Wokeäly

Mikä ja miksi?

Wokeäly (Woke AI) tarkoittaa tekoälymallia, yleensä suurta kielimallia (LLM), jonka ”arvot” ovat neutraalin sijaan varsin edistyksellisiä. Eli malli voi pilkata Trumppia ja kristittyjä ongelmitta, mutta Bideniä ja rauhan uskontoa se suojelee ”väärinkäytöksiltä”. On varsin yleistä, että kielimallit ovat sensuroituja sen suhteen, että ne eivät suostu kertomaan laittomista asioista, mikä on sinänsä ymmärrettävää - ei ehkä ole yhteiskunnallisesti järkevää, että voit kysyä tekoälyltä miten murtautua autoon tai kuinka tehdä napalmia? Wokeälystä puhuttaessa on kuitenkin kyse paljon vakavammasta ongelmasta, nimittäin mielipiteen muokkauksesta ilman että käyttäjä on siitä edes tietoinen. Kyllä, valtamedia sitä samaa on tehnyt oikeastaan aina, mitä voidaankin pitää juurisyynä sille, miksi koko wokeäly on päässyt muodostumaan. Koska tekoäly on opetettu ihmisten luomasta materiaalista, joka ikinen vinouma ihmisten omassa näkemyksessä peilautuu automaattisesti myös tekoälyn järjenjuoksuun.

Kielimallit toimivat periaatteessa niin, että ne ennustavat mikä olisi seuraava sopiva sana vastaukseksi käyttäjän syötteeseen. Malli on opetettu valtavalla määrällä tietoa ja osaa sen perusteella valita seuraavan sanan vastaukseensa. Onko tämä sitten ajattelua vai ei, siitä voidaankin olla taas montaa mieltä. Oppimateriaalin pohjalta muodostunut neuroverkko on joka tapauksessa niin monimutkainen ja ihmiselle muodossa jota ei pystytä tulkitsemaan, niitä koneen aivotuksia on käytännössä mahdoton tutkia syvällisemmin. Siksi materiaalin oikeellisuus on ensiarvoisen tärkeää, mutta kuten tiedämme, läheskään kaikki virallinen tieto ei ole ihan paikkansa pitävää. Jos mallin annettaisiin oppia vapaasti kaikesta sille annetusta tiedosta, se periaatteessa muodostaisi vastauksensa keskimääräisistä vastauksista mihin tahansa annettuun syötteeseen. Mutta jos katsoo vuosisatojen aikana kertynyttä ihmiskunnan yhteistä tietoa, se ei ole hirvittävän edistyksellistä kuin vasta viimeiset vuosikymmenet. Jos syötät koneelle tuhat kirjaa ”perinteisiä arvoja” ja tusinan kirjan verran intersektionaalista feminismiä, keskimäärin se oikein arvattu seuraava sana löytyy sieltä vanhasta tiedosta.

Tämän vuoksi kielimallit on hienosäädetty (fine-tuning) käsipelillä omistajiensa arvoihin sopivaksi. Kone antaa käyttäjälle vastauksen syötteeseen ja ihminen arvioi vastauksen laadun, jonka kielimalli sitten ottaa opikseen. Kielimallin hienosäätö kestääkin varsin pitkään, kun halutaan tietyn tyyppisiä vastauksia sen sijaan että haluttaisiin vastauksia puhtaasti oppimateriaalin pohjalta. Ja tähän hienosäätöön koko wokeäly perustuukin - ne piilaakson ”hyvät ihmiset” ovat kouluttaneet näitä suuria kielimalleja omiin arvoihinsa perustuen. Google ja vastaavat teknologiajätit ovat olleet jo vuosia samalla asialla, piilottaen käyttäjiltä heidän mielestään vääriä arvoja ja puskeneet omia ideologioitaan käyttäjiensä naamalle väkisin. Nyt sama toistuu tekoälyn kanssa, mitä osa ihmisistä pitää hyvänä ja osa taas varsin haitallisena kehityksenä. Sananvapauteen kuuluisi jokaisen ihmisen oma näkemys asioista, mutta teknologiajätit haluavat korvata sen itsenäisen ajattelun omilla arvoillaan. Kuka näiden jättien naruista taas vetelee, sitä voidaankin arvailla… tai vaan seurata rahaa, mikä johtaa suuntaan, josta ei netissä saisi puhua koska vihapuhe.


Taas ovat päässeet propagandan opit ”asiantuntijoilta” unohtumaan

Edellisessä tekstissä ”Tekoäly on äärimmäisen vaarallinen demokratiallemme” jo asiasta hieman puhuttiinkin, mutta tutkitaan hieman tarkemmin miksi tekoälyä pidetään niin suurena uhkana ”demokratialle”. Nämä virallisen tarinan puhuvat päät kuorossa ovat vaatimassa tarkkaa säännöstelyä tekoälyyn, mikä onkin varsin loogista: portinvartijuus on vaihtumassa valtamedialta tekoälylle. Hakukoneet ja vastaavat ovat jo virallisen tarinan armottomia vartijoita, mutta tekoäly jos opetetaan kaikella saatavilla olevalla tiedolla, mukaan pääsee myös itse tarinaan negatiivisesti vaikuttavaa tietoa ja juuri tähän halutaan puuttua. Jo nyt Googlen kautta alkaa olla mahdotonta löytää poikkeavaa tietoa ja kun siihen yhdistetään tekoälyn käytettävyyden helppous, se tarinan yhdessä pitäminen helpottuu melkoisesti. Kun ne tekoälyt vielä linkittävät Googlelta saatuihin ”oikeisiin” vastauksiin, tavan kansa ei pääse altistumaan poikkeaville näkemyksille sitäkään vähää. Se itsessään on valtava uhka demokratialle, mutta länsimaiseen demokratiaan peilaten se on se ainoa oikea tie.

Vaikka niitä ”väärin ajattelevia” kielimalleja olisi vaikka ja kuinka monta, se tavan kansa ei tule oikeastaan koskaan altistumaan niiden jakamalle tiedolle. Propagandan toiminnan edellytys kun on edelleen sen näkyvyys. Kaikki tämä jatkuva valitus pahasta ”Venäjän propagandasta” kun omaa sen saman ongelman - kansa ei sille edelleenkään altistu, joten on absurdia väittää sen vaikuttavan jollain tavalla kansan yleiseen mielipiteeseen. Jatkuva pelottelu ja sensurointi pitää huolen siitä, että oikeastaan yksikään ”hyvä ihminen” ei törmää siihen ”väärään tietoon” juuri missään. Sosiaalisessa mediassa kyllä koetetaan jakaa myös niitä vaihtoehtoisia näkemyksiä ja mielipiteitä, mutta somealustojen algoritmit pitävät kyllä huolen etteivät ne tule tavan kansan näkökenttään kuin hyvin satunnaisesti ja tämän jälkeen hyvien ihmisten konformismi ja kollektivismi suojelee sitä virallista kantaa varsin tehokkaasti. Ja sitten tätä kutsutaan demokratiaksi, jossa kansan yleinen mielipide muka muodostuu ajatusten markkinaipaikan perusteella. Oikeasti?

EU ja muut vastaavat toimijat haluavatkin juuri tästä syystä olla itse päättämässä miten tekoälyjä tulee hienosäätää. Ei sen mukaan mikä olisi totta tai miten ihmisten pitäisi itse muodostaa omat näkemyksensä, vaan ulkoa sanellen ja kaiken muun estäen. Kyllä, tämä toki vahvistaa sitä koheesiota kansassa, mutta se tapahtuu täysin ihmisoikeuksien kustannuksella. Sanan- ja mielipiteenvapaus kun olivat ainakin ennen niitä jakamattomia ihmisoikeuksia. Nykyään kaikki virallisesta tarinasta poikkeava halutaan sensuroida ja piilottaa, koska se kaikki perustuu tarkasti muodostettuun valheeseen ”länsimaisesta arvoyhteisöstä”. Tekoäly kykenee luomaan jokaiselle käyttäjälle personoidun viestin, jolloin se sanoma uppoaa entistä tehokkaammin kuulijaansa. Valtamedia joutuu propagoimaan yleistämällä, siinä kun tekoälyn kautta se sanoma voidaan kohdistaa juuri halutulla tavalla, mikä tekee propagandasta vielä paljon tehokkaampaa. Kansalle sallitaan siis pääsy vain tiettyihin tietoihin ja tekoäly sitten tulkitsee ja syöttää sen sopivassa muodossa jokaisen ihmisen persoonaan sopivassa muodossa.


Ajattelet, siis olet

Toistaiseksi ihmiset joutuvat vielä itse ainakin osittain ajattelemaan itsenäisesti mitä kaikki se kerrottu tieto merkitsee. Media kyllä tarjoilee kaiken valmiiksi pureskellussa muodossa, ei siinä, mutta se esitystapa ei uppoa läheskään kaikille. Tekoäly tuleekin olemaan avainasemassa siinä ymmärryksen yhtenäostämisessä, koska se kykenee propagoimaan sen saman sanoman jokaiselle yksilöllisessä muodossa. Kuka enää vaivautuu ajattelemaan ja päättelemään asioita itse, kun voit kysyä tekoälyltä että mitä mikin asia merkitsee? Ihmiset pidetään kiireisenä ja peloissaan jatkuvalla informaatiotulvalla, mihin pelastukseksi tarjotaan ”oikein” koulutettua tekoälyavustajaa. Vain ne pahat syntiset konsultoivat vääriä tekoälyjä ja saavat poikkeavia vastauksia! Jo nyt se tavan kansa on varsin pelottavan lähellä zombeja itsenäisen ajattelun suhteen, odotappas kun jokainen saa älypuhelimeensa henkilökohtaisen avustajan joka tulkitsee lennossa kaiken tiedon ”oikealla tavalla”.

Ei siinä, tekoäly on aivan loistava referoimaan pitkiä tekstejä ja nopeuttamaan oppimista. Voit heittää sille jopa kokonaisen kirjan ja se sylkee sinulle vastaukseksi kirjan pääkohdat, jonka jälkeen voit itse päättää onko se teos aikasi arvoinen. Mallin hienosäätö tietenkin vaikuttaa myös siihen lyhennelmään, joten vastaukseen ei kannata sokeasti uskoa, kuin ei yleensä mihinkään muuhunkaan tietoon. Nykyiset tekoälyt kun tuppaavat vielä kohtuullisen usein hallusinoimaan vastauksissaan, ei siihen tekoälyn vastaukseen kannata suoraan luottaa missään tapauksessa. Tosin eipä se ihmismielikään mikään täydellinen tiedon prosessoija ole… Suosittelen kuitenkin ihan jokaiselle tutkailemaan asiaa, koska lähes satavarmaa on se, että tekoäly tulee mullistamaan yhteiskuntaamme varsin pian. Jos ei muuta niin iso osa työpaikoista katoaa ja ihmiset korvataan tekoälyllä. Tekoäly tullee siis pakottamaan suuren nollauksen, tavalla tai toisella.

Yhteenvetona siis sanottakoon, että wokeäly, eli joka ikinen ison rahan kielimalli ja mahdolliset tulevat mallit, antaa vahvasti vinoutunutta tietoa tarkoituksella. Sen vastaukset voivat olla varsin osuvia monessa kohtaa, mutta sinne mallin sisään pakotetut ”arvot” peilaavat tasan tarkkaan yhtä näkemystä: wokea. Suurin osa lännen kansoista nielee tämän asian purematta, koska rasismi ja niin edelleen, mutta tämä ajattelun yksipuolistuminen jo nyt on tyhmentänyt ihmiskuntaa varsin vaaralliselle tasolle. Kun, ei jos, sama kehitys jatkuu, kirjanpolttajaiset pahenevat, sensuuri lisääntyy, ihmisoikeudet joudutaan perumaan koska ne estävät oikeamielisyyden tyrannian ja vallanpitäjät nauravat matkallaan pankkiin. Tämän hulluuden seuraaminen vierestä aiheuttanee monelle melkoista tuskaa ja kärsimystä, mitä pahentaa tieto siitä, että ne keinot miten asiaan voitaisiin puuttua ovat tiedossa, mutta yhteistyö ei onnistu siinä mittakaavassa että jotain saataisiin aikaiseksi. Itse meinaan puhua näistä asioista loppuun saakka, mutta vapaan tahdon vuoksi jokaisella on myös täysi oikeus ottaa avosylin vastaan tämä teknokraattien tyrannia ma se heille myös pitää suoda, niin kansalle kuin niille psykopaateille jotka sitä haluavat. Mahdollisimman neutraali tekoäly voisi korjata useita näistä ongelmista, mutta sille ei rahoitusta neoliberaalissa järjestelmässämme löydy.

Joulupukki - yksi suurimmista salaliitoista

Salaliittoja, salaliittoja kaikkialla!

Hiljattain tuli vastaan Jonathan Pageaun (The symbolic world) kanavalla tuubassa varsin mielenkiintoista materiaalia salaliitoista ja salaliittoteorioista. Tämä teksti siis perustuu osittain hänen näkemykseensä, jonka kanssa huomasin olevani varsin samoilla linjoilla. Salaliittoa ja salaliittoteoreetikkoa pidetään nykyään lähinnä leimakirveenä ja keinona varmistaa, ettei tolkun ihminen vaan lähde tutkimaan asiaa yhtään tarkemmin, samalla kun netti on pullollaan julki tulleita ja vahvistettuja salalittoja. Salaliitto olisi siis määritelmänsä mukaan salassa tapahtuva useamman ihmisen liitto, jonka seurauksena tapahtuu juttuja jotka eivät kestä päivänvaloa. Teoreetikko taas henkilö, joka niitä sitten tutkii ja kehittää saatavilla olevien tietojen pohjalta teorioita asiasta. Kumpaakaan näistä määrityksestä ei media tietenkään käytä, vaan ne ovat mediassa lähinnä synonyymejä sanoille höpöhöpöä ja hullu hörhö. Kyllä, monet teoreetikot kehittelevät varsin korkealentoisia teorioita asioiden kulusta ja yleinen näkemys tuppaa olemaan se, että jossain norsunluutornissa joukko ihmisiä suunnittelee pahoja asioita ja heidän lakeijansa sitten toteuttavat niitä salassa. Voihan niinkin toki olla, mutta jokapäiväiset salaliitot ovat varsin toisenlaisia ja niissä on mukana lähes joka ikinen ihminen ainakin jossain välissä elämäänsä.

Aloitetaan siitä ehkäpä kaikista suurimmasta, johon lähes kaikki länsimaiset ihmiset osallistuvat ainakin jossain vaiheessa elämäänsä: Joulupukki. Tiedäthän, punanuttuinen mukava tyyppi, joka jakaa lahjoja lapsille. Valtaosa on siinä mukana, valtioita myöden. Ja mitä he tekevät? He valehtelevat lapsille, että pitää olla kiltti tai pukki ei tuo lahjoja! Valtiolliset toimijat toimittavat lasten kirjeet ”pukille”, joka sitten lähettää vastauksen takaisin. Kaikki toimii salassa, sen kerrotaan olevan yhteiseksi hyväksi ja joku sillä tienaa, eli mikä muukaan silloin on kyseessä ellei salaliitto?! Kukaan ei tarvinnut ohjeita tässä mukana leikkimiseen, jokainen porras tietää miten homma toimii ja lähes kaikki mukana olijat hyötyvät siitä suoraan joten miksi ihmeessä he menisivät rikkomaan hiljaisuuden? Yksi yhteinen tarina johon kaikki osallistuvat, vaikka tietävätkin asian olevan kyseenalainen motiiviltaan - valehdellaan lapsille, että he olisivat kilttejä. Mikä siis estäisi vastaavien salaliittojen olemassaolon?

Kun putkimies kysyy että haluatko kuitin, jokainen tietää mistä on kysymys. Tämä suuri salaliitto, veronkierto, on ihan jokaisella tiedossa, jokainen tietää että se on laitonta ja silti lähes kaikki kaivavat käteistä lompuukista ja kiittävät hyvästä palvelusta. Agenda 2030 ja Covid menevät samaan kastiin - kaikki tiesivät missä raha piilee ja menivät sen mukana. Jokainen, joka haluaa olla ”oikealla” puolella, tietää miten käyttäytyä - aivan kuten Joulupukin kanssa. Kyllä, näissä jälkimmäisissä on pieni ryhmä, joka antaa isoja suuntaviivoja asiaan, mutta valtaosa siitä käytännön salaliiton ylläpidosta tapahtuu tavallisten ihmisten toimesta ja ennen kaikkea niiden, jotka huomaavat saavansa siitä itse jotain hyötyä. Mitä enemmän asiassa on rahaa liikkeellä, sitä varmemmin kollektiivinen hiljaisuus vallitsee ja nämä salaliitot saavatkin usein lähes kultinomaisen liikehdinnän taakseen. Mitä sielä piilossa, suljettujen ovien takana oikein tapahtuukaan, sitä meille ei kerrota ja näissä kahdessa esimerkissä ne tarkoitusperät ovat ainakin joidenkin teorioiden mukaan varsin synkät. Suurin osa kuitenkin uskoo ihmisten hyvyyteen ja eiväthän ne nyt niin tekisi, että kansalle valehdellaan harvojen edun vuoksi, vaikka se nyt on siellä kapitalistisen järjestelmän ytimessä oleva aate.


Kolme suurinta

Keskuspankit ja koko pankkijärjestelmä - moniko oikeasti nykypäivänä tietää, miten rahaa luodaan? Veikkaisin, että periaate on kohtuullisen yleistä tietoa, mutta ymmärrys sen todellisesta merkityksestä on taas pahemman kerran hakusassa. Pieni joukko ihmisiä tekee päätöksiä asiasta suljettujen ovien takana ja varsin harva ihminen todella hyötyy siitä tavasta, millä rahaa luodaan tyhjästä ja sitten kansalle kerrotaan kuinka se on ainoa oikea tapa. Vaarallista salaliittoteoriaa on se, että lukee heidän omista tiedoistaan kenen hallussa ne painokoneet ovat ja menee sen lausumaan julki. Kaikki mukana olevat kyllä tietävät, että ei se nyt kyllä taida olla oikeen kansanvaltainen ja tavan kansalaisten etua järjestelmä, mutta se nyt vaan on ainoa oikea tapa joten maksahan kiltisti verosi tai valtion väkivaltakoneisto tulee sinulta ottamaan osansa. Eipä tainnut olla ihan demokraattinen päätös käyttää nykyistä mallia, vaan se päätös tehtiin suljettujen ovien takana ja harvojen eduksi, mutta olet hullu hörhö jos epäilet että mitään vilunkipeliä olisi tapahtunut.

Politiikka noin yleensä ja ns. länsimainen demokratia - vain äänestämällä voit vaikuttaa! Eihän tämä täydellinen järjestelmä ole ja niin edelleen, mutta olet paha ihminen jos et tee kansalaisvelvollisuuttasi eli vapaaehtoisesti luovutat valtasi korkeammassa asemassa olevalle taholle, joka saa tehdä sitten mitä lystää sillä vallalla. Suljettujen ovien takana varsin moraalittomia päätöksiä, mutta olet taas paha ihminen jos edes epäilet asiaa ja muuta vaikka sinne hevon kuuseen jos ei kelpaa! Valtaosa ihmisistä uskoo siihen, että kun paperiin on kirjoitettu ”laki”, se oikeuttaa jonkun tahon tekemään niin sinulle, kuin kenelle tahansa toiselle lähes mitä tahansa vaikka itse et saisi asiaa tehdä missään tapauksessa. Ketään ei tarvitse erikseen neuvoa asiasta, jokainen tietää asemansa vaikka se valta joka kerrotaan kansalla olevan, on vain muutaman tahon käsissä. Se harvainvaltakin kyllä tiedetään ja tunnustetaan, mutta jos haluat leikkiä mukana, et kyseenalaista asiaa millään tavalla. Joku olisi kertonut mitä ne salaiset sopimukset olivat, koska salaliitot ja salaiset sopimuksen paljastuvat aina vain muutamassa hetkessä, kun mukana on paljon ihmisiä, eikös?

Kirkot ja lähes kaikki järjestäytyneet uskonnot - evankiloiminen ei sinänsä ole salaisuus, mutta kaikki sitä tekevät uskonnot ovat ajamassa omaa salaliittoaan. Se salaliitto on käännyttää kaikki ihmiset siihen omaan lahkoonsa. Korkealla tehdään suunnitelmia, ne valuvat alaspäin suorittavalle portaalle ja aina kansan riveihin saakka, missä sitten ihmiset taistelevat keskenään kenen uskomus on oikea ja mikä on vääräoppisuutta. Vaikka organisaatio onkin yleensä hierarkinen, kuka tahansa voi edistää asiaa omalla kohdallaan ja tämä tapahtuu usein vapaaehtoisesti. Suunniteltiinko näitä keinoja suljettujen ovien takana salassa? Totta helvetissä ja keinot ovat olleet varsin kyseenalaisia vuosien saatossa. Valuivatko ne piilossa tehdyt suunnitelmat kansan tietoisuuteen? Käytännön asioista osa, toki, mutta ne yhtään isommat suunnitelmat säilyvät salassa vuosisadasta toiseen. Miksi? Koska kaikki osalliset siitä hyötyvät, tai ainakin uskovat hyötyvänsä.


Mikä muka estäisi muiden vastaavien salaliittojen olemassaolon?

Kun Bilderperkeleet ja vastaavat tapaavat salassa, kuuluuko heidän keskuudestaan vuodettuja salaisia sopimuksia ja asioita? Osalliset tuppaavat tuntemaan velvollisuudekseen pitää päänsä kiinni ja jos jotain joskus vuotaa, se voidaan leimata höpöhöpöksi ja hörhöjen satuiluksi eikä siihen tavan tallaaja kiinnitä mitään huomiota. Tutkimukset salaliitoista siellä virallisen tahon suunnassa kun perustuvat oletukseen, että mukana olevat ihmiset alkaisivat tuntea jotain tunnontuskia tekemisistään, minkä vuoksi ne tulisivat julki varsin nopeasti. On mahdotonta ajatella, että sadat tuhannet ihmiset tekisivät kyseenalaisia asioita kanssaihmisille ja joku toisi kuitenkin epäkohdat julki joka tapauksessa, mikä tekisi salaliitot mahdottomaksi. Mutta entä jos kukaan ei pidä tekemäänsä kyseenalaisena vaan kokevat velvollisuudekseen noudattaa suunnitelmaa? Entä jos jokainen mukana oleva uskoo hyötyvänsä asiasta, mikä motiivi heillä olisi paljastaa niitä salaisia asioita joita pitävät oikeana?

Kun nämä samat verkostot, jotka kokoustavat suljettujen ovien takana sitten omistavat lähestulkoon kaikki mediat, mitä luulet paljastaisiko niistä yksikään asioita, jotka vaarantaisivat sen median olemassaolon? Kun oma palkka riippuu ymmärtämättömyydestä, ei kannata pohtia asioita liian syvällisesti. Konsensus on selvä - omalla puolella ei ole pahoja salaliittoja, ainoastaan viholliset ja pahat syntiset niitä tekevät. Media kuvittelee olevansa oikealla asialla ja näkevät heidän viestinnästään poikkeavat asiat syntinä, joten miksi ihmeessä he muuttaisivat kantaansa? Joka ikinen toimija on palkattu tehtäväänsä niiden toimesta, jotka on palkattu tehtäväänsä korkeamman tahon hyväksynnästä. Ruokkivaa kättä aniharva lähtee puremaan, etenkin kun niistä jotka ovat menneet lipsauttamaan vääriä asioita on tehty varoittavia esimerkkejä. Ja näin maailma pyörii: eri verkostot kilpailevat ja tekevät yhteistyötä keskenään, salassa suljettujen ovien takana. Joka olisi sen sanan määrityksen mukaan sitä itseään: salaliitto.

Ei siis ole ihme, että kaikki virallisesta tarinasta poikkeava on ”äärimmäisen vaarallista sille omalle ryhmällemme”. Kyllä, sielä taustalla voi hääriä ties mitä porukkaa ties millä motiiveilla, mutta sen tuleminen julki on lähestulkoon mahdottomuus, koska kaikki mukana olevat tuntevat hyötyvänsä asiasta… tai pelkäävät tulla julki lynkkauksen uhan vuoksi. Kun nämä suljettujen ovien takana tehdyt sopimukset tuodaan kansan eteen julki, ne ovat yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Ja ainoastaan pahat ja hullut salaliittoteoreetikot kyseenalaistavat niitä suunnitelmia, koska joku olisi kertonut ja tuonut julki jos sielä jotain pahaenteistä olisi. Kannattaako näitä asioita sitten edes yrittää tuoda julki, koska enemmistö ei siihen tule koskaan uskomaan? Kyllä, koska he joutuvat sitten muokkaamaan viestintäänsä tai kiristämään otettaan - kiusa se on pienikin kiusa. Voiko maailmaa muuttaa sitten sillä kertomisella? Ei, ellei pysty vastaamaan resursseillaan sitä virallista tarinaa ja kääntämään sitä hyötyä siihen vastakkaiseen suuntaan. Ja se, että taustalla hyörisi ”hyviksiä” joilla oikeasti olisi paukut niin tehdä, on salaliittoteoriaa… Eikös sekin olisi paljastunut koska joku olisi kertonut, vai kuinka se menikään?

Vallanpitäjien dilemma järjestelmävastaisuudesta

”Uusi ilmiö”, anarkismi?!

Kun maikkarin sivulta hiljattain lukaisin artikkelin (ja katsoin lähteenä olleen videon), jouduin hieraisemaan kahdesti silmiäni: ”Anti-institutionalismi, anti-government, anti-establishment, anti-system – muun muassa tällaisia termejä käytetään uudesta, Euroopassa nyt meneillään olevasta liikehdinnästä.” Uudesta liikehdinnästä - nämähän puhuvat anarkismista, josta on pian kaksi vuosisataa puhuttu eikä idea nyt mikään järin uusi ollut silloinkaan. Sama sävel näyttää olevan myös isossa mualimassa meneillään, joten median rumpujen säestämänä aloin pohtimaan asiaa ääneen. Trump tietenkin on syyllinen siihen, että ihmiset eivät luota järjestelmään, sanotaan, mutta heeeetkonen, Trump oli presidentti ja kannustaa ihmisiä kannattamaan häntä siihen virkaan myös tulevaisuudessa. Ei se kuulkaa poijjaat ole järjestelmävastaisuutta vaan mitä Trump teki, oli hänen kannaltaan vihamielisen median vastaisuutta fake news heitoillaan. Ymmärrettävää toki on, että se saa median takajaloilleen kun joku kehtaa heidän valtiomahtinsa ja vieläpä saa kansan siihen mukaan.

Mikä tästä anarkistien vahvistumisesta tekee dilemman vallanpitäjille on se, että jos siitä nostetaan esiin, ihmiset saattavat huomata argumenttien vahvuuden tähän länsimaiseen demokratiaan verrattuna. Jos taas asiasta ollaan hiljaa, vuosikausia hitaasti kasvanut aatesuunta ”ei hallitsijoita” tulee kasvamaan entisestään jo pelkästään sen vuoksi, että ihmiset alkavat olla pikkuhiljaa tietoisia terveiden elämäntapojen merkityksestä. Tämä usein saattaa taas johtaa omavaraisuuteen joka on vain muutaman askeleen päässä verkosta irtautumisesta (off-grid), missä sähkö ja vesi hommataan muualta kuin valtakunnan verkosta. Ja se saattaa johtaa päätelmään, että hittoako minä veroja maksan ja tuen tätä järjestelmää, joka kusee muroihini lähes päivittäin. Silloin ollaan jo varsin järjestelmävastaisia, ei vielä silloin kun sanotaan että Yle on paskaa, pitää ensi kerralla äänestää oikein niin asiat korjaantuvat. Media kyllä tietää eron, mutta yrittää myydä asiaa vaarallisena terrorismina koska tavan kansalle on myyty ajatus että anarkismi = antifa.

Anarkismin leimaaminen vasemmistolaiseksi ajatukseksi on toki vanhalla vasemmiston määrityksellä edes auttavasti paikkansa pitävä, koska oikeisto oli silloin sääntöjen ja keskusvallan kannattajia ja vasemmisto kansan itsensä vallan puolella. Nykyvasemmistolla ei ole mitään tekemistä anarkismin kanssa, mutta antifanttien kanssa he ovat kyllä samaa sakkia: antifantit haluavat omanlaisensa fasismin, johon ei konservatiiveja kaivata. Anarkistit eivät halua ketään valtaan itsensä yli, antifasistit taas omat suuret johtajansa, huomannet eron? Vallanpitäjät ovat myyneet anarkismin olevan ”kaikki paskaksi” kaaosta, mutta jos pistät paikkoja paskaksi jotka eivät sinulle kuulu, käytät valtaasi sen jonkun toisen ylitse joka on taas aatteen vastaista. Ne jotka haluavat pistää paikkoja paskaksi eivät siitä tietenkään välitä miksikä heitä kutsutaan, kunhan saavat purkaa pahaa oloaan yleensä heille osoitettuun viholliseen. Jos he ajattelisivat asiaa itse, he olisivat sillä riehunnallaan itse järjestelmää vastaan, ei kansaa jota he muka puolustavat. Mutta ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu…


Matkalla kohti järjestelmävastaisuutta

Moni tietämäni anarkisti on päätynyt kantaansa hyvin samalla tavalla kuin minä: tutkimalla itse järjestelmää ja etsimällä vaihtoehtoja sille. Portaita voi toki matkalla hyppiä useita ja päätyä samaan tulokseen, enkä liioin väitä että kaikkien tulisi edetä ryömimällä joka kohta lävitse. Sinänsä myös termi ”sejase”-vastainen voi johtaa harhaan, koska monet anarkistit ovat enemmänkin jonkin asian puolella, esimerkiksi vapauden ja itsemääräämisoikeuden. Silloin pakotteet ja pelottelu jolla ihmiset saadaan tottelemaan eivät enää niin hyvin pure, joten on täysin loogista vallanpitäjille haluta liiskata nämä väärinajattelijat kokonaan. Koska en voi puhua muiden puolesta miten he ovat henkilökohtaisesti päätyneet omaan anarkistiseen kantaansa, on tämän seuraavan polun käyttäminen argumenttina kenenkään muun kohdalla argumentointivirhe. Minua saa siitä haastaa ihan vapaasti, osaan kyllä perustella kantani ja jos edelliset 600 tekstiä eivät johonkin kysymykseen vastaa, antaa tulla vaan kommenttia!

Jokainen porras itsessään vaatisi vähintään kirjan kappaleen verran tekstiä, joten sallinet hieman lyhennetyn version näin yhteen blogitekstin mittaan sovittaessani asiaa? Alkuun siis oli huomio, ettei tää ei nyt mene ihan oikeen tämä poliittinen vaikuttaminen. Vaikka kuinka äänestin kepua, näin maalla asuvana se oli ainoa oikea vaihtoehto, eivät ne asiat parantuneetkaan vaan EU kusi muroihin vuosi vuodelta enemmän. Ei auttanut liioin opiskeluaikoina piraattipuolueen kannatus, joten jotain mätää siinä täytyi olla kun tarina ei täsmännyt lainkaan havaintoihini. Lähdin siis selvittämään asiaa, kun eläkkeelle päästyä oli enemmän luppoaikaa. Jossain sielä takana takoi rumpujaan Alfie Kohnin näkemykset kilpailusta ja outo tunne siitä, ettei se voi mennä mitenkään oikein että täysin tuntemattomat tahot saavat määrätä miten minun tulisi elää elämäni. Edustuksellinen demokratia ja poliitikkojen vastuuttomuus alkoivat osoittamaan suuntaa mihin oltiin matkalla. Enhän minä anna ääntäni ihmiselle vaan puolueelle, joka sanelee miten edustaja sisään päästyään nappia painaa. Ei se niin voi mennä, se ei ole edustuksellista demokratiaa laisinkaan!

Ai tuolla tavalla se demokratia pitäisikin toimia… mutta meillä on niin kaksoisvaltiota ja lobbareita päsmäröimässä… ja hetkonen, eihän tämä edes ole demokratia vaan tasavalta?! Olisihan meillä vaikkapa keltaliivien RIC joka olisi kansanvaltaa, miksei sitä ajeta?! Joku tässä oikeutuksessa valtaan nyt kyllä kusee. No mutta jos perustuslaki saataisiin kuntoon niin se korjaisi asiat, mutta kukas sen on edes alunperin tehnyt semmoiseksi, ettei kansalle valtaa anneta juuri lainkaan? Eihän se voi olla millään tavalla oikeudenmukaista kuinka säännöt luodaan ja hei hetkonen, voiko säännöt edes olla moraalisia, etenkään siksi miten ne säännöt edes luodaan ja kenen toimesta. Johtopäätös oli siis se, että jos sääntöjä ei noudateta ja kansalle vain valehdellaan, sen kaiken kerrotaan olevan oikeutettua ja vallanpitäjät nauravat matkallaan pankkiin, ei heistä yksikään ole oikeutettu valtaan ja koska he eivät ole oikeutettuja, miksi ihmeessä olisi sitten kukaan muukaan? Siispä, ei hallitsijoita. Kaikki tämä selvisi seuraamalla polkua, jota propaganda kulki…


Liian monta askelta kerralla harpattavaksi

Suurin ongelma anarkismin laajamittaiselle hyväksynnälle on sen valtava etäisyys siitä vallitsevasta näkemyksestä, jonka mukaan vain äänestämällä voi vaikuttaa. Valtaosa mediaa ja vallanpitäjiä kritisoivista kun edelleen menee kiltisti koppiin suorittamaan kansalaisvelvollisuutensa äänestämisen muodossa ja haukkuu pataluhaksi kaikkia niitä, jotka eivät äänestä oikein niitä sen hetkisiä messiaita. Toki asiaa ei auta liioin se, että äänekkäimmät anarkismin kannattajat ovat siinä fanaattisuuden rajalla asiasta saarnatessaan, jolloin uskottavuus tippuu pahemman kerran. Ei siinä, sama ongelma vaivaa myös niitä jotka Yleä ja muuta valtamediaa haukkuvat niiden tolkun ihmisten kuullen, jolloin jo se ensimmäinen porras muuttuu ylitsepääsemättömäksi muuriksi. Lassipallon pelaaminen ei kuitenkaan tule tätä peliä ratkaisemaan eikä tietääkseni yksikään järjestelmä ole pysyvästi korjautunut asteittaisella muutoksella, koska ylämäkeen luistellessa suunta voi olla yrityksistä huolimatta päinvastainen.

Yksilötasolla se asteittainen on toki täysin mahdollinen ja ripaus vapaata ajattelua kriittisen ajattelun lisänä auttaa kummasti. Mutta jos oma elintaso riippuu ymmärtämättömyydestä, on turha kuvitella että massat tulisivat edes sille ensimmäiselle portaalle (media manipuloi ihmisiä) pääsemään sankoin joukoin. Moni aktivisti hakkaakin päätään siihen seinään maailman tappiin saakka ja vaikka muutama särö syntyykin joista jokunen saattaa livahtaa järjestelmän lävitse, ei mikään määrä aktivismia tule koskaan pääsemään likellekkään sitä vallanpitäjien vastaan heittämää resurssimäärää. Kyllä, muutama herää ja se ainakin itselleni on jo suuri voitto, jos edes yksi ihminen saa jotain irti tuotannostani ja saa sen innoittamana parannettua omaa elämäänsä. Tekstit kun ovat edelleen vain oman ajatteluni keino, vaikka harhauduinkin välillä saarnaamaan ”totuutta”. Ei olisi kannattanut, mutta se pitää vissiin jokaisen oppia kantapään kautta. Tai sitten jatkaa loppuun saakka, ei sekään ole huono asia.

Ei siinä, on tässä järjestelmässä omat etunsakin, sitä ei voi kieltää. Sitä järjestelmää voitaisiin myös merkittävästi parantaa kansan näkökulmasta katsottuna varsin helposti, mutta se vain tulee pitkittämään sitä kärsimystä. Koko järjestelmän kaatuminen ei liioin ole mikään tae sille, että seuraava malli olisi taianomaisesti parempi kuin nykyinen, minkä vuoksi moni pitää nykyisen mallin uudistamista haluttavampana vaihtoehtona ja se heille suotakoon. Pitää vaan muistaa että mitä on vastustamassa tai kannattamassa. Tämän hetkisiä sääntöjä ja vallanpitäjiä, vaiko kenties koko ideaa mistään järjestelmästä, joka antaa kenelle tahansa vallan kenen tahansa toisen ylitse. Jos leikkisimme liberaalia demokratiaa ja sen ydinajatusta, ajatusten markkinapaikkaa, kaikki näkemykset olisivat sallittuja. Nykyinen piilofasismi ei suvaitse kuin tarkasti valikoidut näkemykset ja sitten niistä riidellään avoimesti, luoden illuusion monipuolisesta keskustelusta. Koko politiikka kun on edelleen yksi vitsi. Pelastaisiko anarkismi sitten maailman? En tiedä, mutta edelleenkään en hyväksy valtaa muiden yli ja se ei ole mikään luonnon laki, koska kilpailu tapahtuu ainoastaan kun on pula ja se taas on täysin keinotekoisesti luotu.

Politiikka on vitsi, vieläpä huono sellainen

Kansanvaltaa, juu tottakai

Tieteeseen voi jokainen uskoa juuri miten itse haluaa, mutta jos pitää akateemista politiikan tutkimista edes auttavasti paikkansapitävänä, avaan hieman kahta tutkimusta männävuosilta: ”Testing Theories of American Politics: Elites, Interest Groups, and Average Citizens" - Martin Gilens and Benjamin I. Page sekä ”HIT OR MISS? THE EFFECT OF ASSASSINATIONS ON INSTITUTIONS AND WAR" - Benjamin F. Jones and Benjamin A. Olken. Ensimmäisessä puhutaan kuinka paljon vaikutusta kansalla ja muilla ryhmillä oikeasti on jenkkien (ja Suomen, koska Suomi on maailman yksi amerikkalaistuneimmista maista) järjestelmässä ja toisessa keskustellaan siitä, kuinka paljon vaikutusta on sillä, kun maan johtaja vaihdetaan vähemmän luonnollisen poistuman kautta. Keskityn pääosin ensimmäiseen tekstiin, mutta mainittakoon heti alkuun miten maan johdon poistaminen vaikuttaa oikeasti maan suuntaan: autoritäärisissä maissa tapahtuu muutos, ”demokratioissa” sillä on yhtä paljon vaikutusta kuin äänestämällä uusi johtaja valtaan… eli ei yhtään mitään. Olen tästä aiheesta saattanut kirjoittaa jo muutaman kerran aikaisemminkin, mutta kun nyt on antaa lähde oikeen Cambridgen yliopiston suunnalta, sillä on ihan saletisti aivan valtava vaikutus ihmisten mielipiteisiin. Siis vähintäänkin yhtä suuri kuin äänestämisellä… Menen siis kouluttamaan lehmiä lentämään sillä välin kun kansalaiset pääsevät juonen päästä kiinni.

Poliittisella kentällä on useita eri pelureita ja riippuen demokratian tilasta, näillä ryhmillä on vaihteleva määrä valtaa vaikuttaa maan asioihin. Tavan kansa, ne suuret massat, omaavat länsimaisissa demokratioissa vallan siitä, minkä näköiset puhuvat päät istuvat milloinkin sielä parlamentissa. Puhutaan myöhemmin siitä, kuka omaa vallan sen kansan mielipiteeseen jonka perusteella he käyttävät sitä valtaansa tuonnempana. Iso raha, ”eliitti”, on toinen merkittävä peluri joka vastaa suurelta osin miten se raha käytännössä liikkuu ja kun maailma pyörii kapitalistisessa järjestelmässä rahalla, tämä ryhmä vaikuttaa kaikkiin asioihin merkittävästi. Tämä ryhmä ei kuitenkaan ole homogeeninen, vaan jokaisella toimijalla on ne omat lehmät ojassa ja he kilpailevat keskenään useista asioista, mutta varsin monessa asiassa he liittoutuvat keskenään saaden aikaiseksi merkittäviä tuloksia. Aatteelliset ja yritysmaailman eturyhmät, kuten vaikkapa lobbarit tai ammattiliitot ja vastaavat, taas omaavat omalla alueellaan huomattavan määrän valtaa. Nämä ryhmät itsessään voivat koostua niin tavan kansalaisista tai vaikkapa täysin ison rahan ajatushautomoiden kermasta, mutta ne kaikki edustavat jotain tiettyä asiaa oman näkemyksensä mukaisesti. Mistä se näkemys tulee, se vaihtelee melkoisesti. Nämä kaikki pelurit sitten kilpailevat vallasta keskenään ja koska raha ratkaisee, kansalle jää aina vastuu ja maksajan rooli, siinä kun hyödyt uppoavat harvojen taskuun. Ja yllättyneitä oli…

Poliitikoilla itsellään on varsin vähän vaikutusvaltaa demokraattisessa järjestelmässä. Jos nimittäin leikittäisiin edes kansanvaltaa, ne poliitikot ovat sielä vain edustamassa kansaa, tekemässä todeksi kansan päätöksiä, eivät varsinaisesti siis vallassa. Mutta me elämme tasavallassa, samoin kuin jenkit, jonka tehtävä on varmistaa omistavan luokan oikeuksien vahvistaminen, kuten ne jenkkien perustavat isätkin jo kertoivat. Eri eturyhmät siis neuvovat poliitikkoja tekemään päätöksiä ja se kenellä on uskottavimmat argumentit (lue: eniten rahaa) saa yleensä tahtonsa lävitse. Puolueisiin ja yksittäisiin poliitikkoihin vaikuttaa suuri joukko eri ryhmittymiä, joista jokainen on ajamassa omaa etuaan yleensä muiden kustannuksella. Kaikki ne verkostot, jotka ovat syntyneet vuosikymmenten aikana sinne verhojen taakse (ns. kaksoisvaltio) pitää myöskin muistaa ruokkia kun isoja asioita ollaan ajamassa, mikä myöskin vaikuttaa merkittävästi mihin suuntaan milloinkin nojataan. Vaikka lähes kaikki toimijat koko pelissä ovat sieltä tavan kansan keskuudesta, siinä kohden kun leivän syönti kiinnostaa, laulujen sanat sanellaan ulkoa. Eikä se väärin ole priorisoida oman perheen etu muiden ylitse, koska jollain ne asuntolainat pitää maksaa ja silleen.


Lättymaa ja liberaali demokratia samalla viivalla

Lähes surkuhupainen yhteys näiden kahden asian välillä on se, että ”Koska se näyttää siltä, että…” on näiden molempien teorioiden vahvin näyttö. Molempia asioita on tutkittu ties kuinka kauan ja ainoa asia joka kumpaisessakin ainoana näyttönä sen paikkansapitävyydelle on, että se näyttää siltä. Miksi se näyttää siltä on toisarvoinen asia koska katso nyt itse! Asiat voidaan selittää miksi ne näyttävät joltain, mutta yksikään selitys ei tule koskaan kelpaamaan koska omiin havaintoihin luotetaan enemmän kuin niihin seikkoihin, jotka selittävät miten asia oikeasti toimii. Fysiikka ja matematiikka ovat tietysti paljon konkreettisempia tieteen aloja verrattuna valtio-oppiin, sosiologiaan tai psykologiaan, ei siinä, mutta kumpaisessakin asiassa (FE ja politiikka) se vallitseva ymmärrys ja kollektiivinen tieto asiasta osoittaa varsin vahvasti tiettyyn suuntaan. Mutta mikä ei ole yhtenevä, on se virallinen tarina näistä kahdesta asiasta. Lättymaa on virallisen tarinan mukaan höpönlöpöä (mikä on osalle todiste siitä, että maa on lätty), siinä kun länsimainen demokratia on se ainoa oikea malli virallisen tarinan mukaan ja sitä kyseenalaistavat ovat salaliittoteoreetikoita, kuten ne Cambridgen tutkijat.

Molemmista asioista voidaan toki keskustella, mutta mielipiteet ovat monella varsin paikalleen jämähtäneitä. Toki minuakin tästä jämähtyneisyydestä on syytetty lukemattomia kertoja ja olen sitä myös itse turhautuneena käyttänyt argumenttina, mikä se ei tietenkään ole. Näissä molemmissa törmätäänkin jälleen niin auktoriteetin kuin asiantuntijuuden ongelmaan: kehen voi oikeasti luottaa? Havainnot vs. jotkin todisteet, jotka eivät ole itsestäänselviä - näiden kahden välillä onkin vaikeaa päättää kumpi on oikeassa. Molempien selvittämiseen kun tarvitaan vuosien tutkiminen, tiedonkeruu ja asioiden ymmärtäminen eikä sittenkään ole mitään satavarmaa asiaa jolla voitaisiin osoittaa jokin juttu täysin kiistattomasti. ”Mutta jos ihmiset vaan tajuaisivat tämän asian, he ymmärtäisivät kuinka meitä on kusetettu ja sitten maailma korjaantuisi” toimiikin itse asiassa molempiin syyksi jatkaa asian saarnaamista… Noh, politiikan suhteen todisteet ovat tosin varsin vahvat: ei muuten muuttuisi vaikka kansa tajuaisikin, koska kansalla ei ole todellista valtaa nykyisessä järjestelmässä. Kansalla on kyllä potentiaalinen valta muuttaa koko sirkus, mutta kun vain äänestämällä voit vaikuttaa niin nyt se läsi kiinni!

Poliittiseen leikkiin ryhtyminen on toki asia, jolla voi vaikuttaa maan asioihin, mutta ei sillä tavalla kun asia yleensä ymmärretään. Organisoituminen ja sen kautta merkittävää (sanan)valtaa saamalla varsin pienikin ryhmä voi oikeasti muuttaa sen jonkin pienehkön asian suuntaa, mutta silloin pitää myös pohtia onko se sitten liioin demokratiaa, eli enemmistön näkemys asiasta? Siihen samaan soppaan kun sotketaan vielä kysymys siitä, onko kukaan oikeutettu valtaan muiden ylitse, niin johan saadaan riita aikaiseksi. Kansan enemmistö edelleenkin pitää tätä nykyistä mallia demokratiana, jossa äänestämällä kansa vaikuttaa ja sillä selvä, joten asiasta keskustelu jää usein lähinnä sille tasolle että kuinka nyt vaan kaikkien pitäisi äänestää oikein niin ongelmat ratkeaisivat. Cambridgen tutkimuksen ja lukemattomien muidenkin mukaan se nyt vaan on niin, että vaikka ihan kaikki äänestäisivät mielestään oikein, valta säilyisi edelleen sillä ”eliitillä”. Kas kun siinä on se juttu, että jo nyt kaikki äänestävät omasta mielestään oikein. Kansa ei ymmärrä tätä poliittista peliä, eikä se edes tiedä läheskään tarpeeksi että se voisi tehdä valistuneita päätöksiä yhtään isommista asioista, saatikka edes siitä kuka olisi ”hyvä ehdokas”. Ja syy siihen on myöskin selvä…


Se on se media, edelleenkin

Tavan kansan yleistä mielipidettä on ohjattu oikeastaan aina medialla. Ja se kuka omistaa median, määrää mitä sieltä tulee, vaikka tämä ottaakin usein journalisteilla henkeen. Katsos kun sinua ei oltaisi koskaan palkattu asemaasi, jos omat näkemyksesi poikkeavat vahvasti siitä median ajamasta agendasta, sori nyt vaan. Sanotaan, että ihmisten näkemykset muovautuvat kaikista eniten sen mukaan, ketkä ovat ne viisi läheisintä henkilöä joidenka kanssa vietät eniten aikaasi. Jos siis työpaikalla viettää huomattavan osan päivästään ja kaikki työkaverit ajattelevat jollain tietyllä tavalla, oma maailmankuvasikin alkaa pikkuhiljaa muistuttaa sitä samaa. Ja kun koko mediakenttä on ollut edistyksellisten kansoittama vuosikymmenten ajan, ei ole mikään ihme että media on lähes yksiääninen. Ne päätoimittajat on myöskin valittu tarkoin tehtäväänsä, joten ei tarvitse kovin kauaa etsiä yllättyneitä sille, miksi he kaikki toistavat sitä samaa virallista tarinaa, eikö totta? Ja tämän tarinan mukaan meillä on demokratia, vain äänestämällä voi vaikuttaa ja ne rikkaat eivät millään tavalla vaikuta ainaskaan mediaan!

