keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Lehdistön vapaus ja objektiivinen media


Illuusio vapaasta mediasta

"Lehdistönvapaus tarkoittaa tiedotusvälineiden vapautta sensuurista ja valtion ja esivallan painostuksesta." - Wiki. Tällä määrityksellä Suomessa toki on lehdistönvapaus, ellei nyt sitten lasketa mediapoolia (huoltovarmuuskeskuksen alainen yksikkö) joka sanelee kaikille valtamedioille miten "tärkeistä asioista" tulee uutisoida. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö väite "maailman vapain media" pitäisi paikkansa, vaan osoittaa kuinka "vapaata" se valtamedia "parhaassa" tapauksessa onkaan. Ainut taho, jolla on koskaan ollut se lehdistönvapaus on kuitenkin se, joka omistaa kyseessä olevan median. Kaikki siitä alaspäin tekevät tasan tarkkaan mitä käsketään, jos se työpaikka miellyttää millään tavalla.

No mutta kansahan omistaa Ylen, eikö silloin sen uutisointi pitäisi olla vapaata ja puolueetonta? Pitäisi, toki, mutta siitä ollaan hyvin kaukana. Mediapooli, jossa Ylen väkeäkin istuu, on kuitenkin suoraan Ylen päätoimittajan yläpuolella. Eduskunnalla ja hallituksella on myös omat sanottavansa niin päätoimittajan valintaan kuin sitten valitun toimintaan, joten se "vapaus" rajoittuu lähinnä niihin turvallisiin asioihin. Tärkeimmät propagandan keinot ovat tarkka uutisaiheiden valinta mistä uutisoidaan, kuin se mitä kaikkea jätetään kertomatta - työnsä osaava päätoimittaja haistaa aiheet jo kaukaa ja taitavat toimittelijat tekevät työtä käskemättä halutulla tavalla.

Kaupallisen median kanssa sama mediapooli antaa omat rajauksensa, mutta sielä se omistajan ohjaus antaa tarkemman suunnan. Päätoimittajilla on tapana puolustella, ettei heihin vaikuteta ulkoa tai että he olisivat puolueellisia, mutta jokainen huijatkoon vain itseään - joka ikinen päätoimittaja on valittu tehtäväänsä. Yhtäkään portinvartijaa ei olla työhönsä sattumanvaraisesti työttömien joukosta napattu, vaan hän on läpäissyt tarkan seulan jonka median omistaja määrittää. Sama seula pätee myös toimittelijoihin, jolloin heistä tuleekin kertaheitolla omistajiensa propagandisteja.


Objektiivisuuden illuusio

Yksi suurimmista harhakuvitelmista mitä yksilöllä voi olla, on luulo siitä että kykenee olemaan objektiivinen kohtaamiinsa asioihin. Jo ihmisen oma havainnointi on alisteinen omille uskomuksille ja näkemykselle maailmasta, joten luulo siitä että journalistit kykenisivät objektiiviseen uutisointiin on täysin perusteeton... yleinen, toki, mutta täysin vailla todisteita. Jos ajatellaan keskiverto valtamedian toimittelijaa (päätoimittajat mukaan lukien), hän on töihin päästessään käynyt jo läpi yhden jos toisenkin koululaitoksen ja seurannut sitä valtamediaa pienestä pitäen. Kotoa on myös saatu arvoja ja asenteita, jotka ovat vähintäänkin vaikuttaneet suuntautumiseen alalle. Ja tämä on vielä ennen kuin on päästy edes töihin...

Sitten kun toimittelija on päässyt valtamediaan töihin, hänen objektiivisuutensa heitetään romukoppaan lopullisesti, koska hänen täytyy ottaa huomioon työssään seuraavat kysymykset. Kuka määrää mistä asiasta tullaan kirjoittamaan ja miltä kannalta? Kun juttu on julkaistu, miten tulee kansa tai pomot siihen reagoimaan? Miten artikkeli tulee vaikuttamaan tulevaan uraan? Mikä on yleinen poliittinen ilmasto ja vallassa olevat ideologiat? Kun kaikki nämä otetaan huomioon, muista asioista puhumattakaan, kuvitteleeko joku vielä ihan oikeasti että se lopputulos olisi objektiivinen? Onkin rankkaa olla journalisti, mutta toimittelijoilla on paljon helpompaa kun riittää että tekee mitä ja miten käsketään.

Mediassa ja toki koko koneistossa onkin havaittavissa irtautumista siitä arjesta, missä kansa sielä jossain paljon paljon alempana oikeasti elelee. Valitetaan "vihapuheesta" ja "maalittamisesta" kun ei edes yritetä ymmärtää mistä se inho sitä omaa asemaa kohtaan kumpuaa. Kaikki oman median kannasta eroavat mielipiteet nähdään virheellisenä ja ne leimataan ties miksikä valeuutiseksi tai salaliittoteoriaksi. Edes auttavasti objektiivinen näkemys vaatisi katsoa asiaa monesta eri suunnasta, mutta kuten eräs (en muista kuka) median edustaja totesikin: asiasta ei tietenkään tarvitse esittää niitä vaihtoehtoisia näkemyksiä kun se oma kanta on ainoa oikea. Eihän sitä totuutta kerrottaessa tarvitse tietenkään ottaa valheita huomioon. Setelinipun paksuus määrittänee totuuden?


Vapaa ja riippumaton media

Jos tästä nykyisestä mediahelvetistä olisi edes mitään haaveita päästä ulos, on se toiminta keskitettävä juuri mediaan. Tieto on ratkaisevassa asemassa ja koska emme pääse vaikuttamaan koulujen oppimateriaaliin, jää jäljelle "vain" se media joka pelaa tässä leikissä suurinta roolia. Koneiston rakenteiden vuoksi ei sitä valtamediaa kannata edes yrittää korjata, koska se ei ole sen oman edun mukaista millään tavalla. Esimerkiksi Ylen toiminnasta voi itkeä ja valittaa, tehdä aloitteita ja ehdotuksia vaikka maailman tappiin saakka, mutta koska Yle ei sinällään ole rikki, ei sitä voida korjata. Yle kun toimii täsmälleen kuinka sen on tarkoituskin - vallanpitäjien äänitorvi, joka yhtenäistää kansan tiedot päivittäin.

