Koneiston käyttöliittymä

Mikä ihmeen koneisto?

Koneistolla tarkoitetaan tässä tekstissä tätä nykyistä järjestelmää, joka kattaa lähes kaikki kansalaisia yhteisesti koskettavat asiat. Eli kaikki ne asiat, mihin politiikalla vaikutetaan. Monen mielestä koneisto on elintärkeä osa yhteiskuntamme toimivuutta, vaikka se on kerta toisensa jälkeen osoittanut olevansa myös epäluotettava, kiero, epätasa-arvoinen, puolueellinen ja vieläpä ihmisten yleistä oikeuskäsitystä vastaan. Kuitenkin koneiston epäilijöitä ja sen arvoa millään tavalla halventavia pidetään yhteiskunnan vihollisena osoittaessaan että miten hommat eivät toimi ja olisi niitä muitakin vaihtoehtoja.

Kun koneisto toimii, se on lähes näkymätön osa yhteiskuntaa. Kaikki rattaat pyörivät juuri kuten pitääkin ja homma rullaa sulavasti. Tavalliselle ihmiselle tämä onkin se yleisin käyttöliittymän näkymä - tarvitset jotain, koneisto toimittaa ja kaikki hymyilevät. Mitä syvemmällä koneiston rattaissa olet mukana, sitä enemmän näet päivittäisessä työssäsi kuinka hienosti homma rullaa, silloin kun kaikki toimii. Syy miksi koneisto rullaa pääosin huomaamattomasti ja hyvin ovat kaikki ne oikeasti hyvät ihmiset, jotka tekevät päivästä toiseen usein hyvin kiittämätöntä työtä usein lähes täysin näkymättömissä muilta. Vaikka me kaikki käytämmekin oman liittymämme kautta koneistoa jopa päivittäin, emme kuitenkaan ole välttämättä koneiston rattaana mukana menossa. Kuka sitten on?

Näkyvimmät osat tästä koneistosta ovat poliitikot ja virkamiehet/naiset. Niin valtiolla kuin kaupunkien palkkalistoilla olevat lasketaan osaksi tätä koneistoa. Osa yksityisistä yrityksistä osallistuu myös toimillaan koneiston toimintaan suorittaen sitä omaa paikkaansa rattaistossa. Vähemmän hienovaraisena väkivaltakoneistona ovat poliisi, oikeuslaitos ja armeija, valmiina rankaisemaan koneistoa vastaan rikkoneita. Koulujärjestelmä taas tuottaa uusia rattaita koneistoon ja kuuliaisia kansalaisia koneiston käyttäjiksi. Käyttöliittymä ja mihin yksittäinen ihminen voi sillä vaikuttaa on kuitenkin hyvinkin erilainen, käyttäjän asemasta koneistossa riippuen.


Kolme eri tasoa

Alimmalla tasolla on tavallinen kansalainen. Tosin jos tarkkoja ollaan, sen alla on vielä ryhmä koneiston syystä tai toisesta hylänneitä ja koneiston itsensä hylkäämät, mutta tästä lisää toisessa artikkelissa. Kansalaisen käytettävissä on kaikki palvelut mitä koneisto sallii, koneiston määräämällä tavalla. Velvollisuutena on muistaa äänestää vaaleissa uudet koneiston näkyvät ohjaajat, sekä kiltisti noudattaa median antamia ohjeita kuinka olla hyvä kansalainen. Mihinkään koneiston osaan ei suoraan pysty kuitenkaan vaikuttamaan, mutta koneistolta voi anoa ja kerjätä joissain tapauksissa erityisoikeuksia. Koneisto sitten tarkistaa omalla luokitusjärjestelmällään onko kansalainen oikeutettu erityiskohteluun. Yleensä ei, mutta ainahan asiasta voi tehdä valituksen jonka koneisto käsittelee.

Koneistoa näkyvästi ohjaavat ihmiset, eli poliitikot ja virkamiehet kuuluvat keskitasolle. Riippuen työtehtävästä ja asemasta, oikeudet muuttaa koneiston asioita vaihtelee suuresti. Mutta toisin kuin tavallinen kansalainen, tällä tasolla olevat voivat oikeasti tehdä rajoitetusti muutoksia siihen omaan pieneen rataspaikkaansa. Myös se, mitä tietoa koneiston toiminnasta on saatavilla kasvaa merkittävästi ja mahdollisuudet kasvavat arvoaseman noustessa. Riittävän korkealle noustessaan voi pian kuvitella olevansa tärkeä osa koneistoa, jota ilman koko homma lakkaisi toimimasta. Käyttöjärjestelmä pitää kuitenkin huolen siitä, että jokainen osa koneistoa näkee tavallisesti vain juuri sen verran kun halutaan.

Siksi ylimmällä tasolla käyttöliittymä onkin aivan toinen. Tavalliselle kansalaiselle käyttöliittymä näyttää koneiston korkeimmaksi herraksi pääministerin ja presidentin kaltaisia ihmisiä, mutta totuus on kuitenkin aivan muuta, kun noustaan koneiston päälle eikä olla vain pieni osa rattaistoa. Omistajat, herrat, eliitti, käyttää mitä nimeä haluaakaan, nämä tahot ovat koneiston yläpuolella. He käskevät koneistoa ja koneisto tottelee. Kuinka paljon valtaa milläkin herralla on, vaihtelee toki suuresti ja keskinäisen kilpailun vuoksi he saattavat ohjailla koneistoa toisiaan vastaan. Oligarkit pysyvät mieluummin median ulkopuolella, siinä kun rikkaat ihmiset usein nauttivat huomiossa kylpemisessä. Rahalla saa valtaa - sen verran valtaa kuin omaisuus osoittaa. Sama pätee ylimmästä alimpaan, mistä syystä tavallisen kansalaisen käyttöliittymässä ei ole muita vaikuttamisvaihtoehtoja kuin "äänestä".


Turha tekele vai elintärkeä osa?

Jos ylintä tasoa ei olisi ja koneiston rattaaksi estettäisiin psykopaattien ja sosiopaattien pääsy, voisi homma toimia kohtuudella. Kilpailun poistaminen ihmisten mielestä korjaisi vieläkin suuremman osan koneiston ongelmista. Mutta olisiko koneistoa koskaan edes luotu, jos nuo kaksi ongelmaa olisi ratkaistu aikoja sitten? Koneisto on kuitenkin useamman vuosisadan evoluution tulos joka kehittyy jatkuvasti tänäkin päivänä. Koska suurin osa ihmisistä on indoktrinoitu osaksi koneistoa, he osaavat sitä automaattisesti puolustaa sekä korjata esiin puskevat ongelmat oppimallaan tavalla. Koneistoa pidetäänkin nykyään elintärkeänä osana modernia yhteiskuntaa. Mutta mikä se oikeastaan onkaan?

Koneisto on pohjimmiltaan hienovarainen illuusio orjuuttamaan kansa omistavan luokan tarpeita täyttämään. Jatkuva evoluutio koneistossa on mahdollistanut niin uusien keinojen kehittämisen järjestelmän parantamiseen, kuin myös hyvin hitaasti kasvavan joukon koneistosta ulos pyrkiviä. Niin ulkopuolelle tahtomattaan jääviä kuin koneiston toimintaan kyllästyneitä ja ainakin osan ongelmista huomanneita tulee päivä päivältä enemmän kompuroiden ulos koneiston hampaista - kukin tavallaan ja oman käyttöliittymänsä rajoja kokeillen. Tarvitsemmeko me edes koko koneistoa?

Emme tarvitse. Esi-isämme eivät koneistoa tarvinneet, joten miksi me sitä yht'äkkiä tarvitsisimme? Ehkä toimiva koneisto olisi jotain mitä haluaisimme, mutta emme siltikään tarvitse? Vai voisimmeko luoda toimivan koneiston niiden iloksi, jotka sitä kaipaavat? Koneistoa ei kaatumaan taida saada, mutta ehkä riittävän suuri joukko onnistuisi keinuttamaan koneistoa niin, että katolla muiden kustannuksella ratsastavat herrat tippuisivat takaisin kansan pariin? Aika utopistinen ajatus, se on selvää... mutta tälle narrille se suotakoon, eikös?