keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Köyhien kapina


Väistämätön kehitys?

Tekstissä ”Vastarinnankiiski” mainitsin jo useita teoksia aktivismista ja maailman muuttamisesta ruohonjuuritasolta. Itse enemmän Alinskyn kanssa maailmankatsomusta omaavana olin jättänyt sen toisen katsomuksen, massaliikkeiden ”kiihotuksen”, paljon vähemmälle huomiolle, mutta korjataan asiaa pohtimalla mualimaa Frances Fox Pivenin kirjan ”Poor People’s Movements” mukaan. Jos pähkäilee kuinka sen oman ”vallankumouksensa” saisi etenemään, kannattaisikin tutkia historiaa aiheen tiimoilta. Lukemattomia eri massaliikkeitä on nähty vuosikymmenten saatossa ja niistä osa on onnistunut muuttamaan maailmaa, siinä kun osa on haihtunut unholaan saaden aikaiseksi ei niin sitten mitään. Suurin ero Alinskyn ja Pivenin näkemyksissä onkin se, mistä se muutos kumpuaa: ihmisten sisältä muuttaen jokainen itseään, vaiko siitä massan voimasta joka pakottaa jonkin auktoriteetin tekemään sen muutoksen. Oma näkemykseni, eli Holistinen (r)evoluutio nojaa täysin yksilöiden omaan kehitykseen ja kasvuun, joten sen opeista ei tuonne massaliikkeiden hanskaamiseen ole juurikaan apua. Tietysti nämä kaksi tapaa voitaisiin yhdistää, ei siinä, mutta kun en kannata kenenkään valtaa muiden yli, en ole ensimmäisten joukossa mitään vallankumoustakaan organisoimassa. En tosin pidä kovinkaan surullisena sitä, jos joku tämän ”länsimaisen demokratian” veisi nurkan taakse…

Mutta asiaan. Suurin asia, niin ongelma kuin mahdollisuus, on massaliikkeiden määrittelemä ”me” ja ne ”muut”. Kaikkien ei tarvitse tietenkään kuulua kumpaankaan ryhmään, mutta myös liittolaiset, neutraalit ja asiaan negatiivisesti suhtautuvat on otettava huomioon. Semmoista ”me” kun kansa on lähes mahdotonta muodostaa mielenosoitusliikkeelle. Ainoa ”me” joka siinä mittakaavassa voisi olla kyseessä, on hyvin abstraktit aatteet kuten rauha. Sodan uhatessa rauhanliike voisi olla yhdistävä voima koko kansalle, mutta kuten nyt on nähty, sodan kannatus Suomessa taitaa olla suurempi kuin rauhan. Toivotaan että enemmistö ei saa mitä haluaa, eli sotaa, koska sen lopputulos muille kuin sille hallitsevalle sakille ei ole vielä koskaan ollut kovin suotuisa sille piipun väärällä puolella olevalle porukalle. Media ja valtiojohto rummuttavat sotaa, mikä olisi lain mukaan maanpetoksellista toimintaa, mutta ”oikeusvaltiossamme” sekin on ihan jees koska EU niin käskee. Siinä olisi oikeasti kansanliikkeen paikka, siis rauha, mutta se viha täytyy saada johonkin purkautumaan että siihen tilanteeseen päästäisiin. Yksi venttiili voisi olla päättäjiemme ja median toimet jotka ajavat kansan kylmään ja nälkään… sanompahan vaan.

Suurena shokkina taas ”isänmaallisille” saattaa tulla se, että ne massaliikkeet ovat lähes poikkeuksetta olleet ns. ”vasemmiston” tekosia (ammattiliitot yms.). Tämä nyt ei pitäisi olla kovin suuri yllätys, koska oikeiston näkemys individualismista (kilpailu) ja lakien sekä säännösten merkityksestä ikäänkuin ovat täydessä ristiriidassa sen kanssa, mitä massaliikkeen on yleensä jouduttava tekemään halutessaan auktoriteettien kumartamaan sitä liikkeen asiaa. Kyllä, on mahdollista pakottaa vallanpitäjät toimimaan myös ilman ”pakkokeinoja”, mutta silloin siihen massaan on saatava valtaenemmistö kansasta mikä taas on mahdollista vain kaikista suurimmissa ja kaikkia koskettavissa asioissa. Esimerkiksi se EU-ero ei kosketa läheskään kaikkia ja kansa edelleenkin isolta osin uskoo, että tämä EU on ihan hyvä juttu (etenkin kun kaikki on Putinin syytä). Kyllä, mikä tahansa liike on kasvatettavissa niihin kokoluokkiin, että sillä voidaan painostaa tai jopa pakottaa muutos yhteiskunnassa. Mutta aivan kuten tämä wokeismin pakkosyöttö jo vuosikausia on osoittanut, enemmistön mielipiteen kääntäminen ei ole mikään pikkujuttu vaikka siellä takana olisi kuinka monta miljardia takana. Vastarinnankiiskit laittavat kapuloita rattaisiin puolin ja toisin.


Muutama seikka joka tulisi ottaa huomioon joukkoliikkeissä

Ensiksi on päätettävä organisaation rakenne. Yleensä vahvat johtajat ovat olleet kansan kiihotuksessa suuressa osassa, mutta yksittäisen ihmisen tai pienen ryhmän varaan rakentuva liike on vaarassa kaatua katastrofin iskiessä siihen keulaan. Jos kyseessä on ns. oikea oppositio joka uhkaa todellisesti sitä valtarakennetta, riski semmoiseen ”puhtaaseen sattumaan” kasvaa ja jos sitä turvallisuutta ei olla otettu huomioon, isoinkin liike voi lässähtää kertarysäyksellä. Hajautettu järjestelmä piilossa pysyvällä johdolla, kuten Elokapina, taas lisää epäilyksiä niihin tarkoitusperiin, koska asiasta ei olla avoimia. Seuraajat joutuvat siis vain luottamaan siihen, että se (pieni?) ydinryhmä on oikealla asialla. Hajautettu malli joka luo omia autonomisia solujaan on osoittautunut monessa kohtaa toimivaksi rakenteeksi - katso vaikka useita eri terroristiryhmiä! Jokaisen organisaation on itse päätettävä se rakenne joka tilanteeseen sopii ja joka mahdollistaa liikkeen tarvitseman tukirangan. Sisäiset riidat on sovittava ennen kuin organisaatiota lähdetään rakentamaan ja se onnistuu helpoiten niin, että ne päämäärät ovat kristallinkirkkaita - keinoista miten sinne päästään voidaan aina neuvotella, mutta se päämäärä on oltava selvä ihan jokaisella. Jos se päämäärä ei kelpaa, ei kuulu niihin ”meihin”. Helppoa kuin heinänteko!

Jos ja kun liike saadaan oikeasti liikkeelle, on sen liikkeen vyöryvä voima hyödynnettävä tilanteen sen salliessa. Tietysti se liikkeellesaanti jo itsessään aiheuttaa usein ongelmia, mutta paraskin liike menettäessään sen liike-energiansa tuppaa tyssäämään niin pahasti, että sen alkuun työntäminen ei välttämättä ole enää mahdollista. Siksi suunnitelmassa on oltava määriteltynä myös ne eri keinot, jolla liikettä halutaan eskaloida. Tietysti jos tarkoituksena on vain pitää ”taustamölyä” aiheesta, ei ole tarvesta pyrkiä laittamaan isompaa silmään vaan säilyttää saavutettu liike. Onnistuuko se eskalointi on tietysti aina oma asiansa ja kuinka se tehdään, mutta jos suunnitelma on kasvattaa sen liikkeen voimaa, tarvitaan suunnitelmassa ne seuraavat askeleet ja ennen kaikkea ne mahdolliset reaktiot nähtävissä oleviin lopputuloksiin. Esimerkkinä jälleen Elokapinan ”putkastavapautumisjoukot”, jotka olivat valmiina vastaanottamassa taistelun uhrit kun he marssivat ulos poliisin hotellista tarjoten väsyneille sotureille hiilineutraalia pitsaa ja antikorporatiivista cocacolaa, kuten tilanteeseen kuuluukin. Suunnitelma olisi syytä olla aina muutaman askeleen edellä, jolloin voidaan puhua myös hallitusta oma-aloitteisuudesta.

Ehkäpä jokin päivä se liike saavuttaa puheyhteyden johtajien kanssa ja istuu samaan neuvottelupöytään, se opposition asema katoaa ja asiasta lähdetään etsimään konsensusta. Jos vaatimuksia on esitetty ja niihin päästään, on liike onnistunut tehtävässään. Kuun taivaalta kurottaminen takaa epäonnistumisen, siinä kun riman liian matalalle asettaminen ei tuo minkäänlaista voitontunnetta. Poliitikot ovat taitavia teeskentelemään kansan kuulemista, eli ottaessaan vastaan sen vetoomuksen tai addressin, kaikki paikalla olevat tietävät sisimmässään että kun kättely kameroiden edessä on ohi, ne aiesopimukset ovat vessapaperin paikalla heti kun perävalot katoavat näkyvistä. Vetoomusten seremoniallinen toimittaminen on osa sitä kansanvallan teatteria, jonka käytännön vaikutus on hyvin pitkälti nolla. Kyllä, muutama moinen esitys on mennyt läpi, mutta ne olisivat menneet läpi ilman yhtäkään allekirjoitusta - poliitikot halusivat jo kyseisen muutoksen ja se aloite oli vaan sopiva tekosyy hyvesignaloida asiasta.


Valtapeli

Yksi asia yhdistääkin kaikkia aikojen saatossa tapahtuneita liikkeitä, joilla on haettu muutosta. Ne ovat kaikki osa sitä suurempaa valtapeliä, missä eri tahot laskelmoivat mikä olisi heille se suurin etu. Joskus se pieni ruohonjuuritason liike voi saada suurtakin apua ja nostetta, mutta se tapahtuu vain silloin kun joku merkittävä peluri siitä hyötyy. Se tavan kansa, se ei juuri koskaan auta itse itseään ja massojen etu on harvemmin niiden pelurien etu, minkä vuoksi valtaenemmistöä hyödyttävät asiat eivät juuri koskaan nouse isosti esille. Kansanvallassa, jos semmoinen nyt jossain olisi, se valtaenemmistön näkemys olisi aiheesta kuin aiheesta isosti esillä, mutta nykyisten valtarakenteiden johdosta tilanne on täysin toinen. Kyllä, yhdistyessään kansan olisi täysin mahdollista saada asiansa julki ja kuuluviin, mutta minkä vuoksi kansa sitten yhdistyisi?

Hyvänä esimerkkinä niistä resurssien ohjaamisesta haluttuihin suuntiin voidaan pitää Bill & Melinda Gates Foundationia. He syytävät järjettömiä määriä rahaa haluamiinsa projekteihin jotka sitten kuulemma ihan sattumalta tuovat sen rahan heille takaisin moninkertaisesti. Jos siis haluat jonkin projektin etenevän ja sille saatavan rahoitusta, se täytyy myydä tahoille joilla sitä rahaa jo valmiiksi on niin, että myös he siitä hyötyvät. ”Et haluais tulla rahoittamaan kansannousua ja jos se menee pieleen, olet mukana teloitusrivissä… ai et vai?” Joidenkin mielestä pienemmän pahan valitseminen ja osavoiton hakeminen jollekin asialle onkin hyvä ajatus ja voihan sitä asian niinkin tehdä. Siinä vaan on semmoinen juttu, että aatteen hylkääminen usein oman edun saamiseksi pitkällä juoksulla tekee vain saman, kuin Ranskan vallankumous aikoinaan: yksi paskasakki vaihdetaan toiseen. Kun siinä aktivismissa on vahvasti mukana se oma valtaanpääsyn tavoittelu, kannattaa harkita kahdesti mennäänkö siinä vain ojasta allikkoon, taas.

Jos siis edelleenkin tuntuu siltä, että maailman muuttaminen massaliikkeellä hetijustiinsa on sun juttu, ihan aikuisten oikeasti ota ne kirjat käteen ja opiskele, kuinka ne vastaavat ovat aikaisemmin tapahtuneet. Suosittelen aloittamaan Vaclav Havel kirjasta "The Power of the Powerless" ja sitä kautta pohtimaan jatkoa. Strategia kuntoon, taktiikat valmiiksi ja ennen sitä kaikkea: kristallinkirkas päämäärä. Ulkopuoliset eivät siinä voi auttaa ennen kuin on edes auttavasti selvää mitä halutaan saavutettavan, mutta siinä vaiheessa kun selvää ”mitä”, se ”miten” voidaankin saada todelliseksi kovin monella tapaa. Olisihan se hienoa nähdä aito kansannousu ja tämän illuusion musertuminen, mutta kun edelleen jengi uskoo sen muuttuvan kunhan vaan kaikki äänestävät oikein niin en pidättele hengitystäni sen muutoksen kanssa. Ei siinä, en usko oman näkemyksenikään leviävän kansan keskuuteen sillä vauhdilla, että itse sitä päivää näkisin kun kaikki asiat olisivat edes auttavasti kunnossa… mutta kun yrittää jättää maailmaa edes himpun verran paremmaksi paikaksi kuin saapuessaan, eikö sekin ole jo jotain?

sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Misinformaatiorokote


Uusvanha idea jälleen tapetilla

Hiljattain on useampikin artikkeli puhunut ”prebunking” (suomeksi jotain ennaltakumoamista tjs.) ideasta, koska siitä on julkaistu jälleen uusi tutkimus ”Psychological inoculation improves resilience against misinformation on social media” - Jon Roozenbeek, Sander van der Linden, Beth Goldberg, Steve Rathje, Stephan Lewandowsky. Lääketieteestä lainattu idea rokottaa jotain asiaa vastaan altistamalla ihminen sille ”taudinaiheuttajalle” hallitusti ja pienissä määrin auttaa ihmistä luomaan vastustuskykyä kyseiselle asialle. Mis/disinformaatio ovat niin suuria ongelmia, eli niitä vastaan käytävä taistelu tarvitsee kaikki mahdolliset keinot käyttöön! Kyllä, asiaa on tutkittu ennenkin ja niissä tutkimuksissa päädyttiin samankaltaisiin tuloksiin - opettamalla ihmisille miten jokin asia toimii ja miltä se näyttää, auttaa heitä tunnistamaan kyseisen asian. Siksi sinunkin tulisi hommata itsellesi kirjani propagandasta! Informoitu ihminen kykenee tunnistamaan propagandan paremmin ja on täten vähemmän altis manipuloinnille. Ei tosin immuuni, vaikka osa niin kuvitteleekin - kaikkia voidaan manipuloida, tavalla tai toisella. Mediavirusten yhteydessä näistä informaatioviruksista ja niitä vastaan rokottamisista jo puhuttiinkin.

Tutkimuksessa oltiin siis näytetty lyhyitä, alle pariminuuttisia humoristisia opetusvideoita, joissa esitettiin esimerkein miltä heidän mielestään viisi merkittävää propagandatekniikka (tarkastellaan ne pian läpi) näyttävät. Tämän jälkeen ihmiset sitten altistettiin tekaistuille sosiaalisen median sisällöille joita yleisön tuli arvioida. Tutkimuksessa selvisi, että ihmiset jotka näkivät näitä opetusklippejä osasivat tunnistaa ne manipulointitekniikat kohtuullisen hyvin eivätkä olleet yhtä halukkaita jakamaan manipulatiivista sisältöä eteenpäin. Kuinka pitkään tämä informaatiorokote sitten kestää, se jäi tosin arvoitukseksi. Onneksi media kykenee toistamaan sen sanoman vaikka joka päivä niin halutessaan, eli meillä on selvästi keinoja estää misinformaation kuluttaminen! Videoita näytettiin myös Youtubessa ja niiden katsojille sitten esitettiin kysymyksiä liittyen siihen informaatiorokotteeseen yhdistetyn videoklipin jälkeen. Ja jälleen se vaikutti toimivan, kuka olisikaan arvannut?

