torstai 29. elokuuta 2019

Kuinka propagandakampanja tehdään


Alkuvalmistelut

Edward Bernays kavereineen esittelee kirjassaan "The Engineering of Concent" pelottavalla tarkkuudella kuinka yleinen mielipide käännetään haluttuun suuntaan. Oli se sitten jonkun tuotteen saaminen markkinoille, poliitikon nostaminen valtaan tai vaikka aatteen myyminen kansalle, kirja osoittaa käytännön esimerkein miten homma 1950-luvulla oltaisiin hoidettu maaliin. Keinot ovat toki muuttuneet, mutta perusidea ei juurikaan - kansan tahtoa tietoisesti manipuloimalla saadaan enemmistö toimimaan halutulla tavalla. Ja kuten tiedetään, riittää että kun noin 10% valitusta ryhmästä saadaan uskoteltua, leviää aate koko kohderyhmään. Ammattipropagandisteille tässä ei tietenkään ole mitään uutta tai ihmeellistä, mutta tavan kansaa saattaisi järkyttää kuinka tietoisesti manipulointia on tehty vuosikymmeniä alati kiihtyvällä tahdilla, jos tieto siitä joskus leviäisi kansan keskuuteen. Sitä vaaraa tuskin tosin on... Noh, joka tapauksessa, aloitetaan propagointi!

1. Määrittele tavoitteet. Ilman tavoitteita mikä tahansa toiminta on hyödytöntä. Usein tavoitteiden tarkka määrittely jää väliin ja lopputulos on usein sen mukainen - juosten kustu räpellys. Maailmanvalloitus saattaa esimerkiksi olla liian suuri tavoite, mutta toki resurssien puitteissa voidaan saavuttaa melkoisia muutoksia yleisessä mielipiteessä. Yksinkertaisimmillaan voidaan tavoitteeksi asettaa vaikka "tämä tyyppi valituksi seuraavissa vaaleissa". Mitä tarkemmin tavoitteet määritellään, sitä vähemmän turhaa työtä joudutaan yleensä tekemään. Taitava propagandisti osaakin auttaa asiakastaan valitsemaan realistiset tavoitteet saatavilla olevien resurssien valossa, mutta joskus asiaa on selvitettävä tarkemmin ennen kuin voidaan päättää kuinka pitkälle kampanja ajetaan. Kohdeyleisön tuntemus ennakolta on ratkaisevassa asemassa kun tavoitteita määritetään.

2. Tutki sen hetkinen yleinen mielipide. Kun tavoitteet on valittu, täytyy kohdeyleisöltä tarkistaa onko sillä kysyntää kaupatulle asialle. Toki jos kampanjalla yritetään muuttaa yleistä mielipidettä suosiolliseksi tulevalle muutokselle, on kysynnän selvittäminen hieman vaativampaa - jos siis ajetaan jotain uutta ja ennenkuulumatonta asiaa eteenpäin. Propagandistin onkin syytä pitää korva tarkasti maata vasten mikä on sen hetkinen yleinen mielipide ja onko sitä mahdollista muokata kampanjan tavoitteiden suuntaan. Vanhoista kampanjoista voidaan ottaa oppia ja muodostaa kohdeyleisöstä muodostuvia ryhmiä ja kokeilla niillä mikä olisi ennakkoreaktio valituista tavoitteista. Ja kun tutkimukset on saatu valmiiksi, palataan takaisin suunnittelupöydän ääreen.


Suunnittelu

3. Täsmennä tavoitteet tutkimuksen perusteella. Riippuen siis tutkimusten tuloksista, saatetaan tavoitteita joutua muuttamaan tai täsmentämään niin että ne ovat ainakin teoriassa saavutettavissa. Kaikkea ei voida tietenkään ennustaa ja koska kampanja ei ole vielä kuin vasta paperilla, ei sen lopputulosta ja ihmisten todellisia reaktioita voida aina ennakoida. Mutta ihmisten käyttäytymistä ollaan tutkittu viimeinen vuosisata niin runsaasti, että ennakointi on entistä luotettavampaa. Massamanipulointi on taitolaji ja loppujen lopuksi resurssit ovat se suurin rajoittava tekijä mikä on mahdollista - mahdollista siis yrittää, koska aina ei voi onnistua. Mutta jokaisesta kampanjasta voidaan aina oppia, onnistui se tai ei, eli seuraavalla kertaa samat tavoitteet voidaan saavuttaa mutta vain eri keinoilla.

4. Päätä strategiat. Kun tavoitteet on lyöty lukkoon, pitää lähteä pähkäilemään miten niihin pyritään. Eri strategioita on lukemattomia mutta riippuen osin niistä tavoitteista propagandistit osaavat valita tilanteeseen mahdollisesti sopivia keinoja saavuttaa se kohdeyleisö sekä miten kohteeseen halutaan vaikuttaa että päästään tavoitteisiin. Tärkeä osa strategian luontia on sen aikataulussa - tiettyyn päivämäärään mennessä on päästävä tavoitteeseen, vaiko vuosikymmenien aikana halutaan jokin muutos. Lähestymistapoja saman ongelman ratkaisemiseksi on myös useita jolloin päätetään lähdetäänkö asiaa ratkomaan siihen suoraan puuttumalla, vaiko muokkaamalla ilmapiiri sopivaksi että muutos tapahtuu "luonnollisesti". Mitään luonnollistahan ei ilmapiirin muutoksessa enää siinä kohtaa ole, mutta se voidaan saada näyttämään siltä. Propagandisti voi myös valita useita eri strategioita vaikuttamaan eri asioihin, joiden yhteistuloksena ainakin pitäisi päätyä tavoitteisiin.

5. Valitse teemat ja symbolit. Riippuen tavoitteista, voidaan eri ryhmille valita omat teemansa ja symbolinsa. Jokainen valittu teema kehystetään halutulla lailla ja sille saatetaan määritellä käytettävä symboli. Jos otetaan esimerkiksi ilmastohömppä, on yhteinen symboli ollut tähän asti Greta ja kaikille ryhmille on ajettu panikointia. Alaryhmät on kuitenkin jaettu hienosti ja lapset lakkoilevat koulusta ja marssivat ilmaston puolesta, naiset pitäisi saada synnytyslakkoon ja valkoiset lihaa syövät heteromiehet kaiken maksajaksi. Symbolin uusiutuminen on myös hoidettu hienosti - Greta puhui tulipaloista ja ihmisten tulisi toimia kuin heidän talonsa on tulessa ja kas kummaa, nyt suuret tulipalot uhkaavat maapallon keuhkoja. Yhteinen teema siis kaikille, jokaiselle pienemmälle ryhmälle omansa ja symbolien avulla ohitetaan ajattelu ja mennään suoraan tunteisiin. Ei hullummin rakennettu kampanja?


Kivi pyörimään

6. Luo pohjapiirros organisaatiolle joka kampanjan suorittaa. Kuka siis tekee mitä kampanjan aikana. Eri median alat toimivat pääosin samalla tavalla keskenään, mutta oman alueensa ammattilaiset kykenevät ottamaan kaiken tehon irti siitä omasta lohkostaan. Radiotoimittajasta ei ole televisioon, eikä nettivaikuttaja osaa kirjoittaa artikkelia lehteen. Valituille strategioille on siis löydettävä omat tekijänsä, eivätkä ne symbolit liioin tyhjästä ilmesty mukaan. Riippuen kampanjan laajuudesta ja tavoitteista, voi se yleisön eteen asiaa tuovien määrä vaihdella suuresti. Kuinka oma-aloitteisia nämä toimijat sitten ovat ja mitä heille kerrotaan riippuu valituista strategioista - ei sille suorittavalle portaalle tarvitse välttämättä kertoa mitään itse tavoitteista, ainoastaan mitä tulee tehdä. Median toimittelija tekee sitä mitä päätoimittaja käskee eikä turhia kysele.

7. Kartoita aikataulut ja taktiikat. Jos kampanja on monivaiheinen, on tärkeää pitää huolta siitä että asiat tapahtuva sovittuina aikoina joka ennalta sovittuine aikoineen tai esimerkiksi aina jonkun kampanjan osan valmistuttua seuraava osa aktivoituu. Kun aikataulu on sovittu, jokainen organisaation osa valitsee ne sopivimmat taktiikat millä se oma alue hoidetaan. Eri propagandatekniikoita on lukemattomia ja käytettävän välineen rajoitukset otetaan huomioon taktiikkaa valittaessa organisaation toiminnan tasolla - radioon ei saa kuvaa eikä lehteen ääntä. Taktiikka saatetaan joutua jopa yksilöimään, mutta somen aikakaudella sekin on mahdollista - somejätit kykenevät toimittamaan vaikka jokaiselle yksilölle räätälöidyn manipulointikampanjan kotisohvalle asti, eikä käyttäjä välttämättä edes tiedä joutuneensa propagandakampanjan kohteeksi.

8. Käynnistä kampanja valituilla taktiikoilla. Mikään suunnitelma ei tietenkään säily muuttumattomana vaan sen eri kohtia on muunneltava tarvittaessa. Esimerkiksi jotkin asiat ovat yleisessä mielipiteessä saattaneet muuttua siitä kun asiaa viimeksi tutkittiin, joten niihin on kyettävä reagoimaan riittävällä nopeudella sekä voimalla. Nykyään kun yleistä mielipidettä kyetään seuraamaan lähes reaaliajassa eri somealustoilla, on tärkeää että yhteistyö toimii näiden eri teknologiajättien kanssa. Riippuen siis siitä miten kampanja on aikataulutettu, täytyy propagandistin olla joko ajan hermoilla taukoamatta, tai toisessa päässä vaan istua ja odottaa että kelkka kääntyy haluttuun suuntaan ajan kuluessa. Aina ei kampanja tietenkään onnistu, mutta vallanpitäjillä saapuu sen jälkeen vain uusi päivä keksiä uusia temppuja ihmisten pään menoksi. Rajattomilla resursseilla on propaganda vaan niin äärettömän tehokas ja yllättävän helppo tapa saada ostettua kansan suosio asialle kuin asialle.

torstai 22. elokuuta 2019

Tieto on valtaa


... vaikkakin itsessään varsin vähäinen asia

Maailma on tietoa täynnä ja sitä on lähes kaikkien saatavilla enemmän kuin sitä yksilö kykenee koskaan käsittelemään. On niin oikeaa kuin väärää tietoa, eli pääosin vahvistettuja tai vahvistamattomia uskomuksia ja tietysti myös harhauskoja - mutta näiden erottaminen toisistaan onkin jo hyvin vaativa tehtävä. Jo pienestä pitäen ihminen kerää arsenaaliinsa kaikenmoista tietoa, josta lähes kaikki on tärkeää ainakin sillä hetkellä koska se oma nuppi tallensi sen myöhempää käyttöä varten. Käytännössä suuri osa tiedosta mitä ihminen elämänsä aikana kerää ja päättää "säilyttää" on kuitenkin yhtä hyödyllistä kuin vuonna 2019 muistaa mitä "idspispopd" tekee... Entä onko vaikkapa nykyisen presidentin nimen muistaminen yleistietoa vai turhanpäiväistä knoppitietoa, se jääkin jokaisen itsensä päätettäväksi.

No mutta se oikea valtahan asuu tiedossa jota muut eivät tiedä, siis salaisessa tiedossa, eikös? Toki on olemassa paljon tietoa, jota valtaosa muista ihmisistä ei tiedä eikä edes voi saada tietoonsa, mutta käytännössä sillä tiedolla itsessään ei välttämättä tee koskaan mitään. Mutta jo tieto siitä, että omaa jonkun muun tahon salaisuuden on itsessään valtaa. Mitä se toinen tekeekään säilyttääkseen salaisuutensa? Nyt päästänkin jo lähemmäksi sitä tiedon valtaa - salaisuudet. Samaan salaisuuksien luokkaan voidaan laskea myös patentoidut keksinnöt, joita vain tietyt tahot voivat käyttää hyväkseen. Tieto, jota muilla ei ole ja jota voi käyttää omaksi edukseen (tai muita vastaan) on valtaa.

Kaikki se siihen asti kerätty tieto vaikuttaa myös siihen miten ihminen käyttäytyy. Kohdatessaan ongelman, ihminen tarkistaa omaako hän tilanteeseen sopivan valmiin strategian vai joudutaanko ongelmaa lähteä ratkomaan saatavilla olevan tiedon perusteella. Siihen asti kertynyt tieto voi auttaa suuresti ongelmien ratkaisussa joten sillä on suuri merkitys mitä tietoa ihminen on onnistunut keräämään. Siinä kun vaikkapa mekaanikolle on tärkeää omata tieto miten jokin ongelma omalla alallaan ratkaistaan, joutuvat vallanpitäjät myös ratkomaan omia ongelmiaan - eli kuinka estetään tavan kansalta se valta joka sille "demokratiassa" kuuluisi.


Valta tulee vasta kun tietoa hallitaan

Koulu ja media ovatkin ne kaksi tärkeintä osatekijää tiedon hallinnassa. Tarinat, joita kansalle kerrotaan, voivat olla niin totta kuin tarua, kunhan ne vaan ovat valitussa linjassa sen virallisen tarinan kanssa jolla vallanpitäjät ihmisiä hallitsevat. Kanavat, joilla tietoa levitetään kuuluvatkin olla tiukassa hallinnon valvonnassa - televisio, radio ja netti ovat nykyään ne tärkeimmät kanavat. Lehdet ja kirjat alkavat olla vanhahtavia keinoja levittää tietoa massoille. Onko siis ihme, että nykyajan "älymystö" haluaisi päästä kirjoista, lukemisesta ja omasta kielestämmekin eroon? Kun kaikki virallisen tarinan mukaiset sadut löytyvät netistä audiovisuaalisessa muodossa, ei tarvitse murehtia enää siitä että joku voisi löytää väärää tietoa.

Se niin sanottu "väärä tieto", eli kaikki materiaali jota vallanpitäjät eivät haluaisi kansan saavan, kun on se ainut mahdollisuus itsenäiseen ajatteluun. Asiasta ei voi olla omaa mieltään, jos ei ole tietoa mistään muusta vaihtoehdosta. Tämä tiedon ja sitä kautta mielipiteen yhtenäistäminen on se asia, johon koko "länsimainen demokratia" nojaa. Vallanpitäjät kyllä tarjoavat kansalle runsaasti aiheita joista voi olla eri mieltä ja riidellä keskenään, mutta ne mistä ei saa puhua tai olla väärää mieltä esitetään joko "luonnon lakina", "muuttumattomana totuutena", tai sitten niistä ei vaan hiiskuta sanallakaan. Media toimii tiedon portinvartijana ja leimaa kaikki aidan yli lurkkivat (tai aitauksesta karanneet) sopivilla termeillä, kuten "salaliittoteoreetikko" tai "äärioikeisto".

Vallanpitäjien utopiassa, eli kansan dystopiassa, ei väärää tietoa ole enää olemassakaan vaan se on piilotettu täydellisesti kansalta. Tiedon hävittäminen ei ole kuitenkaan se ratkaisu, koska ne vallanpitäjät tarvitsemat myös sen "väärän tiedon" ymmärtääkseen väärinajattelijoija. Samalla selviää syy miksi ihmisten yksityisten tietojen hakeminen piti yhtenäistää - ei siksi että kansa voisi varmistaa omat tietonsa lukemattomilta yrityksiltä, vaan että vallanpitäjät voivat helposti kerätä kyseiset tiedot tarvitessaan. Ihmisestä voidaan luoda hyvinkin tarkka profiili keräämällä kaikki hänen koskaan ja missään tekemät toimet, ostoksia ja sivu-/hakuhistoriaa myöden jolloin riskin arviointi helpottuu. Siis se riski, että yksilö olisi vaarallinen vallanpitäjille. Samaa tietoa voitaisiin toki käyttää esimerkiksi oikeiden terroristien paikantamiseksi, mutta se olisi yksityiselämää loukkaavan tiedon käyttämistä?


Tieto ON valtaa

Voidaan siis sanoa että tieto on valtaa ja tiedon käyttäminen tai rajoittaminen on vallankäyttöä. Mikä sitten on sen vallan väärinkäyttöä? Yleisesti hyväksytään esimerkiksi se, että vallanpitäjät eivät kerro kansalle salaisista sopimuksista ja päätöksiä tehdään suljettujen ovien takana riippumatta niiden vaikutuksista. Tämä "demokraattinen oikeusvaltio" nojaakin vahvasti tiedon hallintaan, koska avoimesti tarkasteltuna se ei olisi demokraattinen saatikka oikeusvaltio. Siispä pysyäkseen vallassa on vallanpitäjien pidettävä kansa tarkasti kurissa rajoittamalla yleistä mielipidettä rankalla kädellä.

Ongelma ei siis ole siinä, että kansa olisi tyhmä, vaan vallanpitäjien jatkuvan työn tuloksena kansa ei saa sitä tietoa josta yksilö voisi tehdä älykkäitä tahi viisaita päätöksiä omaa elämäänsä koskien. Netin ansiosta kansa voidaankin suhteellisen helposti jakaa lukemattomiin eri ryhmiin, joiden tiedot ovat niin kaukana toisistaan etteivät he kykene koskaan kommunikoimaan keskenään, mikä aiheuttaa siis tahallista vastakkainasettelua eri kuplien kesken. Toisaalta, onhan sitä virallisesta tarinasta poikkeavaa tietoa vielä saatavilla jolloin se on jokaisen oma valinta lähteekö sitä kaivamaan vai ei - mutta tätäkin tietoa pantataan ja joka paikassa varoitellaan niistä karmeista seuraamuksista jos sinne aidan taakse uskaltaa edes vilkaista.

Mihin ollaan sitten matkalla? YK:n edustaja hiljattain kertoi, että ilmastohömppä on vain keino päästä eroon kapitalismista - vaihtoehdoksi tarjoillaan sitten teknokratiaa. Eli yksi vallanpitäjä joka tietää kaikesta ja kaikista kaiken mahdollisen, määrää kuka saa tietää ja mitä saa tietää - täydellinen utopia missä ei ole enää vääriä mielipiteitä lainkaan. Rauha maan päällä koska ihmiset eivät enää omaa omia mielipiteitä vaan kollektiivin "yhteinen hyvä" sanelee jokaisen ihmisen jokaisen hetken. Ennen moisia koneiston osia kutsuttiin lähinnä rattaiksi, jotka voidaan vaihtaa aina tarvittaessa uuteen samanlaiseen. Kuka siis päättää mitä sinä tiedät? Ja kenellä on oikeus sanella mitä saat tai et saa tietää?

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Demokraattinen oikeusvaltio


Onko sellaista?

Demokratia, eli kansanvalta, on suhteellisen yksiselitteinen käsitys - valta on kansalla. Oikeusvaltio taas voidaan määrittää usealla eri tavalla, mutta suurinpiirtein sana merkitsee valtiota, jossa: 1) lain on oltava kaikille sama ja 2) lain valvojien ja käytäntöönpanijoiden on kyettävä suorittamaan niille määrätyt tehtävät. Sananvapautta pidetään kriittisenä osana demokratiaa ja se kuuluu oleellisesti myös oikeusvaltioon, ollessaan ihmisoikeus ja silleen. Ainahan näin ei tietenkään ole ollut vaan käsitykset demokraattisesta oikeusvaltiosta ovat ajalta, jolloin monarkiat ja vastaavat olivat se sääntö, ei poikkeus. Kansalla ja herroilla oli eri määrä valtaa ja täysin eri lait - tämmöinen pelihän ei ollenkaan vetele!

Demokratiassa oikeutus valtaan on siis kansalla, siinä kun monarkiassa (yksinvalta) valta periytyy yleensä suvussa ollen siis jotain ylhäistä perua, tosin voidaanhan se "kuningas" toki äänestämälläkin valita. Edustuksellinen demokratia onkin siinä välissä, polyarkia eli harvainvalta, missä valta on laskentatavasta riippuen joko kaikilla edustajaksi valituilla tai vaan puolueiden johtajilla. Yleinen mielipide on kuitenkin se, että edustuksellinen demokratia on sitä kansanvaltaa ja ainut oikea vaihtoehto. Samalla demokratia myös korjasi kansan eriarvoisuuden lain edessä, tai niin ainakin asia alunperin kansalle kaupattiin.

Kun kyseessä oli kuningas tai vastaava, jokainen hänen alapuolellaan tiesi että lait eivät koske samalla tavalla sitä ylintä porrasta kuin tavan kansaa. Yleensä siihen kansan ja ison herran väliin muodostui lukemattomia eri portaita, joita osa kutsui "luonnolliseksi hierarkiaksi", jossa jokaisella portaalla oli eri lait vastattavanaan. Paska valui ylhäältä alas, kuten hierarkiassa oli tapana ja kun seisoi riittävän korkealla portaalla, ei ne alempien tasojen lait juurikaan sitä omaa menoa heilauttaneet. Yleinen mielipide olikin se, että ei se nyt ihan oikeudenmukaista ollut mutta kaikki tiesivät millä portaalla seisoivat ja kenen päälle saivat paskoa ilman rangaistusta. Onneksi tilalle kuitenkin saatiin demokraattinen oikeusvaltio ja kaikki nämä ongelmat olivat historiaa!


"Demokratia" ja "oikeusvaltio", juutottakai

Eli sen sijaan, että valta olisi ihmisillä jotka ovat vastuussa tekosistaan koko ikänsä ja heidän perillisensä saavat jatkaa vanhempiensa mokista, demokratiassa vedetään arvalla valtaan ihmisiä, jotka ovat vain hetken vallassa ilman pienintäkään vastuuta tekosistaan. Kun tiedät, että "omistat" vallan vain hetken, on houkutus ottaa siitä kaikki irti huomattavan suuri verrattuna siihen että tekosillasi olisi jotain jatkumoa. Rahalla paikkansa ostanut ehdokas saa siis hetkellisen vallan muiden rahoihin ja ainut tapa saada asialle mitään jatkumoa onkin siirtää mahdollisimman paljon sitä rahaa ja valtaa omille kavereilleen jotka voivat sitä käyttää seuraavalla kierroksella uudelleen. "Demokratia" pähkinänkuoressa.

Oikeusvaltioon taas oleellisesti kuuluu niin lain olevan kaikille sama, kuin että lakien tekoon pitää jokaisen päästä osalliseksi. Mutta kun "demokratiassa" se valta jo keskitettiin kavereille ja kavereiden kavereille, jotka säätävät lait, onhan siinä sentään ne lain valvojat vielä välissä suojaamassa? Siis ne, jotka valittiin tehtäviinsä kavereiden kavereiden toimesta, "demokraattisella" päätöksellä siis päättävät lait, miten niitä noudatetaan ja kuka niitä vieläpä valvoo?! Tämä "luonnollinen hierarkia" eroaakin monarkiasta lähinnä sen suhteen, että "demokratiassa" ei siitä sukunimestä ja arvonimestä voi vielä päätellä kuinka korkealla vallan hierarkiassa kyseinen tyyppi seisoskelee. Vasta sitten kun olet tallonut toisen varpaille saat jälkikäteen huomata kuinka isot saappaat menit likaamaan...

Kuitenkin tämä yleinen mielipide demokraattisesta oikeusvaltiosta elää ja voi hyvin, etenkin Suomessa. Jos ei koskaan mene astumaan muiden saappaille, on tämä järjestelmä näennäisesti niin demokraattinen (eli saat vapaasti äänestää) kuin oikeusvaltio (poliisi vie rikolliset putkaan). Kaikki ne hierarkiat, mitä on kuitenkin muodostunut aikojen kuluessa, osoittaa kuitenkin ettei maatamme tulisi kutsua demokraattiseksi saatikka oikeusvaltioksi. Ja koska asiasta ei valtamediassa hiiskuta koskaan sanallakaan, osoittaa se myös kuinka vahvasti media on vallanpitäjien hallussa. Eli se ainut asia jolla muutos voitaisiin saada aikaiseksi, vapaa tiedonkulku, on lähes täysin samojen tahojen hallussa kuin se "demokratia" ja "oikeusvaltio"-koneistokin.


Eikä siinä vielä kaikki

Ettei vahingossakaan tule kenellekkään epäselväksi kuka käskee, on valtiolla täysi väkivaltamonopoli poliisin ja armeijan muodossa. Oikeusvaltiossa yleensä annetaan oikeuksia joillekkin valvoa ja käytäntöönpanna niitä lakeja, mutta nämä samat tahot ovat kuitenkin samojen lakien alaisia. Suomessa on kuitenkin varsin selvästi nähtävissä, kuinka hierarkiassa korkeammilla tasoilla olevat omaavat sekä oikeusvaltioperiaatteen vastaisia oikeuksia, kuin että heidän itsensä valitsemat oikeuden ylläpitäjät suojelevat heitä niissä tapauksissa kun lakia rikotaan. Nämä virkamiehet ja -naiset jotka suojelevat ylempiään ja rankaisevat alempiaan myöskin valitaan tehtäviinsä, sen sijaan että kansa jonka väitetään olevan vallassa saisi päättää kenelle annetaan oikeus valvoa oikeuksia.

Ei Suomi tosin yksin ole tässä liemessä, vaan sama koskee kaikkia "länsimaisia demokratioita" vaihtelevin vakavuuksin. Länsimaisen demokratian kulmakivi, eli saatavissa olevan tiedon yksinvaltius on kuitenkin aiheuttanut kaikki nämä ongelmat ja jatkuvat kiristykset sananvapaudessa ovatkin luonnollinen reaktio - ongelmista ei saa puhua. Koko järjestelmä perustuu yhteen yleiseen mielipiteeseen, viralliseen tarinaan, jossa kaikki mukana olevat joko tietoisesti tai tietämättään pönkittävät samaa diktatuuria, tätä kakotopiaa jota kutsutaan täysin virheellisesti demokratiaksi ja oikeusvaltioksi.

Koska nykyään suurin osa tiedosta kulkee netin välityksellä, ei olekaan ihme että nettimanipulointi on vain kiihtymään päin. Lainsäätäjät haluavat rajoittaa kansalaisiltaan niin pääsyä siihen tietoon kuin mitä kansalaiset saavat keskenään jakaa. Edellisellä hallituskaudella (Sipilän perskeko-hallitus) taottiin maahamme urkintalait, joita ollaan nyt ottamassa käyttöön. Jenkit jo määrittelivät "salaliittoteoriat" terrorismiksi, jolloin on vaan ajan kysymys kun kaikki väärät mielipiteet kielletään. Ensin toki vain niiden jakaminen kielletään, mutta kun ainoastaan yksi virallinen tarina on enää kansan tietoisuudessa, ei niitä vääriä mielipiteitä pääse enää edes syntymään. Sittenhän kaikki onkin hyvin, kun yksi taho määrää kaikesta kaiken? Siksi - sananvapaus, sen puolella on jokaisen seisottava jos tämä "demokratia" halutaan joskus muuttaa kansan vallaksi.

maanantai 12. elokuuta 2019

Yleinen mielipide


Kyllä kansa tietää

Sanotaan, että yleinen mielipide ohjaa politiikkaa entistä enemmän nykypäivänä. Pintapuolisesti asiaa voidaan toki pitää totena, mutta syvemmältä kaivellen on tämä yleinen mielipide yleisestä mielipiteestä jotain ihan muuta. Kansan syviä tuntoja sekä manipuloidaan jatkuvasti että ohitetaan olankohautuksella, jolloin voitaisiin myös tulla päätelmään ettei kansan tahdolla, yleisellä mielipiteellä, ole mitään merkitystä. Ainut todellinen vaikutus politiikkaan yleisellä mielipiteellä onkin vaalien aikana, kun kansan yleinen mielipide mitataan valtakunnallisesti järjestettävissä valehtelun Suomenmestaruuskilpailuissa, jossa voittajat pääsevät hillotolpalle tuhlaamaan kansalta varastamaansa rahaa omien kavereittensa taskuihin.

Ensimmäinen ongelma on siis se, että poliitikot eivät ole missään vaiheessa tultuaan valituksi velvollisia tekemään mitä lupasivat saatikka tekemään mitä kansa haluaisi. Tämä itsessään tekee äänestämisestä täysin turhanpäiväisen operaation, mutta siihen yleensä havahdutaan vasta kun se vallassa oleva hallitus alkaa tekemään päätöksiään, joita kansa ei halunnut. Puhutaan siis "konsensuksesta" ja "kompromisseista", joilla selitetään miksei tehdä mitä luvattiin tai kansa haluaisi, samalla kun oppositio, joka itse on ollut hiljattain vallassa, räksyttää sitten kaikista päätöksistä ja muka kuuntelevat kansan yleistä mielipidettä. Mutta mikä se yleinen mielipide onkaan?

Mediahan sen kertoo mikä kansan yleinen mielipide sillä hetkellä on. "Gallupit kertovat" mitä puolueita kansa sillä hetkellä haluaisi valtaan, vaikka se aika meni jo ohi siinä vaalien aikana. Kaikki ne lukemattomat keinot mitä media käyttää propagandassaan aiheuttaa sitten enemmistön harhan jota yleiseksi mielipiteeksi virheellisesti kutsutaan. Yleinen mielipide kun on tarkasti rakennettu yhdistelmä todellisuutta ja illuusiota, ei mikään enemmistön kanta asiasta. Vallanpitäjät kyllä tietävät miten yleinen mielipide luodaan, mutta monelle kansalaiselle tämä saattaa jopa tulla yllätyksenä - yleinen mielipide on tarkasti rakennettu kolmen asian yhteen kietoutunut kokonaisuus.


Keskenään vaikuttavat asiat

Tapahtumat/asiat itsessään - tapahtuu jokin asia sitten sattumalta tai tahallaan, se vaikuttaa usein hyvin konkreettisesti todellisuuteen. Otetaan tähän esimerkiksi juuri uutisiin ilmaantunut tieto, joka ihme kyllä oli suhteellisen neutraalisti uutisoitu Ylellä, mutta joka voidaan helposti kääntää osaksi tarinaa joka kansan mielipiteeksi halutaan: "Kela korvaa jatkossakin osan yksityisen terveydenhuollon kustannuksista". Hallitus on siis tehnyt linjauksen, missä kansan rahoja tullaan jatkossakin sijoittamaan noin 150 milj€/vuosi yksityisten terveydenhuoltopalveluiden korvaamiseen. Asia siis itsessään vaan on, eikä sille olla kai vielä päätetty asiaa itseään merkityksellisempää osaa, eli...

Miltä tapahtuma/asia näyttää, eli missä valossa se kansalle esitetään. Propagandatermein puhutaan siis kehystämisestä, missä päätetään mitä asiasta tullaan kertomaan ja missä valossa se ihmisten eteen tuodaan. Yllä mainittu 150 milj€ voidaan siis kertoa olevan tärkeä osa maamme perusterveydenhuoltoa, tai valinnaisesti kapitalistien huijaus ja kansan rahojen siirto yksityisten yritysten kassavirtaan sellaisenaan. Vallanpitäjien tuleekin päättää valitsemistaan asioista tarkkaan se kehys, jonka läpi asia kansalle esitetään. On myös syytä huomioida ne mahdolliset vastakkaiset mielipiteet rajoittamalla tarkasti se ulos annettu tieto, mikä onkin sitten se kolmas osa tässä leikissä...

Kansan tunnereaktio annettuun kuvaan - itse tapahtuma jää usein taustalle, kun media kehystää tarinan kansan märehdittäväksi. Koska reaktio ei yleensä muodostu tapahtumasta vaan annetusta kuvasta, voidaan siis tietoa rajoittamalla muodostaa ryhmät ja saada ne tappelemaan keskenään, jos niin halutaan. Ihastusta tai vihastusta, media osaa maalata tapahtumasta/asiasta juuri halutunlaisen kuvan, johon kansa sitten reagoi ja muodostaa sitten yleensä halutun kaltaisen yleisen mielipiteen. Aniharva edes tietää mikä se taustalla ollut tapahtuma/asia edes oli, mutta kuvan antama tunnereaktio jää mieleen.


Mihin voidaan sitten vaikuttaa yleisessä mielipiteessä?

Tapahtumiin ja asioihin itsessään voidaan vaikuttaa vaihtelevasti, mutta mitä siitä kerrotaan on täysin median hallussa. Tunnereaktio taas voi olla jo ennalta opetettu tai juuri siihen tilanteeseen tarkoitettu. Ilmastohömppä onkin tästä hyvä esimerkki, koska itse tapahtuma pelaa vain hyvin pientä roolia yleisessä mielipiteessä - paniikkia lietsotaan vaikka todellisuus ei täsmää annettuun tarinaan. Ja yleinen mielipide on siltikin varsin vakaa - me kuollaan kaikki jos ei hetijust makseta lisää veroja!

Koko kansaa ei tarvitse edes saada uskomaan asiaan, riittää että noin 10% kansasta nielee syötin kokonaisena, minkä jälkeen yleinen mielipide tulee lähes poikkeuksetta muodostumaan juuri halutulla tavalla. Samaa tekniikkaa ovat vallanpitäjät käyttäneet ties kuinka kauan, mutta vasta reilut sata vuotta on ilmiötä "yleinen mielipide" tutkittu tieteen keinoin. Ja tiede senkun kehittyy, eli vallanpitäjät saavat uusia keinoja auttaa kansaa päätymään siihen oikeaan yleiseen mielipiteeseen.

Mistä seuraakin kysymys - milläs oikeudella ne vallanpitäjät päättävät kansansa puolesta mikä on se yleinen mielipide? Täällä lännessä sitä kutsutaan "demokratiaksi", eli siis kansan yleisen mielipiteen mukaan maata johtaa sen hetkinen kansan yleinen mielipide... joka on siis manipuloitu oikeiden vallanpitäjien taholta jo vuodesta miekka & kilpi lähtien. Yleisen mielipiteen mukaan tämä on kuitenkin se ainoa oikea vaihtoehto ja kaikki muut ovat vielä huonompia, vaikkei tämäkään ole ilman vikoja eli yleisen mielipiteen mukaan "demokratia" on pienin paha. Ja sitten vielä kertauksena, mistäs se yleinen mielipide muodostuikaan? ... Huomannet ongelman?

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Nettimanipulointia


Hakukoneet ja some

Monelle nykyajan netinkäyttäjälle netti tarkoittaa yhtä kuin FB, Youtube tai Google (tai Insta, Twitter yms.). Oli se oma myrkky mikä tahansa näistä lukemattomista vaihtoehdoista, on yksi asia kuitenkin lähes poikkeuksetta sama: palvelu on jonkun suuren yrityksen, usein rapakon takana sijaitsevan, omistuksessa ja he sanelevat kaikki ehdot palvelun käyttöön. Nämä usein alustaksi tekeytyvät (alusta, eli ei ole vastuussa mitä käyttäjä julkaisee) käyttäytyvät pääosin kuin julkaisija (on vastuussa julkaistusta) jakamalla "oikeutta" täysin omien sääntöjensä mukaan. Tämä mielivaltaisuus säännöissä ja usein käyttäjien tahallinen ja yksipuolinen syrjintä on kuitenkin vain pientä näpräämistä siihen valtaan nähden, mitä nämä jätit oikeasti omaavat käyttäjistään.

Aloitetaan hakukoneista - Google on lähestulkoon monopoliasemassa ja kaikista netissä tehtävistä hauista sen kautta kulkee reilusti yli 90% liikenteestä. Sen lisäksi, että Google saa siis täyden hallinnan sille, mitä sivuja se tuo hakijansa eteen, on esimerkiksi sen ehdottamilla hauilla suuri vaikutus. Koska Google myös yleensä tietää kuka haun tekijä on, voidaan tulokset kohdistaa vielä tarkemmin juuri käyttäjän profiilia eli henkilökohtaista kuplaa vastaavaksi. Youtube, jonka Google omistaa, toimii juuri samalla tavalla ja vaikkei Youtube olekaan "hakukone", on se yksi suurimmista tiedonhankintalähteistä koska kaikki löytyy näpsäkästi videoiden muodossa ilman että tarvitsisi itse lukea ja koostaa eri lähteitä. Google siis määrää mitä tietoa käyttäjä voi löytää ja mitä ehdotuksia käyttäjälle annetaan.

Sosiaalisen median palvelut ottavat vielä muutaman askeleen enemmän käyttäjien manipuloinnissa hakukoneisiin nähden. Sen lisäksi että palvelu päättää mitä ehdotuksia sinulle näytetään, se myös päättää mitä sinun toimistasi näytetään muille. Käyttäjä voidaan esimerkiksi vaimentaa joko kokonaan, väliaikaisesti tai rajata tiukasti omaan kuplaansa. Kokonaisia sivustoja voidaan myös estää näkymästä palvelussa ja merkittyjen sivustojen jakoja voidaan rajoittaa niin, ettei ne näy kuin muutamalle - täysi esto kun paljastaisi kiellon, mutta varjobannaus ei näy kuin sivun omistajalle vähentyneenä liikenteenä. Esimerkiksi tämän blogin somejaot tuottavat yleensä muutaman osuman päivässä, siinä kun ennen osumia tuli kymmeniä. Ja onhan teksti - "Miten valedemokratian illuusio säilytetään?" edelleen "yhteisönormien vastainen" FB:ssä, jostain kumman syystä...


Suuria seuraamuksia "demokratiaan"

Yksinkertaisimmillaan ehdotus "kipaiseppas äänestämässä!" lähetettynä ainoastaan tietyn puolueen kannattajille vaalipäivänä voi jo riittää tönäisemään kannatuksen vallanpitäjien tahtomalle radalle. Hiljattain jenkeissä senaatin kuultavana ollut Robert Epstein, Ph.D. on tutkinut asiaa jo pidemmän aikaa ja hänen arvionsa mukaan hakukoneiden ja sosiaalisen median manipuloinnilla saavutetaan noin 20% lisäys halutun ehdokkaan kannatukseen ja jopa 80% muutos tietyissä kohderyhmissä on mahdollinen, tarkasti luodulla manipuloinnilla. Ei siis puhuta mistään pienistä tönäisyistä vaan valtavista muutoksista äänestäjien käyttäytymisessä. Vaalimanipulaatio taitaa olla kiellettyä, mutta vaikuttaminen sallittua - mutta kuka vetää sen rajan ja missä se raja edes menee?

Manipuloinnin ja vaikuttamisen ero onkin kovin häilyvä kun puhutaan netissä tapahtuvasta mielipiteenmuokkauksesta. Manipulaatio olisi vasten tahtoa tai salassa tapahtuvaa, epäreilua ja yksipuolista vaikuttamista. Eli siis... kaikkea mitä niin haku- ja sosiaalisen median palvelut tekevät jatkuvasti - kukaan ei tiedä mitä sielä pellin alla tapahtuu eikä näitä mediajättejä kiinnosta tuoda päivänvaloon mitä he hommaavat käyttäjiltä salassa. Vaalivaikuttaminen esimerkiksi mainoksia ostamalla onkin täysin turhanpäiväistä jos palvelu on päättänyt että tätä ehdokasta ei tueta - mainokset voidaan kaataa semmoisiin paikkoihin missä niillä ei ole pienintäkään vaikutusta. Kun taas suotuisa ehdokas saa ilmaiseksi mainoksensa kun kaikki hänestä puhuttava leviää kulovalkean tavoin jokaiseen syötteeseen.

No mutta eihän tämä ole enää demokratiaa! Paitsi että on - juuri tämä on sitä länsimaista demokratiaa. Kapitalistisen hallinnon "demokratia" on juuri tätä, eli rahalla ostetaan mieluisa tulos koska kilpailussa on kaikki sallittua. Lähestulkoon kaikki mitä vaalikansa tietää on lähtöisin mediasta ja median omistajat päättävät mitä valtaväestö tietämistään asioista myös ajattelee. Sosiaalinen media ja hakukoneet ovat vain luonnollinen siirtymä uuteen teknologiaan massojen manipuloinnissa - kaikki voidaan tehdä napin painalluksella ja sen sijaan että manipulointi maksaisi näille jäteille, he tienaavat siinä sivussa sievoisen summan rahaa myydessään palveluitaan pienemmille pelureille jotka haluavat kaupata omia tuotteitaan samalle asiakaskunnalle.


Korjausliikkeitä?

Toisin kuin poliitikot, aikaisemmin mainittu Robert Epstein tarjosi myös hallinnolle ratkaisua jolla ongelmaa voidaan hieman lieventää: määrittää Googlen asema uudelleen niin, että sen keräämä tietokanta lasketaan yleishyödylliseksi ja täten Googlen täytyy avata tietokanta myös muiden käyttöön. Tällöin jokainen saa tehdä oman hakukoneen käyttäen Googlen massiivista tietokantaa, ilmaiseksi pienessä mittakaavassa ja maksullisena isommassa. Sosiaalisessa mediassa hajauttaminen taitaa olla ainut korjauskeino, koska nykyiset jätit on luotu nimenomaan takomaan rahaa ja manipuloimaan käyttäjiä tekemään mitä halutaan - oli se sitten oikein äänestäminen tai tuotteiden ja palveluiden kuluttaminen.

Entäs sitten korjaus "demokratiaan"? Länsimainen demokratia ei ole rikki vaan se toimii juuri kuten se on luotukin toimivaksi. Kansanvaltaahan se ei ole, tietenkään, vaan harvainvaltaa jota ohjataan tiedolla. Demokratian historiasta voidaan toki oppia yksi jos toinenkin asia, mutta korjaamaan ei tätä "kansanvaltaa" taideta pystyä. Keltaliivien ajama RIC on lähimpänä nykymallin korjausta, mutta ilman median täysremonttia ei tätä ongelmaa ratkaista. Purkkapaikkauksena tätä "demokratiaa" voitaisiin ehkä hieman elvyttää laittamalla poliitikot vastuuseen lupauksistaan...

Ainut oikea ratkaisu löytyy kuitenkin siitä ainoasta ihmisoikeudesta, jonka vuoksi kansat ovat joutuneet taistelemaan: sananvapaus. Niin itsestään selvän asian vuoksi ei sitä taisteluhenkeä vaan enää monella ole, koska media kertoo että kaikki on hyvin ja sananvapautta uhkaa ainoastaan väärät mielipiteet. Globaalin, keskenään yhdessä toimivien ja kommunikoivien kansojen kesken sijaan halutaan ajaa yhtä virallista tarinaa josta ei saisi kenenkään poiketa. Sananvapaus onkin taattu vain niille, jotka eivät sitä tarinaa kyseenalaista. Siksi netissä toimivat tietojätit ovat niin tärkeitä vallanpitäjille - asioista ei voi olla väärää mieltä jos ei mistään saa tietoa joka olisi millään tavoin poikkiteloin virallisen tarinan kanssa. Ajatusvankila on jo nykypäivää, mutta vielä toistaiseksi se on avovankila josta jokainen voi ottaa lomaa niin halutessaan.

perjantai 2. elokuuta 2019

Laumaimmuniteetti aatetta vastaan


Kallistuspistettä etsimässä

Jos aatetta verrataan virukseen, kuten joskus tehdään, on viruksen tavoin leviävällä asialla vastassaan myös omanlaisensa "laumaimmuniteetti". Ryhmäpaineeksi voidaan kutsua tätä ilmiötä kun tutkitaan tarttuuko se aate sitten yksilöön - lauma suojelee omiaan ulkopuoliselta vaikutukselta. Virukselle, kuin myös aatteelle, voi yksilö olla "immuuni", mutta useammin kyse on vain kehon/mielen vastustuskyvystä haitallista (omasta näkökulmasta ajateltuna) asiaa vastaan. Asiaa on kuitenkin tutkittu vuosien saatossa runsaasti, koska vallanpitäjille on erittäin tärkeää tunnistaa mahdolliset uhkatekijät jo hyvin ennakkoon. Missä kohtaa sitten viruksen tavoin leviävä aate uhkaa kokonaista väestöä?

Riippuen lähteestä, 10% (tai alle) riittää tartuttamaan koko väestön jollain aatteella. Tässä luvussa on kuitenkin huomioitava yksi kriittinen seikka ennen kuin ilmiötä lähdetään tutkiskelemaan tarkemmin: se ~10% on oltava uskoltaan horjumatonta ja aatetta aktiivisesti levittävää. Verkostoituminen on toki tärkeää, mutta se ei ole niin suuressa osassa aatteen leviämisessä vähemmistöstä enemmistöön. Tärkeämpää on se, että asiaa levitetään aktiivisesti ja siihen uskotaan kyseenalaistamatta. Toki mitä laajempaan verkostoon aatetta levittää, sen tehokkaammin se leviää, mutta sen uskottavuus ja tarttuminen vaatii kuitenkin levittäjältään vahvaa sitoutumista joka usein uupuu kun kaverin kaverin kaveri kertoo asiasta eteenpäin.

