tiistai 28. joulukuuta 2021

Despotismin ja demokratian ero: sananvapaus


Kuka enää kannattaa demokratiaa?

Ehkä Plato oli oikeassa, että demokratia on toiseksi paskin järjestelmä ja voittaa ainoastaan tyrannian? Toisaalta, tunnistaisiko kansa edes niitä kahta erilleen, jos tyranni kertoisi joka päivä että tämä on demokratiaa? Aristokratia - Timokratia - Oligarkia - Demokratia - Tyrannia, tämä oli Platon järjestys haluttavimmasta huonoimpaan hallintomuotoon, mutta Plato ei tainnut kyetä kuvittelemaan tilannetta, missä yksittäinen ihminen voisi omata enemmän resursseja kuin kokonainen valtio? Nykyinen järjestelmä joka lähes kaikkialla lännessä on käytössä onkin yhdistelmä kolmea viimeistä mallia: oligarkkien omistama (globaali) tyrannia, jota kutsutaan demokratiaksi. Mutta miten on mahdollista, ettei kansa huomaa asuvansa tyranniassa ja uskoo satuun demokratiasta, joka ei täsmää lainkaan todellisuuden kanssa?

Yksinkertaisesti, median vuoksi. Tocqueville huomioi jo 1800-luvulla jenkkien ja Ranskan eron sanan- ja lehdistönvapauden tilassa, osoittaen kuinka Ranskassa jo tuolloin ei noista vapauksista ollut enää juurikaan tietoa, vaan kaikki tieto kansalle määriteltiin omistavan luokan lehdistön kautta. Vaikka painatus ei tuolloin ollut läheskään nykypäivän kotitulostuksen luokkaa, oli uudessa maailmassa mahdollista saada se oma sanansa painatetuksi ja jakoon huomattavasti edullisemmin kuin ennen, mikä mahdollisti lehdistön monimuotoisuuden - demokratian ehdottoman edellytyksen. No, aikojen saatossa se jenkkienkin lehdistönvapaus on kutistunut muutamaan monikansalliseen mediajättiin, mutta ainakin hetken aikaa heillä oli edes auttavasti demokraattinen lehdistö. Monimuotoisuus ei tietenkään yksin riitä, vaan ne poikkeavat äänet pitää myös tulla kuulluksi että niillä on mitään arvoa.

Jos taas ajatellaan Suomea ja sen nykytilaa, sekä sanan- että lehdistönvapaus ovat lähinnä vain kauniita sanoja poliitikkojen paraatipuheissa. Todellisuudessa poliitikkomme eivät kannata kumpaakaan, vaan ainoastaan vapautta sanoa itse mitä haluavat ja oikeutta saada juuri se oma sana leviämään… mutta eivät siis kannata sananvapautta - siis sitä, joka kuuluu kaikille, aiheesta riippumatta. Kaikki poliitikot kun tietävät tasan tarkkaan pysyä siinä virallisen tarinan Overtonin ikkunan sisällä, koska sen ulkopuolella olevat lynkataan lehdistössä välittömästi. Ihmisoikeuksista kyllä myös puhutaan, mutta jostain syystä sananvapaudella pyyhitään lattiaa vaikka se on juuri sen koko demokraattisen järjestelmän elinehto. Kovan herkkiä ne puhuvat päät myös tuntuvat olevan, koska heidän tekopyhyytensä osoittamisesta tässä asiassa saa yleensä estot päälle… noh, Karpoa lainatakseni: kun rottaa potkaisee, se yrittää purra.


Vain despootti haluaa estää sananvapauden

Jos se oma idea tai aate on niin hyvä kuin sen esitetään olevan, se kestää silloin kaiken kritiikin ja tarkastelun, silti saaden ansaitsemansa kannatuksen. Että jokin uskomus on oikeasti vankalla pohjalla, se pitää haastaa reilusti. Se on juuri myös tieteen idea - se pitää haastaa ja todistaa, ei vain uskoa että se oma näkemys on oikein. Jostain syystä ihmisiä käsketäänkin nykyään ”luottamaan tieteeseen” ja ”uskomaan asiantuntijoita”, vaikka molemmat asiat ovat täysin päälaellaan: tiede perustuu juuri siihen haastamiseen, ei uskomiseen, ja asiantuntija on pelkkä markkinamies jos ei tuo esille myös niitä asian kaikkia puolia. Ja kukas noita asioita sitten jankkaakaan? Media.

Media kertookin yhteiskunnasta todella paljon, samalla kun oikeusjärjestelmän toiminta vahvistaa median osoittaman yhteiskuntajärjestelmän. Korporaatiomedia, eli kapitalistinen sananvapaus (kenellä on eniten rahaa on oikeimmassa) on vahvassa valtion suojeluksessa ja tarvittavilta osin se media myös toistaa valtion päättämää poliittista propagandaa halutuista aiheista. Jos poliitikot haluaisivat puolustaa ihmisoikeuksia, eli sananvapautta, he esimerkiksi vaatisivat välittömästi eri sosiaalisten medioiden lopettavan sensuurin kaikista laillisista mielipiteistä. Toki sosiaalisen median sensuuri luo aina välillä todella huvittavia tilanteita: jakamalla FBssä kuvan, jossa puhutaan Nürnbergin hirttäjäisistä missä media ja lääkärit joutuivat vastuuseen, antaa FB Reuterssin mielipidekirjoituksen joka vahvistaa että kuvassa ei hirtetä heidän edeltäjiään. Siis että kuva on väärä, mutta media laitettiin propagandastaan hirteen. Samoin kuin ne, jotka sen propagandan määräsivät…

Tiedon rajaaminen ja väärien näkemysten piilottaminen onkin despoottien vakiotoimi vallassa pysymiseen. Valhe tarvitsee aina puolustajia, totuus ei pala tulessakaan. Kun leikkaat vastustajaltasi kielen irti, et todista että hän oli väärässä vaan kerrot kaikille, että pelkäät mitä hän saattaa sanoa. Maailma on täynnä näitä hienoja sanontoja kuin myös anekdootteja sananvapaudesta, jotka pitävät hyvinkin tarkasti paikkansa. Aivan samoin kuin ”jos äänestämällä voisi vaikuttaa, meidän ei annettaisi niin tehdä”, kansa ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän kuinka kriittisestä asiasta sananvapaudessa onkaan kysymys. Medialta ja poliitikoilta en edes oleta, että heistä yksikään lähtisi sananvapautta puolustamaan - heidän selviytymisensä kun nykytilanteessa riippuu siitä, että kansa pidetään pimennossa ja sille syötetään jatkuvasti paskaa, kuin herkkutatit konsanaan.


Demokratisoitu media

Ollakseen edes demokratia, olisi kansalla oltava vapaa pääsy kaikkeen sitä koskevaan tietoon sekä jokaiseen asiaan liittyvään näkemykseen. Ei voida nimittäin puhua edes valinnasta, jos annetaan vain yksipuolinen tai jopa valheellinen kuva jostain asiasta. Useat virallisen tarinan ja auktoriteettien kannattajat eivät kykene käsittämään, miten joillain ihmisillä voi olla jostain asiasta jopa täysin päinvastainen näkemys kun he tietävät satavarmasti tietävänsä asiasta kaiken tarpeellisen. Yleinen syytös ”foliohattuja” kohtaan onkin se, että he eivät ole tutkineet asiaa joka kantilta vaan uskovat vain sitä omaa vastakkaista näkemystään. Varmasti näitäkin tapauksia löytyy, mutta on huvittavaa kuunnella kuinka nämä valtamediauskovaiset esittävät mitä se heidän vastapuolensa uskoo, täten osoittaen sen kannan absurdiksi… vaikka he todellisuudessa vain toistavat median kertoman ”totuuden” asiasta ilman että vaivautuivat yhtään selvittämään mitä muuta tietoa asiasta on olemassa kuin se yksi ainoa virallinen tarina.

