Autoritäärien aikakausi

Suuria johtajia kaikkialla

Epävarmoina aikoina ihmiset kääntyvät etsimään pelastusta ylhäältä. Kuinka ylhäältä, se tietenkin vaihtelee, joten siinä kun osa menee ylös saakka hakemaan sitä ratkaisua jostain ihmisiä suuremmasta, valtaosa suuntaa katseensa niihin esiin nostettuihin ”sankareihin”. Jos edellinen suuri johtaja epäonnistuu, ne oikeat vallanpitäjät nostavat tilalle jonkin vieläkin suuremman hahmon, koko kansan sankarin, aikamme legendan. On siis aivan puhdasta sattumaa, että World Economic Forum omaa kokonaisen koulutusohjelman mediaseksikkäille nuorille johtajille, Young Global Leaders, jonka jäseniä on varmasti täysin sattuman oikkuna eksynyt kymmenien maiden johtoon viime vuosien aikana. Älä siitä kuitenkaan huoli, olisivathan he kertoneet jos sillä olisi jokin suurempi päämäärä.

Nämä usein sadistisia taipumuksia omaavat ”sankarit” uskovat itsekin olevansa se uusi messias, pelastaja ja niin oikeassa kuin oikeutettu asemaansa. Heidän julkisuuskuvansa on tarkasti luotu ja loputtomien mediatempausten sarja pitää kansan huomion kaikessa positiivisessa. Erehtymätön suuri johtaja on kansalle suurta herkkua, koska nyt he todellakin ovat löytäneet pelastuksen ja vieläpä usein ihan heidän itsensä valitsemana - pääsiväthän nämä suuret johtajat asemaansa yleensä kansan äänestämänä. Ja koska kaikki äänestävät aina oikein, ei suuri kansanjoukko voi olla väärässä nostaessaan sen idolin valtaan, eikös? Vapaus on yksi pelottavimmista asioista ihmisille, joten mitä vahvemman otteen se suuri johtaja ottaa, sitä suurempi kansan suosio on ainakin alkuvaiheessa.

Ei siinä, onhan historian saatossa sinne johtoon päätynyt yksi jos toinenkin suuri johtaja, jonka teot ovat kyllä olleet suuria, mutta se saapas kansan kurkulla on nostanut vastustusta ja ennemmin tai myöhemmin on se kansa noussut sitä suurta johtajaa vastaan. Että voidaan teeskennellä modernia oikeusvaltiota, on näitä väärin tehneitä suuria johtajia sitten viety oikeuteen ja joskus jopa tuomittu tekosistaan. Tosin jos vertaa rangaistuksia, koko kansaa kuivana kakkoseen vetäminen vastaa vissiinkin kahta pahoinpitelyä ja kaupan kassan ryöstöä. Yksi asia on kuitenkin mahdollistanut näiden suurten johtajien nousun ja vallassa pysymisen jo reilun vuosisadan ajan: joukkoviestinnässä levitettävä taukoamaton propaganda. Se on ainoa voima, jolla nykypäivänä yksikään johtaja pääsee valtaan ja pysyy siellä. Neljäs valtiomahti onkin hyvä vitsi - se on ihan se ensimmäinen valtiomahti ja oikeutta tuottaa sitä propagandaa ei yksikään kansa ole vielä kertaakaan omasta tahdostaan antanut yhdellekään medialle.


Muutoksen tuulet puhaltavat?

Maailmalla miljoonat ihmiset marssivat nykyisiä johtajia ja hallintojaan vastaan, mutta tulokset ovat toistaiseksi vielä varsin laihoja. Syynä siihen on juuri se sama media, joka ne suuret johtajat valtaan alunperin nostivatkin ja heille ei ole mitään positiivista siinä, että kansa kaataa ne johtajat koska siinä samassa ne tukijoukotkin joutuvat silmätikuksi. Vaihdetaan uudet pellet sirkukseen, pahoitellaan kovasti eli ”sori siitä” ja annetaan ihmisille uusia vaihtoehtoja joista äänestää itselleen se seuraava suuri median hyväksymä johtaja. On muistettava, että yksikään kansan keskuudesta noussut taho ei tule omistavan luokan siunaamaksi jos on aikeissa kansan etua ajaa. Tosin ei se hallitseva luokka aina ole ihan ajan tasalla ja saattaa nostaa väärän tyypin (omasta suunnastaan katsoen) valtaan. Niistä virheistä on tosin otettu opiksi ja nykyään uudet suuret johtajat ovat satavarmasti kuuliaisia omille herroilleen.

Entäs sitten nämä oikeasti kansan keskuudesta nousevat tahot, olisihan heillä selvästi puhtaat jauhot pussissa ja kansan etu mielessään? Kun ihmiset ovat vuosikymmeniä olleet päättämässä kenelle he valtansa antavat pois ja on opetettu jo pienestä pitäen kansalle mitä piirteitä niissä johtajissa olisi oltava, voitaisiin vetää johtopäätös että niitä juuri samoja sadistisia ominaisuuksia haetaan myös siitä kansan keskuudesta nousevasta ehdokkaasta. Minä tiedän, minä olen oikeutettu, minä olen tehnyt niin paljon puolestanne ja minä olen kohdannut niin paljon koettelemuksia, että sen vuoksi olen karaistunut suuri johtaja. Ainoa ero monilla johtajaksi pyrkivillä onkin oikeastaan vain siinä, kenen lippua mikäkin media heiluttaa. Suurimmalle osalle ratkaisu tähän nykyiseen hulluuteen kun on vain vaihtaa uusi, oikea, johtaja auktoriteetiksi niin maailma pelastuu.

