Yksinkertainen maailma (ja jatkoa lättymaahan)

Ymmärtäminen vaikeaa, uskominen helppoa

Alkuun pitää heti mainita, että tarkoitukseni ei ole uskotella kenellekään mitään, vaan puran ajatuksia tekstiksi ja jokainen saa uskoa edelleenkin juuri siihen mihin haluaa. Hiljattain tekemäni striimi (FPod Live - 12.09.2023) saikin varsin mielenkiintoisen vieraan paikalle: Artisokka. Hän oli lukenut edellisen blogini lättymaasta ja halusi keskustella asiasta livessä. Jos asia kiinnostaa, video löytynee ainakin vielä Youtubesta ja Kansantubesta, mutta en laita ulkoisia linkkejä tähän. Kommenteista päätellen kantani aiheeseen triggeröi ihmisiä melkoisesti, mikä oli tietysti osittain tarkoituskin - ajatteleminen ja omien uskomusten haastaminen ovat tärkeitä asioita, ainakin omasta mielestäni. On hyvä huomata, että jokainen ihminen näkee asiat sillä omalla tavallaan, joten yhden ihmisen kommentit kuvastavat tasan tarkkaan sen yhden näkemystä, mikä tuntui unohtuvan lättyyn uskovilta aika vahvasti. Se että heillä ei ole olemassa yhtä yhtenäistä näkemystä pitäisi olla samalla vihje siitä, että maan olevan pallo ei liioin ole mikään yksi yhtenäinen näkemys joka automaattisesti tarkoittaa, että kaikki mahdolliset asiat jotka siihen yleensä liitetään, olisivat näkemyksiä jotka kaikki jakavat. Älä siis oleta, kysy.

Artisokan, samoin kuin varsin monen muun flättärin uskomukseen kuuluu se, että tämä kappale jolla elämme on Jumalan luoma. Kaikki mikä siihen kuuluu on siten samasta lähteestä, mikä herättääkin joitain kysymyksiä. Jos kerran kaikkivoimainen jokin on luonut maan, eikö se sama voima olisi voinut aivan yhtä helposti luoda koko universumin planeettoineen ja avaruuksineen päivineen? Missään sielä pyhissä teksteissä kun ei mainita, etteikö se kaikki muukin olisi samasta lähteestä, kuin myös mitään mainintaa siitä lätystä kupolin alla ei ole. Jos maa olisi siis vain lumisadepallo, eli kiekko kupolin sisällä, onko se vain jokin työpöytäkoriste Jumalan työpöydällä vai mikä? Aivan yhtä hyvin se sama olento olisi voinut tehdä alkuräjähdyksen ja sitten joutessaan nikkaroida kokonaisen universumin ympärillemme, eikö totta? Se jos joku osoittaisi kaikkivoimaisuutta, kun tekee äärettömän suuren maailmankaikkeuden eikä vaan yhtä säälittävää kiekkoa, jonka sisälle lukitsee olentoja… omaksi ilokseen?

Suurinta osaa ihmisistä ei ole kiinnostanut, eikä koskaan myöskään tule kiinnostamaan se seikka, mikä on tämän maan muoto. Toisin kuin flättärit ajattelevat, ihmiset ovat jo vuosituhansia kyllä laskeneet maan olevan jokin pyöreä kappale niin Kiinassa, antiikin Kreikassa, Intiassa kuin lähi-idässä jo paljon ennen kristittyjä. Jos se kirkko, eli vallanpitäjät, ovat sanoneet maan olevan X, silloin kansa on siihen uskonut koska heillä ei ole ollut niin keinoja, kuin mielenkiintoa lähteä asiaa kyseenalaistamaan. Miksi? Koska se ei vaikuta heidän elämäänsä millään tavalla. (Juuri) Mikään asia ei muuksi muutu sillä, minkä muotoinen se maailma on oikeasti on. Ihmiset elävät elämäänsä ja kuolevat täsmälleen samojen luonnon lakien alaisuudessa, oli se muoto mikä tahansa. Kyllä, vallanpitäjät käyttävät tarinoita ohjaamaan ihmisten mielipiteitä ja saavat heidät toimimaan varsin yhtenevästi haluamallaan tavalla ja näin on tapahtunut jo varsin pitkään. Kun vallanpitäjä on vaihtunut, virallinen tarina maailman toiminnasta on yleensä seurannut sen uuden hallitsijan näkemystä asioista. Vapaasti havaittaville asioille on haettu sitten selityksiä milloin mistäkin suunnasta ja niille on sitten yritetty kehittää eri teorioita tai uskomuksia.


Tiede on yksinkertaistus monimutkaisesta maailmasta

Kun ihminen ei vielä omannut kaikkia vermeitä auttamaan havainnointia, helpoin selitys asioiden suhteen oli vain sanoa sen olevan juuri sen hetkisen oikean yliolennon tahto ja sääntö. Ja miksi sitä oltaisiin edes epäilty, kun asiat vaikuttivat menevän sen tarinan mukaan? Yhtäkään suurempaa voimaa kun ei kyetty todistamaan olemattomaksi, joten niin sen täytyi olla. Pitkään myös tiede oli asioiden havaitsemista ja päättelyä miksi asia niin mahtoi olla, mutta sitä lähdettä ei kuitenkaan epäilty - kaikki ne asiat olivat edelleen Luojan tekosia. Että ennustettavuutta kyettiin parantamaan, ihmiset koettivat päätellä miten asiat sillä ihmisen tasolla pelasivat ja vuosituhansien aikana kyettiinkin muodostamaan runsaasti tietoa siitä, mikä toimisi ja mikä ei. Kaikkea ei osattu tai kyetty vielä laskemaan nykyisellä tarkkuudella, mutta silti ne katedraalit pysyivät pystyssä ja sillat kantoivat halutun verran taakkaa. Uusia keinoja navigoida ja määritellä sijainti myös parannettiin, minkä ansiosta ihminen kykeni kartoittamaan ison osan maailmasta. Mitä sielä tuntemattomalla alueella oli, sitä ei tiedetty, mutta sitä lähdettiin sitten selvittämään ja kartoittamaan. Ja niistä vanhoistakin kartoista muodostui pallo, kun ne vedettiin yhteen.

Tiede ei kuitenkaan tuonut vastauksia ihmisen olemassaoloon, joten uskonto oli varsin tärkeä osa ihmisten maailmankuvaa. Kun teoriat evoluutiosta, eli ameebasta apinan kautta ajattelevaksi ihmiseksi saivat otetta, ihmisen merkitys monen kohdalla katosi. Niin Nietzsche (Gay Science) kuin Dostoyevski (Brothers Karamazov) pohtivatkin asiaa tästä ”kuolleesta Jumalasta” ja miksi kirkko ja sen uskomukset olivat niin tärkeitä. Tämä seikka tuntuukin vaivaavan flättäreitä melkoisesti, koska jos maa olisi ”vain” sattumankauppaa ja ihminen jonkin kosmisen pamauksen seurauksena täysin vahingossa muodostunut olento, mitä ja miksi me edes olemme? Siihen lätty antaakin helpon ja ennen kaikkea valmiin paketin, minkä vuoksi, nähdäkseni, uskomus tähän lumisadepalloon onkin niin houkuttava. Monimutkaisuuden sijaan maailma on yksinkertainen - Jumala loi sen, piste. Kaikki löytyy pyhistä teksteistä ja me olemme tärkeitä jonkun meitä suuremman voiman mukaan. Siinä kun Nietzschen tarjoama täydellinen vapaus johtaisi nihilismiin. Vapauden sijaan uusi uskomusjärjestelmä vanhan tilalle on paljon helpompi vaihtoehto, kuin että yrittäisi itse saada tolkkua maailmasta.

Nimittäin sitä sitä se tiede alunperin oli, tolkun ottamista tästä kaoottisesta maailmasta. Nämä modernit tieteenalat, intersektionaalisine feminismeineen ja ilmastohumppineen, ovat lähinnä vain uusia pyhiä tekstejä joiden tulkintaan vaan niiden ylipapit kykenevät ja muiden tulee niihin sokeasti uskoa, ovat sitten taas asia erikseen - ei niistä sen enempää tässä kohden. Mutta kaikki nämä fysiikat ja kemiat, matemaattiset keinot ennustaa lopputulos, ovat ihmisen tapa pyrkiä saamaan jotain hallintaa maailmasta. Kuinka eksaktia mikäkin osa on, se vaihtelee, samoin kuin mittakaava missä mikäkin tapa ymmärtää asia oikein pelaa. Se, että jokin toimii tiettyyn pisteeseen saakka ja sitten saadaankin ihan eri tulos kun mennään riittävän suureen tai pieneen yksikköön, osoittaa hyvin ne tieteen rajat. Emme vielä tiedä tahi ymmärrä läheskään kaikkea, mutta kykenemme ”arjessa” ennustamaan lopputuleman varsin moneen asiaan tieteen ansiosta. Ei ehkä täydellisesti, mutta riittävällä tarkkuudella. Ja siihen tarkkuuteen osa ihmisistä on käyttänyt koko elämänsä päästäkseen edes hitusen verran lähemmäksi. Jostain syystä vuosisatojen tutkimisen ja vuosikymmenten henkilökohtaisen perehtymisen voi nykyään kumota katsomalla muutaman videon, jossa joku sanoo ettei se niin ole. Jos tämä tieteen virheellisyys olisi johdonmukaista, silloin esimerkiksi se arkkitehtien ja insinöörien 9/11 tutkimus olisi myös puhdasta hömppää, eikö totta?


