tiistai 21. helmikuuta 2017

Kuka sanoi, ei mitä sanottiin

Hyvät

Kun mitä tahansa mediaa nykyään seuraa, on lähes poikkeuksetta sama painotus kaikessa: kuka sanoi/teki jotain. Auktoriteettiuskovainen kansa kumartaa ja kuuntelee tarkoin mitä auktoriteetti heille kertoo ja kenen sanaan on uskottava missäkin asiassa. Mitä hienompi titteli on sanojalla, sen varmemmin viesti uppoaa ja se hyväksytään totuutena. Muuten ihan kaunis ajatus, mutta siinä unohdetaan aivan täysin nuo valehtelun peruspilarit: raha, sosiaalinen paine ja aivopesu. Kun lähes kaikki media on propagandaa, ovat sinne ruutuun kiikutetut "asiantuntijat" vain maksettuja mielipidevaikuttajia.

Aina ei tarvita alan asiantuntemusta edes paperilla saadakseen omalle kannalle enemmän arvoa ja huomiota. Jos asiaa vuosikausia tutkinut professori sanoo jotain, on edes jokseenkin todennäköistä, että puhe ei ole ihan täysin tuulesta temmattua. Mutta kun joku julkisuuden henkilö sanoa möläyttää jotain, johan on täysi hurmos meneillään. On se sitten hyvää tai pahaa mitä julkkis sanoo, on kaikki mediat heti valmiina haaskalla repimään jutun auki ja jos tarve, keksimään vielä omat tulkinnat sanomisille. Tästä loistavana esimerkkinä voidaan pitää Trumpin viimeaikaista Ruotsi-kohua: media keksi Trumpin sanoille tarkoituksen ja sosiaalinen media "räjähti".

Toki tätä käsittämätöntä julkkis-keskeisyyttä on helppo käyttää hyväksi, niille jotka sinne julkisuuteen ovat tavalla tai toisella päässeet. Omille puheille tulee valtava painoarvo vaikka puhuu aivan täyttä paskaa. Mainostajat ovat toki saman jo huomanneet aikoja sitten ja mikä tahansa agenda jollain ryhmällä onkaan, varmin konsti saada näkyvyyttä on maksaa jollekin julkkikselle riittävä summa ja julkkis menee puhumaan asian puolesta. Moinen propaganda uppoaa kansaan kuin kuuma veitsi voihin. Samalla ilmiöllä on kuitenkin myös toinen puoli, mistä päästäänkin siihen toiseen tekniikkaan...

Pahat

"Argumentum ad hominem" tai lyhyesti ja yleisemmin nähty "ad hominem". Eli toisen argumentin kumoaminen loukkauksella toista henkilöä kohtaan. "Sun väite ei pidä paikkaansa koska olet tymä." Somessa moinen tekniikka on lähes jokapäiväisessä käytössä kun suureet aatteet vääntävät toisiaan vastaan. Toki se henkilöön kohdistuva loukkaus voi olla täysin paikkansa pitäväkin, mutta se ei silti ole argumentti toisen sanomista vastaan. Yleinen vaikutus onkin loukatun hiljeneminen, mikä on moisen argumentin tarkoituskin - vaikea asia voidaan ohittaa ja samalla osoittaa omalle "puolelleen" olevansa samalla asialla (hyvesignalointia).

Jos haluaa hieman vähemmällä loukkaamisella kumota toisen argumentin ilman vasta-argumenttia, voidaan toisen asiantuntemus kyseenalaistaa. Yleisiä muotoja on koulutuksen, työkokemuksen tai luettujen asioiden puutteella vihjailu tai suora kyseenalaistaminen. Koska tyypillisesti somessa kumpikaan osapuoli ei tiedä keskustelukumppanistaan oikeastaan mitään, on yleinen oletus että vastapuoli, ilmaistessaan vastakkaisen näkemyksen asiasta, on jollain tavalla kelvoton esittämään kantaansa. Sen sijaan että tutkitaan mitä sanottiin, isketään heti takaisin kyseenalaistamalla vastapuolen persoona.

Entäpä sanomisen sallittavuus henkilöstä riippuen? Vähemmistön edustaja saa vitsailla omasta ja (joskus) muiden vähemmistöistä, mutta valkoinen heteromies on rasisti/fasisti/sovinisti/jne, joka ei voi koskaan edes tietää mitä on olla [lisää haluttu vähemmistö] eikä ainakaan tietää asiasta enemmän kuin omakohtaisella kokemuksella varustettu vähemmistön edustaja. Kuitenkin kuka tahansa voi tietää jostain asiasta enemmän kuin toinen, jopa "kaikki" koulut käynyt ihminen. Henkilökohtainen kokemus ei liioin takaa muuta tietoa kuin juuri sen oman henkilökohtaisen kokemuksen... Kuinka todennäköistä on tavallisen tallaajan tietävän esimerkiksi kvanttifysiikan hienoudet, se onkin taas ihan toinen juttu.

Rumat

Rumaa on kuitenkin se jälki yhteiskunnalle tästä kaikesta. Poliittinen korrektius vaimentaa ihmisiä ja loukkaukset lentelevät jokaisesta erimielisyydestä. Kun kommunikointia ei kunnolla opeteta vaan oppi saadaan mediasta, saavutetaan nykyisenkaltainen tilanne: kuka sanoo on tärkeämpää kuin mitä sanotaan.

Jokainen voikin vaikuttaa omalta osaltaan, niin halutessaan, jatkaako tätä tahallaan luotua sanojakeskeisyyttä. Vallassa oleville tämä on tärkeä asia, koska kaikki virallista totuutta vastaan puhuvat voidaan helposti tallata maahan - jokaisesta ihmisestä löytyy vikoja mitä voidaan tuoda esiin negatiivisena asiana. Ihmisten leimaaminen heti keskustelun alkuun antaa aina toiselle etulyöntiaseman, vaikka heikompi osapuoli olisikin faktojen ja argumenttiensa kanssa lähes varma "voittaja". Mutta kun kaikesta pitää kilpailla ja kilpailussa kaikki on sallittua...

Oma ennakkoasenne on ratkaisevassa tekijässä aina kun uutta tietoa on tarjolla. Tiedon oikeellisuus yritetään arvioida lähteen perusteella, mikä on normaali tapa ihmiselle havainnoida maailmaa. Mihin tietolähteeseen sen oman luottamuksensa voi sitten varmasti laittaa? Ei oikeastaan yhteenkään - kaikki voivat, vahingossa tai tahallaan, levittää väärää tietoa. On toki paljon vaivalloisempaa aina varmistaa asiat useasta lähteestä kuin vain luottaa esimerkiksi viralliseen totuuteen. Hyvänä nyrkkisääntönä voidaankin pitää: kaikki media on propagandaa, suuntaan tai toiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti