Laumaimmuniteetti aatetta vastaan

Kallistuspistettä etsimässä

Jos aatetta verrataan virukseen, kuten joskus tehdään, on viruksen tavoin leviävällä asialla vastassaan myös omanlaisensa "laumaimmuniteetti". Ryhmäpaineeksi voidaan kutsua tätä ilmiötä kun tutkitaan tarttuuko se aate sitten yksilöön - lauma suojelee omiaan ulkopuoliselta vaikutukselta. Virukselle, kuin myös aatteelle, voi yksilö olla "immuuni", mutta useammin kyse on vain kehon/mielen vastustuskyvystä haitallista (omasta näkökulmasta ajateltuna) asiaa vastaan. Asiaa on kuitenkin tutkittu vuosien saatossa runsaasti, koska vallanpitäjille on erittäin tärkeää tunnistaa mahdolliset uhkatekijät jo hyvin ennakkoon. Missä kohtaa sitten viruksen tavoin leviävä aate uhkaa kokonaista väestöä?

Riippuen lähteestä, 10% (tai alle) riittää tartuttamaan koko väestön jollain aatteella. Tässä luvussa on kuitenkin huomioitava yksi kriittinen seikka ennen kuin ilmiötä lähdetään tutkiskelemaan tarkemmin: se ~10% on oltava uskoltaan horjumatonta ja aatetta aktiivisesti levittävää. Verkostoituminen on toki tärkeää, mutta se ei ole niin suuressa osassa aatteen leviämisessä vähemmistöstä enemmistöön. Tärkeämpää on se, että asiaa levitetään aktiivisesti ja siihen uskotaan kyseenalaistamatta. Toki mitä laajempaan verkostoon aatetta levittää, sen tehokkaammin se leviää, mutta sen uskottavuus ja tarttuminen vaatii kuitenkin levittäjältään vahvaa sitoutumista joka usein uupuu kun kaverin kaverin kaveri kertoo asiasta eteenpäin.

Se ~10% siis tarvitaan leviämiseen, mutta se ei tarkoita suoraan että aatteen omaksuisi osaksi omaa uskomusjärjestelmäänsä. Optimitilanteessa uudesta aatteesta muodostuu "kansan konsensus", mutta se ei ole aina tarkoitus ajetulla aatteella. Vallanpitäjille onkin usein tärkeämpää, että kansa vain puhuu (riitelee keskenään) heidän tarkasti valitsemistaan aiheista, sen sijaan että puhuttaisiin vaikka kansaa koskettavista ongelmista saatikka tehtäisiin jotain. Esimerkiksi pieni ja aktiivinen (muka)ruohonjuuritason liike voidaan polkaista vaikuttajien avulla liikkeelle, ja jos vaikuttaja todella uskoo asiaansa, voi uusi aate levitä hyvinkin nopeasti ja tehokkaasti koko kansaan. Joskus siis halutaan tartuttaa aate koko kansaan, kun joissain tapauksissa riittää että kansa saadaan keskittymään johonkin harhautukseen. Vallanpitäjien keinot ovat lähes rajattomia kun puhutaan kansan kusettamisesta...


Käytännön esimerkkejä

Ilmastohömppä - koko paniikinlietsonta sopiikin loistavaksi esimerkiksi pienen aatteen leviämisestä koko kansan tietoisuuteen ja siitä aina takaraivoon saakka. Kun Al Gore (ja hänen edeltäjänsä) yritti aikanaan saada kansaa "hereille" keksittyä uhkaa pelkäämään, ei viesti uponnut kansaan. Osasyynä tähän voidaan nähdäkseni lukea juuri se aatteeseen uskomisen puute, koska höynäyttäjä itse kyllä tiesi että oli myymässä käärmeöljyä kansalle. Tarvittiinkin todellinen uskovainen, joka tartutti muita uskoon ja lapsenomainen usko ei hevillä heilu - saatiin täydelliset kasvot johon voitiin niin samaistua kuin osoittaa sääliä... ainoastaan ihmishirviö hyökkäisi lasta vastaan? 10% saavutettiin hujauksessa ja nyt aatteen kasvua avustetaan kaikin keinoin siihen pisteeseen että se muuttuu kansan konsensukseksi.

Politiikka - puoluepolitiikka on myös yksi tyypillinen aatteiden levittämisen ala, missä vauhtiin pääsevä aatemaailma saattaa lyödä itsensä läpi. Riittävästi uskollisia jäseniä niin puolueen tartunta leviää vääjäämättä, mutta aivan samoin kuin kulteilla, on puolueilla ainainen ongelma päästyään valtaan: pelin hengen mukaan osa tai kaikki lupaukset heitetään romukoppaan. Usko ei kuitenkaan horju vaikka sama onkin toistunut joka ikinen kerta ja sillä hetkellä myötätuulessa oleva aate leviääkin todella tehokkaasti kansan keskuuteen. Illuusion ylläpitämiseksi puolueiden onkin muokattava aatettaan ja johtohahmojaan aika-ajoin. Sama kannattajakunta tosin yleensä säilyy, koska uskollisuus puolueelle on usein tärkeämpää kuin puolueen teot tai puheet.

Edistyksellisyys - edistyksellinen maailmankuva otti vuosia päästäkseen kallistuspisteeseen asti, mutta näillä kultturivastaisilla tahoilla tämä oli tiedossa jo hyvissä ajoin ja he kävivätkin tätä uuvutustaistelua vuosikymmeniä. Koska sitten tämä piste saavutettiin ja edistyksellinen maailmankuva löi itsensä läpi, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta nykyään kaikki edistyksellinen on valtavirtaistunut - tosin kansan konsensusta tuskin tullaan koskaan saavuttamaan, koska osa haluaa säilyttää oman kulttuurinsa ja kulttuuri-identiteettinsä. Selvää kuitenkin on, että kriittinen piste on ohitettu ja edistykselliset kasvattavat aatteensa kannatusta jatkuvasti, valtamedian täydellä avustuksella.


Napit vastakkain

Kun se kriittinen 10% kannatus horjumattomia aatteellisia on saavutettu, tulee se aate leviämään väistämättä kansan keskuuteen. Tullaanko se hyväksymään vai tullaanko sitä vihaamaan, siihen suurimpana vaikuttajana on media ja sen toiminta. Tiedon hallinnassa media pelaa niin suurta osaa, että aatteella joka ei ole valtamedian suosiossa (tai vihaama) ei ole teoriassa saatikka käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä siihen 10% pisteeseen asti. Sosiaalinen media ja jo aikaisemmin mainitsemani vaikuttajat ovat kuitenkin hienoinen kysymysmerkki, minkä vuoksi vallanpitäjät ovat ottaneet kaikki suuret alustat tiukasti haltuunsa (jo alusta lähtien). Vaihtoehtoisille aatteille kun ei anneta elintilaa, se kasvaa yleensä niin hitaasti että aate ei ole enää ajankohtainen saavuttaessaan kallistuspisteensä.

Hivuttamalla voidaan periaatteessa mikä tahansa aate tai ideologia saada uppoamaan kansaan. Kun saavutetaan se kriittinen 10% raja uskollisia, aate lähtee kunnolla lentoon eikä sitä voi mediakaan enää pysäyttää - media voi sen sijaan ohjailla sitä aatetta ja vallanpitäjät ovat tienneet jo pitkään että varmin tapa hallita "oppositiota" on johtaa sitä itse. Samalla taas Ranskan (ja tietysti muidenkin maiden vastaavat) keltaliivit ja heidän ajamansa RIC osoittaa, ettei aatteen leviäminen vielä yksistään riitä muutokseen. Samalla myös vallanpitäjät tietävät, että ajan kanssa aate kuin aate voi muuttua kansan konsensukseksi ja silloin on vallanpitäjien peli hävitty.

Eli niin kauan kun väestöstä vähintään 90% ei ole ajamassa yhtä ja samaa agendaa, ei se agenda tule lyömään itseään läpi - lauma on siis immuuni aatteelle. Lähestulkoon samaan lukemaan, 10%, on tultu myös esimerkiksi maahanmuutossa, jolloin alueelle muuttava vähemmistö saavuttaessaan sen 10% rajan, tulee ajamaan entisen väestön pakosalle jos he eivät omaa vastaavaa omistautumista asialleen kuin vähemmistö. Tämä onkin yhdenlainen enemmistön harha, koska suuressakin enemmistössä voi sitä aatteen paloa olla huomattavasti vähemmän kuin vähemmistössä. Lauma on siis immuuni muutokselle tiettyyn pisteeseen asti, mutta jos se piste ylitetään ei aatetta voida enää "pysäyttää" - mutta samalla mikään ei estä levittämästä jotain toista aatetta joka vie vallan... Siksi jokainen yksilö on tärkeä osa ongelmiemme ratkaisussa.