En tiedä onko se sitten tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä vaiko kenties vallanhimoa, mutta jotenkin itsellä kovasti vihlaisee korvaan kun kerrotaan olevan vapauden ja oikeuksien puolella pyrkiessään sisään järjestelmään, joka on kaikkea muuta kuin vapautta ja oikeutta. Kovat on puheet demokratiasta ja joskus jopa demokraattisesta, mutta aniharva tuntuu puhuvan ettei tämä meidän mallimme ole niistä kumpainenkaan. Meillä on tasavalta (ihan se perustuslain ensimmäinen kohta, jos et usko) jonka tehtävä on pitää se rahvaanvalta loitolla. Massat eivät päätä miten asiat hoidetaan vaan ne harvat ja valitut, auktoriteetit, joilla on valta kansansa ylitse. Sitä voi kyllä toivoa että asiaa voisi jotenkin korjata, mutta kun koko perustuslaki perustuu tasavallan ideaan eli yksilöä suojellaan siltä massalta, ovat puheet demokraattisesta vallasta tai demokratiasta varsin kertovia. Jokainen päätelköön itse mitä se oikein kertoo.


Voisiko hyväntahtoinen johtaja korjata asiat?

Lyhyesti, kyllä. Teoriassa olisi täysin mahdollista, että kansan keskuudesta nousisi jokin taho, yksilö tahi ryhmä, joka onnistuisi kiihottamaan kansan puolelleen ja nousemaan sitä kautta valtaan. Valtaan päästyään tämä taho käyttäisi sille oikeutettuja työkaluja, eli sitä tasavallan mekanismia perustuslakeineen, luomaan huomattavasti oikeudenmukaisemman järjestelmän jossa kansalla olisi oikeasti hyvä olla. Kyllä, kansa olisi edelleenkin vallanpitäjiensä alla, mutta se saapas ei olisi niin kovaa kurkulla. Demokratiaa, eli kansa päättäisi itse omista asioistaan, ei olla kokeiltu sitten Ateenan aikojen jälkeen, mutta jos media ja koulujärjestelmä onnistuttaisiin luomaan uudelleen kansan etua ajamaan, sekin voisi olla varteenotettava vaihtoehto. Toisaalta, ihmismassa on äkkipikainen, tyhmä ja helposti manipuloitavissa, joten ehkä meidän tulisi unohtaa ne puheet demokratiasta?

Tasavallassa sinne valtaanpääsyyn tosin tarvitaan se yksi pieni seikka: kansan enemmistön ääni, jota usein virheellisesti demokratiaksi kutsutaan. Koska kansalla ei ole vaihtoehtoa ”ei kukaan noista”, ei päätöstä voida pitää demokraattisena vaan lähinnä idols-kisan äänestyksenä jossa jokainen saa antaa vain yhden äänen. Jos kansan enemmistö haluaisi osoittaa tyytymättömyytensä järjestelmää kohtaan, vaaliboikotti olisi siihen varsin yksinkertainen keino ja iskuvalmiudessa oleva oikea oppositio voisi käyttää sitä jo valmiiksi pettyneiden joukkoa omaksi edukseen. Tätä keinoa on maailmalla käytetty onnistuneesti, mutta mikään tae voittoon se ei tietenkään ole. Yksinkertaisella matematiikalla voidaan tosin laskea, että boikotin 20-30% pohjakannatuksen kera ei tarvittaisi kuin toinen mokoma siihen lisää, siinä kun yhtä porukkaa äänestämällä tarvittaisiin huomattavasti suurempi kannatuksen pakkautuminen yhden lipun alle.

Tosin jos ottaisimme maailmalta oppia kuinka asioita voidaan sen tasavallan mekanismien kautta muuttaa, voisi se kiinnostus kyseiseen strategiaan kokea melkoisen shokin. Esimerkiksi Saksassa AfD on saanut isohkon lohkon, siis oppositiona ajatellen, ja nostanut esiin kerta toisensa jälkeen suuria ongelmia koneistossa. Tulos: kannattajat kuuntelevat, ketään muita ei kiinnosta ja täysi medialynkkaus joka kohdassa. Sama on tilanne myös Suomessa - Ano tykittelee, kannattajat hurraavat, ketään muita ei kiinnosta. Toimimattoman toistamista on joskus pidetty hulluuden merkkinä, mutta kyllä se varmasti tällä kertaa onnistuu kunhan vaan kaikki äänestävät oikein. Eikö olekin jännä, että kaikkien puolueiden edustajat ja kannattajat sanovat samaa: ”äänestäkää oikein”? Melkein kuin se olisi ulkoa opeteltu mantra, mutta eiväthän ne nyt niin tekisi että kansalle opetetaan mikä on ainoa sallittu tapa… olla vaikuttamatta yhtään mihinkään, samalla kun illuusio demokratiasta elää ja voi hyvin. Mutta ”eiväthän ne niin tekisi”? Onneksi minun ei tarvitse enää toistaa sitä keinoa, jolla se sirkus loppuisi, koska kaikkihan sen jo tietää…