Korjausliike totalitarismiin, osa 1/2 - Diagnoosi

Kun pandemia laittoi koko maailman sekaisin

Historiasta olemme oppineet sen, että emme ole oppineet historiastamme. Tämä 2019 alkanut ja tätä kirjoitettaessa (elokuussa 2021) vielä satavarmasti hyvän aikaa jatkuva "pandemia" mahtaa näyttäytyä niissä tulevissa historiankirjoissa melkoisen kummallisessa valossa. Toki riippuen siitä, että kuka ne kirjat kirjoittaa. Siksi voisikin olla hyvä, että näitä aikalaiskirjoituksia otettaisiin talteen ja säästettäisiin jälkipolville muutoinkin kuin vain digitaalisina jälkinä, jotka voivat yhdellä napin painalluksella siirtyä tästä ajasta ikuisuuteen - jälkiä jättämättä. Historiasta oppiminen on toki aina haasteellista, koska joka ikinen tapahtuma on ainutkertainen. Tätä hetkeä ei tule juuri tässä muodossa koskaan enää tapahtumaan täsmälleen samalla tavalla, mutta suurempia linjoja katsottaessa emme ole lainkaan ensimmäistä kertaa naamatusten totalitarismin kanssa. Lienemmekö edes ensimmäistä kertaa sitä vastassa tässä globaalissa mittakaavassakaan? Sitähän ei historiankirjat kerro, vaan ne kertovat tarkkaan valitut näkökulmat niistä säilyneistä tiedoista...

Moni osaa kyllä osoittaa, kuinka aatteet kuten "sosialismi" ja "kommunismi" aiheuttivat näitä totalitaarisia tyrannioita viimeisen sadan vuoden aikana. Mutta jos osoitat, että tämä "länsimainen demokratia" ei niistä juurikaan eroa, vastauksena on yleensä vain osoittaminen niihin "huonoihin johtajiin" ja että asia oltaisiin voitu välttää ja tietenkin nyt korjata äänestämällä ne oikeat tahot valtaan! Muuten hyvä idea, mutta aivan väärä diagnoosi. Ongelma ei ole niissä aatteissa, poislukien fasismi, siis sen alkuperäisessä määrityksessä - kaikki valta ja omistus yksissä käsissä. Kollektivismi on se aate, joka mahdollistaa totalitaarisen järjestelmän. Harmittavasti se kollektivismi muodostuu kuin itsestään siinä kohden, kun konformismi on vallassa. Konformismi on siis se psykologinen ilmiö, joka saa ihmiset yhtenäistämään näkemyksensä muiden kanssa. Ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan laumaeläin, joka tarvitsee muiden ihmisten läheisyyttä ja tukea - siinä on se helppo tie totalitarismille kasvaa, kun johtoon hakeutuu psykopaatit ja sosiopaatit.

Päästään sekaisin olevat johtajat kun saavat myös kansan päät sekaisin. Oikeutus siihen kaikkeen on tietenkin aina löydyttävä ja siihen soveltuvia aatteita ja ideologioita onkin yllin kyllin koska nytkin useat eri ajatushautomot kehittelevät uusia oikeutuksia valtaan muiden yli jatkuvalla syötöllä. "Kyllähän joku olisi huomannut" ja "eiväthän ne niin tekisi" ovat tyypillisiä mielen puolustuskeinoja, jos kehdataan esittää että maailmassa olisi ihmisiä, jotka avoimesti pyrkivät ajaa kaikkea valtaa omiin käsiinsä keinoja kaihtamatta. "Suuri nollaus" on vain salaliittoteoriaa, mitä siitä vaikka ovatkin kirjoittaneet kirjan jos toisenkin asiasta? Mutta kansanhan täytyy olla hullu, jos se vaatimalla vaatisi totalitarismia yllensä?! Sitähän se tavallaan onkin...


Folie a Deux

Joukkopsykoosi, Folie a Deux, löytyy vielä ainakin DSM-4:sta (jenkkien diagnostiikka mielen vaivoista, 297.3 Shared Psychotic Disorder), mutta uudemmasta DSM-5:stä en sitä enää ainakaan itse löytänyt tuolla nimellä. Psykologia on aina ollut diagnooseissaan kovin subjektiivinen, koska jonkin tietyn tapauksen on se psykologi voinut tulkita monella eri tavalla ja kysymällä useampi näkemys onkin usein saatu kovin toisistaan poikkeavia diagnooseja samalle ihmiselle. Jokin ilmiö voi siis olla hyvinkin todellinen, mutta millä nimellä sitä milloinkin kutsutaan ja mitä siihen yhdistetään vaihtelevat ajan saatossa. Joukko-, massa- tai jaettu psykoosi on yksi tämmöinen ilmiö, jonka todellisuudesta... noh, on todisteita, mutta tapauksia on kovin hankala tutkia niiden harvinaisuuden vuoksi. Toisaalta taas ilmiö vaikuttaisi joukkomieleen peilattuna olevan kovinkin yleinen, kysymys kuuluukin koska se on psykoosi ja koska vaan jokin harha?

Psykoosi kun ei ole pohjimmiltaan ole muuta kuin termi harhakuvitelmalle - illuusioiden näkeminen joita muut eivät kykene havaitsemaan. Usein kuuleekin sanonnan "psykoosit tulilla", jolla osoitetaan että se toinen on harhainen ja kuvittelee jonkin asian ja vieläpä uskoo siihen. Omasta maailmankuvasta katsottuna kaikki maailman eri mieltä asioista olevat voisikin luokitella olevan psykoosissa, kun eivät näe maailmaa sinun varmasti todellisen näkökulman kannalta! Jokaisen oma simulacrum kun voi näyttäytyä muille ... pähkähulluna. Joukkopsykoosista on kyse silloin, kuin useampi ihminen uskoo johonkin yhteiseen harhakuvitelmaan, yleensä niin että ensin yksi uskoo siihen ja sitten muut tarttuvat samaan harhaan. Miten tämä eroaa sitten jostain uskonnosta tai uskonlahkosta... noh, niitä pidetään normaaleina harhakuvitelmina, uskon asioina. Mutta millä moinen joukkopsykoosi sitten voitaisiin saada iskostettua kokonaiseen kansaan, saatikka lähes kaikkiin ihmisiin koko maapallolla? Traumatisoimalla ihmiset jatkuvalla pelottelulla ja paniikin lietsonnalla... eli massamedialla, propagandalla.

Onko siis oikeutettua saatikka perusteltua kutsua tätä nykyistä tilannetta joukkopsykoosiksi? Mielestäni kyllä, koska yhteinen harhaluulo on kovin vahvasti läsnä. Vaikka osoittaa niiden virallisten lukujen ja tiedettyjen ongelmien ristiriidat siihen viralliseen tarinaan tässä nykyisessä "pandemiassa", jengi katsoo nollat taulussa päin ja laittavat vaan saman levyn soimaan uudelleen. Todellisuuden kieltäminen on juuri se kohta, kun puhutaan psykoosista. Mutta siihen viralliseen tarinaan uskovat eivät asiaa näin näe, vaan heille todisteena nykyisen tilanteen todellisuudesta on se, että (lähes) kaikki siihen uskovat, jolloin ei ole mahdollista, että noin suuri määrä ihmisiä, esille nostetut asiantuntijat ja kaikkien maiden johtajat mukaan lukien, voisivat olla väärässä. Psykoosissa ovatkin siis ne, jotka näkevät ne ristiriidat, koska todellisuus määritetään sen mukaan kuinka moni siihen uskoo? Hetkonen, sehän on juuri Solomon Asch:n koe konformismista?! Kun vielä toistaa jotain asiaa riittävän kauan, ihminen alkaa uskomaan jopa sitä illuusiota todeksi.


Jos ongelma myönnetään...

