Joulupukki - yksi suurimmista salaliitoista

Salaliittoja, salaliittoja kaikkialla!

Hiljattain tuli vastaan Jonathan Pageaun (The symbolic world) kanavalla tuubassa varsin mielenkiintoista materiaalia salaliitoista ja salaliittoteorioista. Tämä teksti siis perustuu osittain hänen näkemykseensä, jonka kanssa huomasin olevani varsin samoilla linjoilla. Salaliittoa ja salaliittoteoreetikkoa pidetään nykyään lähinnä leimakirveenä ja keinona varmistaa, ettei tolkun ihminen vaan lähde tutkimaan asiaa yhtään tarkemmin, samalla kun netti on pullollaan julki tulleita ja vahvistettuja salalittoja. Salaliitto olisi siis määritelmänsä mukaan salassa tapahtuva useamman ihmisen liitto, jonka seurauksena tapahtuu juttuja jotka eivät kestä päivänvaloa. Teoreetikko taas henkilö, joka niitä sitten tutkii ja kehittää saatavilla olevien tietojen pohjalta teorioita asiasta. Kumpaakaan näistä määrityksestä ei media tietenkään käytä, vaan ne ovat mediassa lähinnä synonyymejä sanoille höpöhöpöä ja hullu hörhö. Kyllä, monet teoreetikot kehittelevät varsin korkealentoisia teorioita asioiden kulusta ja yleinen näkemys tuppaa olemaan se, että jossain norsunluutornissa joukko ihmisiä suunnittelee pahoja asioita ja heidän lakeijansa sitten toteuttavat niitä salassa. Voihan niinkin toki olla, mutta jokapäiväiset salaliitot ovat varsin toisenlaisia ja niissä on mukana lähes joka ikinen ihminen ainakin jossain välissä elämäänsä.

Aloitetaan siitä ehkäpä kaikista suurimmasta, johon lähes kaikki länsimaiset ihmiset osallistuvat ainakin jossain vaiheessa elämäänsä: Joulupukki. Tiedäthän, punanuttuinen mukava tyyppi, joka jakaa lahjoja lapsille. Valtaosa on siinä mukana, valtioita myöden. Ja mitä he tekevät? He valehtelevat lapsille, että pitää olla kiltti tai pukki ei tuo lahjoja! Valtiolliset toimijat toimittavat lasten kirjeet ”pukille”, joka sitten lähettää vastauksen takaisin. Kaikki toimii salassa, sen kerrotaan olevan yhteiseksi hyväksi ja joku sillä tienaa, eli mikä muukaan silloin on kyseessä ellei salaliitto?! Kukaan ei tarvinnut ohjeita tässä mukana leikkimiseen, jokainen porras tietää miten homma toimii ja lähes kaikki mukana olijat hyötyvät siitä suoraan joten miksi ihmeessä he menisivät rikkomaan hiljaisuuden? Yksi yhteinen tarina johon kaikki osallistuvat, vaikka tietävätkin asian olevan kyseenalainen motiiviltaan - valehdellaan lapsille, että he olisivat kilttejä. Mikä siis estäisi vastaavien salaliittojen olemassaolon?

Kun putkimies kysyy että haluatko kuitin, jokainen tietää mistä on kysymys. Tämä suuri salaliitto, veronkierto, on ihan jokaisella tiedossa, jokainen tietää että se on laitonta ja silti lähes kaikki kaivavat käteistä lompuukista ja kiittävät hyvästä palvelusta. Agenda 2030 ja Covid menevät samaan kastiin - kaikki tiesivät missä raha piilee ja menivät sen mukana. Jokainen, joka haluaa olla ”oikealla” puolella, tietää miten käyttäytyä - aivan kuten Joulupukin kanssa. Kyllä, näissä jälkimmäisissä on pieni ryhmä, joka antaa isoja suuntaviivoja asiaan, mutta valtaosa siitä käytännön salaliiton ylläpidosta tapahtuu tavallisten ihmisten toimesta ja ennen kaikkea niiden, jotka huomaavat saavansa siitä itse jotain hyötyä. Mitä enemmän asiassa on rahaa liikkeellä, sitä varmemmin kollektiivinen hiljaisuus vallitsee ja nämä salaliitot saavatkin usein lähes kultinomaisen liikehdinnän taakseen. Mitä sielä piilossa, suljettujen ovien takana oikein tapahtuukaan, sitä meille ei kerrota ja näissä kahdessa esimerkissä ne tarkoitusperät ovat ainakin joidenkin teorioiden mukaan varsin synkät. Suurin osa kuitenkin uskoo ihmisten hyvyyteen ja eiväthän ne nyt niin tekisi, että kansalle valehdellaan harvojen edun vuoksi, vaikka se nyt on siellä kapitalistisen järjestelmän ytimessä oleva aate.


Kolme suurinta

Keskuspankit ja koko pankkijärjestelmä - moniko oikeasti nykypäivänä tietää, miten rahaa luodaan? Veikkaisin, että periaate on kohtuullisen yleistä tietoa, mutta ymmärrys sen todellisesta merkityksestä on taas pahemman kerran hakusassa. Pieni joukko ihmisiä tekee päätöksiä asiasta suljettujen ovien takana ja varsin harva ihminen todella hyötyy siitä tavasta, millä rahaa luodaan tyhjästä ja sitten kansalle kerrotaan kuinka se on ainoa oikea tapa. Vaarallista salaliittoteoriaa on se, että lukee heidän omista tiedoistaan kenen hallussa ne painokoneet ovat ja menee sen lausumaan julki. Kaikki mukana olevat kyllä tietävät, että ei se nyt kyllä taida olla oikeen kansanvaltainen ja tavan kansalaisten etua järjestelmä, mutta se nyt vaan on ainoa oikea tapa joten maksahan kiltisti verosi tai valtion väkivaltakoneisto tulee sinulta ottamaan osansa. Eipä tainnut olla ihan demokraattinen päätös käyttää nykyistä mallia, vaan se päätös tehtiin suljettujen ovien takana ja harvojen eduksi, mutta olet hullu hörhö jos epäilet että mitään vilunkipeliä olisi tapahtunut.

Politiikka noin yleensä ja ns. länsimainen demokratia - vain äänestämällä voit vaikuttaa! Eihän tämä täydellinen järjestelmä ole ja niin edelleen, mutta olet paha ihminen jos et tee kansalaisvelvollisuuttasi eli vapaaehtoisesti luovutat valtasi korkeammassa asemassa olevalle taholle, joka saa tehdä sitten mitä lystää sillä vallalla. Suljettujen ovien takana varsin moraalittomia päätöksiä, mutta olet taas paha ihminen jos edes epäilet asiaa ja muuta vaikka sinne hevon kuuseen jos ei kelpaa! Valtaosa ihmisistä uskoo siihen, että kun paperiin on kirjoitettu ”laki”, se oikeuttaa jonkun tahon tekemään niin sinulle, kuin kenelle tahansa toiselle lähes mitä tahansa vaikka itse et saisi asiaa tehdä missään tapauksessa. Ketään ei tarvitse erikseen neuvoa asiasta, jokainen tietää asemansa vaikka se valta joka kerrotaan kansalla olevan, on vain muutaman tahon käsissä. Se harvainvaltakin kyllä tiedetään ja tunnustetaan, mutta jos haluat leikkiä mukana, et kyseenalaista asiaa millään tavalla. Joku olisi kertonut mitä ne salaiset sopimukset olivat, koska salaliitot ja salaiset sopimuksen paljastuvat aina vain muutamassa hetkessä, kun mukana on paljon ihmisiä, eikös?

Kirkot ja lähes kaikki järjestäytyneet uskonnot - evankiloiminen ei sinänsä ole salaisuus, mutta kaikki sitä tekevät uskonnot ovat ajamassa omaa salaliittoaan. Se salaliitto on käännyttää kaikki ihmiset siihen omaan lahkoonsa. Korkealla tehdään suunnitelmia, ne valuvat alaspäin suorittavalle portaalle ja aina kansan riveihin saakka, missä sitten ihmiset taistelevat keskenään kenen uskomus on oikea ja mikä on vääräoppisuutta. Vaikka organisaatio onkin yleensä hierarkinen, kuka tahansa voi edistää asiaa omalla kohdallaan ja tämä tapahtuu usein vapaaehtoisesti. Suunniteltiinko näitä keinoja suljettujen ovien takana salassa? Totta helvetissä ja keinot ovat olleet varsin kyseenalaisia vuosien saatossa. Valuivatko ne piilossa tehdyt suunnitelmat kansan tietoisuuteen? Käytännön asioista osa, toki, mutta ne yhtään isommat suunnitelmat säilyvät salassa vuosisadasta toiseen. Miksi? Koska kaikki osalliset siitä hyötyvät, tai ainakin uskovat hyötyvänsä.


Mikä muka estäisi muiden vastaavien salaliittojen olemassaolon?

Kun Bilderperkeleet ja vastaavat tapaavat salassa, kuuluuko heidän keskuudestaan vuodettuja salaisia sopimuksia ja asioita? Osalliset tuppaavat tuntemaan velvollisuudekseen pitää päänsä kiinni ja jos jotain joskus vuotaa, se voidaan leimata höpöhöpöksi ja hörhöjen satuiluksi eikä siihen tavan tallaaja kiinnitä mitään huomiota. Tutkimukset salaliitoista siellä virallisen tahon suunnassa kun perustuvat oletukseen, että mukana olevat ihmiset alkaisivat tuntea jotain tunnontuskia tekemisistään, minkä vuoksi ne tulisivat julki varsin nopeasti. On mahdotonta ajatella, että sadat tuhannet ihmiset tekisivät kyseenalaisia asioita kanssaihmisille ja joku toisi kuitenkin epäkohdat julki joka tapauksessa, mikä tekisi salaliitot mahdottomaksi. Mutta entä jos kukaan ei pidä tekemäänsä kyseenalaisena vaan kokevat velvollisuudekseen noudattaa suunnitelmaa? Entä jos jokainen mukana oleva uskoo hyötyvänsä asiasta, mikä motiivi heillä olisi paljastaa niitä salaisia asioita joita pitävät oikeana?

Kun nämä samat verkostot, jotka kokoustavat suljettujen ovien takana sitten omistavat lähestulkoon kaikki mediat, mitä luulet paljastaisiko niistä yksikään asioita, jotka vaarantaisivat sen median olemassaolon? Kun oma palkka riippuu ymmärtämättömyydestä, ei kannata pohtia asioita liian syvällisesti. Konsensus on selvä - omalla puolella ei ole pahoja salaliittoja, ainoastaan viholliset ja pahat syntiset niitä tekevät. Media kuvittelee olevansa oikealla asialla ja näkevät heidän viestinnästään poikkeavat asiat syntinä, joten miksi ihmeessä he muuttaisivat kantaansa? Joka ikinen toimija on palkattu tehtäväänsä niiden toimesta, jotka on palkattu tehtäväänsä korkeamman tahon hyväksynnästä. Ruokkivaa kättä aniharva lähtee puremaan, etenkin kun niistä jotka ovat menneet lipsauttamaan vääriä asioita on tehty varoittavia esimerkkejä. Ja näin maailma pyörii: eri verkostot kilpailevat ja tekevät yhteistyötä keskenään, salassa suljettujen ovien takana. Joka olisi sen sanan määrityksen mukaan sitä itseään: salaliitto.

Ei siis ole ihme, että kaikki virallisesta tarinasta poikkeava on ”äärimmäisen vaarallista sille omalle ryhmällemme”. Kyllä, sielä taustalla voi hääriä ties mitä porukkaa ties millä motiiveilla, mutta sen tuleminen julki on lähestulkoon mahdottomuus, koska kaikki mukana olevat tuntevat hyötyvänsä asiasta… tai pelkäävät tulla julki lynkkauksen uhan vuoksi. Kun nämä suljettujen ovien takana tehdyt sopimukset tuodaan kansan eteen julki, ne ovat yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Ja ainoastaan pahat ja hullut salaliittoteoreetikot kyseenalaistavat niitä suunnitelmia, koska joku olisi kertonut ja tuonut julki jos sielä jotain pahaenteistä olisi. Kannattaako näitä asioita sitten edes yrittää tuoda julki, koska enemmistö ei siihen tule koskaan uskomaan? Kyllä, koska he joutuvat sitten muokkaamaan viestintäänsä tai kiristämään otettaan - kiusa se on pienikin kiusa. Voiko maailmaa muuttaa sitten sillä kertomisella? Ei, ellei pysty vastaamaan resursseillaan sitä virallista tarinaa ja kääntämään sitä hyötyä siihen vastakkaiseen suuntaan. Ja se, että taustalla hyörisi ”hyviksiä” joilla oikeasti olisi paukut niin tehdä, on salaliittoteoriaa… Eikös sekin olisi paljastunut koska joku olisi kertonut, vai kuinka se menikään?

