Blogista, podista ja somekanavistani…

Kanavien/tilien tilasta

Alkuun maininta siitä, että tämä teksti ei ole suoranaisesti mitään #Funtsittavaa, vaan tarkoitus on antaa päivitys eri alustoilla olevien kanavien tilanteesta tämän postauksen aikaan, eli 7.7.2023. Koko vuoden 2023 tuotanto on ollut hiipuvaa, eikä siihen ole näillä näkymin muutosta tulossa, siis siihen suuntaan että tuotanto lisääntyisi. Helmikuun lopulla julkaistu ”Välitilinpäätös” saa siis tässä jatkoa.

Aloitetaan sosiaalisesta mediasta, eli FB, Twitter ja Telegram - FB hiljenee entisestään, jääden lähinnä messangeriksi; Telegram-tili lähtee huitsin nevadaan eli se poistuu kokonaan käytöstä (poistan siis softan, en itse tiliä eli se saa jäädä kummittelemaan sinne, tämän julkaisun ollessa näillä näkymin viimeinen julkaisu) ja Twitter-tili siirtyy ainoastaan lukutiliksi ja ehkä mahdollisesti huoneita kuuntelemaan tai joskus jopa osallistumaan. Syy näille selvitetään tuolla alempana…

Youtube pod sekä livet, sekä niiden peilit niin Kansantubessa kuin Spotifyssa hiljenevät siihen asti, kunnes keksin että millä tavalla haluan jatkaa niiden kanssa tuotantoa. Varmaa on kuitenkin se, että samankaltaista uutta tuotantoa niihin tuskin enää on tulossa, mutta jos jossain vaiheessa taas innostun ja virtaa riittää, jotain hieman toisenlaista funtsittavaa niihin saattaa tulla. Ymmärrän hyvin jos jengi haluaa lopettaa tilauksen kanavalta jonne ei enää tuotantoa ole luvassa. Vaikka kanava onkin YT-kumppanuusohjelmassa mukana, ei sieltä ole pennin jeniä tullut - ei siinä että olisin sillä rahaa yrittänyt tehdä, mutta näin vinkkinä niille jotka moisella pyrkivät hieman lisäansiota sillä tekemään: ~2€/kk mainostuloilla se tuuban 70€ maksuraja ei ihan heti ylity.


Miksi näin?

Kun aikoinaan lähdin blogia raapustamaan, sen tarkoitus oli auttaa itseäni ajattelemaan ja opettamaan itse itseäni niistä aiheista joita tutkin. Alkuun mukana oli psykologia, propaganda ja politiikka, jotka säilyivät pääaiheina läpi koko tähänastisen tuotannon. Mukaan tuli sitten niin sosiologiaa, filosofiaa, oikeustiedettä ja valtio-oppia, sekä tietenkin mediaa noin yleensä koskevia juttuja. Alun ”vain itselle” suunnattu tuotanto muuttuikin pikkuhiljaa opettamisen ja ehkä jopa saarnaamisen suuntaan, mikä suuntasi omatkin kiinnostuksen aiheet enemmän vaikuttamisen suuntaan.

Aktivismista kertovia artikkeleja ja ennen kaikkea podeja/livelähetyksiä tulikin tehtyä yksi jos toinen, perustuen alan kirjallisuuteen sekä tietysti omiin havaintoihini. Korona-aikana vahvasti kasvanut ja sitten ihan täysin lässähtänyt aktivismiaalto nappasi tavallaan mukaansa ja kuvittelinkin, että vanhoista oppimalla ja toimivia strategioita käyttämällä tuostahan voisi jotain tullakin. No ei tullut ja syykin siihen selvisi sittemmin, ainakin itselle.

Muutos pelkästä mielenkiinnosta enemmän sinne taistelun suuntaan olikin varmasti se syy miksi tuli poltettua kynttilää molemmista päistä, mikä nyt sitten tämän vuoden alusta lähtien kostautui pahemman kerran kunnon romahtamisella. Jatkuva vitutus polttaa sitä virtaa niin paljon enemmän kuin rauhassa asioiden tutkiminen, pohtiminen ja opitun selittäminen itselleen. Ehkä yksi jos toinenkin sai kuitenkin jotain apua omaan tilanteeseensa niistä reilusta viidestä ja puolesta sadasta tekstistä ja kolmesta sadasta nauhoitteesta? Ja jos ei muuta niin sai ainakin funtsittavaay päiväänsä. Kaikki jääkin arkistoksi jälkipolville, kirjaa myöten jonka voi edelleen joko kopioida ilmaiseksi tai ostaa paperisena tai digitaalisena kaikista kirjakaupoista.


Sotakirveen hautaus

Kaikesta siitä opitusta syntyi kuitenkin useampikin oivallus maailman menosta. Ensin se, kuinka valta ei kuulu kenellekään muulle kuin jokaiselle itselleen, minkä seurauksena aiheet siirtyivät vahvasti anarkismin suuntaan. Siitä seuraava askel oli kuitenkin hankala, koska se soti vahvasti kaikkea opittua vastaan: kun ymmärsi miten meitä kusetetaan ja miten maailma vaikuttaisi toimivan, minulla oli velvollisuus edes yrittää tehdä asialle jotain - taistella vastaan. Paitsi että… onko?

Näkökanta ”taistella vastaan” oli jotain, mikä taisteli vahvasti taas muita arvojani sekä opittua vastaan mikä tavallaan nyt kulminoitui siihen pisteeseen, että jonkin oli annettava periksi. Ensin se oli kroppa, sitten koko maailmankuva… kunnes se siitä nyt sitten pikkuhiljaa alkaa taas selkeytymään. Toivottavasti myös keho palautuu edes osittain, mutta se jää nähtäväksi. Mikä siis on se ”juttu”? Ehkä se taistelu vastaan ei ole lainkaan oikea lähestymistapa. Itselleni se ei ainakaan sitä ole, mutta se päätös mikä on jokaiselle se oma oikea tapa on jokaisen ihan itse päätettävä. Youtuben puolella muutaman jakson verran ”Siitäkin huolimatta, että…”-striimejä oli jo vahvasti siihen uuteen suuntaan, joten ne jäävätkin siihen varsin lyhyeksi jääneeseen siirtymäkauteen.

Pitkään uskoin, että taistelemattomuus olisi samalla luovuttamista, minkä vuoksi sillä tiellä oltiin ehkäpä liiankin pitkään. Mutta aina oppii, joten se on nyt nähty. Tuulimyllyjä vastaan voi taistella monella tavalla: fiksusti ja strategisesti tai soitellen sotaan ottamaan pataan. Tai sen myllyn voi antaa pyöriä keskenään ja välillä käydä vaan vilkaisemassa minkä värinen lippu on milloinkin salossa. Mihin tämä oma polku tästä sitten vie, sitä en osaa todellakaan sanoa, mutta omalta osaltani tämä ”aktivismi” tätä ”koneistoa” vastaan päättyy tähän. Vanhat tavat tietysti kuolevat hitaasti, joten varmaan tulee joskus avattua sanainen arkku näistäkin aiheista.

Eli lyhyesti: vanha tuotanto päättyy tähän, jotain vanhoja aiheita saattaa vielä ilmaantua blogin puolelle ja sitten kun keksin mikä se oma juttu oikeen on, saatan taas potkaista studiolaitteetkin käyntiin. Katsellaan nyt kesä ensin vastasyntyneitä kananpoikasia sekä niiden kasvua ja annetaan lehmien murehtia asioista, niillä on kuitenkin niin paljon isompi pää. Kiitos ja kummarrus kaikille lukijoille ja kuuntelijoille. Ehkäpä tapaamme jälleen, joissain merkeissä? AGI on kuitenkin vain kuukausien päässä, jos Microsoftin LongNet yhtään antaa asiaan osviittaa…

Rauhaa ja vapautta toivottaen,
Jukka