Paimentamisen sijaan vapaus, vapaa tahtokin?

Yksi asia siinä Artisokan kanssa käydyssä keskustelussa veikin kunnolla yöunet itselläni ja sen seurausta on sitten tämä teksti. Ei, en ole muuttanut näkemystäni maan muodosta enkä edelleenkään näe viitteitä sille, että ihmiskunta olisi mennyt kaikessa tieteessä päin honkia vain koska ”rapparit” tai jokin muu salaseura on ollut vaikuttamassa asioihin vuosisatoja. Kyllä, he ovat voineet piilottaa asioita ja tietoa, mutta suuri osa näistä tieteen tuomista edistyksistä on ihan konkreettisesti havaittavissa ja käytettävissä, mikä ainakin omalla kohdallani on melkoisen vahva todiste. Tietokoneet esimerkiksi toimivat omalla tavallaan ja se miksi ne toimivat on ihan tutkittua tietoa, ei mitään taikauskoa rapparien tieteestä. Itse en ymmärrä tietokoneista läheskään joka naksahdusta, mutta ihmiskunnan kollektiivinen tieto ja taito ovat mahdollistaneet nämä hienot härpäkkeet, joidenka ansiosta voimme riidellä asioista muiden kanssa satojen ja jopa tuhansien kilometrien päässä toisistaan. Johtuvatko ne lainalaisuudet sitten Jumalasta vaiko vaan puhtaasta sattumasta, se onkin täysin eri keskustelu.

Niin se asia joka vaivasi… tunnistin vahvasti itseni, siis sen vanhan itseni josta jo luulin päässeeni edes auttavasti eroon. Jokin asia josta tiedän riittävästi että uskallan siitä avoimesti puhua, on asia jota pidän niin tärkeänä että siitä pitää kaikille kertoa. Eikä vain kertoa, vaan pyrkiä (kaikin keinoin) saamaan muutkin ajattelemaan asiasta samalla tavalla. Itselle ne aiheet löytyvät tuolta psykologian, propagandan ja politiikan suunnasta, kuten joku saattoi jo arvata niistä 600+ tekstistä ja 300+ videosta noista aiheista. Onko se sitten iän tuomaa viisautta vaiko sulaa hulluutta, valamiehistö ei ole vielä antanut päätöstään, mutta näiden, samoin kuin kaikkien muidenkin aiheiden propagointi ei vaan enää tunnu oikealta. Ehkäpä paremmin ilmaistuna oikeutetulta, johtuen varsin vahvasti siitä jo pitemmän aikaa olleesta näkemyksestä, että kukaan ei ole oikeutettu valtaan muiden ylitse. Joten jos itse näin vaadin muilta, on varsin tekopyhää sitten itse käyttää valtaa muiden yli. Verrattuna tietysti yhtään enemmän valtaa omaaviin tahoihin nämä tekstit ja vastaavat tuotokset ovat varsin mitättömiä, mutta yhtä kaikki, pyrkiessäni suostuttelemaan muita näkemään asiat haluamallani tavalla, käytän valtaani muiden ylitse. Onneksi isoimmatkin rikkeet voi nykyään kuitata sanomalla ”sori siitä”, eikös?

Kyllä, näkemykseni mukaan maailma on edelleenkin psykopaattien hallussa ja he ajavat kansaa kuin karjaa haluamallaan tavalla teuraaksi. He manipuloivat surutta, käyttävät hyväkseen resurssien mahdollistamaa valtaansa täysin omaksi edukseen ja yllyttävät tavan kansan hyökkäämään niiden kimppuun, joidenka mielestä se ei ole millään tavalla oikein mitä ne sairaat johtajat tekevät. Mutta jokaisella on vapaa tahto ja vapaus tehdä mitä haluaa - myös olla se seteliselkärankainen nuljake. Kansa ei tietenkään asiaa niin näe, koska heidät on manipuloitu uskomaan ties mihinkä ”länsimaiseen demokratiaan”, vaikka sekin on todistettavissa virheelliseksi tarinaksi ja siitä on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja jo nyt. Ehkäpä se on se Nietzschen tuntema ahdistus, kun näkee miten maailma pyörii mutta ei pysty sille mitään tekemään? Ja vaikka pystyisikin, kuuluisikokaan tehdä mitään? Totuus on se mikä itselle toimii on hunan näkemys asiasta… Itse aion edelleenkin niin puhua ja kirjoittaa niistä, mitä pidän itse totena - jokainen saa ihan vapaasti päättää miten sen tiedon sitten ottaa. Kenellekään en enää lähde tuputtamaan asioita… paitsi ehkä huomenna siitä yhdestä asiasta? Rauha ja vapaus, niillä päästäisiin pitkälle, mutta kuka niitä kaipaa kun voidaan kilpailla siitä, kuka on oikeimmassa.