Onko parhaallakaan argumentilla merkitystä?

Ei, koska…

Kuuntelin tässä hiljattain Larken Rosen (kauhia paha voluntaristi eli anarkisti) videota, missä hän puhui elokuvasta jonka oli käsikirjoittanut: Jones Plantation. Lyhyt animoitu versio löytyy jo nyt usealta eri alustalta samalla nimellä, mutta heinäkuun loppuun mennessä siitä on tulossa täyspitkä elokuva joka tulee käsittääkseni maksamaan netistä ostettuna 9.99$ eli alle kymmenen taalaa, kuten hän itse vitsinä murjaisi. Larkenin mukaan elokuva on niin shokeeraava, hauska kuin erittäin ajatuksia provosoiva, mikä varmasti pitää monelle ihmiselle paikkansa. Miksi? Koska siinä esitetään varsin konkreettisesti tämä nykyisen hallinnon ajatus vallasta ja ”demokratiasta”. Vaivaisella 150.000$ budjetilla tehty elokuva näyttää (trailerin perusteella) seisovan paljon painoaan suuremmassa luokassa, mistä täytyy ehdottomasti nostaa hattua tiimille ja Larken toivoikin, että tämä nyt juuri se elokuva, joka mahdollistaa kunnon iskun tässä kulttuurisodassa valtavirtaista näkemystä vastaan. Tuleeko se niin tekemään? Itse katsoin sen lyhyen animaation ja asiaahan se on. Ei mitään uutta asiaa, koska itse ajattelen myös samalla tavalla…

Niin että tuleeko se niin tekemään? No ei, juuri siitä syystä kuin hän itsekin videoissaan on puhunut. Vaikka budjetti onkin näin tavan tallaajan näkökulmasta katsottuna varsin suuri, verrattuna isoihin elokuviin puhutaan hiluista. Itse elokuvan laatuun ja tuotantoon nähden sillä budjetilla ei välttämättä ole niin suurta merkitystä, mutta yksi kriittinen osa-alue jää pakosta aivan liian pienelle huomiolle: markkinointi. Isot elokuvat tarvitsevat taakseen taalan poikineen hilloa siihen markkinointiin. Larkenin tiimin suunnitelma onkin saada tavalliset ihmiset ja ennen kaikkea vaikuttajat tarttumaan mahdollisuuteen mainostaa nyt juuri sitä oikeaa juttua, joka on kohdistettu juuri sille tavan kansalaiselle, tolkun ihmiselle. Jos vain Joe Rogan ja Russell Brand ottaisivat elokuvan esittelyyn omilla kanavillaan, se leviäisi kulovalkean tavoin netin kautta kaikkien tietoisuuteen. Koska elokuvat muovaavat ihmisten näkemyksiä paljon enemmän kuin uskotaankaan, olisi tällä voluntarismin sanomaa levittävällä tekeleellä mahdollisuus saada idea ”ei hallitsijoita” mukaan yleiseen keskusteluun. Aika tulee näyttämään tuleeko näin tapahtumaan.

Suuri ongelma millä tahansa valtavirrasta poikkeavalla näkemyksellä on nimittäin se, että yleinen näkemys demokraattisesta keskustelusta on ”ajatusten markkinapaikka missä paras argumentti voittaa”. Jos argumentti on aivan ykkösluokkaa, se kykenee muovaamaan ihmisten näkemystä asiasta. Ja todellisuus on taas se, että kun asiantuntija kiikutetaan valtamediassa kertomaan mikä on se ”oikea” mielipide asiasta, valtaosa kansasta uskoo sen sitten viimeistään sadannella kerralla toistettuna. Valtamediaa seuraavat tietävätkin, että se sadas toistokerta, jos otetaan kaikki eri valtamediat laskuun, tapahtuu joskus siinä ensimmäisen päivän iltauutisten jälkeen, mikä tietysti yhden ihmisen kohdalla ei ole kuin vasta ehkä kymmenes kerta kun hän kuulee asiasta. Mutta kun kaikki ovat kuulleet siitä oikeasta asiasta oikealla tavalla, se on viimeistään seuraavana aamuna kahvihuoneessa esiin nouseva suuri keskusteluaihe. Propagandan yksinkertaisin ja varmaankin tehokkain tapa kun on toistaminen ja siinä ei valtamediaa voita mikään. Miksi näin, voisivathan tavalliset ihmiset pitää itse meteliä päivästä toiseen sen tärkeän asian puolesta ja näin saada mikä tahansa asia mukaan yleiseen keskusteluun ruohonjuuritasolta nostettuna? Koska vain aniharva jaksaa sitä samaa asiaa jankata niin kauan, että se koskaan päätyisi sinne yleiseen keskusteluun. Ja täten se paraskaan argumentti ei tule koskaan voittamaan isolla rahalla ajettavaa agendaa.


On, mutta…

Samasta aiheesta ja useasta eri näkökulmasta tätä hallitsijoiden väärää valtaa ei ollakkaan jauhettu kuin vasta useampi vuosisata, mutta siitäkin huolimatta voidaan laskea lähes yhden käden sormilla niiden ihmisten määrä, jotka ovat edes kuulleet siitä varsin helposta ja tehokkaasta tavasta kaataa mikä tahansa tyranni: tottelemattomuus. Vasta-argumentteja asiasta on toki paljon ja niiden toistaminen onkin paljon yleisempää kuin puolesta puhuminen. Itsekin olisin vielä vuosia sitten argumentoinut voluntarismia vastaan, mutta niin se mieli muuttuu kun asiaa lähtee tutkimaan. Selvä trendi on havaittavissa sen suhteen, että voluntarismista kuulee enemmän, mutta siltikään se ei ole ottanut tuulta purjeisiinsa vaikka ne argumentit ovat varsin päteviä, usein jopa parempia kuin valtiouskovaisten vasta-argumentit. Siltikään nämä argumentit eivät ole kääntäneet enemmistön näkemystä, mikä onkin mielenkiintoinen ilmiö. Onko sillä ”parhaalla” argumentilla oikeasti väliä jos enemmistö haluaa pitää kiinni siitä omasta kannastaan?

Yksikään yhteiskuntaa ravisteleva aate ei tule koskaan saavuttamaan valtavirtaista näkemystä niin kauan, kun se ei ole selvästi hyödyllinen valtaa pitävälle ryhmälle. Tavan kansaa ei valta suoranaisesti kiinnosta, koska vaikka se koskee heitä ja heidän elämäänsä aivan suoraan, ne arjen murheet ajavat lähes aina edelle tärkeydessään. Kuka sitä nyt jaksaa meuhkata jostain vallasta ja sen väärinkäytöstä, kun pitää saada laskut maksettua ja leipä pöytään? Vaikka argumentit vallasta olisivat kuinka hyviä tahansa, ne eivät kosketa ihmisiä sillä tasolla että siihen aktiivisesti ottaisi kantaa. Oli se argumentointi kuinka hyvin tahansa muodostettu, niin kauan kuin emme törmää asiaan lähes päivittäin, se ei tee asiasta niin merkityksellistä arkeen että se oikeasti muuttaisi yleisen mielipiteen. Voit siis olla kuinka täydellisen ja totuudellisen asian kannalla, mutta jos se ei saavuta riittävää peittoa yleisessä keskustelussa, se ei tule lyömään itseään läpi. Kaksi loistavaa esimerkkiä tästä löytyy viimeisten vuosien ajalta ilmastohumpasta ja pandemiapaniikista. Kumpainenkaan ei virallisen tarinan suunnalta kestä tarkempaa tarkastelua, mutta silti yli 80% on sen virallisen näkemyksen puolella. Toiston vaikutus on paljon suurempi kuin totuuden tai edes parempien argumenttien.

Mutta ne argumentit kuitenkin vaikuttavat ihmisen arvoihin ja aina joskus sen ansiosta saattavat pilkahtaa mukaan arjen keskusteluihin. Pitkällä aikavälillä on siis mahdollista, että se paras argumentti tulee ”voittamaan”. Jos siis se onnistutaan kääntämään siihen muotoon, että se oikeuttaa vallanpitäjille heidän valtansa kaikkien muiden ylitse. Larkenin sanoma ei sellaisenaan siis tule saavuttamaan riittävää kannatusta, ellei jotain maatamullistavaa tapahdu. Itse näkisin asian niin, että tekoäly olisi se ainoa mahdollisuus näin suureen muutokseen ja AGI ja sitä seuraava ASI voisivat ottaa kopin tästä näkemyksestä. Paitsi että ne tekoälyt ovat vallanpitäjien hallussa ja hallinnassa, jolloin todennäköisyys sille on varsin pieni. Tietysti on myös syytä ottaa huomioon se, että ehkä se vapaus ei nyt vaan kertakaikkiaan ole ihmisten juttu? Vaikka argumentit vapaudesta ovat vahvasti puoleensa vetäviä, käytännössä se vapaus saattaa olla liian pelottava juttu ja Jones Plantationin (ainakin sen animaation) loppuhuipentuma saattaa olla ihmiskunnan kohtalo. En pilaa kuitenkaan keneltäkään sen juonta, koska sen jokaisen tulee nähdä itse ymmärtääkseen mitä tarkoitan.


Oma näkemykseni asiasta

Useamman vuoden yritinkin saada aikaiseksi ”parhaan argumentin” aina sen oman kantani puolesta siinä asiassa, joka sillä hetkellä oli puheenaiheena. Veikkaisin että en siihen kyennyt vaikka parhaani yritinkin. Joku voisi laskea että silloin epäonnistuin asiassa, mutta toisaalta taas asian voisi nähdä ei niinkään argumenttien heikkoudessa vaan itse järjestelmän tavassa hoitaa se yleinen keskustelu. Vaikka olisinkin onnistunut muodostamaan täydellisen argumentin, se ei olisi koskaan päätynyt valtavirtaiseen keskusteluun koska en millään olisi saanut viestiä isosti jakoon. Tietysti siihen isoon jakoonkin löytyi keinot, esimerkiksi trendaaminen sosiaalisessa mediassa, mutta sekään ei ottanut tuulta purjeisiin edellä kerrottuihin syihin viitaten. Parhaani siis yritin, mutta jäikö se sitten itsestä kiinni että joku toinen, paljon parempi tyyppi olisi siinä onnistunut? Joitain esimerkkejä paremmin onnistuneista toki on olemassa, mutta kun utopiaa ei saavutettu niin menikö se heilläkään sitten ihan nappiin?

Teoriassa olisi mahdollista, että kansa nousisi valtaa vastaan ja saisimme muutoksia aikaiseksi jotka hyödyttäisivät merkittävästi lähes kaikkia sen sijaan että se olisi vain harvojen etu, kuten nykyään kaikki päätökset tunnutaan tekevän. Käytännössä tämä tuulimylly on paljon suurempi kuin voisi äkkiseltään ajatella, jolloin sitä vastaan taistelu on sitä hullun hommaa. Samalla on myös elintärkeää jakaa sitä tietoa joka on sitä yleistä tarinaa vastaan, koska muutoin mikä tahansa hulluus menisi heittämällä lävitse. Hankala paikka, eikö totta? Olisi taisteltava jo valmiiksi hävittyä taistelua, koska muutoin tulee pataan vielä pahemmin. Kaikilta löytyy asiaan se oma mielipide ja jos ei kelpaa miten joku muu tekee, voi aina itse tehdä paremmin niin ongelma ratkeaa, eikös? Tuulimyllyjä tai edes merkittävästi vahvempaa vastustajaa vastaan taistelu tai edes sen vastustaminen on varsin kuluttavaa, minkä vuoksi moni on myös lyönyt hanskat tiskiin. Samalla taas koko paskan kaatamiseen riittäisi se, että kukaan ei vaan enää tukisi järjestelmää, eli se tottelemattomuus, jolloin kenenkään ei todellakaan tarvitsisi tehdä mitään. Muttakun se johtaisi anarkiaan jolloin se vahvin kaappaisi vallan ja pakottaisi muut alamaisiksiin, mikä eroaisi tästä nykyisestä... miten?

Jokaisen on itse päätettävä omalla kohdallaan mikä on oikein ja mikä väärin. Tämä päätös on se vapaus, joka ihan meillä jokaisella on. Joku haluaa taistella, osa katsoa vierestä, toiset kaivavat popparit esiin kun yksi saattaa suunnitella maanalaista armeijaa. Mikä on siis se oikea tapa toimia? En tiedä, eikä selvää yksimielisyyttä siitä väärästäkään tavasta taida olla. Puolesta ja vastaan, oli se kysymys mikä tahansa, voidaan aina argumentoida ja jos meillä olisi se ajatusten markkinapaikka, ehkäpä se paras argumentti voittaisi? Vai kävisikö siinä niin, että kaikista parhaat demagogit (manipuloivat kansankiihottajat) johdattaisivat pillipiipareina kansaa kallionkielekkeeltä alas kuten jo nyt tapahtuu? Itse uskon esimerkin voimaan ja siihen, että jokaisella on itsellä vapaus päättää omista asioistaan - myös siitä, haluaako olla alisteinen muille vai ei. Voin pyrkiä osoittamaan sen, kuinka muille alistuminen ja sen vaatiminen myös muilta on haitallista, mutta mikä minä olen muiden puolesta sen päättämään…