Tarvitaan siis yhdistelmä tekemistä ja tekemättömyyttä. Tekemättömyyttä tarvitaan siltä osin, että lopetetaan se valtamedian seuraaminen ja heidän määräämistä asioista puhuminen turuilla ja toreilla. "No mutta sitten emme tiedä mitä tapahtuu?!", johon vastaisin kysymyksellä "luuletko että tiedät mitä on meineillään seuraamalla sitä valtamediaa?" Vasta kun saadaan puolueeton ja riippumaton media, mieluusti useampikin, aikaiseksi, voidaan edes auttavasti luottaa siihen että sitä mediaa seuraamalla tietäisi mitä sen oman elinympäristön ulkopuolella on tapahtumassa. Muutamia moisia medioita on jo olemassa, mutta ilman vastaavia resursseja kuin valtamedialla on, ei voida olettaa että saataisiin vastaavaa mediapeittoa kertomaan ... kaikesta.

Sama "valikoitua uutisointia" kun ei vaivaa vain valtamediaa vaan myös kaikkea muutakin mediaa - täysin ymmärrettävistä syistä. Kaikkea ei voida huomata tai huomioida, minkä lisäksi niillä täysin vapaillakin journalisteilla on omat kiinnostuksen aiheensa joista he kirjoittavat mahdollisuuksiensa mukaan. Siksi olisikin niin tärkeää saada runsaasti niitä oikeita journalisteja tutkimaan ja raportoimaan maailman menoa oikeasti vapaisiin medioihin. Medioihin, jotka olisivat vastuussa lukijoilleen, ei vaan niille jotka tekevät rahaa uutisoimalla haluamallaan tavalla maailman menoa. Saa suorittaa...

perjantai 18. lokakuuta 2019

Hei, me maalitetaan!


Maalittamista taas kaikkialla

Jatketaan hieman tätä "harvainvalta johtaa vihapuheeseen" häsmäkkää kommentoimalla dokumenttia joka löytyy netistä hakemalla: "Järjestöjen kirje ja Poliisihallituksen, Valtakunnansyyttäjänviraston ja käräjäoikeuksien laamannien esitys 17.6.2019 (Aloite ID – 19121964, POL-2018-54628)" En linkitä artikkelia enkä dokumenttia tänne etten vahingossakaan maalita ketään tai joudu tekijänoikeudellisista syistä vaikeuksiin. (Tästä tekstistä löytyvät lainaukset ovat esityksestä tai sen saatteena olleista materiaaleista.) Tämä koko homma tosin lähti liikkeelle nähtyäni Jari Taposen Twiitin 14.10. "#maalittaminen on järjestelmällistä toimintaa, jossa maalittaja esittää vääristeltyä ja epäasiallista tietoa henkilöstä aiheuttaen tälle solvausten ja uhkausten tulvan Maalittaja pyrkii vaientamaan kohteen tai saamaan tmn luopumaan jstkn maalittajalle epäedullisesta toiminnasta" ... ny o hurjaa.

Eli vallanpitäjät haluavat kieltää kansalta heidän oikeutensa tuoda julki vallanpitäjien tekemät rötöstelyt? Varsin demokraattinen ehdotus, sanoisin. Sen lisäksi ettei tämä nyt ole lainkaan kansanvallan mukaista, tässä poljetaan taas kerran vallanjakoa suohon - lakien ylläpitäjät ehdottavat lakeja suojelemaan heitä kansan vihalta joka sitten on tai ei ole oikeutettua. Näin ei vallanjaossa toimita tämän tapaisissa maissa kuin Suomi, eihän? Pikkuvika, ei mitään nähtävää ja hajaantukaa. Tämä esitys on aika karua luettavaa ja vaikkei tuo lakisuomi olekaan hyvin hanskassa niin selvää on että nyt on tekemisen meininkiä kansalaisten hiljentämisessä jos tuo menee läpi. Mutta eiväthän meidän kansanedustajamme päästäisi moista läpi, aivan kuinka he toimivat urkintalak... juu.

"Demokraattisessa yhteiskunnassa viranomaisiin kohdistuvaa kritiikkiä voi julkaista vapaasti, kunhan se ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Kritiikin kanavoimiseksi on kuitenkin olemassa lailliset valituskanavat (mm. valitukset ja kantelut) -maalittaminen ei ole tällainen kanava, eikä yhteiskunnan tule sitä sallia." ... ja ... "Lisäksi järjestöt haluavat korostaa, että demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluva oikeus kritisoida virkamiehen tai viranomaisen toimintaa on eri asia, kuin yksittäiseen virkamieheen kohdistuva painostaminen/häirintä." Ja sitten kannetaan maalitolppia toiseen lääniin saakka, eli määritetään mikä on hyväksyttävää viranomaiskorruption paljastamista ja mikä ei? Ettei tässä nyt mene taas yksilön, organisaation ja koko järjestelmän vastuut hieman oudosti?


Kuka on sitten vastuussa?

"Keskeistä onkin, että vaikka maalittamisessa toiminta henkilöityy yksittäiseen virkamieheen, on sen kohteena ja tavoitteena aina organisaatioon vaikuttaminen." Onkohan sittenkään näin? Organisaatio on ryhmä yksilöitä, jotka tekevät sitten ihan itse niitä toimiaan ja päätöksiään - käskystä tai käskemättä. "Palkkasoturi" siis joutuu maalituksen kohteeksi mutta syytä halutaan sälyttää organisaatiolle joka ei edelleenkään ole itse kykenevä tekemään yhtään mitään. Nykyään on tosin muodissa tämä vastuun siirtäminen toisille ja kyllä, vastuuta voidaankin siirtää valtahierarkiassa ylöspäin kunnes löytyy se taho, joka on antanut käskyn toimia vastoin lakia/sääntöjä/ihmisoikeuksia tjs.

Kun viranomainen tekee päätöksen jostain asiasta, hän on kuitenkin siitä virkavelvollinen sille työnantajalleen eli KANSALLE. Tai no, näin olisi jos kansa olisi edes etäisesti vallassa. Suomen ja muidenkin maiden ongelmana ovat kuitenkin nämä samat verkostot jotka ovat vuosien saatossa juurtuneet kaikkiin mahdollisiin viranomaistahoihin. "Deep state" on ajan hengen mukainen termi näille verkostoille, mutta ehkäpä se "hyvä veli-verkosto" soveltuu tähän kohtaan paremmin. Serkun veljen vaimon isän tuttavan kalakaverit ovat saaneet kaikki virat ja jokainen tietää ettei omia sukulaisia petetä. Salaseurat kuten rapparit on vielä siihen päälle, jotka yhdistävät nämä verkostot osaksi paljon suurempaa verkostoa...

... jotka kaikki suojelevat itse itseään ja omia etujaan. Ja ne kansan edut sattuvan kovin harvoin olemaan samoja kuin näiden verkostojen edut. Kun näitä verkostoja ja heidän eri toimijoitaan lähdetään sitten maalittamaan, eli yksilöimään ongelmien aiheuttajana, koko koneisto älähtää ja siirtyy puolustusasemiin. Kiltit koneiston rattaat sitten käyvät kynsin hampain kiinni niihin, jotka tuovat sekä organisaatioiden kuin niissä toimivien yksilöiden tekosia koko kansan tietoisuuteen. Tai no, yrittävät tuoda - valtamedia, joka seisoo portinvartijana, ei näistä suhmuroinneista kerro varmasti sanaakaan koska he ovat osa samaa verkostoa.


Korjausliikkeitä?

Viranomaisten tai poliitikkojen suunnalta on asiaan turha lähteä etsimään ratkaisua. Kaikki viralliset tahot huutavat yhteen ääneen kuinka heitä maalitetaan ja kuinka maalitus pitäisi hetijust kieltää ja muuttaa rangaistavaksi. Lakiehdotuksessa tulikin selväksi se, että uhkailu ja vainoaminen on jo laitonta ja viranomaiset on suojattu jo melkoisen hyvin kansan ärtymykseltä - mutta nykyään on työlästä saattaa tekijät vastuuseen koska poliisi voi päättää ettei lähde pikkujuttuja edes tutkimaan. Vaikuttaakin hieman siltä, että virkamiehet tahtovat somejättien aseet omiin käsiinsä, eli nakki napsahtaa nopeasti ja varmasti jos joku edes kuvittelee paljastavansa suhmurointia.

Vaihtoehtomediat ovatkin nyt pelaamassa suurta roolia tulevassa väännössä mikä on hyväksyttävää ja sallittua rikollisten paljastusta. Jos virkakoneisto saa tahtonsa läpi, ainoastaan valtamedialla säilyy oikeus puhua virkakoneistosta millään tavalla kriittisesti ja sitähän he eivät tule tekemään muutoin kuin käskystä jos joku koneiston ratas on kehdannut astua ulos lestistään. Voisikin sanoa ettei näytä oikeen hyvältä tämä maamme sananvapauden tila kun suiden tukkimista ajetaan joka taholta. Tätäkin tekstiä voidaan siis pitää maalittamisena, jos menisin osoittamaan sen tekijöitä yksilöinä sormella... onneksi en niin tee, vaan arvostelen sallitusti koko läpimätää orgnisaatiota.

Mitä meille siis oikeasti jää keinoksi taistella tätä korruptiota vastaan? Sananvapaus. Se viimeinen ihmisoikeus jota koetetaan kaikin keinoin kitkeä pois kansan ulottuvilta. Varmasti näitä suhmuroinnin paljasteluja voitaisiin tehdä hienotunteisemmin ja vähemmillä vittuiluilla, mutta sitähän se sananvapaus myös on - oikeutta loukata. Kyllä, loukkauksesta voi joutua vastuuseen mutta nyt on kyse paljon laajemmasta sananvapauden vainosta missä lähes mikä tahansa kritiikki halutaan vaimentaa kutsumalla sitä laittomaksi maalittamiseksi. Mihin se raja kuuluu sitten vetää koska mennään liian pitkälle sananvapaudessa? Vallanpitäjien mukaan se raja on sanojassa, ei sanotussa...

tiistai 15. lokakuuta 2019

Harvainvalta johtaa vihapuheeseen


Nyt se on tutkittu...

Valtioneuvoston uusi propagandapläj... siis tutkimus on nimeltään "Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon". Tämä 133-sivuinen opus kertoo minkä kansa on jo tiennyt vuosikaudet: typerät teot johtavat joskus vihaiseen palautteeseen. Paitsi ettei tämä tietenkään ollut se lopputulos mihin oltiin päädytty. Sen sijaan tämä uuskielen kukkanen, "vihapuhe", on jälleen kerran valjastettu tahallaan sekoittamaan asioita. Poliitikot, heidän avustajansa sekä toimittelijat kokevat vihapuhetta, kun taas journalistit ja väärin ajatteleva tavan kansa saavat vain vihaista palautetta ja uhkailua joka ei kuitenkaan ole vihapuhetta. Rikosnimikkeenä tai muuallakaan lakitekstissä ei "vihapuhetta" ole missään mainittu, mutta ei anneta moisen pikkuseikan pilata hyvää tarinaa.

Mitä se vihapuhe sitten on? Lyhyesti, kaikki se puhe mitä suvaitsevaiset pitävät huonona. Toisen haukkuminen natsiksi, fasistiksi ja rasistiksi ei taas ole tutkimuksen mukaan vihapuhetta, mikä kertonee kaiken tarvittavan? Eli kaikki palaute, jota itseään "parempana ihmisenä" pitävät sitten saavat, on vihapuhetta ja mitä lähempänä maata vielä ollaan, sitä enemmän se palaute on vaan vihaista palautetta. Sosiaalisessa mediassa saatu palaute on välitöntä, suoraa ja kun useampi ihminen sitten antaa sitä vihaista palautetta, se on "maalittamista" jos palautetta antavilla on mitään yhteyksiä toisiinsa.

Tämä "vihapuhe" saa sitten ihmiset sensuroimaan itseään ja tekemään ne suhmurointinsa piilossa, etteivät jää niistä kiinn... eikun siis että vihapuhe rajoittaa poliittisten toimijoiden puheita ja toimia, hyi hyi. Vaikka palaute, eli vihapuhe, onkin lähes poikkeuksetta seurausta jostain puheista tai tekosista, on se syy kuitenkin aina siinä vihapuhujassa, ettäs tiedätte! Sukupuoli vaikutti vihapuheeseen niin, että naiset tunsivat saavansa enemmän vihapuhetta mutta todellisuudessa miehille annettiin palautetta herkemmin. Mikä olikin tutkimuksen oikeaa antia oli se, että ihmiset kokevat asioita eri tavalla ja reagoivat sitten koettuun kovin vaihtelevasti. Näin kriittistä tietoa saatiin irti sadalla tuhannella eurolla.


