perjantai 2. marraskuuta 2018

Kapitalismin kyynel


Pisaramalli

Täydellinen, vapaa markkinatalous, on ihanne ja utopistinen ajatelma maailmasta, missä markkinat ratkaisevat kaikki ongelmat eriarvoisuudesta. Kaikilla on yhtä hyvät mahdollisuudet päästä huipulle missä voittajat omistavat kaiken mahdollisen. Täysi järjestelmän nollaus olisi kuitenkin tehtävä ensiksi, koska nykyinen järjestelmä on niin pahasti vinoutunut, mutta sen jälkeen markkinat hoitavat itse itsensä... ainakin melkein. Ensimmäisenä ongelmana tulee vastaan kapitalismin ja demokratian yhteensopimattomuus, mikä monelle tavalliselle tallaajalle tulee sekä suurena yllätyksenä, kuin myös modernille valaistuneelle ihmiselle mahdottomuutena, koska demokratia on se ylin aate sivistyneessä maailmassa. Mutta unohdetaan nyt tuo pikkuvika ja tutkitaan mihin "puhdas kapitalismi" johtaakaan.

Syy miksi kutsun tätä teoriaa pisaramalliksi, siis kapitalismin kyyneleeksi, on se, että lähtökohdiltaan kapitalismi tulee johtamaan parhaassa tapauksessa yhteiskuntarakenteeseen, joka on muodoltaan pisaran muotoinen. Huipulla on hyvin harva ja kärjessä vain yksi, keskiluokka on paksu ja alin kasti taas kapenee muttei muodosta samanlaista piikkiä kuin huippu. Kilpailu ja voiton maksimointi on kapitalismissa koko juju, mikä utopistisen teorian mukaan johtaa tasa-arvoon, mutta käytännössä kun siihen lisätään ihminen mukaan, saavutetaan jotain aivan muuta kuin tasa-arvo. Saadaan pisara, jossa huipulla ovat ahneimmat ja röyhkeimmät, usein siis psykopaatit ja sosiopaatit, mutta rajattoman kasvun aikana keskiluokalle valuu riittävästi että heilläkin menee hyvin. Alimpaan luokkaan joutuvat heikot ja sairaat, jotka eivät pysy kisassa mukana.

Pisaran alin kohta on siis se, missä ihmisellä ei ole yhtään mitään. Siitä kun hieman kohotaan ylöspäin, joukko jolla on edes hitusen on hieman suurempi kuin nollissa olevat. Keskiluokka on mallissa runsaslukuisin ja huippua kohti määrä radikaalisti pienenee. Omaisuus taas jakautuu niin, että rikkain 10% omistaa noin kolmanneksen kaikesta ja keskiluokka omistaa puolet. Suurella osalla ihmisistä siis menee ihan hyvin, mutta kuten aina, osa tippuu kärryiltä ja jää nollille. Tätä varten keksittiinkin mukaan ottaa säännöstelyä ja varojen tasaamista, mikä yhdessä rajattoman kasvun mahdottomuuden vuoksi sotkeekin koko homman ihan täydellisesti.


Pisarasta pyramidiksi

Koska rajaton kasvu on rajallisessa maailmassa mahdottomuus, se jo yksistään tuomitsee tämän vapaan markkinatalouden utopian tuhoonsa. Rajallisessa ympäristössä pisara muuttuu pyramidiksi, jossa keskiluokasta entistä useampi valuu alimpaan kastiin. Kilpailussa hyvin pärjäävät kykenevät käyttämään kerryttämäänsä varallisuutta tekemään kilpailusta epäreilumpaa muille ja helpompaa itselle. Kuihtuva keskiluokka joutuu entistä ahtaammalle kilpailun kiristyessä, mutta silti suurimmalla osalla menee ihan hyvin. Sotien jälkeen elimme jokusen vuosikymmenen aikaa, jolloin pyramidi oli vielä lähellä pisaraa - talous kukoisti ja kasvoi räjähdysmäisesti. Kasvu alkoi kuitenkin hidastumaan ja väestörakenne varallisuudessa alkoi muistuttaa pyramidia, tosin köyhin luokka oli hienosti piilossa kuten ennenkin kehitysmaissa ja omien siltojen alla.

Kun rajallisen kasvun kaveriksi otetaan korruptoitunut järjestelmä ja ylhäältä kaikille saneltavat säännöt, päästään pyramidista lähemmäksi Eiffel-tornin muotoa. Huippu on korkealla kaukana rahvaasta ja vain terävä piikki. Keskiluokka on kutistunut ja vain pohjalla on tilaa kaikille. Miten näin pääsikään käymään? Samat rikkaat, jotka kilpailusta hyötyneenä onnistuivat järjestelmän pakottamaan pyramidiksi, voivat sääntöjä sanelemalla puristaa pienet ja keskisuuret pelurit pois päiviltä. Tämä on juuri se tilanne mistä saamme Suomessakin nauttia - "demokratialla" puristetaan eliitti kauaksi rahvaasta ja keskiluokkaa rangaistaan säännöillä kunnes suostuvat luovuttamaan.

Takaisin pisaraan ei tästä olekaan enää mahdollista palata ja huipun etäisyys muista kasvaakin nopeammin kuin koskaan ennen. Korkein kymmenes omistaa jo nyt yli puolet kaikesta ja tällä menolla omistavien määrä pienenee samalla kun omaisuuden määrä kasvaa. Tarkoituksena olisi siis päästä tilaan, missä 1% omistaa vähintään 90% kaikesta. Siihen päästäneen alle sadassa vuodessa, jos nykyisen menon annetaan jatkua. Se olisi sitten lähellä puhtainta kapitalismia, mikä sopii hyvin nykyiseen kakotopiaan. Siinäpä sitä hienosti "oikeisto" ja "vasemmisto" löivätkin hynttyyt yhteen...


Neoliberalismin unelma

Yhtä väärin kuin kutsua tätä Suomen järjestelmää kommunismiksi saatikka sosialismiksi olisi kutsua sitä kapitalismiksi. Marxis-Leninistinen kommunismi sekoitettuna kapitalismiin, siis neoliberalismi, kuvailee jo hieman paremmin tätä kleptokratiaa. Taloustieteilijät tuntuvat hehkuttavan kapitalismin ilosanomaa, samalla kun hallitus ruuvaa järjettömiä sääntöjä muka kilpailua tasaamaan. Lopputulos on kuitenkin selvä - varakkain 1% hyötyy, kaikki muut kärsivät. Media keskittää huomion oikeiston ja vasemmiston kahnaukseen, kertomatta että molemmat puolet ajavat täsmälleen samaa politiikkaa eliitin eduksi.

Mikä siis lääkkeeksi? Ensin pitää ongelma löytää ja tunnistaa, että sille voi jotain tehdä. Uuskieli on yksi suuri osa tätä ongelmaa - asioista ei voida enää puhua. Sananvapaus, eli tietystä asioista ei saa puhua on toinen suuri ongelma. Yksipuoluejärjestelmä valeoppositioineen on ongelmalistalla suhteellisen alhaalla, mutta sekin pitäisi korjata ennen kuin valta saataisiin takaisin kansalle, mille se perustuslainkin mukaan kuuluisi. Mitä muuta pitäisikään korjata? Valtaapitävät eivät halua että ongelmista puhutaan, ellei ne mainitut ongelmat ole median esiin nostamia ja sallittuja purnauksen aiheita.

Kapitalismi ja Marxis-Leninistinen kommunismi (NL näin esimerkkinä) ovat molemmat malliesimerkkejä miten kansakunta saadaan tuhottua hymyssä suin. Yhdistämällä nämä kaksi tuhoisaa ajatusta saadaan jotain vielä enemmän kurjuutta aiheuttavaa, siis neoliberalismi eli Eurostoliiton ihannemalli mitä Suomikin toistaa käskettynä. Vaihtoehtojakin olisi, mutta niistä vissiin pitäisi olla hyssykkää - kuten vaikkapa... radikaali demokratia? Kun sanat vaihtuvat säilään, on peli menetetty. Onko siis ihme, että väkivaltaan jopa yllytetään monelta taholta? Ratkaisu ongelmaan kun on poliisivaltio, mistä alkusoittona on tuleva urkintalaki. Liittovaltio, GCM-sopimus ja mitä kaikkea sielä lähitulevaisuudessa sitten odottaakaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti