Tuesday, July 17, 2018

Hommatkaa oikeita ongelmia


Sirkus

Suomen poliittinen kenttä on yksi iso sirkus, jonka pyörityksestä kansa joutuu maksamaan selkänahastaan karvaan hinnan. Tämä illuusio "demokratiasta" on vain irvikuva siitä mitä kansanvalta, eli demokratia, tarkoittaa, mutta niin kauan kuin sirkus pyörii ja leivän saa jonottamalla, on kansa hiljaa hyväksymässä nykymenon. Kun pian on taas vaalit tulossa ja kansa hurraa päästessään taas äänestämään laajasta valikoimasta neoliberalistien globalistipuolueen ehdokkaista. Puolueet ovatkin jo hyvissä ajoin aloittaneet osoittelemaan ongelmia kansan paheksuttavaksi, tosin heillä ei ole pienintäkään aikomusta yhtäkään niistä ongelmista korjata - sen on historia näyttänyt viimeisen 20 vuoden aikana karulla tavalla.

Sirkuksen suurin (mutta ei läheskään ainut) vetonaula ja ässä hihassa näillä globalisteilla on tällä hetkellä ilmastonmuutos ja kaikki siitä aiheutuvat ongelmat - eli siis kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat jotka voidaan edes etäisesti jotenkin selittää ilmastonmuutoksen syyksi. Pelastetaanhan siinä tietty koko maailmaa, kun jaetaan kansan rahat köyhiin maihin, että heillä on varaa muuttaa tänne kylmään pohjoiseen kuluttamaan moninkertainen määrä luonnonvaroja? Tämän riiston seurauksena köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu, joten sinne väliin jääviltä on otettava enemmän että voidaan jakaa poliitikkojen kavereille enemmän massia. Koska "pakolaistilanne" johtuu ilmastonmuutoksesta, eikä siitä että länsi kuluttaa miljardeja vuosittain pommittaakseen teltoissa aavikolla asuvia, kerrotaan että tätä luonnollista massamuuttoa ei voi pysäyttää tahi että äänestämällä juuri oikea ihminen se voidaankin pysäyttää.

Suurin ongelma on median mukaan Suomessa maahanmuutto, rasismi, köyhyys, sukupuolineutraalien paskahyysien puute ja vähemmistöjen oikeuksien poljenta. Varmasti jokainen niistä on suuri ongelma asiaa elintärkeänä pitävälle yksilölle, mutta loppujen lopuksi nämä olisi joko korjattavissa lähes välittömästi (jos tahtoa olisi) tai ne on paisutettu ja vääristelty täydellisesti. Mutta hyvä sirkus niistä saadaan sen takia, että ne nostavat tunteet pintaan jokaisella ja vain tunteella on väliä kun järki on jättänyt. Sattumaa? Ei - indoktrinaatiota alusta pitäen. Kaikista pienistä asioista saadaan aikaiseksi someraivo, mediakohu ja poliitikot puhumaan areenalla "tärkeistä näkökulmista", mutta niitä isompia ongelmia ei haluta nostaa pöydälle. Miksei muka? Koska se pilaisi koko sirkuksen...


Kolme suurta ongelmaa

1) Täydellinen demokratian puute. Demokratiassa valta on kansalla. Edustuksellisessa demokratiassa puoluekurin kera, valta on muutamalla puolueen pomolla, jotka eivät ole vastuussa kansalle vaan omille herroilleen. Kansa saa valita puhuvat päät, mutta päätösten tekoon heillä ei ole mitään sanottavaa. Virkamiesarmeijat käskytetään ylhäältä säätämään pelisäännöt juuri kuten ne oikeasti vallassa olevat tahtovat. Sitova kansanäänestys ei tosin asiaa korjaisi, ellei kohta 3 (alla) olisi ensin ratkaistu. Mutta kun jo puolueiden lupausten pitämisen vaatiminen on liikaa pyydetty, miten ihmeessä ihmiset voivat kuvitella että se heidän ehdokas jolle valtansa antoivat voisi muka tehdä yhtään mitään demokraattista (eli kansan haluamaa) päätöstä?

2) Vallan kolmijaon puute. Oikeuslaitos, poliisi ja hallitus/eduskunta kuuluisivat olla kolme täysin erillistä osaa, joiden yhteistuloksella luodaan oikeusvaltio. Suomessa on poliittinen poliisi (johto) ja oikeuslaitos tekee mitä sen käsketään. Kun yksi taho määrää kaikkia oikeusvaltion osia, se ei ole enää oikeusvaltio. Lain kuuluisi olla kaikille sama ja tämä voisikin toteutua, jos lain luominen, toimeenpano ja tulkinta olisivat kaikki erillisiä ja toisistaan riippumattomia elimiä - kuten niiden väitetään olevan. Kaikkien kolmen vallan osan tulisi olla ilman mitään sidonnaisuuksia toisiinsa saatikka muihin tahoihin - he kaikki ovat vastuussa vain kansalle, demokratia ja silleen...

3) Sanan- ja lehdistönvapauden puute. Oikeaan demokratiaan kuuluisi täysi sananvapaus ja lehdistö, joka ei kumartelisi kaikki samaan suuntaan. Suomessa ei sananvapautta juurikaan ole ja valtalehdistö kumartaa samoja herroja kuin muutkin vallassa näkyvästi olevat. Jokainen mielipide ja jokainen kanta tulisi olla vapaasti keskusteltavissa, jolloin ihmiset voisivat muodostaa itse oman kantansa ja siten olla osa yhteiskuntaa - eikä vain nukke tahi orja herrojensa piiskan armoilla. Koska Suomen lehdistö on tarkasti vallan hallussa, se estäisi tehokkaasti minkä tahansa suoran demokratian kaltaisen kansanäänestyksen. Ei nyt sinällään että suoraa demokratiaa olisi mikään taho ajamassakaan...


Tarttisko siis tehdä jotain?

Ongelma voidaankin kiteyttää poliittisessa keskustelussa tähän: Yksikään nykyinen valtapuolueen poliitikko ei uskalla sanoa, saatikka tehdä, yhdellekään noista oikeista ongelmista yhtään mitään. He puhuvat lillukanvarsista ja keksityistä tahi itse aiheutetuista ongelmista ilman pienintäkään aikomusta niitä koskaan korjata. Samalla yksikään noista oikeista ongelmista puhuva ihminen ei tule koskaan nousemaan nykyisessä järjestelmässä valtaan että voisi niitä yrittää korjata - järjestelmä osaa suojella itseään, koska se on niin rakennettu. Kun peli on jo valmiiksi sovittu, ei sitä peliä pelaamalla voi sääntöjä muuttaa... on vaihdettava peliä. Vai olenko aivan hakusassa? Onko joku, jossain, saanut ilman vallassa olevien lupaa vaihdettua järjestelmän kansalle suosiolliseksi ilman sääntöjen vaihtamista (väkisin)?

Ei se noin ole! Suurimmat ongelmat ovat pankkimafia, oligarkit, EU, terrorismi ja mitäkaikkea. Ongelmia, toki, mutta voidaanko niihin vaikuttaa suoraan? Ei, mutta jos korjaisimme demokratian, kuinka kävisikään noille ongelmille? Rahanluonti palautuisi kansan päätäntöön, itse päättäisimme kuka maahan sallitaan ja millä pelisäännöillä KAIKKIEN tulee toimia. Yhtäkään näistä ongelmista, nykyisessä mittakaavassa, ei olisi jos kansalla olisi valta. Mutta ei, valta on niillä oligarkeilla ja pankkiireilla, jotka päättävät kaikesta puolestamme. Ja he valitsevat mistä saamme puhua sekä millä tavalla. Ja heidän luomassa illuusiossa me elämme, uskoen että Suomi on demokraattinen oikeusvaltio koska saamme jälleen kerran äänestää uudet rosvot viemään rahamme omille kavereilleen.

Tätä on se aito yhteiskunnan evoluutio - ylhäältä ohjattua orjuutusta kaikille kansoille. Kaiken vallan vieminen pois kansalta ja harvojen haltuun. Tätä samaa ongelmaa ovat vallassa riippuvat yrittäneet ratkaista vuosituhansia ja näyttääkin siltä, että siihen tarvittiin vain täysin vapaa tiedon saanti ja kulku että se illuusio kyettiin levittämään riittävän laajalle koko maailmaan. Mutta kukapa sitä narria kuuntelee, kun pian päästään äänestämään! On tämä politiikka niin mukavaa, eikös? Ai niin, meinasi unohtua... millä sitten asia voitaisiin korjata? Sananvapaudella.

Sunday, July 15, 2018

Neoliberalismi määriteltynä


Nomenclature

Että asian voi käsittää, on sille oltava käsite. Että voidaan edes kuvitella puhuttavan samasta asiasta, on asiat nimettävä (Nomenclature eli termistö/nimikkeistö) ja sitten määriteltävä. Neoliberalismista puhuttaessa termiä käytetään kuvaamaan milloin mitäkin asiaa, joka liittyy jollain tavalla politiikkaan, liberalismiin ja usein myös kulttuurimarxismiin. Virallista selitystä on asiasta turha etsiä, koska osana neoliberalismin aatetta on sanojen merkityksen tahallinen vääristely. Siksi tekstissä annettu määritelmä täsmää lähinnä omiin teksteihini tästä aiheesta. "Neoliberaali maailmanjärjestys" oli edellinen yritykseni selittää asiaa mutta siitä jäi paljon puuttumaan. Valjastetaan siis jälleen sanan voima käyttöön.

Neoliberalismi on (poliittinen) aatesuunta, joka on kameleontin tavoin kykenevä naamioitumaan aina tilanteeseen tarvittavalla tavalla. Pohjimmillaan neoliberalismin tarkoitus on orjuuttaa kaikki kansat palvelemaan pientä kansainvälistä eliittiä/klikkiä. Kilpailu on neoliberalismin ydin, jota markkinoidaan kaikin keinoin positiivisena asiana mutta jätetään kertomatta että kilpailu on täysin järjestäjien manipuloima. Kulttuurimarxismi ja propaganda taas ovat keinoja millä neoliberalismia ajetaan. Neoliberalismi onkin yhdistelmä eri aatteista tarkkaan valituista osista - ne kaikista tehokkaimmat ja samalla kaikista haitallisimmat tavallisten ihmisten kannalta.

Kameleontin luonteensa neoliberalismi paljastaa heti kun päästään kiinni politiikkaan. Jokainen oikeistolaisena itseään pitävä osaa syyttää vasemmistoa, eli kommunismia ja sosialismia kaikesta pahasta maan päällä, mutta jos katsoo mitä kommunismi ja sosialismi tarkoittavat, ei niillä ole juurikaan tekemistä asioiden kanssa joihin niillä osoitetaan - uuskieltä. Jokainen vasemmistolaisena itseään pitävä taas syyttää oikeistoa eli kapitalismia kaikesta pahasta, missä he ovat lähes yhtä väärässä kuin oikeistolaiset vasemmistoa syyttäessään - sillä erotuksella että kilpailu on vahvasti kapitalismin osa eli nyt haukutaan edes hieman oikeaan suuntaan. Tämä kaikki on taas mahdollista median luomalla illuusiolla "demokratiasta", yhdistettynä tehokkaaseen indoktrinaatioon jo lapsesta pitäen.


Kulttuurimarxismin päivitetty versio

Yksi ensimmäisistä teksteistäni käsitteli jo tätä asiaa, mutta kertaus on opintojen äiti. Kulttuurimarxismia osaa jo usea syyttää, ihan oikeaoppisesti, monesta nykymaailman ongelmasta. Kaikki vanha ja kansaa yhteen keräävä on tuhottava että tilalle kasvaisi ... harmaa, hajuton ja mauton ihmismassa orjatyötä varten ja herrojensa iloksi. Hävitettävien asioiden listalla on niin koti ja perhe kuin uskonto ja isänmaa. Mikään, mikä voisi yhdistää ihmisiä, on tuhottava sillä perusteella, että vain täysi erilaisuus onkin se joka yhdistää kaikki ihmiset yhdeksi massaksi. Globalismi, eli kaikkien kansojen yhteentuonti, vaatii kuitenkin useita portaita ennen kuin se on mahdollinen - siksi ensimmäisenä tuhotaan perheet ja isänmaat, sekä kaikki uskonnot jotka eivät sovellu enää orjuuttamiseen. Perheistä ja uskonnoista ei tarvinne tarkemmin edes selittää...

Isänmaiden tuhoamiseen taas on valjastettu Eurostoliitto kokeiluksi usean maan yht'aikaisesta hajottamisesta. Neoliberaali globalistipuolue, eli KAIKKI Suomen valtapuolueet, ajavat omalta osaltaan samaa politiikkaa, mutta homman toimivuuden takaamiseksi illuusio valinnasta ja vallan vaihdosta on tarpeen. Yksi porukka haalii yksityisiltä omaisuuden ja tuotantovälineet valtiolle, toinen porukka taas yksityistää ne globaaleille oligarkeille vuorostaan. Koko maa on myytävänä, kansa mukaan lukien. Yhteinen työkalu heille onkin verotus, jonka painopistettä vaihdellaan että säilyy mielikuva siitä että äänestämällä asioihin voi vaikuttaa. Jäsenet puolueissa ovat pääosin autuaan tietämättömiä tästä kusetuksesta, koska muutoin he eivät kykenisi toimimaan osana koneistoa eli kiiltokuvapoikana/tyttönä kansalle. Korkeammilla palleilla puolueissa olevat tuntuvat kovin vaihtelevasti ymmärtävän asian, mutta osaavat kuitenkin toimia halutulla tavalla kuten kiltin marionetin kuuluukin. Puoluekuri, korruption piilottelu ja sananvapauden riisto kuuluvat Suomen neoliberaalille globalistipuolueelle. "Otetaan kansalta ja annetaan kavereille" sopiikin jokaisen puolueen sloganiksi, mutta jostain syystä sitä ei käytetä...

