tiistai 24. heinäkuuta 2018

Pian taas äänestetään väärin


Miksi sama meno jatkuu vuodesta toiseen?

Siinä kun tekstini "Silta yli synkkien vesien" tutki ilmiötä yleismaailmallisesti, ajattelin että tämä väärinäänestäminen kaipaa ihan oman mietinnön. Suomen parlamentaarinen järjestelmä taisi täyttää samat sata vuotta siinä kuin Suomikin, joten onkin melkoinen saavutus että joka kerta on ainakin osan mielestä äänestetty väärin joka ikinen kerta. Sama kaava on toistunut jo siis aika moneen kertaan, eli median saattelemana kansanedustajaksi halajavat ovat jatkaneet usein vuosia kestäneitä vaalikampanjoitaan, tyrkyttäen itseään kansalle hyvänä ehdokkaana. Kaikilla ei tietenkään ole samat arvot ja kannat eri asioihin, eli demokratian kannalta jokaiselle pitää jotain tarjota. Ja ne väärin äänestäneet eivät tietenkään ymmärtäneet mikä se heidän oma etunsa olisi - joten kaikki muut paitsi juuri itse äänestivätkin ainakin osittain väärin. Melkoisen tyhmiä nuo muut suomalaiset?

Ongelma onkin kaksijakoinen. Ensinnä on demokratian yleinen (väärin)ymmärrys, eli kansanvalta muuttuukin arkikielessä tarkoittamaan "enemmistön valtaa". Äänestämällä siis se oma kanta enemmistöksi, tällä enemmistöllä olisi oikeus määrätä kaikille miten pitää elää. Kansanvalta onkin siis muuttunut enemmistön diktatuuriksi ja kaikki väärin äänestäneet saavatkin syyttää itseään väärästä tuloksesta. Mitäs ette äänestäneet oikeen, oma vika jos maassa on asiat huonosti - syy on siis väärin äänestäneissä. Syitä etsitään joka suunnasta ja media onkin passeli syntipukki (oikeutetusti, mutta virheellisestä oletuksesta miksi... mutta palataan siihen tuonnempana) kun se juuri sillä hetkellä vallassa ollut väärän puolen lehdistö pilasi koko homman. Jos kaikki olisivat vain juuri oikealla tavalla asioita näkeviä, olisivat kaikki ongelmat jo korjattu oikein äänestämällä! Paitsi että ei...

Kun yleisesti hyväksytään enemmistön diktatuuri, onko mikään ihme että enemmistön diktatuuri muuttuukin harvainvallaksi huomaamatta? Suomen edustuksellinen demokratia ei ole demokratiaa, eikä edes enemmistön diktatuuria, vaan harvainvaltaa puolueen johtajien ja heidän eturyhmien kesken. Yksittäinen ehdokas, jolle se ääni annettiin, ei omaakkaan pätkääkään valtaa vaan kaikki se äänestystuloksen mukainen valta menee puolueelle. No okei, ei hätää kun se puolue sentään tekee mitä lupasi, eikös? Tulokset viimeiseltä sadalta vuodelta kertovat hieman toista tarinaa - vaalilupauksia on petetty mennen, tullen ja palatessa jokaisen puolueen osalta. Väärin äänestäminen ei siis vaikuttanutkaan ongelmaan niin paljoa, se vain määritti mitkä puolueet saivat vuorollaan riistää kansaa ja antaa kavereilleen. No mutta sata vuotta sitten ei ollut internettiä eli vapaa tiedonkulku oli hyvin rajallista. Nythän somen aikakautena moisista ongelmista päästään heittämällä eroon kun kansa saa oikeaa tietoa, eiköstä?


Voisiko asiaa muuttaa?

Lyhyesti: ei, ellei mediaa saada muuttumaan. Media, saatika vallassa olevat eivät halua että moisista asioista puhutaan. Propagandan ja indoktrinaation avulla kansa onkin saatu suojelemaan järjestelmää, joka sortaa heitä surutta. Jos niitä oikeita ongelmia (sananvapaus, demokratia ja vallan jako) nostettaisiin julkiseen keskusteluun, voitaisiin näitä ongelmia hitaasti korjata sitä mukaan kun niille löydetään parempia ratkaisuja. Vaikeista asioista ei kuitenkaan haluta puhua julkisesti, eikä usein edes somessa - vakavat aiheet kun vaativat hieman enemmän keskittymistä. Keskusteluja ei usein kuitenkaan aloiteta siitä syystä, että kansalta pimitetään moiset kiistanalaiset aiheet kuten tässä esiin nostetut asiat. Tämä pimitys tapahtuu niin valtamedian kuin tavallisten ihmisten osalta. Otetaan esimerkki...

Kun tämä teksti on lopulta valmis, laitan sen jakoon somessa. Muutama kymmenen ihmistä lukee sen ja muutama jakokin saattaa tapahtua. Jaettuina tekstiä luetaan luetaan toiset muutaman kymmentä kertaa ja aina kun se jaetaan uusiksi, se tullee saamaan kymmeniä lukukertoja. Vuodessa puhutaan siis mahdollisesti tuhannesta lukukerrasta, joista sillä on vaikutusta ehkä... 1%-2% sen lukeneista? Mutta, jos kirjoittaisin samankaltaisen tekstin ja syyttäisin täysin yksipuolisesti joko oikeistoa tahi vasemmistoa kaikista maan ongelmista, veikkaisin lukukertojen kymmenkertaistuvan. Näin en kuitenkaan mene tekemään, koska paskaa puhumalla ei tätä maata korjata... Onko siis moisella tekstillä, joka "uppoaa" ehkä pariin tusinaan ihmistä sitten mitään vaikutusta? Ehkä, jos se sattuu osumaan juuri oikeaan tahoon joka räjäyttää koko homman julki. Tosin siihen asti opettelen lypsämään lentäviä lehmiä...

Olen nähnyt lukemattomia kirjoituksia, jotka syyttävät sitä vastapuolta ja mediaa ongelmista ja jotka leviävät kulovalkean tavoin netissä. Paitsi että, ne leviävät somen rakenteen vuoksi vain samanmielisten seinillä jolloin uutta altistusta ei juurikaan tapahdu. Jos 100.000 oikeistolaista lukee vihervasemmiston haukkumistekstin, he tulevat äänestämään oikeistoa siitäkin huolimatta näkivät he sen tekstin tai ei. Valtamedia tavoittaa miljoonia yhdellä kertaa ja heidän propagandaansa myötäilevät (tai vastustavat) kirjoitukset ovat usein niitä jotka lähtevät leviämään. Ja mitä sillä saavutetaan? Median luoma illuusio valedemokratiastamme vahvistuu entisestään. Väärin äänestäminen siis jatkuu kaikessa rauhassa.


Niin että voiko sitä muuttaa?

Ensimmäisen linkin takaa löytyvän tekstin kommenteissa ehdotettiin huumorin käyttöä sanoman levittämisessä. Se toimiikin kohtuudella ja tästä loistavana esimerkkinä oli George Carlin. Hänen loistava ja erittäin viiltävä poliittinen komediatyylinsä upposi varmasti moneen, mutta veikkaan että sanoman uppoamistahti oli sitä samaa parin prosentin luokkaa. Mutta, kun kuulijoita on miljoonia, se parikin prosenttia on aika hemmetin monta ihmistä. Poliittista komediaa toki Suomessa tehdään, mutta sitä käytetään lähinnä illuusion pönkittämiseen haukkumalla sitä vastapuolta. Hauskaa, toki. Vaikutus kansaan? Niinpä... Nauru kuitenkin pidentää ikää, eli komedia on silti plussan puolella vaikka se pelaakin vallassa olevien plakkariin.

