torstai 27. huhtikuuta 2023

Tervanukke


Ei kuitenkaan olkiukko

Tervanukke on vapaa käännös lontoon termistä ”tar-baby”, joka tarinassa on siis nukke joka on tehty tervasta ja tärpätistä. Jos siihen menee koskemaan, likaa vain itsensä ja siihen tuppaa jäämään vielä kiinni. Juuri tätä asiaa kyseinen termi kuvaakin, eli tilannetta joka vain pahenee jos sille antaa huomiota. Apinarutto oli tärppi, mihin ihmiset eivät onneksi tarttuneet ja se katosi kuin tuhka tuuleen, joten siinä nähtiin saman tien mikä on ainoa tapa päästä siitä tervanukesta eroon - huomiotta jättäminen. Uutiset osaavat kuitenkin rummuttaa lähes minkä tahansa asian, niin halutessaan, kansan huomioon ja se tarttuu riittävällä rummutuksella ja usein tulee jäädäkseen kun niin halutaan. Mutta osataan sitä muuallakin kuin valtamediassa, se on nähty varsin selvästi tässä viimeisten… parin viikon aikana?

Osa on saattanut huomata VKK:n suuren johtajan, Anon, alkaneen saarnaamaan litteän maan puolesta. Se on totta, koska hänen Raamatuntulkintansa on oikea ja kaikki siitä eri mieltä olevat ovat vääräoppisia. Ilmassa on aistittavissa lievää erimielisyyttä hänen tulkinnastaan mutta koska en ole asiaan sen tarkemmin perehtynyt, jokainen tehköön omat johtopäätöksensä mikä tulkinta tai versio Raamatusta on oikein ja mikä väärin. Kun sen sadannennen kerran käännetty kirja vihjaa johonkin suuntaan, se saattaisi kannattaa ottaa hieman varauksella, tosin ei se kait niin nuukaa ole kun ”Älä tapa” oli alkuperäisellä kielellä suomeksi käännettynä ”Älä murhaa”? Tämmöiset pienet eroavaisuudet ei tietenkään menoa hidasta ja muut uskonnot ovat vähintään yhtä tarkkoja oikean ja väärän tulkinnan ongelmista.

Olen vuosien aikana tuhlannut lukemattomia tunteja tutkien näitä ”lätyn” todisteita enkä vieläkään ole nähnyt ainoatakaan toistettavissa olevaa todistetta, jota voitaisiin todisteena pitää. Vastaus on aina ankara infodumppaus meemejä ja kuvia, joihin joku on lisännyt tekstiä ”todisteeksi” tai tunteja kestäviä videoita jossa ihmiset puhuvat uskottavalla äänellä puutaheinää. Mikään todiste pallon puolesta ei yhdellekään flättärille koskaan tule kelpaamaan, joten niiden luetteleminen on tässä turhaa. Heidät voidaan kuitenkin jakaa kahteen pääleiriin ja sitten ne ”muut”, joilla on jokaisella ihan oma maailmansa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ”tieteeseen” perustavat, joidenka mukaan kaikki todisteet pallon puolesta olevat rapparien tiedettä kuten fysiikka ja astronomia, eli väärin koska syyt joita ei tarvitse todistaa koska salaseurat (siitäkin huolimatta, että sitä samaa fysiikkaa käytettiin luomaan se laite, jolla nyt sitten asia kumotaan sanomalla ettei se niin ole). Toiseen ryhmään kuuluvat Anon kaltaiset pyhään kirjaan uskovat, joille se Raamatun tai muun kirjan teksti on totta, täysin riippumatta mitä mikään muu todiste kertoo koska niin se seisoo siinä kirjassa, piste.


Sama pätee monessa muussakin asiassa

Lättymaa ei kuitenkaan ole varsinaisesti tämän tekstin aihe, mutta se on loistava esimerkki tervanukesta. Ainoa asia mitä sillä todellisuudessa saadaan aikaiseksi on hyvin pitkälti se, että joku ulkopuolinen kompastuu juttuun ja lähtee asiaa itse katselemaan ja putoaa siihen kaninkoloon josta aniharva on koskaan päässyt ulos. ”Kerran lätty, aina lätty” on varsin yleinen asenne ja ihmiset eivät ole kovinkaan tunnettuja siitä, että muuttaisivat uskomuksiaan todisteista huolimatta. Kyllä, olen itsekin tuhlannut aivan liian monta tuntia näihin keskusteluihin mutta ehkäpä sitä nyt jo oppisi itsekin? Ongelma ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen, että pelkkä ohittaminen olankohautuksella tai naamapalmulla ratkaisisi asian. Nimittäin aivan kuten niissä muissakin samankaltaisissa asioissa, se levitetty asia voi oikeasti olla jopa vaarallinen. Mikä olisi siis oikea tapa toimia, vai onko sellaista olemassakaan?

Loogisilla argumenteilla on (lähes) mahdotonta muuttaa ihmisen mielipidettä, jos hän on muodostanut tunnereaktion asiasta suuntaan tai toiseen eikä ole valmis oppimaan uutta. Toisaalta jos alkuvaiheen epäröinnin aikana sinne väliin saa iskettyä sopivaa tietoa niin ihminen voi havahtua kusetukseen. Täten mihinkään keskusteluun osallistuminen näistä tervanukke-aiheista on samaan aikaan puhdasta ajanhukkaa, uhka kasvattaa sen näkyvyyttä, mahdollisuus ehkäistä mahdollinen tartunta sivustakatsojiin ja päälle satavarmasti sotkea itsensä vielä enemmän jumiin siihen tervaan. Jos vain olisi silloin ensimmäisellä kerralla vaan antanut asian olla… osaisiko siitä siis itse oppia, että kun on kerran haksahtanut tervanukkeen, ei toistamiseen lankea samaan suohon, mitä veikkaat? Sosiaalisen median algoritmit kun tarjoilevat sitä käyttäjän huomion saanutta asiaa uudestaan ja uudestaan, jolloin kerran huomiota antaneena sama aihe tule vastaan yhä uudelleen.

Ehkäpä sama pätee myös näihin kaikkiin muihinkin nykypäivän hömpötyksiin. Muutama saisi kaikessa rauhassa puhua asiasta ja jos siihen ei kukaan kiinnittäisi huomiota, asia ei siitä juurikaan etenisi. Niin se maailma ennen toimi, ennen sosiaalista mediaa - minkään asian tartuttaminen laajaan yleisöön oli lähes mahdotonta ilman merkittäviä resursseja. Tosin niinhän se nyt menee näissä suuremmissa asioissa tuolla valtavirran puolella: kapitalistinen sananvapaus määrittää sen, mistä asiasta tulee valtavirtaista ja mikä jää marginaaliin. Tervanukke kun ajetaan ison rahan painepesurilla ojanpohjalle jos aihe ei vallanpitäjiä miellytä. Siksi onkin varsin silmiinpistävää, kuinka paljon huomiota jopa valtamediassa lättymaa oikeasti saakaan. Lättymaa-tervalasta ollaan tyrkyttämässä joka paikassa ja aina löytyy muutama, joka ei voi vastustaa mennä tökkäämään sitä sormella. Ja se on menoa sitten… Lättymaassa kun on vielä semmoinen juttu, että siinä menee kaikki uskottavuus sen sileän tien kaikkien muiden paitsi oman sakin kesken. Siksi tietysti asia oli pitkään muhimassa pinnan alla, kunnes nyt sitten tulvaportit avattiin.


Mistä siis saisi puhua ja mistä tulisi vaieta?

Kas siinä pulma, koska kaikista asioista on voitava keskustella asiallisesti, ihan kaikista. Mutta asiallista keskustelua on esimerkiksi sosiaalisessa mediassa hyvin pitkälti täysin turha yrittää, koska se juttu lähtee aina lennolle syystä tai toisesta. Siksi yksinkertainen ohje voisi olla, että jos asia ei sinua kosketa henkilökohtaisesti ja omassa elämässäsi, niin annappa kuule olla. Mutta aina sitä pikkuisen pitää kuitenkin… Ja kun meille esitetään aihe, joka tulee kuin tyhjästä ja se saa jengin sitä tökkimään, kannattaisikin pohtia että mistäs tämä tämmöinen on oikein lähtenyt? Q-liike oli jokunen vuosi sitten varsin samankaltainen ilmiö ja siihen yksi jos toinenkin jäi kiinni, osa vieläkin. Mutta aivan kuten niin moni pelastusta lupaava kokonaisuus, sitä ei koskaan tullut vaikka siihen kuinka uskottiin. Lätyille kun pelastus odottaa joko taivaassa, tai siinä kun ihmiset sen lätyn kautta havahtuvat kaikkiin muihinkin kusetuksiin ja sitten maailma pelastuu!

On vaikea sanoa mistä nämä tervanuket oikein saavat alkunsa. Osa on myöhemmin ollut jäljitettävissä yksittäisiin trolleihin, osa taas valtiollisiin toimijoihin, mutta koska yleinen mielipiteemme on niin vahvasti manipuloitu kokonaisuus, on turha olettaa että näistä asioista voitaisiin keskustelemalla nykypäivänä selvitä. Monet näistä tervanukeista on kuitenkin tarkoituksella luotu siihen, että kun ne päästetään jonkin tietyn ryhmän sisään, se rikkoo sen ryhmän sisältäpäin aiheuttamalla keskinäistä riitaa tai vähintäänkin leimaa koko ryhmän sillä syötetyllä asialla. Hajota ja hallitse on varsin toimiva taktiikka. Mutta eiväthän ne nyt tahallaan syöttäisi disinformaatiota potentiaalisina uhkina näkemiinsä ryhmiin? Siis kuten viimeksi kun siitä löytyi ainakin joitain todisteita, että niin oltaisiin tehty…

Sananvapaus olisi kuitenkin se keino ratkaista tämä ongelma, mutta jo nykyisten rajoitteiden puitteissa siitä on tehty varsin haastavaa, ellei jopa mahdotonta joissain tapauksissa. Valtavirtaan uskovat kun niputtavat kaikki mahdolliset asiat ”hörhöihin”, eikä heitä edes kiinnosta kuulla yhtäkään argumenttia minkään aiheen puolesta. Jostain syystä aina kun se toisinajattelijoiden kenttä millään tavalla alkaa tasaantumaan, jostain putkahtaa uusi tervanukke näkyviin ja eihän sitä nyt voi olla koskematta! Kun aika ja energia palaa näiden yleensä jonninjoutavien asioiden puimiseen, se on kaikki pois jostain muusta joka olisi paljon hyödyllisempää jokaiselle itselleen. Esimerkiksi kattoon syljeskely on paljon hyödyllisempää kuin lättymaasta keskustelu, se on tullut niin monta kertaa huomattua, viimeksi… eilen? Mutta nyt ihan oikeasti annan asian olla, seuraavaan kertaan saakka. Jäädään siis odottelemaan seuraavaa tervalasta, koska kyllä se sieltä taas ilmaantuu jahka tämä Anon nostama ”lukekaa Raamattua, se todistaa lätyn” sirkus rauhoittuu. Twatterin puolella ainakin kemikaalivanat ovat taas lähteneet lentoon…

sunnuntai 16. huhtikuuta 2023

Anarkismista


Eniten väärinymmärretty sana?

Jos jollain asialla ei ole nimeä, siitä on lähes mahdotonta keskustella. Jos taas kaikki ymmärtävät nimetyn asian eri tavalla, ei siitä keskustelusta liioin tule yhtään mitään. Anarkia, anarkismi ja kaikki niihin liittyvät sanan muodot ovat malliesimerkki keskustelun mahdottomuudesta termin tahallisen vääristelyn vuoksi. Tai no, se vääristely mahtaa olla sitä kuuluisaa sattumaa, aivan samoin kuin miksi demokratia/demokraattinen ymmärretään varsin monella eri tavalla - anarkia kun kuvaa järjestelmää ilman vallanpitäjiä ja demokratia on vallanpitäjien oikeutus orjuuttaa kansa. Yksinkertaisimmillaan (ja sanan alkuperäisessä merkityksessä) anarkia siis tarkoittaa ei hallitsijoita ja anarkismi uskoa siihen, ettei kukaan ole oikeutettu valtaan muiden yli, siis kukaan ei hallitse muita. Ei siis kukaan, ei edes se sotapäällikkö tai vastaava tyranni, joka esitetään jokaisessa jenkkileffassa olevan vallassa anarkian ollessa voimassa. Anarkia tarkoittaakin kansankielessä kaaosta, ei sitä että jokaisella yksilöllä on itsellään se valta. Jokaisen yksilön oman vallan yhdistäminen ”yhteiseksi hyväksi” olisi se demokratia, mutta ei siitä sen enempää tässä kohtaa.