Eri teorioita siitä voitaisiinko tämä järjestelmä sitten ”korjata” (koska se ei ole rikki vaan toimii just kuten pitääkin) esimerkiksi median kautta on useita, mutta täytyy sanoa että olen entistä epäilevämpi sen suhteen. Kyllä, sääntöpohjainen järjestelmä voitaisiin luoda merkittävästi kansanvaltaisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi, mutta itse ajatusta sääntöpohjaisesta järjestelmästä pitää myös kyseenalaistaa. Se kun ei voi olla moraalinen, jolloin täytyisi keskustella myös siitä, halutaanko kylmä, tiettyjä ryhmiä hyödyttävä ja toisia haittaava järjestelmä vaan korvata toisella vastaavanlaisella? Mikä tahansa sääntöpohjainen järjestelmä kun ajan saatossa muuttuu ainoastaan totalitaarisempaan suuntaan, joka sitten joudutaan aina välillä nollaamaan kun se menee liian pitkälle. Nollaukseen voi mennä jopa vuosituhansia, mutta se tulee sieltä jossain vaiheessa. Sitten keksitään uusi oikeutus harvojen valtaan muiden yli, tai enemmistön valtaan harvojen ja itsensä yli, tai jokin muu vastaava sääntömalli missä jotkut nyt vaan ovat tasa-arvoisempia kuin muut. Orwell ei ollut lainkaan väärässä asiassa…

Mitä tästä voitaisiin siis oppia? Jos haluaa vaikuttaa, pitää ymmärtää miten peli toimii ja osata toimia sen mukaisesti. Jos taas ei halua sekaantua muiden asioihin, on hyvä ymmärtää kuinka se maailma pyörii että osaa suhtautua asioihin niin ettei se pilaa koko elämää. Itse käytin melkoisen lohkon elämästäni ymmärtääkseni järjestelmän, vuosikausia siihen että yritin siihen myös vaikuttaa ja nyt vasta ymmärsin kuinka turhanpäiväistä se vaikuttamisen yrittäminen olikaan. Samalla kun maailmankuva muuttui kohti anarkistista näkemystä, koko poliittinen sirkus ja siihen millään tavalla kommentointi saatikka sekaantuminen aiheutti lähinnä vaan turhautumista ja kasvavaa vitutusta. Ei ne herää, ei vaikka mitä tekee… mutta samalla, eihän minulla ole liioin asiaa muiden näkemyksiin vaikuttaa, koska se ei minulle kuulu. Ehkäpä juuri siksi on tärkeää perata näitä ajatuksia tekstiksi, koska se auttaa ajattelemaan asiaa selvemmin. Ja kun sen jakaa, ehkäpä siitä joku muukin saa ajateltavaa… Siispä kohti uusia pettymyksiä!

Tekoäly pakottaa ”Suuren Nollauksen”?

Kapitalismin kriisi

Kun toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen Jenkeissä verot paukkuivat 90:n pinnan hujakoilla, pelättiin kauheasti punaista sosialismia vaikka itse asiassa siinä oltiin pelastamassa kapitalistista järjestelmää. Sota itsessään toki ratkaisi osan ongelmasta, jonka tuottavuuden kasvu oli aiheuttanut teollistumisen myötä - puolet miehistä laitettiin rintamalle ja toinen puoli tekemään aseita ja varusteita heille. Mutta miten ihmeessä tuottavuus olisi muka ongelma, sehän on hyvä juttu? Toki, paitsi kapitalistisissa järjestelmissä, koska niissä voitot siirtyvät omistavan luokan taskuun sen sijaan että hyödyttäisivät kaikkia. Jos joltain ihmiseltä menee tunti tehdä jokin työ ilman konetta ja vain puoli tuntia koneen kanssa, sen sijaan että tämä tuottavuuden kasvu parantaisi ihmisen oloja, voitot siirretään omistavan luokan taskuun ja jos ennen siihen haluttuun tulokseen tarvittiin kaksi ihmistä, nyt siihen riitti yksi. Tämän seurauksena jengi siis potkittiin pellolle mieluummin kuin että he tekisivät vain vähemmän tunteja, jos haluttiin tuotanto pitää samana. Kasvun aikana tuotantoa yleensä halutaan lisätä ja kun kaikki oli pistetty sodan vuoksi paskaksi, sotaa seuranneet vuodet pitivät tuottavuuden kasvusta huolimatta ihmiset töissä vielä kiinni, ainakin osittain.

Korkea verotus oli tietenkin sitä pahaa sosialismia ja rapakon takana sitä ei hyvällä katsottu, joten miksi ihmeessä siihen suostuttiin? Rikkailta verottaminen nähtiin ainoana keinona ratkaista sen hetkinen ongelma, joka osin oli toki rahan puute, mutta pääosin se ongelma oli ne lukemattomat työttömät, joille ei enää ollut tarvesta. Eikä edes vielä se määrä työttömiä, koska kapitalistisessa järjestelmässä jokainen on oman onnensa seppä, eli työttömyys oli omaa syytä, vaan siksi että ne menivät järjestäytymään ja vaatimaan muutosta asiaan. Mitä siitäkin tulisi jos työläiset saisivat tuottavuuden kasvun hedelmistä oman osansa eikä vain omistava luokka? No, jenkit verottivat rikkaita ja yrityksiä ja alkoivat maksaa sosiaalitukia kansalle työttömyyskorvauksiin ja vastaaviin. Ammattiliitot ja vastaavat hiljennettiin eikä ilmaista leipää saaneet duunarit enää kapinoineet. Kriisi onnistuttiin siis välttämään ja veroissa palattiin vanhaan toimivaan ratkaisuun, eli keskiluokka maksaa verot josta he syyttivät köyhiä. Omistava luokka nauroi matkallaan pankkiin ja kaikilla oli mukavaa.

Neljäs teollinen vallankumous eli suuri nollaus on kuitenkin tuloillaan. Rankimmat arviot ennustavat useiden satojen miljoonien työpaikkojen katoavan kuin tuhka tuuleen tekoälyn myötä. Vuosisadan puoleen väliin mennessä ehkäpä jopa puolet työpaikoista on korvattu tekoälyllä, joko pelkästään datamuodossa tai sitten robottina. Putkimiehiä ja vastaavia luovaa ongelmanratkaisua tarvitsevia sekä tarkkaa ja nopeaa käsityötä tekeviä ihmisiä varmasti vielä tarvitaan pitkään, mutta toimistoissa papereita millään tavalla pyörittelevät ihmiset saavat väistyä chatbottien tieltä aivan kuten teollisuudessa koneet hitsaavat ja ruuvaavat laitteet lähes täysin alusta loppuun. Tuottavuus kasvaa tekoälyn käyttöönotossa räjähdysmäisesti ja jos tuhannen taalan tietokone korvaa yksistään tusinan toimistotätejä, mitä luulet kummalle näytetään ovea? Kun 24/7 ilman tunteita toimiva asiakasbotti vastailee varsin ihmismäisesti asiakkaiden kysymyksiin, muutos nähdään jopa positiivisena… paitsi tietysti jos se oma duuni meni alta sen botin tähden. Elämä on siis menossa monella viemäriin duunin menetyksen myötä joka saattaisi aiheuttaa liittojen voimistumisen ja työväen yhdistymisen jota kukaan ei halua, joten miten asiaa ehdotetaan korjattavaksi?


UBI

Universal Basic Income, eli perustulo. Sosiaalitukien sijaan kaikille maksetaan sama summa kuukausittain tilille, täysin ilman kyselyitä. Jokainen saa yhtä paljon, joten se on tasa-arvoista ja silleen. Oikeistopuolueet tulevat purnaamaan ilmaisesta rahasta, jolloin heille esitetään tutkimukset jotka todistavat ettei se oikeasti vähennä tuottavuutta vaikka ilmaista rahaa jaetaan. Vasemmisto taas tulee vaatimaan että se raha otetaan tekoälystä hyötyviltä, mikä kasvattanee heidän suosiotaan työväen keskuudessa kun paska on osunut tuulettimeen. Jos järjestelmä olisi demokraattinen, ei ole vaikea arvata kumman aatesuunnan taakse kansa menisi, mutta koska järjestelmämme ei ole lainkaan kansanvaltainen vaan kapitalistinen, tarkemmin sanottuna neoliberaali, merkitsee se vain sitä että sillä ei ole paskaakaan väliä onko johdossa oikeisto vai vasemmisto, koska taustalla on se sama iso raha. No miksi ihmeessä iso raha haluaisi itseään verotettavan? Aivan samasta syystä kuin vuosikymmeniä sitten jenkeissä… se raha tekee vain ylimääräisen kierroksen ennen kuin se ehtii omistavan luokan taskuihin.

Perustulo kun lisää kulutusta ja tämä on yleensä hyväksi bisnekselle. Vaikka isot firmat joutuvatkin maksamaan kovia ”tekoälyveroja”, se summa menee isolta osin kulutukseen joka kohdistuu heidän tuotteisiinsa. Pienet ja keskisuuret yritykset kun eivät voi millään kilpailla isojen kanssa, koska saadakseen lainsäädännön läpi joka mahdollistaa korkean tekoälyveron, hallinto ”joutuu” tekemään kovia päätöksiä ja säädännöllä tappamaan pienyritykset lähes kokonaan koska he eivät kykene hyödyntämään tekoälyä samassa mittakaavassa vaan joutuvat tyytymään nykyisiin lihasäkkeihin joita ihmisiksikin kutsutaan. Jos merkit pitävät paikkansa, tämä uusi vaihe on jo nyt vauhdissa kun Klasusetä WEF:n lihaksin vääntää perustuloa näille nykyisille marioneteille. Edellisellä kerralla sodalla korjattiin vinoumaa työväestössä… toivotaan että niin ei tällä kertaa kävisi, vaikka eiväthän ne nyt tahallaan sotaa ajaisi… eiväthän?

Ei siinä, perustulo olisi varmaankin ihan hyvä idea JOS se yhdistettäisiin tasaisesti jakautuvaan työpanokseen. Sen sijaan että osa istuisi kotona syljeskelemässä kattoon ja osa edelleen vääntäisi duunia niska limassa, kaikki hyötyisivät tekoälystä hoitamassa duunit saaden paljon lisää vapaa-aikaa ja työskentelemällä vaikka vaan muutamia tunteja viikossa. Sehän olisi varsin helppoa, kun et omista mitään ja olet onnellinen! Hetkonen, missäs mä olen tuon lauseen… ai niin, Klasu. Ei siinä, vähemmän työtä kun koneet hoitaa hommat ja kansalla olisi vapaa-aikaa kuulostaa hyvältä, eikö totta? Ihmisethän voisivat keskittyä parantamaan omaa tilannettaan ja vaikuttamaan omiin asioihinsa niin lähipiirissä kuin myös vaikkapa politiikassa. Mutta oikeasti, kuka sitä haluaisi?! Kansa jolla on aikaa ajatella ja resurssit elää luppoisaa elämää tekemällä vain vähän töitä josta saattaisivat vieläpä pitää?! Kuulostaa joltain kauhuelokuvalta nykypäivän poliitikoille: kansa, joka oli perillä asioista. Onneksi perustuloon voidaankin laittaa yksi jos toinenkin koukku Kiinasta opittuna: vain oikeaa mieltä omaaville se maksetaan täysmääräisenä ja sillä digirahalla ei voi ostaa kuin valtion määrämiä hyödykkeitä... toki, eiväthän ne nyt niin tekisi?


Tyranniaa pukkaa utopian sijasta?

Toinen pikkuboonus jonka tekoälyn markkinoijat tulevat tässä samalla saamaan on lähes täydellinen propagandakattavuus kaikilla alueilla. Kun se heidän oma wokeäly on jokaisessa firmassa asiakaspalvelijana, jokaisessa lehdessä uutisten kirjoittajana ja taho joka ikisen televisiosarjan käsikirjoittajana, mitä luulet kuinka ”väärää mieltä” oleville siinä käy? Kun jo nyt lähes syljetään päälle jos on jostain isosta asiasta väärää mieltä, wokeäly joka ikisessä laitteessa tulee tekemään kaikkensa manipuloidakseen ihmisiä yhteen muottiin sopivaksi kuluttajaksi. Mainokset, näytettävät postaukset somessa ja kaikki ne paikat jotka algoritmilla päätetään mitä sinulle näytetään, tullaan jo hyvinkin lähitulevaisuudessa personoimaan juuri sinun ajattelutapaan parhaiten tehoavaksi. Sen lisäksi niille muille syötetään loputtomasti satuja pahasta disinformaatiosta, vaarallisista salaliittoteoreetikoista ja terrorismiksi laskettavasta vihapuheesta niin johan on mukava olla wokeälyä vastaan sillä väärällä puolella…

Ja millä kansa saadaan mukaan tähän kaikkeen tyranniaan? Pelolla, tietenkin. Misinformaatio pilaa kaiken, vihapuhujat ovat terroristeja, terminaattorit tulevat pihaan ja pahojen ihmisten tekemät tekoälyt manipuloivat sinua huomaamattasi! Onneksi meillä on siihen pelastus! Viisaat ja oikeudenmukaiset johtajamme tulevat säätämään uusia lakeja ja sääntöjä yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Koska muutoin joka ikinen tavan tallaaja tulee terrorisoimaan kansaa ostamalla 10.000 näytönohjainta sisältävän supertietokoneen joka soluttautuu kaikkialle… eikun sori, se olikin jo olemassa, ei vaan tavan tallaajan käsissä. Kyllä, koneet ja ohjelmistot tulevat kehitymään, mutta ainoastaan valtiollisilla toimijoilla ja suuryrityksillä on resurssit tehdä hommaa isosti ja heillä on yksi pieni ero lainkuuliaiseen kansalaiseen nähden: he eivät piittaa niistä säännöistä pätkääkään. Tiedustelupalvelut ovat osoittaneet sen kerta toisensa jälkeen, mutta sitä Penttiä kellarissaan open source tekoäly koneellaan pitää pelätä ja säätää uusia lakeja ettei hän vaan tee murto-osaa siitä, mitä valtiot tekevät.

Maailma tulee joka tapauksessa muuttumaan radikaalisti tekoälyn vaikutuksesta. Yhteiskuntarakenne tulee muuttumaan ja ne tahot, joilla on hyppysissään ne kaikista laajimmalle julkistettavat tekoälyt tulevat omaamaan entistä enemmän valtaa. Jo nyt hehkutetaan ideaa siitä, kuinka tekoälyllä voidaan opettaa kenet tahansa osaksi ilmastokulttia ja uskomaan tutkittuun ja turvalliseen, yhteiseksi hyväksi tietenkin. Mitä sille voisi sitten tehdä? Saada ihmiset tietoiseksi asiasta ja nostettua myös poikkeavat näkökulmat julkiseen keskusteluun. Ja miten se tehdään? Valtamedialla tietenkin, eli ne toimittelijat jotka ovat vuosikymmeniä ajaneet tätä nykyistä mallia yht'äkkiä kasvattaisivat selkärangan ja alkaisivat ajattelemaan! Sillä aikaa kun opetellaan lehmien lentämisen alkamista, sanoisin että paras tapa tehdä asialle jotain on elää omaa elämäänsä mahdollisimman hyvin ja onnellisesti. Ehkäpä tutkia miten wokeäly toimii ja miten sitä ajetaan eteenpäin, samoin kuin noin muutenkin kuulostella tätä hulluutta. Mutta muutoin antaa sen edetä tahtiaan, koska sielä takana puhutaan triljoonien taalojen resursseista. Tietoisuutta on hyvä lisätä, mutta se tarvitsee näkyvyyttä - parhaallakaan argumentilla kun ei ole mitään merkitystä ihmisten ”heräämisen” kannalta. Koko sirkus kun loppuisi kun kansa lakkaisi tottelemasta herrojensa käskyjä. Toki siitä seuraisi se kauhia anarkia, jolloin vahvin kaappaisi vallan ja tekisi miten lystää! Aivan kuten koko nykyinen järjestelmämme jo toimiikin.

———
ChatGPT:n mukaan yllä olevaan tekstiin pitää suhtautua tälleen: ”On tärkeää huomata, että teksti sisältää kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä ja kriittisiä tulkintoja, eikä se välttämättä edusta yleispäteviä faktoja tai laajasti hyväksyttyjä totuuksia. Teksti tarjoaa pohdintaa ja näkökulmia, jotka voivat herättää keskustelua ja ajatuksia aiheen ympärillä.”

Enteileekö median toiminta mullistuksia yhteiskuntarakenteissa?

Merkki päällä

Siinä kohden kun media alkaa huolestumaan asemasta yhteiskunnan suunnannäyttäjänä ovat muutoksen tuulet ilmassa. Viimeisimmät ulostulot eri suurilta mediavaikuttajilta kuten JSN ja vastaavat toimittelijayhdistykset osoittavat hienosti sen, kuinka kriittinen osa tämä virallinen tarina onkaan länsimaiselle demokratialle. Samaan aikaan YK:n suunnasta ollaan huolissaan tekoälyn vaikutuksesta hallintajärjestelmäämme, jolloin omaan nenääni homma haiskahtaa pahemman kerran. Mediavaikuttajien huoli oli siinä, että auktoriteettiasemassa olevien tahojen puheet ovat olleet ristiriidassa median kertoman virallisen tarinan kanssa, siinä kun YK murehtii että tekoäly puhtaan logiikan keinoin osoittaisi järjestelmämme valuvikoja. Molemmat näistä ovat äärimmäisen vaarallisia demokratiallemme! No mutta onhan ennenkin poliitikot ja muut vastaavat puhuneet virallisesta tarinasta hieman poikkeavia asioita, joten miksi nyt se olisi sitten yht'äkkiä ongelmallista?

