Kahden kerroksen propagandaa

Ruohonjuuresta puunlatvaan

Ruohonjuuritason propagandalla yleensä tarkoitetaan mitä kautta sanomaa levitetään, ei sitä kohdetta, mutta jos pohditaan asiaa Alex Carey:n kirjaa ”Taking the Risk Out of Democracy - Corporate Propaganda versus Freedom and Liberty” mukaellen, ruohonjuuritasolla voidaan tarkoittaa myös sitä alempaa kastia - tavan kansaa. Yleisen mielipiteen muokkaus on siis juuri ruohonjuuritason propagandaa, koska siinä pyritään niin tavoittamaan kuin vaikuttamaan mahdollisimman monen ihmisen mielipiteeseen halutulla tavalla. Massamedia on yleensä siinä tärkeässä osassa, eli televisio, radio ja isot päivälehdet ja vastaavat. Netti ja etenkin sosiaalinen media kohdistuu usein myös juuri siihen yleiseen mielipiteeseen, mutta kuten kohdistetusta mainonnasta ja manipuloinnista tiedetään, netin kautta hoidettava propaganda voidaan kohdistaa paljon tarkemmin juuri haluttuun kansanryhmään.

Yleisen mielipiteen manipulointi on koko ”länsimaisen demokratian” kulmakivi, koska se vaikuttaa itse järjestelmässä niin vaalien tulokseen kuin siihen, mitä eri säännöksiä kansa nielee purematta. Vaalien tuloksella ei kuitenkaan tarkoiteta tässä kohtaa sitä, mikä porukka sinne pääsee sisälle nappia painamaan, vaan yleistä luottamusta järjestelmään. Jos luottamus järjestelmään heikkenisi, mikä näkyy suoraan äänestysprosentista, se osoittaisi valtavirtaisen propagandan tehon heikkenemistä yleisessä mielipiteessä. Onneksi sitä vaaraa ei ainakaan Suomessa ole vaan meillä laidasta laitaan kansa uskoo satuun oikeutetusta vallasta muiden yli kunhan se luovutetaan sääntöjen mukaisesti ja oikeille tahoille. Kaikki laithan meillä tehdäänkin vain ja ainoastaan yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!

Koska massamedian painopiste on siirtynyt enemmän kohti ”aivot narikkaan” tapaista viihdettä, vaikuttaminen on alkanut siirtyä entistä enemmän merkkihenkilöiden ja astroturffauksen suuntaan. Vaikuttajat ja muut julkkikset pelaavat entistä suurempaa osaa ihmisten näkemyksistä ja koska itsenäinen ajattelu ja asioiden tutkiminen on niin aikaavievää hommaa, se ajattelun ja mielipiteiden luomisen ulkoistaminen uskottavalle taholle on entistä yleisempää. Totuudellahan ei ole enää ollut pitkään aikaan merkitystä, ainoastaan uskottavuus ratkaisee. Ja mikäpä sen uskottavampi kuin ruohonjuuritason vaikuttaja, kansan keskuudesta ponnistava tavan kansalainen jolla on ”oikea” mielipide siihen omaan maailmankuvaan nähden? On rahan tuhlausta koettaa vaikuttaa tuhansiin ihmisiin erikseen, kun voi vaikuttaa muutamaan tahoon jotka sitten vaikuttavat siihen massaan. Ja siihen ”eliittiin” kohdistettavaa propagandaa Carey kutsuu puunlatvatasoksi.


Parempaa propagandaa paremmalle väelle

Jos lähdetään aivan huipulta alaspäin laskettelemaan, se kaikista hienostunein propaganda kohdistetaan niihin kaikista vaikutusvaltaisimpiin näkyvillä oleviin tahoihin. Poliitikot, päätoimittajat ja yritysjohtajat, joiden keskinäisestä yhteistyöstä sitten propaganda valuu sinne ruohonjuuritasolle saakka. Tärkeässä osassa heidän näkemyksiensä muuttamisessa on nämä suuret ja mahtavat ajatushautomot, kuten CFR ja MPS, muutaman mainitakseni. Korkeamman tason ajattelua ja korkeita arvoja pienelle ryhmälle tuottava ajatushautomo ei edes pyri vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, siihen ruohonjuuritason rahvaaseen, vaan se kohdistetaan niihin silmäätekeviin tyyppeihin joita heidän alamaisensa tottelevat ja palvovat.

Samaan paremman väen propagandaan lasketaan myös propaganda eri instituutioille, tärkeimpänä koko koulujärjestelmä. Kuinka tärkeää onkaan, että yliopistojen huipulta aina lastentarhan tädille saakka nämä nuorten mieliä manipuloivat tahot noudattavatkin niitä oikeiden vallanpitäjien tahtoja. Koulujärjestelmään voidaan vaikuttaa niin suoraan opettajien opettajiin vaikuttamalla, kuin kiertotietä politiikan luomien sääntöjen kautta. Kun lähes kaikki asiaan liittyvä materiaali on peräisin hyvinkin pieneltä joukolta ja siitä levinnyt koko pedagogiikan konsensukseen, mitä veikkaat sen tekevän ruohonjuuritasolle päästyään yleiselle mielipiteelle? Mutta eiväthän ne niin tekisi, että lähtisivät vaikka koulukirjoihin muuttamaan todellisuutta kun opettajilla on se uskottavuus?

Kun koulujärjestelmä on hanskassa ja sitä kautta koko tiede, enää tarvitaan vain media ja sen toimijat tanssimaan saman pillin mukaan. No, media-alan ihmiset, markkinoinnista juurnalismiin mahtavatkin ihan sattumalta kulkea sen samankaltaisen mutta vielä tarkemmin viritetyn aivopesurin lävitse aivan kuin kaikki muutkin ihmiset. Mitä ”korkeammin koulutettu”, sitä useamman tunnin on tullut altistuneeksi niille suurille ajatushautomoiden ajatuksille joita opettajien opettajat ja heidän sääntönsä luoneet tahot ovat tavanneet. Pelkkä altistus ei tietenkään riitä ja pienehkö osa koulun penkkiä hartaasti kuluttaneista on säilyttänyt sen oman harmaan massan hallinnan, ainakin osittain, mutta konformismin ansiosta se yleinen konsensus säilyy alalla kuin alalla. Taiteen puolella sallitaan hieman suurempi hajonta yleisessä mielipiteessä, mutta jos sen rajat menee ylittämään niin ura loppuu kuin seinään. Jokaisella ryhmällä on se oma Overtonin ikkuna jonka keskellä tulee yhteiskuntaan sopivan ihmisen olla ja elää.


Merkkejä seuraamalla tulevaisuutta ennustamaan

Jos siis haluaa pysyä perillä siitä, mistä päin yhteiskunnassa tuulee, onkin syytä seurata ajatushautomoiden ja vastaavien tahojen aivotuksia. Sieltä ne trendit vuosien tai joskus jopa vain kuukausien viiveellä valuvat sitten pikkuhiljaa ruohonjuuritasolle ja mahdollisesti hieman viilattuna sitten yleiseksi mielipiteeksi. Ensiksi siis jostain asiasta kirjoitetaan, sitten siitä kokoonnutaan suurten johtajien kanssa kaviaaripöytiin puhumaan, siinä vaiheessa salaliittoteoreetikoksi haukutut ovat asiasta jo varoitelleet mutta kokousten jälkeen asiaa lähdetään pikkuhiljaa heiluttelemaan Overtonin ikkunan rajamaille ja pikkuhiljaa se onkin yht'äkkiä uusi normaali, aivan kuten varoiteltiin hyvissä ajoin mutta nyt se onkin positiivinen asia paskoa nälissään ja kylmissään muovipussiin.

Ajatushautomoiden tuotoksiin ei tavan kansa voi vaikuttaa, eikä liioin siihen puunlatvatason propagandaan noin yleensäkään, mutta ruohonjuuritasolta sen puun voisi kaataa ihan jokainen kerta. Se kun ei oikeasti olisi sen monimutkaisempi asia muuttaa koko järjestelmä kuin napsia ne latvasta asti lahot puut pois pelistä. Mutta kun kilpailun ansiosta sinne latvaan pyrkii jatkuvasti uutta väkeä sieltä ruohonjuuritasolta, ei se alempi taso pysy perässä ja vaikka yhden puun saakin kaatumaan, kymmenen uutta on jo kasvussa. Tämänkin voisi tietenkin estää, jos sille löytyisi tahtotila kansan keskuudesta, mutta se yleinen mielipide on enemmän sinne herkkutattien suuntaan, eli pidetään ihmiset pimeässä ja syötetään niille paskaa.

Voiko tässä kuitenkaan paljoa muuta tehdä kuin hymyillä ja vilkuttaa, kun ihmiskunta vetää itseään narun jatkeeksi juuri kuten ne sieltä puunlatvasta käsin haluavat ihmiset tekevän? Ainoa ihminen johon jokainen voi vaikuttaa on se oma itse ja kaikki siitä useampi tallaa muiden vapauksien päälle. Vallanpitäjät viis veisaavat muiden vapauksista, mutta onko sitten niillä jotka tämän kusetuksen on jollain tavalla hoksannut oikeutta tahi velvollisuutta muita varoittaa? Oikeus, toki, koska kaikki ovat vapaita keskustelemaan ja jakamaan ajatuksia muiden kesken… mutta velvollisuus? Ehkäpä myös sekin, mutta velvollisuus vain kertoa, ei tyrkyttää tai manipuloida muita ajattelemaan samoin. Mutta jos kaikki puhuisivat, nostaisivat äänensä esiin ja toisivat yleiseen keskusteluun mukaan sen kaiken manipuloinnin, muuttuisiko maailma vai uppoaisiko se kaikki paska edelleenkin herkkusieniin? Propagandalla, aivan kuten paskallakin, on tapana valua ylhäältä alas…