Opittu avuttomuus

Mikä ihmeen opittu avuttomuus?

Opitulla avuttomuudella tarkoitetaan ihmisen tai eläimen opittua käyttäytymistä negatiiviseen ärsykkeeseen. Sen sijaan että asialle yrittää tehdä jotain tai edes reagoida jollain tapaa, ottaa avuttomaksi oppinut olento rangaistuksensa lähes eleettömästi vastaan. "Ihan sama" ja jatketaan omaa kurjuutta, melkein kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toki ärsykkeestä riippuen voi reaktio olla paljon suurempikin, mutta käyttäytymistä se ei kuitenkaan muuta - isku otetaan vastaan ja siitä kärsitään, tekemättä asialle mitään.

Opittua avuttomuutta on myös antautuminen (muka) suurempien voimien vietäväksi. Kutsuu sitä suurempaa voimaa miksi tahansa, on ajatus silti sama: aivan sama mitä teet, jotkin asiat tapahtuvat sinulle joka tapauksessa. Kaikkeen ei tietenkään voi vaikuttaa, se on selvä asia. Aurinko nousee samasta suunnasta ja laskee toisaalle, teitpä (lähes) mitä tahansa. Avuttomuuden kaverina ihmisellä onkin yleensä masennus ja harmittavan usea valitsee ulospääsykseen tästä tilanteesta oman elämänsä päättämisen.

Eläinkokeita asiasta on tehty useita ja tästä tilasta palautuminen on hyvin vaativaa. Liikunnalla on saatu kohtuullisia tuloksia, eli esimerkiksi rottien on annettu purkaa oloaan juoksupyörässä. Ihmiskokeita ei tutkimuksiin asti ole useita päätynyt, koska yleisesti ihmisten kiduttamista pidetään eettisesti vähintäänkin arveluttavana. Mutta ihmiskokeet pienissä näyte-erissä ovat vain amatöörien piipertämistä, isot pojat kokeilevat uusia hallintakeinojaan aina vähintään kokonaisilla yhteisöillä aina globaaliin mittakaavaan asti.

Tervetuloa suureen ihmiskokeeseen

Kyllä, voin ikävä kyllä paljastaa, että olemme kaikki osallisena tähän kokeiluun eikä meille ole edes kerrottu siitä, saatikka annettu omaa juoksupyörää mihin pahaa oloa voisi purkaa. Kuinka suurella panoksella on jokainen mukana, vaihtelee suuresti. Kaikki alkaa jo pienestä pitäen - kun vauva itkee hätäänsä ja neuvoksi annetaan odottaa, mitä lapsi oppiikaan? Ihan sama vaikka itkee keuhkonsa pihalle, ei auttajaa näy ei kuulu - siinä iässä kun ajan käsite on ainoastaan "nyt".

Siinä vaiheessa kun auktoriteettiuskovainen ihminen ei enää kyseenalaista yhtään suurempien voimien vaikutusta, on avuttomuus opittu riittävälle tasolle. Kaikki eivät toki edes huomaa kärsivänsä tästä, vaan hyväksyvät tottelevaisesti kaiken kohdalleen tulevan - kuten pitääkin. Osalle ne suuremmat voimat löytyvät pyhästä kirjasta ja rukouksesta, mutta suurimmalle osalle tämän suuremman voiman alttari löytyy omasta olohuoneesta - televisio. Valtion virallinen totuus kaikesta, tuotuna omaan olohuoneeseen asti hyvin paketoituna ja sokerikuorrutettuna.

Virallinen totuus kertoo mihin voit vaikuttaa ja mihin et. Ne asiat mihin voit vaikuttaa, kerrotaan tarkasti ja sopivat vaikutuskeinot määritetään samalla - esimerkiksi äänestämällä voit vaikuttaa koska meillä on demokratia. Sairastuessasi mene lääkäriin ja ota lääkkeesi kiltisti. Syö ruokasuositusten mukaan tai sairastut varmasti. Sairasteluun et voi itse juurikaan vaikuttaa, se kun on täysin sattumaa mutta onneksi meiltä löytyy lääke lähes joka vaivaan, vaikka ne eivät toimikaan kaikilla. Muista puolustaa järjestelmää koska siitä palkitaan "hyvä ihminen"-leimalla.

Ohjat omiin käsiin

Auringon noususuuntaan et voi vaikuttaa, mutta jos aamuaurinko paistaa häiritsevästi sänkyysi - hommaa paksummat verhot? Moneen muuhunkaan asiaan et itse voi suoraan vaikuttaa, mutta jokaisen negatiivisena pitämäsi asian jättäminen oman onnensa nojaan vain vahvistaa avuttomuutta. Suhtautumistaan voi aina muuttaa, eli jokin negatiiviselta tuntuva asia voisi toisin tulkittuna tuntua miellyttävämmältä: se helvetin tietyö, mikä hidastuttaa työmatkaasi 30min aamuin ja illoin vituttaa kuin pientä oravaa tällä hetkellä... mutta nämä ihmiset tekevät työtään ja tulevaisuudessa saat ajaa mahdollisesti tasaisempaa tietä töihin. Tai sitten etsit uuden reitin töihin, otat lopputilin duunista ja mahdollisesti vaihdat työpaikkaa tai otat pitkän loman - vaihtoehtoja on yleensä useita ja oman kärsimyksen jatkaminen on yksi vaihtoehto.

Jo se, että teet tietoisen valinnan jatkaa omaa kärsimystäsi on valinta, jonka teit itse. Mutta kun joku muu tekee päätöksen puolestasi ja vain noudatat sitä ajattelematta asiaa eteenpäin, lisäät avuttomuuden tunnetta. Elämä on täynnä tietoisia valintoja ja aina kun teet päätöksen itse, saat pienen palasen omaa elämääsi hallintaasi. Tämä voi toki kuulostaa hyvin pelottavalta, jos kaikki asiat siihen asti on päättänyt korkeampi voima. Osa ihmisistä vie tämän suuremman voiman ohjauksen vielä monta pykälää pidemmälle (verrattuna länsimaiseen tavikseen) ja lopputuloksena on oman ja muiden henget vaarantava fanaatikko.

Ehkä hieman lohtua tuo kuitenkin se tieto, että samaan ihmiskokeeseen olemme me kaikki joutuneet. Se ei siis ole oma vika, että idea vastuun antamisesta muille on jostain opittu. Kuitenkin se on oma valinta, jatkaako tätä loputonta vastuun pois antamista vai tekeekö asialle jotain. Ihminen oppii kehdosta hautaan koko ajan jotain. Rotilla havaittiin liikunnan auttavan opitun avuttomuuden lievittämiseksi... auttaako se ihmisille, sitä en tiedä. Ehkä tehdä valinta mennä ulos raikkaaseen ilmaan, liikkua luonnossa ja tehdä valintoja omasta elämästään voisi karistaa opitun avuttomuuden?