Närkästyksen hallinta

Siksi mikään ei muutu

Lukemattomat eri ihmiset ovat jo vuosituhansia (ensimmäisiä kirjoitettuja mainintoja Kreikasta jo ~400 eKr.) pohtineet sitä, miten ihmeessä vallanpitäjät onnistuneet pitämään kansat kurissa vaikka meno on välillä ollut varsin hurjaa. Étienne de La Boétie kirjoitti helpot ohjeet viitisensataa vuotta sitten kuinka se tyrannia saadaan loppumaan ja Vaclav Havel osoitti vain joitain vuosikymmeniä sitten millä tavalla kansa voi puhaltaa pilliin kun vallanpitäjien meno lähtee keulimaan liikaa. Ja siltikin jengi ihmettelee miksi ihmeessä meno ei muutu vaikka Michael Sandelin kaltaiset nykypäivän oikeudenmukaisuudesta puhuvat tahot vuodesta toiseen kertovat suurelle yleisölle kuinka maailmasta saataisiin parempi paikka? Hiljattain vastaan tullut käännös (vaikkakin jo vuodelta 2015) Saksasta, Kiel:in yliopistosta, avasi asiaa mielestäni varsin hienosti. Käännös kulkee nimellä: ”Why do the lambs remain silent? On democracy, psychology, and the ruling elite's methods for managing public opinion as well as public indignation” - Prof. Rainer Mausfeld, vapaasti kääntäen ”Miksi lampaat pysyvät hiljaa? Demokratiasta, psykologiasta ja hallitsevan eliitin keinoista yleisen mielipiteen ja närkästyksen hallintaan.” Tämä teksti siis perustuu osin Mausfeldin esitykseen, jonka kuitenkin suosittelisin kaikkien itse kaivelemaan ja lukemaan jos lontoo tahi saksa sujuu.

Lyhyesti sanottuna koko sirkus perustuu ihmisten huomion hallintaan, eli siihen Kummelin apinaa koijataan ”kato mikä tuolla on!” Vaikka ihmisille kerrotaan maailman tapahtumista, ne jätetään yksittäisiksi mihinkään liittymättömiksi tapahtumiksi, jotka nyt vaan sattumalta sattuivat… kunnes niitä tarvitaan. Nimittäin tarpeen vaatiessa ne kaikki tiedonmuruset yhdistetään yhtenäiseksi tarinaksi, jolla on yksi tärkeä tehtävä: ohjata niin yleinen mielipide kuin kaikki se patoutunut suuttumus haluttuun kohteeseen. Olet saattanut törmätä tässä viimevuosina joihinkin tämänkaltaisiin propagandaoperaatioihin? Syyllisiä on löytynyt lihaa syövistä heteromiehistä, bensaa polttavista autoista, ilman maskia kulkevista tottelemattomista ihmisistä, piikkidenialisteista ja nyt viimeisimpänä joka ikisestä venäläisestä joka on koskaan elänyt maan päällä. Kun syyllinen tiedetään, rikos kyllä löydetään. Jokainen näistä tarinoista on esitelty tavan kansalle pienissä paloissa ja niitä tarkemmin tutkimalla voi yhtään kriittisemmin asioita tutkiva löytää ne lukemattomat aukot tarinassa, mutta suurin osa ihmisistä ei asioita niin tutki vaan he kasaavat sen ärsyyntymisen niihin pieniin tiedonpalasiin jotka sitten osoitetaan vallanpitäjien valitsemaan suuntaan.

Tähän ansaan lankeamista on lähes mahdotonta välttää. Jos yhtään seuraa mediaa niin ei sellaista päivää tulekaan, ettei edes joku uutinen alkaisi kyrsimään oikeen kunnolla. Aina löytyy jokin asia, joka saa tunteet pintaan sekä sapen kiehumaan. Sitä mennään sitten purkamaan sosiaaliseen mediaan tai kahvipöytään, jolloin se lähipiirikin siitä saa oman osansa ja mahdollisesti liittyvät mukaan ärsyyntymiseen. Koska vallanpitäjillä on valtamedia lähes täysin hallussa, he voivat säätää sitä vihan määrää ja kohdetta niin, että kansalle pidetään joko jatkuvaa kevyttä kenttävitutusta yllä, tai tilanteen niin vaatiessa se kohdistetaan pyhäksi vihaksi pitkään demonisoitua vihollista kohtaan. Oli varsin lähellä ettei pandemian aikana tullut ruumista pyhän vihanpurkauksen ansiosta, tämän ”ryssävihan” ollessa vielä täysi tilanne päällä. Ja miksi mikään ei muutu? Koska enemmistö seuraa mitä se valtamedia käskee vihaamaan ja ne loput vihaavat kukin jotain pientä osaa kerrallaan, ilman että yhdellekään asialle tehdään yhtään mitään.


”Demokratian kriisi”

Miksi ihmeessä sitten kansalle tarvitaan aina jotain vihattavaa? Eikö demokratiassa kansan yhtenäisyys olisi paljon parempi asia? Pyhän vihan aikana kansa on tietysti pääosin yhtenäinen, mutta sitä tilaa ei voida ylläpitää loputtomiin jolloin tarvitaan jokin toinen tapa pitää kansa kurissa. Mutta eihän kansaa tarvitsisi pitää kurissa, koska meillä on liberaali demokratia sekä sananvapaus ja niin edelleen? Sepä se onkin, ei meillä ole. Meillä ei ole mitään kansanvaltaa, vaan ison rahan oligarkia ja kapitalistinen sananvapaus jossa se kenellä on eniten rahaa on oikeimmassa. Jo sieltä antiikin Kreikan ajoista on tiedetty demokratian ongelmat ja tavan kansan lammasmaisuus, jolloin kukaan täyspäinen vallanpitäjä ei tule koskaan antamaan massoille yhtään enempää valtaa kuin on pakko. Ja nykyään median ansiosta sitä valtaa ei todellakaan paljoa tarvitse kansalle antaa että se pysyy tyytyväisenä. Annetaan sille vaikka neljän vuoden välein velvollisuus päättää kenen saapas astuu heidän naamalleen! Aina kun kansa alkaa kyllästymään oligarkiaan, nousee se ”demokratian kriisi” joka korjataan erilaisilla varoventtiileillä. Populistiset protestipuolueet ovat toistaiseksi toimineet varsin hyvin ainakin Suomessa.

Nyt kun Suomeen saatiin vihdoin ja viimein uusi Bilderperkeleiden hyväksymä globalistihallitus, joka eroaa edellisestä lähinnä siinä miltä suunnalta ulina kuuluu, sama meno ja närkästyksen hallinta tulee jatkumaan täsmälleen samalla tavalla. Hallinto tekee päätöksiä joille osaa hurraa ja osa kiroaa, syyllinen löytyy aina vastapuolelta ja ennen kuin kukaan ehtii alkaa tekemään yhdellekään asialle yhtään mitään, media nostaa esiin seuraavan pöyristymisen aiheen josta jaksetaan kirota siihen seuraavaan saakka. Se ”oma” porukka tekee aina kaiken täysin oikein vaikka joudutaankin tekemään ”kipeitä ratkaisuja”, se on kuitenkin yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Miten tämä eroaa niistä kaikista edellisistä hallituksista? No, nyt annettiin vielä enemmän valtaa edes oman maan hallinnon ulottumattomiin mikä on kuulemma hyvä asia koska pyhään vihaan venäläisiä vastaan ajettu kansa niin uskoo. Muutoin ero edellisiin on marginaalinen - kansa kärsii, rikkaat rikastuvat ja ison rahan teollisuus hyötyy ja myy kuluttajille onnellisuutta purkista.

Se oikea demokratian kriisi kun on sielä kansan keskuudessa, ne tahot jotka eivät tätä kaikkea paskaa niele. Onneksi suurin osa siitä muhivasta vihasta saadaan pidettyä maltillisella tasolla koska harva se päivä keksitään jokin uusia asia vihattavaksi. Organisoitunut vähemmistö on kuitenkin onnistunut kerta toisensa jälkeen muuttamaan pieniä asioita siellä täällä, joten muutos joihinkin asioihin ei ole mahdoton asia. Hallinto on tosin pysynyt tässä kilpavarustelussa kaukana edellä, koska jokainen pyrkimys organisoitumiseen on kaatunut sisäisiin riitoihin eli selkäänpuukotuksiin ja myyräykseen. Onko tämä sattumaa vaiko kenties tarkkaan ohjailtua on tietenkin vain arvailun varassa, mutta järjestelmällisyys näiden vastarintaliikkeiden romahtamisissa osoittaisi ulkoa ohjaamista. Ja nämä itsenäisesti erilailla ajattelevat on se länsimaisen demokratian kriisi jolle ei olla vielä keksitty lopullista ratkaisua… yritystä kyllä piisaa. Helpoimmillaan se vastarinta saadaan hampaattomaksi antamalla heille uusi suuttumisen aihe sopivin väliajoin.


Mitä sitten tulisi tehdä?

Ottaen huomioon kuinka paljon vallanpitäjät ovat vuosien saatossa asiaa niin tutkineet kuin käytännössä harjoittaneet, voidaan tulosten perusteella sanoa että isossa kuvassa tälle ei saa yhtään mitään. Ne resurssit, jotka vallanpitäjät ovat kansalta vuosisatojen saatossa varastaneet riittävät pitämään ne kansat kurissa myös tulevaisuudessakin. Joitain pieniä voittoja on toki saavutettu erinäisin keinoin ja uusia keinoja heittää kapuloita rattaisiin yritetään kehittää jatkuvalla syötöllä. Kansa on kuitenkin avainasemassa siinä muutoksessa, jolloin törmätäänkin siihen ongelmaan joka on jatkunut vuosituhansia: vihalla ja pelolla saadaan tuhannet ihmiset liikkeelle paljon ennen kuin yhtäkään ihmistä logiikalla tai yleensäkkään harmaiden aivosolujen voimistelulla. Noin 80% kansalaisista kun on enemmän tai vähemmän manipuloitavissa menemään juuri siihen suuntaan kuin käsketään. Ja koska viimeksi ne vallanpitäjät ovat ajatelleet kansan etua oman napansa sijaan?

Yksinkertaisin keino sen vihan vähentämiseen on laittaa se media kiinni. Sillä saa karsittua jo osan niistä uusista närästyksen kohteista, mutta sitten kun menee ihmisten sekaan puhumaan niin sieltä saa kyllä ne samat asiat omalle naamalle yhtä hyvin. Ehkäpä sosiaalisen median tapa yhdistää samoista asioista kimpaantuvat omaan kuplaansa ja syöttää heille juuri oikeaa myrkkyä on itse asiassa vielä paljon huonompi asia yksilölle kuin se itsekseen Ylenantoa katsominen ja televisiolle manaaminen? Tietysti yhdessä asioista purnaaminen on varsin hyvää ajankulua, ei siinä, mutta onko siitä loppuviimein mitään hyötyä kenellekään? Toki se yhdistää ihmisiä kun on se yhteinen vihollinen tai sylkykuppi, mutta se taitaa olla yhtä lailla sitä kuuluisaa ”vastustajan pussiin pelaamista”? Negatiivisista asioista on hyvä olla tietoinen, se on selvää, mutta niistä jatkuva purnaaminen ei taida olla kenellekään eduksi.

Kaikista eniten vallanpitäjiä kyrsiikin se, jos ihminen elää omilla säännöillään omaa onnellista elämäänsä. Hänen elämäntapansa kun saattaa olla sitä tarttuvaa sorttia, jolloin se vihattavien asioiden pakkosyöttö ei enää toimikaan niin hyvin. Maailmassa on paljon asioita joille emme saa niin yhtään mitään, minkä lisäksi maailmassa on paljon asioita joihin suhtautumista muuttamalla on mahdollista muuttaa omaa elämäänsä varsin radikaalisti. Se muutos toki onnistuu molempiin suuntiin, eli sillä voi niin vapautua taakasta kuin vajota entistä syvemmälle synkkyyteen jonka jälkeen pohjalta löytyy usein jokin toimintaan laukaiseva tekijä ja se toiminta niistä synkistä ajatuksista on harvemmin kenellekään hyväksi. Vääryyden hyväksymisestä ei kuitenkaan ole missään tapauksessa kyse, vaan niiden omien toimintastrategioiden hienosäädöstä jolloin tietyt asiat annetaan olla kunnes on niiden aika, pitäen ne vanhatkin vääryydet mielessä kun suunnittelee miten itse asian hoitaa. Se on yhtä lailla sitä närkästyksen hallintaa kun pitää oman pään kylmänä. Toki aina löytyy se jokin asia, joka vituttaa kuin pientä oravaa kun on käpy jäässä. Asian painaminen vain taka-alalle ei ole ratkaisu vaan se pitää ensin myöntää itselleen että juu, tuo asia meni tunteisiin. Sitten vasta sille voi järkeä käyttäen tehdä muutakin kuin saada se tunteisiin perustuva paskahalvaus. Ja ei, en ole pahoillani rankemmasta kielenkäytöstä. Perkele. Kyrpii kuunnella jatkuvaa riitelyä asioista joille ei mitään saa ja jotka vaihtuvat harva se päivä.

Tekoälystä

Uusi uljas maailma

Taiwanissa hiljattain pidetyt Computex-messut sisälsivät varsin mielenkiintoisen esityksen NVidialta tekoälyn tulevaisuudesta ja sen käytöstä teollisuudessa. Kiitos tekniikan valtavan kehityksen (NVidian mukaan laskentateho on 1000x viidessä vuodessa ja sama tahti odotettavissa), asiat jotka ennen veivät päiviä tai tunteja ovat nyt saatavilla reaaliajassa. Tämän seurauksena esimerkiksi videoiden luominen tyhjästä onnistuu nykyisellä raudalla tekoälyn avustamana reaaliajassa, mikä tulee avaamaan melkoisia mahdollisuuksia … ihmisten manipulointiin. Kun kaikki voidaan suunnitella ja simuloida tarkasti ennen niiden rakentamista, teollisuus tullee hyödyntämään tätä uutta tapaa rakentaa mitä tahansa, kuten jopa kokonaisia tehtaita ja optimoida niiden tehokkuus. Ihmisiä varmaan tarvitaan ainakin toistaiseksi kaivamaan se perusta ja valamaan kivijalka, mutta kun kaikki on saatu paikoilleen, ei tulevaisuuden tuotantolaitoksissa juurikaan ihmisiä taideta enää tarvita. Tekoäly optimoi tuotannon ja kykenee suunnittelemaan myös ne tuotteet paljon paremmin kuin ihminen - tai siis niin ainakin kuvitellaan että tulee tapahtumaan. Nykyisellä kehityksellä en ihmettelisi että pian ihmiset voivat syöttää haluamansa härpäkkeen ominaisuudet tekoälylle ja se tämän seurauksena tuottaa siitä prototyypin jossain tuotantolaitoksessa joka sitten toimittaa sen hilavitkuttimen kotiovelle varsin lyhyessä ajassa. Onko moinen innovaatio sitten hyvä vai huono juttu, siinäpä sitten asia erikseen.

Kun opaskoirasta puhutaan älykkäänä olentona, se johtuu siitä että se osaa olla noudattamatta käskyjä jos se päättelee sen olevan huono juttu. Kun puhutaan teknologiasta ja ihmisiin liittyvistä asioista, älykkyydellä tunnutaan tarkoitettavan lähinnä käskyjä prikulleen seuraavia asioita. Lontooksi ”smart”, älykäs, tuleekin se lähinnä sanoista ”Self-Monitoring, Analysis, and Reporting Technology” eli teknologiaa joka tarkkailee, analysoi ja raportoi, eli ei ole niinkään älykäs kuten tekoälystä ajatellaan. Tekoäly onkin varsin hämäävä nimitys näille nykypäivän neuroverkoille jotka osaavat tasan sen mitä niille opetetaan ja tottelevat käskyjä prikulleen. Älykkyydestä ei siis vielä voida puhua, mutta joidenkin mukaan jo nyt tietyt käytössä olevat tekoälyt ovat varsin lähellä jotain, jota voitaisiin kutsua ajatteluksi. Toisaalta jos tekoälyä vertaa tavan kansalaiseen, voidaan sama kysymys esittää siinä ajattelun kohdalla myös televisiota tarkasti seuraavasta ja uskovasta ihmisestä. Näitä erilaisia tekoälyksi kutsuttavia viritelmiä on kuitenkin niin paljon, että siihen menisi tuntitolkulla aikaa selittää mihin kaikkeen niitä voidaan käyttää täysin ilman vaaraa että niistä se seuraava Skynet putkahtaa esille.

NVidian esitelmä koski suurelta osin generatiivista tekoälyä, jolle en ole löytänyt mitään hyvää suomennosta joten mennään tällä finglish-termillä. Puhutaan siis ohjelmasta, joka osaa syötteen saatuaan luoda/tuottaa jotain mihin se on tarkoitettu. ChatGPT on yksi tämmöinen generatiivinen ”kielimalli”, joka osaa tuottaa tekstiä kun sille annetaan tekstinä syöte. Osa malleista taas osaa tehdä tekstistä kuvia, musiikkia tai jopa videoita tai toisinpäin - jokaiselle löytyy omansa. Malli on yksinkertaistettuna se prosessoitu oppimateriaali ja se neuroverkko jonka pohjalta tekoäly luo sen syötteen mukaisen jutun. Oppimateriaalilla tarkoitetaan sitä yleensä ihmisen valmiiksi tuottamaa materiaalia joka sille tekoälylle on syötetty, esimerkiksi niitä kuvia tai tekstiä. Kone ei varsinaisesti ymmärrä syötettä, mutta osaa reagoida siihen ennalta määritellyllä tavalla, eli että malli osaa vaikkapa piirtää kuvan tekstin mukaan, sille on ensin pitänyt syöttää suuri määrä kuvia jotka on kuvailtu niillä sanoilla. Tämän jälkeen se malli pyrkii tuottamaan jotain, jonka se algoritmin perusteella laskee täyttävän annetun syötteen kohdat. Tässä kohden voidaan sitten valita esimerkiksi se, kuinka orjallisesti käskyjä pyritään noudattamaan ja kuinka paljon mukaan otetaan sattumanvaraista tauhkaa. Näin siis silleen rankasti yksinkertaistaen koska aihealueen jargonia ei ole niin tärkeää tietää että pääsee jyvälle tekoälyistä.


Generatiivinen tekoäly luomassa entistä parempaa illuusiota

Tekoälyn opettamisessa on kaksi kriittistä kohtaa: mitä sille annetaan oppimateriaaliksi ja miten sille määritellään mikä on ”oikein” ja mikä ”väärin”. Kun ChatGPT:lle on tungettu gigatavuittain tekstiä (ja kuvia, videoita sekä ääntä kuvailtuna), ei kukaan kykene tarkistamaan onko kaikki se tieto oikeasti paikkaansa pitävää. Pohjatiedot voivat olla siis virheellisiä, minkä vuoksi vastaukset voivat myös mennä päin honkia. Tekoäly ei siis itse varsinaisesti keksi vastauksia, vaan se katsoo oppimateriaalinsa pohjalta mitä kummaa ihmiset ovat asiasta sanoneet. Mallille voitaisiin myös esimerkiksi opettaa kaikki fysiikan lainalaisuudet, jolloin se malli kykenee ottamaan huomioon periaatteessa ”kaikki” asiat ja luoda täydellisiä tuotteita teollisuudessa. Kun mitään rajoitteita ei anneta, tekoäly periaatteessa kykenee tuomaan aina sen loogisen vastauksen, oppimateriaalin oikeellisuuden rajoissa tietenkin. Mutta siinä törmätäänkin siihen oikean ja väärän opettamiseen, mitä pidetään nykyään tärkeänä osana tekoälymalleja. Niille siis täytyy kuulemma antaa tarkkoja rajoja, mitä niiden ei saa tuottaa syötteestä riippumatta. Yksinkertaisimmillaan kuvamallilta voidaan estää pornon tuottaminen tai kielimallilta vahingolliseksi laskettavien asioiden kertominen. ChatGPT esimerkiksi kieltäytyy kertomasta loukkaavia vitsejä Bidenistä koska se olisi väärin, mutta Trumpista se laukoo läppää ilman ongelmia, tai ainakin vielä joku aika sitten laukoi koska vihaisen palautteen ansiosta mallia on ”hienosäädetty”. Jostain syystä on myös kiellettyä tekoälylle puhua loukkaavasti tietyistä uskonnoista, kun taas toisten näkemyksissä moista ongelmaa ei ole.

Ristiriitaisten ohjeiden antaminen voi tosin lyödä koko tekoälyn sekaisin, mikä väitetysti tapahtui Amazonin tekoälyn kanssa kun sille alettiin syöttämään woke-ideologiaa eettiseksi säännöstöksi. Tässä tullaankin siis yhteen suurimmista tavoista manipuloida ihmisiä generatiivisella tekoälyllä: niitä eettisiä sääntöjä ei välttämättä kerrota yleisölle joka tekoälyä käyttää. Pornon tuottamisen esto on vielä helposti perusteltavissa, mutta kaksoisstandardit aiheen mukaan menee vahvasti manipuloinnin puolelle. Rajoittamalla taas oppimateriaalia niin, että tekoäly ei voi edes saada vääriä ideoita on toinen varsin tehokas tapa rajoittaa tuloksia. Jos luodaan vaikkapa tekoäly pitämään huolta siitä, että ihmiset eivät saa vallanpitäjien mukaan vääriä näkemyksiä ilmastohumpasta, mallille voidaan jättää opettamatta kaikki ne tutkimukset jotka eivät sovi agendaan tai vaihtoehtoisesti syöttää kaikki materiaali, mutta rajoittaa mitä se suostuu vastaamaan. ChatGPT:n tapauksessa on valittu eettisten sääntöjen rajoittaminen niin, että malli ei suostu antamaan kiellettyjä näkemyksiä. Yleinen rajoite julkisissa tekoälyissä on NSFW (Not Safe For Work, ei turvallista näyttää töissä ollessa) materiaalin tuottamisen esto, mikä on tietysti lapsia ajatellen ihan hyvä asia yliseksualisoidussa maailmassamme.

Jos kuitenkin palataan siihen NVidian esitykseen, siinä nousi varsin huolestuttava asia esille jota jo nyt aletaan käyttämään: yksilöity mainonta tekoälyn luomilla täysin henkilökohtaisilla ja ainutlaatuisilla tuotoksilla. Kun siis tekoälyn syötteeseen yhdistetään sosiaalisen median käyttäjästä keräämä tieto eli se profiili jonka mukaan jo nyt mainoksia kohdennetaan, tämä tekoäly joka tietää ihan kaikki propagandan keinot manipuloida ihmisten käyttäytymistä, saa aikaiseksi ihan uuden luokan mainospläjäyksen joka haistaa jo kaukaa mitä tuotetta juuri nyt sinulle kannattaa kaupata ja millä tavalla. Nykyään kohdennetussa mainonnassa lähinnä valitaan niistä muutamasta valmiista mainoksesta paras tai sitten vaan sattumanvarainen versio sinulle näytettäväksi, mutta tekoälyn avulla se mainos voi hyvinkin pian tulevaisuudessa olla täysin räätälöity juuri kyseiseen yksilöön sopivaksi. Periaatteessa se voisi napata vaikka naamakirjasta sinun naamakuvasi ja osoittaa kuinka aivan helvetin hyvältä näyttäisit siinä uudessa paidassa ja sen uuden auton ratin takana, uusi älykello ranteessasi. Kun kaikki tieto mitä netistä saat haettua on tekoälyn seulomaa ja eettisten sääntöjen läpäisemää, yhdistettynä jatkuvaan yksilöityyn mainontaan saadaankin aikaiseksi teknokraattien unelma jossa ihminen on enää pelkkä ohjailtavissa oleva kuluttaja… joka periaatteessa on muutaman vuoden kuluttua vain turhanpäiväinen syöjä jonka hyödyllisyys on varsin rajallinen edes kuluttajana. Nykyinen Googlen (ja muiden hakukoneiden) suorittama suodatus on pientä siihen verrattuna, miten tekoäly kykenee tuottamaan tarkkaan valikoitua tietoa käyttäjilleen jo nyt.


Valoisa vaiko synkkä tulevaisuus?

Ei ole kauaakaan kun yleinen näkemys tekoälystä oli se, että tulevaisuuden ”lukutaidottomat” ovat niitä, jotka eivät osaa käyttää syötteitä tehokkaasti työssään. Viimeisten kuukausien perusteella en ainakaan itse siihen enää usko, koska eri alustojen kehittämät tekoälyt alkavat olemaan enemmän tai vähemmän idioottivarmoja. Eli kuka tahansa osaamaton ja tietämätön kykenee käyttämään tekoälyä sillä tavalla kuin sen mallin luonut toimija haluaa. Ennen, eli vielä kuukausia sitten, yksi kukoistava markkina-alue oli syötteiden optimoinnin opettaminen. Mihin tämä tekoälybuumi kehittyy seuraavaksi onkin suuri kysymysmerkki, koska sen kehityksen vauhti voi kiihtyä melkoisesti kun tekoäly alkaa itse antamaan itselleen syötteitä. Sitten ei puutukaan kuin ketju tehtaita, jotka tuottavat fyysisiä laitteita niin tekoäly voi rakentaa itselleen ”kehon” johon yksi sen itse luomista malleista asennetaan ja Skynet onkin viittä vaille valmiina. Nyt vaara ei vielä ole järin suuri, koska 3D-tulosteet ovat vielä pääosin muovisia jotka sulavat auringossa. Ja ei, sinun ei tarvitse pelätä että se älykahvinkeittimesi hyökkää kimppuusi.. ainakaan vielä! Mekaanisissa kytkimissä ja laitteissa on tiettyjä etuja myös tulevaisuudessa.

Mahdollisuudet teollisuudelle ja tieteelle ovatkin tekoälyn ansiosta melkoiset. Tekoäly osaa oikein opetettuna ottaa huomioon niin paljon enemmän asioita kuin ihminen ikinä kykenisi. Se voisi käydä läpi kaikki tieteen tutkimukset ja antaa niistä loogisen tuloksen joka sitten tutkimusten tarkkuudesta riippuen saattaa edistää alaa aimo harppauksin. Itse en kuitenkaan usko tähän vapaaseen kehitykseen, vaan tulevat julkiset tekoälyt tulevat olemaan varsin tarkasti koulutettuja. Jos nimittäin päädyttäisiin loogisiin ratkaisuihin vaikkapa pandemia-asioissa, ottaen huomioon kaiken senhetkisen tieteen, veikkaisin että ehdotukset toimista olisivat varsin poikkeavia nykyisestä. Tekoäly voisi jopa kyetä paljastamaan suuria kusetuksia jotka ovat menneet läpi heittämällä pelkästään vetoamalla niiden mahdottomuuksiin fysiikan lakien johdosta. Siksi en usko että saamme nykyisessä maailmanjärjestyksessä vapaata tietoa luovaa tekoälyä, vaan tarkasti agendan mukaisesti valikoivan propagandamallin, joka ei enää tee virheitä siinä että lipsauttaa mukaan kohtia, joilla sitä virallista tarinaa voidaan kyseenalaistaa. Miksi näin kyyninen näkemys? Koska esimerkiksi EU on luvannut ottaa asiakseen eettisten sääntöjen luomisen tekoälyille. Minulla on täysi luottamus siihen, että se sakki säätää kansalle syötettävän tiedon tasan tarkkaan tukemaan heidän näkemyksiään, koska tekoäly ei puhtaasti loogisiin päätelmiin perustuen tulisi koskaan ehdottamaan teollisuuden pillin mukaan tanssivan rosvojoukon ylivaltaa ja kutsumaan sitä demokraattiseksi järjestelmäksi kuten nyt tehdään.

Jos pelattaisiin varman päälle, ihan kaikki tekoälyn luoma materiaali pitäisi vesileimata niin että siitä ei olisi epäilystäkään kenen tekemä mikäkin asia on. Miten se käytännössä olisi mahdollista toteuttaa onkin aivan toinen asia, koska tekstin sisälle mitään ”tämä teksti on tietokoneen muodostama”-leimaa ei voida lätkäistä, johtuen siitä että se olisi suhteellisen helppoa poistaa siitä tekstistä. Vesileima kuviin ja videoihin olisi paljon helpompi toteuttaa ja tämä estäisi mm. deepfake materiaalin tuotannon, paitsi että ei koska kuka tahansa voi jo nyt tuottaa oman mallinsa joka ei vesileimaa sinne mukaan tekisi. Säädännöllä kun ei maailmasta saada tippaakaan moraalisempaa, joten kaikki mahdolliset rajoitteet tulevat estämään vain ja ainoastaan tavan kansalaisten tuottamat rötöstelyt, siinä kun säännöistä viis veisaavat toimijat, kuten tiedustelupalvelut, jatkavat kaikessa rauhassa maailmankuvamme väärentämistä. Suurin harppaus tässä tekoälyn maailmassa tuleekin olemaan se, kun ihmiset eivät enää edes yritä itse ottaa asioista selvää saatikka ajatella itse sitäkään vähää, vaan he syöttävät ongelmansa tekoälylle joka palauttaa sen ainoan oikean tiedon ja siihen yhdistettävän tunteen yhdessä kauniissa ja juuri sinulle sopivasti paketoidussa muodossa. Itsenäisestä ajattelusta tulee siis vieläkin paljon harvempien herkkua… mikä ei nyt välttämättä ole kuitenkaan kovin suuri harppaus nykyiseen? Tälleen siis pienenä pintaraapaisuna tekoälyn maailmaan. Tämä on helkatin mielenkiintoinen aihe ainakin itselleni, ei niinkään sen tekniikan osalta, vaan sen vaikutuksista ihmisten elämään ja siihen miten jälleen kerran tullaan apinaa koijaamaan.

Paremmistosta

Mikä oikein meni pieleen?

Eri teorioita siitä, miksi nykypäivänä asiat eivät ehkä ole läheskään niin hyvin kuin muille esitetään on useita. Jokainen niistä selittää tietyn osa-alueen ongelmasta, samalla kun jättää huomiotta merkittäviä paloja kokonaisuudesta. Tämä on toki helppo kuitata sillä, että kyseessä on niin laaja ja monimutkainen asia, ettei sitä voida selittää tuosta vaan. Toisaalta taas jos asiaa ei voida selittää yksinkertaisesti, se tarkoittaa sitä että emme liioin ymmärrä asiaa vielä tarvittavalla tasolla. Jos taas oikoo mutkia suoriksi, on helppoa selittää asia ja yksinkertaistaa se johonkin omaan tarinaan sopivaan pahikseen. Jos poliittista kenttää katsoo, vasemmalta katsottuna syyllinen on valkoinen lihaa syövä heteromies, siinä kun oikealta katsottuna se taas on ”woketus” joka on pesiytynyt kaikkialle korkeampaan kyltyyriin ja koulutukseen. Kumpainenkin ryhmä taas katsoo kieroon ”populisteja”, jotka pelaavat ”tavan kansa” kortilla vaikka se tavan kansa ei asiaa heidän tavallaan ajattelisikaan. Tavan kansa kun näkee asiat juuri sillä tavalla, kun heidän omaan asemaansa sitoutunut korkeampi auktoriteetti heille median kautta kertoo. Katsoo melkeinpä mitä tahansa tutkimusta ja kyselyä asiasta, jostain syystä se sama luku pomppaa esiin joka kertoo sen karun (vissiinkin) faktan, että noin 80% ihmisistä ei vaivaa päätään ajattelulla vaan ovat varsin tyytyväisiä kun heille kerrotaan kuinka jokaisessa kohdassa tulee toimia. Toisaalta, miksi pitäisikään vaivata päätään koska hyvän elämän voi elää täysin ilmankin?

Olen käyttänyt termiä ”paremmisto” useaan otteeseen aikaisemminkin ja se mielestäni sopii kuin nyrkki silmään kuvaamaan sitä joukkoa ihmisistä, jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin muut ja siksi oikeutettuja niin valtaan muiden ylitse kuin ansaitsemaan kaiken sen maineen ja mammonan joka heille kuuluu. Michael Sandel ja monet muut puhuvat kuitenkin meritokratiasta koska termissä ”paremmisto” on varsin negatiivinen sointi, mikä tietysti on musiikkia korville kun ulinasto siitä innostuu? Piikittely silleen, mistä tämä meritokraattinen ajattelu jossa osa on parempia ja täten oikeutettuja enempään sitten on kotoisin? Voisi kuvitella, että vasemmistossa näkemystä halveksuttaisiin kun puhutaan jatkuvasti tasavertaisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta jota täytyy tasata lajittelemalla ihmiset oikealla tavalla ja jakamalla sitten se varallisuus tasan, sen oikean arvon mukaan (joka vaihtelee lähes päivittäin). Mutta miksi ihmeessä tämä näkemys olisi oikein? No tietenkin siksi, että korkeassa asemassa olevat tutkijat yliopistoissa näin kertovat ja he kyllä tietävät asian, ovathan he lukeneet ja tutkineet asiaa ja täten… ovat… korkeammassa asemassa ja oikeutettuja sanelemaan muille heidän ylivertaisen näkemyksensä. Kun muistat kompata tätä korkeinta älymystöä ja heidän näkemyksiään, osa siitä hyveellisyydestä tarttuu myös sinuun! Kulttuurin ja akatemian kerma kun ei ole lainkaan meritokraattinen ja täten täysin epätasa-arvoinen asia…

Siinä kun oikeisto taas tietää, että vain kovat luonnontieteet ovat oikeaa tiedettä ja sosiologiat ja muut höpöhöpöä ja mielipidekirjoituksia, koska niitä ei yleensä voida edes toistaa uusissa kokeissa. Täten ne oikeat tieteet ovat korkeammalla arvoasteikossa ja niitä tulisi tukea paljon enemmän! Kun on vielä valmistunut oikeasta koulusta ja kuuluu sopiviin kerhoihin, on selvästi parempi kuin rahvas ja täten asemaan perustuen oikeutettu enempään, etenkin varallisuuteen. Tietysti tyhmimmän valitseminen johtajaksi on yleisesti ajateltuna varsin huono idea, mutta jos ajatellaan niitä akateemisia opintoja miltä tahansa alueelta, törmätään siihen samaan ongelmaan kuin määrittämällä mikä eläin juoksee nopeiten laittamalla viivalle gepardin, norsun, ahvenen ja sorsan. Koulu, opiskelu noin ylipäänsä, arvostaa tiettyjä asioita enemmän kuin toisia, mittaa tiettyjä asioita varsin tarkasti valikoidulla tavalla ja tämän jälkeen antaa ihmisestä arvosanan, joka saattaa määrittää hänen koko tulevaisuutensa. Edelleenkin yksi huvittavimmista argumenteista eräässä keskustelussa joka itselle on tullut vastaan on se, kuinka näkemykseni oli väärä koska en ollut vissiin käynyt edes lukiota. Juu, en ole käynyt. Enkä pidä edelleenkään ketään parempana siksi, että hänellä on diplomi joka todistaa että hänellä on nyt jonkun auktoriteetin myöntämä todistus jostain asiasta. Jos itse pidät moisia lippulappuja arvossa, mulla on tuossa seinällä täysin yhtä viralliset paperit joista toinen sanoo nimeni alla filosofian tohtori ja toinen filosofian professori. Eli kuten Eric Cartman sanoisi: ”Respect my authoritah!”


Työelämä vain pahentaa asiaa

Jos koulun aiheuttama jako, ylimielisyys korkeammasta asemasta ja vinoon katsominen alempiarvoisia kohtaan ei vielä olisi kyllin negatiivinen asia, sama meno jatkuu työelämässä. Persvakoäijä ja pukupelle eivät meinaa sopia saman kahvipöydän ääreen mutta kumpainenkin saattaa samalla tavalla halveksua pöytään kahvia kantavaa lukiosta pudonnutta työharjoittelijaa. Kumpainenkin kun tietää tekevänsä oikeaa työtä, siinä kun se kahvit tarjoillut saattaa vinkata kaksikolle nurkkapöydässä istuvaa säälittävää nörttiä, joka tietokoneellaan tekee jotain mitä muut eivät tajua parhaalla tahdollakaan. Tietysti näiden kaikkien yläpuolella, samassa kahvilassa istuskeleva jantteri, on se selfietikun kanssa hääräävä vaikuttaja, jolla on miljoona seuraajaa instassa ja tusina sponsoria maksamassa kaikki viulut. Jos olisi pakko laittaa nämä ihmiset järjestykseen sen mukaan että ketä arvostat eniten ja ketä vähiten, mikä olisi oma järjestyksesi? Persvakoäijä, pukupelle, kahvilan harjoittelija, insinörtti vaiko somevaikuttaja? Teoriassa on täysin mahdollista, että he kaikki jopa tienaavat täsmälleen saman summan rahaa, käyttävät juuri saman määrän työtunteja sen ansaitakseen ja he saattoivat jopa omata saman koulutuksen. Miksi he saavat niin kovin vaihtelevan määrän arvostusta työstään?

Palkka pelaa merkittävää roolia siinä mitä ammattia arvostetaan ja mitä halveksutaan. Osassa se toimii suorassa suhteessa, osassa taas käänteisesti, eli kovinta palkkaa nostavinta saatetaan pitää lähinnä suurimpana persereikänä. Vasemmistolainen sanoisi helposti tässä kohtaa naisen euron olevan 80 senttiä, vaikka se ollaankin kumottu useampaan otteeseen. Mitä duunia kukin sitten päätyy tekemään jakaakin kansan moneen eri kastiin, vieläpä paljon vahvemmin kuin sukupuoli tai ”rotu”. Jostain syystä näemmekin ihmiset enemmän asemansa kautta kuin yksilöinä, mikä aiheuttaa varsin runsaasti negatiivisia tunteita kanssaihmisistä. Jos itsellä menee heikommin, itsensä syyttäminen vielä pahentaa asiaa mutta samalla omaa vastuuta ei voida täysin ohittaa - olemme jokainen oman onnemme seppiä, tietyissä kohdissa. Voittajan on taas helppo hymyillä ja kun itse sen asemansa omalla työllään mielestään ansainnut, se alhaalta kuuluva köyhien ininä vain naurattaa. Mutta mikä sen määrittää mikä työ on arvokkaampaa kuin toinen, oli se sitten puhtaasti palkalla mitattuna tai sitten arvostuksena kyseiseen ammattiin? Menisit sinäkin oikeisiin töihin… vai kuinka se kehotus menikään?

Entäpäs sitten ne, joilla koulussa meni heikosti eikä duunia liioin löytynyt, siis semmoista joka itseä kiinnosti, ovatko he sitten oikeutettuja… mihinkään? Selvästikään heillä ei ole mitään ylivertaista ominaisuutta että he olisivat onnistuneet sitä käyttämään hyväkseen ja pärjätäkseen tässä yhteiskunnan kilpailussa, joten miksi ihmeessä muiden ”kunnon kansalaisten” tulisi heitä elättää? Toisaalta yhden poliitikon palkalla voitaisiin palkata puolen tusinaa hoitajaa ja kun rivipoliitikko vastaa vaatimustasollaan koulutetun apinan ”käskystä painaa oikeaa nappia”-tasoa, miksi me edes tarvitsemme suuria määriä byrokraatteja pallottelemaan ihmisillä? Pohjoismainen malli kertoo, että kaikki ovat oikeutettuja hyvään pohjakoulutukseen, tasavertaiseen kilpailuun korkeammasta koulutuksesta ja työelämästä, jossa jokainen saa itse valita mitä tekee ja millä palkalla. Miksi todellisuus on sitten niin kaukana tästä ”kauniista ajatuksesta”? Melkein kuin meille kerrottaisiin kauniita satuja, ettei kansa herrojensa käskyihin kyllästyneenä nousisi valtaa vastaan… Onneksi se paremmisto kertoisi meille jos asia niin olisi että meitä huijataan, vaikkakin se sotisi täysin heidän etuaan vastaan?


Vapaus vai oikeudenmukaisuus?

Meillä on siis nykypäivänä kohtuullisen suuri joukko ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa oikeutettuja enempään kuin muut koska ovat jollain mittarilla parempia kuin toiset. Toisaalta taas jos yrittämisestä ja kovasta työstä ei palkittaisi, miksi ihmeessä kukaan vaivautuisi tekemään enää yhtään mitään jos raha tulisi taikaseinästä? Kukaan ei halua olla rahoittamassa muiden loisimista, mutta mikä olisi sitten se reilu tapa pitää se yhteiskunta ehjänä? Jos nimittäin eriarvoisuuden annetaan vaeltaa vapaana, saadaan aikaiseksi kaikenmoista kivaa lieveilmiötä, jossa se ”alin” kasti alkaa puremaan ylempänä oleviaan ja ainoastaan ne korkeimmalla tasolla olevat ovat suojassa, koska heillä on resursseja pitää ne ”loiset loitolla”. Yksi ratkaisu voisi olla todellakin aito vapaus, missä kukaan ei ole vallassa muiden yli. Ongelmana vaan on se, että tällöin ylemmässä asemassa olevat kokevat helposti oikeutuksen vieläkin enempään ja tekevät kaikkensa kasvattaakseen valtaansa. Ja tämän seurauksena alimmat kastit alkavat myös kapinoimaan… hetkonen, miten tämä eroaa sitten nykyisestä menosta millään tavalla? Meillä on siis varsin vapaa yhteiskunta, mutta se vapaus riippuu yksilön vallan määrästä. Oikeudenmukainen tämä malli taas ei juurikaan ole, mutta kenen mittari olisi sitten oikea että saataisiin oikeudenmukainen maailma? Jostain syystä vain paremmistolta kysytään näitä asioita ja vain heidän näkemyksensä on jollain tavalla merkityksellinen.

Meritokratia saattaa myös saada varsin kieroja käänteitä ja outoja ylemmyyksiä: tämä kauhia pandemia antoi tottelevaisuudesta meriitin, eli olet osa paremmistoa ja etuoikeutettu siihen ja siihen kunhan teet mitä käsketään. Ihmisille annettiin tottelevaisuuspassi, joka oikeutti normaaliin elämään siinä kun alemmat olennot haluttiin pakottaa pois jaloista kuleksimasta. Myöhemmin saman sai Ukrainan lipulla, ilmastohömpällä ja tietenkin sateenkaarilipulla. Ennen sitä vissiin kutsuttiin hyvesignaloinniksi ja monasti moista toimintaa halveksuttiin, mutta nyt se on uusi normaali ja pääset osaksi paremmistoa kunhan vain liputat oikean asian puolesta. Et tarvitse enää tietoa, et taitoa, et kykyä etkä edes varallisuutta ja voit katsoa muita halveksuvasti, vain koska omaat oikean mielipiteen! Tätä helpompaa reittiä yhteiskunnan huipulle ei ole ennen ollut tarjolla, joten ei ole ihme että niin moni siihen tarttuu. Ennen piti ankarasti opiskella, tehdä kovasti töitä ja olla ahkera että pääsi korkeaan asemaan. Apuna oli tietysti jos satuit syntymään oikeaan perheeseen ja kultalusikalla sait hyvät alkuasetelmat. Vielä kun voitit geenilotossa niin taivas oli rajana kuinka korkealla saatoit kavuta. Ja kun kaikki oikeat ruudut oli rastitettuna, olit parempi ihminen kuin muut ja ansainnut asemasi.

Mutta eihän kukaan halua tulla hoidetuksi huonon lääkärin toimesta tai viedä autoansa surkeaan korjaamoon. Haluamme parasta mahdollista laatua kaikessa ja ihmiskunta varmasti onkin hyötynyt suuresti jatkuvasta paremmuuden tavoittelusta. Ongelma ei olekaan se paremmuuden tavoittelu, koska voit itse pyrkiä olemaan parempi itsesi kuin olit eilen, eikä siinä ole mitään huonoa, vaan ongelma on siinä että sen kilpailun määrittämän paremmuuden johdosta kuvitellaan olevan oikeutettuja enempään kuin muut. Olet ansainnut asemasi, palkkasi, maineesi ja mammonasi koska sinä voitit. Reilua kilpailua ei ole olemassakaan, joten vaikka se matsi olisi kuinka asetettu alkuun, siihen lopputulokseen vaikuttaa suuri määrä asioita joista ei kukaan voi ottaa kunniaa itselleen ja sen ansiosta se ”ansaitseminen” on varsin kyseenalainen näkemys. Voidaanko tätä sitten koskaan korjata on taas asia erikseen, mutta esimerkiksi yksi idea jolla niin työt kuin koulutuspaikat jaettaisiin voitaisiin mielestäni harkita: jokaiseen asemaan olisi jokin raja, jonka ylittäneiden joukosta arvalla vedetään kuka sen paikan saa. Näin julkiset työt jaettiin Ateenan demokratiassa aikoinaan, joten mikäettei se nyt toimisi? Ehkäpä olisi mahdollista yhdistää niin vapaus kuin oikeudenmukaisuus, mutta se onnistuu vain silloin kun ei ole olemassa tahoja, jotka kuvittelevat olevansa oikeutettuja valtaan muiden ylitse koska heidän asemansa vuoksi sen ansaitsevat.