Onkin outoa, ettei kansa ole herännyt vieläkään siihen ettei oikeistolaisena itseään myyvät puolueet tee edes auttavasti oikeistolaista politiikkaa, samalla kun punavihreät eivät ole punaisia (vasemmistoa) saatikka vihreitä (luonnon puolella) teoissaan. Keskusta ja RKP ovatkin siitä rehellisimpiä puolueita, että he molemmat ajavat häikäilemättä omien eturyhmiensä etuja ilman turhia selittelyjä. Keskusta jakaa kansan omaisuuden maakunnan herroille ja sukulaisille, RKP taas ajaa kielipolitiikkaa - kummallekkaan ei ole millään muulla yhtään mitään väliä. Ja entäs ne persut? Kontrolloitu valeoppositio johtajanaan (sekä nykyinen että entinen johto) portinvartija kerää lokalistit (globalistien vastakohta) joukkoonsa, ettei vaan pääse muodostumaan oikeaa oppositiota. "Ei se noin ole!"-huudot kuuluvat jo tänne asti... joka suunnasta. //sarkasmi alkaa// Ei, ei tietenkään ole. Siksi kaikki onkin Suomessa niin mallillaan. //sarkasmi päättyy//


Mitä tämä merkitsee?

Tavalliselle kansalaiselle neoliberalismi merkitsee orjuutta ja kurjuutta, kilpailuksi naamioituna. Mitä korkeammassa asemassa olet, sitä enemmän taas pääset nauttimaan kaikista niistä eduista, mitä muiden kustannuksella elämisestä saakaan. Tämä kaikki naamioidaan sitten "luonnolliseksi" yhteiskunnan kehitykseksi jolloin sen vastustaminen on vain foliohattujen ja hullujen (sekä narrien) hommaa. Asiassa ei vaan ole mitään luonnollista vaan se on kaikki ylhäältä ohjattua. Onko jokainen pieni yksityiskohtakin sitten ylhäältä saneltua? Ei, tietenkään, mutta jokainen koneiston osa toimii automaattisesti ja itsenäisesti saman ideologian ohjekirjaa omalla tavalla noudattaen. Esimerkkinä: journalistit.

Entä voiko neoliberalismille tehdä tavallinen tallaaja jotain? Voi, koska koko homma rullaa rahan voimalla. Kukkarolla äänestäminen ja äänestämättä jättäminen ovat tiedon jakamisen ohella ne merkittävimmät keinot mihin jokainen kykenee pienellä vaivalla. Yleinen luulo, että äänestämättä jättäminen olisi valtaa pitävien eduksi onkin iskostettu vahvasti Suomalaisiin - tämä vaan ei pidä paikkaansa. Äänestämällä sanot hyväksyväsi nykyisen "demokratian" ja annat valtasi niille, jotka äänestystuloksen mukaan saavat eniten ääniä. Eli siis neoliberaalit globalistit... Mutta, kukin tavallaan.

Onko antamani määritelmä neoliberalismille sitten oikea ja ainut? Ei, vaan se on minun määritelmäni asiasta ja "oikea" lähinnä vaan siinä mielessä että se on olemassa. Ja kun se on olemassa, sitä voi jokainen tutkia ja verrata omaan määritelmäänsä. Neoliberalismille on siis annettu nimi ja määritelmä, jolloin siitä voidaan keskustella. Ei siis lopullinen määritelmä tai totuus, ainoastaan kiintopiste josta päästään alkuun. Käsite, että asia voidaan käsittää.

Thursday, July 12, 2018

Silta yli synkkien vesien


Tai "Miten saadaan "tavis" heräämään?"

Aikaisemmissa teksteissäni tätä asiaa on jo hieman pohdittu ja sivuttu, esimerkiksi: "Kyseenalaistamisen veteen piirretty viiva", "Muihin kuin itseesi et voi vaikuttaa?" ja "Autuas tietämättömyys vs. illuusiossa eläminen". Mistä on siis kyse? "Red Pill", eli Matrixista lainattu vertaus heräämisestä todellisuuteen illuusiossa elämisen sijaan. Kuinka syvälle kaninkoloon se jokaisen oma matka johtaakaan, riippuu lukemattomista asioista. Osalle "Red Pill" on jo se, että valtamedia ei ehkä kerro ihan kaikesta totta ja ehkä ne poliitikotkin saattavat valehdella. Mentiin siitä "virallisesta totuudesta" kuinka kauaksi tahansa, se ensimmäinen askel sille vaappuvalle sillalle on aina se kaikista suurin ja vaikein. Yleensä kuitenkin se ensimmäinen askel tapahtuu omasta tahdosta riippumatta, kun jokin ulkopuolinen taho tulee ja törkkää naama edellä pimeyteen. Naama edellä ja sokkona laskeutumisen lopputulosta on vaikea ennustaa.

Kun paska osuu tuulettimeen, on ihmisellä useita eri keinoja selviytyä siitä shokista. Useimmat järkeilevät asian tavalla tahi toisella vain sattumaksi ja elämä jatkuu entisellään. Mutta osalle se outous, virhe matriisissa, herättää mielenkiinnon. Ja siltä tieltä ei usein ole enää paluuta siihen asti tavallisena pitämäänsä arkeen. "Miksi en ottanut sinistä pilleriä?" saattaakin tulla vastaan, kun alkuinnostuksesta pääsee näkemään edes vilaukselta kuinka sekaisin asiat ovatkaan. Tästä seuraakin kysymys: saisiko niitä muiden uskomuksia edes horjuttaa ja koettaa herätellä muita maailmaan, johon he eivät ole valmistautuneet? Aniharva punaisen pillerin napanneista liioin oli kuitenkaan siihen valmistautunut... Ihmiskunnan selviytymisen kannalta vastaisin että "Kyllä, saa ja pitääkin horjuttaa. Muuten ollaan kusessa."

Olisiko siihen alkushokkiin ollut mahdollista edes varautua? Periaatteessa kyllä, käytännössä ei niinkään? Nykymaailmassa median illuusio on niin vahva, että siinä voi elää koko elämänsä kertaakaan törmäämättä yhteenkään säröön. Pienestä pitäen kun on opetettu miten kuuluu "hyvän ihmisen" olla ja ajatella, ei tarvitse muuta kuin noudattaa käskyjä ja kaikki on hyvin. Ainakin siihen asti kunnes menet vahingossa mokaamaan itse tai joku muu tekee vääryyttä kohdallesi. Siihen asti illuusio toimi hyvin, sen jälkeen ei juurikaan. Moni tippuu siltä vaappuvalta sillalta pysyvästi pimeyteen eikä siinä kohtaa se illuusio anna enää mitään tukea tahi turvaa. Mutta entäs jos olisit kuunnellut sitä hullulta kuulostavaa kaveriasi, joka koetti varoitella tästä? Entä miksi se kaverisi ei kuunnellut varoitustasi vaikka luulit että olit onnistunut herättämään nukkuvan?


Mikä estää "heräämisen"

Kolme suurinta estettä, eli "Valheen kolme kivijalkaa", ovat raha, sosiaalinen paine ja aivopesu. Riippuen siitä kuinka kauaksi "virallisesta totuudesta" mennään, sitä suuremmat vaikutukset sillä kaikkeen kolmeen on. Rahaan ja sosiaaliseen paineeseen vaikutukset ovat pääosin negatiivisia, siinä kun aivopesusta pääsee hiljalleen eroon eli sillä on positiivinen vaikutus. Toki tässä kohtaa riippuu paljolti omista sosiaalisista verkostoista, kuinka heränneeseen suhtaudutaan. Jos oma kaveriporukka on jo suunnilleen samalla syvyydellä, voi se oma herääminen vahvistaa sosiaalisia kontakteja. Vahva tukiverkosto auttaa näin siinä pelottavassa matkassa etäämmäksi siitä illuusiosta.

Julkisesti mistään "virallista totuutta" uhmaavasta asiasta ei yhtään (kuvitellussa) korkeammassa statuksessa yhteiskunnassa olevan kannata juurikaan puhua jos sielä ylhäällä mielii pysyä. Samalla kun näin eläkkeellä ollessa on paljon vapaampaa naputella sanoja toisen perään joiden tietää varmasti tallovan vallanpitäjien varpaille. Siltä väliltä löytyykin ihmisiä moneen lähtöön ja jokaisen on itse arvioitava ne riskit jos suunsa avaa tietyistä asioista. Piilossa voi toki jokainen kohtuullisen turvallisesti punaisesta pilleristään nautiskella tahi päivänsä pilata. Lujimman otteen ihmisestä saakin aivopesu - lapsesta lähtien jatkunut yhteiskunnan indoktrinaatio. Joistain asioista voi helpommin päästää irti ja havahtua todellisuuteen, mutta osasta opetettua ei tahdota päästää sitten millään irti. Näistä perususkomuksista ei haluta päästää irti mistään hinnasta.

Mitä sitten ovat ne uskomukset, jotka estävät ihmistä päästämästä irti "virallisesta totuudesta"? Miettiessäni miten asian ilmaisisin, törmäsin nettiä selatessa yhteen inspiraatio-memeen, joka sopii tähän kuin nenä päähän: "Kaikkea et voi muuttaa, mutta omaa asennetta miten asiaan suhtaudut voit aina muuttaa." Sanonta pitää täysin paikkansa, mutta siinä on samalla se koko jutun juoni - kaikkea et voi muuttaa on totta, mutta mitä et voi muuttaa on sinulle "virallinen totuus" kertonut. Voivottelu ei yleensä auta, mutta opittu avuttomuus on tavallaan vielä pahempi koska silloin olet hyväksynyt jonkin asian jota et edes suvaitse ja muutat vain omaa toimintaasi kuin se "paha asia" olisi luonnon laki ja sen kanssa on elettävä. Kysymys ei ole voiko jonkin asian muuttaa, vaan että miten se tehdään. Jos tahtoa löytyy, ei taivaskaan ole rajana?


Kyse on aina valinnasta

Niin kauan kun ihmisellä on vapaa tahto, on jokainen vastaan tuleva asia uusi valinta jonka jokainen tekee - halusi tai ei. Tekemättä jättäminen on myös aina valinta. Huonoista vaihtoehdoista vähemmän huonon valitseminen on silti aina päätös tehdä tietoisesti huono valinta. Ja jokaisen tekemämme valinnan kanssa joudumme itse elämään. Joskus ne valinnat vaikuttavat myös toisiin, joskus vain itseemme. Mutta joskus se pieni, sillä hetkellä vähäpätöiseltä tuntuva valinta voi muuttaa koko maailman. Miten siis valintaan vaikuttaa se, että suurin osa saamastamme tiedosta on "virallisen totuuden" kertomaa valhetta ja illuusiota eli siis propagandaa?

Siksi niinkin pieni asia, kuin ymmärtää kaiken median olevan propagandaa (tai jos haluaa hieman lieventää, lisää "lähes" siihen alkuun), voi olla se avain jolla korjataan koko maailma. Vapaa sana ja vapaa lehdistö olisivat ne kriittiset asiat, millä saataisiin koko meno takaisin oikeille raiteilleen. Molemmat näistä ovat ainakin Suomessa vain huono vitsi ja muutosta siihen ei pidetä edes mahdollisena - koska niin on opetettu. Jälleen siis kyseessä pieni valinta, uskoakko valheeseen vaiko vaatia totuutta? Jos siihen muutama kykenee, miksei muka kaikki voisi vaatia totuutta kuultavaksi? Onko tämä se aikamme pieni valinta, joka voi muuttaa koko maailman?

Palataan lopuksi kuitenkin alkuun, eli "Miten saadaan "tavis" heräämään?" Lyhyesti... ei hajuakaan. Voit esittää faktoja toisen perään ja saada tasan nollatuloksen. Entä jos kerrot hienon tarinan ja kaikki sen kuulleet nappaavat punaisen pillerin? Yhtä vastausta ei ole, enkä usko että liioin tulee olemaankaan. Jokainen yksilö on erilainen, joten jokaiselle on löydettävä se oma punainen pilleri. Ja vaikka löytäisit sen pillerin, on jokaisen silti tehtävä se oma valinta: sininen vai punainen. Kuinka pitkälle se silta viekään ja mitä sen päästä löytyy? En tiedä, vielä. Lähdetkö mukaan? Valinta on sinun...

Friday, July 6, 2018

On rankkaa olla journalisti


Sekalainen seurakunta

Journalisteja löytyy maailmalta moneen lähtöön. Toimittajista tyhjäntoimittelijoihin, tutkivasta journalistista propagandistiin, ei kahta samanlaista taida löytyä vaikka kuinka hakisi. Virallisen koulutuksen saaneet journalistit ovat jo paljon homogeenisempi ryhmä, jolle koneisto on indoktrinoinut (tai ainakin yrittänyt) tietyt arvot ja asenteet. Journalistien työ on yhteiskunnan kannalta kriittinen, koska he päättävät päätoimittajiensa ohjaamana mitä tietoa kansalle kerrotaan ja ennen kaikkea jätetään kertomatta. "Kaikki media on propagandaa" onkin se karu totuus ja samalla asia, mikä tuntuu olevan niin kovin vaikea myöntää monelle journalistille. Kiinaa ja Venäjää osataan kyllä syyttää propagandasta, mutta ei huomata kuinka itse tehdään täsmälleen samaa tiedon hallintaa useimmiten käskystä - eli propagandaa.

Journalistin työ on myös joskus vaarallista. Jos pysyttelee turvallisissa aiheissa eikä kaivele yhtään pintaa syvemmältä, on journalistin suurin vaara luokkaa: paperiviilllon aiheuttama massiivinen vuoto. Mutta jos lähtee kaivamaan totuutta sieltä mistä ei haluta kaivettavan, on tilanne toinen. Ympäri maailmaa journalisteja uhkaillaan, erotetaan töistään ja upotetaan tammiarkkuun mullan alle kun se mehevä juttu talloo väärien tahojen varpaille. Totuus kuitenkin velvoittaa - se ajaa rohkeita journalisteja kääntämään jokaisen kiven ja vaikka polttamaan koko heinäsuovan neulaa etsiessään. Valtamediaan ei moiset jutut useinkaan pääse, koska portinvartijana toimivat päätoimittajat eivät halua leikkiä tulella. Mutta ympäri maailmaa totuutta kaivellaan ja korruptiota paljastetaan yksi juttu kerrallaan...

Paitsi Suomessa, ainakin pääpiirteittäin. Suomessa jokainen valtamedian journalisti tietää mistä asioista ei saa puhua ollenkaan ja miten sallituista asioista pitää juttu kieputtaa. Propagandaa joka tuutista, mutta silti kansa uskoo että Suomessa on vapaa lehdistö. Journalistit saavatkin palautetta (asiallista ja asiatonta) näistä virallisen totuuden propagandatuotoksistaan, mutta tuntuvat pitävän niitä hullujen horinana. Jos taas journalistin tuotos vain mukailee virallista totuutta, hyökkää "hyvien ihmisten" lauma kimppuun uskon järkyttämisestä. Palautetta siis satelee jos kerrot virallisen totuuden mukaista asiaa tavalla tai toisella valtamediassa - tämä taas järkyttää näitä journalisteja kun syytä ei täysin ymmärretä. Joten seuraavaksi avataan niitä syitä, jos joku valtamedian journalisti asiaan havahtuisi...


Vain yksi ratas

Virallinen totuus on suuri ja monitahoinen kokonaisuus, eli tarkasti rakennettu illuusio tarkoituksenaan peittää ne tahot jotka asioista todellisuudessa päättävät. Tämä suuri illuusio tarvitsee suuren ja hyvin öljytyn koneiston, minkä pieniä osia virallisen totuuden mukaan toimivat journalistit ovat. Portinvartijat (päätoimittajat) ymmärtävät suuremmasta kuvasta hieman enemmän, mutta tavallisen valtamedian journalistin ei tarvitse ymmärtää peliä lainkaan - on oikeastaan parempi mitä vähemmän journalisti tietää tai ymmärtää. Jos takana on virallinen koulutus, on se kaikki opetettu jo moneen kertaan ja riittää että vain osoitetaan haluttu asia uutisoitavaksi - indoktrinoitu journalisti tietää tarkkaan miten aihetta tulee käsitellä.

Suuri osa journalisteista tekee siis vaan työtä käskettyä - he ovat vain palkkasotureita. Toki tämä sama pätee myös moneen muuhun vaihtoehtoiseen mediaan - journalistit rakentavat tarinoita halutulle taholle, halutulla tavalla. "Oikea" journalisti seuraisi mihin todisteet vievät ja kertoisi löydöksistään, oli ne mitä tahansa. Propagandisti taas jättää omalta kannalta väärät todisteet pois ja kieputtaa tarinan kuulostamaan siltä, mitä se oma media vaatii. Ja kun tavallinen ihminen huomaa median tarinan eroavan omasta todellisuudesta, nykyisellä sosiaalisen median aikakaudella se palaute saattaa lähteä hyvinkin herkästi ja usein hyvin tulisesti. Siinä kohtaa saakin journalisti miettiä oliko se oma tarina totta, vai kävikö käry omasta valheellisesta sadusta. Rehellinen ihminen kun saa seistä omien sanojensa takana kaikessa rauhassa - kaikkia ei voi miellyttää ja jokainen saa olla asiasta mitä mieltä haluaa, kunhan vaan ne faktat ovat faktoja.

Onkin tavallaan ironista, että tämä vuosikymmeniä kestänyt koko kansan indoktrinointi puree nykyään valtamedian toimittelijoita ja propagandisteja persiiseen. Kun on opetettu että on vain yksi totuus ja sitä vastustavat tahot ovat "pahoja ihmisiä", ei pitäisi tulla kovin suurena yllätyksenä että internetin mahdollistaman vapaan tiedonkulun aikakautena ihmiset kykenevät aina välillä havaitsemaan ne virallisen totuuden valheet - ja sitten reagoivat niihin kuten on opetettu. Samalla valtamedia syyttelee muita salaliittoteoreetikoiksi, äärioikeistoksi ja Putinin trolleiksi heti kun joku taho uhmaa virallista totuutta, mutta uhriutuu jos joku heitä syyttää virheellisestä tiedosta tahi väärästä mielipiteestä. Sitä tavallista kansalaista ei vaan ole opetettu vittuilemaan ja loukkaamaan toisia hienovaraisesti, joten on ymmärrettävää miksi toimittelijoiden saama palaute voi olla hyvinkin roisia kieltä. Löytyykö se syyllinen siis peilistä?


Lehdistön vapaus

Sananvapaus ja lehdistönvapaus ovat ne kaksi kriittistä asiaa toimivassa demokratiassa. Kumpaakaan ei Suomessa ole, joten ei pitäisi tulla kovin suurena yllätyksenä ettei Suomessa liioin ole demokratiaa kuin nimeksi. Mutta siitä ei tietysti saisi puhua kun siitäkin joku heti loukkaantuu. Harmi, puhun kuitenkin ja väitän että tämä sananvapauden rajoittaminen ja lehdistön lähes täydellinen yksipuolisuus on johtanut nykyiseen tilaan. Virallisen totuuden saarnaajat ovat aiheuttaneet useita sotia, tuhonneet lukemattomien ihmisten elämän ja silti väittävät olevansa "hyvän" puolella.

Mutta ei sen niin tarvitse olla - ei tarvitsisi tehdä muuta kuin lopettaa se propagandan tuottaminen ja alkaa kertomaan totuus asioista. Ihmiset voisivat oikean tiedon pohjalta luoda omia mielipiteitään asioista, mutta nykyään ei median tehtävä olekaan tuottaa informaatiota vaan pelkästään jakaa propagandistien omia mielipiteitä. "Vastuullista journalismia" tarkoittaa nykyään "uutisoimme virallisen totuuden mukaan" ja siinä on se ongelma joka tulisi korjata, jos media kuvittelee vielä joskus olevansa oikeasti luotettava media muuallakin kuin heidän omissa tutkimuksissaan. Ehkä se negatiivinen palaute vähenisi siinä samalla?

Toisaalta, milläs korjaat moisen ongelman? Kansalaisjournalismi ja totuuden etsintä on kasvava trendi ulkomailla. Yhä useampi valtamedian journalisti onkin ulkomailla vaihtanut leiriä virallisesta totuudesta aivan tavalliseen totuuteen. Ja miten se on mahdollista? Tavallinen kansa antaa tukensa journalisteille ja ottaa tukensa pois propagandisteilta. Suomessa tästä ollaan kuitenkin vielä kaukana, koska suurin osa luottaa "luotettavaan mediaan" ja kiltisti haukkuu kaiken vaihtoehtoisen median alimpaan helvettiin - aivan kuin on opetettu. Suomessa Yleä ei voi lompakollaan tuosta vaan ulos äänestää, mutta kaikki muut mediat ovat tavallaan kansan armoilla ja vain valheen avulla he kykenevät nytkin toimintaansa jatkamaan. On siis meistä kaikista kiinni kenelle annamme tukemme halutessamme laadukasta journalismia. Nykymedia elää paljolti klikeistä, joten katso siis tarkkaan kenen koriin klikkisi pelaavat...

Sunday, July 1, 2018

Uuskieli tutuksi - Suvaitsevaisuus


Suvaita, eli...

Alentua tekemään jotain tahi sietää jotain asiaa. Tämä sana tulee netissä, etenkin somessa, samoin kuin muualla mediassa vastaan todella usein. Kun sanan merkitystä hieman miettii, ainakin omaan korvaan termillä edes on parhaimmillaan neutraali merkitys, mutta useimmiten sitä käytetään enemmän negatiivisena sanana. Esimerkiksi "Suvaitsisitko siivota huoneesi?" voisi olla vanhempien kaunisteltu versio "Siivoa huoneesi, nyt." komennosta. Monia asioita käsketään myös sietämään, mikä nykyään tarkoittaa "tämä on nyt näin, ole hiljaa ja siedä tätä". Suvaitseminen ei siis ole niinkään vapaaehtoinen toiminta tahi valinta, vaan ollaksesi "hyvä ihminen" sinun on tehtävä juuri kuten media kertoo eli suvaittava.

"Suvaitsevaisto" on taas halventava termi ihmisryhmästä, joka pitää itseään parempana suvaitsessaan käskystä kaiken mitä sanotaan, samalla kun eivät suvaitse usein mitään siitä poikkeavaa. "Suvakki" taas on yhdistelmä suvaitsevaisesta ja vajavaisesta, jälleen halventavana terminä pääosin kaikkea maahanmuuttoa positiviisena ilmiönä pitävästä yksilöstä. Lähtöjään kaiketi samaa perua "rajakki" nimestä, joka on siis "suvakin" mielipiteestä vastakkainen näkemys. Näitä kahta puolta tosin nykyään yhdistää se seikka, ettei kummankaan kanssa juurikaan pysty keskustelemaan jos sattuu olemaan eri mieltä. Ei, vaikka kaikesta muusta olisikin hyvinkin samoilla kannoilla, mutta se yksi suvaitsevaisuuden kohde on vastakkainen. Tästä saamme kiittää jälleen mediaamme...

Valtamedia on luonut käsitteen suvaitsevaisuus ja he samalla kertovat mitä pitää suvaita ja millä tavalla. Asioilla on tarkat rajat ja vain hyvä, suvaitseva, ihminen on näistä asioista oikeassa ja kaikki muut väärässä. Mitään keskustelua ei edes tarvita, koska media ja vallassa olevat ovat erehtymättömiä kannassaan. Kaikki mitenkään poikkeavasti ajattelevat, tai ehkä paremmin sanottuna itsenäisesti ajattelevat ja käskyä noudattamattomat, taas leimataan lainsuojattomaksi pahaksi ihmiseksi. Suvaitsevaisuuden voisi ymmärtää vaikkapa että "suvaitaan, että kesällä on hyttysiä", mutta kun kyse on ihmisistä, on mielestäni outoa että edes puhutaan suvaitsemisesta - tuskin kukaan haluaa olla vain "pakolla siedetty"?


Mihin katosi hyväksyntä?

Jokainen ihminen haluaa olla hyväksytty niissä piireissä missä liikkuu. Jos esimerkiksi oma kaveriporukkasi vain sietää sinua, ovatko he edes kavereitasi? Ketään ei voi pakottaa hyväksymään toista, mutta yritys on melkoinen valtaa pitävillä pakottaa ihmiset hyväksymään tiettyjä ihmisiä tahi ihmisryhmiä. Jo tämän luulisi laittamaan hälytyskellot soimaan kun puhutaan pakottamisesta sietämään, mutta median propagandan ansiosta tätä pakkoa on onnistuttu häivyttämään näkyvistä niin tehokkaasti, että suuri osa ihmisistä luulee hyväksyneensä meiningin, sen sijaan että vain hampaat irveessä suvaitsee asiaa.

Kun media koettaa myydä haitallista aatetta kansalle, sen täytyy hitaasti hivuttaa se ensin suvaittavana asiana jokaiseen mahdolliseen tuuttiin. Mikään asia ei muutu itsekseen, aniharva vain vahingossa, vaan lähes jokainen muutos tapahtuu vallassa olevien määräyksestä. Yksikään ruohonjuuritason liike ei saa jalansijaa nykymenossa, ellei media sitä hyväksy. Media ei nimittäin suvaitse varpailleen tallomista tippaakaan, mutta jos jokin uusi asia sopii heidän agendaansa, sitä aloitetaan markkinoimaan kansalle kunnes se hyväksytään osaksi yhteiskuntaa - tai itketään ja hyväksytään.

Otetaan esimerkiksi eri vähemmistöt Suomessa. On se sitten mielipiteeseen, ulkonäköön, etnisyyteen, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä asia, olisi varmasti jokaiselle vähemmistön jäsenelle eduksi että heidät hyväksyttäisiin osaksi yhteiskuntaa? Sen sijaan tiettyjä vähemmistöjä nostetaan väkisin pinnalle ja kansaa käsketään suvaitsemaan tai ainakin pitämään turpansa kiinni jos on eri mieltä. Tämän seurauksena vähemmistöä vastaan saattaakin vastustus nousta entisestään ja entinen hyväksyntää lähestynyt tila romuttuu totaalisesti. Toki mediaan uskovat sitten suvaitsevat näitä valittuja vähemmistöjä ja osa saattaa hyväksyäkkin, mutta se ns. luonnollinen siirtyminen osaksi yhteiskuntaa murtuu. Olisiko se luonnollinen, hidas, hyväksyminen sitten tapahtunut jossain vaiheessa? Ei kaikille ryhmille, tietenkään, mutta moni vähemmistössä oleva asia olisi pikkuhiljaa sulautunut osaksi yhteiskuntaa muokaten molempia, niin enemmistöä kuin vähemmistöä, kunnes sula sopu oltaisiin löydetty. Mutta se ei käy, koska silloin jäisi moni riita väliin ja kansa olisi yhtenäinen...


Eikä siinä vielä kaikki

Otetaan vielä yksi, tärkeä, esimerkki suvaitsemisesta ja sen vakavasta ongelmasta. Nimittäin se, että Suomessa suvaitaan poliitikkojen suhmurointi, median jatkuva propaganda, oikeuslaitoksen ja poliisin poliittinen ohjaus sekä yleinen hyväveli-verkostojen aiheuttama korruptio. Nämä ongelmat ovat jo tosin menneet ohi suvaitsemisen ja ne on hyväksytty osaksi luonnollista Suomalaista yhteiskuntaa. Noihin nähden jokin vähemmistöryhmän oikeasti kokema tai kuvitteellinen syrjintä kalpeneekin laajuudessaan, mutta koska median propaganda on yhtenä niistä suurista haasteista, ei asiaan ole tulossa ihan heti muutosta. Media kun muistaa päivä toisensa jälkeen kertoa kuinka [valitse ryhmä] ja [sitä valittua vastustava ryhmä] ovat nyt maan suurin ongelma ja toista näistä ryhmistä pitää nyt muistaa suvaita.

Todellisuudessa kun suurin osa ihmisistä vaan haluaisi olla ja elää rauhassa, hyväksyttynä osana yhteiskuntaa. Mutta media tekee kaikkensa lisätäkseen vastakkainasettelua ja etsiikin tahallaan kaikkea mistä voisi joku provosoitua - ja sitten sopivalla hetkellä lätkäisee sen provosoinnin päin pläsiä... minkä jälkeen ei mene kauaakaan kun paska osuu taas tuulettimeen. Ei siinä, on Suomessa oikeitakin ongelmia eikä vaan median keksimät mukaongelmat. Niitä oikeita ongelmia ihmisten välillä yhdistää tosin yksi ja sama asia - fundementalismi. Sen oman jutun, oli se sitten ihan mikä tahansa, järkkymätön puolustaminen ja vaatiminen että muiden on tehtävä juuri samoin. Oli se sitten uskonto, aate tai vaikkapa urheiluseura, jos se oma on oikein ja kaikki muu automaattisesti väärin... sieltä se ongelman juurisyy löytyy. Toki toiset asiat ovat vaarallisempia kuin toiset, joten fanaattinen lätkäfani ei välttämättä ole se suurin yhteiskunnallinen uhka.

Suvaita vai hyväksyä, pieni mutta niin kovin merkittävä ero, mielestäni. Suvaitsemattomimmat ihmiset tuppaavat kutsumaan itseään suvaitsevaiseksi ja se kaikista pahin ihminen (median ja "hyvän ihmisen" mittapuulla) voi kaikessa hiljaisuudessa hyväksyä toisen ihmisen, vaikka olisikin täysin eri mieltä hänen kanssaan. Samaa mieltä ei toisen kanssa tarvitse olla, eikä kaikkea tulisikaan suvaita. Kaikkea ei liioin tarvitse hyväksyä, mutta onneksi on olemassa ainakin yksi asia millä näistä kaikista erimielisyyksistä voitaisiin ainakin kahdenkeskisessä kanssakäymisessä päästä sopuun - vapaa sana. Keskustelkaa toistenne kanssa ja antakaa median valheiden ja propagandan kaikua kuuroille korville.

Monday, June 25, 2018

Vogelfrei


Vapaa kuin taivaan lintu

Vogelfrei, eli vapaasti saksasta käännettynä "linnun vapaus", oli joskus kauan sitten neutraali tai ehkäpä positiivinen asia. Ehkä "vapaa kuin taivaan lintu"-sanonta tulee näiltä ajoilta, eikä sen hieman uudemmasta, tosin jo nyt vanhasta, merkityksestä. Valtakunnankirous eli valtakunnanpanna (saks. Reichsacht) julisti ihmisen lainsuojattomaksi, jolloin hänestä tuli vapaata riistaa. Henkilö oli oikeudellisesti kuollut ja hänet sai kuka tahansa päästää päiviltä niin halutessaan - eihän kuollutta voinut enää tappaa? Vapaasta linnusta vapaaksi riistaksi, hienoinen muutos sanan merkityksessä, eikö totta? Onneksi noista ajoista ollaan päästy eroon, ainakin osittain. Lainsuojattomaksi julistaminen oli kirjaimellinen kuolemantuomio noihin aikoihin, nykyään lähes samankaltaista kohtelua (poislukien tuo lopettaminen) "nauttii" muutkin kuin vain keisarin julistamat henkilöt.

Yhteiskunnasta ulos suljetaan jatkuvasti useita ihmisiä, hyvinkin vaihtelevista syistä. Rikoksen tehneistä osa saa päälleen kirouksen, siinä kun osa pääsee ministeriksi tai muuhun huippuvirkaan. Huonon maineen voi saada myös vähemmistä töppäilyistä, eikä naamakerroin tai suojaväri liioin ole harvinaisia syitä joutua tietyllä alueella kaikkien välttelemäksi. Eipä siinä kovin kaukana olla valtakunnankirouksesta jos pääsee median lynkkaamaksi missä syyllisyys päätettiin toimituksessa, ei oikeudessa. Mutta kuten myös ennen, niin kuin nykyäänkin, ne kaikista vaarallisimmat ja halveksutuimmat rikolliset eivät tarttuneet säilään ja vuodattaneet viattomien verta vaan he järisyttivät yhteiskunnan perustoja kukin omalla tavallaan - he olivat... ajatusrikollisia.

Väärinajattelu ja sen törkeä muoto, eli väärästä asiasta puhuminen/kirjoittaminen, on varma konsti päästä kaikkien paskalistalle. Kansahan ei moisesta yleensä ollut moksiskaan, mutta valtaa pitäville nämä ajatusrikolliset eli vapaasti (kuin taivaan lintu) ajattelevat ja kulkevat ihmiset olivat jatkuva uhka heidän luomalleen pakotetulle yhteiskuntarauhalle. Ja kun ihmiset kykenevät nykyään kommunikoimaan keskenään silmänräpäyksessä jopa toiselle puolelle maapalloa, aiheutti tämä paljon harmaita hiuksia vallanpitäjille. Siksi yhteiskuntaan oli kasattava uudelleen tämä lynkkausmentaliteetti, tällä kertaa vääriä mielipiteitä kohtaan. Oikea ja väärä mielipide vaihtelevat suuresti vallassa olevien tarpeiden mukaan, mutta jokainen "hyvä ihminen" tietää mikä on oikea ja mikä on se väärä mielipide. Tällä lynkkausmentaliteetilla on tosin useita vakaviakin yhteiskunnallisia vaikutuksia, joita tarkastellaan hieman tarkemmin.


Vapaan sanan haudalla

Kun väärä mielipide tai kanta on ennalta määrätty, voi olla varma että yhteiskunta on matkalla kohti omaa tuhoaan. Enää ei "paras" mielipide nouse pinnalle ja ohjaa kohti parempaa tulevaisuutta, vaan ylhäältä saneltu mielipide ohjaa kansaa kohti herrojensa tarkoitusperiä mikä ei koskaan johda mihinkään positiiviseen muutokseen koko kansalle. Muutama tulee kyllä tällä tavalla elämään entistä yltäkylläisemmin, mutta se tapahtuu aina muiden kustannuksella. Kun sana on vapaa, voidaan jokainen mielipide perata sille tasolle että voidaan tehdä valistunut arvaus kannattaako tätä uutta mielipidettä noudattaa vai pysyä vanhassa kiinni. Uusi mielipide kun ei automaattisesti koskaan tarkoita parempaa mielipidettä, ainoastaan poikkeavaa mielipidettä. Ehkä uudelle mielipiteelle ei vaan ole vielä kehitetty oikeaa argumenttia?

Entäs sitten yksilö, joka on merkattu ajatusrikolliseksi? Duuni menee alta, poliisi saattaa käydä kantamassa putkaan ja kaverit vaihtavat maisemaa kun eihän lainsuojattoman kanssa parane kaveerata. Tämä pelote on jo omiaan vaimentamaan yhden jos toisenkin suun ja sillä jo hukataan osa mahdollisista hyödyllisistä mielipiteistä. Itsesensuurilla karsitaan moni sana muiden korviin kantautumasta. Entä jos ei pelota vaan sanoo kuitenkin? Uhmaa vai rohkeutta, vaikea sanoa mikä kenelläkin täsmää parhaiten syyksi tieten tahtoen tuoda julki omaa vääränä pidettyä mielipidettä. Vallassa oleville pelottavaa onkin jos ajatusrikollinen osoittaa julkisesti mielipiteensä ja ihmiset toteavat väärinajattelijan olevan oikeassa. Siksi median onkin päivittäin ylläpidettävä illuusiota yhtenäisestä kansasta jolla on yksi, oikea, mielipide.

Samalla mikään ei voi estää väärää mielipidettä omaavaa henkilöä radikalisoitumasta ja päätymästä pisteeseen missä sanat vaihtuvat teoiksi näkemäänsä vastustajaa vastaan. Silloin valtaapitävien väkivaltakoneisto eli virkavalta puuttuu peliin, valikoivasti. Kun se "ei nyt ihan oikea" mielipide on kuitenkin samassa linjassa valtaapitävien kanssa, on radikalisoituminen oikeastaan positiivinen asia. Etenkin jos tämä viha suuntautuu niitä vallalle vaarallisia vääriä mielipiteitä kohtaan on lähes varmaa että asiaan ei puututa vaan jopa kannustetaan. Pelolla pidetään ihmiset kurissa ja vihaa ohjaamalla saadaan kansa tekemään mitä halutaan. Näinkin monimutkaisten asioiden yhteydet tiedetään tarkkaan ja niitä manipuloidaan jatkuvasti - oikea ja väärä, ystävä vai vihollinen... Mutta tämäkin on väärä mielipide, tietysti, tosin narrille se vielä suodaan... ehkä?


Vapaus on pelottava asia...

... niin yksilölle kuin valtaapitäville. Mitä se vapaus, tai vielä tarkemmin linnun vapaus sitten onkaan? Jokainen määrittää sen tietysti itse, omalle kohdalleen. Yksi pitää vapautena äänestää neljän vuoden välein uusi orjuuttaja varastamaan puolet tienaamastaan. Toiselle vapautta on valita kymmenestä eri jugurttipurkista juuri se haluamansa maku. Kolmas haukkuu kaikki "vastustajansa" alimpaan helvettiin ja kutsuu sitä sananvapaudeksi. Linnun vapaus taitaisi olla... matkustella miten ja minne haluaa ja paskoa niiden päälle joista ei pidä?

Mutta jos on koko elämänsä elänyt muiden käskytettävänä ja sääntöjä noudattaen, mikä tahansa vapautta muistuttava asia voi olla hyvinkin pelottavaa. Mitä jos ottaakin vaikka vastuun itsestään ja valitsee vapaasti mitä itse haluaa tehdä tahi sanoa? Ei mitä muut käskevät tai olettavat sinun tekevän/sanovan, vaan juuri sen mitä itse meinaa? Ja vastuulla taas tarkoittaa sitä, että kantaa itse seuraukset omista päätöksistään, ei siitä että joku ulkopuolinen taho on määrittänyt kielletyt asiat jotka eivät istu ollenkaan omaan oikeudentajuun. Linnun vapauteen meistä tuskin kovin moni tulee pääsemään, mutta ehkä riittää että saa edes vapaasti ajatella mitä haluaa? Sanoa niitä ajatuksia ei enää vapaasti ainakaan Suomessa saa sanoa.

Entä sinä... Mikä on vapautta? Oletko vapaa vai kahlittuna? Jos kahleita ei näe, onko siltikin kahlittuna? Onko vankila jonka seinät ovat kaukana ja katto korkealla vankila ollenkaan? Vaikka sitä omaa toimintaa ja sanaa ei rajoiteta juuri tällä hetkellä, suunta koko Euroopassa on vahvasti kohti tiukkaa poliisivaltiota jossa ajatuspoliisi on joka kulman takana. Lainsuojattomalla ei oikeusturvaa juurikaan ole, vaikka paperilla laki on kaikille sama. Linnun vapautta ollaan jakamassa jos mielipide on väärä tietyistä asioista. Vielä toki ehtisi asialle jotain tekemään, mutta se vaatisi kansan nousevan valtaa vastaan. Ja se jos mikä ei käy ollenkaan päinsä... vallassa oleville. Onko siis paluu keskiaikaan, valtakunnankirouksiin ja feodalismiin vääjäämätön? Vai tarttisko tehdä jotain?

Monday, June 18, 2018

Sodan vai Rauhan Uskomus?


Mikä on se ihmishengelle vaarallisin usko tai poliittinen järjestelmä?

Jos luulet tietäväsi jo vastauksen tähän kysymykseen, veikkaan että vastauksemme ei täsmää tässä vaiheessa. Ihmiset ovat kokeilleet useita eri järjestelmiä hallita kansoja vuosituhansien saatossa ja useat niistä ovat johtaneet aivan käsittämättömään määrään kärsimystä ja ihmishenkien menetyksiä. Osa järjestelmistä ovat olleet omiaan viemään omaa kansaa teuraaksi, kun taas toiset ovat jakaneet sitä kärsimystä enemmän niille tahoille joita on pidetty vihollisena. Yhtä kaikki, veri on virrannut ja virtaa edelleen (ja tullee virtaamaan jatkossakin) jos saman menon annetaan jatkua. Ja mikäs sitä menoa edes muuttaisi, kun samoja väkivaltaisia uskomuksia levitetään edelleenkin? Tarkastellaan kuitenkin ensin tämän kisan osallistujia ennen kuin valitaan mikä uskomus onkaan se kaikista vaarallisin.

Aloitetaan poliittisista suuntauksista... Kommunismi, sosialismi, Maoismi ja Marxis-Leninismi, kaikille näille annetaan usein suuria lukuja vaikka vain kaksi viimeistä on oikeasti aiheuttanut ruumista. Kommunismiin ja sosialismiin ei isminä kuulu kohdat "ryöstäkää ja tappakaa", kuten ei kansallissosialismiinkaan, mutta niiden soveltamisessa Kiinassa, Neuvostoliitossa ja Saksassa lopputulos oli mikä oli. Kapitalismi ja muut "länsimaiset arvot" ovat taas kolonialismin riemuvoitossa laittaneet alempiarvoisia ja heikkoja mullan alle vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin, kuin vasemmistolaisemmat ideologiat. Tätä kuitenkin halutaan vähätellä monissa piireissä, samoin kuin taas toisissa piireissä esi-isiemme teot kelpaavat syyllistämään (yleensä) valkoista miestä kaikesta nykyisestä. Hajota ja hallitse toimiikin loistavasti kun molemmat puolet syyttävät toisiaan kaikesta pahasta ja pesevät oman ideologiansa aiheuttamat verenvuodatukset pois käsistään.

Uskonnot kisaavat tässä ottelussa rinta rinnan poliittisten järjestelmien kanssa. Lähes kaikilla järjestäytyneillä uskonnoilla on valtavat määrät verta käsissään. Vääräuskoisia on laitettu nippuun herran armosta ja omia on rangaistu väärintekemisistä. Aikojen saatossa osaa uskonnoista on hieman muokattu eli reformoitu, ja pahimmat vuodatukset ovat jääneet historiaan, siinä kun osa taas jaksaa porskuttaa uusin asein onnistuen tekemään ehkä vieläkin enemmän ruumista. Suomessa ollaan heti valmiita osoittamaan sormella tämän kisan voittajaa, mutta syytä ei mielestäni voi sysätä pelkästään kirjoitettuihin sanoihin. Pyhä sana, on se sitten uskonnon tahi poliittisen järjestelmän, on samaan aikaan täysin syytön mutta myös se pääsyyllinen kaikkeen veren vuodatukseen. Että veri vuotaa, tarvitaan aina kahden eri osan yhteen saattaminen - syy tehdä ja tekijä itse.


Ja voittaja on...

Ei yksikään edellä mainituista ideologioista tai uskomuksista. Vaan se yhteinen ja niissä jokaisessa vahvasti mukana oleva uskomus - "Minä olen oikeutettu käyttämään väkivaltaa, koska..." Jos tässä kohtaa ottaa hieman henkeen ja vaatii useamman nielaisun, ota suosista pieni tauko tästä tekstistä koska jos itsekin uskot väkivallan olevan ratkaisu, voip olla että uskomustasi tullaan pian ravistelemaan kaksin käsin. Itse en usko väkivallan koskaan täysin loppuvan ja poistuvan maan päältä, koska aina löytyy ihmisiä joilla ei ihmisyyttä enää juurikaan ole - psykopaatit ja sosiopaatit - heitä vastaan on jokaisen ihmisen pystyttävä suojelemaan ja puolustamaan itseään. Mutta me kaikki muut? Ei, väkivalta ei ole oikeutettua toista ihmistä kohtaan vaikka kuinka niin jokin ismi kertoo. Ja jos taas mielestäsi on, hyväksyt siis sen että joku muu, toisin uskova, on myös oikeutettu pistämään sinut lihoiksi ja kaikki on hyvin?

Onko se pelottava ajatus että on olemassa ihmisiä, joille on opetettu että juuri sinut voidaan oikeutetusti tappaa surutta koska näet jonkun asian eri tavalla? Usein tämä oikeutus on vielä niin pitkällä että väkivallan käytöstä ei rangaista vaan palkitaan. Jopa toisen ihmisen tappaminen on hyvä juttu, kunhan vaan ei tee itse asioita X,Y ja Z jolloin se oma pää olisi pölkyllä. Sama kaava vaivaa lähes jokaista uskomusjärjestelmää jolla ihmisiä halutaan hallita ja ohjailla ylhäältä käsin. No mutta eihän se nyt noin ole esimerkiksi Suomen demokraattisessa järjestelmässä, eihän? Ei toki, siksi meillä on valtaa pitävillä oma väkivaltakoneisto (poliisi ja armeija) joka lakia noudattaen (ainakin yleensä) saa oikeutetusti tehdä väkivaltaa tavallista kansalaista vastaan joka esimerkiksi on kieltäytynyt maksamasta Yle-veroa. Et usko? Kokeile jättää maksaminen ja jossain vaiheessa poliisi tulee oikeutetusti vaikka väkisin kantamaan sinut putkaan ja jos vastustat väkivallan käyttöä itseäsi kohtaan, pahimmassa tapauksessa voi poliisi oikeutetusti laittaa kuulan kalloosi. Ja kukas ne lakipykälät moisen oikeutukseen onkaan kirjoittanut...

Ja kyllä, poliisi ei tässä kohtaa tee mitään väärin vaan oikeutetusti käyttää väkivaltaa. Ai omasta mielestäsi ei ole oikeutettua käyttää väkivaltaa sinua kohtaan jos et maksa veroasi? Harmi, sinulta ei kysytty kun vallassa olevat loivat oikeusjärjestelmää jolla laillisesti saa rangaista omaa kansaa. Ja ei, ei tilanne ole läheskään niin paha kuin joissain maissa, missä pienestäkin rikkeestä voi menettää kätensä tahi henkensä. Sielä vaan on oikeutettu hieman eri asioita ja eri tavalla, mutta molemmissa paikoissa on sama uskomus, eli "Minä olen oikeutettu käyttämään väkivaltaa, koska..." Rauhan pommeja oli Ahtisaari juuri julistamassa niiden niskaan jotka eivät hyväksy globaalia maailmanjärjestystä ja kansa hurrasi. Niin kauan kun hyväksytään väkivallan käyttö hyökkäyksenä, ei sodat lopu ja herrat torneissaan voivat oikeutetusti tappaa ja vahingoittaa muita ihmisiä.


Väkivalta voidaan välttää, lähes aina

Mielenosoitus on yksi niistä lukemattomista tavoista vaikuttaa asioihin ilman väkivaltaa. Lakot ja muut passiiviset vastustamiset voivat toimia jopa kokonaisia armeijoita vastaan tai kaatamaan vallassa olevat palliltaan. Mutta lähes jokainen nykyinen hallintajärjestelmä on ottanut tämän huomioon ja luonut keinoja estääkseen väkivallattoman vastustamisen. Voidaanko siitä vetää johtopäätös, että vallassa olevat tahtovat sotaa ja verenvuodatusta? Mielestäni vastaus tähän on kyllä - lähes kaikki tahot jotka voisivat passiivista vastarintaa sortoa vastaan suorittaa ovat "kaapattu" vallanpitäjien taholta. Niin voi käydä, jos psykopaatit ja sosiopaatit pääsevät johtamaan maata... Tämä ei tietenkään tarkoita että läheskään kaikki vallassa olevat olisivat psykopaatteja, mutta heitä on ollut vuosien saatossa riittävästi menossa mukana että on saatu aikaiseksi järjestelmä joka oikeuttaa sorron omaa kansaa vastaan myös Suomessa.

Mistä päästäänkin lempiaiheeseeni, eli propagandaan. Median propagandan ansiosta väkivaltaa ihannoidaan ja siihen oikeuttavia asioita ylistetään. Hirmuvaltoja estetään tappamasta omia kansalaisiaan pommittamalla heidät kivikaudelle ja laittamalla tilalle uusi hirmuvalta, joka nyt sattuu olemaan pommittajan kanssa samalla puolella. Suomeen ollaan hankkimassa ja on jo hankittukin hyökkäyskäyttöön soveltuvia asejärjestelmiä joiden hyöty puolustuksessa on hyvin kyseenalainen, mutta media kertoo kaiken olevan hyvin vaikka NATO-joukot saavat "harjoitella" ideologista tappamistaan näkemänsä vihollisen rajan takana. Ja media ylistää kaikkea vääräuskoisten oikeutettua tappamista ja tuhoamista, koska mikään ei tuo rauhaa ja yhtenäisyyttä kansojen kesken kuin siviilien järjetön teurastaminen? Oikeutettua väkivaltaa, koska...

... vastapuoli on maalattu "pahaksi"? Miten on, menikö ravistelu hukkaan jolloin jatketaan tappamista ja väkivaltaa kuten herramme median kautta meille oikeuttavat ja ylistävät? On aivan se ja sama mihin ismiin tai maailmankatsomukseen kukin uskoo, uskomus siitä että on oikeutettua millään syyllä käyttää väkivaltaa toista kohtaan hyökkäyksenä on johtanut ja tulee johtamaan ihmishenkien menetykseen. Mutta entäs jos keksisimme ne oikeat oikeutukset väkivaltaan, entäs sitten? Aina löytyy joku toinen, jonka mielestä se hänen oma oikeutus on oikeampi kuin omasi ja sitten kilpa jatkuu kuka saa käyttää oikeutetumpaa väkivaltaa toista kohtaan. Kaikki lähtee kuitenkin yksilöstä, muutosta on turha odottaa psykopaattisilta johtajilta... Miten sinä muuttaisit maailmaa, tai edes Suomea, ilman väkivaltaa?

Wednesday, June 13, 2018

Mielen osoittamista


Miksi vaivautua kadulle asti...

... kun kerran somessakin voi osallistua painamalla "tykkää" ja "osallistun"? Mitä hyötyä on mennä kadulle osoittamaan mieltään kun sitä omaa asiaansa voi paljon helpommin levittää netin kautta? Tähän kysymykseen kaivellaan nyt hieman näköalaa, josko joku innostuisi ja keräisi riittävän joukon marssimaan vaikkapa kansan PUOLESTA. Ties mitä vastaan on marssittu jo melkoisesti, mutta vain aniharvan asian puolesta saadaan ihmiset kasaan. Syy tähän on monitahoinen, mutta samalla hyvinkin yksinkertainen - ei siitä marssimisesta ole mitään hyötyä kun ei kukaan päättäjä kuuntele kuitenkaan? Mediakin valikoi hyvin tarkkaan minkä asian eteen kokoontuvia ihmisiä kuullaan, joten asiasta riippuen 100 ihmistä saa aikaan täyden mediasirkuksen siinä kun 10.000 vaietaan kuoliaaksi. Siksi onkin muistettava...

... ettei se mielen osoittaminen olekaan tarkoitettu herroille herätykseksi vaan se on osoitus että "Tätäkin mieltä voi tästä asiasta olla". Herrat, samoin kuin media, tietää kyllä jo minkä asian takia ollaan kerääntymässä yhteen, mutta sille tavalliselle kanssatallaajalle voi tulla täytenä yllätyksenä että joku muukin ajattelee asiasta X samalla tavalla. Siinä kun media luo kuplia jotka eivät ulospäin näy, on se kadulle jalkautunut mielipiteen osoittaja kaikkien paikalle sattuneiden näkyvissä. Sananvapauden luvatussa maassa, eli Pohjois-Kor... siis Suomessa on vaan oltava tarkkana mistä asioista on mitäkin mieltä ja etenkin siitä miten sen asian esittää.

Kun media herrojensa käskystä esittää muille jonkin asian puolesta tai vastaan olevaa, on kuva tarkasti valittu. Halutaanko antaa positiivinen vai negatiivinen kuva ja ennen kaikkea, mihin ryhmään kuuluva saa olla asiasta X tiettyä mieltä. Tämä selittää hyvin miksi skriimaajia jahdataan, koska he kertovat miten asia on, ei miten media haluaa asian esittää. Siitä muodostuukin se suurin Suomalainen hybridiuhka, joka halutaan kaikin keinoin estää - joukon muodostuminen vallassa olevia vastaan tai vielä pahempaa: joukkovoimaa kansan puolella. Ei se käy ollenkaan päinsä.


Oikeuksien puolesta ei marssita

Suurin osa ihmisistä pitää nykyisiä oikeuksia (niitä harvoja minkä rippeitä jotkut yrittävät puolustaa) itsestäänselvyytenä ja ajatus siitä että vallassa olevat haluaisivat niitä rajoittaa on absurdi. No mitä sitten jos turvallisuuden tai jonkun muun hienon asian takia joudutaankin vähän rajoittamaan asioita, eihän se ole keneltäkään pois? Sananvapaus on yksi näistä oikeuksista, jonka rajoittamista jopa hurrataan tietyissä piireissä. Tämä tosin selittyy median luomalla huijauksella, millä sananvapautta tietoisesti on tapettu jo useampikin vuosi - yhdistetään sananvapaus äärioikeiston mielipiteeksi. Sama kohtalo odottaa muitakin oikeuksia, jahka siihen asti päästään, ellei asialle tehdä jotain. Mutta tehdäänhän sille jotain, me äänestetään oikeat ihmiset valtaan niin maa pelastuu! Niinkö?

Ketähän nämä oikeat ihmiset sitten ovat? Yksikään nykyisistä puolueista kun ei välitä viittä vesilusikkaa kansalaisten oikeudesta vapaaseen sanaan. Heille on tärkeää se illuusio vapaasta sanasta ja kivasta puheesta, ei oikeasti vapaasta sanasta saatikka vapaasta mielipiteestä. Jos nämä poliitikot olisivat oikeasti kiinnostuneita puolustamaan oikeuksiamme, hehän voisivat käyttää koko puolueen voimaa järjestääkseen mielenilmaisuja ympäri maata ja seisoa sielä kansan edessä antaen kuvan että "minä olen tätä mieltä, kuka muu on kanssani samalla kannalla?" Jos en ihan väärin muista niin Suomessa on järjestetty suunnilleen yksi "isompi" mielenilmaus sananvapauden puolesta ja sen naamana toiminut mies taitaa olla juuri nyt oikeudessa vastaamassa rikoksiin joissa on sanottu (ehkä liiankin) vapaasti.

Kumpi siis tapahtuu ennemmin - lehmät lentävät eduskuntatalon yli vai poliitikot nousevat puhumaan ja sitten tekemään asioita kansansa oikeuksien puolesta? Heti olisi varmasti valtamediakin julistamassa kansan oikeuksien puolesta, jahka propagandapaskan luonniltaan ehtivät? "No mutta eihän politiikka noin toimi" sopisi argumentiksi moiseen ja tottahan se on - ei politiikalla ole tarkoitus olla minkään kansan oikeuksien puolella vaan sillä etsitään vain uusia keinoja ryöstää köyhiltä ja antaa rikkaille laillisesti. Kannattaa siis opetella lypsämään lentävää lehmää ihan varooksi...


Mutta ei peli ole pelattu

Meitä tavallisia ja ainakin pääosin rehellisiä kansalaisia on silti huomattava enemmistö. Osa on hairahtunut tukemaan näitä paskanpuhujia ja kusettajia, mutta myös he saattavat huomata että on ihan ok olla myös eri mieltä suurten johtajien kanssa. Nyt ei vaan enää puutu kun jokin taho, jolla olisi keinot ja päättäväisyys nousta sitä valtaa vastaan. Jos ihan tarkkoja oltaisiin, tämä ideologia olisi se mitä anarkistien kuuluisi ajaa, mutta näin sivusta katsoen sielä energiaa käytetään lähinnä natsien bongaamiseen? Ja mikä parasta, tämä kaikki voitaisiin tehdä täysin rauhanomaisesti ilman yhtäkään välikohtausta. Joutuisi ne herrat marssia itse ulos tornistaan kun miljoona seisoisi ovella vaatien vallan vaihtoa, vai mitä?

Muualla maailmassa on marssittu ja vaadittu jo ties mitä, mutta usein siinä on unohtunut se seikka, ettei päätarkoitus ole saada se haluttu asia tapahtumaan hetijust, vaan osoittaa muille että meitä tätä mieltä olevia on paljon. Media onnistuu pimittämään ja maalaamaan asiat täysin päinvastaiseksi, joten vapaa tiedon välitys ja kansalaisjournalismi näyttelee tässä myös suurta osaa, jos/kun lähdetään asioita korjaamaan. Mutta nyt taisi tulla jo riittävästi paatosta ja lopetellaan tämä teksti, ennen kuin joku kiihottuu ja tekee asialle jotain...

Mielenosoitus on siis keino kertoa muille että näinkin voi ajatella. Hiljainen mielenosoitus olisi vaikkapa kirjoittaa se oma mielipide johonkin ja antaa se muiden luettavaksi. Jokainen itse päättäköön mikä on hyvä ja mikä huono, mikä oikea ja mikä väärä mielipide. Se päätös ei kuulu medialle, ei herroille, ei poliitikoille eikä edes naapurille, ainoastaan jokaiselle itselleen. Niistä mielipiteistä pitää sitten voida keskustella vapaasti kaikkien halukkaiden kanssa ilman että kukaan tulee estämään ennalta. Sitä olisi sananvapaus, jota halutaan monelta eri taholta hävittää tästä maasta. Miten on, oletko sinä valmis puolustamaan oikeuksiasi?

Friday, June 8, 2018

Miten "Mahtavin harhautus..." oli mahdollinen?


Juuret syvällä yhteiskunnan rakenteissa

Aikaisempi teksti "Mahtavin harhautus..." käsitteli osaa niistä syistä, miksi "salaliittoteoria" sai aikoinaan maineensa. CIA:n propagandakampanja 60-luvulla loi myytin, jonka mukaan kaikki virallista totuutta kyseenalaistavat ovat suuri uhka yhteiskunnalle ja heidät tulee lähes kaikin keinoin vaimentaa. Tämä valtava PsyOp (Psychological Operation) tai PsyWar (Psychological Warfare), eli psykologinen operaatio tai sodankäynti, omaa kansaa vastaan elää ja voi hyvin ja on laajentunut alkuajoistaan melkoisesti. Mutta kukaan ei kykene luomaan propagandaa joka puree noin tehokkaasti ja laajasti... ellei kansa ole jo valmiiksi indoktrinoitu sitä varten. Ja kuulostaahan se uskomattomalta salaliitolta että jokin mieltenmuokkaus olisi ollut vuosikymmeniä käynnissä? Aivan liian moni tietäisi että jotain on meneillään.

Palataan kuitenkin ensin aikaan ennen kuin tämä massiivinen PsyOp alkoi. Varhaisimmat vaiheet toki juontavat jälkensä aikoihin jolloin hallitsijat koettivat kehittää uusia keinoja pitää kansa kurissa aina "demokratiaan" asti. Mutta ei kaiveta nyt aivan niin kaukaa vaan kelaamme ajassa taaksepäin toista vuosisataa, 1800-luvulle, teollisen vallankumouksen aikoihin. Siihen asti ihmiset epäilivät vallassa olevia (täysin aiheellisesti) ja salaliittoja yritettiin paljastaa parhaan mukaan, koska ne uhkasivat yhteiskuntaa ja kansaa. Epäilyt vallan väärinkäytöstä otettiin vakavasti, mutta keinot niiden paljastamiseen saatikka tiedon levittämiseen olivat suuria rajoittavia tekijöitä. Tämä ilmiö nähtiin kuitenkin nousevana uhkana ja joukkotiedotusvälineiden aika oli jo melkein ovella. Mutta ei hätää, vanhat keinot toimivat edelleenkin.

Tiedon rajoittaminen - kenen viesti saa levitä ja kuka hiljennetään. Pitkään tätä tehtävää hoiti kirkko ja sen papisto - kansalle tietoa jakaessaan. Kansa oli siis helppo pitää disinformoituna, mutta älymystö (siis varakas eliitti) tarvitsi toisen keinon. Yksityisistä ja henkilökohtaisista opettajista aina yliopistoihin asti, jokainen sai oppinsa joltain opettajalta. Mutta kuka opetti opettajan? Ja kenen oppeihin opettajan opettaja viestinsä perustikaan? Jokainen opinahjo on aina tarkasti valinnut mitä opetetaan ja kenelle opetetaan. Sijoittamalla muutaman ihminen jokaisen suuren opinahjon johtoon voidaan sitä omaa sanomaa levittää muutaman vuoden viiveellä koko kansan tietoisuuteen. Ja kun tavoitteena ei ole sen pienempi asia kuin kaiken hallinta, kärsivällisyys on hyve. Jokainen opettaja myös tiesi, että kenen leipää syöt...


Sen lauluja laulat

Vaikka se aatelisen yksityisopettaja saikin palkkansa asiakkaaltaan, oli laulu opittu jo aikaisemmasta opinahjosta. Tietyt kriteerit on täytettävä että pääsee asemaan X ja kun päättäjänä kenet valitaan on se hämärä maailman hallintaa tahtova taso, mikä voisikaan mennä pieleen? "Portinvartija" on yksi keino jakaa muutoin oikeaa tietoa mutta tiettyihin asioihin haluttua agendaa ajaen. Muutama sukupolvi samaa tahtia niin enää ei edes tarvita jokaisen naksahduksen vahtimista vaan järjestelmästä on tullut itseään korjaava ja puolustava. Tämä on hyvin nähtävissä nykyisessä koulujärjestelmässä - tietyistä opinahjoista tulee tietyllä tavalla ajattelevia ihmisiä. Mutta kenen oppiin nykyinen meno sitten pohjautuu?

Aikojen saatossa eri ideologiat ovat olleet muodissa ja vaihtuneet taas uusiin. Nykyistä kriittisen ajattelun halveksuntaa ja suhmurointia kannustava järjestelmä perustuu varmasti monen "suuren" ajattelijan töihin, mutta niistä kaksi merkittävää tekijää ovat Leo Strauss, jota pidetään jonkinmoisena neokonservatiivien isähahmona (neocon) ja Karl Popper, joka taas on neoliberaalien oppi-isä (neolib). Karl Popper on esimerkiksi kirjoittanut yhden merkkiteoksensa nimeltään "The Open Society and Its Enemies", julkaistu 1945, jonka nimi löytyy myös yhden nykyisen "suuren ajattelijan" ja filantroopin järjestöstä - George Soros ja hänen kuuluisa "the Open Society Foundations" joka ei varmaan esittelyjä tarkemmin kaipaa? Sattumaa? Ei, Soros on avoimesti hehkuttanut Popperin teoksia ja soveltaa nyt niitä omalla tavallaan.

Samoja yhteyksiä eri kirjailijoiden ja suurten merkkihenkilöiden väliltä löytynee varmasti runsain määrin. Tietyt ideologiat nostetaan kansan tietoisuuteen ja niitä levitetään sopivissa opinahjoissa avoimesti, vaikka itse ideologia olisi kuinka tuhoisa koko ihmiskunnalle. Vapaa ja kriittinen ajattelu on tukahdutettu oikeastaan jokaisessa opetusta antavassa instituutiossa - koska on vaarallista antaa ihmisten ajatella itse. Siksi lähes jokainen itseään vähänkin keskimääräistä parempana ja älykkäämpänä pitävä osaa heti hylätä kaikki ajatukset minkään sortin salaliitoista tai että heitä ohjailtaisiin propagandalla. Elämme demokratiassa, maamme on vapaa, ulkoa ei meitä ohjata ja media on ystävämme. Päälle vielä hallelujah niin ollaankin jo melkoisen lähellä keskiaikaista feodaalista yhteiskuntaa kirkkoineen päivineen?


Järki käteen

Ennen epäilyttäviä asioita epäiltiin, mutta ei enää. Nykyään epäillään lähinnä niitä, jotka epäilevät vallassa olevia tai heidän propagandaansa. Voisi sanoa että hyvin on oppi mennyt perille? Sata vuotta ja risat siihen meni, mutta kun CIA sai propagandakampanjansa maaliin asti, tuntuu siltä kuin koko ihmiskunta unohti tärkeän osan niistä syistä miksi ihmisestä tuli edes alunperin niin menestyksekäs olento täällä maapallolla. Yhtenevät uskomukset olivat tärkeitä kun asuttiin pienessä yhteisössä oman heimon kesken - koska kaikilla oli yhteinen päämäärä, eli heimon selviytyminen ja kukoistus. Sitten tuli mukaan kilpailu ja ... loppu onkin historiaa. Mutta ettei asiasta puhuta vain periaatteen tasolla, otetaan muutama esimerkki hieman lähempää.

Paikallinen kuntapoliitikko suhmuroi kaverilleen diilin projektiin - lähes koko kansa osaa vilpin osoittaa. Sipilä suhmuroi suvullensa diilin - suurin osa hyväksyy käytännön vilpiksi. Berner kauppaa tieverkkoja - jälleen hieman harvempi siitä innostuu. Mutta sitten... Ruokateollisuus ostaa tutkimuksen joka sanoo "sokeri on hyväksi sinulle" - ei ne nyt meitä noin huijaisi? Autoteollisuus laskee omitakeisella tavalla päästöt ja huijaa kuluttajia - ei ne nyt niin tee... ai teki ja jäivät kiinni? No hyvä että asia on nyt korjattu. Siirrytään sitten isojen poikien leikkikentälle, eli: Entäs lääketeollisuus syöttää/juottaa/piikittää myrkkyjä - salaliittoa! Et voi todistaa! Ai voit todistaa? Yksittäistapaus. Sotateollisuus muka haluaisi loputonta sotaa ja keksivät vihollisia tyhjästä - mahdotonta, terrorismi syynä! Mietippäs mikä näistä päätyikään illan pääuutisiin ja millä tavalla esitettynä?

Jos ensimmäinen ajatuksesi on "ei se noin mene", suosittelen vapaasti tutkimaan näitä esitettyjä yhteyksiä. Sattuman piikkiin voi osan laittaa, toki, mutta johonkin on tuntunut katoavan se ihmisten kyky kriittisesti tutkia sitä tietoa, mitä virallinen totuus kaikessa armossaan meille langettaa. Kuinka monta sattumaa ja outoa tai jopa mahdotonta seikkaa sallit median kertomassa virallisen totuuden tarinassa? Yksi valheellinen tarina ei tee toista siihen liittymätöntä tarinaa valheeksi, mutta jos kerta toisensa jälkeen näitä sattumia osuu kohdalle, koska on aika nostaa kädet pystyyn ja myöntää että "kaikki media on propagandaa"? Kyllä, tämäkin on propagandaa... mieti, tutki asia itse ja tee oma päätelmä kaikesta. Se herra korkealla pallillaan ei välitä pienestä ihmisestä ja hänen kohtalostaan. Siihen omaan osaan voi vain itse vaikuttaa...

Tuesday, May 29, 2018

Funtsittavaa lomailee


Kesäloma

Funtsittavaa jää tästä päivästä lomalle, joten uusia postauksia julkaistaan vain satunnaisesti seuraavan...

... kuukauden, parin tai pidemmän ajan saatossa. Pahoittelut kaikille lukijoille että luvattu 6 postausta/kuukausi lipsuu toistaiseksi.

Onhan tuossa nyt reilu 150 tekstiä hakattuna, ettei heti pitäisi uudenkaan lukijan funtsiminen loppua kesken.


Muutama teksti mistä aloittaa

Propagandasta: Propagandan alkeet ja Median luoma illuusio elinympäristöstämme

Politiikasta: Politikos ja Miten valedemokratian illuusio säilytetään?

Psykologiasta: Kyseenalaistamisen veteen piirretty viiva ja Palkkasoturi


Lukekaa, jakakaa ja nauttikaa kesästä

Kesä on hyvää aikaa lukea jos jonkinmoista. Joskus täysin vastakkaisen mielipiteen lukeminen omaan kantaan nähden voi avartaa näkemystä enemmän kuin vanhan kertaaminen...

Jos jokin teksti tässä blogissa osui ja upposi, voisit ehkä harkita sen jakamista muidenkin pohdittavaksi? FB sensuroi tälläkin hetkellä ainakin yhtä tekstiä, eli ei tarvitse ihmetellä jos ei jakaminen onnistu...

Mutta ennen kaikkea, nauttikaa kesästä ja elämästä.
Terveisin, Jukka.

Saturday, May 26, 2018

Politikos

Mitä politiikka onkaan?

Politikos, kreikaksi, tarkoittaa "kansalaisia koskevaa". Tällä määritelmällä lähes mitä tahansa asiaa voidaan pitää poliittisena. Usein kuulee sanottavan, että politiikka ei kiinnosta ihmisiä ja sen takia asiat ovat päin prinkkalaa, mutta se pitää paikkansa ainoastaan sanan uudemman määritelmän mukaan. Politics, juontaen sanoista "poly" eli monta ja "ticks" eli verta imevä parasiitti (punkki). Politiikka on muuttunut kansalaisia koskevista asioista poliitikkojen leikkikentäksi jossa kansalla ei ole mitään oikeuksia, ainoastaan velvollisuus äänestää seuraavat puhuvat päät eduskuntaan tai muuhun päättömään... siis päättävään elimeen. Miten tässä näin pääsi käymään? Ehkä siksi, ettei asiasta uskalleta puhua kun poliittisesti aktiivisilla on lähes jokaisella se oma pyhä lehmä suojeltavana. Jotenkin tulee Igor mieleen...

Tämä muutos ei kuitenkaan ole tullut vahingossa, vaan väitän sen olevan tietoinen ja täten tahallinen eli haluttu muutos. Kansa opetetaan avuttomaksi, jolloin tekemisen sijaan kyetään enää voivottelemaan ja tietenkin tekemään se kansalaisVELVOLLISUUS eli äänestää vaaleissa. Ennen se oli sentään oikeus, mutta nykyään jokainen hyvä ihminen tietää sen olevan velvollisuus ja ainut tapa vaikuttaa asioihin. Siis vaihtaa neljän vuoden välein puhuvat päät sirkukseen. Hyvin on propaganda uponnut, jos ei muuta.

Suuri kiitos tästä muutoksesta kuuluukin luotettavalle mediallemme. "Vallan vahtikoira" on joidenkin mukaan "vallan sylikoira", mutta kyseessä on enemmän muutos siihen, kuka päättää ketä vahditaan. Silloin ennenvanhaan kun Suomessa oli journalisteja, saattoi pahimmat suhmuroinnit päätyä lehtien otsikoihin. Nykyiset toimittelijat ja propagandistit kykenevät lähinnä lynkkaamaan julkkiksia ja myymään kansalle sodan rauhana ja totuuden vaarallisimpana asiana demokratialle. Uuskieli on myös levinnyt niin laajalle, että mistään vakavasta asiasta ei kyetä edes keskustelemaan kun aina joku loukkaantuu, vetäen vähintäänkin natsikortin pöytään päättäen keskustelun. Ainoastaan verta imevät parasiitit saavat suljettujen ovien takana puhua isojen poikien asioista. Kansa saa puhua vaan niitä koskevista asioista...


Kansalaisia koskevaa asiaa

Mikä nykyään sitten koskee kansalaisia? Onhan meillä kaikenlaista tärkeää jatkuvasti tuotuna kotisohvan ääreen television kautta. Sotapropaganda, vihanlietsonta ja jatkuva pelottelu tulee uutisista, joten ne ainakin vissiin koskevat kansalaisia? Jos taas ei niistä piittaa, löytyy mediasta onneksi paljon muutakin tärkeää asiaa joka koskettaa kansalaisten arkipäiväistä elämää. Mitäs kaikkea sieltä löytyykään vaikka tänään... nyrkkeilyä, Louhimies, joku on eronnut miehestään, superteini Timanttiliigassa ja joku voitti lotossa! No nyt ollaan tärkeiden asioiden äärellä, eiköstä? Varmaan jos selaisi hieman enemmän, näkisi vielä paskantärkeiden turhuuksien tissejä ja perseitä. Nyt oikeasti...

Ei sentään kaikki kansalaisia koskevat asiat ole viihdettä. Pitää myös muistaa syyllistää köyhiä rajoitteistaan ja ärsyttää kansalaisia jollain älyttömällä poliitikon aivopierulla. Mikä näitä kaikkia asioita yhdistääkään? Median keskustelujen ohjaus, joka pitää kansan kiinnostuneena kaikkeen mikä ei heitä itseään kosketa. Jos taas on sattunut onni potkaisemaan omalle kohdalle (päin naamaa) että on päässyt syyllisten, surkuteltavien tai vihattavien joukkoon, ei hätä ole kuitenkaan sen näköinen - ei kukaan "päättäjä" ole korjaamassa mitään esillenostettua ongelmaa kuitenkaan, kunhan vaan leukaansa loksuttavat ja pisteitä keräävät omaan pussiin. Politiikkaa, katsos - jokainen poliitikko kun tekee kaikkensa vain muutamaan asian tähden: päästäkseen valtaan, pysyäkseen vallassa ja kasvattaakseen valtaansa.

Kun siis kansaa koskevat asiat eivät kansaa juurikaan koske ja kansaa oikeasti koskevista asioista päättävät eivät kansastaan välitä, onko mitään sitten enää tehtävissä? On, paljonkin, mutta vanhan ja surkean kaavan toistaminen ei tässä kohtaa auta millään tavalla. Yksi näistä keinoista on kissan nostaminen pöydälle ja sen nurkassa kököttävän gorillan esiintuominen - kansalaisjournalismi epäkohtien esiintuomiseksi. Eihän se vielä yksistään toki riitä, mutta ongelmien tunnistaminen ja tunnustaminen on ainakin alkusoitto niiden korjaamiselle. Entä kuka niitä asioita korjaisi? Me, kaikki, yhdessä, ilman verta imeviä parasiitteja. Tekemällä "oikein" sen sijaan että "mitä käsketään"... kaikkien etu eikä harvan etu, menisikö siinä määritelmä "oikeasta"?


Muutos lähtee vain itsestä

Pienestä se lähtee. Yksi lopettaa voivottelun ja tekee yhdelle asialle jotain. Ehkä tämä rohkaisee toisen tekemään samoin itseään kiinnostavasta asiasta. Kolmas, neljäs, kymmenes, sadas... miksei myös tuhannes seuraa esimerkkiä? Jokainen voi tehdä politiikkaa, eli vaikuttamista kansalaisia koskeviin asioihin. Yksittäinen pienikin teko voi levitä laajalle kansan keskuudessa, kun tieto jaetaan keskuudessamme. Valtamedia ei näistä yksittäisistä teoista tule kiinnostumaan koska se sotii heidän omia tarkoitusperiään vastaan. Muutama itseään suoraselkäisenä poliitikkona pitävä voi näihin kansalaisaktivismi-asioihin tarttua, mutta siinä on aina vaarana että tarkoitus ei ole parantaa asioita vaan ratsastaa omaa etua ajatellen muiden hyveillä.

Jos yhteisiin asioihin vaikuttaminen kuulostaa liian vaativalta, voi aina keskittyä siihen oman tilanteen parantamiseen. Omasta terveydestä huolehtiminen, on se sitten fyysisen tai henkisen terveyden, auttaa kummasti jaksamaan. Kun ne omat asiat on saatu riittävälle tasolle, siitä saattaakin rohkaistua ja ryhtyä vaikuttamaan kaikkia koskeviin asioihin omista kokemuksista saaduilla opeilla? Pelastuuko esimerkiksi se maailma tai yhteiskunta kun noukkii vaikka yhden rikkinäisen pullon ojanpielestä? Ei, mutta se saattaa pelastaa yhden nelijalkaisen hengen. Pienistä teoista yksilötasolla se lähtee. Parasiittien tehtävä kun on ainoastaan imeä kaikki veri alamaisistaan... aivan kuten heitä käsketään tekemään.

Tulipa melkoinen sekoitus positiivista ja negatiivista kerrakseen tästä tekstistä? Uskon että näillä keinoilla asioita saataisiin parannettua ihan kaikille. Toivon että niin tulisi tapahtumaan mahdollisimman pian, mutta pelkään että asiat ovat valtaosalla vielä ihan liian hyvin, että otettaisiin härkää sarvista ennen kuin se katastrofi on omalla takapihalla asti. Muutama valonpilkahdus on kuitenkin jo tullut vastaan ja siitä se leviää kaikkialle. Kyllä, niin tulee käymään. Koska? - se on sitten aivan toinen asia. Miten on, korjataanko maailma ja luodaan uusi ilman parasiitteja?

Tuesday, May 22, 2018

Kasvoton vihollinen


Taistelu tuulimyllyjä vastaan?

Suurin ongelma kasvottoman vihollisen taistelussa on se, ettei sitä voi mennä pyyhkimään turpaan vaikka kuinka tekee mieli. Siis että mikä kasvoton vihollinen? Moni eri aate taistelee kasvotonta vihollista vastaan, joka saatetaan pystyä kuvaamaan todella tarkasti mutta sille ei silti kyetä antamaan kasvoja, eli jotain mihin sen kaiken vihan tai toki rakkaudenkin pystyy purkamaan. Vasemmisto taistelee oikeistoa vastaan ja päinvastoin, mutta vasta kun sille vastapuolelle saadaan kasvot, sitä voidaan kunnolla vastustaa - siksi politiikka sopiikin niin monelle kun aina löytyy kasvot sille puhuvalle päälle jota vastapuoli käyttää haitallisen aatteensa levittämiseen. Ihmistä on niin paljon helpompaa vihata kuin kasvotonta vihollista. Mutta usein se asian henkilöityminen yhteen (tai useampaan) kohteeseen vie itse aatetta aivan metsään.

Jos taas ei puhuta pelkistä aatteista vaan laajennetaan asiaa hieman toisaalle, voidaan tutkia kasvotonta vihollista kuten jokin salaseura. Lukemattomia eri ryhmittymiä, jotka toimivat piilossa valtaväestöltä mutta silti vaikuttavat lähes kaikkien elämään toimillaan. Nämä kasvottomat viholliset ovat todellisia uhkia, mutta niiden vastustaminen on tahallaan tehty mahdollisimman hankalaksi. Muutama esiin nostettu puhuva pää, esimerkiksi poliitikko, on vain harhautus vieden huomion toisaalle, johonkin "turvalliseen" kohteeseen. EUn tai vaikkapa Suomen kärkipoliitikkoja vihataan täydestä sydämestä ja haukutaan, vaikka he ovat vain vallan välikappale ja tikkataulu kansan vihalle. Onko näissä puhuvissa päissä sitten syytä vihata ja moittia? Toki, jos he eivät tekisi työtä käskettyä vaan paljastaisivat omat herransa, ei ongelmaa ehkä olisi lainkaan. Tosin todennäköisempää olisi, että heidät oltaisiin vaihdettu jo kauan ennen kuin he edes saattoivat ajatella herrojensa pettämistä.

Nämä vallassa olevat kasvottomat ovat kuitenkin mestareita luomaan median avulla kasvot mille tahansa täysin epämääräisellekin (usein keinotekoisesti luodulle) viholliselle - kasvot jota kansan tulee vihata tai sääliä. Ilmastonmuutos on tästä hyvä esimerkki. Mitään muuta ei ole saatu vuosien aikana tehtyä, kuin lukemattomia dokumentteja ja promokuvia kärsivistä ihmisistä ja eläimistä. Puheet on suuria ja rahaa palaa, mutta mitään ei oikeasti tehdä asian hyväksi. Asian pahaksi taas tehdään jatkuvasti, kun ihmisiä neuvotaan kuluttamaan ja maksamaan sitten syntisestä toimestaan entistä enemmän veroja. Kuka sen kertoo? Kaunis puhuva pää joka tekee työtä käskettyä, esittäen niitä "uhreja" kansalle kuin se kaikki olisi tavallisen tallaajan syytä, antaen näin kasvottomalle viholliselle vihattava kohde - peilikuva ihmisestä itsestään. Syy on tosin aivan muualla...


Kasvojen antaminen

Entä jos joku sitten menee tekemään sen virheen, että kaivaa sieltä verhojen takaa esille ne kasvot jotka oikeasti on ongelman aiheuttaneet? Riippuu paljolti siitä, kuinka ison kalan on sattunut löytämään. Pieniä sinttejä, kuten paikallispoliitikkoja tai joidenkin pikkufirmojen pomoja saa raahata suupielestä kansan nähtäville aika vapaasti. Jopa valtamedia saattaa liittyä lynkkaukseen, etenkin jos sillä saadaan riittävä skandaali nostettua esiin ilman että ne isot kalat häiriintyvät. Näitä "suuria skandaaleja" media toki etsii välistä itsekin, jos joku sintti on kasvanut liian suureksi vaarantaen isompien leikin. Nyrkkisääntönä on hyvä muistaa, että jos valtamedia asiasta puhuu, se tehdään tarkoin harkituista syistä eikä mitään oikeasti valtaa uhkaavaa asiaa tulla esimerkiksi Ylenannosta näkemään. Päinvastoin - valtamedian puolesta/vastaan kun kääntää päälaelleen, ollaan usein lähempänä totuutta.

Mutta joskus aina löytyy rehellisiä, hyviä, ihmisiä, jotka ovat törmänneet siihen oikeaan suhmurointiin ja tuovat sen esille. Moisesta rehellisyydestä usein palkitaan kaatamalla kuormakaupalla paskaa niskaan, kaikkien kääntymisellä vastaan ja kohonneella itsemurhariskillä (virallisen kuolinsyyn mukaan). Suomessa näitä tapauksia on aniharvassa, mihin voi syynä toki olla se ettei täällä ole ihan niin suuria ja vaarallisia kaloja piilossa että ne edes voitaisiin paljastaa. Ainoastaan pikkusinttejä, eli poliitikkoja, Suomesta löytyy jahdattavaksi. Mutta kuka heitäkään edes jaksaa jahdata kun Suomalaiset poliitikot tekevät kiltisti mitä käsketään ja kansa heidät palkitsee äänestämällä kerta toisensa jälkeen jatkoon?

Moni kuitenkin tarvitsee ne kasvot taisteltavaksi pelkän kasvottoman vihollisen sijasta. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska erävoittoa ei kasvottomasta juurikaan saa siinä kun jonkin näkyvän tahon kaatuminen palliltaan on selvä tulos omista toimista. Taisteluväsymys onkin monen kohtalona, joka lähtee näitä kasvottomia tuulimyllyjä haastamaan. Kauanko sitä jaksaakaan jostain suurestakin vaarasta puhua ja valistaa, kun juurikaan mitään näkyvää ei tapahdu? Ongelma onkin melkoinen kun pieniä sinttejä voi loputtomasti kellistää, mutta se ei juurikaan johda mihinkään suureen muutokseen ... ja niiden isojen kalojen lähelle ei edes pääse niin että saisi edes kerran kunnolla iskeä. Hankala paikka missä Usko helposti jättää, Toivo lähtee mutta Yrjö voi olla tulossa...


Mikä siis avuksi?

Jos tähän kysymykseen tietäisin vastauksen, olisi niin moni ongelma jo ratkaistu. Jokainen saakin omalla kohdallaan funtsia, miten niitä kasvottomia pahoja vastaan voidaan parhaiten taistella? Yksi keino mikä ainakin osittain toimii on se, että antaa pirujen olla keskenään ja keskittyy vain siihen omaan elämäänsä ja koettaa tehdä siitä niin hyvän kuin ikinä pystyykään. Jos ei muuta niin saa sillä ainakin muut kateelliseksi kun hymy on omalla naamalla kun muilla menee päin helvettiä? Mutta jos ensin korjaisi oman elämänsä ja sitten auttaisi naapuriaan joka sitten auttaisi naapuriaan... leviäisikö se läpi koko maan?

Entä korjaantuisiko se maailma jos onnistuisimme valistamaan kaikkia niistä piruista kaiken takana? Tai jos lopetettaisiin voivottelu ja korjattaisiin epäkohtia yhtä kerrallaan ja pikkuhiljaa? En osaa sanoa, mutta se on melkoisen varmaa että jos mitään ei tehdä, nämä nykyiset ja tulevat "päättäjät" ajavat maamme niin syvälle suohon, että sieltä ei nousta ilman veren vuodatusta. Tosin näyttääkin siltä että siihen suuntaan halutaan asioita muutenkin ajaa? Ei vaan ihan heti uskoisi ihmisen olevan kehittynein olento maan päällä jos ainut keino ratkaista ongelmat on käyttää väkivaltaa...

Miten sinä lähtisit asioita korjaamaan, vai onko kaikki vaan ihan okei ja muutosta ei edes tarvita? Moni kuvittelee asioiden korjaantuvan sillä, että se oma puolue pääsee suurimmaksi porukaksi seuraavissa tai sitä seuraavissa vaaleissa. Tätä nyt on kokeiltu kohtuullisen monta kertaa eikä se vielä ole tainnut kertaakaan toimia? Tosin tätä äänestämisen pyhää lehmää ja "demokratiaa" ei yleensä suvaita kritisoitavan, joten juuri sen takia sitä kritisoinkin. Ne kasvottomat tahot sielä poliittisten puhuvien päiden takana on se ongelma, marionettien vaihto ei siihen auta pätkääkään. Seuraavaksi suosittelenkin tähän kevyeen kenttävitututukseen itselleni ja muille mennä haukkaamaan happea raikkaaseen ulkoilmaan...

Friday, May 18, 2018

Miten tappaa sananvapaus?


Helposti, näköjään... mutta alustetaan asiaa hieman

Seuraava teksti tullee järkyttämään ja/tai suututtamaan useaa ismiinsä jämähtänyttä, joten jos uskot oman ismisi olevan juuri se "oikeamielinen ja hyvä uskomusjärjestelmä", en voi suositella seuraavaa pohdintoa juuri sinulle. Sananvapaus joko on tai ei ole. Suomessa sitä ei ole ja valtaa pitävät haluavat asian niin säilyvän. Työkaluja tähän heillä on useita, joihin tässä nyt tullaan hieman tarkemmin perehtymään. Lehdistönvapaus Suomessa toki on, eli jokainen toimittelija saa vapaasti julkaista ennakolta määrättyjä mielipiteitä omassa mediassaan. Vapauttahan sekin on, jokainen kun voi vapaasti vaihtaa mediaa, eikös?

Perustuslaki sanoo asiasta seuraavasti: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia." - Ennakkosensuuria ei saa tehdä, jälkeenpäin saa vapaasti rangaista. Tämä ei toki kansalaisen näkökulmasta ole sananvapautta, mutta semmoisena asiaa myydään. Mutta ongelmaksi vallassa oleville onkin se, että ihan kaikesta ei voida rangaista, joten asia vaati korjauksen. Voisikin sanoa että korjaus itsessään oli varsin nerokas... silleen "evil genius" tyyliin nerokas.

Yleinen asenne on siihen suuntaan, että vasemmisto saa sanoa mitä haluaa ja oikeisto vaimennetaan. Käytännössä ero ei ole niinkään oikeisto vs. vasemmisto vaan globalistit vastaan lokalistit, missä lokalistit vaimennetaan keinolla millä hyvänsä. Tästä ilmiöstä kirjoitin aikasemmin pohdinnossa "Sananvapaus ja Sananvastuu". Mutta jotain jäi puuttumaan, joten asia vaati tarkempaa kaivelua. Sananvapauden puolesta pidetty mielenosoitus tässä hiljattain oli kuitenkin se kriittinen kohta itselle, missä tuli melkoinen herätys, pettymys ja samalla halolla omaan otsaan. Niin tietysti, miksen jo ennemmin tuota huomannut?


Assosiaation harha

Koska ja missä sananvapautta on rajuimmin rajattu tähän mennessä? Propagandan mukaan natsien kirjanpolttajaiset on ehkä se suurin yksittäinen ja ikoninen tapahtuma. Siis natsit = sananvapautta vastaan. Mutta kenen sananvapautta rajoitetaan? Oikeiston, äärioikeiston, eli persujen = natsien, jos propagandaan uskoo. Ja kuka rajoittaa? Äärivasemmisto, eli sosialistit, eli natsit (kansallissosialistit, jos jollain mennyt ohi tämä nimen alkuperä) aivan kuten alkuperäisessä mielleyhtymässä. Mutta vasemmisto ei ole natseja koskaan ollutkaan vaan he ovat antifasisteja eli natseja vastaan, joten äärioikeisto sananvapaudesta puhuessaan haluavatkin oikeasti rajoittaa sananvapautta joten heidät tulisi vaimentaa eli sananvapaus viedä pois. Eli molemmat puolet pitävät vastustajiaan fasisteina ja natseina, jotka haluavat rajoittaa sananvapautta, samalla kun ovat itse sananvapauden puolella. Logiikka? Turhaa...

Tavalliselle tallaajalle tilanne esitetäänkin näin: kansallismielisyys = sananvapauden puolesta puhujat = natseja = hyvän ihmisen kuuluu vastustaa. Kun kansallismielisyys halutaan joka tahon suunnalta linkittää sananvapauteen, saadaan mielleyhtymä siitä että sananvapaus on se jokin mörkö, jota pitää rajoittaa koska "vihapuhe" ja "sananvastuu", vaikkei kumpaakaan oikeastaan ole. Kun sananvapauden puolesta olevassa mielenosoituksessa aletaan saarnaamaan kansallismielisyyttä, ei kenelläkään ole epäselvää että nämä kaksi ovat sama asia, vaikkei olekaan niin millään tavalla. Kyllä, kansallismielisten sananvapautta rajoitetaan jatkuvasti ja vasemmisto hurraa asialle, mutta tällöin olemme myös juuri siinä kohdassa kun sananvapautta tapetaan.

Onkin vaikea keksiä mitään sen myrkyllisempää sananvapaudelle, joka oikeasti on ihmisoikeus, kuin se, että sananvapaus yhdistetään mihin tahansa ismiin. Kyllä, itsekin olen astunut huomaamattani tähän miinaan, minkä globalistit ovat kaikille asettaneet. Vapaalla sanalla ja vapaalla keskustelulla voitaisiin asiat oikeasti ratkaista, mutta sitä ei haluta. Siksi sananvapaus on poljettu maahan yhdistämällä sen kannattajat aina juuri sillä hetkellä valittuun viholliseen, joka tällä kertaa sattuu olemaan kansallismieliset. Ja näin sitä oppositiota kontrolloidaan, samalla kun valeoppositio eli KAIKKI eduskunnassa oppositiossa olevat puolueet osaa kannattajansa ohjata vastustamaan omaa etuaan eli olemaan hiljaa kun herrat puhuu.


Oikeus puhua ja olla kuuntelematta

Sananvapauteen kuuluu jokaisen oikeus kertoa oma mielipide asiasta kuin asiasta. Ja mikä nykyään niin monelle tulee yllätyksenä, on jokaisella myös oikeus olla kuuntelematta toisen mielipidettä. Jos ei kelpaa niin ei sitä ole pakko kuunnella tahi uskoa mitä se toinen sanoo. Ei tätäkään mietintöä tarvitse uskoa, mutta siihen vapauteen kuuluu myös olla samaa mieltä joko osittain tai kokonaan. Se on sitä vapautta, kun jokainen saa kantansa kertoa ja ne asiat mitkä saavat sitten kannatusta ohjaavat jopa kokonaisten kansojen toimia. Mutta aina kun jokin ääni vaimennetaan, se on satavarma merkki että nyt joku koittaa huijata. Siksi median vaikeneminen tietyistä asioista on juuri sitä propagandaa, eli sananvapauden myrkkyä.

Otetaampa esimerkki yhdestä viimeaikaisesta uutisesta, missä varoiteltiin taas vaihteeksi punkkien levittämistä taudeista. Rokottaminen on kallista eikä niinkään tehokasta, joten ongelman hoitamiseksi ehdotettiin kauriiden ruokintapisteisiin asennettavia punkkimyrkkytötteröitä. Kun kauris käy syömässä, osa sen turkissa olevistä punkeista kuolevat ja useamman punkkisukupolven jälkeen punkkeja ei ole enää kuin murto-osa. Vapaa sana kun otetaan mukaan, niin mukaan saadaan: mitä siitä muuta seuraa kuin että punkit kuolevat? Myrkytämmekö vesistöt? Myrkytämmekö muita eliöitä? Entäs ne punkkien oikeudet? Ihminen ollessaan kaiken herra, hän saa päättää alempien olentojen kohtalosta? Pitäisikö punkkien kantaa edes kuunnella? ... kuulostaako tutulta?

Jännä juttu tuo sananvapaus. Yhdenkin äänen vaimentaminen voi johtaa koko ihmiskunnan tuhoon. Asioista saa ja pitääkin olla eri mieltä ja keskustelemalla asiat voi halutessaan selvittää. Pakko asioita ei tietenkään ole selvittää vaan ne voidaan jättää silleensä, odottamaan seuraavaa räjähdystä ja paskamyrskyä. Sekin on vapautta, että pitää toista jonakin hulluna eriävän mielipiteen vuoksi. Mutta asia voi myös eskaloitua ja johtaa jälleen vaikka siihen ihmiskunnan tuhoon. Jokainen kanta ja mielipide on kuitenkin tärkeä, koska kukaan ei voi kaikkia näkökantoja tuosta vaan huomata. Vasta kun on kuullut mitä muilla on sanottavaa, voi niitä muiden mielipiteitä arvottaa omaan näkemykseensä sopivaksi. Eri mieltäkin voi olla keskustelun jälkeen... kuulemma. Onko näin vai onko näin? Vai jotain ihan muuta, siinäpä funtsittavaa ihan jokaiselle.

Sunday, May 13, 2018

"Mahtavin harhautus..."

... missä paholainen onnistui ...

... oli uskotella maailmalle että häntä ei ole olemassa. (Vapaa käännös lauseesta: "The greatest trick the Devil ever pulled was convincing the world he didn’t exist." - elokuvasta “The Usual Suspects” vuodelta 1995.) Mutta nyt ei puhuta mistään uskonnollisesta tai muuten kuvitteellisesta tahi oikeasta olennosta vaan "pahasta" maan päällä. Niin siis mistä? Nyt puhutaan tahoista, jotka tekevät mitä tahansa saadakseen lisää rahaa ja valtaa kaikkien muiden kustannuksella. "Oiligarkit" kuuluvat hyvin tähän ryhmään, mutta pienempiä, samoin kuin suurempiakin "pahoja" kantaa maa päällään. Paitsi että jos mediaa on uskominen, se on vain salaliittoteoriaa. Ja se on juuri jutun ydin.

Sattumateoreetikolle salaliittoja ei ole olemassakaan, vaikka suuri osa asioista tapahtuukin piilossa kaikkien nähtävillä ja hiljaisella hyväksynnällä. Ei siinä, ihmiset ovat olleet kautta aikojen loistavia kusettamaan toisia omaksi edukseen, eli ilmiö sinällään ole mikään uusi. Mutta globalisaation myötä vallanhalu kasvoi ja samalla ensimmäistä(?) kertaa ihmisen historiassa täysi maailman hallinta pienen porukan ohjaamana on mahdollinen... eikä vain mahdollinen vaan todellisuutta. Hallitsevatko nämä tahot sitten kaikkea ja kaikkia? Ei... vielä, mutta yritys on melkoinen.

On se sitten jokin kotimainen suhmuroiva poliitikonrääpäle tai joku miljardikirstunsa kannella istuva Soros ja kumppanit, heitä kuitenkin yhdistää muutama asia. He ainakin luulevat olevansa koskemattomia, koska media on heidän hallussaan ja kansa uskoo mitä media kertoo. He kuvittelevat, että hallitsemalla väkivaltamonopolia kansa ei tule nousemaan heitä vastaan. Usein he myös uskovat, että he ovat oikeutettuja johtamaan kansoja omien halujensa mukaan. Mutta ennen kaikkea, he kaikki surffaavat yhden, täydellisesti onnistuneen, propagandatempauksen siivellä. Nykyaikana kun internetin välityksellä lähes kaikki tieto olisi lähes jokaisen saavutettavissa, luulisi että kaikki olisi jo paljastunut... mutta niin ei ole. Siispä mikä oli tämä...


Onnistunein propagandakampanja, koskaan?

Osa saattaa jo tunnistaa mistä on kyse, jos mainitaan: "Executive Order 11130 of November 29, 1963". Tuttavallisemmin "Warren Commission", eli tämä surullisenkuuluisa JFK salamurhan virallinen selvitys. Ei, itse selvitys ei ole se mistä puhutaan, vaan sen mukana tullut, CIAn median kanssa organisoima, ehkäpä se tähän päivään mennessä parhaiten koskaan onnistunut propagandakampanja. Siis se, missä termi "salaliittoteoreetikko" sai vielä nykyäänkin vahvasti käytössä olevan iskuvoimansa. Mikä se totuus JFK salamurhassa onkaan, sitä ei ehkä tulla koskaan tietämään, mutta kaikki sitä (ja kaikkea muuta) virallista totuutta koskaan kyseenalaistaneet saivat lähes pysyvän leiman otsaansa... "Hullu salaliittoteoreetikko".

Termi sai nopeasti merkityksensä, eli kutsumalla toista salaliittoteoreetikoksi leimaat KAIKKI vastapuolen koskaan, missään, sanomat ja kannattamat asiat mielipuoliseksi hörhöilyksi niiltä osin kun satut olemaan eri mieltä asioista. Mitään ei tarvitse selittää tahi perustella, pelkkä salaliitosta mainitseminen kertoo jo kaiken. Älyllinen laiskuus kunniaan, asioista selvän ottaminen ei ole muodikasta - riittää että katsoo illan uutiset televisiosta niin osaa tunnistaa kaikki salaliittoteoreetikot välittömästi: he eivät ole samaa mieltä kuin tuttu ja turvallinen TVssä esiintyvä puhuva pää. Natsikortti vielä siihen päälle niin vastapuoli on kokonaan servattu, ilman yhtäkään perustelua, todistetta tai edes auttavaa argumentointia omalle kannalle. Omaa kantaa ei edes tarvita, vastapuoli kun kerran on täysin hullu.

Kun joskus kauan sitten, eli ennen vuotta 1963, salaliittojen olemassaolo tiedettiin, myönnettiin ja niille koetettiin löytää todisteet ja lopulta paljastaa, CIAn kampanjan jälkeen on maailma muuttunut. Katsotaan televisiosta miten asia meille kerrotaan ja kaikkea sitä vastaan puhuvaa epäillään kuin ne olisivat entisaikojen salaliittoja. Uutena ilmiönä nettiaikana on koetettu lanseerata trolli-leimaa, mutta nykyajan valtamedian toimittelijoilta puuttuu se auktoriteetti saada termi uppoamaan yhtä tehokkaasti kuin salaliittoteoreetikko aikoinaan iski. Trolli-leimalla on kuitenkin täsmälleen sama tarkoitus - vastustajan leimaaminen ja kaiken sanotun hylkääminen suoralta kädeltä ja ilman yhtäkään argumenttia. Toki salaliittoteoreetikoksi on paha toista leimata, kun televisiosta näytetään tykkitulta ja ohjusiskuja - kaikki sen näkee että niin tapahtuu, mutta asiaa väärin tulkitsevat ovat trolleja. Rauhan ohjuksia ja demokratian levittämistä ei parane arvostella...


Järjen käyttö takaisin?

Kun katsoo kuinka usein valtamedia jää kiinni valehtelusta ja tiedon vääristelystä, voisi kuvitella että ihmisistä olisi tullut jo hieman epäilevämpiä virallista totuutta kohtaan. Käytännössä tilanne taitaa olla päinvastainen, ainakin niiden osalta jotka luulevat jo tietävänsä totuuden. Ja tässä ehkä koko jutun juoni piilee - aina kun luulee tietävänsä miten asia on, ei sitä edes ajattele kyseenalaistavansa. Jos edes joskus hieman epäilee omaa kantaansa, ollaan jo paremmalla pohjalla... Tämä pätee tietysti jokaiseen mahdolliseen kantaan. Ainut mihin voikin luottaa on se, että valtamedia kertoo uutisista tarkasti valitun version.

Epätietoisuudessa eläminen on monelle kelpaamaton vaihtoehto, joten omaksi kannaksi valitaan helposti se yleinen mielipide, jonka valtamedia kertoo. Koska eihän sielä taustalla voi kertakaikkiaan olla mitään suuria voimia jotka voisivat vaikuttaa lähes kaikkeen? Ja siksi kyseessä onkin se mahtavin harhautus, tähän päivään mennessä. Takapiruja ei ole, kaikki on selvästi näkyvillä ja juuri kuten media kertoo - mutta kenen media, millä motivaatiolla ja uskomuksella? Osa selvistä suhmuroinneista kun jätetään avoimesti ja päivänselvästi kaikkien nähtäville niin, että niistä huomaa että jokin mättää. Sitten vain syytetään valittua tahoa ongelmasta...

Mutta hitostako minä tiedän miten asiat oikeasti ovat. En edes kuvittele tietäväni monesta asiasta edes sen vertaa että osaisin niihin ottaa kantaa. Joistain asioista uskon tietäväni tarpeeksi, että osaan ottaa kantaa ja kertoa oman mielipiteeni perustuen niihin tietoihin mihin olen törmännyt syystä tai toisesta. Tietoja ja uskomuksia korjataankin matkan varrella lukemattomia kertoja... Siksi, älä usko mitä sanon - tutki mitä sanon. Uskoisin, että tänään on muuten äitienpäivä... joten kovasti onnitteluja äideille, etenkin omalle.