Viimeisimmän vaaliteatterin ensianalyysi

Puuttuvin tiedoin mutta vanhaan perustuen

Vaalit olivat tätä tekstiä kirjoittaessa eilen, 2.4.2023, eli paljon asioita joita tarkempaan analyysiin tarvitaan jää puuttumaan. Emme esimerkiksi vielä tiedä niitä lopullisia tuloksia kuka pääsi sisään ja kuka ei, koska tarkistuslaskentaa ja virallista tulosta ei vielä ole tiedossa. Oletuksena on siis se, että ensilaskennan tulos on pääosin oikein osoittaen sen, että kansan enemmistö ei halunnut enää ”vasemmistoa” valtaan vaan ”oikeiston” olemaan vallassa heidän ylitseen. Sosiaalidemokratiahan on hyvin pitkälle oikeistolainen näkemys talousasioista ja Suomessa ei ole yhtään merkittävää puoluetta jonka mukaan tämä ”pohjoismainen malli” ei olisi se oikea tapa paimentaa kansaa. Sosiaalidemokratia kun voidaan yksinkertaistaa pohjoismaiseksi malliksi - pääosin vapaa kilpailu, mutta ”luonnolliset” monopolit ovat valtion hallussa tai omistuksessa. Ja että valtio tietää kaikista sinun asioista paremmin kuin sinä itse, koska pakollinen koulujärjestelmä on indoktrinoinut joka ikisen hyvän kansalaisen jo pienestä pitäen.

Maamme poliittisen teatterin yksipuoluejärjestelmä vaati siis jälleen kasvojenpesun, eli se ”vasemmisto” vaihdettiin ”oikeistoon” jossa erona siis se, että toinen ottaa kansalta ja antaa kavereille, siinä kun toinen antaa kavereille ja ottaa kansalta. Kummin päin se nyt menee niin se on hankala sanoa. Todelliset voittajat näissä vaaleissa olivat tietenkin ne oikeat vallanpitäjät ja heidän ohjaamansa organisaatiot kuten EU ja vastaavat. Yli 70% kansasta kirjoitti avoimen valtakirjan auktoriteeteille johtaa tätä tasavaltaamme juuri kuten lystäävät ja senhän he tulevat tekemään - juuri kuten lystäävät. Jokainen äänestänyt sai siis toivoa minkä näköinen puhuva pää sielä tasavallan rakenteissa lupaa heille kuun taivaalta ja painaa käskystä nappia, mutta samalla kertoi että hyväksyy tuloksen oli se sitten mikä tahansa kunhan se menee sääntöjen mukaan. Tämä on se sääntöpohjaisen järjestelmän oikeutus vallalle tänä päivänä - enemmistön tahto. Kilpailulla ”oikeaan” järjestykseen saatu joukko, jolla oli täysi oikeus valehdella ummet ja lammet kilpailun aikana. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Toisena suurena voittajana vallanpitäjien jälkeen voidaan pitää sen koneistoa itseään, eli sitä sääntöpohjaista järjestelmää ja ennen kaikkea sen PR-toimistoa, mediaa. Ei pelkästään valtamediaa vaan koko mediakenttää, joka sai jälleen enemmistön noudattamaan auktoriteettinsa käskyä: muista äänestää! Koska sillä mikä on, ei ole juurikaan merkitystä ja sillä miltä asiat näyttävät on kaikki paino, lopputulos näissä vaaleissa oli yhtä yllättävä kuin mistä suunnasta aurinko nousi tänä aamuna. Ihmiset äänestävät mielikuvia niistä puolueista ja ehdokkaista, jotka on luotu median avulla. Jokaisessa kadunkulmassa oli siksi nähtävillä suuria plakaatteja tulevista ”suurista johtajista” ja heidän puolueistaan, koska tällä luodaan kuva tutusta ja turvallista valinnasta. Mediapelistä ja sen suorittamasta manipuloinnista olen kirjoittanut jo vuosien aikana niin paljon, että en tässä kohden asiaa sen tarkemmin avaa - hakemalla blogista ”propaganda” tunnisteen löytyy asiasta märehdittävää päiväksi jos kahdeksi.


Mikä meni pienpuoluekentällä pieleen?

Päivä ei ollut edes vielä vaihtunut kun syyttely ja selitykset alkoivat. Yksi videoalusta taisi mennä kiinni ja käyttäjille annettiin 24 tuntia aikaa kerätä luunsa ja suksia kuuseen (perustuen Tokentuben omistajan lausuntoon eiliseltä, eli klo 20.00, 3.4.2023 palvelussa sammutetaan valot. Käykö näin jääkin nähtäväksi.) Syyllinen huonoon tulokseen tiedettiin kuitenkin jo ennalta: vaalivilppi ja/tai väärin äänestäneet. Äänestämättömien demonisointiin perustunut vaalikampanja ei jostain syystä tuonutkaan haluttua lopputulosta, jota kukaan ei olisi voinut arvata missään kohtaa vaikka asiasta ei varoiteltukaan taas kovin moneen kertaan. Vaalivilppiä tuskin laajemmassa mittakaavassa tapahtui, koska sitä ei tarvita: auktoriteettiuskovainen kansa niine ääniä laskeneineen ja vaaleja tarkkailleineen hyvien ihmisten toimien ansiosta se fyysinen äänestys/laskenta ei ole paikka missä vaaleihin vaikutetaan. Tulokset laskevat koneet, joihin se käsin laskeminen syötetään, ovat toki mahdollinen vilpin paikka, mutta kun lueskelee sosiaalista mediaa niin kovin kauaksi vaalitulos ei kansan yleisestä mielipiteestä mennyt. Omasta kuplasta katsottuna tämä voi tosin vaikuttaa ihan toiselta.

Koska omat tietoni tästä ”skenen” esityksestä perustuu vain julki tulleisiin asioihin, voi sielä taustalla olla vielä paljon muutakin meneillään. Mutta kas kun se äänestävä kansa perustaa päätöksensä juuri siihen samaan asiaan, eli julki tulleeseen tietoon, niihin saatuihin mielikuviin, on analyysi nähdäkseni perusteltu. Mikä siis meni ”pieleen”? VKK oli niissä sotealuevaaleissa suuri nousija ja kentän yhtenäisyys oli varsin hyvä. Silloin äänestettiin muutoksen puolesta, protestina nykyiselle menolle. Tulos olikin käytettyihin resursseihin nähden aivan loistava. Ja sitten homma laukesi reisille: huomattiin, että VKK:lla oli kristillisiä arvoja. Tämä shokkiyllätys, joka jokaiselle lukutaitoiselle (puolueen periaatteet ja ohjelma) ei olisi pitänyt olla yllätys lainkaan, johti sitten joukkopakoon. Mutta tämä pako ei olisi ollut mahdollinen ilman sitä, että puolue oli sisältä jo valmiiksi jaettu useaan eri leiriin jotka kilpailivat keskenään. Syntyi siis VaLi, joka nappasi mukaansa VKK:n ”kerman” eli parhaiten vaaleissa pärjänneet. Poliittista sirkusta parhaimmillaan ja mantrat ”me vaikutamme sisältä” saivatkin surkuhupaisen todisteen ihmisten uskosta siihen ideaan - puolueen muuttaminen sisältä kun olisi hieman helpompaa kuin koko järjestelmän, eikö? Mikä siihen jakautumiseen johti on nähdäkseni sekalainen läjä toisistaan ristiriitaisia tarinoita, koska jokainen riidan osapuoli tietää totuuden ja muut puhuvat paskaa. Se mitä tapahtui ja miksi ei kuitenkaan ole tässä kohtaa merkityksellistä…

Vaan se, miltä asia näytti ulospäin vaikutti ihmisten näkemyksiin. Tapahtui nimittäin kaksi merkityksellistä asiaa tässä jakautumisessa, jonka ansiosta vaalitulos äskeisissä vaaleissa oli mikä oli. Ensiksi, merkittävä joukko ihmisiä päätteli siitä kaikesta sekoilusta että paskanmarjat, minähän en tuota sakkia enää vaaleissa tue. Menivätkö nämä äänet sitten vanhoille puolueille vaiko äänestämättömien joukkoa kasvattamaan, sitä on vaikea sanoa, mutta joukkopako oli huomattava. Toisekseen, tämä johti vahvaan kuppikuntaisuuteen, joka vähemmän yllättävästi johti runsaaseen keskinäiseen nokitteluun ja suoranaiseen vittuiluun. Selkäänpuukotuksia ja vanhojen kavereiden ja liittolaisten erkaantumisia tapahtui runsaasti, mutta vaaleihin sillä oli se vaikutus että äänet jaettiin kahden listan välillä ja D'Hondtin matematiikka teki loput. Vaalikampanjat muodostuivatkin kilpailuksi sen varsin pienen joukon, noin 50.000 ”herännyttä” ja äänestävää ihmistä, huomion saamisesta jolloin jokainen ääni yhteen leiriin oli pois siltä toiselta. Yhteisen potin kasvattamista kun yritettiin tehdä ainoastaan äänestämättömien joukosta, heille vittuilemalla ja syyllistämällä. Jos haluaa pelata lassipalloa isojen poikien kanssa, kannattaisi opetella ne säännöt ensin… sanompahan vaan.


Mitään yhtenäistä kenttää ei ole koskaan ollut

Tämä saattaa tulla monelle yllätyksenä, mutta mitään yhteistä kenttä ei tällä valtamedian suunnasta katsottuna väärää mieltä olevien joukossa ole. On ihmisiä omine mielipiteineen ja joitain satoja ”vaikuttajia”, joiden omat kuppikunnat ovat varsin vaihtelevissa väleissä keskenään. Vaalien jälkipyykki tullee jakamaan nämä ryhmät vielä rankemmin, jolloin se ”meidän kanssa tai meitä vastaan”-mentaliteetti vain kasvaa. Jos tuet yhtä, olet toista vastaan ja vastapuolen matskua luetaan kuin piru Raamattua, siinä kun se oma puoli nähdään hyveellisenä. Myöskin se saattaa tulla monelle yllätyksenä, että itsenäinen ajattelu ei tarkoita sitä, että on valtamediaa vastaan ja jonkun vaihtoehtoisen näkemyksen puolesta, vaan sitä että on ihan itse muodostanut oman mielipiteensä niistä asioista, joihin ottaa kantaa. On ihan sama kenen tarinaa toistaa tutkimatta totuutena, valtamedian tai sen ”vaikuttajan”. Toisaalta, kuka jaksaa tai kenellä on aikaa ottaa asioista edes selvää nykypäivänä? Päätöksenteon ulkoistus on parempi vaihtoehto kuin tietämättömyydessä eläminen? Asia olisi onneksi helppo ”korjata” sananvapaudella, mutta kuka sitä nyt jaksaa kaikesta keskustella?

Jonkin asian vastustaminen on aina paljon helpompi paikka yhdistää voimat, koska siinä ei oteta kantaa minkä puolesta ollaan. Zombie-viruksen hulluus oli asia, jota vastustettiin varsin laajasti ja hoitajien surullisenkuuluisa 48a olivat kohtia, joissa laaja yhteistyö olisi ollut mahdollinen. Mutta siinä oli se ongelma, että pelkällä vastustamisella ei yksikään yksilö voi läheskään niin helposti ratsastaa sankarina keulalla koska yksilöltä tullaan aina tivaamaan: no mitäs sitten tilalle. Ja siinä kohtaa kun sanoo minkä puolella on, ne asian hieman toisin näkevät pyörittelevät silmiään ja poistuvat kaikessa hiljaisuudessa paikalta. Osa taas tukee sitä näkemystä ja syntyy jälleen uusi ”me” vastaan ”muut” asetelma ja eilisissä striimeissä toistettiinkin varsin vahvasti samaa tuttua mantraa: kentän yhtenäisyyden vuoksi ihmisten pitäisi tukea ”meitä”, koska ”me” teemme asiat oikein. ”Me” emme kuitenkaan tue muita, koska ”he” tekevät asiat väärin. Aatteiden ja etenkin periaatteiden säilyttäminen kaikesta huolimatta vaatii kohtuullisen vahvaa luonnetta. Toki omaa näkemystään voi jokainen muuttaa koska tahansa kun oppii jotain uutta eikä siitä liioin tulisi ketään tuomita kun kehittyy yksilönä. Meistä lähes jokainen kun on aloittanut matkansa sieltä vallanpitäjien indoktrinointimyllystä - koulusta, ja sen jälkeen katsonut valtamediaa hymyssä suin. Voisimme siis oppia ja kehittyä läpi koko elämän… mikään pakko se ei kuitenkaan ole.

Suurin osa ihmisistä, täysin riippumatta siitä nykyisestä maailmankatsomuksesta, on enemmän tai vähemmän niin kollektivistisia kuin konformistisia. He menevät massan mukana, vaikkei se massa olisikaan se kansan suuri enemmistö. Joukossa on turvaa eikä kukaan halua olla yksin, jolloin johonkin porukkaan lyöttäytyminen on sielä ihmisten vaistoissa asti varsin syvään juurtuneena - emme pärjää yksin. Ja tämä ei ole väärin tai oikein, se vaan on osa tätä ihmisenä olemista. Ja vallanpitäjät tietävät tämän asian ja käyttävät sitä hyväkseen - he luovat yleisen mielipiteen ja antavat ne mielikuvat ihmisille joidenka avulla luomme ne stereotyypit omaan maailmankuvaamme. Moni täydentää niitä omia mielikuviaan muistakin lähteistä kuin sieltä valtavirtaisista näkemyksistä, joka aiheuttaakin sitten näitä ristiriitaisia näkemyksiä kansassa. Asiasta voisi kirjoittaa vielä paljon enemmän, mutta jätetään päätteeksi pieni aivopähkinä kaikille ”heränneille”: jos valtamedia kertoo täysin yhtenevästi jonkin tietyn asian olevan ”hyvä” ja sen vastakohdan olevan ”paha”, voisiko kyseessä olla tarkoituksenmukainen manipulaatio? Jos päälle vielä se valtaa vastustava sakki joka kertoo median manipuloinnista toistaakin itse myös sitä täsmälleen samaa hyvän ja pahan narratiivia siinä yhdessä kohtaa, voisiko olla että kyseessä on varsin merkityksellinen asia vallanpitäjille kun he ovat ujuttaneet sen oman näkemyksensä niin viralliseen, kuin sen vastaiseen tarinaan täsmälleen samalla tavalla?

Koska vain äänestämällä voit vaikuttaa! Koska… Eiväthän ne valehtelisi siitä ainoasta asiasta joka oikeuttaa heidän valtansa kaikkien ihmisten ylitse, eiväthän?