... ja kirkossa kuulutettu ...

Noh, tutkimus on aina vaan tutkimus ja oikeassa maailmassa asiat ovat toisin. Nyt useampikin julkaisu on ottanut haastateltavakseen Sofi Oksasen ja Toimittajat ilman rajoja-järjestön puheenjohtajan Jarmo Mäkelän. Julkaisusta riippuen asiaa painotetaan eri tavalla ja lainauksia katkotaan eri kohdista, joten kannattaa etsiä enemmän kuin yksi ja ihastella kuinka sitä propagandaa tehdään hyvinkin pienillä muutoksilla täsmälleen samaan haastatteluun. Sanoma sinällään on toki kaikissa julkaisuissa yhtenevä: harvainvalta johtaa vihapuheeseen... eikun siis vihapuhe johtaa harvainvaltaan, mitä mä nyt taas sekoilen... ja takaisin asiaan.

"Vihapuhe", joka jää taas puhtaaksi kuulijan itsensä määriteltäväksi, uhkaa demokratiaa jopa sivistyneissä oikeusvaltioissa kuten Suomi. Vallanpitäjien toimia arvosteleva kansa ei kuulu länsimaiseen demokratiaan, ainoastaan se oikea kritiikki eli valtamedian satuilu kuuluu demokratiaan. Samaa virttä toistetaan läpi koko haastattelun ja epäselväksi tuskin kenellekään jää se, että vain ne oikeat toimittelijat kykenevät käyttämään sananvapautta oikein. Väärin äänestävä ja moukkamainen kansa kuuluisi vain kiittää ja kumartaa valtamedian rehellistä uutisointia ja jättää se asioiden kritisointi vain ja ainoastaan alan ammattilaisille.

Ja kuten koko länsi on tässä koko kuluvan vuoden jaksanut loputtomasti toistaa epistolaansa, olisi syytä saada ajatusrikospoliisit kaikkialle ja kaikki vihapuhujat lukkojen taakse tai ainakin suut niitattua kiinni - niin vaarallisia nämä vihapuhujat ovat! Mitään vastuuta ei poliitikoilla tai toimittelijoilla tietenkään ole tässä sotkussa, koska hehän ovat vain syyntakeettomia ajatusrikoksen uhreja. Kyllä, ulkonäköön ja vastaaviin ominaisuuksiin viittaaminen ja niistä solvaaminen on vähintäänkin turhaa, koska kyllä näiden tahojen toimista ja sanomisista luulisi löytyvän jo riittävästi aihetta palautteeseen - palautteeseen, jonka voi antaa myös ilman uhkailuja ja loukkauksia.


... joten niin sen täytyy olla

Niin että kuka sanoo että niin se on? Nämä alan asiantuntijat, joita valtamedia hehkuttaa, perustavat koko tarinansa kolmeen virheelliseen oletukseen: 1) Suomi olisi demokraattinen, eli kansanvaltainen, oikeusvaltio, 2) Suomessa on sananvapaus ja 3) Suomessa on vapaa ja riippumaton media. Ei, ei ja ei. Näihin "faktoihin" perustuen tämä ajatus että vihapuhe uhkaa demokratiaa ja johtaa harvainvaltaan pitää tosin paikkansa, eli asiantuntijat kyllä muodostavat oikean johtopäätöksen - mutta perustuen vääriin lähtökohtiin. Seurauksena virheellisistä olettamuksista se johtopäätös onkin sitten aivan päin honkia.

Todellisuudessahan tämä länsimainen demokratia on juuri sitä peloteltua harvainvaltaa ja sananvapaus "oikeusvaltiossamme" pelkkä huono vitsi. Vihapuhe, mitä nyt kaikkialla hehkutetaan, onkin vain vallanpitäjien keino oikeuttaa lisää totalitarismia tässä Eurofasismissamme. Harvainvalta on siis johtanut vihapuheeseen, eli kansan kyrsiintymiseen.

"Yksi tapa lujittaa sananvapautta on kieltää sen väärinkäyttö. Äärimmäinen vihapuhe ei ansaitse sananvapauden suojaa." - Jarmo Mäkelä. Sananvapauden puolustus siis tehdään kieltämällä sananvapaus väärinajattelijoilta. Vapaus onkin pelottava asia niille, jotka tahtovat olla vallassa ja tuntevat olevansa oikeutettuja määräämään muita. Tavan kansalle se sananvapaus on vaan se ainoa ihmisoikeus jota voitaisiin puolustaa. Oma neuvoni onkin, valitse sanasi tarkkaan ja harkiten, koska nämä vallanpitäjät etsivät kaikki keinot tukkia suusi "vihapuheesta" - totuus ei kuitenkaan pala tulessakaan. Ja jos tarkan harkinnan jälkeen se "kuuntele nyt tarkkaan; HAISTA PASKA!" on lopputulos niin mikäpä siinä?

perjantai 11. lokakuuta 2019

Yksipuoluejärjestelmä


Kollektivismin ehkäisyyn

"Kollektivismi on yhteisöllisyyttä, yhteisöllisyyslähtöisyyttä ja yhteisön korostamista yksilön kustannuksella. Kollektivismi on individualismin eli yksilökeskeisyyden vastakohta, ja näiden yhdistelmä on organisaatio." - Wikipedia. No mitä pahaa muka siinä on, jos yhteisö puhaltaisi yhteen hiileen omaa etuaan ajatellen? Riippuen keneltä tätä kysytään, vaihtelevat vastaukset melkoisesti. Perinteiset "pahat" kollektivismit, kuten sosialismi ja kommunismi, pitää tietenkin yhdistää yhteistyöhön, koska kaikki hyvät länsimaalaiset tietävät niiden olevan syyllisiä kaikkeen kurjuuteen. Individualismi on ainut hyvä asia ja tämä "organisaatio" eli yleensä hierarkinen yhteisö on se luonnollinen tapa ihmisille. Juutottakai, kenenkäs mukaan?

