maanantai 17. tammikuuta 2022

Kun kansa ei edes halua olla vallassa


Merkit ovat melkoisen selvät

Perustuslain mukaan Suomi on tasavalta, ei mikään käytännön ilmentymä demokratiasta. Onko tämä sitten kansan tahto, vai pelkästään ylhäältä annettu käsky jolla kansa on huijattu alistumaan ja luovuttamaan sen valtansa? Aivan kuten jenkeissä aikoinaan, perustuslakia tehdessä ei ollut aikomustakaan luoda kansanvaltaa vaan oligarkia, harvainvalta, ja varmistaakseen ettei se oligarkia pysty itse kusemaan ahneudellaan koko hommaa luotiin vahva perustuslaki suojelemaan kansaa vallalta. Samaa ahneuden rajoittamista varten organisoitiin myös kaksoisvaltio sen valtion sisään, sen sijaan että annettaisiin siinä valta kansalle kuten Ateenassa konsanaan. Ihmiset siis uskoivat konstitutionalismin olevan se keino hallita rauhassa kansan siunauksella.

Myös Suomessa perustuslaki on samalla aatteella tehty, tosin se on sanailtu paljon löysempään muotoon ja jätetty aivan käsittämättömiä porsaanreikiä sinne joukkoon - perustuslaki sanoo näin, mutta laki myöhemmin säätää mitä se tarkoittaa. Siis perustuslaki, jonka pitäisi olla se ylin lainsäädäntö, päästä suoraan itsensä läpi oikeuden tulevien edustajien mielivallalle. Jo sen pitäisi huolestuttaa, kun ihmisoikeudet ovat alisteisia sen hetkiselle lainsäädännölle, jota voidaan muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä tuosta vaan. Mutta ei, kansa huutaa demokratiaa ja kertoo sen tarkoittavan äänestämistä. Jos kansa ymmärtäisi mitä demokratia merkitsee, muuttuisiko se tilanne vai onko tämä tasavalta juuri se mitä kansa tilasikin?

Demokratia kun voidaan yksinkertaistaa niin, että se kansan yleisen mielipiteen tulkkaamista säännöiksi kaikille. Yksinkertaistettuna siis enemmistödiktatuuri, joka aina välillä nostaa rumaa päätään myös sielä tasavallan saleissa suljettujen ovien takana. Esimerkiksi Saksassa valiokunta äänesti, että ei haittaa jos yksi valiokunnan jäsen ei pääse mukaan keskustelemaan ja päättämään kun ei ole piikitetty. En yhtään ihmettele jos Suomen eduskunta päättäisi, että Ano pitää hiljentää. Joka tapauksessa, kun ne kansanedustajat äänestävät asioista sielä eduskunnassa, päätökset tapahtuvat enemmistödiktatuurina edustajien kesken - ei kansan tahdon mukaisesti eli demokraattisesti. Mutta kun tämä ei tunnu haittaavan kansaa, haluaako kansa edes olla vallassa vai tahtooko se vaan tulla hallituksi?


Oma kansa ensin ajattelu on haitallista

Entä jos ajatellaan, että kansan tahto oikeasti on se, että kansa antaa valtansa pois neljän vuoden välein itse maksamassaan suosiokilpailussa, jossa valitaan kuin Idols-kisoissa seuraava joukko puhuvia päitä edustamaan teollisuuden ja ison rahan etuja? Kuitenkin se kansa nyt sitten uskoo siihen, että kyseessä on sitä hehkutettua demokratiaa kun näin tehdään, mutta miksi ihmeessä kansa valitsee kerta toisensa jälkeen ihmisiä jotka ovat todistetusti pettäneet kaikki lupauksensa? Onko kansa kenties itsetuhoinen vaatiessaan tulla johdetuksi niiden toimesta, jotka ovat jopa julki sanoneet ajavansa kaiken muun paitsi kansan etua? Onko se kaikki vain yksinkertaistettavissa median täydelliseksi hallinnaksi yleisestä mielipiteestä?

Väitänkin, että syy miksi Suomi ja niin moni maa lännessä ainakin vielä muutama vuosi sitten toimi edes auttavasti oli se, että niin sinne kaksoisvaltioon kuin jopa sinne eduskuntaan pääsi tai palkattiin riittävä määrä ihmisiä, jotka halusivat tehdä asiat mielestään oikein ja oman kansan eduksi. Tämä ihmisjoukko on pienentynyt vuosi vuodelta etenkin EU:iin liittymisen jälkeen ja ajatus siitä, että ”oma kansa ensin” on vaihtunut ”EU ensin”-ajatteluun. Etenkin kun federalistit ovat saamassa enemmän ja enemmän kannatusta, riski siitä että Suomesta ja monesta muustakin pikkuvaltioista tulee vain merkityksettömiä nettomaksajia liittovaltiossa kasvaa melkoisesti. Tietysti on ymmärrettävää, että jos todella halajaa valtaan, on Suomi kovin pieni maa ja vaivaiset viisi miljoonaa alamaista ei ole oikein mitään?

