keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Köyhien kapina


Väistämätön kehitys?

Tekstissä ”Vastarinnankiiski” mainitsin jo useita teoksia aktivismista ja maailman muuttamisesta ruohonjuuritasolta. Itse enemmän Alinskyn kanssa maailmankatsomusta omaavana olin jättänyt sen toisen katsomuksen, massaliikkeiden ”kiihotuksen”, paljon vähemmälle huomiolle, mutta korjataan asiaa pohtimalla mualimaa Frances Fox Pivenin kirjan ”Poor People’s Movements” mukaan. Jos pähkäilee kuinka sen oman ”vallankumouksensa” saisi etenemään, kannattaisikin tutkia historiaa aiheen tiimoilta. Lukemattomia eri massaliikkeitä on nähty vuosikymmenten saatossa ja niistä osa on onnistunut muuttamaan maailmaa, siinä kun osa on haihtunut unholaan saaden aikaiseksi ei niin sitten mitään. Suurin ero Alinskyn ja Pivenin näkemyksissä onkin se, mistä se muutos kumpuaa: ihmisten sisältä muuttaen jokainen itseään, vaiko siitä massan voimasta joka pakottaa jonkin auktoriteetin tekemään sen muutoksen. Oma näkemykseni, eli Holistinen (r)evoluutio nojaa täysin yksilöiden omaan kehitykseen ja kasvuun, joten sen opeista ei tuonne massaliikkeiden hanskaamiseen ole juurikaan apua. Tietysti nämä kaksi tapaa voitaisiin yhdistää, ei siinä, mutta kun en kannata kenenkään valtaa muiden yli, en ole ensimmäisten joukossa mitään vallankumoustakaan organisoimassa. En tosin pidä kovinkaan surullisena sitä, jos joku tämän ”länsimaisen demokratian” veisi nurkan taakse…

Mutta asiaan. Suurin asia, niin ongelma kuin mahdollisuus, on massaliikkeiden määrittelemä ”me” ja ne ”muut”. Kaikkien ei tarvitse tietenkään kuulua kumpaankaan ryhmään, mutta myös liittolaiset, neutraalit ja asiaan negatiivisesti suhtautuvat on otettava huomioon. Semmoista ”me” kun kansa on lähes mahdotonta muodostaa mielenosoitusliikkeelle. Ainoa ”me” joka siinä mittakaavassa voisi olla kyseessä, on hyvin abstraktit aatteet kuten rauha. Sodan uhatessa rauhanliike voisi olla yhdistävä voima koko kansalle, mutta kuten nyt on nähty, sodan kannatus Suomessa taitaa olla suurempi kuin rauhan. Toivotaan että enemmistö ei saa mitä haluaa, eli sotaa, koska sen lopputulos muille kuin sille hallitsevalle sakille ei ole vielä koskaan ollut kovin suotuisa sille piipun väärällä puolella olevalle porukalle. Media ja valtiojohto rummuttavat sotaa, mikä olisi lain mukaan maanpetoksellista toimintaa, mutta ”oikeusvaltiossamme” sekin on ihan jees koska EU niin käskee. Siinä olisi oikeasti kansanliikkeen paikka, siis rauha, mutta se viha täytyy saada johonkin purkautumaan että siihen tilanteeseen päästäisiin. Yksi venttiili voisi olla päättäjiemme ja median toimet jotka ajavat kansan kylmään ja nälkään… sanompahan vaan.

Suurena shokkina taas ”isänmaallisille” saattaa tulla se, että ne massaliikkeet ovat lähes poikkeuksetta olleet ns. ”vasemmiston” tekosia (ammattiliitot yms.). Tämä nyt ei pitäisi olla kovin suuri yllätys, koska oikeiston näkemys individualismista (kilpailu) ja lakien sekä säännösten merkityksestä ikäänkuin ovat täydessä ristiriidassa sen kanssa, mitä massaliikkeen on yleensä jouduttava tekemään halutessaan auktoriteettien kumartamaan sitä liikkeen asiaa. Kyllä, on mahdollista pakottaa vallanpitäjät toimimaan myös ilman ”pakkokeinoja”, mutta silloin siihen massaan on saatava valtaenemmistö kansasta mikä taas on mahdollista vain kaikista suurimmissa ja kaikkia koskettavissa asioissa. Esimerkiksi se EU-ero ei kosketa läheskään kaikkia ja kansa edelleenkin isolta osin uskoo, että tämä EU on ihan hyvä juttu (etenkin kun kaikki on Putinin syytä). Kyllä, mikä tahansa liike on kasvatettavissa niihin kokoluokkiin, että sillä voidaan painostaa tai jopa pakottaa muutos yhteiskunnassa. Mutta aivan kuten tämä wokeismin pakkosyöttö jo vuosikausia on osoittanut, enemmistön mielipiteen kääntäminen ei ole mikään pikkujuttu vaikka siellä takana olisi kuinka monta miljardia takana. Vastarinnankiiskit laittavat kapuloita rattaisiin puolin ja toisin.


Muutama seikka joka tulisi ottaa huomioon joukkoliikkeissä

Ensiksi on päätettävä organisaation rakenne. Yleensä vahvat johtajat ovat olleet kansan kiihotuksessa suuressa osassa, mutta yksittäisen ihmisen tai pienen ryhmän varaan rakentuva liike on vaarassa kaatua katastrofin iskiessä siihen keulaan. Jos kyseessä on ns. oikea oppositio joka uhkaa todellisesti sitä valtarakennetta, riski semmoiseen ”puhtaaseen sattumaan” kasvaa ja jos sitä turvallisuutta ei olla otettu huomioon, isoinkin liike voi lässähtää kertarysäyksellä. Hajautettu järjestelmä piilossa pysyvällä johdolla, kuten Elokapina, taas lisää epäilyksiä niihin tarkoitusperiin, koska asiasta ei olla avoimia. Seuraajat joutuvat siis vain luottamaan siihen, että se (pieni?) ydinryhmä on oikealla asialla. Hajautettu malli joka luo omia autonomisia solujaan on osoittautunut monessa kohtaa toimivaksi rakenteeksi - katso vaikka useita eri terroristiryhmiä! Jokaisen organisaation on itse päätettävä se rakenne joka tilanteeseen sopii ja joka mahdollistaa liikkeen tarvitseman tukirangan. Sisäiset riidat on sovittava ennen kuin organisaatiota lähdetään rakentamaan ja se onnistuu helpoiten niin, että ne päämäärät ovat kristallinkirkkaita - keinoista miten sinne päästään voidaan aina neuvotella, mutta se päämäärä on oltava selvä ihan jokaisella. Jos se päämäärä ei kelpaa, ei kuulu niihin ”meihin”. Helppoa kuin heinänteko!

Jos ja kun liike saadaan oikeasti liikkeelle, on sen liikkeen vyöryvä voima hyödynnettävä tilanteen sen salliessa. Tietysti se liikkeellesaanti jo itsessään aiheuttaa usein ongelmia, mutta paraskin liike menettäessään sen liike-energiansa tuppaa tyssäämään niin pahasti, että sen alkuun työntäminen ei välttämättä ole enää mahdollista. Siksi suunnitelmassa on oltava määriteltynä myös ne eri keinot, jolla liikettä halutaan eskaloida. Tietysti jos tarkoituksena on vain pitää ”taustamölyä” aiheesta, ei ole tarvesta pyrkiä laittamaan isompaa silmään vaan säilyttää saavutettu liike. Onnistuuko se eskalointi on tietysti aina oma asiansa ja kuinka se tehdään, mutta jos suunnitelma on kasvattaa sen liikkeen voimaa, tarvitaan suunnitelmassa ne seuraavat askeleet ja ennen kaikkea ne mahdolliset reaktiot nähtävissä oleviin lopputuloksiin. Esimerkkinä jälleen Elokapinan ”putkastavapautumisjoukot”, jotka olivat valmiina vastaanottamassa taistelun uhrit kun he marssivat ulos poliisin hotellista tarjoten väsyneille sotureille hiilineutraalia pitsaa ja antikorporatiivista cocacolaa, kuten tilanteeseen kuuluukin. Suunnitelma olisi syytä olla aina muutaman askeleen edellä, jolloin voidaan puhua myös hallitusta oma-aloitteisuudesta.

Ehkäpä jokin päivä se liike saavuttaa puheyhteyden johtajien kanssa ja istuu samaan neuvottelupöytään, se opposition asema katoaa ja asiasta lähdetään etsimään konsensusta. Jos vaatimuksia on esitetty ja niihin päästään, on liike onnistunut tehtävässään. Kuun taivaalta kurottaminen takaa epäonnistumisen, siinä kun riman liian matalalle asettaminen ei tuo minkäänlaista voitontunnetta. Poliitikot ovat taitavia teeskentelemään kansan kuulemista, eli ottaessaan vastaan sen vetoomuksen tai addressin, kaikki paikalla olevat tietävät sisimmässään että kun kättely kameroiden edessä on ohi, ne aiesopimukset ovat vessapaperin paikalla heti kun perävalot katoavat näkyvistä. Vetoomusten seremoniallinen toimittaminen on osa sitä kansanvallan teatteria, jonka käytännön vaikutus on hyvin pitkälti nolla. Kyllä, muutama moinen esitys on mennyt läpi, mutta ne olisivat menneet läpi ilman yhtäkään allekirjoitusta - poliitikot halusivat jo kyseisen muutoksen ja se aloite oli vaan sopiva tekosyy hyvesignaloida asiasta.


Valtapeli

Yksi asia yhdistääkin kaikkia aikojen saatossa tapahtuneita liikkeitä, joilla on haettu muutosta. Ne ovat kaikki osa sitä suurempaa valtapeliä, missä eri tahot laskelmoivat mikä olisi heille se suurin etu. Joskus se pieni ruohonjuuritason liike voi saada suurtakin apua ja nostetta, mutta se tapahtuu vain silloin kun joku merkittävä peluri siitä hyötyy. Se tavan kansa, se ei juuri koskaan auta itse itseään ja massojen etu on harvemmin niiden pelurien etu, minkä vuoksi valtaenemmistöä hyödyttävät asiat eivät juuri koskaan nouse isosti esille. Kansanvallassa, jos semmoinen nyt jossain olisi, se valtaenemmistön näkemys olisi aiheesta kuin aiheesta isosti esillä, mutta nykyisten valtarakenteiden johdosta tilanne on täysin toinen. Kyllä, yhdistyessään kansan olisi täysin mahdollista saada asiansa julki ja kuuluviin, mutta minkä vuoksi kansa sitten yhdistyisi?

Hyvänä esimerkkinä niistä resurssien ohjaamisesta haluttuihin suuntiin voidaan pitää Bill & Melinda Gates Foundationia. He syytävät järjettömiä määriä rahaa haluamiinsa projekteihin jotka sitten kuulemma ihan sattumalta tuovat sen rahan heille takaisin moninkertaisesti. Jos siis haluat jonkin projektin etenevän ja sille saatavan rahoitusta, se täytyy myydä tahoille joilla sitä rahaa jo valmiiksi on niin, että myös he siitä hyötyvät. ”Et haluais tulla rahoittamaan kansannousua ja jos se menee pieleen, olet mukana teloitusrivissä… ai et vai?” Joidenkin mielestä pienemmän pahan valitseminen ja osavoiton hakeminen jollekin asialle onkin hyvä ajatus ja voihan sitä asian niinkin tehdä. Siinä vaan on semmoinen juttu, että aatteen hylkääminen usein oman edun saamiseksi pitkällä juoksulla tekee vain saman, kuin Ranskan vallankumous aikoinaan: yksi paskasakki vaihdetaan toiseen. Kun siinä aktivismissa on vahvasti mukana se oma valtaanpääsyn tavoittelu, kannattaa harkita kahdesti mennäänkö siinä vain ojasta allikkoon, taas.

Jos siis edelleenkin tuntuu siltä, että maailman muuttaminen massaliikkeellä hetijustiinsa on sun juttu, ihan aikuisten oikeasti ota ne kirjat käteen ja opiskele, kuinka ne vastaavat ovat aikaisemmin tapahtuneet. Suosittelen aloittamaan Vaclav Havel kirjasta "The Power of the Powerless" ja sitä kautta pohtimaan jatkoa. Strategia kuntoon, taktiikat valmiiksi ja ennen sitä kaikkea: kristallinkirkas päämäärä. Ulkopuoliset eivät siinä voi auttaa ennen kuin on edes auttavasti selvää mitä halutaan saavutettavan, mutta siinä vaiheessa kun selvää ”mitä”, se ”miten” voidaankin saada todelliseksi kovin monella tapaa. Olisihan se hienoa nähdä aito kansannousu ja tämän illuusion musertuminen, mutta kun edelleen jengi uskoo sen muuttuvan kunhan vaan kaikki äänestävät oikein niin en pidättele hengitystäni sen muutoksen kanssa. Ei siinä, en usko oman näkemyksenikään leviävän kansan keskuuteen sillä vauhdilla, että itse sitä päivää näkisin kun kaikki asiat olisivat edes auttavasti kunnossa… mutta kun yrittää jättää maailmaa edes himpun verran paremmaksi paikaksi kuin saapuessaan, eikö sekin ole jo jotain?

sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Misinformaatiorokote


Uusvanha idea jälleen tapetilla

Hiljattain on useampikin artikkeli puhunut ”prebunking” (suomeksi jotain ennaltakumoamista tjs.) ideasta, koska siitä on julkaistu jälleen uusi tutkimus ”Psychological inoculation improves resilience against misinformation on social media” - Jon Roozenbeek, Sander van der Linden, Beth Goldberg, Steve Rathje, Stephan Lewandowsky. Lääketieteestä lainattu idea rokottaa jotain asiaa vastaan altistamalla ihminen sille ”taudinaiheuttajalle” hallitusti ja pienissä määrin auttaa ihmistä luomaan vastustuskykyä kyseiselle asialle. Mis/disinformaatio ovat niin suuria ongelmia, eli niitä vastaan käytävä taistelu tarvitsee kaikki mahdolliset keinot käyttöön! Kyllä, asiaa on tutkittu ennenkin ja niissä tutkimuksissa päädyttiin samankaltaisiin tuloksiin - opettamalla ihmisille miten jokin asia toimii ja miltä se näyttää, auttaa heitä tunnistamaan kyseisen asian. Siksi sinunkin tulisi hommata itsellesi kirjani propagandasta! Informoitu ihminen kykenee tunnistamaan propagandan paremmin ja on täten vähemmän altis manipuloinnille. Ei tosin immuuni, vaikka osa niin kuvitteleekin - kaikkia voidaan manipuloida, tavalla tai toisella. Mediavirusten yhteydessä näistä informaatioviruksista ja niitä vastaan rokottamisista jo puhuttiinkin.

Tutkimuksessa oltiin siis näytetty lyhyitä, alle pariminuuttisia humoristisia opetusvideoita, joissa esitettiin esimerkein miltä heidän mielestään viisi merkittävää propagandatekniikka (tarkastellaan ne pian läpi) näyttävät. Tämän jälkeen ihmiset sitten altistettiin tekaistuille sosiaalisen median sisällöille joita yleisön tuli arvioida. Tutkimuksessa selvisi, että ihmiset jotka näkivät näitä opetusklippejä osasivat tunnistaa ne manipulointitekniikat kohtuullisen hyvin eivätkä olleet yhtä halukkaita jakamaan manipulatiivista sisältöä eteenpäin. Kuinka pitkään tämä informaatiorokote sitten kestää, se jäi tosin arvoitukseksi. Onneksi media kykenee toistamaan sen sanoman vaikka joka päivä niin halutessaan, eli meillä on selvästi keinoja estää misinformaation kuluttaminen! Videoita näytettiin myös Youtubessa ja niiden katsojille sitten esitettiin kysymyksiä liittyen siihen informaatiorokotteeseen yhdistetyn videoklipin jälkeen. Ja jälleen se vaikutti toimivan, kuka olisikaan arvannut?

Sen sijaan että radiossa ja mainosjulisteissa kansaa peloteltiin kommunismin uhasta, nyt sama strategia pyritään saamaan isosti julki sata vuotta myöhemmin misinformaatiosta. Jenkeissä vastapropaganda on aina ollut iso osa julkista mielipiteenmuokkausta eikä tämä uusinkaan tekele tee siihen poikkeusta. Yksi osapuoli on se paha syntinen, siinä kun se oma puoli on oikeamielinen ja hyvä käyttäessään kaikkia täsmälleen samoja manipulointitekniikoita omaa kansaa vastaan mutta vaan eri tarinalla. Jos ne samat opetusvideot näytettäisiin ennen CNN:n tai vastaavien uutisia, millähän tavalla ihmiset siihen reagoisivat? Suurin osa ihmisistä arvioi kuitenkin tiedon oikeellisuuden sen mukaan, onko sen kanssa samaa vai eri mieltä. Muistuttamalla eri manipulointitekniikoista auttaa kuitenkin ihmisiä tunnistamaan manipuloivan sisällön, mutta ei se siltikään juuri muuta heidän mielipidettään kyseisestä asiasta. Vaikka osoitat valtamedian paskapuheet niihin uskoville, sen vaikutus on hyvin vähäinen koska meitä kuitenkin manipuloidaan vaan ”yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi!” Ja jos sitä epäilet, olet paha äärioikeistolainen denialisti-salaliittoteoreetikko!


Propagandan keinot tutuksi

Faktantarkistus kun tapahtuu aina jälkijunassa, on ihminen jo yleensä altistunut sille patogeenille (misinformaatiolle) ja jos hänen informaatioimmuniteettinsa ei ole kunnossa, hän saattaa uskoa mitä hänelle kerrotaan vääristä lähteistä! Ensimmäinen tutkimuksessa mainittu propagandatekniikka on tunteisiin vetoaminen (engl. emotionally manipulative language). ”Minäkin olen ihminen *tekokyynel ja teennäistä itkua*”… eikun siis että ne pahat propagandistit vetoavat tunteisiin, esimerkiksi pelottelemalla että vallanpitäjämme yrittävät ajaa vaikkapa suurta nollausta eikä sille ole mitään todisteita vaikka Klasusetä itse niin sanookin! Ilmastohätätilakaan, ilmastopaniikin ja muiden ohella eivät liioin ole tunteisiin vetoamista, vaan ainoastaan asiallista alarmismia siinä kun näiden kumoaminen järkisyin on propagandaa, muista se! Onneksi sitä tunteisiin vetoavaa esimerkkiä ei näytetä ennen Ylenannon uutisia, koska siinä voisi mennä hyvä propaganda ihan hukkaan?

Toisena tekniikkana mainitaan tiedon epäjohdonmukaisuus/ristiriitaisuus (engl. incoherence), eli sisäisiä ristiriitoja ei ole lainkaan esimerkiksi PCR-testin kelvollisuudesta diagnoosin teossa tai että onko se tutkittu ja turvallinen piikki nyt sitten, omaksi, naapurin mummon vai ei kenenkään suojaksi mutta ainakin se vähentää tai ei vähennä tartuttavuutta eikä terveydenhuollon kuormitusta vaikka sairaalat ovatkin täynnä piikin saaneita. Tai eihän meillä Suomessa ketään pakoteta mihinkään minkä vuoksi se 48a on vain väärinymmärretty pakko hoitajille. Kolmantena taas väärä kahtiajako tai vastakkainasettelu (engl. false dichotomies) kun siis käyt kylmässä suihkussa, Putin kärsii! Siis että ennen kriisiä tapahtuva inflaatio johtuu tulevasta kriisistä ja korkea polttoaineen hinta ei vaikuta kuluttajahintoihin eikä ainakaan köyhiin! Tutkimuksessa esimerkkinä oli mm. annettu: ”ellemme puutu koulutukseen, rikollisuus tulee kasvamaan” ja ”ihmiset ovat joko osa ratkaisua tai osa ongelmaa”. Missäs mä olenkaan nähnyt tämän jälkimmäisen… ai niin, jos olet NATO:a vastaan, olet Putinisti! Ajattelinkin että miksi se kuulosti niin tutulta.

Neljäntenä mainittiin syntipukkien käyttäminen (engl. scapegoating) joka ei ainakaan voi viitata esimerkiksi uutisiin, joihin julkisen sanan neuvostokin jo näpäytti toimittajia piikittämättömien väärästä syyllistämisestä. Kyllä media tietää kenessä on syy, älä siitä huoli, ainoastaan vaihtoehtoiset pahat syntiset lähteet syyllistävät vaikkapa Sorosta rahoitusjärjestelmän romahduttamisesta vaikka hän itse siitä haastattelussa kehuskelikin. Viidentenä ja viimeisenä tekniikkana taas mainitaan ad hominem hyökkäykset, joissa esimerkiksi maailmankuulujen lääkärien kertomat asiat leimataan salaliittoteorioiksi ja denialismiksi, minkä vuoksi sinun ei kannata lainkaan heitä kuunnella koska he ovat pahoja ihmisiä ja täten eivät voi mitenkään tietää omasta alastaan yhtään mitään vaikka päivää ennen väärän näkemyksen esilletuontia he olivatkin alansa huippuammattilaisia. Mutta älä siitä välitä, me kyllä tiedämme miten asiat oikeasti ovat!


Kirsikkana kakussa

Ettei tutkimusta voida aivan täysin lyödä lokaan osoittamalla kuinka valtamedia käyttää juuri niitä heidän itsensä pahana pitämiään propagandatekniikoita, löytyy tutkimuksesta vielä se oleellisin osa: ”…share more high-quality sources such as CNN and the New York Times”. Savonnettuna: ”…jakaa korkealaatuisempia lähteitä kuten CNN ja New York Times”. Sitten kun olet lopettanut nauramisen, voidaankin ihmetellä miksi ihmeessä nämä kaikki tutkimukset päätyvät aina samaan lopputulokseen: ihmisten pitäisi lukea ja jakaa ainoastaan ”luotettavaa mediaa”. Kun kerran tiedetään, että se valtamedia käyttää kaikkia mahdollisia propagandan tekniikoita joka ikinen päivä ajaessaan sen haluamia agendoja ja ihan varmasti tiedetään, että medioiden omistajat määrittävät ne isot agendat (ja tiedämme kuka ne mediat omistaa), niin mikä himputin kiukustuksen perkele siinä on, että on edelleen ”salaliittoteoriaa” että meitä johdettaisiin harhaan?!

Jos emme siis saa ennen jokaista uutislähetystä näitä muistutuksia kuinka eri manipulointitekniikat toimivat, tulemme jatkossakin lankeamaan niihin. Audiovisuaalinen sanoma uppoaa vielä monta kertaa tehokkaammin ihmisiin kuin kirjoitettu sana, minkä vuoksi itse antaisin ohjeeksi ihan jokaiselle vain lukea uutiset, eikä katsoa tai kuunnella niitä. Kuvien tuoma viritys muuttaa melkoisesti annettua sanomaa, mutta ennen kaikkea sitä kuinka hyvin se uppoaa ihmisiin. ”Hirmutekoja” otsikossa ja kuvia kärsivistä lapsista niin kansa on valmis lynkkaamaan sen väärään etniseen ryhmään kuuluvan naapurin, jonka on tuntenut vuosikymmeniä. Näin ne kaksi ensimmäistä maailmansotaa aloitettiin - synnyttämällä viha jotain ryhmää kohtaan ja kiihdyttämällä sitä hurmosta päivästä toiseen kunnes saavutetaan piste, jonka jälkeen kansa on valmis tarttumaan aseisiin pahaa vastaan.

Voisiko valistunut kansa siis olla immuuni misinformaatiolle? Ei. Ei ole olemassa mitään keinoa luotettavasti määrittää yksittäisen tiedon oikeellisuus. Siksi ihminen keksi jo hyvän aikaa sitten, että asioista pitää keskustella muiden kanssa ja selvittää, että onko se kylähullu oikeassa vai ei kun se hokee sitä jotain asiaa päivästä toiseen. Harmittavasti ihminen ei ole vielä onnistunut sisäistämään sitä, että vaikka enemmistö jostain asiasta on tiettyä mieltä, se ei itsessään tee siitä asiasta yhtään sen todenperäisempää. Enemmistön näkemys, yleinen mielipide, tosin tekee asiasta todellisuuden johon ihmiset uskovat. Isolla rahalla taidokkaasti luotu illuusio on toki houkuttelevampi näkemys, kun tämmöinen tylsä, haasteellinen ja niin pirun vaivalloinen: ajattele ja selvitä asia itse. Ajattele - se ei ole kiellettyä… vielä. Ainiinmutta tuo on tunteisiin vetoamista ja pelottelua, vihjata että meiltä yritetään viedä sanan- ja mielipiteenvapaus?! Eivät ne niin tekisi, ja jos tekevät, se on yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi - muista se ja usko siihen! (Tai olet paha syntinen, nih!)

perjantai 2. syyskuuta 2022

Globalistien kulttuurisota


Me ollaan niin hävitty tää peli?

Tavistock klinikan lääkäri John Rawlings Rees kirjoitti toisen maailmansodan aikana kirjan ”The Shaping of Psychiatry by War” ja se julkaistiin 1945. Kyseinen klinikka on siis se, mistä Tavistock instituutti lähti liikkeelle - sodasta opittujen asioiden hyödyntämistä siviilissä. Rees ynnäsi kuinka monta psykiatria ja muuta mielenterveyden asiantuntijaa tarvittaisiin ”korjaamaan” Brittien aikuisväestön ongelmat (tulos: liian monta) ja siitä viisastuneena, vallanpitäjämme päättivät ihmisten auttamisen sijaan pitämään ihmiset säyseänä ja tottelevaisena. Hyvä elämä kuului vain niille, jotka olivat sen ansainneet - tämä näyttää olevan se modernin yhteiskuntamme kantava aate. Jokainen ihminen on vastuussa itse omasta onnellisuudestaan, mutta yhteiskunta on vastuussa siitä, ettei kansan pahoinvointi pilaa sitä harvojen onnellisuutta. Psykologinen sodankäynti otettiin siis avuksi ja sen jatkumoa on kaikki tämä pandemiahulluus sekä ilmastohysteria, noin muutaman isomman operaation mainitakseni.

Vallanpitäjät ovat aina tienneet, että orjuuttaakseen kansan on hallussa oltava ravinto, lääkintä, tieto ja säännöt. Vaikka näitä kaikkia pystyisikin hallitsemaan, kuten globalistit kykenevät tekemään aivan heittämällä, tarvitaan siihen kansan ohjaamiseen kuitenkin se tärkein kansan suuntaa ohjaava asia: kulttuuri. Yksi suurimmista kulttuurin muodostavista asioista taas on ns. ”yleinen mielipide”, joka kertoo tavan kansalle miten ”hyvä kansalainen” ajattelee mistäkin asiasta. Se yleinen mielipide asioista voisi muodostua aivan toisella tavalla, jos kansa saisi itse muodostaa omat näkemyksensä, minkä vuoksi on äärimmäisen tärkeää rajoittaa kaikkea sitä, mikä vaikuttaa yleisen mielipiteen muodostumista. Vaikka valtaväestö on keskimäärin vain sangen keskinkertaista, voisi kuitenkin luulla että siellä käyrän yläpäässä olevat tahot olisivat asian jo huomanneet, tai vaihtoehtoisesti ne käyrän alapäässä olevat ”hullut” nostaneet narreina asian isosti julki?

Tämä onkin järjestelmämme hienous - se yleinen mielipide ja yhteiskunnan tapa rangaista siitä poikkeavaa onkin pitänyt huolen siitä, että suunta on ollut vakaa jo hyvän aikaa. Tämä tietoinen kansan manipulointi psykologisilla operaatioilla on kuitenkin vasta noin satavuotias tekniikka, mistä syystä edelleen on edes jonkin verran oikeasti hyviä ihmisiä asemissa, jotka vaikuttavat yhteiskuntaamme. Mutta se hyvien ihmisten määrä päättävissä asemissa vaikuttaa tälläkin hetkellä oleva laskusuhdanteinen ilmiö. Kun siis puhutaan korruptiosta, puhutaan juuri tästä ilmiöstä missä minkäänlaisiin valtaa omaaviin asemiin pakkautuu enemmän ja enemmän omaa etua tavoittelevia ihmisiä. Ja kun järjestelmä palkitsee sekä kannustaa oman edun tavoitteluun, ei pitäisi olla kovin suuri yllätys että koko kaksoisvaltio alkaa olla täynnä tahoja, joille ”oma kansa ensin ajattelu on vahingollista”? Onko peli siis jo hävitty kun suunta on ollut sata vuotta alaspäin? Ei… mutta…


Pitkä taisto edessä jos asiaan halutaan vaikuttaa

Nykyään on trendikästä esittää, että tämän kaiken voidaan korjata jollain hyvin yksinkertaisella tavalla, kunhan vaan se tehtäisiin oikein. Äänestäminen on ehkäpä se suosituin ehdokas sille, millä tämä vuosisata psykologisia operaatioita saataisiin kumottua kertarysäyksellä, paitsi että ei nyt ehkä kerralla mutta kyllä se siitä muuttuisi kun saisi edes muutaman tyypin nostamaan palkkaansa kansalta varastetusta potista Arkadianmäelle? Kyllä, näiden muutaman tyypin elämä varmasti siitä paranisi melkoisesti, kun saisi nostaa hyvää palkkaa ilman pienintäkään vastuuta tahi velvollisuutta tehdä oikeastaan yhtään mitään. Kansalle tulisi paljon halvemmaksi vaihtaa koko eduskunta koulutettuihin apinoihin, joita puolueiden johtajat sitten käskyttävät kun nappia painetaan. Kyllä, moinen vertaus on loukkaava joten pyydän anteeksi kaikilta apinoilta… Usko on kuitenkin edelleen kova, että se äänestys on oikea ratkaisu vaikka samaan hengenvetoon moni myöntääkin, että tarvitaan myös paljon muuta josta ei kuitenkaan saa sitä palkkaa mutta siis kyllähän minä sitä muutakin sitten teen kunhan vaan pääsen eduskuntaan koska siis sieltä vaikutetaan ja ja ja…

Noh, ei nyt kyseenalaisteta sen enempää ihmisten motiiveja - kenelleppä ei kelpaisi hyvä palkka siitä, että tekee mitä nytkin tekee ilman sitä palkkaa, eli jakaa tietoa ja koettaa saada edes muutaman ihmisen kuuntelemaan? Tiedon jakamista pidetään tärkeänä ja sitä se toki onkin, mutta jos muistat tuolta hieman aikaisemmasta, pelkkä tieto ei riitä kansan orjuuttamiseen eikä siten liioin kansan vapauttamiseen orjuudesta. Mutta se tieto on kuitenkin avainasemassa, koska sitä kautta voidaan vaikuttaa niihin muihinkin kolmeen asiaan orjuuttamisessa. Itse tieto ei tosin ole se ongelma, koska sitä on maailma täynnä ja suuri osa siitä tarvittavasta tiedosta on ihan kenen tahansa saavutettavissa muutamalla napin painalluksella. Ongelma on tiedon levitys, sen tiedon saaminen sen tavan kansan korviin saakka. Jokunen päivä sitten tehty kokeilu, jota en myönnä enkä kiellä olleeni Samuel Gryningin ja PohjanPojan kanssa alkuun panemassa, oli erittäin onnistunut #KansallaTöissä Twitterissä tapahtunut joukkoistettu trendaavaksi tykitys. Siinä nähtiin että myös vaihtoehtopuolella on lihasta saada asiat, joista me haluaisimme puhua isosti kansan nenän eteen. Tietysti ”isosti” on suhteellinen käsite siksi, että vain pieni osa suomalaisista on Twatterissa, mutta kuitennii… hatunnosto kaikilla osallistuneille joka tapauksessa.

Jos siis kuvitellaan, että saisimme sen tärkeän tiedon samalla mittakaavalla tavan kansan naamalle niin mitä sitten? Salaliittoteoriaa, äärioikeistoa, denialisteja ja mitä kaikkea olisi vastassa reaktiona, koska enemmistö on edelleen siinä illuusiossa, että valtamedia kertoo heille totuuden maailmasta. Tämä vastaisku mediaan on kuitenkin sen verran iso juttu, että siitä hiljattain julkaistiin tutkimus ”prebunking” eli ennakkoon väitteiden kumoamisesta. Median täytyy kyetä jo ennalta pysäyttämään ne narratiivit, jotka ovat ristiriidassa heidän narratiivin kanssa. En ole vielä ehtinyt lukemaan kyseistä tutkimusta, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa päädy tänne blogiin saakka ja podiin tai liveen sitten myöhemmin - sen verran tärkeä asia näyttää olevan kyseessä. Siinä vaan on vielä ihan muutama mutka matkassa, vaikka se kaikki tieto saataisiin sinne kansan eteen ja se kansa se viesti kuulemaan. Nimittäin se asia pitäisi vielä ymmärtää, mihin niitä vaikuttamismahdollisuuksia on jo paljon rajallisemmin. Ja jos pidät ymmärtämistä haasteellisena, entäpä ne arvot jotka ihmiset saivat alunperinkin kääntymään valtavirran puoleen?


Vain itseesi voit vaikuttaa

Itse kirjoitin jo aikoja sitten ”holistisesta (r)evoluutiosta”, mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli jopa hieman edellä sitä, miten asian olin itse omassa aivokopassani puinut. Pikasukellus aktivismin maailmaan avasi kuitenkin silmiä ja auttoi konkreettisilla esimerkeillään näyttämään mihin ja miten asioihin voi vaikuttaa yhteiskunnassa. Kansalla on mahdollisuus vaikuttaa lähes mihin tahansa politiikalla ohjattavaan asiaan niin halutessaan, mutta halu puuttuu jos tarvetta muutokselle ei valtaväestöllä ole. Ei kuitenkaan politiikan kautta, vaan aktivismin kautta ”pakottamalla” poliitikot tekemään haluttu asia. Siinä vaan on ihan pikkuinen ongelma - aktivismilla, kuin myös sillä ”äänestämisellä” vaikuttaminen on parhaimmillaan kuin korkin tunkeminen vuotavan ja hitaasti lahoavan padon reikään. Päättäjät voidaan pakottaa tekemään tiettyjä asioita, mutta mikä takaisi niiden muutosten olevan yhtään sen parempi pitkällä juoksulla?

Sen korkin tunkemiseen tarvitaan jo melkoinen muutos ihmisissä, koska siihen vaadittava voima tulee vain ja ainoastaan yhteistyöstä. Valtavirtaa seuraavat kykenevät helposti yhteistyöhön, jahka vaan tekevät mitä käsketään, mutta vaihtoehtoisia näkemyksiä omaavien yhteistyö on kauniisti sanottuna haasteellista. Pienikin näkemysero jossain merkityksettömässä asiassa on yleensä riittävä polttamaan kaikki sillat, koska väärin vastustaminen on suurin synti maan päällä. Kun joudut jokaisen ihmisen kanssa erikseen vääntämään jokaisesta yksityiskohdasta ja samalla se vastapuoli koittaa vielä päälle saada sinut muuttamaan omaa mielipidettäsi asiasta niin eihän siitä tule yhtään mitään. Auktoriteetit ovat merkittävässä osassa yhtään suuremman yhteistyön luonnissa, mutta kuka helvetti nyt auktoriteetteja kuuntelee tahi uskoo?! Mä ainakaan siihen tyyppiin luota pätkääkään koska sillä on siitä yhdestä asiasta väärä näkemys ja näkeehän sen kuka tahansa kuinka sen tuo yksi juttu symboloi just sitä yhtä pahaa asiaa!

Mutta mihin se holistinen (r)evoluutio pyrkiikin on jokaisen ihmisen vaikuttamiseen siihen yhteen ainoaan johon hänellä on valta: itseensä. Ihminen voi muuttua vaikka hetkessä, jos sille on tahto. Laittaa sen oman pakan kuntoon, pitää huolta terveydestään ja hankkii tietoa asioista. Mutta ennen kaikkea pyrkii elämään hyvää ja onnellista elämää - ilman vihaa ja pelkoa. No mitä hittoa se muka auttaa isossa mittakaavassa?! Se auttaa siksi, kuten historia osoittaa, että se onnellisuus tarttuu. Kun ihmiset näkevät, kuinka sinä voit hyvin kaiken tämän paskan keskellä niin he saattavat tulla kysymään että mitäskummaa sä hommaat. Positiivisuus tarttuu ja ihmiset alkavat spontaanisti toimimaan yhdessä, kuten #KansallaTöissä jo hienosti osoitti. Siinä tosin menee vuosia, jopa vuosikymmeniä, mutta hitaasti onnelliset ja terveet ihmiset alkavat saada jalansijaa instituutioissa, jotka ovat vuosien saatossa mädäntyneet (koululaitos, oikeuslaitos, yms.) ja se kaikki globalismin tekemä tuho yksi ihminen kerrallaan kääntyykin paremmaksi huomiseksi. Itse en taida sitä päivää tosin nähdä ja globalisteilla on temppu kavereineen hihassaan estämään pyrkimykset pilaamaan heidän suurta suunnitelmaansa. Itse kuitenkin uskon sen muutoksen niin lähtevän kuin mullistavan maailman siitä omasta itsestä. Mutta kukin tavallaan, tietenkin, en minä ole mikään muita neuvomaan miten olla ja elää.

torstai 1. syyskuuta 2022

Vaarallinen näkemys äänestämisestä


Orja ei halua vapaaksi vaan itse valtaan

Varmin tapa näinä aikoina tulla somessa estetyksi täysin asiallisesta kommentista on mennä kertomaan ihmiselle, että äänestäminen ei ole lainkaan hyvä juttu. Sillä saa nopsaan eston niin valtavirtaiselta toimijalta, mutta yleensä vielä nopeammin ”vaihtoehtoväeltä”. Jos ei kestä poikkeavaa näkemystä poliittisesta asiasta, ei kannata kyllä politiikkaan lähteä. Tämä siis näin ihan ensimmäisenä huomiona, koska siellä sirkuksessa saattaa tulla vastaan ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssasi! Miksi ihmeessä siis äänestämättömyys koetaan niin vaarallisena, ”black pill” näkemyksenä, josta paukkuu estot ennen kuin ehtii edes sanoa: ”olisit äänestänyt jo viime kerralla oikein niin ongelmaa ei olisi”? En tietenkään pysty katsomaan ihmisten pään sisälle (ja näkemään sitä koneiston juoksupyörää joka sielä vipattaa kuin viimeistä päivää), mutta jatkokommenteista päätellen ja niistä myöhemmistä purnauksista voidaan arvioida muutama seikka. Ei nyt kuitenkaan pohdita miksi valtavirtapoliitikot näkemyksestä suuttuvat, koska heille asiaa on turhaa edes lähteä selittämään.

Jollain tasolla ihmiset kun ovat ymmärtäneet, että se heidän ”ei valtavirtainen” näkemyksensä on pieni vähemmistöaate, jota he eivät kykene juurikaan levittämään tavan kansalle koska media pitää siitä huolen. Siksi jokainen äänestämätön, järjestelmään pettynyt tai mikä se syy onkaan, on potentiaalinen ”oman puolen äänestäjä”, siinä kun ne tapademarit ja pikkuporvarit äänestävät aina ja iankaikkisesti niitä omia puolueitaan. Siispä jokainen järjestelmää tukematon ihminen on pois heidän pussistaan, eikä valtapuolueiden kuppikunnista. Siinä kohden voi tietysti väittää, että ei muka ole itse valtaan pyrkimässä vaan ”tekosyy 1,2 & 3”, mutta kun pyrkii asemaan jossa on vallassa muiden ylitse, kuten noissa eri vaaleissa valituissa sirkuksissa paikkoja yleensä jaetaan, on pyrkimässä valtaan muiden yli. Ja silloin jokainen sitä haittaava asia, aate tai ihminen on tavalla tai toisella vihollinen. Jokainen samaan suuntaan pyrkivä mutta hieman eri asialla olisi taas kilpailija, mutta usein ne kanssakisaajat nähdään myös vihollisena vaikkeivat he semmoisia olekaan. Koska väärin vastustaminen on edelleenkin se suurin synti, äänestämättömyys on se pahin kanta koska siinä vastustetaan koneistoa väärin!

… Jos ei siis oteta huomioon sitä pikkuseikkaa, että äänestämällä TUKEE KONEISTOA, ei vastusta sitä. Jokainen oppositio ja pienpuolue on osa sitä samaa sirkusta ja tukee järjestelmää, pyrki sielä sisällä ajamaan mitä agendaa tahansa. Ei siinä, koneistoa saa tukea niin halutessaan ja sinne muiden yli valtaan pyrkiä jos tuntee olevansa siihen oikeutettu, mutta silloin kannattaa pyyhkiä ne harhakuvat itse sen järjestelmän vastustamisesta. Hallintajärjestelmämme on luotu tasan tarkkaan yhteen asiaan: vallan muiden yli oikeuttamiseen niin, että kansa sen ilomielin antaa. Siksi äänestämättömyys on se järjestelmän vihollinen, mutta myös vihollinen niille, jotka kuvittelevat vastustavansa orjuutta tukemalla sitä sillä, että uskottelee sen olevan hyvä juttu kunhan sen vaan tekee oikein! Aivan kuten asiat korjaantuvat ensin äänestämällä oikein, ne saadaan korjattua oikealla vallankäytöllä koska valta muiden yli ei ole koskaan kääntynyt niitä alle jääviä vastaan. Eipä siinä, äänestys kun on aikuisten versio kirjoittaa Joulupukille niin kyllä se varmasti ensi kerralla onnistuu…


Juoksupyörä

Jos on havahtunut siihen, että meille satuillaan tuolta valtamedian suunnasta 24/7, onneksi olkoon, olet päässyt sisälle siihen suureen julkiseen salaisuuteen jonka Edward Bernays palttiarallaa sata vuotta sitten kirjoitti kirjaansa. Se ”näkymätön käsi” joka ohjaa yleistä mielipidettä on se, joka oikeasti on vallassa. Kun järjestelmä perustaa oikeutuksensa ”kansan tahtoon”, on se taho joka pystyy kansan tahtoa manipuloimaan vallassa. Mind. Blown?! Tiedän, mutta tästä pitää vielä ottaa askel eteenpäin eli huomata, että jos sinä et saa omaa näkemystäsi julkiseen keskusteluun, se pysyy edelleen sinä kärpäsenpaskan kokoisena aatteena. Ja kyllä, tiedän varsin hyvin että kun se nykyinen ”pienpuolueilla maailma kuntoon” näkemys on kärpäsenpaskan kokoinen osa kokonaisuutta, tämä minun ”ei valtaa kenellekään muun ylitse” on siitä vielä monta askelta pienempi vähemmistönäkemys. Mutta toisin kuin ne valtavirtaisemmat näkemykset, minulla ei ole tarvetta saada muita ihmisiä olemaan kanssani samaa mieltä vaan kerron oman näkemykseni julki ja siitä saa jokainen rasittaa omaa harmaata korvien välissä olevaa massaansa kuten itse haluaa.

Mistä suunnasta kukin sitten haluaa lähestyä tätä järjestelmää ja sen ongelmia tietenkin vaihtelee, mutta kaikki tiet vievät siinäkin Roomaan - tätä ei olla rakennettu kansan eduksi vaan vallan pönkittämiseksi harvojen käsiin. Itse olen pääosin toistaiseksi tonkinut asiaa yleisen mielipiteen eli propagandan suunnalta, siinä kuin osa taas on katsonut ongelmaa vaikkapa sääntöpohjaisten mallien ongelmien kautta. Yhtä kaikki, yksikään katsomissuunta ei tietääkseni ole johtanut siihen näkemykseen, että järjestelmä olisi kokonaisuudessaan positiivinen kansalle. Kyllä, sieltä voidaan löytää aina joillekin ryhmille positiivisia asioita siinä kun se yhden etu on sitten yleensä joltain toiselta pois. Voitaisiinko jokin järjestelmä sitten luoda kaikkien etua ajattelemaan? En näe syytä, etteikö se olisi mahdollista. Vallanpitäjillä ei kuitenkaan ole jostain kumman syystä pienintäkään mielenkiintoa siihen suuntaan ohjaamiseen… miksiköhän?

Tämä nykyinen juoksupyörä, missä ihmiset syntymänsä jälkeen indoktrinoidaan koneiston osaksi ja he käyttävät merkittävän osan elämästään sen heitä rankaisevan käden ruokkimiseen, ei kuitenkaan palvele ihmisten etua kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Nimittäin niissä tapauksissa, missä ihminen ottaa sen vallan muiden yli ja käyttää sitä omaksi edukseen. Kilpailu siitä, kuka saa eniten valtaa ajaakin ihmiset äärimmäisiin tekoihin ja siinä kisassa ne alle jäävät ihmiset eivät ole minkään arvoisia. Jos oma etu sitä vaatii, voidaan ne muut ihmiset uhrata omaa etua silmällä pitäen ja kun hallitsee sen yleisen mielipiteen, kansa on valmiina juoksemaan siihen miekkaan hymyssä suin. Pelko ja viha ovat vahvoja motivaattoreita, joten ei ihme että sitä kuulee lähes kaikkialla kuinka asiat menevät vielä huonommin jos ihmiset äänestävät väärät puolueet myös ensi kerralla valtaan. Kunhan vaan äänestää oikein niin asiat korjaantuu! Ja ne äänestämättömyydestä puhuvat niitä oikeita pahoja syntisiä sitten vasta ovatkin, joten älkää heitä kuunnelko vaan uskokaa meitä, jotka pyrimme valtaan ylitsenne!


Irti siitä vallasta

Jos asia yksinkertaistetaan äärimmilleen, voidaan sanoa että valta on niillä, jotka luovat rahan - pankit. Ei siis mitkään paikallispankit, vaan keskuspankit ja niiden omat keskuspankit. Rahan luominen tyhjästä ja sen antama valta ylittää kaikkien valtioiden johdot heittämällä, siitäkin huolimatta ettei sitä rahaa voi edelleenkään syödä. Mutta, vaikka pankeilla on valta, SINÄ päätät kuinka paljon annat sen rajoittaa itseäsi ja kuinka paljon tuet sitä valtaa. Vaikka järjestelmästä irtautuminen on tehty mahdollisimman hankalaksi, ne todelliset rajoitteet siihen omaan vapauteen ovat kuitenkin omien korvien välissä. Vapaus on tietysti se pelottava asia, koska vapauden kanssa tulee vastuu omasta itsestään eikä niitä ongelmia voi vaan ulkoistaa milloin mihinkin suuntaan. Tämä vapaus, nähdäkseni, onkin se suurin mörkö jonka pelosta ihmiset ennemmin tukevat järjestelmää, jonka tietävät olevan läpeensä ”paha”, sen sijaan että ottaisivat vastuun itse omasta elämästään.

Itse yritin vuosia selvittää tätä sirkuksen toimintaa ja oletin, että kunhan opin siitä riittävästi, kykenen muodostamaan siitä niin helposti ymmärrettävän tarinan, että sen voisi kuka tahansa ymmärtää. Pään hakkaaminen seinään ei kuitenkaan jostain syystä ratkaissut ongelmaa ja aivan kuten ne kaikki, jotka uskovat korjaavansa jotain joka ei ole rikki, vasta vuosien jälkeen asia alkoi kirkastumaan. Vaikka kykenisin asian selittämään kuinka ”täydellisesti” tahansa, en voi vaikuttaa siihen, kuinka ihmiset ymmärtävät sen saatikka siihen, kuinka he asian näkevät sen ymmärrettyään. Suurin osa näkee maailmamme edelleenkin niin, että ihmisiä täytyy hallita, jollain täytyy olla valta muiden yli että yhteiskunta voisi toimia ja kilpailulla tämä kaikki järjestyy jollain tavalla ”oikein”… vaikka kilpailu ei tule koskaan olemaan millään tavalla reilu, ystävällinen tai edes auttavasti kaikkien eduksi. Muutama hyötyy kaikkien muiden kustannuksella, se on kilpailussa aina se pelin henki. Jokainen saa kuitenkin itse, omasta vapaasta tahdostaan, päättää kuinka siihen kilpailuun osallistuu.

Olisi kuitenkin hyvä, jos ihmiset muistaisivat ja ymmärtäisivät sen faktan, että muiden luomassa pelissä ja muiden ohjaamissa ja alati muuttuvissa säännöissä pärjääminen, saatikka voittaminen, on mahdotonta. Lassipallon pelaaminen kun säännöt ovat psykopaattien ja sosiopaattien luomia on mielestäni jonkin asteisen tietämättömyyden, hulluuden ja tyhmyyden yhdistelmä. Itse pyrin siis jakamaan asiasta tietoa, ettei se syy peliin osallistumiseen olisi tietämättömyydessä. Niihin kahteen muuhun en voi enkä enää edes halua vaikuttaa - ne ovat jokaisen omalla vastuulla, oman vapaan tahdon asioita. Sääntöjen ymmärtäminen ja järjestelmän tuntemus auttavat navigoimaan tässä maailmassa, mutta on syytä muistaa että ainoa ihminen johon sinä voit koko tässä maailmassa vaikuttaa olet sinä itse. Itsellä sen käsittämiseen meni vuosikymmeniä ja se taakka jonka karistin siinä samassa antavat toivottavasti uuden näkökulman maailmaan. Ja sitä näkymää tulen jatkossakin kertomaan kaikille halukkaille - näkemysten uskominen on tietenkin jokaisen vapaa valinta, mutta ehkä edes välillä onnistun saamaan sanat semmoiseen järjestykseen, että niistä on muillekin jotain hyötyä. Näillä siis eteenpäin. Älkää siis hyvänen aika äänestäkö! Tai äänestäkää, teillä on siihen vapaus, ainakin vielä… Aina kun ihmisten perususkomuksia koetellaan, se aiheuttaa suuria tunteita. Dogmaattinen demokratiamme on yksi vahvimmista uskomuksista nyky-yhteiskunnassamme.