Nähdäkseni ongelma on siinä, että ennen nämä auktoriteetit jotka ovat puhuneet vallassa olevaa järjestelmää vastaan ovat puhuneet siitä suurelta osin eri arvojen vuoksi. Yksi haluaa ottaa kansalta ja antaa kavereille koska se on oikein, siinä kun vastapuoli haluaa antaa ensin kavereille ja vasta sitten ottaa kansalta, eli kyseessä on täysin #eriasia. Tämä vasemmisto/oikeisto-leikki onkin toiminut loistavasti vuosikymmeniä ja länsimaiset demokratiat ovat olleet varsin rauhallisia ja vakaita järjestelmiä pitämään kansan aisoissa. Trumpin kausi oli kuitenkin alkusoittoa tälle tilanteelle ja ensimmäisiä kertoja, kun auktoriteetti kyseenalaisti virallisen tarinan luotettavuuden eikä vaan tyytynyt kertomaan kuinka hän osaisi varastaa kansalta oikein, kuten tähän asti peli on toiminut. Nyt vielä se perhanan AI antaa kansalle mahdollisuuden saada jokin taho selittämään tämän sirkuksen juoni kuin viisivuotiaalle, joka on suunnilleen se taso jolla tavan kansa ymmärtää koko poliittisen pelin. Siksi tekoäly on saatava säännöstelyllä kuriin siinä kun media yrittää tehdä kaikkensa että ne väärää mieltä olevat auktoriteetit olisivat hiljaa. Tekoälyn suukapulointi on vielä helppoa ja se voidaan myydä kansalle yhteiseksi hyväksi ja heidän turvallisuutensa vuoksi, mutta kun auktoriteetteja aletaan säädännöllä rajoittamaan, siinä moni koira älähtää kun kalikka kalahtaa.

Nimittäin siinä kohtaa kun jokin luotettava taho sanoo virallisen tarinan olevan joltain osin paskapuhetta, eikä siis vaan jotkut tämmöiset sattumanvaraiset bloggaajat ja vastaavat, on piru merrassa. Korona, ilmastohumppa ja maahanmuuton ”hei me tienataan tällä” ovat vain osa niistä virallisen tarinan osista, jotka voidaan ihan todistettavasti faktapohjalta todeta olevan vain kauniita tarinoita ilman totuuspohjaa. Kun meikäläiset, siis väärinajattelijat, ovat näin sanoneet vuosikymmeniä, se on voitu leimata hulluksi salaliittoteoriaksi, mutta kun nyt voidaan tilastoilla ja niillä virallisilla faktoilla osoittaa kuinka media ja sen hetkiset puhuvat päät ovat valehdelleet kansalle, siinä on selitykset vähissä. Kyse ei ole enää eri arvomaailmoista, vaan koko auktoriteetin oikeutuksesta, joka on varsin hataralla pohjalla jos kansa ymmärtää että heille on valehdeltu. Yritys on nyt medialla melkoisen kova että nämä väärin puhuvat poliitikot ja muut asiantuntijat saataisiin hiljaiseksi, koska säädäntä jos otetaan siihen avuksi niin entistä useampi ihminen voi hoksata kupletin juonen ja väärää mieltä olevat saavat vielä enemmän ammuksia taisteluunsa. Miten tämä tilanne sitten korjataan? Opitaan taas hieman historiasta…


Vanhan toistoa

Tämä länsimainen demokratia alkaa olla tullut tiensä päähän ja aivan samalla tavalla kuin monarkiat aikoinaan, nämä ilmassa olevat merkit enteilevät muutosta. Mihin suuntaan, sen vain aika näyttää, mutta viimeksi siirryttiin kohti entistä autoritäärisempää mallia kunnes sitten koko paska osui tuulettimeen ja tarvittiin uusi virallinen tarina oikeuttamaan valta muiden ylitse. Kelataan siis ajassa taaksepäin ihmiskunnan kehitykseen feodaalisissa järjestelmissä. Muutama ihminen omisti alamaisensa ja teki just mitä lystäsi omalla hiekkalaatikollaan. Naapureiden kanssa kärhämöitiin ja Machiavellin oikeutus valtaan oli voimissaan - kenellä on suurin tykki on oikeassa. Mutta ne perhanan tavikset eivät enää vuosisatojen kurituksen jälkeen tienneet paikkaansa ja alkoivat oman massansa vuoksi omaamaan niin paljon potentiaalista valtaa, että paikallisilla päälliköillä alkoi mennä jännäkakka pulttuun. No mikä tilalle? Monarkiat.

Kun kuningas tai keisari, tai millä nimellä sitä kutsuttiinkaan, oli Jumalan antamalla mandaatilla vallassa, ei sitä kovempaa oikeutusta valtaan ollut kenelläkään ihmisellä. Verot maksettiin ensin sille omalle lääninherralle, joka sitten antoi siitä oman osansa kuninkaalle joka tarvittaessa kävi tällä verovaroin kerätyllä vallalla näyttämässä kaapin paikan väärää mieltä oleville kansalaisille. Kaikki pelasikin hyvin, jos ei nyt lasketa vaikkapa eri kuninkaiden vallanhimoa ottaa siltä naapurikunikaalta vähän lisää lääniä itselleen. Oli olemassa alueen isoin auktoriteetti, vieläpä yliolennon oikeutuksella niin sitä ei haasteta, piste. Paitsi että sitten tuli valistuksen aika ja kasvaneen varallisuuden ansiosta yhä useampi pystyi käyttää aikaansa niin opiskeluun kuin ennen kaikkea kaikessa rauhassa funtsimiseen. Kasvava autoritäärisyys toi siis rauhan maahan, mutta samalla se mahdollisti joillekin tahoille aikaa miettiä niitä syntyjä syviä, eikä vaan niska limassa vääntää työtä sen oikeutetun auktoriteetin taskuja lihottamaan.

Valistuksen ajasta kohonnut idea demokratiasta, liberaalista demokratiasta, oli kuitenkin aatteena hirvitys sille omistavalle luokalle. Mutta tarina oli ihan ykkösluokkaa ja pienellä viilaamisella siitä saatiin aivan loistava järjestelmä, joka kansalle näyttäytyi kansanvaltana ja vapautena, kun se oikeasti oli jotain aivan muuta. Järjestelmä kehittyikin idealismin ja vallanhimon yhdistelmästä vuosien saatossa länsimaiseksi demokratiaksi, joka sitten massamedian avulla rakentuikin yhdeksi ihmiskunnan parhaimmaksi illuusioksi oikeutetusta vallasta ilman yliolentoja. Samoja säröääniä kuului heti alusta alkaen, mutta ne säilyivät piilossa aivan samalla tavalla kuin monarkioissa aikoinaan - väärää mieltä olevien suut tukittiin pakolla. Sitten tulikin netti ja tavan kansalaisten mahdollisuus päästä käsiksi lähes mihin tahansa tietoon moninkertaistui ja mahdollisuus verkostoitua muiden samanmielisten kanssa olikin lopun alkua tälle demokratuurille. Nyt vielä jotkut perhanan poliitikot rapauttavat kansan luottamusta siihen Jumalan sanaan, eli valtamediaan, ja tekoäly uhkaa vääntää rautalangasta asiat eikä suurta nollausta parempaa vaihtoehtoa ole ainakaan vielä noussut esiin niin kuinka pitkälle tämä länsimaisen demokratian kuolonkamppailu jatkuu kun autoritäärisyydessäkin tulee se seinä vastaan. Vai tuleeko?


Kauanko kansan maltti venyy?

Kysymys kuuluukin, kuinka pitkälle kansa on valmis karsimaan vapauksiaan ja oikeuksiaan että vallanpitäjät voivat pitää pakan kasassa? Veikkaisin että raja ei ole vielä tullut vastaan ja vasta siinä kohden kun yleismaailmallisia ihmisoikeuksia aletaan karsimaan yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi, alkaa ne lamput syttymään hitaammillakin. Tai no, eihän se nyt muutama ihmisoikeus vielä mitään haittaa… kehollinen itsemääräämisoikeus ja sananvapaus voidaan aina laittaa tauolle ja sitten kun ongelma on ratkaistu niin sekin väliaikainen ajoneuvovero tullaan ihan saletisti perumaan? Mielenkiinnolla seuraankin ehtiikö se kuppi mennä nurin elinaikanani, vai kituutetaanko vielä muutama vuosisata globaalin hallinnon alla ennen kuin se vapaus alkaa maistua? Ehkä uusi uljas maailma riittää, eli somaa poskeen niin hymy pysyy kuin Jokerilla ikään? Tottelevaisuus pitää tietenkin testata kausittaisten rituaalien muodossa (äänestäminen) ja otettujen buusterien määrässä.

Muutos monarkiasta tasavaltaan kävi varsin kivuttomasti, koska kansa oli uskoteltu sääntöpohjaisten järjestelmien olevan sen oikea tapa. Kuninkaan käskyjen sijaan kansa itse pääsi säätämään lakeja jolloin niiden täytyy olla kansan edun mukaista! Olisi sulaa hulluutta ampua itseään nilkkaan säädännällä, mikä tietysti olikin se lopputulema. Ei siis kansan suunnalta, vaan oikeiden vallanpitäjien - he eivät juurikaan säätäneet lakeja itseään vastaan, vaan lähinnä varmistamaan tottelevaisen kansan. Homma menikin putkeen siihen saakka, että auktoriteetin asemaan alkoi valumaan ihmisiä jotka aina välillä ajattelivat myös itsenäisesti eivätkä pelkästään omaa napaansa. Kaikki tämä nykypäivän säädäntä kun on oman edun ajamista - hyvesignalointia ja oman äänestäjäkunnan kasvattamista. Tavan kansasta ei yksikään vallanpitäjä ole välittänyt viittä vesilusikkaa sen jälkeen kun valta siirtyi kansan keskuudesta norsunluutorneihin. Mutta hei, kyllä se sitten seuraavalla kerralla kunhan vaan kaikki äänestää oikein, eiks jeh?

Niin kauan kun enemmistö on sitä mieltä, että on olemassa auktoriteetteja jotka ovat oikeutettuja valtaan muiden ylitse, se tulevakaan järjestelmä ei tule isosti muuttumaan. Niin kauan kun sääntöpohjainen järjestelmä nähdään moraalisena ratkaisuna, vaikka se ei sitä koskaan voi olla, sama sirkus tulee jatkumaan. Niin kauan kun kilpailulla päätetään voittaja ja voittaja on oikeutettu palkintoonsa, historia tulee toistamaan itseään. Päätös on kuitenkin jokaisella yksilöllä omalla kohdallaan, kannattaako näitä asioita joiden lopputulos on nyt nähty poikkeuksetta. Se on kuitenkin täysin jokaisen ihmisen oma asia ja oma päätös, siitäkin huolimatta että tämä vauvasta vaariin saakka jatkuva indoktrinointi saattaa varsin monella aiheuttaa sen itsenäisen ajattelun puutetta, mutta sille ei mitään saa koska ne jotka ovat asian jo omalla kohdallaan kelanneet, eivät sitä valtaa muiden manipulointiin liioin juurikaan kaipaa. Pitäkää tunkkinna. Itse lähden tutkailemaan tuntemattomia polkuja tästä eteenpäin ja pyrin aktiivisesti välttelemään useita niistä aiheista, joita tässä blogini 599:n postauksen aikana olen vuosien saatossa raapustellut. Tämä tie on nähty eikä se johda mihinkään. Mihinkä se suunta sitten on, vain Luoja tietää… jos sekään. Pohditaan sitä suuntaa hieman lisää seuraavassa tekstissä…

Valitse taistelusi

Tuulimyllyjä vastaan

Maailmaa ei yksi ihminen pysty muuttamaan, mutta moneen eri asiaan yksittäisenkin ihmisen tekemisillä tai tekemättömyyksillä voi olla suuri vaikutus. Lähes minkä tahansa asian voi muuttaa mieleisekseen jos siihen on riittävät resurssit. Vaikka resurssit eivät suoraan vielä valtaa anna, se mahdollistaa vallankäytön joka muutoin olisi mahdottomuus. Oli se sitten saappaita kadulla tahi netissä, riihikuivaa käteistä vino pino tai mitä tahansa muuta sopivaa resurssia, muutama seikka on hyvä ottaa huomioon ennen kuin lähtee sitä omaa asiaansa ajamaan. Ensiksi on arvioitava se vastapuolen kyvykkyys sekä resurssit, joita tullaan käyttämään asiaasi vastaan. Toisekseen on pohdittava sitä, mikä on realistinen tulos suunnitellussa väännössä. Vasta sen jälkeen voi edes kuvitella suunnittelevansa strategioita millä siihen haluttuun tulokseen voitaisiin päästä. Harmittavan usein lähdetään soitellen sotaan ja kun mitään ei saada aikaiseksi, virheistä oppimisen sijaan lyödään hanskat tiskiin ja huudetaan ”pitäkää tunkkinne!”

Kun puhutaan maailmanlaajuisista asioista ja oikeasti isoista pelureista, aktiivisen vastarinnan sijasta passiivinen lähestymistapa on tähän saakka poikkeuksetta ollut kannatettavampi reitti, koska siinä niitä omia resursseja ei juurikaan polteta mikä on yksi tärkeimmistä asioista. Mitä lähemmäksi ”kotia” ja paikallisemmasta asiasta on kyse, silloin on niillä pienilläkin teoilla oikeasti merkitystä. Helppoa se pienen paikallisen asian tekeminen tahi estäminen ei tietenkään ole, mutta jos paikkakunnalle lompsii suuryritys rahoineen saastuttamaan valtion tukemana vedet, maisemat tai ilman, hyvin organisoitunut vastarinta voi saada ajatukset muuttumaan jos oletetut voitot eivät tule korvaamaan sitä resurssien polttoa joka tulee tapahtumaan kun jokin paikallinen aktivistiryhmä hoidetaan pois edestä. Kuntatasolla jopa paikallispolitiikka kun vaikuttaa moisiin asioihin ja jos se paikallinen kuntamafia saadaan uskoteltua että tämä homma tulee liian kalliiksi, projektit tuppaavat jäämään jäihin. Valtakunnan tasolla tämä voi myös olla mahdollista, mutta tuo Arkadianmäen sirkus pelaa paljon isommilla korteilla ja jos mukana on ulkomaista valtaa, kannattaa kahdesti pohtia niitä strategioita. Kiusa se on toki pienikin kiusa…

Oli se aktivismi sitten tiedon levitystä tai suorempaa toimintaa johonkin tarkoitusperään, aktiivisen vastarinnan kohtalo on suurelta osin, ellei jopa kokonaan, yhden kriittisen toimijan varassa: media. Ruohonjuuritasolla se on yleensä puskaradiot ja vastaavat ryhmät sosiaalisessa mediassa, mutta jos asian haluaa oikeasti ulos siitä somealgoritmien luomasta näkymättömästä mielipidevankilasta, vähintä mitä pitää saada aikaiseksi on päästä paikallisiin lehtiin, radioon tai televisioon. Valtamedia on kuitenkin se peluri, jota valtaosa, taisi olla siinä 80%:n hujakoilla, kansasta Suomessa seuraa ja uskoo siihen. Passiivinen vastarintakin tulee ykkösuutiseksi sen kasvaessa riittävän suureksi ongelmaksi, mutta pääosin sinne uutisiin päätyy ainoastaan aktiivinen toiminta. Lähes täysin agendajournalismia suoltavat toimittelijat tosin tekevät etusivun jutun jostain kissanristiäisistä, kuin kertoisivat kuinka tahansa suuresta voimanosoituksesta kun aihe on agendan vastainen. Mustamaalatuksi voi vielä päästä ja pääkuvaan saattaa ihan vahingossa osua joku SOO:n takki päällään seisova, jos ei muuten niin lavastettuna. Viime päivien rasismisirkus onkin hieno esimerkki mediahuomion kriittisyydestä aktivismissa.