Asiaa ei tietenkään auta liioin se, että jotkin ryhmittymät käyttävät itsestään anarkistin kuvausta, tai se on heille ulkoa lätkäisty, vaikka heidän oma aatemaailmansa ei itse asiassa perustu siihen ei hallitsijoita-aatteeseen. Antifasistit, black block ja muut vastaavat kaaosta ja tuhoa aiheuttavat ja siihen kannustavat tahot yleensä leimataan anarkisteiksi ja osa heistä itsestäänkin tuntuu kuvittelevan olevansa anarkisteja, mutta he vain tekevät sitä täsmälleen samaa politiikkaa kuin kaikki muutkin poliittiset puolueet, tosin vaan hieman omalla tavallaan. He, samoin kuin kaikki muutkin poliittiset puolueet kun uskovat, että se heidän maailmankatsomuksensa on niin oikea, että se voidaan pakottaa väkivalloin kaikille muillekin. Keinot millä se heidän oma näkemys tungetaan kansan kurkusta alas vaan hieman poikkeaa toisistaan, mutta perusidea on kaikilla valtaan halaavilla sama: minä olen oikeutettu sanelemaan muille miten olla ja elää. Osa haluaa siihen valtaan käyttää sitä maagista olentoa, ”valtiota”, joka on oikeutetusti vallassa kaikki laki niin sanoo. Osa taas uskoo vallanpitoon riittävän organisoidun kaaoksen, jota ”oikeamieliset” tahot aiheuttavat. Molemmat kuvittelevat olevansa oikeutettuja väkivallalla pakottamaan muut näkemään asian samoin. Älä siis naureskele antifanteille jotka polttopulloja heittelevät ja huutelevat ”natsit vittuun”, jos itse tekisit samaa auktoriteetin kautta ja ”lain voimalla”.

Näiden muka-anarkistien sijaan puhutaankin nyt niistä, jotka oikeasti uskovat siihen alkuperäiseen aatteeseen: ei hallitsijoita. Eri näkemyksiä siitä, miten se maailma rullaisi anarkistisessa yhteiskunnassa on nimittäin lukemattomia. Vahvasti yksinkertaistettuna annan muutaman esimerkin näistä eri näkemyksistä: Anarko-kapitalistit uskovat vapaan kaupan ja suostumuksella toimivien sopimusten riittävän ihmisten harmooniseen elämään. Anarko-kommunistit taas luottavat kaikkien samanarvoisuuteen, tuotantovälineiden yhteisomistukseen ja yhteistyön yhdistelmään luoda toimiva maailma. Anarko-syndikalistit antaisivat ammattiyhdistyksille ja vastaaville vapaaehtoisille yhdistymisille painon rauhallisen yhteiskunnan rakentumiselle kuin itselleen. Ja ne tsiljoona muuta näkemystä ja versiota tietävät myöskin olevansa oikeassa eli kunhan vaan kaikki näkisivät asian samalla tavalla oikein, maailma pelastuisi. Tässä nimittäin on samalla se anarkismin suurin haaste: kun ketään ei voida kerran pakottaa näkemään asiaa samalla tavalla ja tekemään oikein, mitenkäs ne kaikki ”hullut” hoidetaan? Ideoita siihenkin on lukemattomia, mutta eihän niistä kukaan jaksa ottaa selvää itse, etenkään silloin kun tietää anarkian tarkoittavan vain kaaosta ja vahvimman valtaa muiden yli… mutta silloinhan se ei enää ole anarkia vaan… tasavalta?


Lue se ..tun ohjekirja

Toisin kuin yleisesti luullaan, on anarkistisen maailman luomiseksi ja sen toimimaan saamiseksi kirjoitettu lukemattomia teoksia ja yksi ehkä kuuluisimmista ja eniten luetuista kirjoista etenkin läntisissä maissa on kaikkien näkyville piilotettu anarkistin oppikirja. Jos nimittäin siitä kirjasta ohittaa kaikki paitsi ne muutamat kappaleet, meillä on olemassa valmiiksi mietitty eettinen perusta ihmisten rauhanomaiselle yhdessäololle ja maailmalle ilman ainuttakaan hallitsijaa. Tämä kirjan tarina kertoo nimittäin miehestä, joka ei pokkuroinut yhdellekään auktoriteetille ja halusi jokaisen ihmisen löytävän onnellisuuden ja oman rauhansa ilman kenenkään sanelua ulkopuolelta. Olet saattanut kuulla tyypistä? Se on se usein parrakkaana miehenä valkoisessa kaavussa kuvattu tyyppi, jonka viranomaiset oikeutetusti ristiinnaulitsivat lakiensa rikkomisesta: Jeesus. Piti tarinaa sitten täytenä totena tai toisessa ääripäässä puhtaana fiktiivisenä satuna, Jeesus opetti ihmisille kuinka he voivat elää yhdessä ilman ainuttakaan hallitsijaa. Koko opetus voidaan kiteyttää kultaiseen sääntöön, joka löytyy muistaakseni kahdesta evankeliumista: Tee muille kuin haluat sinulle tehtävän, noin ilman mitään hienoja sanoja ja rautalangasta väännettynä. Jos et halua tulla pakotetuksi tekemään miten muut määräävät, et ole oikeutettu määräämään pakolla muita - yksinkertaistettuna et siis voi valita ketään valtaan ylitsesi, et itsesi etkä muiden. Jos siis olet kristitty joka elää Jeesuksen oppien mukaan, mitä helvettiä sinä sielä äänestyskopissa teet?! Toki sama pätee ateisteihin - jos et pidä yhtäkään taikaolentoa aitona, miksi ”valtio” sanelee miten sinä saat elää?

Jatketaan vanhoilla kirjoilla joista löytyy samantien selitys siihen, miksi kristityt eivät elä kuten heille saarnataan: Fyodor Dostoyevski - The Brothers Karamazov ja sieltä kappale ”The Grand Inquisitor”. Suosittelen lukemaan kyseisen kappaleen vaikka koko kirja ei noin muutoin kiinnostaisikaan. Jos et halua juonipaljastuksia, hyppää suoraan seuraavaan kappaleeseen. Kirjan tarinassa Jeesus on palannut takaisin maan päälle, mutta kirkko kopitti hänet lähes välittömästi. Suurinkvisiittorin ja Jeesuksen välinen keskustelu kertoo tarinan siitä, miksi Jeesuksen opit eivät ihmisille uponneet: ihmiset eivät halua vapautta vaan sääntöjä ja dogmia, täytyy olla joku auktoriteetti sanelemassa kuinka olla ja elää. Kirkko tekikin tätä työtä varsin ansiokkaasti vuosisatojen ajan, pakottaen kansan alisteiseksi ”oikeutetuille johtajille”, koska kansa ei alkuun osannut edes lukea niitä pyhiä tekstejä vaan nojasi täysin papiston tulkintaan. Eipä se Raamatun käännös kansan kielelle paljoa tainnut kuitenkaan auttaa, koska sama meno jatkui ja jatkuu edelleen valtaosalle kristityksi itseään kutsuvalle. Jeesus opetti miten moraali riittää hyvään elämään, kirkko taas kuinka lait ja säännöt tulee ensin moraalia. Raamattu toki opettaa kunnioittamaan esivaltaa, valtiota, mutta Jeesus ei… mutta se on varmasti puhdas sattuma, että vallanpitäjät jättivät anarkistin oppikirjaan myös kaiken sen, joka kumoaa Jeesuksen opit?

Ongelma on kuitenkin aito ja sille ei ole olemassa helppoa vastausta - miten niiden ”pahojen ihmisten” kanssa tulisi toimia? Alfie Kohnin teokset eivät sinällään anna vastausta miten sen ongelman voisi ratkaista, mutta ne avaavat sitä pääsyyllistä varsin selvästi: kilpailu. Kilpailua pidetään luonnollisena asiana, koska sitä tapahtuu luonnossa. Kyllä, niin tapahtuu, mutta silloin pitää tutkia miksi niin tapahtuu. Kun jostain on pulaa, kilpailu rajallisista resursseista alkaa. Nykymaailma luo pulaa ja kannustaa kilpailuun yhteistyön sijaan, mikä onkin nykyisen neoliberalistisen yhteiskuntajärjestelmän perusta: kilpailulla ratkaistaan kaikki asiat, myös sen kuka on oikeassa ja mikä on totta. Ja kun kilpailu ei koskaan voi olla reilua, lopputulos on taattu. Siihen vielä päälle kun lisätään sosio- ja psykopaatit niin ei tarvitse ihmetellä miksi se valta muiden yli ei johtanutkaan utopiaan jona meille nämä tasavallat ja demokraattiset sääntöpohjaiset järjestelmät myytiin. Kun anarkiassa pelottaa ihmisiä se, että vahvin ottaa väkisellä vallan ja se on yleensä se ”paha ihminen” joka niin tekee, eikö se pitäisi pelottaa vielä enemmän että se sama on nykyään laillistettu ja täten ”oikein”?


Ongelman korjaamista sillä millä se on tullutkin

Aivan yhtä varmasti kuin juopumisen saa korjattua juomalla lisää viinaa, voidaan byrokratiasta ja säännöistä päästä eroon byrokratialla ja uusilla säännöillä. Sääntöpohjainen järjestelmä on uponnut niin vahvasti kansan syviin tuntoihin että niitä jotka puhuvat anarkiasta, ei hallitsijoita, pidetään hulluna. Meillä täytyy olla joka pitämässä kuria ja järjestystä, ei ihmisiin voi luottaa! Joten kun ihmisiin ei voi luottaa, ratkaistaan se ongelma antamalla heille lisää valtaa, oikeutetusti, muiden ylitse! Nerokas idea, eikö totta? Kun EU sanelee maallemme uusia sääntöjä, ne pitää korjata pönkittämällä Suomen hallinnon oikeutta määrätä kovemmin kuin EU omia sääntöjään kansalle! Nyt kun otettiin vielä NATO määräämään maamme väkivaltamonopolia, se voidaan varmasti myös äänestää pois vallasta koska NATO ei olekaan koko olemassaolonsa aikana koskaan ainakaan salaisilla Gladio-joukoillaan eliminoinut vastustajiaan ja pakottanut kansan heitä kannattamaan mediaa hybridikeskuksiensa kautta manipuloimalla, eikös?

Olemmekin siirtyneet jo hyvissä ajoin Vaclav Havelin kuvailemaan post-totalitaariseen järjestelmään, jossa valtio on uskonto joka roviolla polttaa vääräuskoiset. Järjestelmä on indoktrinoitu niin vahvasti kansaan, että vain kylähullut uskaltavat enää puhua sitä vastaan. Toistamme rituaaleja koska niin on aina tehty ja hoemme samoja iskulauseita vuodesta toiseen vaikka niiden paikkansapitävyys olisi kuinka räikeässä ristiriidassa todellisuuden kanssa… maailman onnellisin kansa, riippumattomin media ja universumin paras valtiojohto! Kun se usko on järjestelmään niin vahvassa, ainoaksi korjaukseksi tarjotaankin ”oikein äänestämistä”, koska kilpailulla valittu seuraava suuri johtaja täytyy olla hyveellinen ja oikeutettu valtaan, koska se on kansan tahto vaikka juu, olihan siinä pikkuisen media juksuttamassa ja manipuloimassa eikä mitään valtavirrasta poikkeavaa päästetty koskaan argumentoimaan näkemyksiään. Mutta kyllä se sitten ensi kerralla! Kunhan siihen vaan uskoo riittävän kovaa, eli ei lainkaan kultti…

Tarjoaako anarkismi sitten sen utopian ihmiskunnalle? En tiedä, sitä on kokeiltu moneen otteeseen ja sen on aina tallottu ulkoa isompien jalkoihin. Sen tiedän ettei sääntöpohjainen järjestelmä ongelmaa liioin ratkaise, sitä kun on kokeiltu vasta jokunen vuosituhat johtaen aina samaan harvainvaltaan ja kansan kärsimiseen, mutta ehkä se sitten ensi kerralla kun ei koskaan ennemmin? Asiasta ei voi edes keskustella saamatta hullun leimaa, minkä luulisi olevan varsin selvä merkki manipuloidusta mielipiteestä, mutta eiväthän ne nyt niin tekisi. Miksi ihmeessä vallanpitäjät vastustaisivat sitä yhtä ainoaa asiaa, joka uhkaa heidän valtaansa - tottelemattomuutta? Asia on kuitenkin jokaisen itsensä omassa päässään saatava kohdalleen, eikä siihen ulkopuolisten ole oikeutettua millään tavalla puuttua. Onko se anarkismi se pelottava asia, vaiko vapaus ilman ”järjestelmän” tuomaa turvaa. Siis sen järjestelmän, joka on aiheuttanut kaikki ne maailmanhistorian sodat, massamurhat ja vastaavat koska joku oli jossain väärää mieltä? Jeesus julisti rauhaa ja rakkautta, mutta se on vaan taikauskoa koska valtio tahi kirkko tietää paremmin, vai kuinka se meni?

maanantai 3. huhtikuuta 2023

Viimeisimmän vaaliteatterin ensianalyysi


Puuttuvin tiedoin mutta vanhaan perustuen

Vaalit olivat tätä tekstiä kirjoittaessa eilen, 2.4.2023, eli paljon asioita joita tarkempaan analyysiin tarvitaan jää puuttumaan. Emme esimerkiksi vielä tiedä niitä lopullisia tuloksia kuka pääsi sisään ja kuka ei, koska tarkistuslaskentaa ja virallista tulosta ei vielä ole tiedossa. Oletuksena on siis se, että ensilaskennan tulos on pääosin oikein osoittaen sen, että kansan enemmistö ei halunnut enää ”vasemmistoa” valtaan vaan ”oikeiston” olemaan vallassa heidän ylitseen. Sosiaalidemokratiahan on hyvin pitkälle oikeistolainen näkemys talousasioista ja Suomessa ei ole yhtään merkittävää puoluetta jonka mukaan tämä ”pohjoismainen malli” ei olisi se oikea tapa paimentaa kansaa. Sosiaalidemokratia kun voidaan yksinkertaistaa pohjoismaiseksi malliksi - pääosin vapaa kilpailu, mutta ”luonnolliset” monopolit ovat valtion hallussa tai omistuksessa. Ja että valtio tietää kaikista sinun asioista paremmin kuin sinä itse, koska pakollinen koulujärjestelmä on indoktrinoinut joka ikisen hyvän kansalaisen jo pienestä pitäen.

Maamme poliittisen teatterin yksipuoluejärjestelmä vaati siis jälleen kasvojenpesun, eli se ”vasemmisto” vaihdettiin ”oikeistoon” jossa erona siis se, että toinen ottaa kansalta ja antaa kavereille, siinä kun toinen antaa kavereille ja ottaa kansalta. Kummin päin se nyt menee niin se on hankala sanoa. Todelliset voittajat näissä vaaleissa olivat tietenkin ne oikeat vallanpitäjät ja heidän ohjaamansa organisaatiot kuten EU ja vastaavat. Yli 70% kansasta kirjoitti avoimen valtakirjan auktoriteeteille johtaa tätä tasavaltaamme juuri kuten lystäävät ja senhän he tulevat tekemään - juuri kuten lystäävät. Jokainen äänestänyt sai siis toivoa minkä näköinen puhuva pää sielä tasavallan rakenteissa lupaa heille kuun taivaalta ja painaa käskystä nappia, mutta samalla kertoi että hyväksyy tuloksen oli se sitten mikä tahansa kunhan se menee sääntöjen mukaan. Tämä on se sääntöpohjaisen järjestelmän oikeutus vallalle tänä päivänä - enemmistön tahto. Kilpailulla ”oikeaan” järjestykseen saatu joukko, jolla oli täysi oikeus valehdella ummet ja lammet kilpailun aikana. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Toisena suurena voittajana vallanpitäjien jälkeen voidaan pitää sen koneistoa itseään, eli sitä sääntöpohjaista järjestelmää ja ennen kaikkea sen PR-toimistoa, mediaa. Ei pelkästään valtamediaa vaan koko mediakenttää, joka sai jälleen enemmistön noudattamaan auktoriteettinsa käskyä: muista äänestää! Koska sillä mikä on, ei ole juurikaan merkitystä ja sillä miltä asiat näyttävät on kaikki paino, lopputulos näissä vaaleissa oli yhtä yllättävä kuin mistä suunnasta aurinko nousi tänä aamuna. Ihmiset äänestävät mielikuvia niistä puolueista ja ehdokkaista, jotka on luotu median avulla. Jokaisessa kadunkulmassa oli siksi nähtävillä suuria plakaatteja tulevista ”suurista johtajista” ja heidän puolueistaan, koska tällä luodaan kuva tutusta ja turvallista valinnasta. Mediapelistä ja sen suorittamasta manipuloinnista olen kirjoittanut jo vuosien aikana niin paljon, että en tässä kohden asiaa sen tarkemmin avaa - hakemalla blogista ”propaganda” tunnisteen löytyy asiasta märehdittävää päiväksi jos kahdeksi.


Mikä meni pienpuoluekentällä pieleen?

Päivä ei ollut edes vielä vaihtunut kun syyttely ja selitykset alkoivat. Yksi videoalusta taisi mennä kiinni ja käyttäjille annettiin 24 tuntia aikaa kerätä luunsa ja suksia kuuseen (perustuen Tokentuben omistajan lausuntoon eiliseltä, eli klo 20.00, 3.4.2023 palvelussa sammutetaan valot. Käykö näin jääkin nähtäväksi.) Syyllinen huonoon tulokseen tiedettiin kuitenkin jo ennalta: vaalivilppi ja/tai väärin äänestäneet. Äänestämättömien demonisointiin perustunut vaalikampanja ei jostain syystä tuonutkaan haluttua lopputulosta, jota kukaan ei olisi voinut arvata missään kohtaa vaikka asiasta ei varoiteltukaan taas kovin moneen kertaan. Vaalivilppiä tuskin laajemmassa mittakaavassa tapahtui, koska sitä ei tarvita: auktoriteettiuskovainen kansa niine ääniä laskeneineen ja vaaleja tarkkailleineen hyvien ihmisten toimien ansiosta se fyysinen äänestys/laskenta ei ole paikka missä vaaleihin vaikutetaan. Tulokset laskevat koneet, joihin se käsin laskeminen syötetään, ovat toki mahdollinen vilpin paikka, mutta kun lueskelee sosiaalista mediaa niin kovin kauaksi vaalitulos ei kansan yleisestä mielipiteestä mennyt. Omasta kuplasta katsottuna tämä voi tosin vaikuttaa ihan toiselta.

Koska omat tietoni tästä ”skenen” esityksestä perustuu vain julki tulleisiin asioihin, voi sielä taustalla olla vielä paljon muutakin meneillään. Mutta kas kun se äänestävä kansa perustaa päätöksensä juuri siihen samaan asiaan, eli julki tulleeseen tietoon, niihin saatuihin mielikuviin, on analyysi nähdäkseni perusteltu. Mikä siis meni ”pieleen”? VKK oli niissä sotealuevaaleissa suuri nousija ja kentän yhtenäisyys oli varsin hyvä. Silloin äänestettiin muutoksen puolesta, protestina nykyiselle menolle. Tulos olikin käytettyihin resursseihin nähden aivan loistava. Ja sitten homma laukesi reisille: huomattiin, että VKK:lla oli kristillisiä arvoja. Tämä shokkiyllätys, joka jokaiselle lukutaitoiselle (puolueen periaatteet ja ohjelma) ei olisi pitänyt olla yllätys lainkaan, johti sitten joukkopakoon. Mutta tämä pako ei olisi ollut mahdollinen ilman sitä, että puolue oli sisältä jo valmiiksi jaettu useaan eri leiriin jotka kilpailivat keskenään. Syntyi siis VaLi, joka nappasi mukaansa VKK:n ”kerman” eli parhaiten vaaleissa pärjänneet. Poliittista sirkusta parhaimmillaan ja mantrat ”me vaikutamme sisältä” saivatkin surkuhupaisen todisteen ihmisten uskosta siihen ideaan - puolueen muuttaminen sisältä kun olisi hieman helpompaa kuin koko järjestelmän, eikö? Mikä siihen jakautumiseen johti on nähdäkseni sekalainen läjä toisistaan ristiriitaisia tarinoita, koska jokainen riidan osapuoli tietää totuuden ja muut puhuvat paskaa. Se mitä tapahtui ja miksi ei kuitenkaan ole tässä kohtaa merkityksellistä…

Vaan se, miltä asia näytti ulospäin vaikutti ihmisten näkemyksiin. Tapahtui nimittäin kaksi merkityksellistä asiaa tässä jakautumisessa, jonka ansiosta vaalitulos äskeisissä vaaleissa oli mikä oli. Ensiksi, merkittävä joukko ihmisiä päätteli siitä kaikesta sekoilusta että paskanmarjat, minähän en tuota sakkia enää vaaleissa tue. Menivätkö nämä äänet sitten vanhoille puolueille vaiko äänestämättömien joukkoa kasvattamaan, sitä on vaikea sanoa, mutta joukkopako oli huomattava. Toisekseen, tämä johti vahvaan kuppikuntaisuuteen, joka vähemmän yllättävästi johti runsaaseen keskinäiseen nokitteluun ja suoranaiseen vittuiluun. Selkäänpuukotuksia ja vanhojen kavereiden ja liittolaisten erkaantumisia tapahtui runsaasti, mutta vaaleihin sillä oli se vaikutus että äänet jaettiin kahden listan välillä ja D'Hondtin matematiikka teki loput. Vaalikampanjat muodostuivatkin kilpailuksi sen varsin pienen joukon, noin 50.000 ”herännyttä” ja äänestävää ihmistä, huomion saamisesta jolloin jokainen ääni yhteen leiriin oli pois siltä toiselta. Yhteisen potin kasvattamista kun yritettiin tehdä ainoastaan äänestämättömien joukosta, heille vittuilemalla ja syyllistämällä. Jos haluaa pelata lassipalloa isojen poikien kanssa, kannattaisi opetella ne säännöt ensin… sanompahan vaan.


Mitään yhtenäistä kenttää ei ole koskaan ollut

Tämä saattaa tulla monelle yllätyksenä, mutta mitään yhteistä kenttä ei tällä valtamedian suunnasta katsottuna väärää mieltä olevien joukossa ole. On ihmisiä omine mielipiteineen ja joitain satoja ”vaikuttajia”, joiden omat kuppikunnat ovat varsin vaihtelevissa väleissä keskenään. Vaalien jälkipyykki tullee jakamaan nämä ryhmät vielä rankemmin, jolloin se ”meidän kanssa tai meitä vastaan”-mentaliteetti vain kasvaa. Jos tuet yhtä, olet toista vastaan ja vastapuolen matskua luetaan kuin piru Raamattua, siinä kun se oma puoli nähdään hyveellisenä. Myöskin se saattaa tulla monelle yllätyksenä, että itsenäinen ajattelu ei tarkoita sitä, että on valtamediaa vastaan ja jonkun vaihtoehtoisen näkemyksen puolesta, vaan sitä että on ihan itse muodostanut oman mielipiteensä niistä asioista, joihin ottaa kantaa. On ihan sama kenen tarinaa toistaa tutkimatta totuutena, valtamedian tai sen ”vaikuttajan”. Toisaalta, kuka jaksaa tai kenellä on aikaa ottaa asioista edes selvää nykypäivänä? Päätöksenteon ulkoistus on parempi vaihtoehto kuin tietämättömyydessä eläminen? Asia olisi onneksi helppo ”korjata” sananvapaudella, mutta kuka sitä nyt jaksaa kaikesta keskustella?

Jonkin asian vastustaminen on aina paljon helpompi paikka yhdistää voimat, koska siinä ei oteta kantaa minkä puolesta ollaan. Zombie-viruksen hulluus oli asia, jota vastustettiin varsin laajasti ja hoitajien surullisenkuuluisa 48a olivat kohtia, joissa laaja yhteistyö olisi ollut mahdollinen. Mutta siinä oli se ongelma, että pelkällä vastustamisella ei yksikään yksilö voi läheskään niin helposti ratsastaa sankarina keulalla koska yksilöltä tullaan aina tivaamaan: no mitäs sitten tilalle. Ja siinä kohtaa kun sanoo minkä puolella on, ne asian hieman toisin näkevät pyörittelevät silmiään ja poistuvat kaikessa hiljaisuudessa paikalta. Osa taas tukee sitä näkemystä ja syntyy jälleen uusi ”me” vastaan ”muut” asetelma ja eilisissä striimeissä toistettiinkin varsin vahvasti samaa tuttua mantraa: kentän yhtenäisyyden vuoksi ihmisten pitäisi tukea ”meitä”, koska ”me” teemme asiat oikein. ”Me” emme kuitenkaan tue muita, koska ”he” tekevät asiat väärin. Aatteiden ja etenkin periaatteiden säilyttäminen kaikesta huolimatta vaatii kohtuullisen vahvaa luonnetta. Toki omaa näkemystään voi jokainen muuttaa koska tahansa kun oppii jotain uutta eikä siitä liioin tulisi ketään tuomita kun kehittyy yksilönä. Meistä lähes jokainen kun on aloittanut matkansa sieltä vallanpitäjien indoktrinointimyllystä - koulusta, ja sen jälkeen katsonut valtamediaa hymyssä suin. Voisimme siis oppia ja kehittyä läpi koko elämän… mikään pakko se ei kuitenkaan ole.