”Kansan edustaja” merkitseekin aivan eri asiaa kuin kansanedustaja, mikä sitten lyökin sen lopullisen niitin tähän kansanvallanvallan arkkuun. Ihmiset nimittäin eivät pyri äänestäessään niinkään valitsemaan edustajaa, joka ajaisi tulevaisuudessa kansan asiaa, vaan valitsevat ehdokkaansa sen mukaan, mitä agendaa se ehdokas kertoo ajavansa. No mutta niinhän sen kuuluukin mennä, että valitaan itselle ja omalle aatteelle sopiva ehdokas?! Toki, kun on hyväksytty se kansanvallan vaihto oligarkiaan ja haluaa toivoa minkä värisellä saappalla se edustaja astuu päällesi. On nimittäin täysin absurdia ajatella, että se paraskaan edustaja äänestäisi sinun haluamalla tavalla jokaisessa asiassa ja toisi juuri sen näkökulman esiin jota itse haluaisit edistää. Kansan ääni ei siis tule kuuluviin, vaan edustajien…ja heidän valtansa siellä parlamentissa on hyvin rajallinen, koska he kuuluvat puolueisiin jotka sanelevat sen, mitä nappia painetaan. Jos siis oletetaan että tilanne olisi ideaalinen, eli puolueet ajaisivat mitä sanovat, lopputulos olisi siltikin sama: kansa antaa valtansa heidän ylitseen näille ryhmille, jotka eivät tulkitse kansan tahtoa säännöiksi vaan omaa aatettaan muiden riesaksi.


Halu tulla hallituksi

Käytännössä kansa siis antaa äänensä jollekin aatteelle, jota puolue kertoo sitten edustavansa. Äänestyksen tulos ratkaisee näiden aatteiden voimasuhteet parlamentissa, joten edelleenkin osa väittää kansan päättäneen asiasta. Koska Suomen yksipuoluejärjestelmä perustuu kuitenkin useisiin näennäisesti toisistaan poikkeaviin puolueisiin, ei se kansan enemmistön äänestystulos edes vielä kerro sitä, mitä aatteita se hallitus tulee ajamaan. Hallitusneuvotteluissa kun nämä toisistaan niin suuresti poikkeavat puolueet kun onnistuvat aina löytämään konsensuksen, jonka perusteella he lyövät jokaisen aatteen huonoimmat asiat yhteen ja muodostavat niistä sen hallinnon, johon kansalla ei ole mitään sanomista. Mutta edelleenkin, demokratiaa, sanoovat…

Jokainen äänestävä kuitenkin tietää, että kaikki syyt maan ongelmiin johtuvat pohjimmiltaan väärin äänestäneistä, koska jos kaikki olisivat yhtä valaistuneita äänestysvalinnassaan, asiat olisivat jo korjaantuneet ajat sitten. George Carlin taas pohti asiaa niin, että jos ajattelee kuinka tyhmä keskiverto ihminen on, on syytä muistaa että puolet on siitä tyhmempiä. Näistä kahdesta herääkin kysymys, että kuinka viisasta on tukea järjestelmää, joka antaa neljän vuoden välein päätäntävallan kansalle valita se, mitä aatetta ajava ryhmä saa vallan koko kansan yli? Siis myös niiden, jotka eivät hyväksy koko järjestelmää. Ja vaalikansa osaa aina kertoa, että tämä ei ehkä ole se optimaalinen järjestelmä, mutta kuitenkin paras kaikista nykyisistä vaihtoehdoista!

Siis ”paras”, samalla tavalla kuin Sauli ja Sanna ovat parhaat johtajat koko Suomen historiassa? Rima ei todellakaan ole kovin korkealla yhdessäkään näistä kolmesta, ei voi muuta sanoa. Jo siis ennen kuin päästään pureutumaan niihin syvemmällä oleviin ongelmiin (joista seuraava porras voisi olla vaikka WEF/Schwab), on tämä meidän ”demokratia” täysin mielipuolinen ja valuvikainen järjestelmä kansan näkökulmasta. Vallanpitäjille ja valtaan haluaville se on toki just kuten pitääkin, antaen illuusion kansanvallasta samalla estäen ne pienimmätkin mahdollisuudet kansalle vaikuttaa omiin asioihinsa. Paitsi jos… kansa ymmärtää, että heitä on se määräenemmistö, jolla on potentiaalinen valta heittää tuo koko sakki ulos. Ei siis ihme, että propagandamylly jauhaa täyttä tahtia, ympäri vuoden oli vaalit tulossa tai ei? Tie ulos tästä on onneksi lyhyt ja yksinkertainen: tottelemattomuus.

maanantai 10. tammikuuta 2022

Tasavallan ja kansanvallan ero


Sama asia?

1 § Valtiosääntö - Suomi on täysivaltainen tasavalta.” Näin alkaa Suomen perustuslaki, kertoen kaikille ettei kyseessä ole demokratia vaan tasavalta. ”2 § Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate - Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.” Eli valta kuuluu kansalle, mutta ei suoraan vaan ainoastaan eduskunnalle, yksinkertaista. Kansanvalta tarkoittaa, että jokaisella on oikeus osallistua ja vaikuttaa, mutta koska yhdenvertaisuus (6 §) on vain lain edessä, ei se tarkoita että kansa keskenään olisi millään tavalla yhdenvertaisia. Demokratian ideaan nähden tilanne on siis se, että Suomen väitetään olevan demokraattinen tasavalta mutta lain mukaan se kansan valta on vain paperilla oleva oikeutus valtaan harvoille, ei kaikille yhtäläisesti eli demokratiaa.

Siksi tätä tyypillistä länsimaista demokratiaa kutsutaankin joko parlamentarismiksi tai edustukselliseksi demokratiaksi, jonka idea pohjaa jenkeistä kopioituun ja jenkkien itsensä Roomasta aikoinaan lähtöisiin olevaan ajatukseen tasavallasta. Roomalaiset eivät tietenkään missään vaiheessa väittäneetkään oman mallinsa olevan kansanvaltainen, demokraattinen, koska he ymmärsivät sen valtavan eron aikaisemmin nähtyyn Ateenan malliin, joka taas oli demokraattinen. Demokraattinen tasavalta on siis siihen nähden samankaltainen yhdistelmä kuin pyöreä neliö - kaksi toisistaan eroavaa asiaa mutta joiltain kohdin samankaltaista asiaa. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen, koska demokratia ja tasavalta eivät varsinaisesti sanoja samankaltaiselle ilmiölle.

Puhekielessä tämä kaksikko on tietenkin helposti keskenään verrattavissa ja demokratiaa voidaan verrata tasavaltaan monilta osin. Jenkkien jako demokraattien ja republikaanien välillä onkin hämmentävä, koska molemmissahan on kyse kansan vallasta, eikös? Tasavaltaa käytetäänkin kuvaamaan edustuksellista demokratiaa, joka sitten voi olla kansanvaltainen tai ei. Suomessa, samoin kuin jenkeissä, se tasavalta pääpiirteittäin ei ole kansanvaltainen, vaan vahvasti harvainvaltainen, oligarkia. Miksi näin väitän? Demokratia tarkoittaa tilannetta, missä kansan yleinen mielipide tulkitaan lakipykäliin ja yhteiskunnan sääntöihin, siinä kun oligarkiassa vain harvat saavat päättää mitä lakiin kirjoitetaan. Ja siinä kohtaa tämä vasta jännäksi meneekin.


Yleisen mielipiteen luonti

Yleisen mielipiteen muodostumisesta olen kirjoittanut runsaasti ja lähes kaikki propagandaa koskevat artikkelit koko blogissa sopii siihen kategoriaan. Ollakseen demokratia, kansan yleinen mielipide täytyy siis olla jokaisen tehdyn päätöksen puolella. Näin ei kuitenkaan ole hyvinkin monessa kohtaa, näin Suomen tilannetta esimerkkinä käyttäen, jolloin aivan puhtaasti oligarkinen järjestelmä vääntää ihan rautalangasta sen, ettei kyseessä ole demokratia. Vaikka kansa äänestikin ne puhuvat päät sinne eduskuntaan, se ei anna eduskunnalle mitään oikeutta tehdä päätöksiä omien herrojensa mukaan vaan kansan mielipiteen mukaan - he vain tulkitsevat yleistä mielipidettä, jos kyseessä siis olisi kansanvaltainen järjestelmä. Siksi edustuksellinen demokratia voi olla myös kansanvaltainen, vaikka yleensä se ei sitä todellakaan ole.

Kun siis mikä tahansa yhteiskuntajärjestelmä voi olla kansanvaltainen, täytyykin se huomio todellisessa vallassa kiinnittää siihen, mistä se yleinen mielipide muodostuu. Poliitikot ja puolueet koettavat suostutella jatkuvasti kansaa äänestämään heitä eikä missään tapauksessa niitä muita puolueita, koska jokainen nykyiseen järjestelmään uskova tietää että syy on aina niissä muissa puolueissa ja kansassa joka äänesti väärin. Tämä tietenkin siksi, että järjestelmän valta ei perustu kansan yleiseen mielipiteeseen annetuista asioista, vaan puolueiden ja politikkojen suosioon kansan silmissä. Jos se valta perustuisi edes todelliseen puolueiden kannatukseen, voitaisiin taas leikkiä vallan olevan kansalla koska se päättää mikä vähemmistö heidän asiaansa ajaa. Mutta kun sekään ei pidä paikkansa…

Oli se siis yleisen mielipiteen muodostaminen tai poliittisten puolueiden suosiokilpailu, se ohjaava voima ei ole faktat, järki ja logiikka vaan suurimmalle osalle kansaa se on se tuttu ja turvallinen tunteisiin vetoava media, joka syöttää kansalle paskaa ja pitää heidät siististi pimennossa. On täysin yhdentekevää onko kyseessä edustuksellinen demokratia vai suora demokratia, kun se valta on tiedossa ja sen hallinnassa. Puolueiden johto ja heidän verkostonsa omaavat osan siitä vallasta, mutta he kaikki ovat alisteisia sille yleiselle mielipiteelle jonka media kansaan upottaa. Toki jokainen puolue pyrkii vaikuttamaan omaan kultis… kannattajajoukkoonsa myös suoraan, uskotellen että se heidän kertoma satu on todempi kuin ne muiden satuilut - joskus myös se valtamedian virallinen tarina. Valtapelin osaavat tietävätkin pysyä kiltisti siinä virallisen tarinan Overtonin ikkunassa, poiketen siitä vain sallituilta osin.


Tasavallan etu demokratiaan nähden

Länsimainen demokratia perustuukin vahvasti ajatukseen kaksoisvaltiosta, missä järjestelmää suojaamaan luodaan useampikin kerros. Puhtaasti demokraattinen valtio kun saattaisi tehdä aivan päättömiä päätöksiä ja tuhota itsensä, jos kansan yleinen mielipide lähtisi aivan laukalle. Toki nykyinen pandemia on osoittanut, että se kyllä onnistuu myös tasavallalta varsin hyvin ja kaksoisvaltio ei todellakaan ole suojaamassa ei kansaa eikä järjestelmää, noudattaessaan täysin järjettömiä sääntöjä. Saas nähdä mihin suuntaan tämä tästä kääntyy - nykyinen malli kun alkaa olla lähimmäksi fasismia, missä valta JA omistus on keskittynyt harvojen käsiin. Surkuhupaisinta tässä onkin se, kuinka ”hyvät ihmiset” ovat täysin rinnoin tukemassa totalitarismia, jota he ovat kaikki nämä vuodet kertoneet vastustavansa. Voittajan kelkkaan hyppääminen on toki aivan ymmärrettävää, mutta kun se laiva alkaa upota niin kannattaa miettiä, mitkä sieltä ensimmäisenä ovat pyrkimässä pakoon kohti seuraavaa suurta voittajakollektiivia.

Plato jo oli sitä mieltä, että vallan antaminen kansalle on typerä idea. Laumaa on helppo ohjata ja suurin osa ihmisistä ei edes halua kantaa pienintäkään vastuuta edes omista asioistaan, saatikka yhteisistä asioista. ”Joku muu” on aina haluttavampi vaihtoehto. Eri kansanvaltaisia malleja on kehitelty useita, joista osa pääsee jo hyvin lähelle sen sanan merkitystä, toisin kuin tämä tasavallan malli jota Suomessakin leikitään. Tasavalta on toisaalta se tuttu ja turvallinen, täten luotettava ja haluttava malli, jonka suurin vahvuus on kansaan valettu usko sen ylivoimaisuudesta - ”ei se hyvä ole, mutta parempaakaan ei ole olemassa!” Ehkä silloin onkin ihan hyvä, että se yleinen mielipide EI tulkkaannu säännöiksi, jos kansan ymmärrys asioista on mitä on?

Aristokratia, Platon versio siitä, voisi olla paras, mutta kuten Platokin tiesi, se ajan saatossa tuppaa lahoamaan timokratiaksi ja siitä oligarkiaksi, joka on vain askeleen päässä demokratiasta ja lopulta tyranniasta. Mutta silloin ei ollut intternettiä ja ATK:ta, joka mahdollistaa kaiken tiedon saatavuuden jokaisen kansalaisen nenän eteen. Vapaa sana ja vapaa tiedonkulku kaikista asioista mahdollistaisi koko ihmiskunnan kehityksen, sekä varmistaisi rauhan - kun salaisia sopimuksia ei voitaisi enää tehdä, se pitäisi ihmiset rehellisenä. Rehelliset ihmiset luottavat toisiinsa ja kykenevät yhteistyöhön, joka taas mahdollistaa ennennäkemättömän kehityksen ja vapauden. Tai sitten joku päästää tekoälyn valtaan ja Matrix muuttuu todeksi, mene ja tiedä. Niin kauan kun ihmiset päättävät ihmisten asioista, on ihmiskunnalla toivoa. Tiedäthän, ihmisiä, eli tuntevia ja tiedostavia olentoja, eikä mitään sosio- ja psykopaatteja, joille muiden ihmisten elämä on täysin vapaasti käytettävissä mihin tahansa - ihmiskokeeksi vaikka koko maailma?

torstai 6. tammikuuta 2022

Mitä verotus kertoo yhteiskunnasta


Kolme kastia

Vaikka osa väittääkin, että Suomessa ja monessa muussakin paikassa kansa on lähestulkoon samalla viivalla tulojensa kanssa, voidaan se valtaväestö silti jakaa kolmeen toisistaan suuresti poikkeavaan ryhmään: rikkaat, keskiluokka ja köyhät. Näiden rajojen määrittely onkin taas asia erikseen, koska siinä voidaan verrata esimerkiksi maan sisäisiä eroja tai kansainvälisiä eroja. Suomalainen ”köyhä” voi omistaa tuhatkertaisesti enemmän kuin afrikkalainen köyhä, jolloin heidän tilanteensa ei ole monellakaan tavalla verrannollinen. Toisaalta taas Suomessa rikkaaksi laskettava ihminen on vaikkapa jenkkien ja kiinalaisten rikkaiden kanssa valtavasti eroava pankkitilinsä nollien määrässä. Kapitalismissa on myös syytä muistaa, että rikkaita ei ole ilman köyhiä.