Mitä tässä muutaman vuoden aikana on tullut politiikasta opittua on ehdottomasti se, että ihan jokaisessa puolueessa on niitä henkeen ja vereen puoluetta kannattavia, jotka varmasti tämänkaltaisen tekstin luettuaan ovat jo valmiiksi niin naama punaisena, ettei kannata kovin paljoa enää heittää bensaa aatteen liekkeihin. Heidän kanssaan onkin turha edes yrittää asiasta keskustella, koska syy kaikkeen pahaan on jo 100% selvä - vastapuoli ja kaikki ne idiootit jotka äänestivät väärin. Juuri se oma puolue tietää miten asiat hoidetaan, äläkä edes kuvittele kehtaavasi sanoa edes pienintä poikkipuolista sanaa suuresta johtajastamme, helvetti!

Väärin äänestetty vaiko läpimätä systeemi? Äänestämällä annetaan peukutus järjestelmälle, jossa se ääni valitsee puhuvan pään mutta mihinkään muuhun et voi vaikuttaa. Mutta kun se on kansalaisvelvollisuus äänestää ja vain äänestämällä voit vaikuttaa ja se syy on väärin äänestäneissä kun vuodesta toiseen kansalta otetaan ja rikkaille annetaan! Median indoktrinoima "hyvä ihminen" osaa tässä kohtaa syyttää moista kirjoitusta salaliittoteoriaksi ja neuvoo ostamaan foliota hattuun. Itsenäisesti ajatteleva ihminen lukisi tekstin, tutkisi väitteet itse ja tekisi omat johtopäätöksensä. Piisaisikohan pussillinen herneitä jokaiselle tekstin lukeneelle, jotka vetivät yhden jos toisenkin herneen nenäänsä kun "demokratiaa" tahi "the puoluetta" taas loukattiin? Toivotetaan kuitenkin loppuun kaikille tasapuolisesti hyvää ja riittävän lämmintä kesänjatkoa.

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Hybridisotaa SuomiAreenalla 2018


Mikä sitten on se herrojen mukainen hybridiuhka?

Aloitetaan siis asian määrittämisestä. Maaliskuinen tekstini "Suomalainen hybridiuhka" meni näköjään aivan metsään, tai sitten täysin kohdalleen, riippuen miten asian ymmärtää. Suomiareenalla hybridisotaa yritettiin kovasti määritellä ja noin tusinan eri vastauksen jälkeen tulos oli jotain tähän suuntaan: Luottamuksen menettäminen ja sekasorron aiheuttaminen, vaikuttaminen muiden asioihin ilman kiinnijäämistä, valeuutisia oikeuttamaan jonkin muun toiminta tai joku isompi agenda piilossa oleva operaatio. Jos nämä huonot selitykset yhdistää, saataisiin kai jotain tyyliin: Monitahoinen (siitä sana hybridi) uhka, jossa jokin taho yrittää heikentää alueen puolustuskykyä mahdollista jatkohyökkäystä vastaan. Informaatiosodankäynti kuulostaa niin viimevuotiselta termiltä, mutta se kuvaisi suurinta osaa annetuista uhkakuvista - ei pidäkkään määritellä termiä "hybridisota" missään tapauksessa kunnolla, koska sekin olisi hybridisotaa kun osoittaa vallanpitäjien olevan niin kyvyttömiä etteivät saa edes yhtä sanaa määriteltyä.

Entäs mitkä ne suurimmat hybridiuhat Suomessa ovatkaan? Jos otetaan vaikka 10 kauheinta ja useimmin mainittua uhkaa, ne olisivat suunnilleen tässä järjestyksessä: Venäjä, Venäjä, Venäjä, Venäjä, Islamistit, Venäjä, Venäjä, Trump, kansalaiset kertomassa vääriä asioita netissä ja Venäjä. Malliesimerkiksi annettiin onnistuneesta hybridisodasta Krimin kriisi, Trumpin valinta presidentiksi, Brexit ja valemediat. Onnistuneita torjuntavoittoja taas olivat Macronin valinta presidentiksi, pienien vihreiden miesten puuttuminen ja ne useat torjutut kriisit mistä ei kukaan kuullutkaan mitään koska meillä on niin hyviä hybridikriisinhallintajoukkoja. Kova tekemisen meininki siis ainakin oli, jos ei muuta. Kun uhan aiheuttaja jo tiedetään, kuinkas sitten niiden uhkien todellinen vaarallisuus tavalliselle kansalaiselle?

Eli kuinka vaarallisia tai yleisiä nämä moiset uhat ovat? Pelastuslaitoksen mukaan nämä uhat vaativat resursseista noin parin prosentin verran kaikista tehtävistä, joten tästä voisi jo vetää johtopäätöksen aiheen olevan aika karusti liioitellun mediassa. Poliisi toki varoitteli kovasti kuinka disinformaatio voi aiheuttaa suuren hybridiuhan, mutta käytännön haitta tavalliselle kansalaiselle taitaa siinä jäädä lähinnä mielen pahoittamiseen. Maalaisjärjellä kuulemma selviäisi lähes kaikista tavallisista hybridiuhista (sähkö/vesi/ruoka katkokset) mutta kansan varautuminen tulevaan ei olekaan tämän koko propagandakampanjan tarkoitus. Voisi kuvitella että mahdolliseen uhkaan varautuminen olisi ollut koko homman pääagenda, mutta näyttää vahvasti siltä että tarkoitus oli vaan valmistautuminen tulevaan jota ei voida millään välttää.


Lainmuutos on ainut mahdollisuutemme selvitä

Tiedustelulaki, siis urkintalaki, on perustuslakia myöden kansalaisten oikeuksia muokkaava lakimuutos jossa turvallisuutta parannetaan vapauksia rankasti rajoittamalla. Ja se jos mikä oli hybridivaikuttamista, jos syyttää urkintalakia urkintalaiksi. Lakiehdotusta en ole sen tarkemmin vielä tutkinut, mutta puheista sai vahvan vaikutelman että mukaan saadaan myös semmoinen kohta, missä moisesta hybridivaikuttamisesta voitaisiin pistää linnaan... tai ampua vaikka tykillä, koska armeija voidaan kutsua myös apuun hybridiuhassa jo 2017 alusta lähtien. Kun isoveli valvoo kaikkea mitä teet, voidaan esimerkiksi radikalisaatio estää lähes kokonaan, vaikkakin suurin syy sille on työttömyys. Olisiko se sitten Aktiivimalli 3 missä työttömät jotka valittavat työttömyydestä pistetään putkaan?

Selväksi esityksissä tuli myös se, että turvallisuudentunne on tärkeämpi kuin itse turvallisuus. Huoltovarmuus on oikeasti retuperällä, mutta ei nyt siitä oikeen saisi puhua kun kaikki rahat halutaan tuhlata muualle kuin kansan suojeluun. Auttasitta naapureitanne, me ei viittitäis vaivautua kun sillä ei voi tienata. Siksi vapaa informaatio nähtiin joka kohdassa suurimpana uhkana - propagandalla tehdään tyytyväinen ja tietämätön kansa ja se on hyvä juttu. Oikean tiedon levittäminen nähtiin siis kansan mielialaa heikentävänä asiana ja ongelmien korjaamisen sijaan olisi syytä piilottaa kaikki ongelmat ja tukkia kaikki asiasta puhuvat suut. Näin ystävällisiä ja luotettavia edustajia meillä sielä vallassa nytkin on - eikö tullutkin jo paljon turvallisempi olo? He välittävät, ettei sinun tarvitse valittaa huonoista asioista ja ongelmistasi.

Saadakseen urkintalain läpi, tarvitaan 5/6 enemmistön kannatus eduskunnassa. Tätä lakiehdotusta kuvailtiin että se on yhtä paksu nippu kuin sote-muutos (900 sivua ja risat)... ja vähintään yhtä loistavaa työtä, veikkaisin. Mikä voisikaan mennä pieleen? Vielä siis ehditään asiaan vaikuttamaan, koska kyseistä äänestystä ei näillä näkymin olla ihan heti järjestämässä. Tai no, ehdittäisiin jos Suomessa olisi edes oppositio kansan puolella, mutta siitä puhuminen on hybridiuhka kansalliselle turvallisuudelle... Jos Suomen päättäjät ottavat oppia Ameriikan menosta, tullaan vielä ennen vaaleja näkemään uusi terrori-isku jonka jäljiltä löytyy runsaasti hybriditodisteita ja kansan hurraamana urkintalaki vasaroidaan pikavauhtia läpi. Siinä kohtaa taitaakin olla paras laittaa pillit pussiin tämän blogin suhteen, ettei ole tankki pihassa yhtenä kauniina päivänä?