Eli jos haluttaisiin toteuttaa demokratia, kansanvalta, olisi kansalla oltava pääsy tietoon ja kaikkiin eri näkemyksiin ilman, että jokin ”virallinen” taho moderoi mitä näkyy ja mitä ei näy kansalle. Nykytilanteessahan saamme tarkasti kehystetyn ja kieputetun virallisen tarinan, joka kertoo sen oikean mielipiteen lisäksi myös sen, mitä se vastapuoli tietää ja miten se ajattelee. Demokraattinen media kun kysyisi sitä näkemystä vastapuolelta ja esittäisi ne kaikki näkökulmat ihmisille neutraalisti, antaen heille sen päätäntävallan joka siihen demokratiaan kuuluu. Jo tämä tuntuu olevan tajunnanräjäyttävä väite monelle, ettäkö media ei kerro asioita neutraalisti?! Ei, tilanne on vielä paljon paljon pahempi ja ne kaikki ongelmat ovat ihan avoimesti näkyvillä. Mutta kun kaikki tietävät olevansa oikeassa haastamatta niitä uskomuksiaan, ei sille keskustelulle ja sananvapaudelle jää mitään tilaa muodostaa mitään kansanvaltaa.

Siksi elämmekin despotismissa, joka kutsuu itseään kansanvallaksi. Ihmiset pitävät oikeutettuna sitä, että äänestyksen jälkeen se pieni edustajien joukko omaa vallan kansan yli. Mutta ei se ole kansanvaltaa, vaan harvainvaltaa. Koko järjestelmä on vaan niin juurta jaksaen mätä, että sen korjaaminen sisältäpäin on mahdoton tehtävä. Ehkä se demokratia on, kuten Plato ajatteli, vain askel parempaan täydestä tyranniasta? Vaikea sanoa, kun ei sitä kansanvaltaa sitten Ateenan jälkeen olla edes kokeiltu. Digitalisaatio tosin mahdollistaisi hyvinkin helposti kansanvallan - julkinen foorumi, jossa on kaikki tieto avoimesti kaikkien nähtävillä ja keskusteltavissa olisi helppo toteuttaa nykypäivänä. Eikö ole kumma, että niin poliitikot kuin media ei halua kansan olevan informoitu ja sallia heille vapaa keskustelu? Melkein kuin jokin despootti olisi yksipuoluejärjestelmineen vallassa…

maanantai 27. joulukuuta 2021

Valtioterroria


Eiväthän ne nyt niin tekisi

Pelosta ja sen käytöstä aseena olen kirjoittanut jo muutaman kerran aikaisemminkin (tässä, tässä ja tässä), mutta asian tärkeyttä, nyt kun ollaan pian kaksi vuotta katsottu tätä sotapropagandakampanjaa valtion taholta omaa kansaa vastaan, ei voida vähätellä. Jopa Matrix 4 (surkea leffa, edistyksellistä sontaa) tiesi kertoa että jännityksellä ja pelolla ihmisistä saatiin enemmän virtaa irti. Jopa joitakin näitä kultisteja huolettaa se, kuinka kansaa pelottelemalla on saatu pieni osa kansasta vastustamaan heidän kollektiiviaan, joka pelastaa ihan kaikki ja yhdistää kansan. Kyllä, valtaosa kansasta elää tällä hetkellä enemmän tai vähemmän tilassa, jossa pelko ja ahdistus tulevat luomaan mahdollisesti jopa pysyviä traumoja. Ja mikä huolestuttavinta, nämä poliittiset pellet jotka tuolla eduskunnassa tekevät päätöksiään ”yhteiseksi hyväksi” tietävät ihan satavarmasti tekojensa seuraukset.

Hirmuhallitsijat kautta aikojen ovat tienneet kuinka tehokasta kansaa on ohjata pelolla. Sisäinen uhka menettelee, ulkoisella uhalla on jo paljon helpompaa tehdä mielivaltaisia päätöksiä mutta näkymätöntä uhkaa parempaa ei olekaan! Näkymätön uhka joka ikisen ihmisen muodossa on kertakaikkiaan aivan loistava keino saada ihmiset tottelemaan käskyjä. Naamarättien ja nyt tämän natsipassin avulla kyettiin vielä antamaan se signaalivaikutus, jolla tavan kansa kykenee tunnistamaan ”hyvät ihmiset” niistä ”pahoista syntisistä”, jotka kantavat sitä näkymätöntä uhkaa mukanaan. Paitsi tietysti sitten kun huomattiin, ettei se uhka ihan niin ollutkaan ja passitkin päätettiin heivata pois - koska ihan kaikki ovat toisilleen uhka, mutta vain juhlapyhien aikana. Muiden kärsimyksen seuraaminen ja siitä nauttiminen taisi olla sadismia, mikä kuvailee täysin näitä poliitikkojen toimia (199 kansanedustajaa, Ano pois lukien).

Edes se, että valtio itse kertoo käyttävänsä sotapropagandaa pelottelemaan kansaansa ei tunnu häiritsevän ihmisiä niin paljoa, että asialle jotain tehtäisiin. ”Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena” oli yksi näistä avoimista tunnustuksista, eikä todellakaan se ainut jos asiaa vaivautuu tarkemmin tutkimaan. Mutta miksi turhaan tutkia, meillähän on demokraattinen oikeusvaltio jossa päättäjät tekevät kaiken yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi, vaikka kertovatkin ihan itse että säädöksiä ja rajoituksia tehdään pelkästään lääketehtaiden voittojen maksimoimiseksi, ei kenenkään muun edun vuoksi. Samalla kerrotaan, että on hullua salaliittoteoriaa että niin tehdään ja kuinka säälittävää on kun ihmiset pelkäävät jotain, mikä ei voi olla totta koska media niin kertoo… vaikkakin se hullun teorian ja todellisuuden ero on 6-12kk nykyään.


Kuka pelkää mustaa miestä?

Viimeisen kymmenen vuoden ajalta valtion toimesta ollaankin saatu nauttia jos jonkinmoisista pelkokampanjoista, joita on pönkitetty luomalla niin aitoja uhkia mutta myös runsaasti pelkkiä median luomia mörköjä. Rikkautta ja voimavaraa kun kantajien kanssa kutsuttiin sisään Suomeenkin saakka siinä 2015 hujakoilla viimeistään huomattiin ne kaikki edut, mitä laajamittainen pelon levittäminen etenkin politiikassa tuo. Saadaan yksi osa kansasta pelkäämään oman ja perheen turvallisuuden puolesta, sekä toinen osa pelkäämään että nyt se ”äärioikeisto” ja fasismi tekee paluun! Ehkäpä kaikista ironisinta tässä nykytilanteessa onkin se, että samat tahot jotka fasismia pelkäsivät ja huusivat muutama vuosi takaperin ovat nyt se joukko, jotka toivat sen fasismin ja totalitarismin koko maahan. Koska juuri sitä fasismia tämä koko kørønatyrannia on, uskoi siihen sitten tai ei. Siis sen sanan ”fasismi” alkuperäisessä merkityksessä, eikä tässä nykyisessä edistyksellisessä idiotismissa.

Kun se voimavaran pelko onnistui saamaan arviolta 20-30% molemmista ”ääripäistä”, tämä nykyinen pandemiasirkus kaappasi likemmäksi 99% koko kansasta. Noin 80% pelkäsi sitä ”näkymätöntä” uhkaa ja loput sen näkymättömän uhan kortilla luotavaa tyranniaa. Toki pelko ei välttämättä kuvaa niin tarkasti kaikkien tuntemuksia, vaan ahdistus ja huoli tulevasta voisi sopia paremmin tilanteeseen. Joka tapauksessa tilanne on se, että valtio omilla toimillaan on aiheuttanut tämän pattitilanteen, jonka purkaminen ilman sen käsiin räjähtämistä vaikuttaa päivä päivältä epätodennäköisemmältä. Kollektivisteille ongelmaa ei tietenkään ole, koska he ymmärtävät sen, että yksilö voidaan aina uhrata kollektiivin yhteisen edun vuoksi, vaikka se nyt onkin vastoin kaikkia ihmisoikeusjulistuksia joita vain pahat natsit ja fasistit uskaltavat rikkoa…

Tämä täydellinen umpisolmu näiden kultistien ajattelussa onkin yksi niistä pelon ja huolen aiheista, joita ihmisillä on. Kultistit eivät siis sitä pelkää, vaan odottavat kieli pitkällä koska päästään laittamaan niitä pahoja syntisiä leireille! Ja kun media kertoo että niin tulee hyvän ihmisen ajatella, kaikki on hyvin. Jos Suomessa nimittäin olisi vapaa ja itsenäinen media, nämä ”väärää mieltä” olevien huolet oltaisiin nostettu esille jo ajat sitten muutoinkin kuin ”hulluina salaliittoteorioina”, jotka muuttuivat todeksi sen 6-12kk sisällä. Sotapropagandaan se tiede, eli asioiden kyseenalaistaminen ja tutkiminen, ei tietenkään kuulu - vain yksi yhteinen virallinen tarina sallitaan. Ja jos sen tarinan tehtäväksi on valittu pelon tahallinen luominen, niin sitten media luo sitä pelkoa 24/7.


