Tieto on valtaa

... vaikkakin itsessään varsin vähäinen asia

Maailma on tietoa täynnä ja sitä on lähes kaikkien saatavilla enemmän kuin sitä yksilö kykenee koskaan käsittelemään. On niin oikeaa kuin väärää tietoa, eli pääosin vahvistettuja tai vahvistamattomia uskomuksia ja tietysti myös harhauskoja - mutta näiden erottaminen toisistaan onkin jo hyvin vaativa tehtävä. Jo pienestä pitäen ihminen kerää arsenaaliinsa kaikenmoista tietoa, josta lähes kaikki on tärkeää ainakin sillä hetkellä koska se oma nuppi tallensi sen myöhempää käyttöä varten. Käytännössä suuri osa tiedosta mitä ihminen elämänsä aikana kerää ja päättää "säilyttää" on kuitenkin yhtä hyödyllistä kuin vuonna 2019 muistaa mitä "idspispopd" tekee... Entä onko vaikkapa nykyisen presidentin nimen muistaminen yleistietoa vai turhanpäiväistä knoppitietoa, se jääkin jokaisen itsensä päätettäväksi.

No mutta se oikea valtahan asuu tiedossa jota muut eivät tiedä, siis salaisessa tiedossa, eikös? Toki on olemassa paljon tietoa, jota valtaosa muista ihmisistä ei tiedä eikä edes voi saada tietoonsa, mutta käytännössä sillä tiedolla itsessään ei välttämättä tee koskaan mitään. Mutta jo tieto siitä, että omaa jonkun muun tahon salaisuuden on itsessään valtaa. Mitä se toinen tekeekään säilyttääkseen salaisuutensa? Nyt päästänkin jo lähemmäksi sitä tiedon valtaa - salaisuudet. Samaan salaisuuksien luokkaan voidaan laskea myös patentoidut keksinnöt, joita vain tietyt tahot voivat käyttää hyväkseen. Tieto, jota muilla ei ole ja jota voi käyttää omaksi edukseen (tai muita vastaan) on valtaa.

Kaikki se siihen asti kerätty tieto vaikuttaa myös siihen miten ihminen käyttäytyy. Kohdatessaan ongelman, ihminen tarkistaa omaako hän tilanteeseen sopivan valmiin strategian vai joudutaanko ongelmaa lähteä ratkomaan saatavilla olevan tiedon perusteella. Siihen asti kertynyt tieto voi auttaa suuresti ongelmien ratkaisussa joten sillä on suuri merkitys mitä tietoa ihminen on onnistunut keräämään. Siinä kun vaikkapa mekaanikolle on tärkeää omata tieto miten jokin ongelma omalla alallaan ratkaistaan, joutuvat vallanpitäjät myös ratkomaan omia ongelmiaan - eli kuinka estetään tavan kansalta se valta joka sille "demokratiassa" kuuluisi.


Valta tulee vasta kun tietoa hallitaan

Koulu ja media ovatkin ne kaksi tärkeintä osatekijää tiedon hallinnassa. Tarinat, joita kansalle kerrotaan, voivat olla niin totta kuin tarua, kunhan ne vaan ovat valitussa linjassa sen virallisen tarinan kanssa jolla vallanpitäjät ihmisiä hallitsevat. Kanavat, joilla tietoa levitetään kuuluvatkin olla tiukassa hallinnon valvonnassa - televisio, radio ja netti ovat nykyään ne tärkeimmät kanavat. Lehdet ja kirjat alkavat olla vanhahtavia keinoja levittää tietoa massoille. Onko siis ihme, että nykyajan "älymystö" haluaisi päästä kirjoista, lukemisesta ja omasta kielestämmekin eroon? Kun kaikki virallisen tarinan mukaiset sadut löytyvät netistä audiovisuaalisessa muodossa, ei tarvitse murehtia enää siitä että joku voisi löytää väärää tietoa.

Se niin sanottu "väärä tieto", eli kaikki materiaali jota vallanpitäjät eivät haluaisi kansan saavan, kun on se ainut mahdollisuus itsenäiseen ajatteluun. Asiasta ei voi olla omaa mieltään, jos ei ole tietoa mistään muusta vaihtoehdosta. Tämä tiedon ja sitä kautta mielipiteen yhtenäistäminen on se asia, johon koko "länsimainen demokratia" nojaa. Vallanpitäjät kyllä tarjoavat kansalle runsaasti aiheita joista voi olla eri mieltä ja riidellä keskenään, mutta ne mistä ei saa puhua tai olla väärää mieltä esitetään joko "luonnon lakina", "muuttumattomana totuutena", tai sitten niistä ei vaan hiiskuta sanallakaan. Media toimii tiedon portinvartijana ja leimaa kaikki aidan yli lurkkivat (tai aitauksesta karanneet) sopivilla termeillä, kuten "salaliittoteoreetikko" tai "äärioikeisto".

Vallanpitäjien utopiassa, eli kansan dystopiassa, ei väärää tietoa ole enää olemassakaan vaan se on piilotettu täydellisesti kansalta. Tiedon hävittäminen ei ole kuitenkaan se ratkaisu, koska ne vallanpitäjät tarvitsemat myös sen "väärän tiedon" ymmärtääkseen väärinajattelijoija. Samalla selviää syy miksi ihmisten yksityisten tietojen hakeminen piti yhtenäistää - ei siksi että kansa voisi varmistaa omat tietonsa lukemattomilta yrityksiltä, vaan että vallanpitäjät voivat helposti kerätä kyseiset tiedot tarvitessaan. Ihmisestä voidaan luoda hyvinkin tarkka profiili keräämällä kaikki hänen koskaan ja missään tekemät toimet, ostoksia ja sivu-/hakuhistoriaa myöden jolloin riskin arviointi helpottuu. Siis se riski, että yksilö olisi vaarallinen vallanpitäjille. Samaa tietoa voitaisiin toki käyttää esimerkiksi oikeiden terroristien paikantamiseksi, mutta se olisi yksityiselämää loukkaavan tiedon käyttämistä?


Tieto ON valtaa

Voidaan siis sanoa että tieto on valtaa ja tiedon käyttäminen tai rajoittaminen on vallankäyttöä. Mikä sitten on sen vallan väärinkäyttöä? Yleisesti hyväksytään esimerkiksi se, että vallanpitäjät eivät kerro kansalle salaisista sopimuksista ja päätöksiä tehdään suljettujen ovien takana riippumatta niiden vaikutuksista. Tämä "demokraattinen oikeusvaltio" nojaakin vahvasti tiedon hallintaan, koska avoimesti tarkasteltuna se ei olisi demokraattinen saatikka oikeusvaltio. Siispä pysyäkseen vallassa on vallanpitäjien pidettävä kansa tarkasti kurissa rajoittamalla yleistä mielipidettä rankalla kädellä.

Ongelma ei siis ole siinä, että kansa olisi tyhmä, vaan vallanpitäjien jatkuvan työn tuloksena kansa ei saa sitä tietoa josta yksilö voisi tehdä älykkäitä tahi viisaita päätöksiä omaa elämäänsä koskien. Netin ansiosta kansa voidaankin suhteellisen helposti jakaa lukemattomiin eri ryhmiin, joiden tiedot ovat niin kaukana toisistaan etteivät he kykene koskaan kommunikoimaan keskenään, mikä aiheuttaa siis tahallista vastakkainasettelua eri kuplien kesken. Toisaalta, onhan sitä virallisesta tarinasta poikkeavaa tietoa vielä saatavilla jolloin se on jokaisen oma valinta lähteekö sitä kaivamaan vai ei - mutta tätäkin tietoa pantataan ja joka paikassa varoitellaan niistä karmeista seuraamuksista jos sinne aidan taakse uskaltaa edes vilkaista.

Mihin ollaan sitten matkalla? YK:n edustaja hiljattain kertoi, että ilmastohömppä on vain keino päästä eroon kapitalismista - vaihtoehdoksi tarjoillaan sitten teknokratiaa. Eli yksi vallanpitäjä joka tietää kaikesta ja kaikista kaiken mahdollisen, määrää kuka saa tietää ja mitä saa tietää - täydellinen utopia missä ei ole enää vääriä mielipiteitä lainkaan. Rauha maan päällä koska ihmiset eivät enää omaa omia mielipiteitä vaan kollektiivin "yhteinen hyvä" sanelee jokaisen ihmisen jokaisen hetken. Ennen moisia koneiston osia kutsuttiin lähinnä rattaiksi, jotka voidaan vaihtaa aina tarvittaessa uuteen samanlaiseen. Kuka siis päättää mitä sinä tiedät? Ja kenellä on oikeus sanella mitä saat tai et saa tietää?