Propagandaa omaa kansaa vastaan

Ajatella jos Suomessa olisi laki, joka kieltäisi rangaistuksen uhalla vallassa olevien puhua paskaa kansalle? Samalla voitaisiin myös velvoittaa kansallinen media uutisoimaan asioista rehellisesti? Näinkin yksinkertaisin keinoin voitaisiin suurin osa hybridivaikuttamisesta estää. Kansan veroja voitaisiin myös käyttää oman maan turvallisuuden parantamiseen, mahdollisten riskien ehkäisyyn ja eri katastrofeista palautumisen nopeuttamiseen. Kun kuunteli noita areenan puheita ja esityksiä, tuli semmoinen kuva että tämä kaikki tiedetään ja ainakin joillain tasoilla virkamiehet tahtovat oikeasti parantaa kansansa mahdollisuuksia selvitä oikeista uhista. Suureen osaan uhista voitaisiin jo nyt reagoida ja tulevat ongelmat minimoida tai estää tapahtumasta. Ongelmat on siis tunnistettu, aiheuttajat tiedetään suhteellisen hyvin, keinojakin olisi, mutta...

Asioille ei haluta tehdä yhtään mitään vaan keksitään termejä kuten hybridiuhka ja syytetään muita itseaiheutetuista ongelmista. Tämä oli se Suomiareena 2018 saldo hybridiuhista. Poliisi, armeija, viestintävirasto, pelastuslaitos ja mitä kaikkea sielä olikaan edustettuna, tuntuivat olevan kohtuullisen hyvin kärryillä mitkä ne oikeat uhat ovat, mutta päättäjät olivat lähinnä pää persiissä syyttämässä kaikkia muita kuin itseään näistä uhista. Kenellekkään ei tullut vissiin edes mieleen estää ongelmaa syntymästä vaan kaikki kuullut ehdotukset olivat reagointeja jo tapahtuneeseen. Mutta näin oli käsky käynyt, joten mitään muutosta positiiviseen ei kannata odotella yhdenkään eduskunnassa istuvan taholta, se tuli kristallin selväksi.

Maalaisjärkeä ja mahdollisiin ongelmiin varautumista suositeltiin kuitenkin useaan otteeseen. Viikoksi tarvikkeita koko taloudelle selviytyä ilman kraanavettä, kaupassakäyntiä tahi sähköä ei ole lainkaan huono idea. Jos taas haluaa suojata hybridivaikuttamiselta itseään, laittaa television kiinni eikä lue somea - suurin osa siitä vaikuttamisesta kun tulee vallassa olevilta itseltään. Ja he haluavat että olet heistä täysin riippuvainen ihan kaikessa... paitsi kun tulee oikea katastrofi, silloin olet omillasi. Kumpi on siis mielestäsi suurempi uhka - huonot päättäjät vai kuvitteelliset trollit? Huonojen päättäjien mukaan huonoista päättäjistä puhuminen on se kaikista suurin uhka, oikeen hybridiuhka ja silleen. Olisi kait sitä itsekin tosin voinut päivän paremminkin käyttää kuin propagandaa kuunnellen? Lievähkö turhautuminen moiseen propagandapaskaan kun saattaa vaikuttaa tuotettuun tekstiin...

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Hommatkaa oikeita ongelmia


Sirkus

Suomen poliittinen kenttä on yksi iso sirkus, jonka pyörityksestä kansa joutuu maksamaan selkänahastaan karvaan hinnan. Tämä illuusio "demokratiasta" on vain irvikuva siitä mitä kansanvalta, eli demokratia, tarkoittaa, mutta niin kauan kuin sirkus pyörii ja leivän saa jonottamalla, on kansa hiljaa hyväksymässä nykymenon. Kun pian on taas vaalit tulossa ja kansa hurraa päästessään taas äänestämään laajasta valikoimasta neoliberalistien globalistipuolueen ehdokkaista. Puolueet ovatkin jo hyvissä ajoin aloittaneet osoittelemaan ongelmia kansan paheksuttavaksi, tosin heillä ei ole pienintäkään aikomusta yhtäkään niistä ongelmista korjata - sen on historia näyttänyt viimeisen 20 vuoden aikana karulla tavalla.

Sirkuksen suurin (mutta ei läheskään ainut) vetonaula ja ässä hihassa näillä globalisteilla on tällä hetkellä ilmastonmuutos ja kaikki siitä aiheutuvat ongelmat - eli siis kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat jotka voidaan edes etäisesti jotenkin selittää ilmastonmuutoksen syyksi. Pelastetaanhan siinä tietty koko maailmaa, kun jaetaan kansan rahat köyhiin maihin, että heillä on varaa muuttaa tänne kylmään pohjoiseen kuluttamaan moninkertainen määrä luonnonvaroja? Tämän riiston seurauksena köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu, joten sinne väliin jääviltä on otettava enemmän että voidaan jakaa poliitikkojen kavereille enemmän massia. Koska "pakolaistilanne" johtuu ilmastonmuutoksesta, eikä siitä että länsi kuluttaa miljardeja vuosittain pommittaakseen teltoissa aavikolla asuvia, kerrotaan että tätä luonnollista massamuuttoa ei voi pysäyttää tahi että äänestämällä juuri oikea ihminen se voidaankin pysäyttää.

Suurin ongelma on median mukaan Suomessa maahanmuutto, rasismi, köyhyys, sukupuolineutraalien paskahyysien puute ja vähemmistöjen oikeuksien poljenta. Varmasti jokainen niistä on suuri ongelma asiaa elintärkeänä pitävälle yksilölle, mutta loppujen lopuksi nämä olisi joko korjattavissa lähes välittömästi (jos tahtoa olisi) tai ne on paisutettu ja vääristelty täydellisesti. Mutta hyvä sirkus niistä saadaan sen takia, että ne nostavat tunteet pintaan jokaisella ja vain tunteella on väliä kun järki on jättänyt. Sattumaa? Ei - indoktrinaatiota alusta pitäen. Kaikista pienistä asioista saadaan aikaiseksi someraivo, mediakohu ja poliitikot puhumaan areenalla "tärkeistä näkökulmista", mutta niitä isompia ongelmia ei haluta nostaa pöydälle. Miksei muka? Koska se pilaisi koko sirkuksen...


Kolme suurta ongelmaa

1) Täydellinen demokratian puute. Demokratiassa valta on kansalla. Edustuksellisessa demokratiassa puoluekurin kera, valta on muutamalla puolueen pomolla, jotka eivät ole vastuussa kansalle vaan omille herroilleen. Kansa saa valita puhuvat päät, mutta päätösten tekoon heillä ei ole mitään sanottavaa. Virkamiesarmeijat käskytetään ylhäältä säätämään pelisäännöt juuri kuten ne oikeasti vallassa olevat tahtovat. Sitova kansanäänestys ei tosin asiaa korjaisi, ellei kohta 3 (alla) olisi ensin ratkaistu. Mutta kun jo puolueiden lupausten pitämisen vaatiminen on liikaa pyydetty, miten ihmeessä ihmiset voivat kuvitella että se heidän ehdokas jolle valtansa antoivat voisi muka tehdä yhtään mitään demokraattista (eli kansan haluamaa) päätöstä?

2) Vallan jaon puute. Oikeuslaitos, poliisi, hallitus ja eduskunta kuuluisivat olla täysin erillisiä osia, joiden yhteistuloksella luodaan oikeusvaltio. Suomessa on poliittinen poliisi (johto) ja oikeuslaitos tekee mitä sen käsketään. Hallitus ja eduskunta taas suhmuroivat keskenään ihan vapaasti. Kun yksi taho määrää kaikkia oikeusvaltion osia, se ei ole enää oikeusvaltio. Lain kuuluisi olla kaikille sama ja tämä voisikin toteutua, jos lain luominen, toimeenpano ja tulkinta olisivat kaikki erillisiä ja toisistaan riippumattomia elimiä - kuten niiden väitetään olevan. Kaikkien vallan osien tulisi olla ilman mitään sidonnaisuuksia toisiinsa saatikka muihin tahoihin - he kaikki ovat vastuussa vain kansalle, demokratia ja silleen...

3) Sanan- ja lehdistönvapauden puute. Oikeaan demokratiaan kuuluisi täysi sananvapaus ja lehdistö, joka ei kumartelisi kaikki samaan suuntaan. Suomessa ei sananvapautta juurikaan ole ja valtalehdistö kumartaa samoja herroja kuin muutkin vallassa näkyvästi olevat. Jokainen mielipide ja jokainen kanta tulisi olla vapaasti keskusteltavissa, jolloin ihmiset voisivat muodostaa itse oman kantansa ja siten olla osa yhteiskuntaa - eikä vain nukke tahi orja herrojensa piiskan armoilla. Koska Suomen lehdistö on tarkasti vallan hallussa, se estäisi tehokkaasti minkä tahansa suoran demokratian kaltaisen kansanäänestyksen. Ei nyt sinällään että suoraa demokratiaa olisi mikään taho ajamassakaan...


Tarttisko siis tehdä jotain?

Ongelma voidaankin kiteyttää poliittisessa keskustelussa tähän: Yksikään nykyinen valtapuolueen poliitikko ei uskalla sanoa, saatikka tehdä, yhdellekään noista oikeista ongelmista yhtään mitään. He puhuvat lillukanvarsista ja keksityistä tahi itse aiheutetuista ongelmista ilman pienintäkään aikomusta niitä koskaan korjata. Samalla yksikään noista oikeista ongelmista puhuva ihminen ei tule koskaan nousemaan nykyisessä järjestelmässä valtaan että voisi niitä yrittää korjata - järjestelmä osaa suojella itseään, koska se on niin rakennettu. Kun peli on jo valmiiksi sovittu, ei sitä peliä pelaamalla voi sääntöjä muuttaa... on vaihdettava peliä. Vai olenko aivan hakusassa? Onko joku, jossain, saanut ilman vallassa olevien lupaa vaihdettua järjestelmän kansalle suosiolliseksi ilman sääntöjen vaihtamista (väkisin)?

Ei se noin ole! Suurimmat ongelmat ovat pankkimafia, oligarkit, EU, terrorismi ja mitäkaikkea. Ongelmia, toki, mutta voidaanko niihin vaikuttaa suoraan? Ei, mutta jos korjaisimme demokratian, kuinka kävisikään noille ongelmille? Rahanluonti palautuisi kansan päätäntöön, itse päättäisimme kuka maahan sallitaan ja millä pelisäännöillä KAIKKIEN tulee toimia. Yhtäkään näistä ongelmista, nykyisessä mittakaavassa, ei olisi jos kansalla olisi valta. Mutta ei, valta on niillä oligarkeilla ja pankkiireilla, jotka päättävät kaikesta puolestamme. Ja he valitsevat mistä saamme puhua sekä millä tavalla. Ja heidän luomassa illuusiossa me elämme, uskoen että Suomi on demokraattinen oikeusvaltio koska saamme jälleen kerran äänestää uudet rosvot viemään rahamme omille kavereilleen.

Tätä on se aito yhteiskunnan evoluutio - ylhäältä ohjattua orjuutusta kaikille kansoille. Kaiken vallan vieminen pois kansalta ja harvojen haltuun. Tätä samaa ongelmaa ovat vallassa riippuvat yrittäneet ratkaista vuosituhansia ja näyttääkin siltä, että siihen tarvittiin vain täysin vapaa tiedon saanti ja kulku että se illuusio kyettiin levittämään riittävän laajalle koko maailmaan. Mutta kukapa sitä narria kuuntelee, kun pian päästään äänestämään! On tämä politiikka niin mukavaa, eikös? Ai niin, meinasi unohtua... millä sitten asia voitaisiin korjata? Sananvapaudella.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Neoliberalismi määriteltynä


Nomenclature

Että asian voi käsittää, on sille oltava käsite. Että voidaan edes kuvitella puhuttavan samasta asiasta, on asiat nimettävä (Nomenclature eli termistö/nimikkeistö) ja sitten määriteltävä. Neoliberalismista puhuttaessa termiä käytetään kuvaamaan milloin mitäkin asiaa, joka liittyy jollain tavalla politiikkaan, liberalismiin ja usein myös kulttuurimarxismiin. Virallista selitystä on asiasta turha etsiä, koska osana neoliberalismin aatetta on sanojen merkityksen tahallinen vääristely. Siksi tekstissä annettu määritelmä täsmää lähinnä omiin teksteihini tästä aiheesta. "Neoliberaali maailmanjärjestys" oli edellinen yritykseni selittää asiaa mutta siitä jäi paljon puuttumaan. Valjastetaan siis jälleen sanan voima käyttöön.

Neoliberalismi on (poliittinen) aatesuunta, joka on kameleontin tavoin kykenevä naamioitumaan aina tilanteeseen tarvittavalla tavalla. Pohjimmillaan neoliberalismin tarkoitus on orjuuttaa kaikki kansat palvelemaan pientä kansainvälistä eliittiä/klikkiä. Kilpailu on neoliberalismin ydin, jota markkinoidaan kaikin keinoin positiivisena asiana mutta jätetään kertomatta että kilpailu on täysin järjestäjien manipuloima. Kulttuurimarxismi ja propaganda taas ovat keinoja millä neoliberalismia ajetaan. Neoliberalismi onkin yhdistelmä eri aatteista tarkkaan valituista osista - ne kaikista tehokkaimmat ja samalla kaikista haitallisimmat tavallisten ihmisten kannalta.

Kameleontin luonteensa neoliberalismi paljastaa heti kun päästään kiinni politiikkaan. Jokainen oikeistolaisena itseään pitävä osaa syyttää vasemmistoa, eli kommunismia ja sosialismia kaikesta pahasta maan päällä, mutta jos katsoo mitä kommunismi ja sosialismi tarkoittavat, ei niillä ole juurikaan tekemistä asioiden kanssa joihin niillä osoitetaan - uuskieltä. Jokainen vasemmistolaisena itseään pitävä taas syyttää oikeistoa eli kapitalismia kaikesta pahasta, missä he ovat lähes yhtä väärässä kuin oikeistolaiset vasemmistoa syyttäessään - sillä erotuksella että kilpailu on vahvasti kapitalismin osa eli nyt haukutaan edes hieman oikeaan suuntaan. Tämä kaikki on taas mahdollista median luomalla illuusiolla "demokratiasta", yhdistettynä tehokkaaseen indoktrinaatioon jo lapsesta pitäen.


Kulttuurimarxismin päivitetty versio

Yksi ensimmäisistä teksteistäni käsitteli jo tätä asiaa, mutta kertaus on opintojen äiti. Kulttuurimarxismia osaa jo usea syyttää, ihan oikeaoppisesti, monesta nykymaailman ongelmasta. Kaikki vanha ja kansaa yhteen keräävä on tuhottava että tilalle kasvaisi ... harmaa, hajuton ja mauton ihmismassa orjatyötä varten ja herrojensa iloksi. Hävitettävien asioiden listalla on niin koti ja perhe kuin uskonto ja isänmaa. Mikään, mikä voisi yhdistää ihmisiä, on tuhottava sillä perusteella, että vain täysi erilaisuus onkin se joka yhdistää kaikki ihmiset yhdeksi massaksi. Globalismi, eli kaikkien kansojen yhteentuonti, vaatii kuitenkin useita portaita ennen kuin se on mahdollinen - siksi ensimmäisenä tuhotaan perheet ja isänmaat, sekä kaikki uskonnot jotka eivät sovellu enää orjuuttamiseen. Perheistä ja uskonnoista ei tarvinne tarkemmin edes selittää...