Terrorismi on rikos, paitsi kun me sitä tehdään?

Rikoslaissa mainitaan esimerkiksi näin: ”34 a luku (24.1.2003/17) Terrorismirikoksista - 1 § (24.1.2003/17) Terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset: Joka terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle, tekee 1) laittoman uhkauksen, perättömän vaarailmoituksen, 24 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun törkeän julkisrauhan rikkomisen tai 44 luvun 10 §:ssä tarkoitetun ydinenergian käyttörikoksen, on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi” … Mikä siis voitaisiin tulkita niin, että mediaa voitaisiin syyttää tästä paniikin lietsonnasta ja poikkeavien mielipiteiden sensuroinnista. Useampi muukin kohta sopisi kuvaamaan median ja hallinnon toimintaa, mutta jostain syystä tässä meidän ”oikeusvaltiossa” ei poliisi suojaa kansaa vallalta, vaan valtaa kansalta.

Kun siis viranomaisista ei apua kansalle ole näkyvissä, mitä se kansa voi tehdä tilanteessa, missä sitä itseään vastaan käytetään pakkokeinoja ja manipulaatiota? Sen 80%:n mukaan tilanne korjaantuu sillä, että kaikki tottelevat ja avosylin hyväksyvät kaikki rajoitukset sekä vapauden että oikeuksien menetykset. Tähän päivään mennessä tämä tyrannien käskyjen tottelu on kaatanut tyrannian tasan 0 kertaa, mutta kyllähän se tällä kertaa toimii ja eiväthän ne nyt niin edes tekisi, koska joku olisi kertonut eikä suuremmat salaliitot ole edes mahdollisia! Ja eihän se edes ole salaliitto,kun WEF ja WHO kertovat ihan avoimesti haluavansa ajaa tiettyjä asioita, joten foliohatut servattu! Antakaa vaan sirua ja digitaalista suukapulaa, tällä kertaa totalitarismi on kansan parhaaksi!

Vastalääkkeeksi tälle mielettömyydelle on tarjottu niin rinnakkaisia elämänmuotoja, kuin median demokratisointia ja valtamedian kampittamista esimerkiksi mediaviruksilla. Toimivia tekniikoita historiasta toki, mutta joka ikinen kerta tähän asti siihen on vaadittu vaan rutosti enemmän aikaa ja usein myös yhden jos toisenkin uhrautumisen, jonka kansa on ottanut merkkinä sille ettei asiat ole ihan kuten pitää. Vallanpitäjät eivät halua siksi marttyyreita, vaan ainoastaan lynkattuja pahoja syntisiä. Valtamedian tehtävä on kehystää ja kieputtaa joka ikinen tapahtuma ja asia, joka saattaisi pilata sen virallisen tarinan. Jos näitä oikeita tarinoita, ilman kehyksiä ja kieputuksia ei saada ulos, ne eivät hyödytä ketään. Historia on myös osoittanut, että edustuksellisessa demokratiassa hienoisia muutoksia voidaan tehdä myös uusien puolueiden avulla… mutta myös sen, minkä verran järjestelmää voi oikeasti muuttaa sisältä käsin. Vinkkinä vastaukseen: sitä järjestelmää voidaan muuttaa sisältä päin saman verran kuin tyrannioita on saatu nurin tottelemalla.

maanantai 20. joulukuuta 2021

Mitä oikeusjärjestelmä kertoo yhteiskunnasta


Demokraattisen oikeusvaltion kulmakivi

Siinä kun media ja sen toiminta kertoo jo paljon yhteiskunnasta ja sen tilasta, on oikeusjärjestelmä ja sen toiminta myös paljon itse järjestelmästä mutta myös kansasta kertova. Suomea esimerkiksi kutsutaan demokraattiseksi oikeusvaltioksi, mutta kun kansalta menee kysymään kokevatko he oikeusjärjestelmän ja lakien vastaavan heidän omaa käsitystään oikeudenmukaisuudesta, vastaukset saattavat vaihdella melkoisesti laidasta laitaan. Jos ei koskaan ole perehtynyt maamme järjestelmään eikä koskaan ole joutunut lain hampaisiin, päältä katsoen kaikki on ihan hyvin ja oikeuslaitoksemme väkivaltakoneistoa myöden toimii juuri kuten pitääkin. Mutta kovinkaan syvälle ei tarvitse raaputtaa, kun se kiiltokuvamainen ”maailman onnellisin kansa” ja länsimainen demokraattinen oikeusvaltio alkaa näyttämään todelliset kasvonsa.

Jos asiaa kysyy oikeusoppineilta, mitään ongelmaa, niitä semmoisia pieniä ja jokaisessa järjestelmässä ihan inhimillisistä syistä löytyviä vikoja lukuun ottamatta ei juurikaan ole. Näin siis kertovat tahot, joiden elinkeino ja maine riippuu siitä, että he eivät arvostele järjestelmää jonka he itse omalla toiminnallaan oikeuttavat. Ajatella, itsestä ei löydy mitään vikaa kuin kysytään. Tämä on tietenkin Suomessa se maan tapa, eikä sitä parane kyseenalaistaa - kaikkihan sen tietää. Virallisesta tarinasta poikkeavat lynkataan mediassa, joka myös suojelee sitä samaa valtakoneistoa, samalla kun se myös itse valvoo itseään. Tämä itse itsensä valvominen tuntuukin olevan maassamme se yleinen teema vallanpitäjissä? JSN esimerkiksi huolehtii ettei kansa vie mediaa oikeuteen tempauksistaan.

Ehkä räikein itse itsensä valvonta on kuitenkin Suomessa tämä perustuslakivaliokunta. Poliitikot itse päättävät siitä, onko se heidän toimintansa lainmukaista vai ei. Asiantuntijat valitaan aina sen mukaan, mikä kanta sillä hetkellä halutaan ja ”oppositiota” leikkivä osapuoli yksipuoluejärjestelmässämme sitten kertoo vastustavansa niitä pahoja asioita, kuitenkin siunaten kaikki ne perustuslakiamme rikkovat lait lähes poikkeuksetta. Ei ainakaan konstitutionalismista voida puhua, vaan lähemmäksi kleptokratiasta, missä rikollisuus on laillistettu. Perustuslakia kun ei kukaan valvo ja tuomarit kuuluvat siihen samaan kerhoon kuten kaikki vanhojen puolueiden liivijengit, voidaan olla varmoja siitä että oikeusmurha tapahtuu aina kun ne vallanpitäjät niin haluavat. Kutsuu sitä sitten virkamafiaksi tai ties miksi, mutta vallanjaosta lähtien koko järjestelmämme on luotu tasan yhteen asiaan: suojelemaan vallanpitäjiä kansalta.


Oikeudenmukaisuus koetuksella

Siinä kohtaan kun mielenosoituksen striimaaminen on ensinnäkään laitonta, saatikka että se on tuomion perusteella yhtä vakava rikos kuin pahoinpitely, raiskaus tai varkaus, voisi yksi jos toinenkin raaputtaa hieman päätään. Kun lapsen raiskaus antaa ehdollista vankeutta ja pienet sakot, siinä kun ylinopeudesta keskellä yötä rapsahtaa satojen tuhansien nakki, voidaan ihmetellä että mitä helvettiä maassa tapahtuu. Toki kukkaroon kohdistuvat rangaistuksen on tarkoituksella mitoitettu niin, että niiden pitäisi tuntua yhtäläisesti niin työttömän kuin miljonäärin taskussa. Toimiiko tämä käytännössä? Riippuu miten asiaa ajattelee: jos tonnista lohkaisee vaikka 30% pois, jäljelle jää 700 millä elellä loppukuu, siinä kun miljoonasta saman 30% leikkaus jättää loppukuulle vielä 700.000 rellestämiseen. Tuntuvakin sakko ei siis näitä kahta saa samalle viivalle, mutta voipahan sentään se onnellisin, mutta työtön, kansa sitten naureskella niille miljoonasakoille. Valtio toki kiittää niistä isoista sakoista - köyhien tuomitseminen sakkoihin kun on lähinnä järjen köyhyyttä kun kaikessa poltetaan vaan sitä kansan rahaa lähes nollahyödyllä.