Suurin osa ihmisistä, täysin riippumatta siitä nykyisestä maailmankatsomuksesta, on enemmän tai vähemmän niin kollektivistisia kuin konformistisia. He menevät massan mukana, vaikkei se massa olisikaan se kansan suuri enemmistö. Joukossa on turvaa eikä kukaan halua olla yksin, jolloin johonkin porukkaan lyöttäytyminen on sielä ihmisten vaistoissa asti varsin syvään juurtuneena - emme pärjää yksin. Ja tämä ei ole väärin tai oikein, se vaan on osa tätä ihmisenä olemista. Ja vallanpitäjät tietävät tämän asian ja käyttävät sitä hyväkseen - he luovat yleisen mielipiteen ja antavat ne mielikuvat ihmisille joidenka avulla luomme ne stereotyypit omaan maailmankuvaamme. Moni täydentää niitä omia mielikuviaan muistakin lähteistä kuin sieltä valtavirtaisista näkemyksistä, joka aiheuttaakin sitten näitä ristiriitaisia näkemyksiä kansassa. Asiasta voisi kirjoittaa vielä paljon enemmän, mutta jätetään päätteeksi pieni aivopähkinä kaikille ”heränneille”: jos valtamedia kertoo täysin yhtenevästi jonkin tietyn asian olevan ”hyvä” ja sen vastakohdan olevan ”paha”, voisiko kyseessä olla tarkoituksenmukainen manipulaatio? Jos päälle vielä se valtaa vastustava sakki joka kertoo median manipuloinnista toistaakin itse myös sitä täsmälleen samaa hyvän ja pahan narratiivia siinä yhdessä kohtaa, voisiko olla että kyseessä on varsin merkityksellinen asia vallanpitäjille kun he ovat ujuttaneet sen oman näkemyksensä niin viralliseen, kuin sen vastaiseen tarinaan täsmälleen samalla tavalla?

Koska vain äänestämällä voit vaikuttaa! Koska… Eiväthän ne valehtelisi siitä ainoasta asiasta joka oikeuttaa heidän valtansa kaikkien ihmisten ylitse, eiväthän?

lauantai 1. huhtikuuta 2023

Laillisen ja moraalisen eroista


Laillinen vai laiton?

Yhtä hitaasti on harva kirja edennyt itsellä kuin Larken Rosen ”The Most Dangerous Superstition”, eli vaarallisin taikausko. Ei siksi että kieli olisi jotenkin hankalaa tai että kirja olisi tylsä, vaan siksi että jokaisen kappaleen jälkeen pysähtyy pohtimaan asiaa ja kun oikein pohdituttaa, sitä alkaa kirjoittamaan niitä itselleen auki. Olen kyllä Rosen puheita kuullut aikaisemmin, mutta ainakin tämä opus on itselle siitä jännä, että en ole juurikaan asioista eri mieltä mutta en ole aikaisemmin nähnyt asioita selitettävän noinkin suorasanaisesti. Anarkismi olisi varmaan osuvin nimitys hänen aatteelleen, minkä vuoksi suurin osa ihmisistä kavahtaakin mitään siihen viittaavaa ja jättänee kirja hyllyyn. Sehän on laiton ja vaarallinen näkemys! Siis että on laitonta, ettei ole hallitsijoita? Entäpä jos se anarkismi vaan on myyty meille vääränä sekä melkeinpä laittomana asiana ja päälle vielä anarkismi yleensä ymmärretään ”paikat paskaksi” tai antifasismina, joidenka kanssa sillä on varsin vähän yhteistä. Koska eiväthän ne vallanpitäjät vallastaan meille valehtelisi, vaikka se laillista olisikin valehdella…?

Orjuus oli aikoinaan laillista eikä sitä liioin pidetty millään tavalla moraalittomana omistaa muita ihmisiä. Sekä lait että ihmisten moraaliset näkemykset ovat siis aikojen saatossa muuttuneet melkoisesti. Toisen ihmisen tappaminen on myös yleensä väärin, moraaliton teko, mutta laillista se on monessa kohtaa. Miten asia joka on väärin voi olla laillista ja päinvastoin? Monelle viinan juonti on väärin, mutta täysin laillista, siinä kun kannabiksen käyttö voi olla oikein, mutta laitonta. Päinvastainen moraalinen näkemys on tosin yleisempi, mutta niin on lainsäädäntökin poikkeava paikasta riippuen, joten mitään yhteistä linjaa ei ole olemassa. Sääntöpohjainen järjestelmä, joka tämä meidän tasavaltammekin on, nojaa kuitenkin ainoastaan laillisen ja laittoman erottamiseen toisistaan - mitään väliä oikealla ja väärällä ei ole itse järjestelmälle. Ja tämä on varsin pelottava asia siksi, että meillä on suuri määrä ihmisiä joille on yksi hailee onko jokin asia oikein vai väärin, ainoastaan sillä on väliä onko se laillista vai ei.

Vielä kun lakeja voidaan tulkita varsin vapaasti, ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä on kovalla koetuksella. Otetaan esimerkiksi tämä meidän hallintojärjestelmä. On paljon asioita joita ihmiset pitävät vääränä, pahana, laittomana, halveksuttavana tai jonain muuna negatiivisena asiana. Heillä ei tulisi pieneen mieleenkään tehdä näitä asioita toisille, eivätkä he hyväksyisi kenenkään muunkaan tekevän niitä asioita. Mutta kappas: pim! valtio saa niin tehdä koska se on laillista! Kun siis ryhmä ihmisiä yhdessä päättää, että jokin asia on laillista, täysin riippumatta siitä voisiko kukaan heistä itse niin tehdä, he ovat oikeutettuja tekemään sen ja vaikuttamaan kaikkiin ihmisiin karttaan piirretyn alueen sisäpuolella, mutta ei milliäkään sen alueen ulkopuolella. Kelaa ihan rauhassa mitä se ”laillisuus” merkitsee. Joku kuvittelee että paperille kirjoittamalla jonkin asian muuttuvan oikeasta vääräksi tai toisinpäin ja sitä varten voidaan vieläpä palkata ihmisiä pakottamaan muita tottelemaan. Ihan tuosta noin vaan, kun se on oikeutettua?