Isänmaiden tuhoamiseen taas on valjastettu Eurostoliitto kokeiluksi usean maan yht'aikaisesta hajottamisesta. Neoliberaali globalistipuolue, eli KAIKKI Suomen valtapuolueet, ajavat omalta osaltaan samaa politiikkaa, mutta homman toimivuuden takaamiseksi illuusio valinnasta ja vallan vaihdosta on tarpeen. Yksi porukka haalii yksityisiltä omaisuuden ja tuotantovälineet valtiolle, toinen porukka taas yksityistää ne globaaleille oligarkeille vuorostaan. Koko maa on myytävänä, kansa mukaan lukien. Yhteinen työkalu heille onkin verotus, jonka painopistettä vaihdellaan että säilyy mielikuva siitä että äänestämällä asioihin voi vaikuttaa. Jäsenet puolueissa ovat pääosin autuaan tietämättömiä tästä kusetuksesta, koska muutoin he eivät kykenisi toimimaan osana koneistoa eli kiiltokuvapoikana/tyttönä kansalle. Korkeammilla palleilla puolueissa olevat tuntuvat kovin vaihtelevasti ymmärtävän asian, mutta osaavat kuitenkin toimia halutulla tavalla kuten kiltin marionetin kuuluukin. Puoluekuri, korruption piilottelu ja sananvapauden riisto kuuluvat Suomen neoliberaalille globalistipuolueelle. "Otetaan kansalta ja annetaan kavereille" sopiikin jokaisen puolueen sloganiksi, mutta jostain syystä sitä ei käytetä...

Onkin outoa, ettei kansa ole herännyt vieläkään siihen ettei oikeistolaisena itseään myyvät puolueet tee edes auttavasti oikeistolaista politiikkaa, samalla kun punavihreät eivät ole punaisia (vasemmistoa) saatikka vihreitä (luonnon puolella) teoissaan. Keskusta ja RKP ovatkin siitä rehellisimpiä puolueita, että he molemmat ajavat häikäilemättä omien eturyhmiensä etuja ilman turhia selittelyjä. Keskusta jakaa kansan omaisuuden maakunnan herroille ja sukulaisille, RKP taas ajaa kielipolitiikkaa - kummallekkaan ei ole millään muulla yhtään mitään väliä. Ja entäs ne persut? Kontrolloitu valeoppositio johtajanaan (sekä nykyinen että entinen johto) portinvartija kerää lokalistit (globalistien vastakohta) joukkoonsa, ettei vaan pääse muodostumaan oikeaa oppositiota. "Ei se noin ole!"-huudot kuuluvat jo tänne asti... joka suunnasta. //sarkasmi alkaa// Ei, ei tietenkään ole. Siksi kaikki onkin Suomessa niin mallillaan. //sarkasmi päättyy//


Mitä tämä merkitsee?

Tavalliselle kansalaiselle neoliberalismi merkitsee orjuutta ja kurjuutta, kilpailuksi naamioituna. Mitä korkeammassa asemassa olet, sitä enemmän taas pääset nauttimaan kaikista niistä eduista, mitä muiden kustannuksella elämisestä saakaan. Tämä kaikki naamioidaan sitten "luonnolliseksi" yhteiskunnan kehitykseksi jolloin sen vastustaminen on vain foliohattujen ja hullujen (sekä narrien) hommaa. Asiassa ei vaan ole mitään luonnollista vaan se on kaikki ylhäältä ohjattua. Onko jokainen pieni yksityiskohtakin sitten ylhäältä saneltua? Ei, tietenkään, mutta jokainen koneiston osa toimii automaattisesti ja itsenäisesti saman ideologian ohjekirjaa omalla tavalla noudattaen. Esimerkkinä: journalistit.

Entä voiko neoliberalismille tehdä tavallinen tallaaja jotain? Voi, koska koko homma rullaa rahan voimalla. Kukkarolla äänestäminen ja äänestämättä jättäminen ovat tiedon jakamisen ohella ne merkittävimmät keinot mihin jokainen kykenee pienellä vaivalla. Yleinen luulo, että äänestämättä jättäminen olisi valtaa pitävien eduksi onkin iskostettu vahvasti Suomalaisiin - tämä vaan ei pidä paikkaansa. Äänestämällä sanot hyväksyväsi nykyisen "demokratian" ja annat valtasi niille, jotka äänestystuloksen mukaan saavat eniten ääniä. Eli siis neoliberaalit globalistit... Mutta, kukin tavallaan.

Onko antamani määritelmä neoliberalismille sitten oikea ja ainut? Ei, vaan se on minun määritelmäni asiasta ja "oikea" lähinnä vaan siinä mielessä että se on olemassa. Ja kun se on olemassa, sitä voi jokainen tutkia ja verrata omaan määritelmäänsä. Neoliberalismille on siis annettu nimi ja määritelmä, jolloin siitä voidaan keskustella. Ei siis lopullinen määritelmä tai totuus, ainoastaan kiintopiste josta päästään alkuun. Käsite, että asia voidaan käsittää.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Silta yli synkkien vesien


Tai "Miten saadaan "tavis" heräämään?"

Aikaisemmissa teksteissäni tätä asiaa on jo hieman pohdittu ja sivuttu, esimerkiksi: "Kyseenalaistamisen veteen piirretty viiva", "Muihin kuin itseesi et voi vaikuttaa?" ja "Autuas tietämättömyys vs. illuusiossa eläminen". Mistä on siis kyse? "Red Pill", eli Matrixista lainattu vertaus heräämisestä todellisuuteen illuusiossa elämisen sijaan. Kuinka syvälle kaninkoloon se jokaisen oma matka johtaakaan, riippuu lukemattomista asioista. Osalle "Red Pill" on jo se, että valtamedia ei ehkä kerro ihan kaikesta totta ja ehkä ne poliitikotkin saattavat valehdella. Mentiin siitä "virallisesta totuudesta" kuinka kauaksi tahansa, se ensimmäinen askel sille vaappuvalle sillalle on aina se kaikista suurin ja vaikein. Yleensä kuitenkin se ensimmäinen askel tapahtuu omasta tahdosta riippumatta, kun jokin ulkopuolinen taho tulee ja törkkää naama edellä pimeyteen. Naama edellä ja sokkona laskeutumisen lopputulosta on vaikea ennustaa.

Kun paska osuu tuulettimeen, on ihmisellä useita eri keinoja selviytyä siitä shokista. Useimmat järkeilevät asian tavalla tahi toisella vain sattumaksi ja elämä jatkuu entisellään. Mutta osalle se outous, virhe matriisissa, herättää mielenkiinnon. Ja siltä tieltä ei usein ole enää paluuta siihen asti tavallisena pitämäänsä arkeen. "Miksi en ottanut sinistä pilleriä?" saattaakin tulla vastaan, kun alkuinnostuksesta pääsee näkemään edes vilaukselta kuinka sekaisin asiat ovatkaan. Tästä seuraakin kysymys: saisiko niitä muiden uskomuksia edes horjuttaa ja koettaa herätellä muita maailmaan, johon he eivät ole valmistautuneet? Aniharva punaisen pillerin napanneista liioin oli kuitenkaan siihen valmistautunut... Ihmiskunnan selviytymisen kannalta vastaisin että "Kyllä, saa ja pitääkin horjuttaa. Muuten ollaan kusessa."

Olisiko siihen alkushokkiin ollut mahdollista edes varautua? Periaatteessa kyllä, käytännössä ei niinkään? Nykymaailmassa median illuusio on niin vahva, että siinä voi elää koko elämänsä kertaakaan törmäämättä yhteenkään säröön. Pienestä pitäen kun on opetettu miten kuuluu "hyvän ihmisen" olla ja ajatella, ei tarvitse muuta kuin noudattaa käskyjä ja kaikki on hyvin. Ainakin siihen asti kunnes menet vahingossa mokaamaan itse tai joku muu tekee vääryyttä kohdallesi. Siihen asti illuusio toimi hyvin, sen jälkeen ei juurikaan. Moni tippuu siltä vaappuvalta sillalta pysyvästi pimeyteen eikä siinä kohtaa se illuusio anna enää mitään tukea tahi turvaa. Mutta entäs jos olisit kuunnellut sitä hullulta kuulostavaa kaveriasi, joka koetti varoitella tästä? Entä miksi se kaverisi ei kuunnellut varoitustasi vaikka luulit että olit onnistunut herättämään nukkuvan?