No ainakin Hayek ja Lippmann tietävät kertoa kuinka pahaa kollektivismi on ja kuinka individualismi eli yksilökeskeisyys on sitä oikeaa vapautta. Sitä uusvapautta, eli ainoaa oikeaa tapaa hoitaa maailman asioita, kertoo heidän iki-ihana MPS... eli siis samaa jengiä kuin Popper, jonka mestariteos "Open Society and Its Enemies" kantaa samaa nimeä kuin, noh, kaikkihan sen tietää. Tämä ei-niin-yhteistä hyvää edustava porukka siis avoimesti kertoo, kuinka yhteistyö ja yhteisöllisyys ei toimi muutoin kuin oikein ohjattuna, aiheuttaen pelkästään ideologiana uskomatonta tuhoa. Mutta nykyinen yksipuoluejärjestelmä ei ollut itsestäänselvyys vielä vuosisadan alussa ennen näitä suuria ajattelijoita.

1900-luvun alussa vallassa oli vielä ajatus, että helpoin tapa hallita massoja on yhtenäistää kaikkien tiedot median ja koulutuksen avulla. Tällä saavutettiinkin toki suuria, eli kaksi maailmansotaa. Mutta sodat liian lähellä kotia on huonoa bisnestä, joten pian toisen maailmansodan jälkeen perustettu MPS lähti ratkaisemaan tätä kollektivismin ongelmaa. Miten siis luoda järjestelmä, joka on yhtä helposti ohjattavissa kollektiivisesti medialla ja koulutuksella, mutta silti kyettävä jakamaan riittävän pieniin osiin etteivät ihmiset tajuaisi että siinä joukossa on oikeasti voimaa enemmän kuin muutamalla herralla korkealla pallillaan. Kilpailu oli ratkaisun ydin - reilussa kilpailussa kun voi hävitä, mutta ennalta sovittua ei.


Yksipuoluejärjestelmää pukkaa

Jo pelkkä ajatus siitä, että puolueissa ei ole eroa loukkaa valtaosaa ihmisistä syvältä - kyllähän se MINUN puolue on erilainen ja ajaa kansan (siis juuri MINUN) asiaa. Eli esimerkiksi kun niitä urkintalakeja äänestettiin Suomessa voimaan, ihan kaikki olivat niiden puolella koska yhteistä vihollista, terrorismia, vastaan tarvittiin järeämpiä aseita. Ja sitten pian huomattiin että väärinajattelu on terrorismia, johon olikin sitten jo laki valmiina. Ihanan kollektiivisia päätöksiä kun on kyse isoista asioista? Talouttakin ollaan hoidettu samalla tyylillä, oli sitten vasemmisto tai oikeisto vallassa: valtion omaisuutta myydään pilkkahinnalla kavereille, kustannukset nousevat samalla kun palvelut heikentyvät ja lisää aseita armeijalle on ostettava aina kun mahdollista. Mutta miten tämä on mahdollista?

Yhdistämällä ihmisen luontainen yhteisöllisyys ja yhteistyö kilpailuun ja hierarkioihin. Eli koko homma toimii tälleen: muutama taho sielä hierarkian ylimmällä tasolla tahtoo saada koko kansan tanssimaan oman pillinsä mukaan. Tarvitaan siis ihmisiä puhaltamaan yhteen hiileen mutta ei missään tapauksessa ylimpiä tasoja vastaan, eli jaetaan kansa hallittavan kokoisiin lohkoihin. Tuetaan siis haluttuja organisaatioita jotka muodostavat "oikeat" puolueet. Nämä puolueet sitten levittäytyvät omille alueilleen, mihin kansa osaa sitten median ohjauksella tarttua sen mukaan mihin ryhmään tuntee kuuluvansa. Puolueiden välillä pidetään yllä jatkuvaa kilpailua ja mahdollisimman suuria jännitteitä, ettei kenellekään tule mieleen kaveerata väärän porukan kanssa.

Sieltä ylhäältä sitten annetaan suuret suuntaviivat, joita nämä puolueet omia ja kavereidensa etua ajatellen pyrkivät toteuttamaan. "Konsensus"-politiikka, jota Suomessa osataan hoitaa todella hyvin, merkitsee siis sitä, että kaikille yhteiset käskyt saadaan heittämällä läpi ja kaikesta muusta tapellaan ja nillitetään 24/7. Tavalliset kansanedustajat eivät edes tarvitse ymmärtää järjestelmän toimintaa, kunhan vaan sitten tiukan paikan tullen painavat sitä oikeaa nappia. Mahdollisimman aidon oloiset edustajat kun pitävät "opposition" illuusiota paremmin yllä kuin teeskentelevät puhuvat päät. Mutta kyllä juuri se sinun edustajasi on aito ja oikea valinta korjaamaan kaikki havaitsemasi ongelmat, aivan kuin on käynyt jo vuosisadan... Kun seuraavan kerran kuulet jonkun edustajan antavan "aivan mahtavan ja voimakkaan" puheen, kysy itseltäsi "mutta mitä sitte?". Koneisto on rakennettu alusta loppuun suojelemaan itseään kaikilta sitä uhkaavilta tahoilta.


Yksilön vai yhteisön etu?

Kollektivismissä yhteisön etu ajaa siis yksilön edun edelle, mutta yksilöhän kuuluu myös yhteisöön? Tässä tullaankin tähän järjestelmän ongelmaan - poliitikot puhuvat aina ajavansa kaikkien etua, mutta joidenkin pitää yhteisen edun vuoksi uhrata enemmän muiden hyväksi. Mutta miten se on yhteisön etu jos osa kärsii muiden kustannuksella, kun niistä yksilöistä se yhteisö kuitenkin muodostuu? Selitykseksi annetaan termejä kuten "yhdenvertaisuus", joka mukamas on ihmisoikeus, eli kaikkien on se hyväksyttävä että osalta ottamalla ja muille antamalla voidaan saada aikaiseksi kaikkien etu.

Suomen perustuslain mukaan: "1 § Valtiosääntö - Suomi on täysivaltainen tasavalta." eli kaikilla on yhtä paljon valtaa. Yksi ei siis voi ottaa toiselta valtaa koska silloin se ei ole enää tasavalta. Huomannet "ongelman" mikä on periaatteen ja käytännön eroavaisuus? Tarkasti ajan kanssa muodostuneet hierarkiat ovat muodostaneet terävän kolmion valtahierarkiaamme ja mitä alemmaksi mennään, sitä vähemmän valtaa ihmisellä on. Alimmalla tasolla, eli äänestäjä, on valtaa valita kuka puhuva pää mielestäsi ansaitsee paikan ylemmältä portaalta. Sillä puhuvan pään tasolla ei kuitenkaan vielä olla vallassa, ainoastaan sirkuksen näkyvänä osana kansan edessä esiintymässä.

Mutta tämä on kuulemma jokaisen yksilön etu kun annetaan valta hierarkiassa ylöspäin. Eivät nämä MPS:n suuret ajattelijat sinällään mitään uutta keksineet, vaan antoivat oikeille vallanpitäjille keinot säilyttää illuusion vapaudesta, jonka ihmiskunta luuli saavuttaneensa "demokratiaan" siirtyessään. Sama yksipuoluejärjestelmä on vallassa lähes kaikkialla lännessä, ainoastaan se vallan jakautuminen vaihtelee siinä kenen ylintä käskyä noudatetaan. Pelkän ongelman osoittaminen ei tosin riitä - asialle tarttis tehdä jotain. Kieltäytyminen osallistumisesta on nähdäkseni ensimmäinen askel, siitä eteenpäin tie onkin suurelta osin kartoittamaton. Mutta tästä voi lähteä etsimään suuntaa...?

torstai 10. lokakuuta 2019

Pillipiipareita, portinvartijoita ja muita kontrolloituja oppositioita


Termit haltuun

Pillipiipari (engl. pied piper) on lähtöisin saksalaisesta kansansadusta "Hamelnin pillipiipari". Eli tyyppi joka palkattiin hävittämään kaupungin rotat. Hän lumosi soitollaan kaikki rotat ja johdatti ne hukkumaan jokeen, mutta ei saanut palkkaansa tehdystä ja kostoksi lumosi sitten soitollaan kaikki kaupungin lapset ja johdatti heidät vuoreen, johon lapset sitten katosivat. Mutta tarinat sikseen, mikä on "pillipiipari" kun puhutaan propagandasta? Yksinkertaisimmillaan taho, joka onnistuu lumoamaan kuulijansa ja johdattamaan heitä haluamaansa paikkaan. Johdattaako tämä taho sitten kuulijansa jokeen hukkumaan, vuoreen katoamaan vaiko kenties paratiisiin, sitä voidaankin sitten kysyä niin ulkopuolisilta kuin soittoon lumoutuneilta. Arvannet mitä jokainen soittoon lumoutunut tässä kohtaa vastaa?

Portinvartija (engl. gatekeeper) taas ei ole lähtöisin vanhasta Ghostbusters-leffasta, vaan tarkoittaa tahoa joka kykenee muiden puolesta päättämään mitä tietoa seuraajat saavat ja mikä salataan. Henkilöpalvonnan kohteeksi päätyvää ihmistä voidaan tavallaan pitää aina jonkinasteisena portinvartijana, koska kaikki hänen sanomansa ja tekemänsä on kultaa. Pillipiipari ja portinvartija ovat usein yhdistyneenä samaan henkilöön, jos tämä suuri johtaja nousee oman seuraajakuntansa johtoon usein omalla auktoriteetillaan. Yksinkertaisesti siis erittäin näkyvä taho joka päättää mitä muut saavat tietoonsa sieltä suljettujen ovien takaa.

Kontrolloitu oppositio taas juontaa ainakin osittain Leninin lausumaan "Paras keino kontrolloida oppositiota on johtaa sitä itse". Valeoppositio taas vihjaa enemmän siihen suuntaan, ettei se ollut oppositio alun alkaenkaan. Näitä kahta termiä käytetäänkin vaihtelevasti kuvaamaan oppositiota, joka vain teeskentelee olevansa oppositio vaikka oikeasti tekevät vain samaa kuin vastustavansa tahot. Opposition kontrollointi voidaan tosin hoitaa ilman, että liikkeeseen hivutetaan yhtäkään "myyrää" - media kykenee usein johdattamaan opposition haluamaansa suuntaan kuin pillipiipari konsanaan. Yleensä sielä kontrolloidussa oppositiossa on kuitenkin johdossa (ei välttämättä näkyvässä johdossa) kuitenkin tahoja, jotka kykenevät ohjailemaan oppositiota vähemmän vastustavaan suuntaan.


Toimintatapoja joita ei ihan heti hoksaa

Yhteistä kaikille näille yllä mainituille asioille on se, että niiden toiminta perustuu illuusion luomiseen jostain muusta kuin mitä oikeasti ollaan. Kukaan ei luota oppositioon, joka alusta lähtien seuraa tasan tarkkaan vallanpitäjien käskyjä eikä edes yritä peitellä sitä. Tästä voidaan hyvänä esimerkkinä pitää Suomen yksipuoluejärjestelmää, missä suuret puolueet vuorotellen ovat oppositiossa ja hallitusvastuussa, tehden täsmälleen samoja päätöksiä vallassa ollessaan ja syytellen sitä vastapuolta sitten aina oppositiosta. Tosin suomalaiset tuntuvat silti uskovan että se oppositio olisi oppositiota, mutta mitäs pienistä? Mutta siis nämä pillipiiparit ja portinvartijat, samoin kuin "oikeat valeoppositiot" toimivat vain ja ainoastaan kyetessään esittämään sitä "oikeaa" asiaa, mikä se sitten onkaan.

Tavan tallaaja jos tekee 99 hyvää ja yhden pahan teon, kaikki muistavat sen yhden pahan teon. Mutta kun kontrolloitu oppositio tekee saman, kukaan ei muista sitä yhtä pahaa tekoa, koska ne 99 todistavat sen että kyseessä on aito oppositio. Vai todistaako? Juuri tällä tavalla ne suuret johtajat nousevat korkeaan asemaansa ja heihin luotetaan - he valitsevat tarkasti ne kohdat joissa menevät sitä omaa esitettyä linjaansa vastaan. Kyllä, yksi kerta voi olla vahinko ja suoraselkäinen johtaja kantaa siitä vastuun, yrittäen sitä mahdollisesti vieläpä korjata. Mutta kun kyseessä on kontrolloitu oppositio, se 99 hyvää on esitystä ja se yksi tahallinen teko, näin kärjistetysti sanottuna. Siinä kohtaa kun sillä suurella johtajalla on riittävä kannatus, hänen ei edes tarvitse perustella niitä pahoja tekojaan vaan hänen uskolliset kannattajansa hoitavat selittelyn muille kannattajille.

Entä missä kohtaa portinvartija on pimittämässä tietoa verrattuna siihen, ettei vaan tiedä asiasta? Kukaan ei voi tietää kaikkea, mutta jos portinvartija kertoo vuolaasti jostain asiasta johon kuitenkin olennaisena asiana kuuluu myös se mistä hän vaikenee systemaattisesti, on syytä epäillä vilppiä. Pillipiipari taas voi vahingossa tai tietämättään johdattaa seuraajiaan harhaan ja joskus se suunta voi vaan olla eri mihin itse on pyrkimässä. Mutta kun pillipiipari neuvoo pitämään silmällä jotain asiaa ja "käskee" ohittamaan tietyt yksityiskohdat, on syytä miettiä motiiveja moiselle toiminnalle. Kontrolloitua oppositiota taas voidaan helposti pönkittää kun he yhdessä kovaan ääneen vastustavat jotain "pahaa" asiaa tietäen tasan tarkkaan etteivät voi asialle yhtään mitään ... ja sitten kun se äänestämisen aika on eduskunnassa, painetaan kuitenkin kiltisti sitä nappia mitä vallanpitäjät käskevät.


Miten erottaa aito valheellisesta oppositiosta?

Varmuudella, ei oikeen mitenkään. Pitäisi päästä riittävän syvälle mukaan ja silti olla riittävän etäällä ettei se lumo pääse tarttumaan - lähes mahdoton tehtävä, mutta vain lähes. Varoitusmerkkejä on usein nähtävissä, joskus hyvinkin selvästi. Pitkään saman tahon seuraaminen tuppaa johtamaan lumoutumiseen, jolloin se oman leirin toteaminen "vääräksi" vaatiikin jo paljon enemmän. Väärässä olemisen myöntäminen ei ole se maailman helpoin asia ja siinä tulee syytettyä itseään vaikka muut ovat sen kusettamisen tehneet. Tosin siinä kohtaa kun näkee ja toteaa sen "oman" porukan vilpin ja siltikin uskoo että kyllä tämä on se oikea homma, seuraavalla kerralla sitä vilppiä ei voi enää täysin sälyttää muille. "Tein vaan mitä käskettiin" on aika heikko tekosyy?

Entä voiko pillipiipari tai portinvartija tehdä sen "harhaan"johtamisen kannattajiensa eduksi? Tavallaan kyllä, mutta oliko silloin edes kyseessä portinvartija tai pillipiipari? Portinvartija ja pillipiipari jos käsitetään neutraalina terminä niin kyllä, he voivat ainakin omasta mielestään johtaa muita pois vaarasta hieman jekuttaen. Mutta jos termeillä on vain niiden negatiivinen merkitys, ei laumaansa suojeleva muualle johtamalla ole pillipiipari tai vaikenemalla portinvartija. Kuinka tarkkaa se termien käyttö sitten onkaan on tietysti jokaisen oma valinta, eikä siinä ole "oikeaa" tai "väärää" tapaa.

Jos nyt lähdet pohtimaan onko se juuri sinun itsesi seuraama taho jonkin sortin kontrolloitua oppositiota, voit olla varma vain siitä että tulet muilta kysyessäsi saamaan useita eri näkemyksiä. Samalla ne omat arvot ja näkemykset maailmasta tulevat mukaan kuvaan - toinen voi sanoa että valitsemasi tie on harhaan johtava polku, mutta itse olet kuitenkin valinnut sen tien. Ja milläs se selviää mikä on harhapolku ja mikä johtaa siihen haluttuun suuntaan? Vapaalla sanalla ja totuudella. Jokainen itse päättäköön mihin suuntaan matkaa, samalla kantaen itse vastuun omista päätöksistään. Kun saadaan nämä kaiken maailman pillipiiparit, portinvartijat ja kontrolloidut oppositiot paljastettua, voisi ihmiskuntakin löytää aivan uusia polkuja? Ja jälleen kerran... älä usko mitä sanon, tutki mitä sanon.

tiistai 1. lokakuuta 2019

Ajatusrikospoliisista päivää


Länsimaisten yhteiskuntien suurin uhka?

CFR ja MPS ovat yhdessä tuumin kertoneet kuinka esimerkiksi kapitalismin kriisi uhkaa länsimaista demokratiaamme. Mutta kansalle moisen kriisiin markkinoiminen on haasteellisempaa, joten nämä ajatushautomot ovat yhdessä teknologiajättien kanssa kehitelleet uusia uhkakuvia joita voidaan sitten mediassa maalailla kansan iloksi. Puhumme nyt "ääriliikkeistä" ja terrorismista, joiden määritelmiä ei kannata tarkemmin lähteä selvittämään ettei vahingossa saman määrityksen alle kuuluisi koko hallintajärjestelmä. Jatketaan seuraavaksi kuitenkin kirjainlyhenne-jengien kavalkaadia, esittelemällä muutama vähemmän kuuluisa mutta arvatenkin hyvinkin vaikutusvaltainen peluri kanssafuntsijoille.

GifCT eli "Global Internet Forum to Counter Terrorism" on omien sanojensa mukaan digitaalisen terrorismin vastainen alusta jonka ovat yhdessä nikkaroineet kasaan Facebook, Microsoft, Twitter ja YouTube. Nämä nettimanipulaation johtotähdet siis yhdessä kertovat mitä ne oikeat turvallisuusuhat ovat ja täten varmistavat vallanpitäjien vankkumattoman kannatuksen kansan keskuudessa. GifCT taas tukee GRNTT:tä (Global Research Network on Terrorism and Technology), joka on itsessään myös ajatushautomo joka tuottaa "oppimateriaalia" koneistolle. Ja GRNTT:tä johtaa RUSI (Royal United Services Institute) jonka julkaisuja GifCT jakelee. Selvää pässinlihaa, eikös?

Iso raha siis ohjailee ajatushautomoita, jotka tuottavat materiaalia terrorismin vastustamisesta ja yleisestä tilasta. Vähemmän yllättävästi ajatusrikolliset, eli ne jotka eivät hyväksy virallista tarinaa, koetaan suurena terroristiuhkana. Jenkeissä oli hiljattain puhetta määritellä tämä ajatusrikollisuus valkoiseksi ylivallaksi, joka myös tulisi kieltää. FB taas aikoo laittaa ihmiset uuteen kastijakoon: poliitikot - rahvas, jossa poliitikot saavat sananvapauden ja kansa pitää turpansa kiinni koska yksikin väärä mielipide voi rikkoa banaanin verran yhteisönormeja. Poliitikoksi ei tietenkään lasketa kuin ne, jotka valtakoneisto on kelpuuttanut tehtäväänsä... mutta kyllä meillä ihan varmasti on "oppositio" ja muita demokratiamme parhaita vitsejä.


