eikös ne jo hoidettu pois kokonaan koska meillä oli universumin paras Sannan ja Saulin muodostama valtiojohto vain joitain aikoja sitten? Eihän se nyt muutamassa kuukaudessa ja vieläpä hallituksen lomaillessa olisi voinut mennä ihan persiilleen?

Muotisanat asiasta ovat tietenkin misinformaatio ja disinformaatio, jotka tarkoittavat väärää tai virheellistä tietoa, ensimmäinen sattumalta tai tietämättä, jälkimmäinen tahallaan. Näitä kahta sanaa on viljelty jenkeissä Trumpin kaudesta lähtien varsin tiuhaa tahtia ja amerikkalaistunut mediamme on kopioinut sen kuuliaisesti omaan sanavarastoonsa. Kaikki se tieto mikä ei kuulu narratiiviin on misinformaatiota ja kaikki tieto joka pilaa hyvän tarinan on disinformaatiota. Näitä kahta sanaa käyttämällä mikä tahansa asia voidaan leimata pahaksi täysin ilman mitään todisteita ja jos haluaa vielä päälle kertoa että se on erityisen pahaa, voi mukaan lisätä ”Venäjä” tai ”Putin” niin sitten on vedenpitävä todiste. Jos ei kansa muuten usko, kutsutaan asiantuntija toistamaan se sama asia jonka toimittelija jo ehti kertoa niin vain paha syntinen putinisti voi enää kyseenalaistaa asiaa.

Virallinen tarina on siis uhattuna kun nämä kaksi termiä pistää esiin. Rasismia ja äärioikeistoa voidaan käyttää silloin, jos aihe on sielä sallitun Overtonin ikkunan sisällä tai rajalla, kun halutaan leimata jokin näkemys virheelliseksi, mutta jos mis/dis nostetaan esille, on tosi kyseessä. Halutessaan voi mukaan lisätä ”salaliittoteoria” tai ”salaliittoteoreetikko”, jos asia on niin vastenmielinen että sen esittäjää vastaan tulisi käyttää ehkäpä valtion väkivaltamonopolia. Väärää ja virheellistä tietoa on maailma täynnä ja tekoäly jos alkaa sitä suoltamaan taukoamatta, se epätoden tiedon määrä tulee eittämättä räjähtämään käsiin. Mutta… mitä sitten? Asiasta riippuen, mikä tahansa väite tai tieto voidaan joko tarkistaa tai vahvistaa ja jokin näkemys voidaan argumentoida ja sillä pyrkiä osoittamaan vähintäänkin kyseenalaiseksi. Liberaaliin demokratiaan ennen kuulunut sananvapaus kun antaa kenelle tahansa oikeuden olla mitä mieltä tahansa mistä tahansa asiasta ja kertoa näkemyksensä julki. Osaako sen kantansa perustella tai pitääkö se tarina vettä on sitten se, joka ratkaisee hyväksytäänkö se asia vai ei.


Puhutaan asiasta sen oikealla nimellä: propaganda

Sen sijaan että asioista keskusteltaisiin, meille julistetaan virallisessa tarinassa ne totuudet ja hyveelliset näkemykset, jotka jokaisen tolkun ihmisen täytyy hyväksyä. Osa niistä tiedosta on toki totta, sitä ei voi väittää, mutta varsin moni politisoitunut aihe on vahvasti puolueellista. Sen sijaan että myönnettäisiin se puolueellisuus ja sitten käytäisiin keskustelua asiasta, kaikki virallisesta tarinasta poikkeava leimataan sopivalla termillä ja se on siinä. Surkuhupaisaa onkin kuunnella näitä ”asiantuntijoita”, kun he kertovat kuinka pahoissa maissa fasistit diktaattorit pakottavat kansaa tottelemaan ja kertovat heille vain yhtä sallittua tarinaa kun täällä lännessä tehdään täsmälleen samalla tavalla. Pata kattilaa soimaa, sanoisin. Kyllä, kaikissa maissa valtio määrää mikä on oikein ja mikä väärin, lännessä se vaan myydään demokratiana yhteisen hyvän kortilla.

Oikea termi tälle kaikelle viestinnälle olisikin propaganda, mutta sen käyttö on varattu ainoastaan vastapuolen omaa tarinaa vastustavalle osalle viestinnästä. Venäjä ja Kiina tuottavat propagandaa, länsi informoi ja valistaa kansaa sinun turvallisuutesi vuoksi. Agendamediamme on sentään niin paljon hienostuneempi jenkkeihin nähden, että vaihtavat sentään sanajärjestystä mantroissaan ettei voida laittaa ääniraitoja päällekkäin ja saada kuorolausuntaa aikaiseksi. Suomi on kansainvälisten tutkimusten mukaan maailman hyväuskoisin… eikun siis että täällä luotetaan eniten valtamediaan koko maailmassa, Ylen ollessa koko galaksin luotettavin lähde. Kun yli 80 pinnaa uskoo mitä Yle sanoo, Pohjois-Koreassa katsotaan lukuja kateellisena. Ei näin hyväuskoista kansaa muualta löydy! Ja miksi kansa epäilisi asiaa, meillähän on luotettavin uutistuotanto joka kopioi 1:1 kaiken mitä jenkit käskevät kertomaan ja suurin osa suomalaisista ei ymmärrä läheskään riittävästi muita kieliä, että voisi edes vahingossa altistua poikkeaville näkemyksille.

Mielipiteet ovat faktoja kun se on oikea mielipide ja faktat ovat vain (vääräuskoisten) mielipiteitä niiden poiketessa virallisesta tarinasta. Konsensus on vahvaa kun eri mieltä olevilta ei edes kysytä. Kun poliitikot painottavat tekevänsä asiat tieteeseen tai auktoriteettiin perustuen, he tarkoittavat että olivat kysyneet oikeaa mieltä olevilta sopivia argumentteja. Mitään keskustelua tärkeistä asioista ei käydä ja ne harvat kerrat kun jokin merkityksellinen asia nostetaan mediassa esiin, pidetään tasan tarkkaan huolta siitä, että ainoastaan oikeaa näkemystä omaavat tahot nostetaan esiin. Suomessa ei mitään keskustelukulttuuria ole mediassa olemassakaan, vaan meille saarnataan tiettyjä näkemyksiä päivästä toiseen kunnes niistä tulee totta kansan yleisessä mielipiteessä. Sitten hyvesignaloivat papukaijat toistavat samaa ilosanomaa sosiaalisessa mediassa niin saadaan se ruohonjuuritasokin kyllästettyä. Ei siis ihme, että heti ollaan julistamassa harhaoppisuutta, jos sosiaalisessa mediassa leviää yksikin väärää näkemystä kertova mediavirus yhtään laajemmalle.


Miksi propagandan ja väärän tiedon välillä on merkitystä?

Propaganda kun voi olla täysin totta mitä kerrotaan, mutta siitä on tahallaan jätetty jotain pois tai asiat on esitetty tarkkaan valikoidusta näkökulmasta. Jos jokin tieto olisi mis/disinformaatiota, se voitaisiin myös semmoiseksi todistaa, eikös? Ja siksi meillä onkin syntynyt ajatus ”faktantarkistajista”, jotka ovat jopa Jumalan yläpuolella määräämässä mikä on se oikea tie ja totuus elämässä. Ei pidäkään antaa faktojen pilata hyvää tarinaa kun myöhemmin joku väite kumotaan tieteellisesti. Jos media nimittäin olisi edes auttavan rehellinen, se korjaisi väitteensä uuden tiedon valossa. Näin ei kuitenkaan tehdä, mikä todistaa sen tiedon propagandaksi. Jos väitettä esitettäessä jo tiedettiin että asia voi muuttua varsin radikaalisti ja silti esitetään ainoana totuutena, se on sitä disinformaatiota. Jos taas toistaa tutkimuksen tiedon joka myöhemmin paljastuukin virheelliseksi, se oli misinformaatiota eikä siitä tarvitsisi tuntea syyllisyyttä: sen hetkisen parhaan tiedon mukaan toimittiin ja kun uutta paljastui, sekin kerrottiin samalla vakavuudella.

Kaikki nämä luennot ja haastattelut toivatkin esiin sen, miten herkkä länsimainen demokratia oikeasti on ja vielä miksi se on niin hauras että tarvitaan armeijallinen väkeä sitä puolustamaan. Koko sirkus kun perustuu yhteen viralliseen tarinaan, joka ei pysy pystyssä jos merkittävä enemmistö ei siihen usko. Puhutaan kuinka kansa on jakautunut kahtia ja kuinka se on suuri uhka, mutta jos oikeasti meillä olisi demokraattinen järjestelmä, asiat keskusteltaisiin läpikotaisin ja sen perusteella syntyisi konsensus, ei niin että pieni joukko sanelee miten asiat ovat. Ympäri maailmaa tämä yksi ainoa sallittu tarina per maa onkin rakoillut merkittävästi, mutta ainoastaan Suomessa on se 80 pinnan konsensus kerrotulle, ei väitellyille asioille. Malliesimerkiksi heitetään vaikkapa Orbanin ”diktatuuri”, mutta hyvin samankaltainen Netanyahun on yht'äkkiä #eriasia. Kyllä, myös näissä maissa pieni joukko sanelee näkyvästi kansalle mikä on oikein ja mikä väärin, mutta se on ongelma vain jos se on ristiriidassa sen oman tarinan kanssa. Kunnon länsimaisessa demokratiassa tämä sanelu sentään edes yritetään salata, Venäjän ja vastaavien kaltaisissa maissa se on ihan julkista tietoa että maan johto julistaa asiat haluamallaan tavalla.

Vaikka latoisin kasapäin todisteita propagandasta tai kaikista niistä asioista, jotka media on kertonut meille väärin, ei sillä olisi pienintäkään merkitystä. En ole ”asiantuntija” enkä ainakaan ”auktoriteetti”, enkä edes haluaisi olla kumpainenkaan. Jos ihminen omaisi kriittistä ajattelua, hän lähtisi tutkimaan väitteitäni ja vapaa ajattelija jatkaisi niiden pohjalta vielä paljon pitemmälle väärän tiedon kaninkoloon. Puolestani jokainen saa uskoa ihan mihin lystää, mutta kysyttäessä kykenen perustelemaan väitteeni. Mutta koska minulle on se ja sama uskooko vai ei, miksi edes perustelisin kantojani koska ei sillä liioin pitäisi olla mitään väliä muille… jos siis leikittäisiin liberaalia demokratiaa josta meille saarnataan ja joka on jälleen äärimmäisen uhattuna koska kaltaiseni ihmiset kehtaavat käyttää sananvapauttaan. Kovin on heikkoa tekoa koko järjestelmä, jos se on uhattuna muutamalla sanalla ja joita vastaan ei ole heittää kuin loukkauksia ja leimakirveitä. Koko sirkus kun vieläpä kaatuisi, jos kansa lakkaisi tottelemasta niitä käskyjä, joita pitävät epäoikeudenmukaisina. Siksi vallanpitäjien ainoa keino nyt pitää kansa kurissa, on kiristää verkkoa väärien näkemysten ympärillä ja toivoa, että kansa ei altistu vapaalle sanalle.