Se ~10% siis tarvitaan leviämiseen, mutta se ei tarkoita suoraan että aatteen omaksuisi osaksi omaa uskomusjärjestelmäänsä. Optimitilanteessa uudesta aatteesta muodostuu "kansan konsensus", mutta se ei ole aina tarkoitus ajetulla aatteella. Vallanpitäjille onkin usein tärkeämpää, että kansa vain puhuu (riitelee keskenään) heidän tarkasti valitsemistaan aiheista, sen sijaan että puhuttaisiin vaikka kansaa koskettavista ongelmista saatikka tehtäisiin jotain. Esimerkiksi pieni ja aktiivinen (muka)ruohonjuuritason liike voidaan polkaista vaikuttajien avulla liikkeelle, ja jos vaikuttaja todella uskoo asiaansa, voi uusi aate levitä hyvinkin nopeasti ja tehokkaasti koko kansaan. Joskus siis halutaan tartuttaa aate koko kansaan, kun joissain tapauksissa riittää että kansa saadaan keskittymään johonkin harhautukseen. Vallanpitäjien keinot ovat lähes rajattomia kun puhutaan kansan kusettamisesta...


Käytännön esimerkkejä

Ilmastohömppä - koko paniikinlietsonta sopiikin loistavaksi esimerkiksi pienen aatteen leviämisestä koko kansan tietoisuuteen ja siitä aina takaraivoon saakka. Kun Al Gore (ja hänen edeltäjänsä) yritti aikanaan saada kansaa "hereille" keksittyä uhkaa pelkäämään, ei viesti uponnut kansaan. Osasyynä tähän voidaan nähdäkseni lukea juuri se aatteeseen uskomisen puute, koska höynäyttäjä itse kyllä tiesi että oli myymässä käärmeöljyä kansalle. Tarvittiinkin todellinen uskovainen, joka tartutti muita uskoon ja lapsenomainen usko ei hevillä heilu - saatiin täydelliset kasvot johon voitiin niin samaistua kuin osoittaa sääliä... ainoastaan ihmishirviö hyökkäisi lasta vastaan? 10% saavutettiin hujauksessa ja nyt aatteen kasvua avustetaan kaikin keinoin siihen pisteeseen että se muuttuu kansan konsensukseksi.

Politiikka - puoluepolitiikka on myös yksi tyypillinen aatteiden levittämisen ala, missä vauhtiin pääsevä aatemaailma saattaa lyödä itsensä läpi. Riittävästi uskollisia jäseniä niin puolueen tartunta leviää vääjäämättä, mutta aivan samoin kuin kulteilla, on puolueilla ainainen ongelma päästyään valtaan: pelin hengen mukaan osa tai kaikki lupaukset heitetään romukoppaan. Usko ei kuitenkaan horju vaikka sama onkin toistunut joka ikinen kerta ja sillä hetkellä myötätuulessa oleva aate leviääkin todella tehokkaasti kansan keskuuteen. Illuusion ylläpitämiseksi puolueiden onkin muokattava aatettaan ja johtohahmojaan aika-ajoin. Sama kannattajakunta tosin yleensä säilyy, koska uskollisuus puolueelle on usein tärkeämpää kuin puolueen teot tai puheet.

Edistyksellisyys - edistyksellinen maailmankuva otti vuosia päästäkseen kallistuspisteeseen asti, mutta näillä kultturivastaisilla tahoilla tämä oli tiedossa jo hyvissä ajoin ja he kävivätkin tätä uuvutustaistelua vuosikymmeniä. Koska sitten tämä piste saavutettiin ja edistyksellinen maailmankuva löi itsensä läpi, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta nykyään kaikki edistyksellinen on valtavirtaistunut - tosin kansan konsensusta tuskin tullaan koskaan saavuttamaan, koska osa haluaa säilyttää oman kulttuurinsa ja kulttuuri-identiteettinsä. Selvää kuitenkin on, että kriittinen piste on ohitettu ja edistykselliset kasvattavat aatteensa kannatusta jatkuvasti, valtamedian täydellä avustuksella.


Napit vastakkain

Kun se kriittinen 10% kannatus horjumattomia aatteellisia on saavutettu, tulee se aate leviämään väistämättä kansan keskuuteen. Tullaanko se hyväksymään vai tullaanko sitä vihaamaan, siihen suurimpana vaikuttajana on media ja sen toiminta. Tiedon hallinnassa media pelaa niin suurta osaa, että aatteella joka ei ole valtamedian suosiossa (tai vihaama) ei ole teoriassa saatikka käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä siihen 10% pisteeseen asti. Sosiaalinen media ja jo aikaisemmin mainitsemani vaikuttajat ovat kuitenkin hienoinen kysymysmerkki, minkä vuoksi vallanpitäjät ovat ottaneet kaikki suuret alustat tiukasti haltuunsa (jo alusta lähtien). Vaihtoehtoisille aatteille kun ei anneta elintilaa, se kasvaa yleensä niin hitaasti että aate ei ole enää ajankohtainen saavuttaessaan kallistuspisteensä.

Hivuttamalla voidaan periaatteessa mikä tahansa aate tai ideologia saada uppoamaan kansaan. Kun saavutetaan se kriittinen 10% raja uskollisia, aate lähtee kunnolla lentoon eikä sitä voi mediakaan enää pysäyttää - media voi sen sijaan ohjailla sitä aatetta ja vallanpitäjät ovat tienneet jo pitkään että varmin tapa hallita "oppositiota" on johtaa sitä itse. Samalla taas Ranskan (ja tietysti muidenkin maiden vastaavat) keltaliivit ja heidän ajamansa RIC osoittaa, ettei aatteen leviäminen vielä yksistään riitä muutokseen. Samalla myös vallanpitäjät tietävät, että ajan kanssa aate kuin aate voi muuttua kansan konsensukseksi ja silloin on vallanpitäjien peli hävitty.

Eli niin kauan kun väestöstä vähintään 90% ei ole ajamassa yhtä ja samaa agendaa, ei se agenda tule lyömään itseään läpi - lauma on siis immuuni aatteelle. Lähestulkoon samaan lukemaan, 10%, on tultu myös esimerkiksi maahanmuutossa, jolloin alueelle muuttava vähemmistö saavuttaessaan sen 10% rajan, tulee ajamaan entisen väestön pakosalle jos he eivät omaa vastaavaa omistautumista asialleen kuin vähemmistö. Tämä onkin yhdenlainen enemmistön harha, koska suuressakin enemmistössä voi sitä aatteen paloa olla huomattavasti vähemmän kuin vähemmistössä. Lauma on siis immuuni muutokselle tiettyyn pisteeseen asti, mutta jos se piste ylitetään ei aatetta voida enää "pysäyttää" - mutta samalla mikään ei estä levittämästä jotain toista aatetta joka vie vallan... Siksi jokainen yksilö on tärkeä osa ongelmiemme ratkaisussa.

torstai 1. elokuuta 2019

Kapitalistisen hallinnon päätehtävät


1. Ottaa kaikki ylimenevä osa omiin taskuihin

Riippuen siitä, onko hallinto (eli Suomen olosuhteissa hallitus) rakennettu "oikeiston" vai "vasemmiston" varaan, kapitalistisen hallinnon päätehtävien painotukset vaihtelevat hienoisesti. "Oikeisto" on monelle ainakin Suomen olosuhteissa kohtuullisen selvä käsite, tarkoittaen pääasiassa kapitalismia ajavia puolueita, mutta "vasemmiston" sekaannus liittyy vahvasti uuskielen sanaan "sosiaalidemokratia". Sosiaalidemokratia, mitä Suomen "vasemmisto" ajaa on siis kapitalismia valtion omistamilla luonnollisilla monopoleilla. Ei siis ole ihme että suunta on vakaa riippumatta siitä mitkä puolueet ovat maata luotsaamassa. Mutta sitten itse aiheeseen, eli mikä ihmeen ylimenevä osa?

Kapitalistisen hallinnon ensimmäinen päätehtävä on yksinkertaisesti ottaa kaikki ylimenevä osa työväestön työn tuloksesta pois ja lopulta jakaa se omille kavereilleen. Ylimenevä osa on hallitsijoiden näkökulmasta se, mitä jää käteen sen jälkeen kun kaikki elämän perustarpeet on tyydytetty. Kaikki se mitä ihminen ei tarvitse selviytyäkseen olisi siirrettävä vallanpitäjien taskuun ja tähän päädytään usealla eri tavalla, riippuen siis siitä kuka on arvottu maata johtamaan sillä kertaa. "Oikeiston" johtama tyyli on verottaa hieman vähemmän, mutta "kilpailun" ansiosta nostaa kuluttajahintoja niin korkeaksi, ettei ylitse jää juuri mitään. "Vasemmisto" taas verottaisi rankasti, kertoen että se on "yhteiseksi hyväksi" ja sitten valtio kuluttaa sen rahan kansan puolesta... eli siis kaataa oikeiden vallanpitäjien taskuihin.

Lopputulos on siis täsmälleen sama, mutta siihen päädytään eri tavalla. Tämä "vaihtoehtojen" antamisen merkitys liittyykin vahvasti toiseen päätehtävään, jossa valta suojautuu ulkoisilta uhilta. Jos katsotaan miten esimerkiksi Suomessa hommaa hoidetaan, voi helposti huomata että taktiikka on ollut vuosikausia enemmän sosiaalidemokratiaan nojaava. Kansaa on siis verotettu ihan kaikesta ja nyt suunnitteilla olevat "ilmastoverot" saavatkin jokaisen "oikeistolaisena" itseään pitävän suun kääntymään alaspäin, koska verot ovat jo valmiiksi niin korkeita. Mutta ällös huoli, ei se raha kansalle jäisi kuitenkaan vaikkei ne verot niin korkealla olisi - vallanpitäjillä on lukemattomia muita keinoja viedä ne tuhkatkin pesästä.


2. Suojella järjestelmää "ulkoisilta" uhilta

Ja mitäs ne ulkoiset uhat sitten olevat? Nykypäivänä, se on se työväestö joka ei kuulu siihen vallanpitäjien joukkoon, eli ovat "ulkoisia uhkia". Tärkein kilpi kansan ja hallitsijoiden välissä onkin media. Heidän tehtävään on ylläpitää illuusiota että kansalla olisi valta ja vaihtoehtoja. Tiedon hallinnalla sekä lakien ja säännösten tarkalla ohjauksella kansa kyetään pitämään autuaan tietämättömänä koneiston todellisesta merkityksestä - kansan hallinta. Juuri tästä syystä "sananvapaus" ja "oikeusvaltio" ovat tärkeitä asioita vallanpitäjille - kuka ja mitä saa sanoa on pidettävä tiukasti hallinnassa.

Ja siihen tiukkaan hallintaan tarvitaan porkkanan (esim. suojatyöpaikat hyvissä viroissa) lisäksi myös keppi, eli oma väkivaltakoneisto. Oikeuslaitos kokonaisuudessaan ja hätätapauksissa armeija voidaan usuttaa ulkoista uhkaa vastaan kun se muodostaa liian suuren riskin. Siksi onkin kai onni, ettei tätäkään tekstiä näe kuin aniharva, koska muutoin se väkivaltakoneisto saattaisi suivaantua määräysten mukaisesti - ulkoisia uhkia vallanpitäjiä vastaan ei suvaita. Sananvapauden rajoja on kuitenkin hyvä käydä aina välillä koputtelemassa, koska aina välillä joku voi havahtua niihin ongelmiin mitä tämä kapitalistinen järjestelmä aiheuttaa.

Arvatenkin jokainen "oikeistolainen" osaa jo tosin suutahtaa kun jatkuvasti syytetään kapitalismia kaikista ongelmista, kun ne oikeat syyt ovat tietenkin sosialismissa ja kommunismissa, tietenkin. Hajota ja hallitse toimiikin aivan loistavasti ja koko oppijärjestelmä on suunniteltu jakamaan ihmiset ryhmiin ja ryhmät tappelemaan keskenään. Kysytäämpä asiaa tältä kannalta: jos kerran korkea verotus on selvä merkki "vasemmistolaisesta" sosialismista/kommunismista, miksi sitten nykymittapuulla sosialistiseksi/kommunistiseksi maaksi laskettavissa paikoissa työväen verotus on itseasiassa huomattavasti Suomea alhaisemmalla tasolla? Ja ei, se ei merkitse että niissä maissa olisi taivas maan päällä, ainoastaan huomionarvoisa asia, eikö totta? Mutta kun kansa voi pahoin, on se selvä merkki siitä että kolmas päätehtävä on laiminlyöty kapitalistisessa hallinnossa.


3. Suojata omistavaa luokkaa itseltään

... eli ettei parasiitti tapa isäntäolentoaan. Ihmisen rajaton ahneus päästessään kunnolla vauhtiin unohtaa helposti hyvän hallinnan säännöt, eli se rupeaa syömään itse itseään. Kun kansalta otetaan liikaa, eli ei jätetä edes sitä minimiä, on vaarana että pahoinvoiva kansa ei tuotakkaan enää maksimaalista tulosta. Vielä jos päälle suojelussa mennään liian pitkälle ja estetään keinot "tuulettaa pahaa oloa" esimerkiksi "vihapuhelailla", kasvaa riski entisestään että kansa kyllästyy orjan asemaansa. Suomessa näitä rajoja nyt koetellaan, mutta kansan luonteen vuoksi (ei juurikaan lähde vaatimaan oikeuksiaan) vallanpitäjät ovat vielä turvassa väkivaltakoneistonsa takana.

Suomen yksipuoluejärjestelmä onkin ajautunut kriisiin, koska kaikki haluavat päästä jakamaan kansalta otettua omille kavereilleen ja siinä sivussa on unohdettu kokonaan antaa edes sitä leipää kansalle sirkushuvien saatoksi. Sirkus, eli media, on myös luokattoman huonolla tasolla ja propaganda jolla kansaa ohjaillaan alkaa olla jo niin silmiinpistävää että kovimmatkin uskovaiset alkavat hieromaan silmiään. Onneksi sentään jenkkien "viihdettä" on saatavilla joka tuutista ja rajantakainen "vihollisemme" ei suostu leikkimään johtajiemme säännöillä niin on edes sentään jotain pelättävää kansalla - sodan uhka kun pitää kansan kurissa ja sotaa vastaan puhuvat voidaan leimata sopivalla tavalla tarinan mukaan.

Äläkä edes kuvittele etteivätkö vallanpitäjät välitä. He välittävät paljonkin - siitä että mitä ja miten kansa ajattelee. Media on tärkeä vallanpitäjille, koska se on ainut tehokas ja edullinen tapa pitää kansa aisoissa. Itsenäisesti ajattelevaa kansaa ei voida johtaa kuin pässiä narusta, minkä vuoksi on nähty kaikki se vaiva että mahdollisimman moni ummistaisi silmänsä jos ei nyt ihan kaikelta niin ainakin edes niiltä tärkeiltä asioilta. Mitäs ne tärkeät asiat sitten ovat? Vaikkapa tämä ja tämä... mutta koska tämä kaikki on tietysti vain "salaliittoteoriaa", ei tähänkään kannata kiinnittää huomiota.