1%

Sosiaalinen paine

Lähes jokaiseen ihmiseen vaikuttaa sosiaalinen paine. Se saa ihmisen valehtelemaan, olemaan itsensä kanssa eri mieltä ja vaikenemaan, vaikka kuinka tietää asian tärkeyden. Joukossa tyhmyys tiivistyy onkin tavallaan hyvä sanonta tästä ilmiöstä. Kuinka paljon ja millä tavalla se paine vaikuttaa, on yksilöllistä. Kun pienestä pitäen on opittu auktoriteettiuskovaiseksi, on helppoa tietää mikä porukka on ne "hyvät ihmiset", minkä mukaan omaa mielipidettään on muokattava. Media kertoo, media tietää ja media julkaisee virallisen totuuden. Ja kun samaa kerrataan päivittäin läpi koko elämän, ei ole ihme että viesti on uponnut niin hyvin.

Sosiaalinen paine miellyttää muita voi ajaa ryhmän hyvinkin outoon kantaan. Ryhmäpolarisaatio voi ajaa ryhmän kannan äärimmäisyyksiin asti ja kun kukaan ei uskalla avata suutaan, on uusi suunta ehkä hyvinkin kaukana siitä mistä lähdettiin. Ehdotus, joka vie asiaa oikeaan suuntaan juuri oikean määrän on ryhmän tuleva kanta - ei välttämättä se kanta mikä olisi ryhmälle hyödyksi. Mutta kun valtaosa ihmisistä ei halua vastustaa näennäistä enemmistöä, ollaan vain hiljaa ja mennään ryhmän mukana. Yksikin säröääni voi kuitenkin muuttaa suuntaa ja avata uusia näkökulmia.

Ihminen on sosiaalinen olento ja ryhmän mukana on turvallista olla. Leirin vaihtaminen ja vanhojen tuttujen hylkääminen on vaikea paikka, joten monet vaihtavat mieluummin omaa kantaansa kuin ryhmäänsä. Kuinka yleistä tämä oman kannan muokkaaminen ryhmää mukailevaksi sitten onkaan? Asiaa on tutkittu moneen otteeseen ja riippuen asian vakavuudesta ja toki tutkittavista yksilöistä, on laumasieluisuus 30-99% luokkaa. Oli paine kuinka kova tahansa, pieni osa ihmisistä ei taivu ja muuta kantaansa kun tietävät olevansa "oikeassa". Onko se jäärä sitten oikeassa vai ei, se on taas aivan toinen asia...


Se 1%

Nyt ei siis puhuta mistään moottoripyöräjengistä saatikka eliitistä joka omistaa kaiken - 1%:lla tarkoitan sitä pientä osaa ihmisistä, jotka eivät muuta kantaansa vaikka kaikki muut niin vaativat. Paljonko se osuus oikeasti on, sitä on vaikea sanoa, mutta tuo 1% on ehkä nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa aika lähelle todellisuutta. Kuinka vahvasti nämä harvat yksilöt tuovat omaa kantaansa esille, vaihtelee myös suuresti. Itsesuojeluvaisto on hyvä olla matkassa, mutta jokainen vaimennettu ääni, itsesensuuri, lohkaisee palan kokonaiskuvasta. Kuinka tärkeä se julkilausuttu asia voikaan olla?

Kun katsoo nykyistä poliittista korrektiutta, huomaa nopeasti mistä asioista ei saa puhua. Kuitenkin osa puhuu ja he joutuvat elämään sen seurausten kanssa. Keisarilla ei ole ollut vaatteita pitkään aikaan, mutta keisarin vartijat pitävät huolen siitä, että ne loput 99% eivät toisinajattelijoita kuuntele. Mihin tämä sitten oikein johtaakaan? Sensuuri kiristyy jatkuvasti, mutta niin voimistuu myös se pieni toisinajattelijoiden ääni. Ihmiskunnalle tärkeää olisi kuunnella jokaista ääntä, vallassa oleville taas hiljainen hyväksyntä on välttämätöntä.

Tarkoittaako tämä siis sitä, että se pieni 1% joukko tietää "totuuden" ja he ovat oikeassa? Ei tietenkään. Jokainen perustaa omat kantansa saatavilla oleviin tietoihin, jotka voi olla ihan päin seiniä. Se ero onkin siinä, että tämä 1% ei muuta kantaansa vain, koska muutkin ovat eri mieltä. Ihminen on erehtyväinen ja jokainen voi muuttaa kantaansa syystä tai toisesta. Sosiaalinen paine on kuitenkin yksi heikoimmista perusteluista mitä maa päällään kantaa - syö paskaa, miljardit kärpäset tekevät niin ja enemmistö on aina oikeassa...


Irti paineesta

Sosiaalisen paineen vaikutuksesta on kuitenkin hyvin vaikea irtaantua, jos siihen kelkkaan on mukaan joskus lähtenyt. Porukassa on aina hauskempaa, ainakin joidenkin mukaan, joten omaa ryhmää vastaan nousemisella voi olla hyvinkin kauaskantoisia vaikutuksia. "Hullun" maineen saa nykyään helposti, jos erehtyy puhumaan tietyistä asioista tietyllä tapaa. "Hyvät ihmiset" käyvät joukolla kimppuun ja kokevat olevansa oikeuden puolella, vaikkakin todellisuudessa suojelevat järjestelmää omalla tietämättömyydellään.

Kun sananvapaus ja siinä samalla mielipiteenvapaus poljetaan maahan, saadaan helposti johdateltava kansa tanssimaan "voittajan" pillin tahdissa. Ei vaadi juurikaan rohkeutta julistaa virallista totuutta kaiken kansan kuultavaksi, vaikkakin monet hyvesignalointia harrastavat kuvittelevatkin niin. Massamanipulointi kehittyy jatkuvasti ja Orwellin 1984 oppikirjan kömpelöt keinot ovat vaihtuneet paljon hienovaraisempiin manipulointitekniikoihin. Menikö kirjan varoitus ohi, vai onko se ainoastaan toistamisen luomaa turvallisuutta pohjustamaan nykyistä dystopiaa?

Raha, sosiaalinen paine ja aivopesu määräävät maailman suunnan ja tahdin. Epämiellyttävän "totuuden" esille tuominen on kuitenkin se pieni mahdollisuus tehdä asialle jotain. Siksi itse nostan hattua kaikille niille, jotka uskaltavat oman kantansa tuoda julki kiistanalaisissa asioissa. Mikä sitten lopulta on totta ja mikä tarua, siihen tuskin koskaan saamme varmaa vastausta. Koska sinä uskallat vastata miten oikeasti ajattelet?