Eettisen ja moraalisen ero

Kaikkea ei tietenkään lakiin tarvitse kirjoittaa, vaan riittää että yhdessä sovitaan eettiset säännöt, eli mikä on kaikille oikein tai väärin. Mutta kun eettisiä sääntöjä ei voida laillisesti pakottaa, ihmiset mieluummin tekevät lakeja määräämään miten muiden tulee elää. Koska laillinen oli siis oikeudenmukaista niin kaikki laiton on väärin, vaikka se oman moraalisen näkemyksen mukaan ei olisikaan. Ihminen siis tuomitsee oman kykynsä tuomita asioita ja antaa sen vallan itsensä ulkopuolelle, koska se on hyvän kansalaisen merkki ja oikein. Kun laki ja käsitys oikeasta ja väärästä ovat ristiriidassa, siitä aiheutuukin jos jonninmoisia ongelmia joita ihminen joutuu sitten sisällään ratkomaan. Nykyään kannattaa olla ennemmin väärän kuin laittoman kannalla, koska väärän teon voi aina selittää itselleen tai vaikka vetää kunnon kännit niin se unohtuu, siinä kun lain kanssa voi joutua kunnolla vaikeuksiin.

Mistäköhän johtuu että meille opetetaankin että lait ovat tärkeimpiä, sen jälkeen ulkoa annetut eettiset säännöt miten toimia ja vasta ihan viimeisenä saamme olla asioista itse omaa mieltämme, tosin emme saa tuomita ketään tai mitään koska se kuuluu jollekin toiselle taholle, joko tuomarille tai omalle yliolennollemme? Kaikki muut ovat oikeutettuja tuomitsemaan asioita paitsi me itse. Tai no siis ei muut ihmiset, ainoastaan auktoriteetit… jotka ovat ihmisiä joilla on oikeutetusti valta tuomita muita heidän näkemyksensä mukaan, jota heillä siis pitänyt liioin olla koska ne säännöt tulevat ainoastaan ihmisten ulkopuolelta. Eikös? No onneksi sentään ne lait ovat tarkkaan harkittuja yhteisen edun kannalta, eikä lainkaan lobattuja hyödyttämään harvoja muiden kustannuksella… huh huh, melkein ehdin jo huolestua että joku voisi laillisesti vetää välistä ja manipuloida kansaa uskomaan että on oikein vaikkapa varastaa tai tappaa vain koska pieni ryhmä ihmisiä niin sanoo ja sitä meille toistetaan totuutena.

Uskonnot ovat usein olleet esittämässä omia eettisiä näkemyksiään ja kun uskonnon johtajat ovat omaksuneet auktoriteetin aseman ja joskus myös pyövelin oikeudet, muutaman ihmisen tulkinnat ovatkin muuttuneet elämää korkeammaksi olennoksi joka päättää kenellä on oikeus hengittää. Nykyään tästä ollaan vähitellen luovuttu ja näiden uskontojen eettisiä sääntöjä ei ole niin nuukaa noudattaa, etenkään jos ei usko kyseisen pyhän kirjan oppeihin muutoin. Jokaisen oma tulkinta ja moraali on kuitenkin lähes aina huono juttu, koska eihän ihminen voi itse tulkita pyhää eettistä säännöstöä vaan jokaisen on noudatettava sitä sillä ainoalla oikealla tavalla… jonka joku muu on tulkinnut oikeaksi. Vaikeaksi on mennyt tämä oikean ja väärän määrittäminen, eikö?


Onneksi hyvä ja paha ovat sentään kaikille selvää pässinlihaa!

Kyllä, nekin piti tähän soppaan vielä lisätä. Hyvän palkkio ja pahan tuomio odottavat sitten sielä tuonpuoleisessa, tai sitten jo elämän aikana, ehkäpä siksi ettei tuonpuoleista ole olemassakaan? Karman laki ja muut vastaavat näkemykset oikeiden asioiden palkitsemisesta ja väärien rankaisemisesta ja tuomitsemisesta taitavat kuulua varsin monen ihmisen maailmankuvaan. Jos ei muuten niin ainakin laillisen ja laittoman muodossa, koska yksi niitä harvoja syitä uskoa tähän nykyiseen järjestelmään on sen oikeudenmukaisuus - sääntöjen tottelevaisuudesta jos ei nyt palkita niin ainakaan ei rangaista. Jos rikolliset saavat rauhassa tehdä mitä lystäävät, miksi ihmeessä itse noudattaisit lakeja?

Mutta entäs jos niitä lakeja on ollut tekemässä pahoja ihmisiä ja ne on tehty heidän etuaan vain ajamaan? Olisiko silloin hyvän ihmisen syytä asiaa vastustaa, vai tuleeko niitä lakeja noudattaa täysin riippumatta siitä mitä ne ovat? Ovathan ne lait kuitenkin käyneet laillisen koneiston läpi ja ovat täten oikeutettuja sääntöjä päättämään sinun asioistasi. Siis vaikka ne sotivat täysin omaa moraalista käsitystäsi vastaan, valtiolla on laillinen oikeus rangaista sinua oikeassa olemisesta ja palkita muut vääristä teoistaan. Koska valtiolla on valta sinun ylitsesi, oikeutetusti ja laillisesti. Heidän itsensä tekemien lakien mukaan…

Jos tätä laillisuutta lähtee perkaamaan yhtään pintaa syvemmälle, koko sääntöpohjaisen järjestelmän hulluus tulee varsin nopeasti vastaan. Vielä kun niistä säännöistä päätetään kilpailun perusteella ja kilpailuhan on aina niin helvatan reilua, miten ihmeessä ihmiset voivat olla edelleen yllättyneitä siitä kuinka lainsäädäntömme on monelta kohdin täysin mielipuolista. Mielipuolista, mutta laillista ja oikeutettua, koska tasavallassa niin päätettiin ja demokraattisen prosessin tuloksella se oikeutettiin. Päälle vielä suurin osa päättelee mikä on oikein ja mikä väärin sen perusteella mitä media heille kertoo. Jos yleisen mielipiteen mukaan kansanmurha on ihan okei, täytyyhän sen niin olla koska … enemmistön päätöksellä se on laillista, tietenkin! Meneeköhän se nyt ihan oikein, mitä meinaat? Ihmisellä on siis kaksi vaihtoehtoa, tekeekö oikein vai sen mikä on laillista, jos ne ovat ristiriidassa keskenään. On kuitenkin aina muistettava, että muiden huomioon ottaminen ei ole sama kuin auktoriteetin käskyn noudattaminen. Sinä olet kuitenkin aina vastuussa omista teoistasi ja tekemättömyyksistäsi, ei yksikään ulkopuolinen auktoriteetti tai muu. Tein mitä käskettiin on valinta.