Vakavissa rikoksissa tuomiot myös vaihtelevat melkoisesti ja selitykset tuomioiden koventamiseen ja lieventämiseen tuntuvat olevan arpapeliä. Tai no, asian on toki tarkoitus näyttää siltä, että se olisi arpapeliä, mutta kaikkihan sen tietää että Suomessa ei ole korruptiota, ei hyvä veli-verkostoja eikä muitakaan syitä että tuomioissa olisi vahva poliittisesti ohjatun sirkuksen maku… ei, se on puhdasta salaliittoteoriaa. Poliitikot ovat myös varsin kärkkäitä ottamaan kantaa tuomioihin aina kun se heidän poliittinen näkemys on ristiriidassa annettuihin tuomioihin. Jos kaikki poliittiset puolueet saisivat oman tahtonsa läpi ja ne kaikki yhdistettäisiin, taitaisi olla niin että ainoa asia mistä Suomessa enää rangaistaisiin olisi puhe, jota poliitikot vihaavat. Osa leikkisästi kutsuu sitä vihapuheeksi, mikä on toki hieno uuskielen termi asioille, joista ei saa vallanpitäjien mukaan puhua.

Sananvapaus onkin se suurin indikaattori oikeusjärjestelmän toimivuudesta demokraattisessa oikeusvaltiossa. Siis jos mennään sen idean kyseisestä mallista mukaan, eikä käytännön mallin mukaan joka on lähinnä irvikuva niin demokratiasta kuin oikeusvaltiosta. Kun vallanpitäjät voivat täysin mielivaltaisesti päättää mitä saa ja ei saa sanoa, samalla kun kansalla ei ole mitään laillista mahdollisuutta saattaa ne poliitikot ja virkamiehet vastuuseen teoistaan, on aivan turha enää puhua kummastakaan, niin demokratiasta kuin oikeusvaltiosta. Tähän tietysti ne samat oman palkkansa ja asemansa uhalla olevat asiantuntijat osaavat sanoa, että se demokratia ja oikeusvaltio ovat tietenkin spektri, eikä ”täydellistä” olekaan, mutta muihin maihin verrattuna Suomessa ovat asiat hyvällä mallilla ja katso nyt vaikka nämä kourallinen esimerkkejä joissa oikeus on toteutunut! Seteliselkärankaiset vallanpitäjät ja heidän vahtikoiransa osaavat kyllä suojata selustansa, varmistaen ettei kansalla ole mitään sanaa eikä valtaa tässä järjestelmässä.


Ei mitään nähtävää, kaikki hyvin

Median ja hallinnon yhteistanssi tässä sirkuksessa on kyllä sinällään huvittavaa seurattavaa. Isompiin ongelmiin ei satuta edes pitkällä tikulla, kaikki perustuslain rikkomiset kieputetaan pois pöydältä ja ainoat asiat joihin media tarttuu ovat jotkin täysin mitättömät jutut, joissa he tietävät ettei oikealla kehystyksellä ongelma pääse leviämään samalla kun teeskennellään journalismia. Jos taas annat hallinnon rikkoa lakia hätätilan vuoksi, he tulevat luomaan hätätilan rikkoakseen lakia. Tämä median ja hallinnon symbioosi mahdollistaakin minkä tahansa tyrannian ja totalitarismin, minkä historia on jo osoittanut lukemattomia kertoja. Kun kansa on opetettu uskomaan niin hallintoa kuin uutisia, voidaan mikä tahansa asia oikeuttaa ja saada kansan yleisen hyväksynnän - yleinen mielipide on se demokratian oikeutus tehdä mitä tahansa. Ja kun se kaikki valta ja omistus pakkautuu samoihin käsiin, puhutaan fasismista… paitsi mediassa, joka kertoo kaiken olevan hyvin ja järjestelmän olevan demokraattinen oikeusvaltio.

Onko asiasta siis turha edes puhua ja nostaa esiin, koska kaikkihan on kansan tahdon mukaista? Poliittisesti motivaatiota näiden yllä mainittujen ongelmien korjaamisen ei ole juuri lainkaan, koska jokainen politiikassa mukana oleva tietää mitä etuja on siinä, kun koneisto suojelee itseään ja omiaan. Jokainen yhtään pintaa raaputtanut on myös nähnyt, miten koneisto lynkkaa sitä vastaan nousevat tahot. Kuka tahansa voidaan saada näyttämään syylliseltä ja hoidettua pois edestä, koska mitään järjestelmää suojelemaan kansaa vallanpitäjiltä ei ole. Perustuslaki oli tarkoitettu siihen kansan suojeluun, mutta koska sen noudattaminen on Suomessa päättäjiltä vapaaehtoista, se ainoa suojamekanismi on poissa.

Ei siis tarvitse lähteä etsimään yllättyneitä, miksi yksikään poliitikko tai median edustaja ei puolusta sananvapautta siinä muodossa, kun se ihmisoikeuksissa ja niistä johdetussa perustuslaissa sanotaan. Kapitalistista sananvapautta osa mediasta puolustaa ymmärrettävästä syystä: kun olet itse sillä rahan puolella, olet myös itse oikeassa. Sananvapaudessa kun on semmoinen jännä juttu, että kun leikitään demokratiaa ja kansan yleinen mielipide oikeuttaa sen vallan, olisi kansa sopivasti informoituna myös valmiina kaatamaan ne vallanpitäjät torneissaan ja suuretkin mediatalot olisivat pian autiotaloja kun kansa ymmärtäisi kuinka heille valehdellaan jatkuvasti - manipulointi kun on sallittua ja paljon tehokkaampaa ja ennen kaikkea halvempaa kuin väkivaltaisesti kansan pakottaminen. Väkivaltakoneisto tarvitaan vain pitämään ne räikeimmät tapaukset pois kansan silmistä - ei ne vallanpitäjät välitä paskaakaan mitä kansa keskenään toisilleen tekee. Ja millä siis asian voisi korjata? Sananvapaudella…

lauantai 18. joulukuuta 2021

Keskitetty vai hajautettu hallinto?


Eihän sitä parempaa olekaan!

Ehkäpä hajautetun ja keskusjohtoisen hallinnon kannatus on samankaltainen kuin demokratian (siis tämä valedemokratia jossa elämme) kannatus - kun ei tiedä paremmasta, luulee sen nykyisen olevan ainut ja oikea vaihtoehto? Tocqueville pohti asiaa jo 1800-luvulla jenkeissä ja vertasi sitä mm. ranskalaisten ja brittien näkemyksiin. Hän totesi, että mitä keskusjohtoisempi järjestelmä oli, sitä vahvemmin ihmiset kannattivat keskusjohtoista järjestelmää. Sama ongelma on toki kaikkialla ja lähes kaikissa asioissa mitä ihmiset tekevät ja näkevät: se nykyinen, mikä onkaan, nähdään usein tuttuna ja turvallisena, “oikeana”, vaihtoehtona ja kaikki siitä poikkeava on outoa ja hullua. Paitsi jos asia esitetään niin, että tuo jokin asia muualla onkin parempaa ja haluttavampaa kuin mikä se nykyinen on. Ja mitä tapahtuu kun se muualla oleva myydään parempana? Savimaja tai villaturkki+lumikengät ei tunnukaan enää niin kotoisalta, kun näkee että muualla ajetaan mersuilla ja muut samanikäiset sielä vaan naputtelevat joka vuosi uudistuvalla iPhonella.

Entä sitten kun se vuohipaimen, eli arvostettu ammattilainen omassa lähtöpaikassaan lähtee sitten ”isolle kylälle” ja törmää niihin ”parempiin” kulttuureihin, onko se kummankaan etu kahden vahvasti toisistaan eriävän kulttuurin törmäys? Jos ”maailmanparantajilta”, eli näiltä itseään filantroopeiksi kutsuvilta kysyy niin kyllä, on kaikkien etu että kaikilla on samat edut ja oikeudet - kaikki ovat yhdenvertaisia! Nämä filantroopit kun viis veisaavat kulttuureista, saatikka ihmisistä, heidän näkemyksensä mukaan jokainen ihminen on potentiaalinen kuluttaja, joka kantaa oman työnsä tulokset muiden taskuun sen sijaan että sijoittaisi sen paikallisesti johonkin asiaan. Tämä on toki taas aivan toinen ongelma, joka myös tulisi ratkaista, mutta se ei sinänsä liity nyt itse aiheeseen eli palataampa asiaan.

Media siis kertoo ihmisille sen, mikä on haluttavaa ja mikä hyljeksittävää. Kun meille kerrotaan sen länsimaisen demokratian olevan parasta mitä maa päällään kantaa, Pohjois-Korean media kertoo myös siellä kansalle kuinka heidän mallinsa on ylivoimainen. Nykyään kaikkien maiden johtajat tosin pyrkivät pääsemään Kiinan malliin, eli vahvaan keskusjohtoon jota kutsutaan demokratiaksi. Miksi Kiina sitten haluaa itseään kutsuttavan demokratiaksi? Koska demokratialla, kansanvallalla, on niin hyvä maine ja maailman onnellisimmat kansat asuvat demokratiassa! Siis mallissa, jonka kerrotaan olevan demokratia, ei juurikaan kansanvallassa itsessään. Mikä tahansa hallintomalli kun voidaan markkinoida parhaana mahdollisena asiana ja kansan konformistit tulevat sitä mallia tukemaan. Nykyinen fasistinen malli taas on ihan parhautta kaikille kollektivisteille, jolloin saadaankin 2/3 kansasta tukemaan keskusjohtoista hirmuvaltaa.


Hajautettu valta olisi kaikkien paitsi vallanpitäjien etu

Suurin osa lännessä asuvista ihmisistä on tottunut tähän tuttuun ja turvalliseen edustukselliseen demokratiaan, joka kaksoisvaltioineen, puoluediktatuureineen ja hyvä veli-verkostoineen on ajanut vallan kauaksi tavan kansan ulottumattomista, samalla kertoen kuinka ainut tapa vaikuttaa on äänestää. Erona Kiinan keskusjohtoiseen malliin on lähinnä se äänestäminen, jossa kansalta kysytään minkä värinen takki päällä tulee pääministerin kulkea - kaikissa ”tärkeissä” asioissa eri puolueet kun ovat tarkasti samassa linjassa, muodostaen käytännössä yksipuoluejärjestelmän. Moinen järjestelmä pyrkii aina keskittämään valtansa ja purkamaan kaikki mahdolliset paikalliset hallinnot parhaansa mukaan - ainoastaan keskusjohto voi reagoida nopeasti ja tehokkaasti heidän mielestään. Paremman puutteessa nämä puolueet toki tyytyvät miehittämään kaikki paikalliset päätäntäelimet omilla kavereillaan, jolloin se hajautettu valta on pelkkää silmänlumetta.

Ei siinä, keskusjohtoinen järjestelmä on ymmärrettävä esimerkiksi myös konstitutionalismia kannattavien keskuudessa, koska siinä perustuslaki määrittää mikä osa hallinnosta hallitsee mitäkin osa-aluetta. Hyvin toimiva järjestelmä voisi jakaa lähes kaikki maan sisäiset asiat paikallisille hallinnoille ja ainoastaan ulkosuhteet sekä yhtenäinen lainsäädäntö hoidettaisiin keskitetysti. Voidaan toki sanoa, että Suomessa tämä oli ainakin etäisesti se lähtökohta, mutta vuosien aikana se hajautettu valta kunnilta ja kaupungeilta on hivutettu pois ja jaettu kollektiivisesti järjestettyihin kaksoisvaltion osiin, jotka eivät vastaakkaan kansalle vaan keskushallinnolle. AVI:t ja muut vastaavat eivät taida olla kansan äänestämiä, vaan keskusjohtoisesti valittuja tahoja, jotka ovat uskollisia omille herroilleen, ei kansalle.

Hajautettu hallinto vahvan perustuslain kanssa, kuten jenkeissä on, takaa alueille taas huomattavasti enemmän päätäntävaltaa omiin asioihinsa. Eri alueet voivat kehittyä omalla ja itse haluamallaan tavalla, muodostaen eri kulttuureja hyvinkin rajatuilla alueilla, toisin kuin mitä keskusjohtoiset järjestelmät pyrkivät luomaan. Vasta aivan viime vuosikymmeninä, teknologia ansiosta, onkin ollut mahdollista luoda ”yksi yhtenäinen kansa” - massamedian ja netin avulla. Massamedia mahdollisti suuret suunnat, netti taas mahdollisti välittömän tiedonsiirron ja reagoinnin kaikkeen mahdolliseen. Netti olisi mahdollistanut myös saumattoman yhteistyön ihmisten välillä, mutta sen sijaan se loikin lähinnä vain yhden virallisen tarinan jota seurataan taukoamatta. Ei tosin pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että valta keskittyy ja vallassa olevat tahtovat vain lisää valtaa ja tietenkin pysyä vallassa kaikin keinoin. Hajautettu järjestelmä, etenkin kansanvaltainen sellainen, ei kuulu yhdenkään politiikassa vahvasti mukana olevan tahon etuun. Siksi saammekin seuraavaksi ”maakuntahallinnon”, joka vie jälleen osan ihmisten itsemääräämisoikeuksista askeleen lähemmäksi keskusvaltaa.


Voisiko hajautettu järjestelmä edes toimia?

Mikä tahansa yhteiskunta toimiakseen edes auttavasti tarvitsee (kaiken muun ohella) yhden kriittisen asian: luottamus. Nykyisessä keskusjohtoisessa mallissa ihmisten välinen luottamus ja yhteistyö on vaihdettu auktoriteettiin, joka valvoo että molemmat puolet pysyy ”rehellisenä” eli huijaavat just sen verran kun säännöt sallivat. Ihmisten ei tarvitse siis luottaa toisiinsa, riittää että he luottavat auktoriteettiin joka valvoo että kaikki kansalaiset pysyvät ruodussa. Mutta kun kukaan ei vahdi auktoriteetteja, kuten nyt tehdään esimerkiksi perustuslain kanssa, saadaan kertaheitolla läpimätä järjestelmä johon luottaminen on… kauniisti sanottuna hölmöä. Onhan se toki kätevää ettei ihmisten tarvitse enää lainkaan luottaa toisiinsa vaan voivat toimia auktoriteettien antamien sääntöjen rajoissa kuvitellen olevansa turvassa kaikelta pahalta ja että joku muu kantaa vastuun. Kilpailusta yhtään ymmärtävät tosin huomaavat siinä jo melkoisen monta ongelmaa…

Keskusjohdolle se luottamus on toki myös tärkeää, koska se toimii samalla oikeutuksena sille vallalle kaikkien muiden yli. Kollektivistit ja konformistit eivät kykene edes villeimmissä ajatuksissaan näkemään järjestelmää, missä ihmiset olisivat itse vastuussa omista teoistaan ja omasta elämästään, minkä vuoksi se keskusjohtoinen malli on niin haluttava. Laumaeläimenä ihminen on tosin syntynyt yhteistyökykyiseksi ja -haluiseksi, eli sen suhteen ongelmaa ei olisi. Mutta kun mukaan heitetään vallanhimoa, kilpailua ja kollektivismia, saadaankin aikaiseksi joka ikinen kerta jokin variaatio fasismista. Eli siitä, että kaikki valta ja omaisuus ovat yksissä käsissä. Koska ihmiset usein yrittävät pitää tiukasti kiinni omaisuudestaan, nämä vallanpitäjät joutuvat tyytymään totalitarismiin, missä he vain määräävät kaikesta mutta eivät ole vielä saaneet kaikkea omaisuutta haalittua itselleen. Sitä vartenhan se suuri nollaus on…

Jenkit ovat kuitenkin osoittaneet, kuinka hajautettu hallinto on mahdollista järjestää. Osavaltiot päättävät suuresta osasta asioistaan itse ja liittovaltion valta ei ihan kaikkialle ulotu. Heidän mallinsa on toki kaukana täydellisestä, mutta se osoittaa kuinka valta on mahdollista jakaa myös paikallisille toimijoille, mahdollistaen eri kulttuurien kukoistamisen. Koko maailma on vaan suuntaamassa kohti Kiinan keskusjohtoista järjestelmää, sen tuomien valtavien etujen vuoksi. Siis etujen vallanpitäjille, ei kansalle. Harmittavasti suurin osa kansasta Suomessa pitää tätä kehitystä positiivisena asiana, puolustaen keskusjohtoa hyvinkin julkisesti ja aktiivisesti. Ja kun media kertoo sen ”länsimaisen demokratian” olevan parasta mitä maa voi päällään kantaa, vain aniharva lähtee sitä kyseenalaistamaan. Saatikka väittämään, että vallan hajauttaminen mahtaa olla ainoa tapa ihmiskunnalle kehittyä…

tiistai 14. joulukuuta 2021

Ei lainkaan kultti


Kyllähän sen nyt heti huomaisi jos on osallisena kulttiin, eikös?

Vuosia sitten kun kirjoitin ”virallisen totuuden uskonnosta”, tämä tolkun ihmisten muodostama kultti tai uskonlahko oli vielä varsin vaaraton sen nykypäivään verrattuna. Yhteisöjä ja kultteja olen myös aikaisemmin verrannut keskenään, mutta pohditaan tällä kertaa hieman tarkemmin niitä kulttimaisia piirteitä omaavia ryhmiä. Aihetta on tutkittu runsaasti ja tässä tekstissä otan pätkiä kirjasta ”When Prophecy Fails: A Social and Psychological Study of a Modern Group That Predicted the Destruction of the World” - Leon Festinger, Henry Riecken ja Stanley Schachter. Tämä 1956 julkaistu teos on pelottavan lähellä monilta osin tätä nykyistä menoa, vaikkakin seurattu lahko odottikin maailmanloppua ulkopuolisten viestinnän perusteella. Ehkäpä ne alienit vaan tekivät laskuharjoituksia ja olivat arvioissaan yhtä tarkkoja kuin nämä nykyiset kulttien ohjaajat?

Viimeisten vuosien aikana näitä kulttimaisia liikkeitä on toki ollut monen eri ilmiön ympärillä. Valtamediassakin paljon huomiota saanut Trumpin ja QAnonin (epä)pyhä liitto ja kaikki sen ympärillä pyörivät asiat adrenokromista lähtien saivat monet huolestumaan moisiin uskovien mielenterveydestä. Vaikka osumatarkkuus niissä ennustuksissa olikin … vaihtelevaa, ei voida kieltää etteikö muutama asia osunut pelottavan tarkasti kohdilleen. Toisaalta, rikkinäinen kellokin on kahdesti päivässä oikeassa, joten oikeaan osuneet ennustukset voidaan laittaa myös puhtaasti sen ennustusten määrän piikkiin. Vai voidaanko? Sen joutuu jokainen päättämään itse. Mutta missä kohden ne kulttimaiset piirteet alkoivat tulla vahvasti julki oli se, kun ennustus toisen jälkeen ei tullutkaan toteen mutta sen sijaan että ihmiset olisivat hylänneet koko homman hömppänä, se sai aikaan entistä enemmän ja entistä korkealentoisempia selityksiä aina aikamatkustukseen ja kuunatseihin saakka.

Itsekin pidin ja osin edelleen pidän suurta osaa tästä vain suurena käsitysten ohjaus-operaationa jonkun siihen erikoistuneen porukan ohjaamana, joka sisältää runsaasti kulteille tyypillisiä psykologisia elementtejä. Mutta mitä enemmän asiaa olen tutkinut, sitä enemmän kantani kääntyy pois siitä ”kultista”, ainakin osan asiaan vihkiytyneen näkemyksen perusteella. Henkilökohtaiset uskomukset asioista eivät tarvitse kulttia taakseen saadakseen ihmiset toimimaan ja ajattelemaan samankaltaisesti. Että kyseessä olisi kunnon kultti, sen jäseniltä löytyy usein ominaisuuksia, joita monilta, ellei lähes kaikilta, ”hulluilta salaliittoteoreetikoilta” kuitenkin puuttuu lähes täysin tai ovat ainakin niin heikossa roolissa siihen käyttäytymiseen, etten pidä sitä merkityksellisenä syynä toimintaan. Sen lisäksi että nämä ”hullut salaliittoteoreetikot” noin yleensä eivät ole kovinkaan sovinnollisia (yksi viidestä suuresta persoonallisuuspiirteestä), he eivät ole yleensä liioin kovinkaan kollektiivisia tai konformistisia. Poikkeuksia toki löytyy… runsaasti.


Zombie-kultti

Mikään ei sano vahvemmin ”minä välitän kaikista ja etenkin heikompien turvallisuudesta” kuin nauraa niille, jotka ovat saaneet näistä ”hoidoista” vammoja. Niin moni kultisti epäilee jokaista piikkihaittaa ja hylkää kaikki mahdollisuudet siihen, että ”lääke” voisi olla missään tapauksessa pahempi kuin tauti. Paitsi tietysti silloin kun tämän osoittaa numeroilla, jonka jälkeen sitä selitetään tai vaan lopetetaan keskustelu siihen. Jos meillä olisi vastaava hoidettavissa oleva ongelma, kyllähän vallanpitäjämme siihen puuttuisivat! Kuten että sairaalabakteerit tappavat vuosittain 700-800 (Lähde: Hoitoon liittyvät infektiot, Lääkärikirja Duodecim 12.2.2020) jolle oltaisiin voitu tehdä jotain, mutta jostain syystä ei olla eikä olla tekemässä. Ja kaverit haetaan apuun jos se oma kanta ei pidäkään vettä. Välitön vasta-argumenttihan tähän on tietenkin ”no mutta niin ne denialistitkin tekee!"… paitsi että ne ”denialistit” eivät ole vaatimassa väkivaltakoneiston uhalla kaikkia tekemään samoin. Kultistit vaativat ihmisoikeuksien peruuttamista kaikilta, koska jos niin tehdään niin maailma pelastuu!

Tämä maailmanlopun-kultin idea on tietenkin yhtä looginen kuin sota sotaa vastaan, koska historiasta löytyy tasan 0 esimerkkiä tyrannien palauttaneen vapaudet ja vino pino esimerkkejä siitä, kuinka ne kerran luovutetut vapaudet ovat pysyvästi menetettyjä, kunnes ne otetaan takaisin… yleensä väkisin. Mutta tämän zombie-kultin uskomukset ja tarina täsmäävätkin 100% tuohon yllä mainittuun Festingerin kirjan antamaan määritykseen kultista. Uskomus on merkityksellinen ja käsin kosketeltava, koska media muistuttaa siitä joka päivä. Omaan elämään sillä on suuri vaikutus, koska kaikki naamarätit ja rajoitukset, natsipassi mukaan lukien muistuttavat asiasta jatkuvasti. Mitään niistä ei kyseenalaisteta, koska auktoriteetti kertoo että näin PITÄÄ tehdä. Uskomuksesta ei liioin voi enää peruuttaa, koska tuli otettua se geeniterapiakin jota ei enää pois saa, jonka pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole MITÄÄN varmaa tietoa. Toistamalla sama geeniterapia lukemattomille ihmisille ei anna tässä vaiheessa yhtään enempää tietoa pitkäaikaisista vaikutuksista. Jos ei tätä ymmärrä, kannattaa kaivaa sanakirja ja tarkistaa mitä ”pitkäaikainen” merkitsee - saman toisto lyhyellä aikavälillä ja suurella näyte-erällä kun ei edelleenkään kerro pitkästä aikavälistä, ymmärräthän?