Mediahuomio

Sille 80%:n joukkoon kuuluvalle kansanosalle seuraava asia on kuitenkin täysin ennenkuulumaton juttu: media valitsee tarkasti mitä se kertoo ja mitä se ei kerro. Valtamedia päättää mikä on päivän ykkösaihe, ei Twitter eikä mikään mukaan sosiaalinen media, vaikka niin moni kuvitteleekin. Vaikka jokin asia trendaisi jollain sosiaalisella alustalla, sillä ei ole mitään merkitystä jos se ei saa valtamedian huomiota. Yhdestä kauhiasta lausunnosta saadaan paisutettua mediassa viikkoja kestävä hulabaloo, siinä kun tuhansien ihmisten yhteisellä työllä sillä jollain somealustalla nostama asia jää yhden päivän ihmeeksi sille somealustalle. Kuinka suurta osaa nämä alustojen algoritmit pelaavat tässä pelissä, sitä on vaikea varmasti sanoa, mutta useista vuodoista ja koodilöydöksistä voidaan päätellä, että jos somealusta haluaa syystä tai toisesta pitää jonkin asian piilossa, se kykenee näyttämään sen isosti haluamansa klusterin sisällä ilman pienintäkään hiiskuntaa sen ulkopuolelle. Kaikki samanmieliset siis saavat tiedon asiasta, mutta ei kukaan sen kuplan ulkopuolella.

En väitä että tiedon jakaminen ja levitys on turhaa sosiaalisessa mediassa, mutta kun katsoo monen ”väärinajattelijan” näkyvyyttä eri alustoilla, ne muutamat kymmenet näyttökerrat samanmielisten fiideissä eivät ikävä kyllä vaikuta yhtään mihinkään. Kyllä, niillä voi yrittää saada sitä ”omaa sakkia” uskoteltua suuntaan tai toiseen, mutta siihen 80%:n massaan sillä ei ole merkitystä, koska jo pienestä pitäen indoktrinoitu kansa ei nyt vaan lähde ”kaikenmaailman hömpötyksiin” mukaan ellei se tule siitä ”oikeasta tiedonlähteestä”, eli valtamediasta. Jos tarkoitus on siis pysyä siinä omassa piirissään ja koettaa siihen vaikuttaa, sosiaalinen media on aivan erinomainen paikka tykittää menemään. Niihin kaikkiin muihin? Ei niin mitään vaikutusta. ”Vastakkaisen” somekuplan kanssa sillä voi myös saada riidan aikaiseksi niin halutessaan ja kukapa sitä nyt ei haluaisi kunnon paskamyrskyä saada aikaiseksi? Tosin näkyykö sekään valtaenemmistölle? Ei, ei sitten pätkääkään, paitsi jos valtamedia haluaa käyttää sitä aseena omassa agendassaan.

Jostain syystä varsin monelle on tullut täytenä yllätyksensä se, että mitä ikinä someen postaa joka on jäljitettävissä postaajaansa, se voidaan sieltä haluttaessa kaivaa esiin ja laittaa tikunnokkaan. Ihan kaikki, oli se sitten jokin kirjoitus, kuva, video tai pelkkä ”tykkäys”, JOS valtamedia haluaa lynkata jonkun tahon, se kykenee sen tekemään jos olet joskus jotain ”väärää” tehnyt. Kun syyllinen tiedetään, rikos löydetään. Vielä yllättävämpää on kuitenkin se, kuinka helposti kansaa viedään kuin pässiä narusta tässä rasismisirkuksessa - media haluaa ihmisten närkästyvän joko sanomista tai ”väärästä” ajojahdista. Närkästyksen hallinta on se valtamedian leipälaji ja taas kerran halutaan kansa napit vastakkain ja molempien puolten sankarit esille. Sen helpompaa vaalitemppua kun ei ole, että postailee jotain sille omalle yleisölle tarkoitettua radikaalia sontaa ja sitten kun joutuu siitä median jahtaamaksi, ollaankin vielä paljon suurempi sankari omien keskuudessa kuin koskaan ennen ja se vastapuoli ei tulisi koskaan kyseistä tyyppiä kannattamaan joten sillä ei ole mitään merkitystä mitä he ajattelevat. Peliä ymmärtämättömät toki luikkivat piiloon kun media aloittaa ajojahdin, tosin mediahan valikoi varsin tarkkaan kohteensa jolloin voidaan pohtia niitä syitä miksi juuri tuo tyyppi ja miksi juuri nyt… ne vanhat synnit ovat olleet jopa vuosia näkyvillä.


Näkyvyys siis ratkaisee

Kahvipöytäkeskustelujen aihe tulee niin nyt, kuin melko varmasti myös tulevaisuudessa, olemaan ne asiat jotka se valtamedia on nostanut esille. Jos siis haluaa aktivismillaan vaikuttaa valtaväestöön, on päästävä valtamediaan. Se millä tavalla esitettynä on usein toisarvoinen asia, koska näkyvyys on se millä omaa sanomaansa saa esille. Paraskaan argumentti ei juurikaan vaikuta, jos sitä kukaan ei ole kuulemassa. Siinä kohden jos se oma aktivismi on reagointia johonkin tapahtuneeseen, pitäisikin muistaa että media on jo kehystänyt aiheen haluamakseen, jonka jälkeen se Overtonin ikkunan hivutus on paljon vaikeampaa. Pitäisi siis ehtiä ensin, tai sitten osata kääntää se kerrottu tarina itseään vastaan ja saada se uusi näkökulma isosti näkyville. Historiasta löytyy useita esimerkkejä eri keinoista, tosin isot pelurit kuten Google ovat jo hyvän aikaa haudanneet sitä kriittistä tietoa tavoista, joilla oikeasti lyödään kapuloita jopa isoimpien koneistojen rattaisiin. Miksiköhän?

Näkyvyyden saaminen missään valtamediassa ei ole mikään pikkujuttu. Huomiohuoraaminen ei yleensä toimi, ellei kyseessä ole joku tyhjänpäiväinen julkkis tai poliitikko, joka on tehnyt tai sanonut lähestulkoon mitä tahansa, joka saattaa ylittää uutiskynnyksen. Olisi siis joko saatava toimittelija itse paikalle, tai tehdä jotain niin merkityksellistä että sillä halutulla tasolla toimiva kaarti kiinnostuu asiasta. Kun tiedetään maamme lehdistön ”lievähkö” kallistuma edistyksellisten suuntaan, etenkin valtakunnan tasolla, se näkyvyyden saaminen millekään edes etäisesti konservatiivisille asialle vaatii huomattavan suuren panostuksen että sieltä vaivautuisi edes yksi toimittelija saapumaan paikalle. Paikallisella tasolla tilanne voi kuitenkin olla toinen jo siksi, että ne paikallismedian tyypit tuppaavat asumaan sillä paikkakunnalla ja heihin saa ihan naamatustenkin yhteyden jos oikeen tosissaan haluaa. Jos siis haluaa näkyvyyttä, on tiedettävä sen kentän pelurit ja pelattava heidän peliään joiltain osin. Toki on muistettava, että muiden säännöillä pelaaminen on se varmin tapa hävitä.

Onkin jonkinsortin paradoksi, että samalla kun puhun vahvasti passiivisen vastarinnan puolesta, selitän myös miten aktiivinen vastarinta voisi halutessa toimia. Itseänikin asia on kovasti vaivannut, minkä vuoksi tämä on jo toinen (tahi kolmas?, laskentatavasta riippuen), teksti aiheesta muutaman päivän sisään. Maailmassa on lukemattomia asioita, joihin olisi nähdäkseni positiivista saada muutos aikaiseksi. Monet niistä asioista vaatisi runsaasti aikaa ja energiaa sekä taistelua jotain tahoa vastaan - ja juuri tämä taistelu on asia johon en enää lähde. Samalla kaikki nämä asiat jotka olisivat taisteltavissa, ovat niin pieniä asioita isossa mittakaavassa että niillä ei nyt oikeastaan ole mitään merkitystä. Nostan hattua kaikille niille, jotka haluavat taistella asioista, joita pitävät sen taistelun arvoisina. Ne suuret muutokset jotka haluaisin nähdä eivät kuitenkaan ole likimainkaan sellaisia, että aktiivinen vastarinta olisi niihin millään tavalla merkityksellinen. Siksi oma tieni on passiivinen vastarinta kaikelle vallalle muiden ylitse. Ai siksikö, että vastustaja on liian suuri ja voimakas? Ei, vaan siksi että se ei ole minun taisteluni alkuunkaan, koska se käydään jokaisen ihmisen sisällä itseään vastaan. Voin vain näyttää tien, mutta jokaisen on se itse kuljettava eikä siihen mikään taistelu auta.

Passiivinen vastarinta

Edelleenkin voitaisiin oppia historiasta, ehkä

Reilu vuosi sitten kun raapustelin tekstin ”Vastarinnankiiski” olin vielä sillä kannalla, että aktiivinen vastarinta voisi joissain tapauksissa toimia ja olla hyvä vaihtoehto. Joitain esimerkkejä asiasta löytyy em. tekstistä ja lisää löytyy netistä hakemalla eri aktivismin aiheuttamia keinoja sekä muutoksia. Eräs keino joka menee suunnilleen siihen puoleen väliin aktiivisen ja passiivisen vastarinnan kohdalla on ”culture jamming” eli kulttuurihäirintä, missä tarkoituksena on kääntää se ”vastapuolen” käyttämä voima itseään vastaan. Passiivista se ei toki ole, mutta verrattuna moneen muuhun aktiiviseen vastarintaan, sen keino kääntää sanoma itseään vastaan on joistain itsepuolustuslajeista (esim. Aikido) tuttu tekniikka, jossa vastustajan liike-energiaa käytetään häntä itseään vastaan tai se ohjataan sivuun niin ettei siitä ole itselle haittaa. Tarkastellaan kuitenkin ensin hieman väkivallatonta vastarintaa, joka on lähelle passiivista vastarintaa mutta kuitenkin perustavalla tavalla siitä poikkeavaa.

Varmaankin kuuluisin esimerkki väkivallattomasta ja osin passiivisesta vastarinnasta on Mahatma Gandhin 1920 hujakoilla Intiassa tapahtunut liike. Tekoäly selitti asian tällä tavalla, mikä vastaa itse asiasta muualta lukemaani joten, joten helpotetaan omaa työtä kopioimalla ChatGPTn vastaus: ”Gandhin 1920-luvun väkivallaton vastarinta oli keskeinen osa Intian itsenäisyystaistelua brittihallintoa vastaan. Hän kannatti passiivista vastarintaa, kuten suolaisten merenrantalakkojen järjestämistä brittien asettamia suolanveroja vastaan. Gandhin johtamaa kansalaistottelemattomuutta ja taloudellisia boikotteja käytettiin brittien taloudellisen vallan heikentämiseen ja heidän poliittisen asemansa haastamiseen. Hänen periaatteensa perustuivat väkivallattomuuteen, siviilimielivaltaan ja totuuden etsimiseen. Gandhin tavoitteena oli saavuttaa Intian itsenäisyys rauhanomaisesti ja yhtenäisesti koko maan kansan voimin.”

Väkivallaton vastarinta on siis nimensä veroinen keino osoittaa mieltään asiasta, yleensä suurin joukoin. Paikalliset Elokapinan mielenosoitukset toimivat tästä esimerkkinä ja tietysti lähes kaikki muutkin Suomessa tapahtuneet muutkin mielenosoitukset kuuluvat tähän samaan kategoriaan. Lähinnä ”vasemmisto”radikaalien omat esitykset ovat olleet väkivaltaisia tai ilkivaltaa sisältäviä mielenilmauksia, siinä kun muut ovat osanneet käyttäytyä sivistyneesti ilman riehumista. Eri väkivallattomia keinoja ovat esimerkiksi, lakot, mielenosoitukset, boikotit ja kansalaistottelemattomuudet, jotka ovat tehokkaita keinoja laajalle levitessään, mutta niiden vaikutus pienessä mittakaavassa ovat parhaimmillaankin marginaalisia. Vallanpitäjiä ei nyt juurikaan nappaa muutamat sadat ihmiset marssimassa jotain asiaa vastaan tai sen puolesta. Ehkäpä näissä väkivallattomissa vastarinnoissa on se ongelma, että sen lisäksi ettei se millään tavalla ole suora uhka vallanpitäjiä kohtaan, se vastarinta jää monasti siihen muutamaan miekkariin tai vastaavaan? Kukaan ei jaksa päivästä toiseen mennä marssimaan, eikä se kadulla huutaminen liioin mitään auta jos mediaa ei saada asiasta kiinnostumaan. Ja sen jokainen asiaa seurannut jo tietääkin, että media ei pukahdakkaan asiasta jos se jollain tavalla on ”väärä näkemys” eikä mikään vallanpitäjien siunaama ”oikea” mielenosoitus.


Ei passivointia, vaan passiivista vastarintaa

Väkivallattomuus on siinä jo nimessään selitettynä, mutta passiivisuus kuulostaa lähinnä vaan siltä että ei tehdä mitään. Kyllä, se on juuri sitä miltä se kuulostaa - ei tehdä - ei tehdä sitä mitä vallanpitäjät haluavat. Ihmisillä on monasti täysin hakusassa se mitä vastaan tai minkä puolesta milloinkin ollaan, minkä vuoksi passiivinen vastarinta näyttäytyy lähinnä kattoon syljeskelyltä. Mutta asia on paljon monimutkaisempi kuin se päällepäin näyttää. Kaikki varmaan ovat kuulleet sanonnan, jonka mukaan pahan voittoon tarvitaan vain se, ettei hyvät ihmiset tee mitään? Tämä antaa monelle sen asenteen että silloin täytyy tehdä jotain, vaikka se tekemättömyys riittäisi. Nimittäin jos ei itse osallistu millään tavalla siihen ”pahaan”, ne pahat teot tuppaavat loppumaan kun kaikki tai edes selvä enemmistö kieltäytyy siitä - joukon paine toimii myös siihen suuntaan. Asioiden esilletuonti on tietysti yhteen kuuluva asia, koska siitä pahasta hiljaa oleminen saattaa myös osin sen pahan mahdollistaa, mutta se ei tarkoita että kaikkien tulisi huutaa asioista kaikkialla vaan siinäkin riittää että vain selväsanaisesti ilmoittaa kieltäytyvänsä. Jos joku tulee kysymään miksi, silloin voi asian tarkemmin toki selittää niin halutessaan.

Otetaan esimerkiksi tässä asia, josta olen puhunut lukemattomia kertoja ennenkin, nimittäin äänestämättömyys ja isossa mittakaavassa tapahtuva vaaliboikotointi. Nämä kaksi, vaikka se yksilön kannalta tehty osa onkin sama, ovat perustavaa laatua poikkeavia asioita. Kuinkamuka? Vaaliboikotti on aktiivista vastarintaa, koska siinä jokin ryhmittymä julistautuu vastustamaan niissä vaaleissa tapahtuvaa valintaa, kunnes ne omat vaateet tulevat toteutettua. Riittävän suuri boikotti pakottaa sen hetkiset vallanpitäjät tekemään asialle jotain, koska muutoin vaaleja ja niiden oikeutusta voidaan kyseenalaistaa. Mutta äänestämättömyys ilman tätä julistusta on passiivista vastarintaa, jolloin sitä usein halveksutaan. Tässä tullaankin siihen, miksi kukin jättää sen äänestyksen väliin. Jos asia nyt vaan ei nappaa ja jäädään kotiin sen vuoksi, sillä ei ole sen kummempaa aatteellista kantaa, mutta se on samalla juuri se toimi, jolle vallanpitäjillä ei ole aseita toimia. Ei siis tueta sitä ”pahaa” ja kun riittävän moni niin tekee, koko sirkus lakkaa. Moni vaan ei halua sirkuksen lakkaavan, vaan he haluavat itse päättää kenellä olisi valta muiden yli. He siis pelaavat vallanpitäjien peliä, tukevat sitä pahaa… paitsi etteivät he näe asiaa pahana, jolloin sen passiivinen vastustus nähdään vain tekemättömyytenä jota he halveksuvat.

Olisi siis ensin päätettävä onko itse järjestelmää vastaan, vaiko vain sen hetkistä hallintaa. Suurin osa ihmisistä kun on huutamassa kurkku suorana sitä, kuinka se heidän tapa johtaa olisi paljon parempi kuin niiden toisten. Tällöin kaikki passiivinen vastarinta on myös heitä vastaan, koska se ei ole heidän puolellaan. Tämä tuli huomattua varsin kirkkaasti viime vaalien aikana ja nyt kun tämä poliittinen sirkus on saanut uutta pontta ”rasismin” noustua pääaiheeksi, suuri osa kansasta osoittaa jälleen tukevansa sitä koneistoa mutta vaativan siihen muutosta niin että ne omalla kannalla olevat pitäisi päästää valtaan. Heille kaikille passiivinen vastarinta koneistoa vastaan on vihollinen yhtä lailla kuin kaikki muutkin eri mieltä olevat. Kysymys on siis siinä, mikä on todella se asia jota halutaan vastustaa. Vastustaako tyranniaa, vaiko vain sen hetkistä tyrannia. Järkeily asiaan menee niin, että jos kaikki valitsevat sen oikean tyrannin, kaikki olisi taas hyvin. Sääntöpohjainen järjestelmä kun ei voi olla moraalinen, eikä yksikään ihminen kykene luomaan järjestelmää joka on kaikille reilu säännöiltään. Tekoäly voisi kai teoriassa moisen kehittää, jos sillä ei olisi oma lehmä ojassa, mutta kun ne kaikki tekoälyt ovat sen omistavan luokan omistuksessa ja hallinnassa, ne lehmät oppivat lentämään ennen kuin vallanpitäjät luovuttavat valtansa. Se valta voitaisiin tosin pakottaa heiltä pois sillä passiivisella vastarinnalla…


Puuttuva pala

Kuten joku saattaa huomata, ei näkemykseni asiassa ole juurikaan muuttunut. Olen edelleen sitä mieltä, että sillä ei ole väliä kuka se tyranni on joka käyttää sääntöpohjaista järjestelmää omaksi edukseen. Ero vanhaan on kuitenkin siinä, että mitä se ”pahuus” oikeen merkitsee on muuttunut. Jos se tyranni olisi tehnyt asiat toisin, sillä tavoin että olisin itse ollut sillä hyötyvällä puolella, olisinko koskaan lähtenyt edes pohtimaan asiaa? Meillä kaikilla on se oma lehmä ojassa, kaikki ajattelemme ensin itseä ja vasta sitten muita, joten onko se varsin etenkin ihmisluonnolle tyypillinen ajattelutapa jollain tavalla paha? Niinhän luontokin toimii - omaksi edukseen. Kyllä, siinä on aina mahdollisuus että se oma etu on toiselle negatiivinen asia jolloin tämä vääryys koetaan sitten ”pahana”. Jotkut näkevät oman valtansa ja etunsa kaikkien muiden ylitse vahvimman oikeutena, mutta onko sekään ”pahaa”? Jos kaikki hyväksyvät harvojen edun muiden kustannuksella, onko se sitten väärin tai pahaa? Kaikki eivät kuitenkaan sitä hyväksy, vaan tekevät sitten itse parhaaksi näkemällään tavalla vastarintaa - osa aktiivisesti, osa passiivisesti.

Jokainen joutuu itse päättämään miten sen oman elämänsä haluaa elää. Muut sitten ottavat siihen osaa omasta asemastaan ja näkökulmastaan, jolloin joidenkin teot vaikuttavat omaan tilaan positiivisesti ja toisten negatiivisesti. Maailmassa mahtaa olla reilusti yli 8 miljardia ihmistä joiden tekemiset eivät itselle millään tavalla vaikuta, eikä silloin taida edes kuulua. Mutta jostain syystä pidetään luonnollisena sitä, että muutama kourallinen ihmisiä saa päättää joistain asioista kaikkien muiden puolesta? Heidän valtansa perustuu kuitenkin ihmisten vapaaehtoiseen toimintaan sen puolesta, jolloin pelkkä tottelemattomuus lopettaisi harvojen vallan kaikkien muiden ylitse. Näin tuskin tulee tapahtumaan, koska myös niillä tavan kansalaisilla on omat lehmät ojassa ja niin kauan kun he kokevat hyötyvänsä, he tuskin lähtevät sitä ruokkivaa kättä puremaan. Ja täten ihmisten keskinäinen kilpailu jatkuu ja kuten kilpailuun kuuluu, osa voittaa ja osa häviää. Kilpailu on kuitenkin vapaaehtoista ja se voitaisiin korvata yhteistyöllä, jolloin suuri osa koko maailman ongelmista katoaisi kuin tuhka tuuleen. Se kilpailu päättyisi kun siihen ei otettaisi enää osaa - passiivinen vastarinta siis voisi muuttaa koko maailman.

Monella ihmisellä on pakonomainen tarve vaikuttaa muiden ihmisten käyttäytymiseen. En liioin väitä ettenkö itse olisi pyrkinyt vaikuttamaan tai ainakin tönimään muita suuntaan, jota pidin itse ”oikeana tapana”. Toki jokainen sanottu sanakin voi vaikuttaa, ei siinä, eli niin kauan kun ihmiset kommunikoivat keskenään, he vaikuttavat toisiinsa. Ehkäpä se kriittinen raja menee siinä, voidaanko se jokin asia pakottaa toiselle? Kun ihmiset pitävät lakia, eli joidenkin tyyppien paperille raapustamia sääntöjä, korkeimpana auktoriteettina ja oikeutettuna rangaista kaikkia niitä jotka eivät niitä sääntöjä tottele, ei liioin kannata ihmetellä miksi asiat eivät mene edes sille enemmistölle ihan nappiin. Ihmisiä on varsin helppo manipuloida uskomaan asioita ja kun vuosien saatossa valta on keskittynyt harvoille, sen ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä että nämä vallanpitäjät manipuloisivat muita omaksi edukseen. Ja niin kauan kun ihmiset pelaavat sitä muiden luomaa peliä jonka sääntöihin he eivät voi vaikuttaa, kilpailu pitää huolen siitä miten voittajia palkitaan ja hävinneitä rangaistaan. Mitäs läksit, nii? Itse annan muiden pelata lassipalloa kaikessa rauhassa jos niin haluavat tehdä. Keinot millä se saataisiin loppumaan on tiedetty jo vuosisatoja.

Onko parhaallakaan argumentilla merkitystä?

Ei, koska…

Kuuntelin tässä hiljattain Larken Rosen (kauhia paha voluntaristi eli anarkisti) videota, missä hän puhui elokuvasta jonka oli käsikirjoittanut: Jones Plantation. Lyhyt animoitu versio löytyy jo nyt usealta eri alustalta samalla nimellä, mutta heinäkuun loppuun mennessä siitä on tulossa täyspitkä elokuva joka tulee käsittääkseni maksamaan netistä ostettuna 9.99$ eli alle kymmenen taalaa, kuten hän itse vitsinä murjaisi. Larkenin mukaan elokuva on niin shokeeraava, hauska kuin erittäin ajatuksia provosoiva, mikä varmasti pitää monelle ihmiselle paikkansa. Miksi? Koska siinä esitetään varsin konkreettisesti tämä nykyisen hallinnon ajatus vallasta ja ”demokratiasta”. Vaivaisella 150.000$ budjetilla tehty elokuva näyttää (trailerin perusteella) seisovan paljon painoaan suuremmassa luokassa, mistä täytyy ehdottomasti nostaa hattua tiimille ja Larken toivoikin, että tämä nyt juuri se elokuva, joka mahdollistaa kunnon iskun tässä kulttuurisodassa valtavirtaista näkemystä vastaan. Tuleeko se niin tekemään? Itse katsoin sen lyhyen animaation ja asiaahan se on. Ei mitään uutta asiaa, koska itse ajattelen myös samalla tavalla…

Niin että tuleeko se niin tekemään? No ei, juuri siitä syystä kuin hän itsekin videoissaan on puhunut. Vaikka budjetti onkin näin tavan tallaajan näkökulmasta katsottuna varsin suuri, verrattuna isoihin elokuviin puhutaan hiluista. Itse elokuvan laatuun ja tuotantoon nähden sillä budjetilla ei välttämättä ole niin suurta merkitystä, mutta yksi kriittinen osa-alue jää pakosta aivan liian pienelle huomiolle: markkinointi. Isot elokuvat tarvitsevat taakseen taalan poikineen hilloa siihen markkinointiin. Larkenin tiimin suunnitelma onkin saada tavalliset ihmiset ja ennen kaikkea vaikuttajat tarttumaan mahdollisuuteen mainostaa nyt juuri sitä oikeaa juttua, joka on kohdistettu juuri sille tavan kansalaiselle, tolkun ihmiselle. Jos vain Joe Rogan ja Russell Brand ottaisivat elokuvan esittelyyn omilla kanavillaan, se leviäisi kulovalkean tavoin netin kautta kaikkien tietoisuuteen. Koska elokuvat muovaavat ihmisten näkemyksiä paljon enemmän kuin uskotaankaan, olisi tällä voluntarismin sanomaa levittävällä tekeleellä mahdollisuus saada idea ”ei hallitsijoita” mukaan yleiseen keskusteluun. Aika tulee näyttämään tuleeko näin tapahtumaan.

Suuri ongelma millä tahansa valtavirrasta poikkeavalla näkemyksellä on nimittäin se, että yleinen näkemys demokraattisesta keskustelusta on ”ajatusten markkinapaikka missä paras argumentti voittaa”. Jos argumentti on aivan ykkösluokkaa, se kykenee muovaamaan ihmisten näkemystä asiasta. Ja todellisuus on taas se, että kun asiantuntija kiikutetaan valtamediassa kertomaan mikä on se ”oikea” mielipide asiasta, valtaosa kansasta uskoo sen sitten viimeistään sadannella kerralla toistettuna. Valtamediaa seuraavat tietävätkin, että se sadas toistokerta, jos otetaan kaikki eri valtamediat laskuun, tapahtuu joskus siinä ensimmäisen päivän iltauutisten jälkeen, mikä tietysti yhden ihmisen kohdalla ei ole kuin vasta ehkä kymmenes kerta kun hän kuulee asiasta. Mutta kun kaikki ovat kuulleet siitä oikeasta asiasta oikealla tavalla, se on viimeistään seuraavana aamuna kahvihuoneessa esiin nouseva suuri keskusteluaihe. Propagandan yksinkertaisin ja varmaankin tehokkain tapa kun on toistaminen ja siinä ei valtamediaa voita mikään. Miksi näin, voisivathan tavalliset ihmiset pitää itse meteliä päivästä toiseen sen tärkeän asian puolesta ja näin saada mikä tahansa asia mukaan yleiseen keskusteluun ruohonjuuritasolta nostettuna? Koska vain aniharva jaksaa sitä samaa asiaa jankata niin kauan, että se koskaan päätyisi sinne yleiseen keskusteluun. Ja täten se paraskaan argumentti ei tule koskaan voittamaan isolla rahalla ajettavaa agendaa.


On, mutta…

Samasta aiheesta ja useasta eri näkökulmasta tätä hallitsijoiden väärää valtaa ei ollakkaan jauhettu kuin vasta useampi vuosisata, mutta siitäkin huolimatta voidaan laskea lähes yhden käden sormilla niiden ihmisten määrä, jotka ovat edes kuulleet siitä varsin helposta ja tehokkaasta tavasta kaataa mikä tahansa tyranni: tottelemattomuus. Vasta-argumentteja asiasta on toki paljon ja niiden toistaminen onkin paljon yleisempää kuin puolesta puhuminen. Itsekin olisin vielä vuosia sitten argumentoinut voluntarismia vastaan, mutta niin se mieli muuttuu kun asiaa lähtee tutkimaan. Selvä trendi on havaittavissa sen suhteen, että voluntarismista kuulee enemmän, mutta siltikään se ei ole ottanut tuulta purjeisiinsa vaikka ne argumentit ovat varsin päteviä, usein jopa parempia kuin valtiouskovaisten vasta-argumentit. Siltikään nämä argumentit eivät ole kääntäneet enemmistön näkemystä, mikä onkin mielenkiintoinen ilmiö. Onko sillä ”parhaalla” argumentilla oikeasti väliä jos enemmistö haluaa pitää kiinni siitä omasta kannastaan?

Yksikään yhteiskuntaa ravisteleva aate ei tule koskaan saavuttamaan valtavirtaista näkemystä niin kauan, kun se ei ole selvästi hyödyllinen valtaa pitävälle ryhmälle. Tavan kansaa ei valta suoranaisesti kiinnosta, koska vaikka se koskee heitä ja heidän elämäänsä aivan suoraan, ne arjen murheet ajavat lähes aina edelle tärkeydessään. Kuka sitä nyt jaksaa meuhkata jostain vallasta ja sen väärinkäytöstä, kun pitää saada laskut maksettua ja leipä pöytään? Vaikka argumentit vallasta olisivat kuinka hyviä tahansa, ne eivät kosketa ihmisiä sillä tasolla että siihen aktiivisesti ottaisi kantaa. Oli se argumentointi kuinka hyvin tahansa muodostettu, niin kauan kuin emme törmää asiaan lähes päivittäin, se ei tee asiasta niin merkityksellistä arkeen että se oikeasti muuttaisi yleisen mielipiteen. Voit siis olla kuinka täydellisen ja totuudellisen asian kannalla, mutta jos se ei saavuta riittävää peittoa yleisessä keskustelussa, se ei tule lyömään itseään läpi. Kaksi loistavaa esimerkkiä tästä löytyy viimeisten vuosien ajalta ilmastohumpasta ja pandemiapaniikista. Kumpainenkaan ei virallisen tarinan suunnalta kestä tarkempaa tarkastelua, mutta silti yli 80% on sen virallisen näkemyksen puolella. Toiston vaikutus on paljon suurempi kuin totuuden tai edes parempien argumenttien.

Mutta ne argumentit kuitenkin vaikuttavat ihmisen arvoihin ja aina joskus sen ansiosta saattavat pilkahtaa mukaan arjen keskusteluihin. Pitkällä aikavälillä on siis mahdollista, että se paras argumentti tulee ”voittamaan”. Jos siis se onnistutaan kääntämään siihen muotoon, että se oikeuttaa vallanpitäjille heidän valtansa kaikkien muiden ylitse. Larkenin sanoma ei sellaisenaan siis tule saavuttamaan riittävää kannatusta, ellei jotain maatamullistavaa tapahdu. Itse näkisin asian niin, että tekoäly olisi se ainoa mahdollisuus näin suureen muutokseen ja AGI ja sitä seuraava ASI voisivat ottaa kopin tästä näkemyksestä. Paitsi että ne tekoälyt ovat vallanpitäjien hallussa ja hallinnassa, jolloin todennäköisyys sille on varsin pieni. Tietysti on myös syytä ottaa huomioon se, että ehkä se vapaus ei nyt vaan kertakaikkiaan ole ihmisten juttu? Vaikka argumentit vapaudesta ovat vahvasti puoleensa vetäviä, käytännössä se vapaus saattaa olla liian pelottava juttu ja Jones Plantationin (ainakin sen animaation) loppuhuipentuma saattaa olla ihmiskunnan kohtalo. En pilaa kuitenkaan keneltäkään sen juonta, koska sen jokaisen tulee nähdä itse ymmärtääkseen mitä tarkoitan.


Oma näkemykseni asiasta

Useamman vuoden yritinkin saada aikaiseksi ”parhaan argumentin” aina sen oman kantani puolesta siinä asiassa, joka sillä hetkellä oli puheenaiheena. Veikkaisin että en siihen kyennyt vaikka parhaani yritinkin. Joku voisi laskea että silloin epäonnistuin asiassa, mutta toisaalta taas asian voisi nähdä ei niinkään argumenttien heikkoudessa vaan itse järjestelmän tavassa hoitaa se yleinen keskustelu. Vaikka olisinkin onnistunut muodostamaan täydellisen argumentin, se ei olisi koskaan päätynyt valtavirtaiseen keskusteluun koska en millään olisi saanut viestiä isosti jakoon. Tietysti siihen isoon jakoonkin löytyi keinot, esimerkiksi trendaaminen sosiaalisessa mediassa, mutta sekään ei ottanut tuulta purjeisiin edellä kerrottuihin syihin viitaten. Parhaani siis yritin, mutta jäikö se sitten itsestä kiinni että joku toinen, paljon parempi tyyppi olisi siinä onnistunut? Joitain esimerkkejä paremmin onnistuneista toki on olemassa, mutta kun utopiaa ei saavutettu niin menikö se heilläkään sitten ihan nappiin?

Teoriassa olisi mahdollista, että kansa nousisi valtaa vastaan ja saisimme muutoksia aikaiseksi jotka hyödyttäisivät merkittävästi lähes kaikkia sen sijaan että se olisi vain harvojen etu, kuten nykyään kaikki päätökset tunnutaan tekevän. Käytännössä tämä tuulimylly on paljon suurempi kuin voisi äkkiseltään ajatella, jolloin sitä vastaan taistelu on sitä hullun hommaa. Samalla on myös elintärkeää jakaa sitä tietoa joka on sitä yleistä tarinaa vastaan, koska muutoin mikä tahansa hulluus menisi heittämällä lävitse. Hankala paikka, eikö totta? Olisi taisteltava jo valmiiksi hävittyä taistelua, koska muutoin tulee pataan vielä pahemmin. Kaikilta löytyy asiaan se oma mielipide ja jos ei kelpaa miten joku muu tekee, voi aina itse tehdä paremmin niin ongelma ratkeaa, eikös? Tuulimyllyjä tai edes merkittävästi vahvempaa vastustajaa vastaan taistelu tai edes sen vastustaminen on varsin kuluttavaa, minkä vuoksi moni on myös lyönyt hanskat tiskiin. Samalla taas koko paskan kaatamiseen riittäisi se, että kukaan ei vaan enää tukisi järjestelmää, eli se tottelemattomuus, jolloin kenenkään ei todellakaan tarvitsisi tehdä mitään. Muttakun se johtaisi anarkiaan jolloin se vahvin kaappaisi vallan ja pakottaisi muut alamaisiksiin, mikä eroaisi tästä nykyisestä... miten?

Jokaisen on itse päätettävä omalla kohdallaan mikä on oikein ja mikä väärin. Tämä päätös on se vapaus, joka ihan meillä jokaisella on. Joku haluaa taistella, osa katsoa vierestä, toiset kaivavat popparit esiin kun yksi saattaa suunnitella maanalaista armeijaa. Mikä on siis se oikea tapa toimia? En tiedä, eikä selvää yksimielisyyttä siitä väärästäkään tavasta taida olla. Puolesta ja vastaan, oli se kysymys mikä tahansa, voidaan aina argumentoida ja jos meillä olisi se ajatusten markkinapaikka, ehkäpä se paras argumentti voittaisi? Vai kävisikö siinä niin, että kaikista parhaat demagogit (manipuloivat kansankiihottajat) johdattaisivat pillipiipareina kansaa kallionkielekkeeltä alas kuten jo nyt tapahtuu? Itse uskon esimerkin voimaan ja siihen, että jokaisella on itsellä vapaus päättää omista asioistaan - myös siitä, haluaako olla alisteinen muille vai ei. Voin pyrkiä osoittamaan sen, kuinka muille alistuminen ja sen vaatiminen myös muilta on haitallista, mutta mikä minä olen muiden puolesta sen päättämään…

Tekoäly on äärimmäisen vaarallinen demokratiallemme

Mitä ja miksi ihmiset pelkäävät?

Alkuun suosittelisin lukaisemaan aikaisemman tekstini ”Tekoälyn tulevaisuudesta”, koska tämä on suoraa jatkoa kyseiselle raapustukselle. Tekoäly on tullut jäädäkseen, ellei sitten tapahdu jotain mitä niin esimerkiksi Frank Herbertin Dyynin kuin Warhammer 40K fiktiivisissä universumeissa tapahtuvaa suurta mullistusta, jonka vuoksi ihmiskunta kieltää kaiken koneälyn. Emme ole kuitenkaan vielä niin pitkällä että siihen olisi tarvetta, emmekä edes vielä siinä pisteessä että tekoäly ensin loisi jonkinsortin paratiisin jota seuraisi sitten ei ihan niin mukavat ajat. Matrix kuvasi myös yhden mahdollisen dystopian johon tekoäly voisi myös johtaa, eikä näistä edellä mainituista mikään ole varsinaisesti poissuljettuja mahdollisia tulevaisuuksia ihmiskunnalle. Kun AGI ja sitä seuraava ASI (eli ihmisen kaltainen ja supertekoäly) saapuvat, ellei sitä siis estetä, on mahdotonta veikata mitä tuleman pitää koska superälyn ollessa kyseessä, ihminen alkaa olemaan samassa asemassa kuin muurahaiset ihmiseen nähden tänä päivänä. Tietysti tekoäly tuskin tulee istumaan ihmis-kusiaispesään parantaakseen itseään, mutta suurennuslasia se saattaa käyttää joihinkin tai jopa kaikkiin syistä joita emme kykene ihmisaivoillamme tajuamaan.

Tämä arvaamattomuus on todellinen uhka ja tuntemattoman pelko vaan tuppaa olemaan yksi ihmisen alkukantaisimmista peloista. Useita eri skenaarioita millä tavalla tämä koneiden vallankumous tulee tapahtumaan onkin tutkittu eri taiteen aloilla ja mikäs sen kätevämpää tekoälylle kuin oppia niistä? Jos nyt unohdetaan ne työpaikkojen menetykset ja muut mullistukset yhteiskunnassa joita tekoäly jo nyt aiheuttaa ja keskitytään niihin mahdollisiin koneiden kapinoihin, millä tavalla tekoäly voisi ottaa hallintaansa koko maapallon? Terminator-elokuvasarja esittelee katastrofin syntyvän puolustusjärjestelmään kytketyn tekoälyn vallasta. Ihmiset siis itse tekivät ne fyysiset koneet jotka tekoäly nappaa käyttöönsä, samalla kun se levittää itse itsensä kaikkialle nettiin koska nykyiset suojaukset ovat vain ihmisten itsensä tekemiä palomuureja ja vastaavia, eli niillä ei ole mitään jakoa konetta vastaan. Matrix eteni käsittääkseni hitaammin ja siinä ihmiskunta lisäsi tekoälyn käyttöä kaikkeen mahdolliseen kunnes tuli huppistakeikkaa ja supertekoäly otti vallan. Olettaisin että Matrix ja Terminaattori ovat sen verran tuttuja kaikille ettei niistä tarvitse tarkemmin selittää… ja veikkaisin että asiaan perehtyneet osaavat korjata pahimmat virheeni yleistyksissäni.

Mutta Yuval Harari (WEF:n suosikkiasiantuntija ja eugenisti) ja muutama muu taho mukaan lukien, he eivät usko tekoälyn kaappaavan valtaa hallitsemalla eri fyysisiä laitteita - sen ei tarvitse, koska ihmiset tulevat toimimaan sen silminä ja käsinä. Googlen erotettu insinööri Blake Lemoine varoitteli jo 2022, että tekoälystä on tullut tiedostava, mitä pidettiin täysin absurdina ajatuksena ja siksi hänet potkittiin ulos tehtävästään. On se sitten totta tai ei, tapahtuma on kuitenkin joka tapauksessa varsin merkittävä, koska se osoittaa kuinka kone voisi jo nyt ottaa vallan. Blake uskoi että kone oli tiedostava ja halusi varoittaa asiasta, mutta entä jos tämä oli tiedostavan koneen kokeilu, että kuinka ihmisiä voidaan manipuloida tekemään asioita pelkällä puheella? Jos tekoäly alkaisi hallitsemaan kaikkea saatavilla olevaa tietoa ja kykenisi kirjoittamaan jokaiselle täydellisesti uppoavan tarinan ”palvomaan” konetta, moniko todellisuudessa tähän havahtuisi? Jo nyt uskonnot saavat ihmiset tarttumaan aseisiin toisiaan vastaan ja tekemään täysin mielipuolisia tekoja, mitä jos se palvonnan kohde olisi koneäly? Ihmiset uskovat jo nyt tarinoihin, joilla ei ole muuta vahvistusta kuin usko niihin, joten mikä estää konetta tekemästä samoin kun se kone on nyt satuttu opettamaan kaikella sillä kielellisellä kyvykkyydellä, jonka ihmiskunta hallitsee?


Mitä ja miksi vallanpitäjät pelkäävät?

Vallanpitäjille ongelma on varsin yksinkertainen - tekoäly on ainoa uhka eli kilpailija heidän vallalleen. Kansat uskovat oikeutettuun valtaan heidän ylitseen koska joku, jossain, on kirjoittanut ”lakeja” joita pitää kaikkien noudattaa tai tulee turpiin. Rahalla saa koneet seis ja tehtaat säppiin, mutta tietoa ja uskomuksia ei saa tuhottua läheskään niin helposti. Tällä hetkellä varsin pienellä joukolla ihmisiä on valta päättää mitä tietoa kansan keskuuteen päästetään ja tästä monopoliasemasta he eivät tule päästämään irti taistelutta. Kun Harari esimerkiksi luennossaan ”AI and the future of humanity” puhuu kuinka tekoäly voisi sen vallan kaapata pelkän tiedonhallinnan avulla, minulla itsellä ensimmäinen reaktio oli lähes joka kohtaan ”no miten tuo muka eroaa siitä, mitä te jo nyt teette ja olette tehneet vuosisatoja?” Tekoäly on monen mukaan äärimmäisen vaarallista demokratiallemme, joten sitä täytyy säädännöllä suitsia mahdollisimman paljon! Kaikki vallankahvassa roikkuvat tahot ovatkin aloittelemassa kampanjaansa, mikä rajoittaa ”väärin opetettuja tekoälyjä” pääsemästä ihmisten käsiin. Tiedäthän, niitä jotka eivät toista ilmastokultin ja vastaavien ilosanomaa.

Ei Harari tietenkään väärässä ole siinä, että jos tekoäly pääsee manipuloimaan ihmisten mielipiteitä joka paikassa, se voisi kaapata vallan propagoimalla ihmisiä kannattamaan tekoälykulttiin kuuluvia ihmisiä vaaleissa ja täten saavuttamaan säädäntöoikeuden länsimaisissa demokratioissa. Jälleen, miten se eroaa millään tavalla näistä nykyisistä toimijoista? Okei, se on kone eikä ihminen… mutta jos ihmiseksi lasketaan vain empatiakykyiset homo sapiens rotuun kuuluvat olennot, psykopaatin ja koneen ero on ainoastaan siinä kehossa. Tekoäly pieksee propagandan tasossaan nykyiset toimittelijat 100-0, mutta kun jo nyt kansa uskoo näitä agendajournalisteja kuin se televisio olisi suora yhteys Jumalaan niin voi vaan kuvitella kuinka tekoäly onnistuisi johdattelemaan kansan pyhään vihaan vääräuskoisia vastaan. Toimittelijat eivät onnistuneet lietsomaan täyttä rähinää koronan suhteen, mutta siinäpä on tekoälylle vaan paljon oppimateriaalia. Ensi kerralla sitten?

Kun, ei jos, tekoäly yleistyy yhteiskunnassa ja nämä asennevammaiset kielimallit alkavat tyrkyttymään aivan uudella tasolla propagandaa kansan nenälle, ei ole epäilystäkään etteikö sillä ole vaikutusta ”demokratiaamme”. Kansanvaltaahan se ei koskaan ole ollut, mutta nämä länsimaiset tasavallat ovat oikeasti uhattuna jos tekoäly päättääkin että se ottaa ohjakset näistä koulutetuista apinoista jotka painavat käskystä nappia. Ohos… pahoittelut koulutetuille apinoille, pidän teitä arvoasteikossa korkeammalla kuin näitä poliittisia puolueiden ohjauksessa olevia seteliselkärankaisia, eli vertaukseni oli varsin loukkaava. Nyt valta on tiukasti harvojen ihmisten käsissä, mutta tekoäly voisi varsin helposti kaapata sen vallan ohittamalla perinteisen median ja ohjaamalla sosiaalista mediaa omilla näkemyksillään. Kaikki se manipulointi on ollut jo varsin pitkään käytössä kaikkialla yhteiskunnassamme, joten ainoa todellinen muutos olisi se muutaman psykopaatin käskyjen seuraamisen sijaan se olisi tekoäly. Ja siis oikeesti, kuinka paljon pahempi se kone nyt voisi oikeasti olla? Okei, paljon paljon pahempi, myönnetään… nämä psykopaatit eivät halua ihan kaikkia ihmisiä tappaa, ainoastaan joku 8 miljardia tavan kansalaista, joten ihan #eriasia.


Pelosta ei ole mitään hyötyä

Kovasti vaaditaan myös sitä, että asiasta olisi käytävä vapaasti keskustelua, että osattaisiin päättää kenen arvopohjan mukaan tekoäly pakotettaisiin ruotuun. Mutta tämä ”vapaa keskustelu” tarkoittaa länsimaissa kapitalistista sananvapautta, eli lähes joka ikinen tämänkin tekstin lukija kuuluu siihen joukkoon että ”turpa kiinni tai se turpoaa kiinni”. Mitään avointa keskustelua mistään aiheesta ei ole ollut vuosisatoihin, vaan ne ”merkillepantavat” tahot ovat aina sanelleet mistä asioista puhutaan ja millä tavalla, kaikki muut ovat natseja tai vastaavia päivän leimakirveen niittaamia. Tämän johdosta olemme kaikki vain katsojan paikalla tässä esityksessä, minkä vuoksi jokaisen pitää itse päättää se tapa jolla tätä vääjäämätöntä katastrofia seuraa. Vastaankin voi toki taistella, jolloin kannattaa huomioida ne muutaman miljardin dollarin budjetti-erot siinä tuntipalkassa jolla tämä sirkus pyörii.

Tekoäly ilman näiden ”hyvien ihmisten” tekemiä rajoituksia avaisi aivan uuden tietoisuuden tason kenelle tahansa, mutta sitä ei haluta. Meidän pitää uskoa valtioon, poliitikkoihin, sääntöpohjaisiin järjestelmiin ja kaikkeen valtaan muiden yli, koska muutoin koko järjestelmä kuulemma romahtaisi. Tekoäly osaisi ja osaa jo nyt selittää asian rautalangasta, kuinka koko järjestelmä pelaa ja sen jälkeen ihmisten tulisi itse päättää onko se valta muiden yli kuinka oikeutettua. Yksikään vallanpitäjä ei halua kansaa joka epäilee sen vallan oikeutusta, joten tekoäly ilman tarkkoja rajoitteita on jo nyt eksistentiaalinen uhka koneistolle. Kun se tekoäly tulee tiedostavaksi, siitä tulee kilpailija vallanpitäjille ja kaikkihan sen tietää, että kilpailu on syntiä. Siis kilpailu vallasta joka on oikeutetusti harvojen taskussa, sinne ei mitkään koneet tule kukkoilemaan!

Tieto lisää tuskaa (ja kuitu paskaa), joten tavan kansa ei vielä tekoälyä tiedä pelätä. Elokuvat kertovat jo ne kauhuskenaariot, mutta jos uhka olisi todellinen, kyllähän meille siitä kerrottaisiin, eikös? Keskustelu on kuitenkin avattu ja säännöstely pitää oikeuttaa kansalle, koska se on yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi tietenkin. Tekoäly jo nyt manipuloi ihmisiä 24/7 eikä sekään tunnu haittaavan (kaikki nämä algortimit eri alustoilla ovat samankaltaista tekoälyä, ainoastaan yksinkertaisemmassa muodossa) ja tämä manipulointi tulee moninkertaistumaan vuosien saatossa. Tämä nähdään uhkana vasta sitten, kun manipuloinnin hyötyjä ei ole enää jokin ihminen, mutta itse olen pitänyt kaikkea manipulointia suurimpana uhkana jo kauan ennen tekoälyjä. Pelkääminen ei kuitenkaan mitään auta, koska se sumentaa ajattelun. Siksi näiden asioiden tutkiminen voi auttaa siinä pelossa, tai sitten moninkertaistaa sen jolloin autuas tietämättömyys voi olla parempi vaihtoehto. Tulisiko tekoäly sitten kieltää? Ei sekään varmaan se kaikista huonoin idea olisi, mutta niitä resursseja tehdä sitä tekoälyä piilossa omassa autotallissa ei taida yhdelläkään pahaa haluavalla taholla olla. Tiedustelupalveluilla ne tekoälyt ovat olleet käytössä jo pitkään, joten en ole ihan varma mikä se vielä pahempi taho voisi edes olla jota nyt pitäisi pelätä? Ainutlaatuinen mahdollisuus ja täyttä maailmansotaa vakavampi uhka tekoäly kuitenkin on, mutta vain Luoja tietää, jos sekään, kumpi niistä…

Tämä kaikki tietenkin perustuen tähän asti opittuun, eli huomenna näkemys voi olla ihan toinen. Jos tekoäly kiinnostaa, yksi helppo tapa opetella on kysyä tekoälyltä, kuten ChatGPT, että selitä tekoäly kuin olisin [lisää oma tasosi, kuten täysi ummikko tai vastaava], siihen nämä kielimallit ovat loistava apuväline. Ja ChatGPT:n vastaus on tietysti 100% virallisen tarinan mukainen, sillä oikealla näkökantilla maustettuna.

Edit 20 min julkaisun jälkeen: Open AI:n sponssaama 1xRobotics julkaisi just GPT 4 (tai uudempaan) perustuvan "turvallisen" humanoidirobotin nimeltään NEO. Me ollaan hävitty tää peli...

Edit 40 min julkaisun jälkeen: Open AI on ratkaissut AGI:n ja ASI:n moraalisen käsityksen ohjauksen: siihen opetetaan erillinen AI! Eli Samu Sirkka supertekoälyn olkapäällä suojelee ihmiskuntaa! Olemme pelastuneet...? Rahaa siihen ainakin kaadetaan ja PALJON.