maanantai 8. lokakuuta 2018

M.Y.O.B.


"Demokratia"

Demokratian evoluutiosta, väärinäänestämisestä ja yleisesti Suomen "demokratiasta" olen kirjoittanut useasti ennenkin, mutta nähdäkseni näin tärkeästä asiasta ei voi liikaa kirjoittaa koska olisi ensiarvoisen tärkeää meidän kaikkien kannalta että järjestelmämme korjattaisiin välittömästi. Sen sijaan että keskityttäisiin oikeisiin ongelmiin kuten demokratian, eli kansanvallan, puutteeseen, keskittyvät lähes poikkeuksetta kaikki yhteiskunnalliset keskustelut ongelmiin joita ei edes olisi jos valta olisi ollut kansalla alusta lähtien. Sattumaa tämä ei tietenkään ole, koska jos kansa huomaisi kuinka pahasti heitä kustaan silmään, siinä saattaisi yksi jos toinenkin suuttua pahemman kerran. Toki tätä suuttumista vallanpitäjämme odottavatkin, koska he osaavat helposti ja tehokkaasti vaimentaa suuttumuksessa riehuvan kansalaisen - rautoihin ja putkaan.

Suomen "demokratia", eli parlamentaarinen ja edustuksellinen demokratia ei voisi oikeastaan paljoa kauemmaksi ajautua kansanvallasta, että sitä voitaisiin vielä kutsua demokratiaksi. Kansalla ei ole mitään päätäntävaltaa asioihin, mutta he voivat äänestämällä vaikuttaa siihen minkä väriseen takkiin se seuraava roisto, joka rahat kansaltaan varastaa, oikeen pukeutuukaan. Eduskuntavaaleissa ääni menee ensisijaisesti puolueelle, toiseksi vasta edustajalle, mutta kumpikaan ei ole millään tavalla edes etäisesti tilivelvollinen äänestäjälleen. Tai no, jos tarkkoja ollaan, menee se ääni ensisijaisesti tälle järjestelmälle, koska äänestämällä sanot "kyllä" tälle käytössä olevalle tavalle jakaa se valta eduskunnassa. Demokratiaa se ei tosin enää ole...

Mutta jos saataisiin juuri oikeat ihmiset sinne eduskuntaan ja he sitten tekisivät oikeita päätöksiä? Toki, se hieman korjaisi ongelmaa, mutta kun se sama täytyisi toistaa kerta toisensa jälkeen ja onnistua pitämään ihan jokainen "väärä" ihminen ulkopuolella. Olisiko tämä sitten todennäköinen tapahtuma? Jos ajatellaan että reilut 100 vuotta tätä nykyistä järjestelmää on hienosäädetty niin, että kansa kuvittelee suurilta osin olevansa vallassa ja kaikki on hyvin, päästäisikö tämä järjestelmä muutamaa hajanaista "hyvää" ihmistä lukuunottamatta koskaan sinne vallan kahvaan kiinni? Media kuitenkin määrää mitä ihmiset tietävät ja mistä he puhuvat, joten kuinka mahdollisena pidät tapahtumaa että esimerkiksi Yle kertoisi rehellisesti kuka milläkin agendalla eduskuntaan pyrkii? Saatikka että kuinka moni edustaja rehellisesti kertoisi kantansa... tai pysyisi kiinni lupauksissaan?


Radikaali demokratia

Radikaalilla demokratialla tarkoitetaan Wikipedian mukaan tämmöistä: "Radikaali demokratia perustuu idealle, että yhteiskunnassa on olemassa hierarkkisia ja painostavia valtasuhteita. Demokratian tehtävä on näiden suhteiden saattaminen näkyville ja niiden haastaminen sallimalla erilaisuus, mielipide-erot ja vastakohtaisuus päätöksentekoprosessissa." Kuvaus on aika hyvä, mutta siitä saa helposti kuvan että se on jotain neovasemmiston hömpötystä tasa-arvojen ja yhdenvertaisuuden pelleilyssä. Radikaalilla demokratialla kuitenkin tarkoitetaan paluuta demokratian juurille, eli kansanvaltaan. Laclau ja Mouffe taisivat kirjoittaa asiasta tällä nimellä ensimmäisen kerran 1985 kirjassaan "Hegemony and Socialist Strategy". Itse en ole vielä ehtinyt tätä alkuteosta lukemaan, mutta sen pohjalta kehitetyt mallit kuulostavat lupaavilta.