Kerrottu tarina on myös tarkasti rajattu, jolloin siitä seuraavat poikkeamat ovat havaittavissa ja ne usein kerrotaan ihan selvästi. Maalitolppien siirtely on termi jota myös voidaan tässä soveltaa. Ja sitten KUN se tarina ei täsmääkkään todellisiin ja vahvistettuihin asioihin, mitä tapahtuukaan kultissa? Jos sosiaalinen tuki on riittävä joko omalta ryhmältä tai siltä suurelta ”johtajalta”, täysin virheelliseksi todettu ennustus tai uskomus sen hajoamisen sijaan vahvistaakin sitä uskomusta. Se ei toiminut edellisilläkään kerroilla, mutta se seuraava tai sitä seuraava kerta kyllä sitten toimii! Ja syy miksi se ei toimi on kaikki vääräuskoiset, jotka eivät totelleet määräyksiä! Tämän zombie-kultin käyttäytyminen ja toimet eivät voisi oikeastaan olla enempää oppikirjaesimerkin kultista kaltaisia! Joka ikinen kohta aivopesusta ja viestinnästä lähtien täsmäävät siihen, kuinka ihmiset manipuloidaan toimimaan juuri halutulla ja arvattavalla tavalla. Se, että nyt siinä viestinviejänä on itse valtamedia, toimii kultisteille todisteena siihen ettei kyseessä ole tietenkään kultti: eiväthän ne nyt niin tekisi, joku olisi huomannut ja kertonut…


Millä siitä kultista pääsee eroon?

Kun tarina JA sosiaalinen tuki romahtavat, koko kultti luhistuu kasaan. Niin kauan kuin media siis jatkaa tarinaa, vallanpitäjät esiintyvät hyväntahtoisina johtajina ja kultistit jättävät aivonsa narikkaan kuten tähänkin saakka, se homma jatkuu. Siksi vallanpitäjät eivät suvaitse mitään, joka saisi ihmiset miettimään asioita uusiksi. Vaclav Havel kirjoitti Tsekkoslovakian tapauksesta kirjan ”The Power of the Powerless” jossa hän kertoo niiden normaalia elämää elävien muodostavan sen uhan tyrannialle. Rinnakkaisyhteiskunta, joka ei elä pelossa eikä tottele tyranniensa käskyjä on tyrannien pahin vihollinen - vapaus kun tarttuu.

Ei siis ihme, että sensuuri kiristyy ja median retoriikka kovenee jatkuvasti. Totalitarismin kannatus kasvaa kultistien joukossa joten jää nähtäväksi saavuttavatko he oman utopiansa ennen kuin vapaus voittaa. Länsimaiseen ideaan demokraattisesta oikeusvaltiosta totalitaristiset säännöt ja johtaminen eivät kuulu lainkaan, mutta jostain syystä myös ne ”asiantuntijat”, joita media nostaa esiin, ovat yhdessä tuumin kertomassa kuinka totalitarismi on ihanaa! Aivan kuten kulteissa toimitaankin… Toki onhan se ikävää jos joku kutsuu juuri sinua kultistiksi, kun tiedät sydämessäsi tekeväsi kaiken täysin oikein! Sakari Peltola kutsui heitä hyödyllisiksi idiooteiksi, samalla huomioiden sen termin halventavan sävyn aiheuttavan vastareaktion. Zombie-kultisti onkin paljon mukavampi termi, eikö?

Ja sitten tulee päälle vielä ne, joiden mielestä kahtiajako ja ihmisten leimaaminen on niin pahaa ja väärin - tekisit sinäkin vaan kuten kaikki muut (eli kuten kultti käskee) niin tilanne rauhoittuu nopeammin kuin vastustamalla! Älä vastusta kulttia millään tavalla niin kaikki on hyvin… kuulostaa kovin… kulttimaiselta ajatukselta, eikö? Kyllä, onhan se ikävää ja näille kultisteille on osoitettava sympatiaa, koska silloin he voivat havahtua tekemiinsä virheisiin ja palata takaisin… tolkun ihmisiksi, jotka tarttuvat seuraavaan kulttiin ja vaativat jälleen kaikkien tekevän samoin, mutta nyt tällä kertaa oikein ja paremmin kuin koskaan ennen! Ja koska kaikki tämä on vain mielipidettä, aivan kuten ”faktantarkistajatkin”, sananvapauden luvatussa maassa saa olla sitä mieltä että tämä nykyinen zombie-kultti on toistaiseksi vaarallisin massapsykoosi. Itse uskon ihmiskunnan vielä onnistuvan tämänkin hulluuden ylittämään. Eri asia haluanko olla itse sitä tosin näkemässä… Sen Nürnberg 2.0 haluaisin tosin vielä nähdä kun nämä kulttijohtajat saavat palkkionsa.

maanantai 6. joulukuuta 2021

Vaarallinen enemmistö


Vaarallinen, mutta kenelle?

Tolkun ihmiset ovat aina mahdollistaneet diktatuurit ja muut ihmiskunnan hirmuteot, mutta voidaanko sitä enemmistöä, tavan kansaa, syyttää siitä? Jokainen ihminen on vastuussa vain ja ainoastaan omista tekemisistään, joten selitykset kuten ”tein vaan mitä käskettiin” ja ”no kun nuokin tekivät samoin” eivät ainakaan oikeudessa mene läpi. Mutta onko se enemmistö sitten oikeuskelvollinen, kun se lauman mukana tekee asioita ensin laittaen ne omat aivot narikkaan? Syyntakeeton voisi kuvata useiden ihmisten toimia etenkin näin pandemian aikana, mutta sehän olisi loukkaavaa, jos enemmistöstä puhuisi halventavasti vaikka se käyttäytyykin kuin mielipuoli tai vähä-älyinen? Joukkomieli selittää osan tästä käytöksestä, toki, mutta kun se laumaa seurannut yksilö illalla istahtaa televisionsa ääreen, eihän hän silloin ole enää lauman matkassa? Jos ei ole, niin miksi hitossa se tolkun ihminen ei sitten havahdu näihin kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin?

Ongelma voidaankin jakaa osiin, jonka lopputulema onkin yksilöllinen summa niistä kaikista osista. Ensimmäinen ja ehkä tärkein osa on yksinkertaisesti tietämättömyys. Informaation aikakautena tietämättömyys on oma valinta, mutta vallanpitäjät ovat mediahallinnallaan pyrkineet tekemään heidän tarinastaan poikkeavan tiedon etsimisestä mahdollisimman hankalaa. Kaikki virallisesta tarinasta poikkeava on sen tarinan mukaan disinformaatiota, valeuutisia ja foliohattujen horinoita. Kaikki tieteellinen debattikin on kielletty, jos se poikkeaa siitä päätetystä tarinasta, mikä tietenkin itsessään jo kumoaa koko tieteen idean. Mutta tämä ei enemmistöä haittaa, koska niin on kerrottu. Autuas tietämättömyys pitää sen enemmistön siististi kurissa ja kirkolta lainatut opit syntisten leimaamisesta vahvistavat ajatusta vääräuskoisten pahuudesta. Kun kaikki lukevat vain samaa kirjaa, kukaan ei ole eri mieltä.

Pelkkä tieto ei tosin vielä riitä, vaan se pitää pystyä yhdistämään johonkin. Siihen tarvittaisiin asian ymmärtämistä, mutta media osaa siinäkin kertoa mikä on se ainoa oikea tapa yhdistää annettu tieto. Ajattelun ulkoistaminen on toki helppoa ja raskaan työpäivän jälkeen sen idioottilaatikon eteen istahtava tolkun ihminen ei ole enää siinä tilassa, että kykenisi ajattelemaan loogisesti sitä tutun juontajan tuputtamaa tarinaa. Toki kaikki eivät ole kykeneviä ymmärtämään asioita vaikka ne rautalangasta väännettäisiinkin, mutta sille ongelmalle ei oikeen mitään saa. Koulujärjestelmämme on pitänyt siitä huolen, ettei siihen itsenäiseen ajatteluun kannusteta vaan oikea tieto tulee ainoastaan auktoriteetilta ja sama taho myös kertoo mitä se asia merkitsee ja mihin se liittyy. Moinen tiedon kieroutuminen olisi kuitenkin tahallista toimintaa, jonka jokainen tolkun ihminen myös tietää olevan vain hullua salaliittoteoriaa, koska eiväthän ne niin tekisi ja joku olisi jo huomannut ja kertonut! Vielä jos soppaan lisätään mukaan psykologiaa, esimerkiksi pelon käyttö, niin johan on ymmärrys kortilla.