Sen sijaan että radiossa ja mainosjulisteissa kansaa peloteltiin kommunismin uhasta, nyt sama strategia pyritään saamaan isosti julki sata vuotta myöhemmin misinformaatiosta. Jenkeissä vastapropaganda on aina ollut iso osa julkista mielipiteenmuokkausta eikä tämä uusinkaan tekele tee siihen poikkeusta. Yksi osapuoli on se paha syntinen, siinä kun se oma puoli on oikeamielinen ja hyvä käyttäessään kaikkia täsmälleen samoja manipulointitekniikoita omaa kansaa vastaan mutta vaan eri tarinalla. Jos ne samat opetusvideot näytettäisiin ennen CNN:n tai vastaavien uutisia, millähän tavalla ihmiset siihen reagoisivat? Suurin osa ihmisistä arvioi kuitenkin tiedon oikeellisuuden sen mukaan, onko sen kanssa samaa vai eri mieltä. Muistuttamalla eri manipulointitekniikoista auttaa kuitenkin ihmisiä tunnistamaan manipuloivan sisällön, mutta ei se siltikään juuri muuta heidän mielipidettään kyseisestä asiasta. Vaikka osoitat valtamedian paskapuheet niihin uskoville, sen vaikutus on hyvin vähäinen koska meitä kuitenkin manipuloidaan vaan ”yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi!” Ja jos sitä epäilet, olet paha äärioikeistolainen denialisti-salaliittoteoreetikko!


Propagandan keinot tutuksi

Faktantarkistus kun tapahtuu aina jälkijunassa, on ihminen jo yleensä altistunut sille patogeenille (misinformaatiolle) ja jos hänen informaatioimmuniteettinsa ei ole kunnossa, hän saattaa uskoa mitä hänelle kerrotaan vääristä lähteistä! Ensimmäinen tutkimuksessa mainittu propagandatekniikka on tunteisiin vetoaminen (engl. emotionally manipulative language). ”Minäkin olen ihminen *tekokyynel ja teennäistä itkua*”… eikun siis että ne pahat propagandistit vetoavat tunteisiin, esimerkiksi pelottelemalla että vallanpitäjämme yrittävät ajaa vaikkapa suurta nollausta eikä sille ole mitään todisteita vaikka Klasusetä itse niin sanookin! Ilmastohätätilakaan, ilmastopaniikin ja muiden ohella eivät liioin ole tunteisiin vetoamista, vaan ainoastaan asiallista alarmismia siinä kun näiden kumoaminen järkisyin on propagandaa, muista se! Onneksi sitä tunteisiin vetoavaa esimerkkiä ei näytetä ennen Ylenannon uutisia, koska siinä voisi mennä hyvä propaganda ihan hukkaan?

Toisena tekniikkana mainitaan tiedon epäjohdonmukaisuus/ristiriitaisuus (engl. incoherence), eli sisäisiä ristiriitoja ei ole lainkaan esimerkiksi PCR-testin kelvollisuudesta diagnoosin teossa tai että onko se tutkittu ja turvallinen piikki nyt sitten, omaksi, naapurin mummon vai ei kenenkään suojaksi mutta ainakin se vähentää tai ei vähennä tartuttavuutta eikä terveydenhuollon kuormitusta vaikka sairaalat ovatkin täynnä piikin saaneita. Tai eihän meillä Suomessa ketään pakoteta mihinkään minkä vuoksi se 48a on vain väärinymmärretty pakko hoitajille. Kolmantena taas väärä kahtiajako tai vastakkainasettelu (engl. false dichotomies) kun siis käyt kylmässä suihkussa, Putin kärsii! Siis että ennen kriisiä tapahtuva inflaatio johtuu tulevasta kriisistä ja korkea polttoaineen hinta ei vaikuta kuluttajahintoihin eikä ainakaan köyhiin! Tutkimuksessa esimerkkinä oli mm. annettu: ”ellemme puutu koulutukseen, rikollisuus tulee kasvamaan” ja ”ihmiset ovat joko osa ratkaisua tai osa ongelmaa”. Missäs mä olenkaan nähnyt tämän jälkimmäisen… ai niin, jos olet NATO:a vastaan, olet Putinisti! Ajattelinkin että miksi se kuulosti niin tutulta.

Neljäntenä mainittiin syntipukkien käyttäminen (engl. scapegoating) joka ei ainakaan voi viitata esimerkiksi uutisiin, joihin julkisen sanan neuvostokin jo näpäytti toimittajia piikittämättömien väärästä syyllistämisestä. Kyllä media tietää kenessä on syy, älä siitä huoli, ainoastaan vaihtoehtoiset pahat syntiset lähteet syyllistävät vaikkapa Sorosta rahoitusjärjestelmän romahduttamisesta vaikka hän itse siitä haastattelussa kehuskelikin. Viidentenä ja viimeisenä tekniikkana taas mainitaan ad hominem hyökkäykset, joissa esimerkiksi maailmankuulujen lääkärien kertomat asiat leimataan salaliittoteorioiksi ja denialismiksi, minkä vuoksi sinun ei kannata lainkaan heitä kuunnella koska he ovat pahoja ihmisiä ja täten eivät voi mitenkään tietää omasta alastaan yhtään mitään vaikka päivää ennen väärän näkemyksen esilletuontia he olivatkin alansa huippuammattilaisia. Mutta älä siitä välitä, me kyllä tiedämme miten asiat oikeasti ovat!


Kirsikkana kakussa

Ettei tutkimusta voida aivan täysin lyödä lokaan osoittamalla kuinka valtamedia käyttää juuri niitä heidän itsensä pahana pitämiään propagandatekniikoita, löytyy tutkimuksesta vielä se oleellisin osa: ”…share more high-quality sources such as CNN and the New York Times”. Savonnettuna: ”…jakaa korkealaatuisempia lähteitä kuten CNN ja New York Times”. Sitten kun olet lopettanut nauramisen, voidaankin ihmetellä miksi ihmeessä nämä kaikki tutkimukset päätyvät aina samaan lopputulokseen: ihmisten pitäisi lukea ja jakaa ainoastaan ”luotettavaa mediaa”. Kun kerran tiedetään, että se valtamedia käyttää kaikkia mahdollisia propagandan tekniikoita joka ikinen päivä ajaessaan sen haluamia agendoja ja ihan varmasti tiedetään, että medioiden omistajat määrittävät ne isot agendat (ja tiedämme kuka ne mediat omistaa), niin mikä himputin kiukustuksen perkele siinä on, että on edelleen ”salaliittoteoriaa” että meitä johdettaisiin harhaan?!

Jos emme siis saa ennen jokaista uutislähetystä näitä muistutuksia kuinka eri manipulointitekniikat toimivat, tulemme jatkossakin lankeamaan niihin. Audiovisuaalinen sanoma uppoaa vielä monta kertaa tehokkaammin ihmisiin kuin kirjoitettu sana, minkä vuoksi itse antaisin ohjeeksi ihan jokaiselle vain lukea uutiset, eikä katsoa tai kuunnella niitä. Kuvien tuoma viritys muuttaa melkoisesti annettua sanomaa, mutta ennen kaikkea sitä kuinka hyvin se uppoaa ihmisiin. ”Hirmutekoja” otsikossa ja kuvia kärsivistä lapsista niin kansa on valmis lynkkaamaan sen väärään etniseen ryhmään kuuluvan naapurin, jonka on tuntenut vuosikymmeniä. Näin ne kaksi ensimmäistä maailmansotaa aloitettiin - synnyttämällä viha jotain ryhmää kohtaan ja kiihdyttämällä sitä hurmosta päivästä toiseen kunnes saavutetaan piste, jonka jälkeen kansa on valmis tarttumaan aseisiin pahaa vastaan.

Voisiko valistunut kansa siis olla immuuni misinformaatiolle? Ei. Ei ole olemassa mitään keinoa luotettavasti määrittää yksittäisen tiedon oikeellisuus. Siksi ihminen keksi jo hyvän aikaa sitten, että asioista pitää keskustella muiden kanssa ja selvittää, että onko se kylähullu oikeassa vai ei kun se hokee sitä jotain asiaa päivästä toiseen. Harmittavasti ihminen ei ole vielä onnistunut sisäistämään sitä, että vaikka enemmistö jostain asiasta on tiettyä mieltä, se ei itsessään tee siitä asiasta yhtään sen todenperäisempää. Enemmistön näkemys, yleinen mielipide, tosin tekee asiasta todellisuuden johon ihmiset uskovat. Isolla rahalla taidokkaasti luotu illuusio on toki houkuttelevampi näkemys, kun tämmöinen tylsä, haasteellinen ja niin pirun vaivalloinen: ajattele ja selvitä asia itse. Ajattele - se ei ole kiellettyä… vielä. Ainiinmutta tuo on tunteisiin vetoamista ja pelottelua, vihjata että meiltä yritetään viedä sanan- ja mielipiteenvapaus?! Eivät ne niin tekisi, ja jos tekevät, se on yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi - muista se ja usko siihen! (Tai olet paha syntinen, nih!)

perjantai 2. syyskuuta 2022

Globalistien kulttuurisota


Me ollaan niin hävitty tää peli?

Tavistock klinikan lääkäri John Rawlings Rees kirjoitti toisen maailmansodan aikana kirjan ”The Shaping of Psychiatry by War” ja se julkaistiin 1945. Kyseinen klinikka on siis se, mistä Tavistock instituutti lähti liikkeelle - sodasta opittujen asioiden hyödyntämistä siviilissä. Rees ynnäsi kuinka monta psykiatria ja muuta mielenterveyden asiantuntijaa tarvittaisiin ”korjaamaan” Brittien aikuisväestön ongelmat (tulos: liian monta) ja siitä viisastuneena, vallanpitäjämme päättivät ihmisten auttamisen sijaan pitämään ihmiset säyseänä ja tottelevaisena. Hyvä elämä kuului vain niille, jotka olivat sen ansainneet - tämä näyttää olevan se modernin yhteiskuntamme kantava aate. Jokainen ihminen on vastuussa itse omasta onnellisuudestaan, mutta yhteiskunta on vastuussa siitä, ettei kansan pahoinvointi pilaa sitä harvojen onnellisuutta. Psykologinen sodankäynti otettiin siis avuksi ja sen jatkumoa on kaikki tämä pandemiahulluus sekä ilmastohysteria, noin muutaman isomman operaation mainitakseni.

Vallanpitäjät ovat aina tienneet, että orjuuttaakseen kansan on hallussa oltava ravinto, lääkintä, tieto ja säännöt. Vaikka näitä kaikkia pystyisikin hallitsemaan, kuten globalistit kykenevät tekemään aivan heittämällä, tarvitaan siihen kansan ohjaamiseen kuitenkin se tärkein kansan suuntaa ohjaava asia: kulttuuri. Yksi suurimmista kulttuurin muodostavista asioista taas on ns. ”yleinen mielipide”, joka kertoo tavan kansalle miten ”hyvä kansalainen” ajattelee mistäkin asiasta. Se yleinen mielipide asioista voisi muodostua aivan toisella tavalla, jos kansa saisi itse muodostaa omat näkemyksensä, minkä vuoksi on äärimmäisen tärkeää rajoittaa kaikkea sitä, mikä vaikuttaa yleisen mielipiteen muodostumista. Vaikka valtaväestö on keskimäärin vain sangen keskinkertaista, voisi kuitenkin luulla että siellä käyrän yläpäässä olevat tahot olisivat asian jo huomanneet, tai vaihtoehtoisesti ne käyrän alapäässä olevat ”hullut” nostaneet narreina asian isosti julki?

Tämä onkin järjestelmämme hienous - se yleinen mielipide ja yhteiskunnan tapa rangaista siitä poikkeavaa onkin pitänyt huolen siitä, että suunta on ollut vakaa jo hyvän aikaa. Tämä tietoinen kansan manipulointi psykologisilla operaatioilla on kuitenkin vasta noin satavuotias tekniikka, mistä syystä edelleen on edes jonkin verran oikeasti hyviä ihmisiä asemissa, jotka vaikuttavat yhteiskuntaamme. Mutta se hyvien ihmisten määrä päättävissä asemissa vaikuttaa tälläkin hetkellä oleva laskusuhdanteinen ilmiö. Kun siis puhutaan korruptiosta, puhutaan juuri tästä ilmiöstä missä minkäänlaisiin valtaa omaaviin asemiin pakkautuu enemmän ja enemmän omaa etua tavoittelevia ihmisiä. Ja kun järjestelmä palkitsee sekä kannustaa oman edun tavoitteluun, ei pitäisi olla kovin suuri yllätys että koko kaksoisvaltio alkaa olla täynnä tahoja, joille ”oma kansa ensin ajattelu on vahingollista”? Onko peli siis jo hävitty kun suunta on ollut sata vuotta alaspäin? Ei… mutta…


Pitkä taisto edessä jos asiaan halutaan vaikuttaa

Nykyään on trendikästä esittää, että tämän kaiken voidaan korjata jollain hyvin yksinkertaisella tavalla, kunhan vaan se tehtäisiin oikein. Äänestäminen on ehkäpä se suosituin ehdokas sille, millä tämä vuosisata psykologisia operaatioita saataisiin kumottua kertarysäyksellä, paitsi että ei nyt ehkä kerralla mutta kyllä se siitä muuttuisi kun saisi edes muutaman tyypin nostamaan palkkaansa kansalta varastetusta potista Arkadianmäelle? Kyllä, näiden muutaman tyypin elämä varmasti siitä paranisi melkoisesti, kun saisi nostaa hyvää palkkaa ilman pienintäkään vastuuta tahi velvollisuutta tehdä oikeastaan yhtään mitään. Kansalle tulisi paljon halvemmaksi vaihtaa koko eduskunta koulutettuihin apinoihin, joita puolueiden johtajat sitten käskyttävät kun nappia painetaan. Kyllä, moinen vertaus on loukkaava joten pyydän anteeksi kaikilta apinoilta… Usko on kuitenkin edelleen kova, että se äänestys on oikea ratkaisu vaikka samaan hengenvetoon moni myöntääkin, että tarvitaan myös paljon muuta josta ei kuitenkaan saa sitä palkkaa mutta siis kyllähän minä sitä muutakin sitten teen kunhan vaan pääsen eduskuntaan koska siis sieltä vaikutetaan ja ja ja…

Noh, ei nyt kyseenalaisteta sen enempää ihmisten motiiveja - kenelleppä ei kelpaisi hyvä palkka siitä, että tekee mitä nytkin tekee ilman sitä palkkaa, eli jakaa tietoa ja koettaa saada edes muutaman ihmisen kuuntelemaan? Tiedon jakamista pidetään tärkeänä ja sitä se toki onkin, mutta jos muistat tuolta hieman aikaisemmasta, pelkkä tieto ei riitä kansan orjuuttamiseen eikä siten liioin kansan vapauttamiseen orjuudesta. Mutta se tieto on kuitenkin avainasemassa, koska sitä kautta voidaan vaikuttaa niihin muihinkin kolmeen asiaan orjuuttamisessa. Itse tieto ei tosin ole se ongelma, koska sitä on maailma täynnä ja suuri osa siitä tarvittavasta tiedosta on ihan kenen tahansa saavutettavissa muutamalla napin painalluksella. Ongelma on tiedon levitys, sen tiedon saaminen sen tavan kansan korviin saakka. Jokunen päivä sitten tehty kokeilu, jota en myönnä enkä kiellä olleeni Samuel Gryningin ja PohjanPojan kanssa alkuun panemassa, oli erittäin onnistunut #KansallaTöissä Twitterissä tapahtunut joukkoistettu trendaavaksi tykitys. Siinä nähtiin että myös vaihtoehtopuolella on lihasta saada asiat, joista me haluaisimme puhua isosti kansan nenän eteen. Tietysti ”isosti” on suhteellinen käsite siksi, että vain pieni osa suomalaisista on Twatterissa, mutta kuitennii… hatunnosto kaikilla osallistuneille joka tapauksessa.

Jos siis kuvitellaan, että saisimme sen tärkeän tiedon samalla mittakaavalla tavan kansan naamalle niin mitä sitten? Salaliittoteoriaa, äärioikeistoa, denialisteja ja mitä kaikkea olisi vastassa reaktiona, koska enemmistö on edelleen siinä illuusiossa, että valtamedia kertoo heille totuuden maailmasta. Tämä vastaisku mediaan on kuitenkin sen verran iso juttu, että siitä hiljattain julkaistiin tutkimus ”prebunking” eli ennakkoon väitteiden kumoamisesta. Median täytyy kyetä jo ennalta pysäyttämään ne narratiivit, jotka ovat ristiriidassa heidän narratiivin kanssa. En ole vielä ehtinyt lukemaan kyseistä tutkimusta, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa päädy tänne blogiin saakka ja podiin tai liveen sitten myöhemmin - sen verran tärkeä asia näyttää olevan kyseessä. Siinä vaan on vielä ihan muutama mutka matkassa, vaikka se kaikki tieto saataisiin sinne kansan eteen ja se kansa se viesti kuulemaan. Nimittäin se asia pitäisi vielä ymmärtää, mihin niitä vaikuttamismahdollisuuksia on jo paljon rajallisemmin. Ja jos pidät ymmärtämistä haasteellisena, entäpä ne arvot jotka ihmiset saivat alunperinkin kääntymään valtavirran puoleen?


Vain itseesi voit vaikuttaa

Itse kirjoitin jo aikoja sitten ”holistisesta (r)evoluutiosta”, mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli jopa hieman edellä sitä, miten asian olin itse omassa aivokopassani puinut. Pikasukellus aktivismin maailmaan avasi kuitenkin silmiä ja auttoi konkreettisilla esimerkeillään näyttämään mihin ja miten asioihin voi vaikuttaa yhteiskunnassa. Kansalla on mahdollisuus vaikuttaa lähes mihin tahansa politiikalla ohjattavaan asiaan niin halutessaan, mutta halu puuttuu jos tarvetta muutokselle ei valtaväestöllä ole. Ei kuitenkaan politiikan kautta, vaan aktivismin kautta ”pakottamalla” poliitikot tekemään haluttu asia. Siinä vaan on ihan pikkuinen ongelma - aktivismilla, kuin myös sillä ”äänestämisellä” vaikuttaminen on parhaimmillaan kuin korkin tunkeminen vuotavan ja hitaasti lahoavan padon reikään. Päättäjät voidaan pakottaa tekemään tiettyjä asioita, mutta mikä takaisi niiden muutosten olevan yhtään sen parempi pitkällä juoksulla?

Sen korkin tunkemiseen tarvitaan jo melkoinen muutos ihmisissä, koska siihen vaadittava voima tulee vain ja ainoastaan yhteistyöstä. Valtavirtaa seuraavat kykenevät helposti yhteistyöhön, jahka vaan tekevät mitä käsketään, mutta vaihtoehtoisia näkemyksiä omaavien yhteistyö on kauniisti sanottuna haasteellista. Pienikin näkemysero jossain merkityksettömässä asiassa on yleensä riittävä polttamaan kaikki sillat, koska väärin vastustaminen on suurin synti maan päällä. Kun joudut jokaisen ihmisen kanssa erikseen vääntämään jokaisesta yksityiskohdasta ja samalla se vastapuoli koittaa vielä päälle saada sinut muuttamaan omaa mielipidettäsi asiasta niin eihän siitä tule yhtään mitään. Auktoriteetit ovat merkittävässä osassa yhtään suuremman yhteistyön luonnissa, mutta kuka helvetti nyt auktoriteetteja kuuntelee tahi uskoo?! Mä ainakaan siihen tyyppiin luota pätkääkään koska sillä on siitä yhdestä asiasta väärä näkemys ja näkeehän sen kuka tahansa kuinka sen tuo yksi juttu symboloi just sitä yhtä pahaa asiaa!

Mutta mihin se holistinen (r)evoluutio pyrkiikin on jokaisen ihmisen vaikuttamiseen siihen yhteen ainoaan johon hänellä on valta: itseensä. Ihminen voi muuttua vaikka hetkessä, jos sille on tahto. Laittaa sen oman pakan kuntoon, pitää huolta terveydestään ja hankkii tietoa asioista. Mutta ennen kaikkea pyrkii elämään hyvää ja onnellista elämää - ilman vihaa ja pelkoa. No mitä hittoa se muka auttaa isossa mittakaavassa?! Se auttaa siksi, kuten historia osoittaa, että se onnellisuus tarttuu. Kun ihmiset näkevät, kuinka sinä voit hyvin kaiken tämän paskan keskellä niin he saattavat tulla kysymään että mitäskummaa sä hommaat. Positiivisuus tarttuu ja ihmiset alkavat spontaanisti toimimaan yhdessä, kuten #KansallaTöissä jo hienosti osoitti. Siinä tosin menee vuosia, jopa vuosikymmeniä, mutta hitaasti onnelliset ja terveet ihmiset alkavat saada jalansijaa instituutioissa, jotka ovat vuosien saatossa mädäntyneet (koululaitos, oikeuslaitos, yms.) ja se kaikki globalismin tekemä tuho yksi ihminen kerrallaan kääntyykin paremmaksi huomiseksi. Itse en taida sitä päivää tosin nähdä ja globalisteilla on temppu kavereineen hihassaan estämään pyrkimykset pilaamaan heidän suurta suunnitelmaansa. Itse kuitenkin uskon sen muutoksen niin lähtevän kuin mullistavan maailman siitä omasta itsestä. Mutta kukin tavallaan, tietenkin, en minä ole mikään muita neuvomaan miten olla ja elää.

torstai 1. syyskuuta 2022

Vaarallinen näkemys äänestämisestä


Orja ei halua vapaaksi vaan itse valtaan

Varmin tapa näinä aikoina tulla somessa estetyksi täysin asiallisesta kommentista on mennä kertomaan ihmiselle, että äänestäminen ei ole lainkaan hyvä juttu. Sillä saa nopsaan eston niin valtavirtaiselta toimijalta, mutta yleensä vielä nopeammin ”vaihtoehtoväeltä”. Jos ei kestä poikkeavaa näkemystä poliittisesta asiasta, ei kannata kyllä politiikkaan lähteä. Tämä siis näin ihan ensimmäisenä huomiona, koska siellä sirkuksessa saattaa tulla vastaan ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssasi! Miksi ihmeessä siis äänestämättömyys koetaan niin vaarallisena, ”black pill” näkemyksenä, josta paukkuu estot ennen kuin ehtii edes sanoa: ”olisit äänestänyt jo viime kerralla oikein niin ongelmaa ei olisi”? En tietenkään pysty katsomaan ihmisten pään sisälle (ja näkemään sitä koneiston juoksupyörää joka sielä vipattaa kuin viimeistä päivää), mutta jatkokommenteista päätellen ja niistä myöhemmistä purnauksista voidaan arvioida muutama seikka. Ei nyt kuitenkaan pohdita miksi valtavirtapoliitikot näkemyksestä suuttuvat, koska heille asiaa on turhaa edes lähteä selittämään.

Jollain tasolla ihmiset kun ovat ymmärtäneet, että se heidän ”ei valtavirtainen” näkemyksensä on pieni vähemmistöaate, jota he eivät kykene juurikaan levittämään tavan kansalle koska media pitää siitä huolen. Siksi jokainen äänestämätön, järjestelmään pettynyt tai mikä se syy onkaan, on potentiaalinen ”oman puolen äänestäjä”, siinä kun ne tapademarit ja pikkuporvarit äänestävät aina ja iankaikkisesti niitä omia puolueitaan. Siispä jokainen järjestelmää tukematon ihminen on pois heidän pussistaan, eikä valtapuolueiden kuppikunnista. Siinä kohden voi tietysti väittää, että ei muka ole itse valtaan pyrkimässä vaan ”tekosyy 1,2 & 3”, mutta kun pyrkii asemaan jossa on vallassa muiden ylitse, kuten noissa eri vaaleissa valituissa sirkuksissa paikkoja yleensä jaetaan, on pyrkimässä valtaan muiden yli. Ja silloin jokainen sitä haittaava asia, aate tai ihminen on tavalla tai toisella vihollinen. Jokainen samaan suuntaan pyrkivä mutta hieman eri asialla olisi taas kilpailija, mutta usein ne kanssakisaajat nähdään myös vihollisena vaikkeivat he semmoisia olekaan. Koska väärin vastustaminen on edelleenkin se suurin synti, äänestämättömyys on se pahin kanta koska siinä vastustetaan koneistoa väärin!

… Jos ei siis oteta huomioon sitä pikkuseikkaa, että äänestämällä TUKEE KONEISTOA, ei vastusta sitä. Jokainen oppositio ja pienpuolue on osa sitä samaa sirkusta ja tukee järjestelmää, pyrki sielä sisällä ajamaan mitä agendaa tahansa. Ei siinä, koneistoa saa tukea niin halutessaan ja sinne muiden yli valtaan pyrkiä jos tuntee olevansa siihen oikeutettu, mutta silloin kannattaa pyyhkiä ne harhakuvat itse sen järjestelmän vastustamisesta. Hallintajärjestelmämme on luotu tasan tarkkaan yhteen asiaan: vallan muiden yli oikeuttamiseen niin, että kansa sen ilomielin antaa. Siksi äänestämättömyys on se järjestelmän vihollinen, mutta myös vihollinen niille, jotka kuvittelevat vastustavansa orjuutta tukemalla sitä sillä, että uskottelee sen olevan hyvä juttu kunhan sen vaan tekee oikein! Aivan kuten asiat korjaantuvat ensin äänestämällä oikein, ne saadaan korjattua oikealla vallankäytöllä koska valta muiden yli ei ole koskaan kääntynyt niitä alle jääviä vastaan. Eipä siinä, äänestys kun on aikuisten versio kirjoittaa Joulupukille niin kyllä se varmasti ensi kerralla onnistuu…


Juoksupyörä

Jos on havahtunut siihen, että meille satuillaan tuolta valtamedian suunnasta 24/7, onneksi olkoon, olet päässyt sisälle siihen suureen julkiseen salaisuuteen jonka Edward Bernays palttiarallaa sata vuotta sitten kirjoitti kirjaansa. Se ”näkymätön käsi” joka ohjaa yleistä mielipidettä on se, joka oikeasti on vallassa. Kun järjestelmä perustaa oikeutuksensa ”kansan tahtoon”, on se taho joka pystyy kansan tahtoa manipuloimaan vallassa. Mind. Blown?! Tiedän, mutta tästä pitää vielä ottaa askel eteenpäin eli huomata, että jos sinä et saa omaa näkemystäsi julkiseen keskusteluun, se pysyy edelleen sinä kärpäsenpaskan kokoisena aatteena. Ja kyllä, tiedän varsin hyvin että kun se nykyinen ”pienpuolueilla maailma kuntoon” näkemys on kärpäsenpaskan kokoinen osa kokonaisuutta, tämä minun ”ei valtaa kenellekään muun ylitse” on siitä vielä monta askelta pienempi vähemmistönäkemys. Mutta toisin kuin ne valtavirtaisemmat näkemykset, minulla ei ole tarvetta saada muita ihmisiä olemaan kanssani samaa mieltä vaan kerron oman näkemykseni julki ja siitä saa jokainen rasittaa omaa harmaata korvien välissä olevaa massaansa kuten itse haluaa.

Mistä suunnasta kukin sitten haluaa lähestyä tätä järjestelmää ja sen ongelmia tietenkin vaihtelee, mutta kaikki tiet vievät siinäkin Roomaan - tätä ei olla rakennettu kansan eduksi vaan vallan pönkittämiseksi harvojen käsiin. Itse olen pääosin toistaiseksi tonkinut asiaa yleisen mielipiteen eli propagandan suunnalta, siinä kuin osa taas on katsonut ongelmaa vaikkapa sääntöpohjaisten mallien ongelmien kautta. Yhtä kaikki, yksikään katsomissuunta ei tietääkseni ole johtanut siihen näkemykseen, että järjestelmä olisi kokonaisuudessaan positiivinen kansalle. Kyllä, sieltä voidaan löytää aina joillekin ryhmille positiivisia asioita siinä kun se yhden etu on sitten yleensä joltain toiselta pois. Voitaisiinko jokin järjestelmä sitten luoda kaikkien etua ajattelemaan? En näe syytä, etteikö se olisi mahdollista. Vallanpitäjillä ei kuitenkaan ole jostain kumman syystä pienintäkään mielenkiintoa siihen suuntaan ohjaamiseen… miksiköhän?

Tämä nykyinen juoksupyörä, missä ihmiset syntymänsä jälkeen indoktrinoidaan koneiston osaksi ja he käyttävät merkittävän osan elämästään sen heitä rankaisevan käden ruokkimiseen, ei kuitenkaan palvele ihmisten etua kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Nimittäin niissä tapauksissa, missä ihminen ottaa sen vallan muiden yli ja käyttää sitä omaksi edukseen. Kilpailu siitä, kuka saa eniten valtaa ajaakin ihmiset äärimmäisiin tekoihin ja siinä kisassa ne alle jäävät ihmiset eivät ole minkään arvoisia. Jos oma etu sitä vaatii, voidaan ne muut ihmiset uhrata omaa etua silmällä pitäen ja kun hallitsee sen yleisen mielipiteen, kansa on valmiina juoksemaan siihen miekkaan hymyssä suin. Pelko ja viha ovat vahvoja motivaattoreita, joten ei ihme että sitä kuulee lähes kaikkialla kuinka asiat menevät vielä huonommin jos ihmiset äänestävät väärät puolueet myös ensi kerralla valtaan. Kunhan vaan äänestää oikein niin asiat korjaantuu! Ja ne äänestämättömyydestä puhuvat niitä oikeita pahoja syntisiä sitten vasta ovatkin, joten älkää heitä kuunnelko vaan uskokaa meitä, jotka pyrimme valtaan ylitsenne!


Irti siitä vallasta

Jos asia yksinkertaistetaan äärimmilleen, voidaan sanoa että valta on niillä, jotka luovat rahan - pankit. Ei siis mitkään paikallispankit, vaan keskuspankit ja niiden omat keskuspankit. Rahan luominen tyhjästä ja sen antama valta ylittää kaikkien valtioiden johdot heittämällä, siitäkin huolimatta ettei sitä rahaa voi edelleenkään syödä. Mutta, vaikka pankeilla on valta, SINÄ päätät kuinka paljon annat sen rajoittaa itseäsi ja kuinka paljon tuet sitä valtaa. Vaikka järjestelmästä irtautuminen on tehty mahdollisimman hankalaksi, ne todelliset rajoitteet siihen omaan vapauteen ovat kuitenkin omien korvien välissä. Vapaus on tietysti se pelottava asia, koska vapauden kanssa tulee vastuu omasta itsestään eikä niitä ongelmia voi vaan ulkoistaa milloin mihinkin suuntaan. Tämä vapaus, nähdäkseni, onkin se suurin mörkö jonka pelosta ihmiset ennemmin tukevat järjestelmää, jonka tietävät olevan läpeensä ”paha”, sen sijaan että ottaisivat vastuun itse omasta elämästään.

Itse yritin vuosia selvittää tätä sirkuksen toimintaa ja oletin, että kunhan opin siitä riittävästi, kykenen muodostamaan siitä niin helposti ymmärrettävän tarinan, että sen voisi kuka tahansa ymmärtää. Pään hakkaaminen seinään ei kuitenkaan jostain syystä ratkaissut ongelmaa ja aivan kuten ne kaikki, jotka uskovat korjaavansa jotain joka ei ole rikki, vasta vuosien jälkeen asia alkoi kirkastumaan. Vaikka kykenisin asian selittämään kuinka ”täydellisesti” tahansa, en voi vaikuttaa siihen, kuinka ihmiset ymmärtävät sen saatikka siihen, kuinka he asian näkevät sen ymmärrettyään. Suurin osa näkee maailmamme edelleenkin niin, että ihmisiä täytyy hallita, jollain täytyy olla valta muiden yli että yhteiskunta voisi toimia ja kilpailulla tämä kaikki järjestyy jollain tavalla ”oikein”… vaikka kilpailu ei tule koskaan olemaan millään tavalla reilu, ystävällinen tai edes auttavasti kaikkien eduksi. Muutama hyötyy kaikkien muiden kustannuksella, se on kilpailussa aina se pelin henki. Jokainen saa kuitenkin itse, omasta vapaasta tahdostaan, päättää kuinka siihen kilpailuun osallistuu.

Olisi kuitenkin hyvä, jos ihmiset muistaisivat ja ymmärtäisivät sen faktan, että muiden luomassa pelissä ja muiden ohjaamissa ja alati muuttuvissa säännöissä pärjääminen, saatikka voittaminen, on mahdotonta. Lassipallon pelaaminen kun säännöt ovat psykopaattien ja sosiopaattien luomia on mielestäni jonkin asteisen tietämättömyyden, hulluuden ja tyhmyyden yhdistelmä. Itse pyrin siis jakamaan asiasta tietoa, ettei se syy peliin osallistumiseen olisi tietämättömyydessä. Niihin kahteen muuhun en voi enkä enää edes halua vaikuttaa - ne ovat jokaisen omalla vastuulla, oman vapaan tahdon asioita. Sääntöjen ymmärtäminen ja järjestelmän tuntemus auttavat navigoimaan tässä maailmassa, mutta on syytä muistaa että ainoa ihminen johon sinä voit koko tässä maailmassa vaikuttaa olet sinä itse. Itsellä sen käsittämiseen meni vuosikymmeniä ja se taakka jonka karistin siinä samassa antavat toivottavasti uuden näkökulman maailmaan. Ja sitä näkymää tulen jatkossakin kertomaan kaikille halukkaille - näkemysten uskominen on tietenkin jokaisen vapaa valinta, mutta ehkä edes välillä onnistun saamaan sanat semmoiseen järjestykseen, että niistä on muillekin jotain hyötyä. Näillä siis eteenpäin. Älkää siis hyvänen aika äänestäkö! Tai äänestäkää, teillä on siihen vapaus, ainakin vielä… Aina kun ihmisten perususkomuksia koetellaan, se aiheuttaa suuria tunteita. Dogmaattinen demokratiamme on yksi vahvimmista uskomuksista nyky-yhteiskunnassamme.

sunnuntai 28. elokuuta 2022

Ongelmanratkaisua


On usein kohtuullisen helppoa…

… osoittaa jokin ongelma. Vaikka tästä asiasta olen tavallaan jo yhden kerran kirjoittanutkin aikaisemmin (tässä), on selvää ettei se ole itsellenikään vielä kirkastunut se ajatus mistä on oikein loppuviimein kysymys. Kun jokin asia nostaa itsensä uudelleen ja uudelleen esiin, osoittaa se ainakin oman näkemykseni mukaan sitä, että kyseessä on jokin oppi jonka minun tulisi sisäistää tässä elämässä. Oletko itse huomannut ongelmia tai asioita, jotka tuntuvat toistuvan tahtomattasi elämässäsi, mutta ennen kuin kykenet juurisyyn asiasta ratkaisemaan, se sama naula löytyy kengänpohjasta niin monta kertaa kuin sille on tarve? Onneksi siihen on olemassa ratkaisu, johon nyt perehdytään. Mutta kuten aina, ongelman ratkaisemiseksi se täytyy ensin huomata ja tunnistaa oikein.

Jonkin ongelman osoittaminen on usein kohtuullisen helppoa. Ongelma, josta itse jälleen kerran polkaisin sen naulan jalanpohjaan, on tämä aina aika-ajoin täyteen paloon leimahtava keskinäinen riitely ”skenessä”, eli globalismin ihanuuteen havahtuneiden vastavoimien sisällä tapahtuva päiden yhteenhakkaus. Mitä pitempään asiaa on seurannut ja pikkuhiljaa uskaltautunut jopa kevyeen kanssakäymiseen muutaman tahon kanssa, sitä enemmän aihe tuntuu hiertävän itseäni. Helpoin ratkaisuhan tässä olisi ”not my monkeys, not my circus”, eli asiahan ei millään tavalla minulle kuulu, joten mitä sitten. Mutta koska se taas jälleen kerran osuu tahoihin, joita on tullut jo hyvän aikaa seurattua ja välillä jopa oltua yhteydessä, ehkäpä se sirkuksen musiikki kuuluu liian kovaa että sille pitäisi jotain tehdä. Ei nyt kuitenkaan mainita ketään nimillä, mutta asianosaiset tunnistavat varmasti itsensä välittömästi ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tunkevat myöhemmistä huomioista lisää herneitä nenäänsä tämän tekstin luettuaan.

Pienpuolueiden keskinäiset riidathan ovat arkipäivää olleet jo pitkään (asia, joka oltaisiin voitu ratkaista ajat sitten: unohdetaan ne puolueet) ja niistä kahden ”suuren” kamppailua on tässä nyt seurattu viime vaaleista lähtien. Useampiakin ongelmia voitaisiin jo nyt osoittaa, niin ryhmittymien toimintatavoissa kuin henkilöiden yksittäisissä toimissa. Koska lähes jokaisella on tapana ottaa itseensä kaikki kritiikki sillä kaikista pahimmalla tavalla eli ymmärtämällä asia tahallaan väärin, useampikin ongelma voidaan osoittaa tiettyjen tahojen kahdenkeskisiin nokitteluihin. Ja mitä useampi osallistuu asiaan sekaantumiseen millään tavalla, sitä laajemmalle se palo leviää ja kuten aina, siltojenpolttotalkoot on saatu taas käyntiin. Yksittäisten ongelmien osoittaminen on siis se helppo osuus tässäkin asiassa. Ne on taas ne samat jantterit asialla, prkle.


Kun taas jo runsaasti haasteellisempaa on…

… on sen ongelman osoittamisen sijaan selvittää, mistä se ongelma oikein johtuu. Mitkä ovat ne syyt ja seuraamukset, joidenka ansiosta ollaan taas kerran päädytty tukkanuottasille? Ulkopuolelta katsottaessa syiden havaitseminen, osoittaminen ja ennen kaikkea tunnistaminen onkin usein todella helppoa. Niin helppoa itse asiassa, että syyt voidaan sälyttää aivan täysin tiettyjen tahojen niskaan ja julistaa se oma näkemys ainoaksi oikeaksi totuudeksi! Mitäs veikkaat, kuinka lähelle totuutta silleen oikeasti pääsee kun katsoo jonkun striimin, lukee pienen tekstinpätkän tai onnistuu kysymään muutaman kysymyksen joihin saa sitten vastaukset, jotka peilaavat täysin sitä asennetta joilla kysymykset esitettiin? Ihan satavarmasti omalta osalta kaikki meni ihan nappiin ja syy on kaikissa muissa, tyhmä!

Koska olemme kaikki muodostaneet kaikista muista ihmisistä kuvan omassa päässämme, sen sijaan että oikeasti tuntisimme toisiamme, on todella helppoa lätkäistä siihen valmiiseen karikatyyriin uusia ominaisuuksia ja mielipiteitä, että se oma maailmankuva pysyy kokonaisena. Kun olemme päättäneet jonkin toimijan olevan ”paha”, kaikki asiat voidaan tulkita niiden lasien läpi katsottuna ja käyttää todisteensa sitä tahoa vastaan. Yhdenkään yksittäisen tahon syyttäminen moisesta on kuitenkin pahasti harhaanjohtavaa, koska me kaikki tuomitsemme muita ihmisiä sen perusteella, kuin olemme saaneet heistä kuvan. Ja sen kuvan muodostumiseen on vaikuttanut helvetin paljon enemmän omat asenteemme, kuin mitä se toinen on oikeasti koskaan sanonut tai tehnyt. Paitsi niiden muutaman tyypin kohdalla, jotka tekevät taas asian puhtaasti pahantahtoisuuttaan ja mahtavat olla jotain maksettuja hajottajia, prkle!

Juurisyiden selvittämiseen kun tarvittaisiin huomattavasti enemmän aikaa, vaivaa ja ennen kaikkea keskusteluja. Nykyisessä ilmapiirissä ensireaktio mihin tahansa omasta näkemyksestä poikkeavaan kun vaan tuppaa olevaan ”helvetin kusipää mulkku, katso edes kerran vielä pikkusen vinoon niin mä laitan sut estoon!” Vastareaktiona siihen tietenkin on se, että siinähän se todiste tuli että se toinen olikin syyllinen kaikkeen mitä itse oli jo sen toisen suuhun laittanut, eli hyvä että laittoi estoon koska enhän mä voi tuommoisten kanssa olla missään tekemisissä enää, prkle! Joidenkin mielestä asioiden tuominen julki ja niistä maailman tappiin asti puhuminen kaikilla mahdollisilla alustoilla on ratkaisu jäihin keskinäisiin riitoihin. Etenkin niin, että syytetyn penkillä olevaa ei kuulla, vaan todisteena annetaan se yksi lause jostain striimistä tai postauksesta, joka asiasta irrotettuna todistaa sen toisen palvovan pahan voimia ja olevan ihan kauhia ihminen muutenkin. Julkinen debatti kahden riidoissa olevan välillä tosin ei taida liioin asiaa korjata, mutta kamoon hei, kansa kaipaa viihdettä ja mikä sen parempaa myöhäisillan viihdettä kun kaksi tahoa repimässä toistensa kurkkuja auki ja sen jälkeen molempien fanilaumat laajentamassa riitaa kaikkialle?! Mutta siis pliis, tehkää niistä riidoista semmoisia lyhyitä koostevideoita - kukaan ei jaksa niitä viiden tunnin striimejä katsoa ja analysoida mitä kaikkea meni pieleen jo ennen kuin siihen riitaan päädyttiin.


Mutta lähes mahdotonta on…

… ratkaista niitä ongelmia, koska suuri osa ihmisten välisistä riidoista johtuu meissä jokaisessa itsessään piilevissä syissä. Sitä ei tietenkään kukaan halua kuulla, että ehkä se vika oli itsessä, eikö? Kritiikin ottaminen ja antaminen ovat taitolajeja, joiden harjoitteluun annetaan kovin vähän mahdollisuuksia, minkä vuoksi sitä sanan säilää tuleekin helposti heiluteltua kovin ajattelemattomasti. Kuten jo alussa mainitsin, samat ongelmat tuppaavat toistumaan elämässä, mikä pitäisi ottaa huomiovalona itselle että tässä on nyt se jokin iso juttu joka minun itse täytyy ratkaista. Siitä vielä useampi askel eteenpäin olisi huomata, että ennen kuin kykenee itse oman haavansa parantamaan, sitä saattaa siinä matkalla aiheuttaa muille samanlaisia vammoja koska on varsin tietoinen siitä, kuinka juuri samalla tavalla triggeröityviä ihmisiä voi entisestään ärsyttää - koska siis itse ärsyyntyisi juuri samasta asiasta.

Eräs läheinen taho kertoi aikoinaan ollessaan tehtaalla työntekijöiden ongelmia ratkova esimies, että johdon mielestä projekti, jolla pyrittiin ratkaisemaan alkoholismista kärsivien työntekijöiden kuntoutusta oli aivan loistava onnistuminen… kun joku reilu kolmannes onnistuttiin pitämään töissä. Tulos tai ulos, kolmannes onnistumisia ihmisten ongelmien ratkomisessa ei ainakaan itselle kuulostanut kovin suurelta onnistumiselta, mutta mitä asiaa on tullut vuosien aikana tutkittua, ehkäpä käsityksemme niistä oikeista ja toimivista ongelmanratkaisukeinoista ihmisten välisissä riidoissa on parhaimmillaankin tuota luokkaa? Ennenvanhaan asiat sentään osattiin ratkaista kunnolla ja usein lopullisesti - puukko, miekka ja pistooli eivät anna alennusta, vaan se ongelma ratkeaa laakista. Ja ei, en missään tapauksessa suosittele paluuta aikaan, jolloin jokainen loukkaus ratkaistiin lopullisesti yhdellä kertaa. Olemmehan sentään sivistyneitä ihmisiä ja kykenemme kommunikoimaan asiat selviksi, eikö niin… EIKÖ NIIN?!

Itse tiedän ainakin kaksi tapaa ratkaista moisia ongelmia, joiden osumatarkkuus on paljon korkeampi kuin se kolmannes. Niin siis onnistuessaan se on paljon korkeampi, mutta onnistumisprosentti on paljon alhaisempi, eli lähes pomminvarmoja ratkaisuja taas luvassa! Ensimmäinen tapa olisi saada ihmiset ratkaisemaan itse omat traumansa - epäoikeudenmukaisesti petetyksi tullut tuppaa tulemaan petetyksi uudelleen ja uudelleen, koska se on se oppi jonka hänen tulisi omaksua kuinka se haava parannetaan. Helppoa, nopeaa ja tehokasta: paranna omat traumasi ensin ja vasta sitten osallistu täysillä voimin taistoon! Toinen hieman helpompi tapa olisi istuttaa ne riitelevät tahot saman pöydän ääreen NVC-”konsultin” kanssa. NonViolent Communication, suomeksi väkivallaton vuorovaikutus, on tehokas tapa ratkaista ihmisten välisiä riitoja, mutta vaatii huomattavaa panostusta jokaiselta asianomaiselta taholta ja yleensä jonkun, joka osaa tämän kyseisen tekniikan. Eikunsiis traumoja parantelemaan ja keskustelemaan! Moneltakos ja kenen kanavalla se oli tänään se striimi, missä se vittuilu jatkuikaan, muistaako joku?

lauantai 20. elokuuta 2022

Vuosisata propagandaa


Joko oltaisiin opittu?

