torstai 30. tammikuuta 2020

Rüstzeug


Uusi tunniste

Rüstzeug (saksaksi) tarkoittaa olennaista varustetta. Kun omasta kielestä ei löydy tilanteeseen tarvittavaa sanaa, otetaan siis lainasana käyttöön. "Narrenfreiheit" eli narrin vapaus ja "vogelfrei" eli vapaa kuin taivaan lintu ovat edelliset lainasanat saksan kielestä.

Eli mihin tilanteeseen? Likemmäksi 300 tekstiä löytyy tätä kirjoitettaessa tästä blogista ja lisää on ainakin näillä näkymillä tulossa. Uudelle lukijalle moinen määrä ilman "aloita tästä" tekstiä voi kuitenkin olla aika kova paikka, joten siihen ongelmaan lähdetään etsimään jonkinsortin ratkaisua. Alkuun päästään nyt siis valitsemalla tunnisteella "Rüstzeug" löytyvät tekstit, joita merkkaillaan lisää sitä mukaan kuin ehtii. Jos mielestäsi jokin teksti ehdottomasti sen tunnisteen tarvitsisi, laita kommentti tämän postauksen alle.

Mutta mikä se sitten on se juoni, jota tekstit seuraavat? Näennäisesti satunnaisista aiheista tulee tekstejä ja niissä on linkkejä vanhoihin raapustuksiin, mutta mikä se kantava tarina sitten muka on? Kantava kolmikko: psykologia, propaganda ja politiikka - niistä muodostuu tämä jatkuva hybridi & infosota omaa kansaa vastaan ja tähän avuksi etsitään siis olennaisia varusteita eli tietoa yksittäisistä asioista ja niiden yhteyksistä toisiin asioihin.


Psykologiaa, propagandaa ja politiikkaa

Kun psykologiaa alettiin tarkemmin tutkimaan 1800-luvun lopulla oli kenttä vielä kovin tuntematon. Tiettyjä asioita ihmisten käytöksestä oltiin jo jonkin verran havainnoitu ja kirjattu ylös, mutta järjestelmällinen tutkiminen alkoi vasta noihin noihin aikoihin. Ja mikä hyvinkin pian huomattiin oli se, että sitä käytöstä oli kohtuullisen helppoa ohjailla...

... nimittäin propagandalla. Toki propagandaa osattiin jo tuottaa ennen noita aikoja, mutta vasta näiden kahden "tieteen alan" yhdistäminen loi pohjan nykyiselle massamanipuloinnille. Toki tekniikka on kehittynyt ja keinot siinä mukana, mutta yllättävän vähän ne yksinkertaiset keinot, joista esimerkiksi Edward Bernays aikoinaan kirjoitti, ovat muuttuneet.

Ja vasta vähän yli 100 vuotta on kulunut siitä, kun Walter Lippmann julkaisi oman näkemyksensä "demokratiasta", jossa kansalta oli otettu valta kokonaan pois median avulla. Poliittinen kenttä on ollut aikojen alusta täynnä huijareita, koijareita ja pettureita, mutta median ansiosta tämä kaikki kyetään salaamaan hyvinkin tehokkaasti ja luomaan vain illuusio kansanvallasta.


Olennaisia varusteita kasaamaan

Mutta miten sitten näistä poikkitieteellisistä ja sekavahkoosta teksteistä voisi kukaan kasata sitten mitään hyödyllistä? Tietoahan on maailma täynnä jo valmiiksi eikä näissä teksteissä ole juurikaan mitään uutta tai ihmeellistä - perustuvathan ne suurelta osin 100+ vuotiaisiin teksteihin. Lähteitä ei liioin ole juurikaan merkitty, joten väitteitä joutuu etsimään ...

... ihan itse. Ja tämä onkin se jutun juoni. Tarkoituksena on antaa sen verran tietoa, että sillä jo pärjää kohtuudella mutta samalla kiinnostavaa aihetta kohti on antaa edes jotain suuntaviittaa että mitä kaivella. Mutta ennen kaikkea, tarkoitus on saada ihmiset ajattelemaan ihan itse maailman menoa.

Tämä on juurikin se pelottava kohta - itsenäisesti ajattelevia ihmisiä on kovin hankala huijaamalla ohjata. Pakottamalla, toki, mutta harhaanjohtaminen on paljon hankalampaa jos yksilö ei enää purematta niele ihan kaikkea sitä sontaa mitä media ulostaa. Ja jos vain aivan minimimäärällä haluaa pärjätä niin riittää että tietää: kaikki media on propagandaa.

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Arvo Pohja


Moraalisääntöjä

Ihmisten omat, henkilökohtaiset, arvot vaikuttavat suuresti ihmisen käyttäytymiseen määrittämällä esimerkiksi mikä on "oikein" ja mikä "väärin". Vaikka nämä arvot ovatkin henkilökohtaisia, tiettyjä moraalisääntöjä ihmisellä tuntuu olevan sisäänrakennettuna lähes kaikilla. Psykopaatit ja osittain myös sosiopaatit voitaisiinkin ryhmää rajoittamalla luokitella muuksi kuin ihmiseksi, koska ihmisellä on empatiakyky auttamassa moraalisissa kysymyksissä. Eli kyky tuntea mitä toinen tuntee, mistä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää automaattista reaktiota kun katsot videota jossa joku parkour-sankari laskeutuu kaiteeseen munilleen - auts.

Empatiakyky ei kuitenkaan läheskään aina puutu ihmisen päätökseen. "Me vastaan muut" tuppaa nimittäin ajamaan edelle ja tämä tuntuu olevan yhteinen nimittäjä ei vain ihmisillä vaan myös muilla elävillä olennoilla. Altruismi, eli epäitsekäs toisen edun oman edun edelle laittaminen oman ryhmän jäseniä kohtaan, on yhteisön kannalta tärkeä asia mutta samalla heikkous joka voidaan kääntää ryhmää vastaan. Ryhmien tahallista vastakkainasettelua kun on harrastettu vallanpitäjien toimesta jo pitkään - hajota ja hallitse.

Vaikka osa näistä moraalisäännöistä olisikin sisäänrakennettuna, suurin osa niistä säännöistä tulee kuitenkin kulttuurista jossa ihminen kasvaa. Tästä syystä voidaan sanoa, että se jolla on kulttuurin ohjakset hallussaan, määrää yleisen mielipiteen. Muun kuin kansan itsensä tekemä kulttuurin ohjailu aiheuttaakin sitten ristiriitaisia arvopohjia, joista puhuin viimeksi "Hyvän ihmisen" paradoksi-artikkelissa. Mutta ne sielä pohjalla olevat moraaliset säännöt joista kansa sääntönsä kaivaa, voidaan jakaa kolmeen eri pääkategoriaan sen mukaan mikä on korkein hyve.


Hyve-etiikkaa

Yksilö. Egoistinen tai individualistinen eli yksilön etua ajava moraalisäännöstö on tyypillinen länsimaisissa yhteiskunnissa. Yksilöllä on oikeuksia kuten esimerkiksi sananvapaus ja sen suojeleminen on tärkeää. Lait ja säännökset on myös pääosin luotu suojelemaan yksilöä kulttuureissa, joissa yksilön etu on tärkein. Yhdenvertaisuus kaikkien yksilöiden kesken taas on ihmisoikeus! Kun jokaisella yksilöllä on hyvä olla, yhteiskunnalla on hyvä olla? Keskenään kilpailua yksilötasolla pidetään usein myös positiivisena asiana, vaikka siitä on sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla enemmän haittaa kuin hyötyä kaikille paitsi "voittajille". Mutta kun yksilö on se tärkein, silloin kai yksi yksilö voi lyödä muut yksilöt maahan omaksi edukseen?

Yhteisö. Altruistinen tai kollektivistinen eli yhteisön etua ajavaa säännöstöä on yleensä etsitty idästä, Aasian suunnasta. Yksilön oikeuksia voidaan rajoittaa että yhteisöllä on hyvä olla ja ryhmän sisällä ei eriarvoisuus haittaa koska yhteisön etu ajaa yksilön edelle. Yksilökeskeiselle olisi täysin käsittämätöntä laittaa kokonainen kaupunki karanteeniin siinä kun yhteisökeskeinen auttaa vetämään portin kiinni - yhteisen edun vuoksi. Yksilökeskeinen ihminen on kuitenkin usein valmis auttamaan ja puolustamaan sitä omaa ryhmäänsä, koska yhteistyö on ihmisillä sisäänrakennettuna. Nepotismi, eli sukulaisten suosiminen, on vain yksi ilmentymä tästä oman ryhmän suosimisesta yksilöä muuten kunnioittavassa yhteiskunnassa.

Pyhä. Oli se sitten uskonto tai jokin muu suuri moraalisäännöstö, voi kokonainen kulttuuri nostaa ne pyhänä pidetyt arvot korkeimmalle. Merkkejä tästä on nähtävissä esimerkiksi "kunniakulttuurin" tavoin - jonkin pyhänä pidetyn asian häpäiseminen ajaa niin yksilön kuin yhteisön edun ohi. Mitä nämä pyhät asiat sitten ovat, se riippuu täysin sielä pohjalla olevasta uskonnosta ja uskomuksista. Esimerkiksi pasifisti saattaa kieltäytyä puolustamasta itseään tai yhteisöään, jolloin siis se pyhänä pidetty asia ajaa niin yksilön itsensä, kuin myös ryhmän edun edelle. Moinen moraalisäännöstö voikin kuulostaa täysin mielipuoliselta egoistiselle tai altruistiselle ihmiselle, mutta osalle ihmisistä se on kuitenkin täysin luonnollista. Siis luonnollista että ihminen kykenee luomaan kulttuurin, jossa "pyhän spagettihirviön" kuvan piirtäminen oikeuttaa esimerkiksi tappamaan sen piirtäjän.


Kansanosanedustaja

Mitä tästä ylläolevasta mahdollisesti hieman sekavasta asioiden yhdistämisestä voidaan sitten parsia kasaan? Kulttuurit eroavat suuresti toisistaan ja yhdestä kulttuurista toiseen hyppääminen voi näiden yllä mainittujen erojen vuoksi olla tuhoon tuomittu yritys jos uusi tulija ei omaksu vallitsevan kulttuurin moraalisääntöjä. Ryhmään kuuluvuus on kuitenkin niin tärkeä osa ihmisten identiteettiä, että sen huomiotta jättäminen osoittaa lähinnä suurta piittaamattomuutta. Se ryhmä voi olla hyvinkin pieni ja osallisuus vaihdella tilanteesta toiseen, mutta se sama "me vastaan muut" on silti voimassa. Siksi ainut tapa saada koko maailma puhaltamaan yhteen hiileen vaatii tyyliin UFO:n laskeutumisen ja sen muodostaman muukalaisten uhan... pandemialla ja ilmastohysterialla voi toki myös yrittää saada kaikki kansat saman hallinnon alle?

Samalla tästä voidaan päätellä se tosiasia, että "kansanedustaja" on pahasti harhaanjohtava termi. Kansanosanedustaja olisi lähempänä totuutta, koska yksikään poliittinen päättäjä ei tule koskaan ajamaan "koko kansan" etua, vaan sen oman ryhmänsä etua. Toki on mahdollista, että moinen tieto ei ole edustajaa saavuttanut tai edustaja ei ole asiaa ymmärtänyt, mutta osalla on varmasti kyse ihan tietoisesta toiminnasta - harhaanjohtamisesta. Oma etu ajaa usein sisäryhmän (eli ne omat, "me") edun edelle, sisäryhmän etu ajaa ulkoryhmän ("muut") edelle. Ei silloin ole kyseessä "kansan" edustaja, vaan sen oman porukan valittu puhuva pää.

Jos siis ne päättäjien päätökset kuulostavat täysin mielipuolisilta, se saattaa hyvin johtua kovin eroavasta arvopohjasta ja niistä moraalisäännöistä jotka eivät täsmää. Nykyinen sekamelska toistensa kanssa vahvasti ristiriitaisia moraalisääntöjä joita lakikirjoihin on vuosien saatossa raapusteltu alkaakin kuulostaa ihan loogiselta. Siihen päälle vielä omien arvopohjien kanssa varustettuja virkamiehiä on tulkkaamassa niitä sääntöjä niin eihän siinä ole päätä ei häntää. Mutta sattuneesta syystä me tavan kansalaiset emme kuulu yhteenkään vallanpitäjien sisäryhmään, jossa saisimme äänemme kuuluviin - se sananvapaus kun olisi ainut keino lähteä luomaan edes auttavasti toimivaa yhteiskuntaa. Ja kyllä, se puolueeseen uskominen menee kategoriaan "pyhä".

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Politiikan punapillerin kolme tasoa


Puhuvat päät

Tästä aiheesta olen kirjoittanut useasti aikaisemminkin, mutta otetaan uusi yritys ilman viittauksia vanhoihin raapustuksiin. Aiheena on siis tämä "edustuksellinen demokratia" valtakunnan tasolla ja siihen liittyvät uskomukset joita toistetaan jatkuvasti vaikka todisteita niille on hyvin vähän. Eli "vain äänestämällä voit vaikuttaa" ja "Suomi on demokraattinen tasavalta", mitkä toki paperilla pitävät paikkansa mutta käytännössä ei juurikaan. Tasavallassa valtaa on siis kaikilla yhtä paljon, paitsi jos valta halutaan antaa "edustajille" jotka sitten ilman mitään vastuuta käyttävät myös sinun valtaasi. Nämä "edustajat" sitten valitaan vaaleilla, eli äänestämällä, jolloin jokainen äänensä antava sanoo hyväksyvänsä tuloksen sekä antavansa sen valtansa valituille "edustajille". Virkamiehet, joita ei edes äänestetä, olisi vielä oma pitkä lukunsa tässä sotkussa. Tämä ei ole enää juurikaan tasavaltaa, eikä se äänestäminenkään mene ihan kuten uskotaan. Usein nimittäin luullaan, että Suomessa äänestetään ehdokasta...

Suhteellinen vaalitapa ja avoin listavaali jossa voittajat ratkaistaan D'Hondtin menetelmällä merkitsee käytännössä sitä, että vaikka ääni annetaankin edustajalle, se menee ensisijaisesti puolueelle. Kyllä, puolueen sisällä sitten eniten ääniä saanut pääsee jatkoon, mutta jokainen ääni menee ensisijaisesti puolueelle ja kaikille sen kanssa vaaliliitossa olleille puolueille. Samoin kuin se annettu ääni, menee myös sen edustajan valta puolueelle koska Suomessa jokaisessa puolueessa noudatetaan tiukkaa puoluekuria, eli nappia painetaan äänestyksessä tasan tarkkaan kuinka käsketään. Edustaja voi antaa vaikka kuinka mahtavia puheita ja ennen vaaleja luvata kuun taivaalta, mutta kun eduskunnassa tulee aika painaa nappia, sitä nappia painetaan täsmälleen kuten käsketään jos edustaja haluaa pitää paikkansa omassa hyvä veli-verkostossaan.

Ja kukas sen puolueen kannan sitten päättää? Se riippuu puolueen sisäisestä rakenteesta, eli jokaisessa puolueessa on sisällä se heidän oma nokkimisjärjestyksensä. On se sitten puolueen johtaja tai hallitus, yksi tai useampi henkilö sanelee kaikille muille mitä ja miten toimitaan. Voidaan toki uskotella, että puolueen jäsenillä olisi valtaa päätöksiin, mutta käytännössä se on raha joka puhuu - lobbaamalla oikeita tahoja oikealla tavalla voidaan vaikuttaa suoraan eduskunnan toimintaan. Tästä lobbauksesta on kirjoitettu ja puhuttu useassa paikassa, mutta siltikään se ei tunnu menevän äänestäjien jakeluun että se yksittäinen ääni mahdollistaa ainoastaan sen, että kyseinen puolue on lobbaajille houkuttelevampi kohde. Mutta lobbaajat ovat vain pieni osa siitä järjestelmästä, joka vaikuttaa tahoihin jotka puolestaan käskevät nappia painamaan tietyllä tavalla...