Eikä siinä vielä kaikki, lähimainkaan!

Kun kaikki tietävät samat asiat ja ymmärtävät ne samalla tavalla, siitä syntyy rauha yhteiskuntaan - tämä yleinen käsitys on vallanpitäjillämme. Kun kaikki omaavat samat lähtökohdat, ei siinä jää paljoa varaa erilaisiin näkemyksiin, vai jääkö? Kaksi ihmistyyppiä paistaakin tässä kohden läpi: konformistit ja kollektivistit. Konformismi on psykologinen ilmiö, joka kertoo kuinka paljon ihmiset seuraavat sitä muiden luomaa ”yleistä mielipidettä”. Solomon Asch teki asiasta kokeita ja totesi ihmisten tekevän vastoin omia selviä havaintojaan, jos muutkin niin tekevät. Kollektivismi taas on aate, missä kaikkien pitää tehdä samalla tavalla ja yksilö voidaan aina uhrata kollektiivin yhteisen edun puolesta. Pitkälle vietynä puhutaan siis fasismista ja yhdistettynä konformismiin, saadaan hyvin pelottava kokonaisuus joka on yksi juurisyistä siihen, miksi asiat ovat niin päin helvettiä. Media uskottelee kansalle mitä hulluimpia ideoita ja siihen kollektivistit tarttuvat, vieden konformistit mukanaan. Yhteensä nämä ominaisuudet ohjaavat eri arvioiden mukaan 60-90% ihmisistä, eli ei puhuta mistään yksittäistapauksesta.

Toinen vahva motivaattori tehdä niin omia kuin yhteisiä etuja vastaan asioita on raha. Moni ajattelee pienemmän pahan olevan se, kun vaan tekee mitä käsketään koska jollainhan se asuntolaina on maksettava ja ruoka tuotava pöytään. Ei auta, pakko mikä pakko, vaikka ei olekaan ja se on edelleen oma valinta jolla on tietenkin seuraamuksia - aivan kuten kaikilla asioilla ihmisen elämässä, kuka olisikaan arvannut? Toki kun niitä seteleitä on pinossa riittävästi, ne moraaliset ongelmat haihtuvat lähes kokonaan ja kun puhutaan rekkalastillisesta mammonaa, ei se muiden ihmisten henki paljoa enää paina siellä vaakakupissa. Vielä kun tiedät, ettet voi joutua koskaan vastuuseen tekosistasi ja tienaat järjettömiä summia rahaa tekemällä mitä valta yläpuolellasi tahtoo niin mikäettei? Raha ja valta, mahdollinen nousu portaikossa ylöspäin ovat kaikki täysin päteviä motivaattoreita tehdä asioita omaksi edukseen, täysin tietoisena siitä että se oma etu ei välttämättä kaikissa kohdissa tapahdukkaan. Silmien ummistaminen pahalta on paljon helpompaa kun se oma tasku pullottaa ja eiväthän ne nyt ihan kaikkea tekisi omaksi edukseen ne oikeat vallanpitäjät, joten voi hyvissä mielin vaan tehdä mitä käskettiin, eiks jeh?

Ei pidä myöskään unohtaa niitä arvomaailmojen eroavaisuuksia joita ihmisillä on. Joidenkin mielestä on esimerkiksi täysin oikeutettua puhdistaa maailma niistä ”alemmista olennoista”, jotka tuhlaavat yhteisiä resursseja - eugeniikkaa. Joidenkin mielestä ihmiset ovat syntyneet ohjailtavaksi ja kansojen kääntely haluttuun suuntaan on vain kuin muurahaisten käräyttelyä suurennuslasilla. Psykopaatit ja sosiopaatit, joita ihan sattuneista syistä löytyy kohtuullisen runsaasti tuolta valtapyramidin huipulta, eivät välitä niistä muista ihmisistä tuon taivaallista ja jos oma etu johtaa muiden turmaan, se on voi voi niille muille. Ideologian perusteella muiden ihmisten mielivaltainen kohtelu taitaa olla vastuussa niistä kaikista suurimmista ihmiskunnan tragedioista, mutta silti kansa uskoo edelleen ettei niin pääsisi jälleen kerran tapahtumaan, koska ne vallanpitäjät kertovat kaiken olevan vain yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!


Joku olisi kertonut!

Voisi kuvitella, että kun monista tapahtumista löytyy ainakin vielä historiallisia todisteita ja osasta hyvinkin tarkasti dokumentoituja palasia, ihmiskunta kykenisi kollektiivisesti vetämään sen tiedon yhteen ja välttämään vastaavat tapahtumat tulevaisuudessa? Ja miksi näin ei tapahdu löytyykin hyvin pitkälti tuosta ylempää. Asiat ovat tietenkin paljon monitahoisempia ja mutkia on jouduttu oikomaan ja asioita jättämään pois, että pysytään edes kohtuullisissa mitoissa, mutta periaate on hyvin pitkälti tuo historiallisestikkin dokumentoitu ongelma: enemmistö ja sen naurettavan helppo ”paimentaminen” suuntaan, johon vallanpitäjät tahtovat. Kenellä se valta on, siitä voidaankin sitten keskustella vaikka maailman tappiin saakka, mutta käytännön valta ja se kohta, mihin se ihmiskunta pystyisi kohtuullisen helposti vaikuttamaan, on media. Eli ne kaksi ensimmäistä osaa tästä palapelistä: tieto ja asioiden ymmärtäminen.

On kuitenkin syytä muistaa, että meistä ihan jokainen elää siinä omassa illuusiossaan, simulacrum, joka muodostuu sinne (mahdollisesti) korvien väliin niistä kaikista ulkoisista ärsykkeistä joihin jatkuvalla syötöllä törmäämme. Kaikki havaitsemamme asiat muokkaavat sitä henkilökohtaista todellisuutta jossa elämme, täysin riippumatta siitä asian … todellisuudesta. Tähän tietenkin perustuu se ajatus, että kaikki mis/disinformaatio tulisi estää ja kieltää, ettei kansa vaan pääse altistumaan asioille, joille heitä ei haluta altistaa. Ihan looginen ajatus sinällään ja se varmasti suojaa yhteiskuntarauhaa, mutta kun ne ihmiset siellä vallassa jotka kokevat olevansa oikeutettuja päättämään moisista asioista eivät ajattele sitä ”yhteistä hyvää” vaan omaa ja kavereidensa napaa, ymmärtänet sen ongelman johon jälleen kerran törmäämme? Muutama ihminen päättää mitä sinun tulee ja ei tule tietää, sekä millä tavalla sinun tulee nämä asiat ymmärtää.

Asiaa voi toki kutsua salaliittoteoriaksi, mutta vain se ”salaliitto” on siinä oikein. Salaliitto, eli kahden tai useamman henkilön salainen sopimus jonkin rikollisen tavoitteen saavuttamiseksi. Ja kun samat ihmiset omistavat lähes kaiken, mediat mukaan lukien, ei siinä tarvita mitään kovin teräviä hoksottimia ymmärtääkseen mikä voisi mennä pieleen ja ne lukemattomat todisteet että pieleen on mennyt luulisi saavan sen enemmistönkin heräämään tähän ongelmaan. Mutta ei, näin ei ole tapahtunut eikä tule ihan heti tapahtumaankaan, ellei jotain maatamullistavaa tapahdu etenkin tässä mediakentässä. Nämä vallanpitäjät toki näyttävät pelkäävän ihan aiheesta mediaviruksia, koska ne ovat ennenkin ne tyranniat kaataneet. Netin aikakautena moiset tiedonjyväset leviävät valon nopeudella ympäri maapalloa, joten riski on ilmeinen. Vain vahva indoktrinaatio pitää kansan kiinni siinä idioottilaatikon edessä, koska jos ihmiset ymmärtäisivät valtansa ja voimansa, tämä peli muuttuisi yhdessä yössä. Silloin se enemmistö olisi vaarallinen niille, jotka valtaa nyt käyttävät väärin omaksi edukseen. Mutta siihen asti, se enemmistö on vaaraksi vain itselleen ja kaikille niille, jotka eivät tätä menoa sulata.