Terrorismia, terrorismia kaikkialla

Yksi julkaistu paperi kertoi kuinka yleisiä eri terroristiryhmät 5eyes valtioissa ovat (määrät siis per valtio): jihadisteja 70+ , "muut" reilu 20 ja äärioikeistoa keskimäärin 1. Eri maissa hieman eri määriä, toki, mutta Kanadassa oli eniten äärioikeiston terroristiryhmiä: noin 3 kpl. Tämä ei tietenkään kuvaa koko maailman tilannetta, ainoastaan tätä viisikkoa. Mitä siis tästä voidaan päätellä? Ensinnäkin se, että äärioikeisto ei muodosta terroristiryhmiä. Toisekseen, jihadisteilla tuntuu olevan melkoinen yliedustus kun ottaa huomioon mistä maista on kysymys. Mutta nämä ovat tietenkin järjestäytyneitä ryhmittymiä ja kuten valtamedia tietää kertoa, äärioikeisto on se oikea uhka koska heitä on kaikkialla! Ja kuka lasketaan äärioikeistoksi? Ei-edistyksellinen, joka uskaltaa avata suunsa ja tuoda julki oman mielipiteensä joka ei ole hyväksytty ennalta määrätyin säännöin.

Viesti jota GifCT haluaa kertoa onkin hyvin selvä: ajatusrikospoliisi on tarpeen ja kaikkien maiden tulisi saada lainsäädäntöönsä riittävät pykälät ajatusrikollisten torjuntaan. Tämän lisäksi ajatusrikollisista olisi pidettävä tarkkaa globaalia listaa ja heidän toimintaansa tulisi rajoittaa kaikkialla. Listan laatimiseen tarvitaan kaikkien tahojen yhteistoimintaa, että se olisi mahdollisimman tarkka ja laaja. Siis sekä valtioiden että yksityisten toimijoiden tulisi kerätä urkintatietonsa yhteen jotka sitten lähetettäisiin "oikeille tutkijoille" jotka tekevät erehtymättömiä uhka-arvioita yksilöistä. Tämän perusteella näiltä "vaaralliseksi luokitelluilta" yksilöiltä sitten kuuluisi viedä oikeudet päästä vaikuttamaan netin kautta. Kauniilta kuulostava ajatus, vai mitä? Vaaralliset terroristit suljetaan ulos netistä etteivät kykene kommunikoimaan muiden kanssa ja täten rajoitetaan radikalisoitumista.

... mutta kun se "vaarallisen" määritelmä on nimenomaan se, mikä uhkaa yhteiskuntaa - eli kaikki ne tahot jotka eivät papukaijan lailla toista virallista tarinaa. Murhaajat, raiskaajat ja muut vastaavat eivät sinänsä vielä vaaranna yhteiskuntaa, mutta ongelman tuominen julki on yhteiskuntarauhan kannalta merkittävä uhka. Tämä "äärioikeistoksi" leimattu sakki joka kehtaa nostaa esiin yksilöä uhkaavat asiat olisikin vaiennettava. Nämä tutkimuslaitokset olivat seuranneet mihin esimerkiksi johtaa kun jokin "äärioikeistoryhmä" potkitaan ulos FB/Twitter mittakaavasta: he siirtyvät pienempiin palveluihin mutta menettävät samalla yli 90% seuraajistaan. Päätelmä: ne pienetkin puljut on saatava kumartamaan samoja sääntöjä... koska yksikin radikaali viesti on liikaa?


Globaali ajatusrikospoliisi tekee siis tuloaan?

Jos näitä ajatushautomoita on uskominen, olemme matkalla yhteen viralliseen tarinaan josta ei poiketa sillä uhalla että sinut estetään kaikilla mahdollisilla alustoilla. Suomessa jo ehdittiinkin takoa urkintalait läpi, jotka mahdollistavat kaiken viestiliikenteen tutkimisen ja "ääriaineksen" varhaisen havaitsemisen. Tämä tieto kun välitetään näille teknologiajäteille, he kykenevät sen yhdistämään kaikkeen mahdolliseen toimintaan netissä ja jo nyt rajoittamaan suuresti yksilön mahdollisuuksia tulla kuulluksi. Tehdäänkö näin jo nyt? Vaikea sanoa, eipä taida kovin julkista ja läpinäkyvää olla moinen toimi.

Puheet siitä, että sananvapaus olisi ihmisoikeus ovatkin suuresti liioiteltuja. Kun joku terroristi tappaa ja raiskaa, ollaan hänelle vaatimassa ihmisoikeuksia ja hellää kohtelua, mutta jos joku on puhumassa julkisesti vallanpitäjien mielestä väärää asiaa niin kauniit puheet niistä "jakamattomista ihmisoikeuksista" lentävät hus helvettiin siltä seisomalta - lynkkauspartiot esiin! Tämä on tosin täysin ymmärrettävää toimintaa, koska koko länsimainen demokratia perustuu yhteen viralliseen tarinaan jota ei saa kyseenalaistaa niin että muutkin kuulevat. Demokratiaan siis kuuluu tärkeänä osana sananvapaus, mutta ei niille jotka käyttävät sitä väärin.

No mutta eihän kukaan kykene kaikkea viestintää valvomaan? Ei niin, ei kukaan ihminen, mutta keinoäly tai koneäly kykenee ja se voi tarkistuttaa kaiken sitten ihmisellä. Ongelma vaan on siinä, että ne oikeat terroristit eivät ole niin tyhmiä, että välittäisivät ne viestinsä salaamattomana paikasta toiseen. Ja nämä järjen jättiläiset jotka puhuvat julki terrorismiaikeistaan jäisivät jo nyt kiinni ilman tämmöisiä ajatusrikospoliiseja. Miltä siis ollaan oikeasti suojautumassa? Terrorismilta, vai valtaa uhkaavilta tahoilta? Mikään määrä urkintaa kun ei riitä päästään vialliselta suojautumiseen... paitsi jos kaikki se tieto mitä joka ikinen mikrofoni, kamera ja muu sensori lähettää jatkuvasti globaaliin ajatusrikospoliisin keskukseen kyetään analysoimaan ja toimimaan sen mukaan? Tietokone on ystäväsi...