perjantai 27. tammikuuta 2023

Yleisen mielipiteen sijaan virallisen tarinan uskonto


Miljoonat kärpäset eivät voi olla väärässä

Nykyajan tapa esittää mielipiteet faktoina ja ikävät faktat taas vain mielipiteinä on vääristänyt ihmisten käsitystä todellisuudesta melkoisesti. Faktan (eli tosiasian) ja mielipiteen ero kuuluisi olla se, että mielipide on yksilöllinen näkemys kiistanalaisesta asiasta, josta kaikilla on samat pohjafaktat mutta päätyvät siltikin eri johtopäätökseen eli mielipiteeseen. Mutta kun faktat ja mielipiteet voivat vaihtaa paikkaansa täysin vapaasti, ihmiset muodostavat näkemyksensä asioista mielipiteisiin pohjautuen ja kertovat sitten oman mielipiteensä olevan fakta siitä kiistanalaisesta asiasta. Ja kun asia on fakta, siitä ei tarvitse keskustella koska siitä ei voi olla olemassa useita mielipiteitä. Mielipideasioista kun voisi keskustella ja jokainen esittää niistä oman näkemyksensä, siinä kun faktat vain ovat eikä niitä faktoja kiinnosta pätkääkään mitä mieltä ihminen niistä on ja uskooko se niihin faktoihin vai ei. Keskustelu olisikin usein syytä aloittaa siitä, että määritetään se perusta, ne faktat asiasta, ennen kuin siitä aletaan väittelemään. Riita taas on helppo aloittaa mistä tahansa asiasta, oli se sitten fakta tai mielipide.

”Modern Public Opinion” - William Albig kertoo kirjassaan modernista yleisestä mielipiteestä, tosin onko vuonna 1956 kirjoitettu kirja kuinka moderni niin siitä voidaan olla montaa mieltä. Yleinen mielipide käsitetään usein jonkinmoisena olentona, entiteettinä jolla se mielipide on ja joka sen sitten kykenee kertomaan. Media toimii sen olennon äänenä, tulkiten sen näkemyksiä erehtymättömästi koska sehän kysyi siltä olennolta suoraan: esimerkiksi gallupit. Mielipidekysely, tarkasti valituilla kyselyillä saa varsin usein halutunlaisen vastauksen ja jos ei galluppi kelpaa, tehdään uusi kunnes tulos täsmää haluttuun tarinaan. Ja koska psykologiasta ja sosiologiasta ollaan opittu jo niin paljon, osataan se kysely esittää oikealla tavalla juuri oikealle ryhmälle, että saadaan oikea yleinen mielipide ”tutkitusti” jolloin se täytyy olla totta. Ja suurin osa nähdessään sen yleisen mielipiteen uutisista, korjaa omaa näkemystään asiasta jos se siitä poikkeaa koska mitä ne muutkin ajattelevat jos itse ajattelisi asiasta väärin ääneen?! Syökää paskaa, miljoonat kärpäset eivät voi olla väärässä - se on yleinen mielipide. Ja kun media kertoo sen yleisen mielipiteen julkisuuteen, siitä tuleekin fakta. Juu, toki siltä osin se tulos on yleensä ”faktaa” että ”tuolta porukalta kun kysyttiin, saatiin tämä tulos”.

Enemmistö ei riitä, mutta yksimielisyyttäkään ei tarvita - yleisellä mielipiteellä täytyy olla aina riittävästi kannatusta että vähemmistö hyväksyy sen, tai ainakin alistuu siihen. Ja juuri siksi nykyinen virallinen tarina on kusessa - vähemmistö on jo riittävän iso ettei se enää useinkaan alistu, mutta ei vielä riittävän iso saadakseen äänensä kuuluviin. Ja sitä hetkeä pelätään valtaa pitävien joukossa niin paljon, että koetetaan saada kaiken maailman digi-idt ja keskuspankkikryptoeurot ulos että vähemmistö saadaan pakotettua yhteiskunnan normeihin. Ja se vähemmistön alistaminen on juuri sitä ”demokraattista päätöksentekoa”, jota hurrataan kun ollaan samaa mieltä ja siitä purnataan kun on sillä väärällä puolella. Liberaalin demokratian ajatusten markkinapaikka on kaunis ajatus, kunnes se uhkaa virallista tarinaa jonka muodostamisessa kansalta ei missään vaiheessa kysytty mielipidettä. Tämä vähemmistömielipiteiden hyväksyntä kertookin yhteiskunnan totalitarismin tason… meillä se on varsin korkea, nimittäin totalitarismi. Tämä totalitaarinen ajattelu on vahvaa myös niiden parissa, jotka kuuluvat joissain asioissa vähemmistöön ja täten ovatkin valmiita lynkkaamaan ne, jotka uhkaavat heidän mahdollisuuttaan nousta ”valtaan” ja ajamaan mielestään oikeita asioita kaikkien muiden kurkusta alas. Aivan kuten ne oikeat vallanpitäjät haluavat…


Ei kuitenkaan enää pelkkä mielipide

Yleinen mielipide pitäisi olla orgaaninen prosessi, jossa jokainen muodostaa oman kantansa itsenäisesti ja se näkemys muovautuisi ajan kanssa yhtenäiseksi koska siitä näkemyksestä karsiutuisi itsestään pois ne haitalliset osat keskusteluiden ansiosta. Valistuneet ihmiset kykenisivät kollektiivisesti löytämään sen ”totuuden” keskuudestaan - yleinen mielipide on siis lähinnä konsensus asiasta. Vallanpitäjille tämä ei kuitenkaan käy lainkaan päinsä, koska tällä tavoin muodostuva mielipide ei välttämättä esimerkiksi pitäisi nykyistä tapaa oikeuttaa valta kansan ylitse millään tavalla oikeutettuna. Siksi monet asiat täytyykin esittää jonain aivan muuna kuin keskustelulle altistettavana mielipiteenä. Onneksi ihmiskunnalla on kuitenkin vuosituhansien kokemus siitä, miten pakottaa uskomukset kansaan ilman että he kyseenalaistavat asiaa. Uskot tai itket ja uskot että asia on tietyllä tavalla, koska siitä eriävä mielipide osoittaa sinun olevan vääräuskoinen, joku sanoisi jopa että paha syntinen.

Uskonasioista kun ei kannata kiistellä. Jokaisella on ihmisoikeuksien mukaan oikeus uskoa juuri mihin itse haluaa juuri haluamallaan tavalla, mutta se ei ole lainkaan hyödyllinen tapa ihmisten hallintaan. Siksi organisoituneiden uskontojen tapa pakotettuun konformismiin on ajanut edelle ja ihmiset laskevatkin kanssaihmiset joko ”omiin” tai ”vääräuskoisiin”. Virallisen tarinan kertomasta yleisestä mielipiteestä onkin luotu dogmaattinen uskonto, jota vain pahat syntiset kyseenalaistavat ja kuten historiasta ollaan opittu, ne pahat syntiset täytyy ”hoitaa” pois näkyviltä aina aikakauteen sopivalla tavalla. Virallisen tarinan valtion uskonnon kannatustahan mitataan aika-ajoin rituaalilla jota kutsutaan ”äänestämiseksi”. Niin kauan kun enemmistö uskoo järjestelmään itseensä, kaikki on hyvin ja ihan mikä tahansa asia voidaan liittää osaksi virallista tarinaa ja täten betonoida yleiseksi mielipiteeksi. Järjestelmän kannatus pitää sen pystyssä, vaikka se perusta onkin vain puhdas illuusio oikeutetusta tyranniasta kansan ylitse.

Kansa saa siis omata tietyistä asioista mielipiteen, mutta toisista asioista väärää mieltä olevia katsotaan pahasti kieroon vääräuskoisena. Voit esimerkiksi olla sitä mieltä, että Jokerit, TPS tai Tappara on se paras joukkue, voit jopa kertoa olevasi enemmin potkupallon ystävä, mutta auta armias jos näkemyksesi on että kaikki kilpaurheilu on persiistä niin johan ollaan silmiä pyörittelemässä. On älykkään ihmisen näkemys uskoa niihin tutkimuksiin, jotka todistavat rahan vaikutuksen tieteeseen ja kuinka suuri osa tieteellisistä tutkimuksesta ovat ”väärin”, mutta vain paha syntinen kyseenalaistaa ilmastohumpan tai zombieviruksen tieteen, joka samalla tiedetään satavarmasti olleen ostettua ja tiettyjen tahojen hyötyvän niistä suoraan. Tiede ei niin toimi, mutta uskonto sitäkin enemmän ja juuri nämä yleisenä mielipiteenä myytävät uskonnot ovatkin syrjäyttäneet ihmisten itsenäisen ajattelun… aivan samalla tavalla kuin ne perinteisemmät uskonnot, joiden dogmaattisuuden osoittaminen on kiellettyä.


Sama virsi kuin ennenkin

Kirkko olikin entisajan televisio - ainoastaan papiston jäsenet tulkitsivat asiat oikein. Kaikki muu tieto ja ”väärät” mielipiteet ovat vääräoppista pahaa syntiä ja hyvien ihmisten on tultava määrätyin väliajoin kuuleman se pyhä sana. Televisio tosin on jokaisella kodin suojissa, jolloin konformismin tarkistus yhteisössä ei tapahdu enää kokoontumisen muodossa vaan sen yleisen mielipiteen toistaminen täytyy ottaa paikkansa työpaikan kahvipöydissä ja etenkin sosiaalisessa mediassa. Nyt ei siis enää riitä teeskennellä olevansa ”hyvä ihminen” kerran viikossa kirkon penkillä, vaan 24/7 joku tarkkailee sitä, että et omaa syntisiä näkemyksiä uusien yliolentojemme kannan mukaan. Sinulla edelleenkin siis saa olla oma mielipide kiistanalaisista asioista, mutta ei niistä, joiden kyseenalaistaminen on uskontoa vastaan. Olemme siis kehittyneet kahdessa vuosituhannessa sen verran, että … oikeutettuun valtaan ylitsemme ei tarvita enää mitään elämää suurempaa vaan nyt pieni joukko ihmisiä voi julistaa olevansa vallassa muiden yli.

Jokainen saa uskoa mihin tahansa elämää suurempaan asiaan miten tahansa ja kertoa sitten tiettyjen asioiden olevan sen suuremman tahto. Mutta kun nykyään uskotaan täsmälleen samalla tavalla ties mihinkä pieneen ihmisryhmään, jotka ovat omalla varallisuudellaan onnistuneet vakiinnuttamaan asemansa ja pelkästään median (jonka he sattuvat myös omistamaan) siunauksella pysyvät vallassa niin täytyy kyllä ihmetellä että mitähän helvettiä täällä oikein tapahtuu. Rousseaun yhteiskuntasopimus oli edes auttava oikeutus valtaan monen mielestä, mutta nyt eri organisaatiot ja ryhmittymät vain julistavat olevansa auktoriteetti jostain asiasta jonka jälkeen he voivat talloa kaikkien muiden ihmisten ihmisoikeuksien ylitse tuosta vaan?! Ainiin, se on yleinen mielipide asiasta - auktoriteetti voi määrätä asioista muiden ylitse ja se on vapautta. Ei lainkaan uskonto, koska se auktoriteetti niin kertoo.

Riippuen sitten siitä, mihin niistä lukemattomista eri asioista uskoo tai ei usko ja mitä pitää faktana tahi mielipiteenä ratkaiseeksin sen, millä nimellä itse itseään kutsuu ja mitä leimaa yhteiskunta pyrkii yksilöön lätkäisemään. Osa puhuu ”heränneistä”, jotkut valistuneista tai valaistuneista kun taas osalle nämä ovat vain eri termejä hörhöistä… ja hörhöksi muita kutsuvat ovat taas ”hyviä ihmisiä”. Sananvapaus olisi se ihmisten keino selvittää se, kuinka paljon jokin asia on uskomus ja kuinka paljon faktaa siihen mielipiteeseen oikeen liittyy. Mutta kun vääräuskoisten kanssa ei voi keskustella, pahoja syntisiä ei saa päästää ääneen ja edelleenkin vain hyvin pieni joukko ihmisiä määrittää sen hyvän ja pahan muiden puolesta, mikä voisikaan mennä pieleen? Ihmiset eivät edes yritä luottaa omaan moraaliseen kompassiinsa, vaan ottavat ulkoa sanellut eettiset säännöstöt omakseen ja koettavat sen mukaan elää elämänsä. Ja miten siihen omaan itseensä voisi edes luottaa, kun kehdosta hautaan on joku aina saarnaamassa miten sinun tulisi elää elämäsi? Toki siinä omassa vapaassa näkemyksessä tulee mukanaan vastuu omista sanoistaan ja teoistaan, mikä muiden eettisiä sääntöjä noudattamalla pystytään ohittamaan. Koska ”tein vaan mitä käskettiin” on edelleenkin kelvollinen puolustus… vai oliko?

perjantai 13. tammikuuta 2023

Populistinen protestipuolue


Kyllä kansa tietää?

Populismista olen raapustellut jo muutamaan otteeseen (tässä, tässä ja etenkin tässä), mutta aihe on jälleen vahvasti pinnalla vaikka itse sanaa ”populismi” pyritäänkin välttämään kuin ruttoa vaihtoehtoista näkemystä omaavien parissa. Tämä ei tietysti ole mikään ihme, koska sanaa käytetään yleensä lähinnä vain leimakirveenä eikä sillä ole mitään selvää, jokaisen samalla tavalla ymmärtämää määritystä, mikä taas itsessään on yhtä suuri yllätys kuin että aurinko nousee samasta ilmansuunnasta lähes joka kerta. Koko liberaalin demokratian idea toki pohjimmiltaan on juuri populismi, eli kansan tahto, yleinen mielipide, on se joka määrittää maan suunnan. Toisaalta järjestelmämme itsessään on rakennettu pitämään kansa erossa vallasta, jolloin populismi on suoraan järjestelmän vastainen aatesuunta. Omalla tavallaan ”demokraattinen” ja ”populistinen” tarkoittaa yhtä ja samaa asiaa, mutta ensimmäinen on positiivinen ja jälkimmäinen negatiivinen termi samalle kansan tahdolle. Populistinen demokratia taas olisi radikaalia tai suoraa demokratiaa, mutta semmoisia ei tasavallassa hyväksytä.

Vaikka suurelle osalta suomalaisista nimi ”Timo Soini” onkin petturuuden, takinkäännön ja valeopposition kanssa synonyymi, mies kyllä tietää mistä populismissa on kyse. Hänen päättötyönsä ”Populismi - Politiikka ja Poltinmerkki” selittää asian varsin selvästi ja voisi ainakin kuvitella, että kun puolueen johtaja itse asian selittää mitä populistinen protestipuolue loppuviimein on, hänen tehdessään oman kirjansa mukaisesti yllättyneitä ei tarvitsisi etsiä kovinkaan kaukaa? Mutta kun koko koneisto suojeli tätä protestipuoluetta mediallaan, merkit olivat varsin selvästi näkyvillä ja silti ne jäivät huomaamatta sillä kansalla, jonka syviä tuntoja koko puolue edelleenkin kertoo tulkkaavansa. Nyt persut ovatkin vakiinnuttaneet asemansa maamme poliittisessa kentässä ja usean kannattajan usko on mennyt fanaattisuuden puolelle, joka näkyy varsin selvästi kommenteissa jos joku uskaltaa loukata heidän (Soinin tarkasti valitsemaa) messiasta (Jussi) tai hänen seuraajaansa (Riikka), jonka nousu valtaan oli myös tarkasti laskelmoitu aivan muualla kuin tavan jäsenistön parissa. Aivan kuten Soini kertoikin, mutta eipä sekään ketään kiinnosta?

Syy miksi populismista ei sillä nimellä haluta juuri nyt puhua ja miksi media on myös asiasta hiljaa on se, että poliittisella kentällämme on kaksi ”suurta” populistista protestipuoluetta - VKK ja VaLi-koalitio. Riippuen keneltä kysyy, on näiden kahden ryhmän ”kansan tahtoon” vetoaminen yleisimmin joko virheargumentti tai sitten se ainoa oikea tapa protestoida koneistoa vastaan. Galluppien valossa (kyllä, olen täysin tietoinen miten ne toimivat) kyse olisi virheargumentista, koska kansan keskuudessa kummankaan puolueen kannatuksella ei Saksan järjestelmässä edes vaaliliitossa keskenään olisi mitään asiaa hillotolpalle. Ei siis voida parhaalla tahdollakaan puhua kansan syvien tuntojen edustamisesta, kun kansan syvät tunnot uskovat varsin vahvasti nykyisiin puolueisiin ja heidän yhdessä pyörittämään yksipuoluesirkukseen. Mutta maailmalla vahvasti nouseva protestiliike ”estäblismenttiä” vastaan on ihan todellinen ilmiö, jonka siivellä meilläkin ollaan pyrkimässä valtaan.


Protestipuolue

Enemmistö kansasta edelleenkin uskoo järjestelmäämme ja kiltisti vuodesta toiseen noudattaa vallanpitäjiemme käskyjä ”äänestää oikein” myös niissä seuraavissakin vaaleissa. Koneistolle ei ole mitään väliä ketä äänestää, kunhan äänestää. Perinteinen tapa protestoida olisi boikotoida asiaa jota vastustaa sen tukemisen sijaan, mutta kun jälleen on keksitty pyörä uudestaan niin kyllähän se tällä kertaa onnistuu kunhan kaikki vaan tekevät täsmälleen oikein. Nimittäin se pyörä on juuri se sama populistinen protestipuolue josta Soini puhui. Kerätään yhden lipun taakse kaikki nykyiseen menoon kyllästyneet ja sillä ratsastetaan hillotolpalle elämään kansan rahoilla - tästä on yleisimmin kyse protestipuolueissa. Jos liike paisuu ja pääsee missään kohden millään tavalla merkittävämmäksi osaksi näkyvää valtaa, voidaan median reaktiosta päätellä onko kyseessä sallittu (persut) vaiko kielletty (AfD) protestipuolue. Ja kuten Soini kertoi, sallitut protestipuolueet sulautuvat osaksi koneistoa ennemmin tai myöhemmin. Kielletyillä siihen menee vain hieman kauemmin…

Protestipuolueellahan on kaksi vaihtoehtoa osoittaa vahvuutensa: boikotoimalla vaaleja ja julistamalla sen olevan osoitus juuri heidän kannatuksestaan, tai sitten saada oikeasti ihmiset raapustamaan se heidän numeronsa vaaleissa siihen lappuun. VKK osoittikin niissä sote-vaaleissa protestoivien mutta järjestelmään uskovien määrän olevan riittävän suuri, että sillä on mahdollista nostaa ainakin muutama tyyppi nostamaan sopeutumiseläkettä. Ja sitten egojen törmäys jakoi porukan pienempiin leireihin ja sotki hyvin alkaneen protestoinnin. Juuri tämä jakautuminen nostikin hienosti esiin sen strategian, jolla nämä kaksi puoluetta pyrkivät tekemään samaa asiaa, eli osoittamaan olevansa ne kansan syvät tunnot. VKK koettaa saada riveihinsä niitä tavan kansalaisia, mieluusti omien yhteisöjensä luottoihmisiä tai muutoin tunnettuja tahoja, joihin sitten ne tavan kansalaiset voivat samaistua. VaLi taas tekee Soinit, eli yrittää löytää sen seuraavan Halmeen nostamaan puhtaalla julkkispelillä muutaman tyypin eduskuntaan. Aatteella ei siis ole kuin toissijainen merkitys, julkisuus ja sitä kautta vaalikarjaan vetoaminen on toimivaksi todettu strategia, ei siinä. Tietysti ”ei aatetta vaan pelkkä asialinja” on ”Vennamolaisen” ajattelun kulmakivi… joka oli myös Soinin oma suuntaus. Mutta mitä ihmettä nyt ollaan protestoimassa? Maailmalla nousua saaneilla puolueilla oli aina selvästi osoitettu juttu mitä vastustetaan.

Tulevat vaalit osuvat nimittäin varsin hankalaan paikkaan protestipuolueille. Zombievirus-pelleily on jo vanha uutinen, se liike kuoli miekkareiden mukana ja ”tutkitusti turvallisen” aiheuttama valtava terveyskatastrofi ei ole vielä saanut riittävästi tuulta purjeisiin eikä taida ehtiä pelastamaan protestiliikettä. Ilmastohumppa ei juuri ketään kiinnosta koska elämme sotataloudessa jolloin kansa hakee vahvaa johtajaa, eikä lillukanvarsista saarnaavia ”viisaita”. Sähkö/energiakriisikin ehti liukua pois alta juuri sopivasti ja kolminkertainen hintahan ei tunnu missään, kun vähentää kulutuksen kolmannekseen? Jäljelle jäisi oikeastaan digi-id, jota 90% kansasta lännessä vastustaa tällä hetkellä, eli siinä olisi lähestulkoon ainoa yhdistävä asia joka kaikesta vastustuksesta huolimatta tulee joka tapauksessa menemään läpi, mutta sillä kykenisi yhdet vaalit ratsastamaan. Ainoa yhteinen asia mitä nykyiset protestipuolueet kuitenkin vastustavat, on näkemys siitä että ehkä se äänestäminen ei ehkä ole se juttu jota kannattaisi tehdä. Ei siinä, nykyisellä argumentoinnin tasolla ennustan suurta vaalivoittoa äänestämättömien puolueelle!


Kun vapaus ja etiikka unohdettiin heti alkuunsa…

Jos koko poliittista sirkusta pitäisi kuvata yhdellä termillä, se olisi ”ruma peli”. Se koneisto ajaa ihmiset lihamyllyyn ja ulos tuleva mössö puristetaan yhteen ja samaan muottiin, kunnon kansalaisen malliin. Kunnon kansalainen tekee työtä, tottelee käskyjä eikä kyseenalaista mitään osaa siitä koneistosta - kehdosta hautaan saakka. Näin suurin osa ihmisistä käyttäytyy, koska se antautuu siihen lihamyllyyn joka ei missään vaiheessa ole ollut sen yksilön edun mukainen. Väitteet siitä, että tämän koneiston voisi sisältä käsin muuttaa osoittaa lähinnä joko tietämättömyyttä tai ymmärtämättömyyttä, mutta pahimmassa tapauksessa vielä hulluutta tai sulaa pahansuopaisuutta. Viimeiset sata vuotta on tätä neoliberaalia järjestelmää pönkitetty valtavilla summilla riihikuivaa ja kun sitä nyt ollaan ”korjaamassa” suurella nollauksella niin siinä ei ole kyseessä muu kuin uudelleenbrändäys pysäyttämään se protestiliike, oikea semmoinen.

Pyhittääkö tarkoitus sitten keinot? Päästäkseen sinne koneiston sisään vaikuttamaan yhtään mihinkään, on osattava pelata koneiston peliä. Siinä lassipallossa sääntöihin ei voi itse vaikuttaa vaan täysin samaa kansalaisten kusetusta hyväksi käyttäen on sinne valtaan pyrittävä. Siinä kohtaa monella iskeekin se moraalinen dilemma, että onko oikein hyväksikäyttää muita päästäkseen itse asemaan, jossa (pitäisi ainakin) tietää ettei kuitenkaan voi mihinkään isompaan asiaan vaikuttaa. Mutta kun kaikkea pitää yrittää ja kyllähän ne pienetkin asiat vaikuttavat, eikös? Niin… vaikuttavatko? Jos katsoo nykyisiä poliitikkoja, moniko heistä lähti mukaan valmiiksi ”pahat mielessä” vai muuttiko se peli heidät nykyiseen tilaansa, missä se kansalainen on vain numero paperilla joka otetaan laskutoimituksessa huomioon? Koneisto ei ole rikki, se toimii juuri kuten on suunniteltukin ja tuottaa täten hyviä kansalaisia kumpaiseenkin asemaan: hallittavaksi ja hallitsijaksi. Valtaahan näillä näkyvillä hallitsijoilla ei juurikaan ole, mutta kuten jokainen byrokratian kanssa mitään leikkinyt tietää, ne pikkuhitlerit ovat useimmiten ne kaikista paskamaisimmat tyypit joiden kanssa joutuu toimimaan.

Loppuviimein kysymys on hyvin yksinkertainen: koetko sinä olevasi oikeutettu valtaan muiden yli? Onko sinulla oikeus päättää muiden asioista heidän näkemystään huomioon ottamatta? Onko sinulla lupa päättää muidenkin puolesta kuka saa myös heidän ylitseen kävellä? Jos vastasit yhteenkään kohtaan ”kyllä”, vapaus ei taida olla kovin korkealla arvoasteikossasi. Yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi voi mennä itselle vielä läpi, mutta kun katsoo mitä se reaalimaailmassa tarkoittaa niin asiaa kannattanee pohtia kahteen otteeseen? Asiaa ei voi myöskään selittää pois typerillä ”no mikä sitten tilalle?”-argumenteilla. Tämä ei ole ”ei täydellinen, mutta paras mitä meillä on” vaan tarkoitukseen luotu malli, joka on indoktrinoitu heti syntymästä lähtien jokaiseen kansalaiseen. Ja se Agentti Smith nostaa päänsä juuri siinä kohtaa, kun se oma raja ylittyy. Mitä syvemmältä asioita tutkii, sitä kauemmaksi se Smith painuu… mutta aina välillä se nostaa päätään vaikka kuinka yrittää. Sananvapaus on kuitenkin se asia, jolla sinne ytimeen päästäisiin, mutta tämä meidän kapitalistinen sananvapautemme on vapautta juuri yhtä paljon, kuin merihevonen on hevonen. Suurin osa ihmisistä ei tule koskaan kyseenalaistamaan järjestelmää vaan tulee noudattamaan sen sääntöjä prikulleen. Täysin riippumatta siitä, mikä järjestelmä on kyseessä. Ja vastaus kysymykseen ”miten ihmeessä?” on propagandalla.

tiistai 10. tammikuuta 2023

Sata vuotta propagandaa yhteistyötä vastaan


Daavid vastaan Goliat

Pohjana tälle pohdinnolla ovat tällä kertaa Alex Careyn kirja ”Taking the Risk Out of Democracy - Corporate Propaganda versus Freedom and Liberty” ja Herbert Marcusen essee ”Repressive Tolerance” joka on kolmasosa kirjasta ”A Critique of Pure Tolerance”. Vaikka kirjoilla onkin kovin eri aihe, päätyvät ne molemmat hyvin pitkälti samaan näkemykseen: kansaa kustaan systemaattisesti linssiin. On aivan turha leikkiä mitään demokratiaa kun ne opettajien opettajatkin ovat tässä vaiheessa jo käyneet läpi sen saman mankelin, joka on Careyn mukaan saanut alkunsa 1800-luvun lopulla jenkkien ison rahan aivotuksista. Missä vaiheessa muu maailma saatiin indoktrinoitua samaan malliin, se varmasti vaihtelee maakohtaisesti melkoisen suuresti, mutta tämä meidän ”länsimainen demokratia” on hyvin pitkälti tuotosta siitä, kuinka iso raha osti koko demokraattisen järjestelmän ja käänsi sen omaa etuaan ajavaksi sirkukseksi.

Liberaalin demokratian aate on vahvistunut viimeisen sadan vuoden aikana melkoisesti. Eli siis se, että maan suunnan tulisi määrittyä kansan yleisen mielipiteen mukaan. Samassa ajassa yritysmaailma on kasvanut ja vahvistunut räjähdysmäisesti ja kuten varallisuudella on kapitalistisessa mallissa tapana, se hillo on pakkautunut hyvin harvojen käsiin. Ja siitä hillosta on lohkaistu melkoisen suuri siivu yhteen ainoaan tarkoitukseen: propagandaan, jolla varmistetaan ettei kansa sekaannu yritysten valtaan. Varovainen arvio olisi, että noin 10% siitä kaikesta varallisuudesta käytettiin alkuvaiheessa siihen mielipiteen muokkaukseen, enkä usko että se summa siitä ainakaan olisi vähentynyt vuosien saatossa. Jos siis merkittäviä summia on käytetty pitkiä aikoja kansan manipulointiin, voidaanko sitä yleistä mielipidettä pitää millään tavalla kansan mielipiteenä?

Juuri tähän manipuloinnin ongelmaan niin Marcuse kuin Carey ottavatkin kantaa. Koko idea kansanvallasta kun perustuu juuri siihen, että nämä yksilöt joilla on oikeus vaikuttaa, kykenevät itsenäiseen ajatteluun ja sen perustana on puolueeton ja faktapohjainen tieto. Jos puolueetonta tietoa ei ole saatavissa, toiseksi paras vaihtoehto on vahvasti puolueellinen tieto mutta monesta eri suunnasta katsottuna. Mutta kun joka ikinen suunta on vahvasti vääristynyt sen ison rahan propagandan ansiosta, ei järjestelmämme ole millään muilla kuin ison rahan omilla mittareilla kansanvaltainen. Eipä siinä, ei sen kuulukaan olla kansanvaltainen, koska tasavaltojahan ne kaikki ovat täällä lännessä. Oikeutus sille vallalle vaan otetaan kansalta, sen ison rahan propagandan saattelemana. Täytyy kyllä nostaa hattua sinne strategikoille, sen verran nerokas kusetus tämä kertakaikkiaan on. Yleinen mielipide ja poliitikkojen näkemykset kun ovat saman porukan ohjauksessa, voidaan sanoa että taivas on rajana mihin voidaan vaikuttaa yhteiskunnassa.


Oikeiston ja vasemmiston harha

Ennen kuin päästään pureutumaan siihen propagandaan itseensä, pitää ensin päästä kärryille poliittisen järjestelmän tavasta ohjailla sitä kansakuntaansa. Tasavallan idea sieltä jenkkien suunnasta oli alunperin se, että luodaan perustuslaki suojaamaan kansaa vallalta, mutta ei anneta valtaa kansalle koska pääpiirteittäin tavan kansa on… vähintäänkin tietämätöntä. Sen sijaan maata johtamaan valitaan ne kaikista parhaimmat, hyveellisimmät miehet, joilla on omien yhteisöjensä vankkumaton tuki takanaan koska silloin he voivat vääntää ne päätökset rautalangasta omilleen. Hyveellisyys muuttui kuitenkin propagandan ansiosta hyvin nopeasti suosiokilpailuksi ja siinä kisassa hyveet taisivat jossain vaiheessa unohtua? Tasavallasta tuli siis Idols-kisa jossa eniten huomiota saavat yleensä voittivat… eli se, kenellä oli hilloa kampanjoida. Ja missäs sitä rahaa taas olikaan jaettavaksi mielipidemuokkaukseen? Kannattaa olla oikeaa mieltä tietyistä asioista jos haluaa saada koneiston tuen itselleen.

Syy miksi ne teollisuuspohatat aikoinaan vaihtoivat kyynelkaasun propagandaan oli se, että ammattiliittojen kurissapito oli paljon tehokkaampaa iskemällä kansan yleiseen näkemykseen liitoista, kuin antaa pamppua muutamalle lakkoilijalle. Toisen maailmansodan aikana propagandaa liittoja vastaan hieman himmailtiin koska se olisi sotkenut sotapropagandaa ja punaisen pelon lietsontaa, mutta sen jälkeen lyötiin iso vaihde silmään. Yleisen mielipiteen muokkauksen lisäksi yritykset pommittivat omia työntekijöitään liittojen vaaroista kertovilla julkaisuilla ja olivathan ne liitot vaarallisia, koska niitä samaan aikaan myyrättiin kaikin keinoin ison rahan toimesta. Opposition hallinta onnistuu kuulemma parhaiten johtamalla sitä itse. Mutta aina välillä sinne liittoihin, samoin kuin tasavallan porteille pääsi niitä hyveellisiä ihmisiä sotkemaan pakkaa. Täytyi siis päästä eroon niistä hyveellisistä tyypeistä. Tai ainakin rajoittaa niiden lukumäärää indoktrinoimalla ihmiset uskomaan johonkin eri ”puoleen” tässä sirkuksessa.

Vuosisata kapitalismin ihanuutta saikin oikeiston uskomaan siihen, että kavereille antaminen kansalta ottamalla on hyvä poliittinen strategia, siinä kun vasemmisto keskittyi ensisijaisesti kansalta ottamiseen ja sitten vasta kavereille antamiseen. Jostain syystä nykyään kansa kutsuu tätä ”vihervasemmistoksi”, vaikka ei se eroa millään tavalla oikeiston ajamasta politiikasta - neoliberalismi on se kantava aate läpi koko poliittisen kentän. Toki joitain poikkeuksellisia yksilöitä vielä on olemassa, mutta heidät on niitattu uuskielen ansiosta seinään: sosialismi ja kommunismi ovat nykyään kirosanoja, ei aatteita joiden avulla tämäkin maa saatiin aikoinaan kukoistamaan (Pohjoismainen malli, eli sosiaalidemokratia). Nykyinen työväenpuolue SDP oli esimerkiksi kärjessä ajamassa sairaanhoitajien 48a pakkopykälää läpi, joten siinä nähdään kuinka sitä kansaa suojattiin vallalta. Meidän oppositio-oikeistohan on lähinnä kritisoinut hallitusta siitä, että se ei ole tehnyt tarpeeksi suuria kurituksia kansalle… Vasemmistoa, sen sanan vanhassa merkityksessä, Suomessa ei ole enää vuosiin näkynyt.


Kuka enää on sen pienen ihmisen puolella?

Meneekin jo surkuhupaisuuden puolelle, kun ihmiset jotka kertovat ymmärtävänsä koko rahan luonteen ja ongelman, eli mm. pankkijärjestelmän herkkuineen, uskovat he silti suurelta osin siihen ison rahan kertomaan tarinaan mikä on hyvää ja mikä pahaa aatetta poliittisella kentällä… ja tietenkin uskovat siihen suurimpaan vitsiin, että ison rahan säännöillä lassipallon pelaaminen on keino voittaa se iso raha omassa pelissään. Pelaajia onkin kentällä nykyään paljon ja kaikista alimmassa kastissahan tässä ovat anarkistit, koska heidän mukaansa kukaan ei ole oikeutettu valtaan muiden yli. Tämä siksi, että anarkisteja ei kiinnosta kuka pyrkii valtaan heidän ylitseen, siinä kun paljon hyödyllisempi tapa jakaa se kansa on kertoa, että ”oikeaa mieltä olevilla” on oikeutus valtaan koko kansan ylitse. Ja kun koko poliittinen kenttä uskoo siihen neoliberaalien unelmaan, eli että kilpailu ratkaisee kaikki ongelmat, saadaan keskenään kisaava joukko puolueita joiden ainoa ero on siinä, kuka se on se kaveri jonka taskuja täytetään ensimmäisenä.

Ettei tämä dystopia olisi liian helposti oikaistu, hiljaa hivuttamalla etenevän ”vihreän siirtymän” ideologia suurine nollauksineen ja digitaalisine identiteetteineen vaikuttaa olevan se ison rahan seuraava askel. Vaikka globalisaation ihanuus avasikin markkinat ja mahdollisti ennennäkemättömät voitot suuryrityksille, se avasi samalla sen suurimman uhan isolle rahalle: sananvapauden ja keinot levittää sitä sanaa välittömästi ympäri maailmaa. Itseään kovin suvaitsevaisena pitävät tahot haluavat nyt hiljentää kaikki riitasoinnut, koska ne oikeasti uhkaavat heidän valtaansa. Toki samaa sensuuria harrastavat myös ne, jotka pyrkivät valtaan omia aatteitaan ajamaan, mutta resurssien määrä tuppaa ratkaisemaan sen, kuka ja mitä saa sanoa - kapitalistinen sananvapaus on länsimaisen demokratian suurin hyve. Eli siis se, että kenellä on eniten rahaa on oikeimmassa.

Niin kauan kuin yhteiskunta kokee tarpeelliseksi aseistaa ja kouluttaa osan kansasta käskystä tukkimaan ihmisten turvat väkivalloin (poliisi ja armeija), ei tähän tilanteeseen taida tulla suurempaa muutosta. Vallanpitäjät käyttävät aina väkivaltamonopoliaan niitä vastaan, jotka uhkaavat heidän valtaansa. Oli se sitten yksittäinen väärää mieltä oleva, pieni ryhmä tai jopa kokonainen kansakunta joka uhkaa oikean vallan asemaa, ne tavan kansalaiset tulevat vuodattamaan verta herrojensa käskystä. Miksi? Koska ihmiset uskovat olevansa hyviä ihmisiä kun he noudattavat vallanpitäjien määräyksiä. Siis niiden, jotka ovat vuosisatoja ohjailleet kansoja sieltä takaa ja tuoneet ne ”suuret johtajat” keulakuvaksi, kun sille on nähty tarvesta. He kyllä nostavat sankarin jalustalle, kun kansa sitä tarvitsee. Ja sitten kertovat, kuinka kansan uhrautuminen on jälleen kerran tarpeen, yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Mitä meinaat, miksi ihmeessä se iso raha olisi propagoinut jo vuosisadan sitä vastaan, että ihmiset yhdistyisivät ajamaan oman kansan etua sen muutaman edun sijaan?

torstai 5. tammikuuta 2023

Sallitun kyseenalaistamisen raja


Veteen piirretty viiva

Mihin kukin piirtää sen rajaviivan toden ja höpönlöpön välillä on varsin henkilökohtainen asia. Joidenkin mielestä mikä tahansa Ylestä poikkeava on liian kaukana todesta ja jokainen siitä poikkeava on hullu salaliittoteoreetikko, siinä kun toisilla donitsimaakaan ei ole vielä likelläkään kaninkolon pohjaa. Kuinka syvälle sinne kaninkoloon sitten päätyykään on kuulemma siitä kiinni, koska se pupu menee pöksyyn ja siitä pisteestä ei sitten enää edetä syvemmälle salaliittojen syövereihin. Jos haluaa säilyttää yhteiskunnallisen asemansa, kannattaa pitää turpansa kiinni lähestulkoon kaikista mahdollisista teorioista julkisuudessa. Siinä vaan on semmoinen ongelma, että viimeiset pari vuotta ovat todistaneet salaliittoteorian ja totuuden eron olevan palttiarallaa 6-12kk. Tarkoittaako se siis sitä, että jos teoria ei muutukaan todeksi median toimesta viimeistään muutamassa vuodessa, se on sitten aikuisten oikeasti höpöä?

Toisin kuin valtavirtaiset salaliittoteoriatutkiskelijat väittävät, eri teorioiden jana ei ole lainkaan lineaarinen eikä katkeamaton. Joku voi siis aivan hyvin uskoa jokaiseen mahdolliseen salaliittoteoriaan Ylen ja ”syvän päädyn” välillä, siinä kun toinen voi uskoa vain muutamaan omasta mielestään tarkasti harkittuun ja valittuun teoriaan sieltä täältä. On esimerkiksi varsin yleistä uskoa ”väestönvaihtoteoriaan”, mutta muutoin olla varsin valtavirtainen näkemyksiltään. Hörhön leima tuleekin vain tietyistä asioista, ei kaikista, vaikkakin harhaiseksi haukkuminen alkaa jo varsin varhaisessa vaiheessa. Ja vaikka asian pystyisikin todistamaan tilastoihin, lukemattomiin lausuntoihin, hyllymetreittäin löytyvään kirjallisuuteen ja omiin havaintoihin perustuen, jos se asia ei täsmää sen toisen uskomuksiin miten maailma pyörii niin hullunahan siinä sitä toista pitää ihan automaattisesti.

Se oma kattaus valtavirrasta poikkeavista uskomuksista niputtaa yksilön varsin nopeasti tiettyyn kastiin, koska salaliitoissa on oma, varsin epävirallinen ja osin henkilökohtainen, luokittelunsa kuinka ”syvällä” ollaan menossa. Lukemattomia eri kuvia ja listoja asiasta on tehty, millä voi testata oman kaninkolonsa syvyyden. Katsomissuunnasta riippuen ne eri syvyydellä olevat kanssahörhöt ovatkin sitten joko amatöörejä tai syvään päähän uponneita, koska se oma taso on se todellisuus maailmasta. Yksi tyypillinen vedenjakaja näissä asioissa on lättymaa, joka vielä jakautuu pääosin kahteen eri tapaan uskoa siihen - ”tieteellinen” ja uskonnollinen. Vielä vuosia takaperin lättyyn uskoneet olivat marginaalinen ryhmä joka pääosin jutteli asiasta keskenään, mutta nyt jo hyvän aikaa se on valtavirtaistunut… vaihtoehtoisissa piireissä. Ja mikä siinä poikkeaa monista muista teorioista on se, että lähestulkoon jokaisella asiasta näkemys, suuntaan tai toiseen.


Koko yhteiskuntaan vaikuttavat teoriat

Toisin kun osa väittää, maan muoto ei kuitenkaan vaikuta tuon taivaallista siihen miten asiat yhteiskunnassa toimivat. Selityksenä sen merkityksellisyyteen usein annetaan se, että jos näin perustavaa laatua oleva asia kyettäisiin todistamaan valtavirran valheeksi, galaksit räjähtäisivät ja ihmisten tajunta laajentuisi aivan uudelle tasolle. Ei siinä, nykyisen lääketieteen uskottavuus ja toistettavuus ei ole paljoa paremmalla tasolla kuin lättytiede, että onhan sieläkin siis vahvaa näyttöä asiasta? Mutta ei nyt puututa siihen asiaan sen enempää. Useampi kuukausi kumpaiseenkin asiaan perehtyneenä molemmat tieteenalat omaavat melkoisen uskomattomia tapoja todistaa se oma kantansa todeksi. Toki muutama kuukausi ei riitä likikään siihen, että asiasta voisi muodostaa millään tavalla varman mielipiteen joten ne kuuluvat itsellä kategoriaan missä voin ottaa asiaan kantaa, samalla kun näkemys voi muuttua todisteiden valossa päinvastaiseksikin.

Osa teorioista taas omaa hyvinkin vahvan otteen yhteiskunnan toiminnasta. Eliittiteoria on esimerkiksi yksi varsin varteenotettava malli selittämään miksi ja miten asiat ovat nykyään sillä tolalla kuin ne ovat. Raha noin yleensä ja pankkijärjestelmä siihen naitettuna ovat myös varsin vahvasti todistettavia asioita ja osoitettavissa olevan sielä ongelman ytimessä, mutta ne eri nyanssit miten ja ennen kaikkea kenen ansiosta homma kusee vaihtelevat. Millä tasolla asiaa on sitten tutkinut vaikuttaakin lähinnä siihen, missä kohdassa ajattelee tapahtuneen sen, että mopo karkasi käsistä ja vaihdannan välineestä tuli hallinnan väline. Vaikkei raha olekaan valtaa, se toimii resurssina vallankäytölle eli sen voidaan sanoa myös olevan potentiaalista valtaa. Miten ja mihin sen käyttää onkin avainkysymys. Mutta tässä kohden asia käy varsin mielenkiintoiseksi. Raha ja pankit, etenkin keskuspankit, nähdään sielä ongelman ytimessä, mutta samaan hengenvetoon saatetaan laukoa tämän asian kanssa täysin ristiriitaisia väitteitä.

Otetaan asiasta kaksi hyvin tyypillistä esimerkkiä. Rahanluonti ja kenen taskuun ne voitot valuvat kun vaikkapa lääketiede viilaa kansaa linssiin on lähestulkoon riidatonta, mutta kun menet kysymään että miksi niin tapahtuu annetaan vastaukseksi varsin usein ”sosialismi” tai ”kommunismi”. Kapitalismi, eli aate missä kilpailu ja yksityinen omistus ja rahan pakkautuminen ovat aatteen ydin ei olekaan se ongelma, kun siis se raha pakkautuu harvojen käsiin? Ja tämä järjestelmä, joka on vuosisatojen saatossa viilattu kaiken sen todellisen vallan toimesta nykyiseen muotoonsa ja jonka ytimessä ne pankit ja rahajärjestelmä ovat, se tunnistetaan ongelmaksi, kyllä… Mutta tämä lassipallon kaltaiseksi peliksi luotu tyrannia, kuten tyrannioista tiedetäänkin jo vuosisatojen ajalta, voidaan korjata tekemällä juuri kuten pelin luoneet tahot haluavat kansan tekevän? Ja kun tämän ristiriidan osoittaa, täytyy kyetä todistamaan asia kertomalla mitä tilalle pitäisi tehdä ja kuinka se onnistuu välittömästi, samalla kun se tyrannien käskyjen noudattamisen toimivuus on ”maratoni, ei mikään sprinttikisa”.


Puhumalla asia selviää, vai selviääkö?

Kaikista näistä teorioista voitaisiin ainakin teoriassa keskustella vapaassa maassa täysin vapaasti. Länsimaisessa demokratiassa taas ei, koska siinä se yksi ainoa oikea virallinen tarina kertoo miten asiat ovat ja kaikki siitä poikkeava on höpönlöpöä. Joitain osia virallisesta tarinasta saa kritisoida, joitain jopa kyseenalaistaa, mutta sielä on useita kohtia joista saa välittömästi juuri siihen kohtaan kuuluvan leiman otsaansa jos asiasta sanoo yhdenkin väärän sanan. ”Äärioikeisto” on yksi näistä leimoista ja sen saa varsin heppoisin perustein sanomalla yhdenkin väärän sanan yhdestäkään pyhästä asiasta tai henkilöstä. Tämän hetken pyhät lehmät luokitellaan ”vasemmiston” lipun alle, vaikka heidän yhteydet vasemmistoon aikaisemmilta aikakausilta ovat varsin vähäiset. Liberaali olisi ehkä hieman lähempänä, edistyksellinen sitäkin tarkempi, mutta woke-termin käyttö menee jo salaliiton puolelle ja siitä älähtää jo valtamediakin.

Vaikka esimerkiksi ilmastohumppa ja pandemiahysteria ovatkin osoitettavissa lähes puhtaaksi valtapeliksi ja resurssien varastamiseksi kansalta, sekä niiden yhteydestä koko pankki- ja rahajärjestelmään, ei sitä näkemystä saisi tuoda esiin lainkaan. Jos kuitenkin nostaa tämän asian esiin, se ongelma sielä takana on kuulemma sitä pahaa vasemmistolaista sosialismia, kun kansalta viedään tuhkatkin pesästä ja ne kiikutetaan harvojen taskuun. Tämä sosialistien tyrannia on kuitenkin korjattavissa sillä, että kaikki äänestävät oikein koska heidän luomansa järjestelmän kyseenalaistaminen pelaa ainoastaan vastapuolen pussiin ja puheet äänestämättömyydestä vain kannattaa koneistoa! Eli kun koneisto käskee äänestämään ketä tahansa, kenen puolella se nyt sitten olikaan? Ja kun järjestelmä, jota ei saanut kritisoida oli sitä pahaa sosialismia joka hyödyttää vain niitä harvoja, niin miten se tarina nyt oikeen taas meneekään? Suosittelisin ihan jokaiselle pysähtymään hetkeksi miettimään että kuinka tämä homma oikeen pelaa…

Tästä kaikesta olisi syytä keskustella pitkään ja hartaasti. Sosiaalisessa mediassa se on kuitenkin lähestulkoon mahdottomuus, koska sielä se toinen osapuoli voidaan vaientaa napin painalluksella. Onkin mielenkiintoista seurata mistä syistä ihmisillä se blokkisormi heiluu, eli mitä uskomuksia ja arvoja eri tahoilla oikein onkaan. Häiriköiden blokkaamisen ymmärrän ja itsekin olen mykistänyt ja estänyt yhden jos toisenkin sukkanuken. Mutta yksi syy pistää silmään estojen kohdalla: valta. Valta-asemassa olevat ja sinne pyrkivät ovat varsin kärkkäitä sulkemaan heidän etuaan haittaavat tahot ulos keskusteluista. Kun vuosia sitten naureskeltiin, että vegaania herkkähipiäisempää ei olekaan niin kyllä nämä edistyksellisten ennakoivat blokkilistat ovat ihan omalla tasollaan. Kovinkaan kaukana perässä eivät kuitenkaan tule ne, joiden pyrkimykset valtaan saattaisivat lässähtää jos niitä heidän kertomiaan tarinoita lähdettäisiin samalla vimmalla perkaamaan kuin he kertovat nykyistä ”vihervasemmistoa” kritisoivansa. Monella on kiire valtaan muiden yli ja jokainen siihen poikkiteloin menevä on vihollinen. Kilpailu vallasta ruokkii koneistoa ja pitää sirkuksen elossa. Todellinen valta taas ei kilpailusta pidä, minkä vuoksi se määrää ihan omat pelisäännöt, joilla kansalle oikeutetaan valta heidän ylitseen.

keskiviikko 4. tammikuuta 2023

Kahden kerroksen propagandaa


Ruohonjuuresta puunlatvaan

Ruohonjuuritason propagandalla yleensä tarkoitetaan mitä kautta sanomaa levitetään, ei sitä kohdetta, mutta jos pohditaan asiaa Alex Carey:n kirjaa ”Taking the Risk Out of Democracy - Corporate Propaganda versus Freedom and Liberty” mukaellen, ruohonjuuritasolla voidaan tarkoittaa myös sitä alempaa kastia - tavan kansaa. Yleisen mielipiteen muokkaus on siis juuri ruohonjuuritason propagandaa, koska siinä pyritään niin tavoittamaan kuin vaikuttamaan mahdollisimman monen ihmisen mielipiteeseen halutulla tavalla. Massamedia on yleensä siinä tärkeässä osassa, eli televisio, radio ja isot päivälehdet ja vastaavat. Netti ja etenkin sosiaalinen media kohdistuu usein myös juuri siihen yleiseen mielipiteeseen, mutta kuten kohdistetusta mainonnasta ja manipuloinnista tiedetään, netin kautta hoidettava propaganda voidaan kohdistaa paljon tarkemmin juuri haluttuun kansanryhmään.

Yleisen mielipiteen manipulointi on koko ”länsimaisen demokratian” kulmakivi, koska se vaikuttaa itse järjestelmässä niin vaalien tulokseen kuin siihen, mitä eri säännöksiä kansa nielee purematta. Vaalien tuloksella ei kuitenkaan tarkoiteta tässä kohtaa sitä, mikä porukka sinne pääsee sisälle nappia painamaan, vaan yleistä luottamusta järjestelmään. Jos luottamus järjestelmään heikkenisi, mikä näkyy suoraan äänestysprosentista, se osoittaisi valtavirtaisen propagandan tehon heikkenemistä yleisessä mielipiteessä. Onneksi sitä vaaraa ei ainakaan Suomessa ole vaan meillä laidasta laitaan kansa uskoo satuun oikeutetusta vallasta muiden yli kunhan se luovutetaan sääntöjen mukaisesti ja oikeille tahoille. Kaikki laithan meillä tehdäänkin vain ja ainoastaan yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!

Koska massamedian painopiste on siirtynyt enemmän kohti ”aivot narikkaan” tapaista viihdettä, vaikuttaminen on alkanut siirtyä entistä enemmän merkkihenkilöiden ja astroturffauksen suuntaan. Vaikuttajat ja muut julkkikset pelaavat entistä suurempaa osaa ihmisten näkemyksistä ja koska itsenäinen ajattelu ja asioiden tutkiminen on niin aikaavievää hommaa, se ajattelun ja mielipiteiden luomisen ulkoistaminen uskottavalle taholle on entistä yleisempää. Totuudellahan ei ole enää ollut pitkään aikaan merkitystä, ainoastaan uskottavuus ratkaisee. Ja mikäpä sen uskottavampi kuin ruohonjuuritason vaikuttaja, kansan keskuudesta ponnistava tavan kansalainen jolla on ”oikea” mielipide siihen omaan maailmankuvaan nähden? On rahan tuhlausta koettaa vaikuttaa tuhansiin ihmisiin erikseen, kun voi vaikuttaa muutamaan tahoon jotka sitten vaikuttavat siihen massaan. Ja siihen ”eliittiin” kohdistettavaa propagandaa Carey kutsuu puunlatvatasoksi.


Parempaa propagandaa paremmalle väelle

Jos lähdetään aivan huipulta alaspäin laskettelemaan, se kaikista hienostunein propaganda kohdistetaan niihin kaikista vaikutusvaltaisimpiin näkyvillä oleviin tahoihin. Poliitikot, päätoimittajat ja yritysjohtajat, joiden keskinäisestä yhteistyöstä sitten propaganda valuu sinne ruohonjuuritasolle saakka. Tärkeässä osassa heidän näkemyksiensä muuttamisessa on nämä suuret ja mahtavat ajatushautomot, kuten CFR ja MPS, muutaman mainitakseni. Korkeamman tason ajattelua ja korkeita arvoja pienelle ryhmälle tuottava ajatushautomo ei edes pyri vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, siihen ruohonjuuritason rahvaaseen, vaan se kohdistetaan niihin silmäätekeviin tyyppeihin joita heidän alamaisensa tottelevat ja palvovat.

Samaan paremman väen propagandaan lasketaan myös propaganda eri instituutioille, tärkeimpänä koko koulujärjestelmä. Kuinka tärkeää onkaan, että yliopistojen huipulta aina lastentarhan tädille saakka nämä nuorten mieliä manipuloivat tahot noudattavatkin niitä oikeiden vallanpitäjien tahtoja. Koulujärjestelmään voidaan vaikuttaa niin suoraan opettajien opettajiin vaikuttamalla, kuin kiertotietä politiikan luomien sääntöjen kautta. Kun lähes kaikki asiaan liittyvä materiaali on peräisin hyvinkin pieneltä joukolta ja siitä levinnyt koko pedagogiikan konsensukseen, mitä veikkaat sen tekevän ruohonjuuritasolle päästyään yleiselle mielipiteelle? Mutta eiväthän ne niin tekisi, että lähtisivät vaikka koulukirjoihin muuttamaan todellisuutta kun opettajilla on se uskottavuus?

Kun koulujärjestelmä on hanskassa ja sitä kautta koko tiede, enää tarvitaan vain media ja sen toimijat tanssimaan saman pillin mukaan. No, media-alan ihmiset, markkinoinnista juurnalismiin mahtavatkin ihan sattumalta kulkea sen samankaltaisen mutta vielä tarkemmin viritetyn aivopesurin lävitse aivan kuin kaikki muutkin ihmiset. Mitä ”korkeammin koulutettu”, sitä useamman tunnin on tullut altistuneeksi niille suurille ajatushautomoiden ajatuksille joita opettajien opettajat ja heidän sääntönsä luoneet tahot ovat tavanneet. Pelkkä altistus ei tietenkään riitä ja pienehkö osa koulun penkkiä hartaasti kuluttaneista on säilyttänyt sen oman harmaan massan hallinnan, ainakin osittain, mutta konformismin ansiosta se yleinen konsensus säilyy alalla kuin alalla. Taiteen puolella sallitaan hieman suurempi hajonta yleisessä mielipiteessä, mutta jos sen rajat menee ylittämään niin ura loppuu kuin seinään. Jokaisella ryhmällä on se oma Overtonin ikkuna jonka keskellä tulee yhteiskuntaan sopivan ihmisen olla ja elää.


Merkkejä seuraamalla tulevaisuutta ennustamaan

Jos siis haluaa pysyä perillä siitä, mistä päin yhteiskunnassa tuulee, onkin syytä seurata ajatushautomoiden ja vastaavien tahojen aivotuksia. Sieltä ne trendit vuosien tai joskus jopa vain kuukausien viiveellä valuvat sitten pikkuhiljaa ruohonjuuritasolle ja mahdollisesti hieman viilattuna sitten yleiseksi mielipiteeksi. Ensiksi siis jostain asiasta kirjoitetaan, sitten siitä kokoonnutaan suurten johtajien kanssa kaviaaripöytiin puhumaan, siinä vaiheessa salaliittoteoreetikoksi haukutut ovat asiasta jo varoitelleet mutta kokousten jälkeen asiaa lähdetään pikkuhiljaa heiluttelemaan Overtonin ikkunan rajamaille ja pikkuhiljaa se onkin yht'äkkiä uusi normaali, aivan kuten varoiteltiin hyvissä ajoin mutta nyt se onkin positiivinen asia paskoa nälissään ja kylmissään muovipussiin.

Ajatushautomoiden tuotoksiin ei tavan kansa voi vaikuttaa, eikä liioin siihen puunlatvatason propagandaan noin yleensäkään, mutta ruohonjuuritasolta sen puun voisi kaataa ihan jokainen kerta. Se kun ei oikeasti olisi sen monimutkaisempi asia muuttaa koko järjestelmä kuin napsia ne latvasta asti lahot puut pois pelistä. Mutta kun kilpailun ansiosta sinne latvaan pyrkii jatkuvasti uutta väkeä sieltä ruohonjuuritasolta, ei se alempi taso pysy perässä ja vaikka yhden puun saakin kaatumaan, kymmenen uutta on jo kasvussa. Tämänkin voisi tietenkin estää, jos sille löytyisi tahtotila kansan keskuudesta, mutta se yleinen mielipide on enemmän sinne herkkutattien suuntaan, eli pidetään ihmiset pimeässä ja syötetään niille paskaa.

Voiko tässä kuitenkaan paljoa muuta tehdä kuin hymyillä ja vilkuttaa, kun ihmiskunta vetää itseään narun jatkeeksi juuri kuten ne sieltä puunlatvasta käsin haluavat ihmiset tekevän? Ainoa ihminen johon jokainen voi vaikuttaa on se oma itse ja kaikki siitä useampi tallaa muiden vapauksien päälle. Vallanpitäjät viis veisaavat muiden vapauksista, mutta onko sitten niillä jotka tämän kusetuksen on jollain tavalla hoksannut oikeutta tahi velvollisuutta muita varoittaa? Oikeus, toki, koska kaikki ovat vapaita keskustelemaan ja jakamaan ajatuksia muiden kesken… mutta velvollisuus? Ehkäpä myös sekin, mutta velvollisuus vain kertoa, ei tyrkyttää tai manipuloida muita ajattelemaan samoin. Mutta jos kaikki puhuisivat, nostaisivat äänensä esiin ja toisivat yleiseen keskusteluun mukaan sen kaiken manipuloinnin, muuttuisiko maailma vai uppoaisiko se kaikki paska edelleenkin herkkusieniin? Propagandalla, aivan kuten paskallakin, on tapana valua ylhäältä alas…

tiistai 3. tammikuuta 2023

Länsimainen pragmatismi


Totuudella ei ole merkitystä

Siinä 1960-luvun alussa Daniel Boorstin pohti, mitä ”Amerikkalaiselle unelmalle” oikein tapahtui ja tuli siihen päätelmään, että totuudella ei loppuviimein ole juurikaan merkitystä, ainoastaan uskottavuudella. Tätä samaa unelmaahan Edward Bernays ja hieman myöhemmin professori Harold Lasswell kannattivat ja viimeistään toisen maailmansodan jälkeen koko läntinen arvoyhteisö, jenkit etunenässä, oli sopeutunut ajatukseen missä käytännöllisyys ajaa totuuden yli. Kaikki suuret jenkkien aikakausilehdet siitä 1900-luvun alusta lähtien julistivat pragmaattisuuden ilosanomaa ja olihan heillä runsaasti todisteita jo hyvinkin aikaisesta vaiheesta: CPI (eli Creelin komitea) oli osoittanut, kuinka kansakunnat saadaan vihaamaan ja pelkäämään hunneja, joka oli täysin sepitetty tarina saksalaisista.

Aivan samaa satuiluahan koko Mccarthyismikin oli ja on edelleenkin, mutta kuten muutkin vastaavat käsitysten ohjaukset, ei sillä totuudella ole merkitystä vaan ainoastaan sillä, miltä asiat näyttävät ja kuinka uskottava se kerrottu tarina on. Vaikka tätä uudehkoa ideologiaa arvosteltiinkin vielä 50-luvulla, esimerkiksi professori William Albigin toimesta, oli tämä juna saanut jo riittävästi liike-energiaa taakseen ettei sitä voitu pysäyttää millään totuudella. Ja eihän se nyt ole millään tavalla uskottavaa, ettäkö kokonaiset kansakunnat uskoisivat puhtaasti sepitettyihin asioihin?! Joku olisi kertonut, eiväthän ne niin tekisi ja kaikki mitä valtio tekee on aina yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Ainiin ja demokratia jossa vain äänestämällä voi vaikuttaa, sitä ei myöskään sovi unohtaa!

Karu todellisuus on kuitenkin se, että ihmiset ovat valmiita uskomaan mitä tahansa kunhan se syötetään heille oikealla tavalla. Huomasithan, etten käyttänyt sanontaa ”karu totuus”, koska totuudella ei edellenkään ole merkitystä ihmisille? Kun ennen McCarthya kommunsimin vastaiseen propagandaan poltettiin palttiarallaa sato miljoonaa taalaa vuosittain jopa vuosikymmenten ajan, mitä luulet kuinka paljon se on tuonut uskottavuutta asialle? Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka tusina professoria asiasta varoittelisi, kun markkinointikoneisto jyllää ja jyrää alleen kaikki poikkiteloin menevät tahot ja hukuttaa heidän sanomansa siihen haluttuun ilosanomaan. Ja vaikka se pystytäänkin kiistatta todistamaan, ei se ketään kiinnosta koska ei ole uskottavaa, ettäkö kaikki olisivat mukana moisessa suuressa salaliitossa!


Ei salaliitto, vaan kulttuuri

Pragmatismi onkin se koulukunta, johon koko länsimainen demokratia näköjään nojaa. Käytännönläheinen ajattelu johti siihen toteamaan, ettei totuudella ole mitään väliä vaan se miten asiat myydään ja hyväksytään totena merkitsee paljon enemmän. Tämä idea taas sopii kuin nenä päähän propagandisteille, koska he voivat luoda totuuden sen sijaan että lähtisivät etsimään sitä. 1800-luvun lopulta lähtien tämä kehitys onkin ollut vahvasti nähtävissä ja vaikka sitä ei halutakkaan yleisesti myöntää, on tämä sama pragmaattisuus iskostunut vahvasti koko länsimaiseen yhteiskuntaan. Ja kun niin on ”aina” tehty, se on luonnollista ja normaalia. Kun kansan yhteiseksi hyväksi joudutaan totuutta hieman venyttää, se on oikeutettua koska vain lopputulos ratkaisee. Jopa niin pitkälle, että koko järjestelmä perustuu venytettyyn totuuteen, mutta uskottavaan semmoiseen koska siististi pukeutunut rivi korkeasti siihen koulutettuja ihmisiä niin kertoo.

Kaikki nämä tarinat oikeusvaltiosta, sääntöpohjaisesta järjestelmästä ja demokratia/tasavalta-härdellistä ovat enemmän tai vielä enemmän vain tarinoita, joiden yhteys todellisuuteen on varsin kaukana. Mutta ne tarinat ovat niin uskottavia ja niin moni niihin uskoo, että niistä on tullut se konsensus oikeudesta valtaan muiden yli. Jos vaivautuisi lukemaan ja tutkimaan ennen 1900-luvun alun materiaaleja, tai niitä myöhemmin tuotettuja teoksia jotka ottavat kriittisemmän kannan tähän asiaan, voi huomata kuinka järkyttävän kauaksi niistä vanhoista korkeista arvoista ollaankaan päädytty. Edelleen kyllä kerrotaan niitä samoja tarinoita, on vallanjakoa ja ties mitä konstitutionalismia, mutta todellisuuden kanssa ne eivät täsmää enää juurikaan. Mutta kun niitä tarinoita toistetaan riittävän kauan, niistä tulee totta…

Yksi huvittavimpia käänteitä tässä pragmaattisuudessa on se, miten tietyt termit joudutaan kääntämään lähes päälaelleen tilanteen niin vaatiessa. Kun Trump astui kuvioihin, republikaanit, eli tasavaltaa kannattavat olivatkin yht'äkkiä se huono sakki, siinä kun demokraatit olivat hyviksiä. Sitä ennen tasavaltaisuus oli kannatettava asia ja demokratia nähtiin ongelmallisena asiana koska ihmiset ovat keskimäärin aika hemmetin tyhmiä ja helposti vietäviä. Mutta jos nyt oletkin konservatiivien kannalla, onkin tasavaltaisuus taas hyvä juttu ja kansanvaltaisuus huono, minkä vuoksi demokratia onkin kriisissä ja vaaditaan suoraa demokratiaa koska tasavallassa on väärät ihmiset päässeet valtaan. Käytännössähän kansa ei koskaan ole ollut lännessä vallassa, mutta sille on keksitty ties mitä satuja oikeuttamaan se harvainvalta kansan ylitse. Nyt se on demokratia, tai tasavalta, tai demokraattinen kansantasavalta, sen mukaan keneltä kysyy. Ja sitä epäilevät ovat niitä oikeita järjestelmän tukijoita ja vain oikein äänestämällä asia korjaantuu!


Jos se toimii, ei sitä kannata korjata

Kun tämä järjestelmä on nyt todettu toimivaksi, kannattaako sitä sitten edes yrittää muuttaa? Nykyiset poliittiset puolueet (niin vanhat kuin myös uudet) ovat sitä mieltä että ei missään tapauksessa, vaan jatketaan samalla tavalla mutta keksitään uusia satuja siihen vielä päälle niin kyllä se toiset sata vuotta menee vielä ihan heittämällä. Ainoa haaste tässä onkin se semmoinen ikävä ihmisoikeus kuin sananvapaus, mutta koska ihmisoikeudet ovat Suomessakin vain perusoikeuksia, joita voidaan noudattaa täysin vallanpitäjien halujen mukaan, todellista ongelmaa ei siinäkään varsinaisesti ole. Sananvapaus olisi kuitenkin se keino murtaa tämä ison rahan valta, mutta käytännönläheiset ihmiset tietävät, ettei sitä venettä kannata heiluttaa kun itse istuu sielä reunalla pitämässä venettä pystyssä. Eli tahot, jotka saavat sanansa julki oikeiden vallanpitäjien sallimissa rajoissa.

Edelleenkin elokuvissa ja kirjoissa journalistit esitetään totuuden perässä henkeään uhaten juoksevina sankareina, vaikka he eivät sitä ole enää sataan vuoteen olleet ainakaan lännessä. Kyllä, poikkeuksiakin on ja oikeaa journalismia eksyy välillä jopa sinne valtavirran tarinaan, mutta sitä ei sieltä kansa huomaa kun se hukkuu siihen aallokkoon jonka se muu roskajournalismi tuottaa. On kuulemma oikeutettua kertoa kansalle vain mitä vallanpitäjät haluavat ja koettaa hiljentää kaikki muu. Kansa saattaisi muutoin uskoa aivan vääriin asioihin, näiden vallanpitäjien mielestä. Ihmiset saattaisivat jopa alkaa uskomaan tosiasioihin, jotka ovat muutakin kuin mielikuvituksen tuotetta. Tieteen kerrottiin ratkaisevan nämä ongelmat, mutta politisoitunut tiede vain pahensi asiaa entisestään. Kyllä, totuuksiakin on paljon löydetty ja ihmiskunnan ymmärrys eri asioissa on noussut vuosisatojen aikana melkoisesti… mutta niin on noussut se sallittujen tarinoiden määräkin, sen sijaan että vain jahdattaisiin totuutta.

Kaikki taitaa kuitenkin kiteytyä ihmisten arvoihin ja siihen, mitä ja miksi he mitäkin kannattavat, vastustavat tai vaan sallivat. Mitä on sallittua tehdä yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi? Mitä on sallittua satuilla kansalle sen omaksi edukseen, verrattuna siihen että asioista kerrottaisiin totuus ja annettaisiin ihmisten päättää itse? Kuka on oikeutettu näistä asioista päättämään etenkin muidenkin puolesta? Näistä asioista ei kukaan valtaan halajava kuitenkaan halua puhua, koska ihmiset saattaisivat pohtia kahdesti kenelle sen valtansa ylitseen sallisivat. Enemmistölle ihmisistä tilanne on se, että he eivät tiedä (saatikka ymmärrä), eikä heitä kiinnosta tietää näistä asioista. Miksi pitäisikään kiinnostaa, meillähän on maailman paras hallitus, luotettavin media ja universumin onnellisin maa? Turhaa sitä toimivaa järjestelmää on mennä korjaamaan ja kenellä muka olisi oikeus niin tehdä? Keinot toki löytyvät tämänkin blogin sivuilta, jos asian haluaisi muuttaa. Mutta ei minua asiasta kannata uskoa, vaikka monen mielestä tuo meikäläisenkin professorin tahi tohtorin arvonimi tekee kaikesta sanotusta uskottavampaa. Ja vain uskottavuudella on loppuviimein väliä, ei totuudella. Vai onko?

maanantai 2. tammikuuta 2023

McCarthyismin paluu


Sama vanha virsi

Lähes täysin tuntematon ja mitäänsanomaton senaattori Wisconsinista nimeltään Joseph Raymond McCarthy nousi koko maailman tuntemaksi poliitikoksi 1950-luvun alussa. Kommunismivainoille nimensä ja naamansa antanut McCarthy ei kuitenkaan keksinyt asiaansa itse, vaan hyödynsi jo vuosikymmeniä jenkeissä lietsottua punaisen pelkoa oman kantansa ajamiseen. Jokunen vuosikymmen McCarthyn jälkeen toinen monen tuntema taho jatkoi samaa kampanjaa omalla tavallaan - nimi Yuri Bezmenov lienee monelle tuttu? Tähän mennessä sama virsi on jenkeissä jatkunut jo reilun vuosisadan, minkä vuoksi tarinasta onkin tullut tosi monen silmissä. Epäjohdonmukaisuudet ja se valtava määrä propagandaa aiheesta ei tunnu häiritsevän valtaosaa ihmisistä, koska pelko ja viha on onnistuttu nostamaan riittävälle tasolle kyseisestä aiheesta.

Mikä se totuus sitten oikeasti on siitä, kuinka ”pahaa syntistä” se kommunismiksi kutsuttu aate oikeen onkaan, sitä on vaikea sanoa. Ihmiset eivät yleensä kykene asiaa edes määrittelemään edes auttavasti, jolloin se mistä puhutaan sahaa aivan laidasta laitaan mitä sillä edes tarkoitetaan. Molemmista ”punaisista” aatteista, kommunismista ja sosialismista, onkin tullut samanlainen sana kuin ”synti”, jonka suurin osa tunnistaa jollain tavalla negatiiviseksi asiaksi mutta eivät kykene sitä muodostamaan edes sanoiksi asti - ne ovat vain häilyviä mielikuvia sielä mielen synkissä perukoissa missä se kaikki ”paha” asustaa. Eli siis täydellinen termi propagandistisessa tarkoituksessa, koska sitä ei kyetä määrittelemään mutta se kuva ja kaikki siihen yhdistettävät asiat nähdään automaattisesti negatiivisessa valossa ja jokainen asiaa edes etäisesti kyseenalaistava on paha syntinen denialisti.

Mikä juuri kommunismissa nähdään ongelmana ja samalla ohitetaan se oma täsmälleen samankaltainen aate on lähes jokaisessa poliittisessa ja uskonnollisessa suuntauksessa vahvasti yhteydessä oleva kollektivismi. Kollektivismi, eli kaikki tekee samaten tai itkee ja tekee, minkä lisäksi yksilö on aina uhrattavissa yhteisen edun nimeen on se kantava aate lähes jokaisessa ryhmittymässä, joka on niin ollut vallassa kuin pyrkinyt valtaan. Kun siihen yhdistetään keskusjohtoisuus, saadaan aikaiseksi kaikki menneet, nykyiset ja tulevat hirmuvallat. Sitä voi kutsua ihan millä nimellä haluaa, mutta ne samat ajatukset eli ”minä olen oikeutettu ja oikeamielinen olemaan vallassa muiden yli ja kaikkien on sitä valtaa noudatettava” yhdistää lähes jokaista ryhmittymää vallan suhteen. Ei siis tietenkään se juuri sinun oma oikeamielinen johtajuutesi muiden yli ja lähes täydellinen ideologiasi, vaan ne kaikki muut jotka ovat kommareita?


Uusmccarthyismi

Tuntemattoman ja piilossa toimivan vihollisen jahtaaminen aiheutti tuhansien ihmisten leimaamisen ja maineen tuhoamisen McCarthyn vainojen aikaan. Todellisuudella ei ollut mitään merkitystä, vaan se kerrottu tarina ohjasi ihmisten mielikuvia ja muutti heidän näkemyksiään kanssaihmisistä. Mielipiteen tai vain oletetun mielipiteen vuoksi jokin ihminen muuttuikin ihmishirviöksi, jolla ei ollut enää edes oikeutta puolustaa itseään vaan hänet voitiin oikeutetusti syrjäyttää kaikista tehtävistään. McCarthy käytti loppuvaiheessa myös väitetysti ”myyriä” tuhoamaan kaiken vastustuksen ja luomaan tahallista eripuraa hänen aatettaan kyseenalaistavien keskuuteen. Kaikki propagandan keinot olivat käytössä ja vielä vuosikymmeniä hänen itsensä hengiltä ryyppäämisenkin jälkeen suurin osa ihmisistä edelleen uskoo niihin sepitettyihin tarinoihin ja syytöksiin niistä ”pahoista ihmisistä” jotka uhkasivat tätä meidän länsimaista demokratiaa.

Ja koska mitään ei niistä(kään) ajoista kansa oppinut, vaan uskoo edelleenkin siihen punaiseen mörköön (muiden vastaavien satujen ohessa), onko mikään ihme että samaa strategiaa käytetään jälleen kerran näissä tämän päivän propagandakampanjoissa? Ilmastohömpässä ihan itse tunnustetaan että viestintästrategia on kopioitu sotapropagandasta, zombievirus”pandemia” nosti esiin valtion käyttäytymistieteelliset projektit ja tämä Ukrainan jo vuosikausia jatkunut sota nosti vanhan kunnon punaisen pelon kaikkien huulille. Joka ikisessä pelossa joka ikinen hyvä ihminen tietää mikä on se ”hyvä ja oikeamielinen” näkemys, siinä kun kaikki siitä poikkeava on pahaa syntistä denialismia ja kommunismia. Viha ja pelko tuntematonta kohtaan on helppo kohdistaa siihen, mihin se media sormella osoittaa kuka/mikä on syyllinen. Ja kun moraaliposeerauksesta saa niin paljon huomiota ja kannustusta, hyvesignaloiva kansanosa kiduttaa itsensä vaikka hengiltä koska se on oikein…aivan kuten joka ikinen tyranni on aina kertonut itsensä uhraamisen kollektiiville olevan hyve.

Samalla huomionarvoista on se, kuinka paljon eripuraa onnistutaan lietsomaan näitä hulluuksia vastustavien keskuuteen. On tosin mahdotonta sanoa mikä osa on tahallaan usutettua myyräystä ja mikä vain ihmisten omaa vankkaa uskoa valheelliseen tarinaan ja sitä kautta oikeutettua pyhää vihaa väärää mieltä olevia kohtaan. Asiasta keskustelu ei liioin asiaan juurikaan tuo helpotusta, koska valehtelu on niin helppoa niin muille, kuin myös itselleen. Kuka sitä nyt haluaisi myöntää edes itselleen olevansa väärässä vaikka se pystyttäisiin aukottomasti osoittamaan? Etenkin, jos on vuosikausia uskonut johonkin kerrottuun tarinaan ja valtaosa muistakin ihmisistä siihen edelleen uskoo. Karu todellisuus kun on se, että yhteiskuntamme rakenteet eivät kannusta millään tavalla siihen omien uskomusten kyseenalaistamiseen vaan sen sijaan palkitsee konformismin, massan mukana menemisen. Miksiköhän?


Eikä siinä vielä kaikki

Sama strategia jonkin asian vastustamiseen kiihottamisessa on toki ollut käytössä muissakin kuin edellä mainituissa aiheissa. Esimerkiksi tämä ”sota huumeita vastaan”, jolla on aiheutettu mm. järjestäytyneen rikollisuuden räjähdysmäinen kasvu ja toiminnan kannattavuus, on yksi näitä muuttumattomia totuuksia joiden perustelut ja faktat eivät kestä tarkastelua lainkaan. Jos lähdettäisiin seuraamaan rahaa, saattaisi kansan mielipide asiasta muuttua, mutta sen sijaan että asiasta voitaisiin edes yrittää keskustella asiallisesti, omaa ihan jokainen siitä vahvan mielipiteen joka on muodostunut vuosien saatossa… mutta usein tuhlaamatta aikaa asiaan hetkeäkään. Ihmiset vain tietävät asian olevan jollain tietyllä tavalla, koska olisi täysin mahdotonta että puhdasta sontaa oltaisiin kyseenalaistamatta syötetty mediassa vuosikausia? Eiväthän ne niin tekisi…

Sivuvaikutuksena tälle virallisen tarinan yhden puolen hyveellisenä ja toisen syntisenä esittämiselle on sivistyneen keskustelukulttuurin tuhoutuminen. Mistään isommasta ja tärkeämmästä asiasta ei enää osata keskustella, koska ei niistä ole olemassa kuin se yksi oikea näkemys ja siitä poikkeava on vähintäänkin hullun horinaa, ellei sitten sitä pahaa ihmishirviön näkemystä. Kevyistä aiheista, joista saa olla vapaasti sallituissa rajoissa tiettyä mieltä, jokainen saa muodostaa itse oman näkemyksensä annetuista vaihtoehdoista. Saa valita mikä on paras urheilulaji, mikä siinä paras joukkue tai pelaaja, mutta meneppä sanomaan että se kilpailu itsessään on yksi suurimmista syistä yhteiskunnassa niin johan menee perhejuhlan ruokapöydässä herneet väärään onteloon. Siksi ihmiset eivät enää edes yritä keskustella asioista, vaan lähinnä toistetaan vuoronperään mitä se kiltti setä televisiossa hiljattain kertoi.

Vaikka yleinen näkemys mccarthyismistä onkin se, että eihän sitä enää ole ja sekin oli vain lyhyt ajanjakso jenkeissä, ne samat argumentit ja propagandan keinot on kaivettu kerta toisensa jälkeen naftaliinista esille kun jotain vallanpitäjien mielestä tärkeää asiaa halutaan ajaa kansan yleiseksi mielipiteeksi. Toki jo se, että puhuu vallanpitäjistä jonain erillisenä ryhmänä kansasta poikkeavana asiana nähdään vaarallisena näkemyksenä demokratiallemme. Koska kansahan se on vallassa ja vain äänestämällä voi vaikuttaa? Ja hullu paha näkemys olisi kertoa, kuinka tasavaltainen järjestelmämme ei ole kansanvaltaa koskaan nähnytkään. Median tiedetään myös olevan valtiomahti, mutta eihän sillä nyt siihen itseen voi olla niin suurta vaikutusta, että se olisi voinut ihan puhdasta puutaheinää onnistunut ujuttamaan siihen omaan uskomusjärjestelmään! Puheet järjestelmämme ongelmista ovat pahojen kommareiden puhetta, oikein äänestämällä kaikki ongelmat ratkeavat! Onneksi sarkasmi näkyy fontissa… muuten voisi tästäkin tekstistä saada ajattelematta kaiken irti?

sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Minskin yhteiskuntasopimus


Moderni oikeutus valtaan

Yhteiskuntasopimus, josta olen aikaisemmin demokratian historiaa sarjassa raapustellut peilaten niin sopimusta itseään kuin Rousseaun näkemyksen kautta, on edelleen yksi vahvimmista argumenteista oikeutettuun valtaan muiden yli. Yhteiskuntaa ei voitaisi muodostaa ilman, että ihmiset sopivat kilpailuunsa yhteiset pelisäännöt. Sääntöjä valvomaan ja ylläpitämään ”joudutaan” palkkaamaan tahoja, joilla on sitten valta muiden ylitse eikä siihen ole kenelläkään nokan koputtamista. Vaikka sinulta ei koskaan tai missään kysytty haluatko mukaan tähän sääntöjärjestelmään, olet siinä jumissa niin kauan kuin omasta tahdostasi asut sen kyseisen maan rajojen sisällä. Vielä päälle kun ihmisille uskotellaan, että hän voi niihin sääntöihin itse vaikuttaa niin kyllähän se on aika hyvä diili - muutamaa sääntöä noudattamalla saat yhteiskunnan suojelun itsellesi. Ei siis lainkaan kuten mafia…

Minskin sopimus taas oli se, missä 2014 lännen tulisi vahtia Ukrainan rauhan ylläpidosta ettei Venäjän tarvitse puuttua sen venäjänkielisen vähemmistön kurmuuttamiseen Luhanskissa ja Donetskissa. Merkel tosin mennä päräytti Die Zeitin haastattelussa, että ei heillä ollut aikomustakaan noudattaa sopimusta vaan tarkoitus oli heti vain viivyttää Venäjää että voisivat aseistaa Ukrainan sotimaan viimeiseen mieheen Venäjää vastaan. Tyypillinen länsimainen sopimus, voisi sanoa - sanotaan yhtä ja tehdään aivan toista ja sitten leikitään uhria kun se toinen puoli suuttuu. Mutta kun omistaa itse ne tuomarit ja sen ”oikeusjärjestelmän”, tietää ettei tule koskaan saamaan piiskaa petoksestaan. Ja edelleenkin osa kertoo lännen olevan ne ”hyvät tyypit”? Ei, vaan aivan samoja pahiksia kuin kaikki muutkin valtakeskittymät. Heillä vaan sattuu olemaan moraalinen ylilyöntiasema, koska kertoivat itse voittaneensa natsit jolloin kaikki mitä länsi tekee on vain ja ainoastaan hyvää sekä oikein.

Ehkä sen ei siis pitäisi tulla niin suurena yllätyksenä, että tämä ”länsimaisen demokratian” oikeuttava yhteiskuntasopimus on aivan samaa sarjaa kuin Minskin sopimus? Kansa uskoo edelleen olevansa sopimuksen tasapuolinen osapuoli, joka uskollisesti noudattamalla kaikkia niitä kohtia saa myös kaikki ne edut itselleen. Perustuslakihan niitä pykäliä sanelee yhden jos toisenkin, kertoen ne positiiviset ja negatiiviset vapaudet joiden puitteissa kansalaisen tulee elää samalla kun se ”valta” lupaa kansalle tiettyjä asioita jotka kansa saa noudattamalla niitä pykäliä. Mutta aivan kuten Minskin sopimus, ei vallanpitäjillä ollut koskaan pienintäkään aikomusta pitää omaa osuuttaan sopimuksesta, vaikkakin pitää hyvinkin mustasukkaisesti kiinni siitä, että kansa tekee tai itkee ja tekee juuri kuten he määräävät.


Huono diili vaiko vaan toteutus mättää?

Miten on, onko vika itse sopimuksessa vai pelkästään sen länsimaisessa tavassa noudattaa sitä? Perusajatushan on siis se, että vannot kautta kiven ja kannon noudattavasi kaikkia niitä lakeja ja säännöksiä joita sinun itsesi valitsema eduskunta sinun antamallasi mandaatilla saa päähänsä. Tämän lisäksi lohkaiset omasta tilipussistasi sopimuksessa jatkuvasti muuttuvan osuuden tälle porukalle käytettäväksi kuten he näkevät parhaaksi. Niin kauan kuin sinulla on sen maan kansalaisuus ja satut asustelemaan sen maan rajojen sisällä, kaikki nämä säännöt koskevat sinua ja sinun sallitaan tekevän kaikkea sitä, mitä on kerrottu olevan ihan jees tai mitä ei olla erikseen kielletty. Jos siis ymmärrät pelisäännöt, sinulla on tiettyjen rajojen sisällä oikeus toteuttaa itseäsi kunhan vaan lohkaiset sen oman osuutesi kaikkien käyttöön eli ”yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi”.

Vastineena tottelevaisuudestasi valtio taas lupaa pitää huolen siitä, että kaikki muutkin kanssaihmiset pelaavat niiden samojen sääntöjen mukaan ja jokaista joka niitä sääntöjä rikkoo rangaistaan oikeudenmukaisesti. Jos sinä olet syytetyn penkillä, myös sinä saat oikeutta kun et ole tehnyt mitään väärin tai vaihtoehtoisesti juuri oikean määrän piiskaa töppäyksestäsi. Sen lisäksi valtio sijoittaa sinulta oikeutetusti ottamansa rahat siihen ”yhteiseen hyvään”, eli pitää yhteiskunnan infrastruktuurin rullaamassa, lainvalvojat ojennuksessa ja aseistaa tietyn määrän ihmisiä varmistamaan, ettei niin ulkoa tahi sisältä kukaan voi maan asioihin ilman oikeutta vaikuttaa. Jos sinulla menee huonosti, yhteiskunnan turvaverkko ottaa kopin ja hoivaa sinut takaisin tolpilleen tai ainakin pitää sinusta huolta loppuusi saakka. Jokainen palkattu virkamies on sielä töissä sinua varten, auttamassa sinua noudattamaan sovittuja sääntöjä ja varmistamaan, että saat kaikki sopimuksen lupaamat asiat eduksesi.

Sitten kun olet lakannut nauramasta sille, kuinka kaukana todellisuudesta oikeen ollaankaan, herää se kysymys onko se vika siinä sopimuksessa vai siinä, kuinka se valta omaa osuuttaan oikeen hanskaa? Periaatteessahan se ei ole välttämättä huono asia, että säilyttääkseen yhteiskuntarauhan ja pitääkseen kaikki kilpailijat rehellisenä luodaan jokin kansasta nähden ulkopuolinen voima, jolla on oikeutetusti valta ihmisten yli siinä vaiheessa, kun astutaan niiden sovittujen sääntöjen rajojen ulkopuolelle. Mutta kun se perhanan sopimus on vaan yksipuolinen siitä, missä kohtaa sitä harkintaa käytetään kansalaisen ollessa saamapuolella. Aina löytyy jokin selitys miksi juuri sinä saatkin nyt vaan lämpimän kaljan ja kylmän leivän (jos sitäkään) siinä kun sopimus kertoisi asian olevan toisin.


Oikeutus valtaan muiden yli

Kuten olen saattanut pariin otteeseen mainita, näen minkä tahansa vallan muiden yli hyvin ongelmallisena. Kyllä, vapaaehtoinen sopimus jossa hyväksyisin jollekin taholle oikeuden puuttua tietyssä asioissa ja sopimuksen rajoissa menoon on asia erikseen ja sen kanssa minulla ei ole ongelmaa. Kunhan kaikki osapuolet ovat vapaaehtoisesti ja ymmärtäen mistä on kyse liittyneet tähän sopimukseen eivätkä sotke sivullisia mukaan asiaan niin juu, siitä vaan sitten kuten sovittiinkin. Mutta siinä kohden kun lupaa kysymättä kaadetaan kaikilta otettua yhteistä rahaa täysin ulkopuolisten tahojen taskuun ja pakotetaan ihmiset olemaan asiasta hiljaa, voisi kuvitella että se oikeudentaju olisi hieman useammallakin jo tuikuttamassa punaista varoitusvaloa? Tai kun ollaan valmistautumassa sotaan jonkun mielipidekyselyn perusteella joka itse sumplittiin… vaikka kansalta luvattiinkin ensin asiasta kysyä.

Paitsi että ei. Sopimus kun kertoo että sinä annat valtasi yllä oleville ja oikeuden tehdä aivan kuten he haluavat, ei kuten sinä ajattelit. Sen lisäksi he myös päättävät, minkä verran heidän tarvitsee noudattaa omaa osuuttaan sopimuksesta, koska se on myös osa sitä varsin yksipuolista sopimusta. Kyseessä on siis Minskin sopimus, tosin sillä pienellä erolla että se yhteiskuntasopimus jolla valta ylitsemme on oikeutettu ei missään vaiheessa ole ollut reilu. Kansa ei vaan sitä ole tajunnut, koska kuten kaikissa sopimuksissa, sinne lakijargoniin voidaan upottaa vaikka ja mitä jota asiasta ymmärtämätön tai tietämätön ei voi millään hoksata kusetusta. Ja ne jotka osoittavat niin ne porsaanreiät kuin ne selvät ongelmat, leimataan pahoiksi syntisiksi… niiden toimesta, jotka itse pelaavat sitä järjestelmää täysin omaksi edukseen, muiden kustannuksella.

Mutta juuri tämä petoksen tunnusmerkit täyttävä kohta tekeekin tästä länsimaisen demokratian yhteiskuntasopimuksesta Minskin sopimuksen - se ei missään kohtaa meinannutkaan suojella kansaa vallalta, vaan antaa ainoastaan oikeutuksen valtaan muiden yli. Kaikki se peitetään lakitekstien liirumlaarumiin ja kun ne yliopistojen korkealle nostetut oppineet kertovat istuskellessaan sen mojovan palkkansa päällä että tämä menee just oikein, kansa kumartaa ja ottaa nöyrästi vastaan orjan asemansa, koska se on vain osa sitä sopimusta. Ja kun allekirjoitus otetaan jo synnytyssairaalassa, kun se numero rekisteröidään tietokantaan että Matti Meikäläinen on 010123 - 001A, siinä tulee samalla verellä laitettua nimi paperiin jota ei tullut edes luettua. Mutta se on kuulemma hinta, jonka joudumme maksamaan saadessamme elää sivistyneessä yhteiskunnassa jossa ihmishengen arvo lasketaan sentilleen koskaan henkilöä puhuttamatta. Että semmoinen sopimus.