Mediasirkus

Neljäs valtiomahti, eli media, kykenee nostamaan minkä tahansa asian kansan eteen jalustalle. Sama mahti kykenee sen jalustan myös kaatamaan, eli jokainen poliittinen toimija tietää tasan tarkkaan että median kanssa ei leikitä. Lobbaamalla puoluetta voi saada yhden osan eduskunnasta äänestämään halutulla tavalla, mutta valjastamalla media jonkin asian puolelle tahi vastaan ei yksikään sillä hetkellä vallassa oleva puolue lähde taistelemaan mediaa vastaan. Propagandalla on kansoja johdettu iät ja ajat, se fakta ei ole muuttunut mihinkään. Mutta median propaganda ei yksistään riitä ohjaamaan kansakuntia - tehokkaaseen ohjaamiseen tarvitaan mahdollisimman suotuisa kohdeyleisö. Ja missäs ne hyvät kansalaiset sitten saadaan opetettua alttiiksi propagandalle?

Koulussa, tietysti. Kotoa saadut opit tulevat vanhemmilta, jotka ovat itse jostain oppinsa saanet. Sukupolvien aikana koululaitoksella on täten muovattu halutunkaltaista yhteiskuntaa. Taho, joka hallitsee koulutusta hallitsee siis kansan syviä tahtoja ja perususkomuksia. Jos siis halutaan vaikuttaa mitä kansalle opetetaan, on syytä varmistaa että oikein ajattelevat ihmiset ovat vastuussa siitä kenestä tulee opettaja missäkin laitoksessa. Ennen sosiaalisen median aikakautta yksittäisen eriävän mielipiteen omaava "korkea auktoriteetti", kuten vaikkapa jokin yliopiston professori, kykeni levittämään omaa maailmankatsomustaan vain rajalliseen yleisöön. Mutta nykyään kun jokaisella on periaatteessa mahdollista tulla kansan kuultavaksi, on syytä pitää huoli siitä että vain "oikeat" asiantuntijat saavat äänensä kuuluviin.

Siksi median, niin perinteisen kuin sosiaalisen, on syytä rajoittaa levitettävää mielipidettä. Vaarana kun on se, että kokonainen kulttuuri voidaan ohjata uusille raiteille kun siihen tehtävään soveltuvat yksilöt pääsevät ääneen - niin että koko kansa kuulee sanoman. Siksi kaikkia vähänkään vaikutusvaltaisempia vaikuttajia pidetään tarkasti silmällä ja tarvittaessa myös kurissa. Yhdessä sukupolvessa tapahtuva muutos on mahdollinen, jos muutosta ajavat tahot kykenevät saamaan näppinsä peliin vaikuttamalla suurimpaan osaan yllä mainituista "vallan portaista". Mutta kenellä olisi muka niin paljon valtaa, että kykenisi vaikuttamaan mediaan, koulujärjestelmään ja puolueisiin/poliitikkoihin?


Isot voimat takana

Näkyvästi edellä mainitun kaltaista määrää valtaa ja voimaa löytyy esimerkiksi EU:lta, YK:lta ja monelta muulta kirjainlyhenneryhmältä. Kun nämä tahot suuressa viisaudessaan (tai hulluudessaan) päättävät että nyt tehtään näin, koko mediakenttä kysyy hyppykäskyn saatuaan kuinka korkealle, ei miksi. Ja jokainen lisää julkisuutta halajava edustaja tai vastaava marssii median eteen papukaijana toistamaan ilosanomaa. NATO:n ja jenkkien kanssa hyvää pataa ollessaan ei liioin pääse pommitettavien listalle ja "demokratisoitavaksi", joten onhan siinä toki tiettyjä etuja kumartaa kuinka käsketään... vaikkakin Suomen tapauksessa taistelutantereeksi päätyminen on oikea uhka tässä muiden käskyjen mukaan tanssimisessa.

Mutta monet näistä näkyvistä tahoista saavat kuitenkin käskynsä vieläkin "korkeammalta" taholta. Toki tässä kohtaa ollaan viimeistään valmiita jo huutamaan "salaliittoteoriaa!", jos aikaisemmat askeleet ovat vielä menneet hammasta purren. The Council on Foreign Relations (CFR), The Mont Pelerin Society (MPS) ja Bilderberg-ryhmä ovat vain muutama esimerkki näistä piilossa kaikkien nähtävillä olevista ryhmistä, joilla on vaikutusvaltaa huomattavasti luultua enemmän. Kun CFR pitää julkisen esityksen tärkeästä aiheesta X, ei menee aikaakaan kun Suomen akateemikot ja poliitikot toistavat samaa tarinaa, mediasta puhumattakaan. Samat "tärkeät asiat" kun toistuvat kaikkialla, lähes täsmälleen samalla kannalla. Sattumaa? Toki, jos uskoo että valta on kansalla eikä näillä valtakeskittymillä joilla on lähes rajattomasti resursseja käytettävissään.

Niin että äänestämälläkö meinasit tämän kelkan kääntää? Ettäkö joku puolue voisi päästä valtaan ilman sitä koneistoa siellä takana? Kauniisti puhuva edustaja korjaa koko tilanteen ollessaan 1/200 eduskunnasta, joka ei kysy miksi hypätään vaan kuinka korkealle? Noh, jokainen uskokoon itse mihin haluaa. Suosittelen kuitenkin tarkistamaan esittämäni väitteet tästä "demokraattisesta" järjestelmästä jossa vain äänestämällä voidaan vaikuttaa. Lompakolla äänestämällä, kyllä, sillä voi vaikuttaa - rahalla kun on semmoinen kummallinen valta. Tosin se, joka luo sen rahan, on oikeasti vallassa. Muut leikkivät vain lainatulla rahalla... Ilman omaa rahaa on liioin turha puhua mistään itsenäisyydestä.

torstai 16. tammikuuta 2020

Mielipiteen muodostamista puutteellisin tiedoin


Mielipide on kuin ...

... jokaisella on yksi. Nykypäivänä moni muodostaa mielipiteensä asiasta kuin asiasta seuraamalla ajankohtaisia uutisia, joissa kerrotaan harmittavan usein itse uutisen lisäksi myös mitä mieltä asiasta pitäisi olla. Tämä tietysti yhtenäistää yhteiskuntaa kun kaikki ovat asioista samaa mieltä ja näin vältytään yhdeltä jos toiselta ongelmalta. Tämä ns. "virallinen tarina" jos uppoaisi koko kansaan, välttyisimme monilta kahnauksilta jotenka kaikilla olisi kivaa ja mukavaa, tai näin ainakin kuvitellaan että olisi. Mielipiteenvapaus on perustuslaissakin jo osoitettu, tosin se näyttää olevan lähinnä vitsi kun katsoo näitä nykyisiä mielipidevainoja ja ajatusrikospoliisin toimia...

Mutta onneksi meillä on sentään tiede apuna muodostamaan niitä mielipiteitä, eikös vain? "Asiantuntija kertoo" lisää kyseisen mielipiteen uskottavuutta melkoisesti ja jos asiaa on oikeen tutkittu niin sehän on sitten siinä! Paitsi että tiede ei monessa kohtaa toimi ihan tuolla tapaa. Mittaamalla muutamaa asiaa joiden riippuvuudesta itse ilmiöön ei ole mitään varmoja todisteita, valikoimalla saadut tulokset ja sitten tekemällä niistä ennusteita vuosikymmenten päähän - tämä on siis ilmastotiedettä, minkä perusteella ihmisten pitäisi nyt ilomielin maksaa kaikesta enemmän. Jos tätä "tiedettä" epäilee, se on väärä mielipide ja olet "ilmastodenialisti", koska konsensus kertoi että asia niin on eikä se ole mikään mielipide vaan tiedettä! Siis... ennustus, joka on tehty puutteellisin tiedoin. Juutottakai...

Kun media on propagandaa ja tiede poliittisesti ohjattua, mistä se oma mielipide tulisi sitten muodostaa? Siinäpä se suuri kysymys onkin, mihin ei itselläni ole antaa mitään varmaa reseptiä. Teemme kaikki päivittäin lukemattomia valintoja ja muodostamme lukemattomia mielipiteitä asioista hyvinkin vajavaisin tiedoin täysin "perstuntumalla". Joskus tämä saattaa kostautua pahemman kerran, mutta pääpiirteittäin se maailma soljuu eteenpäin enemmän tai vähemmän tasaisesti siitäkin huolimatta että emme vaivaa päätämme sen suuremmin arkipäivän asioissa... tai edes niissä isommissakin asioissa. Aina voi kuitenkin yrittää kehittää itseään, esimerkiksi funtsimalla asioita hieman tarkemmin ennen kuin muodostaa niistä oman mielipiteensä.


Puuttelliset tiedot

Tiedon analysointia ei tarvitse viedä kovin pitkälle kun kykenee jo kehittämään sitä omaa mielipiteen muodostamista. Toki aina voi käydä säkä ja se välitön perstuntuma osuu kerrasta oikeen, mutta puuttuvien tai epävarmojen lähtötietojen kanssa se mielipiteen muodostaminen on usein lähinnä uskomista jonkun muun kertomaan sellaisenaan. Eli alkuun olisi etsittävä enemmän kuin yksi lähde sille tiedolle mistä ajattelee muodostavansa mielipiteensä. Tässä onkin yksi suurimmista kompastuskivistä - onko lähde vahvistettavissa itse vai ei? Jos tieto tulee tasan tarkkaan yhdestä lähteestä eikä sitä voi mitenkään muuten tarkistaa, minkä lisäksi sen tiedon antajalla on merkittävä oma etu kyseessä että juuri se kyseinen tieto on ja säilyy, on asiaa syytä epäillä.

Jos tiedon kykenee taas kuka tahansa ja koska tahansa vahvistamaan, ei sillä valehtelulla voiteta mitään - ainoastaan se valehtelijan maine on mennyttä. Usein ollaan kuitenkin näiden kahden ääripään välillä, eli osa tiedosta on vahvistettavissa ja osa taas hämärän peitossa, jolloin voidaan pohtia sen kyseisen osan herkkyyttä. Herkkyyden analysoinnilla selvitetään kuinka kriittinen jokin tiedon osa on kokonaisuuteen eli muodostettavaan mielipiteeseen - voiko jo pieni muutos kyseiseen tietoon muuttaa koko mielipiteen ja kuinka varma se kyseinen tieto edes on? "Pienissä" asioissa jo näinkin vähin keinoin kykenee halutessaan saamaan huomattavasti selvemmän mielipiteen asiasta. Näin ollaan siis valmiita lähteä haastamaan muita omalla mielipiteellään!

Mutta isommissa, usein globaaleissa asioissa, siihen omaan mielipiteeseensä on hyvä ottaa myös muutama muu seikka huomioon vaikka lähteet on jo varmistettu ja ne on todettu kelvolliseksi. Info/hybridisodassa, mitä suurvallat keskenään jatkuvasti harrastavat, on hyvä muistaa se, että suurikin tapahtuma on usein vain pieni osa suurempaa peliä. Jos joku maa esimerkiksi tunnustaa tehneensä jotain "väärin", se voi olla myös viesti vastapuolelle - omien kykyjen paljastaminen kun on usein suuri virhe valtapelissä. Muiden lavastaminen, syyttely ja kampittaminen kun on se tapa miten sitä valtapeliä pelataan. Ja kun emme oikeasti tiedä osallisia ja heidän "puoliaan", voivat kahden vastakkaisen puolen toimet näyttää kuin he puhaltaisivat yhteen hiileen ... ja päinvastoin.


Ja jos ei muuta niin aina siitä saa edes riidan aikaiseksi!

Muodosti sen kuvan miten tahansa, on jokainen mielipide kuitenkin ihmisen oma. Kyllä, se voi olla ulkoa syötetty ja omaa siinä ei ole kuin se, että siihen itse uskoo, mutta silti se on sen yksilön oma mielipide. Ja niistä mielipide-eroista saa aina riidan aikaiseksi, se on lähes taattua. Kukaan ei voi kaikkea tietää, joten jokaisen oma mielipide jokaisesta asiasta on muodostettu edes osin puutteellisin tiedoin. Kun ne kaksi eriävää mielipidettä sitten lopulta törmäävät, tarjotaan siihen usein kahta konstia selvittämään asia - huutokisa tai puukkohippaset! Eikun siis nyt meni aiheen sivuun, tarkoitus oli sanoa että "nähdä asia toisen kannalta" ... pahoitteluni.

Nähdä asia toisen kannalta? Millä ihmeellä? Olemme kaikki erilaisia ja koska jo perususkomuksemme eroavat joskus hyvinkin suuresti, millä ihmeellä me muka kykenisimme näkemään asian "toisen kannalta"? Yksi näistä kyvyistä joka mahdollistaa sen ainakin osittain on empatia. Ihminen siis kykenee tuntemaan miltä se asia toisesta tuntuu. Ei siis näkemään asiaa samalta kannalta, mutta tuntemaan mikä vaikutus sillä toiseen on. Tämä kuitenkin usein jää kokonaan väliin ja tilalle tulee sympatia/myötätunto. Siinä ennakolta päätetty asetelma saa ihmisen kuvittelemaan sen toisen asemaa ja "näkemään asian siltä kannalta". Eli esimerkiksi "tuo raasu uhri mahtoi nyt kokea asian niin kauheana että minun on pakko hyväksyä mitä hän sanoo" tai päinvastoin ajateltuna "tuo paha natsi on automaattisesti väärässä ja ajattelee tuolla lailla koska on niin paha ihminen!" Huomannet ongelman sekä eron sympatian ja empatian välillä?

Empatia on kuitenkin sen verran vaativa asia, että puukkohippasten sijaan suosittelisin sitä toiseksi parasta vaihtoehtoa - sananvapautta. Ihmiset ovat noin yleensä kykeneviä tuomaan ne omat mielipiteensä julki, toki vaihtelevalla tarkkuudella. Jos se "vastapuoli" vieläpä edes yrittää saada selvää mitä se toinen oikeasti yrittää kertoa, siinä on vaarana että saadaan keskustelu aikaiseksi. Ja kun riittävän kauan asiasta keskustellaan, on mahdollista että kumpikin osapuoli oppii oikeasti jotain uutta ja mahdollisesti ymmärtämään miksi se toinen omaa niin vahvasti eriävän mielipiteen. Mutta tätä ei vallanpitäjien suunnalta haluta, koska siinä on vaarana että se virallisen tarinan mukainen mielipide korvautuu ihan väärällä mielipiteellä. Siksipä turvat tukkoon, sananvapaus pois ja kuunnelkaa vain mitä käsketään! Mielestäni tuo on erittäin vaarallinen suunta yhteiskunnalle... mitä itse ajattelet asiasta?

maanantai 13. tammikuuta 2020

Propagandan analysointia


Piilossa kaikkien nähtävillä

Jatketaan jälleen tiedon analysointia keskittyen tällä kertaa propagandan analysointiin, niin keinoihin kuin syihin. Mielipideanalyysissä selvitetään mitä mieltä ihmiset jostain asiasta ovat kun taas propaganda-analyysissä selvitetään mitä mieltä ihmisten halutaan olevan. Kaikki media on propagandaa, joten vaihtoehtoja propagandan analysointiin on runsaasti. Analysoinnin perustana käytän Paul Linebargerin 1954 kirjoittamaa psykologisen sodankäynnin oppikirjaa "Psychological Warfare", mutta modernisoituna nykypäivään soveltuvaksi. Mukaan on toki otettu palasia muistakin lähteistä, mutta pohjana toimii tuo Linebargerin teos.

Miksi yleensä lähteä analysoimaan propagandaa? Sehän on päivänselvää että meille tuputetaan ties mitä propagandaa, eli mielipiteiden muokkausta, päivittäin, joten miksi sitä edes pitäisi analysoida? Suurimmalle osalle tähän vastaus toki on "ei sitä kannatakkaan analysoida", koska tehdäksesi kunnollisen analyysin siihen tarvitaan pitkän ajanjakson otos valituista lähteistä, eikä vain rusinoiden poimimista pullasta todistaakseen oman kantansa. Kuukaudessa ei vielä saa kovin hyvää kuvaa, mutta puolen vuoden ajanjaksolla voidaan jo tunnistaa mitkä ovat ne tärkeimmät propagoinnin aiheet valitussa mediassa. Jos kaipaa runsaasti materiaalia, tämän hetken kuuma sana on "ilmastonmuutos" - sen huomaamiseen ei tarvita kovin syvällistä analysointia...

Eli alkuun valitaan yksi tai useampi media jota seurataan. Sanomalehti on siitä hyvä valinta, että se säilyy muuttumattomana alusta loppuun ja se on jokaiselle sama, toisin kuin yksilöity netissä toimiva virtuaalinen "etusivu" ja siihen liittyvät "tärkeät uutiset". Oli se valitsemasi media mikä tahansa, olisi löydettävä keino tallettaa myöhempää käyttöä varten jokainen osa. Televisiosta ja radiosta voi toki tallentaa lähetykset, mutta netissä kaiken tallettaminen siinä alkuperäisessä muodossaan vaatii jo hieman kikkailua. Esimerkiksi keskittymällä vain ajankohtaisiin uutisiin voisi saada hyvän kokonaiskuvan niistä aiheista, joita pidetään tärkeinä "kaikkihan sen tietää"-aiheina. Itse kokeilin joku vuosi sitten tilata Ylen uutiskirjeen ja tarkkailla mitä sieltä tungetaan kansan kurkkuun, mutta se projekti jäi kesken. Ehkäpä nyt uusin opein kokeilen uusiksi...


Mitä ja miten tietoa kerätään?

Koska tarkoitus on analysoida nimenomaan propagandaa, pitäisi se propaganda myös tunnistaa jollain tavalla. Tarkemmin asiasta tässä tekstissä, mutta lyhyesti "Jos olet jutun kanssa samaa mieltä, se on totta ja jos eri mieltä, se on selvästikin propagandaa." Oletuksena siis on, että jokainen mediassa julkaistu asia on sielä ihan syystä, eli valikoitua propagandaa. Käytännössä vain osa rauhan aikana julkaistusta tiedosta mediassa on sielä jostain suuremmasta syystä, mutta toisaalta, elämmekö edes rauhan aikaa vaiko kenties olemme jatkuvassa hybridisodassa?

Mitä sitten jokaisesta kohteesta otetaan huomioon? Ensiksi, lähde: alkuperäinen lähde, mistä he ovat tiedon saaneet, onko alkuperäistä viestiä muokattu ja onko viestissä merkkejä vilpistä. Toiseksi, aika: kauanko meni tapahtumasta että asia uutisoitiin, toistetaanko viestiä ja onko julkaisuajankohta jollain tavalla merkityksellinen. Kolmanneksi, yleisö: kenelle viesti on tarkoitettu ja kenet se saavuttaa niin vahingossa kuin tahallaan. Neljänneksi, aihe: otsikko tai vastaava, mikä on viestin pääsanoma, onko mukana avainsanoja tai muuta huomioitavaa. Viidenneksi, tehtävä: mitä sanomalla halutaan, mihin se on kohdistettu, puolesta tai vastaan, eli mikä on oletettu haluttu mielipide asiasta?

Jokainen osa, esimerkiksi artikkeli, siis saa lyhyen analyysin välittömästi ja samalla siitä kirjataan ylös tietoja, joita voidaan tilastoida ja täten huomata toistuvat kaavat. Melkoisen työlästä, kyllä, minkä vuoksi tarkempaa propagandan analysointia ei yleensä tehdä siviilikäytössä - mutta tiedustelupalveluille, armeijalle ja poliisille tiettyjen asioiden kirjaaminen samankaltaisella tavalla on ihan arkipäivää kun etsitään toistuvia kaavoja. Nykyään suuri osa tästä on automatisoitu ja kun ihmiset vielä ilomielin tarjoavat ne omat tekosensa koko maailman luettavaksi, voidaan vaan arvioida mitä kaikkea sillä valtavalla määrällä "metadataa" voidaankaan ihmisestä selvittää. Yksi esimerkki tästä on jenkeissä tapahtunut pieni "kömmähdys" mainoksissa - eräs perhe rupesi saamaan mainoksia lasten leluista/vaatteista/tarvikkeista ennen kuin asia oltiin tuotu julki että nainen oli raskaana. Mutta näin se homma toimii, jokainen pieni tiedonmurunen analysoidaan ja kun se kaikki yhdistetään, tiedetään toisesta ehkä enemmän kuin hän itse tietää itsestään.


Miksi propagandaa sitten tulisi analysoida?

Vihollisen tilanteen ja suunnitelmien tunnistaminen ovat tärkeimmät syyt tarkkailla sitä vastapuolen propagandaa. Esimerkiksi monet ovat jo nyt valmiita julistamaan että "valtamedia on paniikissa!", mutta onkohan näin kuitenkaan, tarkemmin analysoitaessa? Nopeasti vilkaisemalla ja jälleen ne rusinat poimien tilanne toki näyttää siltä että valtamedia tuntuu räiskivän mitä sattuu ja mihin sattuu, mutta sillä kovin vaatimattomalla omalla analysoinnillani väittäisin että ei ne mitään paniikissa ole. Ihmisille heitetään useammin tärppejä mistä vetää olympiaherne nenään, toki, mutta se ei ole paniikkia vaan tahallista kaaoksen luontia. Pitää muistaa, etteivät vallanpitäjät todellakaan ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä...

Jos haluaa selvittää mitä jossain maassa on edes suunnilleen meneillään, olisi sen maan mediaa kyettävä seuraamaan ja analysoimaan pidemmällä aikavälillä. Suomen tapauksessa pieni kielemme suojelee kohtuullisen tehokkaasti siltä, että ulkopuoliset saisivat selville mitä maassamme oikeen tapahtuu. Julkiset mediat jotka ovat kaikkien luettavissa kertovat tahtomattaan paljon maan tilanteesta kenelle tahansa joka pystyy mediaa seuraamaan. Sanoma on aina tarkoitettu niin oman maan kansalaisille, mutta myös vieraan vallan analysoijille.

Tarkkailemalla propagandan keinoja voidaan arvioida mitä asioita halutaan suojella ja mikä on arvokasta. Mitä asioita vältellään ja vähätellään kertoo myös omaa tarinaansa. Minkä tahansa tiedon analysointi on usein työlästä eikä sillä tiedolla tavallinen tallaaja voi paljoakaan tehdä, mutta oikeissa käsissä propaganda-analyysi voi olla kultaakin kalliimpi resurssi. Propaganda on piilossa kaikkien nähtävillä mutta ilman tarkempaa analysointia se ei ole kuin satunnaisia palasia vailla suurempaa kuvaa. En voi tosin kenellekään suositella tahallista altistamista valtamedian propagandalle... analysoinnin tuomat edut kun voivat olla alhaisemmat kuin saatu haitta.

torstai 9. tammikuuta 2020

Vale, valhe vai vaan propagandaa?


Termien sekamelskaa

Lügenpresse ja Fake News, tuttavallisemmin siis valhe- ja valemedia ovat olleet jo useamman vuoden kaikkien kielen päällä. Riippuen keneltä kysyy, vastaus siitä mitä näillä tarkoitetaan vaihtelee melkoisesti. Tai no, ei ehkä niinkään mitä itse termi tarkoittaa vaan enemmänkin se, ketä näillä termeillä kuuluu oikeaoppisesti kuvata. Valhelehdistö, eli saksalaisten lügenpresse (mikä lontooksi kuuluisi olla press of lies, eikä lying press kuten se usein käänetään) , kuvaa nimenomaan sitä "vastapuolta", joka valehtelee mediassaan. Fake news taas olisi lähempänä valeuutinen tai valemedia, minkä nimityksen saa jälleen kerran kaikki mediat kuin myös uutiset itsessään jotka kertovat asiasta kuulijan suunnasta katsottuna väärällä tavalla. Ja ettei jää epäselväksi, valtamedia taas on media, joka saavuttaa merkittävän osan kansasta julkaisuillaan sekä kykenee pyörittämään sillä omaa liiketoimintaansa ainakin pääpiirteittäin.

Mikä sitten on valeen ja valheen ero? Valeuutinen/valemedia siis tekeytyy uutiseksi/mediaksi vaikkei sitä olekaan. Esimerkiksi satiirijulkaisuja voitaisiin pitää semmoisena, jos julkaisu ei ilmoittaisi suoraan olevansa hjuumoria. Valeuutinen ja valemedia ovat siis tahallista harhaanjohtamista. Vallanpitäjämme neuvovat valeuutisen tunnistukseen tarkistettavaksi: kuka kirjoitti, missä julkaistu, lähteet, koska julkaistu, sivun motiivi ja ylläpitäjä ja lopuksi kiinnittää erityishuomio juttuihin, joista olet samaa mieltä. Valemediaahan valtamediat eivät ole, koska he ainakin itse uskovat olevansa luotettavia medioita ja kaikki muut ovat sitten valemediaa. Valtamedia onkin enemmän lügenpresse, ei fake news.

Puhdasta valehtelua valtamediat harrastavatkin vaihtelevasti. Joistain asioista juttujen taso on hyvin lähellä puhdasta valehtelua, mutta valtaosa uutisista on toki kehyksensä sisällä totta. Missä usein leikitään totuuden rajoilla ovat uutiset, jotka ovat vain naamioituja mielipidekirjoituksia. Valtamedialla kun on paha tapa ladata jokaiseen artikkeliinsa valmiiksi ne halutut tuntemukset mikä lukijalle kuuluisi oikeaoppisesti tulla - tai sitten vastakkaista mieltä olevat saisivat vastakkaisen tuntemuksen. Näitä vale- ja valheuutisia kykenee kuitenkin ihan jokainen media julkaisemaan, mistä syystä näillä termeillä on loppuviimein hyvin vähän käyttöä muuna kuin leimakirveenä. Miksikö?


Kaikki media on propagandaa

Miten sitten tunnistaa mediasta onko juttu totta vai propagandaa? Jos olet jutun kanssa samaa mieltä, se on totta ja jos eri mieltä, se on selvästikin propagandaa. Tässä heitossa on kuitenkin vinha perä - tuolla tavalla valtaosa ihmisistä kuitenkin erottelee näkemänsä uutiset. Propaganda voidaan määritellä monella eri tavalla, mutta pääpiirteittäin sillä tarkoitetaan mitä tahansa levitettyä sanomaa, jolla on tarkoitus saada kohteensa näkemään se asia halutulla tavalla. Eli... kaikki media on propagandaa, hienoisesti yleistäen. Aniharva mediassa mukana oleva tosin haluaa sitä myöntää, mutta ihan jokainen uutisoitu/julkaistu asia kuin myös uutisoimaton/julkaisematon asia on sitä itseään - mielipiteen muokkausta, eli propagandaa.

Mihin kohtaan propagandakenttää sitten vale- ja valheuutiset kuuluvat? Valkoinen propaganda, eli pääosin totta mutta yleensä tarkasti kehystetty sanoma, lasketaan yleensä mainostajien alueeksi mutta tähän kategoriaan kuuluu myös "tavallinen" median julkaisemaksi päätyvä asia - joku, jossain, päätti että tämä pitää saada muiden tietoisuuteen. Harmaata propagandaa, eli lähteetöntä, vahvistamatonta ja/tai kunnolla kieputettua tietoa taas voidaan pitää niin vale- kuin valheuutisena tapauksesta riippuen. Ennen kun uutista kutsuttiin uutisankaksi, olisi se nykyään valeuutinen ja tyypillistä harmaata propagandaa. Näitä sitten korjaillaan niin hiljaa että aniharva koskaan korjausta näkee - ensireaktio on kuitenkin jo saavutettu, mitä sillä haluttiinkin.

Mustaksi propagandaksi meno muuttuu lähinnä siinä, kun tietoisesti ja tahallaan suolletaan valheita ja valeita kansan tietoon. Tätä hieman lievennetään yleensä sillä, että vastuu sälytetään jollekin muulle taholle ja "me vaan kerrottiin eteenpäin mitä nuo sanoi!" Kun valtamedioiden yhteiset suuret uutistoimistot tuottavat mustaa propagandaansa, niitä eteenpäin jakavat tahot yleensä tekeytyvät tietämättömäksi koska he tietävät käskyn tulleen paljon heidän palkkatasonsa yläpuolelta. Brittien sotien aikana kehittämä propagandastrategia "kun valehtelet, valehtele kunnolla ja pysy siinä valitussa tarinassa" elää ja voi hyvin vielä tänäkin päivänä, eikä yksikään vallanhimoinen taho lähde pilaamaan hyviä tarinoita. Eli niin valetta kuin valhetta, tapauksen mukaan...


Miten sitten tunnistaa valeet, valheet tai propaganda?

Palataan jutussa hieman taaksepäin, kohtaan "Jos olet jutun kanssa samaa mieltä, se on totta ja jos eri mieltä, se on selvästikin propagandaa." Tässä piilee mielenkiintoinen kohta - jos kyseessä nimittäin on "uutinen", voit toki pitää siitä uutisesta tai et, mutta siitä ei kenenkään tulisi olla "samaa" tai "eri" mieltä. Jos uutisena myytynä sanomasta voi olla jotain mieltä, se ei ole enää uutinen vaan mielipidekirjoitus. Ei siis uutinen vaan propagandaa, mutta kuinka tummansävyistä sen jokainen sitten peilaa sen oman näkemyksensä kanssa. Jos olet samaa mieltä "uutisen" kanssa, se on vain valkoista propagandaa... Valheen ja valeen tunnistaminen onkin sitten astetta hankalampaa.

Otetaan avuksi siis vallanpitäjien omat ohjeet tuolta ylempää ja verrataan niitä vaikkapa Ylen toimintaan. Ammattilaispropagandistit siis julkaisevat joko omia tai uutistoimistojen artikkeleita tarkasti valittuina aikoina. Täysin poliittisessa ohjauksessa ja valtion toimia tukevana heidän motiivinsa ovat kaukana neutraalista tiedonvälityksestä. Sanoma on täsmälleen sama kuin muussa valtamediassa, mikä osoittaa ylempää ohjausta tai muuta vastaavaa yhteistyötä (mediapooli) päätoimittajien jo valmiiksi politisoituneiden näkemysten lisäksi. Jos siis käytettäisiin vallanpitäjien omia määritelmiä ja varoitusmerkkejä valemediasta, heidän omat mediansa täyttäisivät kaikki kohdat täysin pistein! Ai niin, valtamedia ei ole valemediaa koska he itse niin sanovat - eli kaikki hyvin.

Sinänsä ohjeet valehtelun ja virheellisen tiedon huomaamiseen ovat ihan hyviä - niiden tietojen vahvistus riippumattomista lähteistä tuppaa vaan olemaan lähes mahdoton tehtävä, koska kaikilla suurilla mediapelureilla on yksi tai useampi oma lehmä ojassa. Nykypäivänä onkin enemmän kyse siitä, minkä osapuolen luomassa illuusiossa kansa elää - idän, lännen vaiko ihan omassa. Epävarmuus ja luottamuksen mureneminen tuppaavat aiheuttamaan ihmisissä ahdistusta, minkä vuoksi yhä useampi tukeutuu entistä tiukemmin "oikeaksi todistamiinsa lähteisiin" ja pitävät niistä kiinni vaikka maailman tappiin saakka. Yhdelle se voi olla Yle, jollekin muulle Youtube-vaikuttaja tai mikä sattuukaan. Sama ohje jonka myös omille lukijoilleni annan voisi auttaa myös muiden medioiden seuraajia - älä usko mitä sanon, tutki mitä sanon.

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Propagandan keinot tutuksi - Ajankohtaiset uutiset


Ehkäpä se tärkein propagandan keino?

Ajankohtaiset uutiset propagandan keinona saattaa kuulostaa ensialkuun oudolta. Julkinen, kaikille saatavissa oleva tieto joka on ainakin pääpiirteittäin totta - miten se muka voisi edes olla propagandaa? Ensimmäisenä asiasta kertova taho on kuitenkin uutisissa kriittinen asia, koska se määrittää useita eri asioita. Ensinnäkin, asia pitää kehystää halutulla tavalla ja kaikki termit, nimitykset ja mielikuvat on syytä liittää siihen ensivaikutelmaan joka on yleensä myös samalla se ainut vaikutelma joka ihmisille uutisesta mieleen jää. Ajankohtaisen uutisen kielenkäyttö onkin syytä joko täsmätä ajan henkeen, ellei tarkoituksena sitten ole muokata kielenkäyttöä aiheesta puhuttaessa. Uutista ei yleensä vielä alkuvaiheessa välttämättä tarkemmin kieputeta, mutta faktojen valikoiminen on usein jo tapahtunut.

Mutta miksi ajankohtaiset uutiset ovat sitten niin tärkeitä propagandassa? Uutiset ovat niitä harvoja viestinnän muotoja, missä yhtä aikaa lähestytään niin "omia" kuin vihollisia - julkinen kaikille vapaa tieto on mitä arvokkainta tiedustelumateriaalia. Infosodassa ajan tasalla oleva tieto on tärkeää ja yksi tärkeimmistä tavoista saada selville mitä vastapuoli hommaa, on seurata miten se vastapuoli sen hetkistä tilannetta "omilleen" on myymässä. Juuri tämä uutisten seuraaminen ja niiden oikaisu aiheuttaakin suurta närää NATO:n ja EU:n viestinnässä - kansalaiset paljastavat ne paskapuheet, jolloin hyvä propaganda menee ihan pilalle. Tästä syystä yleensä hyökkäyksen alla oleviin ei kannata käyttää harmaata tai mustaa propagandaa - siitä kun voi jäädä kiinni.

Breaking news! Katso mitä juuri nyt tuolla jossain tapahtuu vaikkei se sinuun vaikutakaan millään tavalla! Apinaa koijataan, eli huomio kiinnitetään johonkin muuhun yleensä täysin turhanpäiväiseen asiaan. Seuraa hetki hetkeltä miten ohjaamme tarinaa mukaillen oikeita tapahtumia! Mitä hiljaisempi uutispäivä, sitä pienemmästä tikusta pitää sitä asiaa tehdä? Maatamullistava uutisotsikko saattaa viedä huomion jopa toisesta uutisesta joka oli tarkoitus alunperin lukea, joten uutispalvelu voi ohjata huomion pois niistä uutisista joita ei halua ihmisten sillä hetkellä niin tarkkaan sivuiltaan lukevan. Ihmisiä voidaan manipuloida hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla... Katso kuvat!


Käytännön esimerkkejä

... on tosin turha lähteä yksilöidysti osoittamaan. Suurin osa ajankohtaisista uutisista on ns. valkoista propagandaa, eli lähteistettyä ja suhteellisen lähellä oikeita tapahtumia olevia kuvauksia. "Ensitietojen mukaan" tai vastaavalla lausekkeella voidaan varata oikeus muuttaa tarinaa myöhemmässä vaiheessa jos asiasta paljastuu kohtia jotka pitää myydä aivan toisella tavalla kansalle. Kyllä, jos jotain juuri tapahtunutta asiaa seurataan ja siitä raportoidaan, ne tiedot ovat yleensä hyvin hajanaisia, vaillinaisia tai jopa ihan päin honkia. Mutta mikä asiasta tekee propagandan, on se että maailmassa tapahtuu lukemattomia asioita joista oltaisiin myös kirjoittaa uutinen - silti juuri se ajankohtainen "tärkeä" uutinen päätyi sinne mediaan asti.

Yleinen valituksen aihe onkin juuri uutisoimatta jättäminen vaikka asia kiinnostaisikin ainakin jotain osaa koko yleisöstä. Esimerkiksi nyt vuodenvaihteen "juhlinnoissa" on varmasti sattunut ja tapahtunut jos jonkinmoista, mutta ainakin pikaisella vilkaisulla "valtakunnassa on kaikki hyvin" eli mitään uutisoitavaa ei tapahtunut. Tarkoittaako tämä siis sitä, että mitään ei oikeasti tapahtunut vaiko kenties sitä, että tapahtui paljonkin mutta tarinat pitää ensin kunnolla kieputtaa ettei vaan mukaan lipsahda väärää tietoa "vastapuolelle"?

Propagandaa analysoitaessa onkin syytä kiinnittää huomiota niin uutisen julkaisun kuin itse tapahtuman ajankohtaan. Mitä pidempi väli on näillä kahdella, sitä enemmän on uutista "viilattu kuntoon"... tai sitten se on vaan sattunut lipsahtamaan tarkkaavaisten journalistien verkoista ja moista virhettä korjataan sitten heti kun se on huomattu? Eri lähteet uutisoivat eri asioista hieman eri aikaan ja hieman eri kantilta, jos lähteet tekisivät uutisen itse. Mutta nykyään ne "tärkeät" uutiset tulevat kaikki samoista lähteistä, tarkasti valikoiden ja valmiiksi kehystettynä. Yksi yhteinen sanoma, mikä ei kuitenkaan kuulemma osoita että taustalla olisivat samat tahot tai että mediaa ohjaillaan - se on puhdasta salaliittoteoriaa!


Oikeita uutisia?

Että kansa saisi niitä oikeita uutisia, tarvittaisiin runsaasti kansalaisjournalisteja koska perinteiset mediat eivät enää edes yritä kertoa muuta kuin mitä käsketään kertoa. Vähemmän yllättävästi koko koneisto onkin nykyään valjastettu oikeiden tutkivien journalistien kaitsemiseen. Mikään ei nimittäin pilaa hyvää tarinaa kuin epämieluisat faktat jotka tulevat sotkemaan valmista tarinaa. Toki niitä kansalaisjournalistien ajankohtaisia uutisia voidaan pitää yhtä lailla propagandana, koska ne tekevät täsmälleen samaa mielipiteen muokkausta kuin ne valtamediankin uutiset. Ja siitähän propagandassa on nimenomaan pohjimmiltaan kysymys: sanoman tarkoitus on muokata muiden mielipiteitä.

Koneistolla on kuitenkin yksi valtava etu puolellaan mitä tulee propagandaan ajankohtaisissa uutisissa: lähes täydellinen ja reaaliaikainen palautteen saaminen. Kyllä, ne suuret resurssit auttavat siinä propagandan tuotannossa, mutta toimiakseen kunnolla on propagandan vaikutusta seurattava mahdollisimman tarkasti. Sosiaalista mediaa seuraamalla ja analysoimalla voidaan selvittää lähes reaaliajassa propagandan peitto, uppoavuus ja mahdolliset vastareaktiot. Kun joku vetää herneen nenään somessa, on se kulovalkean seuraaminen ja manipulointi tärkeää. Tämä tosin onnistuu ainoastaan niillä, joilla on pääsy eri alustojen keräämään tietoon - eli tiedustelupalvelut ja muut vastaavat organisaatiot.