Tietämyksen kirous ja hiljainen tieto

Minä kyllä tiedän, mutta…

Tiedon tai tietämyksen kirous (engl. curse of knowledge) tarkoittaa tilannetta, missä ihmisellä on vaikeuksia kommunikoida muiden kanssa siitä syystä, että hän olettaa sen toisen omaavan verrattavissa olevat tai hyvin samankaltaiset tiedot esittäjän kanssa. Lapsilla tämä kyky on alkuun varsin kehittymätön, mistä seuraa esimerkiksi tämän kaltainen tapahtuma jota vissiinkin käytetään samalla määrittämään lapsen kehityksen tasoa: Lapsi saapuu huoneeseen ja hänelle tarjotaan suljettu ja läpinäkymätön karkkipussi. Ensiksi tutkija kysyy mitä lapsi uskoo pussissa olevan ja vastaus on selvä: karkkia. Lapsi avaa pussin ja hän huomaakin, että karkkien sijaan pussissa on vaikkapa kyniä. Kun tutkija kysyy lapselta, mitä hän ajattelee seuraavaksi huoneeseen tulevan lapsen sanovan pussissa olevan, lapsi vastaa ”kyniä”. Kun lapselta kysytään mitä hän itse arvioi huoneeseen tullessaan pussissa olevan, hän vastaa samalla tavalla: kyniä… Ihmiset kyllä kehittyvät yleensä tämän pisteen ylitse ja valtaosa kykenee järjestämään päässään tiedon aikajanalle, joka osoittaa varsin selvästi missä järjestyksessä hän sai kyseisen tiedon, mutta lapsille tämä kyky kehittyy vasta tietyssä pisteessä. Puhutaan siis mielen teoriasta (engl. Theory of mind), jonka mukaan tämä toiseuden ymmärtäminen kehittyy siinä 7 ikävuoden hujakoilla.

Näin yksinkertaisesta kokeesta suurin osa aikuisista selviääkin varsin helposti, mutta kun ihmiset alkavat keskustelemaan asioista, tämä asia tuppaa unohtumaan lähes kaikilla ainakin joskus. Näin blogitekstien kanssa itse työskentelevänä yritän ratkaista asiaa linkittämällä sanoihin aikaisempia tekstejä, jolloin kuka tahansa voi palata aikaisempaan tekstiin ja saada sieltä vastaus mitä milläkin asialla itse tarkoitan. Tässä tietysti tulee vastaan kaksi pientä ongelmaa: ensiksi, olen vuosien saatossa laiskistunut linkkien kanssa enkä jaksa läheskään aina linkittää niitä aikaisempia tekstejäni ja toisekseen, moniko niitä linkkejä edes vaivautuu avaamaan ja lukemaan jopa kymmeniä aikaisempia tekstejä päästäkseen kärrylle? En kuitenkaan ole ainoa ihminen joka käyttää sanoja virallisesta tarinasta poikkeavalla tavalla, saatikka ainoa, joka käyttää termejä jotka eivät ole läheskään kaikkien sanavarastossa. Tästä on siis kyse tietämyksen kirouksessa. Jos asioista tosissaan haluaa keskustella, olisi ensin selvitettävä ovatko keskustelijat edes etäisesti samalla tietämyksen tasolla, saatikka ymmärtävätkö he sanat samalla tavalla.

Helpoin tapa ongelman ratkaisemiseksi on tietenkin selittää asiat niin, että kaikki paikalla olevat ymmärtävät asian, eikös? Varsin homogeenisessä ryhmässä ei siis tarvitsisi juurikaan asioita selittää, siinä kun sekalaisessa seurakunnassa pitäisi ainakin suuri osa termeistä purkaa siinä samalla kun asiaa esittää eteenpäin. Sanotaan, että oikea asiantuntijuus näkyy siinä, että osaa kertoa asiansa niin, että kaikki ymmärtävät, mutta käytännössä se on sula mahdottomuus. Liian yksinkertaistettuna, kuin myös monimutkaisesti selitettynä, menettää varsin nopeasti sen yleisön kiinnostuksen asiaan. Siksi kohdeyleisön merkitys onkin varsin suuri, mutta milläs hitolla sen voisi edes selvittää jos keskustelee jonkun täysin ennalta tuntemattoman kanssa? Tässä tullaankin siihen taitoon kommunikoida ihmisten kanssa: on osattava ”lukea tilanne”. Blogeissa on tietysti se etu kirjoittajalle, että se ymmärrys jää sinne lukijan vastuulle… mikä samalla tietysti tarkoittaa sitä, että lukija vaihtaa lähinnä vaan tekstiä jos se esitystapa ei uppoa. Jos haluaa siis vaikuttaa muihin, pitää se teksti yleensä kohdentaa tietylle tietämyksen ja ymmärryksen tasolle.


Hiljainen tieto

Hiljaisella tiedolla (engl. tacit knowledge) taas tarkoitetaan tietoa, joka ei yleensä ole sanallista, kuten vaikka kokemukset, eikä yleensä helposti jaettavissa olevaa tietoa. Monia taitoja voidaan pitää hiljaisena tietona, kun niiden opettamiseen muille tarvitaan paljon muutakin kuin lukemista tai videoiden katselua. Joskus edes se rautalangasta vääntäminen tai kädestä pitäen opettaminen ei riitä, vaan ihmisen täytyy kokea se asia itse ja vasta kokemuksen kartuttua, hän kykenee ymmärtämään mistä on oikein kyse. Osittain voidaan siis puhua myös intuitiivisesta tiedosta, kun joku sen oman elämänkokemuksensa perusteella tietää/osaa jonkin asian mutta voi olla jopa täysin kykenemätön pukemaan sitä sanoiksi. Kun tämä salainen tieto yhdistyy tietämyksen kiroukseen, saadaankin asiaa selitettäessä semmoista siansaksaa että sitä ei kukaan muu ymmärrä. Mutta… mitä sitten?

Jos haluaa esittää muille sitä omaa tietämystään jostain asiasta, ei riitä että itse tietää asian juurta jaksaen - sen kun pitäisi myös pystyä selittämään muille. Monilla opettajilla onkin juuri tämä ongelma, että he kyllä tietävät tasan tarkkaan mistä puhuvat, mutta he eivät kykene esittämään asiaansa sillä tasolla, jolla oppilaidensa tietämys asiasta on. Hyvän opettajan tunnistaakin siitä, että hän kykenee mukauttamaan kertomansa sillä tavalla, että lähes kaikki pysyvät kärryillä mistä opettaja puhuu. Toki tässä tulee mukaan myös oppilaiden kiinnostus sekä huomio, joka ainakin omasta kokemuksesta ei koulaikoihin ollut kumpainenkaan kovinkaan korkealla. Jos jonkin asian merkityksellisyyttä ei kykene sille kuulijalle ilmaisemaan, ei siitä opettamisesta jää yleensä paljoa tietoa oppilaan korvien väliin. Tämä varmasti ainakin osittain selittää sen, miksi oppimistulokset ovat heikentyneet monissa maissa - opetetut asiat eivät ole joko arvokasta tietoa, tai niiden merkityksellisyyttä ei osattu kertoa.

Suuri osa siitä ihmiskunnan hiljaisesta tiedosta on ikävä kyllä kadonnut kokonaan, tai se on haudattuna sielä kryptisten tekstien uumenissa kun sitä ei kyetty esittämään niin että se olisi välittynyt oikein. Paljon hiljaista tietoa on myös tahallaan kadotettu, esimerkiksi hautaamalla ne tahot joilla oli sitä tietoa, joka olisi aiheuttanut ongelmia niille tahoille, jotka kykenevät valtaansa käyttämällä tietoa sekä ihmisiä hautaamaan. Toki suuri osa hiljaisesta tiedosta on semmoista, että vaikka se kuinka tahansa ainutlaatuista olisikin, ei siitä kenellekään muulle ole juurikaan mitään hyötyä. Sanonta ”tieto on valtaa” pitää osin paikkansa, mutta todellinen valta tuleekin vasta silloin kun sitä tietoa käytetään johonkin. Tieto on siis potentiaalista valtaa. Ihmiskunnan pyhät kirjoitukset taas hiljaista tietoa, jota on yritetty välittää sukupolvilta toiselle… vaihtelevalla menestyksellä. Toki samaan kategoriaan menevät suurten ajattelijoiden filosofiset tekstit - niiden ymmärtämiseksi tarvittaisiin kaikki se hiljainen tieto, jota niiden kirjoittajat omasivat. Suurta osaa näistä elämää suuremmista kirjoituksista vaan vaivaa se tietämyksen kirous.


Tekoäly ratkaisee asian!

Suuret kielimallit (Large Language Model) kuten ChatGPT osaavat kuitenkin omaksua kaiken ihmiskunnan tiedon ja vieläpä luoda uutta tietoa kenen tahansa ihmisen kaltaisella tavalla. Voit kysyä siis tekoälyltä kirjoittaa jonkin asian tulkinta peilaten kenen tahansa oppimateriaalissa olleen ihmisen näkemykseen ja suurena hämmästyksenä LLM:t osaavatkin tuottaa varsin uskottavia vastauksia. Esimerkiksi: ”Selitä Tocquevillen näkökulmasta nykyisen demokratian perusteet kuten olisin alakoululainen” Ne jopa osaavat selittää asiat täysin ummikolle, jolloin koko tietämyksen kirous on historiaa?! Periaatteessa kyllä, tekoälyä voidaan käyttää hyväksi selittämään lähes mikä tahansa aina halutulle kohdeyleisölle sopivassa muodossa, mutta silloinhan tekoälyn pitäisi myös ymmärtää ne asiat sekä omata kaiken sen hiljaisen tiedon, jonka pohjalta ne alkuperäisetkin tekstit on luotu ja se taas ei käytännössä ole mahdollista.

Sen lisäksi, että tekoälylle on opetettu ne alkuperäiset materiaalit niiltä suurilta ajattelijoilta, mukana siinä AI:n oppimateriaalissa on myös suuri määrä ihmisten tulkintoja ja omia näkemyksiään näistä alkuperäisistä teksteistä. Tämän kaiken tiedon pohjalta tekoäly osaa siis tuottaa tekstiä, joka näyttää kyllä siltä, että niin olisi se alkuperäinen jantteri nykypäivänä ajatella asiasta, mutta kuinka paikkansa pitävä se luotu teksti onkaan, Luoja tietää, jos sekään. Ei siinä, tekoälyä voidaan hyödyntää jo nyt kuromaan sitä matkaa umpeen ummikon ja oikean asiantuntijan välillä, mistä voi olla valtava etu opetuksessa: jokaiselle oppilaalle voidaan luoda virtuaalinen opettaja, joka ei kyllästy vastaamaan samaan kysymykseen tuhannetta kertaa. Sama asia usealla eri tavalla selitettynä tuppaa auttamaan ihmistä ymmärtämään asia. Paitsi kun opettajana on wokeäly niin…

Jos tämä kaikki edellä kerrottu aiheutti nyökyttelyä, tarkoittaa se varmaankin että näistä asioista tietämyksesi taso oli riittävällä tasolla. Kun kirjoitan itselleni, olen yleensä samalla tasolla tekstiä kirjoittaessani, mutta jos olisin lukenut tekstin ennen kuin sen kirjoitin, olisin saattanut joutua lukaisemaan joitain kohtia uusiksi enkä välttämättä sittenkään olisi päässyt jyvälle asiasta. En nimittäin ollut ajatellut asiaa ennalta tekoälyn suhteen, mutta jostain syystä se suunta tuntui oikealta. Koska en kuitenkaan saanut ulkopuolelta tietoa tekstin kirjoittamisen aikana, se tarkoittaa että yhteys näiden kesken oli jo olemassa, eli hiljaista tietoa. Ja sitten kun olen painanut ”julkaise”-namiskaa, kaikki tämä on yleistä tietoa joka ei välttämättä aukea monelle tietämyksen kirouksen ansiosta ja itsekin mahdan unohtaa siitä osan, jolloin se osa jää taas hiljaiseksi tiedoksi ja mahdollisesti joskus myöhemmin, kun olen kokonaan unohtanut asian, törmään taas kiroukseen ja mahdan pohtia että mitähän hittoa olin tuolloinkin oikeen ajatellut. Tekoäly ei unohtaisi, mutta se ei liioin koskaan kykene ihmisen järjenjuoksuun… onko se sitten hyvä vai huono asia, onkin toinen juttu. Suosittelen kuitenkin kaikille ääneen ajattelua, koska emme voi koskaan tietää missä se puuttuva palanen kenelläkin lymyilee.

Virheellinen tieto on äärimmäisen vaarallinen demokratiallemme

Taasko on demokratia vaarassa?

Vain kuukausi sitten kirjoitin siitä, miten tekoäly on äärimmäisen vaarallinen demokratiallemme ja nyt sitten se onkin virheellinen tieto äärimmäistä uhkaa? Moni on varmasti nähnyt sen videon jenkeistä, missä lukemattomat eri televisiokanavat toistavat sanasta sanaan samaa ”This is extremely dangerous to our democracy”, joka osoittaa kuinka vakavasta asiasta on todella kysymys. Ei, ei siis se uhka josta media kertoo että pitää olla huolissaan, vaan se, että koko valtamedia toistaa täsmälleen samaa asiaa luoden uskottavuutta sille uhalle. Kuukauden aikana olen ehtinyt kuunnella useita eri esitelmiä ja haastatteluja tähän väärän tiedon uhkaan ja näkemykseni on vahvistunut siitä todellisesta uhasta, josta lisää hieman myöhempänä. Kuuminta hottia olisi tietysti nyt puhua äärioikeiston ja rasismin uhasta, mutta eikös ne jo hoidettu pois kokonaan koska meillä oli universumin paras Sannan ja Saulin muodostama valtiojohto vain joitain aikoja sitten? Eihän se nyt muutamassa kuukaudessa ja vieläpä hallituksen lomaillessa olisi voinut mennä ihan persiilleen?

Muotisanat asiasta ovat tietenkin misinformaatio ja disinformaatio, jotka tarkoittavat väärää tai virheellistä tietoa, ensimmäinen sattumalta tai tietämättä, jälkimmäinen tahallaan. Näitä kahta sanaa on viljelty jenkeissä Trumpin kaudesta lähtien varsin tiuhaa tahtia ja amerikkalaistunut mediamme on kopioinut sen kuuliaisesti omaan sanavarastoonsa. Kaikki se tieto mikä ei kuulu narratiiviin on misinformaatiota ja kaikki tieto joka pilaa hyvän tarinan on disinformaatiota. Näitä kahta sanaa käyttämällä mikä tahansa asia voidaan leimata pahaksi täysin ilman mitään todisteita ja jos haluaa vielä päälle kertoa että se on erityisen pahaa, voi mukaan lisätä ”Venäjä” tai ”Putin” niin sitten on vedenpitävä todiste. Jos ei kansa muuten usko, kutsutaan asiantuntija toistamaan se sama asia jonka toimittelija jo ehti kertoa niin vain paha syntinen putinisti voi enää kyseenalaistaa asiaa.

Virallinen tarina on siis uhattuna kun nämä kaksi termiä pistää esiin. Rasismia ja äärioikeistoa voidaan käyttää silloin, jos aihe on sielä sallitun Overtonin ikkunan sisällä tai rajalla, kun halutaan leimata jokin näkemys virheelliseksi, mutta jos mis/dis nostetaan esille, on tosi kyseessä. Halutessaan voi mukaan lisätä ”salaliittoteoria” tai ”salaliittoteoreetikko”, jos asia on niin vastenmielinen että sen esittäjää vastaan tulisi käyttää ehkäpä valtion väkivaltamonopolia. Väärää ja virheellistä tietoa on maailma täynnä ja tekoäly jos alkaa sitä suoltamaan taukoamatta, se epätoden tiedon määrä tulee eittämättä räjähtämään käsiin. Mutta… mitä sitten? Asiasta riippuen, mikä tahansa väite tai tieto voidaan joko tarkistaa tai vahvistaa ja jokin näkemys voidaan argumentoida ja sillä pyrkiä osoittamaan vähintäänkin kyseenalaiseksi. Liberaaliin demokratiaan ennen kuulunut sananvapaus kun antaa kenelle tahansa oikeuden olla mitä mieltä tahansa mistä tahansa asiasta ja kertoa näkemyksensä julki. Osaako sen kantansa perustella tai pitääkö se tarina vettä on sitten se, joka ratkaisee hyväksytäänkö se asia vai ei.


Puhutaan asiasta sen oikealla nimellä: propaganda

Sen sijaan että asioista keskusteltaisiin, meille julistetaan virallisessa tarinassa ne totuudet ja hyveelliset näkemykset, jotka jokaisen tolkun ihmisen täytyy hyväksyä. Osa niistä tiedosta on toki totta, sitä ei voi väittää, mutta varsin moni politisoitunut aihe on vahvasti puolueellista. Sen sijaan että myönnettäisiin se puolueellisuus ja sitten käytäisiin keskustelua asiasta, kaikki virallisesta tarinasta poikkeava leimataan sopivalla termillä ja se on siinä. Surkuhupaisaa onkin kuunnella näitä ”asiantuntijoita”, kun he kertovat kuinka pahoissa maissa fasistit diktaattorit pakottavat kansaa tottelemaan ja kertovat heille vain yhtä sallittua tarinaa kun täällä lännessä tehdään täsmälleen samalla tavalla. Pata kattilaa soimaa, sanoisin. Kyllä, kaikissa maissa valtio määrää mikä on oikein ja mikä väärin, lännessä se vaan myydään demokratiana yhteisen hyvän kortilla.

Oikea termi tälle kaikelle viestinnälle olisikin propaganda, mutta sen käyttö on varattu ainoastaan vastapuolen omaa tarinaa vastustavalle osalle viestinnästä. Venäjä ja Kiina tuottavat propagandaa, länsi informoi ja valistaa kansaa sinun turvallisuutesi vuoksi. Agendamediamme on sentään niin paljon hienostuneempi jenkkeihin nähden, että vaihtavat sentään sanajärjestystä mantroissaan ettei voida laittaa ääniraitoja päällekkäin ja saada kuorolausuntaa aikaiseksi. Suomi on kansainvälisten tutkimusten mukaan maailman hyväuskoisin… eikun siis että täällä luotetaan eniten valtamediaan koko maailmassa, Ylen ollessa koko galaksin luotettavin lähde. Kun yli 80 pinnaa uskoo mitä Yle sanoo, Pohjois-Koreassa katsotaan lukuja kateellisena. Ei näin hyväuskoista kansaa muualta löydy! Ja miksi kansa epäilisi asiaa, meillähän on luotettavin uutistuotanto joka kopioi 1:1 kaiken mitä jenkit käskevät kertomaan ja suurin osa suomalaisista ei ymmärrä läheskään riittävästi muita kieliä, että voisi edes vahingossa altistua poikkeaville näkemyksille.

Mielipiteet ovat faktoja kun se on oikea mielipide ja faktat ovat vain (vääräuskoisten) mielipiteitä niiden poiketessa virallisesta tarinasta. Konsensus on vahvaa kun eri mieltä olevilta ei edes kysytä. Kun poliitikot painottavat tekevänsä asiat tieteeseen tai auktoriteettiin perustuen, he tarkoittavat että olivat kysyneet oikeaa mieltä olevilta sopivia argumentteja. Mitään keskustelua tärkeistä asioista ei käydä ja ne harvat kerrat kun jokin merkityksellinen asia nostetaan mediassa esiin, pidetään tasan tarkkaan huolta siitä, että ainoastaan oikeaa näkemystä omaavat tahot nostetaan esiin. Suomessa ei mitään keskustelukulttuuria ole mediassa olemassakaan, vaan meille saarnataan tiettyjä näkemyksiä päivästä toiseen kunnes niistä tulee totta kansan yleisessä mielipiteessä. Sitten hyvesignaloivat papukaijat toistavat samaa ilosanomaa sosiaalisessa mediassa niin saadaan se ruohonjuuritasokin kyllästettyä. Ei siis ihme, että heti ollaan julistamassa harhaoppisuutta, jos sosiaalisessa mediassa leviää yksikin väärää näkemystä kertova mediavirus yhtään laajemmalle.


Miksi propagandan ja väärän tiedon välillä on merkitystä?

Propaganda kun voi olla täysin totta mitä kerrotaan, mutta siitä on tahallaan jätetty jotain pois tai asiat on esitetty tarkkaan valikoidusta näkökulmasta. Jos jokin tieto olisi mis/disinformaatiota, se voitaisiin myös semmoiseksi todistaa, eikös? Ja siksi meillä onkin syntynyt ajatus ”faktantarkistajista”, jotka ovat jopa Jumalan yläpuolella määräämässä mikä on se oikea tie ja totuus elämässä. Ei pidäkään antaa faktojen pilata hyvää tarinaa kun myöhemmin joku väite kumotaan tieteellisesti. Jos media nimittäin olisi edes auttavan rehellinen, se korjaisi väitteensä uuden tiedon valossa. Näin ei kuitenkaan tehdä, mikä todistaa sen tiedon propagandaksi. Jos väitettä esitettäessä jo tiedettiin että asia voi muuttua varsin radikaalisti ja silti esitetään ainoana totuutena, se on sitä disinformaatiota. Jos taas toistaa tutkimuksen tiedon joka myöhemmin paljastuukin virheelliseksi, se oli misinformaatiota eikä siitä tarvitsisi tuntea syyllisyyttä: sen hetkisen parhaan tiedon mukaan toimittiin ja kun uutta paljastui, sekin kerrottiin samalla vakavuudella.

Kaikki nämä luennot ja haastattelut toivatkin esiin sen, miten herkkä länsimainen demokratia oikeasti on ja vielä miksi se on niin hauras että tarvitaan armeijallinen väkeä sitä puolustamaan. Koko sirkus kun perustuu yhteen viralliseen tarinaan, joka ei pysy pystyssä jos merkittävä enemmistö ei siihen usko. Puhutaan kuinka kansa on jakautunut kahtia ja kuinka se on suuri uhka, mutta jos oikeasti meillä olisi demokraattinen järjestelmä, asiat keskusteltaisiin läpikotaisin ja sen perusteella syntyisi konsensus, ei niin että pieni joukko sanelee miten asiat ovat. Ympäri maailmaa tämä yksi ainoa sallittu tarina per maa onkin rakoillut merkittävästi, mutta ainoastaan Suomessa on se 80 pinnan konsensus kerrotulle, ei väitellyille asioille. Malliesimerkiksi heitetään vaikkapa Orbanin ”diktatuuri”, mutta hyvin samankaltainen Netanyahun on yht'äkkiä #eriasia. Kyllä, myös näissä maissa pieni joukko sanelee näkyvästi kansalle mikä on oikein ja mikä väärin, mutta se on ongelma vain jos se on ristiriidassa sen oman tarinan kanssa. Kunnon länsimaisessa demokratiassa tämä sanelu sentään edes yritetään salata, Venäjän ja vastaavien kaltaisissa maissa se on ihan julkista tietoa että maan johto julistaa asiat haluamallaan tavalla.

Vaikka latoisin kasapäin todisteita propagandasta tai kaikista niistä asioista, jotka media on kertonut meille väärin, ei sillä olisi pienintäkään merkitystä. En ole ”asiantuntija” enkä ainakaan ”auktoriteetti”, enkä edes haluaisi olla kumpainenkaan. Jos ihminen omaisi kriittistä ajattelua, hän lähtisi tutkimaan väitteitäni ja vapaa ajattelija jatkaisi niiden pohjalta vielä paljon pitemmälle väärän tiedon kaninkoloon. Puolestani jokainen saa uskoa ihan mihin lystää, mutta kysyttäessä kykenen perustelemaan väitteeni. Mutta koska minulle on se ja sama uskooko vai ei, miksi edes perustelisin kantojani koska ei sillä liioin pitäisi olla mitään väliä muille… jos siis leikittäisiin liberaalia demokratiaa josta meille saarnataan ja joka on jälleen äärimmäisen uhattuna koska kaltaiseni ihmiset kehtaavat käyttää sananvapauttaan. Kovin on heikkoa tekoa koko järjestelmä, jos se on uhattuna muutamalla sanalla ja joita vastaan ei ole heittää kuin loukkauksia ja leimakirveitä. Koko sirkus kun vieläpä kaatuisi, jos kansa lakkaisi tottelemasta niitä käskyjä, joita pitävät epäoikeudenmukaisina. Siksi vallanpitäjien ainoa keino nyt pitää kansa kurissa, on kiristää verkkoa väärien näkemysten ympärillä ja toivoa, että kansa ei altistu vapaalle sanalle.

Vallanpitäjien dilemma järjestelmävastaisuudesta

”Uusi ilmiö”, anarkismi?!

Kun maikkarin sivulta hiljattain lukaisin artikkelin (ja katsoin lähteenä olleen videon), jouduin hieraisemaan kahdesti silmiäni: ”Anti-institutionalismi, anti-government, anti-establishment, anti-system – muun muassa tällaisia termejä käytetään uudesta, Euroopassa nyt meneillään olevasta liikehdinnästä.” Uudesta liikehdinnästä - nämähän puhuvat anarkismista, josta on pian kaksi vuosisataa puhuttu eikä idea nyt mikään järin uusi ollut silloinkaan. Sama sävel näyttää olevan myös isossa mualimassa meneillään, joten median rumpujen säestämänä aloin pohtimaan asiaa ääneen. Trump tietenkin on syyllinen siihen, että ihmiset eivät luota järjestelmään, sanotaan, mutta heeeetkonen, Trump oli presidentti ja kannustaa ihmisiä kannattamaan häntä siihen virkaan myös tulevaisuudessa. Ei se kuulkaa poijjaat ole järjestelmävastaisuutta vaan mitä Trump teki, oli hänen kannaltaan vihamielisen median vastaisuutta fake news heitoillaan. Ymmärrettävää toki on, että se saa median takajaloilleen kun joku kehtaa heidän valtiomahtinsa ja vieläpä saa kansan siihen mukaan.

Mikä tästä anarkistien vahvistumisesta tekee dilemman vallanpitäjille on se, että jos siitä nostetaan esiin, ihmiset saattavat huomata argumenttien vahvuuden tähän länsimaiseen demokratiaan verrattuna. Jos taas asiasta ollaan hiljaa, vuosikausia hitaasti kasvanut aatesuunta ”ei hallitsijoita” tulee kasvamaan entisestään jo pelkästään sen vuoksi, että ihmiset alkavat olla pikkuhiljaa tietoisia terveiden elämäntapojen merkityksestä. Tämä usein saattaa taas johtaa omavaraisuuteen joka on vain muutaman askeleen päässä verkosta irtautumisesta (off-grid), missä sähkö ja vesi hommataan muualta kuin valtakunnan verkosta. Ja se saattaa johtaa päätelmään, että hittoako minä veroja maksan ja tuen tätä järjestelmää, joka kusee muroihini lähes päivittäin. Silloin ollaan jo varsin järjestelmävastaisia, ei vielä silloin kun sanotaan että Yle on paskaa, pitää ensi kerralla äänestää oikein niin asiat korjaantuvat. Media kyllä tietää eron, mutta yrittää myydä asiaa vaarallisena terrorismina koska tavan kansalle on myyty ajatus että anarkismi = antifa.