Mikä estää "heräämisen"

Kolme suurinta estettä, eli "Valheen kolme kivijalkaa", ovat raha, sosiaalinen paine ja aivopesu. Riippuen siitä kuinka kauaksi "virallisesta totuudesta" mennään, sitä suuremmat vaikutukset sillä kaikkeen kolmeen on. Rahaan ja sosiaaliseen paineeseen vaikutukset ovat pääosin negatiivisia, siinä kun aivopesusta pääsee hiljalleen eroon eli sillä on positiivinen vaikutus. Toki tässä kohtaa riippuu paljolti omista sosiaalisista verkostoista, kuinka heränneeseen suhtaudutaan. Jos oma kaveriporukka on jo suunnilleen samalla syvyydellä, voi se oma herääminen vahvistaa sosiaalisia kontakteja. Vahva tukiverkosto auttaa näin siinä pelottavassa matkassa etäämmäksi siitä illuusiosta.

Julkisesti mistään "virallista totuutta" uhmaavasta asiasta ei yhtään (kuvitellussa) korkeammassa statuksessa yhteiskunnassa olevan kannata juurikaan puhua jos sielä ylhäällä mielii pysyä. Samalla kun näin eläkkeellä ollessa on paljon vapaampaa naputella sanoja toisen perään joiden tietää varmasti tallovan vallanpitäjien varpaille. Siltä väliltä löytyykin ihmisiä moneen lähtöön ja jokaisen on itse arvioitava ne riskit jos suunsa avaa tietyistä asioista. Piilossa voi toki jokainen kohtuullisen turvallisesti punaisesta pilleristään nautiskella tahi päivänsä pilata. Lujimman otteen ihmisestä saakin aivopesu - lapsesta lähtien jatkunut yhteiskunnan indoktrinaatio. Joistain asioista voi helpommin päästää irti ja havahtua todellisuuteen, mutta osasta opetettua ei tahdota päästää sitten millään irti. Näistä perususkomuksista ei haluta päästää irti mistään hinnasta.

Mitä sitten ovat ne uskomukset, jotka estävät ihmistä päästämästä irti "virallisesta totuudesta"? Miettiessäni miten asian ilmaisisin, törmäsin nettiä selatessa yhteen inspiraatio-memeen, joka sopii tähän kuin nenä päähän: "Kaikkea et voi muuttaa, mutta omaa asennetta miten asiaan suhtaudut voit aina muuttaa." Sanonta pitää täysin paikkansa, mutta siinä on samalla se koko jutun juoni - kaikkea et voi muuttaa on totta, mutta mitä et voi muuttaa on sinulle "virallinen totuus" kertonut. Voivottelu ei yleensä auta, mutta opittu avuttomuus on tavallaan vielä pahempi koska silloin olet hyväksynyt jonkin asian jota et edes suvaitse ja muutat vain omaa toimintaasi kuin se "paha asia" olisi luonnon laki ja sen kanssa on elettävä. Kysymys ei ole voiko jonkin asian muuttaa, vaan että miten se tehdään. Jos tahtoa löytyy, ei taivaskaan ole rajana?


Kyse on aina valinnasta

Niin kauan kun ihmisellä on vapaa tahto, on jokainen vastaan tuleva asia uusi valinta jonka jokainen tekee - halusi tai ei. Tekemättä jättäminen on myös aina valinta. Huonoista vaihtoehdoista vähemmän huonon valitseminen on silti aina päätös tehdä tietoisesti huono valinta. Ja jokaisen tekemämme valinnan kanssa joudumme itse elämään. Joskus ne valinnat vaikuttavat myös toisiin, joskus vain itseemme. Mutta joskus se pieni, sillä hetkellä vähäpätöiseltä tuntuva valinta voi muuttaa koko maailman. Miten siis valintaan vaikuttaa se, että suurin osa saamastamme tiedosta on "virallisen totuuden" kertomaa valhetta ja illuusiota eli siis propagandaa?

Siksi niinkin pieni asia, kuin ymmärtää kaiken median olevan propagandaa (tai jos haluaa hieman lieventää, lisää "lähes" siihen alkuun), voi olla se avain jolla korjataan koko maailma. Vapaa sana ja vapaa lehdistö olisivat ne kriittiset asiat, millä saataisiin koko meno takaisin oikeille raiteilleen. Molemmat näistä ovat ainakin Suomessa vain huono vitsi ja muutosta siihen ei pidetä edes mahdollisena - koska niin on opetettu. Jälleen siis kyseessä pieni valinta, uskoakko valheeseen vaiko vaatia totuutta? Jos siihen muutama kykenee, miksei muka kaikki voisi vaatia totuutta kuultavaksi? Onko tämä se aikamme pieni valinta, joka voi muuttaa koko maailman?

Palataan lopuksi kuitenkin alkuun, eli "Miten saadaan "tavis" heräämään?" Lyhyesti... ei hajuakaan. Voit esittää faktoja toisen perään ja saada tasan nollatuloksen. Entä jos kerrot hienon tarinan ja kaikki sen kuulleet nappaavat punaisen pillerin? Yhtä vastausta ei ole, enkä usko että liioin tulee olemaankaan. Jokainen yksilö on erilainen, joten jokaiselle on löydettävä se oma punainen pilleri. Ja vaikka löytäisit sen pillerin, on jokaisen silti tehtävä se oma valinta: sininen vai punainen. Kuinka pitkälle se silta viekään ja mitä sen päästä löytyy? En tiedä, vielä. Lähdetkö mukaan? Valinta on sinun...

perjantai 6. heinäkuuta 2018

On rankkaa olla journalisti


Sekalainen seurakunta

Journalisteja löytyy maailmalta moneen lähtöön. Toimittajista tyhjäntoimittelijoihin, tutkivasta journalistista propagandistiin, ei kahta samanlaista taida löytyä vaikka kuinka hakisi. Virallisen koulutuksen saaneet journalistit ovat jo paljon homogeenisempi ryhmä, jolle koneisto on indoktrinoinut (tai ainakin yrittänyt) tietyt arvot ja asenteet. Journalistien työ on yhteiskunnan kannalta kriittinen, koska he päättävät päätoimittajiensa ohjaamana mitä tietoa kansalle kerrotaan ja ennen kaikkea jätetään kertomatta. "Kaikki media on propagandaa" onkin se karu totuus ja samalla asia, mikä tuntuu olevan niin kovin vaikea myöntää monelle journalistille. Kiinaa ja Venäjää osataan kyllä syyttää propagandasta, mutta ei huomata kuinka itse tehdään täsmälleen samaa tiedon hallintaa useimmiten käskystä - eli propagandaa.

Journalistin työ on myös joskus vaarallista. Jos pysyttelee turvallisissa aiheissa eikä kaivele yhtään pintaa syvemmältä, on journalistin suurin vaara luokkaa: paperiviilllon aiheuttama massiivinen vuoto. Mutta jos lähtee kaivamaan totuutta sieltä mistä ei haluta kaivettavan, on tilanne toinen. Ympäri maailmaa journalisteja uhkaillaan, erotetaan töistään ja upotetaan tammiarkkuun mullan alle kun se mehevä juttu talloo väärien tahojen varpaille. Totuus kuitenkin velvoittaa - se ajaa rohkeita journalisteja kääntämään jokaisen kiven ja vaikka polttamaan koko heinäsuovan neulaa etsiessään. Valtamediaan ei moiset jutut useinkaan pääse, koska portinvartijana toimivat päätoimittajat eivät halua leikkiä tulella. Mutta ympäri maailmaa totuutta kaivellaan ja korruptiota paljastetaan yksi juttu kerrallaan...

Paitsi Suomessa, ainakin pääpiirteittäin. Suomessa jokainen valtamedian journalisti tietää mistä asioista ei saa puhua ollenkaan ja miten sallituista asioista pitää juttu kieputtaa. Propagandaa joka tuutista, mutta silti kansa uskoo että Suomessa on vapaa lehdistö. Journalistit saavatkin palautetta (asiallista ja asiatonta) näistä virallisen totuuden propagandatuotoksistaan, mutta tuntuvat pitävän niitä hullujen horinana. Jos taas journalistin tuotos vain mukailee virallista totuutta, hyökkää "hyvien ihmisten" lauma kimppuun uskon järkyttämisestä. Palautetta siis satelee jos kerrot virallisen totuuden mukaista asiaa tavalla tai toisella valtamediassa - tämä taas järkyttää näitä journalisteja kun syytä ei täysin ymmärretä. Joten seuraavaksi avataan niitä syitä, jos joku valtamedian journalisti asiaan havahtuisi...


Vain yksi ratas

Virallinen totuus on suuri ja monitahoinen kokonaisuus, eli tarkasti rakennettu illuusio tarkoituksenaan peittää ne tahot jotka asioista todellisuudessa päättävät. Tämä suuri illuusio tarvitsee suuren ja hyvin öljytyn koneiston, minkä pieniä osia virallisen totuuden mukaan toimivat journalistit ovat. Portinvartijat (päätoimittajat) ymmärtävät suuremmasta kuvasta hieman enemmän, mutta tavallisen valtamedian journalistin ei tarvitse ymmärtää peliä lainkaan - on oikeastaan parempi mitä vähemmän journalisti tietää tai ymmärtää. Jos takana on virallinen koulutus, on se kaikki opetettu jo moneen kertaan ja riittää että vain osoitetaan haluttu asia uutisoitavaksi - indoktrinoitu journalisti tietää tarkkaan miten aihetta tulee käsitellä.

Suuri osa journalisteista tekee siis vaan työtä käskettyä - he ovat vain palkkasotureita. Toki tämä sama pätee myös moneen muuhun vaihtoehtoiseen mediaan - journalistit rakentavat tarinoita halutulle taholle, halutulla tavalla. "Oikea" journalisti seuraisi mihin todisteet vievät ja kertoisi löydöksistään, oli ne mitä tahansa. Propagandisti taas jättää omalta kannalta väärät todisteet pois ja kieputtaa tarinan kuulostamaan siltä, mitä se oma media vaatii. Ja kun tavallinen ihminen huomaa median tarinan eroavan omasta todellisuudesta, nykyisellä sosiaalisen median aikakaudella se palaute saattaa lähteä hyvinkin herkästi ja usein hyvin tulisesti. Siinä kohtaa saakin journalisti miettiä oliko se oma tarina totta, vai kävikö käry omasta valheellisesta sadusta. Rehellinen ihminen kun saa seistä omien sanojensa takana kaikessa rauhassa - kaikkia ei voi miellyttää ja jokainen saa olla asiasta mitä mieltä haluaa, kunhan vaan ne faktat ovat faktoja.

Onkin tavallaan ironista, että tämä vuosikymmeniä kestänyt koko kansan indoktrinointi puree nykyään valtamedian toimittelijoita ja propagandisteja persiiseen. Kun on opetettu että on vain yksi totuus ja sitä vastustavat tahot ovat "pahoja ihmisiä", ei pitäisi tulla kovin suurena yllätyksenä että internetin mahdollistaman vapaan tiedonkulun aikakautena ihmiset kykenevät aina välillä havaitsemaan ne virallisen totuuden valheet - ja sitten reagoivat niihin kuten on opetettu. Samalla valtamedia syyttelee muita salaliittoteoreetikoiksi, äärioikeistoksi ja Putinin trolleiksi heti kun joku taho uhmaa virallista totuutta, mutta uhriutuu jos joku heitä syyttää virheellisestä tiedosta tahi väärästä mielipiteestä. Sitä tavallista kansalaista ei vaan ole opetettu vittuilemaan ja loukkaamaan toisia hienovaraisesti, joten on ymmärrettävää miksi toimittelijoiden saama palaute voi olla hyvinkin roisia kieltä. Löytyykö se syyllinen siis peilistä?


Lehdistön vapaus

Sananvapaus ja lehdistönvapaus ovat ne kaksi kriittistä asiaa toimivassa demokratiassa. Kumpaakaan ei Suomessa ole, joten ei pitäisi tulla kovin suurena yllätyksenä ettei Suomessa liioin ole demokratiaa kuin nimeksi. Mutta siitä ei tietysti saisi puhua kun siitäkin joku heti loukkaantuu. Harmi, puhun kuitenkin ja väitän että tämä sananvapauden rajoittaminen ja lehdistön lähes täydellinen yksipuolisuus on johtanut nykyiseen tilaan. Virallisen totuuden saarnaajat ovat aiheuttaneet useita sotia, tuhonneet lukemattomien ihmisten elämän ja silti väittävät olevansa "hyvän" puolella.

Mutta ei sen niin tarvitse olla - ei tarvitsisi tehdä muuta kuin lopettaa se propagandan tuottaminen ja alkaa kertomaan totuus asioista. Ihmiset voisivat oikean tiedon pohjalta luoda omia mielipiteitään asioista, mutta nykyään ei median tehtävä olekaan tuottaa informaatiota vaan pelkästään jakaa propagandistien omia mielipiteitä. "Vastuullista journalismia" tarkoittaa nykyään "uutisoimme virallisen totuuden mukaan" ja siinä on se ongelma joka tulisi korjata, jos media kuvittelee vielä joskus olevansa oikeasti luotettava media muuallakin kuin heidän omissa tutkimuksissaan. Ehkä se negatiivinen palaute vähenisi siinä samalla?

Toisaalta, milläs korjaat moisen ongelman? Kansalaisjournalismi ja totuuden etsintä on kasvava trendi ulkomailla. Yhä useampi valtamedian journalisti onkin ulkomailla vaihtanut leiriä virallisesta totuudesta aivan tavalliseen totuuteen. Ja miten se on mahdollista? Tavallinen kansa antaa tukensa journalisteille ja ottaa tukensa pois propagandisteilta. Suomessa tästä ollaan kuitenkin vielä kaukana, koska suurin osa luottaa "luotettavaan mediaan" ja kiltisti haukkuu kaiken vaihtoehtoisen median alimpaan helvettiin - aivan kuin on opetettu. Suomessa Yleä ei voi lompakollaan tuosta vaan ulos äänestää, mutta kaikki muut mediat ovat tavallaan kansan armoilla ja vain valheen avulla he kykenevät nytkin toimintaansa jatkamaan. On siis meistä kaikista kiinni kenelle annamme tukemme halutessamme laadukasta journalismia. Nykymedia elää paljolti klikeistä, joten katso siis tarkkaan kenen koriin klikkisi pelaavat...

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Uuskieli tutuksi - Suvaitsevaisuus


Suvaita, eli...

Alentua tekemään jotain tahi sietää jotain asiaa. Tämä sana tulee netissä, etenkin somessa, samoin kuin muualla mediassa vastaan todella usein. Kun sanan merkitystä hieman miettii, ainakin omaan korvaan termillä edes on parhaimmillaan neutraali merkitys, mutta useimmiten sitä käytetään enemmän negatiivisena sanana. Esimerkiksi "Suvaitsisitko siivota huoneesi?" voisi olla vanhempien kaunisteltu versio "Siivoa huoneesi, nyt." komennosta. Monia asioita käsketään myös sietämään, mikä nykyään tarkoittaa "tämä on nyt näin, ole hiljaa ja siedä tätä". Suvaitseminen ei siis ole niinkään vapaaehtoinen toiminta tahi valinta, vaan ollaksesi "hyvä ihminen" sinun on tehtävä juuri kuten media kertoo eli suvaittava.

"Suvaitsevaisto" on taas halventava termi ihmisryhmästä, joka pitää itseään parempana suvaitsessaan käskystä kaiken mitä sanotaan, samalla kun eivät suvaitse usein mitään siitä poikkeavaa. "Suvakki" taas on yhdistelmä suvaitsevaisesta ja vajavaisesta, jälleen halventavana terminä pääosin kaikkea maahanmuuttoa positiviisena ilmiönä pitävästä yksilöstä. Lähtöjään kaiketi samaa perua "rajakki" nimestä, joka on siis "suvakin" mielipiteestä vastakkainen näkemys. Näitä kahta puolta tosin nykyään yhdistää se seikka, ettei kummankaan kanssa juurikaan pysty keskustelemaan jos sattuu olemaan eri mieltä. Ei, vaikka kaikesta muusta olisikin hyvinkin samoilla kannoilla, mutta se yksi suvaitsevaisuuden kohde on vastakkainen. Tästä saamme kiittää jälleen mediaamme...

Valtamedia on luonut käsitteen suvaitsevaisuus ja he samalla kertovat mitä pitää suvaita ja millä tavalla. Asioilla on tarkat rajat ja vain hyvä, suvaitseva, ihminen on näistä asioista oikeassa ja kaikki muut väärässä. Mitään keskustelua ei edes tarvita, koska media ja vallassa olevat ovat erehtymättömiä kannassaan. Kaikki mitenkään poikkeavasti ajattelevat, tai ehkä paremmin sanottuna itsenäisesti ajattelevat ja käskyä noudattamattomat, taas leimataan lainsuojattomaksi pahaksi ihmiseksi. Suvaitsevaisuuden voisi ymmärtää vaikkapa että "suvaitaan, että kesällä on hyttysiä", mutta kun kyse on ihmisistä, on mielestäni outoa että edes puhutaan suvaitsemisesta - tuskin kukaan haluaa olla vain "pakolla siedetty"?


Mihin katosi hyväksyntä?

Jokainen ihminen haluaa olla hyväksytty niissä piireissä missä liikkuu. Jos esimerkiksi oma kaveriporukkasi vain sietää sinua, ovatko he edes kavereitasi? Ketään ei voi pakottaa hyväksymään toista, mutta yritys on melkoinen valtaa pitävillä pakottaa ihmiset hyväksymään tiettyjä ihmisiä tahi ihmisryhmiä. Jo tämän luulisi laittamaan hälytyskellot soimaan kun puhutaan pakottamisesta sietämään, mutta median propagandan ansiosta tätä pakkoa on onnistuttu häivyttämään näkyvistä niin tehokkaasti, että suuri osa ihmisistä luulee hyväksyneensä meiningin, sen sijaan että vain hampaat irveessä suvaitsee asiaa.

Kun media koettaa myydä haitallista aatetta kansalle, sen täytyy hitaasti hivuttaa se ensin suvaittavana asiana jokaiseen mahdolliseen tuuttiin. Mikään asia ei muutu itsekseen, aniharva vain vahingossa, vaan lähes jokainen muutos tapahtuu vallassa olevien määräyksestä. Yksikään ruohonjuuritason liike ei saa jalansijaa nykymenossa, ellei media sitä hyväksy. Media ei nimittäin suvaitse varpailleen tallomista tippaakaan, mutta jos jokin uusi asia sopii heidän agendaansa, sitä aloitetaan markkinoimaan kansalle kunnes se hyväksytään osaksi yhteiskuntaa - tai itketään ja hyväksytään.

Otetaan esimerkiksi eri vähemmistöt Suomessa. On se sitten mielipiteeseen, ulkonäköön, etnisyyteen, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä asia, olisi varmasti jokaiselle vähemmistön jäsenelle eduksi että heidät hyväksyttäisiin osaksi yhteiskuntaa? Sen sijaan tiettyjä vähemmistöjä nostetaan väkisin pinnalle ja kansaa käsketään suvaitsemaan tai ainakin pitämään turpansa kiinni jos on eri mieltä. Tämän seurauksena vähemmistöä vastaan saattaakin vastustus nousta entisestään ja entinen hyväksyntää lähestynyt tila romuttuu totaalisesti. Toki mediaan uskovat sitten suvaitsevat näitä valittuja vähemmistöjä ja osa saattaa hyväksyäkkin, mutta se ns. luonnollinen siirtyminen osaksi yhteiskuntaa murtuu. Olisiko se luonnollinen, hidas, hyväksyminen sitten tapahtunut jossain vaiheessa? Ei kaikille ryhmille, tietenkään, mutta moni vähemmistössä oleva asia olisi pikkuhiljaa sulautunut osaksi yhteiskuntaa muokaten molempia, niin enemmistöä kuin vähemmistöä, kunnes sula sopu oltaisiin löydetty. Mutta se ei käy, koska silloin jäisi moni riita väliin ja kansa olisi yhtenäinen...


Eikä siinä vielä kaikki

Otetaan vielä yksi, tärkeä, esimerkki suvaitsemisesta ja sen vakavasta ongelmasta. Nimittäin se, että Suomessa suvaitaan poliitikkojen suhmurointi, median jatkuva propaganda, oikeuslaitoksen ja poliisin poliittinen ohjaus sekä yleinen hyväveli-verkostojen aiheuttama korruptio. Nämä ongelmat ovat jo tosin menneet ohi suvaitsemisen ja ne on hyväksytty osaksi luonnollista Suomalaista yhteiskuntaa. Noihin nähden jokin vähemmistöryhmän oikeasti kokema tai kuvitteellinen syrjintä kalpeneekin laajuudessaan, mutta koska median propaganda on yhtenä niistä suurista haasteista, ei asiaan ole tulossa ihan heti muutosta. Media kun muistaa päivä toisensa jälkeen kertoa kuinka [valitse ryhmä] ja [sitä valittua vastustava ryhmä] ovat nyt maan suurin ongelma ja toista näistä ryhmistä pitää nyt muistaa suvaita.

Todellisuudessa kun suurin osa ihmisistä vaan haluaisi olla ja elää rauhassa, hyväksyttynä osana yhteiskuntaa. Mutta media tekee kaikkensa lisätäkseen vastakkainasettelua ja etsiikin tahallaan kaikkea mistä voisi joku provosoitua - ja sitten sopivalla hetkellä lätkäisee sen provosoinnin päin pläsiä... minkä jälkeen ei mene kauaakaan kun paska osuu taas tuulettimeen. Ei siinä, on Suomessa oikeitakin ongelmia eikä vaan median keksimät mukaongelmat. Niitä oikeita ongelmia ihmisten välillä yhdistää tosin yksi ja sama asia - fundementalismi. Sen oman jutun, oli se sitten ihan mikä tahansa, järkkymätön puolustaminen ja vaatiminen että muiden on tehtävä juuri samoin. Oli se sitten uskonto, aate tai vaikkapa urheiluseura, jos se oma on oikein ja kaikki muu automaattisesti väärin... sieltä se ongelman juurisyy löytyy. Toki toiset asiat ovat vaarallisempia kuin toiset, joten fanaattinen lätkäfani ei välttämättä ole se suurin yhteiskunnallinen uhka.

Suvaita vai hyväksyä, pieni mutta niin kovin merkittävä ero, mielestäni. Suvaitsemattomimmat ihmiset tuppaavat kutsumaan itseään suvaitsevaiseksi ja se kaikista pahin ihminen (median ja "hyvän ihmisen" mittapuulla) voi kaikessa hiljaisuudessa hyväksyä toisen ihmisen, vaikka olisikin täysin eri mieltä hänen kanssaan. Samaa mieltä ei toisen kanssa tarvitse olla, eikä kaikkea tulisikaan suvaita. Kaikkea ei liioin tarvitse hyväksyä, mutta onneksi on olemassa ainakin yksi asia millä näistä kaikista erimielisyyksistä voitaisiin ainakin kahdenkeskisessä kanssakäymisessä päästä sopuun - vapaa sana. Keskustelkaa toistenne kanssa ja antakaa median valheiden ja propagandan kaikua kuuroille korville.