Tuesday, September 11, 2018

Sotapropagandaa


Hyökkäys

Ihmiset ovat niin sotaan valmistautuessaan kuin sen aikana osanneet jo pitkään käyttää propagandaa, eli mielipiteen muokkausta, aseena niin vihollistaan vastaan kuin saadakseen omansa puolelleen. Mutta mikä tahansa propaganda ei kelpaa vaan se on valittava tarkoin tilanteeseen sopivaksi. Monet eri propagandatekniikoista, kuten kieputus tahi hivuttaminen, ovat toki tärkeitä kaikessa propagandassa, mutta propagandan tyyli valitaan sen mukaan onko kyseessä hyökkäys vaiko puolustus. Näitä voidaan myös yhdistellä, mutta yhteen osaan tarinaa ei parane sekoittaa montaa eri tyyliä.

Hyökkäyspropagandassa tärkeimpiä asioita ovat viholliskuvan luominen ja oikeutus omalle hyökkäykselle. Terroristit, natsit tai verenhimoiset punanahat, aina on kehitetty jokin passeli kuvaus vihollisesta, jota lähdetään jahtaamaan. Ihmisyys pitää häivyttää kokonaan, nyt taistellaan hirviöitä vastaan! Ja kun vastassa on kerran hirviöitä, on jokaisen hyvän ihmisen tartuttava aseisiin ja marssittava rintamalle ilman pelkoa, koska me olemme oikeutetusti tässä hyviksiä eli emme voi hävitä. Viholliskuvan luonnissa saatetaan joskus tarvita hieman avustusta, eli provosoida vastapuolta tai vaikka lavastaa hirviöiden hyökkäys. Kun viholliskuva on valmis, oikeutus hyökkäykselle juontuu aina tästä annetun viholliskuvan vakavuudesta ja kerrotusta tarinasta.

Terroristi-isku 9/11 on tästä hyvä (ja päivään sopiva) esimerkki niin hyökkäyksestä kuin puolustuksesta. Hyökkäys, mikä haiskahtaa paremman kerran vilunkipeliltä, oli isku suoraan kansakunnan sydämeen - ihmishirviöt kaappasivat lentokoneita ja kaatoivat niillä suuria rakennuksia, aiheuttaen valtavan määrän tuhoa ja kuolemaa. Mutta ei hätää, hyvät ihmiset tarttuvat oikeutetusti aseisiin ja lähtivät isänmaan puolesta pommittamaan ihmisiä aavikolla teltoissaan, koska tarinan mukaan sielä ne hirviöt asustavat. Mikään uhraus ei ole liian suuri kun taistellaan koko ihmiskunnan puolesta terrorismia vastaan! Hieno tarina joka jatkuu tänäkin päivänä, oikeuttaen järjettömän määrän kuolemaa niille, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.


Puolustus

Entä jos se oma kansa on hyökkäyksen alla, miten propaganda tulisi valita? Siinä kun hyökkäyksessä tulee maalata vastustaja hirviöksi, sitä ei välttämättä tarvitse puolustuksessa tehdä. Tärkeämpää on saada ihmiset puolustautumaan kotiaan uhkaavalta vaaralta. Toki näin usein tehdään, eli molemmat puolet taistelevat hirviötä vastaan - hyökkäys on paras puolustus, jotkut väittävät. Yhtenäisyys on usein se tärkein elementti puolustuksessa, joten puolustavalla täytyy olla jokin yhteinen syy nousta aseisiin. Koti on monelle riittävä syy tarttua aseisiin, niin oma kuin se naapurin, jonka kanssa arki on elelty.

Mutta siinä kun vihollisesta voidaan keksiä kuvitteellisia tarinoita, se ei puolustuksessa ehkä kannattaisi. Kyllä, omaa puolta voidaan liioitella ja negatiiviset asiat pyyhkäistä syrjään, mutta jos tarina on sepitetty, on vaarana että puolustajat hylkäävät taistelun kuullessaan totuuden. Puolustajien tehokkain propagandatyyli onkin pysytellä totuudessa, sitä toki hieman tarvittaessa kaunistellen. Jos puolustajien riveissä ei ole pienintäkään epäilystä omasta kannasta, saattaa siitä muodostunut joukko olla moninkertainen voimaltaan kokoonsa nähden. Sama tietysti pätee myös hyökkääjässä, joten tarina on oltava aina kunnossa... ja siksi joskus onkin niin vaarallista, kun ihmiset lähtevät raaputtamaan sitä tarinan pintaa - mitä alta paljastuukaan?

Siinä kun 9/11 nosti valtavan hyökkäykseen oikeuttavan reaktion monella, kotikentällä turvauduttiin toisenlaiseen propagandaan. Pelastuslaitosten ihmiset, nämä arkipäivän sankarit jotka harvoin saavat kiitosta työstään, joutuivat propagandakoneiston pelinappulaksi. Henkensä uhalla he koettivat auttaa ihmisiä ja seuraavien vuosien aikana saivat maksaa siitä karvaasti - tornien romahduksen myrkkypilvi on laittanut ennenaikaiseen hautaansa yhden jos toisenkin pelastajan, niiden lukemattomien heti rysähdyksessä kuolleiden lisäksi. Ja tätä sankaritarinaa käytetään propagandana kotimaassa, nostaen kansan itsetuntoa ja tuoden ihmiset yhteen. Jos siis kyseenalaistat 9/11, olet sekä hirviöiden puolella että kansan sankareita halventaen kansaa vastaan.


No mitä sitten, emmehän ole sodassa?

Valtaapitävien kovista yrityksistä huolimatta Suomi ei ole onnistunut osallistumaan kunnon sotaan vuosikymmeniin. Mutta saamme silti nauttia sotapropagandasta lähes päivittäin, kiitos loputtoman infosodan tai hybridisodan, jota valtaapitävät käyvät omaa kansaansa vastaan. Median jatkuva pommitus demonisoida tietyt kansanryhmät hirviöiksi ei eroa juurikaan viimeisen vuosisadan aikana tapahtuneesta hyökkäykseen tarkoitetusta sotapropagandasta.

Puolustuspropagandasta taas käy hyvin kansalaisjournalistien kansalaismedioihin julkaisema materiaali, missä koetetaan yhtenäistää joukot yhteistä vihollista vastaan. Samaa taistoa käy myös usea kansallismielinen, jakaessaan someen materiaalia joka aiheuttaa "yhteisönormien" pureman. Tarkkaavainen median seuraaja saattaakin huomata mitkä tahot ovat hyökkäyskannalla ja kuka taas yrittää puolustautua tukeutumalla totuuteen. Liioittelua, vääristelyä ja tiedon valikointia harrastetaan puolin ja toisin... aivan kuten propagandaan kuuluukin. Omalla tarinalla halutaan muokata muiden mielipiteitä.

Kaikki media on propagandaa. Mihin suuntaan ja minkä vuoksi vaan vaihtelee suuresti. Mikä sotapropagandassa on jäätävää, on sen kesto ja murtumattomuus vuosien vieriessä. Yli 100 vuotta vanhaan sotapropagandaan uskotaan edelleen ja niitä samoja tarinoita käytetään tänäkin päivänä oikeuttamaan milloin mitäkin. Voittajat kirjoittivat historian, samoin kuin sen propagandan millä sodat voitettiin. Ja vaikka niitä historiankirjoja kirjoitetaan silmiemme edessä, sama hyökkääjien sotapropaganda peittää alleen puolustajien yritykset tuoda totuus esille.

No comments:

Post a Comment