Seuraamalla uutisia tiedät siis ne asiat, jotka sinun halutaan tietävän. Lukemalla ne päivän ajankohtaiset uutiset ja seuraamalla omia tuntemuksiasi niitä lukiessasi, voit arvioida kuinka paljon ne sinuun oikeen vaikuttavat. Kuinka moni uutinen "kohautti" tai sai sapen kiehumaan? Televisiossa kuvan ja äänen kanssa voidaan paukuttaa vielä moninkertainen määrä haluttua propagandaa siihen uutisen kylkiäiseksi verrattuna kirjoitettuun. Propagandaksi yleensä vaan luokitellaan ne uutiset joista ihminen on eri mieltä... mutta: kaikki media on propagandaa.

2020 - vuosikymmen sotapropagandaa takana?


Niin se maailma muuttuu

Tehdäänpä näin vuoden alkuun (tai no, loppuun, koska teksti valmistui hieman ennen vuoden vaihdetta) hieman tiedon analysointia ja muodostetaan niistä hypoteesi sille, miksi nykypäivän media tuntuu olevan niin päin prinkkalaa. Media on aina ollut propagandaa, eli yleisönsä manipulointia näkemään asioita halutulla tavalla, mutta 2010-luvun alussa läntisessä mediassa tapahtui perustavaa laatua oleva muutos jonka seuraamuksia emme edes vielä täysin tiedä. Seuraava teksti on siis hypoteesi, eli mahdollinen selitys, joka on nikkaroitu kasaan saamistani tiedonmurusista... siispä se voi mennä myös ihan täysin metsään.

2011 Libyan sota ja Gaddafin ennenaikainen avustettu siirtyminen täältä iäisyyteen vaati jo sinällään taustalleen melkoisen propagandakoneiston, että saatiin oikeutettua toisen maan ajaminen täyteen kaaokseen ja vieläpä saada kaikki hurraamaan asialle. Mutta propagandisteilla oli pieni mutka matkassa: "Smith-Mundt act", eli yksinkertaistettuna mustan propagandan käyttö kielletty oman maan kansalaisia vastaan. Ulkomaisia operaatioita ovat jenkit kyenneet tekemään miten lystäävät, mutta kotimaassa he ovat joutuneet käyttämään ulkomaisia lähteitä halutessaan valehdella päin pläsiä kotimaassaan. Kovin epämukavaa, sanoisin.

2012 tämä laki kuitenkin "modernisoitiin" ja saatiin sitten käyttöön 2013, minkä jälkeen voidaankin sanoa että helvetti repesi auki. Nyt siis oli ihan okei valehdella ummet ja lammet kansalle, minkä lisäksi Eurostoliiton mediat kykenivät nyt sitten myymään "lähteisiin viitaten" ihan täyttä sontaa likaamatta omia käsiään. Kun lähes kaikki uutiset maailmalla tulevat samoilta lähteiltä (Reuters, AP ja AFP) ja ne kaikki saavat nyt valehdella miten lystäävät, mikä voisikaan mennä pieleen? Kenttä oli siis valmiina, pelaajat asettuneet paikoilleen ja sittenhän ne tulvaportit potkittiinkin auki... NIMBY osui vihdoin ja viimein omalle kohdalle Euroopassa. "Not In My Back Yard", eli kunhan se ongelma ei tule omalle tontille, ei se mitään haittaa...


Piippu käännettiin uuteen suuntaan

Lännessä on osattu tehdä voitokasta sotapropagandaa jo yli vuosisadan ajan ja keinot ovat kehittyneet hyvää tahtia. Sosiaalisen median aikakautena yksilöity manipulointi on helpompaa kuin koskaan ennen ja kaikki kanavat ja keinot yhdistettynä propagandan peitto mihin tahansa ryhmään onkin lähes 100% - huomattavasti siis parempi kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Muualla maailmassa, lähinnä sotatoimialueilla, on sotapropagandan keskellä eläminen ollut arkipäivää. Viimeisiä "kansoja" täällä lännessä, jotka ovat eläneet arkipäivää sotapropagandan keskellä, löytyy entisen Itä-Saksan alueilta ja sielä tämä uudelleenhavahtuminen sotapropagandan paluuseen on ainakin osittain otettu vastaan vähemmän yllättyneesti.

Vihollinen onkin nykyään keskuudessamne, eikä sielä vaan sielä jossain kaukana mihin voidaan pudottaa surutta pommeja. Tärkeää onkin huomata tässä kohtaa se, että kenen vihollisesta puhutaan: vallanpitäjien vihollinen. Libyan sodan seuraukset kun tuntuvat aina tänne kylmään pohjolaan saakka, kaikki sitä vastustavat ovat niitä "vihollisia". Hienosti organisoitu ja ulkoa ohjattu kansakuntien lyttyyn lyöminen olisi mennyt paljon sujuvammin, jos kansalaiset eivät olisi lähteneet vastustamaan heille ylhäältä pakkosyötettyä paskaa. Koneisto ei kuitenkaan ollut riittävän hyvin rasvattu, koska kitkaa alkoi syntymään heti alusta saakka - on se kyllä kumma paikka kun ihmiset saattavat ruveta vastustamaan ongelmaa, kun se ongelma tulee omalle kotipihalle saakka...

Maalitus, vihapuhe ja muut vastaavat hassunhauskat ilmiöt ovat vain pieniä osia tätä omaa kansaa vastaan käytettävää sotapropagandaa. Koska netti, ainakin vielä toistaiseksi, mahdollistaa myös niiden eriävien mielipiteiden jakamisen, horjuu se sotapropagandan narratiivi kansan keskuudessa. EU, NATO, USA ja muut "hyvikset" esitetään valtamediassa pelastuksena ja täysin syyttöminä ongelmiin, vaikka todellisuudessa he ovatkin nämä sotkut aiheuttaneet. Vielä toistaiseksi se yksi yhteinen tarina, eli kaikki on Putinin ja muiden idän suurvaltojen syytä, jatkaa kuitenkin matkaansa - aivan kuten sotapropagandaan kuuluu.


No mutta mitä sitte?

Siihen se hypoteesini sitten päättyykin. Elämme keskellä hybridisotaa, jossa vallanpitäjien vihollinen löytyy myös sieltä omalta takapihalta - kansalaiset, jotka eivät purematta niele tätä propagandapaskaa. Me kaikki toki sille propagandalle altistumme ja se vaikuttaa meihin, halusimme tai emme, mutta ainakin siihen voi varautua eri tavalla kun olettaa heti valmiiksi että "taas meitä kusetetaan". Onko siis yllätys, että uusin peikko tässä sadussa onkin "kyseenalaistaminen", jota ei hyvän kansalaisin tulisi laisinkaan tehdä? Pitääkin raapustaa siitä seuraavaksi...

Toki tämä ketju 2011 Libyasta eteenpäin on vain pieni pätkä lähihistoriaamme, mutta nähdäkseni se kriittisin osa. En kuitenkaan ole tutkinut Libyan tapahtumia ja mistä ne tapahtumat juontuivat, joten analyysi voi siltä osin vaatia tarkennuksia tai muutoksia. Mutta 2012/2013 lakimuutosten jälkeiset tapahtumat lännessä ovat osuneet maaliinsa ja vasta nyt, vuosien jälkeen, kansa alkaa nousemaan takaisin jaloilleen iskun saatuaan. Vuodesta 2020 tulleekin erittäin mielenkiintoinen vuosi propagandan suhteen. Ilmastohömppä rakoilee, rikkaus ja voimavara ei sitä ollutkaan ja mitä lie kaikkia paljastuksia saammekaan vuoden aikana ihmeteltäväksemme?

Väite siitä, että valtamedia olisi paniikissa on kuitenkin nähdäkseni paikkansa pitämätön. Kyllä, propaganda eskaloituu mutta ei tässä mistään paniikista ole kysymys. Vallanpitäjät kyllä hanskaavat tämän kansan ohjailun median avulla ja koska historia voidaan kirjoittaa uusiksi niin monta kertaa kuin on tarves, tämäkin episodi jäänee ihmiskunnalla unholaan hyvin pian sen jälkeen kun maailma taas muuttuu. Siksi olisikin ensiarvoisen tärkeää, että niitä tapahtumia ja mietteitään aikalaiset kirjaisisivat ylös mahdollisimman paljon...