Propagandan keinot tutuksi - Ryhmien vastakkainasettelu

Sama vanha tapa - hajota ja hallitse

Yhtä yhtenäistä termiä ei vielä ole tullut vastaan, mutta englanniksi termi olisi lähinnä "pitting" ja "pit against", jotka kääntyvät vastakkainasetteluksi. Puhutaan myös poteroinnista tai vaan kilpailusta ryhmien kesken, mutta tämä propagandan keino ytimeltään on ryhmien luominen ja toisiaan vastaan kääntäminen. Asiaa on tutkittu akateemisesti jo satoja vuosia ja käytetty varmaan jo vuosituhansia, ellei pidempäänkin. Tutkimusten aiheena ei kuitenkaan ole ollut itse propagandan keinot vaikuttaa ihmisiin juuri tällä tavalla, vaan ihmisten kanssakäymisestä yksin ja ryhmissä. Puhutaan siis esimerkiksi strategioista (#1 ja #2) sekä joukkomielestä (#1 ja #2).

Samalla toki selittyy myös suuri kiinnostus rahoittaa intersektionaalisia feministejä, koska juuri tämä intersektionaalisuus, eli ryhmien vaikuttaminen/liittyminen toisiinsa, on syytä ymmärtää kunnolla jos aikoo luoda tehokasta propagandaa. Ryhmät muodostuvat, vuorovaikuttavat, hajoavat, yhdistyvät ja kommunikoivat keskenään usein hyvinkin ennustettavasti, jolloin tunnettuja mekanismeja voidaan käyttää omaksi eduksi. Tavalliselle tallaajalle tästä ryhmien vuorovaikutuksien ymmärtämisestä saattaa olla hyötyä helpottamaan omaa elämää kun ei ole harva se päivä napit vastakkain muiden kanssa, mutta vasta kun mukaan otetaan median manipulointikeinot, saadaan jotain todella hienoa aikaiseksi. Tai no, hienous riippunee sitten taas mistä suunnasta asiaa katsoo - kansalaisen kannalta kyseessä on hyvin harvoin mitään positiivista.

Yksinkertaisimmillaan media siis rakentaa haluamansa ryhmän, antaa sille tarkoituksen ja vihollisen, jonka jälkeen ryhmä voidaankin päästää luontoon kasvamaan ja kohtaamaan vastustajansa. Vielä kun järjestää itse sen vastakkaisenkin ryhmän, voi olla varma että teatteri etenee juuri halutulla tavalla. Politiikassa tätä kutsutaan kontrolloiduksi oppositioksi, joka ei tietenkään ole erehtymättömän oppositioryhmään kuuluvan mukaan mitenkään mahdollista että juuri se oma porukka olisi järjestetty ja ohjailtu ulkoa. Ihmisen identiteetti rakentuu osin lukemattomista eri ryhmiin kuulumisista ja propagandan avulla sopivaa ryhmäidentiteettiä kyetään ohjailemaan mediassa luotettavasti. Mistä onkaan hyvät kultit tehty...


Teoriasta käytäntöön

Esimerkkejä ei tarvitse tästä kaukaa hakea - ilmastonmuutos-kultti ja heidän paniikin lietsonta on kuin Bernayssin kirjoista kopioitu propagandakampanja. Media on luonut ja tukenut useita eri ryhmittymiä asian tiimoilta ja onnistunut saamaan (ainakin) koko läntisen maailman sekaisin. "Tiede" on sovitettu täsmäämään sovittuun tarinaan ja poliitikot osaavat papukaijan tavoin toistaa ilmastonmuutosta vähintään joka kolmannessa lauseessaan. Kyse on siis todella laajalla rintamalla ajettava kampanja, jonka loppua ei ole näkyvissä vaan ainoastaan kiihtyminen aivan uudelle kiihkon tasolle.

Hyviksenä esitetään tässä tarinassa lapset, jotka on jälleen kerran valjastettu ajamaan agendaa tavallisen kansan mieliin. Lukemattomia eri "ilmastotekoja" tekevät lapset eivät kykene ymmärtämään miten heitä käytetään hyväksi ja ovat tuskin valmiita luopumaan koululakoistaan vain koska joku heille kertoo että se tiede ilmastonmuutoksen puolella ei täsmää. Kaikki kansalta leikkaaminen ilmastosyistä on myös nähtävä positiivisessa valossa, eli tarvittavana uhrauksena maailman puolesta. Useita kertoja päivässä tarinaa toistetaan joko "tieteen" (joita ennen kutsuttiin säätiedotukseksi) tai tavallisen kansan (jota ennen kutsuttiin "hei äiti, mä pääsin telkkuun!"-linssiluteeksi) näkökulmasta, varmistaen ettei kenellekään jää epäselväksi että ilmastonmuutos on täysin ihmisten tuottaman hiilidioksidin syytä. Paitsi tietysti silloin kun paikalle kutsutaan asiantuntija, joka osaa selittää sitten tarkemmin kuinka se kaikki on edelleen ihmisten syytä vaikkei todisteita siihen ole.

Pahikset taas ovat ihmishirviöitä, jotka eivät välitä lapsista eikä maailmasta yhtään mitään. Konsensusta vastaan puhuvat tutkijat eivät saa missään ääntänsä kuuluviin, koska heidän tutkimuksensa osoittavat virallisen tarinan vähintäänkin vahvasti liioitelluksi tai jopa täysin virheelliseksi. Poliitikot taas halutessaan pysyä median hyvällä puolella kertovat kuinka Suomi ei yksin voi kantaa kaikkien vastuuta ja "kyllähän Kiinakin" - kontrolloitu oppositio kertoo olevansa vastaan, mutta sanoillaan kuitenkin vahvistaa virallisen tarinan kantaa. Vanhat leimakirveet kuten "salaliittoteoreetikko" on kaivettu taas käyttöön, koska "hyviksien" pitää muistaa kenen puolella tässä kuuluu olla. Vain uransa hylänneet ja eläkkeellä olevat saattavat uskaltavat vastustaa "konsensusta" valtamediassa... jos heitä sinne päästettäisiin.


Yhdessä tuumin propagandaa vastaan?

Moinen tahallinen vastakkainasettelu ei toimisi, jos asuisimme demokraattisessa oikeusvaltiossa, jossa sananvapaus olisi muutakin kuin sanahelinää vihapuhepoliisin twiiteissä. Mutta tällöin ei länsimainen demokratia enää toimisi - ihmisten ei saa missään tapauksessa itse päättää mihin ryhmiin he kuuluvat. Propagandistien tehtävä päivästä toiseen on muistuttaa kansalle mihin ryhmiin on turvallista kuulua ja mitkä ryhmät ovat valtakunnan vihollisia sillä hetkellä. Nämä ryhmien asetelmat kun muuttuvat nopeasti aina tilanteen mukaan - sekä ryhmien hierarkiat että mihin ryhmään kukin kuuluu. Hyvä ihminen voi yhdellä lauseella lipsauttaa kuuluvansa johonkin kiellettyyn ryhmään ja yht'äkkiä se hyvä maine katoaa kuin tuhka tuuleen.

Kun tarina on luotu kunnolla, jokainen ihminen osaa valita sen oman oikean ryhmänsä median kertomista leireistä. Osa siis päätyy "viholliseksi" tässä tahallaan luodussa ryhmien vastakkainasettelussa. Molempia puolia, sekä kaikkia sinne väliin jääviä, voidaan tämän jälkeen ohjailla epäsuorasti median välityksellä - näin kontrolloitu oppositio voi olla hallinnan alla tietämättään, tosin politiikassa näin ei pääse käymään vaan sielä kaikki on tietoista toimintaa. Ryhmän paine pitää sitten huolen siitä, ettei rivistä poistuta jos haluaa ryhmään kuulua. Uusia ryhmiä toki sitten muodostuu näistä "kapinallisista", mutta niin kauan kun kaikki tanssivat saman pillin tahtiin omaa tanssiaan, propaganda toimii kuin rasvattu.

Mutta entäs ne, joita ei tanssituta? Se pieni joukko, noin 1% kaikista ihmisistä, ei kuitenkaan lähde mukaan tähän median propagandaan ryhmäpaineen vuoksi. Kyllä, näistä harvoista osa voi omasta päätöksestään toki liittyä johonkin ryhmään ja olla siinä osallisena, mutta se ei ole ryhmäpaineen vaikutusta. Näin ollen se vastakkainasettelu ei välttämättä toimi, etenkin jos sattuu vielä olemaan itsenäisesti ajatteleva JA ryhmäpaineelle ei niin altis yksilö. Oman turvallisuuden vuoksi tosin on joskus fiksumpaa mennä sen lauman mukana mielestään oikeaan suuntaan. Kun ei kuulu mihinkään ryhmään, voi olla vapaasti kaikkien kaveri... tai kaikkien paskalistalla.