Jos ajatellaan demokratiaa, näiden kolmen eri luokan määrien suhde tulisi heijastaa suoraan sen maan taloudenhoitoon ja verotukseen. Koska enemmistödiktatuuri pitäisi aina antaa eniten valtaa suurimmalle ryhmälle, voisi kuvitella maan verotuksen kertovan myös siitä väestön jakaumasta. Aivan samoin kuin media ja oikeusjärjestelmä, verotus on siis myös indikaattori niin yhteiskuntamallista kuin väestön jakautumisesta - eriarvoisuudesta. Jos ryhmät jakautuisivat määrällisesti (joka siis demokratiassa pitäisi olla ainoa vaikuttava asia) tasan, voitaisiin olettaa kaikille sopivaa verotusta joka on jokaisen ryhmän kannalta hyväksyttävä tilanne, eikö? Jos mediaa on uskominen, tämä onkin se nykytilanne - kaikilla on kelvolliset olot ja yhteiskuntarauha säilyy!

Entä jos se rikkain luokka omaisikin päätäntävallan? Veroetuja rikkaille ja yhteiskunta rahoitettaisiin alempien kastien työnteolla, sosiaalitukien ja muiden vastaavien olevan mitättömiä - jokainen huolehtikoon itsestään. Keskiluokka jos taas saisi päättää, työn verotus tuskin olisi se painopiste ja jokainen keskiluokkainen halajaa rikkaaksi, jolloin myös siihen suuntaan asiaa hieman ajateltaisiin. Samalla keskiluokka ymmärtää sen, että se oma tilanne voi aina mennä heikompaan suuntaan olosuhteista johtuen, eli jonkinmoinen yhteiskunnan turvaverkko on myös syytä olla. Ei tietenkään yhtä vahva kuin esimerkiksi nykyään, missä työnteon sijaan kannattaa talouden kannalta olla työttömänä. Entäs jos taas köyhät päättäisivät? Reaalimaailmassa köyhillä ei ole koskaan ollut valtaa päättää asioista, mutta jos heidän määränsä olisi todella suuri ja maa olisi demokraattinen, heillä olisi valta säätää lait mieleisekseen. Voitaisiin ainakin kuvitella, että he pyrkisivät pois sieltä pohjalta?


Varallisuus ja valta kulkevat käsi kädessä

Varallisuus on aina ollut vain resurssi ja täten potentiaalista valtaa, ei siis vielä mitään toimeenpanevaa valtaa. Tästä syystä demokratia, kansanvalta, ei ole mahdollinen jos kansa ei omaa edes etäisesti yhtä paljon potentiaalista valtaa. Voihan siihen uskoa, että nykyinen järjestelmä on kansanvaltainen ja että ihmiset ovat yhdenvertaisia, mutta niin sitä voi joulupukkiinkin uskoa eikä se uskomus tee siitä yhtään sen todellisempaa muille kuin sille yksilölle itselleen. Ellei asiaa katsota siltä kantilta, että nykyinen järjestelmä on manifestoitunut juuri yhteisten uskomusten vuoksi, jolloin se illuusion säilyttäminen on entistä tärkeämpää koska koko järjestelmä romahtaisi kun kansa ei siihen enää uskoisi. Mutta se mennee jo liian henkimaailman asioihin monelle, joten palataan reaalimaailmaan.

Lähes poikkeuksetta länsimaiset lainsäädännöt verotuksen suhteen jakautuvat niin, että progressiivinen verotus nappaa sitä enemmän osuutta mitä enemmän tienaat, samalla kun alimpaan kastiin kuuluvat ovat saamapuolella verotuksessa. ”Hyvinvointivaltio”, pohjoismainen malli ja muut vastaavat nähdään valaistuneena ja sivistyneenä ratkaisuna näiden kolmen eri luokan yhdenvertaisuuden edistämiseen. Kun järjestelmä toimii, se luo yhteiskuntarauhan ja kansa tyytyväisenä jatkaa sen tukemista äänestämällä samat (mulkut) tyypit valtaan, olettaen että juuri heidän etujaan tullaan ajamaan. Median propagana on siis se, joka pitää koko yhteiskunnan kasassa - jos nimittäin ne alemmat kastit tarkastelisivat kriittisesti omaa tilannettaan, he saattaisivat nähdä kuinka paljon heitä oikeasti kustaan silmään ja kerrotaan sen olevan vain sadetta.

Todellisuudessa se kaikki valta kun on vain ja ainoastaan niillä rikkailla. Ei, en tarkoita rikkaalla semmoista, joka ajaa mersulla ja lentää lomamatkalle etelän lämpöön. Rikkaalla tarkoitan niitä, jotka omistavat pankit ja mediat - ne oikeat vallan keskittymät. Ihmiset, jotka omistavat enemmän kuin valtiot - he ovat rikkaita. Ja jostain syystä kaikki lait ovat heidän puolellaan aina kapitalistista sananvapautta myöden. Heille etu on se, että alemmat kastit keskittyvät syyttelemään toisiaan yhteiskunnan ongelmista ja surkeasta taloudesta. Jos järjestelmä olisi demokraattinen, se 0.0001% joukko ei omaisi juuri lainkaan valtaa. Käytännössä se omistaa 99% vallasta ja päättää kaikista suurista asioista koko maailmassa. Se 1% vallasta kuuluukin sitten näille poliitikoille, jotka kansa kuvittelee äänestävänsä valtaan kerta toisensa jälkeen.


Hullua salaliittoteoriaa, joku olisi huomannut!

Kyllä, jopa valtamedia on uutisoinut siitä, kuinka tämä ”pandemia” on esimerkiksi siirtänyt varallisuutta sen oikeasti rikkaan porukan pankkitileille ennemmän ja nopeammin kuin koskaan ennen ihmiskunnan tunnetussa historiassa. Yksikään ”vanhan puolueen” poliitikko tai valtamedian edustaja ei ole niin tyhmä, että lähtisi haastamaan sitä oikeaa valtaa - sitä kaikkea varallisuutta, jonka tämä oikeasti rikas porukka on vuosituhansien saatossa kerännyt itselleen. No mutta valtahan on kansalla koska äänestäminen on oikeaa valtaa! Katso nyt vaikka niitä puolueita, joita kansa äänestää! Totta… katsotaampa mitä puolueet sanovat ja mitä ne tekevät ja katsotaan kenen etua he oikeasti ajavat. Mediahan näistä kertoisikin, demokraattisessa maassa…

RKP on helppo - he ajavat oman etnisen ryhmänsä asiaa, vaikka etnonationalismi onkin paha juttu. Kokoomus kertoo ajavansa sen keskiluokan ja rikkaan ryhmän etua, ajaen yrittäjät konkurssiin ja siirtäen kaiken teollisuuden ulkomaiseen omistukseen. Keskusta ajaa maaseudun alas ja pellot ylikansallisille yrityksille. SDP ja Vasemmisto kertovat ajavansa köyhien asiaa, mutta toimillaan ajavat keskiluokan rahat omille kavereilleen ja ylikansallisille firmoille. Vihreät ajavat vihreää siirtymää, missä kansa ei omista eikä kuluta mitään, paitsi tietysti ne rikkaimmat joita ne verot ei haittaa muutenkaan. KD taas leikkii hurskasta, jakaen kansan rahat ulkomaille. PS kertoi Soinin aikana ajavansa kansan asiaa, mutta päätyi kokoomuksen apupuolueeksi. Tämä ei juurikaan ole muuttunut ja PS valmistautuukin ”oikeistohallitukseen”, missä siis yrittäjät ajetaan alas ja kaikki siirretään maan ulkopuolelle.

Vähemmän yllättävästi jokainen hallitus koko EU:n ajan on ajanut täysin kokoonpanosta riippumatta politiikkaa, joka on kuristanut keskiluokkaa, auttanut rikkaita ja esiintynyt hyväntekijänä antamalla köyhille almuja, jotka se on muilta varastanut. Vahva keskiluokka kun on ollut se vallanpitäjien kauhu jo ammoisista ajoista lähtien - ihmiset, joiden ei tarvitse murehtia saako se leivän pöytään vai ei, kun omaa runsaasti luppoaikaa, he saattavat hoksata kuinka kansaa kusetetaan ja tehdä asialle jotain. Verotus osoittaa varsin selvästi kuka saa ja keneltä otetaan, kunhan ei jämähdä tukien saajien määrään vaan itse itse tuen määrään. Kyllä, moni köyhä saa valtiolta rahaa, mutta ne ovat vain pennosia siihen nähden, mitä rikkaita tuetaan. Kun kaikki nykyiset ”vanhat” puolueet ajavat vieläpä samaa politiikkaa, voisi siinä hetken itse kukin pohtia sitä ”kansanvaltaa”, joksi tätä mediammekin leikkisästi kutsuu.

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Voimien yhdistämisestä


Suomi - yhdistysten luvattu maa

Jos jonkun asian kansa täällä Suomessa osaa, niin se on yhdistysten ja muiden marttakerhojen luominen. Ei ole niin pientä aatetta tai asiaa, etteikö sille joku olisi yhdistyksen perustanut ja jopa rekisteriin asti vienyt. Samalla siinä nähdään kansan auktoriteettiusko hyvinkin kirkkaalla esimerkillä: ainoastaan rekisteröitynyt ja juuri annettujen sääntöjen mukaan tehty yhdistys kelpaa yhdistykseksi ja saa sen tuomat oikeudet (ja toki velvollisuudet) mukanaan. Kansaa kun ei saa missään tapauksessa päästää spontaanisti yhdistymään, vaan kaikesta on oltava tarkka kirjanpito siitä, kuka on vastuussa ja kenet lynkkaamalla yhdistys katoaa maan päältä tarvittaessa. Ai niin, eiväthän ne niin tekisi että tahallaan yhdistyksiä kaataisisivat vaikkapa myyräämällä, eikös?

Toisaalta, kun ihmisiin ei kerran voi luottaa ja ainoastaan auktoriteetti on kelvollinen, ei ole mikään ihme että yhdistymiseen tarvitaan lupa ja tarkkaan rajatut säännöt. Yhdistysten tukeminen kansalta varastetulla rahalla on myöskin hieman outo ajatus, mutta hyvä veli-kerhojen tukemiseen ja ”sopivien aatteiden” edistämiseen tämä nykyinen malli toki hienosti toimii. ”Oikeiden” poliittisten aatteiden määrittäminen ja tukeminen kun on silleen ihan pikkuisen ristiriidassa demokratian ideologian kanssa, mutta se ei tunnu haittaavan poliitikkoja pätkääkään. Ja miksi haittaisi, koska he itse hyötyvät suurista tukisummista kuuluessaan juuri siihen oikeaan yhdistykseen eli puolueeseen? Eikö yhdistysten pitäisi rahoittaa oma toimintansa itse, eikä olla käsi ojossa auktoriteeteille, jotka määrittävät mitkä aatteet ovat tuettavia ja mitkä jopa tuomittavia? Suomessa kun voidaan jopa kieltää yhdistys, joka ei edes tainnut olla yhdistys?

Hieno ja vallanpitäjiä kovasti pelottava esimerkki pääosin spontaanista yhdistymisestä olisi ns. ”Maanantaimiekkarit” Saksassa - kansa menee kaduille ja kävelee yhdessä sovitusti. Sopimiseen käytetään ”pahaa Telegramia”, joka todistaa medialle että kyseessä on Putinin salajuoni! Kyseessä ei siis ole varsinainen mielenosoitus, koska ne on kielletty, vaan yhdessä sovittu ja viikottainen kokoontuminen sovittuun paikkaan ja siitä kävelemään lähtevä alati kasvava ryhmä ihmisiä. Poliitikot ovat antaneet poliisille määräyksen estää moiset kävelyt, koska ne osoittavat vastustusta valtiota vastaan. Kuitenkin täysin rauhanomaisena niiden estäminen lain varjolla on hieman hankalaa, mutta totalitaristit kyllä keksivät keinot: poliisi kokoontuu useasta paikasta joka viikko eri kaupunkiin ja sitten suurella massalla motittaa sen hiljaisuudessa kävelevän jonon ihmisiä, jolloin se motitettu ja kasattu jono muuttuukin yhtenäiseksi joukoksi, joka on kiellettyä! Suomessahan tehtiin sama ainakin kertaalleen, eli ehkä siellä Saksassa otettiin oppia tästä Kiinan mallia seuraavasta järjestelmästämme?


Joukossa on voimaa, myös oppositiossa

Ensimmäinen askel siinä voimien yhdistämisessä on tietenkin löytää se yhteinen aate jonka taakse ihmiset voivat kokoontua. Koska nykyisiä ryhmittymiä joilla on samankaltaisia ajatuksia on useita, täytyisi niistä muodostaa uusi ryhmä joka on yhdistelmä eri ryhmien ydinajatuksista - niistä kaikkien yhteisistä semmoisista. Toistaiseksi lähestulkoon kaikki yritykset yhdistää mitään opposition ryhmiä on kuitenkin kaatunut henkilökemioihin ja siihen, että useampikin ryhmä tahtoo kalifiksi kalifin paikalle. Toki tästä syystä persut ovatkin onnistuneet keräämään taakseen suuren joukon - heillä oli valmiiksi vahva hierarkia ja selvät auktoriteetit jotka sanelevat miten homma menee. Siihen sitten kansa saa vapaasti liittyä ja olla samaa mieltä puolueen johdon kanssa. Oppositioksi persuista ei ole kuin nimeksi, mutta se ei tunnu äänestäjiä haittaavan. Jokainen länsimainen demokratia kuitenkin tarvitsee populistisen valeopposition keräämään ne ”hyvistä puolueista” erkaantuneet äänestäjät yhden lipun taakse. Ja sitä tehtävää varten persut luotiin ja se jatkaa samaa linjaansa, piti siitä tai ei.

Minkään oikean opposition muodostuminen valtaapitäviä vastaan omaakin muutaman perustavaa laatua olevan ongelman. Lähes kaikki vahvasti kollektivistiset (30-40% kansasta) ihmiset tukevat aina sitä vallassa olevaa järjestelmää ja lähes kaikki vahvasti konformistiset (toiset 30-40%) eivät saa pieneen mieleensäkkään nousta enemmistöä vastaan. Toki hieman laskupäätä omaava voisi huomauttaa, ettei 30% ole enemmistö, mutta se konformistinen sakki ei välitä onko se oikea enemmistö vaiko vaan median kertoma yleinen mielipide eli enemmistön näkemys. Tämä pikkuvika kun yhdistetään vahvaan auktoriteettiuskoon ja sokeaan luottamukseen valtamediaa kohtaan, saadaan aikaiseksi tilanne, missä totalitarismin rakentumista kansan hurraamana on hyvin hankala estää. Ja kyllä, myös se persujen vahva kannattajapohja kuuluu juuri tähän joukkoon, joka tanssii tasan tarkkaan miten media kertoo ja herrat käskevät. Onneksi osa kannattajista on nyt tämän kauhean pandemian kohdalla havahtunut siihen karuun todellisuuteen, että Suomen yksipuoluejärjestelmä johon persutkin kuuluvat ei aja kansan asiaa.

Mutta mitä valtaa sitten sen opposition tulisi vastustaa? Kaksi selvästi suurinta oppositioryhmittymää voidaankin jakaa ns. ”kansallismielisiin” (jotka taas ovat jakautuneet lukemattomiin eri aatteisiin) ja ”pandemia-totalitarismin vastaisiin”, jota esimerkiksi Valta Kuuluu Kansalle Anon johdolla ajaa. Kansallismieliset voidaan taas jakaa kahteen selvästi toisistaan eroavaan ideologiaan: persukseen kristukseen uskovat ja muut. Muut onkin sitten sekalainen sakki keskenään riiteleviä ryhmiä, joiden johtohahmot eivät yleensä kykene muiden johtajien kanssa leikkimään, koska muut vastustavat väärin jotain asiaa. Totalitarismin vastaisia taas löytyy useammastakin joukosta, samoin kuin runsaasti yksittäisiä tahoja, mutta suurempaa yhteistyötä näiden voimien kanssa ei olla ainakaan vielä nähty.


Yhden asian aate

Useat eri tahot, esimerkiksi Tuomas Malinen, ovatkin puhuneet juuri siitä, että nyt täytyisi ne voimat saada yhteen yhden ainoan asian taakse: vapauden. Perustuslain, ihmisoikeuksien ja vapauksien luulisi olevan puolustettavien asioiden listalla, mutta yllättävän harva ihminen kokee väärytenä sitä, että ihmisiä voidaan pakottaa tekemään jotain ”yhteiseksi hyväksi”. Kuten Tapio Puolimatka omassa FB-postauksessaan jo pohtikin, mitäs jos esimerkiksi kristinusko määritettäisiin mielenhäiriöksi ja yhteiseksi hyväksi kaikki kristityt pakotettaisiin hoitoon? Vaarallisimmat tyrannit ovat ne, jotka tietävät aina mikä on se ”yhteinen hyvä”. Kun kaikki väärät mielipiteet sensuroidaan ja estetään, aina maailman ykköstutkijoita myöden (Malone) ja sen kerrotaan olevan ”yhteiseksi hyväksi”, pitäisi kaikkien hälytyskellojen jo soida. Toki enemmistö kansasta ei edes tiedä, että se ei tiedä moisen olevan meneillään.

Luulisi myös sieltä yrittäjien suunnasta löytyvän enemmän vastustusta kun elinkeinonvapaus on viety ja konkurssi odottaa? Kyltyyriväeltä en suurempia odota, koska koko kansan Sanna hengailee kyltyyrialan eliitin kanssa ja heille odottaa hyvät ajat ihan nurkan takana - koska kaikki aikaisemmatkin tyrannit ovat aina ajaneet juuri itse valinneet mikä on sitä ”oikeaa” kulttuuria jota hyvien ihmisten tulee kannattaa. Noh, vastustusta alkaa onneksi löytyä monesta eri suunnasta, etenkin siinä kohtaa kun ruvetaan ihmisiä pakottamaan tottelevaisuuteen. Ai niin, se ei ole pakko koska ei kenenkään ole pakko olla terveydenhuollossa töissä? Kriittinen massa ei kuitenkaan ole vielä muodostunut, mutta jos näitä päättömiä rajoituksia jatketaan vielä ensi kesän jälkeen, ehkä sitten alkaa kansalle riittää? Paitsi tietysti jos saa jonottamalla ämpärin…

Edelliset totalitarismit kaatuivat tottelemattomuudella ja rinnakkaisten järjestelmien luonnilla. Kun riittävän suuri joukko yhdistää voimansa ja resurssinsa, siinä jopa valtio vapisee. Toisaalta voidaan kysyä, korjaantuuko mikään järjestelmä korvaamalla se uudella kollektivismilla? Ehkä, ehkä ei, mutta totalitaristiset johtajat sillä saadaan vaihtoon - niin Tsekkoslovakiassa kuin jenkeissä sotaa vastustaneet pakottivat johdon vaihtoon. Jos/kun tämä katastrofihallinto saadaan vaihtoon, kansa pääsee jälleen riitelemään siitä, kuka seuraavaksi nousee kalifiksi kalifin paikalle. Mutta mikä todellisuudessa muuttuu kun yksi enemmistödiktatuuri vaihtuu toiseen? Noh, kannattajapohjaa sille seuraavalle mahtavalle aatteelle toki löytyy edelleen se ~80% verran - ne samat tolkun ihmiset, jotka tämän nykyisen totalitarisminkin mahdollistivat. Avain tämän ongelman ratkaisuun on kuitenkin edelleenkin sama sama vanha: sananvapaus. Sananvapaus ja media.