Anarkismin leimaaminen vasemmistolaiseksi ajatukseksi on toki vanhalla vasemmiston määrityksellä edes auttavasti paikkansa pitävä, koska oikeisto oli silloin sääntöjen ja keskusvallan kannattajia ja vasemmisto kansan itsensä vallan puolella. Nykyvasemmistolla ei ole mitään tekemistä anarkismin kanssa, mutta antifanttien kanssa he ovat kyllä samaa sakkia: antifantit haluavat omanlaisensa fasismin, johon ei konservatiiveja kaivata. Anarkistit eivät halua ketään valtaan itsensä yli, antifasistit taas omat suuret johtajansa, huomannet eron? Vallanpitäjät ovat myyneet anarkismin olevan ”kaikki paskaksi” kaaosta, mutta jos pistät paikkoja paskaksi jotka eivät sinulle kuulu, käytät valtaasi sen jonkun toisen ylitse joka on taas aatteen vastaista. Ne jotka haluavat pistää paikkoja paskaksi eivät siitä tietenkään välitä miksikä heitä kutsutaan, kunhan saavat purkaa pahaa oloaan yleensä heille osoitettuun viholliseen. Jos he ajattelisivat asiaa itse, he olisivat sillä riehunnallaan itse järjestelmää vastaan, ei kansaa jota he muka puolustavat. Mutta ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu…


Matkalla kohti järjestelmävastaisuutta

Moni tietämäni anarkisti on päätynyt kantaansa hyvin samalla tavalla kuin minä: tutkimalla itse järjestelmää ja etsimällä vaihtoehtoja sille. Portaita voi toki matkalla hyppiä useita ja päätyä samaan tulokseen, enkä liioin väitä että kaikkien tulisi edetä ryömimällä joka kohta lävitse. Sinänsä myös termi ”sejase”-vastainen voi johtaa harhaan, koska monet anarkistit ovat enemmänkin jonkin asian puolella, esimerkiksi vapauden ja itsemääräämisoikeuden. Silloin pakotteet ja pelottelu jolla ihmiset saadaan tottelemaan eivät enää niin hyvin pure, joten on täysin loogista vallanpitäjille haluta liiskata nämä väärinajattelijat kokonaan. Koska en voi puhua muiden puolesta miten he ovat henkilökohtaisesti päätyneet omaan anarkistiseen kantaansa, on tämän seuraavan polun käyttäminen argumenttina kenenkään muun kohdalla argumentointivirhe. Minua saa siitä haastaa ihan vapaasti, osaan kyllä perustella kantani ja jos edelliset 600 tekstiä eivät johonkin kysymykseen vastaa, antaa tulla vaan kommenttia!

Jokainen porras itsessään vaatisi vähintään kirjan kappaleen verran tekstiä, joten sallinet hieman lyhennetyn version näin yhteen blogitekstin mittaan sovittaessani asiaa? Alkuun siis oli huomio, ettei tää ei nyt mene ihan oikeen tämä poliittinen vaikuttaminen. Vaikka kuinka äänestin kepua, näin maalla asuvana se oli ainoa oikea vaihtoehto, eivät ne asiat parantuneetkaan vaan EU kusi muroihin vuosi vuodelta enemmän. Ei auttanut liioin opiskeluaikoina piraattipuolueen kannatus, joten jotain mätää siinä täytyi olla kun tarina ei täsmännyt lainkaan havaintoihini. Lähdin siis selvittämään asiaa, kun eläkkeelle päästyä oli enemmän luppoaikaa. Jossain sielä takana takoi rumpujaan Alfie Kohnin näkemykset kilpailusta ja outo tunne siitä, ettei se voi mennä mitenkään oikein että täysin tuntemattomat tahot saavat määrätä miten minun tulisi elää elämäni. Edustuksellinen demokratia ja poliitikkojen vastuuttomuus alkoivat osoittamaan suuntaa mihin oltiin matkalla. Enhän minä anna ääntäni ihmiselle vaan puolueelle, joka sanelee miten edustaja sisään päästyään nappia painaa. Ei se niin voi mennä, se ei ole edustuksellista demokratiaa laisinkaan!

Ai tuolla tavalla se demokratia pitäisikin toimia… mutta meillä on niin kaksoisvaltiota ja lobbareita päsmäröimässä… ja hetkonen, eihän tämä edes ole demokratia vaan tasavalta?! Olisihan meillä vaikkapa keltaliivien RIC joka olisi kansanvaltaa, miksei sitä ajeta?! Joku tässä oikeutuksessa valtaan nyt kyllä kusee. No mutta jos perustuslaki saataisiin kuntoon niin se korjaisi asiat, mutta kukas sen on edes alunperin tehnyt semmoiseksi, ettei kansalle valtaa anneta juuri lainkaan? Eihän se voi olla millään tavalla oikeudenmukaista kuinka säännöt luodaan ja hei hetkonen, voiko säännöt edes olla moraalisia, etenkään siksi miten ne säännöt edes luodaan ja kenen toimesta. Johtopäätös oli siis se, että jos sääntöjä ei noudateta ja kansalle vain valehdellaan, sen kaiken kerrotaan olevan oikeutettua ja vallanpitäjät nauravat matkallaan pankkiin, ei heistä yksikään ole oikeutettu valtaan ja koska he eivät ole oikeutettuja, miksi ihmeessä olisi sitten kukaan muukaan? Siispä, ei hallitsijoita. Kaikki tämä selvisi seuraamalla polkua, jota propaganda kulki…


Liian monta askelta kerralla harpattavaksi

Suurin ongelma anarkismin laajamittaiselle hyväksynnälle on sen valtava etäisyys siitä vallitsevasta näkemyksestä, jonka mukaan vain äänestämällä voi vaikuttaa. Valtaosa mediaa ja vallanpitäjiä kritisoivista kun edelleen menee kiltisti koppiin suorittamaan kansalaisvelvollisuutensa äänestämisen muodossa ja haukkuu pataluhaksi kaikkia niitä, jotka eivät äänestä oikein niitä sen hetkisiä messiaita. Toki asiaa ei auta liioin se, että äänekkäimmät anarkismin kannattajat ovat siinä fanaattisuuden rajalla asiasta saarnatessaan, jolloin uskottavuus tippuu pahemman kerran. Ei siinä, sama ongelma vaivaa myös niitä jotka Yleä ja muuta valtamediaa haukkuvat niiden tolkun ihmisten kuullen, jolloin jo se ensimmäinen porras muuttuu ylitsepääsemättömäksi muuriksi. Lassipallon pelaaminen ei kuitenkaan tule tätä peliä ratkaisemaan eikä tietääkseni yksikään järjestelmä ole pysyvästi korjautunut asteittaisella muutoksella, koska ylämäkeen luistellessa suunta voi olla yrityksistä huolimatta päinvastainen.

Yksilötasolla se asteittainen on toki täysin mahdollinen ja ripaus vapaata ajattelua kriittisen ajattelun lisänä auttaa kummasti. Mutta jos oma elintaso riippuu ymmärtämättömyydestä, on turha kuvitella että massat tulisivat edes sille ensimmäiselle portaalle (media manipuloi ihmisiä) pääsemään sankoin joukoin. Moni aktivisti hakkaakin päätään siihen seinään maailman tappiin saakka ja vaikka muutama särö syntyykin joista jokunen saattaa livahtaa järjestelmän lävitse, ei mikään määrä aktivismia tule koskaan pääsemään likellekkään sitä vallanpitäjien vastaan heittämää resurssimäärää. Kyllä, muutama herää ja se ainakin itselleni on jo suuri voitto, jos edes yksi ihminen saa jotain irti tuotannostani ja saa sen innoittamana parannettua omaa elämäänsä. Tekstit kun ovat edelleen vain oman ajatteluni keino, vaikka harhauduinkin välillä saarnaamaan ”totuutta”. Ei olisi kannattanut, mutta se pitää vissiin jokaisen oppia kantapään kautta. Tai sitten jatkaa loppuun saakka, ei sekään ole huono asia.

Ei siinä, on tässä järjestelmässä omat etunsakin, sitä ei voi kieltää. Sitä järjestelmää voitaisiin myös merkittävästi parantaa kansan näkökulmasta katsottuna varsin helposti, mutta se vain tulee pitkittämään sitä kärsimystä. Koko järjestelmän kaatuminen ei liioin ole mikään tae sille, että seuraava malli olisi taianomaisesti parempi kuin nykyinen, minkä vuoksi moni pitää nykyisen mallin uudistamista haluttavampana vaihtoehtona ja se heille suotakoon. Pitää vaan muistaa että mitä on vastustamassa tai kannattamassa. Tämän hetkisiä sääntöjä ja vallanpitäjiä, vaiko kenties koko ideaa mistään järjestelmästä, joka antaa kenelle tahansa vallan kenen tahansa toisen ylitse. Jos leikkisimme liberaalia demokratiaa ja sen ydinajatusta, ajatusten markkinapaikkaa, kaikki näkemykset olisivat sallittuja. Nykyinen piilofasismi ei suvaitse kuin tarkasti valikoidut näkemykset ja sitten niistä riidellään avoimesti, luoden illuusion monipuolisesta keskustelusta. Koko politiikka kun on edelleen yksi vitsi. Pelastaisiko anarkismi sitten maailman? En tiedä, mutta edelleenkään en hyväksy valtaa muiden yli ja se ei ole mikään luonnon laki, koska kilpailu tapahtuu ainoastaan kun on pula ja se taas on täysin keinotekoisesti luotu.

Miksi tämäkään teksti ei todennäköisesti ole sinulle

Ajattelun keino

Kuunneltuani uudelleen Larry McEnerneyn (Chicagon yliopiston kirjoitustaito-ohjelman päällikkö tjs.), ”tehokkaan kirjoittamisen” luentoa, huomasin kuinka asia alkoi purkautumaan aivan uudella siitä, kun hänen ajatuksiaan osittain lainasin jokunen vuosi sitten tekstissä ”Uutta, ainutlaatuista, tärkeää ja arvokasta tietoa”. Oliko se plagiointia vai yhdistelyä useista lähteistä päätyen samaan tulokseen jääköön jokaisen pääteltäväksi, mutta uudelleen kuunneltuna se selkeytti kummasti ajatuksia ja ajattelin laittaa välittömästi opitun käytäntöön, tosin ei ehkä sillä tavalla kuin hän ehdottaa kirjoittamisen tehostamiseksi. Kuten jo aikaisemminkin olen maininnut, kirjoitan blogia pääosin auttamaan omaa ajatteluani, koska kokonaisuudet tuppaavat olemaan niin laajoja, että niiden pitäminen kasassa ilman muistiinpanoja tai vastaavaa on lähes mahdotonta. Tämä teksti jatkaa juuri sitä samaa kaavaa, minkä vuoksi tekstin hyödyllisyys valtaosalle ihmisistä on häviävän pieni, mutta ehkäpä joku, jossain, kohtaa siinä juuri sen jonkin asian joka saa lampun syttymään. Ja jos ei kukaan muu hyödy, niin eipä sekään mitään haittaa koska teksti on tarkoitettu pääosin itselleni. Voit siis hyvillä mielin lopettaa lukemisen sen jälkeen, kun kerron mistä on kysymys: kohdeyleisön merkityksestä.

Kun kirjoittaa vain itselleen täysin piittaamatta muista, se julkaisemisen hyöty on varsin marginaalinen. Ketään nyt ei juurikaan kiinnostaa tietää miksi joku ihminen ajattelee jollain tietyllä ja miten hän perustelee asiaa itselleen. Teksti voi sisältää vaikka ja kuinka tärkeää ja arvokasta tietoa, mutta sen onkiminen sieltä kaiken muun keskeltä saattaa aiheuttaa melkoisia ongelmia. Mutta mitä sitten? Ei kaiken tarvitse olla maatamullistavan kriittistä tietoa vaan joku saattaa haluta lukea/kuunnella vaikkapa vain muiden ajatuksia, saaden ehkä hieman helpotusta ettei ole vaikka yksin niiden asioiden kanssa. Uutisten ja vastaavien pitäisi olla tärkeää ja arvokasta tietoa jota jokainen kansalainen tarvitsee, mutta media on siitä lähes vastakohta ja niitä oikeasti tärkeitä asioita ei sieltä kannata yleensä edes etsiä. Siis kansalle tärkeitä asioita, vallanpitäjille valtamedian tärkeys on aivan kärkitasoa, koska miten muuten kansa pidettäisiin tietämättömänä miten sitä vedetään kuivana kakkoseen esimerkiksi närkästyksen hallinnalla?

Toki osa teksteistäni ja vielä suurempi osa podeistani on suunnattu enemmän sinne lukijan/kuulijan suuntaan, mutta mitään selvää kohdeyleisöä ei minulla koskaan ole ollut. Jos menestystä lähdetään katsomaan, yleisön koko (parhaimmillaan muutama sata lukijaa ja kuulijaa päivässä) osoittaa sen että näille on varsin vähän ollut tilausta. Tärkeitä itselle, mutta ketä nyt oikeasti kiinnostaa propaganda tai politiikka sillä tasolla, jolla yleensä höpisen? Mutta jälleen, mitä sitten? Vaikka pidän useita tekstejä tärkeinä ja olen merkannutkin osan niistä ”Rüstzeug”-aihetunnisteella, suurinta osaa aiheet eivät kiinnosta eivätkä ne nyt niin tärkeitä taida edes olla? Jokaisen täytyy kuitenkin itse päättää se, mikä on tärkeää… ja jos ei päätä, joku muu tekee sen puolestasi ja hänellä tuskin on sinun etusi ensimmäisenä mielessä. Tarkemmin ajateltuna suurin osa noista teksteistä tämänhetkiseen maailmankuvaani peilattuna eivät taida liioin niin tärkeitä olla. Ne tuntuivat tärkeältä sillä hetkellä kun ne saivat sen tunnisteen…


Tunne yleisösi jos haluat siihen vaikuttaa

Yksi ehdoton etu tässä valitsemassani tavassa kuitenkin oli: Tein omaa juttua joka osaa kiinnosti ja suurinta osaa ei, jolloin trollitkaan eivät juurikaan jaksaneet seurata. Voin melkeen laskea yhden käden sormilla ne kerrat, kun joku on tullut aukomaan päätään yhdellekään kanavalleni, siinä kun moni tuskailee päivittäinkin sitä, että aina on joku ulisemassa jostain tuotannosta. Tämä tapa on kuitenkin sielä listan alapäässä tehokkuudeltaan, vain hieman ”jättää julkaisematta” tason yläpuolella. Ja se on ihan passeli minulle, koska se vaikuttaminen ei nyt järin korkealla tuotannon ”huippuaikoinakaan” ollut. Jos olisin oikeasti halunnut vaikuttaa, olisi minun täytynyt olla paljon tarkempi sen suhteen miten asiat esitän ja sitten puskea sanomaa aivan eri tasolla sen valitun kohderyhmän nenän eteen. Nyt se mainostus ja levitys on jäänyt lähinnä muutaman aktiivisemman seuraajan kontolle, mistä tietysti suuri kiitos heille. Kun ei mitään kohdeyleisöä varsinaisesti ollut, ei sen tutkiminen ja tekstien kohdistaminen ollut liioin mahdollista. Helppo tapa ratkaista asia olisi tietysti aloittaa jokainen teksti sillä, että kenelle teksti olisi ja miksi se on juuri heille arvokasta tietoa.

Mainostamisen mahdollisuudet ovat tietysti blogin sisällä varsin rajallisia, joten teksti pitäisi pystyä myymään lukijoille sielä heidän keskuudessaan, eli vaikka naamakirjan ryhmissä tai X:n jossain ketjussa jossa asiasta puhutaan. Youtubessa otsikon ja esittelykuvan merkitys nousevat aivan uuteen arvoon, jos haluaa sen oman juttunsa julki. Klikkiotsikot ja nasevat kansikuvat ovat oma taiteen lajinsa, joka omalla kohdallani on selvästi tikku-ukon ja siansaksan tasolla. Tylsä kuva ja usein varsin laimea otsikko josta aina välillä ei saanut edes kuvaa että mistähän hitosta se tuossa meinaa puhua. Kuvaukset paranivat ajan myötä, mikä on aika laiha lohtu koska niitä kuvauksia aniharva taitaa jaksaa edes lukea. Tarkoittaako se siis sitä, että jos joskus podi jatkuu, kuvat ja otsikot ovat hieman harkitumpia? Hyvin mahdollisesti ehkä, jos sittenkään. Vielä kun ei ole tullut tippaakaan hinkua alkaa tuottamaan materiaalia, etenkään semmoista jolla pyrkisin vaikuttamaan muiden ajatteluun.

Se muihin vaikuttaminen on kuitenkin yksi tärkeimmistä syistä sille, että ihmiset ylipäänsä tuottavat tekstiä tahi videoita tai vastaavaa. Oli se sitten muiden mielipiteisiin vaikuttaminen tai vaikkapa viihteestä puhuttaessa muiden tunteisiin tai olotilaan vaikuttaminen, kaikki mihin kulutamme aikaamme vaikuttaa meihin. Jatkuvan negatiivisuuden seuraaminen lisää yleensä sitä omaa negatiivisuutta ja se itsensä altistaminen asioille jotka lähinnä vituttavat saattaa olla enemmänkin haitallista. Maailman asioista on hyvä olla kuusalla, ei siinä, mutta jatkuva niistä asioista purnaaminen ja esiinnosto ei taida olla kovinkaan hyödyllistä? Mutta kun haluaa vaikuttaa siihen kohdeyleisöönsä, on hyvä tietää millä tavalla heihin saa vaikutettua - asioista valittaminen on varsin tehokas tapa vaikuttaa suurimpaan osaan ihmisistä. Ja kun valittaa asioista, joista se kohdeyleisö on kiinnostunut, suosio on paljon todennäköisempi. On siis tiedettävä mitä ja miten se yleisö haluaa saada sen tiedon irti siltä vaikuttajalta.


Uutta, tuskin, mutta ainakin ainutlaatuista

Larryn luento antoi vahvan kuvan siitä, kuinka tärkeää se kohdistaminen oikein onkaan. Viesti on annettava oikeassa muodossa sille kohdeyleisölle, jos sille haluaa yhtään enempää arvoa. Mikä tahansa teksti voi tietysti olla arvokas ja koska hänen luentonsa kohdeyleisö oli lähinnä akateeminen kenttä tutkimuksineen, siinä keskityttiin siihen miten saada se oma juttu julkaistuksi. Kun on oma blogi, on omat säännöt, jolloin vain itse toimii itselleen moderaattorina joka päättää päätykö se teksti julkaistavaksi vaiko bittitaivaaseen. Joitain tekstin alkuja olen säilyttänyt myöhempää käyttöä varten, mutta kyllä ne ovat painuneet unholaan ja mahtavat sinne jäädäkin. No, nyt on asia esitelty, siitä selitetty että enää puuttuu lähinnä yhteenveto, koska siinä yleensä tiivistyy se tekstin arvokkain osa, ainakin kirjoittajan mielestä. Onko se yhteenveto arvokas lukijalle onkin sitten ihan eri asia, mutta jos siitä sai irti jotain niin ehkä se oli sitten edes jollain tavalla tärkeä teksti?

Tapanani on tosin välillä ollut heittää vielä ainakin yksi kierrepallo näin loppuun, joskus jopa yllättäen itsenikin. Sehän tässä ajatusten perkaamisessa kirjoittamalla hienoutena onkin, että voi pallotella useita asioita joita muiden on lähes mahdotonta kyetä yhdistämään asiaan, vaikka itselle asia olisikin kuinka selvä tahansa. Siksi kai tekstillä pitäisi olla selvä rakenne ja kohdeyleisö, ettei ajatukset lähde harhailemaan ties minne kesken tekstin? Ehkä siinä on samalla se syy miksi en kummemmin välitä kirjoittaa muiden alustoille, koska en saa vapautta kirjoittaa juuri mitä ja miten haluan? Ei siinä, ehkäpä laadukkaimpia tekstejä onkin syntynyt juuri siitä, kun joku toinen on antanut rajoitteita ja ohjausta tekstiin? Vastavalkeaan oli mukava kirjoittaa, mutta ne ajat ovat jo kaukana takana. Eli tuskin tulen koskaan enää pyynnöstä jotain toisaalle julkaisemaan ja näitä ajatustenvirtoja saa tietysti kuka tahansa lätkiä omille sivuilleen kunhan noudattaa sitä CC sopimusta, tai sitten kysyy erikseen jolloin voi vaikka laittaa tekstit kaupallisesti omaksi edukseen.

Jatkoa ajatellen tässä on kuitenkin paljon pohdittavaa. Haluanko vaikuttaa vaiko vaan jatkaa ajatusten selkeyttämiseen? Melko varmasti lähinnä sitä ajattelua auttamaan ja aina siitäkin voi olla muille apua ja he saavat arvoa sille ajalle, jonka käyttivät tekstin lukemiseen tai vaikkapa podin kuunteluun. Ennen elämä olikin niin paljon helpompaa, kun kaikki tärkeät ja arvokkaat asiat olivat lähinnä siinä ihan käden ulottuvilla eikä tarvinnut murehtia tahi pohtia ison maailman asioita. Tärkeitä asioita suojellaan aivan toisella tavalla ja siksi meillä on säilynyt ainakin pieni osa niistä entisaikaisista arvokkaista teksteistä aina näihin päiviin saakka. Näitä tekstejä tuskin kukaan tulee vuosikymmenten päästä muistelemaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos jokin tiedonmurunen on niin tärkeä ja arvokas että se säilyy jälkipolville saakka? Entäpä sinä, hyvä lukija - oliko tässä jotain arvokasta tai tärkeää, jotain joka sai sinutkin ajattelemaan ja ehkäpä muuttamaan mieltäsi? Jos näin oli, laita kommentti alle tai pistä teksti jakoon omalla alustallasi, omien kommenttiesi kera. Ja jos ei ollut, enkös mä sanonut heti alkuun ettei tämäkään teksti ole todennäköisesti sinulle? Olisi siis ehkä kannattanut uskoa ja tehdä se tärkeämpi asia sen sijaan, että luit tämän tekstin…

Jälkiajatuksena vielä lisäten, että kun ihmiset tuppaavat arvostamaan mitä tahansa tietoa paljon enemmän kun siitä pitää maksaa, eli mitä kalliimpi materiaali, sen arvokkaampaa tietoa, niin pitäisiköhän minunkin alkaa velottamaan teksteistä niin ne saisivat enemmän vaikutusta koska vain tärkeistä asioista pyydetään rahaa? Nnäääh, eiköhän se hinta ole jo valmiiksi riittävän kova - vartti ajastasi, jota ei takaisin saa. Se on melkoisen kova hinta, kun ajattelee mihin ihmiset oikeen aikaansa tuhlaavat näinä päivinä?

Politiikka on vitsi, vieläpä huono sellainen

Kansanvaltaa, juu tottakai

Tieteeseen voi jokainen uskoa juuri miten itse haluaa, mutta jos pitää akateemista politiikan tutkimista edes auttavasti paikkansapitävänä, avaan hieman kahta tutkimusta männävuosilta: ”Testing Theories of American Politics: Elites, Interest Groups, and Average Citizens" - Martin Gilens and Benjamin I. Page sekä ”HIT OR MISS? THE EFFECT OF ASSASSINATIONS ON INSTITUTIONS AND WAR" - Benjamin F. Jones and Benjamin A. Olken. Ensimmäisessä puhutaan kuinka paljon vaikutusta kansalla ja muilla ryhmillä oikeasti on jenkkien (ja Suomen, koska Suomi on maailman yksi amerikkalaistuneimmista maista) järjestelmässä ja toisessa keskustellaan siitä, kuinka paljon vaikutusta on sillä, kun maan johtaja vaihdetaan vähemmän luonnollisen poistuman kautta. Keskityn pääosin ensimmäiseen tekstiin, mutta mainittakoon heti alkuun miten maan johdon poistaminen vaikuttaa oikeasti maan suuntaan: autoritäärisissä maissa tapahtuu muutos, ”demokratioissa” sillä on yhtä paljon vaikutusta kuin äänestämällä uusi johtaja valtaan… eli ei yhtään mitään. Olen tästä aiheesta saattanut kirjoittaa jo muutaman kerran aikaisemminkin, mutta kun nyt on antaa lähde oikeen Cambridgen yliopiston suunnalta, sillä on ihan saletisti aivan valtava vaikutus ihmisten mielipiteisiin. Siis vähintäänkin yhtä suuri kuin äänestämisellä… Menen siis kouluttamaan lehmiä lentämään sillä välin kun kansalaiset pääsevät juonen päästä kiinni.

Poliittisella kentällä on useita eri pelureita ja riippuen demokratian tilasta, näillä ryhmillä on vaihteleva määrä valtaa vaikuttaa maan asioihin. Tavan kansa, ne suuret massat, omaavat länsimaisissa demokratioissa vallan siitä, minkä näköiset puhuvat päät istuvat milloinkin sielä parlamentissa. Puhutaan myöhemmin siitä, kuka omaa vallan sen kansan mielipiteeseen jonka perusteella he käyttävät sitä valtaansa tuonnempana. Iso raha, ”eliitti”, on toinen merkittävä peluri joka vastaa suurelta osin miten se raha käytännössä liikkuu ja kun maailma pyörii kapitalistisessa järjestelmässä rahalla, tämä ryhmä vaikuttaa kaikkiin asioihin merkittävästi. Tämä ryhmä ei kuitenkaan ole homogeeninen, vaan jokaisella toimijalla on ne omat lehmät ojassa ja he kilpailevat keskenään useista asioista, mutta varsin monessa asiassa he liittoutuvat keskenään saaden aikaiseksi merkittäviä tuloksia. Aatteelliset ja yritysmaailman eturyhmät, kuten vaikkapa lobbarit tai ammattiliitot ja vastaavat, taas omaavat omalla alueellaan huomattavan määrän valtaa. Nämä ryhmät itsessään voivat koostua niin tavan kansalaisista tai vaikkapa täysin ison rahan ajatushautomoiden kermasta, mutta ne kaikki edustavat jotain tiettyä asiaa oman näkemyksensä mukaisesti. Mistä se näkemys tulee, se vaihtelee melkoisesti. Nämä kaikki pelurit sitten kilpailevat vallasta keskenään ja koska raha ratkaisee, kansalle jää aina vastuu ja maksajan rooli, siinä kun hyödyt uppoavat harvojen taskuun. Ja yllättyneitä oli…

Poliitikoilla itsellään on varsin vähän vaikutusvaltaa demokraattisessa järjestelmässä. Jos nimittäin leikittäisiin edes kansanvaltaa, ne poliitikot ovat sielä vain edustamassa kansaa, tekemässä todeksi kansan päätöksiä, eivät varsinaisesti siis vallassa. Mutta me elämme tasavallassa, samoin kuin jenkit, jonka tehtävä on varmistaa omistavan luokan oikeuksien vahvistaminen, kuten ne jenkkien perustavat isätkin jo kertoivat. Eri eturyhmät siis neuvovat poliitikkoja tekemään päätöksiä ja se kenellä on uskottavimmat argumentit (lue: eniten rahaa) saa yleensä tahtonsa lävitse. Puolueisiin ja yksittäisiin poliitikkoihin vaikuttaa suuri joukko eri ryhmittymiä, joista jokainen on ajamassa omaa etuaan yleensä muiden kustannuksella. Kaikki ne verkostot, jotka ovat syntyneet vuosikymmenten aikana sinne verhojen taakse (ns. kaksoisvaltio) pitää myöskin muistaa ruokkia kun isoja asioita ollaan ajamassa, mikä myöskin vaikuttaa merkittävästi mihin suuntaan milloinkin nojataan. Vaikka lähes kaikki toimijat koko pelissä ovat sieltä tavan kansan keskuudesta, siinä kohden kun leivän syönti kiinnostaa, laulujen sanat sanellaan ulkoa. Eikä se väärin ole priorisoida oman perheen etu muiden ylitse, koska jollain ne asuntolainat pitää maksaa ja silleen.


Lättymaa ja liberaali demokratia samalla viivalla

Lähes surkuhupainen yhteys näiden kahden asian välillä on se, että ”Koska se näyttää siltä, että…” on näiden molempien teorioiden vahvin näyttö. Molempia asioita on tutkittu ties kuinka kauan ja ainoa asia joka kumpaisessakin ainoana näyttönä sen paikkansapitävyydelle on, että se näyttää siltä. Miksi se näyttää siltä on toisarvoinen asia koska katso nyt itse! Asiat voidaan selittää miksi ne näyttävät joltain, mutta yksikään selitys ei tule koskaan kelpaamaan koska omiin havaintoihin luotetaan enemmän kuin niihin seikkoihin, jotka selittävät miten asia oikeasti toimii. Fysiikka ja matematiikka ovat tietysti paljon konkreettisempia tieteen aloja verrattuna valtio-oppiin, sosiologiaan tai psykologiaan, ei siinä, mutta kumpaisessakin asiassa (FE ja politiikka) se vallitseva ymmärrys ja kollektiivinen tieto asiasta osoittaa varsin vahvasti tiettyyn suuntaan. Mutta mikä ei ole yhtenevä, on se virallinen tarina näistä kahdesta asiasta. Lättymaa on virallisen tarinan mukaan höpönlöpöä (mikä on osalle todiste siitä, että maa on lätty), siinä kun länsimainen demokratia on se ainoa oikea malli virallisen tarinan mukaan ja sitä kyseenalaistavat ovat salaliittoteoreetikoita, kuten ne Cambridgen tutkijat.

Molemmista asioista voidaan toki keskustella, mutta mielipiteet ovat monella varsin paikalleen jämähtäneitä. Toki minuakin tästä jämähtyneisyydestä on syytetty lukemattomia kertoja ja olen sitä myös itse turhautuneena käyttänyt argumenttina, mikä se ei tietenkään ole. Näissä molemmissa törmätäänkin jälleen niin auktoriteetin kuin asiantuntijuuden ongelmaan: kehen voi oikeasti luottaa? Havainnot vs. jotkin todisteet, jotka eivät ole itsestäänselviä - näiden kahden välillä onkin vaikeaa päättää kumpi on oikeassa. Molempien selvittämiseen kun tarvitaan vuosien tutkiminen, tiedonkeruu ja asioiden ymmärtäminen eikä sittenkään ole mitään satavarmaa asiaa jolla voitaisiin osoittaa jokin juttu täysin kiistattomasti. ”Mutta jos ihmiset vaan tajuaisivat tämän asian, he ymmärtäisivät kuinka meitä on kusetettu ja sitten maailma korjaantuisi” toimiikin itse asiassa molempiin syyksi jatkaa asian saarnaamista… Noh, politiikan suhteen todisteet ovat tosin varsin vahvat: ei muuten muuttuisi vaikka kansa tajuaisikin, koska kansalla ei ole todellista valtaa nykyisessä järjestelmässä. Kansalla on kyllä potentiaalinen valta muuttaa koko sirkus, mutta kun vain äänestämällä voit vaikuttaa niin nyt se läsi kiinni!

Poliittiseen leikkiin ryhtyminen on toki asia, jolla voi vaikuttaa maan asioihin, mutta ei sillä tavalla kun asia yleensä ymmärretään. Organisoituminen ja sen kautta merkittävää (sanan)valtaa saamalla varsin pienikin ryhmä voi oikeasti muuttaa sen jonkin pienehkön asian suuntaa, mutta silloin pitää myös pohtia onko se sitten liioin demokratiaa, eli enemmistön näkemys asiasta? Siihen samaan soppaan kun sotketaan vielä kysymys siitä, onko kukaan oikeutettu valtaan muiden ylitse, niin johan saadaan riita aikaiseksi. Kansan enemmistö edelleenkin pitää tätä nykyistä mallia demokratiana, jossa äänestämällä kansa vaikuttaa ja sillä selvä, joten asiasta keskustelu jää usein lähinnä sille tasolle että kuinka nyt vaan kaikkien pitäisi äänestää oikein niin ongelmat ratkeaisivat. Cambridgen tutkimuksen ja lukemattomien muidenkin mukaan se nyt vaan on niin, että vaikka ihan kaikki äänestäisivät mielestään oikein, valta säilyisi edelleen sillä ”eliitillä”. Kas kun siinä on se juttu, että jo nyt kaikki äänestävät omasta mielestään oikein. Kansa ei ymmärrä tätä poliittista peliä, eikä se edes tiedä läheskään tarpeeksi että se voisi tehdä valistuneita päätöksiä yhtään isommista asioista, saatikka edes siitä kuka olisi ”hyvä ehdokas”. Ja syy siihen on myöskin selvä…


Se on se media, edelleenkin

Tavan kansan yleistä mielipidettä on ohjattu oikeastaan aina medialla. Ja se kuka omistaa median, määrää mitä sieltä tulee, vaikka tämä ottaakin usein journalisteilla henkeen. Katsos kun sinua ei oltaisi koskaan palkattu asemaasi, jos omat näkemyksesi poikkeavat vahvasti siitä median ajamasta agendasta, sori nyt vaan. Sanotaan, että ihmisten näkemykset muovautuvat kaikista eniten sen mukaan, ketkä ovat ne viisi läheisintä henkilöä joidenka kanssa vietät eniten aikaasi. Jos siis työpaikalla viettää huomattavan osan päivästään ja kaikki työkaverit ajattelevat jollain tietyllä tavalla, oma maailmankuvasikin alkaa pikkuhiljaa muistuttaa sitä samaa. Ja kun koko mediakenttä on ollut edistyksellisten kansoittama vuosikymmenten ajan, ei ole mikään ihme että media on lähes yksiääninen. Ne päätoimittajat on myöskin valittu tarkoin tehtäväänsä, joten ei tarvitse kovin kauaa etsiä yllättyneitä sille, miksi he kaikki toistavat sitä samaa virallista tarinaa, eikö totta? Ja tämän tarinan mukaan meillä on demokratia, vain äänestämällä voi vaikuttaa ja ne rikkaat eivät millään tavalla vaikuta ainaskaan mediaan!

Eri teorioita siitä voitaisiinko tämä järjestelmä sitten ”korjata” (koska se ei ole rikki vaan toimii just kuten pitääkin) esimerkiksi median kautta on useita, mutta täytyy sanoa että olen entistä epäilevämpi sen suhteen. Kyllä, sääntöpohjainen järjestelmä voitaisiin luoda merkittävästi kansanvaltaisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi, mutta itse ajatusta sääntöpohjaisesta järjestelmästä pitää myös kyseenalaistaa. Se kun ei voi olla moraalinen, jolloin täytyisi keskustella myös siitä, halutaanko kylmä, tiettyjä ryhmiä hyödyttävä ja toisia haittaava järjestelmä vaan korvata toisella vastaavanlaisella? Mikä tahansa sääntöpohjainen järjestelmä kun ajan saatossa muuttuu ainoastaan totalitaarisempaan suuntaan, joka sitten joudutaan aina välillä nollaamaan kun se menee liian pitkälle. Nollaukseen voi mennä jopa vuosituhansia, mutta se tulee sieltä jossain vaiheessa. Sitten keksitään uusi oikeutus harvojen valtaan muiden yli, tai enemmistön valtaan harvojen ja itsensä yli, tai jokin muu vastaava sääntömalli missä jotkut nyt vaan ovat tasa-arvoisempia kuin muut. Orwell ei ollut lainkaan väärässä asiassa…

Mitä tästä voitaisiin siis oppia? Jos haluaa vaikuttaa, pitää ymmärtää miten peli toimii ja osata toimia sen mukaisesti. Jos taas ei halua sekaantua muiden asioihin, on hyvä ymmärtää kuinka se maailma pyörii että osaa suhtautua asioihin niin ettei se pilaa koko elämää. Itse käytin melkoisen lohkon elämästäni ymmärtääkseni järjestelmän, vuosikausia siihen että yritin siihen myös vaikuttaa ja nyt vasta ymmärsin kuinka turhanpäiväistä se vaikuttamisen yrittäminen olikaan. Samalla kun maailmankuva muuttui kohti anarkistista näkemystä, koko poliittinen sirkus ja siihen millään tavalla kommentointi saatikka sekaantuminen aiheutti lähinnä vaan turhautumista ja kasvavaa vitutusta. Ei ne herää, ei vaikka mitä tekee… mutta samalla, eihän minulla ole liioin asiaa muiden näkemyksiin vaikuttaa, koska se ei minulle kuulu. Ehkäpä juuri siksi on tärkeää perata näitä ajatuksia tekstiksi, koska se auttaa ajattelemaan asiaa selvemmin. Ja kun sen jakaa, ehkäpä siitä joku muukin saa ajateltavaa… Siispä kohti uusia pettymyksiä!

Tekoäly pakottaa ”Suuren Nollauksen”?

Kapitalismin kriisi

Kun toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen Jenkeissä verot paukkuivat 90:n pinnan hujakoilla, pelättiin kauheasti punaista sosialismia vaikka itse asiassa siinä oltiin pelastamassa kapitalistista järjestelmää. Sota itsessään toki ratkaisi osan ongelmasta, jonka tuottavuuden kasvu oli aiheuttanut teollistumisen myötä - puolet miehistä laitettiin rintamalle ja toinen puoli tekemään aseita ja varusteita heille. Mutta miten ihmeessä tuottavuus olisi muka ongelma, sehän on hyvä juttu? Toki, paitsi kapitalistisissa järjestelmissä, koska niissä voitot siirtyvät omistavan luokan taskuun sen sijaan että hyödyttäisivät kaikkia. Jos joltain ihmiseltä menee tunti tehdä jokin työ ilman konetta ja vain puoli tuntia koneen kanssa, sen sijaan että tämä tuottavuuden kasvu parantaisi ihmisen oloja, voitot siirretään omistavan luokan taskuun ja jos ennen siihen haluttuun tulokseen tarvittiin kaksi ihmistä, nyt siihen riitti yksi. Tämän seurauksena jengi siis potkittiin pellolle mieluummin kuin että he tekisivät vain vähemmän tunteja, jos haluttiin tuotanto pitää samana. Kasvun aikana tuotantoa yleensä halutaan lisätä ja kun kaikki oli pistetty sodan vuoksi paskaksi, sotaa seuranneet vuodet pitivät tuottavuuden kasvusta huolimatta ihmiset töissä vielä kiinni, ainakin osittain.

Korkea verotus oli tietenkin sitä pahaa sosialismia ja rapakon takana sitä ei hyvällä katsottu, joten miksi ihmeessä siihen suostuttiin? Rikkailta verottaminen nähtiin ainoana keinona ratkaista sen hetkinen ongelma, joka osin oli toki rahan puute, mutta pääosin se ongelma oli ne lukemattomat työttömät, joille ei enää ollut tarvesta. Eikä edes vielä se määrä työttömiä, koska kapitalistisessa järjestelmässä jokainen on oman onnensa seppä, eli työttömyys oli omaa syytä, vaan siksi että ne menivät järjestäytymään ja vaatimaan muutosta asiaan. Mitä siitäkin tulisi jos työläiset saisivat tuottavuuden kasvun hedelmistä oman osansa eikä vain omistava luokka? No, jenkit verottivat rikkaita ja yrityksiä ja alkoivat maksaa sosiaalitukia kansalle työttömyyskorvauksiin ja vastaaviin. Ammattiliitot ja vastaavat hiljennettiin eikä ilmaista leipää saaneet duunarit enää kapinoineet. Kriisi onnistuttiin siis välttämään ja veroissa palattiin vanhaan toimivaan ratkaisuun, eli keskiluokka maksaa verot josta he syyttivät köyhiä. Omistava luokka nauroi matkallaan pankkiin ja kaikilla oli mukavaa.

Neljäs teollinen vallankumous eli suuri nollaus on kuitenkin tuloillaan. Rankimmat arviot ennustavat useiden satojen miljoonien työpaikkojen katoavan kuin tuhka tuuleen tekoälyn myötä. Vuosisadan puoleen väliin mennessä ehkäpä jopa puolet työpaikoista on korvattu tekoälyllä, joko pelkästään datamuodossa tai sitten robottina. Putkimiehiä ja vastaavia luovaa ongelmanratkaisua tarvitsevia sekä tarkkaa ja nopeaa käsityötä tekeviä ihmisiä varmasti vielä tarvitaan pitkään, mutta toimistoissa papereita millään tavalla pyörittelevät ihmiset saavat väistyä chatbottien tieltä aivan kuten teollisuudessa koneet hitsaavat ja ruuvaavat laitteet lähes täysin alusta loppuun. Tuottavuus kasvaa tekoälyn käyttöönotossa räjähdysmäisesti ja jos tuhannen taalan tietokone korvaa yksistään tusinan toimistotätejä, mitä luulet kummalle näytetään ovea? Kun 24/7 ilman tunteita toimiva asiakasbotti vastailee varsin ihmismäisesti asiakkaiden kysymyksiin, muutos nähdään jopa positiivisena… paitsi tietysti jos se oma duuni meni alta sen botin tähden. Elämä on siis menossa monella viemäriin duunin menetyksen myötä joka saattaisi aiheuttaa liittojen voimistumisen ja työväen yhdistymisen jota kukaan ei halua, joten miten asiaa ehdotetaan korjattavaksi?


UBI

Universal Basic Income, eli perustulo. Sosiaalitukien sijaan kaikille maksetaan sama summa kuukausittain tilille, täysin ilman kyselyitä. Jokainen saa yhtä paljon, joten se on tasa-arvoista ja silleen. Oikeistopuolueet tulevat purnaamaan ilmaisesta rahasta, jolloin heille esitetään tutkimukset jotka todistavat ettei se oikeasti vähennä tuottavuutta vaikka ilmaista rahaa jaetaan. Vasemmisto taas tulee vaatimaan että se raha otetaan tekoälystä hyötyviltä, mikä kasvattanee heidän suosiotaan työväen keskuudessa kun paska on osunut tuulettimeen. Jos järjestelmä olisi demokraattinen, ei ole vaikea arvata kumman aatesuunnan taakse kansa menisi, mutta koska järjestelmämme ei ole lainkaan kansanvaltainen vaan kapitalistinen, tarkemmin sanottuna neoliberaali, merkitsee se vain sitä että sillä ei ole paskaakaan väliä onko johdossa oikeisto vai vasemmisto, koska taustalla on se sama iso raha. No miksi ihmeessä iso raha haluaisi itseään verotettavan? Aivan samasta syystä kuin vuosikymmeniä sitten jenkeissä… se raha tekee vain ylimääräisen kierroksen ennen kuin se ehtii omistavan luokan taskuihin.

Perustulo kun lisää kulutusta ja tämä on yleensä hyväksi bisnekselle. Vaikka isot firmat joutuvatkin maksamaan kovia ”tekoälyveroja”, se summa menee isolta osin kulutukseen joka kohdistuu heidän tuotteisiinsa. Pienet ja keskisuuret yritykset kun eivät voi millään kilpailla isojen kanssa, koska saadakseen lainsäädännön läpi joka mahdollistaa korkean tekoälyveron, hallinto ”joutuu” tekemään kovia päätöksiä ja säädännöllä tappamaan pienyritykset lähes kokonaan koska he eivät kykene hyödyntämään tekoälyä samassa mittakaavassa vaan joutuvat tyytymään nykyisiin lihasäkkeihin joita ihmisiksikin kutsutaan. Jos merkit pitävät paikkansa, tämä uusi vaihe on jo nyt vauhdissa kun Klasusetä WEF:n lihaksin vääntää perustuloa näille nykyisille marioneteille. Edellisellä kerralla sodalla korjattiin vinoumaa työväestössä… toivotaan että niin ei tällä kertaa kävisi, vaikka eiväthän ne nyt tahallaan sotaa ajaisi… eiväthän?

Ei siinä, perustulo olisi varmaankin ihan hyvä idea JOS se yhdistettäisiin tasaisesti jakautuvaan työpanokseen. Sen sijaan että osa istuisi kotona syljeskelemässä kattoon ja osa edelleen vääntäisi duunia niska limassa, kaikki hyötyisivät tekoälystä hoitamassa duunit saaden paljon lisää vapaa-aikaa ja työskentelemällä vaikka vaan muutamia tunteja viikossa. Sehän olisi varsin helppoa, kun et omista mitään ja olet onnellinen! Hetkonen, missäs mä olen tuon lauseen… ai niin, Klasu. Ei siinä, vähemmän työtä kun koneet hoitaa hommat ja kansalla olisi vapaa-aikaa kuulostaa hyvältä, eikö totta? Ihmisethän voisivat keskittyä parantamaan omaa tilannettaan ja vaikuttamaan omiin asioihinsa niin lähipiirissä kuin myös vaikkapa politiikassa. Mutta oikeasti, kuka sitä haluaisi?! Kansa jolla on aikaa ajatella ja resurssit elää luppoisaa elämää tekemällä vain vähän töitä josta saattaisivat vieläpä pitää?! Kuulostaa joltain kauhuelokuvalta nykypäivän poliitikoille: kansa, joka oli perillä asioista. Onneksi perustuloon voidaankin laittaa yksi jos toinenkin koukku Kiinasta opittuna: vain oikeaa mieltä omaaville se maksetaan täysmääräisenä ja sillä digirahalla ei voi ostaa kuin valtion määrämiä hyödykkeitä... toki, eiväthän ne nyt niin tekisi?


Tyranniaa pukkaa utopian sijasta?

Toinen pikkuboonus jonka tekoälyn markkinoijat tulevat tässä samalla saamaan on lähes täydellinen propagandakattavuus kaikilla alueilla. Kun se heidän oma wokeäly on jokaisessa firmassa asiakaspalvelijana, jokaisessa lehdessä uutisten kirjoittajana ja taho joka ikisen televisiosarjan käsikirjoittajana, mitä luulet kuinka ”väärää mieltä” oleville siinä käy? Kun jo nyt lähes syljetään päälle jos on jostain isosta asiasta väärää mieltä, wokeäly joka ikisessä laitteessa tulee tekemään kaikkensa manipuloidakseen ihmisiä yhteen muottiin sopivaksi kuluttajaksi. Mainokset, näytettävät postaukset somessa ja kaikki ne paikat jotka algoritmilla päätetään mitä sinulle näytetään, tullaan jo hyvinkin lähitulevaisuudessa personoimaan juuri sinun ajattelutapaan parhaiten tehoavaksi. Sen lisäksi niille muille syötetään loputtomasti satuja pahasta disinformaatiosta, vaarallisista salaliittoteoreetikoista ja terrorismiksi laskettavasta vihapuheesta niin johan on mukava olla wokeälyä vastaan sillä väärällä puolella…

Ja millä kansa saadaan mukaan tähän kaikkeen tyranniaan? Pelolla, tietenkin. Misinformaatio pilaa kaiken, vihapuhujat ovat terroristeja, terminaattorit tulevat pihaan ja pahojen ihmisten tekemät tekoälyt manipuloivat sinua huomaamattasi! Onneksi meillä on siihen pelastus! Viisaat ja oikeudenmukaiset johtajamme tulevat säätämään uusia lakeja ja sääntöjä yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Koska muutoin joka ikinen tavan tallaaja tulee terrorisoimaan kansaa ostamalla 10.000 näytönohjainta sisältävän supertietokoneen joka soluttautuu kaikkialle… eikun sori, se olikin jo olemassa, ei vaan tavan tallaajan käsissä. Kyllä, koneet ja ohjelmistot tulevat kehitymään, mutta ainoastaan valtiollisilla toimijoilla ja suuryrityksillä on resurssit tehdä hommaa isosti ja heillä on yksi pieni ero lainkuuliaiseen kansalaiseen nähden: he eivät piittaa niistä säännöistä pätkääkään. Tiedustelupalvelut ovat osoittaneet sen kerta toisensa jälkeen, mutta sitä Penttiä kellarissaan open source tekoäly koneellaan pitää pelätä ja säätää uusia lakeja ettei hän vaan tee murto-osaa siitä, mitä valtiot tekevät.

Maailma tulee joka tapauksessa muuttumaan radikaalisti tekoälyn vaikutuksesta. Yhteiskuntarakenne tulee muuttumaan ja ne tahot, joilla on hyppysissään ne kaikista laajimmalle julkistettavat tekoälyt tulevat omaamaan entistä enemmän valtaa. Jo nyt hehkutetaan ideaa siitä, kuinka tekoälyllä voidaan opettaa kenet tahansa osaksi ilmastokulttia ja uskomaan tutkittuun ja turvalliseen, yhteiseksi hyväksi tietenkin. Mitä sille voisi sitten tehdä? Saada ihmiset tietoiseksi asiasta ja nostettua myös poikkeavat näkökulmat julkiseen keskusteluun. Ja miten se tehdään? Valtamedialla tietenkin, eli ne toimittelijat jotka ovat vuosikymmeniä ajaneet tätä nykyistä mallia yht'äkkiä kasvattaisivat selkärangan ja alkaisivat ajattelemaan! Sillä aikaa kun opetellaan lehmien lentämisen alkamista, sanoisin että paras tapa tehdä asialle jotain on elää omaa elämäänsä mahdollisimman hyvin ja onnellisesti. Ehkäpä tutkia miten wokeäly toimii ja miten sitä ajetaan eteenpäin, samoin kuin noin muutenkin kuulostella tätä hulluutta. Mutta muutoin antaa sen edetä tahtiaan, koska sielä takana puhutaan triljoonien taalojen resursseista. Tietoisuutta on hyvä lisätä, mutta se tarvitsee näkyvyyttä - parhaallakaan argumentilla kun ei ole mitään merkitystä ihmisten ”heräämisen” kannalta. Koko sirkus kun loppuisi kun kansa lakkaisi tottelemasta herrojensa käskyjä. Toki siitä seuraisi se kauhia anarkia, jolloin vahvin kaappaisi vallan ja tekisi miten lystää! Aivan kuten koko nykyinen järjestelmämme jo toimiikin.

———
ChatGPT:n mukaan yllä olevaan tekstiin pitää suhtautua tälleen: ”On tärkeää huomata, että teksti sisältää kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä ja kriittisiä tulkintoja, eikä se välttämättä edusta yleispäteviä faktoja tai laajasti hyväksyttyjä totuuksia. Teksti tarjoaa pohdintaa ja näkökulmia, jotka voivat herättää keskustelua ja ajatuksia aiheen ympärillä.”

Etkö luota tieteeseen?

Mitä kysymyksellä nykyään tarkoitetaan?

Harva se päivä niin uutisissa kuin mediassa kyseenalaistetaan ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta luota tieteen konsensukseen. Tiede nyt vaan ei satu olemaan mikään demokraattinen järjestelmä, jonka Einstein väitetysti esitti todella elegantisti vastauksena sadan tiedemiehen tekemään hänen teorioitaan kritisoivaan kirjoitukseen: ”Jos olisin väärässä, yksi olisi riittänyt”. Vaikka sata tai tuhat auktoriteettiä sanoo jonkin asian olevan jollain tavalla, se ei todista yhtään mitään. Toisaalta, yksi auktoriteetti tai yksi tutkimus ei liioin todista vastakkaiseen suuntaan, koska usein tieteen ongelma, toistettavuus, jossain vaiheessa voi muuttaa kyseisen tuloksen aivan päinvastaiseksi. Eri tieteen aloilla tämä toistettavuuden ongelma vaivaa kenttää varsin vaihtelevasti, koska etenkin ihmisiä koskevissa asioissa ei ole sellaista asiaa kuin ”tavallinen ihminen”, jonka kaikki ominaisuudet olisivat joka tapauksessa paikkansa pitäviä. Ihmiset kun tuppaavat olemaan yksilöitä, siinä kun monet esimerkiksi fysiikan ilmiöt ovat varsin yhteneväisiä sillä tarkastelun tasolla jolla kulloinkin ollaan. Tästä koko tiedekentällä on varsin vahva konsensus asiasta, joka ei tietenkään todista muuta kuin sen, että todennäköisyys paikkansapitävyydelle on varsin korkea.

Rahan vaikutusta tieteeseen ei voida painottaa liikaa, koska se aiheuttaa kaksi todella vakavaa vääristymää. Ensiksi, rahalla voidaan ostaa lähes mikä tahansa tutkimus joka todistaa jonkin asian ”todeksi” tai virheelliseksi. Jos jokin taho suoraan hyötyy tietyn asian olevan jollain tietyllä tavalla ja tämä taho kaataa rahaa asian todistamiseen suuria summia, on syytä epäillä tiedon paikkansapitävyyttä. Tupakkateollisuuden toiminta on tästä varsin kiistaton todiste ja tämän esimerkin lähes jokainen on jossain vaiheessa kuullut, mutta nykypäivänä varsin harva on sen ymmärtänyt. Toisekseen, tiettyjen asioiden tutkimiseen tietyltä kannalta taas ei löydy rahoitusta mistään minkä lisäksi tiettyjen asioiden tutkiminen ”väärällä tavalla” on lähestulkoon oman uskottavuuden ja maineen itsemurha. Jos jotain asiaa ei saa tutkia tietyltä kantilta jos haluaa pitää asemansa niin tiedeyhteisössä kuin edes omassa työpaikassaan, siinä on varsin vahva motivaattori lähes kenellä tahansa pitää näppinsä loitolla. Nykypäivänä todisteet ovat toissijainen asia verrattuna median siunaamaan luotuun mielikuvaan asiasta. Ja kun seuraa sitä rahaa, media tuntuu noudattavan melkoisen ennustettavaa tulosta kapitalistisessa sananvapaudessamme: kenellä on eniten rahaa on oikeimmassa.

Absoluuttista totuutta mistään asiasta ei ihminen tulee koskaan löytämään, se on täysin varmaa. Huomaatko tämän väitteen ongelman? Sanonta ”älä koskaan sano älä koskaan” kuvaa sitä varmuutta, mihin ei pitäisi kenenkään sortua, joka myöskin on yksi samankaltainen väite. Kuinka varma on jonkin asian sitten oltava, että asiasta voidaan esittää jokin argumentti? Moni on saattanut kuulla seuraavan argumentin: kaikki ihmiset ovat kuolevaisia, Sokrates on ihminen, joten Sokrates on kuolevainen. Toisaalta joku voi väittää olevansa kuolematon, koska todisteet siihen asti ovat kiistattomat: olen vieläkin elossa, joten olen kuolematon. Tämä viimeisin väite on lähes varmasti jossain vaiheessa todistettavasti väärä, tosin sen esittävä taho tuskin tulee oppimaan elämänsä aikana sitä oppimaan. Mitä tahansa tietoa tai argumenttia voidaankin arvioida sen herkkyyden perusteella, kuten ”Tiedon analysointia”-artikkelissa mainitsinkin. Siinä on siis kyse siitä, että kuinka paljon jonkin tietyn asian osa vaikuttaa kokonaisuuteen. Kuinka varma kyseinen osa on ja kuinka suuri merkitys sillä on kokonaisuuteen auttaa ihmistä arvioimaan tiedon paikkansapitävyyttä. Jos koko juttu nojaa yhden tahon todisteeseen ja tällä taholla on oma lehmä ojassa, sitä saa ja pitäisikin kyseenalaistaa.


Tavisten tiedettä

Suurin osa ihmisistä viis veisaa mitä tiede mistäkin asiasta sanoo, vaan he luottavat esiin nostetun auktoriteetin sanomaan kyseisestä asiasta. ”Asiantuntija” tietää sen asian, kuten nimikin jo osoittaa ja miksi ihmeessä asiantuntija päästettäisiin ääneen jos hän olisi väärässä? Niin, miksi ihmeessä jokin taho kiikutettaisiin kansan eteen julistamaan jotain asiaa jos hän olisi todistettavasti väärässä tai on ollut useaan kertaan väärässä jo aikaisemminkin? Virallinen tarina nojaa tähän yhteen ainoaan totuuteen, joka on kuitenkin puhdas illuusio todellisuuteen verrattuna. Niin kauan kun ne poikkeavat näkemykset pidetään poissa julkisuudesta, ei sillä tavan tallaajalla ole juurikaan syytä epäillä sen tarinan paikkansapitävyydestä. On siis täysin loogista uskoa johonkin asiantuntijaan, jos ei ole koskaan eikä missään kuullutkaan, että on olemassa muitakin näkemyksiä asiasta ja jopa todisteita siitä, että virallinen tarina on vain juuri se: tarina. Vielä kun heitetään todisteeksi ”konsensus” niin sitä kyseenalaistava täytyy olla joku ihme hörhö salaliittoteoreetikko, eikös? Kun ainoa argumentti tätä poikkeavaa näkemystä kohtaan on henkilöön meneminen, se ei liioin ole kovin vahvalla pohjalla oleva argumentti ja tämän pitäisi saada ne harmaat aivosolut raksuttamaan. Pitäisi…

Korona ja ilmastohumppa ovat kaksi vahvinta esimerkkiä tieteen konsensuksen käytöstä argumenttina. Kumpaankin asiaan on runsaasti todisteita kumpaankin suuntaan, jolloin voidaan sanoa että yhdelläkään näkemyksellä ei ole kiistatonta asemaa vaikka se niin esitetäänkin mediassa ja politiikassa. Ainoa asia joka näistä kummastakin voidaan päätellä on se, että emme nyt vaan yksinkertaisesti tiedä asian todellista laitaa koska niistä ei ole kiistattomia todisteita. Niistä on olemassa täysin yksipuolinen mielikuva joka kansalle kerrotaan, mutta se että enemmistö uskoo siihen satuun ei itsessään kelpaa todisteeksi… muille kuin sille enemmistölle, joka tietää olevansa oikeassa koska muutkin niin uskovat. Tätä taas kutsutaan konformismiksi ja kun se yksi ainoa tarina halutaan pakottaa kaikille, kyseessä on kollektivismi. Nämä kaksi ilmiötä, kollektivismi ja konformismi, taas ovat hyvin pitkälle kiistattomia mutta aniharva haluaa sen myöntää itse olevansa vain lauman mukana juokseva ja muita siihen samaan pakottava tyyppi, vaikka se olisikin varsin selvästi osoitettavissa.

Moni asioihin siltä ”väärältä kantilta” perehtynyt pitää näitä virallista tarinaa uskovia ”lampaina”, mikä toki kuvaa sitä lauma-ajattelua varsin hyvin. Nykyisellä tiedon aikakaudella tietämättömyys on oma valinta, tosin vain harvalla on aikaa tai mielenkiintoa lähteä tutkimaan oikeastaan mitään asiaa sillä tasolla, joka tarvittaisiin asian edes auttavaan ymmärtämiseen. Siksi näitä jonkin aihealueen messiaita uskotaankin varsin sokeasti, molemmilla suunnilla. Yksittäisen ihmisen resurssit ovat varsin rajalliset tutkia mitään asiaa niin syvällisesti että siitä voisi voisi vetää johtopäätöksiä kuka oli nyt sitten oikeassa ja kuka väärässä. Yleinen heitto onkin ”tutki itse”, joka nähdään riittävänä argumenttina kun asiaa ei itse pysty todistamaan kiistattomasti sille toiselle eri mieltä olevalle. Hevosen voi johdattaa lähteen viereen, mutta sitä ei kuitenkaan voi pakottaa juomaan, mikä kuvaa tätä nykypäivän ongelmaa monessa asiassa. Mutta miksi ihmeessä ketään ihmistä pitäisi jokin tietty asia kiinnostaa niin paljon, että siihen omistaisi merkittävän osan elämästään selvittääkseen mistä se kana kusee? Etenkin, jos se asia nyt ei oikeastaan vaikuta paskan vertaa siihen omaan elämään, ei siihen arkeen eikä edes omaan onnellisuuteen tai vastaavaan?


Mutta mitä sitten?

Mitkä ovat sitten niitä elämää suurempia kysymyksiä joista kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita? Voisi ajatella, että oma terveys olisi vaikkapa yksi semmoinen juttu, mutta miksi siihenkään tulisi panostaa juuri sitä enempää kuin että ongelmatilanteissa kääntyy sopivan auktoriteetin puoleen? Vaihtoehtoisia näkemyksiä jakavassa skenessä näitä elämää suurempia kysymyksiä joita koetetaan melkeinpä pakolla syöttää kaikille on useita. On lättymaata, virusteoriaa, ilmastohumppaa ja osa koettaa selittää miten meitä manipuloidaan ja kuinka tämä meidän demokratiamme on yksi vitsi. Kaikille näille löytyy varsin vaihteleva määrä todisteita ja vaikka osa onkin ihan virallisen näkemyksen omiin todisteisiin katsottuna paikkansa pitävää, se virallinen tarina on silti paljon uskottavampi näkemys koska ne auktoriteetit ovat niin kertoneet jo pienestä pitäen. En nyt lähde erittelemään näitä edellä mainittuja poikkeavia näkemyksiä, mutta siinä kohden jos vuosituhansien kollektiivinen ymmärrys kumotaan jollain videolla jonka tekijällä ei ole juurikaan ymmärrystä edes pienestä osasta asiaan liittyvistä osista niin ei siinäkään ole se oma uskomus kovinkaan vahvalla pohjalla, sori nyt vaan.

Itsekin tiedän ja myönnän syyllistyneeni tähän asioiden tuputtamiseen tietyltä kannalta ja vaikka todisteita oli yllin kyllin, valtaosaa ihmisistä ei asia joko kiinnostanut ja useita joita kiinnosti, eivät ne argumentit juurikaan hetkauttaneet. Pitkään tämä asia vaivasi pahemman kerran enkä usko vieläkään päässeeni täysin yli siitä, että on se nyt jumalauta kumma kun se ei mene jakeluun kuinka meitä kusetetaan ja oikeutetaan valta ylitsemme ihan huuhaa-tarinoilla. Mutta kaippa tämä pikkuhiljaa tästä selviää, että sillä nyt ei ole oikeastaan mitään väliä uskooko muut niihin asioihin vai eivät. Suurinta osaa ei nämä asiat kiinnosta ja heille riittää, että saavat ”vaikuttaa” kerran neljässä vuodessa siihen, minkä värinen saapas seuraavaksi talloo heidän päälleen. Se on se kokemus, jonka he haluavat tässä elämässä kokea ja mikä minä olen päättämään muiden puolesta, siitäkin huolimatta että se sama saapas koettaa omaankin naamaani osua. Jos taas joku toinen haluaa uskoa maan olevan lätty niin ei se liioin ole minulta pois, eikä se pitäisi olla paljoa muiltakaan pois? Paitsi tietysti silloin, kun sitä lähdetään saarnaamaan kaikkialla ja samalla tuhotaan se vähäinenkin uskottavuus, jota millään valtavirrasta poikkeavalla näkemyksellä on. Joka myöskään, nyt jo huvittavana asiana, ei ole millään tavalla merkityksellinen asia.

Näitä mietteitä on tullut pyöriteltyä samalla kun lueskelen aivan loistavaa Richard Feynmanin kirjaa ”What Do You Care What Other People Think?”, eli mitä sä välität mitä muut ajattelevat. Suosittelen lämpimästi tämän nerokkaan fyysikon kirjoja ja luentoja ihan kaikille vaikka fysiikka ja hänen varsin omalaatuinen maailmankuva eivät niin nappaisikaan. Elämä olisi niin paljon helpompaa kun ei välittäisi juurikaan mitä muut ajattelevat siitä mitä teet, kunhan vaan et teoillasi suoraan vaikuta niiden muiden elämään etenkään negatiivisesti. Mutta kas siinä pulma, koska mitä tahansa teemmekin, se tuppaa vaikuttamaan muiden elämään - halusimme tai emme. Nykypäivänä väärä mielipide on lähes kuolemanrangaistuksen vaativa rikos eikä mistään asiasta saisi puhua väärällä tavalla. Siis sillä, joka poikkeaa siitä omasta näkökulmasta. Ihmisten rauhanomaiseen kanssaeloon ei tarvittaisi paljoa muuta kuin se, että kaikki kieltäytyisivät väkivallasta kaikkia muita kohtaan. Kun mistä tahansa asiasta voisi keskustella ilman sitä uhkaa, että joku tulee aseet tanassa sen väärän näkemyksen hiljentämään, olisi maailma varsin toisenlainen paikka elää. Nyt kun psykopaatit määräävät säännöt joilla kaikkien tulee pelata, on jokainen siitä virallisesta konsensuksesta poikkeava näkemys uhka sille väärinajattelijalle. Mutta mitä minä siitä välitän mitä ne vallanpitäjät siitä ajattelevat? Siinäpähän mesoavat ja vaikka se kaikki loppuisikin siihen hetkeen kun kansa lakkaisi tottelemasta, ei sekään taida minulle juurikaan kuulua…

Tämä olkoon uuden kauden ja ehkäpä aikakauden avaus blogissa. Vanhoja aiheita tultaneen myös aina välillä pohtimaan, ehkäpä uudelta näkökantilta. Rauhaa ja vapauttaa jälleen kerran kaikille toivottaen...
Jukka