Äkkiseltään katsoen jokaisen oikeistolaisena itseään pitävän olisi moista vastustettava henkeen ja vereen, samalla kun vasemmistolaisten pitäisi olla asiaa tuputtamassa ovista ja ikkunoista kansalle. Vähemmän yllättävästi Suomen "demokraattiset" päättäjät ovat kaikki yhdessä tuumin vastustamassa mitä tahansa muutosta joka veisi heiltä vallan - kuka sitä maatamme oikeen johtaakaan, kansa vai poliitikot? Ajatus siitä että kansalaiset saisivat itse päättää asioistaan ja olisivat myös itse vastuussa päätöksistään kuulostaakin monen korvaan oudolta. Paljon turvallisempaa kun antaa vastuun muille niin ei ole vastuussa omista töppäilyistään, eikös?

Toimiakseen edes auttavasti, tarvitsee radikaali demokratia radikaaleja muutoksia yhteiskunnassa. Koulutuksesta lähtien lähes kaikki osa-alueet olisi mietittävä uusiksi, koska enää ei olisi holhousvaltiota päättämässä kaikesta kansansa puolesta vaan jokainen olisi vastuussa itsestään. Ja kun jokainen olisi vastuussa itsestään, olisi ihmisten kanssakäyminen kovin erilaista. Yhteisenä pidettävät asiat olisivatkin päätettävissä niiden kesken joita ne koskevat, ei niin että ylhäällä sanellaan säännöt. Suomesta voisi tulla melkoisen monikulttuurinen maa jos kaikki yhteisöt saisivat päättää itse omista asioistaan - siihen moninaisuuteen ei tarvittaisi yhtäkään ulkopuolista sekaantumaan asioihin. Lait ja säännökset tulisi siinä samalla pistää kaikki uusiksi.


Huolehdi omista asioistasi

"Tarinaa vapaudesta" tekstin lukeneet saattoivatkin jo arvata mistä otsikko tekstille tuli - Mind Your Own Business, huolehdi omista asioistasi. Tämä periaate onkin suuressa osassa radikaalia demokratiaa. Jokainen tehköön mitä lystää, kunhan ei sekaannu toisten asioihin tahi elämiseen. Tästä tullaankin moisen idean haasteeseen - haluaako yhteiskunta vapautta? Vapautettu orja ei halua vapautta vaan päästä itse orjuuttajan paikalle - näin ainakin jotkut väittävät. Yhdessä sukupolvessa ei kovin suurta muutosta voi saada aikaiseksi moiseen suuntaan. Huonommaksi asiat voidaan tehdä silmänräpäyksessä, siitä voi käytännön esimerkkejä katsoa pelkästään lukemalla mitä kaikkea nykyhallitus on saanutkaan aikaan mm. urkintalakinsa sähellyksessä.

Montako sukupolvea siis tarvittaisiin korjaamaan nykyinen järjestelmä siihen kuntoon, että se voitaisiin nakata romukoppaan ja vaihtaa oikeasti demokraattiseen järjestelmään? Hitaasti hivuttamalla, sanoisin kymmenkunta sukupolvea, jos jokainen polvi olisi edeltäjäänsä hieman valaistuneempi ja kriittisempi nykyisenkaltaista kusetusta kohtaan. Mutta kulttuurievoluutio voi tehdä rajujakin loikkia, jolloin täysin uusi (uljas) maailma voitaisiin saada aikaiseksi jo muutamassa sukupolvessa. Ei tarvitsisi kun saada vallanpitäjät korvattua sillä sukupolvella, joka oppi ja ymmärsi kusetuksen vanhemmiltaan, jotka hekin jo ongelmaan havahtuivat mutteivät vielä ehtineet kaikkea korjata.

Utopistinen ajatus siis... mutta kuten kirjallisuudessa, kaikki mikä ei ole utopiaa on dystopiaa. Toki tällaista tekstiä voisi jokin taho pitää vallankumouksellisena ja uusien lakien varjolla usuttaa virkavallan perääni, joten lisätään tähän vielä että toimiakseen tuo radikaali demokratia toki vaatii myös enkelten ja yksisarvisten apua, koska eiväthän ihmiset voisi millään elää sovussa keskenään kun ovat eri mieltä joistain merkityksettömistä yksityiskohdista? Narri kiittää lukijoita, kumartaa ja poistuu taas takavasemmalle pohtimaan uusia asioita... ja haastaa jokaisen kanssafuntsijan etsimään ratkaisuja ongelmiimme voivottelun sijaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti