Totalitaarinen ideologia

Ideologioista

Vaclav Havel kirjassaan "The Power of the Powerless" (vapaa käännös: vallattomien valta) kertoo näkemyksestään ja havainnoistaan totalitaarisessa maassa, Tsekkoslovakiassa, 1970-luvulla. Osa voi kutsua silloista mallia sosialismiksi tai kommunismiksi, mutta Havelin antama nimitys "post-totalitarian" antaa huomattavasti paremman sävyn silloiselle (ja muille vastaaville) järjestelmälle - se on edennyt niin pitkälle, ettei se enää tunnu totalitarismilta vaan... normaalilta. Joukkopsykoosi (tästä lisää joskus myöhemmin) selittää osan tästä käytöksestä, mutta vahva ideologinen pohja pelaa myös suurta osaa. Vai aiheuttavatko ne ideologiat sen joukkopsykoosin? Yksilö, itse, minä katoaa ja tilalle tulee se aatteen palo, jotain itseä suurempaa.

Ideologiat tarjoavat ihmiselle kaiken mitä hän tarvitsee - identiteetin, omanarvontuntonsa ja moraaliset arvot... paitsi että ne ovat vain illuusio moisista korkeista arvoista, täten helpottaen ihmistä pääsemään niistä aidoista eroon. Ideologia auttaa niin valtaa pitäviä kuin alamaisia uskottelemaan, että kaikki menee juuri kuten pitääkin ja ihmiset elävät harmoniassa universumin kanssa ideologiaa noudattaessaan. Käytännössä niitä ideologioita käytetään lähinnä oikeuttamaan kaikki se "paha", jota tehdään niin muille kuin itselle/omille. Oikeille vallanpitäjille tämä tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia alistaa kaikki kansat ja ne alemman tason nuket voivat kokea siinä samalla tekevänsä hyvää, koska niin ideologian kantava tarina kertoo.

Yksi kantava osa lähes jokaisessa ideologiassa on ajatus kollektivismista, eli yksilö voidaan aina uhrata yhteisen edun vuoksi. Konformismi eli yhtenäistyminen on psykologinen ilmiö joka siellä kollektivismin takana piilee - kaikkien tulee olla tietyiltä osin samankaltaisia. Elämä itsessään on monimuotoinen ja vapaa, siinä kun kollektivistit vaativat samankaltaisuutta ja kuria. Mutta kun moraali on korvattu joukkomieleen upotetulla aatteella siitä oman toiminnan oikeellisuudesta, ei ihminen edes harkitse pysähtyä miettimään onko se jokin asia "oikein" vai "väärin". Sen täytyy olla hyvää ja oikein, koska kaikki muutkin niin tekevät! Ja suurin paha sekä uhka ovat kaikki ne, jotka haastavat tätä näkemystä. Ja kun kollektivismi saavuttaa korkeimman muotonsa eli fasismin, ei kellään ole enää kivaa? Paitsi vallanpitäjillä, tietysti... he ovat aina valmiita uhraamaan yksilön oman etunsa vuoksi ja kertomaan, että se on yhteinen etu.


Totalitarismista

Diktatuurin moni osaa tunnistaa totalitarismiksi, mutta jos on itse ollut tukemassa avoimesti sen hetkistä järjestelmää, ei sitä totalitarismia olekaan niin helppoa myöntää. Jos itse tuli kannatettua (äänestettyä) sitä totalitaarista mallia, osasyyllinen löytyy liian läheltä joten on paljon helpompaa syyttää niistä huonoista asioista jotain ulkopuolista tahoa sen sijaan että katsoisi peiliin. Tässä länsimaisessa demokratuurissa se syyllinen on aina ne kaikki muut paitsi se oma puolue, sekä tietenkin kaikki ne, jotka äänestivät väärin! Vika kun ei voi olla itse järjestelmässä, vaan ainoastaan niissä osissa, joita ei itse tue.

Itä-Saksa oli aikoinaan omien sanojensa ja nimensä (Saksan demokraattinen tasavalta) mukaan demokraattinen maa, mutta se ei ollut edes (ainakaan osalle) kansalleen mikään hirvittävän suuri salaisuus, että totalitaarinen olisi kuvannut järjestelmää huomattavasti rehellisemmin. Myös Pohjois-Korea on demokratia (Korean demokraattinen kansantasavalta) - siellä kansa vaan osaa äänestää oikein! Kyselymittauksissa ainoastaan Suomessa on vankempi kannatus maan johtoon kuin P-K:ssa, mikä tietenkin todistaa tämän oman maamme olevan demokratian mallimaa! Ja kun enemmistö on asiasta samaa mieltä, se tekeekin asiasta täyttä totta ja kaikki eri mieltä olevat se tekeekin automaattisesti pahoiksi vääräoppisiksi. Kysy vaikka keneltä, meillä on nytkin maailman suosituin presidentti ja tämän vuosituhannen paras pääministeri! "Parhaassa" vaan on se pieni juttu, että rima ei ole järin korkealla... ja kun media on tarkasti vallanpitäjien hallinnassa, ei se tarina pääse juurikaan lipsumaan.

Totalitaarisen järjestelmän tunnistaa yleensä helpoiten siitä, miten väärää mieltä olevia kohdellaan. Siinä kohden, kun ihmisoikeuksien rajoittaminen tietyiltä ryhmiltä nähdään kannatettavana asiana kansan syvissä riveissä, on totalitarismi edennyt jo vaarallisen pitkälle. Totalitarismissa myös niiden "hyvien ihmisten" oikeuksia ja vapauksia voidaan helposti rajoittaa, mutta se ei ole vielä mitään verrattuna siihen, miten he kohtelevat niitä vastavirtaan melovia. Sananvapaus on yleensä se ensimmäinen ihmisoikeus, joka kielletään väärää mieltä olevilta. Kun lakeihin asti lähdetään rustaamaan niitä oikeutettuja ihmisoikeuksien rajoituksia, "vaarallisen pitkällä" on jo kaukana takana. Moneskos kohta se ihmisoikeuksien rajoittaminen siinä tulevassa joukkotuhonnassa Stantonin listalla olikaan? Entä kuinka moinen voisi onnistua, koska ihmiset eivät yleensä ole niin innokkaita luopumaan vapauksistaan ja oikeuksistaan? Helposti - pelolla. Kansa on valmis vaihtamaan vapautensa ja oikeutensa välittömästi, jos joku tarjoaa heille turvallisuutta ja suojaa sitä isoa pahaa mörköä vastaan, jonka totalitaariset johtajat ovat ensin luoneet. Yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!


Illuusio demokratiasta

Jos pitäisi laittaa pahemmuusjärjestykseen tämän ajan karmivimmat totalitaariset ideologiat, ilmastohumppa, køronakultti ja "länsimainen demokratia" olisivat sielä kärjessä tai ainakin sen tuntumassa. Oikeistolaiselta jos kysyisi, vastaus olisi tietenkin kommunismi ja sosialismi, siinä kun vasemmistolaiset syyttäisivät oikeistolaisia aatteita kuten kapitalismi ja fasismi (kuten he itse sen virheellisesti määrittävät). Näiden vasemmiston ja oikeiston aatteiden ujuttaminen kansanvaltaan ja siihen usein liitettävään konstitutionalismiin olisikin sula mahdottomuus ilman paksua savuverhoa, jonka media kykenee tarjoamaan totalitaariseen järjestelmään. Vapaa lehdistö kun kykenisi pitämään sen totalitarismin kurissa kansanvaltaisessa järjestelmässä.

Ilman ideologioita "tolkun ihminen" olisikin aivan hukassa. Joutuisi itse päättelemään mikä on oikein ja mikä väärin, eikä vaan rimpauttaa kaverille tai tarkistaa televisiosta mikä on hyvää ja mikä pahaa. Sanonta "5% ihmisistä ajattelee, 10% kuvittelee ajattelevansa ja 85% ennemmin kuolisivat kuin ajattelisivat itse" ei olekaan kaukaa haettu todellisuuteen peilaten. Ideologioita sokeasti toistavat ja kannattavat harvemmin itse ajattelevat, mutta ovat kyllä valmiita kutsumaan itseään hyvinkin "asiantuntevaksi" ja itsenäisesti ajattelevaksi hyväksi ihmiseksi, joka kykenee kyllä ne aidot pahat ihmiset tunnistamaan koska vaan. Ideologiaan kunnolla uskovalle lähes yhtä paha synti kuin olla eri mieltä on se, että vaatii myös vastapuolelle oikeuden tulla kuulluksi. Semmoinen sananvapaus kun ei kuulu lainkaan totalitaarisiin ideologioihin! Pikatesti siihen, mihin ryhmään tuosta edellä mainitusta kolmesta vaihtoehdosta voisi mennä näin: "5%" näkee ongelman järjestelmässä, "10%" näkee ongelman sen hetkisissä johtajissa ja "85%" odottaa innolla, että pääsee pian taas äänestämään... vai onko tuon testin virhemarginaali PCR-testin luokkaa, mitä luulet?

Mitä ylevämmillä sanoilla sitä totalitaarista järjestelmää kutsuu, sitä paremmat saumat sillä illuusiolla on säilyä. Kukaan kun ei taida haluta kannattaa fasismia, etenkään jos sitä sanaa käytettäisiin sen alkuperäisellä merkityksellä. Mutta kun sille annetaan kaunis nimi, esimerkiksi "liberaali demokratia", ja yleviä tarkoitusperiä, kuten "yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi", se 95% kansasta on valmis seisomaan sen ideologian takana tai jopa julkisesti sitä edistämään. Ehkä pelottavin osa tässä kuitenkin on se, että sen ideologian voisi vaihtaa toiseen totalitaariseen ideologiaan ja sama jengi olisi valmiina myös sitä tukemaan, kunhan se vaan on ensin saatu iskostettua sinne kansan syviin tuntoihin. Millä se muka onnistuisi?! Medialla, kuten joka ikinen kerta tähänkin saakka. Ainoastaan ne tavat välittää se sanoma kansalle ovat kehittyneet aikojen saatossa, mutta se vallanpitäjien propaganda on säilynyt tarkoitusperiltään samana niin kiveen kaiverretuista kuvista aina netin syövereihin saakka. Ai niin... "eiväthän ne niin tekisi"™ ja "joku olisi sen jo huomannut ja nostanut asian julki"™. Noh, onneksi ne totalitarismit kaatuvat aina samalla tavalla, eikös?