Pian tulee sata vuotta täyteen siitä, kun Edward Bernays kirjoitti kirjansa ”Propaganda”. Jo ensimmäisellä sivulla hän vääntää rautalangasta sen, kuinka ihmismassoja todellisuudessa hallitaan ja ohjataan - propagandalla. Näkymätön käsi lääppii massoja juuri haluamaansa suuntaan, mutta se näkymätön käsi ei ole läheskään sama, kuin se maaginen näkymätön käsi joka pitää kapitalismin ruodussa taloustieteilijöiden mukaan oikein on. Ei, tämä propagandan näkymätön käsi on se valtava koneisto, joka pyörittää yleistä mielipidettä haluamallaan tavalla ja kansa vaatii lisää, sen sijaan että edes hetkeksi pysähtyisi miettimään ajaakohan se kaikista varakkain sakki oikeasti sen tavan tallaajan etua, vaiko vaan omaansa. Koneisto on täysin tietoinen ja tarkoituksenmukainen viestinnässään, mutta johtuen ihmisten erilaisuudesta, se ei kykene kaikkien mielipidettä muokkaamaan haluamallaan tavalla. Mutta ei sen tarvitsekaan, koska meillä on ”demokratia” joka saa oikeutuksensa enemmistön yleisestä mielipiteestä ja sitä laumaa voidaan propagandalla ohjata mennen tullen ja palatessa.

Voisi tosin kuvitella, että ihmiskunta olisi valveutunut tähän näkymättömään voimaan kun siitä ollaan pian se sata vuotta kirjoitettu? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, asiasta on kirjoitettu vielä paljon pitempäänkin, mutta ennen Bernayssin aivotuksia, tätä näkymätöntä voimaa joka paimentaa kansaa pidettiin enemmänkin negatiivisena asiana, koska se kykeni vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen demokraattisessa järjestelmässä, vaikka koko demokratian idea on täysin päinvastainen: yleinen mielipide ohjaa hallintoa, ei niin että hallinto ohjaa yleistä mielipidettä. Tämä kriittinen ero on nykypäivänä unohtunut aivan täysin ja sen sijaan että kansalle annettaisiin lisää ääntä ja sitä kautta valtaa, kaikkialla maailmassa kehitys on täysin päinvastainen. Keksitään ties mitä vihapuhelakeja, luodaan järjestelmiä jotka valvovat kaikkea sanottua ja rangaistaan välittömästi niitä, jotka uskaltavat siitäkin huolimatta kertoa oman näkemyksensä julki. Sen kauemmaksi demokratiasta tai demokraattisesta järjestelmästä ei voida enää paljoa päästä, mutta se sama yleistä mielipidettä ohjaava näkymätön käsi on helposti onnistunut myymään tämän ”uuden” idean demokratiasta koko kansalle. Ja kaikki sitä uhmaavat ovat pahoja syntisiä hulluja salaliittoteoreetikoita, siitäkin huolimatta että asiasta on vuosisatoja kirjoitettu ja Bernays väänsi sen rautalangasta aikoinaan.

Eipä siinä, kollektiivinen tieto vallanpitäjien suorittamasta manipuloinnista kuin siitä, miten sen voisi lopettaa kuin seinään on jo vuosisatoja vanhaa. Ihmisten tottelevaisuus vallanpitäjien käskyihin ei tietenkään ole mikään uusi ilmiö, mutta voisi tosiaan luulla että näin informaation aikakautena kun ne sadat hyllymetrin alan kirjallisuutta ovat lähes kaikkien saatavilla, näkisimme edes hieman enemmän organisoitunutta vastarintaa sille yleistä mielipidettä orjanaan pitävälle koneistolle? Onhan niitä toki pienessä mittakaavassa vaikka ja kuinka paljon, siis ihmisiä jotka tästä puhuvat ja kirjoittavat, mutta kuten kaikessa propagandassa, jos sitä viestiä ei saada suuresti näkyviin, sen vaikutus on lähes mitätön. Kyllä, yhtä kerralla ihmisiä herää tähän suureen kusetukseen mutta se häviävän pieni vähemmistö ei isossa kuvassa ainakaan vielä saa mitään lommoa aikaiseksi koneistolle. Itse näen ehkäpä suurimpana ongelmana tälle sen, että niin suuri osa ”heränneistä” kyllä kovasti puhuu tajuavansa tämän manipuloinnin mutta ehdottaa korjaukseksi tukea sitä koneistoa kannustamalla muitakin sitä oikeuttamaan. Historiasta jos oltaisiin opittu niin tiedettäisiin, ettei se niin toimi. Mutta kukin tavallaan, tietysti.


Kettu kuittaa

Loikataampa sitten sata vuotta eteenpäin noista Bernayssin ajoista nykypäivään ja siihen, miten meillä täällä Suomessa asiat hoidetaan. Jo aikaisemmin raapustelin ja nauhoitin edellisestä vastaan tulleesta ”tunnustuksesta” kuinka kansaamme manipuloidaan, eli ”Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena”. Hiljattain tuli vastaan siihen samaan jatkumoon näissä käyttäytymistieteellisissä projekteissa: härpäke nimeltään ”Kettu”, eli ”käyttäytymistieteellinen ennakointi ja tieto tulevaisuuden hallinnossa”, joka päättyy vuoden 2022 lopussa. Jos sinne asti selvitään ja se tutkimus saadaan julkiseksi, raapustetaan siitä sitten uudelleen loppuraportin lukemisen jälkeen. Mutta onhan sielä jo nyt paljon hienoa materiaalia valmiina kaikkien ihailtavaksi. Jälleen on siis koottu pieni ryhmä asiantuntijoita eri aloilta kehittämään ja kokeilemaan erilaisia strategioita siihen, kuinka kansalle syötetään lääketeollisuuden paskaa isolla lusikalla väkisin ja kuinka kansa syö sen hymyssä suin, täysin omasta turvallisuudesta ja terveydestä välittämättä. Miksi ihmeessä kansa niin tekisi?! Koska se kaikki tehdään ”yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun sekä rakkaimpiesi turvallisuuden vuoksi!” Ja kaikki jotka puhuvat asiasta vastaan, ovat pahoja vääräuskoisia.

Tarkoituksena näillä projekteilla on, heidän omien sanojensa mukaan: ”suostutteluun, jonka avulla pyritään vaikututtamaan kansalaisten asenteisiin ja uskomuksiin, sosiaalisen kontekstin merkitystä korostaviin toimenpiteisiin ja suoriin ihmisten käyttäytymiseen vaikuttaviin toimiin”. Eli pyritään kaikkiin niihin toimiin, joilla valta kertoo kansalle kuinka toimia, ei niinkuin pitäisi eli kansa kertoo vallalle kuinka toimia. Koska kaikessa ajatellaan aina kansan parasta, ”Turvallisuuden tunnetta edistää erityisesti mahdollisuus toimia itse aktiivisesti oman tilanteensa hyväksi. Tätä käyttäytymisilmiötä kannattaisi jatkossa hyödyntää paremmin osana rajoitustoimien kokonaisuutta. Epävarmuutta poistavat parhaiten selkeät, yksinkertaiset viestit, ohjeet ja säännöt, jotka eivät jätä tulkinnan varaa.” Eli suomeksi, kansan tunnetta asiasta tulee manipuloida, toimilla ei tarvitse olla käytännössä mitään hyötyä (kuten ei olekaan, paljon haittaa tosin) kunhan asia vaan saadaan myytyä kansalle selkeästi. Odottelen innolla loppuraporttia…

Kun oma palkka riippuu ymmärtämättömyydestä, saadaan aikaiseksi runsaasti tämmöisiä ”hyvien tolkun ihmisten” tekemiä projekteja jotka ovat tarkemmin tarkasteltuna kuin suoraan jonkun dystooppisen elokuvan käsikirjoituksesta. Varmasti siellä mukana on myös psyko- ja sosiopaatteja, jotka nauttivat siitä vallasta joka heille sallitaan manipuloida muita ihmisiä, mutta veikkaisin suuren osan tähän osallistuvia olevan ihan ”tavan kansaan” kuuluvaa akateemista (aivopestyä) porukkaa. Päälle vielä narsistiset johtajat, joilla ei ole pienintäkään tunnontuskaa vaikka tapattaa oma kansa kunhan itse näyttää siinä hyvältä niin lopputulos onkin taattu: helvetti maan päällä ja kansa hurraa sille. Sen sijaan että näitä asioita pyrittäisiin korjaamaan, kehitetään kaikenmoisia digi-ID:tä joihin voidaan tallentaa kansalaisten tottelevaisuuspisteet tulevia leirityksiä varten. Mutta eiväthän ne niin tekisi, taas?


Jatkuvaa mielipiteenmuokkausta

Hiljattain esiin nousi jälleen 2020 alunperin julkaistu WEF:n 110.000 ihmisen vapaaehtoinen informaatiosoturijengikin, kun he hehkuttelivat sitä kuinka hyvin he kykenevät hallitsemaan julkista narratiivia. Suuret massat itseään hyvänä pitäviä ihmisiä jahtaavat vääräuskoisia ilmiantaen ja hyökäten joukolla heidän kimppuunsa. Julkista tietoa, tietenkin, mutta jostain syystä media on asiasta hiljaa kuin kusi sukassa. Miksi? Omertàn laki, tietenkin - vallanpitäjien piireissä ei hiiskuta kuka perseilee mitäkin ja missä, koska kuulemma ennen oli paremmin kun ei ollut kännykameroita paljastamassa kaikkea sekoilua. Koko länsimainen propaganda perustuu yhteen perusideaan: iskekää tunteisiin. Viha, pelko, ihastus ja palvonta ovat kaikki kelvollisia asioita ja kun mukaan otetaan psykologit käyttäytymistieteineen avuksi, saadaan puhtaasti tunteella reagoiva enemmistö. Miksi tunteella, voitaisiin kysyä? Koska silloin ei järki pääse sekaantumaan mielipiteeseen.

Bernays puhui kirjassaan ”uudesta propagandasta”, eli uudesta normaalista, missä pieni joukko ihmisiä manipuloi lähes rajattomilla resursseillaan yleistä mielipidettä haluamallaan tavalla. Manipuloinnin keinot kehittyvät jatkuvasti ja vapaaehtoisia koekaniineja on television edes miljoonittain paikasta riippumatta. Valtiot käyttävät veronmaksajilta varastamaansa rahaa tutkimuksiin siitä, kuinka kansa saadaan tottelevaisemmaksi. ”Filantroopit” upottavat organisaatioidensa kautta miljardeja eri maiden viestintään ja ajamaan haluamiansa agendoja. Kaikki tämä on täysin julkista ja tunnustettua asiaa, he jopa kerskailevat saavutuksillaan, mutta enemmistö ihmisistä ei tiedä, välitä ja/tai ymmärrä kuinka heidän omat mielipiteensä ja ajatuksensa oikein muodostuvat - eli ylhäältä alas syötetyn tarinan mukaan. Mutta silti niin moni kokee tämän olevan demokratiaa…

Kun siis tiedetään, että ihmisiä manipuloidaan 24/7 harvojen toimesta ja ne harvat pystytään osoittamaan ainakin niin, että ne käytännön työtä tekevät ihmiset voitaisiin laittaa vastuuseen rikoksista ihmiskuntaa vastaan, voitaisiinkin kysyä että miksi mitään ei tehdä? Yksinkertainen selitys olisi tietenkin se, että ne samat manipuloivat tahot pitävät huolen myös siitä, ettei mitään vastarintaa pysty muodostumaan koska se yleinen mielipide on niin vahva voima yhteiskunnassa. Kukaan, joka haluaa pitää minkäänlaista ”korkeaa” asemaa yhteiskunnassa ei tule koskaan nousemaan vastaan sitä koneistoa, joka hänet on sinne korkeaan asemaan nostanut - ei kukaan. Kansa pidetään jatkuvasti tunteiden vallassa ja ikävä kyllä myös tähän kusetukseen havahtuneet reagoivat suureen osaan tästä dystopiasta tunteella. Se tunne on usein pelko, aivan kuten ne ”lampaat” tuntevat, mutta se mitä pelätään on ihan jotain muuta. Pelätään niin maailmanloppua kuin tyranniaa tai mitä tahansa, samalla unohtaen sen asian millä tämä kaikki perseily loppuisi: kun kukaan ei enää tottele, edes sitä käskyä että ”pelätkää (jotain)” ja ihmiset eläisivät vaan omaa ja mahdollisimman onnellista elämäänsä, se nykyinen valta menettäisi otteensa kansasta. Toinen vaihtoehto olisi tietysti kaataa se valta voimakeinoin, mutta silloin tarvitaan suurempi voima kuin vallalla on. Historiasta voitaisiin oppia paljon keinoja kampittaa tyrannia ja lopulta kaataa se, mutta kun ei tiedä asuvansa tyranniassa, ei sitä oikein tiedä vastustaa.

sunnuntai 7. elokuuta 2022

Maksamme omat kahleemme


Tervetuloa todelliseen maailmaan, Neo

Jos saisin suositella kolmea kirjaa, jotka jokaisen pitäisi lukea, sanoisin että ensimmäisenä olisi Étienne de la Boétien ”Discourse on Voluntary Servitude”, toisena olisi John Gatton ”Dumbing us down” (mihin tämä teksti osittain perustuu) ja kolmatta niin merkittävää kirjaa en ole vielä lukenut joten en tiedä mikä se olisi. Ensimmäinen kertoo kuinka tyranneista pääsee eroon ja toinen kertoo miten ne tyrannit ovat pysyneet vallassa näinkin pitkään lähes ongelmitta. Siinä kun entisajan tyrannit joutuivat ostamaan itse ne kahleet ja palkkaamaan vanginvartijat omasta pussistaan, tämä ”länsimainen sivistys” on muuttanut maailmaamme niin radikaalisti, että olemme itse ostamassa omat kahleemme ja maksamme vartijoillemme hyvää liksaa siitä, että rajoittavat meidän elämäämme. Näin äkkiä ajatellen väite on täysin absurdi eli puhdasta höpöhöpöä ja hullua salaliittoteoriaa, mutta jos nuo kaksi ajatusta tulivat ensimmäisenä reaktionasi väitteeseen, onneksi olkoon; kuulit juuri omien kahleidesi kilisevän. Jos se kilinä sai vieläpä nyt osoitettuna sapen kiehumaan, ota muutama herne vielä nenään vedettäväksi päälle, koska tuossa vaiheessa mahtaa se pää olla niin syvällä omassa perseessäsi ettei sitä yhdellä tekstillä ulos saa vedettyä. Kyllä, voit poistua, tämä ei ole sinulle tarkoitettu teksti. Tai ehkäpä se on, juuri sinulle, jos se paskan haju alkaa tuntumaan ikävältä? Et kai sinä itse tahallaan sitä päätäsi sinne ahteeriin tukkinut… ethän?

Sen lisäksi että rahoitamme ne omat kahleemme, me vieläpä oikeutamme ne aina neljän vuoden välein toistuvassa rituaalissa, jossa vannomme antavamme valtamme pois muutamalle taholle, joiden kerrotaan ajavan meidän asiaamme meidän hyväksemme. Sen lisäksi että ne kansan valitsemat tyypit eivät juurikaan valtaa omaa, ei se yhteinen hyvä ole koskaan ihmiskunnan historiassa ollut se valtaa pitävien tahoja motivoiva asia. Mutta kyllä se sillä seuraavalla kerralla korjaantuu, eiks jeh? Itse olen keskittynyt tässä vuosien saatossa median eli propagandan vaikutukseen yhteiskunnan toiminnassa, mutta John Gatto osaa kyllä loistavasti selittää sen ongelman olevan vielä paljon varhaisempaa perua - koulujärjestelmässä. Ei siinä, media pitää sen ”hyvän tolkun ihmisen” ohjelmoinnin ajan tasalla, mutta se syvälle juurtunut ohjelmointi annetaan siellä koulun penkillä. Kun yhteiskunnassa asiat ovat huonosti, ruvetaan asiaa yleensä korjaamaan juuri sieltä koulujärjestelmästä ja poliitikkojen lempiaihe onkin kaataa lisää rahaa ongelman päälle. Mikään määrä rahoitusta ja koulutusta ei tule koskaan nostamaan järjestelmää keskiarvon yläpuolelle, koska keskiarvo lasketaan aina uusiksi ja osa jää sen alle - yleensä noin puolet. Yksittäisiä koululaitoksia ja oppilaita voidaan siis pönkittää ja nostaa muiden yli, mutta keskimääräinen koulu tuottaa edelleenkin valtaosin keskinkertaisia oppilaita jotka osaavat keskinkertaisesti tukea keskinkertaista koneistoamme.

No mutta sillä keskiarvollahan tarkoitetaan PISA-tuloksia, ei vain maan sisäisiä tuloksia, tyhmä! Maan sisällä ongelma on se, että koulut kilpailevat keskenään tuloksista, joiden mukaan koulua ja sen oppilaita arvostetaan. Joissain tapauksissa hyvin suorittaneita kouluja ja oppilaita palkitaan, siinä kun rahoitus katoaa huonosti menestyviltä oppilaitoksilta ja kuka sitä nyt haluaa toimia opettajanakaan koulussa, jonka tulokset jossain kilpailussa ovat todella surkeita? Sen sijaan että pilataan yhden maan koulujärjestelmä keskinäisellä kilpailulla, pilataan kaikkien maiden järjestelmät - paitsi tietysti voittajan, joka saa hymyillä ja taputtaa itseään selkään, että heillä onnistutaan tuottamaan ykkösluokan keskiarvoisia ihmisiä jotka osaavat toistaa ylhäältä annettuja asioita paremmin kuin missään muualla! Alkaako se kaava pikkuhiljaa selviämään miksi asiat ovat menneet vuosikausia aivan johonkin muuhun suuntaan kuin vapaus ja rauha? Tietysti asiat voisivat olla vielä paljon huonomminkin, koska tottelevainen kansa on yleensä hyvin säyseä kansa. Tiedäthän, semmoinen suuri massa joka menee juuri siihen suuntaan kuin paimenkoirat ohjaavat…


Mitä koulussa oikein opetetaan?

#1 Sekaannusta - knoppitietoa asioista jotka eivät liity mitenkään toisiinsa ja jos yhteyksistä kerrotaan, ne kerrotaan juuri halutulla tavalla (kuten vaikkapa miten hiilidioksidi istuu tähän maailmaamme). #2 Kastijakoa - opettaja on auktoriteetti, hän on sinun yläpuolellasi, samoin kuin pappi, pollisi, virkamiehet, poliitikot yms… hierarkia on tärkein ja sinun tehtäväsi on kilpailla asemastasi yhteiskunnassa tai olet yksi luuseri. #3 Välinpitämättömyyttä - älä välitä, kyllä joku muu hoitaa, varmaankin viranomainen tai joku vastaava auktoriteetti. #4 Riippuvuutta muiden mielipiteestä - kymmenen pistettä ja pupukaijanmerkki, katsokaa kuinka pikku-Pertti on paras teistä kaikista eli olkaa kuten hän, ei niinkuin nuo jotkut. #5 Älyllistä riippuvuutta - et sinä osaa sitä tehdä kuitenkaan ellei auktoriteetti kerro ensin kuinka se tehdään, saatikka saako niin edes tehdä. #6 Ehdollista itsetuntoa - sinua rakastetaan, jos täytät ehdot A, B ja C etkä missään tapauksessa ole tehnyt asioita D ja E. #7 Ei piilopaikkoja - isoveli näkee ja kuulee kaiken, sinun tulee se hyväksyä. Miten on, saitko täydet pisteet tärkeimmistä aineista?

Jostain syystä kaikkialla maailmassa haluttiin koulujen opintosuunnitelmat yhtenäistää jokaisen maan sisällä, sen sijaan että saatiin suuri haitari eri tavalla oppineita ihmisiä jotka yhteistyössä kykenivät kattamaan huomattavasti laajemman alueen osaamisellaan. Yhteiseksi hyväksi, eikös? Ne kaikille ”pakolliset” perustaidot, lukeminen (sekä perustiedot kieliopista), kirjoittaminen ja yksinkertainen laskeminen eivät nimittäin vaadi useita vuosia vaan motivaatiosta riippuen joitain kuukausia, jos sitäkään. Koulujärjestelmän nykyinen tehtävä onkin tuottaa kahta arvostettavaa piirrettä: tuottavuutta ja sivistystä. Tuottavuus on ainoa tärkeä asia ihmisen elämässä ja jos et ole tuottelias (lue: veroja maksava) yhteiskunnan jäsen, olet turhanpäiväinen muiden tuottaman kakun syöjä - häpeä! Sivistynyt taas on semmoinen, joka osaa toistaa yhteisesti sovitut (lue: ylhäältä määrätyt) normit ja käyttäytyy niiden mukaan. Sivistynyt ihminen tietää paljon faktoja asioista, joilla ei ole juuri mitään yhteyttä todelliseen maailmaamme, mutta joku helvetin viksu auktoriteetti on kertonut että niin se asia nyt joka tapauksessa on. Itsenäinen ajattelu on sen sijaan se järjestelmän suurin ongelma, minkä vuoksi lapsille opetetaan jo pienestä pitäen mitä se oikeakriittinen ajattelu merkitsee ja kuinka sitä tehdään.

Mikään tästä ei ole kuitenkaan pakon sanelemaa, vaan me itse valitsemme tämän kilpailuun perustuvan hierarkisen mallin, joka aiheuttaa valtavan määrän kärsimystä joka tasolla. Kaikkialla se ei tietenkään vapaaehtoista, mutta suuressa osassa länsimaista maailmaa se oman jälkikasvun lähettäminen sinne aivopesul… kouluun, on tasan tarkkaan oma valinta. Lapsen voi tietysti varustaa jo ennen sinne suden luolaan lähettämistä asioilla, joita hän itse tarvitsee selviytyäkseen, jolloin se virallinen koulu ei kykene niin pahoin sitä lapsen kasvua vahingoittamaan. Tietysti lähes jokainen opettaja on tässä kohtaa jo hakemassa pakastimesta toista hernepussia nenään vedettäväksi, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri että se koko opintosuunnitelma ei ole tarkoitettu luomaan uteliasta ja tiedonjanoista lasta, vaan yhden vapaasti vaihdettavan rattaan koneistoon. Riittävän älykäs tottelemaan käskyjä, mutta riittävän tietämätön ettei tule koskaan kyseenalaistamaan asemaansa. Ja kun se tietämättömyys yhdistetään rikottuun mieleen, saadaankin jotain aivan muuta kuin yksilö.


Irti kahleista

Ne muutamat, jotka eivät istu siihen järjestelmään ovat kuin ne muutamat yksinäiset kukat ja heinänkorret, jotka työntyvät väkisellä sen monikaistaisen moottoritien hiuksenhienoista valuvioista läpi. Järjestelmä haluaa ne leikata pois ja kaataa bitumia päälle, ettei uusia pääsisi kasvamaan ja pilaamaan sitä yhtenäisyyttä jossa jokainen tavallinen ihminen on vain osa tasaista pintaa jota pitkin ne harvat ja valitut saavat sitten kaahata tahtonsa mukaan. Kaikkien niiden kahleiden irti saaminen voi olla koko loppuelämän työ, eikä yhteiskunta siitä ainakaan ole palkintoa antamassa - päinvastoin. Yksilölle itselleen siitä kuitenkin olisi hyötyä, löytää ne kaikki kohdat jotka rajoittavat omaa elämäänsä ja karistaa kaikki ne uskomukset, joita päähän on koneistosta jäänyt. Jos ajatus vapaudesta pelottaa, voi aina jättää joitain kahleita kiinni ja uskoa, että ne ovat kiinni niissä osissa jotka ovat yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi. Ei siinä, kyllähän modernissa maailmassa on kaikenlaisia hienoja ja hyödyllisiä asioita, mutta vain aniharva on oikeasti vapaa itse valitsemaan mikä on itselle oikein. Varallisuus toki antaa mahdollisuuden karistaa ison osan kahleista heti alkuun, mutta säilyttääkseen sen aseman joutuu itse sitoa niitä kahleita moneen eri paikkaan.

Jotkut taas pohtivat, että miten on mahdollista että meillä hehkutetaan hyvinvointivaltiota kun talous on päin persiitä, peruspalvelut kehitysmaan tasolla, mielenterveysongelmat räjähtämässä käsiin, suomalaiset eivät enää saa lapsia ja koulutuksen taso laskee kuin lehmän häntä. Silti moni pitää Suomea menestyksekkäänä maana, mutta miksi ihmeessä? Missä muualla kansa ottaisi noin kovaa kuivana kakkoseen ja silti menisi kiltisti tukemaan sitä järjestelmää aina kun siihen käsketään? Jos se ei osoita menestyksekästä koulujärjestelmää ja median osaamista niin en tiedä mikä sitten niin tekisi. Valtaosa kansasta pitää hallintoamme maailman parhaana ja koviin aikoihin on vaan kiristettävä vyötä, vaikka ministerin ympäri ei vyötä edes saa enää vedettyä kun sen verran hyvin on tullut eleltyä. Kun kansakunnan suurin murhe on johtajan perseen väärällä tavalla kuvaaminen, täytyvät ne maan asiat olla lähes täydellisiä, eikö totta? Vaikka median valta tämän kaiken mahdollistaakin, se on kuitenkin jokaisen oma valinta pitää niistä kahleistaan kiinni jos on edes kertaalleen törmännyt tietoon, joka on ristiriidassa sen oman illuusion kanssa. Ei ihme, että kaikki virallisesta poikkeava tieto halutaan kieltää: kun ei edes tiedä olevansa kahleissa, miten sitä voisi vastustaa kun se on se ”normaali”?

Kuka tahansa voi kuitenkin oppia keneltä tahansa sen, minkä se toinen osaa. Kun oppi on ”maksullista”, paljon sitä tietoa katoaa ja ne tärkeät asiat ovat vain varakkaiden saavutettavissa. Se ”peruskoulu” tarjoaa vain halutun minimin, joka tarvitaan toimimaan yhteiskunnassa - tottelevaisuus joka tasolla. Jos eristyksen ja ”kouluun lähettämisen” sijaan lapset osallistettaisiin elämän joka vaiheeseen, he voisivat oppia ne aikuisten tavat ja taidot arjessa, eikä niin että pakollisten koulujen jälkeen heidät heitetään mereen ja katsotaan kelluvatko mokomat. Kun pitää itse oppia uimaan ne yhteiskunnan antamat sementtisaappaat jalassa, siinä ei käy hyvin kuin niille, joiden pappabetalar sen muskeliveneen heti lähdössä alle. Sama pätee myös aikuisiin, jolloin jokainen voi itse vaikuttaa siihen mitä ne kanssaihmiset oikein tietävät tästä maailmasta. Kysyminen on yleensä hyvä tapa aloittaa, koska kukaan ei pidä siitä että tullaan vaan väittämään ja kertomaan miten asiat ovat - etenkin jos se kertova taho ei ole virallinen auktoriteetti. Suusta suuhun mikä tahansa asia voi levitä ihmiseltä toiselle, naapurustosta toiseen, kaupungista toiseen, maasta toiseen - eivät ne entisajan ihmiset voineet vaan someen pistää postausta ja olettaa sen leviävän kaikkialle. Se on ihan jokaisesta itsestä kiinni mikä tieto leviää ja mikä hautautuu informaatioähkyn alle. Ajattele, se ei ole kiellettyä… vielä.

lauantai 6. elokuuta 2022

Tavistock instituutista


Sata vuotta manipulointia

Vaikka Tavistock instituutti perustettiinkin virallisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen, ovat sen juuret ainakin John Colemanin kirjan: ”THE TAVISTOCK INSTITUTE OF HUMAN RELATIONS - Shaping the Moral, Spiritual, Cultural, and Political and Economic Decline of the United States of America” mukaan muutama vuosikymmen aikaisempaa perua, eli Lontoossa 1913 - Wellington House. ”Olympiaanit”, eli kolmensadan komitean johto, antoivat luvan lähteä ajamaan uutta uljasta maailmaa niin briteissä kuin jenkeissä, minkä seurauksena rapakon takana Lippmann ja Bernays värkkäsivät jenkit sotakuntoon CPI:n avulla, samalla kun Wellington House kiihotti britit mukaan sotaan. Kaksi maailmansotaa myöhemmin kaikki se tietämys manipuloinnista iskettiinkin sitten yksiin ”kansiin”, minkä seurauksena Tavistock Institute syntyi. Mutta vaikka tämä olisikin historiallista faktaa, ajatus siitä että meitä oltaisiin noinkin systemaattisesti manipuloitu reilun vuosisadan ja vieläpä samojen tahojen toimesta on tietenkin puhdasta salaliittoteoriaa. Koska eiväthän ne niin tekisi ja silleen?

Vuonna 1937 Tavistockin ideologia kuitenkin hieman muuttui, kun he ottivat Oswald Spenglerin kirjan ”Untergange des Abenlandes”, eli läntisen sivilisaation lasku, teoksen ”oppikirjakseen”. Lännessä arvostettiin kauneutta ja korkeita moraalisia arvoja, jotka loivat yhtenäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta kansan keskuudessa. Spenglerin mukaan antiikin ajan kreikkalaiset ja roomalaiset arvostivat sosiaalisia, uskonnollisia, moraalisia ja hengellisiä ihanteita yhdistettynä naiseuden (perheen) säilyttämiseen jotka yhdistettynä olivat luoneet ”puhtaan” kansan, nähtiin tämä yhtenäisyys läntisessä kulttuurissa uhkana koko uudelle maailmanjärjestykselle. Ja sitten vielä jotkut kehtaavat väittää, että ryhmä, joka näki kreikkalaisten ja roomalaisten ihanteet kauhistuksena ajaisivat mukamas jotain väestönvaihtoa ”korjatakseen” asian… hulluja salaliittoteoreetikoita kerrakseen?

Kun siis Fabianistit ja Frankfurtin koulukunnan oppineet ovat yhdessä lukemattomien eri salaseurojen kanssa hallinneet kaikkea sitä tietämystä, kuinka kansakuntia manipuloidaan ja sijoittaneet ”omat miehensä” asemiin kaikissa länsimaisissa valtioissa jo sen vuosisadan verran, sen ei nyt pitäisi olla kovin suuri ihme että asiat ovat monella tavalla päin helvettiä. Tavan kansalle asia tietenkin esitetään kehityksenä ja positiivisena asiana, koska jos kansa tajuaisi kuinka heitä manipuloidaan, he eivät ehkä ottaisi sitä kaikkea niin positiivisena asiana. Mutta sitä vaaraa ei taida olla, koska ihmiset pidetään koululaitoksen ja median yhdistelmällä viihdytettynä ja ”tyhmänä”, minkä vuoksi siltä puuttuu lähes täysin se moraalinen selkäranka nousta tyranniaa vastaan - niin helppoa kuin se olisikin kaataa.


Kuka käskee

Vaikka kansan orjuuttamisen avaimet ovatkin ne samat vanhat: ruoka, lääkitys, säännöt ja tieto (ja ehkä siihen tulisi lisätä energia), toisin kuin ihmiset jotka kuvittelevat sillä äänestämisellä olevan mitään merkitystä, Tavistockin poijjaat tiesivät miten noita elementtejä oikeasti hallitaan: kulttuurilla. Kun ydinsodastakin selviytyvää ruoka-annosta katsoessa ajattelee ”I'm loving it!” ja ihmisiä lakoon kaatava injektio on ”tutkitusti tehokas ja turvallinen”, sitä pistää miettimään mistä ihmeestä ne ajatukset ovat oikeen muodostuneet. Kun se bensa maksoi pumpulla liki kolme euroa ja ensi talvelle luvataan sähkökatkoja joihin sinun vaan nyt pitää sopeutua lyhentämällä suihkuaikaasi, luuletko tosiaan että se tapahtui siellä eduskunnassa nappia painamalla ja kansan tahdon mukaisesti sen äänestyksen perusteella? Ja kuinka ihmiset ovat kuin puulla päähän lyötyjä kun se länsimaisen demokratian esitaistelija käyttikin siviilejä ihmiskilpinä, oliko kaikki sitä edeltävä yksipuolinen tieto vain sattumaa? Hitonmoisia sattumia, sanon minä.

Jos ”Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena” kuulostaa jo pahalta, ällös huoli, se on vain lastenleikkiä siihen sosiaalisen manipuloinnin määrään jota Tavistockissa ja muissa vastaavissa puljuissa on se reilu vuosisata tutkittu ja sovellettu. Sanoisin yhtenä onnistuneimpana projektina olevan koko ”länsimainen demokratia”, koska enemmistö edelleen uskoo sen olevan oikeutettu valtaan kaikki ylitse ja jokaisen päätöksen olevan kansan vastuulla vaikka sillä kansalla ei ole ollut mitään sanottavaa niihin päätöksiin. Aivopesu on kyllä sinänsä sopiva termi sille manipuloinnin tyylille, mutta se ei anna mielestäni sopivaa mielikuvaa sille todelliselle manipuloinnille - he eivät niinkään pese mitään, vaan paskovat ihmisten päälle ja sanovat sen olevan yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi. Ja sitten ihmiset hymyssä suin syövät sen paskan ja ihmettelevät sitä nonparelleilla kuorrutetun leivoksen outoa sivumakua. Tietysti kuka tahansa virallista tarinaa kyseenalaistava taas on paha syntinen salaliittoteoreetikko, kuten JFK:n tapauksesta opittiin, varmasti myös ihan sattumalta. Tai no, Suomen tapauksessahan Supo ehdottaa väärien mielipiteiden levittämisen kriminalisointia eli vielä pari askelta totalitaarisempaa kuin normaalisti.

Vaikka nämä asiat pystyisi todistamaan kuinka vahvasti tahansa, ei sillä kuitenkaan ole juurikaan merkitystä. Suurin osa ihmisistä kun on jo kasvanut siihen kulttuuriin, joka on ylhäältä ajettu kansaa alistamaan. Asiaa voitaisiin kyllä korjata, mutta se vaatisi ensiksi ongelman laajuuden ymmärtämisen edes osittain. Nyt osa ajattelee asian niin, että ”kaikkea pitää kokeilla”, joten toistetaan jo varmasti toimimaton tempaus (äänestäminen) sen sadannennen kerran. Jos opittaisiin historiasta miten suuntaa muutetaan, keskityttäisiin siihen oikeasti kansakuntaa ohjaavaan voimaan: kulttuuriin. Ensin katsos tulee muutos mielialassa ja sitä seuraa enemmistön kannatus politiikassa, kuten kaikkialla maailmassa nähdään. Ei se edelleenkään tosin äänestämällä siitä muutu, mutta silloin sitä valtaa voidaan oikeasti valjastaa muuhunkin kuin orjuuttamiseen. Ja koska joku pököpää alkaa kuitenkin heti ulisemaan että ”no mitä sitten pitäisi tehdä” niin kerrotaan…


Valta haltuun, jos haluttaisiin

Yksinkertaisin mielipiteenohjauksen väline on mielipidetutkimus. ”Kun noin kerran muutkin ajattelevat niin kyllähän minäkin” - näin Tavistockin opit kertovat ja kas kummaa, se toimii. Hivuttamalla voidaan yleistä näkemystä siirtää ja se näkyy nytkin hyvin selvästi: kansa seuraa kuukausittaisin vaihtuvaa puoluekannatus-galluppia kuin sillä olisi jotain merkitystä. No mutta mitäs se auttaa tietää moinen, kun ei kerran pysty itse niitä muokkaamaan, häh? Ihmiset seuraavat ”trendaavia” asioita, katsos. Sen sijaan että niitä valtamedian ohjauksia jaetaan kaikkialla kommenttien kera, jaettaisiinkin sitä itselle mieluisaa materiaalia, mitä se sitten onkaan. Ja kun se ”hyvä” matsku on kaikkialla, se manipuloiva paska ei ole enää se yleisin mielipide. Ja kyllä, joukkovoimalla saataisiin mikä tahansa asia aina hetkellisesti trendaamaan, jos niin haluttaisiin…

Siihen joukkovoimaan tarvittaisiin kuitenkin yhteistyötä, joka tuntuu aiheuttavan suuria ongelmia. Jostain syystä kristillisten oppien ekumenia on unohtunut kaikkialla ja tilalle on tullut sen ”oman ainoan oikean tavan uskoa siihen omaan aatteeseen”-totalitarismi. Tämä koskee kaikkia ryhmiä, ei vain uskonnollis… hetkonen. Lähes jokainen aatesuunta, puolueet mukaan lukien, ovat hyvin samankaltaisia minkä tahansa organisoidun uskonnon kanssa, mistä seuraa usein ne samankaltaiset aatteet ”pahoista vääräoppisista” - kollektivismin ydin. Päälle vielä narsistit ja opportunistit, jotka nousevat moisten liikkeiden johtoon koska he eivät esitä heikkouksia ja tietämättömyyttään vaan esiintyvät vahvoina johtajina. Kun siis se yhteisten aatteiden harmonian etsiminen korvataan puhdasoppisuudella ja vallanhimoisilla johtajilla, ei tarvitse kauaa pohtia mikä voisikaan mennä pieleen.

Esimerkin voima on suurimmalle osalle ihmisistä se juttu, jota he kunnioittavat. Tämä usein henkilöpalvonnan tasolle menevä ilmiö on kuitenkin samalla ehkäpä se suurin kompastuskivi miksi ihmiskunta ei kykene löytämään rauhaa ja vapautta - suureksi johtajaksi ei oikeastaan koskaan pääsy ne hyveelliset ihmiset, vaan ne vallanhimoiset tyypit. Jos ihan tarkkoja ollaan, suuriksi näkyviksi johtajiksi ei pyri ne kaikista vallanhimoisimmat, vaan lähinnä ne egoistisimmat, koska todelliseen vallankäyttöön ei tarvitse hallita kuin ne muutamat avainhenkilöt joilla on omilla alueillaan se valta. Median johtajat/omistajat, puolueiden johdot, ajatushautomot, yleishyödylliset yhdistykset ja niin edelleen, kaikkien niiden johdot ovat tarkkaan valikoituja. Ja heitä ei mikään demokraattinen elin valitse, mutta kyllä se äänestys tällä kertaa korjaa kaikki asiat? Mutta kun se tyrannia edelleen kaatuu sillä samalla vanhalla tavalla: tottelemattomuudella. Kun kukaan ei enää kuuntele sitä virallista tarinaa, ei se ihmisten näkemyksiin niin itsestään kuin muista enää vaikuta. Mieti - se ei ole kiellettyä… vielä.

torstai 4. elokuuta 2022

Äänettömät aseet hiljaisiin sotiin


Yhteiseksi hyväksi

Kun vuonna 1986 Boeing Aircraftilta ostettua käytettyä kopiokonetta lähdettiin putsaamaan, sen sisuksista löytyi dokumentti, joka tuskin oltiin tarkoitettu tavan kansan käsiin. Kannessa komeili ”Top secret”, huippusalainen, jonka alla otsikko ”Silent Weapons for Quiet Wars - An introductory programming manual TM-SW7905.1” eli tekstin otsikon mukainen ohjekirjanen. No mutta sehän kuulostaa hyvältä, eikö? Yhdistetään vielä tämä opaskirja toiseen teokseen, missä kyseinen läpyskä mainittiin: ”Tavistock Institute - Social Engineering the Masses” kirjoittajana Daniel Estulin. Tolkun ihmiselle kumpainenkin teos edustaa sitä höpöhöpö-salaliittoteoriaa, koska eihän maailmassa ole olemassa voimia, jotka omaksi edukseen pyrkisivät hallitsemaan massoja talouden ja informaation kautta. Joku olisi kertonut, jos näin olisi - ei ole mahdollista pitää salassa suuria suunnitelmia suurelta yleisöltä! Edes silloin, kun asiat on kerrottu moneen kertaan, mutta ei televisiossa, jonka lähetyksestä vastaa ne valtaa pitävät tahot eli siis puhdasta salaliittoteoriaa!

Äänettömillä aseilla (hiljaisessa sodassa) viitataan keinoihin, joilla massoja voidaan hallita lähes täydellisesti ilman, että valtaosa ihmisistä huomaa mitä tapahtuu saatikka ymmärtää mistä on kysymys. Koko strategian avain juontuu 1743 syntyneen ja 1812 kuolleen herra Mayer Amschel Rotschildin tarkkaan havaintoon: ”Give me control over nation's currency, and I care not who makes its laws” eli anna minulle hallinta maan valuutasta niin minun ei tarvitse välittää kuka säätää ne lait. Ja se hiljainen sota on täysi ihmiskunnan hallinta useilla eri keinoilla. Talous on kuitenkin siinä ytimessä, koska sitä manipuloimalla voidaan se varallisuus pakata harvojen käsiin massojen hurraamana. Shokkidoktriini elää ja voi hyvin, mutta on vain pieni osa niistä äänettömistä aseista joita tavan kansaa vastaan käytetään. Talous oli tällä pienellä hallitsevalla luokalla hallussa jo pitkään aina pankkijärjestelmien alkuajoista lähtien, mutta vasta kun keinoja pitää kirjaa kaikesta, mahdollistui lähes täydellinen hallinta kansan ylitse.

Mutta raha on vain resurssi, jonka hallinta on tietenkin olennaisessa osassa tätä sirkusta. Oikea valta tuleekin siinä, kuka hallitsee energian. Ei, en tarkoita mitään mystistä voimaa tai vastaavaa, vaan ihan raakaa energiaa esimerkiksi mitä öljystä saa irti. Oiligarkit ovatkin hallinneet tätä järjestelmää heti siitä lähtien, kun tämä ”fossiilinen” aine otettiin kunnolla käyttöön. Koska äänettömät aseet olivat kuitenkin ennen 1986 julkaistua materiaalia, siitä puuttuukin tämä nykypäivän öljyä ja kultaa arvokkaampi asia: ihmisten digitaalinen identiteetti. Velalla saa ihmisen työskentelemään orjana ja ilman energiaa tulee niin kylmä kuin nälkä, mutta verrattuna ihmisen lähes täydelliseen profiiliin yhdistettynä yksilöityyn mediaan, nämä entisaikojen äänettömät aseet olivat kovin tehottomia. Sen lisäksi ihmiset pystyivät irtautumaan veloistaan kuin energiantarpeestaan suhteellisen helposti, mutta identiteetistään, siitä kaikesta informaatiosta mitä yksilöstä nykyään kerätään, ei tuosta vaan irti pääsekään ja se on siellä odottelemassa aikaa jolloin sitä tarvitaan ja voidaan käyttää vallanpitäjien eduksi.


Sotapropaganda hyötykäyttöön

Liittyvätkö nuo äänettömät aseet Tavistockin tutkimuksiin, siitä ei ole tietoa, mutta tämä heti toisen maailmansodan jälkeen perustettu instituutti on ollut hyvin samankaltaisissa jutuissa heti alkuajoistaan lähtien. Molemmista maailmansodista viisastuneina, vallanpitäjät alkoivat tutkimaan ihmisten sosiaalista hallintaa aivan uudella innolla ja yksi näistä uraauurtavista toimijoista, joista suurin osa ihmisistä on autuaan tietämätön, on juuri Lontoossa majaileva ”The Tavistock Institute of Human Relations” (TIHR). Pikaisella haulla porukasta löytyy lähinnä faktantarkistuksia, jotka osoittavat että heillä ei ole mitään tekemistä suurten salaliittoteorioiden, kuten ”väestönvaihto”, kanssa. Tämä varmasti pitää paikkansa, koska Tavistockin poijjaat eivät käytä välttämättä itse niitä kehittämiään tekniikoita, mutta jotkut muut tahot niitä tuntuvat käyttävän melkoisen tehokkaasti.

Frankfurtin koulukunta kulttuurimarxismeineen vaikuttaakin olevan suuressa osassa menossa mukana, kun Tavistock mainitaan. John Coleman kirjoitti myös asiasta kirjan nimeltään ”THE TAVISTOCK INSTITUTE OF HUMAN RELATIONS - Shaping the Moral, Spiritual, Cultural, and Political and Economic Decline of the United States of America”, mutta sitä en ole vielä ehtinyt lukea loppuun saakka joten jätetään se nyt vain sivuhuomautukseksi. Kaikki vanhat tutut Rooman Klubista CFR:ään myös löytyy noiden Estulinin kirjan kansien välistä, eli jos salaliittojen tutkiminen kiinnostaa, Tavistock Instituutti on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Mutta siis mikä ihmeen porukka se oikein on, ihan jopa omien sanojensakin mukaan? Yksinkertaistettuna, ykkösluokan ajatushautomo/tutkimuskeskus ihmisten sosiaaliseen hallintaan ja ohjaamiseen.

Jos siis tarvitset keinoja aiheuttaa haluttu muutos jossain yhteiskunnan osassa, heidän tutkimuksensa asiasta ovat aivan maailman kärkeä. Shokkidoktriinista mielenmurhaan, heiltä kyllä löytyy keinot ohjata ihmisiä haluttuun suuntaan. Energiakriisiä ja lamaa vaan päälle niin eiköhän se kansa siitä tokene ja hurraa pelastajaansa, joka nyt siinä samalla vei tuhkatkin pesästä. Veikkaisin että tälläkin hetkellä siellä tehdään kovaa tiedettä miten päin helvettiä mennyt joukkomurhan yritys tulisi ohjata seuraavaan isoon konfliktiin, ettei vahingossakaan ihmiset pääse jyvälle kuinka paljon heitä todellisuudessa kusetetaan. Nimittäin se kriittinen osa tuli noissa molemmissa kirjoissa hyvin selville: tyrannit pelkäävät edelleenkin niitä samoja vanhoja keinoja joilla heidät voi kaataa. Muistathan vielä kuinka se tapahtuu?


Tieto on valtaa

Vaikka vallanpitäjät tietävätkin tasan tarkkaan ne keinot joilla massoja ohjataan ja pakotetaan tanssimaan heidän pillinsä mukaan, he myös tietävät kuinka herkkä se luotu illuusio todellisuudessa on. Rahalla ja energialla voidaan kyllä massoja ja suurinta osaa yksilöistä ohjata ja töniä haluttuun suuntaan, mutta niin kauan kuin edes teeskennellään ihmisoikeuksia kuten sananvapaus, on vaarana että oppinut kansa tai sen osa voisi aiheuttaa massoissa vallanpitäjille haitallista liikehdintää. Etuna vallanpitäjillä on kuitenkin kollektiivinen tietämättömyys kuinka järjestelmämme oikeasti toimii ja sen mukana tulevat automaattiset ”hyödylliset idiootit”. On tietysti rumasti sanottu kutsua kokonaisia ryhmiä hyödyllisiksi idiooteiksi, mutta sieltä psykologiasta ja sosiologiasta kaivetuista opeista on meille luotu tämä yleinen tapa hoitaa asioita ja kovin syvällä siinä montussa olevaa voi kyllä kutsua mielestäni idiootiksi.

Mistä siis puhun? Ihmisten tavasta hoitaa erimielisyydet. Koulusta lähtien opetetaan auktoriteetin voimaa ja valtaa, siinä kun kaikki siitä poikkeava on yksinkertaisesti väärin. Erimielisyyksiä varten tarvitaan joku kolmas osapuoli väliin, joka sitten lukee sääntökirjasta miten asia hoidetaan ja päättää kumpi oli oikeassa… sen mukaan, kumman kanssa tuomitsija oli samassa kerhossa aikaisemmin. Tämä sääntöpohjainen malli missä kaikki pitää löytyä sääntökirjasta on aiheuttanut lähinnä sen, että ihmisten välinen kanssakäynti tarvitsee lähes aina tuomarin siihen väliin. Jos ei löydy tuomaria, sitten enemmistö on se oikeassa oleva taho koska kaikkihan aina tehdään yhteiseksi hyväksi ja silleen? Ja kun enemmistö on jostain asiasta tiettyä mieltä, se on silloin demokraattinen päätös asiasta! Ainiin, mielipidekyselyiden käyttö poliittisena mielipiteenohjauksena taisi olla myös Tavistockin käsialaa…

Mutta kuten jokainen ”herännyt” toki tietää, häneen ei voida vaikuttaa ja hänen omaamansa tieto kaikista asioista on taivaan tosi. Siis aivan samalla tavalla kuin jokainen tolkun ihminen tietää, vaikkakin se tieto voi näiden kahden kohdalla olla täysin päinvastaistakin. Tämä erehtymättömyyden mentaliteetti onkin nähdäkseni yksi parhaita ja samalla tuhoisimpia tapoja hallita massoja ja kyllä, sitäkin ollaan tutkittu. Ja kun sitä on tutkittu, se on otettu huomioon niissä ehdotetuissa strategioissa, joita vallanpitäjät jakavat omille kätyreilleen. Itse tiedän että en tiedä monesta asiasta paljoa paskaakaan ja niistä joista jotain tiedän, saatan olla myös väärässä. Sananvapaus olisi se koko ihmiskunnan tapa ratkaista lähestulkoon kaikki ongelmat, mutta ihmisille on juurtunut kovin syvälle se olettamus, että eri mieltä olevien kanssa ei keskustella. Voiko kaikkien kanssa sitten keskustella? Ei. Vain niiden kanssa, joilla on avoin mieli. Muille kaikki se tieto on kiveen hakattuja uskomuksia ja uskon asioista ei kiistellä, kuten kaikki tietävät. Onko sen parempaa äänetöntä asetta kuin ihminen, joka uskoo sen mitä muut haluavat hänen uskovan? Sotaa mielistä on käyty nykyisessä muodossaan vasta reilun vuosisadan, mutta se koneisto näyttää olevan vahvasti voitolla…

perjantai 22. heinäkuuta 2022

Yhteydestä ja yhteenkuuluvuudesta


Yhteys

Nämä kaksi asiaa, yhteys ja yhteenkuuluvuus ovat olleet vahvasti esille tässä viimeaikoina. Herranen aika, eihän kukaan ole tietenkään käyttänyt kyseisiä sanoja, koska ne pureutuisivat ongelman ytimeen vaan enemmänkin niiden puute on aiheuttanut runsaasti yhteentörmäyksiä, joiden syitä sitten ollaan taas valiteltu suurella joukolla. Jos siis tuntuu, että niistä tuntemuksista ei parane puhua lainkaan ja ollaan vaan niinkuin aina ennenkin (toistemme kurkuissa kiinni) niin ehkä se olisi vielä suurempi syy pohtia tätä asiaa tarkemmin? Sosiaalisena eläimenä se yhteys toisiin samankaltaisiin olentoihin on kuitenkin elintärkeä osa ihmisen elämää. Ei tietenkään kaikille, mutta enemmistölle… eikä myöskään puhuta liioin ”normaalista”, koska jokainen ihminen on yksilö, erilainen kuin kaikki muut, joten se yhteys ja yhteenkuuluvuuskin ovat jokaisella omalaatuisia.

Digitaalisena aikakautena yhä enenevissä määrin ne ihmisten väliset yhteydet ja yhteydenpidot käydään jonkin laitteen kautta eikä naamatusten. Oli se sitten kirjoitettuna, pelkästään puhuttuna tai videoyhteydellä, olemme jatkuvasti jonkin asteisessa yhteydessä muiden ihmisten kanssa lähes päivittäin. Tämä laitteen välityksellä toimiva yhteydenpito rajoittaa aika vahvasti sitä yhteyden muodostamista, koska siinä jää, välineestä riippuen, yksi tai useampi kommunikoinnin keino väliin verrattuna naamatusten kohtaamisesta. Tällöin siihen yhteyden muodostumiseen tarvitaan molemmilta osapuolilta enemmän yritystä, että se yhteys muodostuu eikä jää vain pintapuoliseksi sanojenvaihdoksi. Yksi ehdoton ”etu” siinä digitaalisessa yhteydenpidossa toki on - suoran palautteen saaminen vittumaisesta käytöksestä harvemmin johtaa verenvuotoon nenästä.

Tulla kuulluksi ja ymmärretyksi ovat kuitenkin suuria asioita kaikille ja siihen tarvitaan se todellisen yhteyden muodostuminen niiden osapuolten välillä. Kommunikoinnin välineellistyminen on kuitenkin aiheuttanut sen, että ihmiset eivät enää niinkään hae sitä yhteyttä vaan haluavat tulla kuulluksi ja ymmärretyksi ilman sitä suoraa yhteyden muodostamista. Olemme siis tavallaan muuttuneet itse kukin mediaksi, joka tuuttaa sitä omaa sanomaa olettaen, että muut ymmärtäisivät mitä hittoa oikeen edes yritämme sanoa. Sitten kun se sanominen vielä tahallaanväärinymmärretään niin voi pojat kun saadaan laadukasta kanssakäymistä aikaiseksi, eikö? Tässä siis pieni pintaraapaisu yhteyden muodostamiseen, ehkäpä siitä jo heräsi yksi jos toinenkin ajatus asiasta?


Yhteenkuuluvuus

Yhteys on siis yleensä kahden ihmisen välinen asia, siinä kun yhteenkuuluvuus on ryhmien vuorovaikutusta. Jokainen haluaa tuntea kuuluvansa johonkin, oli se sitten paikka tai ryhmä ihmisiä, mutta se ”me”/”meidän” on suhteellisen iso juttu. Ihminen muuttaa väistämättä käyttäytymistään ollessaan muiden kanssa vuorovaikutuksessa, mutta osa menee jopa niin pitkälle, että he muuttuvat siinä omassa ryhmässään aivan toiseksi ihmiseksi. Lauman mukana on tietysti helpompi mennä ja sen antama suoja on varmasti tervetullut osa ihan jokaiselle, mutta kuinka paljon sitä omaa käytöstä ja ajattelua tulisi sitten yhdenmukaistaa sen ryhmän yleisiin aatteisiin että voisi tuntea kuuluvansa joukkoon? Suurin osa ihmisistä omaa niin konformistisia kuin kollektivistisia piirteitä, jolloin se ”itse” laitetaan sivuun ja se ”me”-persoona nousee esiin. Joukossa tyhmyys tiivistyy pitää ikävä kyllä myös paikkansa…

Mikä etenkin nyt viimeaikojen (viimeiset pari vuotta) tapahtumien valossa onkin tullut hyvin selväksi, on se ryhmien välisen dynamiikan aiheuttama jatkuva kitka ja siihen keskittyminen. Kuuluaksesi ryhmään sejase, sinun on ajateltava näistä asioista juuri tällä tavalla tai voit painua helvettiin, sinä paha vääräuskoinen petturi. Kollektivismi siis puskee vahvasti pintaan ja kaikki siitä ”meistä” poikkeava nähdään vihollisena. Koko virallinen tarinahan perustuu juuri tähän ideologiaan, että jokaisen on pysyttävä sen tarinan muodostaman Overtonin ikkunan sisällä ja vain tietystä, ylhäältä määrätyistä aiheista, saa olla vapaasti annettujen vaihtoehtojen rajoissa eri mieltä muiden kanssa. Saat siis kannattaa kilpailussa eri joukkuetta, mutta kilpailusta itsestään ei oikeen saisi olla eri mieltä. Voit kannattaa haluamaasi puoluetta, mutta järjestelmää itseään ei saisi oikeen kritisoida.

Sen oman pienin ryhmän samanmielisiä löytäminen onkin tärkeää ihmisen hyvinvoinnille. Vaikka usein puhutaan kuplautumisesta, sen oman kuplan löytäminen on kuitenkin usein positiivinen asia ihmiselle. Mutta mitäs sitten jos se ”minä” alkaa sulamaan ja sulautumaan siihen ”meihin” ja yksilö alkaa katoamaan? Samoin kuin miten toimia, jos joku tulee sinne kuplan sisälle ja alkaa sotkemaan sitä hyvää pössistä, kuinka siihen pitäisi reagoida? Etenkin isompien ryhmien keskusteluissa törmätään usein siihen ongelmaan, että miten niitä erimielisyyksiä oikeen hoidetaan. Suljetaanko se väärää mieltä oleva ulos vai koetetaan muuttaa sen väärää mieltä olevan mielipide ennen kuin se väärä mielipide ehtii leviämään ja muuttamaan koko ryhmän näkemyksen - kaikki siis yhteiseksi hyväksi? Voinko enää edes kuulua ryhmään, jonka ydinarvot muuttuivat yht'äkkiä? Paljon kysymyksiä, hyvin vähän vastauksia. Ja aina pitää muistaa että se kaikista suurin rikos, minkä ihminen voi tehdä… on väärin vastustaminen.


Toimivia strategioita etsimässä

Jos näihin asioihin olisi toimivia ratkaisuja, ei kauppojen hyllyt notkuisi kirjallisuutta aiheesta kuinka voit auttaa itseäsi siinä tilanteessa. Itsetutkiskelu ja itsensä ymmärtäminen ovat kuitenkin avainasemassa tämän solmun avaamisessa, mutta siinä taas on ihan oma suonsa vastassa. Koska olemme edelleenkin kaikki yksilöitä, täysin erilaisia, voisikin olla hyvä lähteä siitä alkuun ettei kaikesta voi olla samaa mieltä muiden kanssa. Täysin mielenräjäyttävä näkemys, eikö?! Se ei löydykään kuin joka toisesta alan kirjasta ja TED-talkista, joissa joku puhuja yrittää saada yleisön ”heräämään” siihen täysin uuteen … kliseeseen, joita toistellaan kaikkialla. Moni uskoo löytäneensä sen yleisavaimen tähän ihmisten hyvin syvälliseen ongelmaan, mutta mitään semmoista ei ole olemassa, ellei lasketa sitä median käyttämää sorkkarautaa jolla suurin osa mielistä pakotetaan auki.

Yhteenkuuluvuuden pakottaminen onkin ollut massamedian tehtävä heti sen alusta lähtien. Yhtenäinen kansa on vahva kansa, mutta kun se yhtenäisyys on viekkaudella ja vääryydellä luotu, tarinan pettäessä yhtenäisyys katoaa taivaan tuuliin. Elämmekin juuri nyt sitä aikaa, missä median illuusio yhtenäisestä, Suomessa maailman onnellisimmasta, kansasta alkaa häilymään. Syntyy lukemattomia uusia kuppikuntia jotka riitelevät keskenään kaikesta mahdollisesta eikä mitään yhteyttä eri kuplien välillä edes koiteta muodostaa. Kun se ”oma” ryhmä ei ollutkaan se pelastus mitä kuvitteli, kaivetaan puukko esille ja lähdetään pettämään niitä entisiä omia heti kun silmä välttää ja sitten etsitään uusi joukko, toistaen ne samat virheet ennemmin tai myöhemmin - koska ei niitä traumoja missään vaiheessa ratkaistu. Mutta kyllä se seuraava ryhmä on juuri se oikea ja täyttää ne kaikki yksilön tarpeet, aivan kuten ensi kerralla se oikein äänestäminen ratkaisee kaikki ongelmat, eiks jeh?

Ettei nyt ihan ilman ratkaisuja lopetettaisi tätäkään tekstiä, niin pohditaan hieman yhtä mielenkiintoista ja asiaan hyvin vahvasti liittyvää radikaalin demokratian suuntausta, agonistista pluralismia. Suurempaan päätöksentekoon ei siitä taida pelastajaksi olla, mutta ehkäpä pienessä mittakaavassa, ihmisryhmien yhteenkuuluvuuden ongelmiin, sillä voisi olla jotain annettavaa. Idea on hyvin yksinkertainen - sovitaan tavat, joilla asioista voi olla eri mieltä. Jos riita syntyy asiasta X, ennalta jo tiedetään miten asiaan suhtaudutaan. Eli puhalletaan pilliin ja annetaan asian olla, vaiko kenties pidetään erillinen kokoontuminen juuri siitä närää aiheuttavasta asiasta. Yhtenäisyyden kannalta tiettyihin asioihin ei kannata puuttua, jos se muuttaisi koko ryhmän idean samalla kun tietyistä asioista ei vaan kertakaikkiaan kannata puhua muuta kuin erikseen asialle siunatuissa tapahtumissa. Ennalta päätetyt säännöt auttavat ratkaisemaan ongelman ennen kuin ne ovat syntyneetkään, mutta toisaalta taas kaikki säännöt on tehty rikottavaksi ja jos ei sääntöihin pysty vaikuttamaan, miksi olla mukana niinkin kankeassa yhteisössä? Jos ihmisten välille olisi syntynyt aito yhteys, valtaosa ongelmista pystyttäisiin ratkaisemaan. Ilman sitä yhteyttä ei yksikään ryhmä pysy kasassa ja ensimmäinen ulkopuolinen kiila lyötynä sinne väliin sotkee koko pakan. Mutta… Miten on, menikö pakkasi entisestään vaan sekaisin vai löytyikö mitään hyödyllistä omaan tilanteeseesi, mikä se sitten onkaan?