... sille voidaan tehdäkkin jotain. Toki on täysin mahdollista, että oma diagnoosini tästä kaikesta on ihan päin honkia ja kaikki ne, jotka osoittavat tämän pandemian epäkohtia ovat väärässä. Olisikin helvetin hieno homma, jos kaikki toisinajattelijat olisivat aivan väärässä ja että kaikki todella tapahtuisi "yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutemme vuoksi". Jos unohtaa kaikki ne epäkohdat, lakien ja ihmisoikeuksien rikkomukset ja selvästi todistettavasti tieteen vastaiset asiat, niin kyllä, kaikki on hyvin ja meitä johdetaan omaksi parhaaksemme, yhteiseksi hyväksi. Toistamalla kaikki ne rituaalit mitä yhteiskunta vaatii, säilytetään se yhteiskunta yhteneväisenä täysin riippumatta siitä, perustuuko ne rituaalit todellisuuteen vaiko harhakuvitelmiin. Havelin vihanneskauppiaan tarina ja esimerkit hänen kirjassaan "Power of the powerless" kuvaa tämän koko sirkuksen loistavasti ja suosittelen kirjaa erittäin vahvasti kaikille, jotka ovat tähän totalitarismiin kyllästyneet.

Kun oma se nahka, turvallisuus ja varallisuus ovat uhattuna, aniharva haluaa lähteä taistelemaan selvästi vahvempaa vastustajaa vastaan. Totalitaarisessa järjestelmässä enemmistöllä on kuitenkin ihan hyvät oltavat, koska heidän kannatuksensa on elintärkeä totalitarismin jatkuvuudelle. Ne toisinajattelijat sen sijaan pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä, koska he tekevät juuri sitä, mitä ei missään tapauksessa saa mennä tekemään: pilaavat hyvän tarinan!. Suurella työllä ja tuskalla rakennettu tyrannia ei ole mikään pikkujuttu ja sitähän ei mitkään itikat lähde pilaamaan, helvetti soikoon! Länsimaisessa demokratiassa oikeutus totalitarismiin tulee lainsäädännöstä, jota noudatetaan tietenkin sen mukaan miten se siihen hetkeen sopii. Siinä kun on semmoinen juttu, että vain koneet toimivat lainalaisesti, ihmiset taas ihmismäisesti noudattaen semmoisia hulluja asioita kuin moraali ja empatia.

Ehkä voisimmekin oppia Tsekkoslovakian historiasta 1970-luvusta eteenpäin? Peruskirja 77 oli merkkipaalu sille muutokselle, joka sai alkunsa ihmisoikeuksien rikkomisesta ja johti lopulta sen totalitarismin kaatumiseen... vain tullakseen korvatuksi uudella totalitarismilla vuosikymmeniä myöhemmin, mutta se on taas toinen juttu. Kuinkas se sanonta menikään... vahvat ihmiset luovat hyviä aikoja, hyvät ajat luovat heikkoja ihmisiä, heikot ihmiset luovat huonoja aikoja ja huonot ajat luovat vahvoja ihmisiä. Elämän kiertokulku, kenties? Ehkä yhteiskuntamme täytyy ensin osua pohjaan saakka, että ne huonot ajat rupeavat tuottamaan vahvoja ihmisiä nostamaan ihmiskunta takaisin jaloilleen? Jos näiltä teknokraateilta, jotka nyt maailmaa johtavat, kysyttäisiin, he antaisivat vallan tekoälylle, jonka he itse luovat ajamaan omaa etuaan. Koneella vaan ei koskaan voi olla moraalia tai empatiaa, koska se toimii aina sääntöjensä rajoissa. Ihminen onkin ainut, joka voi ihmisten ongelmat ratkaista ihmismäisesti. Joskus se voi toki mennä pahastikin metsään, mutta ehkäpä juuri sitä se ihmisyys onkin? Seuraavassa osassa pohditaankin sitten sitä, millä tästä totalitarismista ehkä päästäisiin eroon... joten olkaahan ihmisiksi!