Sallitun kyseenalaistamisen raja

Veteen piirretty viiva

Mihin kukin piirtää sen rajaviivan toden ja höpönlöpön välillä on varsin henkilökohtainen asia. Joidenkin mielestä mikä tahansa Ylestä poikkeava on liian kaukana todesta ja jokainen siitä poikkeava on hullu salaliittoteoreetikko, siinä kun toisilla donitsimaakaan ei ole vielä likelläkään kaninkolon pohjaa. Kuinka syvälle sinne kaninkoloon sitten päätyykään on kuulemma siitä kiinni, koska se pupu menee pöksyyn ja siitä pisteestä ei sitten enää edetä syvemmälle salaliittojen syövereihin. Jos haluaa säilyttää yhteiskunnallisen asemansa, kannattaa pitää turpansa kiinni lähestulkoon kaikista mahdollisista teorioista julkisuudessa. Siinä vaan on semmoinen ongelma, että viimeiset pari vuotta ovat todistaneet salaliittoteorian ja totuuden eron olevan palttiarallaa 6-12kk. Tarkoittaako se siis sitä, että jos teoria ei muutukaan todeksi median toimesta viimeistään muutamassa vuodessa, se on sitten aikuisten oikeasti höpöä?

Toisin kuin valtavirtaiset salaliittoteoriatutkiskelijat väittävät, eri teorioiden jana ei ole lainkaan lineaarinen eikä katkeamaton. Joku voi siis aivan hyvin uskoa jokaiseen mahdolliseen salaliittoteoriaan Ylen ja ”syvän päädyn” välillä, siinä kun toinen voi uskoa vain muutamaan omasta mielestään tarkasti harkittuun ja valittuun teoriaan sieltä täältä. On esimerkiksi varsin yleistä uskoa ”väestönvaihtoteoriaan”, mutta muutoin olla varsin valtavirtainen näkemyksiltään. Hörhön leima tuleekin vain tietyistä asioista, ei kaikista, vaikkakin harhaiseksi haukkuminen alkaa jo varsin varhaisessa vaiheessa. Ja vaikka asian pystyisikin todistamaan tilastoihin, lukemattomiin lausuntoihin, hyllymetreittäin löytyvään kirjallisuuteen ja omiin havaintoihin perustuen, jos se asia ei täsmää sen toisen uskomuksiin miten maailma pyörii niin hullunahan siinä sitä toista pitää ihan automaattisesti.

Se oma kattaus valtavirrasta poikkeavista uskomuksista niputtaa yksilön varsin nopeasti tiettyyn kastiin, koska salaliitoissa on oma, varsin epävirallinen ja osin henkilökohtainen, luokittelunsa kuinka ”syvällä” ollaan menossa. Lukemattomia eri kuvia ja listoja asiasta on tehty, millä voi testata oman kaninkolonsa syvyyden. Katsomissuunnasta riippuen ne eri syvyydellä olevat kanssahörhöt ovatkin sitten joko amatöörejä tai syvään päähän uponneita, koska se oma taso on se todellisuus maailmasta. Yksi tyypillinen vedenjakaja näissä asioissa on lättymaa, joka vielä jakautuu pääosin kahteen eri tapaan uskoa siihen - ”tieteellinen” ja uskonnollinen. Vielä vuosia takaperin lättyyn uskoneet olivat marginaalinen ryhmä joka pääosin jutteli asiasta keskenään, mutta nyt jo hyvän aikaa se on valtavirtaistunut… vaihtoehtoisissa piireissä. Ja mikä siinä poikkeaa monista muista teorioista on se, että lähestulkoon jokaisella asiasta näkemys, suuntaan tai toiseen.


Koko yhteiskuntaan vaikuttavat teoriat

Toisin kun osa väittää, maan muoto ei kuitenkaan vaikuta tuon taivaallista siihen miten asiat yhteiskunnassa toimivat. Selityksenä sen merkityksellisyyteen usein annetaan se, että jos näin perustavaa laatua oleva asia kyettäisiin todistamaan valtavirran valheeksi, galaksit räjähtäisivät ja ihmisten tajunta laajentuisi aivan uudelle tasolle. Ei siinä, nykyisen lääketieteen uskottavuus ja toistettavuus ei ole paljoa paremmalla tasolla kuin lättytiede, että onhan sieläkin siis vahvaa näyttöä asiasta? Mutta ei nyt puututa siihen asiaan sen enempää. Useampi kuukausi kumpaiseenkin asiaan perehtyneenä molemmat tieteenalat omaavat melkoisen uskomattomia tapoja todistaa se oma kantansa todeksi. Toki muutama kuukausi ei riitä likikään siihen, että asiasta voisi muodostaa millään tavalla varman mielipiteen joten ne kuuluvat itsellä kategoriaan missä voin ottaa asiaan kantaa, samalla kun näkemys voi muuttua todisteiden valossa päinvastaiseksikin.

Osa teorioista taas omaa hyvinkin vahvan otteen yhteiskunnan toiminnasta. Eliittiteoria on esimerkiksi yksi varsin varteenotettava malli selittämään miksi ja miten asiat ovat nykyään sillä tolalla kuin ne ovat. Raha noin yleensä ja pankkijärjestelmä siihen naitettuna ovat myös varsin vahvasti todistettavia asioita ja osoitettavissa olevan sielä ongelman ytimessä, mutta ne eri nyanssit miten ja ennen kaikkea kenen ansiosta homma kusee vaihtelevat. Millä tasolla asiaa on sitten tutkinut vaikuttaakin lähinnä siihen, missä kohdassa ajattelee tapahtuneen sen, että mopo karkasi käsistä ja vaihdannan välineestä tuli hallinnan väline. Vaikkei raha olekaan valtaa, se toimii resurssina vallankäytölle eli sen voidaan sanoa myös olevan potentiaalista valtaa. Miten ja mihin sen käyttää onkin avainkysymys. Mutta tässä kohden asia käy varsin mielenkiintoiseksi. Raha ja pankit, etenkin keskuspankit, nähdään sielä ongelman ytimessä, mutta samaan hengenvetoon saatetaan laukoa tämän asian kanssa täysin ristiriitaisia väitteitä.

Otetaan asiasta kaksi hyvin tyypillistä esimerkkiä. Rahanluonti ja kenen taskuun ne voitot valuvat kun vaikkapa lääketiede viilaa kansaa linssiin on lähestulkoon riidatonta, mutta kun menet kysymään että miksi niin tapahtuu annetaan vastaukseksi varsin usein ”sosialismi” tai ”kommunismi”. Kapitalismi, eli aate missä kilpailu ja yksityinen omistus ja rahan pakkautuminen ovat aatteen ydin ei olekaan se ongelma, kun siis se raha pakkautuu harvojen käsiin? Ja tämä järjestelmä, joka on vuosisatojen saatossa viilattu kaiken sen todellisen vallan toimesta nykyiseen muotoonsa ja jonka ytimessä ne pankit ja rahajärjestelmä ovat, se tunnistetaan ongelmaksi, kyllä… Mutta tämä lassipallon kaltaiseksi peliksi luotu tyrannia, kuten tyrannioista tiedetäänkin jo vuosisatojen ajalta, voidaan korjata tekemällä juuri kuten pelin luoneet tahot haluavat kansan tekevän? Ja kun tämän ristiriidan osoittaa, täytyy kyetä todistamaan asia kertomalla mitä tilalle pitäisi tehdä ja kuinka se onnistuu välittömästi, samalla kun se tyrannien käskyjen noudattamisen toimivuus on ”maratoni, ei mikään sprinttikisa”.


Puhumalla asia selviää, vai selviääkö?

Kaikista näistä teorioista voitaisiin ainakin teoriassa keskustella vapaassa maassa täysin vapaasti. Länsimaisessa demokratiassa taas ei, koska siinä se yksi ainoa oikea virallinen tarina kertoo miten asiat ovat ja kaikki siitä poikkeava on höpönlöpöä. Joitain osia virallisesta tarinasta saa kritisoida, joitain jopa kyseenalaistaa, mutta sielä on useita kohtia joista saa välittömästi juuri siihen kohtaan kuuluvan leiman otsaansa jos asiasta sanoo yhdenkin väärän sanan. ”Äärioikeisto” on yksi näistä leimoista ja sen saa varsin heppoisin perustein sanomalla yhdenkin väärän sanan yhdestäkään pyhästä asiasta tai henkilöstä. Tämän hetken pyhät lehmät luokitellaan ”vasemmiston” lipun alle, vaikka heidän yhteydet vasemmistoon aikaisemmilta aikakausilta ovat varsin vähäiset. Liberaali olisi ehkä hieman lähempänä, edistyksellinen sitäkin tarkempi, mutta woke-termin käyttö menee jo salaliiton puolelle ja siitä älähtää jo valtamediakin.

Vaikka esimerkiksi ilmastohumppa ja pandemiahysteria ovatkin osoitettavissa lähes puhtaaksi valtapeliksi ja resurssien varastamiseksi kansalta, sekä niiden yhteydestä koko pankki- ja rahajärjestelmään, ei sitä näkemystä saisi tuoda esiin lainkaan. Jos kuitenkin nostaa tämän asian esiin, se ongelma sielä takana on kuulemma sitä pahaa vasemmistolaista sosialismia, kun kansalta viedään tuhkatkin pesästä ja ne kiikutetaan harvojen taskuun. Tämä sosialistien tyrannia on kuitenkin korjattavissa sillä, että kaikki äänestävät oikein koska heidän luomansa järjestelmän kyseenalaistaminen pelaa ainoastaan vastapuolen pussiin ja puheet äänestämättömyydestä vain kannattaa koneistoa! Eli kun koneisto käskee äänestämään ketä tahansa, kenen puolella se nyt sitten olikaan? Ja kun järjestelmä, jota ei saanut kritisoida oli sitä pahaa sosialismia joka hyödyttää vain niitä harvoja, niin miten se tarina nyt oikeen taas meneekään? Suosittelisin ihan jokaiselle pysähtymään hetkeksi miettimään että kuinka tämä homma oikeen pelaa…

Tästä kaikesta olisi syytä keskustella pitkään ja hartaasti. Sosiaalisessa mediassa se on kuitenkin lähestulkoon mahdottomuus, koska sielä se toinen osapuoli voidaan vaientaa napin painalluksella. Onkin mielenkiintoista seurata mistä syistä ihmisillä se blokkisormi heiluu, eli mitä uskomuksia ja arvoja eri tahoilla oikein onkaan. Häiriköiden blokkaamisen ymmärrän ja itsekin olen mykistänyt ja estänyt yhden jos toisenkin sukkanuken. Mutta yksi syy pistää silmään estojen kohdalla: valta. Valta-asemassa olevat ja sinne pyrkivät ovat varsin kärkkäitä sulkemaan heidän etuaan haittaavat tahot ulos keskusteluista. Kun vuosia sitten naureskeltiin, että vegaania herkkähipiäisempää ei olekaan niin kyllä nämä edistyksellisten ennakoivat blokkilistat ovat ihan omalla tasollaan. Kovinkaan kaukana perässä eivät kuitenkaan tule ne, joiden pyrkimykset valtaan saattaisivat lässähtää jos niitä heidän kertomiaan tarinoita lähdettäisiin samalla vimmalla perkaamaan kuin he kertovat nykyistä ”vihervasemmistoa” kritisoivansa. Monella on kiire valtaan muiden yli ja jokainen siihen poikkiteloin menevä on vihollinen. Kilpailu vallasta ruokkii koneistoa ja pitää sirkuksen elossa. Todellinen valta taas ei kilpailusta pidä, minkä vuoksi se määrää ihan omat pelisäännöt, joilla kansalle oikeutetaan valta heidän ylitseen.