maanantai 11. syyskuuta 2017

Teoriaa mielestä, osa 4/4 Havaitseminen

Näkeminen on uskomista?

Uskomusten, persoonan ja arvojen kautta siirrymme viimeiseen osaan tätä juttusarjaa: havaitseminen. Ihminen havaitsee häviävän pienen osan kaikesta siitä informaatiosta, jota eri aistit jatkuvasti tuottavat. Muutos on yksi näistä asioista joita ihminen on yleensä aika hyvä havaitsemaan - pieni liike näkökentässä aiheuttaa usein välittömän reaktion ja huomio siirtyy selvittämään mitä tapahtui. Mutta miten ihminen päättää mikä osa informaatiosta on niin tärkeää, että se pitäisi havaita?

Mahdollisesti henkeä uhkaaviin asioihin olisi varmaankin hyvä suunnata ainakin osa aivojen kapasiteetista, vai mitä? Jo alusta lähtien ihminen yrittää kopioida muilta mahdollisia kaavoja selviytyäkseen. Viidakossa on syytä viilata omat aistit tarkentamaan esimerkiksi vaarallisiin eläimiin ja kasveihin. Opitut reaktiot tiettyihin havaintoihin asettaa kehon valmiiksi - taistele tai pakene. Kaupunkilaiselle on taas yhdentekevää havaita käärme polulta, mutta ohi kiitävä Mersu on syytä huomata ajoissa. Entä kun maailma pyörii somessa? Vihapuhetta ja väärää mielipidettä vilisee joka paikassa, joten siihen on kiinnitettävä kaikki huomio... ei nyt ihan hengenvaarallinen asia, mutta opittu uhka ja mieli tekee siitä toden.

"Kuva tai sitä ei tapahtunut", näkeminen on uskomista kun jotain pitää todistaa. Havaintoon perustuva kuvaus jostain asiasta voikin olla täysin eri, johtuen ihmisen uskomuksista ja arvoista, muistin omista tempuista puhumattakaan. Kuva, nauhoite tai vastaava onkin usein kohtuullisen hyvä todiste johonkin asiaan, mutta se ei silti tarkoita että ihmiset havaitsisivat asiat samalla tavalla vaikka kaikille annettaisiin täsmälleen sama informaatio. Ihminen lisää, vähentää ja muokkaa sisään saapuvaa havaintoaan täsmäämään arvojen ja uskomuksten sanelemat totuudet. Rivien välistä lukeminen on muotia, jokainen tulkitsee sisään tulevan informaation omalla tavallaan.


Miten havaitseminen vaikuttaa uskomuksiin, persoonaan ja arvoihin

"En usko ennen kuin näen" on kohtuullisesti toimiva uskomus. Tämä toki saattaa aiheuttaa uskomuksia, jotka eivät tarkempaa tarkastelua kovin hyvin kestä. "Flat earth" on yksi tällainen uskomus, joka perustuu vahvasti uskoon omista havainnoista. Jos jotain ei havaitse, sen olemassaoloon on vaikea uskoa. Vuorovaikutus uskomuksen ja havainnoinnin kanssa aiheuttaa aukkoja niin havainnoissa kuin uskomuksissa ja tältä onkin lähes mahdotonta välttyä. Ihminen täydentää havaintojaan omilla uskomuksillaan ja skeemoillaan, luoden ehjän kokonaisuuden havaitsemastaan maailmasta.

Aistiärsykkeet ovat ihmisen tapa vastaanottaa tietoa. Siinä kun persoona vaikuttaa mitä ihminen havaitsee, arvojen ja uskomusten suodattamana havainnot muokkaavat persoonaa. Selvimmin tämä näkyy ihmisissä, joilla on traumaattisia kokemuksia. Ennen ja jälkeen tapahtuman, on ainakin ulkopuolisen näkökulmasta havaittavissa joskus hyvinkin dramaattisia eroavaisuuksia. Sotaa, väkivaltaa ja sortoa kun riittävästi havaitsee, on sillä vaikutusta myös sinne sisimpään, halusi tai ei. Suodatuksen vaikutusta havainnointiin on jonkin verran tutkittu, koska mikä sen parempi kuin täydellinen sotilas joka tekee mitä käsketään ja tulkitsee kaiken halutulla tavalla, ilman turhia tunnontuskia?

Havainnoidessaan maailmaa, ihminen suuntaa huomionsa ainakin osittain uskomustensa ja arvojensa sanelemana asioihin, jotka vahvistavat vanhoja kaavoja. Vahvistusvinoumaa syytetäänkin turhan helposti kun koetetaan selittää jonkin asian olevan eri tavalla kuin omat uskomukset kertovat. Jos havaitsee jonkin asian jatkuvasti, se muokkaa arvoja ja uskomuksia täsmäämään tähän asiaan. Voiko ihminen siis luottaa havaintoihinsa? Ei läheskään aina, mutta eipä meillä sen parempaa keinoa informaation vastaanottamiseksi tietoisesti ole, ainakaan nykytiedon mukaan.


Minkä väriset lasit ne päässä onkaan?

Omassa kuplassaan, vahvasti aatteen lasit silmillä, näyttää maailma kovin erilaiselta kuin muilla, eri lasein varustetuilla yksilöillä. Kenen kupla sitten on se "oikea" ja kenen "väärä", siitä saadaan aina tappelu aikaiseksi. Koska näitä aatteen laseja ei voi väliaikaisesti lainata muille, joutuu jokainen kuvitellessaan ajattelevansa asiaa toisen näkökulmasta säätämään niitä omia kakkuloita. Tämä ei tietenkään käytännössä onnistu, koska ne jokaisen henkilökohtaiset lasit ovat vuosien tai vuosikymmenten kovan työn tulosta. Siinä on ihan turha tulla toisten neuvomaan, kyllä minä tiedän!

Mutta tämä täysin yksilöllinen havainnointi ja tiedon prosessointi, siinä kun se aiheuttaa riidan toisensa jälkeen, on samalla ihmiskunnan suurimpia vahvuuksia. Yhdistämällä useamman ihmisen havainnot, voidaan asioita tutkia paljon laajemmin ja tarkemmin, jos verrataan vain yksilön näkökulmaan. Samalla toki ihmiset voidaan "pakottaa" näkemään asiat yhtenevällä tavalla, kun viestintä on tarkkaan valittua - yhden totuuden kansa näkee asiat samalla tavalla. Ja vaikka kaikille annetaan sama informaatio, havaitsevat ihmiset sen aina opitulla omalla tavallaan.

Kun tietoisesti valitsemme sisään tulevaa informaatio, voimme jonkin verran vaikuttaa siihen miten se vaikuttaa itseemme. Viritämme aistimme tietoisesti tai tiedostamatta vastaanottamaan tiettyjä asioita ja viritetyt aistimme havaitsevat sitten tätä asiaa varmemmin kuin ennen. "Väkivalta luo väkivaltaa" on tästä karu esimerkki. Tuputtamalla tiettyä informaatiota aisteillemme, herkistymme vastaanottamaan sitä entistä helpommin ja muokkaamme arvomme ja uskomuksemme sen mukana. Sama toimisi myös positiivisissa asioissa... miltä maailma näyttäisikään jos kaikilla olisi hyvä olla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti